ANTIZINE vol. 7 / 2019

VOL. 7 1

2019

VOL.7 2019

ANTI – Contemporary Art Festival ANTI – Contemporar y Art Festival on

ANTI - Contemporar y Art Festival is

kansainvälinen nykytaiteen festivaali,

an international contemporar y arts

joka keskitty y julkisiin tiloihin tehtyihin

festival presenting site-specific works

paikkasidonnaisiin teoksiin. ANTI-festi-

made for public space. ANTI Festival

vaalilla esitetään nykyhetken mielenkiin-

presents live, sonic, visual and text-

toisimpien ja innovatiivisimpien taitei-

based art from today’s most exciting

lijoiden live art -, ääni-, kuvapohjaisia

and innovative artists in the Finnish

sekä tekstiin perustuvia teoksia. Kuo-

town of Kuopio. Free of charge ANTI

piossa järjestettävä ilmainen festivaali

Festival is a meeting place for artists and

tarjoaa ainutlaatuisen kohtaamispaikan

audiences fascinated by how art shapes

taiteilijoille ja yleisölle, jotka ovat kiin-

and responds to the places and spaces

nostuneita arkipäivän tiloja luovasta ja

of ever yday life.

muokkaavasta taiteesta.

TOIMITUS / EDITORS Jyri Väisänen, Suvi Koivisto HAASTATTELU / INTERVIEW Todellisuuden tutkimuskeskus KANSIKUVA / COVER PHOTO Alexandra Thompson Photography KÄÄNNÖKSET / TRANSLATIONS Jyri Väisänen, Elisa Wulff ULKOASU / LAYOUT Tomi Leppänen / Computer Boys

info@antifestival.com | www.antifestival.com #antifestival #ANTIisagift #vuodenteatteri Postiosoite / Post address ANTI OFFICE | Nahkurinkatu 1 | 70600 Kuopio Finland 2

Par t I: The Festival Program

0.–15.9. 2019 10.–15.9. 2019 10.–15.9. 2019 10.–15.9. 2019

. – 15

. 9. 2 019 1

0. –

. 9.

2 019

Ohjelma Program 10.–15.9.2019

1 0.

–15.9. 2019 10.–15.9. 2019 10.–15.9. 2019 10.–15.9. 2019 1

10 . – 15

0 . 9. 2

0 91

0. –15.9. 2019 10.–15.9. 2019 10.–15.9. 2019 1 3

ESIPUHE

JOHANNA TUUKKANEN

A NTI - f e s t i va a l i n Ta i t e e l l i s e t j o h t a j a t A NTI Fe s t i va l a r t i s t i c d i r e c t o r s

GREGG WHELAN

K ahdeksannellatoista ANTI – Contemporary Art Festivalilla kohdistamme katseemme kuolemaan festivaalin teemana ja fokuksena. Olemme yllättyneitä siitä, että kesti 18 vuotta päätyä tähän pisteeseen. Kuoleman ideat, sen vaikutus sekä sosiaalinen ja kulttuurillinen asema ihmiselossa, ja sen asema kaikessa elämässä, on ollut taiteellisen toiminnan keskeinen ohjaava voima vuosisatojen ajan. ANTIn vuoden 2019 ohjelmisto tarkastelee erilaisia kuoleman toisintoja monivivahteisten projektien kautta ja pyrkii avaamaan ajattelua suhteestamme kuolemaan ja moniin sitä ympäröiviin ilmiöihin. Ideat kuolevat, aikakaudet loppuvat, materiaalit vanhentuvat, esineet rikkoutuvat, teknologia korvaa itsensä, paikkoja hylätään, luonto tuhoutuu, sosiaaliset ja poliittiset ideologiat kaatuvat, ja kasvi-, eläin- ja ihmiselämä on rajallinen. Kaikki edellä mainitut tuottavat surua jollain tavalla, ja kaikilla on valta aiheuttaa muutosta, joka ei välttämättä ole aina huonompaan; kuolemasta seuraa myös paljon iloa ja hyvää. Väsyneiden ideoiden kuollessa yhteiskunta kehittyy – tai ainakin yrittää kehittyä – ja me (joskus) iloitsemme. Ihmisen kuolema on elämämme ytimessä. Solutasolla kehoamme määrittelee jatkuva kuolemisen ja uudistumisen prosessi - punasolut elävät noin 120 päivää ja ihosolut vain pari viikkoa. Jos ajattelee kehoa mallina, elämällämme on dynaaminen ja muuttuva suhde kuolemaan. Kliseen mukaan kuolema on se yksi meitä kaikkia yhdistävä tekijä, vaikka se ei yleensä juurikaan tuo meitä yhteen; tämä on paradoksi, jota käsitellään monella alalla. Meidän tulisi ehkä muuttaa merkittävästi suhdettamme kuolemaan, sillä lääketieteen edistyminen mahdollistaa meille yhä pidemmän elämän. Voisimme – niin kuin monet tekevätkin - elää sen tosiasian kanssa, että teemme kuolemaa. Voisimme myös elää surren suuren osan elämäämme, niin kuin monet tekevät. Joten miten nykytaide käsittelee tätä kaikkein ajankohtaisinta ja iätöntä olemassaoloa elämissämme? Tämä on ANTI-festivaalin 2019 ohjelmistoa ohjaava keskeinen kysymys. Mitä uutta käytäntöä, uutta kokemusta, uutta tietoa ja uutta iloa voimme löytää ajattelemalla kuolemaa ja työskentelemällä kuoleman parissa?

PREFACE

For the 18th edition of ANTI - Contemporary Art Festival we look towards death as our theme and focus - we’re surprised it’s taken us 18 years to get here. Ideas of death, its impact, its social and cultural standing, its place in human life, its place in all life, has been one of the key drivers behind artistic practice for centuries. ANTI’s 2019 programme traces various iterations of death across an eclectic range of projects in an attempt to open-up thinking around our relationship to it and to the many sets of phenomena that surround it. Ideas die, eras end, materials become obsolete, things break, technology supersedes itself, places are abandoned, the natural world is destroyed, social and political ideals are overthrown and of course plant, animal and human life is finite. All of the above produce grief in one form or other and all have the power to cause change and not always, and – of course - not necessarily, for the worse; much good, much joy comes from death. As tired ideas die society advances, or at least tries to, and we (sometimes) rejoice. Human death sits at the heart of our lives. At cellular level our bodies are defined by a constant process of death and renewal – red blood cells live for around 120 days, skins cells manage only a couple of weeks. If we take the body as model our lives have a dynamic, and shifting relationship to death. Cliché tells us it’s the one thing we all have in common although curiously it often does little to unite us; much work across many fields speaks to that paradox. As medical advancements allow us to prolong life we perhaps need to alter our relationship to death substantially, we might – as many do – live with the fact that we’re dying for a considerable portion of our lives. We might also live with grief for a considerable portion of our lives, again, and of course, many do. So how does contemporary art speak to this most contemporary, and ageless, presence in our lives? That’s the central question driving ANTI’s 2019 programme; what new practice, what new experience, new knowledge and new joy can we locate in thinking about and working about death?

OHJELMA - PROGR AM

LARA THOMS

The Director TI / TUE 10.9. | 18.00 KE / WED 11.9. | 18.00 TO / THU 12.9. | 16.00 AL AVAN PALVELUKESKUS SIIK ANIEMENK ATU 4, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

BRYONY JACKSON

FIN The Directorin päähenkilöinä ovat hautausurakoitsija Scott Turnbull ja taiteilija Lara Thoms (Aphids). Esityksessään Lara ja Scott paljastavat ja laajentavat kuoleman kanssa ja hautausurakointialalla työskentelyyn liittyviä elementtejä ja käsitystä siitä, mitä tapahtuu lähtömme jälkeen. Esityksessä kaikki on sallittua: krematorion tuoksut, ruumishuoneen työvälineet, hautajaiskappelissa olevat eläimet. Aikana, jolloin kuoleminen on miljoonabisnes ja hautajaiset järjestetään nopeasti, kuolema vaikuttaa kalliilta drive-in aterialta.

ENG The Director is a performance starring charismatic ex-funeral director of 21 years, Scott Turnbull, and artist Lara Thoms (Aphids). Taking up a universal experience and taboo topic, Turnbull and Thoms demystify, expose and expand elements of the death industry, using humour and first-hand knowledge to dig a little deeper on what happens after we go. Nothing is off limits, including the smell of a crematorium, the tools of the mortuary, and farm animals in the funeral chapel. At a time when dying costs thousands of dollars and funerals happen within a week, death can seem like a very expensive drive-thru meal. Blurring the roles of funeral director and performance director, Thoms and Turnbull ask each other to perform tasks, share knowledge and give feedback on each other’s actions. Balancing macabre reality, playfulness and the tragic elements of death, the result is a spiky and funny exchange.

ESIT YSKIELI: ENGLANTI KESTO: 70 MIN VARA A PAIKK ASI ESIT YKSEEN NETISSÄ

→ antifestival.com

PERFORMANCE LANGUAGE: ENGLISH DURATION: 70 MIN RESERVE YOUR SEATS FROM

→ antifestival.com

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 6

OHJELMA - PROGR AM

LOREN KRONEMYER

PUIJON JOUSIAMMUNTAKENT TÄ SUURMÄENTIE 85, KUOPIO

ENG After Erika Eiffel is the story of a tool with the power to pierce straight to the heart. This immersive work invites you to discover the startling intimacy and potent sensation of firing an arrow. Archery is a sport that demands patience and sensitivity. As you gradually hone your aim on a solo journey through a customized 16-target archery course, you become aware of the intense relationship between your body and the deadly bow. When you attune yourself to the object through your senses, you are rewarded by the rush of pleasure that comes from hitting the target. End of the journey you will drink tea with your bow. Archery in the performance is aimed at people over 12 years of age.

After Erika Eiffel on tarina työkalusta, jolla on voima lävistää sydän. Tämä mukaansatempaava teos kutsuu sinut tutustumaan nuolen ampumiseen liittyvään hätkähdyttävään intimiteettiin ja voiman tunteeseen. Jousiammunta on urheilu, joka vaatii kärsivällisyyttä ja herkkyyttä. Parantaessasi vähitellen tarkkuuttasi henkilökohtaisella matkalla 16-maalisen jousiammuntaradan läpi, tulet tietoiseksi kehosi ja tappavan jousen välisestä intensiivisestä suhteesta. Kohdatessasi esineen aistiesi kautta, saat palkinnoksi huokuvaa mielihyvää maalitauluun osumisesta. Matka päättyy teehetkeen jousesi seurassa. Jousiammunta sopii esityksissä yli 12 vuotiaille. FIN

ESIT YSKIELET: SUOMI JA ENGLANTI

PERFORMANCE LANGUAGE:

REITIN KIERTÄ Ä N. TUNNISSA.

FINNISH AND ENGLISH.

VARA A PAIKK ASI ESIT YKSEEN NETISSÄ

→ antifestival.com

IT TAKES ABOUT ONE HOUR FOR ONE PER-

ESIT YS TOTEUTETA AN YHTEIST YÖSSÄ PUIJON JOUSI RY:N K ANSSA . TEOSTA TUKEMASSA OVAT SITUATE ART IN FESTIVALS, A SAL AMANCA ART CENTRE PROGR AM JA THE AUSTR ALIA COUNCIL FOR THE ARTS.

RESERVE YOUR SEATS FROM

SON TO GO THRU THE PATH.

→ antifestival.com THE PERFORMANCE WILL BE IMPLEMENTED IN COOPER ATION WITH PUIJON JOUSI RY. AFTER ERIK A EIFFEL HAS BEEN DEVELOPED THROUGH SITUATE ART IN FESTIVALS, A SAL AMANCA ART CENTRE PROGR AM, AND SUPPORTED BY THE AUSTR ALIA COUNCIL FOR THE ARTS.

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 7

OHJELMA - PROGR AM

J. A. JUVANI

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON KIRJASTO KUOPION K AMPUSKIRJASTO, SNELLMANIA-RAKENNUS YLIOPISTONRANTA 1, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

This is my book of the dead. Things I’ve figured out so far. I kept a distance to it by writing in English and not in my native language Finnish. It has helped me to study this subject in a more in-depth way. Writing in English has been a tool for digging deeper than I originally wanted to. Life is a tough lesson to learn. There is no doubt about it. I hope you will find the same comfort in emptiness as I have. That nothing, really isn’t that bad. At least my experience of it isn’t. ENG

Tämä on minun kirjani kuolleista. Asiat, jotka olen hahmottanut tähän mennessä. Pidin etäisyyttä siihen kirjoittamalla englanniksi äidinkieleni suomen sijaan. Se on auttanut minua tutkimaan tätä aihetta perusteellisemmin. Englanninkielinen kirjoittaminen on ollut työkalu tutkimiseen kuin alun perin halusin. Elämä on kova oppitunti. Ei ole epäilystäkään siitä. Toivon, että löydät saman lohdutuksen tyhjyydestä, joka minä olen löytänyt. Tyhjyys ei ole oikeastaan ole yhtään huono. Ainakaan minun kokemukseni siitä ei ole. FIN

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 8

OHJELMA - PROGR AM

LUCY WILLOW

The Mourner Lamentation In Dust TI / TUE 10.9. | 10.00 –12.00, 16.00 –18.00 KE / WED 11.9. | 10.00 –12.00, 16.00 –18.00 TO / THU 12.9. | 10.00 –12.00, 14.00 –16.00 PE / FRI 13.9. | 10.00 –12.00, 14.00 –16.00 LUCY WILLOW

VR:N KONEPAJA POHJOL ANK ATU 1, KUOPIO

Through the act of ritually sweeping the space wearing black mourning clothes, areas of the building will be activated and considered in relation to its history and what can be found in the debris. The mourner is making a connection to the building and the materiality of death found in the dust. She collects, makes piles, walks through the space, she sweeps. She silently laments as she sweeps clean the space. The mourner makes river channels in dust that flow through the building with illustrative details of reflections in water, a black swan and a boat to create scenes of contemplation. The illustrative details reference Tuonela, the Finnish underworld. The dust-rivers respond to architectural details of the space creating a work that invite audience to reflect on mourning and the separation felt between the dead and the living.

Mustissa suruvaatteissa suoritetun rituaalisen lakaisemisen kautta rakennus aktivoituu ja huomioidaan suhteessa historiaansa ja siihen, mitä jäänteistä löytyy. Surija luo yhteyden rakennukseen ja tomusta löytyvään kuoleman materiaalisuuteen. Hän kokoaa, tekee kasoja, kävelee halki tilan – hän lakaisee. Lakaistessaan tilan puhtaaksi, hän suree hiljaa. Surija luo joen kanavia pölystä, jotka soljuvat rakennuksen läpi havainnollisin yksityiskohdin veden heijastuksista, mustasta joutsenesta ja veneestä luoden paikan pohdiskelulle. Yksityiskohdat viittaavat Tuonelaan. Pölyjoet reagoivat tilan arkkitehonisiin yksityiskohtiin luoden teoksen, joka kutsuu yleisön pohtimaan surutyötä ja kuolleiden ja elävien välillä tuntuvaa kuilua.

