Akavalainen 1/2006

Akavalainen Tiedotuslehti akavalaisille vaikuttajille

Globalisaatio akavalaisten arjessa Edunvalvontaa pallon ymp채ri Kitkaa maahanmuutossa

1|2006

Pääkirjoitus

Akavalainen 1 |2006

Pienenevä pallo

4 6 7 8 10 11 12 14 16 18 19 21 22 24 25 26 28 30 32 32

Pikkutytön reviirini laajeni huimasti, kun pääsin 12-vuotiaana kielikurssille Englantiin. Myöhemmin matkasin valtameren taakse vaihto-oppilaaksi. Opiskeluaikaani värittivät muutama interrailkuukausi sekä kolmen kuukauden yksinäinen reppureissu Aasiassa ja Oseaniassa. Soitin matkalta kerran kotiin, puhelinkopista Australiasta.

Avioiduttuani asuin kaksi vuotta Tanskassa ja melkein toisen mokoman Saksassa. Sähköpostit alkoivat kulkea. Kun palasin perheineni takaisin Suomeen, appivanhempani olivat muuttaneet Brysseliin ja kälyni Luxemburgiin. Nyttemmin perheelläni on kummilapsi Intiassa.

Nykyään ei tarvitse enää itse liikkua saadakseen tietoa muista maanosista. Eipä se silti vähennä liikkumista – päinvastoin.

Turismi on levittäytynyt jo maapallon ulkopuolelle.

Myös saasteet, sähköpostit, linnut, sairaudet, rahat, aatteet ja tavarat liikkuvat useimpien valtakuntien rajoista välittämättä.

Vauraudenkin soisi levittyvän kehittyviin maihin. Intiaan pidämme yhteyttä yhä kirjeitse.

Informaatioteknologian myötä maapallo on kutistunut. Tietoliikenteen huima kehitys tuo olohuoneisiimme maailman uutiset, miljoonat nettisivut tarjoavat erilaisia näkemyksiä ja satelliittikuvien avulla voi tietokoneen ääressä istuen kiertää maapallon lintujen lailla. Internetin myötä tiedon tuottaminen on demokraattisempaa – jos vain on pääsy internetiin.

Kun tieto eri maiden ihmisistä ja pulmista kasvaa, se lisännee ymmärrystä ihmisten kesken. On myös mahdollista, että tieto yksipuolistuu. Vahvat saavat äänensä paremmin kuuluviin kuin heikot.

Tässä vuoden 2006 ensimmäisessä Akavalaisessa keskitytään kokonaan globalisaatioon. Olemme halunneet päästää ääneen niin globalisaation vastustajia kuin kannattajiakin, niin tutkijoita kuin riviakavalaisiakin. Tarkoituksena on antaa lukijoille monisävyinen kuva globalisaatiosta, jotta ymmärrys kasvaisi.

Hyvä peruskoulutus huippututkimuksen takeena Verkostot kulttuurituottajan työkaluna Halikossa ei pelätä globalisaatiota Väännöt paransivat työsuhteen ehtoja GE:ssä Toimintaympäristö muuttuu Tulevaisuuden menestyjä?

Suomi houkuttelevaksi Globalisaatio haasta työntekijöiden edunvalvonnan Akavalaiset liitot vaikuttavat maailmalla Viisi visaista: Hyvä paha globalisaatio?

EU pyristelee mukana globaalin talouden kasvussa Kolumni: Tietotyön portinvartijat Globaalistuminen: ei mitään uutta auringon alla?

Kirkko luo paikallisen identiteetin Ihmisarvoista elämää puolustettava Jäsenet ulkomailla Osaajien tulo Suomeen ei aina käy kitkatta Ulkomaille työkomennukselle Kirja-arvio: Globalisaatiogurut kilpasilla Nytt från AKAVA

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 faksi (09) 142 595 http://www.akava.fi Tiedotus faksi (09) 148 1140 Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Tarja Jantunen tarja.jantunen@akava.fi Toimituksen sihteeri ja taitto Tarja Paajonen, tarja.paajonen@akava.fi Käännökset Mona Hemmer Ilmoitusmyynti AcaCom Media Oy, p. 020 743 9900, faksi 020 743 9909

2

Akavalainen 1 | 2006

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Uusimaa Oy Seuraava lehti ilmestyy 28.2.2006 Kannen kuva: Comstock/Kuvapörssi ISSN 1795-8822

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Globalisaatio koskettaa meitä kaikkia

Jokainen akavalainen törmää jollain lailla globalisaatioon, vaikka ilmiö voi tuntua kaukaiselta. Meistä jokainen kuitenkin tekee päivittäin globalisaatioon vaikuttavia tekoja ja päätöksiä, vaikkapa vain ruokakaupassa. Myös maailmalla päätetään asioista, jotka puolestaan vaikuttavat AKAVAn jäsenistöön halusimmepa sitä tai emme.

AKAVAn tavoite on, että globalisoituvassa maailmassa Suomi kehittyy yhä avoimemmaksi ja moniarvoisemmaksi yhteiskunnaksi, jonka kansalaiset voivat viettää laadukasta elämää.

Tämän toteuttamiseksi ensinnäkin globalisaation hallintaa tulee edistää kehittämällä maailmanlaajuisia, sitovia sopimusjärjestelmiä. Niiden tulisi koskea erityisesti työelämän perusoikeuksia, kansainvälistä kauppaa, investointeja, työvoiman liikkuvuutta ja ympäristökysymyksiä.

Toiseksi meidän pitää kehittää suomalaista yhteiskuntaa ja talouselämää yhä enemmän tiedon, taidon ja osaamisen varaan. Siten pystymme turvaamaan suomalaisen elämänlaadun ja tarjoamaan sitä myös muualta tuleville.

Globalisoituvassa maailmassa työntekijöiden edunvalvonnan haasteet kovenevat. Yritysten kansainvälistyessä myös kansainvälisen palkansaajaliikkeen pitää vahvistua. Globaalien työmarkkinoiden laajentuessa ja syventyessä palkansaajajärjestöjen kannattaa verkostoitua ja rakentaa vahva ja aktiivinen edunvalvontajärjestelmä globaalilla tasolla.

Historiallisesti globalisaation taloudelliset hyödyt ovat olleet erittäin merkittäviä. Suomi on siitä parhaita esimerkkejä. Lähtökohtaisesti globalisaatiosta hyötyvät eniten juuri pienet kansakunnat.

Globalisoituva talous mahdollistaa ei vain yksittäisten yritysten tai ihmisen rikastumisen, vaan koko maailman hyvinvoinnin kasvattamisen. Ei silti, että kaikki hyötyisivät siitä väistämättä, jotkut eivät ehkä ollenkaan. Globalisaatiosta on sekä hyötyä että haittaa riippuen maasta tai ammattialasta. Kuitenkin kokonaisuudessaan ilmiö on myönteinen ja hyvin laaja. Se kattaa esimerkiksi niin tiedonvälityksen kuin liikenteenkin.

Vaikka globalisaatiosta puhutaan ennen kaikkea kansainvälisessä liiketoiminnassa, globalisaatiolla on myös vankka poliittinen ja valtiollinen ulottuvuutensa. Yksittäisten maiden on otettava taloudelliset tosiasiat huomioon, jotta ne voivat pitää taloudellisen perustansa kunnossa. Globalisaatio laajenee joka tapauksessa, sitä ei pidä yrittää torjua, vaan pohtia miten saada siitä irti mahdollisimman suuri hyöty ja mahdollisimman pienet haitat.

AKAVA julkaisi AKAVA ja globalisaatio -kannanottonsa pian kaksi vuotta sitten. Tämä Akavalaisen erikoisnumero jatkaa kannanoton teemoja ja syventää niitä, nyt kun ilmiö vain voimistuu voimistumistaan.

Risto Piekka

Akavalainen 1 | 2006

3

Hyvä peruskoulutus huippututkimuksen takeena

Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen puhuu vahvan osaamisyhteiskunnan puolesta. Se on myös perusedellytys sille, että suomalainen huippututkimus kantaa hedelmää globaalissa kilpailussa.

Tarja Jantunen tiedottaja

– Osaaminen on tietynlainen kokonaisuus. Se lähtee kaikkien saatavilla olevasta hyvästä peruskoulutuksesta, jonka varaan osaamisyhteiskunta rakentuu.

Vaikka esimerkiksi tietoteknologian tutkimukseen panostetaan huomattaviakin summia ja osaajia riittää, tulokset jäävät osittaisiksi, ellei ympäröivä yhteiskunta toimi, sanoo Väyrynen.

Laadukkaan peruskoulutuksen rinnalle tarvitaan monipuolinen jatkokoulutusjärjestelmä, jotta ihmiset saadaan motivoitua opiskelemaan ja samalla yhteiskunnan tarpeet täyttyvät.

– Vaikka edelleen on niitä, jotka jäävät pelkän peruskoulun varaan, suurin osa jatkaa opintoja. Nyt ”virallinen” heiluri osoittaa kuitenkin liikaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen suuntaan eikä ammattikoulutus kiinnosta.

Osaamisyhteiskunnan perusteiden ja erityisesti yliopistojen perustoimintojen on oltava kunnossa, jotta myös huippututkimus tuottaa tuloksia.

– Perustutkimus on edellytys sille, että innovaatioita syntyy. Idean jalostaminen vie kuitenkin aikansa, eikä tutkimuksen alkuvaiheessa voida useinkaan sanoa, mitä konkreettista hyötyä se lopulta tuottaa. Ei laseria keksitty noin vain, se on pitkän prosessin tulos.

Tieteen laatu paranee – myös muualla Opetus- ja tutkimustehtävissä Suomessa ja ulkomailla kaikkiaan 36 vuotta työskennellyt Väyrynen ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan tieteen taso olisi Suomessa romahtanut.

4

Akavalainen 1 | 2006

– Väitteet ovat toisesta maailmasta. Yliopistojen ja tieteen taso on noussut tuntuvalla tavalla. Toki on muistettava, että laadussa on vaihtelua ja se on suhteellinen käsite: se paranee muuallakin.

Väyrynen muistuttaa, että suomalaisten osuus kaikista maailman tiedejulkaisuista on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana noin 1,1 prosenttiin. Luku on kiistämättä hyvä pienelle maalle. Suomen on kuitenkin pyristeltävä kehityksessä mukana, sillä tieteen ja teknologian tulevaisuuden suuntaa ei päätetä täällä.

– Pahinta mitä voimme tehdä, on eristäytyä kansainvälisestä yhteistyöstä ja kuvitella, että voimme tehdä tiedettä omin voimin.

Suomalaisen tieteen kansainvälisessä menestyksessä on eroja tieteenaloittain, mutta Väyrynen muistuttaa urheilutermejä lainaten, ettei ainoa menestyksen mittari ole MM-sarjassa pärjääminen.

– Jos suomalaiset menestyvät tieteen EM-tasolla, sekin on hyvä. Vaikka toki MM-taso on kunnianhimoisen tutkijan tavoite, hän lisää.

Tutkimuksen kansainvälistyttävä Tulevaisuudessa Väyrynen toivoo myös kansainvälisen tutkimusyhteistyön tiivistyvän.

– Rahoittaisimme mielellämme enemmän kansainvälisiä yhteishankkeita, jotka menevät tutkimuksessa syvemmälle. Kun tieteellinen yhteistyö

kansainvälistyy, tutkimuksen tuottosuhde paranee.

Konkreettisena esimerkkinä Väyrynen mainitsee Suomen Akatemian neurotieteen tutkimusohjelman, joka toteutetaan yhdessä kiinalaisen ja kanadalaisen tutkimusrahoitusorganisaation kanssa. Ohjelma on nelivuotinen ja sen rahoittamat hankkeet valitaan kansainvälisen tieteellisen arvioinnin perusteella.

Myös Euroopan unionissa ollaan menossa kohti vahvempaa tutkimusyhteistyötä. Seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman (2007–2013) yhteyteen perustetaan eurooppalainen tutkimusneuvosto, joka rahoittaa eurooppalaista perustutkimusta. Rahoitukselle ei ole kansallisia kiintiöitä ja se myönnetään meriittipohjaisen kilpailun perusteella.

Lisää yritysyhteistyötä Tutkimuksen laajempi hyödyntäminen, joka edellyttäisi yliopistojen ja yritysten yhteistyön lisäämistä, on Väyrysen mukaan Suomessa vielä lapsen kengissä.

– Olemme esimerkiksi biotieteissä maailman kärjessä ja meillä on reilut 150 bioalan yritystä, jotka ovat pitkälti tutkijoiden perustamia. Meillä ei ole kuitenkaan taustalla esimerkiksi Ruotsin tapaan lääketeollisuutta, eivätkä yrityksemme kasva.

– Kun yhteistyötä Suomessa tiivistetään, yliopistojen ja yritysten on päästävä yhteisymmärrykseen pelisäännöistä. Sovittavien asioiden listalla ovat

KARI LIKONEN

Raimo Väyrynen korostaa, että on paikallaan vaatia tutkimukselta myös konkreettista hyötyä, varsinkin jos tutkimusta tehdään veronmaksajien euroilla.

esimerkiksi yhteistyöstä koituva hyöty ja siihen liittyen immateriaalioikeudet.

Nyt pelisääntökeskustelu on aika tavalla kesken.

Tiedeyhteisöjen ja yritysmaailman lähentyminen helpottaisi Väyrysen mukaan myös tohtoreiden työllistymistä.

Nyt noin joka kolmas tohtori työllistyy yliopistovirkoihin, kun teollisuuden tutkimustyövoimasta vain kolme prosenttia on tohtoreita.

Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tulevaisuus ei Väyrysen mukaan ratkea karttaharjoituksilla.

– Yliopistojen on selvitettävä, mitkä ovat ne alat, joilla on menestymisen edellytyksiä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kun profiilit ovat selvät, yhteistyötä eri yliopistojen kesken voidaan lisätä. On ehkä luotava paineita ja uhkakuvia, mutta jätettävä strategian toteuttaminen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen itsensä varaan.

Väyrynen myös varoittelee valtiollisen ammattikorkeakouluverkoston luomisesta.

Raimo Väyrynen on tehnyt mittavan uran Yhdysvalloissa muun muassa Princetonin, Harvardin, Minnesotan ja Notre Damen yliopistoissa. Siellä yliopistojen ja markkinoiden raja-aita on matalampi, ja yliopistot ovat innokkaasti mukana kaupallistamassa hankkeitaan, joilla on markkina-arvoa.

Vaikka amerkikkalainen malli on tehokas, Väyrynen ei suoraan soveltaisi sitä Suomeen. Erityisesti yksityisen rahoituksen korostunut asema asettaa tieteen kehityksen kyseenalaiseksi.

– Yhdysvalloissa käydään jatkuvaa keskustelua yritysten ja yliopistojen naimakaupasta. Puhutaan akateemisesta kapitalismista, jonka pelätään haittaavan tieteen kehitystä. Taloudellisen hyödyn toivossa rahaa allokoidaan vain huipuille, ja perustutkimus kärsii.

Yhdysvalloissa yliopistojen rahoituspohja on vahva ja myös resurssit oppilasta kohden paremmat. Notre Damen yliopistossa valtio-opin professorina työskennellessään Väyrysen laitok-

– Ideaalitilanteessa ammattikorkeakoulu palvelee nimenomaan alueellisia koulutus- ja kehittämistarpeita. Järjestelmää ei pidä uudistaa niin, että paikallinen taloudellinen ja poliittinen tuki häviää.

Nyt esillä oleva osakeyhtiömalli on Väyrysen mukaan mielenkiintoinen ratkaisuesitys, sillä se tuo paikalliset toimijat ja valtion samaan pöytään. Järjestelmän ei kuitenkaan tarvitse olla valtioenemmistöinen.

sella oli kaikkiaan 45 tohtoritasoista opettajaa. Yhtä suurelle oppilasmäärälle valtio-oppia opetti Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 16 opettajaa.

– Väitöskirjaa tekevällä opiskelijalla on työn vastuullisen ohjaajan lisäksi tavallisesti kolme muuta ohjaajaa, jotka seuraavat ja antavat työn edistymisestä jatkuvaa palautetta. Suomessa alojen välillä on toki eroja, mutta väitöskirjan tekijät ovat meillä yksinäisempiä.

Väyrynen uskoo, että opetusministeriön rahoittamat tutkijakoulut tuovat Suomeen lisää kaivattua ohjausta.

Suomalaisten yliopistojen työilmapiiriä ei liiemmin kehuta, mutta Väyrysen mukaan ilmapiiri ei Yhdysvalloissakaan aina ole paras mahdollinen.

– Yhdysvalloissa on hyperkilpailumentaliteettia. Akateeminen voimapolitiikka on vallalla, ja kilpailu tekee ilmapiiristä kyräilevän.

Akavalainen 1 | 2006

5

Verkostot kulttuurituottajan tärkein työkalu

Tarja Jantunen tiedottaja

Akar on oman työnsä ohella aktiivinen suomalaisen kulttuurin viennin edistäjä.

Harrastus kehittää kaivattuja kansainvälisiä suhteita ja poikii uusia mahdollisuuksia, joita myös työssä voi hyödyntää.

6

Akavalainen 1 | 2006

– Tarvitsemme jatkuvasti lisää tietoa siitä, mitä on tarjolla ja missä. Kansainväliset verkostot ovat välttämättömiä, jotta pysymme globalisaatiossa mukana, sanoo kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan kulttuurituottaja Ahmed Akar.

Kansainvälisistä yhteyksistä on hyötyä myös silloin, kun budjetti on tiukalla.

