21 minute read
Ajankohtaista
by Arla Oy
Leppä: Maataloustukien rahoitukseen +6 prosenttia alkavalle kaudelle
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä iloitsee tulevan rahoituskauden tuovan maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukiin yhteensä kuuden prosentin lisän vuosille 2021–2027. – Kansallisen tuen rahoitus pysyy ennallaan, tuotantoon sidotut tuet jatkuvat maidolle koko maassa, luonnonhaittakorvaus jatkuu tärkeänä tukena kaikille tiloille ja tukia yksinkertaistetaan, summasi Leppä loppusyksystä saavutettua tukiratkaisua.
Advertisement
Lepän mukaan ympäristökunnianhimo tuissa kasvaa, mutta järkevällä tavalla: – Eläinten hyvinvointikorvaukset jatkuvat ja uuteen ekojärjestelmään huomioidaan Suomen jo kattavat ympäristökorvaukset. Järjestelmän piiriin tulee sovittaa 20–30 prosenttia tuista.
”Turvemaiden viljely voi jatkua” EU:n maatalousministerien neuvoston kokouksessa saavutettiin Lepän mukaan myös tärkeitä linjauksia Suomen kannalta: – Ei kyntökiellolle ja turvemaiden viljely voi jatkua.
Leppä kertoo myös maa- ja metsätalousministeriön päättäneen lisätä tutkimusta turvemaiden osalta. Tavoitteena on turvemaiden viljelyn jatkuminen myös tulevaisuudessa.
Suomen meijeriyhdistyksen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen kertoi marraskuun puolivälissä tapaamisessa maa- ja metsätalousministeriössä Lepälle, että turvemaat ovat olleet vakaita sadontuotannon osalta ja esimerkiksi kuivina kesinä turvemaat ovat olleet monin paikoin pelastus. – Turvemaat on nähtävä myös ruokaturvan ja huoltovarmuuden
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä tapasi Suomen Meijeriyhdistyksen puheenjohtajan Sami Kilpeläisen ja toimialapäällikkö Marika Säynevirran marraskuussa.
takuina. Suomessa turvemaat ovat usein myös nurmella, painotti Kilpeläinen tapaamisessa.
Biokaasuun tukea Jari Leppä kertoo biokaasun tukemiseen tulevan merkittävät toimenpiteet jo ensi vuoden aikana. – Hallitus on linjannut, että EU:n elpymisvälineen kautta ja mahdollisesti myös ”oikeudenmukainen siirtymän rahasto JTF:n” kautta tuetaan kestäviä energiaratkaisuja kuten biokaasun tuotantoa, linjaa Leppä.
Myös Maatilatalouden kehittämisrahasto Makeran kautta tarkistetaan investointitasoja ja -ehtoja ja esimerkiksi aurinkosähkölle voidaan tulevaisuudessa kohdentaa biokaasun ohella paremmin tukea.
Lepän mukaan kokonaisuudessaan on tärkeää, että ns. ravintokiertokorvauksen kautta tulevat tuet ovat käytössä kaiken kokoisille tiloille. Lepän mukaan myös liikennepolttoaineiden jakeluvelvoite kaasun osalta uudistetaan ja kaasuautoksi muuttamisen konvertointituki toteutuvat.
Hiilipäästöjä ei pitäisi vähentää ravitsemuksen kustannuksella
Envitecpoliksen johtava asiantuntija Senja Arffman muistutti MTK:n webinaarissa, miksi syödään ja kehottaa etsimään positiivisia tapoja vaikuttaa. Ei syyllisyyden ja ahdistuksen kautta. – Yksittäinen ruoka-aine ei ratkaise, vaan kokonaisuus, Arffman muistutti.
Syöminen aiheuttaa aina hiilipäästöjä, mutta voimme vaikuttaa siihen, kuinka paljon niitä pienennämme. Poistaa emme niitä voi.
Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinojan mukaan terveyteen, ilmastoon ja eläimiin liittyvät kysymykset ovat ruokakeskustelun kestotrendejä. – Kun tulee joulu, se menee hetkeksi ohi. Herkuttelu ja ruokakult-
tuuri ajavat ongelmakehysten ohi hetkeksi.
Sitran johtaja Mari Pantsarin mielestä ilmastokeskustelu voisi olla rakentavampaa. – Haluaisin nähdä maatalouden siten, että maatalous on aitiopaikalla ja se on todella iso ratkaisija. Pitää saada toimintaympäristö ja kannusteet kuntoon. Esimerkiksi hiilen-
Kaustisille
Kaustisen Osuusmeijeri on päättänyt hankkia 55 kWp kokoisen aurinkosähköjärjestelmän meijerin rakennuksen katolle. – Kennoja tulee noin 200 kappaletta ja asennus tapahtuu tulevan talven aikana, koska meijerillä
Senja Arffman on Envitecpolisin johtava asiantuntija.
sidonnasta pitää palkita. Jos tällä hetkellä päästökaupassa joutuu maksamaan 25 euroa tonni, jos päästää hiilidioksidia ilmakehään, niin olisi kohtuullista että maksetaan sama summa, jos joku ottaa sen ilmasta pois.
MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg pitää kuluttajien luottamusta kotimaiseen ruuantuotantoon erittäin vahvana, mutta myöntää, että yksittäisiä, äänekkäitä tahoja on, jotka saattavat vääristää tuottajien saamaa kuvaa: – Ruokakeskustelussa nousevat esiin ääripäät ja ne kuuluvat eniten. Populismi on noussut politiikassa. Yksinkertaistamalla asioita saadaan helposti räväköitä otsikoita. Tämä antaa yrittäjille herkästi kuvan, että koko yhteiskunta on
Aurinkosähköä
heitä vastaan. Näin ei ole. on halu ottaa järjestelmä käyttöön ennen kevättä, kertoo toimitusjohtaja Peter Prest.