ENG

FIN

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 9

OHJELMA - PROGR AM

MIMOSA NORJA

Dear Deer KE / WED 11.9. | 19.00 VR:N KONEPAJA POHJOL ANK ATU 1, KUOPIO

MIMOSA NORJA

FIN ”Japanissa kouluruokailun osana lapsille opetetaan, miten kasvit antavat elämänsä, jotta ihmiset voisivat jatkaa omaansa.”

ENG ”In Japan they teach as part of the school lunch program that plants give their lives in order for the people to live.”

Mimosa Norjan teoksessa Dear Deer puiston keskellä on kontti, jonka yksi seinä on kokonaan lasia. Kontissa roikkuu kuollut valkohäntäkauris. Miesoletettu nylkee, pesee ja paloittelee kauriin, pakkaa sen laatikoihin, pyyhkii veren veitsistä, siivoaa huoneen ja lähtee. Miehen sisällä on kunnioitus ja keskittyminen.

In Mimosa Norja’s Dear Deer there’s a shipping container placed in the middle of a park with a window wall across one side of it. There is a dead white-tailed deer hanging inside the container. A man skins, washes and butchers the deer, packs it into boxes, cleans the bloody knives, cleans the room and leaves. His every movement is respectful and focused. Peaceful and gentle.

KESTO: 1 H

DURATION: 1 H

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 10

OHJELMA - PROGR AM

Death Cafe K AHVIA, K AKKUA JA KESKUSTELUA KUOLEMASTA KE / WED 11.9. | 17.00 –19.00 KUKK A- JA HAUTAUSPALVELU ROSANNA VUORIK ATU 25, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

DEATH CAFE

Kuoleman kahvilassa kokoonnutaan yhteen juomaan kahvia, syömään kakkua ja keskustelemaan avoimesti kuolemasta turvallisessa, rennossa ja viihtyisässä toisia kunnioittavassa ilmapiirissä. Kyseessä on keskusteluryhmä, ei suru- tai terapiaryhmä. Kahvilassa voit jakaa omia ajatuksiasi, tunteitasi ja tarinoitasi kuolemasta ja kuolemisesta ja kuulla muiden näkemyksiä. Voit ottaa osaa keskusteluun tai vain kuunnella muita. Voit tulla yksin tai läheisten kanssa, miten sinusta parhaalle tuntuu.

ENG In Death Cafe we gather together for coffee and cake to talk about death and dying. Make yourself at home in a cozy atmosphere, express your thoughts and hear other people’s stories. Let’s redefine death from a taboo to a natural topic for discussion!

FIN

DISCUSSION IN FINNISH BOOKING IN ADVANCE

→ production@antifestival.com

KESKUSTELUKIELI: SUOMI VARAUKSET ENNAKKOON

→ production@antifestival.com

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 11

OHJELMA - PROGR AM

Tiedekävely HY VÄ PAHA KUOLEMA, TIEDE JA TAIDE K ÄSK YNK ÄSSÄ K ALMISTOSSA KE / WED 11.9. | 17.00 –18.30 SANK ARIPUISTO SUOK ATU 45, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

TIEDEK ÄVELY

What is Good Death? Can you prepare to face death? How does religion relate to death? Welcome to the Science Walk in Sankaripuisto! Professor of Practical Theology Kati Tervo-Niemelä and researcher Anja Terkamo-Moisio, talk about death research, fear of dying and the attitudes related to death and euthanasia. The Science Walk is brought to you in collaboration with the University of Eastern Finland. Discussion in Finnish. The walk ends to Dear Deer by Mimosa Norja.

Millainen on hyvä kuolema? Voiko kuoleman kohtaamiseen valmistautua? Miten uskonnollisuus on yhteydessä kuolemanpelkoon? Tervetuloa mukaan keskustelevalle tiedekävelylle Kuopion Sankaripuistoon! Käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä ja tutkija Anja Terkamo-Moisio kertovat kuolemantutkimuksesta sekä muun muassa kuolemaan ja eutanasiaan liittyvistä asenteista ja kuolemanpelosta. Tiedekävely toteutetaan yhteistyössä Itä-Suomen Yliopiston kanssa. Keskustelu tapahtuu suomeksi. Kävely päättyy taiteilija Mimosa Norjan esitykseen Dear Deer.

ENG

FIN

LANGUAGE: FINNISH KIELI: SUOMI

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 12

MARYAN ABDULKARIM

OHJELMA - PROGR AM

SONYA LINDFORS & FI

We Should All Be Dreaming DINNER FOR DREAMERS KE / WED 11.9. | 20.30 TO / THU 12.9. | 20.00 KRISTALLISALI

ESSI ORPANA

PIISPANK ATU 8, KUOPIO

We Should All Be Dreaming on sarja tapahtumia, joka tutkii unelmoinnin mahdollisuuksia voimaantumisen ja vallankumouksen välineinä. Se kehottaa kuvittelemaan yhdessä radikaalin utooppisia kollektiivisia tulevaisuuksia. Tapahtumat sijoittuvat esityksellisen illallisen ja koreografioidun kohtaamisen välimaastoon kutsuen osallistujia viettämään aikaa keskenään, kuuntelemaan toisiaan sekä unelmoimaan yhteisöllisesti, tällä kertaa illallispöydän ääreen.

We Should All Be Dreaming comes with a straightforward suggestion: we should all be dreaming radical utopian dreams of collective futures. Situating itself somewhere between a performative dinner and a choreographed gathering the work gently invites the participators to spend time together, listen together and dream together, this time around a dinner table.

FIN

ENG

PERFORMANCE LANGUAGE: ENGLISH DURATION: 3 H

ESIT YSKIELI: ENGLANTI

ENTRANCE FEE: 10 €

KESTO: 3 H

RESERVE YOUR SEATS FROM

PÄ ÄSYLIPPU: 10 € /KPL

→ antifestival.com

VARA A PAIKK ASI ESIT YKSEEN NETISSÄ:

→ antifestival.com

”THE POSSIBLE HAS BEEN TRIED AND FAILED. NOW IT’S TIME TO TRY THE IMPOSSIBLE!”

Sun Ra

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 13

OHJELMA - PROGR AM

NESTERVAL

Anna-Liisa Nesterval TO / TUE 12.9. | 18.00 PE / FRI 13.9. | 18.00 LA / SAT 14.9. | 18.00 KUOPION KORT TELIMUSEO KIRKKOK ATU 22, KUOPIO ALEX ANDR A THOMPSON

Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi Wienissä toimiva performanssiryhmä Nesterval vie yleisönsä suomalaisen kirjailijan ja yhteiskunnallisen aktivistin työn innoittamaan immersiiviseen teatteriseikkailuun. Esitys on dramaattinen tarina häistä, joka remixaa yhteen 1800-luvun feministisen kirjallisuuden, itävaltalaisen Heimat-elokuvan ja vuoriston viljelijöiden elämän synkän todellisuuden. Yleisö osallistuu aktiivisesti esitykseen ja saa liittyä kodin kaipuun maagisuuden etsintään yrittäen vastata suuriin kysymyksiin vieraudesta, väkivallasta, rakkaudesta ja syyllisyydestä.

On the occasion of Minna Canth’s 175th anniversary in 2019, the Vienna-based performance collective Nesterval will take their audience to an immersive theatre adventure inspired by the work of the Finnish writer and social activist. The audience will become involved in a dramatic story of a wedding in a remix of feminist literature of the 19th century, Austrian Heimatfilms and the grim reality of the lives of mountain farmers. Visitors become actively involved and may join the quest for the magic of the place of longing called home, trying to answer the big questions concerning foreignness, violence, love and guilt.

FIN

ENG

ESIT YKSEN PÄ ÄKIELI: ENGLANTI KESTO: N. 3 H VARA A PAIKK ASI ESIT YKSEEN NETISSÄ

PERFORMANCE MAIN LANGUAGE: ENGLISH

→ antifestival.com

DURATION: ABOUT 3 H

ANNA-LIISA NESTERVAL TUOTETA AN KUOPIOSSA YHTEISTUOTANTONA MINNA CANTHIN TALO RY:N JA TANSSITEATTERI MINIMIN K ANSSA.

→ antifestival.com

RESERVE YOUR SEATS FROM

ANNA-LIISA NESTERVAL IS CO -PRODUCED IN KUOPIO WITH MINNA CANTHIN TALO RY AND DANCE THEATRE MINIMI.

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 14

OHJELMA - PROGR AM

MARIA LUCIA CRUZ CORREIA

The Trial DINNER FOR DREAMERS TO / THU 12.9. | 18.00 PE / FRI 13.9. | 17.00 POHJOIS-SAVON LIITON MA AKUNTASALI SEPÄNK ATU 1, KUOPIO

MARK POZLEP

FIN Voice of nature: The Trial on paikkasidonnainen tuomioistuinteos, jossa tutkitaan ympäristörikosta ja mahdollisuutta tehdä uusi ehdotus oikeusjärjestelmälle. Teoksessa kokeillaan, miten laki ja oikeus voisivat palvella ekosysteemiä ehdottamalla oikeussalin uudelleenkonfigurointia. Siinä selvitetään vaikeuksia myöntää oikeushenkilön ominaisuutta muille kuin ihmisille, ja vuoren tai joen tekemistä oikeushenkilöksi. Yleisö kutsutaan muuntumisprosessiin fiktiivisten, maagisten ja dokumentaaristen piirien kautta, jotka johdattelevat heitä luonnon edunvalvojiksi.

ENG Voice of nature: The Trial is a site-specific court piece, in which we investigate ecocide and the possibility of making a new proposal for the justice-system. It is as an experiment with how law and justice can serve the ecosystem by proposing a reconfiguration of a court room. It explores the difficulties of granting personhood to non-humans, or how to make a mountain or a river into a legal entity. The audience is invited into a process of transformation through the realms of fiction, magic and documentary, that can guide them to become guardians of nature.

ESIT YKSEN KIELI: ENGLANTI

PERFORMANCE LANGUAGE: ENGLISH

KESTO: 2 H

DURATION: 2 H

VARA A PAIKK ASI ESIT YKSEEN NETISSÄ

RESERVE YOUR SEATS FROM

→ antifestival.com

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 15

OHJELMA - PROGR AM

KRISTOFFER ØRUM & NILAS DUMSTREI

Mundane Heroics PE / FRI 13.9. | 15.00 –15.50 LA / SAT 14.9. | 10.00 –10.50 HAPEL ÄHTEEN PUISTO SNELLMANINK ATU 41, KUOPIO

KRISTOFFER Ø RUM

ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

The project Mundane Heroics brings together a group of young role players from Sweden, Denmark and Finland to create a series of live tableaus in public space. Tableaus based on altered household objects that have been painted, remodelled and combined by the participants, so that they seem at once familiar and strange.

Mundane Heroics -projekti tuo yhteen joukon nuoria roolipelaajia Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta, jotka luovat eläviä kuvaelmia julkiseen tilaan. Kuvaelmat perustuvat muunneltuihin arkipäiväisiin esineisiin, jotka osallistujat ovat maalanneet ja muotoilleet uudelleen niin, että ne näyttävät yhtä aikaa tutuilta ja oudoilta.

ENG

FIN

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 16

OHJELMA - PROGR AM

SONYA LINDFORS

Soft Variations LA / SAT 14.9. | 12.00 SU / SUN 15.9. | 13.00 K AUPUNGINTALON JUHL ASALI TULLIPORTINK ATU 31, KUOPIO ESTEETÖN SISÄ ÄNPÄ ÄSY / HANNAH SERFAS

ACCESSIBLE ACCESS

Soft Variations on paikkasidonnainen teos, joka viipyilee mustuuden, neutraliteetin ja aikalaisuuden kysymysten äärellä. Inspiroituen 60-luvun postmodernistien liiketehtävistä, mustat ja ruskeat esiintyjät luovat maiseman, joka pehmeästi vastustaa normeja. Merkityksiä puretaan ja uusia merkityksiä luodaan toistojen ja pehmeiden vaihteluiden kautta.

Soft Variations is a site-specific score for POC performers both professional and unprofessional. Inspired by the scores of the sixties postmodernists the piece creates a landscape where questions of blackness, neutrality and contemporaneity are unsettled. The piece attempts to softly resist existing norms; through soft variations meanings are deconstructed and new ones created.

FIN

ENG

KESTO: 20 MIN DURATION: 20 MIN KONSEPTI: SONYA LINDFORS T YÖRYHMÄ: SONYA LINDFORS,

CONCEPT BY: SONYA LINDFORS

ESETE SUTINEN AND JULIAN OWUSU

WORKING GROUP: SONYA LINDFORS,

CO -PRODUCERS: SCHWINDELFREI -

ESETE SUTINEN AND JULIAN OWUSU

FESTIVAL , MANNHEIM, URBANAPA

CO -PRODUCERS: SCHWINDELFREI -

SUPPORTED BY: TAITEEN EDISTÄMISKESKUS,

FESTIVAL , MANNHEIM, URBANAPA

THE FINNISH INSTITUTE IN GERMANY

SUPPORTED BY: TAITEEN EDISTÄMISKESKUS, THE FINNISH INSTITUTE IN GERMANY

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 17

OHJELMA - PROGR AM

MIMOSA NORJA

Keskustelutilaisuus TOTTUMUKSESTA TOISIN AJATTELUUN – TAIDE JA OIKEUTEMME ELÄIMIIN / FROM A HABIT TO A HABIT OF THINKING DIFFERENTLY - ART AND OUR RIGHTS TO ANIMALS TO / THU 12.9. | 19.00 MIMOSA NORJA

ARS LIBERA | SUOK ATU 30, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

Mitä suhteemme kuolemaan ja eläimiin kertoo meistä? Mitä haluaisimme sen kertovan? Vapaa ja avoin keskustelutilaisuus esityksestä Dear Deer, sekä sen teemoista kuolemasta, eläimistä ja taiteesta. Mukaan kutsumme sekä näitä aiheita työssään käsitelleitä ihmisiä että ihan kaikki, joita ne kiinnostavat.

ENG What does our relationship with death and with animals tell about us? What would we like it to tell? A free and open discussion on the performance Dear Deer and the themes it revolves around: Death, Animals and Art. We are inviting people who have dealt with these topics in their work as well as everyone who is interested in them - to participate.

FIN

KESKUSTELUN PÄ ÄKIELI: SUOMI MAIN LANGUAGE: FINNISH

KESTO: 1,5 H

DURATION: 1,5 H

Ohjelma / Program | 10.–15.9.2019 18

Par t II: About Death FIN

ENG

Future DiverCities Lab S./P.20

FIN

USKONNON

MONIMUTKAINEN ROOLI

FIN

EUT

PELOSSA

ANA SI A

S.22

S.38

KUOLEMAN

ARTICLES! INTERVIEWS!