– Esimerkiksi kiinalaisen folkloreryhmän tuominen Suomeen maksaa valtavasti. Ryhmälle on kustannettava esiintymiset, matkat, majoitus ja ruokailu. Jos suhteet toimivat ja ryhmälle saadaan esiintymisiä muista maista, kulut voidaan jakaa vaikkapa Tukholman, Kööpenhaminan ja Brysselin kanssa.

Kulttuurit tuotava Helsinkiin – Kaikki helsinkiläiset eivät voi lähteä ulkomaille etsimään uutta. Siksi meidän pitää tuoda kulttuuri tänne. Tulijoista ei ole pulaa, mutta valitettavasti budjettimme on mitätön.

Jo kymmenen vuotta Caisassa työskennellyt Akar korostaa, että keskus on itse aktiivisesti kehittänyt uusia yhteistyön muotoja kasainvälisten ryh-

©SEPPO SUOMELA/KUVAARIO

Globalisaatio avaa ovia uusiin kulttuureihin. Jotta kulttuurituottaja pääsee niihin käsiksi, on hänen luotava toimivat kansainväliset suhteet.

mien saamiseksi Helsinkiin. Se tuottaa joka kesä Maailma kylässä -festivaalin yhdessä Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kanssa ja osallistuu Helsingin Juhlaviikkojen järjestelyihin. Yritysten kanssa yhteistyö ei ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiin, sillä ne vaativat suurta yleisöä sponsoroinnin vastineeksi.

Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat suurlähetystöt.

– Caisa järjestää joka vuosi neljäviisi kulttuuriviikkoa eri maiden suurlähetystöjen kanssa. Me tuotamme ja markkinoimme tapahtumat, lähetystöt puolestaan avustavat ryhmien hankkimisessa ja tukevat niitä matkakustannuksissa.

Yleisönä Caisalla ovat kaikki helsinkiläiset, eikä periaatteesta tingitä.

Kulttuuriviikkojen ohjelma suunnitellaan siten, että esityksiä pääsevät seuraamaan kaikki päiväkoti-ikäisistä alkaen.

Epäkohdat esiin kulttuurin avulla Kulttuuriyleisö on Akarin mukaan entistä valistuneempaa,, ja haluaa tietää myös esiintyvien ryhmien kotimaan

poliittisesta tilanteesta. Esimerkiksi Iranin kulttuuriviikolla caisalaiset saivat vastata kiperiin kysymyksiin naisen asemasta ja ihmisoikeustilanteesta.

– Caisan tavoite on edistää kulttuuria uskonnolliseen tai poliittiseen suuntaukseen katsomatta. Se edellyttää myös sitä, että keskustelussa nostetaan esiin kipeät ja arat aiheet.

Vaikeiden asioiden nostaminen julkisuuteen ei aina ole helppoa, sen sai myös Ahmed Akar kokea kaksi vuotta sitten, kun Caisa etsi yhteistyökumppania Eurooppa-päivän tilaisuuteen.

– Halusimme kertoa ihmisille vähemmistökulttuureiden, erityisesti romaniväestön asemasta EU:n tulevissa jäsenmaissa. Aihe oli sen verran arka, että kyseisten maiden suurlähetystötkään eivät aluksi innostuneet asiasta.

Slovakian lähetystö oli kuitenkin valmis yhteistyöhön, ja lopulta mukana olivat kaikki Puolaa ja Unkaria myöten.

Korkea osaaminen pitää kunnat elinvoimaisina globalisaatiossa Globalisaatio on ulottanut lonkeronsa myös Suomen kuntiin. Noin 10 000 asukkaan Halikossa globaalin talouden virrat avautuivat matkapuhelinjätti Nokian ansiosta. Perisuomalaisesta kunnasta on samalla tullut 26 vieraan kielen tyyssija.

Tarja Jantunen tiedottaja

– Nokia on tuonut alueelle brändin, joka hyödyntää koko seutukuntaa ja sen yrityksiä. Nokian menestys on luonut lukuisan joukon sopimusvalmistajia ja muita sen toimintaa tukevia yrityksiä. Niiden merkitys myös Halikolle on suuri, sanoo kunnanjohtaja Simo Paassilta.

Halikossa ei pelätä globalisaatiota.

Kunta pyrkii kaikin keinoin käyttämään naapurissa Salossa toimivan Nokian avaamat mahdollisuudet hyväkseen.

Erityisesti elinkeinopolitiikkaa on tehostettu viimeisen kahden vuoden ajan.

– Halikon asema on jatkossa logistisesti ainutlaatuisen hyvä, kun Turun ja Helsingin välinen moottoritie avautuu. Myöhemmin jatkoa on tulossa Pietariin asti. Olemme valtaväylän varrella, idän ja lännen välissä. Myös rautatie, lentokenttä ja satamat ovat lähellä Halikossa toimivia yrityksiä.

Kuntalaiset kansainvälistyvät Monikansallisen yrityksen vahva rooli alueen elinkeinoelämässä näkyy jo Halikon väestössäkin. Paassillan mukaan perinteisesti supisuomalaisessa kunnassa puhutaan nyt 26 vierasta kieltä.

Myös kunnan palveluksessa on ulkomaalaisia.

– Kansainvälistymme uusien asukkaiden kautta. He ovat rikastuttaneet kunnan kulttuuritoimintaa ja innostaneet hankkimaan kansainvälisiä kontakteja. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lukio on mukana eurooppalaisissa pro

päätöksentekoon. Paassilta toivookin, että ihmiset käyttäisivät aikaansa yhteiskunnan kehittämiseen ja näkisivät sen osana koko seudun menestymisen mahdollisuuksien luomista.

Salon seudussa tulevaisuus

Simo Paassilta korostaa, että kunta kansainvälistyy myös uusien asukkaiden kautta.

jekteissa ja koululaisilla on ala-asteelta alkaen ystävyyskouluja ympäri Eurooppaa.

Kansainvälistyminen on tuonut Halikkoon uusia hyvin koulutettuja kuntalaisia, jotka ovat vaativia asiakkaita. Palvelujen tarjoaminen myös korkean vaatimustason omaaville asukkaille edellyttää Paassillan mukaan sitä, että kunnat keskittyvät perustehtäviinsä ja hoitavat ne mallikkaasti.

Kunnat voivat myös hyötyä kansainvälisiä kontakteja ja tietotaitoa omaavien ihmisten osaamisesta, jos heidät saadaan mukaan kunnalliseen

Halikko kuuluu noin 65 000 asukkaan Salon seutuun, jonka muodostavat 11 kuntaa. Paassilta näkee seutuyhteistyön merkityksen kasvavan tulevaisuudessa.

Se tuo kunnille turvaa myös globaalin talouden kielteisten ilmiöiden varalle.

– Yritysten toimintojen siirtämistä varmasti tapahtuu, mutta meillä on vahva usko ja näyttöä siitä, että globalisaatio vahvistaa niitä toimintaedellytyksiä, joita Salon seutu korkealla osaamisellaan luo. Olemme yksi voimakkaimmin kasvavista korkean teknologian alueista Suomessa, joten tilanteemme ei ole toivoton.

Tulevaisuudessa Salon seudun on satsattava korkean osaamisen koulutukseen, jotta sen mahdollisuudet kehittyä ja pysyä kilpailussa mukana säilyvät. Myös ympäristötekijöistä voi tulla kilpailuvaltti.

– Liekö maailmanparantamista, mutta luulen että tulevaisuudessa turvallisuudella on nykyistä suurempi merkitys. Ympäristötekijät voivat jopa siirtää makroyritysten toimintoja Salon seudulle, pois maailman sarseista ja lintuinfluenssoista. Siksi kuntien on huolehdittava myös ympäristöasioista ja toimittava kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Akavalainen 1 | 2006

7

Väännöt ovat parantaneet työsuhteen ehtoja GE:ssä

Pöydän ääressä istuvat työnantajan ja henkilöstön edustaja; Teija Silver ja Pia Talja. Työsuhdeneuvotteluissa on ollut koviakin vääntöjä, mutta mitään ei ole puolin eikä toisin jäänyt hampaankoloon.

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

GE Healthcare Finlandin henkilöstöjohtaja Teija Silver on Helsingin Vallilassa sijaitsevan kymmenen hengen tiimin vetäjä. Ryhmä huolehtii henkilöstöhallinnon koko paletista, palkkalaskennasta HR-managerointiin ja rekrytoinnista perehdyttämiseen.

Diplomi-insinööri Pia Talja on potilasmonitoriyksikön tuotepäällikkö.

Hän huolehtii muun muassa siitä, että tuotanto- ja tuotekehitys toimivat saumattomasti yhdessä. Oman työnsä ohella Pia Talja toimii yrityksen 340 ylemmän toimihenkilön luottamushenkilönä.

Yt-neuvotteluihin puupuukko kädessä Luottamustehtävään ryhtyessään Pia Talja joutui koville. Vuonna 2004 GE osti Instrun, yrityksessä käytiin kahdet yt-neuvottelut ja väkeä irtisanottiin.

– Ylemmät tietävät, että palkansaajapuoli lähtee yt-neuvotteluihin puupuukko kädessä raskasta tykistöä vastaan. Vaikutusmahdollisuudet eivät ole suuret. Kiperissä tilanteissa olen saanut hyviä neuvoja Tekniikan Akateemisten Liiton lakimiehiltä, Talja kiittää.

Hänen mielestään yhteistyö työnantajan neuvottelijoiden kanssa on sujunut hyvin. Välillä on ollut tiukkojakin vääntöjä esimerkiksi siitä, miten paljon yt-neuvottelujen kulusta tiedotetaan henkilöstölle ja kuka tiedottaa.

Teija Silver tuli taloon vuosi sitten, joten hänellä ei ole omakohtaista kokemusta yt-neuvotteluista. Hän on

8

Akavalainen 1 | 2006

huomannut, etteivät henkilöt ole taistelleet keskenään. – Myös työnantajapuolelle on tärkeää, että neuvottelukumppaneinamme ovat pystyvät luottamushenkilöt.

Pia Taljalla on ylempien vankka tuki. Hänet valittiin suurella äänimäärällä toiselle kaksivuotiskaudelle.

Edistystä ikuisuusongelmissa Silver ja Talja ovat helppoja haastateltavia: sujuvia, asiallisia ja avoimen jämäköitä – juuri sellaisia, joita monikansallisissa yrityksissä arvostetaan. Yrityksen työkieli putkahtelee heidän puheessaan, joka on englannin ryydittämää sekakieltä.

Kumpikin pitää erinomaisena sitä, että työsuhteen ehdot ovat parantuneet työaikakysymyksissä ja vapaa-ajalla tapahtuvien matka-aikojen korvauksissa.

Työ kolmessa maanosassa toimivassa yrityksessä tuo monelle epäsäännölliset työajat. Puhelinkokousajat, tai kuten GE-kielessä sanotaan, t-conit, vaihtelevat, vaikka niitä yritetään sovitella eri aikavyöhykkeillä työskenteleville mahdollisimman miellyttäviksi.

– Timecon-työajanseuranta meillä oli jo aiemmin. Parannusta on se, että todellinen työaika, josta osa jäi aiemmin pimentoon, kirjataan Regweb-järjestelmään. Järjestelmän ansiosta työnantaja näkee, onko jossain jatkuva lisätyövoiman tarve tai voisiko asiat hoitaa uusilla työjärjestelyillä, Teija Silver toteaa.

– Parannusta on myös se, että aiemmin käytössä olleet työaikaleikkurit on poistettu, Pia Talja lisää.

Ylempien palkat hiertävät Teija Silver painottaa, että monikansallisen yrityksen on toimittava asemamaan lakien ja tapojen mukaan. – HRihmisten on kerrottava amerikkalaiselle osapuolelle, että Suomessa on noudatettava suomalaista työaikalainsäädäntöä.

Pia Talja on keskustellut amerikkalaisten kollegojensa kanssa vaihtelevista työsuhteen ehdoista ja huomannut, etteivät ehdot ulkomaankomennuksilla ole tasa-arvoisia.

– Kun GE:n amerikkalainen työntekijä tulee Suomeen, hän säilyttää hyvän palkkansa. Lisäksi hän saa Suomen työaikalain edellyttämät lomapäivät.

Kun suomalainen lähtee komennukselle Yhdysvaltoihin, hänen palkkansa ei nouse amerikkalaisten tasolle. Suomi on ylempien toimihenkilöiden halpatyömaa, vaikka monesti meillä on pidempi koulutus ja kokemus, hän latelee.

Luottamusasemastaan huolimatta Talja ei tiedä yrityksen ylempien toimihenkilöiden palkkoja Suomessa. Amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu suurempi palkkoja koskeva avoimuus. Tiedot amerikkalaisten palkoista käyvät ilmi myös heidän rekrytointi-ilmoituksistaan.

Teija Silver myöntää, että palkat keskusteluttavat. – Ne määritellään GE

ANITTA VALTONEN

Teija Silverin ja Pia Taljan mielestä on tärkeää, että kaikki tehty työ näkyy työaikakirjanpidossa.

– Viime työehtosopimus potkaisi asiat liikkeelle, ja nyt olemme päässeet sopimukseen, he iloitsevat.

Healthcare Finlandissa suomalaisen palkkatason mukaan.

Silverin mielestä kyse ei ole siitä, että suomalaisia syrjitään. – Ei ulkomaille lähdetä rikastumaan, vaan periaate on: no better – no worse. Jos lähdetään kalliimpaan kohdemaahan, se otetaan palkkauksessa huomioon. Ei kukaan lähde ulkomaille köyhtymään, mutta palkka ei saisi olla ainoa tekijä, jonka vuoksi ulkomaille lähdetään.

Teija Silver korostaa, että GE suurena globaalina yrityksenä tarjoaa erinomaiset urakehitysmahdollisuudet.

Hän muistuttaa, etteivät suomalaisten matalat palkat olleet syy siihen, että GE osti Instrun. Instrulla oli osaamista, joka sopi GE:lle, malliesimerkkinä Datex-Ohmedan monitoriosaaminen.

Pia Talja näyttää mistä on kyse.

Maailman huippua olevassa anestesiamonitorissa erityisen laadukasta on se, että potilaan sisään- ja uloshengitysilman kaasumittari on saatu pakattua pieneen tilaan. Monitori mittaa myös

EEG:tä eli aivosähkökäyrää. Sen lukema kertoo, kuinka syvässä anestesiassa potilas on.

Tärkeä nuppiluku Jättiyrityksessä tulos työntekijää kohti on tärkeää. Tulosta parantaakseen GE on ulkoistanut osan henkilöstöstä, osittain käytetään vuokratyövoimaa ruuhkahuippujen tasaamiseen. Erityisen tarkkaan puntaroidaan halu lisätä henkilöstöä. Siihen täytyy hakea hyväksyntä Yhdysvalloista.

GE on erittäin prosessiorientoitunut yritys.

– Esimerkiksi tuotannonohjausjärjestelmässämme on monia uusia verkkopohjaisia työkaluja, Pia Talja kertoo.

Vuonna 2005 otettiin käyttöön henkilöstöjohtamiseen liittyvät prosessit, josta käytetään lyhennettä EMS (Employee Managing System). Sen avulla selvitetään, mitä kukin on saanut aikaan vuoden kuluessa. Kokonaisuuteen kuuluu GE CV, josta näkyvät

muun muassa työntekijöiden käymät kurssit ja työkokemus. Tiedot ovat kehityskeskustelujen pohjana.

Suomen toimipisteissä on menossa toinen EMS-kierros. Hämmennys on Silverin mukaan vähäisempää kuin ensimmäisellä kierroksella.

Pia Talja myöntää, että 300 000 ihmisen organisaatiossa täytyy olla prosesseja. – Silti jää joku tasku, johon prosessit eivät sovi. Silloin pitäisi sallia asioiden luova hoito.

Teija Silver huomauttaa, etteivät prosessit tapa yksityisajattelua.

– Varsinkin tuotekehityksessä vaaditaan luovuutta ja järjestelmä mahdollistaa sen.

Akavalainen 1 | 2006

9

Suomen toimintaympäristö muuttuu

Suomi on maailman parhaiten menestyvien kansakuntien joukossa. Bruttokansantuote henkilöä kohti on reilussa sadassa vuodessa kasvanut kolmetoistakertaiseksi.

Eugen Koev ekonomisti

Korkea tulotaso on tuonut paitsi kansalaisten aineellisen hyvinvoinnin kasvua, myös huikeaa parannusta muille elämän osa-alueille. Köyhällä maalla ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää sellaista koulutus-, terveydenhuolto-, sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmää, mikä Suomessa on ja mikä tuntuu lähes itsestäänselvyydeltä.

Suomen talouskasvun pitää jatkua tulevaisuudessa ja mieluummin nopeutua. Hidas talouskasvu, supistuva työikäinen väestö ja kasvava määrä eläkeläisiä väistämättä johtaa hyvinvointivaltion rahoituskriisiin. Samanaikaisesti talouskasvua edistävä politiikka on muuttunut entistä haasteellisemmaksi.

Taloudellisen globalisaation nykyvaihe on erittäin suuri toimintaympäristömuutos, joka vaikuttaa keskeisesti talouskasvua edistävään keinovalikoimaan.

Nykyvaiheen talousglobalisaatiossa yhdistyvät kolme tekijää: uusien talousalueiden avautuminen kansainväliselle taloustoiminnalle, kauppaesteiden ja erityisesti pääomaliikkeiden vapauttaminen, sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologian (ICT) läpimurto.

Globalisaatio syvenee Kansainvälinen taloudellinen integraatioprosessi on maantieteellisesti laajentunut. Viimeisen vuosikymmenen aikana siihen ovat liittyneet uudet, väestöltään ja muulta taloudelliselta potentiaaliltaan erittäin merkittävät kansakunnat ja alueet kuten Kiina, Venäjä sekä Itä-Euroopan entiset kommunistiset maat.

