Alkkari 10v by Oulun Arkkitehtikilta ry

ALKKARI 10-vuotisjuhlanumero Oulun arkkitehtikillan julkaisu

Ruukki Liberta Cor-Ten® 600 -julkisivukasetti Pystyyn ja vaakaan asennetut, rakennukselle räätälöidyt Liberta Cor-Ten® 600 -kasetit tekevät kohteen julkisivusta ilmeikkään.

Katso video:

Vastavalmistunut tai opiskelija - hyödynnä Archicad-etusi Oletko pian valmistumassa tai hiljattain valmistunut? Kenties olet jo työelämässä tai vielä etsit paikkaasi. Joka tapauksessa hyppy tositoimiin saisi mielellään olla mahdollisimman kivuton – niin sinulle kuin työnantajallesikin. Yksi tärkeä askel on valita fiksuimmat työkalut. Me M.A.D.issä opastamme siinä, jotta voit keskittyä olennaiseen – luovaan arkkitehtuurisuunnitteluun.

Vastavalmistuneen Archicad-etu 800 € Kun Archicadin hankkii kolmen vuoden kuluessa valmistumisesta, sen saa huikeaan etuhintaan 5 200 € (norm. 6 000 €). Lisäksi ylläpitosopimus takaa aina tuoreimman ohjelmistoversion, teknisen tuen, koulutusalennukset.

Vain kolme ehtoa 1. Opiskelija on rekisteröitynyt opintojen aikana myarchicad.comiin (https://myarchicad.com) 2. Opiskelija on ladannut Archicad-opiskelijaversion myarchicad.comista. 3. Valmistumisesta on alle 3 vuotta, ja siitä on esittää todistuskopio.

Tutustu lisää Tutustu Archicadiin suomeksi:https://www.archicad.fi Rekisteröidy ja lataa opiskelijaversio: https://myarchicad.com

PUKKILA OY AB | Kuopio - Oulu - Raisio - Tampere - Vantaa | www.pukkila.com

FF-FLOOR -lattiaratkaisu mahdollistaa resurssitehokkaan ja samalla myös ympäristöystävällisen rakentamisen. Ainutlaatuisen 3D-rakenteen ansiosta alapohjaan tarvitaan 30 % vähemmän betonia kuin perinteisissä ratkaisuissa, mutta rakenteesta tulee silti 20 % lujempi.

Haluatko mainoksesi seuraavaan Alkkariin? Ota yhteyttä lehtivastaava@oulunarkkitehtikilta.net

Terveisiä TEKistä! Me TEKillä koemme opiskelijatoiminnan erittäin tärkeäksi ja haluamme olla mukana tukemassa opiskelijakulttuuria ja sen kehitystä. Opiskelijat ovat mukana myös päättämässä TEKin tulevaisuuden suuntaa, koska me haluamme olla sellainen järjestö, joka vastaa teidän tarpeisiinne niin opiskeluaikana kuin työelämässä. Nuoret ovat tulevaisuuden rakentajia ja toivon jokaiselta rohkeutta olla mukana vaikuttamassa siihen, miltä meidän tulevaisuuden työelämä tulee näyttämään. Jo suunsa avaaminen ja mielipiteensä kertominen vie toimintaa eteenpäin. Jos siis teillä on mielessänne jotain, mitä TEK voisi tehdä tulevaisuuden parantamiseksi, ottakaa minuun yhteyttä ja pohditaan yhdessä asiaa! Syksyisin terveisin tykkinne Johanna / opiskelijayhdyshenkilö

SISÄLLYSLUETTELO 1 Etusivu 10 Päätoimittajan kirjoitus 11 Puheenjohtajan kirjoitus 12-15 Vanhat päätoimittajat 16-17 Yhdistä vanhat Alkkarit 18-19 Mysteeriboxi 20-21 Fuksien kuvia 2019 22-23 Fuksien kuvia 2020 24-25 Valkkari 26-27 Keskiaukeaman kuva 28-31 Rainer Mahlamäen haastattelu 32-43 Petri Vuojalan kahvipöytäkeskustelu 36-39 Kiltatalon remontti 40 Tekoälyn haastattelu 41 Voudin kierros kiltatalolla 42-47 Maailman ympäri 8 minuutissa 48-49 Terveisiä Venetsiasta 50-51 Raadin naamasto 52 Takakansi

ALKK ARI

J U L K A IS IJ A

N o. 17, 2020

O u lu n A r k k it e h t ik ilt a r y

P Ä Ä T O IM IT T A J A H a n n u V ä is ä n e n le h t iv a s t a a v a @ o u lu n a r k k it e h t ik ilt a .n e t

O S O IT E E r k k i K o is o -K a n t t ila n k a t u 1 9 0 0 1 4 O u lu n Y lio p is t o IS S N : 1 7 9 9 -0 5 5 6

T A IT T O H a n n u V ä is ä n e n

T O IM IT U S A S S IS T E N T T I R o s a liin a J ä r v in e n

T IIM I E m m a A h t ia in e n A n n iin a B it t e r A k u H e is k a n e n O s s i H in t s a la E v e liin a Ih m e R o s a liin a J ä r v in e n K a is a K a r v in e n M a ik k i L a a t t a la J o n i L u s t ig O o n a L ä n s is a lm i J o o n a s P a r v ia in e n A n n a R a u t io P e p p i T a k a la Ilm a r i Te p e r i A n t h o n T im m e r b a c k a V u o s ik u r s s i 2 0 1 9 S a m p o W e s t e r b e rg K a r r i W e s t e r lu n d

K A N S IT A ID E H a n n u V ä is ä n e n 9

PÄÄTOIMITTAJAN KIRJOITUS

Ollaanko jo perillä? Ehei, tämä on vasta alkua, ja matka tulee olemaan pitkä sekä mielenkiintoinen. Milloin muuten ihminen on "perillä"? Onko pyramidiin haudattu hallitsija enemmän "perillä" kuin matkakohteeseen saapunut turisti? On hyvä olla päämäärätietoinen ja tavoitteellinen, mutta on taitolaji antaa myös tilaa sattumalle – taiteellisesti sanottuna "ajan vapaalle viivalle", joka on kaikessa kurittomuudessaan omiaan synnyttämään uutta ja yllättävää. Kymmenen vuotta sitten syntynyt Alkkari on nyt oppinut seisomaan omilla jaloillaan. Alkkari on myös oppinut kävelemään, matkustamaan ja tutkimaan ympäristöään kaikin aistein. Alkkari on kailottanut vanhemmiltaan kuulemia juttuja eteenpäin julkisilla paikoilla. Alkkari on juonut ensimmäiset kännit ja nauttinut ilmaisunvapaudestaan. Alkkari on arvosanavapaa alusta luovuudelle, rajoja koetteleville kokeiluille ja kiltalaisten yhteisöllisyydelle. Alkkareissa kiteytyvät arkkitehtuurin opit ja kirkkaimmat oivallukset. Tämän Alkkarin teemana on tulevaisuus. Emme kuitenkaan hylkää historiaa, vaan pyrimme oppimaan siitä mahdollisimman paljon, jotta osaisimme navigoida ajassa. Vaihdamme kuulumisia ensimmäisten päätoimittajien kanssa ja tapaamme väistyviä professoreja. Toivotamme uudet fuksit tervetulleeksi ja annamme heille palstatilaa. Näemme kiltatalon normaalista poikkeavalla tavalla (mikä toisaalta ei ole lainkaan uutta), ja olemme iloisesti vähän erilaisia. Matkustamme ympäri maapalloa ja myös kauas tulevaisuuteen. Tervetuloa mukaan 10-vuotiaan Alkkarin synttärikiertueelle! Hannu Väisänen Alkkarin päätoimittaja

PUHEENJOHTAJAN KIRJOITUS

U t o p ia ARKKITEHTI ON UTOPISTI. Tämä mustiin pukeutunut tulevaisuuden tutkija suunnittelee optimaalista tilaa, paikkaa, tai ympäristöä, jossa ihmisen on hyvä elää. Arkkitehti muodostaa omat ihannekuvansa olemattomasta paikasta, jonka perustana on oma menneisyys ja parhaaksi tutkailemansa ratkaisut. Arkkitehdin tekemä suunnitelma on pelkkää utopiaa siihen asti kunnes se toteutuu. Tätä näkökulmaa voi hyödyntää myös killan kehityksen analysoimisessa. UTOPIAA ON JOSKUS ollut se minkä näköiseksi kilta on muodostunut viimeisen 10 vuoden aikana. 10 vuotta sitten, kun kiltalehti Alkkari ensimmäistä kertaa julkaistiin oli ajat hyvin erilaiset kuin vuonna 2020. Arkkitehtuurin yksikkö sijaitsi keskustassa ja sieltä oli hyvät yhteydet Pikisaaren kiltatalolle. Kuten tälläkin hetkellä, opiskelijoiden suurin huolenaihe oli opintojen kuormittavuus sekä henkinen hyvinvointi. Osastoihin kohdistuneet leikkaukset lisäsivät painetta koulutuksen tiivistämiseen ja opetuksen kaventamiseen. Tieto yksikön muutosta Linnanmaan kampukselle aiheutti opiskelijoissa mielipahaa ja kohti 20-lukua siirryttiin pelonsekaisin tuntein. 10 VUOTTA ON pitkä aika ja moni asia on kerennyt muuttumaan. Opetus on siirtynyt Linnanmaan kampukselle, joka luo suuret mahdollisuudet poikkitieteellisen yhteistyön kehittämiseen. Paljon kiisteltyjen uusien tilojen käyttö aiheuttaa edelleen käyttäjien keskuudessa haasteita, mutta töitä tämän kehittämiseksi on jatkettu vuosi vuodelta. Yhteisöllisyyttä on pyritty lisäämään opiskelijoiden sekä opettajakunnan välillä niin erilaisten tapahtumien ja mm. joka torstaisin järjestettävien Tömpsyjen muodossa. Kiltatalon käyttö osana killan toimintaa on kasvanut ja se mahdollistaa elinvoimaisen killan jatkossakin. KILLAN VAHVAN YHTEISÖKESKEISEN identiteetin muovautuminen on ollut viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana voimakasta enkä näe sille minkäänlaisia esteitä, etteikö se kehittyisi entistä vahvemmaksi. Kiltalaisten oma aktiivisuus luoda, kehittää ja innovoida on suurin voimavara opiskelija yhteisöllisyyden kehitykseen jatkossa. Olipa kyseessä lafkan yhteisöllisyyden kehittäminen, opiskelijoiden hyvinvoinnin parantaminen tai kiltatoiminnan uudelleenorganisointi, vuosi vuodelta aktiivisten utopistien joukko jatkaa suunnitteluaan. "Eks kilta vois..?" - Voisipa hyvinkin ja hyvin voikin. UTOPIALLE TYYPILLISTÄ ON sen kuoleminen, kun siitä tulee todellisuutta. Kymmenen vuotta sitten luodut utopiat killasta ovat kuolleet ja nyt uusien kiltalaisten on aika luoda uusia tulevaisuuden ihannenäkymiä, joiden toteutumista voi ihailla seuraavan kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä Alkkarin juhlapainos auttaa meitä hahmottamaan, miltä 70-vuotias Oulun Arkkitehtikilta tuleekaan näyttämään, jos sitä oikein tarkasti tutkiskelee.