ENG

THE

EUTH

COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH P.30

ANA SI A P.46

FIN

ENG

Mimosa Norja S./P.5 4

Future DiverCities Lab Future DiverCities Lab Future DiverCities Lab

Future DiverCities Lab Future DiverCities Lab Futur

Osana festivaalia järjestetään jo neljättä kertaa Future DiverCities -taiteilijalaboratorio. Laboratorio pyörii 3.–15.9. ja sitä fasilitoi brittiläinen The Map Consortium. Laboratorio tuo yhteen kansainvälisiä ja paikallisia taiteilijoita, jotka osallistavat kaupunkilaisia ja kehittävät urbaania kaupunkikontekstia Kuopiossa. FIN

Laboratoriota varten toteutetaan “urbaani olohuone”, pop-up -tila Kuopion kaupungin keskustaan H-Talon tyhjään liiketilaan, osoitteeseen Haapaniemenkatu 20. Täällä ihmiset voivat tavata toisiaan, olla ja keskustella. Tilaa isännöi kaksi kuopiolaista taiteilijaa (Veera Launonen ja Lauri Hei). Tilaan ovat tervetulleita niin yleisö, festivaalin taiteilijat kuin muut paikalliset taiteilijat. Future DiverCities (FDC) on Euroopan laajuinen hanke, jossa tutkitaan, miten taiteilijat ja kaupunkilaiset voivat yhdessä työskennellä ja luoda taidetta urbaanissa ja digitaalisessa ympäristössä. Tänä vuonna laboratorio tutkii tätä suhteessa festivaalin teemaan kuolemaan. Kahden viikon aikana taiteilijat antavat oman panoksensa festivaalin hyväksi, kun he päivittäin valmistelevat nopeita vastauksia tehtäviin ja muille esitettäviksi. The Map Consortium ja hankkeen yhteistyömaat valmistelevat tehtävät. Toivomme, että muutkin osallistuvat sekä tulevat katsomaan ja kuulemaan, mitä laboratoriossa tapahtuu. Valmistaudu liittymään seuraamme!

An exciting part of the Festival activity is the ‘Future DiverCities Lab’ running from 3–15 September and facilitated by The Map Consortium (UK). The Lab brings together invited international and Kuopio artists to engage with the people and urban context of Kuopio. ENG

The Lab will be based in an ‘Urban Room’ – a ‘pop-up’ store in the centre of town - which will act as a space for people to meet, make and discuss. Hosted by two Kuopio artists (Veera Launonen and Lauri Hei) it can be used and visited by other local artists, festival artists and the public. Future DiverCities (FDC) is a Europe-wide project which explores how artists and citizens can co-create work in urban and digital contexts. The Lab will explore this in relation to with ANTI’s 2019 theme of Future/Death. Across the two weeks, Lab artists will respond to a daily prompt connected to these themes, as they prepare for and deliver their contributions to the main Festival. These prompts will come from The Map and also from FDC European partners. We hope many others will get involved or come to see and hear what emerges. Look out for opportunities to join us! CHRIS HIGGINS / THE MAP CONSORTIUM

Lab Future DiverCities Lab Future DiverCities Lab

Future DiverCities Lab Taiteilijat / Artists

MARTIN FINNLAND/NESTERVAL

Taiteellinen johtaja Itävaltalaisessa teatteriryhmässä Nester val. Nester val esittää festivaaleilla teoksen Anna-Liisa Nester val. / Artistic Director of Austrian company Nesterval who will perform their show Anna Liisa Nesterval at ANTI 2019.

KIM MODIG

Suomalainen mediataiteilija ja kirjoittaja. Kirjoittaa tämän vuoden festivaalista. / Finnish media artist and writer who will be writing about ANTI 2019.

LARA THOMS

Australialainen taiteilija, joka esittää teoksen The Director yhdessä entisen hautausurakoitsijan Scott Turnbull:n kanssa. / Australian Live Artist who will perform The Director at ANTI 2019 with ex-funeral director Scott Turnbull.

K ATRIN DEUFERT (DEUFERT & PLISCHKE)

Berliinissä asuva taiteilija, joka toteuttaa teoksen Eerie Atlas vuoden 2020 festivaalille. Teoksen teemana ovat ilmiöt kummituksien ja pelon ympärillä. / Berlin based artists researching their new work Eerie Atlas for performance in ANTI 2020 – about the complex phenomenon of ghosts and fears.

erCities Lab Future DiverCities Lab Future DiverCities Lab Future Dive

re DiverCities Lab Future DiverCities Lab Future Div

rCities Lab Future DiverCities Lab Future DiverCitie

SKONN MONIUTKAIN ROOL USKONNON

MONIMUTKAINEN ROOLI

KUOLEMAN

PELOSSA K AT I T E R VO - N I E M E L Ä

K ÄY TÄ N N Ö L L I S E N T E O LO G I A N P R O F ES S O R I I TÄ- S U O M E N Y L I O P I S TO

USKONNON MONIMUTK AINEN ROOLI KUOLEMANPELOSSA

FIN Valtaosa ihmisistä pelkää kuolemaa jossain elämänvaiheessa ja se on normaali tunne ihmisille. Äärimmäinen kuolemanpelko voi kuitenkin rajoittaa ja lamaannuttaa elämää monella tapaa. Mutta mitä kuolemassa pelätään ja miten uskonto liittyy kuolemanpelkoon? Olen tutkimuksessani etsinyt haastattelujen ja ihmisten itse kirjoittamien kirjeiden sekä kirkon työntekijöiltä kerätyn kyselyaineiston perusteella erilaisia tapoja, miten uskonnollisuus ja muut uskontoon liittyvät tekijät liittyvät kuolemanpelkoon. Tarkastelen tässä artikkelissa erilaisia näkemyksiä siitä, miten uskonto eri tutkimusten perusteella liittyy kuolemanpelkoon sekä omien tutkimusaineistojeni valossa sitä, miten kuolemanpelko linkittyy tutkittavieni kokemuksissa ja elämäntarinoissa uskontoon.

USKONNON MONIMUTK AINEN ROOLI KUOLEMANPELOSSA

MITÄ ON KUOLEMANPELKO?

Useat tutkimukset osoittavat kuolemanpelon olevan universaali ilmiö. Ihmisyyteen kuuluu lähtökohtaisesti halu elää ja ylläpitää elämää ja välttää kuolemaa. Martin Heideggerin (1927/1962) mukaan oman kuoleman hyväksyminen on keskeistä autenttisessa elämässä: autenttinen elämä voidaan saavuttaa vain kohtaamalla oman elämän rajallisuus ja kokonaiseen ihmisyyteen (Dasein) liittyy vapaus kuolemasta. Jotta ihminen voisi saavuttaa elämän todellisen merkityksen ja vapautua pelosta, olennaista on kuoleman kohtaaminen ja sen jatkuva miettiminen. Länsimaiseen kulttuuriin kuuluvassa nuoruuden ja elämänvoiman ihailussa kuolema kuitenkin useimmiten piilotetaan. Se piilotetaan laitoksiin ja pois arjesta. Äkillinen sairastuminen, onnettomuudet ja yllättävät elämäntapahtumat tuovat kuoleman kuitenkin odottamattoman lähelle. Kuolemanpelko on käsitteenä kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Puhuessaan kuolemanpelosta ihmiset puhuvat monista eri asioista. Kuolemanpelko voi kohdistua omaan kuolemiseen ja elämästä luopumiseen, pelkoon läheisen kuolemasta tai siihen, että kuollessaan itse menettää läheisentä ja rakkaat ihmiset joutuvat suremaan. Kuolemanpelon keskiössä voi myös olla pelko kuolemaan liittyvästä kivusta tai pelko kuolemanjälkeisestä tilasta

ja helvetinpelko. Kuolemanpelko saattaa olla myös pelkoa kuolleen näkemisestä tai pelon keskiössä voi olla monia muitakin hyvin yksityiskohtaisiakin pelkoja. Tämän vuoksi kuolemanpelon lähestyminen tutkimuksellisesti ei ole yksinkertaista, vaan tutkimuksessa tulisi selkeästi antaa tilaa sille äänelle, mistä tutkittava kertoo puhuessaan kuolemanpelosta. Tutkimukset yleisellä tasolla osoittavat yleensä nuorten pelkäävän kuolemaa enemmän kuin vanhemmat ihmiset. Nuorelle on varsin yleistä pelko liian aikaisesta kuolemasta, kun taas ikä tuo kuolemakysymyksessä osalle ihmisistä tiettyä tyyneyttä. Toisaalta ikä tuo mukanaan lisääntyvästi sairauksia, jotka myös tuovat kuolemanpelkoa lähelle. Tässäkin kysymyksessä yksilölliset kehityslinjat ja erot ovat suuria. Kuoleman outous ja vieraus lisää pelkoa. Tutkimukset osoittavat monin tavoin, että ihmiset, jotka aktiivisesti kohtaavat kuolemaa työssään tai muutoin elämässään, pelkäävät yleensä kuolemaa vähemmän kuin ne, jotka eivät sitä kohtaa. Tämä näkyy myös omassa tutkimusaineistossani kirkon työntekijöillä, jotka työssään tyypillisesti kohtaavat niin vakavasti sairaita ja kuolevia kuin surevia omaisia. Papit ja kanttorit keskimäärin pelkäävät kuolemaa vähemmän kuin muut ammattiryhmät. Heistä erityisesti sairaalapapeilla korostuu luonteva suhtautuminen kuolemaan.

LISÄ ÄKÖ VAI VÄHENTÄ ÄKÖ USKONTO KUOLEMANPELKOA?

Lisääkö uskonto kuolemanpelkoa vai vähentääkö? Uskonnon ja kuolemanpelon yhteydestä toisiinsa on tehty lukuisia tutkimuksia. Tulokset ovat ristiriitaisia. Sosiaalitutkimuksen kentältä on vaikea löytää aihetta, jonka tulokset ovat yhtä vähän yhteneviä. Tutkimukset osoittavat uskonnon sekä lisäävän, että vähentävän kuole-

manpelkoa kuin sitä, että yhteys olisi kurvilineaarinen: vahvimmin uskonnolliset ja uskonnottomat pelkäävät vähiten, miedosti uskonnolliset eniten. Useimmat uskonnot opettavat kuolemanjälkeisestä elämästä. Erityisen vahvasti kuolemanjälkeisestä elämästä opettaminen liittyy Lähi-idässä syntyneisiin uskontoihin: juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Näihin uskontoihin liittyy vahvasti ajatus, että uskolla voi vaikuttaa siihen, mitä kuolemanjälkeisessä elämässä tapahtuu. Perinteisesti uskonnon ja kuolemanpelon välistä yhteyttä tarkastelevissa tutkimuksissa onkin ajateltu, että tarjoamalla lupauksen kuolemanjälkeisestä ”jostain paremmasta”, uskonnot vähentävät kuolemanpelkoa. Tällöin kuolema nähdään porttina ikuiseen elämään. Toisaalta uskonnon opetus tuo mukanaan helvetinpelon. Perinteisistä teorioista tällainen ajatus on niin sanotussa ”puskuriteoriassa” (buffering theory): mitä uskonnollisempi ihminen on, sitä vähemmän hänellä ajatellaan olevan kuolemanpelkoa, ja vastaavasti, mitä uskonnottomampi ihminen on, sitä enemmän hänen ajatellaan pelkäävän kuolemaa. Uskonnon ja kuolemanpelon yhteyttä on selitetty myös muiden teorioiden näkökulmasta. Pelosta selviämiseen keskittyvän teorian (Terror-management theory, TMT) näkökulmasta ajateltuna kuolema jo itsessään herättää ihmisessä 25

USKONNON MONIMUTK AINEN ROOLI KUOLEMANPELOSSA

Naisilla kuolemanpelko näyttäytyy tutkimuksissa voimakkaampana kuin miehillä. Tätä on selitetty eri tavoin. Taustalla on nähty muun muassa olevan naisten vahvempi rooli elämän ylläpitäjinä ja sen varmistajina, että jälkikasvun elämä on turvattu. Naisten persoonassa riskien välttäminen on vahvempaa, millä puolestaan niin ikään on nähty olevan yhteys kuolemanpelkoon. Naiset ovat myös uskonnollisempia ja tämän on myös osaltaan ajateltu jollain tavoin liittyvän naisten vahvempaan kuolemanpelkoon. Tutkimusten mukaan kristityt pelkäävät yleensä vähemmän kuolemaa kuin muslimit. Tämän on nähty linkittyvän kristinuskon ja islamin erilaiseen jumalakuvaan: kristinuskon keskiössä on Jumalan armahtavaisuus, kun taas islam korostaa vahvasti tiettyjen säädösten noudattamista (kuten rukoilu viidesti päivässä ja paasto) ja tiettyä elämäntapaa ja moraalia, jotta ihminen voisi päästä paratiisiin.

USKONNON MONIMUTK AINEN ROOLI KUOLEMANPELOSSA

pelkoa ja ahdistusta. Kuolemaan liittyvä ahdistus ja pelko saa tämän teorian mukaan ihmisen turvautumaan maailmankatsomukseen, joka vakuuttaisi, että ihminen ei ainakaan kokonaan kuole. Vahvasti jaetut uskomusjärjestelmät parantavat tällaisten uskomusten uskottavuutta. Tästä kertoo muun muassa se, että yhteisöissä, joissa on vain yksi uskonto, kuolemanpelko on vähäisempi, kun taas yhteisöt, joissa uskoa haastetaan, myös pelkoa on enemmän. Tämän teorian mukaan, samoin kuin edellä tarkastellun puskuriteorian mukaan, uskonto vähentää ihmisessä kuolemanpelkoa, mutta vaikutus ei ole yhtä suora. Kolmas perinteinen näkökulma uskonnon ja kuolemanpelon yhteyteen liittyy kurvilineaarisuuteen. Tämän lähestymistavan mukaan kohtuullisesti tai hieman uskonnolliset pelkäävät eniten, kun taas varmuus – oli se sitten uskonnollisuutta tai uskonnottomuutta – liittyy vähäiseen kuolemanpelkoon. Pelkoa sen sijaan selittää epävarmuus uskonto- ja ikuisuuskysymysten äärellä. Tämän ajatusmallin mukaan ihmiset, joilla on vahva ideologinen sitoutuminen uskontoon – oli se sitten kummassa tahansa uskonnollisuuden ääripäässä – pelkäävät kuolemaa vähemmän kuin ne, joiden suhtautuminen on ambivalentti. Ilmiö näkyy omassa tutkimusaineistossani monin tavoin: monet kuolemaan erityisen tyynesti suhtautuvat ovat joko vahvasti uskonnollisia tai uskonnottomia. 26

Aikaisempiin tutkimuksiin pohjautuva analyysi (Ellis & Wahab 2012) osoitti, että aiemmista tutkimuksista on löydettävissä tukea kaikille erilaisille ajatusmalleille uskonnon ja kuolemanpelon yhteydestä: Noin joka kolmas tutkimus tuki käsitystä, että uskonnolliset pelkäävät vähemmän kuolemaa. Noin joka kymmenes tutkimus tuki kurvilineaarista yhteyttä. Noin joka neljäs tuki käsitystä, että uskonnolliset pelkäisivät eniten. Lähes joka kolmannessa tutkimuksessa yhteyttä ei havaittu. Ristiriitaisia tuloksia selittää osin se, että kuolemanpelon tavoin myös uskonto käsitteenä on moniulotteinen ja monimutkainen. Tämä on nähty yhtenä syynä siihen, miksi tutkimustulokset uskonnon ja kuolemanpelon yhteydestä toistuvasti tuottavat erilaisia tuloksia: se mitä mitataan ”uskontona” vaihtelee tutkimuksissa. Mikäli uskonnollisuutta mitataan ”sisäisenä uskonnollisuutena” kuten uskomisena ja rukoilemisena, tuloksissa useimmiten päädytään siihen, että uskonnolliset pelkäävät vähemmän. Sen sijaan, jos keskiössä on julkisen uskonnonharjoituksen mittaaminen, tuloksissa on todennäköisemmin päädytty siihen, että uskonnolliset pelkäävät eniten.

utkainen R

ool

i Ku

olema

" Monet kuolemaan erityisen tyynesti suhtautuvat ovat joko vahvasti uskonnollisia tai uskonnottomia "

Rooli Kuolemanpelossa Uskonnon Mo n 27

npelossa Uskonnon Monimutkainen

imutkainen Rooli Kuolemanpelossa

s ko n n o n

n im o M

USKONNON MONIMUTK AINEN ROOLI KUOLEMANPELOSSA

Uusin uskonnon ja kuolemanpelon yhteyttä tarkasteleva kuolemanpelon teoria (Death Apprehension Theory) lähestyy uskontoa moniulotteisemmin. Teorian perusteella uskonnollisuuden vaikutus riippuu vahvasti siitä, miten ihminen uskoo ja millaiseen Jumalaan. Keskiössä on kysymys siitä, kokeeko ihminen Jumalan tuomitsevana ja kostonhimoisena vai armollisena ja anteeksiantavana sekä miten varmasti ihminen uskoo kuolemanjälkeiseen ja miten vahvasti ihminen sitoutuu uskontonsa opetuksiin. Sitoutuminen uskonnollisen yhteisön opetuksiin ja armahtavaan Jumalaan uskominen vähentää kuolemanpelkoa, kun taas tuomitsevaan Jumalaan uskominen ja samalla vahva uskominen kuolemanjälkeiseen lisää kuolemanpelkoa. Tämä teoria selittää hyvin sitä, miksi kristityt useimmiten pelkäävät kuolemaa vähemmän kuin muslimit.