Pääomaliikkeiden vapauttaminen merkitsee sitä, että suomalaisen pääoman ei tarvitse sijoittaa Suomeen, jos on olemassa parempia sijoituskohteita

10

Akavalainen 1 | 2006

muualla. Toisaalta menestyvä suomalainen yritys voi saada rahoitusta mistä päin maailmaa tahansa.

Teknologian kehitys mahdollistaa tuotantoprosessien eri vaiheiden sijoittamisen maantieteellisesti hyvinkin kauas toisistaan. Teknisen kehityksen, erityisesti ICT:n, ansiosta kansainvälisen kaupan piiriin on siirtymässä myös palveluita ja toimintoja, jotka aikaisemmin olivat tiukasti sidoksissa asiakkaiden olinpaikkaan. Nämä piirteet kuvaavat globalisaation nykyvaiheen syventymistä.

Suomen osalta osa globalisaatiota on myös EU:n ja EMU:n jäsenyys. Euroopan yhteisiä sisämarkkinoita ja kilpailua koskeva lainsäädäntö säätelee tarkasti kansallisvaltioiden mahdollisuuksia tukea elinkeinoelämää. Rahaunionin jäsenenä taas Suomi ei voi harjoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa.

Painopiste Aasiassa Kaikkiaan nykyinen elinkeinoelämän toimintaympäristö on paljon markkinaehtoisempi ja kilpailullisempi kuin mitä se oli vielä 80-luvun puolivälissä. Tiedot ja taidot uusien ”huipputuotteiden” tuottamiseksi leviävät nopeasti.

Tarvittava pääoma tuotantolaitosten perustamiseksi on helposti saatavilla kansainvälisiltä markkinoilta.

Seurauksena niin sanottu tuotesykli nopeutuu – mikä eilen oli uusinta uutta, on tänään tavanomaista ja huomenna vanhaa. Lisäksi tuotantoprosessin eri vaiheet sekä niihin liittyvät muut toiminnot voi joustavasti sijoittaa eri puolille maailma siten, että tuotantokustannukset kokonaisuudessaan minimoituvat. Kiinan ja Intian kaltaiset maat taas tarjoavat kansainvälisille yrityksille riittävän turvallisen toimintaympäristön ja nopeasti kasvavat, potentiaalil-

taan valtavat markkinat. Seurauksena maailman talouskasvun painopiste on siirtynyt Aasiaan.

Tämän päivän ”taloustiikereiden” vaurastuminen seuraa monelta osin sitä kehityskulkua, minkä muun muassa Suomi on jo käynyt läpi. Siinä vaurastumisen lähde on runsas investointitoiminta koneisiin ja laiteisiin, jotka nostavat työn tuottavuutta, eli yhden työntekijän aikaansaamaa taloudellista arvonlisää. Kasvava työn tuottavuus mahdollistaa korkeamman palkkatason ja siten paremman toimeentulon. Talouskasvu on ripeää, koska on meneillään vaihe, jonka kuluessa teollistuvat maat ottavat kiinni kehittyneiden maiden teknologista etumatkaa.

Myös vanhastaan kehittyneissä maissa, joihin Suomi kuuluu, vaurauden kasvu voi perustua ainoastaan jatkuvaan työn tuottavuuden kasvuun, mutta kasvun lähteenä nähdään enenevässä määrin talouden innovatiivisuus eli uudistumiskyky- ja halu.

Kun maailmanlaajuisilla markkinoilla massatuotanto siirtyy nopeasti sinne, missä on runsaasti edullista työvoimaa, jo entuudestaan rikkaan maan talouskasvu ja menestys riippuvat ensisijaisesti sen kyvystä kehittää jatkuvasti ja laajasti uusia tuotteita ja palveluita sekä soveltaa entistä parempia työn organisointi- ja johtamistapoja.

Tulevaisuuden menestyjä Onko Suomi riittävän osaava, uudistumiskykyinen ja uudistumishaluinen talous?

Missä tarvitaan muutosta?

Näitä kysymyksiä on viime vuosina pohdittu paljon. Suoria, välittömiä keinoja taloutemme kasvuvauhdin edistämiseksi ei juuri ole. Sen sijaan pitkän aikavälin talouskasvuun ja hyvinvointiin vaikuttaa hyvin laaja joukko perinteisesti erillisinä pidettyjen politiikkalohkojen kokonaisuus ja niiden keskinäinen synkronointi. Talouden uudistumiskyvyn kannalta akavalaisten ryhmien – opettajien, asiantuntijoiden ja johtotehtävissä toimivien – työpanoksella ja motivaatioilla on aivan keskeinen asema.

AKAVA on linjannut näkemyksensä Suomen talouskasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi kahdessa asiakirjassa: AKAVA ja globalisaatio sekä AKAVAn ehdotukset Lissabonin strategian kansalliseen toimenpideohjelmaan.

Taloudellisilla kannustimilla on keskeinen rooli pitkän aikavälin kasvulle.

Suomi ei kehity ellemme osaa palkita ponnistuksia ja niissä onnistumista.

Työn tulosten, osaamisen, vastuun kantamisen ja itsensä kehittämisen pitää näkyä palkassa eikä hyötyä saa ulosmitata verotuksessa.

AKAVA vaatii, että tupossa siirrytään sopimuksiin, joissa määritellään ainoastaan sopimuskorotusten kustannusvaikutuksen taso, jonka tulee olla kaikille sopimusaloille sama. Palkankorotuksen jakotavasta puolestaan sovitaan työehtosopimusneuvotteluissa osapuolten kesken. Halutessaan työ- ja virkaehtosopimusosapuolet voivat siirtää palkankorotukset osittain tai kokonaan paikallisesti sovittaviksi.

Palkanmuodostuksen lisäksi verotus ja tulonsiirrot vaikuttavat voimak-

kaasti työnteon, osaamisen kartuttamisen, vastuunkannon ja yrittämisen kannattavuuteen. AKAVA pitää kiinni vaatimuksestaan saada Suomen ansiotuloverotus vanhojen EU-maiden keskitasolle kaikissa tuloluokissa ja ylin marginaalivero 50 prosenttiin. Hyvinvointipalvelujen rahoitusta ei turvata korkeilla veroasteilla, vaan suurella veronmaksajien määrällä, siis korkealla työllisyydellä.

Työn tekemisen pitää olla kaikissa tilanteissa kannattavin vaihtoehto. AKAVAn vaatimus on, että palkka-, vero- ja tulonsiirtojärjestelmien yhteensopivuus on pikaisesti kartoitettava uudestaan, sillä viimeisestä kartoituksesta on kulunut jo kymmenen vuotta. Mahdolliset kannustinloukut on poistettava.

Elinikäinen oppiminen AKAVA painottaa koulutusjärjestelmän laadun merkitystä tulevaisuuden kasvun kannalta. Huipputasoinen koulutusjärjestelmä kaikissa koulutusasteissa ja koulutusmuodoissa nähdään tärkeimpänä edellytyksenä sille, että maamme pysyy kilpailukykyisenä kiristyvässä kilpailussa. ja vaatii, että koko koulutusketjun laatu on oltava kansainvälistä huippua. Määrällisiin tavoitteisiin ei saa pyrkiä koulutuksen laadun kustannuksella.

Elinikäisen oppimisen järjestelmän tulee tukea työelämälähtöistä aikuiskoulutusta. Työelämän muutos edellyttää oppimista koko työuran ajan. Tutkimusten mukaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden täydennyskoulutustarve on kaikista henkilöstöryhmistä suurin.

Uudistuva tuotantorakenne ja kansainvälisen kilpailun voimistuminen korostavat entisestään tutkimuksen, tuo-

tekehityksen ja innovaatioiden merkitystä liiketoiminnan ja kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittämisessä. Siksi AKAVA pitää tarpeellisena, että julkisia tutkimus- ja kehitystoiminnan resursseja on kasvatettava siten, että koko t & k -toiminnan rahoitus nousee neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Resurssien käytön kannalta AKAVA korostaa, että yliopistojen perustutkimus muodostaa innovaatiojärjestelmän pohjan.

Laatua työelämään Työelämän laadulla on keskeinen merkitys palkansaajien työssä jaksamisen, työurien pidentämisen ja innovatiivisen talouden kannalta. Työelämän pitkäjänteistä kehittämistä edistävien työelämän kehittämisohjelmien resursointi tulee turvata. Palkansaajien tarpeet huomioon ottavia joustavia työn organisointi- ja työaikajärjestelyjä tulee edelleen kehittää. Epäselvästi perusteltujen määräaikaisten työsuhteiden laaja käyttö ja määräaikaisuuksien ketjuttaminen julkisella sektorilla, erityisesti valtionhallinnossa, ovat muodostuneet erityisesti nuorten koulutettujen ongelmaksi, johon on löydettävä ratkaisu tekeillä olevan selvitystyön tuloksena.

Akavalainen 1 | 2006

11

Suomi houkuttelevaksi aktiivisella rekrytointipolitiikalla

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n johtaja Jussi Mustosen mielestä Suomi ei ole osannut hyödyntää globalisaation mahdollisuuksia. – Markkinointiosaaminen ei kuulu perinteisiin vahvuuksiimme. Asenteissakin on parantamisen varaa.

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Globalisaatiossa on kyse liikkuvuudesta moneen suuntaan. Liike suuntautuu kohti edullista ja houkuttelevaa.

– Jotta Suomi olisi houkutteleva, tulijoille pitäisi tarjota palkan ohella mahdollisuus urakehitykseen, hyvät palvelut ja hyvä elämisen taso. Suomalaisten pitäisi hyväksyä se, että maahanmuutto maksaa, Jussi Mustonen sanoo.

Työperäisestä maahanmuutosta ei ole Suomessa uskallettu puhua, EK:n Jussi Mustonen toteaa.

Globalisaation ensimmäisessä aallossa esimerkiksi Aasiaan ja Baltiaan siirretään helposti kopioitavia massatuotteita.

– Palkat ovat vain yksi kilpailutekijä, joskin yksi tärkeimmistä. Siirtoon vaikuttaa myös läheisyys asiakkaisiin ja paikallinen markkinatuntemus, Mustonen toteaa.

Globalisaation toisessa aallossa myös akateemista koulutusta vaativia tehtäviä, kuten suunnittelua, siirretään muualle.

Huippuosaamista on muun muassa Intiassa ja Kiinassa. Nykyteknologia ei ole paikkaan sidottu, joten työtä voi tehdä missä maassa tahansa.

Suomen suhteelliset edut liittyvät korkeaan osaamiseen. Strategisesti tärkein osaaminen – erityisesti elektroniikka- ja tietoliikennetekniikassa – on Mustosen mielestä syytä säilyttää Suomessa.

Miten pitää yllä huippujen osaamista niin, että osaaminen olisi jatkossakin Suomen kilpailuvaltti? Entä miten luoda Suomesta houkutteleva maa eksperteille?

12

Akavalainen 1 | 2006

PIRJO MAILAMMI

Kaksi aaltoa

– Jos Suomi on houkutteleva, kansainvälinen työura ei ole ongelma. Ongelmia syntyy, jos Suomessa koulutetut osaajat lähtevät pysyvästi pois eikä muualta haluta muuttaa tänne, Mustonen sanoo.

Eksperteillä varaa valita Liikkuvat ekspertit voivat valita, missä työskentelevät. Palkka ei ole heille ainoa houkutin.

Mustosen mielestä Suomen on pakko houkutella ulkomaisia huippuosaajia alennetuilla lähdeveroilla muun muassa siksi, etteivät he juuri käytä suomalaista sosiaaliturvaa. Toinen syy on se, että kansainväliset managerit ovat tottuneet matalaan verotukseen.

– Verojen ohella niin suomalaisille kuin Suomeen muuttajille tulisi tarjota parempia palveluja. Suomalaiset eivät ole tottuneet arvostamaan palve-

Koulutettujen muuttotase paranee Korkeasti koulutettujen suomalaisten maasta- ja maahanmuutto 14 000 12 000 10 000 8 000

Poismuutto Takaisinmuutto Tase Ulkomaille jääneet (kumul. tase 1991–)

6 000 4 000 2 000 0 –2 000 –4 000

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lähde: Tilastokeskus

lua. Suomi ei ole palvelu- vaan itsepalveluyhteiskunta.

Asennemuutosta työperäiseen maahanmuuttoon Työperäinen maahanmuutto on poliittisesti hankala asia. Katse pitäisi Mustosen mielestä suunnata 10–20 vuoden päähän, ei seuraaviin vaaleihin.

Jatkossa Suomeen tarvitaan kaikentasoisia työntekijöitä. Muissakin Euroopan maissa väki vanhenee ja nuorta työvoimaa tarvitaan. Uusien EU-maiden työntekijöille Keski-Euroopan maat ovat houkuttelevampia muuttokohteita kuin Suomi. Puolalaiset menevät

mieluummin Saksaan ja Baltian maiden työntekijät EHKÄ mieluummin Ruotsiin kuin Suomeen.

– Kantaväestön asenne pitäisi saada myönteiseksi työperäiselle ja osittain valikoivalle maahanmuutolle.

Irlanti ja Kanada ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten aktiivinen rekrytointipolitiikka vaikuttaa.

– Irlanti houkutteli maahan aluksi irlantilaisperäisiä ihmisiä. Nyt Irlantiin muutetaan jo Keski-Euroopasta. Kanadassa hyväksytään se, että maahanmuuttoon liittyy kustannuksia.

Suomessa asui vuoden 2004 lopussa on noin 83 500 työikäistä ulkomaan kansalaista. Heistä arviolta vajaa viidennes on korkeasti koulutettuja, kun vastaava osuus työikäisistä Suomen kansalaisista on noin 28 prosenttia.

Koulutettujen ihmisten muuttotilastoista käy Etlan projektijohtaja Timo Nikinmaan mukaan ilmi, että vuosien saatossa Suomesta on lähtenyt ulkomaille enemmän korkeasti koulutettua väkeä kuin tänne on tullut.

– Nyt vuotuinen muuttotase on alkanut parantua. Suomeen tulee ulkomaisia osaajia suunnilleen yhtä paljon kuin täältä lähtee.

– Koulutetun väestön työperäinen liikkuminen on myönteinen asia.

Kyse on osaamisen vaihdosta puolin ja toisin. Tieto ja kokemukset siirtyvät, mikä vaikuttaa myönteisesti työympäristön innovatiivisuuteen.

Koulutettujen maahanmuuttajien määrä on Suomessa kansainvälisten vertailujen mukaan edelleen pieni. Tilastokeskuksen vuodelta 2002 olevan tilaston mukaan Suomessa oli korkea-asteen tutkinnon suorittaneita työikäisiä ulkomaalaisia 14 346. Nyt määrä lienee lähempänä 16 000:tta.

Ongelma Nikinmaan mukaan on se, ettei ulkomailla suoritettuja tutkintoja kattavasti tilastoida.

– Lukuun liittyy paljon epävarmuutta. Korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia on Suomessa todennäköisesti enemmän kuin tilastosta näkyy, Nikinmaa arvioi.

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Akavalainen 1 | 2006

13

Globalisaatio haastaa työntekijöiden edunvalvonnan

Työntekijöille ja palkansaajajärjestöille globalisaatio on kirjaimellisesti melkoinen haaste. Päätöksenteko karkaa rajojen taakse, yhä isompi osa työpaikan asioista muovautuu maailman kehityksen mukaan ja Kiina-ilmiö jyllää.

Markus Penttinen Kansainvälisten asioiden päällikkö

Joku voisikin epäillä, miten yksittäinen työntekijä tai hänen etujaan ajava järjestö pystyy vaikuttamaan globalisaatioon. Olemmeko pelkkiä ajopuita?

Emme missään nimessä. Ammattijärjestöt eivät seiso sen paremmin toimettomina kuin aseettominakaan. Kansainvälinen ammattiyhdistysliike, johon AKAVAkin kuuluu, vaikuttaa usealla rintamalla ja monin eri tavoin.

Työntekijöiden etujen ajaminen maailmantasolla ei silti ole tehtävä helpoimmasta päästä. Se on vaikeampaa kuin esimerkiksi EU-edunvalvonta, koska unionilla on selvät päätöksentekorakenteet ja tahot mihin vaikuttaa.

Maailmantasolla näin ei aina ole. Tästä huolimatta vaikutuskohteita riittää ja päätavoitteet ovat selkeät.

Vaikuttamisen tärkeimmät toimintakentät ovat kansainvälinen työjärjestö ILO, maailman kauppajärjestö WTO, EU ja pian perustettava maailmantason palkansaajien keskusjärjestö.

Myös julkinen sana ja yritystason toiminta ovat olennaisia edunvalvonnan kohteita.

Sisältöasioissa ja tavoitteissa korostuvat työntekijöiden perusoikeudet ja kuuleminen, yhteiskuntavastuu, kehitysyhteistyö, kauppapolitiikka sekä työntekijöiden liikkuvuus. Osaamiskysymyksetkään eivät ole kokonaan poissa.

Vaikuttamisen monet tasot Toimintakentän peruspilari on ILO. Maailmantasolla se on ainoa työntekijät, työnantajat ja hallitukset yhteen

14

Akavalainen 1 | 2006

kokoava kolmikantainen elin. ILO on onnistunut luomaan suuren määrän sopimuksia, joissa esimerkiksi määritellään vähimmäistasoja ammattipätevyyksistä ja työajoista sekä kielletään lapsityövoiman käyttö. Suomenkin työlainsäädännön perustaa voi hakea ILO:sta.