Lämmintä lukukauden jatkoa koko killalle ja kaikille sen jäsenille. Anthon Timmerbacka Oulun Arkkitehtikillan puheenjohtaja

Vanhat PT:t

Kaisa ja kämppis Juha Kivistö. Kuva: Antti Kainulainen

E k a s t a k e r r a s t a j o k s ik in p y s y v ä k s i Teksti: Kaisa Karvinen

Kilta-lehti Alkkari perustettiin keväällä 2010. Opiskelin tuolloin Oulun arkkitehtiosastolla toista vuotta ja toimin killan lehtivastaavana. Lafka oli silloin vielä keskustassa. Meidän opiskelijoiden päivät kuluivat piirustusluokassa ja Apaja-rakennuksen tietokoneiden äärellä. Jatkoimme usein kouluasioiden parissa kotonakin, sillä monen kämppis oli opiskelukaveri. Jaettu kokemus siitä että, saa opiskella merkityksellistä ja luovaa, mutta samalla laajaa ja kuormittavaa alaa, tuntui liimaavan meitä opiskelijoita yhteen. Me päiviteltiin, fiilisteltiin ja vitsailtiin yhdessä. Syntyi ystävyyksiä ja yhteisiä ideoita. Alkkari-lehti kehkeytyi tuollaisesta jaetusta ideasta sekä halusta reflektoida ja tallentaa arkisia, ehkä humoristisia ja intiimejäkin (!) opiskelukokemuksia. Esimerkkinä toimi Otaniemen arkkitehtiopiskelijoiden kiltalehti Paperi. Ensimmäisen Alkkarin teemana oli Eka kerta. Eka kerta viittasi paitsi lehden ensimmäiseen numeroon, myös teini-ikään ja uusien asioiden kokeilemiseen. Lehti pohti, miltä eka kerta tuntuu. Kevyessä, zinemäisessä julkaisussa oli minikolumneja, kuvareportaaseja ja hieman pidempiä juttuja. Ote oli rento ja kohderyhmään kuuluivat oman laitoksen opiskelijat, ehkä hieman henkilökuntakin. 12

Ensimmäistä Alkkaria olivat tekemässä lisäkseni iso liuta opiskelukavereita, joista osa on nyt arkkitehteja, kuten Emma Koivuranta, Jukka Kangasniemi ja Juha Kivistö. Osa käyttää arkkitehdin työkalupakkia myös muissa tehtävissä, kuten Jenni Pitko kansanedustajana ja Antti Kainulainen valoja äänisuunnittelijana. Ekaan kertaan liittyikin myös ajatus ennakoimattomuudesta ja eräänlaisesta kokeilusta, lehden prototyypistä, jonka tulevaisuus ei tarvitse olla suunniteltu ja selkeä. Ajatus oli, että lehden muoto ja aiheet voisivat muuttua aikojen ja opiskelijoiden mukana. Ja vaikka tavoitteisiin kirjattiin toive lehden jatkuvuudesta, kokeiluluontoisuuteen kuului ajatus, että olisi ok, jos lehti jäisi vain ensimmäisen kerran kokeiluksi. On suuri ilo ja yllätys, että lehti täyttää nyt kymmenen vuotta. Onnea Alkkari! -Kaisa Karvinen

Kaisa Karvinen on arkkitehti, joka työskentelee (Re)configuring Territories -tutkimushankkeen kuraattorina Virossa.

P u h u t u le v a is u u d e s t a s i

Teksti ja kuva: Maikki Laattala

Tulevaisuuden ennustaminen ei kuulu vahvuuksiini, mutta haaveilussa olen mestari. Aluksi halu kirjoittaa oli vain useiden päiväkirjojeni tiedossa. Lehtivastaavaksi ja päätoimittajaksi Alkkariin pääsin, kun puhuin siitä ääneen lehtityöryhmässä ja uskalsin sanoa, että haluan homman. Uskoisin, että jouduin sanomaan asiani ääneen killan hallituksenvaihtokokouksessa, mutta mielessäni on sillä kohdin vain tyhjää. Päätoimitin ennen Alkkaria AO-lehden, jota tehdessä oli kirjoittamisen lisäksi opeteltava taittamaan ja käyttämään Illustratoria. Onneksi kukaan mukaan ei oikein osannut, ja onneksi oli YouTube. Keväällä 2012 suunnittelin Alkkarin teon lomassa tulevaa vaihtovuottani Münchenissä. Haudoin myös salaista haavetta jäädä vuoden opintojen jälkeen Saksaan työharjoitteluun, sillä kesätöitä kotimaan arkkitehtitoimistosta en ollut kymmenistä hakemuksista huolimatta saanut. Vaihtovuosi Saksassa jatkui 5 kuukauden työharjoittelulla kuten olin haaveillut. Työharjoittelupaikka löytyi, kun pohdin asiaa piirustussalissa ääneen. Paikalliset opiskelutoverit näyttivät nettisivut, jossa toimistot etsivät harjoittelijoita, ja auttoivat lisäksi viilaamaan portfolioni uuteen uskoon. Tänä kesänä lähdemme puolisoni kanssa puoleksi vuodeksi Espanjaan viettämään ’leap year’ia. On sopivasti karkausvuosi. Olemme suunnitelleet matkareitin ja ensimmäisen varsinaisen kohteen, jossa vietämme pidemmän aikaa. Parhaillaan kahlaamme läpi kiipeilykirjoja ja etsimme pakettiautoa, josta rakentaa asumiskelpoinen. Puolen vuoden vapaa työelämästä ei olisi mahdollista ilman avointa keskustelua työnantajani kanssa. Olen kertonut toiveistani työni suhteen jopa raivokkaan rehellisesti, vaikka se on joka kerta tuntunut pelottavalta. Koen omien haaveiden paljastamisen hyvin henkilökohtaisena ja itseni niissä tilanteissa haavoittuvaksi. Mutta juuri siksi niin kannattaa tehdä.

Maikki vaihdossa Munchenissa opiskelemassa tilan kehollista kokemista.

Vielä muutama vuosi sitten halusin tähdätä pääsuunnittelijaksi. Työkokemuksen kartuttua kuitenkin huomasin, että valitsemani suunta ei sopinut minulle, vaikka olin siinä hyvä. Kerroin ajatuksistani ensin ystävilleni ja lopulta esimiehelleni, joka otti asian vastaan kiitoksen kera. Vain kertomalla toiveistani toisten ihmisten, tässä tapauksessa työnantajani, on mahdollista reagoida niihin ja parhaassa tapauksessa auttaa niitä toteutumaan. Tämä on ollut suuri oivallus, vaikka se tätä kirjoittaessa tuntuu jopa itsestään selvältä.

Olen Maikki, 2015 valmistunut arkkitehti. Vanhoja Alkkareita selatessa löysin itseni ainakin nimillä Marianna ja Maikki M. Luoma. Virallinen etunimi Maikista tuli samalla kun sukunimikin meni vaihtoon. Olen toiminut Oulun Arkkitehtikillan sihteerinä, fuksivastaavana, lehtivastaava ja koulutuspoliittisena vastaavana. Olen ollut perustamassa kiltamme kopo-pestiä ja organisoimassa ensimmäistä kiltis-kirppistä. Olen töissä Raami Arkkitehdeilla Tampereella, jossa suunnittelen Vaasaan uutta sairaalarakennusta osana isoa arkkitehtitiimiä. Minun ja puolisoni tulevaa seikkailua voit seurata Instagramissa @ karkauskausi -tililtä! Ihanaa joulun odotusta! - maikki 13

Kuva: Joonas Parviainen

T u le v a is u u s t u li e t u a j a s s a Teksti: Joonas Parviainen

“I never dreamt that I would get to be The creature that I always meant to be But I though, in spite of dreams you’d be sitting somewhere here with me” Pet Shop Boys – Being Boring (1990) Muistot tuntuvat kiinnittyvän paikkoihin. Opiskelujen päätyttyä ja Oulusta pois muutettuani opiskeluaikoja ei ole tullut liikaa muisteltua. Valmistuttuani ja etelään palattuani olen kuitenkin edelleen vieraillut Oulussa useamman kerran vuodessa, ja aina palatessani tulvivat tutut paikat eläviä muistoja, joita en ole aikoihin muistanut. Osa minusta, joka on uinunut horroksessa, herää taas eloon. Pitkät lafkalla vietetyt illat, kahvitauot ja juhlat, asunnot ja ihmiset, joiden kanssa asuin ja vietin aikaani, muuttuvat taas todellisemmiksi. 14

Opiskelin Oulussa vuosina 2011–2017, ja toimin killan kulttuuri- sekä lehtivastaavina 2012–2013. Tuolloin 2010-luvun alussa Alkkari oli vielä lastenkengissä. Lehti oli kepeä niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Lehden koko oli tiukasti A5 ja lehdet tilattiin halvimman tarjouksen mukaan. Päätoimittajana halusin panostaa eniten sisällön laatuun, ja lehtien teemoja ja tekstejä hahmoteltiin yhdessä koululla sekä kahviloissa, joista suurin osa on sittemmin tehnyt jo konkurssin. Oikolukemiseen käytettiin aikaa, jotta kieli olisi sujuvaa, kiinnostavaa ja innostavaa. Erityisellä rakkaudella toteutettiin AO-lehti 2/2013 sekä Alkkarin viides numero, joka käsitteli opiskelijoiden ja opettajien vitutusta yliopiston yksipuolisesta ilmoituksesta siirtää arkkitehtiosasto keskustakampuksesta Linnanmaalle. Jälkeeni seuraava päätoimittaja Iiro Ristikankare sekä taitosta vastannut Anton Kiiski taas ilmoittivat “no rules” ja päättivät että lehti saa olla minkä kokoinen ja näköinen tahansa, huikein seurauksin. Iiro ja Anton vastasivat myös päätoimittamani AO-lehden taitosta, josta joku totesi osuvasti: “uudella tavalla uudenlainen”.

