Akavalainen 5/2009 by Akava

Akavalainen 5 | 2009

Tiellä monikulttuuriseen työelämään Kelpaako valtion pitkä ja kapea leipä? Työllisyyden edistämistoimikunnat pääsemässä vauhtiin

Akavalainen 5 | 2009

Yhteisen tahdon täytyy löytyä Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa sivu 9 4 Maahanmuutto on monitahoinen ilmiö työelämässäkin 8 Lyhyet 9 Eurooppalainen ay-liike odottaa laajaa sopimusta YK:n ilmastokonferenssilta 10 Työeläke- ja työelämäryhmät hakevat yhteisymmärrystä työurien pidentämiskeinoista Sonia Kaukonen on kouluttautunut aktiivisesti löytääkseen paikkansa Suomessa.

12 Asian laita Pitäisikö opiskelijoiden rahoittaa opintojaan opintolainalla nykyistä enemmän?

13 LakiWoman 14 Valtion työnantajakuvasta huolehdittava pitkällä tähtäimellä 16 Neuvottelukierros yhä tiivistymässä 17 Aka-noita Tieto auttaa välttämään työttömyysturvalain sudenkuopat.

18 Työllisyyden edistämistoimikuntien ensimmäinen vuosi takana 21 Jäsenaloite toi Kirkon Nuorisotyöntekijät KNT ry:n Akavaan 22 EU-maiden työntekijöistä jo viidennes korkeasti koulutettuja 24 Korkeakouluopiskelijalle tukea siirtymisessä työelämään 26 Tärkeää tietoa työttömyysturvaa hakevalle

Satu Merenluoto selvitteli väitöskirjassaan nopean valmistumisen taustatekijöitä.

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 www.akava.fi Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Maria Salminen maria.salminen@akava.fi Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen tarja.paajonen@akava.fi Taitto Aija Aalto aija.aalto@elisanet.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263 Seuraava lehti ilmestyy 17.2.2010 Kannen kuva: Jukka Lehtinen Kuvassa: Sonia Kaukonen

Akavalainen 5 | 2009

28 Työnteko voi siivittää suunnitelmallisen opiskelijan valmistumista 29 Yliopistojen työehtosopimukset neuvotellaan uudessa asetelmassa 30 Konjunkturinstitutet raportoi palkankorotusvaihtoehtojen vaikutuksista 31 Tilaajavastuulaki tehoaa odotusten mukaan 32 Tutkittua 33 Tapahtumia 35 Nytt från Akava

Pääkirjoitus

Helppo ja halpa resepti

ain joka sadas EU-kansalainen arvioi, että työnteko edistää hänen terveyttään! Eipä ihme, että pikkujouluissa raikaa iloinen joululaulu: “Hetken kestää (työ)elämä ja sekin synkkää ja ikävää.” Työurien pidentämisessä on tosiaan haastetta. Niin puolueet kuin työmarkkinajärjestötkin ovat yksimielisiä siitä, että ihmisten pitäisi olla pitempään työssä, jotta hyvinvointiyhteiskunta pysyisi pystyssä myös tulevina vuosikymmeninä. Tavoitteena on saada nuoret nopeammin opiskelemaan ja töihin ja vanhoille vuosi jos toinenkin lisää nykyisen mittaisen työuran päälle. Millä reseptillä tällainen onnistuu? Periaatteessa se on helppoa kuin piparitaikinan teko. Nostattajana on keskinäinen luottamus työpaikoilla. Se syntyy, kun työntekijät saavat tarpeeksi tietoa ja mahdollisuuden

osallistua. Siten syntyy sitoutumista työyhteisön tavoitteisiin. Tämä on helppoa ja halpaa: kun työhyvinvointi paranee, tehokkuus kasvaa ja tulokset kohenevat. Sternin raportti paljasti, että ilmastonmuutoksen torjuminen tulee halvemmaksi kuin sen seurausten maksaminen. Samanlainen hintalappu pitäisi saada myös työhyvinvoinnille. Kvartaalitaloudessa tuloksia odotetaan heti, mutta työhyvinvoinnissa tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua, aivan kuten ilmastonmuutoksessa. Pukki voisi tuoda organisaatioiden johdolle ja omistajille pitkäjänteisyyttä. Jos työ ei ole synkkää ja ikävää, se kestää pitempään kuin hetken. Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Kriisitietoisuutta neuvotteluihin

alouden elpyminen näyttää kovin hitaalta. Siksi ihmettelen heikkoutta, joka yhteiskunnassa nyt vallitsee. Meillä on käytössämme vain kaksi keinoa, joilla maan taloutta voidaan hallita: finanssipolitiikka ja työmarkkinapolitiikka. Finanssipolitiikassa vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan välillä on ollut erinomaista ja rakentavaa. Sen sijaan työmarkkinapoliittinen tilanne on vaikea. Liittokierroksella ei ole vakautta ja ennustettavuutta, vaikka juuri niitä tarvittaisiin mitä kipeimmin. Eri tahot yrittävät saada omia tavoitteitaan läpi parhaansa mukaan. Kokonaisuutta ei liittokierroksella kuulukaan miettiä. Akavalaisilla on sinänsä hyvä tilanne. Neuvotteluorganisaatiomme JUKO, YTN ja KTN kykenevät yhteistyöhön ja

yhteisten tavoitteiden määrittelyyn. Suurilla kokonaisuuksilla on merkittävästi enemmän vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia kuin pienillä. Siksi tämä on jäsenille vahvempi ja turvatumpi malli kuin sirpaloitunut neuvottelutoiminta. Akava on tässä kehityksessä askeleen edellä muita. Myös työpaikkatasolla pystymme huolehtimaan yhteisen luottamusmiesverkoston avulla kaikista akavalaisista. Tällaisina huonoina aikoina luottamusmiehet ovat erityisen kovilla. Meidän voimamme on yhtenäisyydessä, sitoutumisessa asetettuihin tavoitteisiin ja keskinäisessä sovinnollisuudessa. Haluan kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta. Toivotan hyvää itsenäisyyspäivää, joulurauhaa ja onnea uudelle vuodelle. Matti Viljanen Akavalainen 5 | 2009

Jukka Lehtinen

– Maahanmuuttajakeskustelun yksipuolinen ja syyllistävä sävy harmittaa, sanoo Sonia Kaukonen. Hän toivoo lisää avoimuutta ja vuoropuhelua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tietoa asenteiden sijaan

Lisää sävyjä maahanmuuttokeskusteluun

äytettävyysasiantuntija Sonia Kaukonen työllistyi koulutustaan vastaaviin tehtäviin nopeasti muutettuaan Suomeen yhdeksän vuotta sitten ja on panostanut kielen opintoihin ja jatkokoulutukseen Suomessa. Sonia Kaukonen suoritti diplomikielenkääntäjän opinnot kotimaassaan Saksassa. Hän työskenteli opintojen ohella ja valmistuttuaan kotimaassaan muu

Akavalainen 5 | 2009

tamia vuosia projektihallinnon ja termityön parissa. Kaukonen muutti Suomeen tavallisen tarinan takia. Hänen aviomiehensä on suomalainen. Kaukosen työtehtävät ovat aina liittyneet kielen ja teknologian väliseen yhteyteen. Suomeen muutettuaan hän ohjasi aluksi jonkin aikaa saksan kielen keskusteluryhmiä. Hän sai pian työn teknisenä kirjoittajana Kudos In-

formationista, jossa hän työskenteli seitsemän vuotta. Työkielenä oli kuitenkin englanti. Hän eteni projektipäälliköksi ja tiimin vetäjäksi sekä opiskeli työn ohella. Ammattijärjestö hyvä taustatuki

Kaukonen liittyi Speciaan työskennellessään Kudoksessa, jossa luottamusmies kertoi liiton toiminnasta ja ehdotti sen jäsenyyt-

tä, sillä se soveltuu asiantuntijaja päällikkötehtävissä toimiville. Kaukonen on sittemmin suositellut järjestäytymistä kollegoilleen ja tuttavilleen, koska on saanut Speciasta ja Akavan Erityisaloista hyvää palvelua ja selkeitä neuvoja. Hän ei ole kohdannut suuria ongelmia työelämässä, mutta tieto, neuvot ja tuki ovat erityisen tärkeitä ulkomaalaistaustaisille työntekijöille. Kaukonen työskentelee nykyisin käytettävyysasiantuntijana Tekla Oyj:ssä Espoossa. Yritys kehittää ohjelmistoratkaisuja, -tuotteita ja -palveluita rakennusalan, yhdyskuntatoimen ja energianjakelun käyttöön. Kaukonen pitää kansainvälisesti toimivaa yritystä hyvänä ja luontevana työympäristönä itselleen, vaikka hänen yksikkönsä työkielenä on pääasiassa suomi. Hän iloitsee mahdollisuudesta käyttää osaamistaan monipuolisesti ja hyödyntää myös tuoreita opintojaan. Hän keskittyy työssään käyttöliittymien suunnitteluun ja konsultointiin sekä tekee kielentarkistus- ja käännöstehtäviä. Kaukonen on ollut tänä vuonna mukana Specian toiminnan kehitystyöryhmässä, jossa hän on tuonut esiin joitakin ehdotuksia maahanmuuttajien palvelusta. Ammattiliitot voisivat panostaa parempaan palveluun verkossa sekä maahanmuuttajien yksilölliseen kohtaamiseen ja tukeen. – Ankean pitkistä linkkilistoista on vaikea löytää omaan tilanteeseen sopivia tietoja tai neuvoja. Liittojen olisi hyvä tarjota maahanmuuttajille enemmän mahdollisuuksia kokoontua ja keskustella, ehkä jonkinlaista mentorointiakin, ehdottaa Kaukonen. Työtä ja opiskelua rinnakkain

Kaukonen on panostanut johdonmukaisesti opiskeluun, vaikka työn ohella opiskeleminen vaatii sitkeyttä. Hän pitää kouluttautumista hyvänä keinona kehittää ja laajentaa osaamistaan sekä integ-

roitua suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan. – Työnteko suomeksi on ollut tehokkain kielikouluni. Olen puolessatoista vuodessa oppinut työssä enemmän suomea kuin niiden seitsemän vuoden aikana, jolloin opiskelin suomea ja tein lisäopintoja suomeksi, kuvailee Kaukonen. Tavanomaisen integraatiokoulutuksen sijaan hän hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomea omalla kustannuksellaan, jotta sai enemmän irti opiskelusta. Lisäksi hän on suorittanut verkkoopetuksen e-learning-osaajan tutkinnon ja käyttäjäkeskeisen suunnittelun erikoistumisopinnot. Hän tekee parhaillaan Laurea-ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Käyttäjän näkökulma keskeinen

– Käyttäjälähtöisyys kiinnostaa minua kovasti. Alan kysymykset liittyvät sopivasti aiempiin opintoihini. Mutta halusin ja haluan todistaa ihan paperilla, että pärjään suomeksi opinnoissakin. Sillä on varmasti ollut merkitystä työnsaannissa, sanoo Kaukonen. Pelkän kääntämisen parissa hän ei viihtyisi, ei ainakaan freelancerina. Työyhteisön sosiaaliset kontaktit ja vuorovaikutus elävöittävät työntekoa. Käytettävyysasiantuntijan työssä on paljon tiimityötä, vaihtelua ja monipuolisuutta, joita Kaukonen arvostaa erityisesti. Yhteisymmärrystä arvostetaan

– En varsinaisesti voi vertailla suomalaista ja saksalaista työkulttuuria. Tunnen paremmin amerikkalaisen toimintamallin, sillä olin aiemmin töissä amerikkalaisissa yrityksissä. Ne olivat sikäläiseen tapaan rentoja. Perisaksalainen yritysmaailma on kaiketi paljon muodollisempaa kuin täällä Suomessa. Esimerkiksi puhuttelutavat ovat Saksassa jäyhempiä. Yritysten

välillä on kyllä suuria eroja toimintatavoissa maassa kuin maassa, toteaa Kaukonen. Yhteisymmärryksen hakeminen näyttää olevan tärkeää suomalaisissa työyhteisöissä. Esimerkiksi Teklan keskusteleva, yhteistyöpohjainen toimintamalli on Kaukosen mielestä tehokas tapa hakea tuotekehitysratkaisuja ja palvella erilaisia asiakkaita. Yritys tukee monikulttuurisuutta, ja Kaukonen on tuntenut itsensä tasa-arvoiseksi työyhteisön jäseneksi. Mutta niin suomalaistunut hän ei vielä ole, etteikö työsandaalien käyttö vähän hymyilyttäisi. Oman onnensa seppä

– Kun tulin maahan, kävin tietysti työvoimatoimistossa. Työttömyyskorvaushakemuksen täyttäminen olisi ollut masentavaa puuhaa. Joka päivän kohdalle pitäisi kirjoittaa työtön. Virkailija vilkaisi cv:täni ja tokaisi, että takuulla sulle löytyy töitä. Kaikeksi onneksi näin kävikin. Sattui hyvä ajoitus, mutta olen tehnyt kovasti töitä päästäkseni osaksi tätä yhteiskuntaa ja löytääkseni mieleisen työn, toteaa Kaukonen. Ei samasta muotista

Suomessa on Kaukosen mielestä vielä paljon opittavana monikulttuurisuudesta, sillä ilmiö on tässä mitassa suhteellisen uusi. – Maahanmuuttajien pitää sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisten pitää sopeutua maahanmuuttoon ja perehtyä eri kulttuureihin. Vuorovaikutusta on lisättävä, sanoo Kaukonen. Yleisönosasto- ja keskustelupalstakirjoittelu maahanmuutosta on usein luokatonta. Hän ei tunnista itseään lainkaan siitä kuvasta, joka liitetään maahanmuuttajiin. Kaukonen korostaa, että jokainen voi parantaa mahdollisuuksiaan olemalla aktiivinen.

jatkuu... Akavalainen 5 | 2009

Monta mallia järjestäytymiseen Maahanmuuttajataustaiset työntekijät voivat järjestäytyä samoihin liittoihin kuin muutkin palkansaajat. Joissakin liitoissa on maahanmuuttajille omia yhdistyksiä tai osastoja. Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n yhdistyksenä toimii maahanmuuttajataustaisten opettajien yhdistys, Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten opettajien liitto EKKOL. Se perustettiin tammikuussa 2008. – Yhdistyksen aktiivit, jotka ovat maahanmuuttajataustaisia opettajia, asuvat eri puolilla Suomea ja tekevät monesti työtään aika yksin – kuten maahanmuuttajat yleensä. Yhteenkuuluvuus on kuitenkin tärkeää, kuvailee opettaja Samran Khezri, joka on yhdistyksen sihteeri. Khezri muutti pakolaisena Suomeen lokakuussa vuonna 1997 Turkista, jonne oli paennut Iranin Kurdistanista. Vaikka vastaanotto tuolloin oli kirjaimellisesti kylmä, Khezri on löytänyt paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän katsoo työllistyneensä nopeasti laajan kielitaitonsa ja oman aktiivisuutensa ansiosta. Hän on toiminut kääntäjänä ja opettajana eri koulutusasteilla. Täydennyskoulutus pätevöittää tehtäviin

Khezri opiskeli Teheranin yliopistossa musiikkia ja teki opintojen ohella töitä, mutta opinnot keskeytyivät, kun perhe joutui pakenemaan maasta. Hän on opiskellut Suomessa kasvatustieteitä ja suomen kieltä. Hän aikoo jatkaa täydennyskouluttautumista erityispedagogiikan opinnoilla, koska alalla ei ole maahanmuuttajataustaisia opettajia. Aloitteellisuus on hänen mielestään avainasia maahanmuuttajille, jotta he työllistyvät Suomessa. Hän katsoo olleensa onnekas, kun ei ole joutunut olemaan työttömänä – pikemminkin työtarjouksista on voinut valita.