WTO on ainoa globaalitason elin, jolla on sitovaa päätösvaltaa. Se onkin palkansaajajärjestöjen vaikuttamisen kärkikohteita. WTO:n kauppasopimuksilla on suuri taloudellinen ja sitä kautta työpaikkoihin ja hyvinvointiin vaikuttava merkitys. Kauppasopimukset määräävät myös, millä ehdoilla kauppaa käydään: kunnioitetaanko työntekijöiden perusoikeuksia ja ympäristöä.

Akavalaisittain ja eurooppalaisittain EU:n globaalipolitiikkaan vaikuttaminen on yksi tehokkaimmista keinoista saada jotain aikaiseksi. Unioni on maailmanluokan tekijä ja palkansaajilla on siihen paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin mihinkään muuhun kansainväliseen toimijaan.

Neljänneksi toimintakentäksi ja samalla vaikuttamisen välineeksi pitäisi vuoden 2006 aikana syntyä palkansaajien globaalitason keskusjärjestö kahden nykyisen järjestön tilalle. Se kokoaa verkostona yhteen järjestäytyneet työntekijät Suomesta Chileen ja Portugalista Japaniin. Jäsenmäärä lähentelee 200 miljoonaa. Suomesta jäseniksi ovat tulossa AKAVAn lisäksi STTK ja SAK. Uuteen kattojärjestöön kuuluisivat keskusjärjestöjen lisäksi maailmantason liitot opettajista metallialaan ja sillä olisi

aluetoimintaa eri maanosissa.

Kansainvälisten järjestöjen ja uuden palkansaajien keskusjärjestön luoman verkoston ohella vaikuttamista tapahtuu yksittäisissä yrityksissä. Nykyisin myös julkisen sanan hyväksikäyttö ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen ovat ymmärrettävistä syistä paljon esillä. Kansainvälisestä ammattiyhdistysliikkeestä on tullut esimerkiksi internetin suomien mahdollisuuksien suurkäyttäjä.

Yhteiskuntavastuu nousussa Toimintakentät limittyvät palkansaajajärjestöjen toimintatavoitteisiin globaalitasolla.

ILO:n sopimuksien määrittelemien työntekijöiden perusoikeuksien edistäminen on listalla kärkipäässä melkein ikuisuusaiheena. Perusoikeuksien tila herättää kysymyksiä jo Virossa, saati sitten kauempana. Globalisaation myötä olosuhteet Brasiliassa tai Intiassa voivat vaikuttaa suoraan suomalaisenkin työntekijän palkkapussiin ja työpaikan säilymiseen. Kiinassa AKAVAn kaltainen järjestö olisi lainvastainen.

Perusoikeuksien rinnalla yhteiskuntavastuu - työntekijöiden ja ympäristön reilumpi kohtelu - on noussut yhä vahvemmin esille viime vuosina.

Yhteiskuntavastuu on alue, jossa julkisen sanan ja yleisen mielipiteen vaikutus on näkynyt voimakkaimmin. Kukaan ei halua tulla syytetyksi perusoikeuksien rikkomisesta tai luonnon tuhoamisesta.

WEI VAN/MASTERFILE/KUVAPÖRSSI

Globalisaatiossa raha ja ihmiset liikkuvat.

Työntekijöille tiedottamisen, työntekijöiden kuulemisen ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen on kolmas keskeinen sisältötavoite. Yritysten sijoittuessa ympäri maailmaa ja päätöksenteon liukuessa pois lähietäisyydeltä on tämä päämäärä korostunut entisestään.

Tätä työtä helpottamaan ovat palkansaajajärjestöt halunneet solmia niin kutsuttuja raamisopimuksia. Ne ovat yrityksen ja kansainvälisen ammattiliiton välisiä sopimuksia ILO:n työelämän pelisääntöjen kunnioittamisesta. Raamisopimuksia on saatu maailmalla aikaiseksi kohtalaisesti. Ruotsissa sopimuksia on viisi, mutta Suomessa ei vielä ole ensimmäistäkään.

Sama tilanne pätee yritysten maailmantason neuvostoihin, jossa työnantajat ja -tekijät voisivat keskustella ja sopiakin yhteisistä asioista. Niitä on vielä kovin harvassa tarpeeseen nähden.

Osaamiskysymykset paitsiossa AKAVA on ajanut WTOn yhteydessä avointa maailmankauppaa työpaikkojen lisäämiseksi ja vastustanut muureja

rakentavaa protektionismia. Vapaakauppa vastaan protektionismi -kiista jakaa kuitenkin maita ja ammattiyhdistysliikettä, vaikka jälkimmäinen yhdessä WTO:hon perusoikeuksia ajavatkin.

Suomessa AKAVA on Reilun kaupan yhdistys ry:n perustajajäsen.

Heikossa asemassa olevien maiden ammattijärjestöjen toiminnan kehittäminen on yksi toimintatavoitteista.

Kyse on eräänlaisesta kehitysyhteistyöstä. Ammattijärjestöjen puuttuminen tai niiden heikkous joissain maissa vaikeuttaa myös kansainvälistä edunvalvontaa.

Muutamalla akavalaisella liitolla on käynnissä omia kehitysyhteistyöhankkeita.

AKAVAlle ovat tärkeitä myös osaamiskysymykset, sillä niiden merkitys globaalissa kilpailussa menestymiseen on olennainen. Maailmantasolla konkreettiset toimet näillä alueilla puuttuvat edelleen. Ei ole olemassa mitään globaalia ammattipätevyysdirektiiviä tai Bolognan prosessia, joissa korkeakoulutusta harmonisoitaisiin ylikansallisilla päätöksillä. Globalisaation myötä osaamiskysymysten saaminen entistä voimakkaammin esille olisikin

tärkeää. Maailmanmitassa on menossa kilpajuoksu huipulle, jossa kisataan kärkiluokan tutkimuksesta ja parhaista kyvyistä.

Työntekijöiden liikkuminen maasta toiseen on merkittävä toimintakenttä siitäkin syystä, että moni akavalainen hakeutuu ulkomaille joko opiskelemaan tai töihin.

Akavalainen 1 | 2006

15

Akavalaiset liitot vaikuttavat maailmalla

Kun Opetusalan Ammattijärjestö OAJ reilut 20 vuotta sitten käynnisti kehitysyhteistyöhankkeita Afrikassa, paikallisen yhteyshenkilön tavoittaminen puhelimitse saattoi kestää päiväkausia.

– Hyppäys kännykkäaikaan tapahtui hurjan nopeasti ja maailma tuli konkreettisesti lähelle myös Afrikan maissa.

Nyt ihmiset tavoittaa yhdellä soitolla, kertoo OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi.

OAJ tukee muun muassa Namibian, Malin, Zimbabwen ja Mosambikin opettajajärjestöjä. Paikallisia opettajia koulutetaan järjestötyöhön, jotta nämä voivat vaikuttaa maansa koulutuspolitiikan kehittämiseen. Monessa Afrikan maassa YK:n asettama tavoite, jonka mukaan kaikkien maailman lasten on pystyttävä suorittamaan peruskoulu vuoteen 2015 mennessä, on heikentänyt opettajien ammatillista asemaa.

– Tavoitteeseen pyritään, mutta usein sieltä, missä aita on matalin.

Opettajia palkataan kouluihin vapaaehtoisiksi eikä heiltä edellytetä minkäänlaista pätevyyttä.

Opettajia kutsutaan edelleen koulutustilaisuuksiin paikallisradion välityksellä.

Paikallisille opettajille ei tuputeta suomalaista työmarkkinamallia, tavoitteena on vahvistaa opettajien neuvotteluasemaa ja paikallisen yhteistyön mahdollisuuksia.

– Suomessa pidetään itsestään selvänä, että ammattijärjestö istuu ministeriön kanssa samassa neuvottelupöydässä. Kehitysyhteistyöhankkeissa olemme törmänneet siihen, että paikalliset opettajajärjestöt pitävät ministeriötä tai maan opetushallintoa pahimpana vihollisenaan. Neuvotteleminen on siellä usein vierasta.

OAJ:n yhteistyökumppanit toimivat vapaaehtoisien varassa. Suuri haas-

OPETTAJA -LEHDEN ARKISTO

Mosanbikissa koulupäivä alkaa auringon noustessa.

Muuta kelloa ei tarvita.

16

Akavalainen 1 | 2006

te on saada toiminnalle rahoitusta. Jäsenmaksujen kerääminen on Semin mukaan vaikeaa, sillä palkat maksetaan käteen – tosin pankkejakaan ei juuri maaseudulla ole. Paikalliset toimivat pitkälti aatteen vuoksi.

Yli kymmenen vuotta OAJ:n kehitysyhteistyötä luotsannut Ritva Semi pelkää, että Afrikan maiden elintason nousu kasvattaa maiden sisäisiä eroja rikkaiden ja köyhien välillä.

– Koulutustarjonta jakaantuu kaksille markkinoille. Vaarana on, että yksityiset koulut ja yliopistot yleistyvät, eikä julkisen sektorin rahoittamaa koulutusta ole lainkaan. Jo nyt yksityisten ja julkisten koulujen erot ovat huimat.

Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL on tehnyt kehitysyhteistyötä kohta kymmenen vuotta.

ympäristönsuojelusta. Mukana olivat myös Geologian ja Maatalouden tutkimuskeskukset.

Muutama vuosi sitten YKL lähti mukaan Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin vetämään hankkeeseen Brasiliassa. Sen tavoitteena on turvata perheviljelmien säilyminen Amazonian alueella.

Hanketta toteutetaan yhteistyössä paikallisen Santarémin alueen maatyöläisten liiton kanssa. Liitto puolustaa noin 13 000 jäsenensä oikeuksia viljellä ja asua alueella, jota suurmaanomistajat

ja vientiyhtiöt pyrkivät hyödyntämään vientisoijan ja pihvikarjan tuotantoon.

Venäläisen mukaan kyseessä on maatyöläisten ensimmäinen kansainvälinen hanke, joten aikaa kuluu hanketoiminnan opetteluun ja tietokoneiden käytön harjoitteluun. Avustuksilla ostetaan myös dieseliä jokilaivaan, jotta kulkuyhteydet kaikkein kauimmaisten jokivarren asukkaiden luo voidaan turvata.

Maija Venäläinen tuo YKL:n terveisiet Plan Alton Paratiisikylässä ja Suomen kehityshankkeen Puxirumprojektin koordinaattori Mika Rönkkö tulkkaa terveiset portugaliksi.

Isäntiä edustaa maatyöläisten liiton varapuheenjohtaja Raimundo de Lima Mesquita.

TUULA KILPELÄINEN

Toiminnan tärkein tavoite on tehostaa ympäristönsuojelua, mutta kylkiäisenä tuetaan myös paikallista ay-toimintaa.

YKL:n puheenjohtaja Maija Venäläinen korostaa, että pienikin apu vie asioita eteenpäin. Noin 3600 jäsenen liitto ei yksin kykene laajamittaiseen avustustyöhön, mutta osana suurempaa kokonaisuutta YKL:n panoksella on merkityksensä.

Liiton ensimmäinen ympäristön tutkimukseen keskittyvä hanke käynnistyi vuonna 1997 Nicaraguassa. Tavoitteena oli lisätä paikallista tietoutta

Akavalainen 1 | 2006

17

Viisi visaista

Hyvä paha globalisaatio?

Akavalaisen globalisaatiokysymyksiin vastasivat Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman ja Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki.

Sixten Korkman: Periaatteessa kaikki voivat hyötyä globalisaatiosta. Se edellyttää kykyä vastata moniin haasteisiin ja siksi toimivaa poliittista järjestelmää sekä vahvoja ja korruptoimattomia instituutioita; myös yhteiskunnan toimiva infrastruktuuri ja laadukas koulujärjestelmä ovat tärkeitä. Käytännössä suuria hyötyjiä ovat olleet nykyiset teollisuusmaat, enenevästi myös kehitysmaat, kuten Kiina ja Intia sekä monet muut.

leista Afrikkaa, arabimaailmaa, Keski-Aasia ja entistä neuvostoblokkia on bruttokansantuote per capita laskenut.

Mitä haittaa globalisaatiosta

on?

SK: Kansainvälisen työnjaon muutoksiin liittyy sopeutumiskustannuksia. Syvempi integraatio ja kova kilpailu voi myös heikentää eräiden väestöryhmien asemaa; teollisuusmaiden heikosti koulutetut ovat viime vuosikymmeninä kärsineet reaalipalkan alenemisesta (Yhdysvallat) tai työttömyyden lisääntymisestä (EU). Nopeuttamalla kasvua globalisaatio osaltaan lisää myös ympäristöön kohdistuvia rasituksia.

HP: Megatrendi näyttäisi olevan selvä: Mitä enemmän globalisaatiota Washingtonin uustai talousliberalistisen ohjelman mielessä niin sitä vähemmän keskimääräistä kasvua henkeä kohti. Useimmilla laskentatavoilla ja melkein kaikilla ulottuvuuksilla eriarvoisuuden lisääntyminen on samaan aikaan ollut nopeaa.

Harvoin ymmärretään globalisaation ja demokratian yhteyksiä. Minusta ihmisillä pitäisi olla oikeus osallistua elämänsä ehtoja muokkaaviin sosiaalisiin prosesseihin silloinkin, kun ne läpäisevät kansallisvaltion rajat tai ovat maailmanlaajuisia.

Heikki Patomäki

Heikki Patomäki: Globalisaatio – ymmärrettynä liberalisaatio-projektiksi – on kasvattanut tuloeroja maiden sisällä ja niiden välillä.

Huomattava osa jäljelle jääneestä rahamääräisestä kasvusta on useimmissa maissa mennyt rikkaimmalle prosentille väestöstä. Jotkut jopa puhuvat yläluokan aseman palauttamisesta tai sellaisen luomisesta, jos sitä ei välillä ollut lainkaan.

Keskimäärin hidastunut bkt:n kasvu eroaa maailmantalouden alueilla. Suuressa osassa Latinalaista Amerikkaa, Saharan eteläpuo-

18

Akavalainen 1 | 2006

Mitä muutoksia nykyiseen yli-

kansalliseen päätöksentekojärjestelmään (esim. YK, WTO) pitäisi tehdä, jotta globalisaation haittoja voidaan vähentää ja hyötyjä lisätä?

SK: Talous on kansainvälistä, politiikka edelleen paikallista. Tarvittaisiin vahvempia globaaleja instituutioita maailmantalouden ongelmien ratkomiseksi; kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi pitäisi voida sopia tasapuolisesti sitovia tavoitteita.

HP: Globaali rahoitusjärjestelmä täytyy uudistaa. Täytyy luoda reilu sovittelumekanismi,

ETLA

Kuka tai ketkä hyötyvät globalisaatiosta eniten?

Sixten Korkman

joka auttaa ratkaisemaan maailmanlaajuisen velkaongelman. Globaali valuutanvaihtovero on toteutettava. WTO:n sääntöjä täytyy korjata, jotta olisi tilaa erilaisille kehitysstrategioille ja kestävää kasvua edistävälle talouspolitiikalle. Teollisuusmaiden asettamia tukia ja kaupan esteitä täytyy poistaa maataloudessa, ruokateollisuustuotteissa, tekstiileissä, vaatteissa ja kengissä. Lisäksi tarvitaan uusi globaali organisaatio, joka kykenee taistelemaan suuryhtiöiden valtaa ja monopolistisia käytäntöjä vastaan.

Onko Suomi menestynyt globali-

saatiossa, kuten julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää?

SK: Epäilemättä: Koko Suomen taloushistoria on kertomus siitä, miten kylmään ja pimeään pohjolaan on luotu vaurautta ja siihen nojaava hyvinvointivaltio viemällä maailmalle tervaa, tukkia, paperia, konepajatuotteita ja kännyköitä. Mitä Nokia olisi ilman globalisaatiota? Tekisi saappaita?

EU pyristelee mukana globaalin talouden kasvussa

Millainen globalisoitunut Suomi

on 20 vuoden kuluttua?

SK: Vuonna 2026 Suomen väestö painottuu kasvukeskuksiin, sen elintaso on nykyistä korkeampi ja teknologiaa hyödynnetään tehokkaasti. Ukkoutunut ja akkautunut maa omaa edelleen vahvan kansallisen identiteetin, joka toivon mukaan on myös moniarvoisen ja suhtautuu ulkomailta tulleisiin suvaitsevaisesti.

HP: Suomi alkaa muistuttaa yhä enemmän Kaliforniaa, vain ilmasto poikkeaa. Vauraat ihmiset tekevät kiireisiä ylipitkiä työviikkoja ja käyttävät vapaa-aikansa ajamalla autoilla yhä hienommista kauppakeskuksista toiseen. Darwinistiset asenteet rehottavat. Kaupunginosat erilaistuvat, toisista alueista tulee varakkaille vyöhykkeitä, joissa ei enää voi turvallisesti kulkea, tai joihin ei ainakaan haluta mennä.

Kaikki turvallistuu. Suomi osallistuu kaukaisiin EU:n sotiin ja luo uuden ammattiarmeijan.

Vaaleista tulee yhä enemmän rituaali ja demokratia monarkisoituu. Toisinajattelijoilla on kovat ajat, kun pelitila vähenee ja syrjäyttäminen uhkaa.

Ennusteet lupaavat euroalueelle noin kahden prosentin kasvua tänä vuonna. Luku on vaatimaton verrattuna Kiinaan tai Intiaan, joille povataan noin kymmenen prosentin kasvua. Myös Venäjällä ja USA:ssa kasvun uskotaan jatkuvan vahvana.

Jukka Pekkarinen korostaa, ettei EU tai euroalue ole yhtenäinen. Talouskasvu on monessa EU-maassa yltänyt USA:n tasolle.