Myös omassa tutkimusaineistossani yhdeksi selkeäksi ryhmäksi nousee lapsuuden ankaran uskonnollisuuden pelottamat ihmiset. Näissä kertomuksissa näkyy vahvasti se, miten lapsen ajatusmaailmassa ankaralla Jumalalla ja helvetillä pelottelu lapsena voi jättää elämänmittaisen pelon ja halun irtautua lapsuuden uskonnollisesta maailmasta. Toisena vahvana ryhmänä omassa aineistossa nousee se, miten äkillinen oma tai läheisen sairastuminen tai onnettomuudet tuovat kuoleman todellisuuden lähelle ja voivat herättää vahvankin pelon. Nämä tuovat mukanaan prosesseja, jotka saavat turvautumaan uskoon, toisaalta kokemaan vihaa Jumalaa kohtaan ja etääntymään uskosta. Kehityskulut ovat hyvin yksilöllisiä. Toisaalta kertomuksissa nousee myös vahvasti se, miten kuoleman kohtaaminen voi viedä kuolemanpelon. ”Jos minulla oli kuolemanpelkoa, se väistyi lopullisesti nähdessäni mieheni kuolemanhetken.” Kertomuksissa kuolema olikin usein kaunis. Toisaalta kokemukset heikosta kivunhoidosta ja kuolevan läheisen kokemasta tuskasta ovat omiaan lisäämään pelkoa myös läheisissä.

Tutkittavien kertomuksissa näkyy vahvasti kuolemanpelon ylisukupolvisuus. Isoäidin tyyneys kuoleman edessä ja turvautuminen armolliseen Jumalaan kantaa pitkälle jälkipolviin. ”Kävelin sairaalasta autolleni. Itkien. Tiesin, näin mummoni viimeisen kerran. Samalla pyysin Jumalalta, anna minulle samanlainen mieli, kuin mummollani on, kun minun lähtöni taivaankotiin lähestyy.” Vastaavasti kuolevan läheisen voimakas pelko kuoleman edessä, epävarmuus ja helvetinpelko jättää helposti elämänmittaisen jälkensä myös lapsiin, lapsenlapsiin ja muihin läheisiin.

Kokonaisuudessaan tutkittavien kokemukset nostavat vahvaan keskiöön luontevan suhtautumisen kuolemaan koko elämää voimaannuttavana kokemuksena. Luonteva suhtautuminen kuolemaan tuo mukanaan tyyneyttä elämään ja rohkeutta elää, kun vastaavasti voimakas kuolemanpelko – liittyi se sitten uskontoon tai ei – voi rajoittaa elämää rajustikin. Tutkittavien ääni nostaa keskiöön myös uskonnollisten yhteisöjen opetuksen kipukohtia. Jumalalla ja helvetillä pelottelu etenkään lapsena ei näyttäydy tutkimusaineistossa uskoa vahvistavana, vaan uskosta etäännyttävänä ja elämänmittaisiakin traumoja jättävänä. Sen sijaan julistus armollisesta Jumalasta, luonteva puhe kuolemasta ja se, ettei kuolemaa piiloteta näyttäytyvät vahvistavina ja elämää kantavina.

USKONNON MONIMUTK AINEN ROOLI KUOLEMANPELOSSA

KUOLEMANPELKO SUKUPOLVELTA TOISELLE

KONEPAJA

CLOSING PART Y

LISÄTIEDOT / MORE INFO

antifestival.com

IKÄRAJA 18 | AGE LIMIT 18

1 4 . 9 . 2 0 1 9

PÄ ÄTÖS J U H L A

ANTI Festival International Prize for Live Art jaettiin ensimmäisen kerran ANTI Contemporary Art Festivalilla Kuopiossa 24.9.2014. Maailman ainoan kansainvälisen live art -palkinnon kokonaisarvo on 30 000 euroa, mikä tekee siitä yhden merkittävimmistä taidepalkinnoista. Palkintoa rahoittaa Saastamoisen Säätiö. Palkittu taiteilija tai -ryhmä saa 15 000 euron arvoisen rahapalkinnon ja saman suuruisen tuotantoavustuksen uuden teoksensa tuomiseksi seuraavan vuoden ANTI-festivaalille.

The ANTI Festival International Prize for Live Art was awarded for the first time in Kuopio during ANTI - Contemporary Art Festival 2014, on 24th September. The world’s only International Prize for Live Art is 30,000 euros, making it one of the richest cultural prizes in the arts. The prize is funded by The Saastamoinen Foundation. The winning artist receives a cash prize of 15,000 euros and the same amount in the form of a production grant for bringing a new work to the ANTI Festival in the following year.

ANTI – Contemporary Art Festival ylpeänä esittää ensimmäistä kertaa ANTI Festival International Prize for Live Art -palkinnon historiassa palkinnonsaajaehdokkaiden teokset vuoden 2019 ANTI-festivaalin aikana Kuopiossa. Shortlist LIVE! on täysin uusi ja ainutlaatuinen tapahtumakokonaisuus palkinnon ympärillä, jossa ehdolla olevien taiteilijoiden/kollektiivien teokset esitetään ANTI-festivaalilla, ja raati päättää palkinnon voittajan esitysten jälkeen.

For the first time ever, ANTI – Contemporary Art Festival is proud to present the shortlisted artists of The ANTI Festival International Prize for Live Art during the 2019 Festival in Kuopio where each shortlisted artist/collective performs their work. Shortlist LIVE! is a completely new and unique entity of events around the prize in which the shortlisted artists are performed live during ANTI Festival, and the winner of the prize is decided by the jury after the performances.

”Vuoden 2019 ehdokkaina on neljä taiteilijaa, jotka neljän eri työskentelytavan ja häkellyttävän erilaisen kontekstin kautta tarjoavat vahvan ja mukaansatempaavan muistutuksen live art -taiteen sosiaalisesta ja poliittisesta voimasta. Heidän työnsä muistuttaa myös meitä siitä, kuinka mielenkiintoista, viihdyttävää ja kiehtovaa taide voi olla. Ehdokaslista on innostava, ja ensimmäistä kertaa Shortlist LIVE! -ohjelma tuo nämä ainutlaatuiset taiteilijat ANTI-festivaalille esittämään teoksensa jurylle ja festivaaliyleisölle. Tiedossa on uskomattoman jännittävä viikko; nähdään siellä!”

JOHANNA TUUKKANEN

“The 2019 ANTI Prize for Live Art shortlist features four artists who collectively, from four quite different ways of working and from four strikingly different contexts, offer a powerful and hugely compelling reminder of the social and political agency of Live Art. Their work also reminds us how engaging, entertaining and enthralling great art can be. It’s a thrilling list and for the first time the Shortlist LIVE! programme will bring these remarkable artists to ANTI to present their work to the prize jury and festival audience alike. It’s going to be an incredibly exciting week; see you there!”

A NTI - f e s t i va a l i n Ta i t e e l l i s e t j o h t a j a t A NTI Fe s t i va l a r t i s t i c d i r e c t o r s 31

GREGG WHELAN

DANA MICHEL

Mercurial George LA / SAT 14.9. | 14.00 SOTKU TEAT TERI | SUOK ATU 42, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

FIN Kiitetyn Yellow Towel -teoksen jälkeen Mercurial George jäljittää ja muuttaa banaalin, synnyttäen epämukavuutta. Dana Michel tarjoaa horjuttavan sooloesityksen seuloen läpi pölyisten vihjeiden, jotka ovat kulttuurisen kaivauksen käynnistämisen jälkeistä ylijäämää. Keho horjuu taistellessaan tasapainon ja jalansijan puolesta. Venyttämällä aikaa minimalistisella ja dekonstruoidulla liikkeellä Michelistä tulee oman persoonansa arkeologi.

ESIT YSKIELI: ENGLANTI KESTO: 1 H

ENG In the wake of the acclaimed Yellow Towel, Mercurial George traces and transforms the banal, provoking a certain malaise. Sifting through the heaps of dusty clues leftover in the wake of initializing a cultural excavation, Dana Michel offers a destabilizing solo. The body vacillates as it struggles for balance and a toehold. Stretching out time with minimalist and deconstructed movement, Michel becomes the archeologist of her own persona.

PERFORMANCE LANGUAGE: ENGLISH DURATION: 1 H

MAMMALIAN DIVING REFLEX

Sex, Drugs and Criminality PE / FRI 13.9. | 19.00 KULT TUURIAREENA 44 K AUPPAK ATU 44, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

Sex, Drugs and Criminality törmäyttää nuorison maailman tunnetuimpien ja rohkeimpien taiteilijoiden kanssa. Nuoria pyydetään kysymään taiteilijoilta mitä tahansa he haluavat; taiteilijoita pyydetään kieltäytymään vastaamaan kysymyksiin, joita he eivät halua. Molemmat ryhmät kurottavat yli valtoimenaan ammottavan sukupolvien välisen rotkon selvittääkseen, voisivatko he yhdistää edes sormenpäänsä ja keskustella yhdessä hyvin hyvin hyvin suorasti kolmesta kaikkein hämmentävimmästä aiheesta maailmankaikkeudessa: seksistä, huumeista ja rikollisuudesta. FIN

ESIT YSKIELI: ENGLANTI KESTO: 2 H

Sex, Drugs and Criminality collides teenagers with the most famous and courageous artists in the world. The teens are invited to ask the artists any questions they want; the artists are invited to refuse any questions they want. The two groups reach across the yawning and gaping intergenerational chasm, to see if they can connect even just the tips of their fingers and, together, have a very very very frank discussion about three of the most confusing topics in the universe: sex, drugs and criminality. ENG

PERFORMANCE LANGUAGE: ENGLISH DURATION: 2 H

DANA MICHEL

CUQUI JEREZ

Mercurial George

The Phenomenom of Fictious Forces

LA / SAT 14.9. | 14.00

PE / FRI 13.9. | 21.30

SOTKU TEAT TERI | SUOK ATU 42, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

KONEPAJA | POHJOL ANK ATU 1, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

Hän kertoi minulle pakkomielteestään painovoimaan, avasi sitten kirjan, ja luki jotain tällaista: Lentämisen salaisuus on seuraava: Sinun täytyy tehdä se välittömästi, ennen kuin kehosi ymmärtää uhmaavansa lakeja. Hän sulki kirjan, heitti sen ikkunasta ulos ja jatkoi puhumista. Se putosi niin nopeasti, etten ehtinyt nähdä kirjan nimeä. Tuolloin minulle tuli mieleen virke Ravuelasta: En ole väsynyt. Näen jatkuvasti asioita ilmassa puhuessasi. Tässä teoksessa yli 10 000 esinettä lentää lavalle. Siinä kaikki! FIN

ESIT YSKIELI: ENGLANTI KESTO: 1 H

ENG He was explaining his obsession with gravity to me and then he opened the book and read something like this: The secret of flying is the following: you have to do it immediately, before your body realizes it is defying the laws. He closed the book, threw it out of the window and carried on talking. It fell so fast that I didn’t have time to see what book it was. At that point a phrase from Rayuela came to mind: I’m not sleepy. I keep on seeing things in the air while you talk.

In the wake of the acclaimed Yellow Towel, Mercurial George traces and transforms the banal, provoking a certain malaise. Sifting through the heaps of dusty clues leftover in the wake of initializing a cultural excavation, Dana Michel offers a destabilizing solo. The body vacillates as it struggles for balance and a toehold. Stretching out time with minimalist and deconstructed movement, Michel becomes the archeologist of her own persona. ENG

In this piece more than 10.000 objects fly entering the stage. That’s it!

PERFORMANCE LANGUAGE: ENGLISH DURATION: 1 H

A PIECE BY CUQUI JEREZ ARTISTIC ASSISTANT: AIMAR PÉREZ GALÍ PERFORMERS IN THE BACKSTAGE: CUQUI JEREZ , AIMAR PÉREZ GALÍ, JORGE SALCEDO AND X AVI MANUBENS TECHNICAL DIRECTION, LIGHTS AND SPACE: CARLOS CARPINTERO AND JORGE SALCEDO CO -PRODUCED BY: SECCIÓ IRREGUL AR, MERCAT DE LES FLORS, BARCELONA SUPPORTED BY: GR ANER, BARCELONA SPECIAL THANKS TO QUIM PUJOL THIS PIECE IS PART OF THE DREAM PROJECT (2013-16) BY CUQUI JEREZ

ENG In Keijaun Thomas’ immersive solo work, My Last American Dollar:

KEIJAUN THOMAS US

My Last American Dollar

ROUND 1. Tricking and Flipping Coins: Making Dollars Hit, ROUND 2. Black Angels in the Infield: Dripping Faggot Sweat, ROUND 3. Whatchu Gonna Do: Marvelous like Marva”.

LA / SAT 14.9. | 17.00 KONEPAJA | POHJOL ANK ATU 1, KUOPIO ESTEETÖN PÄ ÄSY / ACCESSIBLE ACCESS

Thomas investigates and embodies resistance, asking: “How do we resist temptation, how do we slow down, how do we play, how do we survive?” Thomas traverses a multimedia installation, combining structural fragments of environments associated with labor, ritual, and hospitality such as locker rooms, strip clubs, waiting rooms, church pews, and field days. Investigating forms through which black and brown people hold space for each other, Thomas ask, how to carry the multiplicities of being young, gifted, and black. Powerfully engaging with the entangled histories of labor, subjugation, and resistance.

FIN Keijaun Thomasin upeassa soolo esityksessä ”My Last American Dollar”:

1. ERÄ: Tricking and Flipping Coins: Making Dollars Hit, 2. ERÄ: Black Angles in the Infield: Dripping Faggot Sweat, 3. ERÄ: Whatchu gonna do: Marvelous Like Marva.