Akavalainen 5 | 2009

Khezri ohjaa erikielisiä lapsia heidän omalla kielellään. Hän pitää työtään maahanmuuttajalasten tukena hyvin tärkeänä. – Liian monet maahanmuuttajalapset oireilevat, kun heidän vanhemmillaan ei ole osaamista ongelmien ratkaisemiseksi. Kielitaito-ongelmien vuoksi on siirretty maahanmuuttajaoppilaita erityisluokalle monesti turhaan, kuvailee Khezri. Jäsenyys kannattaa

Khezri on suositellut ammattiliiton jäsenyyttä läheisilleen sekä monille tuttavilleen. Jäsenyyden myötä saa työttömyysturvan lisäksi neuvontaa ja muita palveluja. Hän kannustaa liittoja palvelemaan maahanmuuttajia nykyistä paremmin, sillä heidän asemansa Suomen työmarkkinoilla ei ole helppo. Khezri toivoo, että suomalainen yhteiskunta oppisi suhtautumaan avoimemmin eri kansallisuuksia edustaviin ihmisiin. – Esimerkiksi naapureiden puhumattomuuteen on vaikea tottua. Vuorovaikutus olisi opettavaista molemmin puolin, hän huomauttaa. Yhteydenpito tärkeää

Lehtori Zofia Bazia-Hietikko, joka toimii EKKOL ry:n puheenjohtajana, on lähtöisin Puolasta. Hän työskentelee matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana Kokkolan ammattiopistossa. Hän on asunut Suomessa noin kaksikymmentä vuotta. Lyhyen työttömyyden aikana hän oli työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Hän teki ensin töitä eri tehtävissä muun muassa Helsingin yliopistossa ja Kokkolan Kemiralla, ennen kuin paluu opettajan virkaan oli mahdollista. Se oli Bazia-

Hietikolle tärkeää, koska hän on ”syntynyt opettajaksi”. Bazia-Hietikko korostaa suomen kielen taidon ja monipuolisen osaamisen merkitystä maahanmuuttajien työllistymisessä. Maahanmuuttajataustaiset opettajat tarvitsevat keskustelufoorumia sekä tukea ja neuvoja. – Mahdolliset epäkohdat jäävät huomaamatta, elleivät eri puolilla maata toimivat maahanmuuttajataustaiset opettajat voi kokoontua keskustelemaan. Yhdistys on myös ammatillisen kehittymisen väline, hän kertoo. Luottamusmies on työpaikan kehittäjä

Saksalaissyntyinen Joachim Wenning toimii terveyskeskuslääkärinä Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymässä ja on työpaikkansa luottamusmies. Wenning on opiskellut Suomessa ja työskennellyt täällä jo pitkään. Luottamusmiehen tehtävissä toki riittää asioihin perehtymistä. Hän kiittelee Lääkäriliiton luottamusmieskoulutusta ja hyvää tiedottamista sekä tukea luottamusmiehenä toimimiseen. Wenningin mukaan suuria ongelmia ei ole hänen työpaikallaan tullut ratkottavaksi. Hän ymmärtää hyvin, että jotkut työntekijät turvautuvat luottamusmiehen apuun mieluummin kuin asioivat suoraan työnantajan kanssa. Luottamusmiehen tehtävä on Wenningin mielestä tärkeää ja haasteellista työtä. Hän katsoo, että ulkomailta Suomeen muuttaneiden tulee olla itse aktiivisia ja ottaa selvää asioista sekä opiskella kieltä ja kulttuuria. Muuten yhteiskuntaan ei voi kiinnittyä tai toimia työelämässä. Saksalaisena Wenning katsoo sopeutuneensa tänne varsin helposti. – Suomalainen työkulttuuri on hyvin vastuullista. Täällä sitoudutaan siihen, mistä sovitaan.

Maahanmuutto osa työmarkkinoiden murrosta ja globalisaatiota

Hän tekee sosiaalipolitiikan väitöskirjaa Rakennusliiton ja Palvelualan ammattiliiton PAMin toimintamalleista maahanmuuttoasioissa. Pääasiallisena tutkimusaineistona on noin 70 kvalitatiivista tutkimushaastattelua. Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden sekä liittojen luottamusmiesten ja asiantuntijoiden haastattelut osoittivat, että maahanmuuttajien asemaa rakennusalalla ja yksityisellä palvelualalla yhdistää se, että monet kokevat syrjintää työehdoissa ja palkkauksessa. – Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden tietotaso Suomen työmarkkinoista on heikko. Maahanmuuttajien alhainen järjestäytymisaste on ongelmallista, arvioiden mukaan se on vajaa 30 prosenttia. Rakennusliiton mukaan Suomessa on noin 30 000 ulkomaalaistaustaista rakennustyöntekijää ja PAMin mukaan yksityisillä palvelualoilla 16 000 ulkomaista työntekijää. Maahanmuuttajista on tullut näiden alojen halpatyövoimaa, toteaa Alho. Ay-toiminnan maahanmuuttonäkökulmaa kehitettävä

Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden matalan järjestäytymisasteen osaselityksenä ovat kielitaito-ongelmat, jotka vaikeuttavat erityisesti itäblokin maista muuttaneiden liittymistä ammattiliittoon. Lisäksi ay-toiminnan merkitys vaihtelee eri lähtökulttuureissa. Kun etninen ja kielellinen moninaisuus lisääntyy Suomen työmarkkinoilla, suomalaiset ammattiliitot joutuvat pohtimaan, missä

Ritva Siikamäki

– Suomen työmarkkinoille on tullut maahanmuuttajien halpatyövoiman käyttö matalapalkkaisille aloille, toteaa sosiologi Rolle Alho. Maahanmuutto on kuitenkin monitahoinen ilmiö.

määrin organisoituminen liitoissa voi tapahtua etnisyyden tai kielen perusteella. Onko maahanmuuttajia varten esimerkiksi omia jaostoja tai jopa omia ammattiosastoja, kuten Rakennusliitossa? Alho painottaa, että niillä liittojen edustajilla, jotka ovat maahanmuuttajien kanssa tekemisissä, tulee olla oikeanlaista kielitaitoa ja kulttuurista osaamista. Maahanmuuttajien tavoittamiseksi tarvittaisiin yhteistyötä yhä useammilla foorumeilla. Aktiivitoimintaan olisi hyvä saada maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Monia syitä maahanmuuttoon

Alho korostaa maahanmuuttajien olevan hyvin moninainen ryhmä. Heistä tehdään rankkoja yleistyksiä julkisessa keskustelussa, joka on usein tunneperäistä. Käsitteet menevät sekaisin – maahanmuuttajan ajatellaan tarkoittavan välillä ulkomaan kansalaisia, jotka asuvat

Suomessa, välillä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, joilla on Suomen kansalaisuus. Pakolaisuus sekoittuu työperäiseen, vapaaehtoiseen maahanmuuttoon, jossa on sekä pidempiaikaista että kausiluontoista työntekoa. – Kun meiltä on muutettu työn perässä sankoin joukoin, on ristiriitaista, että Suomeen muuttamista vieroksutaan yhä. Monikulttuurisuudesta voi tulla voimavara Suomen työmarkkinoille, mutta tarvitaan molemmin puolin lisää tietoa ja vuorovaikutusta, toteaa Alho. Maahanmuutto nykyisessä mittakaavassa on Suomessa nuori ilmiö, joten yhteiskunnan sopeutuminen on yhä alkuvaiheessa. Ulkomaalaisten osuus koko väestöstä on vajaa kolme prosenttia, mutta alueellista vaihtelua esiintyy. Tutkimusta aiheesta on toistaiseksi tehty vähän, ja painopisteenä on ollut kotouttamisen näkökulma sekä kulttuuriin ja kieliin liittyvät kysymykset. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien asemaa Suomen työmarkkinoilla ei ole juurikaan tutkittu. Tilastoinnissa kehitettävää

Eriteltyjä tilastoja korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tilanteesta työmarkkinoilla ei ole käytettävissä. Myöskään tarkkoja lukuja heidän järjestäytymisestään ei ole saatavilla. Vuoden 2008 lopussa Akavassa oli liittojen jäsenmäärätilastojen mukaan noin 3 000 ulkomaan kansalaista, mutta luku on epäluotettava. Akavan jäsenliitoista noin kolmannes ei ilmoittanut ulkomaan kansalaisten osuutta jäsenkunnassaan. Akavan kentässä maahanmuuttajataustaisia luottamusmiehiä ja ay-aktiiveja on toistaiseksi hyvin vähän. Ritva Siikamäki Akavalainen 5 | 2009

Lyhyet Opetusministeriö vesittämässä tekijänoikeuksia n Opetusministeriö on antanut esityksen tekijänoikeuslainsäädännön uudistamiseksi. Sen mukaan työnantaja saisi oikeuden käyttää työ- tai virkasuhteissa luotuja teoksia vapaasti ja korvauksetta siihen katsomatta, mihin tarkoitukseen teos on luotu. Työnantajan käyttöoikeus jatkuisi työ- tai virkasuhteen päättymisen jälkeenkin ja olisi käytännössä ikuinen.

Työnantajalla olisi teoksen luojan kanssa rinnakkainen käyttöoikeus teokseen. Akavan lakimies Maria Löfgrenin mukaan esitys vesittää tekijän ja teoksen suojan. Se koskee näennäisesti vain teoksen taloudellisia oikeuksia, mutta sohaisee pahasti myös tekijän moraalisia oikeuksia. Hän epäilee lakimuutoksen heikentävän työntekijöiden motivaa-

tiota luoda uusia innovaatioita ja tehdä tiedettä. Työntekijän mahdollisuudet hyötyä teoksen käytöstä eivät työnantajan oikeuden laajuuden vuoksi toteutuisi. Akava vaatii esityksen hautaamista, sillä työelämässä tarvitaan jatkossakin luovuutta. Nykyinen lainsäädäntö ja käytännöt ovat varsin riittäviä teosten tehokkaan hyödyntämisen kannalta.

Järjestöuutisia Valtion tutkimusalojen diplomi-insinöörit TEKiin

Valtion tutkimusalojen diplomi-insinöörit VTDI liittyy ensi vuoden alusta Tekniikan Akateemisten Liittoon TEK:iin. Yhdistykseen kuuluu noin 400 jäsentä, jotka työskentelevät VTT:llä, Mittatekniikan keskuksessa ja Geologian tutkimuskeskuksessa. Kuntien Tekniset KTK ry:stä KTK Tekniikan Asiantuntijat ry

Kuntien Tekniset KTK ry:n edustajakokous teki lokakuussa päätöksen yhdistyksen nimen muutoksesta. Uusi nimi on KTK Tekniikan Asiantuntijat ry. Finncomm Airlinesin lentäjät Akavan Erityisaloihin

Finncomm Airlines Pilot Association (FAPA) liittyy ensi vuoden alusta Akavan Erityisalojen jäsenyhdistykseksi. Uuteen yhdistykseen kuuluu noin 80 jäsentä, jotka ovat lentokapteeneja ja lentoperämiehiä. Akavan Erityisalojen ilmailualan edunvalvonnan piirissä ovat lisäksi Air Finlandin ja Blue1:n lentäjät, muita pienempiä lentäjäryhmiä sekä Ilmailuhallinnon henkilökuntaa.

Kunnat saatava tiukemmin valtion valvontaan n – Kuntalaisten oikeusturva on luvattoman heikko. Palvelujen taso on kunnissa kirjavaa eikä kuntalaisilla ole tehokkaita keinoja valittaa siitä, sanoi puheenjohtaja Matti Viljanen Akavan liittokokouksessa. Kunnille ei juuri tule sanktioita palvelujen laiminlyönnistä eikä siten määrätietoisia toimia tilanteen korjaamiseksi tapahdu. Esimerkkejä laiminlyönneistä ovat muun muassa opettajien ja sosiaalialan henkilöstön lomautukset, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen puute ja vanhusten hoidon epäkohdat. Kunnallisten palvelujen vähimmäistasot pitäisi määritellä sitovasti kansallisella tasolla. Ellei palvelujen määrää, laajuutta ja laatua määritellä selvästi, kustannusten arviointi ja seuranta on mahdotonta. Valtiovallan ja kuntalaisten

Akavalainen 5 | 2009

tulee voida helposti todeta, vastaako kunnan järjestämän palvelun laatu vähimmäisvaatimusta. Arvioinnissa paljastuneista laiminlyönneistä pitää tulla sanktioita, joista kovimpana olisi kunnan valtioosuuden alentaminen. – Palvelujen laatutasoa ei ole määritelty, koska se on poliittisesti vaikea tehtävä. Lisäksi monet tahot, muun muassa Kuntaliitto, ajavat nykyistenkin normien poistamista, Viljanen moittii. Kuntien ei Akavan mielestä tarvitse tuottaa kaikkia palveluita itse. Kuntien kilpailutusosaamista on kuitenkin syytä vahvistaa huomattavasti. Palvelun laadun, ei pelkän hinnan, on oltava kilpailutuksessa keskeinen tekijä ja se on määriteltävä kilpailutusvaiheessa. Kunnat eivät ole kyenneet muuttamaan palvelurakenteitaan, ja valtio on samalla sälyttänyt niil-

le yhä lisää lakisääteisiä velvoitteita. Akavan mielestä valtio ei saa lisätä kuntien velvoitteita muutoin kuin hyvin painavin perustein. Valtion on myös laadittava suunnitelma siitä, miten uusien velvoitteiden kulut katetaan ja miten ne vaikuttavat muiden velvoitteiden toteutumiseen. Talouskriisi on kiristänyt asetelmaa äärimmilleen. Viime kädessä kansalaiset kärsivät. He maksavat pian nykyistä enemmän kunnallisveroja ja saavat entistä heikompia palveluita. Säästöt toteutetaan osittain myös kunta-alan työntekijöiden kustannuksella. Valtion ohjausta kiristämällä voidaan kaikissa kunnissa varmistaa laadukkaat palvelut ja kestävä rahoituspohja. Lisäksi siten voidaan turvata työskentelyolosuhteet, joissa akavalaiset koulutetut ammattilaiset voivat tehdä työnsä hyvin.

Akava vaatii yhteistä tahtoa

Kööpenhaminassa Miemo Penttinen/Plugi

Laaja sopimus teollisuusmaiden päästöjen vähentämisestä vähintään 25–40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä on eurooppalaisen ay-liikkeen etu. Löytävätkö neuvotteluosapuolet viimein sovun joulukuun suuressa ilmastokonferenssissa?

un Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen avaa YK:n ilmastokonferenssin Kööpenhaminassa 7. päivä joulukuuta, harva enää uskoo, että neuvotteluissa päästään sopimukseen maailman päästöjen hillitsemisestä. Neuvotteluja on käyty jo pidemmän aikaa Bangkokissa, New Delhissä, Lontoossa ja Barcelonassa. Kokouksissa ei ole tapahtunut toivottua edistystä; yhä vain kiistellään peruskysymyksistä. EU ei enää kunnianhimoisin

Samanaikaisesti neuvotellaan useasta eri sopimuksesta, joista Kioton sopimus on vain yksi. Euroopan unioni tavoittelee yhtä kattavaa sopimusta, kun taas Yhdysvallat haluaa monta erillistä sopimusta ja näin ollen monta erillistä ratifiointiprosessia. Siten se voisi tarvittaessa pitkittää omaa ratifiointiprosessiaan. Ei pidä kuitenkaan luulla, että ilmastoneuvotteluissa pelkästään EU:lla olisi jaloja tavoitteita. EU:han on luvannut leikata päästöjään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan laaja, kansainvälisesti sitova sopimus, voi EU leikata päästöjään 30 prosenttia. Japanin uusi hallitus puolestaan on luvannut

yksipuolisesti leikata päästöjään 25 prosenttia, ja Norjan uuden hallituksen tarjous on huikeat 40 prosenttia. Entäpä Yhdysvallat? Samalla kun presidentti Barack Obama on luvannut Yhdysvaltain vähentävän päästöjään 83 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, hän näyttää karttelevan yhtä sitovia tavoitteita jo vuodelle 2020. Vähäpäästöisen, vihreän energia-alan lasketaan olevan kasvavimpia aloja maailmassa tulevina vuosikymmeninä. Yhdysvaltain elinkeinoelämä on jo nyt ehtinyt panostaa enemmän miljardeja vihreän teknologian kehittämiseen kuin mikään muu maa koskaan. Yhdysvallat aikoo siis voittaa koko vihreän dollaripotin kansainvälisistä sopimuksista huolimatta. Akavalla ja ETUC:llä selvät tavoitteet

Eurooppalainen ammattiyhdistysliike – Akava sen osana – ovat alusta asti tukeneet Euroopan komission määrätietoista linjaa ilmastokysymyksissä. On näet syytä uskoa, että voimme taistelussa ilmastonmuutosta vastaan luoda enemmän ja parempia työpaikkoja. Komissio laskee, että Euroopassa on noin 3,4 miljoonaa vihreää työpaikkaa uusiutuvan

energiatekniikan, liikenteen ja rakentamisen aloilla sekä palvelualalla. Kun tähän vielä lisätään 5 miljoonaa välillistä työpaikkaa, Euroopassa on 8 miljoonaa viherkaulustyöntekijää. Tämä joukko voi kasvaa neljällä miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Mitä ay-liike sitten odottaa päättäjiltä Kööpenhaminassa? Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC toivoo laajaa, kansainvälistä sopimusta, jossa teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään vähintään 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Haluamme sopimustekstiin maininnan oikeudenmukaisesta siirtymisestä vähähiiliseen yhteiskuntaan, mikä tarkoittaa lisää panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen. Lisäksi ay-liike vaatii päästöoikeuksille yhteneviä kansainvälisiä markkinoita ja edellyttää sitä, että energiaintensiiviselle teollisuudelle voidaan antaa vapaita päästökiintiöitä, jos se käyttää parasta teknologiaa. Palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisenä edustajana Suomen Kööpenhamina-delegaatiossa toimii ekonomisti Ralf Sund STTK:sta. Mats Nyman elinkeinopoliittinen asiamies Akavalainen 5 | 2009

Työurien pidentäminen:

Avainasemassa työolosuhteet, ei eläkelainsäädäntö Työuria on pidennettävä, jotta Suomen julkinen talous saadaan kestävämmälle pohjalle. Tavoitteesta vallitsee yhteisymmärrys, mutta keinoista ei. Palkansaajapuoli korostaa työhyvinvointia, työnantajapuoli taas eläketurvan leikkauksia. Yhteinen näkemys tulisi löytää tämän vuoden loppuun mennessä.

kava ja muut työmarkkinakeskusjärjestöt ovat sitoutuneet etsimään vaikuttavat keinot työurien pidentämiselle. Suomalaiset jäävät tällä hetkellä eläkkeelle keskimäärin hieman yli 59-vuotiaina. Tämä on liian aikaisin Suomen julkisen talouden kestokyvyn kannalta. Työurien pidentäminen on välttämätöntä, jotta voidaan turvata julkisten palvelujen rahoituspohjan kestävyys ja pitää verorasitus kohtuullisena. Työkyvyttömyys ongelman ydin

Toisin kuin monet luulevat, ongelma ei johdu vanhuuseläkeiästä, joka on tällä hetkellä joustava 63–68 vuotta. Vanhuuseläkkeelle siirtyvät jatkavat työelämässä jo nyt yli 63-vuotiaaksi. Siten maan hallituksen alkuvuodesta esittämä vanhuuseläkeiän alaikärajan nosto 63 vuodesta 65 vuoteen on tehoton keino pidentää työuria. Keinoja tulee etsiä muualta. Ongelman ydin on työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä. Yli kolmannes eläkkeelle jäävistä siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, keskimäärin 52-vuotiaina. Mielenterveyssyistä eläkkeelle jäävien keski-ikä on vielä alhaisempi, noin 48 vuotta. Työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään mielenterveyssyistä jo yhtä paljon kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia. Ma10

Akavalainen 5 | 2009

sennus eläkkeen perusteena on korostunut erityisesti asiantuntija-ammateissa. Työhyvinvoinnilla pitkiin työuriin

Työmarkkinakeskusjärjestöt haarukoivat parhaillaan työuria pidentäviä toimenpiteitä kahdessa eri neuvotteluryhmässä: työeläkeryhmässä ja työelämäryhmässä. Ryhmien perustamisesta sovittiin vuoden 2009 alussa, kun maan hallitus peruutti aikeensa nostaa vanhuuseläkeiän alarajaa. Työn määräaika on tämän vuoden lopussa. Tavoitteena on suomalaisten työurien pidentäminen kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Eläkkeellejäämisen keski-ikä halutaan nostaa vähintään 63,4 vuoteen.

