Akavalainen 6/2006

Akavalainen Ti e d o t u s l e h t i a k a v a l a i s i l l e v a i k u t t a j i l l e

6|2006

Pudotuspeli-kampanjasta kehkeytyi komea tilaisuuksien kirjo Sivistys AKAVAn hallitusohjelman ytimessä Yrittäjän asia on myös AKAVAn asia

Pääkirjoitus

Akavalainen 6 |2006

4 6 7 10 12 14 15 16 17 18 18 19 19 20 22 23 24 25 26 28 29 29 30 32 34 35 36 37 38 38 39

Pudotuspeli-kampanja osoittautui menestykseksi Kuntien Tekniset telakoituivat Uuteen Insinööriliittoon Viisi vuotta työelämässä -tutkimus Hallituksen tuettava koulutusta Duaalimalli on vielä voimissaan Lyhyet Ay-liikkeen uusi maailmanjärjestö syntyi Suvaitsevaisuuden ilmapiiriä rakennetaan työpaikoilla Kohti humaania maahanmuuttopolitiikkaa Matka-ajan korvauksesta sopimus Nokialle Työaikadirektiivi murentaa eurooppalaisia arvoja Parlamentin puolto palveludirektiiville tuplavoitto Vahva ja selkeä kemikaaliasetus kaikkien etu Eurocadres puolustaa korkeakoulutettujen etuja Miehemme Brysselissä: Ari Åberg Lyhyet Opiskelijat Kolumni: Henki, työ ja vapaus Suomi tarvitsee enemmän koulutettuja yrittäjiä Innovaatioita noin 40 prosentilla yrityksistä Uusi väylä yritystietoon Ei yritystukia työpaikkojen siirrolle Suomesta Yrittäjän asia on kaikkien asia Palkasaajasta yrittäjäksi - miten käy työttömyysturvan Asiantuntijoilta vaaditaan paljon, palkitaan pihisti Tutkittua Käppyrä kertoo Nimityksiä Kirja-arvio AKAVA uskoo aidon yhteistoiminnan kehittämiseen Nytt från AKAVA

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 faksi (09) 142 595 http://www.akava.fi Tiedotus faksi (09) 148 1140 Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Marketta Harinan marketta.harinen@akava.fi Toimituksen sihteeri ja taitto Tarja Paajonen, tarja.paajonen@akava.fi Käännökset Mona Hemmer ISSN 1795-8822

2

Akavalainen 6 | 2006

lmoitusmyynti AcaCom Media Oy, Myyntipäällikkö Osmo Ignatius gsm 041 515 5454, faksi 020 743 9909

Arvosta tunnetta

Onko toimittaja Borat sinulle tuttu televisiosta tai elokuvasta? Hän ei ollut tuttu ainakaan niille, jotka antautuivat kameran eteen hänen haastateltavikseen.

Hyväuskoiset uhrit vastailivat kärsivällisesti Boratin outoihin kysymyksiin. Myöhemmin nolot “haastattelut” näytettiin tv:ssä miljoonien katselijoiden riemuksi. Tempun onnistuminen kertoo siitä, että ihmiset lähtökohtaisesti luottavat vastaantulijoihin, vaikkapa siihen, että teryleenipukuinen viiksiniekka todella on kazakstanilainen toimittajaressukka eikä ovela brittikoomikko Sacha Baron Cohen.

Hyvä silti että luottivat, muutoinkin kuin makeiden naurujen takia: olisi raskasta, jos pitäisi jatkuvasti epäillä toisia. Professori Kirsimarja Blomqvist on tutkinut luottamusta työelämässä ja pitää sitä tärkeänä yrityksen menestymisen kannalta. Ihmiset viihtyvät ja ovat tehokkaampia yhteisössä, jossa on luottamuksellinen ilmapiiri. Luottamus parantaa ihmisten välistä viestintää ja työn tuloksellisuutta, se saa ihmiset jakamaan tietoa ja osaamistaan.

Luottamuksen syntyminen vaatii aina tunnetta.

Niinpä työelämässä tarvitaan järjen ja osaamisen lisäksi sosiaalisia taitoja. Blomqvistia kuunneltuani olin entistä vakuuttuneempi siitä, että monien rationaalisilta vaikuttavien tai niiksi puettujen päätösten takana on jotain ihan muuta: tunnetta. Olipa kyseessä sitten vanha kauna tai syvä ystävyys.

Valtiosihteeri Raimo Sailas valitti taannoin kolmikannan rapautuvan, kun uudet neuvottelijat lähtevät kotiin hoitamaan lapsiaan sen sijaan, että kiipeisivät saunan lauteille rakentamaan luottamusta. Eri sukupolvet ja -puolet rakentavat luottamusta varmaan eri tavoin ja se on vain hyväksyttävä. Luottamus voi syntyä muutoinkin kuin hiki päässä.

Luottamus on helppo menettää ja vaikea saada takaisin. Työmarkkinoilla se pidettäköön mielessä näin vuoden 2007 neuvottelukierroksen alla.

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Uusimaa Oy Seuraava lehti ilmestyy 13.2.2007 Kannen kuva: Gorilla/Lauri Rotko

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Sivistys on Suomen voima

Puolueet ovat jo käynnistäneet eduskuntavaalikampanjoitaan ja tahti kiihtyy vuoden vaihteen jälkeen. AKAVAn hallitusohjelmatavoitteet valmistuivat lokakuussa ja niitä pidämme esillä aina uuden hallituksen muodostamiseen saakka. Ne on muun muassa lähetetty evästykseksi kaikille kansanedustajaehdokkaille.

Tavoitteenamme on saada sivistys ja koulutus yhteiskuntapoliittisen keskustelun kärkeen. Suomi on menestynyt aiemminkin, kun se on panostanut koulutukseen sen kaikilla tasoilla. Näin tulee toimia myös jatkossa, sillä Suomi ei voi menestyä määrällä, mutta voi ja menestyy laadulla.

AKAVA vaatii, että Suomen korkeatasoisen osaamisen strategia on vietävä seuraavalla hallituskaudella loppuun asti.

Nyt se on jäänyt puolitiehen. Jos maassamme oikeasti halutaan tukea korkeaa osaamista, niin koko koulutusketjumme toimivuus päiväkodeista korkeimpaan koulutukseen ja tutkimukseen on otettava tulevan hallituskauden keskeisimmäksi painopisteeksi.

Tämä edellyttää riittäviä voimavaroja. Lisäksi on huolehdittava tutkimus- ja tuotekehityksen sekä innovaatiotoiminnan rahoituksesta. Koko koulutusjärjestelmämme rahoituksen parantamisesta pitää tehdä sitovat, koko vaalikautta koskevat päätökset.

Koulutuksen lisäksi tulevan hallituksen on ymmärrettävä, että toinen kansa-

kunnan keskeinen menestystekijä on kannustavuus. Suomen täytyy uudistaa palkka-, vero- ja sosiaalipolitiikkansa työn tekemistä, uralla kehittymistä, osaamista ja yrittäjyyttä kannustavaksi. Vain näin voimme menestyä kansainvälisessä palkka- ja verokilpailussa.

Verotuksessa on erityinen kannustinongelma. Tuloverotuksen kireys ja progressiivisuus eivät kannusta ihmisiä kouluttautumaan, ottamaan kantaakseen vastuuta ja vaativampia tehtäviä. Tällä hetkellä itsensä kehittäminen ei kannata, sillä Suomessa osaamisesta ei makseta riittävästi ja verotus huolehtii siitä, että ostovoima jää länsimaalaisittain vaatimattomaksi. Suomen tuloverotus on saatava vanhojen EU-maiden keskitasolle kaikissa tuloluokissa.

Suomen hyvinvointipalvelut ja niiden jatkuva kehittäminen ovat mahdollisia vain, jos meillä on paljon palkansaajia, ammatinharjoittajia, yrittäjiä ja yrityksiä veronmaksajina.

Korkea veroaste sen sijaan ei ole ratkaisu.

Työelämä muuttuu koko ajan, eikä muutosta voi pysäyttää.

Koska työn tekemisen muodot, työn luonne ja johtamistavat muuttuvat, työlainsäädäntöä on myös uudistettava. Kolmikantaa on kehitettävä, koska sen avulla voimme yhdessä hallita muutosta.

Haluan toivottaa kaikille akavalaisille hyvää joulua ja onnellista vuotta 2007.

Risto Piekka

Akavalainen 6 | 2006

3

Pudotuspeli-kampanja osoittautui suureksi menestykseksi

AKAVAn, JUKOn, YTN:n ja AOVAn yhteiselle Pudotuspeli-kampanjalle oli olemassa oikea tarve. Lähes poikkeuksetta kaikki iltatilaisuudet keräsivät salit täyteen väkeä ja akavalaiset vierailijat otettiin innolla vastaan työpaikoilla. Kampanja sai paljon huomiota myös eri tiedotusvälineissä.

Pudotuspelikampanjan avaus veti Turun kauppakorkeakoulun suurimman salin täyteen.

Valitettavasti kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan.

4

Akavalainen 6 | 2006

RAIJA KERTTULA-RANTANEN

Yhdeksässä iltatilaisuudessa kävi noin 1 300 akavalaista. Muita tilaisuuksia kuten työpaikkavierailuja, opiskelijatapahtumia ja yksittäisten liittojen tapaamisia oli yli 100. AOVA aktivoitui yli 20 opiskelijapaikkakunnalla ja esimerkiksi Talentia tapasi omiaan 12:ssa eri tilaisuudessa. Iltatilaisuuksien palautelomakkeiden viestit olivat lähes poikkeuksetta myönteisiä: asiantuntijaluennot saivat kiitosta ja AKAVAn jalkautumisesta oltiin iloisia. Lisää tällaista, on ollut monen viesti.

Pudotuspeli kiersi lokakuun aika-

na kaikkiaan yhdeksällä paikkakunnalla, Turussa, Tampereella, Oulussa, Lahdessa, Porissa, Lappeenrannassa, Vaasassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Jokaisessa kaupungissa oli kaikille avoin iltatilaisuus, jossa kuultiin asiantuntijaesitelmiä työelämän muutoksesta ja siitä selviytymisestä sekä saatiin annos vankkaa työmarkkinatietoutta.

AKAVAn johto vieraili kunkin kampanjapäivän aikana usealla työpaikalla, kouluissa, yrityksissä ja kaupungintaloilla. Matkan varrella kuultiin asiaa koulutuksesta, globalisaatiosta, kun-

ta- ja palvelurakenteen uudistuksesta, pätkätöistä, paikallisesta sopimisesta ja tutkimus- ja tuotekehityksen merkittävyydestä Suomen menestykselle. Tiedotusvälineiden edustajiakin tavattiin lukuisilla lehdistölounailla.

Kampanjamateriaaliin voi tutustua vielä jonkin aikaa AKAVAn nettisivuilla klikkaamalla www.akava.fi/pudotuspeli ja etenemällä sen jälkeen paikkakunnittain kunkin iltatilaisuuden tarjoamaan antiin. (MH)

MARKETTA HARINEN

OLLI BACKMAN

Marja Kataja (vasemmalla) ja Taru Tommola jakoivat Lahdessa kansioita ja Minua ei pudoteta rintanappeja.

Tanssitaiteen läänintaiteilija Ismo-Pekka Heikinheimo löysi Jyväskylässä esityksen aikana itsestään sisäisen pantterin.

RAIJA KERTTULA-RANTANEN

Puheenjohtaja Risto Piekka tapasi Turussa myös AKAVAn opiskelijajärjestön vaalipaneelistit, jotka saivat vastattavakseen Piekan kysymyksiä. Turun yliopistossa opiskelevista kansanedustajaehdokkaista paneeliin osallistuivat Ville Niinistö, Esa Suominen, Kimmo Holmén ja Tytti Seppänen.

HEIKKI SAHLMAN

Vapriikin auditorio tättyi kinnostuneista Tampereen akavalaisista.

Akavalainen 6 | 2006

5

Viisi visaista

Kuntien Tekniset telakoituivat Uuteen Insinööriliittoon Kuntien Tekniset KTK päätti syyskuussa erota Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta ja liittyä AKAVAan. Kesäkuussa Insinööriliiton kanssa yhdessä perustettu Uusi Insinööriliitto sai lopullisen sinettinsä marraskuisessa Insinööriliiton edustajakokouksessa. KTK:n puheenjohtaja Keijo Houhalan mukaan Uuden Insinööriliiton syntyminen vahvistaa insinöörien ja muiden tekniikan erikoiskoulutettujen edunvalvontaa.

Hyvillä mielin, koska takana on melkoinen määrä uutta kokemusta. Yhdistyminen oli hyvä oppimiskokemus. Elämme muutenkin vuosikymmenten muutosten aikaa. Kuntien määrä vähenee lähivuosina noin sadalla, on muodostettu sektoririippumaton tekniikan väen edunvalvontajärjestö, eläköityminen on kiivasta jne. Kaikki nämä seikat ovat myös suuri mahdollisuus, johon meidän pitää tarttua voimakkaasti ja integroitua mukaan muutokseen. Olemalla mukana tekemässä uutta tulevaisuutta pystymme myös ohjaamaan tulevaisuuden muotoutumista. Uusia asioita ei pidä pelätä, vaan niihin pitää tutustua ja vaikuttaa. Työnantajien pitää ottaa kaikki hiljainen tieto käyttöön muutoksen keskellä, jotta ei mitään peruuttamattomia lapsuksia pääse tapahtumaan. Tieto/taito ja osaaminen ovat organisaatioiden sisällä ja henkilöstö pitää motivoida mukaan muutoksiin.

2

Olet päässyt seuraamaan AKAVAn hallituksen kokouksia syksyn myötä. Mil.laiset ovat ensitunnelmat uudesta keskusjärjestöstä?

AKAVAn hallituksessa käydään asiat läpi sujuvasti. Hieno piirre työskentelyssä on se, ettei jauheta samoja asioita monesta suusta. Keskitytään olennaisiin asioihin. AKAVAsta saa paljon käyttökelpoista tutkimustietoa, jota edunvalvojat omassa työssään tarvitsevat.

Tämä on jopa hieman yllättänyt uutta tulijaa, koska vastaavan tietomäärään ei ole tot-

6

Akavalainen 6 | 2006

tunut entuudestaan. Yleiskuva AKAVAsta on muodostunut minulle hyväksi!

3

Minkä vuoksi KTK lähti tälle muutosten tielle?

Tärkein syy Kuntien Teknisten liikkeelle lähdölle oli saada aikaan sektoririippumaton tulevaisuuteen orientoitunut järjestö aikaiseksi.

Meidän ydintehtävämme on jäsenten asioiden hoitaminen ja nämä ratkaisut tukevat tätä. Jäsen ay-liikkeessä on kuin omistaja pörssiyhtiössä. Muodostettua Uutta Insinööriliittoa ei voi kukaan jättää huomioimatta, koska toimimme kaikilla sektoreilla ja jäsenkuntaan kuuluvat myös yrittäjät. Järjestön työmarkkina- ja ammatillis-aatteellinen pohja on voimakas, osaamista on kaikilta aloilta. Tästä syntyy ja kehkeytyy hyvä yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekemisen henki, jolloin järjestö voi saavuttaa entistä lujemman arvostuksen toimijana, asiantuntijana ja vaikuttajana.

4

Mitä etua arvelet jäsenille koituvan uuden liiton ja keskusjärjestön myötä?

Uusi liitto muodostaa voimakkaan pohjan jäsenistön edunvalvonnalle, työmarkkinauskottavuus ja yhteiskuntavaikuttavuus kasvavat, alueilla olevien asiamiesten lukumäärä kaksinkertaistuu, paikallistoiminta laajenee ja yleisesti ottaen toiminta ammattimaistuu ja tehostuu entisestään. Jatkossa uuden järjestön voi sanoa olevan suvereeni insinöörien ja muiden tekniikan erikoiskoulutettujen edunvalvoja, kuntasektorilla kokonaisuudessaan, yksityis- ja valtion sektorilla erittäin voimakkaasti.

MARKETTA HARINEN

1

Tervetuloa AKAVA-yhteisöön, KTK:n puheenjohtaja Keijo Houhala! Millä mielellä otat uuden vuoden vastaan?

Tärkeän lisävoiman tuo myös yrittäjien mukana oleminen, koska yhdessä olemme vahvoja tulevaisuuden tekijöitä ja suunnannäyttäjiä.

Kulttuuri ja aateluus eivät saa estää kehitystä.

5

Mitä odotat ensi vuoden neuvottelukierrokselta?

Työmarkkinapolitiikan pitää tukea suomalaisten hyvinvointia. Sitä ei pidä neuvotteluissa vähätellä. Tästä on esimerkki vaikka se, miten 90-luvun vaikeista ajoita selvittiin – yhteisymmärryksellä ja sopimalla. Työn tekemisen pitää olla aina kannustavaa tekijöilleen, jotta siihen voi sitoutua. Kunta-alan seuraavan neuvottelukierroksen pitää sisältää kaikkien kuntapalkansaajien palkkaohjelma. Sopimuksellisia tarpeita on varmuudella, koska muun muassa kuntaorganisaatioita yhdistellään ja palvelurakenteita muutetaan. Muutokset tarvitsevat resursseja ja muita työkaluja onnistuakseen. Kysymys on hyvin paljon oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten aidosta sitouttamisesta. Tässä asiassa eivät auta johtokunnan kiitokset, vaan panostusta pitää olla, kun tuotoksia ja tuloksia halutaan. Muutokset eivät tule sujumaan ilman palkkaohjelman jatkoa, vaan merkittäviä ongelmia on odotettavissa.

Viisi vuotta työelämässä

Valmistuneiden ja työpaikkojen kohtaamisessa suuria alakohtaisia eroja Viisi vuotta työelämässä -raportissa selvitetään, miten vuonna 2000 valmistuneet ovat sijoittuneet työmarkkinoille.

Vajaa kolmannes on ollut työttömänä valmistumisensa jälkeen, mutta useimmilla työttömyys on jäänyt yksittäiseksi, lyhyeksi pätkäksi. Humanistien, maa- ja metsätaloustietielijöiden ja taideteollisen koulutuksen saaneiden työllistyminen on hankalinta.

Päivi Korhonen tutkimuskoordinaattori, YTM Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalveluista Juha Sainio tutkija, VTM Turun yliopiston ura- ja rekrytointipalveluista

Koulutuksen suunnitteluun ja ennakointiin tarvitaan vertailukelpoista ja alakohtaista tietoa siitä, miten valmistuneet sijoittuvat työelämään. Viisi vuotta työelämässä – Monialayliopistoista vuonna 2000 valmistuneiden sijoittuminen työmarkkinoille -tutkimuksen tuottaman tiedon perusteella työelämään sijoittumista ja laadullista työllistymistä voidaan tarkastella ja seurata oppiainekohtaisesti.

Yliopistojen ura- ja rekrytointipalvelujen valtakunnallinen Aarresaari-verkosto on viime vuosina kehitellyt ja pilotoinut yliopistojen yhteistä tutkimusmallia, jonka avulla voidaan seurata korkeakoulutettujen työuran alkuvaiheita ja työhön sijoittumista viiden vuoden kuluttua valmistumisesta. Uraseurantamalli pohjautuu AKAVAssa vuosina 2000–2002 toteutettuun Laaser-projektiin.

Vajaa kolmannes oli ollut työttömänä valmistumisen jälkeen.

Marraskuussa AKAVAn tuella julkaistiin ensimmäinen kyseiseen malliin pohjautuva raportti akateemisten sijoittumisesta työelämään. Taustalla oleva aineisto koostuu monialayliopistoista ja Vaasan yliopistosta vuonna 2000 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista sekä lastentarhanopettajista ja farmaseuteista.

Tutkijat Päivi Korhonen ja Juha Sainio ovat tehneet suuren työn kootessaan raportiksi yhdeksästä monialayliopistosta valmistuneiden tien työmarkkinoille.

Opus toimii mainiona tietolähteenä vaikkapa ammatinvalinnanohjauksessa.

Työuran alku Tutkimuksen kohdejoukko valmistui suotuisan työmarkkinatilanteen aikaan.

Tästä huolimatta kaikista kyselyyn vastanneista vajaa kolmannes on ollut työttömänä valmistumisensa jälkeen.

Useimmilla työttömyys on kuitenkin ollut kertaluonteista ja lyhytkestoista.

Työttömyyttä kohdanneista 57 prosenttia on ollut työttömänä vain kerran ja kahdella kolmesta työttömyyskuukausia on kertynyt korkeintaan kuusi.

Työttömyyden yleisyyden suhteen koulutusalat jakautuvat kahteen ryhmään. Vähiten työttömyyttä on ollut ammattisuuntautuneilla aloilla, kuten lääketieteellisellä, hammaslääketie-

teellisellä, eläinlääketieteellisellä ja teknillistieteellisellä koulutusalalla. Sen sijaan taideteolliselta, maatalous-metsätieteelliseltä ja humanistiselta koulutusalalta valmistuneiden keskuudessa työttömänä olleiden osuus on yli 40 prosenttia.