Thomas tutkii ja ilmentää teoksissaan vastarintaa kysyen, kuinka vastustamme kiusausta, kuinka me hidastamme, miten me pelaamme, miten selviämme? Thomas kulkee halki multimediainstallaation, jossa yhdistyvät viitteet työstä, rituaaleista ja vieraanvaraisuudesta pukuhuoneissa, strippiklubeilla, odotushuoneissa, kirkonpenkillä ja retkipäivinä tutkien muotoja, joiden kautta ruskeakehoiset tukevat toisiaan. Thomas kysyy esityksessään, kuinka kantaa nuoruuden, lahjakkuuden ja mustuuden moninaisuuksia. Hän herättää teoksellaan voimakasta keskustelua työn, alistumisen ja vastarinnan sekavasta historiasta.

PERFORMANCE LANGUAGE: ENGLISH DURATION: 1 H

ESIT YSKIELI: ENGLANTI KESTO: 1 H

OMPLE OLE OF ELIGION THE FEA THE

COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH K AT I T E R VO - N I E M E L Ä

K ÄY TÄ N N Ö L L I S E N T E O LO G I A N P R O F ES S O R I I TÄ- S U O M E N Y L I O P I S TO

THE COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH

ENG Most people fear death at some point of their lives and it is a normal feeling to have. However, extreme death anxiety may come to restrict and paralyse a personâ&#x20AC;&#x2122;s life in many ways. But what is it about death that people fear, and how is religion related to death anxiety? In my research, I have used interviews and letters written by people as well as questionnaire data collected from church employees to explore how religiosity and other factors related to religion are related to death anxiety. In this article, I examine various views of how religion is connected to the fear of death based on different studies and use my research data as basis for exploring how the fear of death is linked to religion in the experiences and life stories of my research subjects.

THE COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH

WHAT IS THE FEAR OF DEATH?

Many studies have indicated that the fear of death is a universal phenomenon. Humanity involves an inherent desire for living, sustaining life, and avoiding death. According to Martin Heidegger (1927/1962), death acceptance is essential to living an authentic life: one can only achieve authentic life by encountering the finiteness of his or her life, and full human existence (Dasein) includes freedom from death. In order to grasp the true meaning of life and be freed from fear, it is essential for people to encounter and constantly reflect on death. However, death is usually hidden from view in the Western culture, which places value on youth and vitality. Death is hidden into institutions and tucked away from daily life. Nevertheless, a sudden illness, accidents and unanticipated life events bring death unexpectedly close. As a concept, the fear of death is everything but unambiguous. When people talk about their fear of death, they are discussing a number of different things. Peopleâ&#x20AC;&#x2122;s fear of death may concern their own death and parting with life, a fear of the death of a loved one, or the fact that in death, people lose their loved ones and leave those they care most about to grieve for their passing. A fear of the pain related to dying or what happens after death and a fear of hell may also be at the forefront of death anxiety. The 38

fear of death may also involve a fear of seeing a dead person, and many other, at times highly detailed, fears may also lie at the core of all this. As a result, exploring fear of death in research is no simple feat, and studies should clearly make room for the voices of research subjects in addressing their fear of death. At a general level, research has indicated that young people are more fearful of death than older individuals. It is common for young people to fear an early death, whereas some people gain a certain degree of calmness related to mortality as they grow older. On the other hand, older age is accompanied with increasing illnesses, which also bring the fear of death near the person. There are also major individual developments and differences in this area. The strangeness and unfamiliarity of death increases fear. Studies have indicated in many ways that those who actively encounter death as part of their jobs or otherwise in their lives are typically less afraid of death than those who never come into contact with it. This is also apparent in my research data collected among church workers, who typically encounter terminally ill and dying people as well as grieving loved ones as part of their work. On average, priests and cantors are less afraid of death compared to other professional groups.

Based on studies, women show a stronger fear of death than men. This finding has been explained in multiple ways. Women’s stronger role in sustaining life and ensuring that the lives of their offspring are secured have been among the underlying factors identified in research. Women’s personalities also include stronger risk avoidance, which has also been considered to be linked with a fear of death. Moreover, women are generally more religious, and this has also been considered to be somehow linked to the higher death anxiety among women. According to studies, Christians are usually less afraid of death than Muslims. This has been perceived to be connected to the different image of God in Christianity and Islam: Christianity places the mercifulness of God at its centre, while Islam puts a lot of emphasis on complying with certain rules (such as praying five times a day and fasting) as well as a certain way of life and moral code in order for a person to gain entrance to paradise.

DOES RELIGION INCREASE OR REDUCE THE FEAR OF DEATH?

Does religion increase a person’s fear of death or increase it? Numerous studies have been conducted on the connection be-

tween religion and people’s fear of death. The results are conflicting. In fact, it is difficult to find any other topic in the field of social studies with as varying results. Research has indicated that religion both increases and reduces death anxiety and has also detected a curvilinear connection in this context: the most religious and irreligious people have the least fear, while slightly religious people are the most fearful. Most religions include teachings of life after death. The teachings of life after death are particularly strongly apparent in the religions originating from the Middle East: Judaism, Christianity and Islam. These religions include a strong idea that a person’s faith can influence what will happen in life after death. In fact, studies examining the connection between religion and the fear of death have traditionally considered that by including a promise of “something better” after death, religions reduce people’s death anxiety. In this case, death is perceived as a gateway to eternal life. On the other hand, religious teachings also entail a fear of hell. Of the traditional theories, this sort of an idea is included in the so-called “buffering theory”: the more religious people are, the less they are thought to fear death and, similarly, the more irreligious people are, the more they are believed to fear death. The connection between religion and a fear of death has also been explained from the perspective 39

THE COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH

Of these professionals, hospital chaplains particularly tend to see death as a natural part of life.

THE COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH

of other theories. From the point of view of the terror management theory (TMT), which is focused on coping with fear, death in itself already causes fear and anxiety in people. According to this theory, the anxiety and fear related to death make people resort to a worldview according to which people never truly die, at least completely. Strongly shared religious systems improve the credibility of such beliefs. This is supported by certain facts such as that there is less fear of death in communities with only one religion, whereas there is more fear in those where faith is being challenged. According to this theory, similarly as the buffering theory discussed above, religion reduces people’s fear of death, but the effect is not as direct in this case. The third traditional perspective on the connection between religion and the fear of death is related to curvilinearity. Based on this approach, fear is most severe in moderately or slightly religious people, whereas certainty – whether through religiosity or irreligiosity – correlates with little fear of death. In this context, the fear is explained by uncertainty at the face of questions concerning religion and eternity. Based on this model, those with a strong ideological commitment to religion – regardless of which end of the religiosity scale they actually place themselves – are less frightened of death than those with an

ambivalent attitude. This phenomenon was diversely apparent in my research data: many of those with a particularly calm regard of death were either strongly religious or non-religious. An analysis based on previous studies (Ellis & Wahab 2012) indicated that previous research supports all the different outlooks on the connection between religion and fear of death: Around one third of the studies supported the view that religious people are less frightened of death. Around one in ten supported the curvilinear connection. Approximately one in four were in favour of the view that religious people had most death anxiety. Nearly one in three studies detected no connection between fair of death and death anxiety. The conflicting results can be partly explained by the fact that, similarly as the fear of death, religion is a multidimensional and complex concept. This has been perceived as one of the reasons why the research findings on the link between religion and the fear of death have repeatedly produced different results: what is measured as “religion” varies from study to study. If religiosity is measured as “internal religiosity”, such as faith and praying, the research results usually end up indicating that more religious people have less fear. By contrast, if measuring public practice

in t

h e Fe ar

" Many of those with a particularly calm regard of death were either strongly religious or non-religious "

of Death The Complex Role of Reli

ole of Religion in the Fear of Death

p The Com

ole of Rel igion R ex

gi on in the Fear of Death The Complex R 41

THE COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH

of religion is at the focus, the conclusion often is that religious people have higher death anxiety. The Death Apprehension Theory, the latest theory investigating the link between religiosity and the fear of death, has a more multidimensional approach to religion. Based on the theory, the effect of religiosity is strongly dependent on how the person believes in God, and on the perception of God. At the core lies the question of whether the individual perceives God as judgemental and vindictive or merciful and forgiving, and how certain the person feels about life after death and how strong the person’s commitment is to the teachings of the religion. Commitment in the teachings of the religious community and a merciful God reduces a person’s fear of death, whereas belief in a judgemental God combined with a strong belief in life after death increases the fear of death. This theory fares well at explaining why Christians are generally less frightened of death than Muslims.

Those frightened by severe religiosity in their childhood also emerge as a clear group in my research material. Their narratives strongly reflect how intimidation with a severe God and hell during childhood can leave the person with a life-long fear and a desire to separate themselves from the religious environment of their childhood. Another clear group surfacing from my data is related to how a sudden illness of a person or their loved one or an accident can bring the reality of death close to the person, possibly causing major fear. These include processes that make people find solace in religion on one hand, and feeling anger towards God and distancing themselves from religion on the other. The development paths are highly individualistic. Meanwhile, the stories also highly indicate that encountering death may eliminate a person’s fear of death. “If I ever was frightened of death, it irrevocably subsided when I saw my husband’s moment of death.” Indeed, many of

FEAR OF DEATH PASSED BET WEEN GENERATIONS

The intergenerational aspects of the fear of death were also strongly apparent in the narratives by the research subjects. The calmness of one interviewee’s grandmother at the face of death and finding solace in a merciful God affected her descendants long after the event. “I was walking from the hospital back to my car. Crying. I knew I had just seen my grandmother for the last time. At the same time, I asked God to grant me a mind like my grandmother’s when my time comes to leave for the heavenly abode.” Similarly, seeing the intense fear, uncertainty and fear of hell in a loved one facing death is prone to leave a life-long mark on the person’s children, grandchildren and other family members.

Overall, the experiences by the research subjects establish a natural regard of death as an experience that empowers all life at the heart of the topic. Seeing death at a natural part of life brings with it a serene regard of life and courage to live, whereas a strong fear of death, whether or not related to religion, may come to restrict a person’s life, perhaps even quite drastically. The voices of the research participants also put the vulnerabilities of religious teachings to the forefront. Based on the research materials, instead of strengthening people’s faith, using images of God and hell to frighten people, particularly children, ends up distancing people from their religion and may even cause life-long trauma. However, a message of a merciful God, naturally addressing death and not hiding death from view appear to empower people and carry them through life.

THE COMPLEX ROLE OF RELIGION IN THE FEAR OF DEATH

the narratives refer to death as something beautiful. By contrast, experiences of poor pain management and anguish experienced by the loved ones of a dying person were also apt to increase the fear of death in people.

ANA EUT

ANA SIA

K YSY M YS VA I LL A Y KS I S E LI T T E I S TÄ VA S TAU S TA ANJA TERK AMO - MOISIO T T T, P R O J E K T I PÄ Ä L L I K KÖ I TÄ- S U O M E N Y L I O P I S TO, H O I TOT I E T E E N L A I TO S

MISTÄ PUHUMME, KUN KESKUSTELEMME EUTANASIASTA?

Sanaa eutanasia on käytetty mitä erilaisimmissa asiayhteyksissä ja sillä on tarkoitettu useita eri asioita, minkä johdosta keskustelu on ollut ajoittain vaikeaa ja johtanut useisiin väärinkäsityksiin. Siksi onkin tärkeää tiedostaa, mistä keskustellaan, kun puhutaan eutanasiasta. Olemassa olevan lain-

säädännön ja kansainvälisen tutkimuksen perusteella eutanasialla tarkoitetaan aktiivista tekoa toisen ihmisen elämän päättämiseksi hänen omasta pyynnöstään. Samoin on kuvattu neljä ehtoa, joiden tulee täyttyä, jotta tekoa voidaan kuvata eutanasiana. Ensimmäinen ja samalla tärkein näistä ehdoista on kuolevan henkilön oma pyyntö hänen elämänsä päättämiseksi. On itsestään selvää, että pyynnön pitää olla vapaaehtoinen, eikä se saa olla syntynyt jonkun toisen henkilön tai tahon vaikutuksen, saati sitten painostuksen seurauksena. Eutanasiaa pyytävän ihmisen tulee ymmärtää pyynnön mahdollinen seuraus, eli hänen oma kuolemansa. Siksi pyynnön tuleekin olla tarkoin harkittu ja useaan kertaan esitetty. Kukaan ei voi pyytää eutanasiaa toisen ihmisen puolesta, missään tilanteessa. Näin ollen eutanasia ei tule kyseeseen sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät kykene pyyntöä esittämään tai tekemään itseään koskevia päätöksiä. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavat tai koomassa olevat ihmiset. Paljon keskustelua herättää myös lasten ja nuorten kyky tehdä itseään koskevia päätöksiä eli heidän mahdollisuutensa esittää eutanasiaa koskeva pyyntö. Tämän kysymyksen kohdalla mielipiteet sekä lainsäädäntö eroavat toisistaan suuresti. Esimerkiksi Luxemburgissa ja Kanadassa eutanasiapyynnön voivat esittää 45

EUTANASIA – K YSY M YS VAILLA YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

Elämän loppuvaiheessa ihmisen ajatukset usein alkavat kohdistua kuolemaan sekä kysymykseen siitä, millainen on niin sanotusti ”hyvä kuolema”. Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, koska jokaisen ihmisen yksilöllinen arvomaailma sekä hänen kokemuksensa määrittelevät niin kuolemaan kuin elämän loppuvaiheeseen kohdistuvat toiveet ja odotukset. Osa ihmisistä toivoo kuolevansa nopeasti, ”saappaat jalassa” tai unessa. Osalle puolestaan kuolemaan valmistautuminen, hyvästien jättäminen sekä asioiden ”kuntoon saattaminen” ovat hyvin tärkeitä asioita elämän loppuvaiheessa. Kuolevan ihmisen toiveiden sekä hänen itsemääräämisoikeutensa kunnioittaminen ovat nousseet merkittäviksi teemoiksi hyvästä kuolemasta keskusteltaessa. Osittain tästä johtuen myös kysymykset eutanasiasta sekä sen mahdollisuudesta ovat muodostuneet kiinteäksi osaksi viime vuosien yhteiskunnallista, kuolemaan ja elämän loppuvaiheeseen liittyvää keskustelua. FIN

EUTANASIA – K YSY M YS VAILLA YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

ainoastaan 18-vuotta täyttäneet, kun taas Belgiassa sen voivat tehdä kaiken ikäiset ja Hollannissa eutanasia pyytävän tulee olla vähintään 12-vuotias. Eutanasia on myös aina tarkoituksellinen teko, jonka tavoitteena on päättää toisen ihmisen elämä. Näin ollen eutanasia ei koskaan toteudu ”vahingossa” eikä seurauksena jostain toisesta teosta tai päätöksestä. Joskus keskustelussa sekä kirjoituksissa esiintyy ilmaisu ”passiivinen eutanasia”, jolla tarkoitetaan esimerkiksi potilaan hoidoista luopumista. Tässä tilanteessa kyse on kuitenkin lääketieteellisestä päätöksestä, jolla ei ole yhteyttä eutanasiaan. Lääkärin päätöksen taustalla on yleensä tilanne, jossa potilas ei hyödy hoidoista hänen sairauteensa liittyvien seikkojen johdosta. Eli lääkärin tavoitteena ei suinkaan ole päättää potilaan elämää vaan säästää häntä turhalta tai mahdollisesti pitkittyvältä kärsimykseltä. Toisinaan eutanasian yhteydessä viitataan myös lääkkeen, esimerkiksi morfiinin, sivuvaikutuksena tapahtuneeseen kuolemaan. Tässäkään tilanteessa ei kysymys ole eutanasiasta, koska lääkkeen annon tavoitteena on ollut kivun lievitys, ei potilaan elämän päättäminen. Neljäntenä ehtona eutanasian yhteydessä mainitaan se, että teon toteuttaa aina joku toinen henkilö kuin pyynnön esittäjä.