Neuvottelutilanne on haasteellinen, koska palkansaaja- ja työnantajajärjestöillä on erilaiset käsitykset niistä keinoista, joilla työuria pystytään pidentämään. Akava tavoittelee käynnissä olevissa neuvotteluissa mm. työaikojen joustavoittamista, parempia koulutusmahdollisuuksia, hyvää johtamista ja esimiestyötä sekä työterveyshuollon kehittämistä. Ratkaisun avaimet ovat työpaikoilla, joiden olosuhteiden perusteella tosiasialliset päätökset eläkkeelle siirtymisestä tehdään. Eläkelainsäädäntöä tiukentamalla työurat eivät pitene. Ikäsyrjintä kuriin

Työnantajat näkevät asian toisin. Elinkeinoelämän keskusliitto vaatii työuraneuvotteluissa varhaiseläkeväylien tukkimista. EK haluaisi poistaa kokonaan osa-aikaeläkkeen ja työttömyysturvan lisäpäivät eli ikääntyneiden työntekijöiden ns. työttömyysputken. EK on väläyttänyt myös 40 vuoden työhistoriaedellytystä vanhuuseläkkeelle. Lisäksi työnantajat haluavat siirtää eläkekarttuman painotusta lähemmäksi alinta vanhuuseläkeikää. Palkansaajapuolella työnantajien ehdotuksia on lähes mahdoton hyväksyä. Osa-aikaeläkkeen ikärajaa on vasta päätetty nostaa ja työttömyysputken ehtoja tiukentaa ns. sosiaalitupon yhteydessä. Työnantajien esitykset varhaiselä-

Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle ja lakimies Jarmo Pätäri painottavat, että työurien pidentäminen on keskeinen Suomen julkisen talouden kestävyyteen vaikuttava tekijä. Akavan näkemys on, että tavoitteeseen päästään työhyvinvointia edistämällä.

keväylien tukkimisesta tuntuvat vastuuttomilta – etenkin, kun työnantajilla on tapana kohdistaa irtisanomiset ja lomautukset nimenomaan ikääntyneisiin työntekijöihin. Akavan ja muiden palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä toimenpiteet tulisikin kohdistaa tämän ongelman poistamiseen: työnantajat on saatava lopettamaan ikäsyrjintä ja pitämään ikääntyneet työssä. Ikäsyrjinnän lopettamiseksi Akava, SAK ja STTK ovat ehdottaneet mm. työnantajille lisää vastuuta irtisanomisesta aiheutuvista kustannuksista. Nyt uudelleenkouluttamisen ja muiden työllistymistä edesauttavien toimenpiteiden kustannukset jäävät yhteiskunnan harteille. Ruotsin mallin mukaisia irtisanomisjärjestyksiä Akava ei kannata, koska ne puolestaan syrjivät nuoria. Asiat neljään koriin

Työelämäryhmä on päässyt yksimielisyyteen neljästä korista, joiden piiristä vaikuttavia toimenpiteitä haarukoidaan. Koreista ensimmäinen on työurien alkupää, esimerkiksi opiskeluajat ja syrjäytyneiden nuorten tilanne. Toisena korina ovat työkyvyttömyyttä ehkäisevät keinot, mm. työterveyshuollon kehittäminen. Kolmanteen koriin kuuluvat työhyvinvointiasiat, joissa Akava painottaa mm. työaika-, koulutus- ja johtamiskysymyksiä. Neljänteen koriin kuuluvat ikääntyneiden erityiskysymykset. Työnantaja- ja palkansaajapuolen keinot korien sisällä vaihtelevat. Helpoimmin yhteisiä näkemyksiä näyttäisi syntyvän työterveyshuollon kehittämisestä. Sekä palkansaajat että työnantajat

korostavat työterveyshuollon ja työpaikan välisen yhteistyön tehostamista. Erityisesti on tarvetta pohtia keinoja, joilla nopeutetaan työhönpaluuta pitkiltä sairauslomilta. Yhteisiä näkemyksiä löytynee helpommin myös työurien alkupäätä koskevasta korista. Yhtä mieltä ollaan siitä, että tavoiteajassa valmistumista on edistettävä ja nuorten jäämistä kokonaan vaille koulutuspaikkaa torjuttava. Palkansaajat ovat esittäneet syrjäytymisen estämiseksi koulutustakuuta. Opiskeluaikoja taas voidaan lyhentää esimerkiksi opintotukijärjestelmään tehtävillä muutoksilla.

Yksi vuosi lisää työuriin pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta kolmella miljardilla eurolla. Vuoden 2005 eläkeuudistus pidentää eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan työuria jo 1,5 vuodella. Myös alkuvuonna solmittu sosiaalitupo tuo pienen pidennyksen työuriin. Loppuosa tulee hakea työelämäpuolen asioista, ilman eläketurvaan kohdistettavia leikkauksia. Tämä on käytännössä tehokkain ja vaikuttavin tapa. Työurat pitenevät vain, jos työntekijöillä on intoa jatkaa työssä, hyvä fyysinen ja henkinen terveys sekä työnantaja, joka pitää työntekijöistään kiinni.

Tavoitteessa onnistuminen tärkeää

Edunvalvontajohtaja Minna Helle toimii Akavan edustajana työelämän kehittämistä tarkastelevassa Ahtelan ryhmässä.

Akavan kannalta on erittäin tärkeää, että työurien pidentämistavoitteessa onnistutaan. Mikäli työurat pitenevät tavoitteen mukaisesti, julkisten palveluiden rahoituspohja voidaan turvata ilman verorasituksen kiristämistä.

Lakimies Jarmo Pätäri toimii Akavan edustajana Suomen työeläkepolitiikkaa linjaavassa Rantalan ryhmässä. Akavalainen 5 | 2009

Asian laita

Pitäisikö opiskelijoiden rahoittaa opintojaan opintolainalla nykyistä enemmän? Akavalaisten opiskelijavaikuttajien ehdoton enemmistö vastustaa opintotukijärjestelmän painottumista jatkossa enemmän opintolainan suuntaan. Opintotukijärjestelmän rakennetta ollaan merkittävästi uudistamassa. Tavoitteena on, että se jatkossa kannustaa entistä enemmän opiskelijoita päätoimiseen opiskeluun ja siten nopeampaan valmistumiseen. Todennäköisesti jatkossa opiskelijoiden toivotaan kiinnostuvan opintolainan ottamisesta aiempaa enemmän. Keinoina on pohdittu muun muassa korkotukea tai saatavilla olevan opintotuen muokkaamista lainarahaa painottavaksi opiskelun loppuvaiheessa. Valtaosa Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn jäsenistä ei kannata opintolainan asettamista etusijalle. Kyselyn vastauksissa arvioidaan, että opintotuen lainapainotteisuus ei kannusta lahjakkaimpia kouluttautumaan kaikkein pisimmälle. Kun korkeakoulututkinto ei takaa työllistymistä nykyäänkään, lainapainotteisuuden kasvattaminen nakertaisi entisestään korkeakoulutuksen houkuttelevuutta. Opintolainaan katsotaan liittyvän tasavertaisuusongelmia. Ei pidetä kohtuullisena, että jonkin väestöryhmän toimeentulo pohjautuisi lainanottoon. Lisäksi opiskelijan perhetausta ratkai-

see, onko turvauduttava opintolainaan. Kaikilla opiskelijoilla ei myöskään ole yhtäläisiä mahdollisuuksia löytää työtä opintojen ohella, ja siten opintolaina asettaa eri opiskelijaryhmät eri asemaan. Vastaajia askarruttaa, tuhoaako opintotuen suurempi lainapainotteisuus mahdollisuudet yltää nopeamman valmistumisen tavoitteeseen. Yhden vastaajan mielestä opintolainalla eläminen tukee opintojen etenemistä paremmin kuin työssäkäynti opiskeluaikana. Toisaalta monissa kommenteissa opiskelijoiden ennustetaan tekevän entistä enemmän töitä välttääkseen lainan ottamista, ja opintojen siten yhä viivästyvän. Vastaajat huomauttavat, että opintotuen tarkoitus loppujen lopuksi on tarjota riittävä toimeentulo, jotta opintoihin keskittyminen ja nopea valmistuminen onnistuvat. Lu o n n o n t i e t e iden Akateemisten Liittoa AOVAssa edustava Hannu Jaakkola toteaa, että opiskelijoiden toimeentulon suurempi lainaperusteisuus johtaa vääjäämättä laajempaan työssäkäyntiin opiskeluaikana. Samalla opintotukijärjestelmä rajaa opintoaikoja tiukasti. Tämä aiheuttaa enemmän

Ei 10%

Kyllä 90%

opintojen keskeyttämisiä ja uupuneita nuoria valmistuneita työelämään. Velkaantuneena valmistuminen huolestuttaa vastaajia. Työnsaantimahdollisuudet nähdään kaikkea muuta kuin itsestäänselvyytenä korkeakoulutetuille. – Lainakuoppaan tipahtaneiden määrä kasvaa, koska korkeasti koulutettujen työnsaanti saattaa tulevaisuudessa vielä heiketä. Kun jatkuvasti suuremmalla osalla väestöstä on korkeakoulututkinto, työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät voi kunnolla kohdata, ennakoi Teemu Halttunen Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL:stä. Muutamat vastaajat tähdentävät, että jos opintotuessa halutaan painottaa opintolainaa enemmän, siitä on tehtävä opiskelijoille houkuttelevampi. Edellytetään, että opiskelijan riskinottoa opintolainan muodossa kompensoidaan tuntuvalla verovähennysoikeudella. – Toisaalta olisi hyvä, jos opintotuki olisi jollain tapaa lainasidonnainen. Mielestäni tällöin opinnot eivät venyisi turhaan. On silti tärkeää säilyttää mahdollisuus valita, ottaako opintolainaa vai ei. Erilaiset kompensaatiot, esimerkiksi verovähennyskelpoisuus tietystä summasta, on parempi tapa kannustaa lainan ottoon. Porkkana motivoi aina enemmän kuin keppi, pohtii Suomen Farmasialiiton opiskelijavaliokunnan Ulla Niskala.

Akavalainen kysyi opiskelijavaltuuskunta AOVAn jäseniltä mielipidettä opintotukijärjestelmän painottamisesta enemmän opintolainan suuntaan. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 21 henkilöä.

Akavalainen 5 | 2009

Nopeampi valmistuminen ei ole vain opintotuesta kiinni Akavassa pidetään hyvänä asiana, että opintotukijärjestelmän uudistuksia pohditaan nyt kartoittamalla laajasti erilaisia mahdollisuuksia nopeuttaa valmistumista. Keskeistä on saada opintotuen taso riittäväksi, jotta opintoihin keskittyminen on mahdollista. – On hyvä, että kaikki opintotukivaihtoehdot käydään läpi, kun mietitään jatkossa mahdollisimman toimivaa järjestelmää. Esimerkiksi opintotuen indeksisidonnaisuus on selvittämisen arvoinen vaihtoehto. Odotamme mielenkiinnolla uudistusta valmistelevan työryhmän esitystä, arvioi Akavan koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen. Akavan opiskelija-asiamies Maria Ranta antaa nykyiselle opintotukijärjestelmälle tunnustusta siitä, että se on kohtuullisen tasapuolinen eri opiskelijaryhmille verrattuna moniin esillä olleisiin kehittämisvaihtoehtoihin. Kes-

keinen ongelma on, että se ei riitä toimeentuloon. Opintotuen tason on Akavan mielestä oltava sellainen, että sen turvin voi keskittyä opiskeluun. – Opintotuen on oltava sekä mahdollistava että kannustava, ja sen tehtävä on parantaa nimenomaan opiskelun aikaista toimeentuloa. Sen ei ole tarkoitus olla stipendijärjestelmä, jossa nopeasti valmistuneita palkitaan opintojen jo päätyttyä, Ranta sanoo. Opintotukijärjestelmä todennäköisesti muuttuu enemmän opintolainaa painottavaksi. Opintolainan subventiomalli, jos-

sa tietyn määrän opintolainasta saa vähentää verotuksessa, vaatii Pöyhösen mukaan uudistamista. Lainasubventiojärjestelmä on tehtävä selkeämmäksi, ja verovähennyskelpoisen osuuden lainasta on oltava tuntuvasti suurempi. – Kun opiskeluaikoja ja valmistumista halutaan nopeuttaa, ei kannata kuvitella, että pelkällä opintotuella ratkaistaan kaikki ongelmat. On muistettava, että myös opintoprosesseissa, opetusmenetelmissä ja koulutusjärjestelmän yleisissä toimintatavoissa on paljon parannettavaa, Pöyhönen korostaa. Maria Salminen

Akavalainen 5 | 2009

Rodeo.fi

Valtion työnantajakuva pohdituttaa sekä työnantajan että palkansaajien neuvotteluosapuolia. Valtion työmarkkinalaitos katsoo luottavaisena tulevaisuuteen, JUKO ennakoi vaikeuksia.

Valtion työnantajakuvalla yhä enemmän merkitystä jatkossa

onsulttiyhtiö Universum julkisti lokakuussa tutkimukset, joista toisessa selviteltiin eri työnantajien kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa, ja toinen esitteli jo työelämään tulleiden yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneiden nuorten ammattilaisten työnantajamielikuvia. Kuten edellisvuosinakin, valtio ja koko julkinen sektori nousi näillä ranking-listoilla. Yhtiössä arvellaan nousun liittyvän käsityksiin valtiosta turvallisena, vakaana työnantajana. – Erityisesti Puolustusvoimat sijoittuvat hyvin sekä opiskelijoiden että nuorten ammattilaisten listoilla. Samoin Verohallinto on viime vuodesta noussut kauppatieteiden opiskelijoiden keskuudessa. Kaiken kaikkiaan nykytilanteessa oli kuitenkin yllätys, ettei valtiotyönantaja vahvemmin parantanut asemiaan tämän vuoden Nuoret Ammattilaiset -tutkimuksessa, selostaa Universum Finlandin projektipäällikkö Linda Björk.

Tuottavuusohjelma vaikuttaa paljon

Valtion työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow uskoo valtion hyvän imagon säilyvän. – Itsestämme kuitenkin on kiinni paljon: luommeko edellytyksiä myönteisen trendin jatkumiselle vai epäilemmekö itseämme, jolloin hyvä kehitys ei jatku? Voisimmekin valtion henkilöstön ja henkilöstöjärjestöjen kanssa yhdessä miettiä, miten säilytämme tai jopa parannamme valtion työnantajakuvaa myös jatkossa. Neuvottelupäällikkö Markku Nieminen Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOsta taas ennustaa valtion työnantajakuvan saavan yhä pahempia kolhuja tulevina vuosina etenkin tuottavuusohjelman edetessä. Kauanko työpaikkojen pysyvyys, työolosuhteet ja työhyvinvointi ovat valtion vahvuuksia? – Tuottavuuden nostaminen sinänsä on kannatettava tavoite, mutta menettelytavat tuottavuusohjelmassa ovat vääriä.

Siinä ajattelu on supistunut pelkästään henkilöstön vähentämiseen, mikä syö mahdollisuudet pitää kiinni hyvistä tavoitteista, kuten työssä jaksamisesta, arvioi Nieminen. Hän ihmettelee tuottavuusohjelman perustelemista sillä, että nyt on oikea aika vähentää väkeä, kun eläkkeelle jääminen kiihtyy vielä joitakin vuosia. Niinpä työnantaja kannustaa eläkkeelle heitäkin, jotka vielä olisivat halukkaita jatkamaan työuraansa. Koska valtiolla työtehtävät ovat pitkälti lainsäädännöllä määriteltyjä, niistä ei voida rajattomasti tinkiä. Töitä riittäisi myös määräaikaisille työntekijöille, joiden työsuhteita monin paikoin ei kuitenkaan saada enää jatkaa. Petrow toteaa, että nuorten pääseminen työelämään mahdollisimman varhain opintojen päätyttyä sekin pidentää työuria. Tästä hän kertoo valtion huolehtineen muun muassa siten, että harjoittelijoita ei sisällytetä tuottavuusohjelmien määrällisiin kiintiöihin tällä hetkellä.