Erityisesti pienet maat erottuvat edukseen.

Hän kuitenkin myöntää, että EU:n isojen maiden taloudellinen suorituskyky on koko viime vuosikymmenen ollut pettymys.

– Tämä näkyy työttömyytenä, hitaana kasvuna ja budjettien alijäämäisyytenä.

Viime aikoina myös poliittiset vaikeudet, jopa poliittisen järjestelmän rapautuminen ovat heikentäneet suorituskykyä.

Esimerkistä käy Saksa. Sen vientimenestys on hyvä ja se on ohittanut jopa USA:n viennin kasvussa. Vaatimaton talouskasvu kärsii kuitenkin sisäisistä tekijöistä, erityisesti poliittisesta lamaannuksesta.

Tosin tulevaisuus näyttää myös Saksassa valoisammalta, kiitos Angela Merkelin uuden hallituksen saaman hyvän startin.

Turvallisuutta ja muutoskykyä Syyksi Euroopan heikolle talouskasvulle on tarjottu niin euroa kuin jäykkiä työmarkkinoita. Pekkarinen ei allekirjoita kumpaakaan.

– Yhteinen rahapolitiikka on onnistunut kohtalaisen hyvin, erityisesti Suomen tapauksessa. Euroopan talouden ongelmat ovat sitä luokkaa, ettei niitä voida ratkaista euroalueen talouspolitiikan keinoin.

TARJA JANTUNEN

HP: Tilanne on paljon monimielisempi kuin mitä annetaan ymmärtää. Kaikki Suomessa eivät ole hyötyneet kasvusta. Useiden eri tutkimusten mukaan köyhin 10 % on pysynyt samassa tai köyhtynyt absoluuttisesti, kun varakkain 10 % on ehkä kaksinkertaistanut tulonsa.

Tutkimusten mukaan hyvinvointi vähenee OECD-maissa, vaikka bkt kasvaisi. Esimerkiksi jos avioerot lisääntyvät, se tuottaa lisää oikeudenkäyntejä ja asuntojen vaihtoja yms.

Tällöin bkt lisääntyy, mutta ei kerro lisääntyneestä hyvinvoinnista. Jos lisääntyneen alkoholinkulutuksen takia julkisten poliisi- ja terveyspalveluiden kysyntä nousee, lasketaan se lisääntyneeksi bkt:ksi. Jne.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston tuore ylijohtaja Jukka Pekkarinen aloitti uudessa työssään positiivisten talousnäkymien saattelemana. Euroalueen talouskasvun uskotaan vahvistuvan ja jopa työttömyyden alenemisesta on toiveita vuonna 2006. Eurooppa jää silti jälkeen muista globaaleista talousmahdeista.

Jukka Pekkarinen siirtyi Palkansaajien tutkimuslaitoksesta Valtiovarainministeriöön tammikuussa.

EU:ta verrataan usein Yhdysvaltoihin, missä työmarkkinat joustavat, niin hyvässä kuin pahassa. Työmarkkinoiden jäykkyyttä arvosteltaessa onkin Pekkarisen mukaan muistettava, että kysymys on turvallisuuden ja muutoskyvyn kompromissista – ei välttämättä ristiriidasta. Hyvässä työmarkkinajärjestelmässä ne tukevat toisiaan.

– Järjestäytyneet työmarkkinat ja sosiaaliturva muodostavat turvaverkon, joka on kuin vakuutusjärjestelmä. Se antaa turvan oman kontrollin ulkopuolella olevia riskejä vastaan.

Jos turvaverkko toimii hyvin, ihmiset ovat valmiita ottamaan riskejä ja tekemään myös aloitteita.

Akavalainen 1 | 2006

19

TARJA JANTUNEN

Jukka Pekkarinen korostaa, ettei globalisaatio ole nollasummapeliä. Markkinoiden laajeneminen hyödyttää kaikkia.

Euroopan unionin uusissa jäsenmaissa sosiaaliturvajärjestelmien ja työmarkkinainstituutioiden rakentaminen on vielä kesken. Pekkarinen uskoo, että myös siellä turvallisuutta haetaan tulevaisuudessa enemmän.

Vaikka globaalitalouden ennusteet ovat hyvät, Pekkarinen muistuttaa, että kasvu on pitkälti kestämättömällä pohjalla. Suurimmat uhkatekijät ovat Yhdysvaltojen ulkomaankaupan vaje ja pahasti alijäämäinen budjetti. Alijäämää rahoitetaan pääasiassa Kiinasta ja Japanista siirtyvinä sijoituksina, osin myös EU:sta.

– Yhdysvallat on kansainvälisen rahajärjestelmän ydinvaltio ja siihen luotetaan, mutta velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin. Kriisin ajankohtaa on mahdotonta ennustaa, sen mahdollisuus on kuitenkin pidettävä takaraivossa.

Yllätyksillä sijansa tulevaisuudessa Kymmenen vuoden kuluttua kasvun painopiste on muualla kuin Euroopas-

sa – myös väestö sijoittuu muualle.

– Ihmiskunnan kannalta tärkeintä on se, että kehityksen kierre jatkuu. On toivottavaa, että Kiinan ja Intian kasvu jatkuu, se luo myös Euroopan kasvulle hyvät edellytykset.

Varmaa on Pekkarisen mukaan se, että Euroopalla on edessään työvoimapula ja vanheneva väestö. – Kysymys onkin siitä, miten ne vaikuttavat taloudelliseen kehitykseen. Ne voivat toisaalta hidastaa sitä tai antaa uusia mahdollisuuksia.

Eurooppa voi hyötyä tulevaisuudessa myös uuden tietoteknologian käyttöön liittyvistä taloudellisista mahdollisuuksista.

– Vaikka USA on huimasti edellä teknologian soveltamisessa, Eurooppa saattaa yllättää seuraavan kymmenen vuoden aikana, Pekkarinen povaa.

Tarja Jantunen tiedottaja

Pelivaraa paikalliselle tasolle Suomen talouspolitiikan keskeinen haaste on Pekkarisen mukaan suuri rakenteellinen työttömyys. Muihin EU-maihin verrattuna työllisyyden kehitys on ollut positiivista, mutta pitkäaikaistyöttömien ja toistuvasti työttömiksi joutuvien ihmisten tilanne on edelleen huono.

Myös eräät työmarkkinoiden uudet kehityspiirteet, kuten yksinhuoltajien jatkuvasti aleneva työllisyysaste, huolestuttavat uutta ylijohtajaa.

Ilahduttavana Pekkarinen pitää sitä, että vanhemmissa ikäluokissa työllisyys on noussut. Sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen näyttäisi lykkääntyvän toivotulla tavalla.

Suomen talouspolitiikan menestyksen avaimena on pidetty makrotason vakautta ja mikrotason joustoja työmarkkinoilla. Pekkarinen uskoo reseptin toimivuuteen.

– Palkanmuodostuksessa on onnistuttava siten, että keskimääräiset palkankorotukset noudattavat hyväksi koettua palkkanormia.

Palkankorotukset turvaavat hintakilpailukyvyn, mutta ovat inflaation asettamissa rajoissa.

– Mikrotason jousto on yksikertaisimmillaan sitä, ettei palkkarakenne muodosta työllisyyden estettä missään työmarkkinoiden osalohkolla.

20

Akavalainen 1 | 2006

Nykyinen työmarkkinamalli tarjoaa Pekkarisen mukaan hyvät lähtökohdat makro- ja mikrotason tavoitteiden toteuttamiselle.

Nykyinen makrotason koordinointi on tulevaisuudessakin tarpeen. Paikallisen tason pelivaraa sen sijaan on lisättävä. Tämä edellyttää, että myös paikalliset neuvotteluasetelmat ovat tasapainossa. Käytännössä tarvitaan institutionaalista kehittämistä, mutta mitään vallankumousta tämä ei merkitse suomalaiselle työmarkkinajärjestelmälle.

Suomalaisyritysten laimea investointihalukkuus kotimaan markkinoille on herättänyt närää palkansaajaliikkeessä. Vaikka Suomessa on harjoitettu kurinalaista palkkamalttia, ei se ole vaikuttanut toivotulla tavalla ainakaan kotimaisten investointien kasvuun.

Yritysten halukkuus investoida ulkomaille ilmentää Pekkarisen mukaan nykyglobalisaatiota.

– Suomalaisilla yrityksillä on käynnissä kansainvälistymisprosessi.

Samalla suomalaisista suuryrityksistä on tullut yritysostojen kautta kansainvälisiä toimijoita ja ne kasvavat ulkomailla. Osaltaan menossa on vaihemuutos, joka tasoittuu.

Kolumni

Tietotyön portinvartijat Vuosi 2005 jää historiankirjoihin, koska silloin oivallettiin, että maailma oli muuttunut. Siitä oli tullut litteä.

Huhtikuussa 2005 ilmestyi globalisaatiokysymyksiin erikoistuneen toimittajan Thomas L. Friedmanin teos The World Is Flat. Se sai runsaasti vastakaikua ainakin Yhdysvalloissa, jossa se oli vuoden myydyimpiä tietokirjoja.

Friedmanin mukaan globalisaatio on edennyt uuteen vaiheeseen. Kun halpamaihin on tähän asti siirtynyt lähinnä raskasta ja huonosti palkattua teollisuustyötä, nyt sinne menee myös hyviä hommia. Tietotyön globaali uusjako on alkanut. Maailma on litistynyt internetin avulla sellaiseksi, että oululainen ja bangalorelainen insinööri voivat kilpailla samoista töistä.

Ja toden totta, juuri viime vuonna talouslehdissä oli lukuisia pikku-uutisia, joiden mukaan suomalaisetkin yritykset, kuten Outokumpu ja Tietoenator ovat siirtämässä it-palvelujensa tuotantoa Intiaan ja Itä-Eurooppaan. Esimerkiksi Nokia lisää Intiassa myös tutkimus- ja kehitystoimintaa.

Vielä suurempi joukko suomalaisyrityksiä on siirtänyt ohjelmistojensa ylläpitoa ulkomaille kaikessa hiljaisuudessa ja erilaisten välikäsien kautta. Moni pieni it-palvelunsa ulkoistanut yritys, virasto tai vaikkapa seurakunta ei varmaankaan edes tiedä, että sen ohjelmistot päivitetään ulkomailla.

Meille tavallisille kuluttajille ei juolahda mieleenkään, että oman nettipankkimme toimivuus saatetaan varmistaa muualla kuin Suomessa. Internet-palvelujen päällä ei vilku Made in -banneria. Ja miksi vilkkuisi, kun vaatteissakaan ei enää ole Made in –lappuja?

Suomessa on ollut vahva usko siihen, että globalisaation lieveilmiöt voidaan hoitaa ”eettisen kuluttamisen” avulla.

Vastuu on vieritetty kuluttajalle, vaikka monissa tuotteissa ei ole mitään tietoja niiden alkuperästä. Usein kuluttajia suorastaan hämätään naamioimalla ulkomainen tavara suomalaiseksi.

Kun globalisaatio on nytkähtänyt eteenpäin, ”eettinen kuluttaminen” on entistäkin vaikeampaa. Palvelujen osuus maailmankaupan arvosta kasvaa koko ajan. Vaatetuonti alkaa olla nappikauppaa tietotyön kansainvälistymisen rinnalla.

Tähän asti globalisaation portinvartijoita ovat olleet erilaiset kaupan ja teollisuuden sisäänostajat. Litteässä maailmassa portinvartijoiden piiri laajenee. Sellaiseksi voi joutua kuka tahansa it-palvelujen tilaaja.

Iso osa globaalista tietotyöstä on todellista reilua kauppaa, jossa köyhät maat pääsevät lopultakin tekemään myös hyviä hommia ja josta voi lopulta olla myös meille suomalaisille enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta maailmassa on myös tietotyön hikipajoja, joissa nuoret ihmiset kulutetaan loppuun kohtuuttomilla työajoilla. Kun seuraavan kerran tilaat esimerkiksi ohjelmistojen ylläpitoa, muista kysyä missä maassa ja millaisissa oloissa se tehdään!

Elina Grundström toimittaja

Akavalainen 1 | 2006

21

Globaalistuminen: ei mitään uutta auringon alla?

Globalisaatio alkoi 1980-luvun puolesta välistä, kun rahoitusmarkkinat vapautettiin. Sana globalisaatio tai globaalistuminen alkoi nousta mediakäyttöön vasta 1990-luvulla ja Mitä Missä Milloin –kirjassa sana löytyy aakkosellisesta hakemistosta vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2000.

Rahat ja tavarat kiertävät yhä nopeammin ja yhä laajemmin, mutta viimeistään internet on mullistanut elämämme. Elämme ainutlaatuista aikaa.

Vai elämmekö? Omassa elämässämme varmasti ja tietysti. Mutta ihmiskunnan kannalta voidaan sanoa vain, että elämme taas kerran ainutlaatuista aikaa. Edellisen kerran vastaavaa koettiin sata vuotta sitten, vuosien 1870-1914 välillä. Sitä ennenkin on eletty moisia globaalijaksoja säännöllisen epäsäännöllisesti. Näillä vaiheilla on yhteisiä ominaisuuksia. Tärkeimmät niis-

Peter Ekholm

LEHTIKUVA/SARI GUSTAFSSON

Posliini on peräisin oman aikansa globalisaation keskuksesta, Kiinasta.

22

Akavalainen 1 | 2006

tä ovat se, että on keskus – tai edelläkävijä -, on teknologinen murros ja on vapaus käydä kauppaa.

Kiina piti itseään keskuksen valtakuntana, Eurooppa oli monta vuosisataa keskus, nyt keskuksena on Yhdysvallat. Kiinalaiset tunnetaan esimerkiksi ruudin, paperin ja posliinin keksijöinä.

Me eurooppalaiset olemme aseteknologian, merenkulun, höyryjunan ja kehruu-Jennin takana. Yhdysvallat on paljossa mukana. Turvallisuus (Pentagon), informaatio (internet, Silicon Valley), pörssi (Wall Street) ja viihde (Holly-

wood) ovat yhdessä melkoinen voima maailmalla. Informaatioteknologia, on se sitten paperia tai kirjapainotaitoa tai informaation välitystä höyryjunan ja internetin tapaan, on tietenkin olennaista kulloinkin tunnetun maailman hallinnassa.

Vapaus käydä kauppaa on kolmas ominaisuus. Kolumbuksen aikana kartoitettiin maailmaa, aika lailla eurooppalaisille kuninkaallisille taloudelliseksi eduksi. Edellisen vapaan globaalisuuden aikana sata vuotta sitten Japani oli avautuneempi kuin nyt, eivätkä Ranska

ja Britannia yllä kuin hädin tuskin tuolloiselle tasolle.

Marxin diagnoosi oikea, resepti väärä Seuraava lainaus on puhutteleva ja kertoo globaalistumisen toistumisesta hämmentävän hyvin. ”Maailmanmarkkinoita hyväkseen käyttäen porvaristo on muuttanut kaikkien maiden tuotannon ja kulutuksen yleismaailmalliseksi. Taantumuksellisten suureksi suruksi se on poistanut teollisuudelta kansallisen maaperän. Ikivanhat kansalliset teollisuudenalat on tuhottu ja niitä tuhotaan yhä joka päivä. Niitä tunkevat sivuun uudet teollisuudenalat, joiden käytäntöön ottaminen on elinkysymys kaikille sivistyskansoille, teollisuudenalat, jotka eivät enää käytä kotimaisia raaka-aineita, vaan maapallon mitä kaukaisemmilta alueilta tuotuja raaka-aineita ja jotka tuottavat tehdasvalmisteita, joita ei käytetä ainoastaan omassa maassa, vaan kaikissa maanosissa. Vanhojen, oman maan tuotteilla tyydytettyjen tarpeiden tilalle tulee uusia, jotka tyydyttämisekseen vaativat mitä kaukaisempien maiden ja mitä erilaisempien ilmanalojen tuotteita. Vanhan paikallisen ja kansallisen omavaraisuuden sulkeutuneisuuden tilalle tulee kansojen kaikinpuolinen yhteys ja kaikinpuolinen riippuvuus toisistaan. Tämä koskee niin aineellista kuin myöskin henkistä tuotantoa. Eri kansakuntien henkiset tuotteet tulevat yhteiseksi omaisuudeksi.” (Kommunistisen puolueen manifesti). Vain vanhahtava kieliasu erottaa tekstin aikalaisarvioistamme.

Yllättäviä yhtymäkohtia menneeseen Väestöliikkeet, taudit, saasteet jne. ovat jotain, joka hätkähdyttää. Tautiglobaalisuus oli itse asiassa valitettavan yleistä menneinä vuosisatoina. Rutto,

musta surma, oli lähtöisin Aasiasta. Se surmasi ainakin neljänneksen eurooppalaisista 1300-luvulla (tosin käsite eurooppalainen ei ollut tunnettu).

Nykyeurooppalaisiksi muunnettuna puhuttaisiin liki 200 miljoonasta. Eurooppalaisten tulo uuteen maailmaan 1400- ja 1500-luvuilla tuhosi taudein jopa 95 prosenttia alkuperäisväestöstä.

Lintuinfluenssalla, sarsilla, aidsilla ja hulluilla lehmillä on kaameita sukulaisia menneessä.

Euroopasta katsoen tautien rinnalla liikkui ravinto – idän mausteet sekä lännen peruna ja tomaatti kohtasivat toisensa Euroopassa. Globaalin pääsivät siten kokemaan nekin, jotka eivät matkustaneet sinänsä epäinhimillisissä laivoissa, joissa suuri osa matkan aikana kuoli. Tänään aasialaiset ravintolat yhdistävät Eurooppaa ja suomalaismarkettien hedelmätiskit ovat aidon globaaleja.