Määräaikaisuudet ovat valitettavan yleisiä akateemisilla lähes jokaisella koulutusalalla. Tästä kertoo osaltaan se, että vastaajilla on ollut erillisiä työtai virkasuhteita keskimäärin neljä työuran ensimmäisen viiden vuoden aikana. Vielä viiden vuoden jälkeen valmistumisesta joka neljäs vastaajista toimi määräaikaisissa työsuhteissa, pääosin kuntasektorilla tai valtion palveluksessa. Peräti 15 prosenttia määräai-

Akavalainen 6 | 2006

7

Viisi vuotta työelämässä

Hammaslääketieteellisestä valmistuneet ansaitsevat eniten viisi vuotta sitten valmistuneista. kaisessa työsuhteessa kyselyhetkellä olleista mainitsi, ettei työtehtävää ole haluttu vakinaistaa.

Työnantajia akateemisilla on ollut keskimäärin kaksi valmistumisensa jälkeen. Tässä suhteessa työuran alku ei siis näytä erityisen epävakaalta. Uraseurannan kohderyhmästä lääketieteilijöillä ja eläinlääketieteilijöillä on ollut eniten työnantajia ja työsuhteita tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työnantajien ja työsuhteiden vaihtuvuus oli vähäisintä teknillistieteellisellä, kauppatieteellisellä ja terveystieteiden koulutusaloilla.

Tilanne syksyllä 2005 Kyselyhetkellä syksyllä 2005 työssä oli 83 prosenttia vastaajista. Työttömänä oli 2 prosenttia ja työvoiman ulkopuolella 15 prosenttia kyselyyn vastanneista. Työllisten osuus vaihteli paljon koulutusaloittain, ja monilla naisvaltaisilla aloilla huomattava osa vastaajista oli työvoiman ulkopuolella, lähinnä perhevapailla. Työttömyysasteet olivat korkeimmat maatalous-metsätieteelliseltä (5 %) ja humanistiselta (4 %) koulutusalalta valmistuneilla.

Kyselyhetkellä vastaajista 41 prosenttia työskenteli kuntasektorilla, 30 prosenttia yrityksissä, 18 prosenttia valtion palveluksessa ja 8 prosenttia järjestöissä, säätiöissä, seurakunnissa tai vastaavissa organisaatioissa. Kolmasosa vastaajista ilmoitti päätyökseen opetuksen.

Vastaajat arvioivat työtään varsin positiivisesti. Suurin osa vastaajista piti työtään itsenäisenä ja vastuullisena sekä mielenkiintoisena ja monipuolisena. Useimpien työ mahdollistaa

8

Akavalainen 6 | 2006

myös osaamisen kehittämisen ja tarjoaa sopivasti haasteita. Toisaalta monien mielestä työtä on liikaa.

Tutkittavien palkan mediaani kyselyhetkellä oli 2 733 euroa ja keskiarvo 2 927 euroa. Koulutusalojen väliset palkkaerot olivat kuitenkin suuria. Korkeimmat tulot olivat hammaslääketieteelliseltä koulutusalalta valmistuneilla, joiden palkan mediaani oli 4 000 euroa. Kasvatustieteellisellä ja humanistisella koulutusalalla palkan mediaani oli pienin, alle 2 500 euroa. Palkkatiedot koskevat vain ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita ja kokopäivätyössä olevia.

Koulutus ja työ eivät kohtaa Hyvästä työtilanteesta huolimatta ongelmiakin on. Monilla aloilla on melko paljon vastaajia, joiden työ ja yliopistollinen koulutus eivät näytä vastaavan toisiaan. Taideteollisella, maatalous-metsätieteellisellä, humanistisella, yhteiskuntatieteellisellä, luonnontieteellisellä ja terveystieteiden koulutusaloilla oli keskimääräistä enemmän vastaajia, joilla oli ollut vaikeuksia saada koulutusta vastaavaa työtä. Toisaalta esimerkiksi liikuntatieteellisellä, teknillistieteellisellä ja teologian koulutusaloilla koulutusta vastaamattomissa tehtävissä työskentely vaikuttaa olevan enimmäkseen itse valittua. Useimmilla suoraan ammattiin valmistavilla koulutusaloilla tällaisia vaikeuksia ei ollut lainkaan.

Uraseuranta jatkuu On tärkeää, että uraseurantaa toteutetaan säännöllisesti myös tulevaisuudessa. Vuonna 2006 tutkimukseen

osallistuu jo 14 yliopistoa, jotka ovat juuri toteuttaneet uraseurantakyselyn vuonna 2001 valmistuneille. Mukana ovat kaikki monialayliopistot sekä kaupallista koulutusta antavat yliopistot.

Säännöllinen tietojen kerääminen keskeisiltä osiltaan samanlaisella lomakkeella mahdollistaa eri vuosina valmistuneiden aineistojen yhdistämisen. Tällöin päästään niin suuriin otoksiin, että voidaan tehdä oppiainekohtaisia tarkasteluja työelämään sijoittumisesta ja laadullisesta työllistymisestä alan erityispiirteet huomioiden.

Lisäksi säännöllinen tietojen kerääminen mahdollistaa akateemisten laadullisen työllistymisen kehittymisen seuraamisen erilaisissa taloussuhdanteissa. Vertailukelpoinen ja kattava alakohtainen tieto antaa myös välineitä koulutuksen suunnitteluun ja ennakointiin alati muuttuvilla työmarkkinoilla.

Tutkimus tehtiin syys–lokakuussa 2005 postikyselynä. Vastauksia saatiin yli 4 500 eli noin puolet kyseisistä yliopistoista silloin valmistuneista vastasi kyselyyn. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää akateemisten laadullista työllistymistä. Valtakunnallinen kyselyaineisto täydentää Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin perustuvia tietoja. www.akava.fi tutkimukset ja julkaisut muut tutkimukset: Viisi vuotta työelämässä; Monialayliopistoista vuonna 2000 valmistuneiden sijoittuminen työmarkkinoille .

Viisi vuotta työelämässä

Valtiovallan on seurattava työllistymisen laatua säännöllisesti

Viisi vuotta työelämässä -tutkimuksen tulokset vahvistavat sitä kuvaa, joka työllistymisen laadusta on havaittu AKAVAn aiemmissa työmarkkinatutkimuksissa. Koulutusta vastaamaton työllistyminen on joillakin koulutusaloilla liian runsasta ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Lisäksi Tilastokeskuksen ja Työministeriön tilastoista nähdään, että korkeasti koulutettujen työttömyys on kehittynyt toisin kuin muiden: korkeasti koulutettujen työttömyys on noussut.

Vaarana on, että ensi vuodelle ennustettu talouden kasvun hiipuminen kääntää akateemisten työttömien määrän ja epätarkoituksenmukaisen työllistymisen entistäkin synkempiin lukemiin.

– Se on paitsi yksilöllinen tappio myös yhteiskunnallisesti tehotonta, AKAVAn koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen huomauttaa.

Sekä Pöyhönen että AKAVAn työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu ihmettelevät, ettei Suomessa seurata työllistymisen laatua järjestelmällisesti. Koulutustarpeita ei ennakoida eikä kehittämistarpeita arvioida niin kuin pitäisi.

AKAVA sen sijaan käynnisti korkeasti koulutettujen laadullisen työllistymisen laajamittaisemman seurannan vuonna 2002 ilmestyneellä LAASER-tutkimuksella. AKAVA myös seuraa jäsentensä sijoittumista työmarkkinoille vuosittaisella, hieman suppeammalla työmarkkinatutkimuksellaan.

Nyt julkistettu Viisi vuotta työelämässä tutkimus valmistui AKAVAn tuella yliopistojen keräämästä aineistosta.

– Ei ole oikein ja mielekästä, että tä-

MARKETTA HARINEN

Korkeasti koulutettujen työttömyys on noussut ja entistä useampi tekee koulutustaan vastaamatonta työtä.

Työllistymisen laatua pitää ryhtyä seuraamaan järjestelmällisesti ja myös valtiovallan on osallistuttava siihen.

män tutkimisen koontivastuu on pelkästään työmarkkinajärjestöjen vastuulla. Myös hallinnonalan ministeriöiden on tarkoituksenmukaista toimia tutkimuksen rahoittajana.

AKAVAn mielestä korkeakoulujen perusrahoitusta on parannettava opetuksen laadun takaamiseksi. Rahoituksen avulla pitää lisätä opetusresursseja ja parantaa opettaja/ opiskelija-suhdelukua. Korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää on alennettava niillä aloilla, joilla on työttömyyttä ja joilla tehdään koulutusta vastaamatonta työtä. Laadullinen työllistyminen on otettava selkeäksi rahoituksen mittariksi kaikkiin korkeakouluihin.

Simo Pöyhönen (vasemmalla) ja Heikki Taulu ovat AKAVAn uusia asiamiehiä ja tämän vuoden tulokkaita. Pöyhönen vastaa koulutuspolitiikasta ja Taulu työvoimapolitiikasta.

Joka neljäs oli pätkätöissä vielä viiden vuoden jälkeen valmistumisesta.

Akavalainen 6 | 2006

9

Hallituksen tuettava koulutusta ja kannustettava työntekoon

AKAVA vaatii eduskuntavaalien jälkeistä hallitusta ottamaan hallitusohjelmansa kärkeen koulutuksen ja työteon kannustavuuden. AKAVAn hallitusohjelmatavoitteet niitattiin kiinni lokakuussa.

AKAVA odottaa seuraavalta hallitukselta toimia, jotka kannustavat työn tekemiseen. Nykyisellään yksilö hyötyy itse suhteellisen vähän vaativampien tehtävien vastaanottamisesta, sillä Suomessa on kansainvälisesti hyvin kireä palkkatulojen verotus ja progressio jo hyvin matalalla tulotasolla. Se heikentää työnteon kannustavuutta ja vähentää motivaatiota työtulosten parantamiseen, elinikäiseen oppimiseen, työuralla etenemiseen sekä vastuun kantamiseen.

Palkkojen, verojen ja sosiaaliturvan muodostaman kokonaisuuden on kannustettava sekä ammatilliseen että alueelliseen liikkuvuuteen. Työn tekemisen pitää olla kaikissa tilanteissa selvästi sosiaaliturvaa kannattavampi vaihtoehto.

AKAVAn veropoliittinen päätavoite on saada Suomen ansiotuloverotus vanhojen EU-maiden keskitasolle kaikissa tuloluokissa ja ylimmän marginaaliveron rajaaminen 50 prosenttiin.

Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi valtion tuloveroasteikon tuloluokkia ja veroportaita muuttamalla.

Kotitalousvähennys tulisi kaksinkertaistaa nykyisestä 2 300 eurosta 4 600 euroon, painottaen siivous- ja hoivatyötä. Kotitalousvähennyksen piiri on laajennettava kattamaan myös tietotekniset palvelut.

Hallituksen on vahvistettava talouskasvua, työllisyyttä ja julkisen sektorin rahoitusasemaa, jotta selviämme globaalin talouskilpailun ja ikääntyvän

väestön tuomista haasteista. Työllisyysaste on saatava kohoamaan, jotta hyvinvointiyhteiskunta pystyy huolehtimaan velvoitteistaan.

Täydennyskoulutus kuntoon AKAVA katsoo, että kaikkien koulutusmuotojen tarvitsemat voimavarat on mitoitettava riittäviksi haluttujen ta-

Akavalainen 6 | 2006

Yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreita on kehitettävä itsenäisinä duaalimallin pohjalta, mutta niiden välistä yhteistyötä on parannettava ja työnjakoa on kehitettävä työelämän

AKAVA vaatii myös: – Luottamushenkilöiden asemaa ja toimintaedellytyksiä vahvistettava.

– Muutosturvan toteutumista seuraamaan ja arvioimaan kolmikantainen

työryhmä.

– Työaikalain noudattamisen valvontaa edelleen tehostettava.

– Ns. pimeiden ylitöiden seurantaa varten kolmikantainen työryhmä.

– Määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäyttö kuriin tehostetulla

valvonnalla.

– Kolmikantaisia työelämän laadullisen kehittämisen ohjelmia jatkettava.

– Naisten uralla etenemistä edistettävä – Samapalkkaisuusohjelmaa jatkettava.

– Sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksessa vahvistettava vakuutus-

periaatetta.

– Valtion osallistuttava apurahansaajien eläketurvan rahoittamiseen.

– Verovapaan apurahan ylärajaa on nostettava.

– Pienyrittäjän sosiaaliturva on saatettava palkansaajan sosiaaliturvan

tasolle.

– Suomen on annettava tukensa EU:n perustuslaille.

– EU:n budjetin tutkimus- ja koulutusmäärärahoja on nostettava.

– Työmarkkinajärjestöjen globalisaatiovuoropuheluja pitää jatkaa.

AKAVAn hallitusohjelmatavoitteiden liitteenä on mittava tilasto-osio.

AKAVAn hallitusohjelmatavoitteet netissä www.akava.fi tutkimukset ja julkaisut edunvalvonta-asiakirjat.

Lue myös Puheenjohtajan palsta s.3.

10

voitteiden saavuttamiseksi. Korkeakoulujen perusrahoitusta on nostettava vähintään tiede- ja teknologianeuvoston linjausten mukaisesti.

IDA PIMENOFF/HY LOGODOMAIN

tarpeiden mukaisesti. Korkeakouluyksiköistä on muodostettava nykyistä vahvempia.

Laadullisesta työllistymisestä eli koulutusta vastaavasta työllistymisestä pitää tehdä osa korkeakoulujen tulosmittareita. Korkeakoulujen aloituspaikkamääriä on vähennettävä aloilla, joilla työelämän tarpeiden ennakointitieto näin edellyttää. Tarvitsemme järjestelmän työllisyyden laadun systemaattista seurantaa varten.

Lyhytaikaisiin työvoimatarpeisiin tulee vastata täydennyskoulutuksen keinoin, ei nostamalla perustutkintojen määriä. Yliopistollisen täydennyskoulutuksen rahoitusta on kohennettava tuntuvasti, sillä myös korkeasti koulutettujen on saatava täydennyskoulutusta kohtuuhinnoin, jotta omaehtoinen osaamisen päivittäminen on heillekin mahdollista.

Opiskelijoiden määrä suhteessa opettajien määrään on kasvanut hälyttävästi. Tähän on saatava korjaus, jotta laadukkaasta opetuksesta ei jouduta tinkimään.

Opintotuen vapaan vuositulon tulorajoja täytyy pikaisesti korottaa 20 prosentilla, jotta opiskelijoilla on mah-

dollisuus parantaa toimeentuloaan työskentelemällä opintojen ohessa sekä loma-aikoina. Tällöin opiskelijalla on mahdollisuus hankkia myös työkokemusta, joka on tulevan työllistymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Myös opintorahan taso on jäänyt jälkeen, ja sitä on korotettava vaalikauden aikana 15 prosentilla.

Hallituksen olisi ryhdyttävä houkuttelemaan ulkomaalaista työvoimaa Suomeen. Etenkin huippuosaajista käydään kansainvälistä kilpailua.

Kuntien ja valtion rahoitussuhteet selviksi Julkisen sektorin rahoituksen pitkän aikavälin kestävyys riippuu yleisen työllisyyden ja talouskasvun lisäksi siitä, miten sen oma tuottavuus kehittyy. Tuottavuuden tarkastelu edellyttää, että poliittiset päätöksentekijät ensin määrittelevät julkisten palveluiden tason. Valtiolla on oltava vahvat ohjauskeinot, joilla se varmistaa määriteltyjen peruspalvelujen vähimmäistason ja laadun, jotka taataan kaikille kansalaisille asuinkunnasta riippumatta.

Julkisen sektorin eri hallinnonalojen tuottavuusohjelmien laatiminen on välttämätöntä, mutta alan ammattijärjestöt on otettava nykyistä enemmän ja riittävän aikaisin siihen mukaan. Tuloksellisuutta voidaan kohentaa muun muassa organisaatioita, prosesseja, henkilöstön koulutusta, työhyvinvointia ja johtamista parantamalla.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamisen yhteydessä kuntien ja valtion rahoitussuhteet pitää järjestää siten, että maan hallitus ja eduskunta kantavat vastuun harjoittamastaan vero- ja finanssipolitiikasta koko julkisen sektorin osalta.

Julkisiin palveluihin kohdistuvien subjektiivisten oikeuksien lisäämiseen tulee suhtautua äärimmäisen varovaisesti.

Akavalainen 6 | 2006

11

Duaalimalli on vielä voimissaan Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan ylijohtaja Sakari Karjalainen odottaa hankerahoituksen tuovan kohteilleen laatua, tehokkuutta ja aitoa synergiaetua.

Kansainväliset ja kansalliset syyt Syksyn alkaessa suurimman työllistäjän paikan ylijohtajan tehtäväkentässä otti korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen. Sakari Karjalainen pitääkin tätä savottaa nyt ykkösaiheenaan.

Mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että yliopistoilta vaaditaan järeitä toimia rakenteiden myllertämisessä juuri nyt?

– Taustalla on sekä kansainvälinen että kansallinen kehitys. EU:n Lissabonin strategiassa korkeakouluilla ja tutkimuksella on keskeinen merkitys. EU edellyttää korkeakoulujen modernisaatiota. Lisäksi Bolognan-prosessiin kuuluu tutkintorakenteinen uudistus, tutkintojen vertailtavuus ja liikkuvuuden lisääminen.

Kansallinen keskustelu korkeakoulure-

12

Akavalainen 6 | 2006

Yliopistojen rahoitusnäkymät eivät näytä ylijohtaja Sakari Karjalaisen mielestä synkiltä.

Tiede- ja teknologianeuvosto esittää 50 miljoonan euron vuosittaista lisäystä yliopistojen tutkimusrahoitukseen.

- Mutkistavana tekijänä on valtiosektorin tuottavuusohjelma, joka on selvässä ristiriidassa näiden kehitysnäkymien kanssa, Karjalainen pohtii.

VEIKKO SOMERPURO

Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen on kesäkuussa aloittaneen opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan ylijohtajan Sakari Karjalaisen ykkösaihe. Rakenteita myllerretään niin yliopistojen välillä kuin sisälläkin, koulutusaloilla sekä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Suomalainen korkeakoulujärjestelmä rakentuu yhä edelleen duaalimallin pohjalle, vakuuttaa ylijohtaja Karjalainen.

Sakari Karjalainen aloitti opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan ylijohtajana kesäkuussa. Entuudestaan Karjalainen tuntee erinomaisesti tiede- ja yliopistosektoria – kuntapuolen koulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmät ovat sen sijaan vaatineet perehtymistä.

– Laaja kenttä edellyttää jatkuvaa opiskelua. Koko ajan oppiikin uusia asioita, mikä on tavattoman mielenkiintoista.

Heinäkuun alussa alkanut EU-puheenjohtajuuskausi on näkynyt myös ylijohtajan kalenterissa.

– Se ei ole kuitenkaan negatiivisessa mielessä työllistänyt. Asiantuntevien tiimien ansiosta kokoukset ovat olleet hyvin valmisteltuja ja meillä on ollut erikoismiehitys eri kongresseihin.

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden merkittävin anti yliopistojen kannalta on ollut vahva innovaatiopainotus.

montin tarpeesta lähti liikkeelle julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteista. Tähän liittyvät Jorma Rantasen, Jussi Huttusen ja Markku Koskenlinnan selvitykset, maaliskuussa 2005 tehty valtioneuvoston periaatepäätös julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteiden kehittämisestä sekä tiede- ja teknologianeuvoston linjaraportti. Listaan voi lisätä vielä viime maaliskuussa korkeakoulujen rehtoreiden kokouksen yhteydessä julkistetun muistion sekä hallituksen koulutuspoliittisen selonteon.

Näiden pohjalta opetusministeriö on käynnistänyt korkeakoulujen rakenneuudistuksen.

Hankerahoitus vain yksi instrumentti Viime kevään tulosneuvotteluissa yliopistojen kanssa sovittiin, että osa hankerahoituksesta jää jaettavaksi vasta myöhemmin ja yliopistoilta edellytettiin rakenteelliseen kehittämiseen liittyviä konkreettisia esityksiä elokuun

loppuun mennessä. Porkkanaraha 15 miljoonaa euroa pisti yliopistojen valmistelutyöhön kesähelteillä vipinää. Laskelmissa tuli olla mukana myös henkilötyövuosivaikutukset.

– Esityksiä tuli 50 miljoonan euron edestä. Niissä näkyi selvästi yliopistojen myönteinen suhtautuminen asiaan, vakuuttaa Karjalainen.

Kuitenkin esitykset olivat monin osin keskeneräisiä.

Lokakuussa julkistettiin hankerahoitusta saavat kohteet. Näistä kolme merkittävintä ovat Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun konsortio, pääkaupunkiseudun innovaatioyliopisto, Kuopion ja Joensuun yliopistojen federaatio.

– Näissä hankkeissa tavoitteena on paremman laadun saavuttaminen tiiviimmällä yhteistyöllä. Se voi myös tarkoittaa varsinaista yhdistymistä jollakin aikataululla.

– Rahoitetut kohteet ovat sellaisia, joilla voidaan edistää laatua ja tehokkuutta sekä saavuttaa aitoa synergiaetua.