Kelpaako pitkä

Akavalainen 5 | 2009

JUKOssa arvioidaan henkilöstön työhyvinvoinnin laskevan jyrkästi edelleen, kun toimintamenojen supistamiset ovat johtamassa lomautuksiin ja irtisanomisiin. Nieminen pitää maan hallituksen politiikkaa epäjohdonmukaisena, kun se hyväksyy valtiotyönantajan ryhtymisen lomauttamisiin ja irtisanomisiin. Samalla se edellyttää yksityisten työnantajien välttävän näitä ääritoimenpiteitä ja kouluttavan työntekijöitään tulevia aikoja varten. – Toki työnantajankin tulee arvioida tuottavuusohjelman vaikutusta työnantajakuvaan. Muistuttaisin kuitenkin, että vastuullinen työnantaja vastaa toimintaympäristön muutoksiin ja työelämän vaatimuksiin puuttumalla tarvittaessa myös organisaation rakenteisiin. Vastuuseen kuuluu huolenpito kestävästä tuottavuudesta ja johtamisesta siten, että henkilöstön hyvinvointia ja osaamista ei hukata tai vaurioiteta muutoksessa. Kun tämä yhtälö saadaan toimimaan, parannetaan samalla työnantajakuvaa, Petrow sanoo. Uudistus toisensa jälkeen

Valtiolla on käynnissä poikkeuksellisen monia työolosuhteita mullistavia hankkeita. Tuottavuusohjelma vaikuttaa erittäin laajasti, samoin alueellistaminen, jolla siirretään 4 000–8 000 työpaikkaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle vuoteen 2015 mennessä. – Mielestäni ei ole tarpeeksi panostettu siihen, miten helpotettaisiin työntekijöiden jatkamista tehtävissään siirtymäaikoina. Vaikka työntekijällä olisi haluakin paikkakunnan vaihtoon, ei elämäntilanne läheskään aina jousta nopeaan muuttoon. Etätyömahdollisuuksia ja päivittäisen työajan järjestelyjä pitää ehdottomasti käyttää enemmän, katsoo Nieminen. Aluehallinnon uudistus kokoaa huomattavan määrän hallinto-organisaatioita uusiin aluehallintovirastoihin (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin

(ELY), joiden toiminta alkaa ensi vuoden alusta. Suuri muutos aiotaan runnoa valmiiksi äärimmäisen tiukassa aikataulussa. – Valta- ja vastuusuhteiden hajauttaminen aluehallinnon uudistuksessa johtaa ongelmiin. Kun virasto hoitaa tehtäviä, joihin se saa rahoituksen eri ministeriöistä, henkilöstö joutuu ristiriitaiseen asemaan. Yksittäisellä työntekijällä saattaa olla eri työtehtävissään eri esimiehiä, jolloin alkaa olla haasteellista olla johdettavana, Nieminen epäilee. Valtion työntekijämäärä laskee ensi vuoden alussa 125 000:sta 90 000:een, kun uusi yliopistolaki astuu voimaan ja työnantajan neuvotteluoikeudet siirtyvät valtiolta yliopistoille. Yliopistoissa työskentelevien akavalaisten edunvalvonnasta vastaa jatkossakin JUKO, jonne perustetaan oma yliopistoneuvottelukunta. JUKOn neuvottelupäällikkö Nieminen otaksuu yliopistojen henkilökunnan kokevan tällä hetkellä epävarmuutta työsuhde- ja eläketurvastaan. Vaikka yliopistojen itsenäisyys lisääntyy, tuskin kukaan odottaa suuria rahavirtoja tuleviksi. Niukkuuden jakaminen jatkunee vastakin. Kilpailukykyyn saatava ratkaisu

Petrow on samaa mieltä, että palkkatason korottaminen ei välttämättä suoraan lisää pyrkyä valtion palvelukseen, vaikka se voi vaikuttaa valtion yleiseen arvostukseen työnantajana. Käsitykset työoloista, toiminnan laadusta ja tehokkuudesta, työviihtyvyydestä, vallan ja vastuun tasapainosta, henkilöstön vaikutusmahdollisuuksista, henkisestä ilmapiiristä ja työtehtävien monipuolisuudesta vaikuttavat selvitysten mukaan enemmän kuin palkka. Valtion omissa työtyytyväisyysmittauksissa työn sisällön ja itsenäisyyden arvostus on jo pitkään tullut esiin. Yksityiselämän ja työn yhteensovittamisessa valtiota arvostetaan hyvänä työnantajana usein muita työnantajasektoreita enemmän. – Myös valtion ansiokehitys ja palkitsemisjärjestelmien kehittäminen on lisännyt valtion kilpailukykyä työnantajana näkyvästi. Valtion uusimuotoisista palkkausjärjestelmistä ovat hyötyneet nuoret, kun raskaasta ja hitaasti kannustavasta ikälisäjärjestelmästä on luovuttu, lisää Petrow. Nieminen korostaa, että on jatkettava valtion palkansaajien ostovoiman turvaamista ja johtoja asiantuntijatehtävien palkkauksen nostamista kilpailukykyisemmäksi suhteessa yksityiseen sektoriin. Vaikka budjetin puristuksessa ollaankin. – Valtion 90 000 palkansaajaa ovat hyvin pieni osa Suomen kaikkiaan 2,5 miljoonasta palkansaajasta. Ajatuksella, että nimenomaan valtion palkansaajien pitäisi nykytilanteessa erityisesti tinkiä, ei ole kokonaisuudessa juuri merkitystä. Esimerkiksi ruoan arvonlisäveron tämänvuotisesta alennuksesta koituneita kuluja ei pystytä likimainkaan kattamaan valtion työntekijöiden palkoista säästämällä, Nieminen vertaa.

ä ja kapea leipä Työttömyyden kasvaessa ei työvoiman saaminen ole ongelmana, mutta Nieminen kehottaa miettimään 10–15 vuoden päähän: onko valtio silloin kilpailukykyinen työnantaja? Jos valtio menettää hyvän työnantajaimagonsa samalla kun palkkataso johtoja asiantuntijatehtävissä laahaa selvästi yksityisen sektorin perässä, miten houkutella osaajia työnhakuun? – Pelkkä rahakaan ei riitä houkuttimeksi – itse työn on oltava kiinnostava. Tässä suhteessa valtio on varsin vahvoilla, sillä työtehtäviin sisältyy paljon esimerkiksi kansainvälisiä ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ulottuvuuksia, huomauttaa Nieminen.

Maria Salminen

Akavalainen 5 | 2009

Liittokierroksella

haastavat neuvotteluasetelmat Neuvottelut uusista työehtosopimuksista ovat käynnissä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Poikkeuksellisen vaikea taloustilanne ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n havittelema palkka-ankkuri leimaavat vahvasti neuvottelukierrosta. – EK toimii omien linjapaperiensa vastaisesti halutessaan viedä läpi 0,5 prosentin palkka-ankkurimallia koko yksityisellä sektorilla. Emme voi hyväksyä teknologiateollisuuden mallia kaikille sektoreille. Sopimusalakohtaisessa neuvottelumallissa alan taloudellinen tilanne on otettava huomioon palkankorotuksissa, Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n puheenjohtaja Sture Fjäder summaa. YTN katsoo, että esimerkiksi rahoitus-, energia- ja ict-aloilla tilanne on parempi, eikä palkkaankkuri tule kysymykseen. Lisäksi elintarviketeollisuudessa ja kemianteollisuudessa ei tyydytä pelkästään palkkapöytäkirjaan ja ei-tes-sitoviin tekstisopimuksiin, vaan sopimuksia halutaan laajentaa täysimittaisiksi työehtosopimuksiksi. Syksyn neuvottelukierroksen päänavaajana akavalaisessa kentässä oli Teknologiateollisuuden kolmivuotinen ratkaisu. Myös suunnittelualalle on tehty sopimus, joka on voimassa 31.10.2010 saakka. Vastikään syntyi lisäksi neuvottelutulos YTN:n ja Tietoja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI:n välille. – Teknologiateollisuuden ja suunnittelualojen korotus on nyt loppusyksystä 0,5 prosenttia, ja sopimus voidaan irtisanoa päättymään ensi syksynä. Tämä on tarpeen, jos taloudellinen tilanne helpottuu ja vienti alkaa vetää, linjaa Fjäder. 16

Akavalainen 5 | 2009

Tällä hetkellä vientiteollisuuden romahdus näkyy laajana työttömyytenä, eikä se voi olla vaikuttamatta neuvottelutoimintaan. Julkisen sektorin neuvottelut tiivistyvät

Julkisen sektorin virka- ja työehtosopimukset päättyvät tammikuussa. Sopimusneuvottelut ovat poikkeuksellisen haastavat taloustilanteen takia. Lisävaikeutena kunta-alalla on se, ettei koko kunta-alan terveydenhuoltohenkilöstö ole virallisen neuvottelujärjestelmän piirissä. Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn puheenjohtaja Erkki Kangasniemi vaatii, että tulevien palkkaneuvottelujen ratkaisun on tuettava julkisen sektorin koulutettujen, naisvaltaisten alojen palkkakehitystä. Se merkitsee korotusten kohdentamista näille aloille palkkaohjelmilla. Näin olisi mahdollista jatkaa kahden viime sopimusvuoden hyvin alkanutta palkkatason korjaamista. – Hallituksen on otettava vastuuta kunta-alan maksukyvystä. Tarvittava lisäpanostus kunnille olisi 200–300 miljoonaa euroa. Sen avulla kunnissa pystytään tekemään samantyyppiset ratkaisut kuin kaksi vuotta sitten. Lisäksi Kangasniemi edellyttää, että neuvotteluissa saadaan parannuksia luottamusmiesten, työsuojeluvaltuutettujen ja muiden paikallisten toimijoiden asemaan.

Tekniikka ja Terveys KTN ry:n puheenjohtaja Keijo Houhala kertoo, että kunta-alan pääsopijajärjestöjen neuvottelut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa on tiiviisti aikataulutettu joulunalusviikolle asti. Kuntapuolen sopimukset yritetään saada valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Tulevan sopimuskierroksen palkkaneuvottelut kuntapuolella on vahvasti sidottu ns. Tehy-pöytäkirjaan, jossa ensi tammikuulle on odotettavissa korotuksia 2,1–2,2 % kustannusvaikutuksen verran. Houhala painottaa, että kaikkien kuntapuolen pääsopijajärjestöjen yhteistyö on kunnossa kuten pitääkin, jotta yhteisiin sopimustavoitteisiin päästään. Lisäksi on oleellista, että valtio ottaa vastuun kuntiin kohdistettujen velvoitteiden rahoittamisesta. Taantuman jälkeinen nousu ei pääse tehokkaasti alkamaan, jos yhteiskunnallinen infrastruktuuri on päästetty rapistumaan, eikä ole huolehdittu esimerkiksi uudesta kaavoituksesta. – Sopimuskierros on tällä kertaa erityisen hankala, mutta on ehdottomasti järkevää rakentaa sopimukset kuntoon jo tämän vuoden puolella. Tämä on vähintäänkin kohtuullista ajatellen kunta-alan henkilöstöä, joka joutuu hermoilemaan seutukuntahankkeiden, yhtiöittämisten, lomautusten ja mahdollisesti jopa irtisanomisten takia, Houhala toteaa. Maria Salminen

Aka-noita

Satiiri O

lipa kerran viidakko, jonka kuninkaana oli julmahampainen leijona. Muita eläimiä sen väkivaltainen uhoilu harmitti, ja simpanssit päättivät käydä leijonan kimppuun satiirin keinoin. Eräänä iltana ne kertoivat viidakon eläimille tarinan: Kun Suuri Henki oli luonut kaikki eläimet, Häneltä jäi yli muutamia pikkuosia. Suuri Henki sanoi sittiäiselle ja termiitille, jotka olivat vielä paikalla: “Saatte valita tästä päähänne sellaiset varustukset kuin haluatte.” Sittiäinen tönäisi termiitin syrjään ja ilmoitti: “Minulla on jo ennestäänkin muskelia enemmän kuin noilla muilla ötököillä. Anna minulle vielä nuo mahtavat leuat, niin olen ikuisesti tämän kukkulan kuningas.” Sittiäinen sai leukansa ja termiitti pääsi vuoroon. Se sanoi: “Minä olen vain pieni ruipelo, mutta päistä ymmärrän jotakin. Anna minulle ja kansalleni nuo tarkat tuntosarvet, niin lyömme päämme yhteen ja pystytämme linnoituksen, joka onkin vähän toista maata kuin tämä ’kukkula’.” Leijona syöksyi raivoissaan simpanssien kimppuun, mutta ne ehtivät kipaista puun latvaan. Simpanssien syödessä siellä banaaneja leijona ei voinut muuta kuin karjua ja irvistellä mahtavilla leuoillaan, mikä nauratti viidakon eläimiä entistäkin enemmän. Viidakon laidalla oli savanninlämpäre, jota puolestaan hallitsi hyeena. Sekin esiintyi mahtavana petona, vaikka tosiasiassa se vohki toisten petojen saaliit. Jotkut eläimet siitä tiesivätkin, mutta osa pelkäsi hyeenaa ja osa sai siltä itsekin makupaloja.

Savannilla asui myös paviaaneja. Paviaaneja sapetti, että sellainen rumanaamainen ja matalalantioinen tyyppi kuin hyeena oli päässyt niin pitkälle. Ne olivat saaneet vihiä simpanssien touhuista ja panivat nokkelimman paviaanin tekemään purevan satiirin. Tällainen siitä tuli: Savannilla eli eläin nimeltä gyeena. Se päätti lähteä naaraisiin. Mutta juuri kun se asteli naarasgyeenan luokse, sen matalasta perästä pääsi kamala pieru ja naaras rupesi nauramaan. Hyeena suuttui, ja nokkela paviaani pakeni isolle kivelle, jossa se oli kylläkin toistaiseksi turvassa, mutta taatusti ilman banaaneja. “Apua!” paviaani huusi ohi kulkevalle sarvikuonolle. “Hyeena uhkaa sananvapautta, vaatii sensuuria! Aja se pois!” “En viitsi”, sarvikuono törähti. “Istu siellä. Mitäs levität toisista pierujuttuja.” “Juuri tällaista tämä on täällä savannilla!” paviaani kiljui. “Ei olla totuttu poliittiseen satiiriin, ei ymmärretä! Toista on viidakossa!”

Akavalainen5 | 2009

Rodeo.fi

Työllisyyden edistämiselle on tarjolla tärkeä voimavara uusista te-toimikunnista.

Vakiintuminen ottaa aikansa TE-toimistojen yhteydessä toimineet työvoimatoimikunnat muutettiin tämän vuoden alusta työllisyyden edistämistoimikunniksi (te-toimikunnat). Uusien te-toimikuntien tehtäviä ovat työllisyyden edistäminen, yhteistyön lisääminen sekä julkisen työvoimapalvelun toimeenpanon seuranta. Työvoimatoimikunnissa keskeisinä olleet työttömyysturvaasiat on siirretty lähes kokonaan TE-toimistoille virkatöiksi, ja tetoimikunnat keskittyvät työllisyyden edistämiseen. 18

Akavalainen 5 | 2009

– Työvoimatoimikuntien mahdollisuuksia ei hyödynnetty kunnolla. Koska nyt te-toimikunnat tuovat yhteen alueensa monipuolista työelämän asiantuntemusta, niissä on erittäin hyvät lähtökohdat strategiselle suunnittelulle ja tuloksekkaalle yhteistyölle. Tämä oli hyvä uudistus, Akavan työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu kiittää. Puheenjohtajuus te-toimikunnassa kuuluu kyseisen TE-toimiston johtajalle. Jäseninä ovat kolme edustajaa sekä palkansaaja-

keskusjärjestöistä että työnantajapuolelta, yksi kunnan tai kuntien edustaja ja lisäksi mahdollisesti kaksi edustajaa jostakin paikallisesti merkittävästä organisaatiosta. Oikeiden asioiden äärellä

Ensimmäisten te-toimikuntien kolmevuotisesta toimikaudesta on pian alkukolmannes takana. Työ- ja elinkeinoministeriö tekee vuoden 2010 alkupuolella selvityksen, miten liikkeellelähtö on sujunut. Jatkossa te-toimikuntien

tavoitteisiin toivottavasti lisätään yhteistyön tai ainakin tietojen vaihdon lisääminen kunkin TEkeskuksen alueeseen kuuluvien te-toimikuntien kesken. Akavan saamien tietojen mukaan te-toimikuntien toiminnan käynnistymisessä on suuria vaihteluja eri puolilla maata. Toisin paikoin on lain kirjaimen täyttämiseksi lähinnä tyydytty huolehtimaan jäsenten nimeämisestä ja kokoontumisesta vaatimattomin asialistoin, toisaalla taas te-toimikunnan työ on otettu oleelliseksi osaksi paikallisen TE-toimiston suunnittelua. Toimikunnan näkemyksiä on tällöin otettu huomioon esimerkiksi työvoimapalvelun määrärahojen jakamispäätöksissä. – Toiminta on niin alkuvaiheessa, ettei te-toimikunnilta voi vielä ihmeitä odottaa. Paljon riippuu henkilöistä – paitsi siitä, kuinka paljon painoa TE-toimiston johtaja antaa toimikunnalle, myös jäsenten omasta aktiivisuudesta, arvioi Taulu. Hänen mukaansa se, että tetoimikunnat lisäävät paikallista kanssakäymistä työvoimaviranomaisen sekä palkansaajien, työnantajien ja yrittäjien edustajien

kesken, on jo arvo sinänsä. Tiedon lisääminen ja jakaminen on hyvin tärkeää. Kunhan vauhtiin päästään, hyödyt alkavat näkyä. Rahoitus ja koulutus tarkkaan syyniin

Kuluneena syksynä on uutisoitu TE-keskusten saamattomuudesta Euroopan sosiaalirahaston (ESR) myöntämien työllisyysrahojen jakamisessa. Heikki Taulu arvelee yhden syyn liittyvän tavanomaisen ESR-rahoituksen raskaaseen byrokratiaan. Lieneekö kaikkialla ollut tiedossakaan, että tällä kertaa määrärahat eivät olleet haettavana ESR-menettelyllä, vaan normaalin työvoimapalvelun määrärahana? – Juuri alueellisen työllisyysrahan käytön valvominen sopii erinomaisesti te-toimikunnille. Sehän on olennainen osa työvoimapolitiikan toteutuksen seurantaa, joka kuuluu te-toimikuntien tehtäviin. Kehottaisin toimikuntia pitämään nyt silmällä niitäkin 22 miljoonaa euroa, jotka hallitus toisessa lisätalousarviossaan lokakuussa jakoi TE-keskuksille, Taulu kannustaa. Akava toivoo te-toimikuntien kiinnittävän huomiota myös työvoimapoliittiseen aikuiskou-

lutukseen. Työvoimakoulutuksen laadussa on ollut huomattavasti toivomisen varaa erityisesti korkeasti koulutettujen työttömien kohdalla. Merkittävänä parannuksena tilanteeseen on vuoden 2010 alusta voimaan tuleva työttömyysturvan laajeneminen koskemaan myös työttömän omaehtoisesti hankkimaa koulutusta. – Nähtäväksi jää, miten hyvin TE-toimiston virkailijan ammattitaito riittää arvioimaan korkeasti koulutetun työttömän omaehtoisesti hankkiman koulutuspaikan soveltuvuutta asiakkaan tarpeisiin. Jotta työttömän kannalta relevantti koulutus ymmärretään hyväksyä osaksi henkilön työllistymissuunnitelmaa, virkailijoilla on oltava asiantuntemusta, jota tällä hetkellä nähdäkseni löytyy lähinnä vain yliopistokaupunkien TE-toimistoista, Heikki Taulu katsoo. TEM onkin käynnistämässä projektia, jossa TE-toimistovirkailijoita perehdytetään korkeasti koulutettujen erityispalvelutarpeisiin. Myös Akava osallistuu tämän koulutuksen kehittämiseen. jatkuu..

