5 syksyistä harrastusvinkkiä (BirdLife 3/2019)

Syksyllä ei kannata laittaa kiikaria naulaan. Omia retkikohteita kannattaa koluta nytkin. Ja kun kaipaa vaihtelua retkirutiiniin, voi kokeilla jotain uutta. Tarjoamme viisi vinkkiä syksyyn.

Jan Södersved

1. Kalliolle, kukkulalle...

Syyskuu on syysmuuton juhlaa. Valtaosa muuttolinnuista on jo poistunut Suomesta, mutta monet syksyn näkyvimmistä muuttajista ovat nyt liikkeellä. Komeita kurkiauroja, sepelkyyhkyjen tiiviitä ryppäitä, peippojen ja rastaiden hajanaisempia parvia, yksinään tai pikku parvissa kaartelevia petolintuja ja monia muita muodostelmia pääsee ihastelemaan erityisesti kuulaina syysaamuina.

Kun lintuja muuttaa paljon, niitä voi nähdä ja seurata missä vain, mutta aitiopaikoille pääsee hakeutumalla mahdollisimman aukealle paikalle. Muuta ympäristöä korkeammalta kalliolta hallitsee laajemman alueen kuin matalalta pellonreunasta. Lähistöllä saattaa hyvinkin olla kukkula tai kallio, jolla ei ole koskaan käynyt ja josta aukeaa avara näkymä syysmuuton näyttämölle. Sellainen voi löytyä tutkimalla karttaa.

2. Tee iltaretki ruovikkorannalle

Aamu on tunnetusti parasta lintuaikaa, mutta iltaa ei kannata karsastaa syksylläkään. Retki järven- tai merenlahdelle auringonlaskun aikaan voi olla aivan uudenlainen kokemus. Alkuun on usein hyvin hiljaista, eikä mitään lintuja tunnu olevan liikkeellä. Silloin kannattaa etsiä ja kiikaroida lahdella olevia vesilintuja. Usein ne tulevat illansuussa esiin ruokailemaan rantakasvillisuuden kätköistä.

Auringon laskiessa pajusirkut, peukaloiset ja viiksitimalit saattavat kutsua kuuluvasti juuri ennen kuin asettuvat yöpymään. Punertavaa iltataivasta vasten voi seurata yöpymispaikkoihin suuntaavia rastaita ja varislintuja. Kun aurinko on painunut horisontin taa ja alkaa hämärtää, rantaluhdassa lymyilleet taivaanvuohet lähtevät liikkeelle äyskien voimakkaasti. Myös luhtakana voi intoutua takomaan hetkeksi.

Kun alkaa olla niin pimeää, että lentäviä hahmoja on enää vaikea erottaa, on kaulushaikaran aika. Soidinpuhallusta ei syksyllä kuule, mutta ruovikon ylle saattaa nousta kaartelemaan haikara, jonka paljastaa lokkimainen, matala ja ronkkuva lentoääni.

3. Kuuntele yömuuttoa

Suuri osa linnuista muuttaa yöllä, yleensä katseilta piilossa. Kirkkaina kuutamoöinä saattaa erottaa matalalla ja läheltä lentäviä parvia tai kuun edestä vilahtavia hahmoja, mutta paremman kuvan yömuutosta saa kuuntelemalla taivaalta kuuluvia kutsuääniä. Niiden avulla monet yömuuttajat pitävät yhteyttä toisiinsa.

Tavallisimpia syysyön ääniä ovat punakylkirastaan sirahdukset ja laulurastaan tiksahdukset. Äänet eivät välttämättä kerro muuttajien määrästä, joten yömuutolta kirjataan tavallisesti yksilömäärien sijasta kuultujen äänien määrä.

Muun muassa hanhet, muut vesilinnut sekä kahlaajat muuttavat sekä päivällä että yöllä, ja tyypilliset päivämuuttajatkin voivat jatkaa muuttoaan yöhön. Esimerkiksi etelärannikolle illansuussa entäneet kurjet jatkavat usein pimeässä Suomenlahden yli, ja silloin taivaalta voi kuulla kurjen tuttua töräyttelyä.

Kannattaa kokeilla, kuinka paljon ja minkälaisia ääniä kuulee vaikkapa puolen tunnin tai tunnin aikana. Muuttajien lisäksi voi kuulla pöllöjen syyssoidinta.

4. Perusta oma laskentareitti

Keväällä muuttolintuja odotetaan, ja kunkin lajin saapumisen huomaa helposti. Syksyllä käy kuitenkin usein niin, että yhtäkkiä tutun lajin huomaa vain kadonneen eikä viimeisiin havaintoihin kiinnittänyt sen enempää huomiota.

Syysmuuton päättymiseen voi päästä kiinni kirjaamalla säännöllisesti muistiin kaikki havainnot tietyltä reitiltä. Se voi olla koulu- tai työmatka, koiranulkoilutuslenkki tai mikä tahansa muu aika ajoin samanlaisena kuljettava reitti. Kun sitten huomaa haarapääskyn tai västäräkin taas kerran kadonneen huomaamatta, muistiinpanoista voi tarkistaa, milloin viimeinen havainto tuli tehtyä. Jatkamalla tätä vuodesta toiseen saa kuvan kotiseutunsa muuttoaikatauluista.

Jos laskennasta innostuu tosissaan, voi osallistua talvilintulaskentoihin. Ennen kuin perustaa oman talvilintureitin, kannattaa selvittää Luomuksen linnustonseurannasta tai oman alueensa lintuyhdistykseltä, mitä reittejä seudulla on ja kaivataanko niille laskijoita. Talvilintulaskenta tehdään kolmesti talven aikana, ja ensimmäisen aika on marraskuun alussa.

5. Valmistaudu talvilinturuokintaan

Lintujen talviruokinta on hyvä aloittaa, kun lämpötila alkaa painua pakkasen puolelle ja maa saa lumipeitteen. Tätä hetkeä odotellessa voi varautua tulevaan ruokintakauteen tekemällä itse rasvakakkuja linnuille ja keräämällä talteen pihlajanmarjoja.

Omatekoisia lintuherkkuja voi tehdä sulattamalla rasvaa ja sekoittamalla sen joukkoon erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Muottina voi käyttää maitopurkkeja, kukkaruukkuja, kakkuvuokia tai mitä tahansa tyhjiä astioita. Erilaisia seoksia voi kokeilla mielensä mukaan ja testata, mikä toimii. Jos käyttää kookosrasvaa, joukkoon on syytä lisätä ruokaöljyä, jotta rasvaseos ei pakkasella kovetu liikaa.

Pihlajanmarjat maistuvat kuivattuina tai pakastettuina erityisesti mustarastaille sekä viimeisiä kyliä ja taajamia nuohoaville räkättirastaille ja tilhille. Pihlajanmarjat kelpaavat myös talvea uhmaamaan jääneille hentonokkaisille punarinnoille tai mustapääkertuille. Lintujen talviruokinnasta kerrotaan lisää BirdLifen verkkosivuilla: www.birdlife.fi/talviruokinta.

Kansikuva (Matias Södersved): Syksyiset illat ovat tunnelmallista retkiaikaa. Yön pimetessä kannattaa kuulostella yömuuttajia ja pöllöjä.