Vuotta 2007 koskeva hankerahoitus on kuitenkin vain yksi instrumentti, jolla rakennekehitystä tuetaan. Karjalainen tähdentää, että jatkotyö tapahtuu vuoropuhelussa ministeriön ja korkeakoulujen kanssa. Rakennekehitys on yliopistojen kanssa esillä viimeistään ensi kevään tulosneuvottelupöydässä.

Ammattikorkeakouluista ei tehdä yliopistojen collegeja Remonttiin sisältyy myös koulusalojen sekä niihin liittyen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työjaon uudistamista. Esimerkiksi kauppatieteen alalla on menossa selvityshanke. Myös matkailu-, kuvataide-, viestintä-, sosiaali- ja terveydenhoitosektoreiden kohdalta halutaan kartoittaa, mikä on tarkoituksenmukainen työnjako yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä.

– Vaikka tällaisia selvityksiä käynnistetään, se ei välttämättä tarkoita, että jonkin alan yliopistotasoinen koulutus loppuu, Karjalainen rauhoittelee.

Hän myös torjuu ajatuksen siitä, että ammattikorkeakouluista olisi vähitellen tulossa, ainakin joillakin koulutusaloilla yliopistojen collegeja.

– Kaksi peräkkäin toimivaa korkeakoulusektoria ei kuulu opetusministeriön suunnitelmiin – duaalimallista lähdetään edelleen liikkeelle. Ammattikorkeakoulututkinto-

jen päätarkoitus on tarjota työelämävalmiuksia eikä valmistaa maisteriopintoihin.

Eduskunnalle annettu koulutuspoliittinen selonteko lähtee kuitenkin siitä, että alueellisesti korkeakoulusektoria koskevat ratkaisut voivat vaihdella. Tärkeä asiakirja jatkokehityksen kannalta on valmistelun alla oleva koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2007-2011 sekä tietysti ensi kevään hallitusohjelma.

Muutostarvetta hallinnossa ja johtajuudessa Rakennekeskusteluun on yhdistetty myös eri tahoilta tulevat vaatimukset uudistaa yliopistojen hallintoa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK esitti viime kuussa julkistetuissa tutkimuspoliittisissa linjauksissaan, että yliopistojen hallituksista peräti puolet olisi ulkopuolisia jäseniä.

Vaatimukset uudistaa hallintoa eivät Karjalaisen mielestä ole yhtäkkiä keksittyjä.

Paineita tulee kotimaisten lähteiden ohella myös kansainvälisiltä kentiltä.

– Ne kokemukset, joita olen kuullut nyt hallituksissa toimivista ulkopuolisista jäsenistä, ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä, hän toteaa.

Se, että yliopistot ovat jo pitkään vaatineet nykyistä laajempaa taloudellista autonomiaa, edellyttää Karjalaisen mielestä niiltä myös ammattimaisempaa johtajuusotetta.

Hallitus on antanut eduskunnalle yliopistolain muuttamista koskevan lakiesityksen, joka sallisi Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin kaltaisen rahastotalouden myös muille yliopistoille.

Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian laajentamiseen ottaa kantaa myös selvitysmiesten Rantasen ja Jääskisen joulukuussa julkistettava raportti. Siinä tultaneen esittämään myös yliopistojen neuvotteluoikeuksien laventamista sekä muutoksia palvelussuhdekäsitteeseen.

Kirsti Sintonen tiedottaja Tieteentekijöiden liitto

Rakenteellisen kehittämisen kärkihankkeet Opetusministeriö on osoittamassa rakenteellisen kehittämisen hankkeisiin vuosina 2006 ja 2007 yhteensä noin 18 miljoonaa euroa, mikä sisältää myös aiemmin tulosneuvotteluissa sovitun rahoituksen.

Yliopistojen uudenlaisten toimintarakenteiden kehittämiseksi käynnistyy kolme kärkihanketta: Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhteistä toimintarakennetta valmistellaan varatuomari Markku Linnan johdolla. Ryhmän jäseninä toimivat lisäksi rehtori Keijo Virtanen Turun yliopistosta ja rehtori Tapio Reponen Turun kauppakorkeakoulusta.

Joensuun ja Kuopion yliopistoista muodostuvaa yhteistä toimintarakennetta valmistellaan professori Reijo Vihkon johdolla.

Suunnitteluryhmään kuuluvat lisäksi maaherra Pirjo Ala-Kapee sekä Joensuun yliopistosta rehtori Perttu Vartiainen ja hallintojohtaja Petri Lintunen sekä Kuopion yliopistosta rehtori Matti Uusitupa ja hallintojohtaja Päivi Nerg.

Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistyölle rakentuvaa “innovaatio-

yliopiston” toimintarakennetta valmistellaan valtiosihteeri Raimo Sailaksen johdolla. Suunnitteluryhmään kuuluvat lisäksi professori Yrjö Neuvo ja kansleri Matti Lehti sekä rehtorit Matti Pursula Teknillisestä korkeakoulusta, Eero Kasanen Helsingin kauppakorkeakoulusta ja Yrjö Sotamaa Taideteollisesta korkeakoulusta.

Kaikkien suunnitteluryhmien määräaika päättyy 16.2.2007. Suunnitteluryhmien tehtävänä on laatia ehdotus mainittujen yliopistojen mahdollisimman pitkälle menevästä yhteisestä toimintarakenteesta.

Kärkihankkeiden lisäksi rahoitusta suunnataan myös pienemmille yliopistojen yhteishankkeille ja ammattikorkeakoulujen kanssa tapahtuvalle yhteistyölle sekä huippututkimusta vahvistaville yhteenliittymille, joita ovat muun muassa kansallinen molekyylilääketieteen keskus, Biokeskus Suomi -verkosto ja TKK-TTY-tutkimuskonsortio.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen

liiketoimintaosaamisen rakenteita ja työnjakoa koskeva selvitystyö on käynnistetty. Sen määräaika on 20.6.2007. Selvitysryhmän muodostavat pääjohtaja Kari Neilimo, professori Anne Kovalainen ja asiantuntija Mauri Panhelainen. Myös sosiaalialalla on käynnistymässä vastaava selvitystyö. Lisäksi yliopistoissa käynnistetään opettajankoulutuksen valtakunnallinen kehittämishanke.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ja työnjakoa pohditaan jo kolmessa hankkeessa Lappeenrannassa, Oulussa ja Kuopiossa. Tammikuussa 2007 opetusministeriö järjestää näitä hankkeita koskevan seminaarin, joka tarjoaa mahdollisuuden tiedon ja kokemusten vaihtoon.

Kirsti Sintonen tiedottaja Tieteentekijöiden liitto

Akavalainen 6 | 2006

13

Lyhyet

Eläkepolitiikan uskottavuus säilyi – Eläkepolitiikan uskottavuuden säilymisen kannalta oli tärkeää löytää yhteisymmärrys työeläkemaksuista, toteaa AKAVAn johtaja Markku Lemmetty.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät lopulta sopuun työeläkemaksuista nihkeästi sujuneiden neuvottelujen jälkeen marraskuussa. Keskimääräinen TyEL-vakuutusmaksu on ensi vuonna tämän vuoden TEL-maksun tasolla eli 21,6 prosenttia. Vuo-

den 2008 alusta TyEL-maksua korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä. Järjestöjen mukaan vuoden 2008 jälkeen tavoitteena on pyrkiä maksujen mahdollisimman tasaiseen ja ennustettavaan kehitykseen.

Lemmetyn mielestä kahdelle vuodelle ulottuva ja taloutta ennakoiva ratkaisu on hyvä ja tarkoituksenmukainen.

– Ratkaisulla turvataan myös jatkossa poukkoilematon maksukehi-

tys, joka ottaa huomioon maksuihin liittyvät nousupaineet. Neuvottelujärjestelmän avulla voidaan yhdessä toimien edistää vastuullista eläkepolitiikkaa. Tärkeätä on myös todeta, että osapuolilla on nyt yhteinen näkemys mahdollisimman tasaisesta ja ennustettavasta maksukehityksestä, Lemmetty sanoo.

Palkintoraha uuden suomalaisen tunnustuspalkinnon perustamiseen Suomi palkittiin syyskuussa Bertelsmann-säätiön tunnustuspalkinnolla työstä ikääntyvien työntekijöiden työssä jatkamisen, työolojen ja työllistymisedellytysten parantamisen puolesta. Palkinto annettiin Kansalliselle ikäohjelmalle sekä sen työtä jatkaneille VETO-, TYKES- ja NOSTE-ohjelmille.

Kansainvälinen Carl Bertelsmann -palkinto jaetaan vuosittain ja se on suuruudeltaan 150 000 euroa.

Palkintosumma ja siihen liitetty muu rahoitus aiotaan käyttää kotimaisen Työelämän hyvät käytännöt -rahas-

ton perustamiseen. Rahasto jakaisi tunnuspalkinnon vuoden tai kahden välein sellaiselle suomalaiselle innovaatiolle tai hyvälle käytännölle, joka on erityisen ansioituneesti lisännyt ikääntyneiden työhyvinvointia, tukenut heidän työssä jaksamistaan ja jatkamistaan tai parantanut työoloja tai ikääntyvien työntekijöiden työllistymisedellytyksiä.

Bertelsmann-säätiö kiitti Suomea työelämän ikääntymisongelman varhaisesta havaitsemisesta ja laajasta yhteistyöstä, jolla haasteeseen on tartuttu. Suomi on osoittanut, että

suunnanmuutos on mahdollinen myös vaikeassa työllisyystilanteessa, kun tavoitteen eteen tehdään työtä määrätietoisesti ja laajapohjaisesti.

Erityisen ansiokasta on ollut, että Suomessa on laadittu johdonmukainen kansallinen strategia, jota on toteutettu hallituksen, ammattiliittojen, työnantajien ja eri ministeriöiden välisenä yhteistyönä. Laajan uudistuspaketin ja ikäohjelmaa seuranneiden jatko-ohjelmien avulla Suomi on siirtynyt kokonaan uuteen kulttuuriin, jossa arvostetaan työssä jatkamista.

Perhevapaauudistuksen esitystä täsmennetään AKAVA pitää sosiaali- ja terveysministeriön esittämää täsmennystä perhevapaaesitykseen hyvänä alkuna.

Perhevapaaesitys kannustaa isiä käyttämään heille kuuluvia perhevapaita.

Se myös korostaa, että naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan jatkossakin aktiivisia toimia.

Perustuslakivaliokunnan esiin nostaman ja hallituksen aiempaan esitykseen sisältyvän ongelman korjaamiseksi ehdotetaan vanhempainrahan tasaamista uudella tavalla. Äi-

14

Akavalainen 6 | 2006

dille maksettaisiin 70 prosentista 75 prosenttiin korotettua vanhempainrahaa 30 ensimmäiseltä arkipäivältä.

Isälle maksettavaa vanhempainrahaa ja isäkuukauden isyysrahaa korotettaisiin vastaavasti 30 ensimmäiseltä päivältä. Hallituksen esityksessä ehdotetut tulorajojen korotukset säilyisivät esitetyssä muodossaan.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti hallituksen alkuperäistä esitystä perustuslain vastaisena, koska siinä isät olisivat olleet oikeutettuja

korkeampaan vanhempainvapaalta maksettavaan vanhempainrahaan kuin äidit. Valiokunta katsoi, että äidille terveydensuojelullisin perustein myönnettävän etuuden, äitiysrahan, korottaminen ei muodostu yhden vertaisuuden kannalta ongelmalliseksi. Sen sijaan äitejä ja isiä ei voi yhdenvertaisuutta loukkaamatta asettaa erilaiseen asemaan vanhempainpäivärahan määräytymisessä.

Ay-liikkeen uusi maailmanjärjestö syntyi

Ammattiyhdistysliikkeen uusi maailmanjärjestö ITUC (International TradeUnion Confederation) perustettiin Wienissä marraskuun alussa. Kolmipäiväisessä kokouksessa luotiin perusta järjestölle, joka edustaa yli 180 miljoonaa palkansaajaa eri puolilla maailmaa.

ITUC liitti yhteen Vapaiden Ammattiyhdistysten Kansainvälisen Liitto VAKL:in, Maailman työn liitto WCL:n ja eräät näiden ulkopuolella olevat järjestöt. ITUC vahvistaa ay-liikkeen maailmanlaajuista toimintaa.

Suurin osa jäsenistä siirtyi VAKL:ista, jonka 241 jäsenjärjestöön kuuluu 155 miljoonaa jäsentä. Arvopohjaltaan roomalaiskatolisella WCL:llä on 144 jäsenjärjestöä ja 26 miljoonaa jäsentä ennen kaikkea kehittyvissä maissa. Uusia jäsenjärjestöjä liittyy esimerkiksi Angolasta, Kolumbiasta, Nepalista, Perusta, Ranskasta, Puolasta ja Portugalista. Kaikkien ITUC:in jäsenjärjestöjen tulee olla demokraattisia ja riippumattomia ay-keskusjärjestöjä.

Suomen palkansaajajärjestöt olivat todistamassa tätä historiallista tapahtumaa ja liittyivät ITUC:iin entisinä VAKL:n jäsenjärjestöinä. Paikalla olivat myös muun muassa AKAVAn pohjoismaisten sisarkeskusjärjestöjen eli Tanskan AC:n ja Ruotsin SACO:n edustajat.

Perustamiskokouksen yleiskeskustelun aiheeksi nousi erityisesti globalisaatio ja sen vaikutukset, muun muassa toimintojen siirtäminen kalliimman kustannustason maasta halvempaan.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja Juan Somavia muistutti puheessaan, että globalisaation kehitykseen vaikuttavat ihmisten tekemät valinnat ja siksi kehityssuuntaa voi myös muuttaa.

ITUC kokoaa yhteen 306 demokraattista ja riippumatonta jäsenjärjestöä. Ylintä päätösvaltaa käyttää joka neljäs vuosi kokoontuva edustajakokous.

Uuden maailmanjärjestön pääsihteeriksi valittiin odotetusti Vapaiden Ammattiyhdistysten Kansainvälisen Liiton VAKL:in entinen pääsihteeri Guy Ryder ja puheenjohtajaksi Australian keskusjärjestön ACTU:n puheenjohtaja Sharan Burrow.

Järjestön toimintaa johtaa 70-jäseninen kerran vuodessa kokoontuva hallitus. Hallituksessa pohjoismaita edustavat Tanskan LO:n puheenjohtaja Hans Jensen ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen.

ITUC:lle valittiin myös kolme tilintarkastajaa, joista yksi on SAK:n johtaja Arto Kuusiola.

Akavalaisista ITUC:ia olivat perustamassa muun muassa AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka ja varapuheenjohtaja Erkki Kangasniemi.

Akavalainen 6 | 2006

15

Suvaitsevaisuuden ilmapiiriä rakennetaan työpaikoilla Työmarkkinajärjestöt aloittavat uuden vuoden ruokkimalla suvaitsevaisuuden ilmapiiriä työpaikoilla. Työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöt haluavat toivottaa ulkomaalaisen työvoiman tervetulleeksi suomalaisille työmarkkinoille ja haastavat työpaikkojen toimijat rakentamaan suotuisaa asenneilmastoa.

Leena Seretin

Ulkomaalaiset työntekijät tervetulleita!

-kampanjassa ovat mukana kaikki työmarkkinoiden keskusjärjestöt. Tiedotuskampanja on jatkoa järjestöjen viime maaliskuiselle kannanotolle, jossa esitettiin yhteinen tahtotila työperäisen maahanmuuton välttämättömyydestä.

Taustalla on huoli työvoiman riittävyydestä sekä kilpailukyvyn ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta.

Vuoteen 2030 mennessä työikäisten määrä vähenee 300 000 henkilöllä. Tulevina vuosina työmarkkinoilta poistuu eläkkeelle enemmän suomalaisia kuin sinne tulee.

Siksi Suomi tarvitsee enenevässä määrin työperusteista maahanmuuttoa, ei korvaamaan vaan täydentämään kotimaista työvoimaa, järjestöt korostavat. Keskusjärjestöt muistutta-

vat, että jo Suomessa asuvien ulkomaalaisten työllistämisestä on myös huolehdittava.

Maahanmuuttajista joka neljäs on työtön.

Työperäinen maahanmuutto on tähän mennessä ollut vähäistä: väestöstä syntyperäisiä ulkomaalaisia on vain pari prosenttia. Tilapäinen ja määräaikainen työskentely lähialueilta sen sijaan on lisääntynyt. Suomessa käy noin 30 000 ulkomaalaista töissä lyhyemmän tai pidemmän aikaa.

Samat oikeudet Ulkomailta suomalaiseen työelämään tulevan on voitava kokea itsensä tervetulleeksi, järjestöt painottavat ja muistuttavat, että työpaikoilla niin työntekijöiden kuin työnantajien tulisi arvostaa ja suvaita jokaista tasavertaisesti. Peruslähtökohta on, että kaikilla

on syntyperästä riippumatta samat oikeudet ja velvollisuudet.

Suomalaisilla työpaikoilla noudatetaan täkäläistä lainsäädäntöä ja sovelletaan suomalaisia työehtoja ja sopimuksia, järjestöt muistuttavat.

Tietoa ja keskustelua Yhteisellä kampanjallaan työmarkkinoiden keskusjärjestöt haluavat edistää suotuisaa asenneilmastoa työpaikoilla, torjua ennakkoluuloja ja ehkäistä suoranaista rasismia.

Tammikuun aikana eri puolilla Suomea järjestetään kuusi keskustelutilaisuutta, joihin työmarkkinajohtajat jalkautuvat. Tilaisuuksiin toivotaan keskustelemaan alueiden työllistäjiä ja työpaikkojen luottamushenkilöitä.

Keskustelutilaisuuksien lisäksi kampanjaan liittyy kirjallista materiaalia työpaikkojen käyttöön.

Ulkomaalaiset työntekijät tervetuloa!

Kiertueen aikataulu 9.1.2007 Kajaani Kaukametsä, Kouta-Sali, klo 13 – 16 • neuvottelupäällikkö Heikki Saipio (KT) ja puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola (Tehy) 11.1.2007 Joensuu Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, auditorio, klo 13 – 16 • sopimusjohtaja Risto Voipio (KiT) ja puheenjohtaja Risto Piekka (AKAVA) 16.1.2007 Vaasa Silveria (Vaasan ammattiopisto), auditorio, klo 13 – 16 • työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto (VTML) ja puheenjohtaja Mikko Mäenpää (STTK)

16

Akavalainen 6 | 2006

18.1.2007 Turku Turun ammatti-instituutti, klo 13 – 16 • johtaja Arto Ojala (EK) ja puheenjohtaja Ann Selin (PAM) 23.1.2007 Tampere Kaupunginvaltuuston istuntosali, klo 13 – 16 • toimitusjohtaja Leif Fagernäs (EK) ja puheenjohtaja Risto Piekka (AKAVA) 25.1.2007 Helsinki Kuntatalo, klo 13 – 16 • apulaisjohtaja Markku Jalonen(KT) ja puheenjohtaja Lauri Ihalainen (SAK)

Kohti humaania ja vastuuntuntoista maahanmuuttopolitiikkaa a `j

bV aZ ^`V

iV

Vc

Ja`dbVVaV^hZi in ciZ`^_~i iZgkZijaaZ^iV I^ZYdijhi^aV^hjj`h^Zc `^ZgijZ HjdbZhhV Ja`dbVVaV^cZc in hh~ _V in idkZg^cV# C~`Zbn`h^~ _V `d`Zbj`h^V

KiT

Valtion työmarkkinalaitos

Kansainvälisessä maahanmuuttokokouksessa keskusteltiin globalisaation lisäämästä yhteistyön tarpeesta maahanmuuttopolitiikassa, oikeudenmukaisista kansalaisuus- ja ulkomaalaislaeista, toimivasta maahanmuuttopolitiikasta, hallinnon uudistamistarpeista ja siitä, miten maahanmuuttaja sopeutuu yhteiskuntaan humaanisti ja vastuuntuntoisesti.

Elämme aikaa, jolloin 195 miljoonaa ihmistä asuu muualla kuin synnyinmaassaan.

Erityisen kiinnostavia olivat Lissabonissa pidetyssä konferenssissa ne keskustelut, joissa pohdittiin yhä monitahoisemmaksi muuttunutta ilmiötä kansainvälisestä muutosta. Markkinatalouden kilpailu parhaista aivoista ja ammattityövoimasta samalla kun työntekijöitä irtisanotaan massoina on valitettavaa arkipäivää ja tekee aiheesta myös Suomen näkökulmasta entistä tärkeämmän.

AKAVAn lähtökohtana on, että Suomeen pitää saada kansainvälisiä osaamiskeskittymiä, joissa kehitetään uutta tietoa ja osaamista sekä sovitetaan sitä elinkeinotoiminnassa taloudellista lisäarvoa kasvattavasti. Yksi tällaisen politiikan onnistumisen edellytys on, että Suomi pystyy houkuttelemaan riittävästi myös ulkomaalaisia osaajia.

Kilpailu huippuosaajista ja asiantuntijoista on kansainvälisesti kovinta.

AKAVAn mielestä nyt olisi kuitenkin keskityttävä houkuttelemaan erityisesti heitä, sillä kilpailu osaajista vain kiristyy tulevaisuudessa.