Tämä erottaa eutanasian lääkäriavusteisesta itsemurhasta, jossa kuolemaa toivova päättää itse oman elämänsä, ottamalla hänelle määrätyn kuolettavan lääkeannoksen. Tällä hetkellä eutanasian mahdollistava lainsäädäntö on voimassa Belgiassa, Hollannissa, Lumxemburgissa, Kolumbiassa sekä Kanadassa. Kanadaa lukuun ottamatta jokaisessa laissa lääkäri on määritelty yksiselitteisesti eutanasian toteuttavaksi henkilöksi. Sitä vastoin Kanadassa vuonna 2016 voimaan astunen lainsäädännön mukaan lääkärin lisäksi eutanasiasta voi päättää ja sen voi toteuttaa tietyn koulutustason omaava sairaanhoitaja (nurse practitioner). Suomessa eutanasian laillistamiseen tähtäävä kansalaisaloite oli eduskunnan käsiteltävänä 2018. Tässäkin kansalaisaloitteessa lääkäri nähtiin eutanasian toteuttavana ammattilaisena.

ARVOMA AILMAN MUUTOS JA AUTONOMIAN KUNNIOITUS ASENNEMUUTOKSEN TAUSTALLA

Eutanasiaan kohdistuvat asenteiden on todettu muuttuneen myönteisimmiksi Länsi-Euroopan alueella viimeisten vuosikymmenten aikana. Sitä vastoin Keski- ja Itä-Euroopassa kehitys on ollut päinvastainen. Asenteiden muutosta on selitetty osaltaan arvomaailman muutoksella sekä ihmisen autonomian kunnioituksen korostumisella. Kulttuurien

Asenteisiin vaikuttaa usein myös se, onko ihminen terveydenhuollon ammattilainen vai ei. Jos verrataan esimerkiksi kansalaisten, sairaanhoitajien ja lääkäreiden eutanasiaan kohdistuvia asenteita, voidaan huomata, lääkäreiden suhtautuvan siihen kaikkein kielteisimmin. Toisaalta heillä on myös suurin vastuu eutanasiaprosesseissa, koska lääkärikuntaa pidetään sekä eutanasiasta päättävänä tahona, että itse toimenpiteen toteuttajana. Esimerkiksi Hollannista ja Belgiasta tiedetään, ettei eutanasian toteuttaminen ole lääkäreillekään helppo asia käsitellä, minkä johdosta kriittinen asennoituminen on myös ymmärrettävää. Sairaanhoitajien on todettu suhtautuvan eutanasiaan lääkäreitä myönteisemmin, mutta kuitenkin kansalaisia kielteisemmin. Tämä voi osaltaan myös johtua hoitohenkilöstön vastuusta sekä mahdollisesta osallisuudesta eutanasiaa pyytävän potilaan hoitoon. Vaikka sairaanhoitajat eivät Kanadaa lukuun ottamatta ole suoranaisesti osallisena päätöksenteossa, tulee heidän näkemyk-

sensä esimerkiksi Belgian lainsäädännön mukaan huomioida päätöstä tehdessä. Kansalaisilla on näistä ryhmistä todettu olevan kaikkein myönteisin suhtautuminen eutanasiaan. He eivät välttämättä koskaan joudu kosketuksiin mahdollisen eutanasiaprosessin kanssa, kun taas terveydenhuollon ammattilaiset saattavat työssään kohdata sekä hoitaa eutanasiapyynnön esittänyttä potilasta. Toisaalta terveydenhuollon ammattilaisten kielteisempää suhtautumista voidaan selittää myös heidän tietämyksellään eri hoitomuodoista sekä vaihtoehdoista. Tilanne, joka kansalaisen silmin voi näyttää toivottomalta, ei näyttäydy samanlaisena lääkärin tai sairaanhoitajan näkökulmasta. Terveydenhuollon henkilöstö kohtaa työssään myös elämän sekä kuoleman arvaamattomuuden ja niihin liittyvät negatiiviset ilmiöt, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa myös heidän eutanasiaan kohdistuviin asenteisiinsa.

SUOMESSA SUHTAUTUMINEN EUTANASIA AN MYÖNTEISTÄ

Suomalaisten keskuudessa toteutetussa tutkimuksessa voidaan myös havaita asenteiden muuttuminen myönteisemmiksi. Väitöskirjassani (2016) tarkastelin suomalaisten sairaanhoitajien sekä kansalaisten asenteita kuolemaa ja eutanasiaa kohtaan. Yli 85% osallistuneista kansalaisista ilmaisi olevansa valmis hyväksymään

EUTANASIA – K YSY M YS VAILLA YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

muutos entistä individualistisempaan sekä maallistuneempaan suuntaan, etenkin Länsi-Euroopan alueella, on nähty myös yhtenä selittävänä tekijänä tälle kehitykselle. Samoin nuoremmat sukupolvet ovat kasvaneet vanhempiaan ja isovanhempiaan vapaammassa arvoympäristössä, mikä on saattanut vaikuttaa myös heidän asenteisiinsa eutanasiaa kohtaan.

EUTANASIA – K YSY M YS VAILLA YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

oli yli 45%. Samoin enemmistö kansalaisista sekä sairaanhoitajista pitivät eutanasian laillista Suomessa todennäköisenä tulevaisuudessa. Vähemmistö väitöstutkimukseeni osallistuneista katsoi mahdollisen väärinkäytön olevan peruste eutanasian kieltämiseen. Eduskunta päätyi äänestyksessään 2018 kansalaisaloitteen hylkäämiseen, mutta aiemman kokemuksen perusteella aiheeseen liittyvän keskustelun voi odottaa jatkuvan myös tulevaisuudessa.

eutanasian osana suomalaista terveydenhuoltoa. Sairaanhoitajien ryhmässä hyväksyntänsä ilmaisseiden osuus oli hieman pienempi (74%). Vieläkin suurempi osa sekä kansalaisista (89%) että sairaanhoitajista (80%) näki eutanasian inhimillisenä keinona auttaa sairasta ihmistä. Tämä voidaan tulkita niin, että vastaaja voi ajatella eutanasian olevan hyväksyttävää joissain tilanteissa, vaikka hän ei olisikaan valmis hyväksymään sitä osana meidän terveydenhuoltoamme. Kulttuurin yksilökeskeisyydestä oli viitteitä myös oman tutkimukseni tuloksissa, joiden mukaan suuri enemmistö oli sitä mieltä, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta kuolemastaan. Lähes yhtä usea vastaaja piti mahdollisena sitä, että he itse esittäisivät eutanasiapyynnön joissain tilanteessa. Toive oikeudesta päättää oman elämänsä loppuvaiheen hoidon sisällöstä sekä toisinaan jopa oman kuoleman ajankohdasta nousee esiin myös muissa kuolemaan liittyvissä tutkimuksissa, joissa autonomian eli ihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on noussut keskeiseksi hyvän kuoleman tunnusmerkiksi. Eri ryhmien asenteita eutanasian laillistamista kohtaan tutkittaessa tulokset osoittavat niiden muuttuneen myönteisemmiksi. Vuonna 2003 29% lääkäreistä katsoi, että eutanasia tulisi laillistaa Suomessa. Kymmenen vuotta myöhemmin myönteisesti suhtautuvien osuus 48

AUTONOMIAN KUNNIOITUS EUTANASIAN HY VÄKSYNNÄN PERUSTEENA

Eutanasiaan myönteisesti suhtautuvat ihmiset perustelevat kantaansa usein itsemääräysoikeuden kunnioittamisella. Eutanasia voidaan nähdä autonomian kunnioituksen osoituksena, jolloin ihminen päättää oman kuolemansa ajankohdan. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei yhden ihmisen tahto ole yksinään riittävä eutanasian toteuttamiseksi, vaan siihen tarvitaan aina vähintään yksi toinen ihminen, joka toimenpiteen toteuttaa. Eutanasian toteutuminen edellyttää aina vähintään yhtä tai useampaa ihmistä, pääsääntöisesti lääkäriä, jotka ovat valmiita arvioimaan pyynnön asianmukaisuuden sekä laillisuuden. Eettisiä periaatteita tarkasteltaessa on myös muistettava, ettei itsemääräämisoikeuden kunnioituksen tulisi olla etusijalla

K ALTEVAN PINNAN ARGUMENTTI KIELTEISEN ASENTEEN TAUSTALLA

Eutanasian mahdollistavat lainsäädännöt ovat rajanneet sen käytön koskemaan ainoastaan tiettyjä, tarkoin määriteltyjä ihmis- ja potilasryhmiä. Kaltevalla pinnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa eutanasia ja siihen liittyvä keskustelu laajenisivat koskemaan myös näiden ryhmien ulkopuolisia henkilöitä. Kokemukset Belgiasta ja Hollannista ovat osoittaneet käytävän keskustelun saavan uusia muotoja ajan kuluessa ja kohdistuvan yhä useampiin ihmisryhmiin. Esimerkkinä tästä on usein pidetty Belgian lainsäädännön uudistusta vuonna 2014, jolloin laki laajeni koskemaan kaiken ikäsiä ihmisiä, myös lapsia. Samoin Hollannissa käydään vilkasta kes-

kustelua liittyen ihmisryhmään, joita kutsutaan termillä ”tired of living” (elämään väsyneet). Tähän ryhmään kuuluvilla ihmisillä ei ole kuolemaan johtavaa yksittäistä sairautta, vaan heidän kärsimyksensä on luonteeltaan eksistentiaalista. Tähän ryhmään kuuluvat toivovat oikeutta esittää eutanasiapyyntö, koska he kokevat erilaisista syistä elämänsä olevan vailla mielekkyyttä ja ovat ”väsyneitä” elämään. Asiantuntijat ovat nostaneet esiin sen, että eutanasian sallimisen jälkeen keskustelun laajeneminen on hyvin todennäköistä ja yhteiskuntien tulisi varautua tähän tilanteeseen. Suomessa tutkimme kansalaisten sekä sairaanhoitajien asenteita kahden tapausesimerkin avulla 2014. Toinen tapaus koski syvästi kehitysvammaista ja toinen vaikeaa dementiaa sairastavia potilaita. Yhteistä molemmille tapauksille oli se, ettei kyseessä oleva potilas ottanut minkäänlaista kontaktia ympäristöön. Syvästi kehitysvammaisen potilaan hieman yli puolet vastaajista kummassakin ryhmässä ilmoitti hyväksyvänsä eutanasian tässä tilanteessa. Dementiaa koskevan potilastapauksen kohdalla hyväksyntänsä eutanasialle ilmaisi yli 64% kansalaisista sekä yli 54% sairaanhoitajista. Näiden tulosten perusteella on syytä olettaa, että osa yhteiskunnasta olisi valmis hyväksymään eutanasian myös tilanteissa, joissa potilaan kuolema ei välttämättä ole odotettavissa lähipäivien tai viikkojen aikana. Hollannissa raportoitiin vuonna 2006 dementian perus49

EUTANASIA – K YSY M YS VAILLA YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

toisiin periaatteisiin, kuten esimerkiksi pahan välttämisen tai oikeudenmukaisuuteen nähden. Sen lisäksi että itsemääräämisoikeuden asema on korostunut, sitä on kritisoitu eutanasian perusteena siitä, ettei se huomioi riittävästi toisten osapuolten autonomiaa. Esimerkiksi Suomessa sairaanhoitajalla ei ole oikeutta kieltäytyä hänen ammattiinsa kuuluvista tehtävistä omatuntonsa tai vakaumuksensa perusteella. Tilanteessa, jossa hän mahdollisesti joutuisi osallistumaan eutanasiaa toivovan potilaan hoitoon oman arvoperustansa vastaisesti, on oikeutettua kysyä, kunnioitetaanko hänen itsemääräämisoikeuttaan riittävästi?

EUTANASIA – K YSY M YS VAILLA YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

teella toteutettuja eutanasiatapauksia yhteensä kolme kappaletta, kymmenen vuotta myöhemmin raportoituja tapauksia oli 141. Tällä hetkellä olemassa olevan tiedon perusteella on hyvin vaikea yksiselitteisesti todeta eutanasian väärinkäytön yleistymistä maissa, joissa on voimassa sen mahdollistava laki. Hollannissa ilmoitettiin eutanasiakomissioille 2016 yhteensä 6091 tapausta, joista kuusi ei täyttänyt lain edellyttämiä kriteereitä. Toisaalta on huomioitava, ettei kaikkia tapauksia välttämättä raportoida eutanasiakomiteoille lain edellyttämällä tavalla. Kirjallisuudessa on kuvattu tapauksia sekä Belgiasta että Hollannista, joissa potilaan kuolemaa on nopeutettu ilman hänen nimenomaista pyyntöään, joka on eutanasian tärkein edellytys.

POISTA AKO LA ADUK AS SA ATTOHOITO TARPEEN EUTANASIALLE?