Maitojen kulutus laskussa
SAMI KILPELÄINEN
Suomessa maitojen kulutus oli toukoelokuussa kuuman alkukesän takia yli kuuden prosentin laskussa. Koko alku vuoden aikana laskua maitojen kulutuksessa on ollut -4,6 prosenttia.
Arlan toimitusjohtaja Kai Gyllström harmittelee, että Suomessa maitojen kulutus on laskenut ja siihen on myös vaikuttanut julkisten ravintoloiden ja koko food service -toimialan pienentyminen koronapandemian aikana. – Tällä hetkellä foodservicen myynti on edelleen selkeästi alle normaalitason.
Ruotsissa maitojen kulutus on aika ajoin jopa noussut viime vuotta korkeammalle. – Myös meillä Suomessa on nähtävissä ruoanvalmistustuotteiden kulutuksen kasvu, toteaa Gyllström.
Kestävä kehitys huomioitu Arlan kestävän kehityksen teot on kuluttajien keskuudessa huomioitu ja yhä useammat suomalaiset mieltävät Arlan entistä vahvemmin vastuulliseksi brändiksi. – Olemme saaneet kiitosta kestävän kehityksen toimistamme myös kuluttajilta ja asiakkailta, iloitsee Gyllström.
Kantarin vuosittaisen mainetutkimuksen mukaan kuluttajat ovat panneet merkille Arlan toiminnan. – Olemme parantaneet asemiamme myös innovatiivisuudessa ja luotettavuudessa. Voimme olla tuloksiin erittäin tyytyväisiä, kertoo Gyllström.
Kaiken lähtökohtana kestävässä elintarvikeketjussa on tiloilla tehtävät teot.
Toimitusjohtaja Gyllström kiittelee maitotiloja, jotka ovat aktiivisesti myös osallistuneet hiilijalanjälkitietojen keräämiseen ja eläinten hyvinvoinnin kehittämiseen.
– Pääsimme mukaan hyvinvointimerkin pilottikohteeksi. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ilmastotekojen ohella eläinten hyvinvointi kiinnostaa ihmisiä. Siksi esimerkiksi laidunnukseen ja eläinten liikkumista lisäävät toimenpiteet ovat tärkeitä kestävän kehityksen toimia, arvioi Gyllström.
Uudet toimintatavat tärkeitä Uudessa tilanteessa on Suomessa otettu myös uudet toimintatavat käyttöön. Asiakastyytyväisyys on parantunut huomattavasti viime vuosien aikana ja edelleen tänä vuonna koronapandemiankin aikana. – Tapamme ’hanskata’ pandemiakriisi on saanut kiitosta asiakkailta ja esimerkiksi asiakastyytyväisyyttä selvittävissä tutkimuksissa olemme ykkösiä. Olemme onnistuneet asiakastyössä loistavasti erityisesti koronan aikana, hehkuttaa Gyllström.
Myös äskettäin olleessa S-ryhmän tapahtumassa Ässäpäivässä Arlaa ja sen toimijoita kiiteltiin nimeltä toimitusvarmuudesta sekä kaikesta tuesta ja palvelusta, jota olemme tarjonneet S-ryhmälle pandemian aikana. – Tämä oli erinomainen kunnianosoitus, kiittelee Gyllström.
LEHMIEN HYVINVOINTIIN
HIVELIC KETOOSI PLUS Runsaasti propyleeniglykolia ja muita glukogeenisia aineita. Suunniteltu ylläpitämän veren sokeritasoa
5 litraa
HIVELIC MAGNESIUM PLUS Runsaasti magnesiumia sisältävää tuotetta käytetään vähentämään laidunhalvausriskiä ja lisämagnesiumin lähteeksi lypsylehmille.
HIVELIC KALSIUM PLUS Sisältää mm. runsaasti nopeasti imeytyvää kalsiumia ja sitä suositellaan käytettäväksi lehmille, joilla on poikimahalvausriski.
HIVELIC PROPPI 100 % Sisältää propyleeniglykolia ja hivenaineita. Energia-arvo on erittäin korkea 21,4 MJ/kg. Syömättömyys- ja ketoosi- eli asetonitautitapauksiin. Myös luomutiloille (eläinlääkäri/ eläintenhoitosuunnitelma).
5 litraa
5 litraa
5 litraa 200 litraa
TUOMAS KOIVUNIEMI
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori
Jarkko Niemi
vetää hanketta, jonka tavoitteena on luoda Suomeen oma eläinten hyvinvointimerkki. Niemen mukaan kuluttajien ja yritysten kiinnostus eläinten hyvinvointia kohtaan on kasvanut viime vuosina. – Monessa muussa maassa on eläinten hyvinvoinnista kertovia pakkausmerkintöjä, mutta Suomessa ne ovat puuttuneet, hän toteaa.
Valtioneuvoston ruokapoliittisessa selonteossa nostettiin nelisen vuotta sitten esille, että maahan tarvittaisiin eläinten hyvinvointimerkki tuotannon laadusta ja tuotannon vahvuuksista viestimiseen sekä ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Euroopassa merkkejä jo 1990-luvulla Euroopassa on ollut vapaaehtoisia eläinten hyvinvointimerkintäjärjestelmiä eläinperäisille tuotteille. Kuluttajien mielenkiinnon kasvaessa järjestelmät ovat saaneet jalansijaa markkinoilla. – Osa järjestelmistä on portaittaisia, mikä auttaa tuottajia pääsemään siihen mukaan pienilläkin hyvinvointiparannuksilla ja kehittämään toimintaansa.