Australialaisten tutkijoiden Carol Reidin ja Jock Collinsin vetämässä workshopissa keskusteltiin muun muassa siitä, kuinka työntekijän on maahanmuuttajana pärjätäkseen kyettävä muokkaamaan osaamistaan ja sovellettava sitä työympäristöönsä uudella tavalla. Tämä kyky on aivan yhtä tärkeää työntekijän palattua kotimaahansa. Parhaan hyödyn kansainvälisestä

muutosta työntekijä ja työnantaja saavat silloin, kun toisessa kulttuurissa opittu uusi voidaan ja osataan siirtää luovalla tavalla kulloiseenkin työympäristöön.

Saksan pohjoisen Rein-Westfalenin maahanmuutto-, perhe- ja integraatioasioista vastaava ministeri Armin Laschet totesi Saksan tehneen 1960luvulla virheen olettaessaan, että vierastyöläiset palaisivat työn päätyttyä takaisin lähtömaihinsa. Siksi maahanmuuttajille ei luotu minkäänlaista kotouttamisohjelmaa ennen 2000-lukua.

Saksassa onkin nyt suuria ongelmia erityisesti toisen sukupolven maahanmuuttajien integroimisessa yhteiskuntaan.

Ulkomaalaisen työvoiman tervetulleeksi toivottanut Suomi ei saa tehdä samaa virhettä kuin Saksa.

Onnistuneen ja myös kilpailukykyä parantavan maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana on oltava riittävän laaja opastus- ja kotouttamisohjelma kaikille maahamme töihin tuleville, myös heidän perheenjäsenilleen.

11. kansainvälinen Metropolis -konferenssi pidettiin Lissabonissa lokakuussa. Mukana oli maahanmuuttopolitiikan tutkijoita, työssään aiheeseen perehtyneitä virkamiehiä ja politiikkoja sekä kolmannen sektorin toimijoita. Suomesta mukana olivat AKAVAn kansainvälisten asioiden asiamies Pia Björkbacka ja EK:n asiantuntija Riitta Wärn.

Pia Björkbacka kansainvälisten asioiden sihteeri

Akavalainen 6 | 2006

17

Lyhyet

Matka-ajan korvauksesta syntyi sopimus Nokialle Teknologiateollisuuden työehtosopimus on poikinut vain vähän paikallisia sopimuksia. Niitä on yritetty vääntää työpaikoilla vapaa-aikana matkustamisen korvaamisesta. Merkittävä päänavaus matka-ajan korvaamisesta saatiin kuitenkin tänä syksynä, kun Nokialla syntyi sopimus yli vuoden kestäneiden neuvottelujen jälkeen.

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n teknologiateollisuuden vastuullinen asiamies Pertti Porokari pitää syntynyttä nokialaista sopimusta kohtuullisena.

– Sopimuksessa on hyvää sen kattavuus. Matka-ajasta maksetaan erilliskorvausta tiettyyn palkkaluokkaan asti kaikille eli erilliskorvauksen piiriin kuuluu noin 17 000 nokialaista. Lopuilla matka-ajan korvaus sisältyy palkkaan.

Sopimus kattaa siis kaikki. Huonoa sopimuksessa on, että se ei ole tavoitteemme tasoinen, Porokari kertoo.

Porokarin saamien tietojen mukaan matka-ajan korvauksista on neuvoteltu tähän mennessä noin 50 yrityksessä. Sopimuksia on saatu 36. Teknologiateollisuudella on 1 200

jäsenyritystä. Yksi ongelma neuvotteluissa on ollut neuvottelukulttuurin puute. Toisaalta luottamushenkilön heikko asema ja työnantajaliiton vaikuttaminen taustalla ovat tuoneet omat mutkansa matkaan.

– 25 sopimuksessa matka-aika korvataan tunti tunnista rahana tai vapaana. Kymmenessä sopimuksessa on eritasoisia könttäkorvauksia, joista osa tuottaa tietyssä tilanteessa ja tietyllä palkalla jopa enemmän kuin tavoitteemme on.

Porokarin mukaan moni yritys on lykännyt sopimusten tekoa ja halunnut odottaa Nokian ratkaisua. - Toivottavasti Nokian esimerkki kannustaa nyt solmimaan lisää sopimuksia.

Nokian myötä matka-ajan kor-

vaamiseen liittyvien sopimusten kattavuus alkaa olla 35 prosentissa.

Ylityökorvausten maksamisessa on edetty paikallisesti hyvään suuntaan, sillä muun muassa laittomia kokonaispalkkasopimuksia on purettu.

Silti ongelmia vielä on: joissain yrityksissä ylitöiden ilmoitus on tehty liian hankalaksi tai ylityön määritelmä on epäselvä. Ylityö saatetaan sekoittaa myös liukuvaan työaikaan.

Teknologiateollisuuden palveluksessa työskentelee 60 000 ylempää toimihenkilöä. Teknologiateollisuuden sopimuskautta on jäljellä vielä noin vuosi. (MH)

Työaikadirektiivi murentaa eurooppalaisia arvoja – Työntekijän loppuun ajaminen teet-

tämällä epäinhimillisen pitkää työpäivää ei paranna työn tuottavuutta eikä ole kenenkään etu. Tällainen kehitys on katkaistava. Työntekijöiden vähimmäissuojan takaaminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja kilpailun vääristymien poistaminen ovat eurooppalaisia arvoja, joiden on voitava aidosti toteutua myös työaikakysymyksissä, sanoo AKAVAn lakimies Maria Löfgren-Toivonen.

Suomen EU-puheenjohtajamaana esittelemä työaikadirektiivin uudistusesitys ei johtanut sopuun EU-ministerien työllisyysneuvoston käsittelyssä marraskuussa. Suomi pyrki rajoittamaan henkilökohtaiseen sopimiseen

18

Akavalainen 6 | 2006

perustuvaa ylipitkää työviikkoa ja määrittelemään päivystysajan käsitteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnasta poikkeavasti. Useimmat jäsenvaltiot ja komissio olisivat ehdotusta tukeneet mutta niukka määrävähemmistö esti pyrkimykset.

– Suomen ehdotus ei vastannut niitä tavoitteita, joita eurooppalainen palkansaajaliike oli ajanut. Silti nykyiset ylipitkien työpäivien rajoitukset ovat vielä huonommalla pohjalla kuin Suomen ehdotuksessa. Suomikaan ei säästy nykyisen direktiivin haitallisilta heijastusvaikutuksilta, Löfgren-Toivonen ennustaa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa päivystysajoista rikotaan

yleisesti. Direktiiviuudistuksen kaatuminen tuo jäsenmaille paineita työaikakäytäntöjen muuttamiseen. Näiden paineiden joukkoon olisi pitänyt saada enemmän asioita, jotka ohjaisivat työaikasuojelua kestävään suuntaan.

AKAVAn työaikadirektiiviin liittyvistä tavoitteista keskeisiä ovat olleet ylempien toimihenkilöiden saaminen työaikadirektiivin soveltamisalaan, ylipitkien työaikojen kitkeminen sekä työnantajan käytettävissä vietetyn ajan lukeminen kokonaisuudessaan työaikaan. Euroopan parlamentti on aiemmin näyttänyt näille vihreää valoa.

Nämä tärkeät kysymykset on saatava direktiiviin piiriin nopeasti.

Parlamentin puolto palveludirektiiville tuplavoitto - EU:n parlamentin täysistuntoäänestyksen puoltava tulos palveludirektiiville on tuplavoitto. Tärkeän direktiivin uudistukset saadaan liikkeelle. Toiseksi se lopettaa rankkoinakin käyneet kiistat direktiivin sisällöstä ja suunnasta, AKAVAn kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen toteaa.

Suuri osa kaupallisista palveluista vapautuu direktiivin hyväksymisen myötä rajat ylittävään avoimeen kilpailuun. EU:n parlamentti hyväksyi asiaa koskevan lakiesityksen Strasbourgissa marraskuussa.

Palvelutarjonnan esteitä karsiva laki kattaa muun muassa rakennusalan, vähittäiskaupan, matkailun, ravitsemusliikkeet, huoltoasemat, metsäalan ja ympäristöpalvelut. Lakiesityksen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi terve-

ys- ja sosiaalipalvelut, rahapelit, kuljetukset, satamat, taksit, ambulanssit, verotus, vuokratyöfirmat sekä turvapalvelut.

Penttisen mielestä nyt voidaan aloittaa palvelumarkkinoiden todellinen avaaminen, niitä koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen sekä palvelujen liikkuvuuden monien turhien esteiden poistaminen. Direktiivi ei aiheuta välitöntä mullistusta palvelualoilla, mutta pitkällä aikavälillä sen voi ennustaa luovan koko joukon vienti- ja työllistymismahdollisuuksia nimenomaan suomalaiselle osaamiselle.

– Toisaalta direktiiviin joiltain tahoilta liitetyt suuret uhkakuvat osoittautuvat mitä todennäköisimmin perusteettomiksi. Se ei syö julkista sek-

toria, ei aiheuta puolalaisten eikä muunkaan maalaisten putkimiesten vyöryä ja työmarkkinat eivät ole vaarassa, Penttinen sanoo.

Direktiivin hyväksyminen myrskyisän käsittelyn jälkeen on myös merkki EU:n kyvystä tehdä päätöksiä vaikeistakin asioista. Direktiivin asianmukainen toteuttaminen jäsenmaissa vaatii vielä silti paljon työtä.

Direktiivi kytkee lisäksi työmarkkinajärjestöt mukaan sen seurantaan.

– Voi ennustaa, ettei käsissä ole palveludirektiivin lopullinen versio. Euroopan parlamentin äänestys on vain starttilaukaus eurooppalaisten palvelumarkkinoiden luomiselle, Penttinen arvioi.

Vahva ja selkeä kemikaaliasetus REACH on kaikkien etu Vaikka EU:n kemikaalliasetus REACH tuo myös velvoitteita teollisuudelle, AKAVAn mielestä sen hyödyt ovat suomalaiselle teollisuudelle haittoja suuremmat. Siirtyminen entistä turvallisempien kemikaalien tuottamiseen avaa osaavalle yrittäjyydelle mittavia uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi kemikaalien testauksessa ja raportoinnissa sekä innovaatiotoiminnassa. Tämän lisäksi Helsinkiin perustettava kemikaalivirasto tarvitsee tulevaisuudessa runsain mitoin yritysten tarjoamia asiantuntijapalveluita.

Työntekijöiden näkökulmasta asetus parantaa selvästi kemikaalien turvallista käyttöä muun muassa työpaikoilla.

Samalla asetus hyödyttää koko yhteiskuntaa, kun kemikaaleista aiheutuvien terveydenhoidon ja ympäristösuojelun

kustannukset vähenevät vuosittain kymmenillä miljardeilla.

AKAVA muistuttaa kuitenkin, että vaivaton tiedonkulku ja -vaihto pitää varmistaa jakeluketjussa kemikaalien tuottajalta käyttäjälle. Toimitettujen tietojen on oltava niin kattavat, että terveydelle ja ympäristölle vaaralliset aineet voidaan luotettavasti seuloa käytössä olevien kemikaalien joukosta.

Valmistajia velvoittavien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteiden on oltava riittävän helppotajuisia, jotta työntekijöiden työturvallisuus työpaikoilla voidaan varmistaa.

Suomeen perustettavan kemikaaliviraston resurssit on varmistettava riittävällä tavalla. Kemikaalien parissa toimivien työntekijöiden työturvallisuuden turvaamiseksi työntekijäjärjes-

töjen olisi oltava ainakin viraston yhteyteen perustettavassa hallintoneuvostossa pysyvästi mukana ja myös pysyvinä tarkkailijoina muissa viraston elimissä.

On myös varmistettava, että jäsenmaiden toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja resurssit riittävät REACH-asetuksen aiheuttamien velvoitteiden noudattamiseen.

REACH-asetus on tarkoitus hyväksyä vielä tämän vuoden puolella, mutta eniten kiistaa herättänyt vaarallisten kemikaalien korvaaminen turvallisemmilla aineilla saattaa lykätä käsittelyä Saksan puheenjohtajakaudelle. Tämä merkitsisi samalla myös Suomeen perustettavan kemikaaliviraston käynnistymisen viivästymistä.

Akavalainen 6 | 2006

19

Eurocadres puolustaa Euroopan korkeakoulutettujen etuja

Korkeasti koulutettujen palkansaajien osuus kaikista työntekijöistä on jatkuvassa kasvussa kaikissa Euroopan maissa.

Työtehtävien vaativuuden sekä koulutustasojen kohoaminen ei ole mitenkään pelkkä suomalainen ilmiö.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

Tilanteen muuttuminen on otettu huomioon myös eurooppalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä. Koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunta Eurocadres (www.eurocadres.org) pitää huolta erityisesti akavalaisten ryhmien edunvalvonnasta EU-tasolla. Cadres on ranskaa ja tarkoittaa johtoasemassa olevia ja valkokaulustyöntekijöitä.

Pohjoismaat vahvoilla Järjestö perustettiin 1990-luvun alkupuolella. Jäseniä on yli viisi miljoonaa.

Korkeasti koulutettujen järjestäytyminen on kaikkein yleisintä Pohjoismaissa, ja ne ovatkin vahvasti edustettuina Eurocadresissa. Noin 20–25 prosenttia Eurocadresin jäsenistöstä on Pohjolasta.

Pohjoismaat ovat erityisasemassa myös siksi, että ne yhdistävät saman katon alle ammattiyhdistystoiminnan ja ammatilliset kysymykset. Muissa Euroopan maissa ne ovat yleensä erillisinä eikä aatteellis-ammatillinen järjestö käsittele ammattiyhdistysasioita.

Järjestössä on edustus 23 Euroopan maasta. Yksinkertaistaen voi sanoa, että Eurocadresiin ovat tulleet kaikki vanhan Länsi-Euroopan valtiot sekä Unkari, Viro, Romania, Bulgaria, Puola, Tsekki ja Malta. Yhteyksiä on myös muihin Euroopan maihin. Kaikissa pohjoismaissa keskusjärjestöt ovat pääosin rakentuneet koulutustason pohjalta. Muualla näin on oikeastaan vain Virossa. Eurocadresin muiden maiden edustajat ovat esimerkiksi korkeakoulutettujen osastoja jostain isommasta kokonaisuudesta.

20

Akavalainen 6 | 2006

Lisäksi toiminnassa ovat mukana alakohtaiset eurooppalaiset ammattiliitot, kuten esimerkiksi Euroopan opettajajärjestö, Euroopan metalli ja palvelualat.

Vankentamista ja verkostoitumista Yli viiden miljoonan ja 23 maan jäsenistö kuulostaa vankalta. Perusta onkin kelvollinen, mutta parantaa pitää aina. Eurocadres on aloittanut nuoriso- ja opiskelijatoiminnan sekä tähtää jäsenistönsä vahvistamiseen uusissa jäsenmaissa. Tehtävä ei ole helppo laajentuvassa EU:ssa, mutta kiinnostus järjestöä kohtaan on hyvä.

Toimintaa halutaan vankentaa myös kahdella muulla tavalla. Eurocadresin selvitys- ja tutkimustoiminta sekä erilaiset verkostot ovat kehittämisen kohteena.

Esimerkiksi korkeasti koulutettujen palkansaajien työajat eri maissa ovat olleet arvioitavana. Tulokset ovat näyttäneet kovin samansuuntaisia tuloksia joka puolella: ylitöitä ja korvauksetta.

Verkostoja on jo useita. Esimerkiksi Mobilnet palvelee maasta toiseen muuttavia liikkuvia työntekijöitä. Femanet on tasa-arvokysymyksiin perehtynyt Eurocadresin verkosto, jossa muun muassa lasikatto-ilmiöön on pureuduttu eurooppalaisella tasolla.

Edunvalvonnan kärjet Eurocadres on itsenäinen järjestö, mutta samalla osa Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC:ia eli Euroopan ammatillista yhteisjärjestö EAY:tä. Työnjako näiden välillä on lop-

pujen lopuksi melko yksinkertainen ja hyvin toimiva: jälkimmäinen hoitaa yleisiä kaikkia työntekijöitä koskevia asioita ja ensin mainittu korkeasti koulutettujen erityisasiat.

Vuokratyödirektiivissä ei ole mitään korkeasti koulutettujen erityisnäkökulmaa ja se onkin ETUC:in hoidossa. EU:n ammattipätevyysdirektiivi on taas esimerkki Eurocadresin hoitamasta asiasta. Bolognan prosessissa Eurocadresille on myönnetty virallinen asema Euroopan työnantaja- ja opiskelijajärjestöjen tavoin.

Eurocadresilla on myös virallinen asema EU-tason työmarkkinajärjestöjen yhteistyössä niin sanotussa sosiaalisessa vuoropuhelussa. Täten sillä on aina edustus neuvotteluvaltuuskunnissa, kun eurooppalaisia työmarkkinasopimuksia laaditaan.

Oma tärkeä lukunsa on tietysti vaikuttaminen EU:n toimielimiin näiden valmistellessa ja tehdessä päätöksiä muun muassa erilaisista direktiiveistä. Komissio pyytää usein lausuntoa Eurocadresilta sitä koskevista asioista. Äskettäinen tuore tapaus on Euroopan teknologia-instituutti, jolle mahdollisesti annettava uraa uurtava eurooppalainen tutkinnonanto-oikeus herätti koko joukon keskustelua Eurocadresissa. Tutkinnonanto-oikeutta puoltava kanta voitti.

Parin viime vuoden merkittävimpiä voimannäyttöjä Eurocadresin edunvalvonnassa on järjestön onnistunut lobbaus, jotta Euroopan parlamentti tukisi ajatusta ottaa ylemmät toimihenkilöt mukaan työaikadirektiivin soveltamisalaan.

ANTONIN HALAS

Tutkintojen vertailtavuus ja niiden laatukysymykset vaativat vielä kehittämistä Euroopassakin, Eurocadrerin puheenjohtaja Carlo Parietti (vasemmalla) ja pääsihteeri Dirk Ameel muistuttavat.

Osaamisesta, työmarkkinavuoropuhelusta ja verkostoista lisäarvoa Eurocadresin puheenjohtaja Carlo Parietti ja pääsihteeri Dirk Ameel ajattelevat, että osaamiseen, työmarkkinajärjestöjen EU-tason toimintaan sekä eri verkostoihin liittyvät kysymykset antaisivat lisäarvoa jäsenistölle. Työaikadirektiivin kaaduttua perinteiset työelämän kysymykset ovat EU:ssa nimittäin jonkin verran seisahtaneessa tilassa.

– Tutkinnot, niiden vertailtavuus ja laatukysymykset ovat sellainen alue, joka vaatii vielä paljon kehittämistä eurooppalaisestakin näkökulmasta, puheenjohtaja Carlo Parietti toteaa.

Eurocadresille annettu virallinen asema korkeakoulutuksen Bolognan prosessissa antaa vankan ponnahduslaudan järjestön panostuksille osaamiskysymyksiin. Ammattipätevyysdirektiivin äskettäin päättänyt uusiminen oli myös ehdottomia painopisteitä järjestön toiminnassa.

– Silti hommaa näillä saroilla jää paljon jäljelle ja Eurocadresilla on mittava työkenttä edessään. Virallinen asemamme ja läheiset yhteydet EU:n päättäjiin antavat oivan mahdollisuuden luoda lisäarvoa Eurocadresin jäsenistölle, Parietti toteaa.

Hän katsoo myös, että Eurocadresin osallistuminen EU-tason työmarkkinajärjestöjen yhteistoimintaan on välttämätöntä. Muuten eivät korkeasti koulutettujen asiat tule hoidetuksi.

– Esimerkiksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on aivan oma taiteenlajinsa uraputkessa oleville ja johtoasemaan edenneille naisille, Parietti muistuttaa.

Pääsihteeri Dirk Ameel näkee lisäarvoa syntyvän paljon myös Eurocadresin verkostoista. Ensimmäiseksi niistä perustettiin Mobilnet, kun huomattiin miten tärkeä kysymys liikkuvuus on.

– Lukuisissa EU-maissa on kansalliset Mobilnet neuvonantajat muuttaville Eurocadresin jäsenryhmille ja on tehty myös käytännön muutto-oppaita, Dirk Ameel kertoo.

Eurocadresin italialainen puheenjohtaja Carlo Parietti ja belgialainen pääsihteeri Dirk Ameel vierailivat Suomessa 9–10.11.

Akavalainen 6 | 2006

21

Miehemme Brysselissä: Ari Åberg Aamuisesta lumityöurakasta ja talvirenkaiden vaihdosta haastatteluun pyyhältänyt TEKin viestintäjohtaja Ari Åberg tunnustaa ajattelevansa hyvillä mielin ensi talvea. Brysselissä KEY:n uuden johtajan ei tarvitse kolalla lunta kärrätä eikä talvirenkaiden kanssa äheltää.

Marketta Harinen tiedottaja

Kaikkia kolmea palkansaajakeskusjärjestöä EU:ssa edustavan KEY-Finlandin johto vaihtuu ensi vuonna. SAK:n STTK:n ja AKAVAn edunvalvonta unionissa vahvistuu, kun entisen yhden johtajan sijaan KEY:ssä operoi kaksi johtajaa. Akavalaisittain astutaan uuteen aikaan, sillä ensimmäistä kertaa keskusjärjestö saa nyt oman miehen Brysseliin, Ari Åbergin.