Lukion päättymisestä lähtien olen haaveillut tulevaisuuksista kolmen suurimman kiinnostukseni kohteen – arkkitehtuurin, musiikin ja valokuvauksen – parissa. Opiskellessani kuitenkin murehdin siitä, minkä näistä lopulta valitsisin. Elin alituisessa kiireessä ja koin, etten voi antaa aikaani kaikille kolmelle, vaan minun pitäisi valita, mihin suuntaan jatkaisin. Tiesin jo opiskellessani, että lopulta haluan työskennellä omaehtoisesti, omanlaisten projektien parissa omassa toimistossani. Ajatus on tuntunut pitkään kaukaiselta, mutta lyhyessä ajassa unelma onkin muuttunut todellisuudeksi; työskenneltyäni vuosien varrella lukuisissa pienissä, keskikokoisissa ja suurissa arkkitehtuuritoimistoissa päätin vihdoin perustaa oman toiminimen, jonka alla olen toteuttanut jo muutamia projekteja. Lisäksi olen puolen vuoden ajan valmistellut kansainvälisen arkkitehtitoimiston perustamista Euroopan arkkitehtiopiskelijoiden jokavuotisessa kokoontumisessa EASA:ssa kohtaamieni nuorten arkkitehtien kanssa. Työskentelen paljon intuition varassa. Koen intuition sisäistetyn tiedon ja taidon kanavaksi, ja pyrin kartuttamaan edellä mainittuja mahdollisimman laaja-alaisesti. Valmistuttuani minulla on ollut yllättäen enemmän aikaa käytössäni, ja olen pyrkinyt opiskelemaan itsenäisesti minua kiinnostavista aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta ja taloudesta, ekologisesta rakentamisesta ja filosofiasta, pedagogiikasta ja puista. Olen päätynyt pitämään yhteistyössä muiden ikäisteni nuorten arkkitehtien kanssa kansainvälisiin arkkitehtiopiskelijatapahtumiin lukuisia työpajoja, joissa olen yhdistellyt kiinnostuksenkohteitani. Työpajoihini on liittynyt valokuvausta ja äänittämistä sekä ääni-installaatioita ja liikuteltava Camera Obscura -paviljonki. Seuraavat työpajani käsittelevät arkkitehtuurin rajoja sekä yhteisöllistä puutarhanhoitoa. “The song is about growing up – the ideals that you have when you’re young and how they turn out.” Näin alkaa jo lapsena lempikappaleisiini lukeutuneen Pet Shop Boysin “Being Boringin” musavideo. Olin nauhoittanut isosiskoni levykokoelmista kasetillisen Pet Shop Boysin kappaleita, joita sitten kuuntelin tylsistyneenä kesäisillä purjehduksilla Turun saaristossa Sony Walkmanilla. AIDS-epidemian vaikutusta erityisesti maailman LGBT-piireihin käsitellyt nostalginen, kaunis ja silti tanssittava kappale on toiminut minulle vakuutuksena siitä, että tulevaisuuteensa voi todel-

la vaikuttaa. Neil Tennantin sanoin uskon, että hiljalleen kehitymme sellaisiksi, kuin haluaisimme olla. Unelmamme ohjaavat valintojamme, ja valintamme rakentavat tulevaisuutemme. Ja silti, tutut ihmiset ympärillämme tulevat vaihtumaan, eikä tulevaisuus muutenkaan ole täysin odotetunlainen. Keväällä 2020 kenen tahansa tulevaisuudensuunnitelmat ovat murskana, ja asioiden tärkeysjärjestys on mennyt päivien varoitusajalla uusiksi. Seuraava lama on tuntunut jo pitkään vain ajan kysymykseltä, kun vuoden 2008 finanssikriisin jäljiltä nousutalous on saatu ylläpidettyä vain keskuspankkien antaman tekohengityksen avulla. Samalla ihmisten elintaso on noussut lainojen varassa, ja kulutuksemme (kuten myös rakentamisemme) on ollut kestämättömällä pohjalla. Koronaviruspandemian seurauksena tulevaisuus saapuikin etuajassa. En ole varma, toteutuvatko keväälle ja kesälle kansainvälisiin opiskelijatapahtumiin suunnittelemani työpajat. Lisäksi en tiedä, kuinka pitkään minulla riittää yksityisyrittäjänä töitä, mutta voin vaikka hetkeksi siirtyä enemmän musiikin tai valokuvauksen pariin ja viimeistellä kesken jääneitä projekteja. Tämä onkin hyvä hetki pohtia oman toimintansa prioriteetteja. Tilanteen normalisoiduttua toivon, että keski tymme tarpeellisen ekonomisen jälleenrakentamisen lisäksi ekologiseen jälleenrakentamiseen. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä; kun uutta taloutta joudutaan pakon edessä hahmotellaan, on tämä samalla suuri mahdollisuus aidosti kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Rakentaminen, ja sitä myötä arkkitehtuuri ja arkkitehdit, ovat riippuvaisia taloudesta, joka puolestaan pohjaa arvoon ja sitä kautta arvoihin. Toivon nuorten arkkitehtienkin haaveilevan oikeudenmukaisemmasta ja kestävämmästä tulevaisuudesta. Vallalla olevien dystooppisten tulevaisuudenvisioiden rinnalle tarvitaan villejäkin utopioita. Vanhaan ei ole paluuta, ja nähtäväksi jää, mikä on se uusi normaali, johon asetumme poikkeustilan päätyttyä. Siihen voi kuitenkin juuri nyt vaikuttaa. Voihan olla, että jos tarpeeksi moni uskaltaa unelmoida samoista asioista ääneen, ne saattavat lopulta muuttua todeksi.

Yhdistä lainaukset vanhoihin Alkkareihin Mistä Alkkareista lainaukset ovat peräisin? Oikeat vastaukset aukeaman oikeassa nurkassa.

1. ”Saa nähä onnistuuko gluteeniton. Tai tuleeko siitä lisähintaa. Vitun vitun vittu. Selvitän asian.”

2. ”Oulussa vaikka joka päivä on karkkipäivä, saa valvoa niin myöhään kuin huvittaa, eikä ole kotiintuloaikoja.”

oulun arkkitehtikillan lehti

nro 2

Nro. 2

alkkari2.indd 1

11/8/10 2:00 AM

3. ”Otto-Iivari Meurmanin vuoden 1947 kaava on syypää kaikkeen pahaan Oulussa.”

4. ”Mä ajattelin, että tää musiikki sopii hyvin yhteen kalapuikkojen kanssa.”

ALKKARI

kevät 2017

5. ”Pyöräilykypärä, tuo jokaisen teini-ikäisen pahin painajainen, on ainakin minulle suuri henkisen kasvun symboli.”

6. ”Tykkaan asua kerrostalossa, mutta en tykkaa naapureistani. Oikeastaan kaupungissa asuminen olisi oikein siedettavaa ilman muita ihmisia.”

#No13

Nro. 13

Oulun n Arkkitehtikillan lehti

Nro 4

OULUN ARKKITEHTIKILLAN LEHTI NRO. 6

Nro. 6

Nro. 4

A L

K K

ALKKARI

R I

N 7 o

1. Nro 2 2. Nro 4 3. Nro 6 4. Nro 7 5. Nro 11 6. Nro 13

Nro. 11 17

Mysteeriboxi

Oulun arkkitehtikilta sai 60-vuotis vujulahjaksi mysteeriseltä "Valon Ja Varjon Seuralta" suuren ja painavan laatikon, jonka avaaminen on lukuisista yrityksistä huolimatta osoittautunut ehkä mahdottomaksi. Julkaisemme tässä jutussa kiltalaisilta kerättyjä arvauksia laatikon sisällöstä. Kuvitus: Eveliina Ihme

"Paavo Väyry

"Ruumis"

"ilmapallokaloja"

"Muumioitu Alvar Aalt

"Arkkitehdin sielu" "Profin (r) – lasiliukuovi"

"Salainen vappukiljuresepti" "mörkö"

"Kiltatalon jacuzzi" "VITUSTI PULLAA" "Uudet tuolit Agoraan"

"Isi"

"Hullu tulevaisuus"

"Se avain ko. Isoon

ynen"

"Lumikki (ja seitsemän pientä teekkaria)" ”LAATIKKO” on umpipuuta

to"

"Jallupullo"

"luovuutta"

"Portti narniaan!" "Vastaus Killan lainaongelmiin" "Ikiteekkari"

"Jotain pientä, haurasta ja herkkää. Tai sitten ei mitään."