Ylipäätään globalisoitumisen historian pitäisi kuitenkin opettaa optimismia. Kerta toisensa jälkeen kehitys on karannut hallinnan edelle, teknologinen murros on aiheuttanut rakennemuutoksen ja suurimpana häviäjänä on ollut tavallinen, omista asioistaan kykynsä mukaan huolehtinut kansalainen.

Lopputulos on se, että kerta kerran jälkeen ihmisten elämisentaso on parantunut. Vaikka kehitys ei ole tapahtunut ilman suuria inhimillisiä uhrauksia, meistä kukaan ei taida olla innostunut ajatuksesta palata 1700-luvun arkipäivään. Läheskään kaikki eivät ole kykeneviä palaamaan edes 1930-luvun elämään.

On myös eroja menneeseen: esimerkiksi media on olennaisesti valppaampi ja tehokkaampi kuin ennen ja hyvinvointivaltio antaa turvaa – edellisen jakson aikana Suomesta muutti 230 000 ihmistä Amerikkaan paremman elämän toivossa. Toimijoita, valtioita ja yrityksiä, on rutkasti enemmän kuin aiemmin.

Mikä voi mennä pieleen?

Miksi globaalistumisen edellinen vaihe päättyi? Selityksiä on varmasti useita, mutta yksi kiinnostava on havainto, että tuolloin talous oli globaalisti vapaata, mutta politiikka kansallista. Asetelma oli kestämätön ja syttyi ensimmäinen maailmansota. On sinänsä kiinnostavaa, että puhutaan nimenomaan maailmansodasta eikä kansain välisestä sodasta.

Tämä selitys on kiinnostava myös oman aikamme kannalta. Talous on globaalisti varsin vapaata. Talouden rinnalla kulkee politiikka, joka on yhä kansallisempaa. Kun katsoo, kuinka Yhdysvallat käyttäytyy tai seuraa keskustelua Venäjällä, Japanissa tai Kiinassa, Ranskasta ja useista muista EU-maista puhumattakaan, johtopäätös on ilmeinen.

Kylmä sota pakotti yhteistyöhön, nyt kansalliskeskeisyys on arvossaan.

Toki voidaan korostaa, että sadan vuoden takaiseen verrattuna meillä on mittava määrä kansainvälisiä organisaatioita YK:sta, WTO:sta ja IMF:stä lähtien. Mutta ne kaikki ovat riippuvaisia jäsenvaltioiden tahdosta eli ovat kansallisvaltioiden kuoria. Vain EU, siltä osin kuin siellä voidaan tehdä enemmistöpäätöksiä, on irtautumassa vanhasta.

Olisi populistista maalata seinälle kolmannen maailmansodan mörkö.

Olisi onnetonta olla muistamatta, että protektionismi ja kauppasodat ovat looginen jatke nykyvaiheelle ja voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa. Historia ei yksi yhteen toista itseään, mutta historiasta voi oppia, nykyisessä ainutlaatuisessa vaiheessakin.

OTL Peter Ekholm on EU:n tulevaisuusasiantuntija, joka toimii yrittäjänä. Hän on aiemmin työskennellyt mm. EVAssa ja Sitrassa.

Akavalainen 1 | 2006

23

Kirkko luo paikallisen identiteetin

– Kun valtiot ja kansat lähenevät toisiaan ja muuttuvat entistä samankaltaisemmiksi, kirkoista tulee paikkoja, joissa ylläpidetään paikallista identiteettiä. Kirkoissa ihmiset voivat elää todeksi omia perinteitään, korostaa Malmin seurakunnan pappi Juhani Rajaniemi.

Tarja Jantunen

tiedottaja

Lähes 40 vuotta pappina työskennellyt Rajaniemi sanoo, että kulttuurit ja uskonnot kohtaavat vihdoin suomalaisessa arjessa.

– Tämä on positiivinen asia seurakuntaelämälle. Ihmiset määrittelevät identiteettinsä paremmin sen takia, että lähellä on vastakohtia, ”ei meihin” kuuluvia.

Myös perinteiden arvostus on globalisaation myötä kasvanut.

– Seurakuntalaiset rakentavat elämäänsä perinteiden varaan. Jyrkät mielipiteen muutokset saatetaan kokea uhkana ja rajuihin uudistuksiin suhtaudutaan epäluuloisesti.

Infoähky kalvaa Rajaniemi ei täysin allekirjoita väitettä, jonka mukaan globalisaatio olisi tehnyt suomalaisten elämästä entistä epävarmempaa.

– Ihmiset ovat kokeneet palvelujen, erityisesti sosiaali-, ja terveyspalvelujen, heikentyneen. Osaksi tämä on totta, osaksi kliseetä.

Palvelujen heikkenemisestä kertoo kuitenkin kirkon piirissä se, että diakonian asiakaskunta on lisääntynyt. Erityisesti mielenterveyskuntoutujat valuvat kirkon hoitoon.

– Meidän pitäisi ratkaista asioita, joihin meillä ei ole välineitä.

Tietoteknologisen kehityksen mukanaan tuomaa tietotulvaa Rajaniemi

24

Akavalainen 1 | 2006

pitää konkreettisena esimerkkinä globalisaatiosta. Asialla on hyvät ja huonot puolensa.

– On loistavaa, että epäselviin kysymyksiin saa vastauksen kirjoittamalla hakusanan googleen. Toisaalta siinä on jotain demonista, kun tieto kaatuu päälle. Ihmisillä on jatkuvasti sellainen tunne, etteivät he tiedä mitään, vaikka todellisuudessa he tietävät paljon enemmän kuin aiemmat sukupolvet.

Yksittäinen ihminen ei voi kokea kuin pienuutta, sanoo Rajaniemi.

Kansainvälistyminen näkyy Rajaniemen kotiseurakunnassa Malmilla erityisesti inkerinsuomalaisten seurakuntalaisten määrän kasvuna. Myös kansainväliset avioliitot ovat lisääntyneet viimeisten 20 vuoden aikana. Alueen kouluissa puhutaan parhaimmillaan 12 kieltä.

Kansainvälisyys kuuluu kirkkoon Rajaniemi muistuttaa, että kirkko on perusluonteeltaan kansainvälinen. Ekumeeninen liike on koonnut sirpaloituneita kirkkoja yhteistoimintaan aina 1800-luvulta alkaen, jolloin kristillinen lähetystyö lisääntyi. Kirkon sanoma oli lähetyskentillä toimivien mukaan paljon uskottavampi, jos lähetystyötä tekevät kristilliset kirkot toimivat yhteistyössä.

Globalisaatio näkyy myös kristillisen kirkon omassa piirissä yhteistyön tiivistymisenä.

– Nyt esimerkiksi luterilaisen kirkon ja anglikaanisen kirkon papit voivat vastavuoroisesti työskennellä toistensa kirkoissa. Myös luterilainen ja kotollinen kirkko ovat tehneet opillisia sopimuksia, joissa tunnustetaan yhteiseksi tiettyjä opinkappaleita. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan vielä 20 vuotta sitten.

Suomessa globaalit eettiset kysymykset korostuivat kirkon toiminnassa jo 60-luvulla. Nuorten pappien vaatimukset kehitysmaiden auttamisesta, sorron vastustamisesta sekä oikeudenmukaisuuden puolustamisesta muokkasivat koko kirkon toimintaa.

– Kirkko halusi jo tuolloin esittää maailmalle mallin hyvästä globalisaatiosta, mutta se ei onnistunut. Pahimmillaan globalisaatio on jopa hajottanut maailmaa.

Ihmisarvoista elämää puolustettava

Tarja Jantunen tiedottaja

Suomen suurimpiin kehitysyhteistyön ja katastrofiavun järjestöihin kuuluva KUA on toiminut lähes 60 vuotta. Se antaa vuosittain apua noin 20 miljoonalla eurolla yli 50 maahan. Toiminnan pelisäännöt nousevat kristilliseltä pohjalta: jokaisella ihmisellä on loukkaamaton ihmisarvo ja sitä tulee puolustaa.

– Kirkolla on kansainvälinen vastuu globaalin oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta. Käytännössä kirkko pyrkii jäsentensä kautta muuttamaan resurssien jakoa maailman rikkaiden ja köyhien välillä. Tavoitteena on maailma, jossa kaikilla on turvallisempaa, Heikkilä korostaa.

Kansainvälisessä työssä KUA pyrkiikin vaikuttamaan erityisesti köyhyyden rakenteellisiin syihin.

Tosin kiihtyvä globalisaatiokehitys on asettanut kapuloita rattaisiin.

– Moni asiantuntijamme on todennut, että köyhdyttämismekanismit toimivat tehokkaasti maailmassa ja niitä vastaan toimiminen on tullut entistä vaikeammaksi. Eri maiden hallituksien, päättävien virkamiestahojen sekä ruohonjuuritasolla esimerkiksi maankäytön oikeuksiin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa syntyy helposti korruptoituneita, epädemokraattisia tapoja toimia. Niihin on vaikeaa puuttua avustustyöstä käsin. Toisaalta hätään voidaan tarttua aiempaa nopeammin.

Pelisääntöjä kaivataan Globaalit taloutta, teknologiaa ja yhteiskuntaa yhdistävät pelisäännöt eivät Heikkilän mukaan ole riittäviä.

– Globalisaation oikeudenmukaisuus merkitsee minulle sitä, että meidän tulisi poistaa tilanne, jossa jopa moraalittomalla toiminnalla tai selkeällä ahneudella saavutetaan kilpailuetua.

Jos teknologia ja talous etenevät nopeasti globaalisti, myös yhteiskunnallisen puolen, kuten yritysten vastuullisen liiketoiminnan ja yhteiskuntavastuun pitäisi pysyä perässä.

Kirkon Ulkomaanapu nostaa seuraavan kahden vuoden ajan vahvasti esiin myös naisten asemaa ja oikeuksia.

– Kerromme kehitysmaiden naisten oikeuksien ja mahdollisuuksien puutteesta ja naisia koskettavan köyhyyden ulottuvuuksista. Naiset kaipaavat oikeutta, eivät sääliä. Tytöt ja naiset ovat edelleen kehityksen hyödyntämätön luonnonvara.

Katastrofiapu korostuu Tiedon lisääntymisen myötä myös mediaseksikäs katastrofiapu on saanut keskeisemmän roolin avustustyössä.

– Maailman huomio kiinnittyy kuitenkin vain yhteen asiaan kerrallaan, kestävä kehitys ja sen turvaaminen vaativat myös ääntä ja näkyvyyttä, keinot vain ovat rajalliset.

Vaikka lähellä tapahtuva katastrofi liikuttaa ihmisiä kaukana tapahtuvaa enemmän, kirkko haluaa pitää kaukaisen lähimmäisen, ”hiljaisessa tsunamissa”, kärsivän puolta. Työssä korostuu humanitaarisen avun jälkeen sitoutuminen jälleenrakennukseen ja varsinaiseen, pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön.

MARJO KOIVUMKÄKI

– Kirkollisilla toimintaverkostoilla on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi rooli keskustelun herättäjänä ja kansainvälisen oikeudenmukaisuuden muuttamisessa poliittisiksi tavoitteiksi, sanoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) apulaistoiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Marianne Heikkilä

Globaali tiedonvälitys tuo uutisen kansainvälisestä hädästä myös suomalaisten ulottuville aiempaa nopeammin.

Heikkilä korostaa, että uutisointiin turtumisen voi välttää vain etsimällä uusia keinoja saavuttaa ihmiset.

– Tiedon lisääntymisen myötä viestimme pelkistyy: kehitysmaiden köyhien auttamisessa ei ole kysymys rikkaiden hyväntahtoisuudesta vaan oikeudenmukaisuudesta. Jokaisella – riippumatta syntymämaasta – on oltava oikeus ja mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

– Siksi vastuu toisista ihmisistä, ympäristöstä sekä omista valinnoista pitäisi ulottua yli kansallisten rajojen.

Jos kansainvälistymisen myötä poimitaan vain ajan hengen mukaisesti osia eri järjestelmistä ja toivotaan, että lopputulos toimisi, ollaan harhateillä, summaa Heikkilä.

Akavalainen 1 | 2006

25

Akavalaiset ulkomailla

Kansainvälinen liikkuvuus on ollut tapetilla erityisesti ulkomaalaisten osaajien ja asiantuntijoiden rekrytoimisessa Suomeen. Yhtä lailla suomalaiset korkeasti koulutetut siirtyvät opiskelemaan ja työskentelemään ulkomaille. AKAVAn tilastojen mukaan ulkomaille lähtö ei ole kuitenkaan kasvanut.

Salla Heinänen kansainvälisten asioiden sihteeri

26

Akavalainen 1 | 2006

AKAVAn vuosittaisen jäsenjärjestökyselyn mukaan liittojen jäsenistä runsas prosentti työskentelee ulkomailla. Vaikka ulkomaille lähtevien määrä ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana prosentuaalisesti kasvanut, on ulkomailla työskentelevien lukumäärä noussut.

Suurin osa suuntaa määräajaksi EUmaihin töihin.

Eniten ulkomailla työskentelee diplomi-insinöörejä, insinöörejä, ekonomeja, lääkäreitä ja opettajia. Vastaavasti liittojen jäsenmäärään suhteutettuna kansainvälisimpiä akavalaisia ovat diplomi-insinöörien lisäksi metsänhoitajat, tutkijat, arkkitehdit ja kirkon henkilökunta.

Oleskelu ulkomailla on yleensä tilapäistä komennustyötä. Siirtymistä tapahtuu myös yritysvierailuina ja yritysten sisäisinä siirtoina tai perheenjäseninä.

AKAVAn vuonna 2004 teetättämän tutkimuksen mukaan joka kahdeksas akavalainen muuttaa tai harkitsee muuttoa ulkomaille seuraavan vuoden aikana. Syitä lähtöön ovat muun muassa mielenkiintoiset ja kehittävät työtehtävät, urakehitys, palkka, matalampi palkansaajaverotus sekä perhesyyt. Muuttohalukkuus on suurempaa nuorten keskuudessa, sillä heillä on vähemmän sosiaalisia ja taloudellisia sidoksia.

Suurimpina paluuesteinä on nähty ulkomailla perheellistymisen lisäksi Suomen korkea verotaso yhdistettynä

EU:n keskitasoa alempaan palkkaan.

Toisaalta perhesuhteet ja muut pehmeät syyt jouduttavat paluuta.

AKAVAn mielestä valtion tulee mahdollistaa ulkomaille lähtö ja Suomeen paluu muun muassa lainsäädännön keinoin. Liikkuvuusmäärien kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla itseisarvo, pikemminkin on tavoiteltava kansallisen osaamisen laadun parantamista. Sen avulla on mahdollista parantaa kilpailukykyä ja tuotteistaa osaamista nykyistä paremmin.

Suomalaiset opiskelijat ulkomailla Suomalaisten opiskelu ja harjoittelu ulkomailla kääntyi viime vuonna kasvuun. Suomesta lähti vuonna 2004 ulkomaille opiskelemaan tai työharjoitteluun 8241 korkeakouluopiskelijaa.

Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn mukaan suomalaiset opiskelijat lähtevät yleensä Eurooppaan: Saksaan, Britanniaan, Espanjaan, Ruotsiin ja Ranskaan.

Suomeen tuli vuonna 2004 yhteensä 7 237 opiskelijaa. Heistä noin 90 prosenttia oli eurooppalaisia. EU-alueen ulkopuolelta tuli noin 2 700 opiskelijaa. Suomessa opiskelevista ulkomaalaisista suurin osa on venäläisiä. Toiseksi eniten on kiinalaisia, joita on yhtä paljon kuin englanninkielisten maiden, USA:n, Australian ja Kanadan, opiskelijoita yhteensä.

Liitot lähtijän tukena AKAVAn jäsenliitot tarjoavat palveluitaan myös ulkomaille lähtijöille. Ensisijaisen tärkeää on selvittää käytännön elämään liittyvät asiat kuten muutto ja asuminen. Työsuhteeseen liittyvät asiat ovat myös tärkeitä. Ennen lähtöä on hyvä varmistaa, onko henkilö lähtemässä komennukselle lähetettynä työntekijänä vai paikallisella sopimuksella kohdemaan yrityksen kanssa tai miten käy eläkkeen, työttömyysturvan ja suomalaisen sairausvakuutuksen. Lisäksi sairausvakuutuksen kattavuus ja palvelut voivat olla hyvinkin erilaisesti järjestetty eri maissa.

EU:n alueelle lähtijöille on olemassa myös Euroopan tason palvelua. Eurooppalaisten korkeasti koulutettujen järjestön Eurocadresin Mobilnet-verkoston kautta saa tietoa kaikkien Emaiden niin elämiseen kuin työsuhteeseenkin liittyvistä kysymyksistä. Suomessa Mobilnet-verkostosta vastaa TEK:n asiamies Riitta Vierros, joka ohjaa tarvittaessa jäsenet oikeisiin liittoihin myös ulkomailla. Akavalaisen liiton jäsen, joka siirtyy toiseen EU-maahan, on oikeutettu saamaan palvelua myös Eurocadres-perheeseen kuuluvalta kohdemaan liitolta.

Ulkomaalaiset suomalaisilla työmarkkinoilla koko ajan selvästi laskenut. Silti Suomessa asuvien ulkomaalaisten työllistyminen vaatii lisätoimia, johon valtiovalta voi suoraan vaikuttaa myös koulutuksen ja työllisyysohjelmien kautta.

Lisäksi tarvitaan tehokasta kotouttamista. Myös työnantajien ja työntekijöiden asenneilmapiiri edellyttää muutosta, jotta ulkomaalaisia osaajia rekrytoituisi myös koulutusta vastaaviin tehtäviin. Suomalaisella korkeakoulututkinnolla näyttää olevan selkeä linkki työllistymiseen.