Kevään myötä KEY:n Brysselin edustuston johtajina aloittavat Åberg ja SAK:n päälakimies Jorma Rusanen.

Vuoden alkupuolella edustuston nykyinen johtaja, Paperiliiton puheenjohtajana aiemmin toiminut Jarmo Lähteenmäki palaa Suomeen.

– Olen mielissäni siitä, että tällainen mahdollisuus vielä tarjoutui. Ikää on sen verran, että on jo pitänyt miettiä mitä isona tekisi, puolitoista vuotta sitten viisikymppisiään juhlinut Ari Åberg tuumaa.

TEKissä Åberg on työskennellyt pitkän rupeaman, peräti 18 vuotta.

Hän on toiminut samalla myös Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestön YTN:n viestintäpäällikkönä. Ennen

TEKin vuosia hän oli 12 vuotta kokoomuksen puoluetoimistossa ay-sihteerinä.

– Sitä osaa mielestään jo työnsä liian hyvin eikä se ei ole paras tilanne kenenkään kannalta, ei työntekijän eikä työnantajan. Uusiutua pitää.

Paljon työtä tarjolla KEY:n työ on Åbergille mieluinen haaste: odotettavissa on paljon mielenkiintoisia tehtäviä, vaikuttamista vaikuttamisen jälkeenkin, kohtuullisesti matkustamista, mutta myös ihan tavallista arkipäivän puurtamista tiedotustehtävissä.

Mies on sukkuloinut kansainvälisissä ay-tehtävissä jo vuosia ja edustanut suomalaisia ylempiä toimihenkilöitä esimerkiksi Euroopan metallissa, Euroopan kemian työntekijöiden liitossa, korkeakoulutettujen palkansaajien Eurocadresissa ja palvelualojen UNI:ssa.

Verkostot ovat siis hyvässä kunnossa.

Kielitaitoa Åberg on kohentanut pitkin syksyä ranskan tehokurssilla.

– KEY:ssä on seurattava muutakin kuin työmarkkina-asioita. Työ- ja

Mikä ihmeen KEY? – KEY-Finland (Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö) on suomalaisten pal-

kansaajajärjestöjen SAK:n, STTK:n ja AKAVA:n yhteinen edustusto Brysselissä.

– KEY aloitti toimintansa Suomessa ja siirtyi Brysseliin vuonna 1995 Suomen liityttyä Euroopan unioniin.

– KEY-Finland valvoo suomalaisten palkansaajien etuja Euroopan integraatioon liittyvissä asioissa ja välittää EU-tietoa taustajärjestöilleen. KEY edustaa noin kahta miljoonaa suomalaista palkansaajaa.

– KEY:n nimeä ollaan vaihtamassa ja toimintaa uudistamassa ensi vuonna.

22

Akavalainen 6 | 2006

sosiaaliasiat, talous- ja veropolitiikka sekä koulutuspolitiikka vaikuttavat kaikki palkansaajien asemaan. Työnjakoa Rusasen Jorman kanssa ei ole vielä kovin tarkasti sovittu, mutta sekin muotoutuu varmasti vähitellen työn myötä.

Rusanen päässee aloittamaan Brysselissä hieman ennen Åbergia, joka kaavailee kuluttavansa kaupungin katuja huhtikuun alusta lähtien. - Kunhan TEKin työpöytä on ensin putsattu.

TEKin työtoverit voivat vahvistaa, että siitä urakasta ei nopeasti selviäkään. Åbergin työhuoneen paperipinoja ovat vuosien myötä kasvattaneet myös Järvenpään kaupunginvaltuuston listat. Nyt Åberg jättää vuosikymmeniä kestäneen uransa kunnallispolitiikassa ja valtuuston puheenjohtajana - hieman haikein mielin, totta.

Työelämän direktiivien eteneminen takkuaa – On tämä AKAVAllekin valtava mahdollisuus. Akavan puheenjohtaja Risto Piekka teki suuren työn akavalaisen edustuksen saamiseksi Brysseliin, Åberg kiittelee. Åberg edustaa KEY:n leivissä kaikkia palkansaajakeskusjärjestöjä, mutta akavalaisten asiat ovat luonnollisesti erityisen hyvin hallinnassa.

Tosin moittimista ei ole ollut edeltäjienkään toimissa, Åberg huomauttaa. Palkansaajien leiviskää on KEY:n Brysselin toimistossa hoidettu perinteisesti tasapuolisesti, vaikka tähän saakka johtajat ovat tulleet muista keskusjärjestöistä.

– Meillä on työlistalla runsaasti erityisesti akavalaisia koskevia asioita,

lyhyet Alkuvuonna 41 työtaistelua

MARKETTA HARINEN

KEY:n uusi johtaja Ari Åberg suunnittelee aloittavansa työnsä Brysselissä huhtikuun alussa.

Väestöliiton viestintäpäällikkönä työskentelevä Ritva-vaimo muuttaa Belgiaan vasta syksyllä.

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomessa käytiin tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 41 työtaistelua. Työtaisteluja oli vain murto-osa siitä mitä viime vuonna, jolloin paperiteollisuudessa oli runsaasti lakkoja. Tänäkin vuonna alkuvuoden suurimmat työtaistelut käytiin paperitehtaissa. Toukokuussa järjestetyssä määräaikaisessa lakossa vastustettiin Voikkaan paperitehtaan sulkemista.

Metsäteollisuuden lakossa menetettiin lähes 40 000 työpäivää. Maaliskuussa lakkoiltiin autoliikenteessä työehtosopimusneuvottelujen epäonnistuttua. Lakossa menetettiin lähes 30 000 työpäivää. Alkuvuoden muut työtaistelut jäivät huomattavasti pienemmiksi.

Työtaisteluihin osallistuneiden työntekijöiden lukumäärä oli noin 40 000. Toimialoittain tarkasteltuna eniten työtaisteluja oli metalliteollisuudessa jossa niitä oli 24.

Elintarviketeollisuudessa lakkoja oli yhdeksän.

joita Euroopassa pitää viedä eteenpäin.

Työaikadirektiivin korjaaminen on yksi varsinkin ylempien toimihenkilöiden kannalta tähdellinen hanke. Työaikalaki vuotaa meillä Suomessa kuin seula.

EU-lainsäädäntö auttaisi osaltaan ylempien työaikasuojelussa. Åberg muistuttaa, että mitä pidempää päivittäistä ja viikottaista työaikaa tehdään, sitä lyhyempi on elinikäinen työura. – Ja kun sitä työuraa pitäisi saada pidennettyä! Joustaminen on meillä pelkästään työnantajan direktiovallan käyttöä, kun sen pitäisi olla sopimista.

Myös julkisten palvelujen direktiivi on tulossa vielä jossain vaiheessa käsittelyyn, mutta toistaiseksi hanke on vasta alkutekijöissään. Rajat ylittävät työehtosopimukset on kolmas enemmin tai myöhemmin työlistalle ilmestyvä asia.

– Työelämää koskevien direktiivien eteneminen on vaikeaa. Työnantajapuoli ei enää halua neuvotella ja sopia yhteisistä asioista. Vapaaehtoisuuteen perustuvat neuvottelumenettelyt ovat jääneet kuolleeksi kirjaimeksi. Ilmapiiri on selvästi kiristynyt, mutta Euroopan ammattiyhdistysliikkeellä ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää ja yrittää, Åberg miettii.

Sitä yritystä KEY nyt tehostaa entistä vankemmalla miehityksellä Brysselissä.

Uusi esite yrittäjille AKAVA julkaisi syksyllä uuden, erityisesti yrittäjille suunnatun esitteen Yrittäjän AKAVA. Esitteessä kerrotaan muun muassa, mitä AKAVA tarjoaa yrittäjäjäsenilleen ja mitä yrittäjyyden tavoitteita keskusjärjestöllä on. Akavalaisiin liittoihin kuuluu nykyään ainakin 16 000 yrittäjää. Kaikki liitot eivät tosin vielä tilastoi yrittäjäjäseniään, joten tarkan määrän arviointi on vaikeaa. Uutta esitettä voi tilata AKAVAn toimistosta Hannele Mustakorvelta, hannela.mustakorpi@akava.fi.

Akavalainen 6 | 2006

23

Opiskelijat

Korkeakoulukierros tavoitti yli 10 000 opiskelijaa

Jukka Parkkola AKAVAn opiskelijatoiminnan projektiasiamies

24

Akavalainen 6 | 2006

Syys-marraskuun aikana AKAVAn ja sen jäsenliittojen järjestämä korkeakoulukierros kiersi kattavasti Suomen opiskelijakentän. Vierailut suuntautuivat 18 eri paikkakunnalle. Tämän lisäksi olimme mukana esittelemässä akavalaista toimintaa 11 muussa tapahtumassa, muun muassa Job Fair – ulkomaille töihin ja asumaan -messuilla Helsingissä, Firma 2006-messuilla Jyväskylässä ja Studia-messuilla Helsingissä.

Opiskelijoille järjestetyissä tilaisuuksissa, kuten messuilla, AKAVA-infoilla, seminaareilla, paneeleilla, ständitoreilla ja iltatilaisuuksilla tavoitettiin yhteensä yli 10 000 opiskelijaa.

Kohtaamisissa puhuttiin opiskelijoita askarruttavista ajankohtaisista asioista, kuten jouhevasta työelämään siirtymisestä, työttömyysturvasta ja miten ja millä keinoin AKAVA ja sen jäsenliitot toimivat korkeasti koulutettujen edunvalvojina ja samalla myös korkeakouluopiskelijoiden hyväksi.

Erityistä kiitosta kierroksen aikana sai AKAVAn opiskelijoille suunnattu uusi Valppaana työelämässä -opas, joka antaa perustietoja työelämän pelisäännöistä. Paikalliset tiedotusvälineet olivat myös monilla paikkakunnilla kiinnostuneita AKAVAn ja AOVAn tekemästä vaikuttamistyöstä.

Kierroksen tavoitteena oli myös uusien jäsenten hankkiminen. Tavoitteen onnistumisesta kertoo se, että muutamilla paikkakunnilla saatiin kerralla jopa satoja uusia opiskelijajäseniä.

Tästä on kiittäminen jäsenliittojen opiskelijatyöntekijöitä sekä paikallisia opiskelijatoimijoita, jotka ovat tehneet erittäin aktiivista jäsentyötä.

JUKKA PARKKOLA

Syksyn lukuisissa opiskelijoille suuunnatuissa tilaisuuksissa tavoitettiin yli 10 000 opiskelijaa.

Myös uusia jäseniä akavalaisiin liittoihin kertyi paikoitellen jopa satoja.

AOVA mukana Nouse jo kampanjassa Kierroksen aikana ajankohtaisista asioista pinnalle nousi rakenteellisesta kehittämisestä käyty keskustelu. Erityisesti valmistumisen jälkeinen työllistyminen kiinnostaa. Sen yhteydessä puhuttiin tarpeesta vähentää korkeakoulujen aloituspaikkamääriä, varsinkin työllistymisen kannalta ongelmallisilla aloilla.

Keskusteluissa nousi esille myös se, että korkeakouluopiskelijalla tulisi olla alasta riippumatta mahdollisuus työharjoitteluun, koska se koetaan työllisyyttä selvästi edistävänä tekijänä.

Suurin huomio tämän syksyn aikana kiinnittyi kuitenkin opintososiaalisten etuuksien jälkeenjääneisyyteen. AOVA oli mukana opiskelijajärjestöjen valtakunnallisessa Nouse jokampanjassa, jonka tavoitteena on saada pikaisesti 15 prosentin korotus opintorahaan.

Rovaniemellä AKAVAn opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtaja Antti Lehtoranta toi akavalaista näkökulmaa opintotuki-asiaan. AOVA tukee muita opiskelijajärjestöjä opintorahakampanjassa, mutta samalla Lehto-

Opiskelijat liikehtivät tänä syksynä opintotuen puolesta. Kuvamme on Rovaniemen mielenosoituksesta, jossa AOVAn puheenjohtaja Antti Lehtoranta totesi, että molempien opintotuen muotojen korottamisella on kiire.

ranta toi esille opintotuen tulorajojen jälkeenjääneisyyden.

AOVAn suurena huolena on ollut opiskeluaikaiseen työntekoon liittyvät ongelmat, joista tulorajojen jälkeenjääneisyys on yksi keskeisimmistä. Elinkustannukset ovat nousseet huomattavasti kahdeksan vuoden takaisesta tulorajojen korotuksesta, ja näin opintorahalla ja asumislisällä elävän opiskelijan mahdollisuudet hankkia lisäansiota ja arvokasta työkokemusta ovat heikentyneet selvästi. Molempien opintotuen muotojen korottamisella on näin ollen kiire!

Kiitokset tämän syksyn korkeakoulukierrokselle osallistuneille onnistuneesta vaikuttamistyöstä!

Kolumni

Henki, työ ja vapaus Työ jaetaan aineelliseen ja henkiseen, mutta ei ole aivan helppo sanoa, mikä on mitä. Onko autokauppiaan työ henkistä, entä auton kokoonpano tehtaan hihnan ääressä? Liukuhihna edustaa industrialismia ilmeisimmillään, mutta ei henkistä työtä missään ole turvattu teollisen osittamisen periaatteilta. Tämän tietää työelämässä jokainen. Itse asiassa työelämä ei ole mitään muuta kuin teollistettua henkistä työtä.

Henkistä työtä määritettäessä voi esimerkiksi miettiä, mikä työn lopputulos oikeastaan on. Autotehtaan työläisen työn tuote on auto ja autokauppiaan työn onnistunut lopputulos toteutunut kauppa. Mikä auto sitten on? Kromia, tarkasti toisiinsa sovitettuja koneenosia, monimutkaisiin muotoihin prässättyä peltiä? Vai pellin sisään jäävää uudelle autolle tuoksuvaa ilmaa? Viimeisin määre on kai esillä olleista oikein.

Auto ei ole terästä, kumia ja lasia vaan mielikuvia. Autokauppias puhuu ajotuntumasta – ajonautinnosta. Se ei koostu aineellisista yksityiskohdista vaan kiihtyvyyden, hidastuvuuden ja kaarrevoimien tuottamista tuntemuksista.

Auto ei lopputuotteena ole ainetta vaan mielihyvää, lähinnä keskipakoisvoiman tuottamia kehollisia elämyksiä. Samaa lapset kokevat kiikkuessaan.

Kaikissa kehittyneissä markkinatalouksissa aineeton tuotanto on ohittanut aineellisen taloudellisten arvojen lähteenä. Aineetonta tuotantoa ovat esimerkiksi pallopelit. Kun pelataan jalkapallon maailmanmestaruuskisojen loppuottelua, on käsillä valtava taloudellisten interaktioiden keskittymä: pääsylipputuloja, televisiointikorvauksia, mainoskampanjoita, pelaajakorvauksia – miljardi katsojaa, miljardeja euroja.

Kahdessa tunnissa syntyy enemmän taloudellista tulosta kuin kymmenen sellutehtaan vuoden toiminnasta. Ja kuitenkin peli katoaa maailmasta sitä mukaa kuin sitä pelataan. Yhdeksänkymmenen minuutin kuluttua ei ole jäljellä mitään, mihin voisi tarttua, minkä pukea päälle tai syödä.

Aineelliseksi mielletty teollinen työ on nykyisin enemmän henkistä kuin ruumiillista toimintaa. Toisaalta henkinen työ organisoidaan yhä tehokkaammin ja teollisemmin. Työn henkistyminen ei sen vuoksi välttämättä tarkoita sen helpottumista tai ihmistymistä.

Esimerkiksi hampurilaisravintolassa työ on äärimmäiseen tehokkuuteen kehitettyä annospaloiksi ositettua oraalisen pikamielihyvän tuotantoa. Tekijöilleen hampurilaisten valmistamisen ja myynnin työ ei ole ruumiillisesti suhteettoman raskasta. Henkisenä toimintana hampurilaisten sarjavalmistus ja myynti sen sijaan on tylsää, kuluttavaa, epäinhimillistä.

Näin käy kaikelle työlle, kun se organisoidaan teollisesti. Siihen markkinatalous aina pyrkii. Lähtökohtaisesti niin-

kin henkinen työ kuin fiktiivisen tekstin tuottaminen ositetaan, vakioidaan ja sarjoitetaan samaan tapaan kuin pikaruoka-annosten valmistaminen. Näin pyrkii tapahtumaan esimerkiksi televisiodraaman käsikirjoitustyölle.

Henkisen työn teollinen organisointi synnyttää sen, mitä kutsutaan työelämäksi. Työelämässä henkisellä vapaudella on taipumus alentua. Konkreettisesti tämä näkyy mahdottomuutena hallita omaa aikaansa: tutkimusten mukaan työelämässä voidaan keskittyä yhteen asiaan korkeintaan seitsemän minuuttia kerrallaan.

Markkinatalous pyrkii vakioimaan työn aivan samoin kuin se yrittää standardisoida ja systematisoida sellaisetkin vapaan luovuuden alueet kuin pallopeli ja sepitetyn tekstin kirjoittaminen. Luovuuden standardisointi on kuitenkin mahdotonta ja ehdottomasti se kääntyy pyrkimyksiään vastaan. Teollistettu systeemijalkapallo tuottaa lopulta taloudellisestikin huonoa tulosta aivan kuten luovasta leikistä riisuttu taide tai henkinen työ, josta on riistetty vapaus.

Hannu Raittila kirjailija

Akavalainen 6 | 2006

25

Suomi tarvitsee enemmän korkeasti koulutettuja yrittäjiä

Korkeasti koulutettujen yrittäjien määrän kasvu on välttämätöntä Suomen työllisyydelle, kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille, sillä heidän yrityksensä kasvavat ja menestyvät muita paremmin. Koulutetut yrittäjät ovat myös keskimääräistä innovatiivisempia ja kykenevät hyödyntämään uutta teknologiaa ja osaamista muita monipuolisemmin.

Marketta Harinen tiedottaja

26

Akavalainen 6 | 2006

Näin totesi puheenjohtaja Risto Piekka AKAVAn historian ensimmäisessä elinkeinopoliittisessa seminaarissa lokakuussa. Tilaisuudessa myös esiintyneet Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs ja kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen olivat Piekan kanssa samaa mieltä. Muutenkin erityisesti EK:n linjaukset tuntuvat olevan varsin lähellä AKAVAn elinkeinopoliittisia tavoitteita.

Osaava yrittäjyys elinkeinoelämän menestystekijänä -nimeä kantanut seminaari keskittyi kasvuyrittäjyyteen eli yrityksiin, joilla on kykyä ja halua kasvaa. Kasvuhakuisten yritysten syntymisen ja niiden tukemisen tarpeellisuus saa vankkaa tukea tilastoista: peräti kolme neljäsosaa uusista työpaikoista syntyy kasvuyrityksiin.

Niin Piekka, Fagernäs kuin Pekkarinenkin olivat huolissaan siitä, että Suomessa on korkeasti koulutettuja yrittäjiä vähän muuhun Eurooppaan verrattuna. Suomi ei ole onnistunut vielä kääntämään korkeaa koulutusastettaan kasvuyrittäjyydeksi.

– Korkeasti koulutettujen yrittäjien määrä on kuitenkin lievässä nousussa. Yksi syy koulutettujen yrittäjien joukon kasvuun on koulutustason yleinen nousu, mutta AKAVAn tekemän selvityksen mukaan yrittäjyys nähdään myös kiinnostavaksi ja hyväksi palkkatyön vaihtoehdoksi. Yrittäjyyden eri muodot, muun muassa sivutoimisuus ja vuorottelu lisääntyvät, Piekka huomautti.

Korkeasti koulutettujen kynnystä ryhtyä yrittäjiksi on Piekan mielestä madallettava muun muassa lisäämällä

yrittäjäkoulutusta korkeakouluissa. Fagernäskin huomautti, että yrityskoulutus on Suomessa retuperällä. Hän kaipasi muutosta asenteisiin ja toivoi opettajien paneutuvan asiaan eri koulutustasoilla, ei pelkästään ammattikorkeakouluissa.

Lisää rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen – Julkisten tutkimus- ja tuotekehitys-

panosten kasvattaminen on Suomen menestymiselle äärimmäisen tärkeää.

Työllisyyden ja kasvun kannalta on merkityksellistä, mihin lisäpanostukset kohdennetaan. Niitä on suunnattava teknologiaa ja korkeaa osaamista yhdistäviin palveluinnovaatioihin. Myös hallituksen elinkeinopolitiikan on tuettava kasvuyrittäjyyttä, Piekka sanoi.

Fagernäsin mielestä kasvuyrittäjyyttä edistetään vaikuttamalla yrittäjien motivaatioon innovaatiopolitiikalla, jonka osana ovat myös verotus ja rahoitus. Osinkoverotuksen muuttaminen olisi EK:n mukaan yksi keskeisimmistä kannustimista. Ulkopuolista räätälöityjä rahoituspaketteja pitäisi saada yrityksen elinkaaren eri vaiheisiin. Tutkimus- ja tuotekehitykseen on saatava lisää rahoitusta ja yrityspalvelujen koordinointia on parannettava.