Suomessa on aiheellisesti keskusteltu saattohoidon tilasta sekä sen kehitystarpeesta. Myös kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että saattohoidon tulisi olla eräs yhteiskuntamme kehityskohteista. 28 EU-valtion välisessä vertailussa Suomi sijoittui sijalle 21. Samoin ETENE on todennut kannanotossaan 2017, ettei potilaan mahdollisuus saada asiantuntevaa saattohoitoa toteudu yhdenvertaisesti tai tarvelähtöisesti. Eroja saattohoidon laadussa on sekä alueellisesti, että paikallises50

ti. Kansalaisaloitteen herättämän keskustelun yhteydessä esitettiin huoli siitä, että eutanasiasta saattaisi tulla saattohoidon korvike. Muun muassa Juha Hänninen on todennut, että tämä huoli tulisi ottaa hyvin vakavasti. Hylätessään eutanasian laillistamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen eduskunta päätti asettaa laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa. Positiivista on myös se, että palliatiivisen ja saattohoidon kehittämiseksi on tällä hetkellä käynnissä erilaisia paikallisia sekä kansallisia hankkeita. Eutanasiaan liittyvässä keskustelussa nostettiin esiin myös näkökulma, jonka mukaan sen tarve poistuu saattohoidon kehittymisen myötä. Laadukkaan, yhdenvertaisen saattohoidon takaaminen vähentää todennäköisesti eutanasiaan kohdistuvaa tarvetta, mutta se tuskin poistaa sitä kokonaisuudessaan. Perustan väitteeni aiemmin mainitsemaani EU:n sisäiseen vertailuun, jossa Belgia sekä Hollanti jakavat toisen sijan heti Yhdistyneen kuningaskunnan jälkeen. Vertailun tuottamasta korkeasta sijoituksesta huolimatta eutanasian tarve ei ole suinkaan poistunut kummassakaan maassa, vaan toteutettujen eutanasioiden määrä on ollut kasvussa. Esimerkiksi vuonna 2015 Hollannissa raportoitiin 5516 eutanasiatapausta kun taas vuonna 2017 tapausten määrä oli 6585, mikä on 4,4% kaikista kuolemantapauksista Hollannissa tuona

K YSYMYS, JOHON EI OLE YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

Eutanasia ja siihen liittyvät asenteet ovat hyvin monitahoisia, minkä johdosta voimakkaaseen yleistämiseen tulisikin suhtautua varauksella. Eutanasia liittyy ihmisen syvimpiin arvioihin, kysymykseen elämän merkityksestä sekä oman kuoleman ja kuolevaisuuden kohtaamisesta. Näin

ollen vastaukset eutanasiakysymykseen ovatkin hyvin yksilöllisiä ja niiden liialliseen yleistykseen tulisikin suhtautua varauksella. Asenteiden yksilöllisyys korostuu tarkasteltaessa tutkimustuloksia niihin vaikuttavista tekijöistä, jotka ovat ainakin osittain ristiriitaisia eri tutkimusten välillä. Näin ollen pohdittavaksi jääkin, tulisiko tutkimuksen näkökulmaa laajentaa näiden perinteisten tekijöiden ulkopuolelle? Vaikka yleisellä tasolla voidaan todeta asenteiden muuttuneen myönteisemmiksi, on aito ja avoin keskustelu eutanasiasta sekä elämän loppuvaiheen hoidosta edelleen tärkeää. Keskustelun avulla jokaisen meistä on mahdollista tarkastella omaa asennettamme ja kenties oppia ymmärtämään paremmin ihmisiä, joiden suhtautuminen on päinvastainen. Tällaisesta kehityksestä hyötyvät kaikki, huolimatta siitä onko oma asenne eutanasiaan myönteinen vai kielteinen.

EUTANASIA – K YSY M YS VAILLA YKSISELITTEISTÄ VASTAUSTA

vuonna. Vaikka laadukas elämän loppuvaiheen hoito ei poistaisikaan tarvetta eutanasialle kokonaisuudessaan, sen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää myös eutanasiakysymyksen näkökulmasta. Eutanasiaa tulisi aina tarkastella sinä viimeisenä vaihtoehtona, kun kaikki muut vaihtoehdot ovat käytetty. Tilanteessa, jossa elämän loppuvaiheen hoito ei ole laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla, on aiheellista pohtia tämän edellytyksen täyttymistä.

EUT

ANA EUTH

ANA SIA

A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER ANJA TERK AMO - MOISIO T T T, P R O J E K T I PÄ Ä L L I K KÖ I TÄ- S U O M E N Y L I O P I S TO, H O I TOT I E T E E N L A I TO S

WHAT DO WE TALK ABOUT WHEN WE TALK ABOUT EUTHANASIA?

The word ‘euthanasia’ has been used in a great variety of contexts and in referring to several different issues. At times, this has complicated the discussions on the topic and led to numerous misunderstandings. As a result, it is important to acknowledge what we talk about when we talk about euthanasia. Based on the valid legislation and international research, euthanasia refers to a deliberate act to end a persons

life at his/her explicit request. For conditions that must be met in order to describe an act as euthanasia have also been described. The first and most important of the conditions is the explicit request made by a dying person for ending his / her life. It goes without saying that this request must be voluntary and may not be the result of the influence by some other person or agent, let alone any sort of pressure. The person requesting euthanasia must understand the possible consequence of this request, their death. This is why the request must be carefully considered and made several times. No one can request euthanasia for another person under any circumstances. This means that euthanasia is out of the question for persons unable to make the request or make decisions concerning themselves. Such individuals include persons with severe memory illnesses or those in a coma. The ability of children and young people to make decisions on themselves, or, in this context, their opportunity for making a request for euthanasia, has also been cause for much debate. There is considerable variation in the opinions and legislation concerning this issue. For instance, in Luxembourg and Canada, a person requesting euthanasia must be at least 18 years old, whereas Belgium poses no such age restrictions. In the Netherlands, euthanasia can be requested by anyone at least 12 years old. 53

EUTHANASIA – A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER

As people’s lives are coming to an end, their thoughts often begin to revolve around death and the question of what a “good death” would involve. There is no obvious answer to this question as each person’s individual values and experiences define the hopes and expectations they have towards death and the final stages of life. Some people wish to die quickly, “with their boots on”, or in their sleep. For others, preparing for death, saying goodbyes and getting things in order are extremely important aspects of the end of life stage. Respecting the wishes and autonomy of a dying person has emerged as an important theme in the discussion on a good death. This is partly why questions of euthanasia and related opportunities have become a solid part of the societal debate on death and the final stage of life in recent years. ENG

EUTHANASIA – A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER

Euthanasia is also always a deliberate act that aims at ending another person’s life. This means that euthanasia is never performed “by accident” or as a consequence of some other action or decision. The discussions and articles on the topic sometimes refer to “passive euthanasia”, which means the withdrawal of life-sustaining medical interventions, for instance. However, this is a matter of a medical decision unrelated to euthanasia. This decision by a physician is typically based on the fact that the patient would not benefit from further treatment due to factors related to his or her disease. In other words, the decision is definitely not made for the purpose of ending the patient’s life but to save him or her from unnecessary or potentially prolonged suffering. At times, deaths that have occurred as a side effect of medication, such as morphine, are mentioned in the context of euthanasia. This is also not a matter of euthanasia, as the drug has been administered for the purpose of pain alleviation, not with the intention of ending the patient’s life. The fourth condition referred to in the context of euthanasia is that the act must be performed by someone other than the person making the request. This separates euthanasia from a physician-assisted suicide, which involves the person wishing to die ending their own life by taking a lethal dose of medication 54

prescribed to them. Legislation allowing euthanasia is currently in place in Belgium, Netherlands, Luxembourg, Colombia, and Canada. With the exception of Canada, each law explicitly states that euthanasia may only be carried out by a physician. By contrast, under the legislation that entered into force in Canada in 2016, in addition to physicians, nurse practitioners may also make the decision on euthanasia and perform the act. In Finland, a citizens’ initiative aiming at the legalisation of euthanasia was processed by the Parliament in 2018. This initiative also perceived physicians as the sole professionals performing euthanasia.

CHANGE IN VALUES AND RESPECT FOR AUTONOMY UNDERLIE SHIFTING ATTITUDES

It has been noted that attitudes towards euthanasia have become increasingly positive in Western Europe within the past few decades. By contrast, there is a reverse trend in Central and Eastern Europe. This shift in attitudes has been partly explained by a change in people’s values and an emphasis on personal autonomy. A shift towards more individualistic and secular cultures, particularly in Western Europe, has also been perceived as a factor explaining this development. Younger generations have also been growing up in a value environment more liberal than that of their parents and grandparents,

People’s attitudes are also affected by whether or not they work in health care. A comparison of attitudes towards euthanasia among the general public, nurses and physicians reveals that physicians’ attitudes are the most negative. On the other hand, physicians also have the biggest responsibility in euthanasia processes, as they have typically held the authority to make decisions on euthanasia as well as perform the procedure itself. For instance, evidence gathered from the Netherlands and Belgium shows that physicians do not find performing euthanasia as an easily digestible topic, which makes their critical attitudes understandable. Nurses have been noted to regard euthanasia more positively than physicians, but more negatively than the general public. This may be partly due to the responsibility of nursing staff and their possible involvement in the care of a patient requesting euthanasia. Although nurses are not directly involved in the decision-making with the exception of Canada, legislation in countries such as Belgium requires for nurses’ views to be taken into account in making the decision. Of these three groups, the views on euthanasia have been noted to be the most positive among the general public. This group may never personally come into contact with the euthanasia process,

whereas health care professionals may both encounter and treat patients that have made a request for euthanasia. On the other hand, the more negative attitudes among health care professionals may also be explained by their knowledge of different forms of treatment and available care alternatives. A situation that might appear hopeless to a member of the general public may not seem this way to a physician or a nurse. In their work, health care personnel also encounter the unpredictability of life and death and the related negative phenomena, which may also contribute to their attitudes towards euthanasia.

ATTITUDES TOWARDS EUTHANASIA POSITIVE AMONG FINNS

Research conducted among Finns also indicates a shift towards more positive attitudes. Similarly, attitudes are more negative among physicians than nurses or members of the general public. In my doctoral thesis (2016), I examined the attitudes towards death and euthanasia among Finnish nurses and members of the general public. Overall, the results indicated that the attitudes were positive. Over 85% of the members of the general public participating in the study expressed willingness to accept euthanasia as part of Finnish health care. The share of nurses accepting the practice was 55

EUTHANASIA – A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER

which may also have affected their attitudes towards euthanasia.

EUTHANASIA – A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER

slightly smaller (74%). An even larger proportion of both members of the general public (89%) and nurses (80%) perceived euthanasia as a humane means to help a sick person. This result can be interpreted to mean that the respondent perceives euthanasia as acceptable under certain circumstances even if the person is not ready to accept it as part of the Finnish health care system. This interpretation is partly supported by the fact that only a small share of the members of the general public (4%) and nurses condemned euthanasia under any circumstances. I previously pointed out that an increasing focus on individualism in a culture may also manifest as a positive attitude towards euthanasia. There were also indications to this in the results of my study, according to which a large majority (over 80% in both groups) agreed that individuals should have the right to make decisions on their death. Nearly as many respondents found it possible that they would personally make a request for euthanasia under certain conditions. However, the study did not determine what exactly this situation would entail. Instead, each respondent reflected on the issue from their personal premises. Other studies related to death have also referred to this wish for people to have the right to decide on the contents of their care and, at times, even their time of death, at the final stage of 56

their life. Respecting the person’s autonomy, or self-determination, has emerged as a key indicator for a good death in these studies. The results of the studies on the attitudes of different groups towards the legalisation of euthanasia indicate a positive turn in the attitudes. In 2003, 29% of physicians felt that euthanasia should be legalised in Finland. Ten years later, the share of those with a positive attitude was over 45%. Majority of the general public and nurses considered it likely that euthanasia would be legalised in Finland in the future. A minority of the respondents considered that a possible misuse would be sufficient grounds for prohibiting euthanasia. While the Finnish Parliament voted in favour of dismissing the citizens’ initiative, the discussion on the topic can be expected to continue in the future. RESPECTING AUTONOMY AS A BASIS FOR ACCEPTING EUTHANASIA

Those with a positive attitude towards euthanasia often base their opinion on respecting a person’s right to self-determination. Indeed, euthanasia can be perceived as showing respect for autonomy, allowing people to make the decision on the time of their death. However, it is worth remembering that it takes more than the will of an individual person for carrying out eutha-

A SLIPPERY SLOPE ARGUMENT UNDERLIES NEGATIVE ATTITUDES

The laws facilitating euthanasia have limited the practice to only certain, carefully determined human and patient groups. A slippery slope argument refers to a situation in which euthanasia

and the related discussion would also be extended to persons outside these groups. The experiences gathered in Belgium and the Netherlands have shown that the discussion on the topic will eventually take new forms and target an increasing number of groups of people. In this context, a legal reform that took place in Belgium in 2014 is often used as an example, expanding the act to people of all ages, including children. Similarly, lively discussion regarding a group referred to as “tired of living” is currently taking place in the Netherlands. Instead of having a certain, fatal illness, the suffering of the people included in this group is existential in nature. These people seek the right to request euthanasia as they feel their life has no purpose and they are “tired” with life. Experts have raised the issue that legalising euthanasia is very likely to lead to the expansion of the discussion and that societies should be prepared to this. In Finland, we used two case examples to explore the attitudes of the general public and nurses in 2014. One of the cases was concerned with a patient with severe intellectual disability and the other with patients with severe dementia. What these cases had in common was that the patients made no contact with their surroundings. In the example with the severely disabled patient, slightly over half of the respondents in both groups reported accepting euthanasia in this situation. In the 57

EUTHANASIA – A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER

nasia, and the procedure always requires at least one additional person who performs the act. Performing euthanasia always requires at least one or more people, primarily a physician, who is prepared to assess the appropriateness and legality of the request. When examining ethical principles, we must also remember not to prioritise respecting a person’s autonomy over the other principles, such as justice or avoidance of harm. While the right to self-determination has gained increasing emphasis, this has also been criticised as a grounds for euthanasia based on the fact that it fails to sufficiently consider the autonomy of the other parties involved. For instance, nurses working in Finland are not entitled to refuse tasks considered part of their work based on their conscience or conviction. If nurses are put in a situation where they might have to participate in the treatment of a patient requesting euthanasia and this is in contradiction to their own value basis, it is fair to ask whether their autonomy is then sufficiently respected?

EUTHANASIA – A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER

example with a dementia patient, over 64% of the members of the general public and over 54% of the nurses reported that they would accept euthanasia in this case. Based on these results, we may assume that a part of the society would be willing to also accept euthanasia in situations where the patient may not be expected to die within the following few days or weeks. In the Netherlands, a total of three cases of euthanasia carried out based on dementia were reported in 2006; ten years later, the number of reported cases was 141. Based on the currently available information, it is very difficult to unambiguously indicate whether there has been an increase in the misuse of euthanasia in the countries with a valid act permitting the practice. In 2016, the Netherlands State Commission on Euthanasia received reports of a total of 6,091 euthanasia cases of which six failed to meet the criteria set by legislation. On the other hand, we must note that some cases may not be reported to the commissions on euthanasia as required by law. The available literature describes cases from both Belgium and the Netherlands where a patient’s death has been advanced without the person’s explicit request, which is the most important condition for euthanasia.

WILL HIGH- QUALIT Y END - OF-LIFE CARE REMOVE THE NEED FOR EUTHANASIA?

The state of end-of-life care and related development needs has been a topic of much debate in Finland, and for a reason. International comparisons have also indicated that end-of-life care should also be one of the development targets in our society. Finland placed 21st in a comparison of 28 EU member states. Similarly, in its statement published in 2017, the National Advisory Board on Social Welfare and Health Care Ethics (ETENE) noted that patients’ opportunities for receiving competent end-of-life care is not realised equally or based on actual needs. There are both regional and local differences in the quality of end-of-life care. A worry of using euthanasia as a substitute for end-of-life care was presented in connection with the discussion that emerged in connection with the citizens’ initiative. For instance, Chief Physician Juha Hänninen has noted that this concern should be taken very seriously. When the Parliament dismissed the citizens’ initiative aiming at the legalisation of euthanasia, it made a decision to establish an extensive expert working group for investigating good end-of-life care. The fact that there is a variety of ongoing local and national projects aiming to develop palliative and endof-life care is also positive.