Niemen mukaan merkkien kat-
Jarkko Niemi toimii tutkimusprofessorina Luonnonvarakeskuksen Seinäjoen toimipaikassa.
tavuus markkinoilla vaihtelee ja valtaosa niistä on tullut markkinoille viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Hollantilaisella Beter Leven -merkillä on kattava jalansija maan sianlihamarkkinoilla. – Iso-Britanniassa on ollut pitkään markkinoilla erilaisia hyvinvointimerkkejä. Tunnetuimpia näistä ovat RSPCA:n ja Red Tractorin merkit, joista jälkimmäinen tosin tarkastelee eläintuotannon kestävyyttä hieman laajemmin.
Britannian RSPCA approved -merkki tuli markkinoille 1990luvulla ja Red Tractor vuosituhannen vaihteessa.
Saksassa on tutkimusprofessorin mukaan useita hyvinvointimerkkejä ja uusi valtiollinen merkintä on valmisteilla. Myös Tanskassa on ollut valtiollinen
– Kun lehmät voivat hyvin, sitä ilkiää näyttää muillekin, kertoi Piiroomäen tilan Sari Rouvinen Maitoa Suomesta -lehdelle vuonna 2019.
hyvinvointimerkki käytössä muutaman vuoden ajan.
Eri eläinlajit mukana Suomalaista merkkiä sisältöineen valmistellaan ”Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä” -hankkeessa. Hankkeessa on mukana eri eläinlajit eli naudat, siat, siipikarja ja lampaat. – Hankkeessa on haastateltu eri tahojen asiantuntijoita, järjestetty työpajoja ja kyselyitä. Työpajoihin on osallistunut alan toimijoita, kuten tuottajia, elintarviketeollisuuden, kaupan, viranomaisten ja eläinsuojelujärjestöjen asiantuntijoita.
Kuluttajia on osallistettu merkin työstämiseen kyselyillä ja haastatteluilla. – Hankkeen työryhmä on valmistellut kriteereitä työpajakeskusteluiden pohjalta ja ohjausryhmältä saadun palautteen pohjalta.
Edistä eläinten hyvinvointia!
Mitä vaatimuksia merkki tuo? Mitä vaatimuksia hyvinvointimerkki tuo kotimaiselle ruoantuotantoketjulle ja erityisesti maitotiloille? Niemen mukaan ehdotus merkin kriteereistä on viimeisteltävänä, mutta ajatuksena on tarkastella eläinten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti neljän osa-alueen kautta, mitkä ovat pito-olot, terveys, ruokinta ja käyttäytyminen. – Naudoilla on esimerkiksi valittu erikseen 24 hyvinvoinnin seurantakohdetta ja muita kriteereitä,joilla hyvinvointia seurataan sekä eläimestä itsestään (esim. terveys, käyttäytyminen) että sen käytettävissä olevista resursseista (esim. makuupaikan ominaisuudet). Tarkastelussa on ollut mukana ennaltaehkäisevän terveydenhuollon toteuttaminen ja eläinten liikkumisen mahdollistaminen. Lajityypilliset tarpeet huomioidaan nautojen pidossa esimerkiksi käyttäytymisen, ravinnon ja veden kautta, hän kertoo.
Merkkiehdotus tulee olemaan kolmitasoinen eli vaatimustaso vaihtelee sen mukaan, mikä on tarkasteltava merkin taso.
Hyvinvointimerkin käyttöönotto on testattu tiloilla ja kuluttajien parissakin. – Alustavasti on kartoitettu, millainen määrä tiloja sijoittuisi eri tasoille erilaisilla kriteerivaatimuksilla. Vaatimustaso vaikuttaa siihen, miten laajasti merkkinä voidaan käyttää.
Kuluttajat positiivisella kannalla Kuluttajien parissa merkki-ideaa on testattu pari vuotta sitten tehdyllä kyselyllä ja tänä syksynä tehdyllä tuotekokeilulla. Kuluttajakyselyssä 76 prosenttia vastaajista koki hyvinvointimerkkituotteen ostamisen positiiviseksi asiaksi ja enemmistö oli valmis ostamaan niitä. – Kuluttajat ovat heterogeeninen ryhmä: osa kuluttajista on erittäin kiinnostunut hyvinvointimerkityistä tuotteista ja maksuhalukkuutta hyvinvoinnista havaittiin, osalle muut tuoteominaisuudet ovat tärkeämpiä.
Niemi toteaa, että yleisesti ottaen hyvinvointimerkki kiinnostaa kuluttajia melko laajasti. Kuluttajat toivovat, että hyvinvointimerkittyjä tuotteita olisi saatavilla lähikaupoissa. – Syksyn tuotekokeilussa meillä oli palautekysely. Sen perusteella kuluttajat ottivat merkin vastaan myönteisesti ja moni kommentoi, että tällaista laatumerkkiä on odotettu. Kritiikkiä tuli lähinnä eläintuotantoon kriittisesti suhtautuvilta vastaajilta.
Merkki vahvistaa kotimaisten tuotteiden asemaa Hyvinvointimerkin avulla voidaan tutkimusprofessorin mukaan vahvistaa laadukkaiden kotimaisten tuotteiden asemaa markkinoilla. Osa kuluttajista on valmiita maksamaan korkeampaa hintaa hyvinvointimerkitystä tuotteesta. – Tämä on tärkeää, koska laatu ei synny tyhjästä, vaan vaatii panostuksia.
Merkkijärjestelmän käyttöönotto aiheuttaa kustannuksia muun muassa hyvinvointilupausten todentamisen, täyttämisen ja tuotteiden jäljitettävyyden varmistamisen vuoksi.