Fagernäsin mukaan nyt noin 15 000 ihmistä enemmän tai vähemmän vain puuhastelee erilaisten yrityspalvelujen parissa.

– Suomen on edettävä kohti elinkeinoministeriötä. Seuraavan hallituskauden alussa on selvitettävä elinkeinoministeriön perustamisedellytykset, Fagernäs sanoi. Hän myönsi, ettei uusi

ministeriö syntyisi hetkessä, sillä sen perustaminen vaatii valmistelua. Ruotsissa elinkeinoministeriö jo on.

Markkinat innovaatioiden veturina Ministeri Pekkarinen esitteli lyhyesti ministeriössään syntynyttä elinkeinostrategiaa, joka rakentuu laajan innovaatiokäsitteen varaan.

– Markkinat on nähtävä keskeisenä katalysaattorina, veturina, sillä markkinat on innovaatiotoiminnan käyttövoima. Markkinoilla ei kuitenkaan saa olla ylivoimaa eikä yhteiskunnan tärkeitä arvoja haluta kumota, Pekkarinen sanoi.

Innovatiivisen toimintaympäristön parantamiseen on ryhdyttävä monin eri tavoin. Pekkarinen nosti esiin yhtenä keinona koulutuksen, jonka avulla saadaan osaajia. Pekkarisen mielestä elinkeinoelämä voi olla itsekin mukana toteuttamassa osaamispotentiaalin syntyä, mutta myös valtion on ymmärrettävä vastuunsa ja kysynnän luonne. Esimerkiksi oppilaitosten sisäänottomääriä ei pitäisi päättää hetkellisten näkemysten perusteella. Siitä on olemassa huonoja esimerkkejä aiemmilta vuosilta.

Pekkarinen huomautti, että Suomessa yrittäjiksi ovat päätyneet yleensä kouluttamattomat, kun taas korkeasti koulutetut ovat valinneet turvallisen palkkatyön. Koulutusjärjestelmään tarvittaisiin hänen mukaansa muutosta, jotta osaamispotentiaali saataisiin muutettua yrityksiksi.

MARKETTA HARINEN

Julkisten hankintojen neuvontayksikön päällikkö Leena Piekkola tietää, millaisten pulmien parissa hankintojen ostajat ja myyjät painiskelevat. Ja jos pelko siivittää julkisen sektorin toimia, hyvää ei synny tekemälläkään.

Hankintalakia vasta opetellaan Vuoden 2004 alussa aloittaneen julkisten hankintojen neuvontayksikön päällikkö Leena Piekkola kertoi julkisia hankintoja ohjaavan hankintalain toteuttamiseen liittyvistä iloista ja pulmista. Neuvontayksikkö on kauppa- ja teollisuusministeriön ja Kuntaliiton yhteinen elin, jonka puoleen sekä julkiset yksiköt että yksityiset yritykset voivat kääntyä.

Hankintalain taustalla on EU-lainsäädäntö. Sen hyvä tarkoitus on lisätä julkisten varojen tehokasta käyttöä ja siksi tietyn kynnysarvon ylittävät hankinnat on kilpailutettava joko kansallisella tai EU:n tasolla. Lailla pyritään turvaamaan tasapuolisuus ja syrjimättömyys, kun hankintojen pelisäännöt ovat kaikilla samat. Kilpailuttaminen on avointa ja julkista. Laki myös kitkee mahdollista korruptiota.

Toistaiseksi julkisen sektorin ulkopuoliset hankinnat ovat Suomessa vain muutama prosentti kaikista hankinnoista, sillä meillä on vahva traditio tuottaa julkiset palvelut omina töinä.

Meillä markkinat ovat Piekkolan mukaan varsin silppuiset ja määrällisesti pientä hankintaa tehdään paljon. Ja koska hankinnat ovat moninaisia – nuppineuloista jäänsärkijöihin – lainsäädäntö ei voi olla yksityiskohtaista.

Lain soveltaminen on haastava tehtävä.

Piekkalan mielestä hankintalakia vaivaa jäykkyys ja se tuo omat ongelmansa. Hintaneuvotteluja ei käydä, joten tarjoukset ovat lopullisia. Hankin-

taprosessiin on myös varattava runsaasti aikaa.

Puutetta on vielä hankintaosaamisessa. Sekä ostajat että myyjät ovat monen asian kanssa sormi suussa, kun julkisen toimijan on vaikea ymmärtää yksityisen business-maailman kulttuuria ja päinvastoin. Esimerkiksi normaalit yksityisen sektorin sopimusehdot saattavat olla ostajalle tuntemattomia.

Tarjouspyyntöjä ei osata välttämättä tehdä, mutta ei osata tehdä tarjoustakaan. Hankintalaki edellyttää, että tarjous on tismalleen tarjouspyynnön mukainen. Muussa tapauksessa se joutuu ö-mappiin heti kättelyssä.

Vaikka Suomeen on perustettu erityistuomioistuin, markkinaoikeus, joka käsittelee valitukset, se on tätä nykyä täysin ylikuormitettu. Valitusten käsittelyajat venyvätkin kohtuuttoman pitkiksi.

Julkisen toimijan on tehtävä kynnysarvon ylittävistä hankinnoista ilmoitus. Nämä ilmoitukset löytyvät HILMAsta, joka on uusi sähköinen ilmoituskanava osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi.

Edunvalvontaa jo 1960-luvulta – AKAVA on huolehtinut korkeasti koulutettujen yrittäjien edunvalvonnasta 1960-luvulta lähtien, mutta profiloitunut siinä entistä enemmän 2000-luvulla. AKAVAssa yrittäjien ja ammatinharjoittajien asioihin paneutuu hallituksen alainen elinkeinopoliittinen toimikunta.

Sen yhteydessä toimii akavalaisia yrittäjiä edustava ammatinharjoittajian ja

yrittäjien jaosto sekä erityisesti julkisten hankintojen kysymyksiin paneutunut julkisen sektorin jaosto.

– AKAVAn eri jäsenjärjestöihin kuuluu niiden ilmoituksen mukaan tätä nykyä noin 16 000 yrittäjää, joista noin 10 000 on kokopäiväisiä yrittäjiä. Eri alojen lääkäreitä on yrittäjissä eniten, noin 8 000. Todellista akavalaisten yrittäjien määrää on vaikea arvioida, sillä

kaikki AKAVAn jäsenjärjestöt eivät tilastoi yrittäjiään. Tilastokeskuksen mukaan yliopistotutkinnon suorittaneita yrittäjiä on Suomessa noin 20 000, ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden yrittäjien määräksi arvioidaan 30 000.

Akavalainen 6 | 2006

27

Innovaatioita noin 40 prosentilla yrityksistä Vuosina 2002–2004 innovaatiotoimintaa harjoitti 43 prosenttia yrityksistä.

Teollisuudessa innovaatiotoimintaa oli puolella yrityksistä ja palvelutoimialoilla runsaalla kolmanneksella. Yhdeksän kymmenestä innovaatiotoimintaa harjoittaneesta yrityksestä oli tehnyt varsinaisia tuote- ja tai prosessi-innovaatioita.

Innovaatioyhteistyö oli hieman vähentynyt edelliseen vastaavaan tutkimukseen verrattuna, mutta yhteistyötä tehtiin kuitenkin aiempaa monipuolisemmin erilaisten kotimaisten ja ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat laitteiden ja materiaalien toimittajat, asiakkaat sekä oman konsernin yritykset.

Noin 40 prosenttia yrityksistä oli kokenut vaikeuksia innovaatioprojekteissaan: projekteja oli lakkautettu, keskeytetty tai ne olivat viivästyneet.

28

Akavalainen 6 | 2006

Eniten innovaatiotoimintaa haittasivat henkilöstön osaamisen puute tai taloudelliset riskit kuten kysynnän epävarmuus.

Tuoteinnovaatioiden osuus yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta oli noin 15 prosenttia vuonna 2004. Teollisuudessa tuoteinnovaatioiden osuus liikevaihdosta oli 21 prosenttia ja muilla toimialoilla 6 prosenttia.

Vaikka innovaatiotoimintaa harjoittaneita yrityksiä oli alle puolet kaikista yrityksistä, niiden osuus toimialojen kokonaisliikevaihdosta oli huomattava. Teollisuudessa osuus oli 88 prosenttia kokonaisliikevaihdosta ja palvelualoilla 63 prosenttia. Innovaatiotoimintaa harjoittaneet yritykset olivat myös tärkeitä työllistäjiä: esimerkiksi teollisuudessa ne työllistivät 82 prosenttia toimialojen koko henkilöstöstä.

Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuk-

sen julkaisusta Innovaatiotutkimus 2004.

Innovaatiotutkimuksen tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tekemään yrityskyselyyn, jonka kohteena oli vähintään kymmenen henkilöä työllistävät yritykset teollisuudessa ja eräillä palvelualoilla. Kyselyssä oli mukana yhteensä 3 665 yritystä. Tutkimus on osa Euroopan tilastoviraston Eurostatin koordinoimaa EU:n jäsenmaiden yhteishanketta Community Innovation Survey, ja vastaava tutkimus on tehty myös muissa EU:n jäsenmaissa.

Innovaatio on yrityksen markkinoille tuoma uusi tai olennaisesti parannettu tavara tai palvelu tai käyttöönottama prosessi. Innovaatiotoimintaa harjoittaneiksi yrityksiksi on tutkimuksessa laskettu innovaatioita tehneiden yritysten lisäksi ne, joilla on ollut innovaatioiden kehittämiseen tähtääviä, joko edelleen tarkastelujakson jälkeen jatkuneita tai jo tarkastelujaksolla keskeytyneitä projekteja.

Uusi väylä yritystietoon Tilastokeskus on avannut yritysportaalin, johon on koottu tietoa Tilastokeskuksen tarjoamista liike-elämää hyödyttävistä palveluista. Yritysportaali on tarkoitettu kaikille yritystietoa tarvitseville: yrityksille, yrittäjille ja yrityksiä palveleville toimijoille.

Portaali sisältää tietoa muun muassa yleisestä talouskehityksestä, hinta- ja kustannuskehityksestä sekä toimialoittaisesta kehityksestä. Valtakunnalliseen aineistoon perustuvaa tietoa toimialoittaisesta kehityksestä on nyt ensimmäisen kerran koottu yhteen.

Portaaliin on koottu myös markkinoinnin suunnittelussa ja kohdentamisessa sekä esimerkiksi yrityksen sijainnin suunnittelussa hyödyllisiä tilas-

tollisia apuvälineitä. Siellä kerrotaan esimerkiksi, miten paikkatietoon on mahdollista yhdistää sekä väestö- että yritystietoja.

Muita teemoja ovat ympäristöja energia-asiat sekä kansainvälisen tiedon lähteet. Portaalista löytyvät lisäksi linkit Tilastokeskuksen kaikkiin yrityksiä koskeviin tiedonkeruisiin. Tiedonhaussa auttavat puolestaan linkit muiden maiden vastaaviin sivustoihin, muiden viranomaisten ja organisaatioiden palveluihin sekä asiantuntijoiden yhteystiedot. Portaalissa myös tiedotetaan yrityksille suunnatuista tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista.

Yritysportaali on maksuton eikä

edellytä kirjautumista. Portaali tarjoaa myös tietoa maksullisista lisäpalveluista.

Yritysportaalia on kehitetty yhteistyössä tiedonkäyttäjien kanssa. Sitä ovat olleet mukana rakentamassa muun muassa Suomen yrittäjät ja sen aluejärjestöt sekä Kauppakamarit. Portaalia kehitetään edelleen käyttäjien antamien kehitysehdotusten perusteella.

Portaali löytyy osoitteesta www.tilastokeskus.fi/yrityksille.

Ei yritystukia työpaikkojen siirrolle Suomesta AKAVAn mielestä yritysten liiketoimintojen siirtoa halvemman työvoiman maihin tai lähemmäs markkinoita ei pidä edistää suomalaisilla yritystuilla, etenkään jos se samalla merkitsee työpaikkojen menettämistä Suomesta.

– Suomen työllisyyden ja talouden kasvun kannalta on tärkeää, että yrityksille myönnettävien tukien takaisinperinnän ehtoja täsmennetään. On täysin kohtuullista vaatia, että saadessaan verovaroin maksettuja yritystukia, yritys myös huolehtii yhteiskuntavastuustaan ja tekee oman osansa suomalaisen työvoiman, veronmaksajien ja yhteiskunnan hyväksi, toteaa AKAVAn elinkeinopoliittinen asiamies Outi Ervasti.

Joskus yrityksen yksittäisen liike-

toiminnan osa-alueen siirtyminen voi kuitenkin edistää työllisyyttä myös Suomessa. Siksi AKAVAn mielestä tuen takaisinperintä pitää rajata vain niin tapauksiin, jolloin Tekesin tukema liiketoiminta myydään, pantataan tai siirretään ulkomaille.

AKAVA edellyttää tukien takaisinperinnän määräajan pituuteen tarkempia lisäselvityksiä kuin mitä kauppa- ja teollisuusministeriö esittää. Joidenkin innovaatioiden synnyttämä hyöty yritykselle, suomalaiselle kansantaloudelle ja työllisyydelle näkyy vasta useamman kuin viiden vuoden kuluttua innovaation synnystä, joten viiden vuoden määräaika on liian lyhyt takaisinperinnälle.

AKAVA otti kantaa kauppa- ja

teollisuusministeriön esitykseen teknologisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuesta annetun asetuksen muuttamiseksi. Asetuksen tavoitteena on tarkentaa Tekesin tuen myöntämisen ehtoja, tavoitteiden määrittelyä ja sitovuutta yrityshankkeissa.

Ministeriön keskeisin muutosesitys koskee Tekesin yritykselle myöntämän tuen takaisinperintää. Esityksen mukaan Tekes voisi jatkossa periä tuen tai sen osan takaisin, jos tukea saavan hankkeen tavoitteet jäävät oleellisin osin toteutumatta yrityksen liiketoiminnan muutoksen kuten esimerkiksi ulkomaille siirtymisen tai myynnin vuoksi.

Akavalainen 6 | 2006

29

Yrittäjän asia on kaikkien asia

AKAVAn ammatinharjoittajien ja yrittäjien jaoston vetäjä Martti Similä on tyytyväinen. Yrittäjien asema tunnustetaan AKAVAssa ja se näkyy toiminassa monin tavoin.

Marketta Harinen tiedottaja AKAVA

Similä johti AKAVAn ammatinharjoittajien ja yrittäjien neuvottelukuntaa kaksi vuotta. Nyt on menossa ensimmäinen vuosi ammatinharjoittajien ja yrittäjien jaoston AYJ:n vetäjänä.

Similä on mielissään, että yrittäjien asema tunnustetaan AKAVAssa. Viime keväänä ilmestyi tutkimus akavalaisesta yrittäjyydestä, tänä syksynä järjestettiin ensimmäinen elinkeinopoliittinen seminaari ja yrittäjille on pidetty omia koulutustilaisuuksia jo muutaman vuoden ajan.

Tutkimusta kohtaan osoitettu kiinnostus kertoo, että tietoa yrittäjyydestä kaivataan lisää. Lokakuun lopussa ilmestyikin ihka ensimmäinen akavalainen yrittäjäesite. Sitä on tarkoitus jakaa myös kotimaisille ja ulkomaisille sidosryhmille.

– Ilmapiiri yrittäjyydelle on tullut viime vuosina suopeammaksi. Suomen hallituksella on oma yrittäjyysohjelma, on yrittäjäkoulutusta, on työttömyysturvaa. Enää ei saa potkuja ammattijärjestöistäkään, jos rupeaa yrittäjäksi. Päinvastoin. Järjestöissä keksitään keinoja, joilla nuoret yrittäjät saataisiin mukaan yhdistystoimintaan.

Tärkeä AKAVAn sisäinen tavoite olisi saada kaikkien jäsenjärjestöjen jäsenrekisterit sellaiselle tasolle, että akavalaiset yrittäjäjäsenet tavoitettaisiin vaivatta. Nyt heidän todellinen määränsä on osittain arvailujen varassa.

Tuloveron alentaminen myös yrittäjien hyöty Martti Similä tunnetaan akavalaisessa kentässä tiukkana asiansa ajajana ja yrittäjänä. Tulisieluisten paimenkirjei-

30

Akavalainen 6 | 2006

Martti Similä sanoo, ettei yhtenäkään päivänä ole tarvinnut herätä tympääntyneenä yrittäjän aamuun. Olisi vain pitänyt valita yrittäjän ura huomattavasti aiemmin.

MARKETTA HARINEN

Ilona Mäenpää tiedottaja Insinööriliitto

den ajoista asiat ovat rullanneet kovasti suotuisampaan suuntaan. Nyt valiokunta saa jopa toimia neuvonantajana, kun yrittäjien asioita maassa hoidetaan.

AKAVAn hallitusohjelman tavoite tuloveroprosenttien alentamisesta on myös yrittäjien ja ammatinharjoittajien kannalta tärkeä päämäärä. – Harva meistä pystyy kartuttamaan niin paljon pääomia, että pääsisi nauttimaan 28 prosentin pääomaverosta, Similä tuumaa.

Muitakin tavoitteita on mielessä.

Liikkeen luovutussäännöstö on Similän mielestä kehno ja estää erityisesti kasvuyrittäjyyttä, kun vaikeuksiin joutuneen firman uusi omistaja joutuu kuittaamaan edelliseltä omistajalta hoitamatta jääneet palkat ja korvaukset.

Yrittäjille pitäisi myös palauttaa oikeus päättää itse, miten haluaa

eläkettään kartuttaa. Similän mielestä sosiaalietuuksien maksun suuruuden sitominen YEL-vakuutusmaksuun pakottaa ottamaan suuremman eläkevakuutuksen kuin olisi tarpeen.

Arvonlisäveron kerääminen business to business -alueella yksin töitä tekeviltä on yksinkertaisesti tyhmää.

– Veron kertymä ei yhtään vähenisi, vaikka yksin asiakasfirmoilleen työtä tekevät saisivat tehdä työtä ilman arvonlisäveroa, koska silloin he eivät voisi myöskään tehdä vastaavaa avl-vähennystä. Meitä on 100 000. Ajattele mikä säästö valtiolle, kun vuodessa olisi 1,2 miljoonaa tilityskertaa vähemmän! Omien alv-ostojen verot saisi vähentää esimerkiksi neljä kertaa vuodessa yhteisöverosta, Similä esittää.

Ay-toimintaa, tatteja ja musiikkia Ammattiyhdistystoiminta on Similällä verissä, sillä jo isä toimi 1950-luvun alussa ay-jäsenmaksujen kerääjänä.

Ensimmäisessä työpaikassaan Imatran Voimassa Similä puuhasi Voimayhtiöiden insinöörijärjestön perustamista.

Yrittäjien edunvalvontaan hän alkoi paneutua ryhdyttyään itse yrittäjäksi reilut kymmenen vuotta sitten. Similä on aktiivinen yrittäjien etujen valvoja AKAVAn lisäksi myös omassa jäsenjärjestössään Insinööriliitossa.

– 1990-luvun alun lamavuosien aikana palkkatyössä alkoi tuntua pahalta: työpaikalla ei ollut enää mukavaa, Similä kertoo. – Porukkaa lomautettiin, mutta se ei saanut näkyä firmasta ulospäin. Joiltain päiviltä ei saanut palkkaa eikä päivärahaa. Minulla oli myös työnantajan kanssa erilaisia näkemyksiä siitä, miten tuotekehitystä pitäisi viedä eteenpäin. Uskoin, että pystyn myymään osaamistani omiin nimiini siinä missä jonkun firmankin nimiin.

Similän yhden hengen firma, Konsultointi Credeltco Oy, tekee pääasiassa tuote- ja tuotannonkehitystyötä enimmäkseen metalliteollisuuden valmistaville ja suunnitteleville yksiköille.

– Olen elämäni aikana ollut mukana noin 300 tuotekehitysprojektissa. Muita en työllistä, mutta minulla on yhteistyöverkosto, jolle syötän jatkuvasti töitä ja käytän heitä alihankkijoinani tai päinvastoin. Niin kauan kuin verokiila on nelinkertainen omaan palkkaan verrattuna, ei kukaan lähde pelkällä aivotyöllä firmaa kasvattamaan. On eri asia, jos työ perustuu toiminnalle, jonka pystyy teollistamaan, Similä sanoo.

Similä sanoo katuvansa vain yhtä

asiaa. Sitä, että ei ryhtynyt yrittäjäksi paljon aiemmin.

– Olisin säästynyt monelta mielipahalta, jos olisin lähtenyt yrittäjäksi silloin kun lama alkoi painaa. Yrittäjyyden huono puoli kääntyy esiin vain kerran kuussa, arvonlisäveron maksupäivänä. Mutta aikataulunsa saa määrätä itse, lomanpidosta ei tarvitse murehtia ja palkankorotuksista huolehtivat kilpailijat.

Tosiasiassa Similä pitää myös lomaa. Viikkokausien löhöilyä hän ei sano tarvitsevansa. Muutama päivä kerrallaan riittää, kunhan saa samoilla

luonnossa ja poimia vaikka tatteja kuten tänä syksynä Pohjois-Karjalassa.

Neljä sankollista niitä kertyi.