Myös ammattiliitot tarjoavat palvelujaan ulkomaalaisille korkeasti kou-

EU viettää työntekijöiden liikkuvuuden teemavuotta Euroopan komissio on nimennyt vuoden 2006 Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi.

Tavoitteena on lisätä kansalaisten tietoa eduista, jotka liittyvät ulkomailla tai uudessa ammatissa työskentelyyn. Työskentely uudessa maassa tai uudella toimialalla tarjoaa työntekijöille uusia taitoja ja kokemuksia, joista on etua sekä heille että heidän työnantajilleen.

Teemavuonna lisätään tietoa liikkuvuudesta useilla eri hankkeilla. Ensi kesäkuussa Wienissä pidetään liikkuvuuskonferenssi ja ensi syyskuussa “Job Fair Europe” -tapahtuma, jonka puitteissa järjestetään työpaikkamessuja noin sadassa eurooppalaisessa kaupungissa.

Suunnitteilla on lisäksi useita tutkimuksia liikkuvuuden vaikutuksista sekä liikkuvuutta koskevien tilastotietojen kehittäminen. Työntekijöiden liikkuvuutta eniten edistäneelle organisaatiolle myönnetään eurooppalainen palkinto.

Teemavuosi käynnistetään virallisesti 23. ja 24.2. Brysselissä.

lutetuille. AKAVAn liitot julkaisevat jäsenpalveluoppaita useilla kielillä. Jotkut liitot, kuten OAJ, ovat jo työehtosopimustasolla huomioineet ulkomaalaisten opettajiensa aseman. Tämä työ varmasti liittojen osalta tulee jatkumaan, sillä ulkomaalaisten määrä työmarkkinoillamme kasvaa.

Ennen kuin lähdetään suunnittelemaan ulkomaalaisten työperäistä rekrytointia Suomeen, olisi kuitenkin hyvä olla tutkittua tietoa jo Suomessa asuvien ulkomaalaisten laadullisesta työllistymisestä.

Rahastoa hallinnoi Sampo Rahastoyhtiö Oy. Sampo Pankki Oyj, www.sampo.fi

Suomalainen 1960-luvun lopulla hiljalleen alkanut maahanmuutto on perinteisesti ollut humanitääristä. Suomessa asuvista 2,1 prosenttia on ulkomaalaisia. Suomeen tulijoista yli puolet tuli EU:n ulkopuolisista maista vuonna 2003. EU:n laajentumisen myötä kuitenkin EU:n ja ETA-alueen osuus on kasvanut vuoden 2004 jälkeen. Suurimmat ryhmät Suomessa ovat Venäjän, Viron, Ruotsin ja Somalian kansalaiset.

Ulkomaalaisten työttömyysaste Suomessa on edelleen korkea, noin 28 prosenttia. Luku on korkea suhteessa suomalaisiin, mutta työttömyysaste on

arkkinat -rahasSampo Kehittyvät Osakem ittyville osakekeh u ton varat on hajautett nlaajuisesti. Sijoimarkkinoille maailma Venäjä, Turkki, . mm t ova tuskohdemaita sekä Latinalaisen ppa roo Eu Itäia, Int a, Kiin Amerikan maat.

Varaa aika jo tänään, olitpa Sampo Pankin asiakas tai et.

Soita 0200 2580 (pvm/mpm) tai www.sampo.fi/ratkaisuja.

www.sampo.fi/ratkaisuja

Akavalainen 1 | 2006

27

Osaajien tulo Suomeen ei aina Erityisopettaja Yousri Youssefin sisu toi tulosta Suomalaisnaiseen rakastunut egyptiläinen arkeologi Yousri Youssef tuli Suomeen vuonna 1990. 14 vuotta ja lukuisia tutkintoja myöhemmin hän sai erityisopettajan viran vuonna 2004.

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Heti Suomeen muutettuaan Yousri Youssef alkoi opiskella arabian kieltä ja islamin tutkimusta Helsingin yliopistossa. Opintojen ohella hän tutustui Suomen luontoon, historiaan ja kulttuuriin.

Vastoinkäymisiä Youssef kävi työvoimapoliittisen kurssin, mutta opintoihin vaadittavaa harjoittelupaikkaa hän ei ennakkolupauksista huolimatta saanut, eikä työtä kurssin jälkeen.

Pieni työjakso Tekniikan museossa oli parempi kuin ei mitään. Pian hänelle olisi kelvannut mikä tahansa työ, mutta lama-Suomi oli tyly. – Viimeinen niitti oli se, etten saanut edes siivoustyötä.

Lopulta hän sai siivoojan sijaisuuden, työstä hyvän todistuksen ja jatkossa niin paljon siivoustöitä kuin oli valmis tekemään. Samalla suomen kieli parani. Masentavasta ajasta huolimatta hän opiskeli koko ajan ylipistossa.

Uusi polku avautui, kun hän sai kahden viikkotunnin arabian kielen opettajan sijaisuuden Kalliolan vapaaopistossa. Lisää opetustunteja tarjoutui Espoon työväenopistosta, kouluista, avoimesta yliopistosta, Kielikeskuksesta ja yliopistolta. Vuonna 1997 hänestä tuli päätoiminen tuntiopettaja.

Piilorasistisia kommentteja Youssefia alkoivat yhä enemmän ärsyttää huomautukset siitä, ettei hän ole pätevä opettaja. Hän päätti pätevöityä.

Opettajaopintojen ohella hän valmistui asioimistulkiksi ja viralliseksi suomiarabia-kääntäjäksi.

Filosofian maisteri hänestä tuli vuon-

28

Akavalainen 1 | 2006

na 1999, mutta sekään ei riittänyt pääsyksi samalle viivalle muiden opettajien kanssa.

Hän suoritti vaadittavat pedagogiset opinnot, mutta arabian kieli pääaineena valmistuneelle opettajalle ei ollut tarjolla virkaa.

Tarkoin korvin hän havainnoi suomen kielen aliarvioivia kommentteja, joita tihkui eri tilanteissa. – Eräs kouluttaja pyysi kirjoittamaan, mitä tietyt pedagogiset termit tarkoittavat. Oli kyse perustermeistä, mutta kouluttaja ei uskonut minun ymmärtävän niitä. Se loukkasi.

Erityisopettajaksi Vuonna 1999 Youssefista tuli maahanmuuttajien erityisopettaja. Hän antaa tukiopetusta niille, joiden kielitaito ei riitä opinnoista selviämiseen. Tätä työtä hän on tehnyt kuusi vuotta.

– Työ on rankkaa siksi, että koko ajan joudun elämään samaa tarinaa, jonka itse olen käynyt läpi. Enimmäkseen pidän työstäni, koska näen tuloksia.

Saadakseen viran Youssefin oli suoritettava erityisopinnot. Ne hän suoritti vuonna 2003, ja seuraavana vuonna, 38-vuotiaana, hän sai viran.

Opiskeluruljanssin jälkeen hän tuntee olonsa tyhjäksi. – Niin kauan on pitänyt todistaa pätevyyttään.

Silti hän pitää itseään onnekkaana.

Enää Yousri Youssef ei tunne oloaan orvoksi Suomessa. – Ajan myötä suomalaisten kanssa on helppo tulla toimeen.

– Tulin Suomeen rakastuneena 25-vuotiaana ja täynnä energiaa. Tilanne on toinen nelikymppisillä maahanmuuttajilla, joilla on perhe ja lapset huollettavanaan. Energia ei riitä omaan kouluttautumiseen.

käy kitkatta Erikoislääkäri Adel Bachour pätevöityi kolmasti Kesti viisi vuotta, että Ranskassa erikoistunut syyrialaissyntyinen lääkäri Adel Bachour sai erikoislääkärin pätevyyden myös Suomessa.

Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Lääkärin ammatista on Suomessa toimivalle ulkomaalaiselle etua. – Ala on naisvaltainen ja tilastojen mukaan naiset ovat vähemmän ulkomaalaisvastaisia kuin miehet. Toinen etu on se, että koulutetut ihmiset ovat vähemmän rasistisia kuin ei-koulutetut. Sekin helpottaa, että valtaosa työkavereistani on työskennellyt ulkomailla ja tottunut eri kulttuureista tuleviin ihmisiin, HUSin uniklinikalla työskentelevä erikoislääkäri Adel Bachour kertoo.

Potilaista noin kymmenesosa on Bachourin mukaan ulkomaalaisvastaisia. Hän suhtautuu heihin mahdollisimman ammattimaisesti ja keskittyy heidän ongelmansa hoitamiseen. Hän tarjoaa heille mahdollisuuden seuraavalla kerralla mennä toisen lääkärin vastaanotolle.

Asenne on auttanut. Potilaat rauhoittuvat ja joku on pyytänyt anteeksi töykeyttään.

hallittava lääketieteen eri alat sekä terveydenhuollon lainsäädäntö ja etiikka Suomessa.

Röntgenkuvien analysointi oli helppoa, sillä Ranskassa hän oli keuhkoseulonnoissa katsonut yli 5000 kuvaa. Silti tentissä tuli kaksi kertaa hylky. Kerran hän sekoitti synnyttävän naisen supistuksia tarkoittavan sanan kouristukseen ja tarjosi hoidoksi Valiumia.

Nolla pistettä.

Vuonna 1997 tentti meni läpi, ja Bachour laillistettiin kaksi vuotta myöhemmin. Iloa lisäsi se, että palkka kaksinkertaistui. Tällöin hän oli jo Suomen kansalainen. Samalla hän liittyi Lääkäriliittoon.

Pätevöidyttävä uudelleen

Vähin unin erikoislääkäriksi

Syyriassa syntynyt ja lääkäriksi valmistunut Adel Bachour muutti 80-luvun alussa Ranskaan. Viiden vuoden jatkoopintojen jälkeen hän valmistui keuhkosairauksien erikoislääkäriksi ja työskenteli eri sairaaloissa Pariisissa.

Uusi jakso alkoi, kun hän tapasi suomalaisen naisen, meni naimisiin ja muutti Suomeen. Arabiaa, ranskaa ja englantia puhuva Bachour aloitti suomen kielen opinnot. Puolen vuoden kuluttua hän pääsi amanuenssiksi HUSin unilaboratorioon, kiitos ranskalaisen professorinsa suositusten.

Selviytyäkseen laillistamiseen vaadittavasta tentistä hän alkoi päntätä suomalaisia lääketieteen kirjoja. Tentissä on

Bachourin opinnot eivät päättyneet.

Hän halusi keuhkosairauksien erikoislääkäriksi, sillä Ranskasta saatu erikoislääkärin diplomi ei riittänyt Suomessa.

Hän antoi itselleen kuusi kuukautta aikaa. Päivät hän työskenteli sairaalassa, illat vietti kotona vaimon ja lasten kanssa. Hän heräsi joka yö kolmelta ja opiskeli, kunnes oli aika lähteä sairaalaan.

Tentistä hän suoriutui hienosti. Vuonna 1999 hänestä tuli vs. erikoislääkäri.

Saadakseen tittelinsä edestä pois vs:n, Bachour alkoi tehdä väitöskirjaa. Se valmistui vuonna 2004, ja hän sai vakinaisen viran.

– Pieni osa väestöstä on ulkomaalaisvastaisia ja lääkärin pitäisi hyväksyä se, Adel Bachour sanoo.

Akavalainen 1 | 2006

29

Ulkomaille työkomennukselle

Ulkomaille työkomennukselle lähtevä suomalainen työntekijä ei selviä ilman virastokierrosta, vaikka työnantaja järjestäisikin kohdemaassa kaiken kuntoon asumista ja liikkumista myöten. Vieraille maille paikallisen yrityksen palvelukseen pysyvästi siirtyvä sen sijaan selviää ilman byrokratiaa, mutta samalla edessä on luopuminen suomalaisesta sosiaaliturvasta.

Kimmo Hiltula vapaa toimittaja

Suomella on voimassa kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset Kanadan, Yhdysvaltojen ja Israelin kanssa. EU-maana Suomella on olemassa vastaava sopimus kaikkien EU- ja ETA-maiden kanssa.

Muihin kuin näihin maihin lähtevä voi säilyttää oikeutensa suomalaiseen sosiaaliturvaan. Tätä niin sanotun soveltamisalalain mukaista päätöstä haetaan lomakkeella Y38. Alle vuodeksi muuttavien pitää ilmoittaa lähdöstään Kelalle, joka antaa päätöksen sosiaaliturvan soveltamisesta. Mikäli työnantajana ulkomaillakin säilyy suomalainen yritys, voi pidemmällekin komennukselle lähtevä säilyttää oikeutensa Suomen sosiaaliturvaan.

Päätöstä on haettava vuoden kuluessa ulkomaille muuttamisesta.

Yhteys Eläketurvakeskukseen Euroopan unionin alueella säännökset ulkomailla työskentelemisestä on harmonisoitu. Jokainen jäsenmaa suhtautuu lähtijöihin ja tulijoihin samalla tavalla. Etuja sen sijaan ei ole harmonisoitu, jokaisella maalla on edelleen oma sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntönsä.

Sama koskee myös ETA-maita.

– Eläketurvakeskus (ETK) voi myöntää ulkomaan komennukselle lähtevälle lähetetyn työntekijän todistuksen. Jos EU- tai ETA-maassa työskentely kestää alle vuoden, voi todistuksen saada ilman erillistä menettelyä, kertoo lakimies Karoliina Nurmi ETK:sta.

30

Akavalainen 1 | 2006

Jos komennus kestää yli vuoden, muuttuu todistuksen myöntämismenettely.

– Yli vuoden mutta alle viisi vuotta näissä maissa työskentelevä voi hakea lähetetyn työntekijän todistusta niin ikään ETK:sta, mutta me emme voi itsenäisesti päättää sen myöntämisestä. Joudumme tässä tapauksessa olemaan yhteydessä uuteen asemamaahan, Nurmi kertoo.

Myöntämisperusteisiin kuuluu myös se, että työnantajana säilyy edelleen suomalainen yritys. Komennus ei saa missään tapauksessa kestää viittä vuotta pidempään.

– Näillä edellytyksillä saa E101-lomakkeen, joka on EU-maahan komennukselle lähtevän syytä tuntea, Nurmi sanoo todistuksesta, joka ulkomaan komennukselle lähtevällä pitäisi olla mukana.

E101-lomake on todistus Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumisesta. Todistuksen hakeminen sujuu yksinkertaisimmin internetin avulla. Lomakehakemus löytyy osoitteesta www.etk.fi.

Hakemusta avatessa on syytä olla tarkkana, sillä ulkomaantyö- ja eläke osiosta löytyy lähes samanlainen hakemus ulkomailla toimiville yrittäjille.

Hekin voivat säilyttää suomalaiset etuutensa, mikäli ulkomailla työskenteleminen on väliaikaista.

Vakuutuspalkasta sovittava Tärkeimpiin ennen lähtöä tehtäviin toimiin kuuluu myös vakuutuspalkasta sopiminen. Siitä sopivat työnantaja ja tekijä, vakuutuspalkan perusteella puo-

lestaan määräytyvät niin sairauspäiväraha kuin työeläke- ja työeläkevakuutusmaksut.

Vakuutuspalkkaa ei voi kuitenkaan vapaasti päättää. Lähtökohta on, että sen on oltava sama kuin mitä Suomessa maksetaan vastaavasta työstä. Toki ulkomailla työskentelemisessä vaadittavat erikoistiedot ja -taidot sekä normaalia korkeampi vastuu saadaan huomioida vakuutuspalkkaa määriteltäessä.

Samoin huomioon saa ottaa mahdollisen Suomea pidemmän työajan.

Työskentelymaassa saatava bruttopalkka voi hyvinkin poiketa vastaavasta suomalaisesta palkasta. Työnantaja voi esimerkiksi kompensoida meikäläistä korkeampaa verotusta.

Korkeammalla palkalla ei kuitenkaan ole merkitystä eläkekertymän suhteen, sillä sekin määräytyy vakuutuspalkan perusteella.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti Yksinään EU-maahan komennukselle lähtevänkin on syytä asioida Kelassa, josta voi hakea Eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Kortin avulla voi muissa EU-maissa osoittaa olevansa oikeutettu lääketieteellisistä syistä välttämättömään hoitoon. Kullakin maalla on omat sairaanhoitoa koskevat säädöksensä ja ne koskevat myös suomalaisia. Esimerkiksi paikalliset omavastuuosuudet on siis maksettava.

Sairaanhoitokorttia voi hakea joko Kelan toimistosta tai internetistä (www.kela.fi). Maksuttoman kortin toi-

mitusaika on parisen viikkoa. Kortin myöntämisen edellytyksenä on kuuluminen suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että E101-lomake on myönnetty.

EU- ja sopimusmaista poiketen muualla on vähäinen työskentely on mahdollista ilman, että oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan menetettäisiin.

Perhe mukaan

Opiskelija voi kartuttaa eläkettä Ulkomailla opiskeleviin sovelletaan suomalaisia sosiaaliturvasäädöksiä. Mikäli opiskelu kestää alle vuoden, hyödyntää Kela opintotukitietoja, pidempään opiskelevat joutuvat hakemaan päätöstä hakemuksella Y38. Opiskelun on oltava päätoimista ja sen on johdettava tutkintoon tai ammattiin. Oppilaitoksen on oltava myös julkisen valvonnan alainen.

Ulkomailla opiskelu voi kartuttaa myös eläkettä.