Niemi pitää tärkeänä, että hyvinvointimerkin rakentamisessa hyödynnetään kotimaisen elintarvikeketjun jo tekemää laatutyötä. – Myös eläinten hyvinvointikorvauksen puitteissa tehtyjä toimenpiteitä voidaan sisällyttää merkintään. Viime kädessä kustannukset ja markkinoilta saatava lisäarvo riippuvat muun muassa hyvinvointimerkittyjen tuotteiden tuotannon volyymista sekä siitä, miten hyvinvointia parannetaan ja miten merkki lanseerataan.
Toteutusvaihe ensi vuonna Tutkimusprofessori Jarkko Niemen vetämä hanke päättyy tänä vuonna ja se tuottaa ehdotuksen merkin sisällöstä. Käyttöönotto vaatii vielä työtä kotieläinalalla, mutta hänen toiveensa on, että merkki etenisi toteutusvaiheeseen ensi vuoden aikana.
Miten yleisesti ottaen eläinten hyvinvointi toteutuu suomalaisessa ruoantuotantoketjussa? Niemen mielestä suomalaisessa tuotantotavassa on monia eläinten hyvinvointia edistäviä tekijöitä. – Tuottajat ovat myös osaavia ja hyvinvointiin kannustetaan muun muassa eläinten hyvinvointikorvauksella. Kotimaisen tuotannon erityisvahvuus on eläinten hyvä terveys ja terveydenhuolto, joka on kattavasti käytössä. Eläimet ovat terveitä ja hyväkuntoisia. Suomessa ei myöskään typistetä häntiä tai kanojen nokkia, ja esimerkiksi nupoutuksessa kivunlievitys on melko laajasti käytössä.
Kehittämisen kohteena hän näkee liikkumisen vapauden lisäämisen. – Omat haasteensa aiheuttavat myös maantieteelliset olosuhteet ja pitkät etäisyydet, hän päättää.
Laboratoriomme on auki normaalisti
Viljavuustutkimusta Suomessa vuodesta 1952 lähtien ANALYYSITULOKSET NOPEASTI
Tulokset nopeasti Viljavuustutkimustulokset 3 viikossa Mikkelistä Rehut NIR-analyysinä 3 - 5 päivässä Rehut NIR-analyysinä 3 - 5 päivässä Maanäytteet 3 viikossaHyödynnä veloitukseton maanäytteiden keräilypalvelumme n.130 eri maatalouskaupasta: www.eurofins.fi/agro/yhteystiedot/
Arla Suomi -yhteistyöryhmä Laatukylttiä uudistetaan. Jatkossa ilmastokartoitus ja suunnitelma toimenpiteistä tilakohtaisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi tulee osaksi Laatukylttiä. Laatukyltissä ovat jatkossakin maidon laatutyön ohella, vasikoiden hyvinvointiin, lehmien liikkumiseen, ruokintaan ja hyvinvointiin liittyvät osa-alueet ja yrittäjien hyvinvointi.
Ryhmä 8:n ja Arla Suomi -yhteistyöryhmän tuottajaedustajiston puheenjohtaja, maidontuottaja Ari
Hänninen pitää tärkeänä, että Arla Suomi -yhteistyöryhmä jatkaa edelläkävijänä kestävän kehityksen ja vastuullisen maitoketjun rakentamisessa. Hännisen mukaan nyt tehdyt muutokset ovat maltillisia ja ilmastokartoitukset on tehty jo suurella osalla tiloista: – Laatuohjelma toimii osana tilojen johtamiskäytäntöjä ja ohjenuorana päivittäisessä toiminnassa.
Tällä edistetään tilojen läpinäkyvyyttä kuluttajien suuntaan ja mahdollisten toimenpiteiden suunnittelua kohti vähempipäästöistä maidontuotantoa, linjaa
Hänninen. – Arla Suomi -yhteistyöryhmän toimitusjohtajakokous ja maidontuottajista muodostuva Ryhmä 8 päätti, että uudet ehdot otetaan käyttöön vuoden alusta, kertoo tj-kokouksen puheenjohtajana toimiva
Risto Koski Hämeenlinnan Osuusmeijeristä.
A) Climate Check -ilmastokartoitus Jokainen tila tekee Arla Suomi Maitotilan Johtamisohjelman mukaisen Climate Check -ilmastokartoituksen Arlan määrittämällä työkalulla. Tila tekee Climate Check -ilmastokartoituksen mukaisen suunnitelman toimenpiteistä hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Ranualaiset Elina Kuruaho ja Mikko Perttu (yllä) sekä Juha Kortesalmi osallistuivat Arla Pohjois-Suomen Maitopäivään lokakuussa
Arlan hankintajohtaja Sami Kilpeläinen kertoo, että Arla Suomi -yhteistyöryhmän maitotiloilla on tehty jo yli 80 prosenttia kaikista climate check -ilmastokartoituksista. Envitecpolisin käyttämän Cool Farm Toolin tarkimman työkalun avulla on myös huomioitu Suomi-spesifit ja tilaspesifit vaikutukset huomioimalla keskimäärin noin 200 eri tilakohtaista muuttujaa. – Arla-ryhmän käyttämällä työkalulla on tehty kaikille tiloille tilakohtaiset laskelmat ja keinot, joilla voidaan pienentää hiilijalanjälkeä tilakohtaisesti, painottaa Kilpeläinen.
Hiililaskennasta tulee siten osa hinnoittelua, mutta jokaisella tilalla on yksilöllinen tie alentaa hiilijalanjälkeään.
B) Laatu Arla Suomi -yhteistyöryhmän laaturyhmän puheenjohtaja Maarit Rehula, joka toimii Limingan Osuusmeijerin toimitusjohtajana, kertoo että isoin muutos käytännöissä on, että tämän vuoden loppuun mennessä jokaisen tilan on tehtävä terveydenhuoltosopimus eläinlääkärin kanssa.