Similä rentoutuu hyvin myös musiikin parissa. Klarinetista ääniä taikoessa ei ennätä eikä voi ajatella työasioita, vaan on tiukasti keskityttävä nuotteihin. Hyvinkäänkylän puhallinorkesteri ja juuri tänä syksynä sata vuotta täyttänyt Riihimäen työväenyhdistyksen soittokunta ovat olleet Similän musiikillisia viiteryhmiä.

– Jonkun pitää ylläpitää perinteitä, puhallinmusiikin soimista, Similä sanoo.

PIENYRITYSKESKUS

MENESTYS SYNTYY OSAAMISESTA PERUSTA OMA YRITYS (12 op) Yrittäjyysvalmennus pää- ja sivutoimisen yrityksen perustamista suunnitteleville 10.1.-5.6.2007. Valmennuksen hinta on 425 euroa ja se toteutetaan iltaopintoina.

YOUNG BUSINESS TODAY (8 op) Yrittäjäksi valmentava koulutusohjelma verkossa asiantuntijan ohjauksessa 22.1.15.5.2007.

Verkkokoulutuksen hinta on 120 euroa.

Lisätietoja ohjelmista: • www.hse.fi/pienyrityskeskus, puh. 010 217 8610, pyk@pyk.hkkk.fi

PIENYRITYSKESKUS

Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Mikkeli, Helsinki, Pietari, Tallinna

Akavalainen 6 | 2006

31

Palkansaajasta yrittäjäksi – miten käy työttömyysturvan Yrittäjälläkin on oikeus työttömyyspäivärahaan. Sovellettavat säännökset muuttuvat oleellisesti, kun palkansaaja ryhtyy yrittäjäksi tai työllistyy omassa työssä. Jo 15 prosentin omistusosuus tekee toimitusjohtajasta yrittäjän.

Eero T. Anttila johtaja Erityiskoulutettujen työttömyyskassa

Työttömyysturvalain mukaan yrittäjäksi katsotaan henkilö, joka päätointaan varten on velvollinen ottamaan yrittäjien eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaisen eläkevakuutuksen. Yrittäjänä pidetään myös työntekijöiden eläkelakien piiriin kuuluvaa, yrityksessä työskentelevää henkilöä, joka yksin tai perheenjäsentensä kanssa omistaa tai jonka perheenjäsenet omistavat vähintään puolet tuon yrityksen osakepääomasta tai

osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai joilla muutoin on vastaava määräämisvalta.

Yrittäjä on myös henkilö, joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosentin omistus yhtiöstä.

Perheenjäseninä pidetään samassa taloudessa asuvaa avio- ja avopuo-

MARKETTA HARINEN

AKAVAn ammatinharjoittajien ja yrittäjien jaosto järjesti lokakuussa Menestyvä yrittäjä -koulutuspäivän. Tärkeää asiaa kuultiin kansallisesta hankintalaista sekä pienyrittäjän oman työn hinnoittelusta ja markkinoinnista.

Korkeasti koulutettujen yrittäjien määrä on ollut viime vuosina kasvussa, kun perusasteen ja keskiasteen yrittäjien määrä on laskenut. AKAVA onkin tehostanut entisestään yrittäjäjäsentensä edunvalvontaa.

32

Akavalainen 6 | 2006

lisoa sekä lapsia ja vanhempia. Johtava asema tarkoittaa osakeyhtiössä toimitusjohtajaa ja hallituksen varsinaista jäsentä, kommandiittiyhtiössä vastuunalaista yhtiömiestä ja avoimessa yhtiössä kaikkia yhtiömiehiä. Omistuksella tarkoitetaan myös välillistä omistusta.

Palkansaajasta yrittäjäksi Yritystoimintaa tai omaa työtä aloittavan katsotaan työllistyvän siinä päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Liikevaihdolla ei yleensä ole työvoimapoliittisessa tarkastelussa merkitystä. Yritystoiminta katsotaan aloitetuksi varsinaisen tuotannollisen tai taloudellisen toiminnan aloittamisesta.

Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Yrityksenä pidetään myös maatalousyritystä.

Henkilön katsotaan työllistyvän siihen ajankohtaan asti, jona yritystoiminta tai oma työ on todistettavasti lopetettu tai se on ollut yhdenjaksoisesti todisteellisesti keskeytettynä vähintään neljän kuukauden ajan.

Yritystoiminnan tai oman työn lopettamista tai neljän kuukauden keskeytystä ei edellytetä, jos henkilön päätoiminen työllistyminen on ollut satunnaista, henkilöä on pidettävä palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä tai jos yritystoimintaa luonnonolosuhteiden vuoksi pidetään kausiluonteisena.

Henkilön päätoimisen työllistymisen katsotaan olleen satunnaista, jos hän on perheenjäsen, joka itse ei omista yritystä ja joka on työllistynyt yrityksessä tai omassa työssä yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan.

Palkansaajaan rinnastettavalla yrittäjällä tarkoitetaan käytännössä freelanceria, joka on pysyvässä toimeksiantosuhteessa kerrallaan yhteen ja samaan toimeksiantajaan, jonka välittömän johdon ja valvonnan alainen hän on.

Yrittäjäkassan jäsenen työttömyysturva Yrittäjäkassan jäseneksi voi liittyä Suomessa vakituisesti asuva yrittäjä, joka ei ole täyttänyt 65 vuotta ja joka on ottanut vähintään 8 520 euron vuosituloon perustuvan lakisääteisen eläkevakuutuksen. Tällöin yritystoiminnan katsotaan olevan laajuudeltaan olennaista.

Työssäoloehto täyttyy, kun yrittäjä on ollut yrittäjäkassan maksavana jäsenenä vähintään 24 kuukautta. Palkansaajakassan jäsen, joka siirtyy yrittäjäkassaan 30 päivän kuluessa yritystoiminnan aloittamisesta, saa työssäoloehtoon enintään 6 kuukauden hyvityksen. Tällöin työssäoloehto voi täyttyä jo 18 kuukauden jäsenyydellä.

Yrittäjäkassasta palkansaajakassaan siirtyvä puolestaan saa hyväkseen enintään 11 viikon hyvityksen palkansaajan työssäoloehtoon.

Yrittäjä voi saada päivärahaa, jos hän todisteellisesti lopettaa yritystoimintansa tai on keskeyttänyt sen yli 4 kuukauden ajaksi ja on ilmoittautunut työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Päivärahan suuruus määräytyy kassaan liittyessä valitun eläkevakuutuksen työtulon mukaisesti.

Päivärahaa maksetaan seitsemän päivän omavastuuajan jälkeen viideltä

päivältä viikossa enintään 500 päivää.

Palkansaajasta yrittäjäksi siirtyvällä on yleensä ns. jälkisuojaoikeus. Tämä tarkoittaa oikeutta saada päivärahaa yrittäjyyttä edeltäneen palkkatyön ja -tulon perusteella, jos yritystoiminta lopetetaan 18 kuukauden jälkisuoja-ajan kuluessa.

Sivutoimisella yrittäjällä oikeus palkansaajan päivärahaan Yritystoiminta tai oma työ katsotaan sivutoimiseksi, jos henkilö on ollut vähintään 10 kuukauden ajan kokoaikatyössä ja on samaan aikaan harjoittanut sivutoimista yritystoimintaa tai jos muutoin voidaan päätellä yritystoiminnan vaatiman työmäärän olevan niin vähäistä, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Mahdollisessa työttömyystilanteessa palkansaajakassa maksaa edellytysten täyttyessä hakijalle täyttä tai soviteltua päivärahaa.

Ratkaisut yritystoiminnan päätoimisuudesta tai sivutoimisuudesta tekevät paikalliset työvoimatoimistot ja työvoimatoimikunnat, joiden lausunnot sitovat työttömyyskassaa.

Yleisimpiä harmituksia Apurahaa vastaanottava tutkija ei useinkaan miellä tekevänsä omaa työtä. Ongelmia syntyy, jos apurahakausi loppuu ja tutkimus on edelleen kesken. Tutkijan on vaikea hakeutua työttömyyspäivärahalle, jos tutkimustyö ei ole todisteellisesti loppunut tai sen päättyminen on vaikeasti osoitettavissa.

Vähäistä omaa työtä tekevät ammatinharjoittajat ovat väliinputoajia.

Heille ei kerry riittävää palkansaajan työssäoloehtoa eikä heidän kannata hakeutua yrittäjäkassaan vähäisen yritystulon vuoksi.

Yrittäjän työeläkevakuutettu puoliso ei yleensä miellä olevansa yrittäjä, varsinkin kun on kysymys osakeyhtiöstä ja toimenkuvasta, joka ei liity suoraan yrityksen tuloksen tekemiseen. Yrittäjän status poistuu vasta yritystoiminnan lopettamisella tai sen keskeyttämisellä. Lakiin tosin esitetään muutosta, jossa toiminnan lopettamista tai keskeytystä ei edellytettäisi, jos henkilön työ on loppunut tuotantosuunnan lopettamisen tai vastaavan syyn johdosta. Muutos koskettaa valitettavasti vain harvoja. On arvioitu, että uudistuksesta pääsee osalliseksi noin 500 ansiopäivärahan saajaa.

Työttömyyskassaa pitää muistaa vaihtaa 30 päivän sisällä siitä, kun status vaihtuu palkansaajasta yrittäjäksi tai yrittäjästä palkansaajaksi.

Väärään kassaan maksettu jäsenmaksu ei luo oikeutta työttömyysturvaan.

Lisätietoja: Tarkennuksia ja lisätietoja saat omasta työttömyyskassastasi tai Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassasta www.ayt.fi sekä Työttömyyskassojen yhteisjärjestön kotisivuilta www.tyj.fi.

Akavalainen 6 | 2006

33

Työ tekijäänsä kiittää?

Asiantuntijoilta vaaditaan paljon, mutta palkitaan pihisti

Avainhenkilöitä palkitaan Suomessa kehnosti eikä heidän työympäristöstään huolehdita, käy ilmi kansainvälisestä vertailusta. Yritysjohtajat luottavat siihen, että tulevaisuuden työntekijöitä houkuttavat eniten työn sisältö ja ura- tai kehittymismahdollisuudet.

Birgitta Suorsa UP-uutispalvelu

MPS:n tutkimukseen vastasi kaikkiaan 945 yritysten ylintä johtajaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Virosta.

Vain joka kymmenes suomalaisjohtaja uskoi kilpailukykyisen ansiotason merkitsevän rekrytoinneissa.

Viihtyisien työolojen ja yrityksen tarjoamien etujen arveli kiinnostavan väkeä vain neljä prosenttia johtajista.

– Kolme tärkeintä - työn sisältö, ura ja palkitseminen - ovat aika rajalliset keinot houkutella väkeä, jos uskotaan työvoiman tarjonnan vähenevän, tutkimuspäällikkö Niilo Mäkelä MPS-Yhtiöistä toteaa.

– Yritysten kannattaa satsata palkitsemisen lisäksi viihtyvyyteen ja työpaikan olosuhteisiin, hän arvioi.

Joka kolmannessa yrityksissä oli sattunut kahden vuoden aikana avainhenkilöiden uupumistapauksia, norjalaisyrityksissä liki puolessa.

Kuitenkin avainhenkilöiden odotetaan yhä ylittävän normaalit työajat miltei kaikissa yrityksissä, ja varsinkin Suomessa heiltä edellytetään viikonlopputöitä. Jatkuvaa tavoitettavuutta odotettiin 38 prosentissa yrityksistä.

Mäkelän mukaan on kuitenkin lohdullista, että yritykset aikovat tulevaisuudessa panostaa enemmän avainhenkilöiden hyvinvointiin.

Motivointiin ei satsata Vain joka kolmas suomalaisyritys kiinnitti huomiota työntekijän motivointiin. Yritysjohtajat tuntuvat ulkoistaneen motivoinnin asiantuntijoille itselleen.

– Kun organisaatiosta halutaan

34

Akavalainen 6 | 2006

Vain joka kolmas suomalaisyritys kiinnitti huomiota työntekijän motivointiin. vuorovaikutteinen, avainhenkilöksi valitaan yhteistyökykyinen ja vuorovaikutustaitoinen henkilö. Organisaatiota ei kehitetä, Mäkelä kärjistää.

Yritysjohtajat arvioivat yritysuskollisuuden vähenevän. Suomessa ja Norjassa peräti 68 prosenttia johtajista uskoi avainhenkilöiden vaihtuvuuden lisääntyvän. Joka kolmas suomalaisjohtaja arveli avainhenkilön vaihtavan työpaikkaa parempien ansioiden vuoksi.

Vajaa puolet kertoi yrityksellään olevan jo nyt vaikeuksia löytää osaavia henkilöitä.

Toisaalta yritykset eivät ole valmiita sitouttamaan avainhenkilöitään.

Miltei puolet suomalaisjohtajista arveli sitouttamisen jopa vähenevän vastaisuudessa.

Mäkelä muistuttaa myös kolikon toisesta puolesta.

– Suomessa työsuhteet ovat lyhentyneet nopeassa ajassa. Myös uutiset isoista irtisanomisista ja ydintoimintoihin keskittyminen ulkoistamisineen murentavat työntekijöiden yritysuskollisuutta.

Alle puolet yrityksistä oli kehittämässä pitkäjänteisiä palkitsemismuotoja avainhenkilöiden pitämiseksi.

– Palkitsemiseen tulee ehkä

enemmän yksilöllistä vaihtelua. Joillekin avainsana voi olla koulutus, toiselle pari ylimääräistä vapaapäivää, jollekin bonus, Mäkelä ennakoi.

Palkitseminen pielessä?

Palkitsemisjärjestelmät eivät valtaosassa suomalaisyrityksiä parantaneet tavoitteiden saavuttamista saatikka edistäneet osaamisen jakamista ja yhteistyötä.

– Jos palkitsemisjärjestelmä ohjaa yksin tekemiseen, se ylläpitää osaamisen keskittymistä. Tieto on valtaa.

Tulospalkkaus tuo mukanaan pientä kilpailua, Mäkelä kommentoi.

Vain puolet suomalaisjohtajista piti avainhenkilöiden palkitsemista oikeudenmukaisena, Ruotsissa reilu kolmannes.

– Tulos on hurja. Ainakin ylimmän johdon olettaisi vaikuttavan palkitsemismenetelmiin. Jos kokemus on toisenlainen, herää kysymys, olisiko järjestelmissä vielä tekemistä. Tutkimusten mukaan epäoikeudenmukainen palkitseminen herättää henkilössä ainakin pitkässä juoksussa negatiivisuutta, Mäkelä toteaa.

Tu t k i t t u a

Ajan hallinta vaikuttaa terveyteen Erityisesti naisen terveyteen vaikuttaa se, miten hyvin hän pystyy hallitsemaan työaikaansa. Tämä kävi ilmi kymmenen suomalaisen kaupungin henkilöstön työoloja ja terveyttä koskevasta väitöstutkimuksesta.

Kun naiset eivät voineet hallita työaikojaan, riski henkiseen rasittuneisuuteen ja lääkärin määräämään sairauslomaan kasvoi puolitoistakertaiseksi. Myös riski terveyden heikkenemisen kokemiseen tuplaantui.

Hyvä työaikojen hallinta vähensi sairauspoissaoloja erityisesti tilanteissa, joissa nainen joutui venymään moneen. Runsailla kotitöillä, pitkillä työmatkoilla ja 75 tunnin kokonaistyöajalla viikossa ei ollut merkitystä, jos nainen pystyi vaikuttamaan työpäivänsä alkamisja päättymisajankohtaan, taukoihin ja muun muassa yksityisasioiden hoitamiseen työpäivän kuluessa.

Miehillä huono työaikojen hallinta lisäsi sairauspoissaoloja, jos heillä oli lapsia kotona tai he tekivät ruumiillista työtä.

Leena Ala-Mursula: Employee worktime control and health. Acta universitatis Ouluensis.

2006.

Kolme lasta laittaa palkkaloukkuun Perheellisten työssäkäyvien naisten ansiot jäävät jälkeen lapsettomien naisten ansioista. “Lapsihaitta” on keskimäärin 10 prosenttia. Miehillä vastaavaa haittaa ei havaittu tilastoaineistoja tutkittaessa.

Kolmen tai useamman lapsen äiti ansaitsee 22 prosenttia vähemmän kuin samanikäinen lapseton kanssasisarensa.

Palkkaero riippuu myös lasten iästä. Yksi alle kouluikäinen lapsi pudottaa äidin vuosipalkkaa 10 prosentilla, kaksi 19 prosentilla ja kolme alle kouluikäistä jopa 30 prosentilla.

Kun lapset tulevat kouluikään, palkkaero kapenee viiteen prosenttiin.

Jenni Kellokumpu: Lasten vaikutus äidin palkkaan.

Palkansaajien tutkimuslaitos. 2006.

Kiire kasvaa, stressi vähenee Yli puolet työssäkäyvistä kokee työssään kiirettä, kun kolme vuotta sitten osuus oli 43 prosenttia. Vaikka kiire on kasvanut, stressioireet ovat vähentyneet edelleen. Työn henkinen rasittavuus on pysynyt ennallaan.

Stressin arvellaan karsiutuneen työn tiimimäistymisen myötä. Kuusi vuotta sitten tiimimäisesti työskenteli reilu kolmannes, nyt yli puolet työssäkäyvistä. Myös arviot työilmapiiristä ovat parantuneet. Vastaajista 58 prosenttia ilmoitti työpaikkansa ilmapiiriä kohennetun erilaisin keinoin.

Työuran pidentämistä vieroksutaan. Lähes joka toinen työssäkäyvistä ei halunnut jatkaa töissä 63 ikävuoden jälkeen.

Työ ja terveys –haastattelututkimus v. 2006.

Taulukkoraportti. Työterveyslaitos 2006.

Palvelujen tuottavuus heikkoa Yksityisen palvelusektorin tuottavuus jää Suomessa OECD-maiden keskitasolle, ja julkisten palvelujen tuottavuudessa keskitason alapuolelle, käy ilmi Keskuskauppakamarin teettämästä selvityksessä.

Suomi kirii yksityisellä sektorilla kiitettäville sijoille ainoastaan posti- ja telepalveluissa sekä rahoitusalalla. Hyvää asemaa selittää nopea uuden teknologian käyttöönotto.

Tehdasteollisuus tuottaa Suomessa kolmanneksi parhaiten Yhdysvaltain ja Belgian jälkeen.

Kun Ruotsin ja Suomen tuottavuutta vertaillaan toimialoittain, Suomi päihittää naapurinsa vain paperi- ja elektroniikkateollisuudessa sekä metallin perusteollisuudessa.

Ville Kaitila, Reijo Mankinen ja Nuutti Nikula: Yksityisten palvelualojen kansainvälinen vertailu. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos 2006.

Työnhakusuunnitelmia ei päivitetä Työnhakijan ja työvoimaviranomaisen yhdessä laatima työnhakusuunnitelma jää yleensä päivittämättä. Lisäksi suunnitelmia kiusaa muodollisuus ja epärealistisuus.

Lähes kaikille työttömille työnhakijoille oli laadittu työnhakusuunnitelma, mutta Ruuh-

ka-Suomessa harvemmin kuin muualla. Suunnitelma oli päivitetty vain joka toiselle viisi kuukautta työttömänä olleista.

Myönteistä oli, että noin puolet työttömistä oli vuoden kuluttua suunnitelman laatimisesta työllistynyt, hakenut koulutukseen tai saanut tukityöpaikan.

Simo Aho: Työnhakusuunnitelmien toteutusten seuranta. Työpoliittinen tutkimus 319.

Helsinki 2006.

Työn merkitys muuttuu Työ oli aiemmin velvollisuus, nyt yhä useammin mahdollisuus toteuttaa itseään. Samalla vapaa-ajan ja työn erottelu hämärtyy, toteavat työttömät työihanteissaan.

Yli tuhannen työttömän kirjoitusten perusteella suomalaisten käsitys työn merkityksestä on muuttumassa. Työ mielletään persoonalliseksi, tekijän kiinnostuksiin ja identiteettiin liittyväksi asiaksi.

Työn puute on yhä häpeä ja pettymys, mutta myös arvovalintojen pohdinnan paikka. Palkkatyön ulkopuolelta elämään löytyi sisältöä läheissuhteista ja harrastuksista. Työttömät määrittelivät työttömän aktiiviseksi, osaavaksi ja kekseliääksi ihmiseksi.

Teemu Taira: Työkulttuurin arvomuutos työttömien kerronnassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia. 2006.

Mainosten mies on tavis Suomalainen mies on keski-ikäinen, rennosti pukeutunut, mieluummin hoikka kuin lihaksikas, jos mainoskuviin on uskominen.

Yhteensä tuhannen yhdysvaltalaisen ja suomalaisen aikakauslehtimainoksen välittämä mieskuva on väitöstutkimuksen mukaan kaukana stereotypioista. Amerikkalaisten mainosten mies on useimmiten pyöreä.

Vielä 1970-luvulla miestä tarvittiin autojen mainostamiseen, nyt viihde-elektroniikan kauppaamiseen. Yhdysvalloissa liki puolessa “miesmainoksista” myydään terveys- ja hyvinvointituotteita.