Hyvä lukija, Onko sinulla näkemystä siitä, minkälaisia erityisiä työvoimakoulutustarpeita akavalaisilla on? 1. 2. 3. 4. 5.

Oletko saanut työvoimapoliittista koulutusta, josta on ollut hyötyä työllistymisessäsi? Minkälaista työvoimakoulutusta nyt ja lähitulevaisuudessa pitäisi olla tarjolla korkeasti koulutetuille omalla toimialallasi? Onko tiedossasi sellaisia koulutustarpeita, joita ei työvoimakoulutuksena ole pystytty järjestämään? Esimerkkejä? Onko tiedossasi tapauksia, jolloin esimerkiksi koulutuksen kalliin hinnan tai muiden vastaavien syiden takia olisi akavalaisille soveltuvaa työvoimakoulutusta jäänyt saamatta? Esimerkkejä? Muuta kommentoitavaa työvoimakoulutuksesta?

Voit lähettää vastauksesi seuraaville vastaanottajille: Simo Pöyhönen, koulutuspoliittinen asiamies, simo.poyhonen@akava.fi Heikki Taulu, työvoimapoliittinen asiamies, heikki.taulu@akava.fi Kiitokset vastauksistasi!

Akavalainen 5 | 2009

Akava tarjosi koulutusta

te-toimikunnille Akava on vuoden mittaan tarjonnut perehdytystä te-toimikuntien akavalaisille jäsenille koulutuskiertueella, jolla pysäkkejä olivat Oulu, Turku, Kuopio, Tampere, Seinäjoki, Rovaniemi ja Helsinki. Tilaisuuksissa muun muassa TEtoimistojen johtajat sekä maakuntaliittojen ja työnantajapuolen edustajat kävivät läpi te-toimikuntien tehtäviä sekä yleistä työmarkkinatilannetta ja sitä, missä eri toimialoilla mennään. Kiertue tavoitti yli puolet maamme 74 tetoimikunnan akavalaisista jäsenistä ja varajäsenistä. Joensuun seudun te-toimikunnassa Akavaa varajäsenenä edustaa Heikki Poutiainen, YTY & Valmentajat ry. Hän on eräs tänä vuonna Akavan järjestämään te-toimikuntakoulutukseen osallistuneista. Parasta antia koulutuksessa oli hänestä keskustelu ja kokemusten vaihto.

– Lähdin mukaan pienellä varauksella, että meneeköhän tässä nyt hyvä lauantaipäivä hukkaan, mutta koulutus oli kokonaisuudessaan oikein informatiivinen. Puhujat edustivat monipuolisesti eri tahoja ja muitakin kuin Akavan näkökulmia, miettii Poutiainen. Järjestösihteeri Merja Fyhrberg Akavasta kertoo koulutuskiertueen hälyttävästä havainnosta: TE-toimistojen johtajien puheenvuoroista ilmeni monella paikkakunnalla, että TE-toimistoilla ei ole tarjottavana mitään erityispalveluja korkeasti koulutetuille työttömille. – TE-toimistoissa ei selvästikään tiedetä, mitä asialle pitäisi tehdä. Tähän on tultava muutos. Aivan aluksi on edes saatava TEtoimistoihin perille tieto siitä, että maassamme on yksi kokonaan korkeasti koulutettujen työvoima-

palveluihin erikoistunut TE-toimisto Helsingin Kluuvissa, mistä voi ainakin pyytää neuvoa. Työvoimapoliittiseen koulutukseen pääsy on ollut korkeasti koulutetuille suorastaan kiven takana, ja ensi vuonna kokonaistyöttömyyden on ennustettu kasvavan jopa yli 10 prosenttiin. Eikö työ- ja elinkeinoministeriössä ole osattu ennakoida taloudessa ja työmarkkinoilla tapahtuvia muutoksia riittävästi? – Ainakin varautuminen laahaa pahasti perässä. Työllisyyden edistämistoimikuntien työlle on siten suorastaan tilaus. Toivokaamme, että työvoimahallinnon viranomaisilla on puhtia ja halua tarttua tähän mahdollisuuteen. Akavassa me näemme te-toimikuntien työn tärkeänä ja haluamme panostaa siihen omalta osaltamme, Fyhrberg lisää.

Johanna Kokkola

Maria Salminen

Akavalainen 5 | 2009

Heikki Poutiainen Joensuun seudun te-toimikunnasta kertoo työskentelyn hakevan vielä uomiaan. Toistaiseksi on enemmänkin kerrattu jo toteutuneita asioita, ei niinkään tehty laajempaa suunnittelua. Siihen pääsemiseksi on etu, jos jäsenillä on sekä työmarkkinakokemusta että johtotason osaamista.

Jäsenaloite käynnisti muutoksen

Itsenäisenä ammattiliittona toimiva Kirkon Nuorisotyöntekijät KNT ry perusti tänä syksynä oman toimiston, jossa työskentelevät toiminnanjohtaja Arja Lusa sekä jäsenpalvelusihteeri Marja Kaikkonen. Järjestön puheenjohtajana toimii Porvoon suomalaisen seurakunnan nuorisotyönjohtaja Jari Oksanen. KNT:n johtokunnassa on yhdeksän jäsentä maan eri hiippakunnista.

Näytön paikka

Akavalaisen identiteetin luominen KNT:hen vaatii toiminnanjohtajan mukaan paljon työtä. Hän kiittää perehdytystä ja tukea liittymisessä Akavan toimintaympäristöön. Uusi järjestö on toivotettu tervetulleeksi. – On ilahduttavaa, että syksyn JUKOn luottamusmiesvaaleissa on nuorisotyönohjaajia ehdokkaina, ja uudessa tilanteessa he ovat jo saavuttaneet luottamusta muilta kirkon ammattiryhmiltä. Odotukset KNT:ssä kohdistuvat nyt jukolaisen neuvottelujärjestelmän toimivuuteen kir-

Hiltu

irkon Nuorisotyöntekijät KNT ry liittyi Akavan jäseneksi lokakuun alussa. Samalla se irtautui STTK:hon kuuluvasta Kirkon alojen ammattijärjestö SVTL ry:stä. Valtakirjat siirtymiselle suostumuksensa antavilta jäseniltä aiotaan kerätä vuoden loppuun mennessä, jolloin tiedetään tarkka jäsenmäärä. Marraskuun alkuun mennessä KNT oli saanut 900 valtakirjaa. Valtaosa järjestön jäsenistä työskentelee kirkon nuorisotyön viroissa nuorisotyönohjaajina, johtajina ja -sihteereinä. Lisäksi jäsenkuntaa toimii hiippakuntien ja kirkkohallituksen eri kasvatuksen tehtävissä sekä kristillisten järjestöjen nuorisotyön piirissä. Nuorisotyöntekijät erottuvat kirkon ammattiryhmistä peräti 90 prosentin järjestäytymisasteellaan. Kirkon nuorisotyönohjaajan virka edellyttää ammattikorkeakoulututkintoa, ja läheiset yhteydet alan oppilaitoksiin ovat KNT:lle keskeinen jäsenhankinnan muoto.

Arja Lusan mukaan Kirkon Nuorisotyöntekijöiden keskuudessa järjestäytymismuutoksesta oli keskusteltu pitkään, mutta kahden aiemman aloitteen aikoihin kentällä ei oltu vielä siihen valmiita. – Lopulta siirtyminen käynnistyi jäsenaloitteesta, jossa kysyttiin, kannattaako meidän todella kuulua SVTL:ään. Nuorisotyönohjaajille läheisimpiä ammattiryhmiä ovat papit, diakoniatyöntekijät ja kanttorit, jotka ovat järjestäytyneet Akavaan. Toisaalta meille oleelliset edunvalvontakysymykset eivät olleet edenneet SVTL:ssä, ja edellisen sopimuskierroksen lopputulos oli meille pettymys. Asiasta äänestettiin kahdessa vuosikokouksessa, ja ylimääräinen vuosikokous viime elokuussa teki lopullisen päätöksen, Lusa kuvailee parivuotisen prosessin vaiheita. Hän painottaa avoimuuden merkitystä koko siirtymisessä: jäsenkunta on ollut vahvasti hankkeessa mukana alusta asti. Kiittäviä yhteydenottoja jäsenistöltä on saatu runsaasti pitkin syksyä, eikä ratkaisua ole moitittu pelkkien sisäpiiriläisten tekemäksi.

Eija

Kirkon Nuorisotyöntekijät KNT ry:n jäsenyys Akavassa on pitkän pohdinnan tulos.

nen

Kolmas kerta toden sanoi

KNT:n toiminnanjohtaja Arja Lusa työskenteli aiemmin järjestön luottamustoimisena puheenjohtajana. Nyt hän omistaa työpäivänsä järjestötoiminnalle virkavapaalla Seinäjoen seurakunnan nuorisotyönohjaajan tehtävistä.

kon sektorilla. Yhteistyönäkymiä muiden kirkon ammattiryhmien kanssa arvostetaan. – Meitä yhdistävät edunvalvontakysymykset, jotka liittyvät muun muassa työajattomuuteen, leirityöhön sekä palkkausjärjestelmään kirkossa ja seurakunnissa. Meidän kannattaa rakentaa tulevaisuutta yhdessä, katsoo Arja Lusa. Toiminnanjohtaja myöntää KNT:ssä olevan paineita yltää onnistuneeseen neuvottelutulokseen seuraavalla sopimuskierroksella. Jäsenet ja vielä jäsenyyttään harkitsevat seuraavat tarkoin, saavutetaanko itsenäisenä ammattiliittona niitä tavoitteita, joihin ei aiemmassa toimintaympäristössä päästy.

Maria Salminen Akavalainen 5 | 2009

Korkeasti koulutettujen työntekijöiden osuus on kasvussa kaikkialla Euroopan unionin alueella, joskin maakohtaista vaihtelua on paljon. Myös järjestäytymisasteissa on suuria eroja EU-maiden välillä. Ei-toivottu pätkätyö ja osa-aikatyö sekä työttömyys koskevat yleisimmin nuoria korkeasti koulutettuja.

Korkeasti koulutettujen kasvaa kaikkialla

uroopan koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunnan Eurocadresin tuoreen selvityksen mukaan jo vajaa viidesosa EUmaiden työntekijöistä on korkeasti koulutettuja. Kehityksen taustalla on toisaalta panostaminen koulutukseen ja oppilaspaikkojen lisääminen, toisaalta työtehtävien vaatimustason nouseminen. Viidennes kaikista työntekijöistä on kuitenkin vain eurooppalainen keskiarvo. Korkeasti koulutettujen palkansaajien osuuksissa on melkoisen suurta maakohtaista vaihtelua. Eurocadresin selvityksen vanavedessä joillekin saattaa tulla yllätyksenä tieto, että Liettuassa luku on EUEuroopan maista korkein – lähes 22

Akavalainen 5 | 2009

30 prosenttia. Entisen Itä-Euroopan maissa on perinteisesti arvostettu koulutusta. Alhaisin osuus on Italiassa, missä vain hieman enemmän kuin joka kymmenes työntekijä on korkeasti koulutettu tai vastaavissa tehtävissä. Suomi kuuluu kärkijoukkoon, sillä täällä reilu neljännes työntekijöistä voidaan lukea selvityksen pohjakriteereinä olleisiin ISCO I- ja II-ryhmiin. Ruotsissa osuus hiukan pienempi kuin Suomessa ja Tanskassa selvästi alempana eli noin 20 prosentin tienoilla. ”International Standard Classification of Occupations” eli ISCO on YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n käyttämä ammattien luokittelu, joka jakaantuu 10 eri ryhmään. Näistä kaksi

ensimmäistä tarkoittavat päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä olevia työntekijöitä. Tyyppiesimerkkejä näistä ISCO-ammattialoista ovat oikeustieteilijät, opetusalan ammattilaiset ja terveydenhoidon asiantuntijat. Ne ovat samalla Eurocadresin jäsenryhmiä. Nuorilla kovin paikka

Joka kolmas näihin jäsenryhmiin kuuluvista työntekijöistä työskentelee julkisella puolella. Muut ovat yksityisten työnantajien palveluksessa, joihin luetaan myös järjestöt ja voittoa tuottamattomat terveys- ja sosiaalipalvelut. Näillä on tietyissä Euroopan maissa suuri merkitys. Miesten ja naisten osuudet asiantuntijaja johtajatason työn-

Kuvapankki Gorilla

osuus EU:ssa tekijöistä ovat lähes yhtä suuret, sillä ryhmästä 46 prosenttia on naisia. Johtavassa asemassa olevista kuitenkin selvä vähemmistö eli lähes tarkalleen kolmasosa on naisia. Eurocadresin selvitys osoitti, että suhteellisesti huonoimmassa asemassa ovat nuoret. Vastentahtoiset määräaikaiset työsopimukset ja osa-aikatyöt sekä työttömyys kohtaavat eniten juuri heitä. Jo ennen lamaa joka viides EU-Euroopan korkeakoulutetuista nuorista palkansaajista oli ollut työttömänä yli kolme kuukautta. Asiantuntijatyöntekijöiden määrittely vaihtelee

Korkeasti koulutettujen tai vaativissa tehtävissä toimivien asian-

tuntijoiden määrittely vaihtelee eri maiden välillä. Joissakin maissa, kuten Ranskassa ja Italiassa, on erityismääräyksiä näistä ryhmistä. Isossa-Britanniassa ja Hollannissa määrittely taas perustuu takaperoisesti asiantuntijoiden sulkemiseen pois työaikasuojelusta. Toisaalta on joukko maita, kuten Suomi ja Ruotsi, joissa näitä ryhmiä ei ole täysin selvästi ja erikseen määritelty sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä. Suomessahan työlait pätevät kaikkiin työsuhteisiin, jollei toisin ole säädetty. Kaikissa maissa asiantuntijaja johtajatyöntekijöiden määrittely perustuu itsenäiseen päätöksentekoon sekä osassa niistä myös johtoasemaan. Järjestäytymistavalla ei eurooppalaista mallia

Akavalaisia vastaavien ryhmien järjestäytymismallit vaihtelevat Euroopassa. Järjestäytyminen perustuu koulutustasoon Pohjoismaissa sekä Virossa ja Unkarissa. Ruotsin ja Tanskan järjestelmät muistuttavat eniten suomalaista eli näissä maissa on Akavaa, STTK:ta ja SAK:ta vastaavat keskusjärjestöt. Virossa korkeasti koulutettujen järjestäytyminen on käymistilassa maan akavalaisen keskusjärjestön TALO:n hajottua vähän aikaa sitten. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että Virossa järjestäytymisen yhtenä pääperusteena on tähän asti ollut koulutus. Toista järjestäytymistapaa voisi osaksi kutsua alakohtaiseksi latinomalliksi. Nimittäin Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Romaniassa korkeasti koulutetuille palkansaajille on omat liittonsa tai osastonsa, jotka kuitenkin ovat osia jostakin suurem-