Mervi Kelahaara
Kyösti Örnille myönnettiin tilaisuudessa Arla Oy PohjoisSuomen Helmipalkinto.
– Laatukyltin vapaaehtoisissa toimissa tila voi edelleen valita joko nurmirehuvaltaisen ruokinnan tai tietojen luovuttamisen Nasevan kautta meijerin käyttöön. Osa yhteistyömeijereistä on asettanut Nasevaan kuulumisen kaikille tiloille ehdoksi, taustoittaa Rehula.
Tarkat ehdot toimitetaan jokaiselle tilalle, mutta tässä vielä otsikkotasolla laatuosan ehdot:
1 Laatutyö: Maidon laatu on ollut vähintään puoli vuotta E-luokassa ennen kyltin myöntämistä. Laatukylttilisä maksetaan ainoastaan E-luokan maidolle. 2 Vasikoiden hyvinvointi: Vastasyntyneelle vasikalle annetaan ternimaitokaudella oman emän maitoa mahdollisuuksien mukaan. Vasikoiden juottotapana käytetään tuttijuottoa tai imetystä.
Maarit Rehula muistuttaa, että vasikoiden nupoutus ilman kivunlievitystä, rauhoitusta ja puudutusta on kielletty kaikilla tiloilla Arla Suomi Maitotilan Johtamisohjelman mukaisesti eikä se ole enää ollut Laatukyltin maksuperusteena.
3 Lehmien liikkuminen, ruokinta ja hyvinvointi: Parsinavetoissa olevia lypsylehmiä laidunnetaan 90 päivänä 1.4.–31.10. välisenä aikana. Kuitenkin, jos esim. sääolot tekevät siitä vaikeaa tai vaarallista, toimitaan harkinnan mukaan.
Arlan hankintajohtaja Sami Kilpeläinen muistuttaa, että laiduntamisen ohella talviaikainen ulkoilu on asia, jota tilojen kannattaa alkaa suunnittelemaan. Sekä eläinten hyvinvointikorvaus että markkinoiden vaatimukset menevät siihen suuntaan, että lehmien vapaan liikkumisen sijaan tai lisäksi laiduntamisen merkitys tulee korostumaan lähivuosina. – Lypsylehmien ja vasikoiden ruokinnassa ei ole Arla Suomi -yhteistyöryhmässä saanut käyttää soijaa sisältäviä rehuja enää vuosiin, muistuttaa Rehula.
4 Yrittäjien hyvinvointi: Tuottajat kuuluvat joko julkisen tai yksityisen työterveyshuollon piiriin. Yrittäjä on yrityksensä tärkein voimavara ja terveydestä sekä työhyvinvoinnista huolehtiminen on osa yrityksen riskienhallintaa.
Ulla Roininen, joka toimii Laaksojen Maitokunnan toimitusjohtaja, pitää tärkeänä, että tuottajien hyvinvointiin kiinnitetään huomiota. Yrityksissä työntekijöillä on aina työterveyshuolto ja siksi on tärkeää, että myös tilat panostavat ennakoivaan terveydenhuoltoon. – Arla-ryhmässä pyritään myös pandemian jälkeen järjestämään yhteisiä tapahtumia, joihin kutsutaan jälleen kaikkia tuottajia perheineen.
Keinot hiilipäästöjen vähentämiseksi tuotannossa
Arla Suomi -yhteistyöryhmässä on kerätty tiedot jo lähes kaikilta tiloilta climate check -ilmastokartoituksia varten.
Maitoa Suomesta -lehti pyysi johtavalta asiantuntijalta Senja Arffmannilta Envitecpolisilta listausta keinoista, joilla on eniten merkitystä päivittäisessä tilan toiminnassa syntyviin hiilipäästöihin.
Koostimme neljästä keskeisimmästä teemasta yhteenvedon maidontuottajia varten. Keskeisimmät ja nopeimmat keinot hiilipäästöjen alentamiseksi maidontuotannossa ovat: lehmien tuotostaso, rehustus eli onnistunut ruokinta, lannoitusvasteet eli peltojen hyvät satotasot sekä energian käyttö.
Arla-ryhmän uudistuneissa Laatukyltti-ehdoissa edellytetään, että jokainen tila tekee Climate Check -ilmastokartoituksen mukaisen suunnitelman toimenpiteistä hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Anu Autere
1Tuotostaso Tuotostaso on merkittävin yksittäinen vaikuttava tekijä hiililaskennan tulokseen. Ilman hyvää tuotostasoa on lähes mahdotonta saavuttaa hyvää hiililaskennan tulosta.
Tuotostason tarkastelussa on syytä huomioida eläinjakauma. Jos nuorkarjan osuus on suuri, tuotostaso yksin ei riitä nostamaan tulosta hyväksi, sillä päästöjä aiheuttavia eläimiä on runsaasti tuottaviin eläimiin nähden. Tämän vuoksi tuotostasoa on syytä tarkastella tuotosmäärä/eläinyksikkö.
Tuotostason rinnalla on syytä kiinnittää huomiota maidon laatuun, sillä laskennassa maitomääränä käytetään rasva-ja proteiinivakioitua maitoa.
Tuotostason nousu lisää eläinkohtaista ruokinnan määrää, mutta rehujen suurempien päästöjen vaikutus tuloksiin on pienempi kuin tuotostason nousun.
1. Tuotostaso – ei vaikuta päästölähteisiin, vaan kokonaistulokseenPäästöjen jakautuminen; keskiarvo ja hajonta prosenttia kaikista päästöistä
45
19
23
8
2Rehut Rehujen päästöjen osalta merkitystä on rehumäärällä sekä käytetyillä rehuilla.
Valmisrehujen runsas käyttö usein nostaa päästöjä itseviljellyn rehun päästöihin verrattuna.