Ulla Hakala: Adam in ads. A thirty-year look at mediated masculinities in Finland and in US. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja.

2006.

Up/Birgitta Suorsa

Akavalainen 6 | 2006

35

Käppyrä kertoo

Suomen verokertymän rakenne

Vaikka Suomen bruttoveroasteen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut , verotulot ovat kuitenkin kasvaneet.

Eugen Koev tutkimuspäällikkö

Vuonna 2005 Suomessa valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot keräsivät veroina ja veroluonteisina maksuina noin 69 miljardia euroa.Verokertymästä 30,7 prosenttia, 21,2 miljardia euroa, kertyi kotitalouksien tuloveroista. Siihen laskettiin valtion ja kuntien ansiotuloverot, mutta lisäksi myös pääomatulovero, jonka luonnolliset henkilöt maksavat esimerkiksi osinko- ja vuokratuloistaan.

Yhteisöjen, toisin sanoen yritysten, maksama tulovero oli noin 5 miljardia euroa. Tavaroista ja palveluista maksettiin veroja yhteensä 21,8 miljardia euroa eli 31,6 prosenttia verokertymästä. Tässä luokassa tärkein on arvonlisävero, joka tuotti 14,3 miljardia euroa. Perintöveron tuotto oli vajaat puoli miljardia.

Sosiaaliturvamaksujen tuotto oli vuonna 2005 18,8 miljardia euroa, josta työeläkemaksujen osuus oli 13,9 miljardia euroa. Sosiaaliturvamaksut luokitellaan erikseen muista veroista, koska niiden perusteella kerätty rahamäärä on sidottu tiettyyn tarkoitukseen. Esimerkiksi eläkemaksuja käytetään juuri kattamaan nykyisiä ja rahastoimaan tulevia eläkkeitä. Lisäksi sosiaaliturvamaksuilla on tiettyä vakuutuksille tyypillisiä piirteitä kuten maksun ja etuuden välinen vastaa-

Eri verolajien bkt-osuudet verotuloista 1996 ja 2005 15,4 13,5

9,6

8,9 9,1

8,4 5,7

4,8

4,0

3,0 3,3

2,8 1,2 1996

1,2 2005*

Kotitalouksien tuloverot Työnantajien SOTU-maksut ALV Muut tavaroista- ja palveluista maksetut verot Vakuutettujen SOTU-maksut Yhteisöjen tuloverot Lähde: Tilastokeskus, oma laskelma Muut verot

vuus. Parhaiten nämä piirteet toteutuvat nykyisin työeläkkeiden kohdalla.

Eri verolajien osuus verotuloista 2005 (verotulot yhteensä 69 mrd. euroa) Kotitalouksien tuloverot 30,7 % Muut verot 2,8 % Muut tavaroistaja palveluista maksetut verot 10,9 %

ALV 20,7 %

Yhteisöjen tuloverot 7,6 %

Työnantajien SOTU-maksut 20,4 % Vakuutettujen SOTU-maksut 6,8 %

Lähde: Tilastokeskus

36

Akavalainen 6 | 2005

Viimeisen kymmenen vuoden aikana palkansaajien tuloverotusta on kevennetty merkittävästi. Verokevennysten vuoksi kotitalouksien maksamien tuloverojen bruttokansantuote-osuus on laskenut vuosien1996-2005 aikana noin 2 prosenttiyksikköä, vaikka absoluuttisesti kyseisen verolajin kertymä kasvoikin.

Samaan aikaan myös työnantajien ja vakuutettujen sosiaaliturvamaksujen BKT-osuus laski. Yhteisöveron BKTosuus oli 2005 vain hieman korkeampi kuin vuonna 2006, mutta kyseisen veron tuotto on vaihdellut merkittävästi.

Huippuvuonna 2000 sen BKT-osuus oli peräti 6 prosenttia.

Kaikkiaan Suomen bruttoveroaste, eli verojen ja sosiaaliturvamaksujen BKT-osuus laski vuosien 1996-2005 välisenä aikana 47 prosentista 44 prosenttiin. Reaalisesti verotuotot kuitenkin kasvoivat 28,7 prosenttia.

Nimityksiä

Moisiosta valtiotieteilijöiden puheenjohtaja Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL:n uudeksi puheenjohtajaksi on valittu VTM Elina Moisio.

Moisio on Helsingissä vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen. Hän työskentelee Helsingin yliopiston alumnikoordinaattorina ja on aiemmin toiminut työelämän tutkijana muun muassa Työterveyslaitoksella. Moision juuret ovat opiskelijatoiminnassa. Hän toimii parhaillaan HYY:n varapuheenjohtajana ja on aiemmin hoitanut sekä HYY:n hallituksen että SYL:n puheenjohtajan tehtäviä.

Elina Moision mielestä on aika viedä ammattiyhdistystoiminta uudelle vuosituhannelle. Moision mukaan työelämän kehittämisessä unohtuvat helposti tietyt työntekijäryhmät

Uotila johtamaan ammattivalmentajia

kuten pätkätyöläiset, nuoret naiset ja maahanmuuttajat. Myös työelämän tasa-arvoasiat ovat lähellä Moision sydäntä.

– Tulopoliittisissa neuvotteluissa sovitaan palkkojen lisäksi talous-, tulonjako- ja sosiaalipoliittisista toimista. Neuvottelupöydissä pitää olla mukana työn ja perheen yhteensovittamisen edistäminen sekä naisten ja miesten välisten palkkaerojen poistaminen.

Unohtaa ei myöskään sovi asiantuntijuus- ja esimiestehtävissä toimivien edunvalvontaa, Moisio sanoo.

SVAL:n ja varapuheenjohtajaksi valittiin valtiot. yo Jussi Salonranta. Saloranta on ollut aiemmin muun muassa AKAVAn opiskelijajärjestö AOVAn puheenjohtajana.

Laitinen Professoriliiton puheenjohtajaksi

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajaksi on nimitetty valtiotieteen tohtori Jaakko Kiander (s. 1963) kolmivuotiskaudeksi.

Jaakko Kiander on aiemmin toiminut muun muassa Yrjö Jahnssonin säätiön tutkimusjohtajana, Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhempana tutkijana ja Helsingin kauppakorkeakoulun erikoistutkijana. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen palveluksessa hän on ollut vuodesta 1997 ja toimii nykyisin sen tutkimusprofessorina.

MAARIT KYTÖHARJU

Kiander Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajaksi

PROFESSORILIITTO

MATTI ERKKILÄ

Suomen Ammattivalmentajat SAVAL:n vuosikokous valitsi taitoluisteluvalmentaja Anuliisa Uotilan johtamaan 450 jäsenistä ammattivalmentajien edunvalvontajärjestöä. Uotila on toiminut neljä vuotta SAVALin varapuheenjohtajana. Hänen toimikautensä on kaksi vuotta.

Uotila seuraa tehtävässä Erkka Westerlundia, joka johti yhdistystä neljä vuotta.

Westerlund ei asettunut enää ehdolle, sillä nykyisessä työssään Suomen Urheiluopiston johtajana hän on työnantajan edustaja.

Professoriliiton uudeksi puheenjohtajaksii on valittu professori Risto Laitinen kaksivuotiskaudelle 2007-2008. Laitinen on epäorgaanisen kemian professori ja toimii kemian laitoksen johtajana Oulun yliopistossa. Hän on ollut pitkään aktiivisesti mukana Professoriliiton toiminnassa, muun muassa liiton hallituksessa vuodesta 2001 lähtien.

Laitinen pitää valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa suurimpana lähiaikojen uhkana yliopistolaitoksen kehittymiselle. - Kukaan ei vielä tiedä, mitä hyötyä tuottavuusohjelmasta tulee olemaan, Laitinen toteaa.

Akavalainen 6 | 2005

37

Kirja-arvio

Luovan luokan pako Yhdysvaltalaisen professorin Richard Floridan kirjassa Luovan luokan esiinmarssi hän esitti talouskasvun keskeiseksi tekijäksi luovuuden. Taustalla on teknologian, kykyjen ja suvaitsevuuden korkea taso, mutta ennen kaikkea niiden yhdistelmä.

Markus Penttinen kansanvälisten asioiden päällikkö

Floridan uusi kirja Luovan luokan pako on suora jatko edelliselle. Lisäksi kirjassa paneudutaan maahanmuuton merkityksen Yhdysvaltojen menestyksen selittäjänä.

Kuitenkin maa on sulkemassa oviaan ulkomaisilta kyvyiltä samanaikaisesti kun uusia nousijamaita on tulossa kilpailuareenalle. Kiinan ja Intian kaltaisten maiden ohella Floridan tuo monessa yhteydessä esiin myös Suomen. Yhdysvaltojen asema saattaa heiketä, kun kansainvälinen kilpailu aivoista kiristyy.

Kirjan mielenkiintoisinta antia suomalaisen näkökulmasta on verrata USA:n ja Suomen menestyksen eroja. Ensin mainittu ei ole edes yrittänyt saada väestöänsä laajasti kou-

lutettua, vaan on turvautunut ulkoiseen siirtolaisapuun. Suomessa on taas valittu toinen, lähes päinvastainen linja. Jopa kantaväestön ylikoulutuksen uhalla. Kansallisimmat eväät pärjäämiseen luonut Suomi ei ole niin haavoittuvainen aivokilpailussa kuin USA. Tästä syntyy silti jatkokysymys: voisiko Suomi menestyä vielä paremmin, jos se alkaisi järjestelmällisesti tuoda maahan etenkin hyvin koulutettuja tai opiskelemaan haluavia ulkomaalaisia? Luettuaan Richard Floridan teoksen nousevasta globaalista aivokilpailusta lukija alkaa lisäksi miettiä, pystyykö Suomi vastaisuudessa enää ylipäänsä selviämään näin kotikutoisesti.

AKAVA uskoo aidon yhteistoiminnan kehittämiseen Yhteistoimintalaista maan hallituksessa lopulta marraskuun alussa syntynyt sopu ilahdutti työmarkkinajärjestöjä, niin myös AKAVAa. Lokakuussa lain etenemistä häirinnyt hallituksen sisäinen erimielisyys saatiin sovittua, eikä lakiesitykseen tarvinnut tehdä kuin muutama pieni tarkennus.

Maan hallituksen saavuttama yksimielisyys yhteistoimintalakiesityksestä edistää avointa yhteistoimintaa myös lain piiriin tulevissa uusissa yrityksissä.

– Hallituksen tekemät tarkennukset yt-lakiesitykseen hälventävät toivottavasti niitä epäluuloja, joita on esitetty. AKAVA edellyttää nyt, että lakiesitys viedään ripeästi eteenpäin eduskunnassa, toteaa johtaja Markku Lemmetty AKAVAsta.

AKAVA on pääosin tyytyväinen esitykseen yhteistoimintalaista. Yt-lakia sovellettaisiin jatkossa eräin poikkeuksin yritykseen, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää aiemman 30 työntekijän rajan

38

Akavalainen 6 | 2006

sijaan. Lain soveltamisen piiriin tulisi näin lisää lähes 2 800 yritystä ja runsaat 66 000 työntekijää. Lisäksi yrityksen käsitettä ehdotetaan laajennettavaksi kattamaan kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yhteisöt.

Henkilöstön tiedonsaantiakin parannetaan.

Maan hallitus joutui vielä lokakuussa käymään asiasta keskustelua, mutta pääsi lopulta sopuun, kun lakikomitean ehdotukseen lisättiin muutamia tarkennuksia. Niinpä yrityksiin, joissa työskentelee 20-29 työntekijää, uutta lakia sovellettaisiin vasta kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta. Samoin neuvotteluvelvoitetta helpotetaan työsääntöjen, aloitetoiminnan ja työsuhdeasuntojen jakamista koskevissa neuvotteluissa. Lisäksi yrityksen koko ja taloudelliset vaikutukset voidaan ottaa huomioon, jos määrätään hyvitystä neuvotteluvelvoitteen laiminlyönnistä.

Myös neuvotteluaikojen yksinkertaistamiseen hallitus jätti puumerk-

kinsä. Komitean esityksen mukaisesti työntekijöiden irtisanomista, lomauttamista ja osa-aikaistamista koskevien neuvottelujen vähimmäisaika pitenisi seitsemästä päivästä 14 päivään, jos irtisanomiset koskevat alle 10 työntekijää. Jos ne koskevat vähintään 10 työntekijää, neuvotteluaika säilyisi kuutena viikkona. Hallituksen lisäys komitean esitykseen koskee yrityksiä, joissa on 20-29 työntekijää. Silloin neuvotteluaika olisi näissäkin tapauksissa kuitenkin 14 päivää.

Hallituksen esitykseen liittyy myös kaksi lausumaa lain seurannasta ja toimeenpanosta sekä työvoimaja elinkeinokeskuksiin nimettävistä virkamiehistä, joiden tehtävänä on antaa ohjeita ja neuvoja lain piiriin tuleville uusille yrittäjille ja koulutusta myös alle 20 työntekijää työllistäville kasvuyrityksille.

Tutustu uuden yt-lain sisältöön AKAVAn nettisivuilla osoitteessa www.akava.fi edunvalvonta työelämä työlainsäädäntö.

på svenska

N y t t f r å n A K AVA

AKAVAS mål för regeringsprogrammet 2007 Risto Piekka

AKAVAs ordförande

AKAVA vill fokusera den samhällspolitiska debatten på bildningen och dess betydelse. Finland har även tidigare nått framgångar genom satsningar på utbildning på alla dess olika stadier. Så bör man fortsätta, därför att Finland inte kan vara framgångsrik genom kvantitet, men kan uppnå och kommer att uppnå framgångar genom kvalitet.

Finlands strategi för högklassigt kunnande måste fullföljas under inkommande regeringsperiod . Än så länge har man bara kommit halvvägs.

Om man i vårt land verkligen vill stöda högt kunnande , bör ett av de viktigaste tyngdpunktsområdena under inkommande regeringsperiod vara en väl fungerande utbildningskedja från dagvård till högre utbildning och forskning . Detta förutsätter tillräckliga resurser. Dessutom bör man se till finansieringen av forsk-

ning och utveckling samt innovationsverksamheten. Regeringen bör för hela regeringsperioden fatta bindande beslut gällande finansieringen av hela vårt utbildningssystem.

En annan central framgångsfaktor förutom utbildningen är motivering. Finland bör förnya sin löne-, skatte- och socialpolitik så att den motiverar till arbete, karriär, kunnande och företagsamhet .Detta är enda sättet att vara framgångsrik i den internationella löne- och skattekonkurrensen.

Det finns ett särskilt motiveringsproblem inom skattepolitiken.

Den stränga inkomstbeskattningen och progressiviteten motiverar inte människor att utbilda sig, åta sig ansvar och mer krävande arbetsuppgifter. I detta nu är det inte lönande att utveckla sig själv, därför att det inte betalas tillräckligt för kunnande

och kompetens i Finland. Dessutom leder beskattningen till att köpkraften blir låg jämfört med andra västländer. Inkomstbeskattningen i Finland bör i alla inkomstklasser fås ner till genomsnittet i de gamla EU-länderna.

Välfärdstjänsterna i Finland kan endast bibehållas och utvecklas ifall vi har mycket löntagare, yrkesutövare, företagare och företag som skattebetalare. Lösningen är inte en hög skattegrad. Därför bör motiveringen för arbete igen lyftas fram.

Arbetslivet förändras kontinuerligt, och förändringsprocessen kan inte stoppas. Eftersom arbetets utförande, arbetets karaktär och ledningsfunktionerna ändras, bör även arbetsrätten förnyas. Trepartssamarbetet bör utvecklas, för det är ett redskap för att gemensamt behärska förändringarna.

Statsmakten bör regelbundet följa med sysselsättningens kvalitet Resultaten från undersökningen Fem år i arbetet förstärker den bild man genom AKAVAs tidigare arbetsmarknadsundersökningar fått av sysselsättningens kvalitet.

Inom endel utbildningsområden finns det alltför mycket sysselsättning som inte motsvarar utbildningen och allt för många visstidsjobb. Dessutom kan man ur statistikcentralens och arbetsministeriets statistik utläsa att arbetslösheten för de högt utbildade gått i motsats riktning än den generella: de högutbildades arbetslöshet har ökat.

Om tillväxten i ekonomin i enlighet med prognoserna avstannar nästa år, föreligger en risk att siffrorna över arbetslösa och irrelevant sysselsatta akademiker blir allt dystrare.

– Det är en förlust för individen och dessutom samhällsekonomiskt ineffektivt, betonar AKAVAs utbildningspolitisk ombudsman Simo Pöyhönen.

Både Pöyhönen och AKAVAs arbetskraftspolitiska ombudsman Heikki Taulu förundrar sig över att myndigheterna i Finland inte systematiskt följer upp sysselsättningens kvalitet .

AKAVA initierade däremot en omfattande uppföljning av de högutbildades kvalitativa sysselsättning genom LASER undersökningen som blev färdig år 2002. AKAVA följer dessutom med hur de egna medlemmarna placerar sig på arbetsmarknaden genom sin årliga, något mindre arbetsmarknadsundersökning. Undersökningen Fem år i arbetslivet baserar sig på material som universiteten samlat in med stöd av AKAVA .

– Det är inte rätt och förnuftigt att ansvaret för att samla in materialet till denna undersökning enbart ligger på en arbetsmarknadsorganisation. Det vore ändamålsenligt om även ministerierna inom förvaltningssektorn skulle delta som finansiärer.

AKAVA anser att högskolorna borde få tillägg i sin grundfinansiering för att kunna förbättra undervisningens kvalitet. Det behövs pengar för öka lärarresurserna och förbättra förhållande mellan antalet lärare och elever. Nybörjarplatserna bör minska inom de högskolområden, där det råder arbetslöshet och man tvingas utför arbete som inte är relevant för utbildningen. Kvalitativ sysselsättning bör i alla högskolor bli en måttstock för finansieringen.

Akavalainen 2 | 2005

39

K`cXX G\i_\cfd`\e p_k\`j\j`k\

aX cfdXkl\e _Xb\dlj

G\i_\cfdXccX i``kk k\b\d`jk aX bX`bb` m``_kpm k% KXiafccX fe dfe`X _pm` cfdXbf_k\`kX bpcgpc `jj # _fk\cc\`jjX# li_\`clfg`jkf`ccX aX cfdXb\jblbj`jjX% ?X\kkXm`eX fmXk b\m e cfdXm``bfk /Æ))% ?X\ cfdXX aX cfdXklb\X m``d\`jk e ()%(%)''. d\ee\jj % KXiafccX fmXk

nnn%X$cfdXk%Ô

G\i_\\e bXejjX cfdXcc\ 11 G\i`ek\`j\k g\i_\cfdXk1 cfdXklb` fe (.' \lifX&X`bl`e\e# cXgj\k -Æ(-$mlfkkX /, \lifX# Xcc\ -$mlfk`XXk dXbjlkkX% 11 Elfi\k g\i_\\k $cfdXk1 fdXmXjkll ('' \lifX&X`bl`e\e# cXgj\k -Æ(-$mlfk`XXk /' \lifX# Xcc\ -$mlfk`XXk dXbjlkkX% 11 BflclcX`jg\i_\`[\e ip_d g\i_\cfdXk1 fdXmXjkll ()' \lifX&X`bl`e\e# cXgj\k -Æ(-$mlfkkX 0' \lifX# Xcc\ -$mlfk`XXk dXbjlkkX% 8$cfdXk ip s IXkXd\jkXi`ebXkl (( '',)' ?\cj`eb` s gl_% ')' ((( )..' Xib`j`e 0Æ() ]Xbj` '0 (+, .'- s `e]f7X$cfdXk%Ô

K`cXX Kj\dgg`cfdXe \j`k\ aX cfdXkl\e _Xb\dlj

Kj\dgg`cfdX @bXXc`jk\e bpcgpc jj XekXX d`\c\bbppkk kp _ e aX `cfX \c d e% Kj\dgg`cfdX fe bXbj`fjX`e\e Xbk``m`cfdX# afccX b\jb`kpk e kp _pm`emf`ek``e% CfdXccX fe 11 Dfe`glfc`e\e ]ppj`j\\e aX gjppbb`j\\e aXbjXd`j\\e k _k m f_a\cdX ip_d jj % 11 BlekflkljcX`kfbj\e gjpbfcf^`# c b i` aX ]pj`fk\iXg\lkk` fmXk blijj`cX`jk\e klb\eX% 11 DXaf`klj bX_[\e _\e^\e _lfe\`jjX aX glfc`_f`kf% 11 CfdXkl\klk _`eeXk1 @ aXbjf , mib ()0 \lifX# @@ aXbjf + mib (', \lifX% Mlf[\e )''. X`bXeX a ia\jk\k e bX_[\bjXe Kj\dgg`cfdXX%

40

Akavalainen 6 | 2006

B p klkljkldXjjX cfdX$X`bf`_`e 8$cfd`\e m\ibbfj`ml`ccX%

8$cfdXk ip s IXkXd\jkXi`ebXkl (( '',)' ?\cj`eb` s gl_% ')' ((( )..' Xib`j`e 0Æ() ]Xbj` '0 (+, .'- s `e]f7X$cfdXk%Ô

nnn%X$cfdXk%Ô

?X\ Kj\dgg`cfd`cc\