Tutkimus on julkaistu englannin-, ranskan- ja saksankielisenä internetosoitteessa http://www.eurocadres. org/spip.php?article314

masta alakohtaisesta kokonaisuudesta. Kolmanneksi on olemassa erilaisia sekamalleja, jotka perustuvat historiaan tai maan omiin erityisolosuhteisiin. Ammatinharjoittajien määrän lisääntyminen on huomioitu muuallakin kuin Akavassa. Esimerkiksi espanjalainen palkansaajakeskusjärjestö UGT on perustanut toimielimen tällaisia itsenäisiä työntekijöitä varten. Pohjola johtaa järjestäytymisessä

Asiantuntija- ja johtajatehtävissä olevien työntekijöiden järjestäytymisaste vaihtelee EU-maiden välillä. Eurocadresin selvitys kertoo, että Pohjoismaat johtavat tätä kisaa runsaan 70 prosentin osuudella. Alhaisin se on Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Puolassa, sillä näissä maissa vain noin joka kymmenes ISCO-kriteerit täyttävä palkansaaja kuuluu liittoon. Muut maat sijoittuvat tällä välille. Järjestäytymisasteen vaihtelun syitä voi hakea kahdelta taholta. Ensinnäkin Pohjolassa kaikissa työntekijäryhmissä on korkea järjestäytymisaste. Yleisen järjestäytymisasteen tason sekä korkeasti koulutettujen järjestäytymisalttiuden välillä on yhteyttä. Toiseksi Pohjolassa järjestöt ovat sekä ammattiyhdistyksiä että ammatillisia yhteisöjä. Siinä missä Pohjoismaissa yksi järjestö hoitaa molemmat tehtävät, monissa maissa vallitsee jakautuminen palkansaajayhdistysten ja ammatillisia kysymyksiä hoitavien yhteisöjen välillä. Korkeasti koulutettujen järjestäytymisasteet eivät näytä olleen viime vuosina sen paremmin suuressa nousussa kuin laskussa. Maailmanlaajuisen talouskriisin tuoman laman vaikutukset eivät ole vielä tiedossa koko EU-Euroopan alueella. Eurocadres aikoo kuitenkin käsitellä tätä aihetta talven aikana. Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö Akavalainen 5 | 2009

Helsingin kaupungin itäinen perhekeskus on paras kesätyönantaja 2009 n Helsingin kaupungin sosiaaliviraston itäinen perhekeskus valittiin voittajaksi Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn järjestämässa Suomen paras kesätyönantaja -kilpailussa. Kilpailussa arvioitiin yhteensä 31 voittajaehdokasta. Helsingin kaupungin itäinen perhekeskus tekee yhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa ja palkkasi sosiaaliohjaajan kesätyöhön sosionomiopiskelijan kesällä 2009. Kesätyöntekijä teki opinnäytetyötään kesätyön yhteydessä ja hänen työnkuvansa ja palkkauksensa muokattiin opinnäytetyön

mukaisesti. Työntekijä sai kattavan perehdytyksen sekä Helsingin kaupungin että työyksikön käytännöistä. Kesätyöntekijä kertoi kokeneensa todellisen ammatillisen heräämisen työssään. Työyksikön esimies oli luonut toimivan ja mielekkään johtamismallin. Koko työyhteisö oli ystävällinen ja kohteli kesätyöntekijää samanvertaisena muiden työntekijöiden kanssa. Haastavien työasioiden kohdalla työyhteisö tarjosi vertaistukea työn tekemiseen. Johtava sosiaalityöntekijä Linda Blomstedt Helsingin kaupungin itäisestä perhekeskuksesta ker-

Akava Camp 2009 -kiertue osoitti tarpeellisuutensa n Syksyn mittaan 15 opiskelukaupungissa vieraillut korkeakoulukiertue on nyt takana. Jälkitunnelmana on, että Akava Camp -korkeakoulukierros osoitti taas paikkansa ja tarpeellisuutensa sekä akavalaisille liitoille että opiskelijoille. Kiertueen yhtenä tavoitteena on tarjota opiskelijoille työelämätietoa. Kohtasimme opiskelijoiden huolta ja epävarmuutta omasta tulevai-

Akavalainen 5 | 2009

suudestaan kaikissa kiertueen tapahtumapaikoissa. Usein infopisteestämme lähti helpottuneen oloisia opiskelijoita, kun mielessä pyörineisiin työelämäkysymyksiin oli saatu vastauksia. Valitettavasti jouduimme myös toteamaan monta kertaa, että työelämään liittyvä tieto ei ollut aina tavoittanut opiskelijaa riittävän aikaisin. Erityisen ikävää tiedon puute on nykytilanteessa, kun työllistyminen valmistumisen jälkeen on kaikkea muuta

too tunnustuksen ilahduttavan ja inspiroivan koko työyhteisöä. – Pidämme tätä kiitoksena hienosti toimivasta yhteistyöstämme alamme oppilaitosten kanssa. Panostamme vahvasti opiskelijoiden käytännön harjoittelujaksojen kehittämiseen, ja kiinnitämme esimerkiksi perehdyttämiseen paljon huomiota. Lisäksi tuntuu hienolta saada esiin työmme myönteisiä ja mukavia puolia, koska toisinaan ammattimme raskaus tuntuu korostuvan julkisuudessa liikaakin, Linda Blomstedt miettii.

A k a va

CA MP kuin itsestään selvää. Tapasimme monia opiskelijoita, jotka olivat havahtuneet järjestäytymisen tarpeellisuuteen vasta opiskelunsa loppuvaiheessa. Silloinhan ei ole enää mahdollista esimerkiksi saada täyteen työssäoloehtoa, joka oikeuttaa työttömyysturvan ansiosidonnaiseen päivärahaan. Tuomas Meriniemi projektiasiamies

Opiskelijan työelämä -talkoot käynnistyvät n Vuoden 2009 kesällä Akavan opiskelijatoiminnassa seurattiin huolestuneina, miten monet organisaatiot päättivät olla palkkaamatta opiskelijoita kesätöihin. Lisäksi korkeakoulut eivät kyenneet tarjoamaan riittävästi kesäopintoja niille, jotka kesätyöpaikan puuttuessa olisivat voineet edistää opintojaan. Miten vastaavan tilanteen syntyminen ehkäistään ensi kesänä? Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA järjestää helmikuussa 2010 opiskelijajärjestöyhteistyönä seminaarin, jossa nostetaan esiin kesätyöntekijöiden palkkaamisen tärkeys ja kesäopintojen tarpeellisuus. Samalla muistutetaan, että organisaatioiden on järkevää pitää yllä kontaktejaan korkeakouluopiskelijoihin. Parempina aikoina tulevaisuuden osaajista käydään jälleen kilpailua. Kesätyövaje ei ole ainoa opiskelijoiden ongelma työmarkkinoilla. Myös harjoittelijoita otetaan

taantuman seurauksena organisaatioihin vähemmän, ja vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen on yhä hankalampaa työllistyä koulutustaan vastaavaa työhön. Opiskelijoiden huoli on suuri, ja kysymyksiä työmarkkinoilla selviämisestä on paljon. Akava pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin vierailemalla korkeakouluissa. Kevään 2010 korkeakoulukierroksen valmistelu on jo alkanut. Akavan kevätkiertue laajentaa kahden edellisvuoden Harjoittelumanifesti-projektia, joka pyrki korjaamaan yliopisto-opiskelijoiden työharjoittelua koskevia epäkohtia. Opiskelijan työelämä -talkoita vietetään suurimmissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Koko työmarkkinakenttä haastetaan mukaan helpottamaan korkeakouluopiskelijan siirtymistä työelämään. Maria Ranta opiskelija-asiamies

Akavan opiskelijastipendit 2009 myönnetty n Akavan hallitus on päättänyt myöntää opiskelijavaltuuskunta AOVAn ja järjestötoimikunnan esityksestä 600 euron stipendit seuraaville opiskelijoille:

Tapio Alaviiri (UIL), Elina Havu (SVAL), Heikki Huotari (UIL), Maiju Mäkilä (SLML), Santtu Pulli (SEFE), Jenni Ruotsalainen (Talentia), Gretel Ruuskanen (OAJ) ja Kaisa Viitanen (OAJ).

Akavalainen 5 | 2009

Kierrä kaukaa työttömyysturvalain

sudenkuopat

Jari Niskanen

/Kuvaliiteri

Työttömyyskassan antama kielteinen päätös hämmentää, kun vilpittömin mielin odottaa ansiopäivärahaa tilille. Tässä tietoja toistuvista, harmittavista tilanteista ja ohjeita niiden välttämiseksi.

Työnhaku pidettävä voimassa Kokoaikatyötä hakeva työtön työnhakija on oikeutettu työttömyysetuuteen. TE-toimistoon on ilmoittauduttava ensimmäisellä kerralla henkilökohtaisesti. Työnhaku on pidettävä voimassa työvoimaviranomaisten velvoittamalla tavalla. Päivärahaa ei voida maksaa niiltä päiviltä, jolloin työnhaku ei ole ollut voimassa. Myös työvoimaviranomaisen osoittamiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin on mentävä karenssin uhalla. Tilanteen muutoksista (työtön, työssä, osa-aikatyössä, opiskelija tai yrittäjä jne.) on muistettava ilmoittaa TE-toimistoon. 26

Akavalainen 5 | 2009

Työssäoloehdon voi menettää Vuoden 2010 alusta lukien työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 28 edellisen kuukauden aikana ollut 34 kalenteriviikkoa työssä, jota hän on tehnyt vähintään 18 tuntia viikossa, opetusaloilla vähintään 8 tuntia viikossa. Jos henkilö on ilman pätevää syytä poissa työmarkkinoilta yli kuusi kuukautta, työssäoloehto on hankittava uudelleen. Esimerkiksi pitkä virkavapaus, sairaus ilman lääkärintodistusta tai ulkomailla oleskelu puolison työn vuoksi voivat nollata jo hankitun työssäoloehdon.

Päivärahaa haetaan kirjallisesti tai sähköisesti jälkikäteen Työttömyyspäivärahaa on haettava työttömyyskassasta kolmen kuukauden sisällä siitä, kun sitä halutaan maksettavaksi. Tätä vanhemmalta ajalta hakemus hylätään. Käytännössä ainoa hyväksyttävä syy myöhästyneen hakemuksen käsittelemiseksi on vakava sairaus. Oikeustoimikelpoinen henkilö voi yleensä aina valtuuttaa toisen henkilön toimimaan puolestaan.

Puolisokin voi olla päätoiminen yrittäjä ja menettää työttömyyskorvauksen Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisena yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Hänen katsotaan työllistyvän siihen ajankohtaan asti, jolloin yritystoiminta tai oma työ on lopetettu tai todisteellisesti keskeytetty neljän kuukauden ajaksi. Päätoimiseksi yrittäjäksi katsotaan myös osaomistaja, joka työskentelee johtavassa asemassa – toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä – osakeyhtiössä, jossa hän omistaa vähintään 15 prosenttia osakekannasta tai äänivallasta. Pienempikin omistusosuus riittää työttömyyskorvauksen menetykseen, jos henkilöllä on yhdessä samassa taloudessa asuvien perheenjäsentensä kanssa vähintään 30 prosentin osuus osakekannasta tai äänivallasta. Myös välillinen omistus toisten yhtiöiden kautta otetaan huomioon. Muita yritysmuotoja tarkastellaan vastaavalla tavalla. Päätoimiseksi yrittäjäksi katsotaan myös yrittäjän puoliso, joka työskentelee yli kuusi kuukautta yrityksessä, jonka äänivallasta tai osakekannasta kotitaloudella on vähintään 50 prosenttia. Työttömäksi jääneen, tällaisessa yrityksessä työskennelleen puolison omistusosuus voi olla nolla ja silti hänet katsotaan yrittäjäksi. Yrittäjänä tehtyä työtä ei voida lukea palkansaajan työssäoloehtoon. Yrittäjäkassasta palkansaajakassaan siirtyvä voi kuitenkin saada vuonna 2010 enintään 10 viikkoa hyvitystä palkansaajan työssäoloehtoon.

Lisätietoa aiheesta on saatavissa Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön TYJ:n kotisivuilta www.tyj.fi sekä työttömyyskassoista.

Sopimukset työnantajan kanssa Henkilöllä on oikeus soviteltuun päivärahaan osa-aikaistamisen johdosta, jos hänen työaikaansa lyhennetään työnantajan aloitteesta irtisanomisaikaa noudattaen. Jotta soviteltua päivärahaa maksetaan, työaika saa olla enintään 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Jos työntekijä tekee itse aloitteen työajan lyhentämisestä, soviteltua päivärahaa ei makseta. Jos henkilö itse irtisanoutuu työstään ilman pätevää syytä, TEtoimisto määrää hänelle 90 päivän korvauksettoman määräajan, karenssin, työsuhteen päättymisestä lukien. Karenssi asetetaan myös, jos työsuhde päätetään yhteisestä sopimuksesta. Kun irtisanomisperuste muuten olisi työnantajasta johtuva (tuotannollinen tai taloudellinen) mutta työntekijä itse irtisanoutuu, hän menettää mahdollisen oikeutensa työttömyyspäivärahan korotettuun ansio-osaan ja muutosturvan ansio-osaan. Työnantajan kanssa sovittu taloudellinen etuus (nk. kultainen kädenpuristus) jaksotetaan kassassa viimeisimmästä työsuhteesta saadun palkan perusteella. Vaikka jaksotus ulottuisi pitkällekin ajalle, henkilön on ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi 6 kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä, jotta oikeus työttömyysturvaan säilyy. Jos henkilö työsuhteen päättämisen yhteydessä sopii työnantajan kanssa lyhyemmästä irtisanomisajasta kuin on sovittu laissa tai työsopimuksessa, kassa ei voi maksaa päivärahaa ennen kuin irtisanomisaika on kulunut loppuun. Työttömyysturvalla ei kompensoida työnantajalle kuuluvia velvoitteita.

Päätoimiselle opiskelijalle ei makseta päivärahaa Päätoimiselle opiskelijalle ei voida myöntää päivärahaa. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijan on keskeytettävä todisteellisesti opinnot vähintään vuoden ajaksi, jotta päätoimisen opiskelijan status poistuu. TE-toimisto antaa päivärahaoikeudesta työvoimapoliittisen lausunnon. Sivutoimiseksi yliopisto-opiskelu on hyväksytty tilanteissa, joissa opinnot ennen työttömyyttä ovat edenneet työn ohella noin vuoden ajan normaalisti, noin neljä ja puoli opintopistettä kuukaudessa. Tällöin päivärahaa voidaan maksaa.

Työsuhteen purku vie yleensä karenssiin Työsuhteen purku koeajalla tai työntekijästä johtuvasta syystä johtaa pääsäännön mukaan aina 90 päivän karenssiin. Karenssilta voi välttyä, kun todisteellisesti riitauttaa purkuperusteen. Jos luopuu kanteen ajamisesta tai häviää riita-asian oikeudessa, karenssi asetetaan jälkikäteen ja mahdollisesti perusteetta maksetut päivärahat peritään takaisin kassalle. Eero T. Anttila VT, johtaja, Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

Akavalainen 5 | 2009

Nopean valmistujan salaisuus:

hyvä suunnitelma Työnteko voi vauhdittaa valmistumista, kun se on osa kokonaissuunnitelmaa.

iljattain väitellyt kasvatustieteilijä Satu Merenluoto on tutkinut, millä pelistrategialla yliopistosta voi valmistua nopeasti. Tutkimusnäkökulma sisältää tärkeän viestin. – Ei pidä luulla, että nopeasti valmistuneet vain ovat niin lahjakkaita. Jokainen voi tehdä valintoja, jotka johtavat nopeaan valmistumiseen. Toivon, että opiskelijat oivaltavat tutkimukseni myötä, kuinka hyvät mahdollisuudet heillä itsellään on vaikuttaa asiaan, Merenluoto sanoo. Tärkeintä on päättää, mitä haluaa pitkällä aikavälillä, tehdä kokonaissuunnitelma, asettaa tavoiteaikataulu ja vuosittaiset opintoviikkotavoitteet. – Nopeat valmistujat eroavat muista siten, että he hahmottavat hyvin yliopistomaailmaa ja opintojaan ja tekevät niiden pohjalta sarjan hyviä valintoja. Ne voivat olla hyvin monenlaisia. Opiskelija

Ulla Willberg

– Työnteko on keskeinen valmistumiseen johtava tekijä. Yliopistot voisivat ottaa työnteon paremmin huomioon opintojen järjestämisessä, nopeasta valmistumisesta väitellyt Satu Merenluoto sanoo.