Runsaalla eläinkohtaisella ruokinnalla tai runsaalla valmisrehujen käytöllä on tärkeä saavuttaa sillä tavoiteltu tuotostason nousu ja maidon laatu. Tällöin korkea tuotostaso parantaa tulosta enemmän kuin rehujen päästöt heikentävät.
Suurella osalla tiloista on syytä panostaa ruokintaan käytettyjen rehumäärien tarkempaan seurantaan. Tällä on myös vaikutusta laskentaan ja siitä saadaan entistä tarkempi. Tulos voi parantua, kun rehujen määrää ei ole yliarvioitu.
Rehujen käytön yliarviointi lisää päästöjä myös aineenvaihdunnan ja lannan päästöjen osalta.
Tuomas Koivuniemi
3Lannoitusvaste Etenkin väkilannoitteiden, mutta lannankin, runsas käyttö nostaa nopeasti viljelyn päästöjä.
Sen vuoksi on tärkeää, että niiden käytöllä saavutetaan satotason nousu, jolloin päästöt satokiloa kohden säilyvät maltillisina.
Jos satotason vastetta ei saavuteta, jäävät päästöt satokiloa kohden korkeiksi ja nostavat rehujen hiilipäästöjä.
Viljelyn hiilipäästöt siirtyvät maidontuotannon päästöihin ruokinnan rehukiloina, minkä vuoksi päästöt/satokg ovat tulokset kannalta merkitykselliset.
4Energia Energian merkitys kokonaispäästöjen osalta on maltillinen, mutta se on kokonaisuus, johon viljelijän on helppo tilan toiminnassa kiinnittää huomiota ja vaikuttaa.
Energia sisältää tilan toiminnan sähkön, lämmön ja polttoaineen hiilipäästöt.
Jos tila käyttää lämmitykseen turvetta tai öljyä, nousevat päästöt huomattavasti.
Jos tilalla on sähkösopimus hiilineutraalista sähköstä, sähkön kulutuksen hiilipäästöt ovat 0.
Polttoaineen päästöjen vähentämiseksi keinot ovat rajalliset. Kaikille tiloille sopiva vaihtoehto on huomion kiinnittäminen polttoaineen kulutukseen.
kannattavuuskerroin pitäisi olla johtotähti
SAMI KILPELÄINEN
Pellervolaisten maito-osuuskuntien perustaman Maitovaltuuskunnan synnystä tuli marraskuun 21. päivänä kuluneeksi 25 vuotta.
Finlandia-talossa pidetyn perustavan kokouksen myötä 45 maitoosuuskuntaa lähti mukaan uuteen maitoedunvalvontaan, jossa osuuskunnat valitsivat seitsemän edustajaa yhteiseen maitovaliokuntaan, tuottajajärjestö MTK neljä ja ruotsinkielinen tuottajajärjestö SLC yhden edustajan.
Maitovaltuuskunnan puhetta perustamisvuodesta 1995 vuoteen 2003 johti isokyröläinen talousneuvos ja maidontuottaja Matti
Rinta-Kohtamäki.
Maitoa Suomesta -lehti kysyi, millaisia terveisiä Rinta-Kohtamäellä on edunvalvojille alkaneelle vuosikymmenelle ja mihin on panostettava edunvalvonnassa? – Maitopuolen kannattavuuskerroin oli erittäin heikko ja sitä saatiin kohennettua merkittävästi viime vuosikymmenillä sen noustessa 0,7–0,8 tasolle. Kannattavuuskerroin pitäisi olla johtotähti, jota pitää seurata, muistuttaa Rinta-Kohtamäki. – Kannattavuuskerroin on nyt alle 0,5.
Maidontuottajilta vietiin Rinta-
Kohtamäen mukaan pohjaa pois
EU:n kiintiöpäätöksellä ja kiintiöt olisi pitänyt silloin muuttaa tuo-
tanto-oikeudeksi, mutta sitä eivät kaikki riittävästi ymmärtäneet. – Kiintiöiden lähtö oli valitettava, sillä ne lähtivät pois ilman korvausta. Ne vietiin. Moni tila oli ostanut niitä kalliilla, joten sanoisiko sitä ryöstöksi, pohtii Rinta-Kohtamäki.
Meijeriliiton seuraaja Kun alueelliset meijeriliitot loppuivat ennen EY-jäsenyyttä, osuuskuntien aktiivisuus ja tiedonsaanti heikentyivät. – Katsottiin, että tällainen yhteistyöelin pitäisi olla, muistelee Rinta-Kohtamäki.
Rinta-Kohtamäen mukaan perustettiin toimikunta, joka melkein vuoden pyöritteli ja suunnitteli, ja edelleen suunnitteli ja käänteli vaihtoehtoja. Osuuskuntien edustajat kävivät Tanskassa katsomassa malliakin. – Lopulta päädyttiin, että koetetaan kutsua meijerit ja osuuskunnat koolle. Kokoonnuttiin ja päätettiin yhteisessä kokouksessa Finlandia-talolla perustaa maitovaltuuskunta 21.11.1995, kertoo Rinta-Kohtamäki. Nurmiasia alussa pinnalla Rinta-Kohtamäen mieleen jäi, kun EY-liittymissopimuksessa ei kohdeltu nautakarjan tuottajia vastaavasti kuin viljanviljelijöitä: – Rehuille ei ollut minkäänlaisia tukia. Maissituki oli Keski-Euroopassa, ja täällä ei ollut mitään. Jäätiin ”mopen” asemaan, kun ei ollut minkäänlaista tukea nurmelle, perustelee Rinta-Kohtamäki alkuvaiheen suurimpia ponnisteluja. – Jos olisi perustettu maitovaltuuskunta vuotta tai kahta aiemmin, niin olisi saatu korvattua nurmirehuvarastojen arvon alentumiset EY-jäsenyydessä kuten viljoilla. Homma olisi taatusti hoitunut, arvioi Rinta-Kohtamäki.