A QUESTION WITH NO OBVIOUS ANSWER

Euthanasia and the related attitudes are highly complicated, and we should therefore refrain from making strong generalisations. Euthanasia is linked to peopleâ&#x20AC;&#x2122;s most profound values, the question of the meaning of life, and facing oneâ&#x20AC;&#x2122;s own death and mortality. This makes the answers to the euthanasia question highly individual, and we should regard any overt generalisations on the matter with reservation. The individuality of attitudes is highlighted in the examination of the research findings on the factors that affect the attitudes. The factors are also at least somewhat contradictory between different studies. As a result, we are left wondering whether the research perspective should be expanded beyond these traditionally examined factors. Despite the fact that the attitudes can be noted to have become more positive at a general level, genuine and open discussion on euthanasia and end-of-life care continues to be important. The discussion allows each of us to examine our personal attitudes and perhaps learn to better understand those with opposing views. Everyone will benefit from such a development regardless of whether they have a positive or negative view on euthanasia.

EUTHANASIA â&#x20AC;&#x201C; A QUESTION WITHOUT AN OBVIOUS ANSWER

The discussion on euthanasia has also brought to light a perspective based on which the need for the practice would be eradicated as a result of improvements to end-of-life care. While ensuring high-quality and equal end-oflife care will probably reduce the need for euthanasia, it is unlikely to fully eliminate this. I base my statement on the comparison carried out between EU countries referred to above, which placed Belgium and the Netherlands second right after the United Kingdom. Despite the fact that the countries ranked high in the comparison, the need for euthanasia has by far not been eliminated in either of the countries, but the number of implemented euthanasia cases has actually grown. For instance, 5,516 euthanasia cases were reported in the Netherlands in 2015, whereas the corresponding rate was 6,585 in 2017, amounting to 4.4% of all deaths in the Netherlands that year. Even if high-quality end-of-life care has failed to fully remove the need for euthanasia, developing this is of primary importance, also from the perspective of the euthanasia question. Euthanasia should always be perceived as the final option after exhausting all other alternatives. In a situation where high-quality end-of-life care is not equally available for everyone, there is reason to consider whether this condition is met.

Mimosa Norja H A ASTAT T ELU / I N T ERV I E W

1 . M I K Ä O N TAU S TA S I , M I M O S A N O R JA ?

sanat tarkkuudesta ja vapaudesta vihlovat sielua. Lähdin käsittelemään aihetta tuntemisen, empatian ja avoimuuden kautta, eli tavallaan oletetusti feminiinisten lähtökohtien kautta geneerisesti maskuliinisten, väkivaltaa, voimaa ja järkeä arvostavien lähtökohtien sijaan. Nyt näen koko teokseen ja tekoon sisäänrakennetun väkivallan osin eri tavalla. Mikään määrä vilpittömyyttä ja kunnioitusta ei poista teon ristiriitaisuutta. Esityksen mahdottomuus sisältyy juuri siihen.

Olen koulutukseltani taiteen maisteri ja muotoilija. Taustani on teatterissa ja sitä kautta maisteriopintojeni aikana päädyin tekemään esitystaidetta. Aloitin pukusuunnittelusta ja pukukeskeisistä osallistavista esityksistä ja sieltä mukaan tuli empatia sekä työkaluna, tutkimisen kohteena, että teosten materiaalina. 2 . JA N N E S A A R A K K A L A VA L I T S I D E A R D E E R -E S I T Y K S E S I T O D E L L I S U U D E N T U TK I M U S K E S K U K S E N JA A N T I- F E S T I VA A L I N E NSI M M Ä ISE E N M A H DOT TOM A N E SIT Y K S E N R E S I D E N S S I I N KO S K A H A L U S I T, E T TÄ E S I T Y K S E N E L E , VA L KO H Ä N TÄ P E U R A N RU H O N N Y L K E M I N E N JA PA L O I TT E L U, E I P U H U I S I K A A N VÄ K I VA L L A S TA JA VO I M A S TA VA A N TA R K K U U D E S TA JA VA PAU D E S TA . M I TÄ S E TA R KO I T TA A ?

3. M IK Ä ON SU H TE E SI PEU ROIHI N ?

Asun tällä hetkellä pienessä kylässä lähellä sitä paikkaa, johon ensimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin Pohjois-Amerikasta 1930- ja 1940-luvuilla. Peuroja käy pihassa joka päivä. Ne seisovat polun vieressä vasoineen, jauhavat ruokaansa ja tuijottavat kun juoksen metsäpoluilla. Puutarhasta ne syövät lähes kaiken, mitä sinne kylvän tai istutan. Peurat syövät osan maahan pudonneista omenoista ja minä syön osan. Elämme rinnakkain, me ja he, kaksi tulokaslajia. Peurat ovat upeita, kauniita, voimakkaita ja siroja eläimiä, joilla on monimutkaiset sosiaaliset verkostot, oma kulttuurinsa ja vapautensa. Ihmisen näkökulmasta ne ovat myös tuholaisia, valtavan kokoisia rottia, jotka levittävät punkkeja, tuhoavat satoja ja juoksevat vaarallisesti autojen eteen.

Tarkkuus ja vapaus ei oikeastaan ollut se, mitä ainoastaan tavoittelin vaan myös se, minkä tavoittelun koin olevan mahdotonta. Tuolla lauseella väkivallasta ja voimasta viittasin eläinten ja eläinten osien välineelliseen ja joskus myös väkivaltaiseen käyttöön taiteen kontekstissa. Halusin tehdä toisin ja lähteä liikkeelle lempeyden ja kunnioituksen kautta. Tarkkuutta ja vapautta lähestyin asioiden näyttämisellä sellaisenaan, katsomalla suoraan kohti. Kun hain Mahdottoman esityksen residenssiin, Dear Deer oli näin jälkikäteen katsottuna vielä jollain tavalla luonnos, täynnä intuitiota. Mitä enemmän olen teoksen kanssa viettänyt aikaa, sitä enemmän nuo

HA ASTAT TELU - MIMOSA NORJA

FIN

HA ASTAT TELU - MIMOSA NORJA

4 . M I TÄ A JAT T E L E T M E T S Ä S T Y K S E S TÄ ?

vielä tulevaisuudessakin. Näiden asioiden välillä näyttää olevan yhteys. Jos emme ymmärrä edes omaa kuolevaisuuttamme, miten voisimme todella ymmärtää, että tätä valittua elämäntapaa jatkaessamme kaikki ympärillämme oleva on vaarassa tuhoutua. Eläinten elämistä ja kuolemista huolettomasti päättäessämme sijoitamme meidät ja nuo muut, arvottomammat toisarvoiset oliot eri kategorioihin. Sama ajattelutapa vuotaa suhteeseemme kaikkeen elolliseen.

Metsästys on kiinnostava lähtökohta eläinten oikeuksien ja itseisarvon pohdintaan. Näin ulkoa päin katsottuna metsästys ilmiönä on täysin sidoksissa keskusteluun siitä, millä tavoin muutenkin elämme rinnakkain eläinten kanssa. Siihen liittyy valtavasti ristiriitaisuuksia. Itsestäni tuntuu väärältä olla osallisena tämän yhden peuran kuolemassa, vaikka sama prosessi toistuu lähes identtisenä samaan aikaan joka puolella Suomea, sillä peuran metsästysaika on käynnissä juuri ANTI-festivaalin aikaan. Vuonna 2018 Suomen riistakeskus myönsi pyyntiluvat 44291 valkohäntäpeuralle. Tänä vuonna luku on samaa luokkaa.

6 . M I K Ä O N TA I T E E N T E H TÄVÄ ?

En näe niin että taiteella olisi jokin tehtävä, vaan että taide tekee. Se avaa ja liikuttaa ja luo yhteyksiä. Se on se virta joka kulkee tekijän läpi teokseen ja teoksesta katsojaan. Silloin taideteoksen tehtävä on vain välittää se jokin, mutta taide itsessään on tuo koko prosessi ja paljon sitä ennen ja sen jälkeen.

5 . E N TÄ K U O L E M A S TA , J O K A O N F E S T I VA A L I N T E E M A ?

Itseäni kiinnostaa paljon se katkos, mikä ihmisellä on tietämisen ja ymmärtämisen välillä. Se koskee myös kuolemaa. Periaatteessa tiedämme kuolevamme ja tiedämme kaikkien läheistemme kuolevan, mutta jostain syystä jossain syvällä meissä on silti pieni sanaton epäilys, että josko se ei sitten kuitenkaan koskisikaan juuri meitä. Kuolemalla on monet kasvot. Elämän hohto ja merkityksellisyys on täysin sidoksissa siihen, että kaikki on väliaikaista. Kuoleman voi ajatella olevan jopa lempeä, sillä se näennäisesti vain palauttaa meidät takaisin olemassaolottomuuteemme. Toisaalta kaikki ne hitaat matkat kuolemaa kohti jotka olen nähnyt, ovat olleet jokainen omilla tavoillaan rujoja, vaikeita ja pelottavia. Toisella puolella rajaa on rauhallista, mutta tie sinne on karu. Kuoleman teemat liittyvät myös keskusteluun siitä, miten voisimme elää juuri nyt niin, että täällä olisi elämää ja kuolemaa

7. M I N K Ä L A I S E N L U K U O H J E E N A N TA I S I T K AT S O JA L L E , J O K A T U L E E S E U R A A M A A N D E A R D E E R -E S I T Y S TÄ ?

Eläimen nylkemisessä ja paloittelussa on hetki, jolloin eläin muuttuu ihmisen silmissä eläimestä lihaksi. Vaikka nämä kaksi, eläin ja liha, ovat tuttuja ja arkipäiväisiä, tuo hetki on sekä vieras, yllättävä että väistämätön. Lihaa leikkaavaa ihmistä on vangitsevaa seurata, sillä hän toimii kuten kuka muukin tahansa käsityöläinen. Samalla kyse on edelleen taideteoksesta ja sitä kautta taiteilijan teosta. Tavallinen, jokapäiväinen asia on siirretty esityskonttiin ja sitä kautta kiedottu taiteen kääreeseen ja tämä kontekstin muutos muuttaa kaiken. Vai muuttaako se?

1 . W H AT I S YO U R B AC KG R O U N D, M I M O S A N O R JA ?

ENG

mances, Dear Deer was in a way still a sketch, full of intuition. The more time I have spent with the piece, the more those words, accuracy and freedom, grate on my soul. I approached the topic through feeling, empathy and openness or, in other words, through a presumed feminine premise instead of generically from a masculine starting point that values violence, strength and rationality. Now, I see the violence inherent in the piece and the act somewhat differently. No amount of sincerity and respect will remove the contradictions from the act. This is exactly where the impossibility of the performance stems from.

I have a masterâ&#x20AC;&#x2122;s degree in art and have graduated as a designer. My background is in theatre, which led me to performance art during my masterâ&#x20AC;&#x2122;s studies. I started with clothing design and clothing-centred participatory performances, and picked up empathy as a tool, topic of exploration and material for my art from this background. 2 . JA N N E S A A R A K K A L A S E L E C T E D YO U R DE A R DE ER PER FOR M A NCE FOR TH E FIR ST R E SIDE NC Y PROGR A M FOR I M POSSIBL E PER FOR M A NCE S OF THE R E A LIT Y R E S E A R C H C E N T E R A N D A N T I F E S T I VA L A S YO U W I S H E D T H AT T H E G E S T U R E O F YO U R P E R F O R M A N C E , S K I N N I N G A N D B U T C H E R I N G A W H I T E -TA I L E D D E E R , WO U L D N O T B E A S TAT E M E N T O N V IO L E N C E A N D P OW E R , B U T I N S T E A D R E P R E S E N T AC C U R AC Y A N D F R E E D O M . W H AT D O YO U M E A N B Y T H AT ?

3 . W H AT I S YO U R R E L AT I O N S H I P W I T H D E E R ?

I currently live in a small village near a place where the first white-tailed deer were initially brought from North America in the 1930s and 1940s. Deer come to my yard every day. They stand by a footpath with their fawns, chew their food and stare at me as I am running on forest paths. They eat nearly everything I sow or plant in my garden. Deer eat some of the apples falling off my apple tree and I eat the rest. We live side by side, us and them, two alien species. Deer are gorgeous, beautiful, powerful and slender animals with complex social networks, their own culture and freedom. From a human perspective, they are also vermin, giant rats that spread ticks, destroy our crops and run dangerously in front of our cars.

Accuracy and freedom were not really my only aim, but also something I felt was impossible to strive for. With this sentence about violence and strength, I referred to the instrumental and at times also violent use of animals and animal parts in the context of art. I wanted to do things differently and approach the topic through gentleness and respect. I addressed accuracy and freedom by showing things as they are, by looking straight at them. In hindsight, when I applied to the Residency Program for Impossible Perfor-

INTERVIEW - MIMOSA NORJA

Mimosa Norja

INTERVIEW - MIMOSA NORJA

between these things. If we fail to even understand our own mortality, how can we truly grasp that if we continue with our chosen lifestyle, we risk destroying everything in our surroundings. When we act carelessly in deciding on the lives and deaths of animals, we place us and those others, less valuable and secondary creatures, in different categories. This way of thinking leaks into our relationship with all living things.

4 . W H AT D O YO U T H I N K A BOU T H U N TI NG?

Hunting is an interesting starting point for considering animal rights and their intrinsic value. From an outside perspective, the phenomenon of hunting is fundamentally bound to the discussion of how we generally life alongside animals. This includes a myriad of contradictions. For me, it feels wrong to be party to the death of this one deer, even through the same process is occurring nearly identically all over Finland, as the deer hunting season takes place at the exact same time as the ANTI festival. In 2018, the Finnish Wildlife Agency granted licences for hunting 44,291 white-tailed deer. This year’s number will be similar.

6 . W H AT I S T H E P U R P O S E O F A R T ?

Rather than thinking that art some sort of a purpose, I think that art is something that does things. It expands and moves and creates connections. It is a flow passing through the creator to the piece, and from the piece to the viewer. In this case, a piece of art has the purpose of conveying something, but art itself consists of this entire process and much more before and after all this.

5 . A N D W H AT A R E YO U R T H O U G H T S O N D E AT H , T H E T H E M E O F T H E F E S T I VA L ?

I am personally highly interested in the disconnect between people’s knowledge and understanding. This also goes for death. In principle, we all know we are going to die and know that all your loved ones will also die, but for some reason there is this minor, unspoken suspicion within us that perhaps none of it will actually affect us. Death has many faces. The splendour and meaningfulness of life is fully connected to the fact that everything is temporary. You can even see death as something gentle, as all it does is that it apparently returns us back to our non-existence. On the other hand, all of the slow journeys towards deaths that I have witnessed have been ugly, difficult and frightening in their own ways. It is peaceful on the other side, but the road to get there is rugged. The themes of death are also related to a discussion on how we can spend our lives right now in a way that ensures that there will also be life and death here in the future. There appears to be a connection

7. W H AT S O R T O F R E A D I N G I N S T RU C T I O N S WO U L D YO U GI V E TO THOSE W HO COM E A N D SE E TH E DE A R DE ER PER FOR M A NCE?

In skinning and butchering an animal, there is a moment when an animal is transformed from the animal to meat in people’s eyes. Even though these two things, an animal and meat, are familiar and mundane to us, this moment is unfamiliar, surprising and unavoidable. Following a person cutting meat is captivating, as he acts just as any other craftsman. At the same time, this is still a piece of art and, through that, an artist’s work. This normal, mundane thing has been transported to a performance container and, through this, packed in the wrapper of art, and this shift in context changes everything. Or does it?

Anti - Contemporary Art Festival 2019