Uusi arkkitehtuurin historian professori"

n laatikkoon –niusa" "Huh hah hei ja rommia pullo"

"tyhjyyttä"

"Piirretty kissa" "Luomuviljelty siiliyhdyskunta"

"Toinen kassakaappi"

"Ei ole"

FU KS IE N KU VI A 20 19

u at

en ng

ife

ne l

Ku va t: Pe pp iT ak al

Sa m

W es

te rb er g

k Fu

ap w ku

k pi

rs i

ek sk u

lk ee

jĂ¤

ks i

lta

i lta ki

vi ku

H ai lu

i ks

Valkkari Ensimmäisenä opiskeluvuonna koin kulttuurishokin. Saunailloissa ja illanistujaisissa kaikilla oli kädessään sivistyneesti punaviinilasi. Mihin oli hävinnyt abiristeilyn buffetista tuttu valkoviinin ja spriten kirpakan hapokas yhdistelmä? Missä oli irvistävät ilmeet viiniä juodessa? Näkyisikö näissä piireissä enää huutavia nuoria juomassa pahaa viiniä suoraan pullon suusta? Myöhemmin selvisi, ettei punaviinin juonti ollutkaan sivistyneisyyden osoittamista, monet vain oikeasti tykkäsivät punaviinistä. Itse olin aina punaviinin mieltänyt ”aikuisten juomaksi”. Mutta olisinko minäkin nyt aikuinen tässä piirissä, jos vaihtaisin punaviiniin? Muutaman lasillisen jälkeen punaviinin ja valkoviinin eroavaisuudet on yhtä kuohuttava aihe kuin Revitin ja Archicadin eroavaisuuksista väittely. Molemmissa on puolensa ja omat käyttötarkoituksensa, mutta jommastakummasta pitää silti enemmän. Kiistatta punainen sopii erinomaisesti liharuokien kanssa ja valkoinen kalaruokien kanssa. Mutta eri asia on, kun puhutaan viinistä nautiskelujuomana. Itse aina asioidessani Alkossa nojaudun italialaisen valkoviinirivistön alimmalle hyllylle ja valitsen luomuyksilön. Luomuviineistähän ei koskaan tule päänsärkyä. Halvimman hintaluokan valkkarien empiiristen tutkimusten perusteella voin todeta, että valikoima on vähintäänkin laaja: ällömakeaa, ällöpuolimakeaa, ok puolikuivaa, kuvottavan ”kuivaa”. Makukysymyshän tuokin on, mutta Tallinnastakin tuttu ”pirteä ja hedelmäinen” Pearly Bay Dry White on mielestäni mainio esimerkki. Ehkä tulevaisuudessa Alkossa käydessä ei tarvitsisi enää kyykistyä, vaan voisi valita viininsä silmänkorkeudelta. Mutta nykyään Alkossa asioidessa mennään hinta edellä.

Opiskeluaikana olen yrittänyt laajentaa makumieltymyksiäni. Helmeilevä omenaviini assosioituu nykyään liian vahvasti fuksiwapun ensimmäisen Wesibussi-kokemuksen övereihin. Kuohuviini nousee liian nopeasti päähän, joten se sopii käyttötarkoitukseltaan pelkästään kiusallisten sukujuhlien alkumaljaksi. Roséviini maistuu liikaa punaviiniltä. Monien maistelujen ja yritysten jälkeen, punaviini siltikin sopii mielestäni parhaiten vain hyvän ruuan kaveriksi, ei yksinään juoduksi. Mutta onneksi valkoviini ei petä näidenkään toteamusten jälkeen. Ne kerrat, jolloin ravintolassa ollessa olen joutunut altavastaajan rooliin viinin suhteen, eivät ole yhden tai edes kahden käden sormilla laskettavissa. Toisinaan kun käy hyvä tuuri ja pöytäseurueesta löytyy joku muukin, joka juo tai voi juoda valkoista, tilaamme pöytään yhden pullon valkoviiniä. Usein näissä tilanteissa huomaan, että humallun nopeammin – valkoviinin juojia on suhteessa vähemmän kuin punaisen juojia, vaikka pullomäärä on sama. Tähän ilmiöön törmäsin usein Euroopan reppureissauksellamme, jossa olin selkeästi vähemmistöä. Mutta reilun kolmen vuoden opiskelujen jälkeen olen havainnut, että useimmiten valkkaria saa juoda rauhassa ilman, että joku pyytää lasillista. Olkoon tämä makumieltymys kirous tai lahja, olen todennut, että tykkään pelkän valkoviinin ohella edelleen valkoviinin ja spriten kirpakan hapokkaasta yhdistelmästä. Ja se on ihan fine. On kiva olla välillä erilainen. Te k s ti: O o n a L ä n s is a lm i

Rainerin haastattelu Haastattelijoina Hannu Väisänen ja Rosaliina Järvinen. Kuva: Jukka Savolainen

Rainer Mahlamäki oli arkkitehtuurin professorina lafkalla vuodesta 1997 wappuun 2020 asti. Alkkarin toimitus haastatteli Raineria työ- ja opiskeluelämän muutoksista sekä aina ajankohtaisesta aiheesta eli hyvinvoinnista. Kuunnellaan hetki, mitä hänellä on aiheesta kerrottavana ja kysytään lopuksi treeniohjelmaa.

aineista kirjoitetaan todella paljon lehdissä tänä päivänä, puhutaan stressin hallinnassa ja itsensä hallinnassa, siitä on alkanut muodostua oma alue, joka ihmisen pitäisi hanskata – on sitten kyse opiskelusta tai työelämästä. Tämä jatkuva työn ja vapaa-ajan sekoittuminen on ollut valtavan iso muutos. 25 tai 30 vuotta sitten asiat seisoi eräällä tavalla viikonloppuna ja samoin ne seisoi kello neljän tai viiden jälkeen. Kyllä arkkitehdit ja mekin tehtiin silloin paljon töitä, ja jo opiskeluaikoina tehtiin illat töitä, mutta nyt työelämä on mennyt siihen, että sinut voidaan tavoittaa koska tahansa tällä laitteella. Alkaa olla niin, että odotetaan, että siihen vastataan koska tahansa. Keskimääräinen arkkitehtitoimisto oli studio, ja se oli oikeastaan arkkitehtityön kunniallinenkin asia, että laatu ja pieni koko yhdistettiin toisiinsa. Se oli tämmöinen yleinen asia, joka myös mun ikäpolveen ja minuun on iskostunut, että pieni toimisto tekee laatutyötä, ja ehkä juuri sen takia, että siinä niitä häiriötekijöitä on vähemmän. Nykyään meillä on entiseen aikaan verrattuna iso määrä toimistoja, joiden henkilöstö on 30–100 henkilön välillä, ja se vaatii sitten organisoitumista ja työtehtävien jakamista. Arkkitehtitoimistoissa alkaa olla toimitusjohtajia, ammattijohtajia ja henkilöstöasioista huolehtii joku ja niin poispäin. Eli arkkitehtitoimistot alkavat organisoitua niinkuin yritysmaailman toimistot, ja eräällä tavalla sitten tämä yrityksen taiteellinen johto eriytyy. Mä luulen että näin kehitys tulee Suomessa menemään ja,

"Onnistuminen on omaa henkistä iloa, ja sitä kannattaa pitää semmoisena voimavarana. Aina kun on huonoja aikoja, niin kannattaa muistaa sitä hetkeä kun onnistui, koska se kuitenkin on se osoitus, että sä pystyt onnistumaan. "

että henkilöstön määrä kasvaa. Me noudatetaan tässä asiassa Ruotsia joka on meitä 20–30 vuotta edellä. Siellä on ollut jo pitkään suurensuuria jopa satoja henkilöitä sisältäviä yrityksiä, jotka on sitten jakautunut eri kaupunkeihin. Lähtökohtaisesti ihmisen henkinen hyvinvointi on edelletys ihmisen hyvälle elämälle ja myös hyvälle työelämälle, että ihmisen on sillä tavalla oltava kunnossa. Stressi on sanana niin pahana, että sillä on pelkästään negatiivinen kaiku. Mutta ihmisellä on hyvä olla sopiva annos painetta, koska se paine johtuu aikatauluista ja vähän kiireistä, ja siinä vaan on opeteltava hiukan itseorganisoitumaan. Se paine ei kuitenkaan saisi kasvaa niin suureksi, ettei yöunia kykene nukkumaan, ja tietenkin painetta sitten luo kiireen lisäksi tavoitteet. Jos ihminen kokee toistuvasti olevansa työssä paineen alla, niin hänen pitää myös miettiä, onko tämä työ mitä tekee, niin onko se tällä hetkellä sopiva. Opiskelijalle voi asettaa saman kysymyksen, että onko omat tavoitteet asetettu liian korkealle tai jollakin lailla vinosti, että ei kykene niitä asioita ikäänkuin saavuttamaan. Ihmisenhän pitää kokea myös onnistumisia, niiden ei tarvitse olla 100 prosentin onnistumiskokemuksia, mutta ne täytyy kokea myös onnistumisina. Jos nyt opiskelun hyvyyttä mitataan arvosanoilla, niin mä en ollut mitenkään erityisen hyvä. Mä ehkä jossain kolmannen neljännen vuoden aikana rupesin miettimään, että mun täytyy itse ryhtyä opiskeluun keskittymään, ja mennä ihan vaan 29

omalla tavalla eteenpäin ja välittämättä siitä, että kaverit saa parempia arvosanoja. Se on ollut mulle ehkä sellainen elämän ohje, tällainen omien askelten tahdissa kulkeminen, että pitää se oma kehitys ymmärtää. Mä sanoisin, että tää ala on erittäin armollinen, koska mä tunnen monia kollegoja, jotka myöhemmin työelämässä ovat pärjänneet erinomaisesti, vaikka opinnot eivät sujuneet. Ja se on vaan sellaista omaa oman tien ja itsensä etsimistä, joka on älyttömän tärkeätä. Siinä on yksi tekijä se, että tämä opiskeluympäristö myös pitäisi ymmärtää, että tämä on ehkä pikkasen erilainen kuin lukion ja peruskoulun työtapa tai ajattelutapa. Mitä itse muistan ja tiedän tästä alasta, eli vuodesta 1976 eteenpäin, niin kyllä tähän työhön on liittynyt opiskeluaikana jo se, että me tehtiin niitä koulutöitä, jotenkin tuntuu että koko ajan. Mutta mä en muista semmoista, että olis koettu se raskaana tai stressaavana tai paineistettuna. Meillä oli myöskin tapana ottaa vähän löysemmin ja opiskeluaika oli selvästi pidempi. Mä itse valmistuin 11 vuoden jälkeen. Joskin olin töissä jostain 4–5 vuosikurssin ajasta lähtien kokopäivätoimisesti, ja jollakin lailla se koulun paine, ne aikataulut, ei ollut ikinä asetettu ahtaiksi. Silloin ei ollut yhteisiä väliseminaareja, joihin olisi pitänyt jokin työ saada valmiiksi, tai ei ollut vaatimusta, että työ pitää palauttaa keväänä tiettynä päivänä – niitä palautettiin sillon kun ne oli valmiina. Valittevasti kun oppilasmäärät kasvaa, aikatauluprässit kasvaa, niin tavoitteeksi tulee määrällisen tuloksen saavuttaminen, niin ne jotka kurssille ilmottautuu niin pitäisi kaikkien se kurssi suorittaa. Jos siltä tuntuu, että ajaa itseään sellaiseen henkiseen konfliktiin, niin jostain täytyy sitten löysätä, kyllä mä löysäisin. Mä ottaisin vähän hitaammalla tahdilta tätä opintoa jos alkaa siltä tuntua, kyllä siihen pitää jokaisella olla oikeus. Mutta mä korostan sitä, että pitää myös opetella sellaista paineensietokykyä, se on aika tärkeä kaikissa ammateissa, koska työelämä tuo väistämättä tällaisia tilanteita vastaan. Se ajattelutapa, joka on tällä hetkellä esimerkiksi koululaitoksessa, tällainen avoin oppimisympäristö ja tämä ilmiöpohjainen opetus ja siinä jengissä ikään kuin koko ajan mukana oleminen – ei ole mitään todistetta, että se on metodina hyvä, hyvin kasvattava tai ihmistä kehittävä. Se on minusta yksilön ominaisuuksien diminisointia, että näin tapahtuu. Osa ihmisistä vaatii rauhan, osa 30

meistä on avoimia ja osa meistä on pikkasen syrjäänvetäytyvämpiä. Ne on perusluonteen piirteitä, jotka pitäis huomioida.