Nurmituki meni lopulta läpi EU:n Agenda-uudistuksessa 1999 ja se oli suuri parannus maitopuolen tukipolitiikkaan. – Kaikki oli innolla mukana, kun saatiin esitys menemään läpi. Maitopuolelle sillä oli ratkaisevan suuri merkitys, Rinta-Kohtamäki muistelee.
Kaiken kaikkiaan Rinta-Kohtamäen mukaan oli tärkeää, että
maitovaltuuskunnan kautta ”lähdettiin osuuskuntien yhteistyötä ajamaan, ja se onnistui tosi hyvin”.
Rinta-Kohtamäki kertoo taustalla vaikuttaneen tutkijoista ja mm. animalian asiantuntijoista muodostunut nurmityöryhmä, joka loi yhteisen näkemyksen nurmituen tärkeydestä. Muutenkin taustalla oli ”sellaista säännöllistä kokoontumista, yhteisten maitoasioiden hoitamista ja tapaamisia kilpailuvirastossa ja käyntejä ministeriössä” kuvaili Rinta-Kohtamäki puheenjohtajavuosiensa edunvalvontaa. – Maitovaltuuskunta on saanut lyhkäisessä ajassa paljon aikaan, parantanut maitoalan ja tuottajien asemaa, arvioi Rinta-Kohtamäki.
”Vanhaakin miestä tarvitaan” Matti Rinta-Kohtamäki ja Sinikkavaimo ovat edelleen samalla tilalla ja nuorilla on tila hallussa. Maidontuotanto on laajentunut ja meijeri vaihtunut Arla-ryhmään. – Vanhaa miestäkin aina tarvitaan, kyntöhommiin ja paalaushommiin, vähemmän navettaan. Meillä oli peltoa 40 hehtaaria, nyt on moninkertainen määrä nuorilla, toteaa Rinta-Kohtamäki.
Rinta-Kohtamäki päättää haastattelun todeten paikallisten säikähtäneen, että Isonkyrön vanhan meijerin omistus menee itärajan taakse ja he päättivät ryhtyä heti toimeen: – Perustettiin Kyrönmaan maatalousosuuskunta, ostettiin meijeri ja sikalan halli ja nyt siellä on vanhoja traktoreita ja työkoneita. Kesällä järjestetään näyttely ja koneet siirretään ulos, jotta saadaan varastoon ruokapöydät ja esittelijät katon alle kesäisin, kertoo Rinta-Kohtamäki todeten koronapandemia estäneen tämän kesän näyttelyn.
Osa meijerin tiloista on vuokrattu eteenpäin ja vuokralaisena on Kyrö Distillery, joka myös on ostanut ”meijerin mäeltä” sittemmin muitakin rakennuksia.
laaninen: tuet saatiin sidottua tuotantoon
Suomen liittyminen EU:n jäseneksi ja oman etujärjestömme sekä kilpailulainsäädäntö loivat aivan uudenlaisen tilanteen koko maatalouden toimeentulon osalle.
Näin muistelee Maitovaltuuskunnan puheenjohtajana vuosina 2004–2012 toiminut talousneuvos, maanviljelijä Olli Laaninen
Liperistä. Laaninen kannustaa tämän päivän maidontuottajia kaivelemaan netistä Pellervon sivuilta Maitovaltuuskunnan historiikin:
Suomalaisen maidon puolesta. – Siinä on käyty hyvin läpi kyseisen tilanteen tuomat haasteet.
Löytyi myös luottamusmiehiä, jotka tuolloin halusivat ja osasivat tehdä asialle jotain ja onnistuivat, kiittelee Laaninen, joka itsekin oli mukana maitovaltuuskunnassa alusta alkaen.
Tuotantoon sidotut tuet tärkeitä Maidon osalta onnistumisena voi Laanisen mukaan pitää sitä, että tuki saatiin sidotuksi pääasiassa tuotettuihin litroihin. – Toisaalta epäonnistumisena pidän sitä, että AB-alueella jouduttiin osa tuesta sitomaan eläinyksiköihin ja peltoon.
Laanisen puheenjohtajuusaikana työn painopiste oli tukipolitiikassa ja myös tuotantokustannuksiin vaikuttavissa hankkeissa. – Tehtiin paljon koko maitokentän voimin tuloksekasta työtä. Esimerkkinä tuolloin oli kustannusryhmä ja myöhemmin tyyppinavetta-hanke. Tuolloin myös tutustuttiin koko maitovaltuuskunnan voimin muiden maiden maitotilanteisiin ja nuo matkat osaltaan tiivistivät maitoalan edunvalvonnan yhtenäisyyttä, muistelee Laaninen. Rakennekehitys nopeaa Nyt jo useamman vuoden tehtävistä poissaolleena Laaninen on havainnut, että ulkopuolisena putoaa melko pian ”kärryiltä". – Tämän päivän rakennekehitys maitotilojen kohdalta on kyllä voimakasta ja niin osuuskuntien kuin edunvalvonnan on pystyttävä siihen vastaamaan. Eivät suuretkaan maidontuotantoyksiköt yksin saa sellaisia tuloksia aikaan edunvalvonnassa kuin yhteistyöllä, muistuttaa Laaninen.
Tämä on ilmiö, joka ei vielä aikaisemmilla vuosikymmenillä Laanisen mukaan juuri vaikuttanut toimintaan. – Toisaalta kaupan vahva asema ja kuluttajien hinta-laatutietoisuus sekä tuontielintarvikkeiden tuo-
Olli Laaninen valittiin Maitovaltuuskunnan puheenjohtajaksi 21.11.2003. Maitovaltuuskunnan 20vuotishistoriikkiä Laaninen pitää hyvänä kuvauksena edunvalvonnan työsarasta. Historiikki on luettavissa: pellervo.fi/wpcontent/uploads/ 2015/11/ maitovaltuuskunta.pdf.
mat haasteet ovat entistäkin vaativampi toimintaympäristö myös edunvalvonnalle, arvioi Laaninen.
