Jykä-kotkan seikkailut (BirdLife 3/2020)

Kuusamosta loukkaantuneena löytynyt merikotka vapautettiin hoidon jälkeen lähettimellä varustettuna. Nyt se auttaa tutkijoita ymmärtämään perheettömän aikuisen koiraan elämää.

Inka Plit

Huhtikuisena lauantaina kuusamolainen lintuyhdistysaktiivi ja kotkarengastaja Jyrki Mäkelä sai puhelun: autotien varressa oli nähty kotka, joka oli pystynyt lentämään vain lyhyitä matkoja. Mäkelä lähti tarkastamaan asiaa. Hän jäljitti kotkaa suksilla kolmen tunnin ajan, kunnes lopulta löysi sen uupuneena metsästä hangen päältä. Lintu oli merikotka, Suomen suurin petolintu, joita pesii Kuusamossa useita pareja. Mäkelä koppasi kotkan tottunein ottein kainaloonsa ja hiihti takaisin tielle. Kotka pääsi suureen pahvilaatikkoon rauhoittumaan ja söi hyvällä halulla sille tarjottua haukifilettä.

Tutkimuksissa selvisi, että lintu on aikuinen koiras, arviolta seitsemänvuotias. Se laahasi toista siipeään, koska oli saanut pistohaavan kainaloonsa. Se oli alipainoinen, muttei onneksi nälkiintynyt. Eläinlääkäriltä saatujen neuvojen kera kotka pääsi Mäkelän luokse suureen häkkiin toipumaan koettelemuksistaan.

Reippaasti matkaan

Melkein kaksi viikkoa jännitettiin, miten kotkan kävisi. Se parani kuitenkin vauhdikkaasti ja sai vapautusluvan eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen. Tällä välin hankittiin BirdLifen nopeasti toteuttaman rahankeräyksen turvin kotkalle pieni, 70 grammaa painava GPS-paikannin, ja ELY-keskus myönsi luvan paikantimen asettamiseen.

24. huhtikuuta merikotka vapautettiin löytöpaikalleen. Lentokyvystä ei ollut täyttä varmuutta, mutta ilahduttavasti lintu lähti suorilta jaloilta lentoon, jatkoi lentämistään ainakin puoli kilometriä ja katosi horisonttiin. Hiukan myöhemmin BirdLifen Facebook-sivuilla järjestetyssä nimikilpailussa kotka nimettiin hoitajansa mukaan Jykäksi.

Aikuisen merikotkan liikkeitä on harvoin päästy seuraamaan tarkasti – Jykä on vasta toinen aikuinen merikotka, jota Suomessa jäljitetään, ja ensimmäinen sisämaassa elävä yksilö. Lähetin tuottaa siis arvokasta tutkimustietoa ja varmistaa samalla, että linnulla on kaikki hyvin.

Poikamiehen elkeitä

Koska Jykä on aikuinen koiras ja löytöpaikan lähistöllä tiedettiin olevan asuttu merikotkareviiri, arveltiin, että Jykää odottaisi pesällä munia hautova puoliso. Kolme päivää se oleskelikin vapautuspaikan lähellä, mutta odotusten vastaisesti ei mennytkään pesälle. Se olikin siis ehkä tunkeilija, joka sai mahdollisesti reviiritaistelussa siipeensä.

Jykä vaihtoikin pian maisemaa ja seikkaili kesän aikana eri puolilla Kainuuta, Koillismaata ja Lappia. Aluksi se liikuskeli Suomussalmen, Taivalkosken ja Kuusamon alueilla, ja pistäytyi itärajan takana Pistojärvelläkin. Oli selvää, että se oli täysin toipunut vammastaan.

Kesäkuussa Jykä päätti tehdä pidemmän reissun. Se siirtyi juhannuksen viettoon aina Pohjois-Inariin saakka, minkä jälkeen se viihtyi kaksi viikkoa Lokan tekoaltaalla. Tämä ”Lapin meri” houkuttelee merikotkia runsaiden kalaja vesilintukantojen vuoksi, mutta koska Lokan rannoilla viettävät aikaansa kymmenet pesimättömät merikotkat, on mahdollista, että Jykä silmäili samalla sopivia puolisokandidaatteja.

11. heinäkuuta Jykä otti siivet alleen ja lähti takaisin kohti etelää. Se palasi löytökuntaansa Kuusamoon, kierteli taas lähialueilla ja asettui elokuussa Suomussalmelle.

Perhettä perustamaan?

Lähes neljän kuukauden liikkeiden perusteella näyttää siltä, että Jykä on kotonaan Pohjois-Suomen maisemissa ja on todennäköisesti syntynytkin siellä. Se on eri maata kuin Itämeren rannikon merikotkat, eikä haikaile merelle, vaan seurailee matalia vesistöjä ja käy tutuilla paikoilla ravintoa etsimässä.

Jos Jykän kaltainen lisääntymisikäinen merikotka aikoo saada jälkeläisiä ensi keväänä, on sen syksyn aikana pariuduttava ja asetuttava reviirille. Myös pesä on rakennettava ajoissa – keväällä pesää vain koristellaan ennen munien munimista. Olisiko Jykällä jo kumppani mukanaan? Katsotaanko tulevaa pesäpaikkaa jo yhdessä?

Kaikki Jykän viipyilemät rantamaisemat sopisivat mainosti myös pesäpaikoiksi. Täytyy vain löytää alue, joka ei ole vielä muiden merikotkaparien varaama, tai kiertää alueita, joissa voi olla juuri leskeksi jäänyt naaraskotka. Toivotaan Jykälle onnea!

Jos kaikki sujuu hyvin, pääsemme seuraamaan Jykän liikkeitä vielä useamman vuoden ajan. Tieto on arvokasta merikotkien tutkimukselle ja suojelulle.

Kiitos kaikille lahjoittajille!

Kansikuva (Jyrki Mäkelä): Hoitoon tuotu merikotka löytöpäivänään Kuusamossa Marko Baasin sylissä. Baas havaitsi loukkaantuneen kotkan tien varrella ja ilmoitti siitä lintuyhdistykselle.