Aino Moisander
Oliver ja Amanda Ja maailman hienoin mekko
Oliver ja Amanda Ja maailman hienoin mekko
Äidin syntymäpäivä lähestyi. Isä oli suunnitellut suuret juhlat äidin kunniaksi, mikä oli Oliverin mielestä hyvä, olihan äiti hänelle hyvin tärkeä. Isä oli leiponut ison kakun, sellaisen joita on hienojen leipomoiden näyteikkunoissa. Suklaarouhetta kyljissä ja mansikoita päällä. ’Ei kai kukaan huomaisi jos nappaisin yhden mansikan?’ Oliver tuumasi lähestyen kakkua.
Oliver oli juuri ehtinyt avata jääkaapin ja kiivetä tuolille kun kuuli siskonsa askeleet. Amanda lennähti huoneeseen ja huomasi Oliverin mansikka käsissään. ”Tule jo, Elina-täti odottaa meitä!”, hän hihkui. ”Miksi hän odottaa? olemmeko menossa jonnekkin?” Oliver sanoi ihmeissään. ”Etkö muista? Elina-täti vie meidät ostoksille! Jos olemme kiltisti, ehkä hän ostaa meille jäätelöt!” Ajatus jäätelöstä houkutti Oliveria joten hän laskeutui tuolilta ja juoksi Amandan kanssa eteiseen.
Ostoskeskuksessa Amanda ja Oliver kiersivät Elina-tädin kanssa kaikki kaupat läpi etsien täydellistä lahjaa äidille. Lopulta he päätyivät turkooseihin korvakoruihin. Oliver ihaili korvakoruja ja mietti minkä jäätelön valitsisi, olihan ostokset jo tehty. ”ei vielä,” sanoi Elina-täti. ”teille täytyy ostaa vielä asut juhliin.” Oliverin mieliala laski. Hän oli odottanut jäätelöään kovasti eikä pitänyt vaateostoksista. Amanda taas oli innoissaan kun he kävelivät lasten juhlavaateliikkeeseen.
Elina-täti valitsi Oliverille tavallisen miesten puvun, ennen kuin he siirtyivät katselemaan mekkoja. Pian Amanda valitsi kimaltavan violetin värisen. Oliver katsoi siskoaan kateellisena. Mekko oli niin kaunis. Hän ei silti halunnut valittaa. Oliver tiesi että jos hän käyttäytyy hyvin, hän saa lempi jäätelöään ja pääsee pian kotiin.
Jäätelöiden ostamisen jälkeen Elina-täti vei Amandan ja Oliverin kotiin missä isä jo odotti heitä. Lapset halasivat isäänsä ja veivät uudet vaatteet vaatekaappiin. Kun lapset olivat kahden, Oliver uskalsi sanoa mitä hänellä oli mielen päällä. ”Saisinko minä sovittaa sinun mekkoasi?” hän kysyi hieman nolostuneena. ”Tottakai!” Amanda sanoi innostuneena. He molemmat pitivät pukuleikeistä kovin.
Oliver hyppäsi vaatekaappiin ja hetken päästä astui sieltä ulos hehkuen onnesta violetti mekko päällä. Hän pyörähti kuten prinsessat tanssilattialla. Oliver piti tästä mekosta paljon enemmän kuin puvusta joka hänelle ostettiin.
Oliver oli niin lumoissaan että ei huomannut kun isä astui sisään huoneeseen. ”Mitä sinä teet?” isä kysyi tyrmistyneenä. ”Miksi sinulla on siskosi mekko päällä?” ”Minä halusin vain sovittaa sitä,” Oliver vastasi häpeissään. ”Ei poikien kuulu pitää mekkoja päällä! Sinulle ostettiin hieno puku. Käytä sitä.”
”Mutta minä haluan laittaa mekon juhliin!” Oliver sanoi jo rohkeammin. ”Sinulle ostettiin puku! Tämä mekko on Amandalle ja sillä sipuli!” Isä marssi ulos lastenhuoneesta. Amanda ja Oliver olivat aivan hiljaa. Oliver oli surullinen mutta Amanda mietti kunnes sai ajatuksen.
Juhlapäivä koitti ja kaikki olivat innoissaan. Amanda ja Oliver saivat puhaltaa ilmapalloja ja ripustaa niitä. Isä kattoi pöytää kun sukulaisia alkoi saapua paikalle. ”menkääs laittamaan juhla-asut yllenne,” hän sanoi lapsille. Amanda virnisti Oliverille ja he kipittivät lastenhuoneeseen.
Juhlat olivat jo täydessä hälinässä kun lapset vihdoin astuivat ulos huoneestaan. Oliver esitteli innoissaan kaunista violettia mekkoa samalla kun Amanda siisti pukunsa kauluksia.
Isän kasvot olivat ensin hämmästyksestä valkoiset, sitten raivosta punaiset. Hän aikoi nousta sohvalta ja käskeä lapsia vaihtamaan asujaan mutta ei ehtinyt liikahtaakkaan kun kuuli äidin sanovan: ”Oliver ei ole pitkään aikaan näyttänyt noin onnelliselta.”
Ja niin tosiaan. Isä näki kuinka innoissaan Oliver oli mekostaan ja miten hän teki piruetteja ja nauroi kun hameen helmat pyörivät. Jos mekon pitäminen teki Oliverin niin onnelliseksi, oli isä valmis menemään mekko-ostoksille heti huomenna.