Mummonmökkiin Laanisten tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos alkaneen vuodenvaihteessa ja tila jatkaa kasvinviljelytilana. Nykyinen isäntä on sivutoimiviljelijä ja palkkatyökseen rakentaa metsäkoneita John Deeren tehtaalla Joensuussa. – Maidontuotanto loppui tilaltamme 2017 ja siirryttiin täysin karjattomaan talouteen. Puolisoni kanssa olemme tänä vuonna rakentaneet ja rakennuttaneet "mummonmökin" tilalta lohkaistulle tontille ja opettelemme tähän elämänvaiheeseen, päättää Laaninen.
Maitovaltuuskunnan puheenjohtaja, maidontuottaja ja kunnallisneuvos
Mauri Penttilä
pitää Maitovaltuuskunnan tärkeimpänä tehtävänä maidontuotannon tuotantoedellytysten turvaamisen koko maassa. – Markkinataloudessakin pitäisi varmistaa, että kotimainen tuotanto on kilpailukykyinen sekä valtion tekemillä päätöksillä ja kotimaisen tuotannon arvon tunnustamisella maitoketjun joka sektorilla, linjaa Penttilä lähettäen samalla terveiset myös kaupalle.
Maidon rooli merkittävä Penttilän mukaan maitovaltuuskunnan perustamisen taustalla oli tarve saada maidolle vahvempi rooli edunvalvonnassa:
Mauri Penttilä on Maitovaltuuskunnan puheenjohtaja.
– Edunvalvonta koettiin hajanaiseksi.
Kun melkein puolet maatalouden tuloista tuli maidosta, oli Penttilän mukaan selvää, että maidontuottajat kokivat, että edunvalvonta ei ollut riittävää. – Olin vuonna 1995 pienen Hämeen osuusmeijerin hallintoneuvoston puheenjohtaja ja silloin isommat osuuskunnat kävivät enemmän keskusteluja, mutta jo perustamisvaiheessa pienemmätkin meijerit olivat vahvasti mukana toiminnassa, kertoo Penttilä.
Mauri Penttilä valittiin marraskuun puolivälissä jatkamaan maitovaltuuskunnan puheenjohtajana.
Nurmituki ja kiintiöt tärkeitä Kysymykseen ”mitkä asiat ovat jääneet mieleen maitoedunvalvonnasta”, löytyy Penttilältä selvä vastaus: – Nurmituen saaminen ja koko nurmen roolin merkityksen ymmärtäminen maidontuotannossa on ollut maitovaltuuskunnan työn tulosta. – Saatiin oikea arvo nurmelle ja se on ollut perustavaa laatua oleva asia, toteaa Penttilä.
Mauri Penttilä arvioi, että nurmen roolin korostamisen kautta on pystytty hakemaan nurmen kautta muita linkkejä, kuten ympäristötukia ja viherryttämiseen keinoja maitotiloille. – Moni sellainen asia on pystytty torppaamaan, jotka olisivat olleet maidontuottajille epäedullisia, kun on toimittu nopeasti. Meillä on ollut hyvä joukko maitovaliokunnan puheenjohtajia ja maitovaltuuskunnan puheenjohtajia sekä maitoasiamiehiä, toteaa Penttilä.
Tämän päivän edunvalvonnassa ei ole mahdollista mennä joukolla ministeriöön tai Brysseliin mm. koronapandemian takia. Penttilän mukaan valmistelevaa työtä tehdään maitopienryhmissä ja monissa muissa ryhmissä, jotka vievät tietoa eteenpäin myös maa- ja metsätalousministeriöön. – Kyllä tänä päivänä nähdään selvästi, että maitokiintiöitä ei olisi pitänyt poistaa. Sitä olisi voitu kehittää Suomessa, vaikka EU:ssa ne
poistettiinkin. Euroopan maidontuotannon kasvu on takavuosina vaikuttanut myös Suomeen. Suomessa olisi voitu miettiä asiaa toisella tavalla ja uuden kiintiöjärjestelmän kehittäminen heti 2015 olisi ollut tärkeää, linjaa Penttilä.
Kaikkia kuultava Mauri Penttilä muistuttaa uusille maidontuottajille ja päätöksentekijöille, että on erityisen tärkeää, että päätöksenteossa ovat mukana kaikki maidontuottajat. – Maitovaltuuskunnassa ajatellaan kaikkia maidontuottajia, ollaan suomalaisten maidontuottajien edunvalvojia, korostaen erilaisten alueiden ja tuottajien tarpeita, muistuttaa Penttilä.
Mauri Penttilän tilalla on 70 lehmän luomupihatto ja Maurin lisäksi yhtymässä on vaimo Pirkko ja poika Harri. Mauri toimii Länsi-Maidon hallituksen puheenjohtajana ja Valion hallintoneuvoston vanhimpa-
na jäsenenä.
Maitovaltuuskunnassa Mauri Penttilä on toiminut alusta alkaen tullen valituksi maitovaltuuskunnan jäseneksi 21.11.1995 Finlandia-talossa pidetyssä perustamiskokouksessa. Penttilä on edustanut meijerifuusioiden kautta myös muita ryhmittymiä maitovaltuuskunnassa, sillä hän on ollut maitovaltuuskunnan jäsen neljän eri osuuskunnan kautta.
Maitovaltuuskunnan puheenjohtajana Penttilä on toiminut vuoden 2013 alusta.