Akavalainen 5 | 2009

voi lähteä vaihto-oppilaaksi, opiskella kahta tutkintoa tai olla järjestöaktiivi ja valmistua nopeasti. On väärä mielikuva, että nopean on oltava kopperossa istuva lukutoukka. Merenluoto huomasi, että työnteko voi olla yksi hyvä valinta ja valmistumisen syy. Työn ei välttämättä tarvitse olla omalta alalta, pääasia, että se istuu kokonaissuunnitelmaan. – Suurin osa kokee työn edistävän opintoja. Työ varmistaa alan valinnan, tasapainottaa opintoja ja tuo motivaation valmistua. Kun työnantaja lupaa parempaa työpaikkaa ja palkkaa, se on hyvä porkkana. Kannattaisi keskustella siitä, miten työnantajia voitaisiin kannustaa tämäntyyppiseen ennakointiin, Merenluoto ehdottaa. Vertaistuki auttaisi monia

Satu Merenluoto korostaa akateemista vapautta ja opiskelijan vastuuta valmistumisestaan. Yliopistot voisivat kuitenkin tehdä opintojen suunnittelusta helpompaa. – Informaatiota annetaan vaihtelevasti ja lyhyellä aikavälillä. Olisi hyvä, jos tietoa kursseista ja opetusajoista jaettaisiin koko lukuvuosi kerrallaan, esimerkiksi netissä. Opinto-oppaissa voisi olla opastusta sekä nopeille että niille, jotka ovat jääneet opinnoissa jälkeen. Yliopistomaailman ymmärtämiseen olisi hyvä luoda lisää edellytyksiä. Opiskelija ei aina tiedä edes mitä kysyä, eikä yleiskuvan saaminen opinnoista ja työmahdollisuuksista ole helppoa. – Henkilökohtainen opetussuunnitelma vaikuttaa hyvältä ja

alumnitoiminta on erinomaista. Oma opettaja -järjestelmän toimivuus vaihtelee tiedekunnittain. Keskeisintä on kuitenkin vertaistuki. Sitä tulisi edistää – mutta miten, se on hyvä kysymys. Tutorointia voisi ehkä kehittää. Opiskelijoiden mielestä harvoin tarjolla olevat kurssit, pula tenttikirjoista, vähäinen kontaktiopetus, liika teoreettisuus, käytännön sovellusten puuttuminen ja niukka opintotuki hidastavat valmistumista. Nopeus ei aina kannata

Tutkimukseen osallistui 500 Turun yliopistosta 1999–2001 valmistunutta, joista nopeimmat suoriutuivat maisteritutkinnosta 2,5 vuodessa ja lisensiaattitutkinnosta kuudessa vuodessa. Kaikki katsoivat, että nopeudesta koitui heille paljon hyötyä. Merenluoto huomauttaa, että nopeaa valmistumista ei pidä silti nähdä itseisarvona eikä pakottaa kaikkia samaan muottiin. – Opiskelijat pelaavat myös työmarkkinapeliä. Ei esimerkiksi ole mitään järkeä valmistua työttömäksi. Pitää myös kysyä, millaisia valmistujia halutaan. Nuorena valmistuneet mielletään motivoituneiksi, mutta toisinaan liian nuoriksi työhönsä. Hitaammin valmistuneilla oli hyvät arvosanat, hyvät kontaktit opettajiin ja voimakas kiinnostus kulttuuriharrastuksiin. Satu Merenluodon väitöskirja ”Menestyksekkäät yliopistopelin pelaajat” tarkastettiin Turun yliopistossa marraskuun alussa. Seuraavaksi Merenluoto aikoo tutkia, voidaanko nopeasti valmistumista ennustaa. – Se olisi hyödyllistä, koska silloin voitaisiin tunnistaa myös ne, joiden opinnot ovat vaarassa hidastua. Ulla Willberg

JUKOn neuvottelupäällikkö Arja Vehmas käy yliopistojen työehtosopimusneuvotteluja uudessa neuvotteluasetelmassa.

Yliopistouudistus antaa yliopistoille itsenäisen työnantaja-aseman ja henkilökunnan virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi vuoden 2010 alusta lähtien. Työehtosopimuksista neuvotellaan parhaillaan melko ripeällä aikataululla.

Yliopistosektorin työehtosopimusneuvottelut:

Uusi neuvottelukulttuuri – Neuvotteluja työehtosopimuksista käydään uudessa asetelmassa ja tiukalla aikataululla, mutta rakentavassa hengessä. Yliopistojen siirryttyä itsenäiseksi työnantajaksi yksi väliporras on poistunut neuvottelurakenteesta. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn yliopistojaosto, jossa ovat edustettuna yliopistojen henkilöstöjärjestöt, neuvottelee nyt akavalaisen yliopistohenkilöstön työehtosopimuksista Yksityisen Opetusalan Liiton kanssa. Uusi toimintaympäristö ja neuvottelukulttuuri vaativat tietysti tutustumista ja totuttautumista – puolin jos toisinkin, kuvailee neuvottelupäällikkö Arja Vehmas Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOsta. Neuvottelujen piirissä on noin 17 000 akavalaista työntekijää. Neuvottelijoina toimivat JUKOn neuvottelupäällikkö Vehmaksen lisäksi yliopistojaoston puheenjohtaja Jorma Virkkala ja neuvottelija Tarja Niemelä. JUKOn yliopistojaosto eriytyy tulevaisuu-

dessa itsenäiseksi yliopistoneuvottelukunnaksi, joka koordinoi työehtosopimusneuvotteluja ja päättää sopimuksista. Yliopistojen neuvottelutoiminta oli aiemmin valtion neuvottelujärjestelmän piirissä ja työnantajan edustajana toimivat valtion työmarkkinalaitos ja opetusministeriö. Akavassa yliopistojen henkilöstön sopimukset olivat osa valtiosektorin neuvottelutoimintaa. Työnantajaosapuolena on nyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK, sillä Suomen yliopistojen työnantajayhdistys SYTY liittyi syyskuussa Yksityisen Opetusalan Liittoon, joka on EK:n jäsen. – Yliopistolain lähtökohtana henkilöstön osalta on sen aseman ja tehtävän säilyttäminen. Palvelussuhteen muoto muuttuu virkasuhteessa olleella henkilöstöllä työsuhteeksi, mikä vaikuttaa muun muassa palvelussuhdeturvaan. Valtion virka- ja työehtosopimukset eroavat palvelussuhteen ehtojen suhteen, joten yhteenso-

vittamisessa on paljon työtä, kertoo Vehmas. – Neuvotteluaikataulu on haasteellinen, sillä on vielä lukuisia avoimia kysymyksiä, joista osa on varsin suuria, muun muassa työaikasopimukset, poissaolojen vaikutus palkkaukseen sekä vuosilomakysymykset. Lisäksi yliopistojen toiminnan luonne nostaa esiin pohdittavia seikkoja. Esimerkiksi miten työnantajan direktiovalta suhteutuu tutkimusja opetustyön itsenäisyyteen, toteaa Vehmas. Yliopistoilla on ollut kosolti määräaikaisia työsuhteita, joiden ketjuttaminen on tarkasteltavana. Hänen mukaansa paikallisen sopimisen kysymyksiin ei vielä ole avattu keskusteluja. Jos paikallinen sopiminen lisääntyy, paikallisen neuvotteluorganisaation tulee varata lisää resursseja sopimustoiminnan hoitamiseen. Päätoimisten luottamusmiesten saaminen järjestöjen riveihin on entistä tärkeämpää, jos paikallinen sopiminen laajentuu. Ritva Siikamäki Akavalainen 5 | 2009

Konjunkturinstitutet suosittelee matalia palkankorotuksia Konjunkturinstitutet, Ruotsin suhdanneinstituutti, julkisti syyskuussa vuotuisen palkanmuodostusraporttinsa. Se kannustaa työehtosopimusneuvottelijoita tavoittelemaan 1–2,5 prosentin palkankorotuksia laskusuhdanteessa.

önebildningsrapporten analysoi laajasti Ruotsin talouden tilaa ja esittää arvion siitä, millaisilla palkankorotuksilla talouskasvua parhaiten avitettaisiin. Kattavasta ruotsalaispalkkaselvityksestä vastaa laitoksen tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen, joka on aiemmin työskennellyt mm. Palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Laskelmillaan Konjunkturinstitutet kiistää kuitenkaan millään lailla puuttuvansa käytäviin työehtosopimusneuvotteluihin. Se korostaa, että niiden tarkoituksena on vain peilata eri palkankorotusvaihtoehtojen vaikutuksia talouskehitykseen ja antaa ikään kuin eväät työehtosopimusneuvottelijoille. Vuoden 2010 aikana Ruotsissa uudistetaan kaikkiaan noin 500 työehtosopimusta, jotka koskevat yli 3 miljoonaa palkansaajaa. Neuvottelut käydään luonnollisesti samanlaisessa taloudellisessa matalasuhdanteessa kuin meilläkin. Raportin mukaan paras talouskasvua ja työllisyyttä tukeva ratkaisu olisi sellainen, jossa sopimukset vuosille 2010–2012 tehtäisiin 1–2,5 prosentin palkankorotushaarukalla. Konjunkturinstitutet varoittaa, että tätä suuremmat palkankorotukset johtaisivat vuonna 2012 huomattavasti huonompaan talous- ja työllisyyskehitykseen. Mielenkiintoista on, että laskelmilla osoittaen varoitettiin myös liian pienten palkankorotusten tai nollaratkaisun aikaansaaman deflaation vaaroista. 30

Akavalainen 5 | 2009

Nollaratkaisut johtaisivat huomattavasti huonompaan ostovoiman kehitykseen ja vuonna 2012 työllisyyden heikkenemiseen kaikkiaan 40 000 työttömällä. Raportin julkistamisen jälkeen marraskuun alussa Ruotsin teollisuuden työntekijöiden ja toimihenkilöiden ammattiliitot vaativat ensi vuoden alkukuukausien tes-neuvotteluissa 2,6 prosentin palkankorotusta ja 12 kuukauden sopimuskautta. Kruunumääräisen korotuksen on kuitenkin oltava vähintään 620 kruunua kuukaudessa (noin 60 e/kk). Teollisuuden työnantajat ovat esittäneet palkkojen jäädyttämistä. Ammattiliitot torjuivat ajatuksen vääränä reaktiona talouden taantumaan käyttäen perusteenaan juuri suhdanneinstituutin laskelmia 40 000 työpaikan menetyksistä. Sukupuolten väliset palkkaerot tarkasteluun

Vuoden 2010 raportissa tehtiin ensi kertaa laajempi ja syvällisempi analyysi miesten ja naisten välisistä palkkaeroista. Toimihenkilöillä naisten ja miesten välinen keskipalkkojen ero laski vuodesta 1997

vuoteen 2008 neljällä prosenttiyksiköllä (24 prosentista 21 prosenttiin). Kun laskelmista poistettiin ammatin, koulutuksen, iän ja osa-aikaisuuden vaikutus, niin ns. perusteeton eli selittämätön palkkaero oli toimihenkilöillä pysynyt tarkastelukautena noin 10 prosentissa. Suhdanneinstituutissa on kehitetty menetelmiä, joilla saadaan selvemmin esille segregaation, eli työmarkkinoiden jakautumisen nais- ja miesvaltaisiin ammatteihin, vaikutukset. Toimihenkilöillä miesvaltaisissa ammateissa perusteeton palkkaero oli 12,2 prosenttia; sukupuolineutraaleissa ammateissa 11,6 prosenttia, mutta naisvaltaisissa ammateissa vain 4,6 prosenttia. Ruotsin suhdanneinstituutin on tarkoitus jatkossa vuosittain julkistaa palkkaerojen uudistetut kehityslaskelmat, jolloin työmarkkinaosapuolilla on yhteinen tieto palkkaerojen kehittymisestä. Toivottavaa on, että myös Suomessa alettaisiin tuottaa aiempaa järjestelmällisemmin vastaavia laskelmia. Luontevinta ne olisi asettaa Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunta Tukuseton tehtäväksi. Valtioneuvoston kanslia asetti sen viime vuonna jatkamaan Tulopoliittisen selvitystoimikunta Tuposeton työtä. Pekka Immeli talouspoliittisen yksikön johtaja

Sukupuolten välinen palkkaero toimihenkilöillä Ruotsissa 2008, % Yhteensä Miesvaltaiset ammatit 8,8 Tasapainoammatit 13,7 Naisvaltaiset ammatit 5,6

Rakennetekijöistä johtuva ero -3,4 2,0 0,9

Perusteeton palkkaero 12,2 11,6 4,6

Tilaajavastuulaki tepsii laittomuuksiin Työnantajien mielestä tilaajavastuulaki parantaa yritysten toimintatapoja, edistää tervettä kilpailua ja torjuu harmaata taloutta.

aksi vuotta voimassa ollut tilaajavastuulaki on lunastanut siihen kohdistettuja odotuksia. Näin ilmeni lain toimivuudesta tehdyssä tutkimuksessa, jossa vastaajat näkivät valvontaresurssien lisäämisen ja työsuojelutarkastajien toiminnan myönteisenä. Lain valvonnan pääsaavutus näyttää olevan tietoisuuden lisääminen ja tulkintaongelmien selventäminen, ei niinkään epärehellisesti toimivien yritysten paljastaminen. Tilaajavastuulakia pidettiin toimivana, ja vain joka kymmenes vastaaja katsoi, että se tulisi kokonaan lakkauttaa, koska se ei palvele tarkoitustaan. Konkreettisten muutosten osalta oltiin kuitenkin epäilevämpiä. Noin kolmasosa vastaajista tunnisti mahdollisuuden kiertää tilaajavastuulakia. Tutkimusajankohtana todettiin tilaajan selvitysvelvollisuuden noudattamisessa puutteita, erityisesti työehtojen toteutumisessa. Alihankkijat eivät uskoneet lain lisänneen työehtosopimusten vähimmäisehtojen noudattamista. Toisaalta arvioitiin, että laki

on vauhdittanut verojen tilittämistä sekä eläkevakuutusten ottamista ja maksamista. Vastaajista runsas neljännes uskoi työturvallisuuden kohentuneen, ja kolmannes katsoi työntekijöiden saavan tasavertaisempaa kohtelua. Tilaajavastuulaki takaa henkilöstön edustajille tiedonsaantioikeuden, jota on kuitenkin varsin vähän hyödynnetty. On toivottavaa, että lain suomaa oikeutta käytetään aktiivisesti. Ammattijärjestöjen tulee lisätä tietoisuutta tästä oikeudesta. Valvonta työsuojeluviranomaisilla

Tilaajavastuulain tarkoituksena on torjua harmaasta taloudesta ja epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittoja, kun yritykset, valtio tai kunnat käyttävät työvoiman vuokrausta tai alihankintaa. Työn tilaajalla on velvollisuus selvittää työvoiman toimittajan valmiuksia hoitaa lainmukaisia velvoitteitaan. Tilaajavastuulakia valvovat työsuojeluviranomaiset. Lakia säädettäessä Akava katsoi tilaajavastuulain olevan hyvä pohja

laittomuuksien kitkemiselle. Vastuulliset tilaajat toki olivat jo aiemminkin toimineet laissa määritellyllä tavalla. Työ- ja elinkeinoministeriön Työterveyslaitokselta tilaama Anne Alvesalon ja Terhi Hakamon tutkimus ”Valvon-

Tietoa tutkimuksesta TEM:n verkkosivuilta www.tem.fi/julkaisut

taa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön” selvitti tilaajavastuulain toimivuutta harmaan talouden torjunnassa sekä siitä saatuja työnantajien ja lakia valvovan viranomaisen kokemuksia. Jaana Meklin lakimies

kaipaatko vaihtoehtoja?

» uudistunut klassikko – entistäkin tuhdimpi viikkolehti. Tilaukset kaikkialta Suomesta maksuttomasti puh 0800 97006 tai netistä: www.kansanuutiset.fi tai sähköpostilla: tilaukset@kansanuutiset.fi. Olisipa jo perjantai!

Akavalainen 5 | 2009

Tutkittua Akatemia raportoi: Suomen tieteen taso notkahtanut n Suomalainen tutkimustoiminta on pysynyt OECD-maiden kärkiryhmässä useilla mittareilla mitaten kymmenen viime vuoden aikana, mutta nyt näkyy merkkejä laskusta. Suomen Akatemian tuoreessa arviossa Suomen tieteen tilasta ja tasosta nostetaan erityisen huolen aiheeksi tieteellisen julkaisutoimintamme kansainvälisen näkyvyyden ja vaikuttavuuden lasku. Kun tarkastellaan tieteen huippua eli yhtä prosenttia maailmassa eniten viitatuista julkaisuista

vuosina 2005–2007, 0,7 prosenttia Suomen kaikista julkaisuista lukeutuu tähän joukkoon. Sen perusteella Suomi putoaa OECD-vertailussa sijalta 10 keskikastiin sijalle 15, ja on selvästi heikoin Pohjoismaa. Koska lähes 70 prosenttia Suomen tieteellisistä julkaisuista tehdään yliopistoissa, Akatemia katsoo asiaintilan liittyvän erityisesti yliopistojen tutkimusedellytyksiin ja niiden kehittämiseen. Suomen tutkimusrahoituksessa on Akatemian mukaan vahvasti so-

veltavaan tutkimukseen kannustavia piirteitä, ja yliopistoissa tehdään kehittämistyötä suhteettoman paljon perustutkimuksen kustannuksella. Muina taustatekijöinä mainitaan muun muassa tutkijakunnan rakenne, joka painottuu kansainvälisesti vertaillen liikaa väitöskirjan tekijöihin, tieteellisen infrastruktuurin rapistuminen sekä ulkomaalaisten tutkijoiden vähäinen määrä tutkimusryhmissä. Suomen tutkimuspanoksen osuus bruttokansantuotteesta edusti

OECD-maiden keskitasoa 2,2 prosenttia vuonna 1993, mistä se pari vuotta myöhemmin nousi 3,4 prosenttiin ja maailman kärkijoukkoon tieteeseen suunnatun lisärahoituksen myötä. Tällä kansainvälisesti korkealla tasolla on edelleen pysytty. Vuonna 2008 Suomessa valmistui tohtoreita kaksinkertainen määrä vuoteen 1993 verrattuna. Suomen tieteen tila ja taso 2009 -raportti: www.aka.fi/julkaisut

Naiset yhä yleisemmin esimiespaikoille n Suomessa toimii EUmaista eniten naisia esimiesasemassa. Tätä nykyä 40 prosentilla palkansaajista on nainen esimiehenä, naisista peräti 63 prosentilla. Vielä 25 vuotta sitten kaikista palkansaajista vain noin neljänneksellä oli naisesimies. Kahdessakymmenessä viime vuodessa naisten sosioekonominen

asema on muuttunut huomattavasti. Naisten osuus ylemmistä toimihenkilöistä on noussut ja työntekijöistä vähentynyt. Johtotehtävissä toimivien naisten osuus on lisääntynyt 14 prosentista 32 prosenttiin. Kaikissa asiantuntijatehtävissä naisten osuus on selvästi kasvanut. Muutokset johtuvat naisten koulutustason kovasta noususta. Jo

viidentoista vuoden ajan naiset ovat koulutuksen pituuden suhteen olleet miehiä koulutetumpia. Tilastokeskuksen tuoreessa työolotutkimuksessa kysyttiin vastaajien käsityksiä lähimmän esimiehensä ominaisuuksista ja vastaajien tyytyväisyyttä esimiehensä johtamistapaan. Tuloksissa naisjohtajia kiitettiin selvästi enemmän esi-

merkiksi työntekijöiden tukemisesta, palautteen antamisesta, tunteiden huomioon ottamisesta ja opiskeluun kannustamisesta. Miesvastaajista 31 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä naisesimiehiinsä ja naisista 25 prosenttia. Miespuolisiin esimiehiin oli erittäin tyytyväisiä naisista 19 ja miehistä 23 prosenttia.

