Toinen atlasvuosi täyteen vauhtiin (BirdLife 2/2023)

Suomen neljännen lintuatlaksen ensimmäinen maastokausi onnistui hienosti, kun kasaan saatiin yli 400 000 pesintään viittaavaa havaintoa. Tekemistä kuitenkin riittää myös tälle vuodelle, kun tavoitteena on atlasruutujen selvitysasteiden nostaminen koko maassa.

Aapo Salmela (kuva: Ari Nordström)

Lintuatlaksen tavoitteena on tutkia etelästä Kemijärven korkeudelle asti kaikki 10 × 10 kilometrin atlasruudut vähintään tyydyttävästi. Pohjoisessa tavoitteena on, että 50 × 50 kilometrin suurruuduilla olevista atlasruuduista vähintään 75 % selvitetään tyydyttävästi. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan runsaasti pesintään viittaavia lintuhavaintoja jokaiselta ruudulta.

Ensimmäisen atlasvuoden jälkeen katveeseen jäivät etenkin Lappi, Itä-Suomi, saaristoalueet ja paikoin maan keskiosat. Näillä alueilla ollaan siis eniten jäljessä tyydyttävän selvitysasteen tavoitteesta. Pohjoisimpaan Lappiin on ennustettu myyrähuippua täksi kesäksi, joten nyt on hyvä aika tehdä alueella atlasretkiä.

Atlaksen tavoitteiden toteumista voi seurata tulospalvelussa (tulokset.lintuatlas.fi). Tulospalvelusta kannattaa myös aloittaa omien retkien suunnittelu. Heikosti kartoitettujen ruutujen lisäksi tavoitteisiin pääsy edellyttää aktiivista retkeilyä myös ruuduilla, joista on jo havaintoja, mutta joiden selvitysaste on vielä alhainen. Atlas onkin hyvä syy laajentaa omaa retkeilyä tuttujen paikkojen ulkopuolelle.

Atlaskauden aikana kannattaa osallistua aktiivisesti myös muihin linnustonseurantoihin (luomus.fi/linnustonseuranta), sillä niistä kertyy arvokasta aineistoa samalla kertaa niin laskentoihin kuin atlakseenkin. Atlaksessa hyödynnetään esimerkiksi maalintujen linjaja pistelaskennoista, vesilintulaskennoista, IBA-alueiden (Important Bird and Biodiversity Area) laskennoista (ks. s. 14) ja rengastuksesta kertyviä havaintoja. Erityisesti vakiolinjoille kaivataan lisää laskijoita − jo yhdenkin linjan laskemisesta on suuri hyöty!

Miten alkuun atlashavainnoinnissa?

Tutustu lintuatlaksen verkkosivuihin ja tulospalveluun, joista löydät paljon hyödyllistä tietoa: birdlife.fi/lintuatlas, lintuatlas.fi. Tutustu erityisesti pesimävarmuusindekseihin, joilla havainnot merkitään atlakseen.

Kaikki linnut ovat atlaksen aikana mielenkiintoisia. Jokainen peippo, pajulintu tai kirjosieppo on arvokas, jos ruudussa ei niitä aiemmin ole havaittu.

Katso lintujen nokkaa. Monella lajilla helpoin tapa havaita varma pesintä on huomata emolla ruokaa suussa. Myös pesänrakennus voi paljastua nokassa olevista rakennusaineista.

Kuuntele emolintujen varoitusääniä. Varoittelu on jo todennäköinen pesintä.

Ennestään melko hyvin kartoitetulla ruuduilla kannattaa keskittyä puuttuvien lajien etsintään ja pesintöjen varmistamiseen jo havaituilla lajeilla. Tässä auttaa atlaksen verkkosivuilta löytyvä lajikohtainen ohje pesintöjen varmistamisesta.

Ruuduilla, joilla on retkeilty hyvin vähän tai ei lainkaan, kannattaa kierrellä monipuolisesti erilaisissa elinympäristöissä nostaakseen ruudulla havaittua lajimäärää. Muista merkitä myös alhaiset pesimävarmuusindeksit.

Jokainen havainto on tallentamisen arvoinen. Harvoin voi olla varma siitä, että ruudulta myöhemmin löytyisi saman lajin pidemmälle edennyt pesintä. Lisäksi monien lajien pesinnän varmistaminen on vaikeaa.

Pesintöjen varmistaminen helpottuu kesän edetessä – retkeilyä ei siis kannata lopettaa juhannuksena, vaan sitä voi jatkaa aina elokuulle asti.

Atlashavainnot voi tallentaa tuttuun Tiira-lintutietopalveluun. Muista kirjata niille pesimävarmuusindeksi "Lisätietoja"-kentän vierestä. Ilman pesimävarmuusindeksiä havainto ei tule mukaan atlakseen.

Pesimävarmuusindeksillä varustetussa havainnossa linnun paikka on pakollinen tieto havainnoijan paikan lisäksi. Kiinnitä huomiota linnun paikan tarkkuuteen erityisesti atlasruutujen rajoilla.

Yksityiskohtainen ohje havaintojen tallentamiseen löytyy atlaksen verkkosivuilta.

Pesintöjen häirintä on kiellettyä myös atlaksen aikana. Älä koskaan häiritse pesiviä lintuja pesinnän varmistamiseksi, vaan käytä mieluummin alempaa pesimävarmuusindeksiä.

Lintuatlaksessa selvitetään Suomen pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet vuosien 2022–2025 aikana sekä tutkitaan lajien levinneisyyksissä tapahtuneita muutoksia. Havainnot kerätään koko Suomen kattavilta 10×10 kilometrin atlasruuduilta. Lintuatlas on kansalaistiedehanke, johon kuka tahansa voi osallistua.

Lintuatlaksen toteuttavat yhteistyössä BirdLife Suomi ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Valtakunnalliset lintuatlaskoordinaattorit Heidi Björklund (Luomus) ja Aapo Salmela (BirdLife): lintuatlas@luomus.fi