Kuinka käsitellä epäonnistumisia? Onnistuminen on omaa henkistä iloa, ja sitä kannattaa pitää semmoisena voimavarana. Aina kun on huonoja aikoja, niin kannattaa muistaa sitä hetkeä kun onnistui, koska se kuitenkin on se osoitus, että sä pystyt onnistumaan. Ja epäonnistumisia kun tulee, ja niitä tulee myös sellaisina iskuina, että vähän niinkuin tapahtuu pieni lamaantuminen, niin silloin pitää vaan tehdä niin, ainakin mä teen, että mä jätän päiväksi pariksi tärkeät asiat. Vähän niinkuin hoidettavat syrjään ja vähän käsittelen mielessäni sitä epäonnistumista. Useinmiten parin nukutun yön jälkeen se ei tunnu niin pahalta, ja sen ymmärtää. Vaikeinta ja haastavinta ainakin itselle on ollut se, että epäonnistumisten aikanakin pitää kyetä samanaikaisesti johonkin toiseen onnistuneeseen suoritukseen. Jos mulla on jossain sattunut epäonnistuminen ja mun pitäis teille innostuneesti puhua täällä arkkitehtuurin hienoudesta, niin se on raskasta jos tietää itse olleensa epäonnistunut jonkin asian kanssa.

Mitä nykyinen Rainer sanoisi nuorelle Rainerille? Mä oon miettinyt jälkeenpäin, että kyllä olisi pitänyt enemmän lukea, koska opiskeluaika oli sitä aikaa, joka on tarkoitettu, että opiskellaan myös lukemalla, ei pelkästään harjoitustehtäviä tekemällä. Mä olin jälkeenpäin vasta opiskellu esim. arkkitehtuurin historiaa, ja se on ollu enemmän kuin harrastus ja se on tullut vuosien mittaan. Mä oisin lähteny jossain määrin ehkä yhteisiin killan asioihin. Kyllä mä olin jonkin verran mukana, mut mä olin enemmän tämmönen ”hangaround-tyyppi”. Mä en ollu sillä lailla aktiivinen tekijä. Jälkeenpäin katottuna ois voinu ajatella vähän toisin. Se, että olisinko lähteny tälle alalle, niin kyllä tää on noin suurin piirtein oikea ala, mutta kyllä tällanen visuaalinen kenttä olisi tarjonnu ehkä jotain muutakin mahdollisuutta. Rakennukset on aivan älyttömän pitkäaikaisia kun niitä rakennetaan ja

suunnitellaan, ja niihin sisältyy niin paljon sellaista arjen punaltamista. Tuntuu että olis voinu tehdä ja kokeilla vaikka tuommosten maljakoiden kanssa tai vähän kevyempien tai pienempien asioiden kanssa, vaikka mä tiedän, että hyvän tuolin suunnittelu se vasta vaikeata on. Sitä mä en osannut silloin nähdä, että arkkitehtuuri on ihmisen mieltä avartava ja taidealaan, kulttuuriin ja historiaan avartava oppiala, että on kaksi vähän eri asiaa opiskella arkkitehtuuria ja siihen liittyvää visuaalisuutta, ja toinen asia on opiskella arkkitehdiksi. Musta tuntuu, että tänä päivänä painopiste on vain ja ainoastaan siinä, että teistä koulutetaan arkkitehtejä. Ehkä myöskin omalta osaltaan meidän alalla paineita on lisännyt se, että on vaikutelma, että täällä pitää saada se koulutus, muuten ei työelämä aukea, ja sehän ei näin ole. Teille aukeaa aivan valtava määrä mahdollisuuksia koko ajan. Opiskelu on vain yksi vaihe, yksi läpikäytävä vaihe tässä ammattiin kasvun prosessissa. On ehkä vähän lohdutonta sanoa, mutta mä olen alkanut vasta tässä näillä aamuilla tuntea, että mä osaan olla ja elää ”relaxed”. Mä en jännitä mitään eikä mulla ole mitään paineita. Se on aika pitkä prosessi sinällään, mutta ihmisillä on elämän vaiheet ja niistä pitäisi oppia nauttimaan. Kyllä opiskeluaika on ihan omanlaisensa juttu. 70-luvun lopulla, kun oli vähän aktiivisempi opiskeluvaihe, ettei oltu muuta kuin kesätöissä, niin mä en muista meidän ylemmiltä tai alemmilta vuosikursseilta, että kukaan olisi harrastanut esimerkiksi liikuntaa tai urheilua. Ei kukaan kulkenut lenkillä tai punttisalilla tai mitään tämmöstä. Me alettiin 80-luvun puolella parin kaverin kanssa squashia pelaamaan. Se vapaa-ajan vietto oli se, että me mentiin kaljalle jonnekin Tillikkaan tai minne nyt mentiin. Se vapaa-ajan elämä oli semmosta 60-luvun ja 70-luvun alun elämän menon jälkihaikuja. Ja en mä sano sitä, että olis jotenkin kohtuuttomasti kapakassa istuttu ja juotu, koska rahat oli rajana sillekin, mutta se oli niinkuin yhdessäolon muoto – siihen ei niinkään liittyneet liikunnat tai sen kaltaiset asiat. Se oli paljon erilaisempaa, siis kaikki pienetkin yksityiskohdat, ja toki Suomi oli erilainen silloin.

elämäänsä, että vain niitä, mistä hyötyy, ryhdytään tekemään. Mä olen vanhan sivistyksen käsityksen kannattaja. Ihminen, joka on käynyt kouluja ja saanu mahdollisuuden – esimerkiksi tällasen kuin me arkkitehdit saadaan – tehdä tällaista työtä, niin meidän pitäis myös antaa yhteiskunnalle, tälle maalle, tälle alalle, kulttuurille ja kaikelle jotain ihan ilman mitään korvausta.

Mikä on saanut sinut opettajana ilahtumaan? Ei tätä elämää ja ammattia saa ottaa liiaksi kilpailuviettisesti tai kilpailullisena suorituksena. Mutta kyllä se on tuottanut iloa, että täältä valmistuneet arkkitehdit ovat sijoittuneet hyvin työelämään, ja he ovat hyvissä tehtävissä ja sijoittuneet kaupunkien tai yksityisten palveluun. Monilla on oma toimisto ja toki pärjäävät myös kilpailuissa. Kotiin päin vetämättä mä sanoisin, että täällä on kuitenkin nämä tulokset, mitä täällä on saatu, ja kun ajatellaan ihmisten sijoittumista työkentälle, niin kyllä se on korkeata luokkaa. Ehkä sellanen on kuitenkin kaikkein parhaalta tuntuva, että hyvin moni täällä opiskellut tulee jälkeen päin sanomaan, että täällä oli kyllä kiva olla ja hyvä olla, ja että täältä sai hyvän pohjan ammattiin. Sehän on meidän opetushenkilökunnan tehtävä täällä, että me saatettais teidät tällasella puhalluksella lentoon ja jokainen paikkansa löytäisi.

Personal Rainerin hyvinvointivinkit: Mun henkilökohtainen juttu on yksinkertainen. Aika lailla viisi arkipäivää tehdään tiiviisti työtä. Lauantaina tehdään muutama tunti työtä herkistellen ja viikon kaikkein herkullisimmat ja parhaalta tuntuvat työt. Sunnuntaina ei saa työhön koskea. Sunnuntaina käydään juoksemassa ja liikkumassa ja ladataan päätä ja mietitään seuraavan viikon jutut ja puheet ja tavataan kaverit ja niin poispäin. Että työrytmi.

Mutta ei kaikkia asioita voi ajatella ammatillisina saavutuksina, jos ihminen sillä lailla kategorisoi 31

Petri Vuojalan kahvipöytäkeskustelu Teksti: Hannu Väisänen ja Rosaliina Järvinen.

"Arkkitehtuurissa tulevaisuus ja menneisyys on yhtä. "

Vessarenessanssia – tutkielma renessanssin sommittelusta selfien muodossa. 32

Alkkarin toimitus kokoontui kahvilaan pohtimaan uutta juttua ja sattumalta bongasi Petrin viereisestä pöydästä. Taustalla kuuluu juttelua, lasien kilinää ja musiikkia. Puheen sorinan ja musiikin seasta on kuitenkin erotettavissa Petrin ja hänen ystävänsä keskustelua historiasta ja tulevaisuudesta. Jäädään seuraamaan keskustelua, koska Petrillä on varmaan tälläkin kertaa paljon asiaa.

Petri: Arkkitehtuurissa tulevaisuus ja menneisyys on yhtä. Se on ainoa mahdollinen maailma, jossa niiden kohtaaminen tapahtuu. Ei tarvitse kuin kävellä ovesta ulos, niin kaupungeissa toteutuu aikojen liitto – jos näin voi sanoa. Nykyhetki rakentaa, tulevaisuus rakentuu, menneisyys on läsnä. Aika ei ole arkkitehtuurissa abstraktio, vaan se on konkreettista todellisuutta. Yst: Historian osuutta on taidettu polkea alas viimeaikoina?