Työhyvinvointiin satsataan niukasti n Suomen työpaikoilla sijoitetaan vuodessa noin kaksi miljardia euroa työhyvinvointiin. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen arvioi tämän olevan alle kymmenesosa siitä, mitä ennenaikainen eläköityminen, sairauspoissaolot ja ta32

Akavalainen 5 | 2009

paturmat maksavat vuosittain. Ahosen mukaan kansainväliset analyysit osoittavat parhaiden työterveys- ja työturvallisuusprojektien vähentäneen sairauspoissaoloja 27 prosenttia, hoitokustannuksia 26 prosenttia ja vakuutusmaksuja 32 pro-

senttia. Tuotto voi olla jopa kymmenkertainen sijoitettuun rahasummaan verrattuna. Työterveyslaitoksella kehitetyn Potentiaali-menetelmän avulla voidaan arvioida työhyvinvointipanostuksen kustannuksia ja liiketaloudellista hyötyä. Selainpohjainen

ohjelmisto havainnollistaa, miten muuttuneet työolot vaikuttavat tuotantokustannuksiin ja tuottavuuteen. Työpaikkatason hyödyt ovat monesti osoittautuneet oletettua suuremmiksi ja monipuolisemmiksi.

Nimityksiä Ehdota kunniamainintaa tuottavuusyhteistyössä ansioituneelle

Muutoksia sosiaali- ja työttömyysturvaan vuoden 2010 alusta Sosiaaliturvamaksut:

• Palkansaajan eläkevakuutusmaksu alle 53-vuotiaalle on 4,5 % ja 53 vuotta täyttäneelle 5,7 %. • Sairaanhoitovakuutuksen maksu palkansaajalle on 1,47 % ja päivärahamaksu 0,93 %. • Työttömyysvakuutusmaksu on 0,4 %. Työttömyysturva:

• • • • • • •

Ansiopäivärahan etuustasoja on kolme. Ansio-osa on 45–20 %; peruspäiväraha 25,63 €/vrk. Korotettu ansio-osa on 57,5–35 % (55–32,5 %) Päivärahan määrä on 45, 57,5 tai 65 % päiväpalkan ja peruspäivärahan erotuksesta. Taitekohdan ylittävältä palkan osalta 20, 35 tai 37,5 % päiväpalkan ja peruspäivärahan erotuksesta. Muutosturvan ansio-osa on 65–37,5 %. Maksetaan työllistymistä edistävien palvelujen aikana 200 päivältä. Taitekohta on 105 x peruspäiväraha (25,63 €/vrk). Palkansaajan työssäoloehto on 34 vko/28 kk. Yrittäjän työssäoloehto on 18 kk/48 kk. Sovitellun päivärahan enimmäisaika poistuu. Vuorotteluvapaa vakinaistuu. Omaehtoinen koulutus tulee työllistymistä edistävien palvelujen piiriin; mahdollisuus korotettuun ansio-osaan ja muutosturvan ansioosaan. Työvoimapoliittisen koulutuksen ajalta maksettu tuki lasketaan mukaan 500 päivän enimmäisaikaan.

Kuva: Antonin Halas

Suomen Ekonomiliitto SEFEn syysliittokokous valitsi Jarmo Hietasen liiton puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudeksi 2010–2011. Hietanen on Helsingin Ekonomien jäsen ja toimii rahoitusalan konsulttina.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry valitsi syyskokouksessaan puheenjohtajaksi Heikki Kaupin toimikaudelle 2010–2011. Kauppi on Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin toiminnanjohtaja.

Kuva: Ritva Siikamäki

seurannut henkilö tai taho. Vapaamuotoiset ehdotukset mahdollisine perusteluineen pyydetään toimittamaan Tuottavuuden pyöreän pöydän sihteeristölle 13. helmikuuta 2010 mennessä. Akavan edustaja sihteeristössä on lakimies Jaana Meklin. Kunniamainintaehdotuksen voi määräaikaan mennessä lähettää hänelle osoitteella jaana.meklin@akava. fi Työmarkkinajärjestöjen johtajat julkistavat kunniamaininnan saajat 16.3.2010 järjestettävässä tuottavuusyhteistyöseminaarissa, jonka teemana on Seuraava askel – tuottavuus ja työelämän laatu suomalaisilla työpaikoilla.

Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen on nimitetty Euroopan koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunnan Eurocadresin varapuheenjohtajaksi. Kausi on nelivuotinen ja alkoi välittömästi marraskuussa 2009.

Kuva: Eija Harju

n Työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteinen Tuottavuuden pyöreä pöytä pyytää ehdotuksia tuottavuusyhteistyökunniamaininnan saajiksi vuonna 2010. Näin halutaan palkita yhdessä toteutettuja ja esimerkiksi kelpaavia hankkeita ja ohjelmia, jotka ovat parantaneet suomalaistyöpaikoilla sekä tuottavuutta että työelämän laatua. Kunniamaininnan saaja voi olla yritys, konserni, julkishallinnon organisaatio, järjestö, yritysverkosto tai niiden osa. Saaja voi olla myös jokin sopimus- tai toimiala, ohjelma, palveluntarjoaja tai rahoittaja. Ehdotuksen voi tehdä kuka tahansa saajan toimintaa läheltä

Diakoniatyöntekijöiden Liiton puheenjohtajaksi kaudelle 2010–2011 valittiin Helena Tuominen, Espoon hiippakunnan hiippakuntasihteeri, diakonissa, sosionomi (amk). Tuominen on toiminut liiton varapuheenjohtajana vuonna 2009. Akavalainen 5 | 2009

Hyvää Verta liikkeelle n Suomen Lukiolaisten Liitto haluaa joulukuun Hyvää Verta -kampanjassaan lisätä tietoisuutta verenluovutuksen merkityksestä ihmishenkien pelastajana. Koko Suomi haastetaan luovuttamaan verta kampanjassa, jonka etenemistä seurataan pääasiassa sosiaalisen median kautta. Osallistujat voivat liittyä kampanjan Facebook-ryhmään, jonne voi kutsua omia ystäviään ja yhteistyökumppaneitaan. Sähköinen joulukalenteri, joka toteutetaan YouTube-

videoleikkein, esittelee päivittäin tunnetun suomalaisen, joka ottaa verenluovutushaasteen vastaan. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen vastaanotti Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajan Ville Virtasen ojentaman Hyvää Verta -haasteen, ja hän haastaa kaikki Akavan jäsenjärjestöt mukaan hyvän asian puolesta. Kampanjan sivut internetissä: www.lukio.fi/hyvaaverta

Valituskuoro ja Metänmulukasukilipailu ovat Vuoden Välkyt 2009 n Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto palkitsee tänä vuonna tamperelaisen Valituskuoron ja pohjoissavolaisen Metänmulukasukilipailun Vuoden Välkky -palkinnolla. Palkinto myönnetään vuosittain sellaisesta ammattiyhdistyksen toiminnasta tai ideasta, joka on ollut esimerkillistä jäsenpalvelua tai edesauttanut yhdistyksen kehittymistä ja vaikuttavuutta. Tampereen yliopiston tieteentekijät ry (TATTE) on viime vuosina aktiivisesti tuonut jäsenistöään mukaan ammattiyhdistystoimintaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on Valituskuoro. Se on suomalaisten taiteilijoiden

aloittama, kansainvälisesti levinnyt liike ja maailman ensimmäinen akateeminen valituskuoro. TATTEn jäsenet ovat aktiivisesti osallistuneet sävellys- ja sanoitustyöhön sekä esityksiin, joissa valituslauluin kerrotaan yhdistyksen jäseniä koskettavista työhön liittyvistä ongelmista, esimerkiksi pätkätöistä. Samalla on esitelty ammattiyhdistystoimintaa paitsi jäsenistölle ja potentiaalisille jäsenille myös laajalle yleisölle. METO – Metsäalan Asiantuntijat Pohjois-Savo ry:n Metänmulukasukilipailu on saavuttanut suuren suosion kolmessa vuodessa. Se esittelee viihdyttävästi metsäalan ammattilaisten osaa-

mista ja ironisoi samalla nykyajan tiukkaa tahtia: kun kiireessä ei ole aikaa kulkea metsässä, metsä arvioidaan liikkuvasta autosta katsellen. Kilpailussa joukkue istuu samassa autossa ja tiirailee kilpailureitin varrella olevia kilpailupisteitä avoimesta ikkunasta. Kisa päättyy yhteiseen illanviettoon ja palkitsemisiin. Idea on lähtenyt leviämään myös muihin alueyhdistyksiin. Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliiton hallitus haluaa korostaa Vuoden Välkky -palkittavien valinnoilla ammattiyhdistystoimijoiden yhteisöllisyyttä tänä vuonna.

Ansiomerkkejä palvelusvuosista Akavan toimistossa n Akavan keskustoimistossa pitkään palvelleita työntekijöitä juhlittiin ansiomerkein ja kakkukahvein. 30-vuotisesta työurasta palvelusvuosimerkin saivat talouspoliittisen yksikön johtaja Pekka Immeli, toimistosihteeri Ritva Lehmusoksa, edunvalvontayksikön sihteeri Leena Malm ja viestintäyksikön sihteeri Tarja Paajonen. 34

Akavalainen 5 | 2009

Tutkija Ulla Aitta, edunvalvontayksikön sihteeri Arja Joivio, talouspoliittisen yksikön sihteeri Helena Kallinen ja tutkija Päivi Soikkeli saivat 20-vuotisansiomerkin. Kymmenestä palvelusvuodesta ansiomerkin saivat toimistopalveluyksikön esimies Arja Mäkinen sekä taloussihteeri Susanna Luhtalampi.

Nytt från Akava Förlängd arbetskarriär fås genom bättre arbetsmiljö, inte med pensionslagar n Finländarnas arbetskarriärer måste förlängas för att ge landets offentliga ekonomi en mer stabil grund. Akava och de övriga centrala arbetsmarknadsorganisationerna har förbundit sig att försöka ta fram metoder för att förlänga arbetskarriärerna i två olika förhandlingsgrupper: arbetspensionsgruppen (som går under namnet Rantalagruppen) och arbetslivsgruppen (Ahtelagruppen). Arbetet ska vara slutfört före årsskiftet. Målet är att förlänga arbetskarriärerna med tre år före år 2025. Man vill höja den genomsnittliga pensioneringsåldern till minst 63,4

år. Arbetslivsgruppen har enats om åtgärder som är inriktade på arbetskarriärens start, förebyggande av arbetslöshet, arbetshälsa och särskilda frågor som gäller äldre anställda. I förhandlingarna vill Akava uppnå bl.a. större flexibilitet i arbetstiderna, bättre utbildningsmöjligheter, gott ledarskap och chefskap samt en utveckling av företagshälsovården. Löntagarsidan kan inte godkänna arbetsgivarnas förslag. Man har nyligen fattat beslut om att höja åldersgränsen för deltidspension och strama åt villkoren för den så kal�lade arbetslöshetsspiralen i samband

med det sociala inkomstpolitiska avtalet. Arbetsgivarnas förslag om att täppa till förtidspensionsmöjligheterna är ansvarslöst – särskilt eftersom uppsägningar och permitteringar ofta berör just äldre anställda. För att få slut på åldersdiskrimineringen bör man öka arbetsgivarnas ansvar för de kostnader som uppsägningarna medför. Ur Akavas synvinkel är det synnerligen viktigt att de mål som ställts för en förlängd arbetskarriär uppnås. På så sätt kan den finansiella grunden för den offentliga servicen tryggas utan att beskattningen skärps.

Kunskap i stället för attityder – flera nyanser i invandrardebatten – Den ensidighet som präglar debatten om invandrarna förargar mig, säger användbarhetsexperten Sonia Kaukonen. När hon flyttade till Finland för nio år sedan fick hon snabbt ett arbete som motsvarar hennes utbildning och sedan dess har hon satsat på att studera finska och på fortbildning. Hon

vill gärna se mer öppenhet och dialog i det finländska samhället. En undersökning av forskaren Rolle Alho om invandrarnas ställning i byggnads- och servicebranschen visar att det förekommer en tudelning av arbetsmarknaden där invandrarna utgör en marknad av billig arbetskraft. Invandrarnas

fackliga organisationsnivå är låg i dessa branscher men fackligt medlemskap är en viktig kanal för att komma in på arbetsmarknaden och i samhället. Eftersom invandring i den nuvarande omfattningen är ett ungt fenomen i Finland har vår anpassning till den knappt kommit igång.

Ordföranden

Krismedvetenhet i förhandlingarna n Ekonomin ser ut att återhämta sig mycket långsamt. Därför är jag förundrad över den svaghet som nu råder i vårt samhälle. Till vårt förfogande har vi endast två metoder med vilka landets ekonomi han styras: finanspolitiken och arbetsmarknadspolitiken. Inom finanspolitiken har dialogen mellan arbetsmarknadsparterna och statsmakten varit utmärkt och konstruktiv. Däremot är läget kärvt inom arbetsmarknadspolitiken. I löneförhandlingarna finns ingen stabilitet och förutsägbarhet trots att just detta nu verkligen skulle behövas. Olika parter försöker driva igenom sina egna mål så gott det går. Det hör inte heller till att behöva tänka på helheten under förhandlingarna. Akavamedlemmarna är i sig i ett bra läge. Våra förhandlingsorganisationer FOSU, FHT och SKT har förmåga att samarbeta

och komma överens om gemensamma mål. Med förenade krafter blir inflytandet och möjligheterna avsevärt mycket större. Därför är denna modell starkare och mer betryggande för medlemmarna än splittrande förhandlingar. I detta avseende ligger Akava steget före de andra. Även på arbetsplatserna kan vi med hjälp av vårt gemensamma nätverk av företroendemän ta hand om alla akavamedlemmar. Under dessa svåra tider är förtroendemännen under särskild press. Vår styrka ligger i att vi är eniga, förbinder oss vid de uppställda målen och har förmåga att uppnå ömsesidigt samförstånd. Jag vill tacka alla för det gångna året och önskar alla en god självständighetsdag, julefrid och ett lyckosamt nytt år. Matti Viljanen Akavalainen 5 | 2009

Akava-akatemia Akava-akatemiasta osaamista ja yhtenäisyyttä

Tervetuloa mukaan! Akava-akatemian kurssitarjontaa alkuvuonna 2010: Akava koulutus- ja työllisyyspolitiikan vaikuttajana Syventävä kurssi 14.1.2010 torstai 08.30 – 15.30 TJS-opintokeskus, iso koulutustila Ratamestarinkatu 11 Akava jäsenen asialla Syventävä kurssi

Menestystä ja turvaa yhdessä Syventävä kurssi

Tehokasta akavalaista viestintää Syventävä kurssi

11.2.2010 torstai 08.30 – 12.00

4.3.2010 torstai 08.30 – 12.00

TJS-opintokeskus

Järjestötoiminnan peruskurssi Akavalainen tietotaitopakki

4.3.2010 torstai 12.30 – 15.30

Työelämän muutosvalmennus-koulutus, osa 1 Akavalainen tietotaitopakki 9.3.2010 tiistai 9.00 – 17.00

TJS-opintokeskus

(osa 2: 21.4.2010)

TJS-opintokeskus

19.3.2010 perjantai 9.00 – 16.00

TJS-opintokeskus

Syventävien kurssien osallistumismaksu on € 50/hlö. Ilmoittautuminen syventäville kursseille TJS-opintokeskuksen nettisivuilta: http://www.tjs-opintokeskus.fi/koulutus/kurssit Ilmoittautuminen muille kursseille: solja.lapilainen@akava.fi Voit tilata sähköpostiisi Akavan koulutuskalenterin: solja.lapilainen@akava.fi

Tänä vuonna Akava lahjoittaa joulutervehdyksiin ja lahjoihin tarkoitetut varat lasten ja nuorten mielenterveystyöhön kotimaassa ja kehitysmaiden naisten pienyritystoimintaan Naisten pankin kautta. Hyvän mielen joulua ja onnea vuodelle 2010!