– Opiskeluiden on johdettava tutkintoon. Kesken jätetyistä opinnoista ei eläkettä kerry, sanoo ETK:n lakimies

Muuttoilmoitus postiin ja maistraattiin Ulkomaille muutettaessa on lähdöstä ilmoitettava postiin ja maistraattiin. Ilmoituksen voi tehdä joko internetissä tai viemällä täytetty lomake joko postiin tai maistraattiin. Ne välittävät tiedot muuttamisesta useille yrityksille, yhteisöille ja viranomaisille.

Vanhaan osoitteeseen tulevan postin voi kääntää uuteen asuinpaikkaan.

Tämä postin palvelu on maksullinen.

Vaikka vanhasta asunnosta kotimaassa ei luovuttaisikaan, on maistraattiin syytä antaa yhteysosoitteeksi ulkomaan asunto. Tällöin varmistuu muun muassa se, että äänioikeutta voi käyttää kotimaan rajojen ulkopuoleltakin.

Pakkaamisen lisäksi ulkomaille työn perässä muuttavalla on tiedossa virastorumba.

©ALLI IKONEN/KUVAARIO

Usein mukaan lähtee myös muu perhe. Hekin voivat säilyttää oikeutensa suomalaiseen sosiaaliturvaan muutamin ehdoin. Niistä perustavanlaatuisin on, että vanhemmista työssä käyvä on saanut E101-todistuksen.

Perheenjäsenet hakevat vakuuttamispäätöstä Kelalta samalla Y38-lomakkeella kuin EU- ja ETA-alueen ulkopuolelle komennukselle lähtevätkin.

– Saamme suoraan ETK:lta tiedon E101-todistuksen myöntämisestä, kertoo lakimies Laila Aho Kelasta.

Yksinkertaisinta on ottaa yhteyttä suoraan Kelaan. Suomen kamaran yli vuodeksi jättävien kohdalla päätöksen tekee Kelan ulkomaanyksikkö.

Perheen leiväntuojan saaman E101-todistuksen ohella Suomen sosiaaliturvan piirissä säilyminen edellyttää, että mukaan lähtevät ovat ensisijaisesti perheenjäseniä.

– Mikäli esimerkiksi puoliso menee töihin paikalliseen yritykseen, kuuluu hän siitä eteenpäin periaatteessa kohdemaan sosiaalilainsäädännön piiriin, Aho sanoo.

Karoliina Nurmi.

Mikäli opiskelija työskentelee ulkomailla ollessaan, siirtyy hän periaatteessa työskentelymaan lainsäädännön piiriin. Käytännössä maat tulkitsevat eri tavalla, milloin ihminen menettää opiskelijastatuksen.

Ulkomaille pysyvästi muuttavat eläkeläiset eivät muuttopäivästä lukien kuulu enää Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin. Suomi vastaa kuitenkin EU- ja ETA-maihin muuttavien sairaanhoitokustannuksista. Edellytyksenä on, että ihminen saa Suomesta EYasetuksen mukaista eläkettä eikä hänelle makseta uudesta asuinmaasta saman asetuksen piiriin kuuluvaa eläkettä.

Jos asetuksen mukaisia eläkkeitä on kertynyt useammasta maasta, sairaanhoitokustannuksista vastaa ja sairaanhoitolomakkeen (E121) antaa se maa, jossa vakuutusaika on pisin.

Akavalainen 1 | 2006

31

Kirja-arvio

Globalisaatiogurut kilpasilla

Tämän vuosituhannen kuuluisimpiin maapalloistumista käsitteleviin kirjoihin kuuluvat Joseph Stiglitzin Globalisaation sivutuotteet sekä Johan Nordbergin Globaalin kapitalismin puolustus.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

32

Akavalainen 1 | 2006

Kirjat antavat kaksi eri näkökulmaa maapalloistumiseen: Joseph Stiglitz on sosiaaliliberaali, kun taas Johan Nordberg markkinaliberaali. Siksi kirjojen lukeminen peräkkäin ja vertailu on poikkeuksellisen mielenkiintoista.

Stiglitzin pääteemana on globalisaation toteuttamisen arvostelu.

Puhdasoppisilla markkinaliberalistisilla toimenpiteillä on usein aiheutettu enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Moni maa on romauttanut taloutensa liian nopeasti ja valmistelemattomasti läpiviedyillä markkinauudistuksilla.

Puhdasoppisuuden sijasta olisi pitänyt valita käytännönläheisyys.

Varoittavana esimerkkinä Stiglitz mainitsee jopa Suomen 80-luvun loppupuolen rahatalouden vapauttamisen.

Hän nostaa esiin myös usean kehitysmaan kovan kohtalon niin sanottujen taloudellisten sokkiterapioiden jäljiltä.

Joseph Stiglitz näkee valtion ja yhteiskunnan ohjauksen tärkeänä, kun maa kiinnittyy maailmantalouteen. Etelä-Korea ja Japani ovat oivia malleja siitä, miten valtion suojeluksessa on päästy tuloksiin. Toisen maailmansodan jälkeen Japani oli raunioina, Etelä-Korea taloudellisesti Kongon tasalla. Nyt on tilanne aivan toisin.

maissa”. Mitä enemmän maa avautuu muun muassa maailmankaupalle ja vähentää tarpeetonta kotimaista säätelyä, sitä kukoistavampi siitä tulee.

Pinnallisella lukemisella voi tuntua siltä, että Stiglitzin ja Nordbergin välillä on sovittamaton ristiriita maapalloistumiskysymyksissä. Ensin mainitun kirja sisältää lähinnä arvostelua, toisen puolustelua ja etujen esiin tuomista.

Loppujen lopuksi näissä kahdessa kirjassa on kuitenkin kaikkein yllättävintä se, kuinka paljon yhteisiä näkemyksiä ja linjoja ne sisältävät monista sävyeroista huolimatta.

Johan Nordberg puolustaa päätoimisesti maapalloistumisen ansioita. Viime vuosien aikana köyhyys on vähentynyt maailmanhistoriassa ainutlaatuisella tavalla etenkin Aasian nousun myötä. Globalisaatio on myös nostanut naisten alistamisen parrasvaloihin tiedonkulun parantuessa ja taloudellisten rakenteiden muuttuessa.

Pääviestinä Nordbergillä on se, että ”yleinen yhteys suuremman globalisoituneisuuden ja suuremman tasa-arvon välillä pitää paikkansa useimmissa maissa, sekä kehittyneissä että kehitys-

Joseph Stiglitz on Nobel-palkittu taloustieteilijä, entinen Bill Clintonin neuvonantaja ja Maailmanpankin varapääjohtaja. Hän oli jäsenenä myös Tarja Halosen johtamassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n globalisaatiotyöryhmässä. Nuorempaa sukupolvea edustava aate- ja taloushistorioitsija Johan Nordberg on pitänyt tukikohtanaan Timro-tutkimuslaitosta Tukholmassa.

Kummatkin ovat myönteisellä linjalla peruskysymyksessä eli siinä, pitääkö globalisaatiota puolustaa vai vastustaa.

Ei pidä sekoittaa Stiglitzin maapalloistumisen toteuttamistapaan kohdistavaa kirpeätä arvostelua itse koko ilmiön järkevyyden kyseenalaistamiseen.

Molemmat kirjoittajat haluavat siis lisää ja syvempää globalisaatiota.

Stiglitz ei myöskään aseta kyseenalaiseksi avautumista maailmankaupalle, kilpailuttamista tai yksityistämistä.

Hän pitää niitä hyödyllisinä tietyillä reu-

naehdoilla. Näitä reunaehtoja on yhtälailla Johan Nordbergin ajattelussa, vaikka ne ovat vähemmän näkyvillä.

Nordbergin ajattelusta löytyy osin kitkeryyttä maapalloistumisen toteuttamistavalle. Hänenkin kirjassaan esimerkiksi teilataan nykyisen maatalouspolitiikan järkevyys. EU-maissa veronmaksajat tukevat maataloustuotteiden vientiä, jolla tärvellään kehitysmaiden markkinat ja viedään elinkeino paikalliselta väestöltä. Toisesta veronmaksajan taskusta näille maille kuitenkin annetaan kehitysapua.

Kummassa kirjassa on enemmän ansioita tai heikkouksia? Johan Nordbergin teos on paljon monipuolisempi, sillä se tuo globalisaation esiin useasta eri näkökulmasta. Joseph Stiglitz keskittyy kokemuksiinsa Maailmanpankissa ja näin näkökulmasta tulee kapeampi. Kummatkin kirjoittajat ovat laatineet teostansa aatteen palossa ja ylilyöntejä tulee paikoin, Nordbergillä enemmän.

Asiapohjaisiakin heikkouksia tulee näkyville. Eivät Stiglitzin kieroon katsomat radikaalit toimenpiteet ole aina olleet epäonnistumisia. Esimerkiksi Viroa va-

roitettiin kovasti nopeasta siirtymisestä ruplasta omaan valuuttaan ja riuskoista talousuudistuksista. Nyt se on EU:n uusien jäsenmaiden kärkijoukossa.

Nordberg vaatii sivu toisensa jälkeen vapautta ja demokratiaa, mutta työntekijöiden perusoikeuksia kauppapolitiikassa tukevat aloitteet hän tyrmää. Näillä aloitteilla tähdätään kuitenkin erityisesti työntekijöiden vapauden ja demokraattisten oikeuksien puolustamiseen hänen inhoamissaan komentovaltioissa.

Esittämilläni huomautuksilla kummatkin kirjat ovat ansainneet suuren suosionsa ja niitä voi suositella kaikille globalisaatiosta kiinnostuneille. Parasta on lukea kummatkin eikä vain toista.

Onnetar suosi Seija Siikasta Akavalaisen (5/05) lukijakilpailun voittaja kiinnostavimmasta jutusta on arvottu. Ikaalisten Kylpylän lahjakortin voitti helsinkiläinen Seija Siikanen. Onnea!

Eniten ääniä kisassa sai Anitta Valtosen kirjoittama juttu “Hiljaista osaamista voi siirtää, mutta ei sanoilla”.

Akavalainen 1 | 2006

33

nytt från AKAVA

Globaliseringen en utmaning för facklig intressebevakning

För arbetare och löntagare utgör globaliseringen en stor utmaning. Beslutfattandet försvinner utanför landets gränser, en allt större del av frågorna på arbetsplatsen utformas i enlighet med världsutvecklingen och kinasyndromet påverkar.

Markus Penttinen chef för internationella ärenden

De viktigaste kanalerna för påverkan är den internationella arbetsorganisationen ILO, världshandelsorganisationen WTO, EU och den globala centralorganisation för löntagare som kommer att grundas. Det offentliga ordet och verksamheten på företagsnivå är också viktiga i intressebevakningen .

Ökat samhällsansvar Verksamhetsfälten överlappar fackorganisationernas verksamhetsmål på det globala planet. Hur arbetstagarnas grundläggande rättigheter kan befrämjas i enlighet med ILO:s normer är en ständigt återkommande fråga. Tillämpningen av de grundläggande rättigheterna väcker frågor redan i Estland, för att inte tala om hur det står till i länder längre bort. I takt med globaliseringen kan förhållandena i Brasilien eller Indien direkt påverka den finländska arbetstagarens lönenivå eller möjligheterna att bevara arbetsplatsen. I Kina skulle en organisation som AKAVA vara olaglig.

Förutom de grundläggande rättigheterna har frågan om samhällsansvaret - en rättvis behandling av arbetstagarna och miljön – fått allt större framtoning under de senaste åren.

Samhällsansvar är ett område där det offentliga ordet och allmänna opinionen fått en synlig inverkan. Ingen vill bli beskylld för att bryta mot de grundläggande rättigheterna eller förgöra naturen.

34

Akavalainen 1 | 2006

För arbetstagarna är förbättrade möjligheter till information och påverkan ett tredje högprioriterat område.

Då företag etableras runt om i världen och beslutfattandet glider bort från den närmaste omgivningen har detta blivit allt viktigare.

För detta ändamål har fackorganisationerna velat sluta så kallade ramavtal, det vill säga avtal mellan företag och internationella fackorganisationer om att efterleva ILO:s spelregler för arbetslivet. Ett antal dylika ramavtal har redan slutits. I Sverige finns det sju avtal, men i Finland tillsvidare inte ett enda.

Det har också funnits en stor tveksamhet till att grunda globala företagsråd, där arbetsgivare och arbetstagare kunde diskutera och avtala om gemensamma frågor.

Kunskapsfrågorna offside AKAVA har i samband med WTO varit för en öppen världshandel för att öka antalet arbetsplatser och motsatt sig protektionism. Tvisten om frihandel kontra protektionism delar dock länder och fackföreningsrörelsen, även om facken inom WTO gemensamt arbetar för grundläggande rättigheter.

I Finland är AKAVA stiftande medlem av föreningen för Rejäl handel.

Att utveckla fackföreningsverksamheten i länder där den är svag , är ett av verksamhetsmålen. Det blir ett slags biståndsarbete. Bristen på fackorganisationer eller deras svaghet i endel länder försvårar även den internationel-

la intressebevakningen. Några av AKAVAs medlemsförbund har egna biståndsprojekt.

Kunskapsfrågorna är viktiga för AKAVA. De är av avgörande betydelse för att nå framgång i den globala konkurrensen. På den globala nivån finns det inga konkreta åtgärder inom detta område. Det finns inget globalt direktiv för erkännande av yrkeskvalifikationer eller en Bologna process för att skapa ett gemensamt ramverk för kvalifikationer inom högre utbildning. Det vore viktigt att lyfta fram kunskapsfrågorna . Den globala kapplöpning mot toppen är hård; man tävlar om spetsforskning och de främsta förmågorna.

Arbetstagarnas internationella rörlighet är ett viktig verksamhetsfält.

Mången akvamedlem söker sig utomlands för att studera eller arbeta.

Nätverken är kulturproducentens viktigaste arbetsredskap

Globaliseringen öppnar dörrar till nya kulturer. För att en kulturproducent skall nå in i dem måste han/hon skapa sig fungerande internationella relationer.

Tarja Jantunen informatör

– Vi behöver kontinuerligt information om vad som bjuds ut och var. De internationella nätverken är nödvändiga för att vi skall kunna hänga med i globaliseringen, säger Ahmed Akar, kulturproducent för det internationella kulturcentret Caisa.

Man kan även har nytta av internationella förbindelser då budgeten är stram.

– Det kostar till exempel oerhört mycket att ta en kinesiskt folkloregrupp till Finland. Föreställningar, resor, inkvartering och måltider skall bekostas. Om förbindelserna fungerar och man för gruppen lyckas ordna uppträdanden i

andra länder, kan kostnaderna till exempel fördelas mellan Stockholm, Köpenhamn och Bryssel.

Missförhållanden lyfts fram med kulturens hjälp Akar anser att publiken vid kulturella tillställningar är väl upplyst och vill veta mer om det politiska läget i de uppträdande gruppernas hemländer. Under den iranska kulturveckan fick man till exempel på Caisa svara på många svåra frågor gällande kvinnans ställning och de mänskliga rättigheterna i Iran.

- Caisas mål är att befrämja kultur, oberoende av religiös eller politisk inrikt-

ning. Detta förutsätter att man under diskussionerna kan ta upp svåra och ömtåliga frågor.

Det är inte alltid så lätt att lyfta fram svåra frågor i offentligheten. Det fick Ahmed Akar uppleva för två år sedan då Caisa sökte samarbetspartners för sin Europadag.

–Vi ville berätta om minoritetskulturernas, särskilts romernas ställning i EU:s blivande medlemsländer. Frågan var så känslig att ambassaderna i ifrågavarande länder först tog avstånd från evenemanget. Slovakiens ambassad var dock villig att samarbeta, och till sist var alla med ,Polen och Ungern medräknade.

De högutbildades migrationsbalans förbättras Vid slutet av år 2004 bodde i Finland omkring 83 500 utländska medborgare i arbetsför ålder. Av dessa är knappt en femtedel högutbildade. De högutbildades andel av finländska medborgare i arbetsför ålder är däremot 28 procent.

Anitta Valtonen journalist

Enligt Etlas projektledare Timo Nikinmaa visar statistiken över högutbildades migration att under årens lopp har fler högutbildade begivit sig bort från Finland än de som flyttat hit.

– Nu har den årliga migrationsbalansen börjat bli bättre. De kommer ungefär lika många högutbildade till Finland som de som flyttar utomlands.

– Det är positivt att högutbildade söker arbete i annat land. Det leder till ett utbyte av kunnande i bägge riktningarna. Kunnande och erfarenheter rör på sig, vilket har en positiv inverkan på innovationerna i arbetsmiljön.

Antalet högutbildade immigranter är i Finland fortfarande lågt i internationella jämförelser. Enligt statistikcentralen fanns det i Finland år 2002 14

346 utlänningar i arbetsför ålder som avlagt högskolexamen. Nu torde deras antal närma sig 16 000.

Problemet är enligt Nikinmaa att man inte för en heltäckande statistik över examina som avlagts utomlands.

– Siffrorna innehåller många osäkerhetsfaktorer. Det finns troligen fler högutbildade utlänningar i Finland än vad statisktiken utvisar, anser Nikinmaa.

Akavalainen 1 | 2006

35

Tummapaahtoinen, täyteläinen Classic Reko tekee hyvää kaikille Classic Reko -kahvissamme käytetään ekologisesti viljeltyjä, huolella valittuja arabica-kahvipapuja.

Niitä meille toimittavat Reilun kaupan järjestelmään sertifioidut tilat, joilla taataan työntekijöille kohtuullinen korvaus työstä ja turvalliset työolosuhteet. Pavut paahdetaan korkealaatuiseksi kahviksi omassa perhepaahtimossamme. Sinä löydät reilusti paremman kahvinautinnon hyvin varustetuista ruokakaupoista.