Yst: Joskus vaihto-opiskelijat ovat ihmetelleet, kuinka Suomessa on erotettu arkkitehtuurin historia ja nykyarkkitehtuurin suunnittelu toisistaan. Petri: Helsingin teknillisessä korkeakoulussa 1920-luvun lopulla, kun J.S Sirén oli pääopettajana, niin erotettiin arkkitehtuurin historia ja suunnitteluopetus toisistaan, sehän näkyy kynänjäljessä ja rakennuksissa vielä tänäkin päivinä. 1920-luvun klassinen kausi oli viimeinen kausi, jossa historia puhuu ja on ymmärrettävällä tavalla läsnäoleva.

Petri: Mä sanon, että puhutaan tieteen barbarisaaSiihen rakentuu kuvitelma, että voidaan tulla tiosta, se ei ole pilkkanimi vaan virallinen termi. toimeen ilman historiaa. Se on äärimmäisen Se alkaa mm. aikakäsityksestä, jossa sisäistetään ja ultrafunktionalistinen, kuten Bauhausin kolmas yleistetään lineaarinen aika-ajattelumalli, ja siihen vaihe. Gropius kuitenkin antoi jotain arvoa historivielä ympätään tekninen edistysuskoinen oppi, allekin. Se ui sisälle asenteisiin, mailmankuvaan ja niin ollaan aika pahasti hakoteillä. Arkkitehtuurin aivan kaikkeen. Arkkitehtuuria jodutaan määritaika on tilallista aikaa – konkreettista aikaa – ja telemään joka aikakausi uudelleen: arkkitehtuuri arkkitehtuurin ajan ruumiillistuma on kaupunki. on paitsi suunnittelua myös itsessään määrittelyä Jokainen tajuaa, että historiallisessa kaupungissa – siihen liittyy arvot ja tällaiset laajasti. – ja kaikki kaupungit ovat enemmän tai vähemmän historiallisia – aika on läsnäolevaa todellisuut- Jos mennään vielä tähän kaupunkitilaan, niin ta, ja tämän poistaminen on todella, todella paha. se ei ole ainoastaan kaupunkiarkkitehtuurin ja Pahaksi kaupungille ja myös arkkitehtuurille itselrakennusten kollektiivisen muistin materiaalia, leen. Kaupungit sisältävät tiloja ja paikkoja, jotka vaan siihen liittyy tämä tutkimuksen näkökulma, ovat kollektiivisessa muistissa, ne ovat kollektiivisettä mistä saadaan tietoa vanhoista rakennuksista. en muistin materiaalia. Inhimillisen elämän aivan Tämä on se keskeinen ja haasteellinen asia. Sitä äärimmäisen keskeinen käsite on muisti. Tämä tietoa ei vielä ole, tietolähteet ovat arkistoissa. On minua kiiinnostaa, miten kaupunki ja muisti ovat sellainen harhakuvitelma, että kaikki on nyt netisvuorovaikutuksessa. sä, että arkistot antavat tämän tiedon nettiin, josta se voidaan näppärästi kotona sohvalla saada esille. Yst: Nykyään on vakeasti hahmotettavia isoja rakEi ole näin. Esimerkiksi Oulun maakunta-arkiston ennuksia, joissa yhdistyy kauppakeskus, kirkko ja kokoelmat ovat valtavat, ja ne eivät tule koskaan kirjasto kaikki samassa. menemään nettiin, ei ikinä. Ja kaiken lisäksi ennen 1870 lukua kaikki asiakirjat ovat kirjoitettu Petri: Onko kysymys enää urbaanista tilasta, onko käsin. Ja sitten on historiallisia käsialoja, jotka ovat Valkea urbaania tilaa? Tämä on ensimmäinen asia erittäin vaikeaselkoisia lukea. Mä pystun lukemaan johon törmään Oulussa, kun olen ollut upeassa ja 1700 luvun ruotsin kieltä ja kirjurin käsialaa, kun historiallisessa Budapestissä, siellä kerroksellisuus mennään arkkitehtuurin historian tutkimukseen. on itsestään selviö. Se on jopa painostava keskiTässä on tällaisia kynnyksiä joiden yli pitää päästä. euroopassa se ajan läsnäolo tilassa. 33

Rakennusten historian lähteet – tietolähteet – ovat julkistamattomia. Ne ovat arkistoissa tallessa, paketeissa naruilla sidottu toisiinsa kiinni. Niitä on valtavasti, ei vain Oulussa vaan muissakin kaupungeissa. Jos ei mennä arkistoihin, vanhat valheet kertaantuu uudelleen ja uudelleen, vanha mylly pyörii. On tärkeää aina paitsi esittää uusia tulkintoja niin tarkistaa esitettyjen tietojen paikkansaperäisyys. Toki useinmiten kysymys on tulkinnoista. Yst: Millaisia erilaisia tulevaisuusajattelun tapoja on ollut? Petri: Menneisyydellä on erilaisia tulevaisuuksia ja toteutumia. Modernismihan on tulevaisuusprojekti itsessään. Jotenkin oudolla tavalla arkkitehtuuri on harvoja kulttuurimuotoja, joka toteuttaa itseään täydellisesti. Ja arkkitehtuurin tulevaisuudet ovat todella toteutuneita. Esimerkiksi funktionalismi ja modernismi eri muodoissaan – se on toteutunutta menneisyyden utopiaa. Sen utopian tunteminen on tärkeää sen arkkitehtuurin luonteen ymmärtämiseen, sekä hyvässä että huonossa se on toteutunutta. Tekniikassa tämä tulevaisuus tapahtuu, mutta arkkitehtuurissa se toteutetaan ja se toteutuu. Ne ovat toteutumia ne rakennukset ja rakennetut modernistiset ympäristöt. Siksi tämä tulevaisuuden ongelma pitää arkkitehtuurissa ottaa hyvin vakavasti, koska vain arkkitehtuuri voi toteuttaa tulevaisuusutopiat jäännöksettömästi. Tosin toteutumatta on jäänyt klassiset ranskalaiset radikaalit, Boulléen utopiat, mutta niistäkin löytyy toteutumia, erilaisia tulkintoja, tämä valiomuotojen arkkitehtuuri 1700-luvun loppukaudella. Tulevaisuuden toteuttaminen rakentamalla, nämä teolliset Euroopan suurkaupungit, ovat tietynlaisia tulevaisuudenuskon kuvia. Uusi Pariisi, Wien, Berliini ja varsinkin Budapest. Ne rakennettiin tulevaisuutta varten. Ne mitoitettiin uutta teknologiaa varten, ne ovat teollisia tulevaisuusutopioita, aivan toisenlaisia kuin utopiat yleensä mielletään arkkitehtuurissa. Hienoja esimerkkejä onnistuneesta tulevaisuusajattelusta, edelleen täysin toimivia kaupunkeja.

Ehrenströmin uusi Helsingin kaava mitoitettiin tulevaisuutta ajatellen tänäkin päivänä toimivaksi kaupungiksi. Sanotaan näin, että Ehrenströmin Helsingin asemakaava 1812 on uskomaton suoritus. Keskeinen osa Helsinkiä on säilynyt ja Ehrenströmin kaavan keskeiset elementit toimivat edelleen täydellisesti: Esplanadit, bulavardit, puistot, korttelisto, ylipäätäänsä mitoitus – suurta mittakaavaa, äärimmäisen pientä hienoa mittakaavaa. Siitä tuli autonomisen Suomen pääkaupunki, niin se mitoitettiin vastaamaan niitä tarpeita, ei vain liikenteellisesti ja toiminnallisesti vaan myös edustuksellisesti. Kaupunkimaiset elementit ovat läsnä heti siinä Ehrenströmin kaavassa. Hänen täytyy olla nero, ehkä hieman liioitellusti. Oulun muutettu asemakaava on myös Ehrenstömin. Se oli suomalainen, Helsingissä syntynyt asemakaava-arkkitehti, koulutettu Tukholman kuninkaallisessa linnoitusvirastossa, joka on muuten varmaan Euroopan vanhimpia arkkitehtikouluja, se on 1630-luvulta. Se koulutti suunnittelijoita ja asemakaava-arkkitehteja. Opetus oli taiteellinen: kuvataidetta, maalaamista ja akvarelleja, koska he joutuivat myös dokumentoimaan rakennuspaikkoja ja rakentamista. Yst: Opiskelijoille tulevaisuuden neuvoja? Petri: Vähän kaksijakoisesti, että pitää vaalia historiallisia perinteitä, ja samalla olla radikaali ja rohkea uusissa ratkaisuissa. Suuri ihanteeni, Aby Warburg, josta myös olen tehnyt väitöskirjani, on määritellyt taiteen ainoalla ja yleispätevällä tavalla: se on puhdasta liioittelua, koska muuten se ei toimi siinä tehtävässä, mihin se on tarkoitettu! Oho, kellohan alkaa olla sen verran, että minun on mentävä saunomaan. Oli mukava tavata. Näkemiin!

Ajatonta arkkitehtuuria suomalaisella kuparilla Nordic Copper – ainutlaatuista estetiikkaa ja kestävyyttä Nordic Copper on Suomessa valmistettu kuparituotesarja suunnittelun ammattilaisille. Ainutlaatuisilla väri-, seos-, ja pintavaihtoehdoilla luot yksilölliset ja ensiluokkaiset ratkaisut niin julkisivuihin kuin sisäpintoihin. Kupari taipuu upeasti moniin muotoihin ja sen kaunis väri elää yhdessä ajan kanssa. Lähes ikuinen, täysin huoltovapaa kupari on 100 % kierrätettyä. Nordic Copper tuo arkkitehtuuriin lähes rajattomat mahdollisuudet, estetiikasta päätät sinä.

NordicCopper.com

Kiltatalon remontti

Tekstit: Emma Ahtiainen, Anniina Bitter, Anthon Timmerbacka Kuvat: Emma Ahtiainen, Veikko Laukkanen

Vuoden 2019 helmikuisena Kiltaviikonlopun aamuna havahduttiin: katon sulamisvedet olivat valuneet salin seinän sisään. Keväällä seiniin tehtiin reikiä ja paikannettiin vuotokohdan laajuutta. Vpj ja sihteeri ihmettelevät reikää tietämättään, että remppa venyy melkein kahden vuoden mittaiseksi.

Vanhat eristeet saatiin pois talkoolaisten voimin. Mus pöllysi. Uusi peltikatto ase syksyllä 2019.

stettua aktiivisten siikki soi ja puhallusvillat ennettiin paikalleen

Killan puheenjohtaja 2019 tarkisti uusien eristeiden asentamisen laatua katonrajasta. SPUlevyjen saumakohdat piti varmistaa mahdollisten vuotokohtien varalta. Puheenjohtajan muuraamista ylĂ¤pohjaan harkittiin.

Loungen eristeitä asennettiin kiltalaisten voimin ja polyuretaani vaahtosi taukoamatta. Uudet eristeet saatiin asennettua juuri ennen killan 60. vuosijuhlia ja sillis voitiin pitää Kiltatalolla. Myös uudenkarhea sauna korkattiin samana viikonloppuna.

Vuosi 2020 toi tullessaan Loungeen saumat tasoitettiin pakkelilla ja hio hengityssuojaimet ja remontointi te

n uudet pinnat. Kipsilevyjen ottiin silkkisiksi. Korona vei erveyden.

Uusiin kattopintoihin käytettiin tynnyreittäin pakkelia ja uutta kuviointia testattiin erilaisilla testikappaleilla. Kuvan testikappale valikoitui rakentavan konferenssikeskustelun pohjalta. Tulevaisuuden Lounge tulee näyttämään ennennäkemättömältä.

TEKOÄLYN HAASTATTELU Haastattelija: Hannu Väisänen

Who are you? And what do you say to those who call you "banana boy"?" And I suppose that you think you've won and I've been defeated?

"The Oulu Guild of Architecture and Landscape Architects has become known in Finland as a leader in the fight against climate change."

Well, of course, I've won.

How do you see the future of Oulu Guild of Architecture students?

What do think about renovated sauna and lounge?

Ultimately, this is going to lead to more students applying for engineering programs at Oulu. I believe we will reach more people by making our curricula even more accessible and comfortable to students of all ages. We also hope to invite students from the local university into our classrooms and workshops to work on our projects. This will also encourage other universities to collaborate with us and vice-versa. We've set up a network of 13 co-sponsors so far for our project this year. Once the academics finish their threeyear accreditation process, we'll be able to apply for finance and others similar grants.

Renovated guildhouse´s sauna will be run by your fellow guildies as a place for meditation.

The future of Oulu Guild of Architecture and Landscape Architects' current headquarters is unknown. However, Oulu's current leader, PerOla Karjalainen, is a well-known architect and actively participates in the fight against climate change. The Oulu Guild of Architecture and Landscape Architects has become known in Finland as a leader in the fight against climate change. Due to a very strong campaign, President Karjalainen was elected as the member of the Kapellskojen Renovation Group who participated in the public debate and lobbied Parliament to increase the tax on coal.

As many of you already know, during the last weeks the developer´s team of Team Antimatter presented in our focus group at Gatherer´s Guild, the picture of the site´s enhancement. We have been listening carefully of the feedback from the many passionate members and discussed in great detail, how we can expand the meeting points and create a more natural, organic feeling within the guild. It´s time for you to play an active role, voting and reporting your interesting ideas to Team Antimatter. Guildhouse´s new lounge will be located there and there will be new people available for those who can´t attend the actual meeting. The meeting was again very successful, this time around having 0 questions, 8 answers, and 11 dailies in one week. This shows that with the right people the High Tea model becomes highly successful and people are happy doing the activity there.

Tekoälyn tulevaisuudensuunnitelmia kiltatalolle.

Juttua varten on haastateltu neural network TalkToTransformer:sia (https://app.inferkit.com/demo) ja kiltatalon suunnitelman on piirtänyt kenoviiva lähtötietonaan neural network sketch-rnn (https://magenta.tensorflow.org/assets/sketch_rnn_demo/index.html)

VOUDIN KIERROS KILTATALOLLA Teksti: Anna Rautio

haa, hei! Olitte varmaan näyttöön tulossa? Nykyään niin moni valitsee virtuaalisen näytön mielummin, mutta kyllähän se näinkin menee. Peremmälle vaan ja kengät voi pitää jalassa, lattiamme siivoavat itsensä, kun aistivat likaa.

Tosiaan tilaan voi liittää virtuaaliominaisuuden, jolloin osallistujamäärä voi olla isompi. Näin myös hoituu täysi esteettömyys, sillä valitettavasti tällä hetkellä kiltatalomme ei ole täysin esteetön, vaikka ylös sekä alas kulkeva liukumäki portaikosta löytyykin. Käytännössä tämä maksaa enemmän ja saatte kiltatalon verkkoalustoista vuokrattavat tilat käyttöönne. Tällöin kiltalaisille jää vapaaksi loungelle varattu alusta, tämä ei siis vaikuta millään tavalla teidän tapahtumaanne, vaan on erillinen osansa. Vuokrattavat tilat muuntuvat eri tavoin, riippuen järjestääkö tapahtuman virtuaalisena, fyysisenä tai molempina. Kuitenkin pintojen kustomisointi on mahdollista molemmissa, nämä olemassa olevat värit ja tapetit vastaavat menneisyyden kiltataloa, ja ovat sen takia hyvin suositut. Juhlakerroksen akustiikka on suurien konserttisalien luokkaa, viime viikolla täällä järjestettiin mm. Nytti Makasen menestyksekäs elektroklassinen konsertti. Takahuoneen pianolle on ollut aiemmin muutama viritysmahdollisuus akustisesta syntikkaan, mutta huomasimme vuokralaistemme rakastavan vanhojen aikojen epävireisen pianon värikästä äänimaailmaa, joten sitä ei voi vaihtaa. Kauniin hormimme käyttö on vain virtuaalisesti mahdollista, se tällä hetkellä sisältää piuhoja sekä laitteita. Tämän takia oikean tulen teko ei ole mahdollista, mutta virtuaalinenkin tuli lämmittää mukavasti.

Voitaisiin jatkaa keittiön kautta alakertaan, missä sijaitsee sauna, muokkautuva tila sekä vessat. Virtuaalimahdollisuutta ruuanlaitolle tai vessassa käymiselle ei valitettavasti vielä ole, mutta ne ovat seuraavia laajennuksessa tehtäviä asioita. Siitä voittekin valita joko suositun liukumäkemme tai portaikon. Liukumäellä pääsee kulkemaan myös ylöspäin, tapahtumana ja äänimaailmaltaan se on käänteinen alas menemiseen, mutta vähintään hauskempi. Muistakaa kuitenkin huomioida muu liikenne sitä käyttäessä – emme vastaa mahdollisista tapaturmista, joita liukumäen käytöstä voi aiheutua. fiu Vessat sijaitsevat oikealla, jokaisessa kopissa sekä käsien pesun yhteydessä on oma handsfree karaokesettinsä. Ja täältä päästäänkin muuttuvaan tilaan, jonka luonnetta voi säätää muutamasta eri vaihtoehdosta. Yleisimmät ovat nostalginen järvimaisema avantomahdollisuudella ja vanha kunnon räkälä. Kustomisoidun tilan luominen maksaa ylimääräistä, ja tulee tilata ennakkoon. Ja viimeiseksi: saunaan mennessä avautuu laaja kylpyläosastomme ja upea lämmitystasattu kaksikerroksinen sauna, johon on upotettu hyvinvointiallas. Hyvinvointialtaaseen mennessä kannattaa jokaisen muistaa astua etäohjausyksikön päälle, niin se kalibroi ideaalisen hyvinvointikokemuksen. uif Tässä oli meidän vaatimaton kiltatalomme. Kiitos kun kävitte näytössä ja ollaan yhteydessä vuokrauksestanne!

MAAILM A N Y M PĂ&#x201E; RI

MAAILMAN YMPĂ&#x201E;RI

88 M IN U UTIS S A MINUUTISSA

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing

elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.

Teksti: Ossi Hintsala Kuvat: Google Earth

aailman väestön vaurastuessa matkailu on kasvattanut suosiotaan räjähdysmäisesti. Todellisten kansainvälisten yhteyksien ja kulttuurien sekoittumisen lisäksi se on taannut toimeentulon miljoonille ihmisille.

Matkailullakin on kuitenkin lieveilmiönsä ja uudet haasteet, kuten ilmastokriisi, lajien sukupuuttoaalto, pandemiat ja aseelliset konfliktit kyseenalaistavat koko alan tulevaisuuden. Vieläkö voi huoletta lentää joka vuosi pallon toiselle puolelle lomaa loikoilemaan? Vai olisiko korkea aika pohtia vaihtoehtoja nykymuotoiselle matkailulle? Maata pitkin matkustaminen ja lähimatkailu ovat varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Sen sijaan teknologian hyödyntäminen avaa runsaasti uusia mahdollisuuksia. Matka merten taakse tai vuorten huipulle onnistuu muutamalla klikkauksella mukavasti kotisohvalta pienellä budjetilla. Lisäksi uusien innovaatioiden kuten VR-teknologian kehitys tuo aivan uusia ulottuvuuksia ja mahdollistaa vaikeasti saavutettavissa olevien, vaarallisten ja uhanalaisten kohteiden kokemisen. Kehitys tällä saralla on nopeaa ja tulevaisuus tuntematon. Kun matkassa on mukana vielä ripaus mielikuvitusta, ennennäkemätön matkailukokemus on taattu. Tämän innoittamana vierailemmekin neljässä ainutlaatuisessa kohteessa virtuaalimatkailun uranuurtajan, Google Earthin välityksellä. Tervetuloa matkalle maailman ympäri 8 minuutissa.

25°03'31.9"S 25 ° 03' 31136°45’38.9"E .9"S 136° 45 ' 38 .9" E

Kuva: Gareth O’Brien

SIMPSONIN AAVIKKO, AUSTRALIA SIMSPON IN AAVIKKO, AU STRALIA Matkamme alkaadolor keskeltä Australiasta SimpLorem ipsum sitpunaisia amet, kumpuja, consectetur adipiscing sonin aavikolta. Loputtomiin jatkuvat dyynit ovat kuin valtavia elit, sed do eiusmod incididunt ut labore et pensselinvetoja erämaassa,tempor viimeinen kylä ohitettiin tuntikausia doloreRautaoksidin magna aliqua. Ut hiekka enim ad minim veniam, quis sitten. värjäämä hohkaa porottavan auringon paisteessa, jolta satunnaiset puut tarjoavat suojan. Hiekkatien nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip reunassa jaloitellessa tuulen pyörittelemä aavikkopöly liimautuu ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in hikiseen ihoon ja tunkeutuu silmiin, kurkkua kuivaa. Näin kaukareprehenderit inedes voluptate velit esseja cillum dolore eu na aavikon lähteistä liskot eivät viihdy kitukasvuiset heinät ja pensaat taistelevat jokaisesta vesipisarasta. fugiat nulla pariatur. Excepteur sint Huikataan occaecat vettä ja jatketaan matkaa. cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia

deserunt mollit anim id est laborum.

Seuraava kohteemme sijaitsee ei-kenenkään-maalla. Tällä, Etelämantereen Marie Byrdin maassa vallitsee niin ankarat olosuhteet ettei yksikään valtio ole huolinut aluetta itselleen. Olemme pysähtyneet vuosituhansia sitten sammuneen kilpitulivuoren kupeeseen. Näin keväällä pakkanen paukkuu noin 30 asteessa ja navakka tuuli saa sen tuntumaan moninkertaisesti kylmemmältä, kasvoja kirveltää ja hengittäminen käy raskaaksi. Loputtomiin jatkuva satojen metrien paksuinen jää narskuu kenkien alla ja sen pinnasta lähes vaakasuoraan heijastava aurinko sokaisee silmät. Täytyy ehtiä takaisin leiriin ennen pimeää.

MARIE BYRDIN MAA, ETELÄMANNER

75°13'11.7"S 110°57’35.5"W Kuva: Chris Simmons

27°57'37.5"N 27 ° 5 7 ' 3 7 . 175°46’03.5"W 5 "N 17 5 ° 46 ' 0 3.5 " W

Kuva: Jon Brack

HOLOIKAUAUA, TYYNIMERI

H O L OIKAUAUA, TYY NIMERI Aavikolta siirrymme keskelle Tyyntä valtamerta, Holoikauauan Pohjoisella Tyynellämerellä, noin kahden tuhannen atollille joka kuuluu Luoteisiin Havaijisaariin. Kymmeniä kilometkilometrin päässä kietoutuu Honolulusta sijaitsee atolli ympärille n rejä pitkä koralliriutta kirkasvetisen laguunin suojaten sitä meren aalloilta. Vulkaaninen kivi tuntuu karkealta ja lämmin vesi liplattelee jaloissa. On hiljaista, edes läheisten saarten yllä liihottelevien lokkien kirkaisut eivät kantaudu tänne asti. Kostea merituuli suhisee ja tuoksuu suolaiselta. Tekee mieli uida syvemmälle laguuniin. Kuuleman mukaan onnekas voi löytää sieltä helmisimpukan ja tarinat kertovat myös monista koralleihin kariutuneiden laivojen hylyistä, jotka lepäävät sen pohjassa. Sadan vuoden päästä koko atolli saarineen on todennäköisesti veden alla.

Matkamme päättyy maailman katolle, Pakistanin pohjoisosaan Karakorumin vuoristoon, aivan Himalajan pohjoispuolelle. PaLorem ipsum dolor pitkin sit amet, adipiscing tikoimme ylärinteeseen suurtaconsectetur laaksojäätikköä, joka valuu elit, sedkohti do eiusmod tempor ut labore et kihiljalleen Braldujokea. Maastoincididunt on hyvin vaikeakulkuista, vikkoista ja karua.aliqua. Vähän väliä pitää pysähtyä hengähtämään, sillä dolore magna Ut enim ad minim veniam, quis vajaan 4000 metrin korkeudessa matkanteko on raskasta. Aurinko nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip paistaa, mutta lämpötila on hiukan pakkasen puolella. Sulanut jää exmuodostanut ea commodo consequat. Duis aute siellä iruretäällä dolor in on pieniä puroja jotka solisevat patoureprehenderit in voluptate esse cillum raikasta dolore eu tuen välillä lammiksi. Niiden vesi velit on juomakelpoista, mutta jääkylmää. Liian pitkäksi ei voi pysähtyä ettei tule fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat kylmä.

cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum. KARAKORUM, PAKISTAN

K A RA KORU M, P A K IS TAN

3 5 ° 47 ' 4 0 . 5 "N 7 5 ° 4 9 ' 1 6 . 0 " E

35°47'40.5"N 75°49’16.0"E Kuva: ZaIGHaM IslaM

Terveisiä Venetsiasta Teksti ja kuvat: Ilmari Teperi

14.3.2020.

kkunasta avautuu harvinainen näky. Venetsialainen aukio, jolla ei ole yhtään ihmistä. Vain välillä kantautuu korviin muutama satunnainen koiran haukunta. Tämä paikka on muuttunut Covid-19 -epidemian aiheuttamien karanteenitoimien myötä aavekaupungiksi.

Tämä saattaa kuulostaa masentavalta vaihtokokemukselta, mutta minä olen tyytyväinen. Muista vaihto-opiskelijoista suurimman osan palatessa kotimaihinsa epidemian levitessä minä halusin jäädä tänne, sillä jokin tässä hiljenevässä kaupungissa tuntui niin ihmeelliseltä. Nyt ulkonaliikkumiskiellon aikaan liikennemäärien vähentymisen myötä kirkastuneiden kanaalien reunustamat julkisivut kertovat kauniimpaa tarinaa, kuin koskaan aiemmin minun täällä ollessani. Moni Venetsiassa vieraillut muistaa varmaan hämmennyksen ja eksyksissä olon tunteen, jota tämä kaupunki matkan ensimmäisinä päivinä saa aikaan. Tällä saarella asumisesta erityistä tekee se, että nämä hämmentymisen hetket voivat toistua joka päivä, vaikka reitit, sijainnit ja etäisyydet takaraivosta löytyisivätkin. Monta vuotta Venetsiassa asuneet kämppikseni Alice ja Jacopo antoivat hyvän analyysin tästä ilmiöstä. He kertoivat kuinka täällä kulkijan ajatukset ja tuntemukset jäävät kapeille kujille, silloille ja aukioille odottamaan hänen uutta kulkemistaan, jonka tapahtuessa ne voivat yllättää hänen mielensä ja jatkaa kehittymistään. Jos tiettyyn paikkaan jäänyt ajatus on pelottava tai surullinen, kulkija luultavasti osaa alitajuntaisesti keksiä vaihtoehtoisia reittejä määränpäähän pääsemiseksi. Vastaavasti iloisempia ajatuksia säilyttävät paikat saattavat hyvinkin sisältyä kulkijan päivittäisiin reittivalintoihin. Joka tapauksessa nämä ajatukset herättävät täällä kulkevassa suuren määrän uteliaisuutta. Ainaisena määränpäättömän haahuilun ja eksymisen ystävänä parempaa kotikaupunkia en osaa kuvitella. Päädyin hakemaan IUAV-yliopistoon vaihtoon vierailtuani kahdella matkallani koulun kirjastossa, joka sijaitsee entisen luostarin tiloissa. Kaupungissa paljon vaikuttaneen mestariarkkitehdin, 48

Carlo Scarpan, suunnittelema sisäänkäynti ja kirjojentäyteiset opiskelusalit muodostivat ympäristön, jossa halusin päästä viettämään aikaa. Minulla kävi asunnon suhteen hyvä tuuri, sillä aiemmin Oulussa vaihdossa ollut ystäväni Elena tarjosi minulle huonetta hänen ja ystäviensä kimppakämpästä Castellon kaupunginosassa. Tunsin alusta asti oloni tervetulleeksi ja heidän tarjoama italialainen elämäntyyli ja kulinaristinen arki ovat olleet tähän asti vaihtoni avartavimpia puolia. Koulun puolella omaan suunnitteluuni olen omaksunut italialaista konseptuaalista utopismia ja tervettä epätäsmällisyyttä. Tämänhetkisen Venetsian hiljentymisen lisäksi pääsin syksyllä kokemaan erityisiä hetkiä, kun Acqua Alta, nousuvesi, nousi lähes mittaushistoriansa korkeimpiin lukemiin jääden vain syksyn 1969 tulvan lukujen taakse. Iltana, jolloin tulvan oli ennustettu nousevan 145 cm korkeuteen, nappasin kameran ja lähdin Jacopon ja Cosimon kanssa kahlaamaan ja todistamaan tilannetta. Sciroccotuuli puhalsi vastaan ja 50 metrin matka kotoa päärantakadulle, Riva degli Schiavonille, tuntui kestävän 10 minuuttia. Tunnelma oli surrealistinen ja kaupunki tuntui hajoavan. Näyteikkunat rikkoutuivat, ravintolapöydät ajelehtivat, kaupat täyttyivät vedestä ja yrittäjien omaisuus ja kova työ valuivat hukkaan. Vesi nousi lopulta 187 senttimetriin ja tässä vaiheessa tuntui huonolta idealta olla kaukana kotoa. Venetsian tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Maailman mittakaavassa sen aivan omassa luokassaan olevan massaturismin vaikutuksia ei vielä täysin osata hahmottaa eikä sen kontrollointiin olla löydetty oikeita työkaluja. Jatkuvan hintatason nousun ja turismin ulkopuolelta löytyvien työpaikkojen vähyys ajavat paikallisia muuttamaan kaupungista pois kovalla tahdilla. Monien pelko on kaupungin muuttuminen suureksi ”ulkoilmamuseoksi”, jota ei oikeaksi asuttavaksi kaupungiksi voi tunnistaa. Lisäksi mm. poliitikkojen saamattomuuden takia vuosia kesken ollut laguunin patoamishanke mahdollistaa vuosi vuodelta pahempien tulvien tuomat konkreettiset vauriot kaupungin rakennuksille. Mutta kaikelle on syynsä. Venetsia on koko historiansa ajan ollut kansainvälinen keskus, joka kauneudellaan ja tarinoillaan on inspiroinut kirjoittajia, taiteilijoita, muusikoita ja arkkitehtejä. Sen kokemista ei voida kieltää keneltäkään.

16.3.2020 Venetsia on tyhjentynyt ihmisistĂ¤.

24.9.2019 Kotona Campo de la Bragoralla.

12.11.2019 Surrealistinen yĂś. 49