top o’ the mornin Enduro World Series palasi Irlantiin jo kolmannen kerran. Tapahtuma järjestettiin totutusti Carrick-vuorella, Wicklowssa 26-28.5. Carrick-vuori ei niinkään ole nimensä veroisesti vuori, vaan hurjaan 381 metrin korkeuteen nouseva mäki. Mutta mitä paikka jää ehkä vajaaksi korkeudessa, se ottaa takaisin mielettömän upeilla radoillaan. Erikoiskokeet olivat keskimäärin 4-5 minuutin pituisia ja siirtyminen ylös seuraavalle erikoiskokeelle kesti noin 30-40 minuuttia helposti ajettavaa metsätietä pitkin.
Tapahtuma kesti kaikkiaan kolme päivää. Perjantain ja lauantain ollessa harjoituspäiviä, sunnuntai oli itse kisapäivä. Tänä vuonna kisateemana oli #paintthehillgreen. Mäki toki oli täynnä luonnon vihreää, mutta teemallaan järjestäjät halusivat eläväiset irlantilaiset liikkeelle ja radan varteen pukeutuneena menninkäisiksi, lehmiksi tai vaikka papeiksi kantaen Irlannin kolmivärilippua mukanaan. Järjestäjien oli tarkoitus tehdä juuri Irlannin kilpailusta unohtumaton ajajille. Vihreäksi naamioituneen, kisahurmiossa olevan yleisön huutaessa ja kannustaessa omintakeisilla tyylinäytteillään, ajajat pystyivät vain hymyilemään ajaessaan kannustajien melun saattelemana alas rinnettä.
The fans light up the hill with an amazing display of colour and noise
Perjantai: Harjoittelu erikoiskokeet 1-4
Helle helli Irlantia lämpötilan noustessa jopa +25 asteeseen. Sää oli mitä parhain, sininen taivas ja pölyiset polut suosivat ajajia. Huhut lupailivat sadetta sunnuntaille, joten ajajat ottivat hyvästä säästä kaiken irti. Tosin pienen sateen ajateltiin tekevän kuitenkin hyvää renkaiden pidolle ja pölyisille radoille. Erinomaisen ajopäivän jälkeen kaikki odottivat vielä parempaa päivää lauantailta.
THE LOINS LINE
RUDE AWAKENING
THE WAITING GAME
Lauantai: erikoiskokeet 5-6 Kymmeneltä aamulla ensimmäiset sadepisarat putoilivat harmaalta taivaalta, ja suuri osa ajajista odotteli sateen väistymistä päästäkseen ajamaan näitä mahtavia ratoja. Irlanti alkoi näyttämään toista (normaalia) puoltaan, eikä sade ei ottanut laantuakseen lupauksista huolimatta, vaan vettä alkoi todella tulla kuin saavista. Puolilta päivin ajajat luovuttivat ja alkoivat kaivamaan sadeasujaan ja lokasuojiaan päästäkseen vihdoin radoille, eihän pikku sade kuitenkaan haittaa tee. Näkyvyys oli kutakuinkin nollassa, pyörät ja ajajat märän mudan peitossa. Sateesta huolimatta radat olivat ok ajaa, mutta edellisen päivän vuoristoratamaista hauskuutta ei enää saavutettu.
MATTI IN THE MIST
RAIN RAIN GO
AWAY
RAT ATTACK
MUD FEST
Sunnuntai: Kisapäivä Sade loppui lauantai-iltana, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta parantunut sää ei onnistunut täysin kuivattamaan ratoja kisapäiväksi ja satojen ajajien liukuessa alas rinteitä niistä tuli mutaisia ja liukkaita. Ajajien oli vaikea ajaa puhtaasti ja nopeasti, ja joissain kohdissa voimakas polkeminen sai renkaat sutimaan. Kaatumisia sattui paljon liukkaiden juurien tullessa esiin maasta ja ne koituivatkin monen ajajan kohtaloksi.
yehaaaaaa
noise
go on Sääolosuhteista huolimatta tuhannet irlantilaiset fanit kannustivat ajajia lauluin ja huudoin ”GO ON!”. Ajajat, kuten Josh ”Ratboy” Brycland nautti selvästi ajamisesta, ja hänellä oli suuri virne naamallaan koko viikonlopun. Paikallinen poika Greg Callaghan lähti kisaan ennakkosuosikkina, mutta menestymisen paine oli liikaa olkapäillä. Kaatuminen ja muut pienet virheet johtivat siihen, että tämä ei ollut hänen päivänsä. Mikä tarkoitti taas sitä, että nyt oli jonkun muun vuoro ottaa Irlannin radat haltuun. Wyn Masters, Richie Rude, Sam Hill ja Jerome Clements kaikki olivat nopeita, mutta lopulta korkeimmalle pallille nousi ranskalainen ajaja Adrien Dailly vahvalla ajamisellaan.
h ow
l ow c a n y o u g o
Naisten sarjassa Ranska sai toisen voittonsa Cecile Ravanelin ollessa nopein, Katy Winton oli toisena ja Lanthier Nadeau kolmantena. Nämä naiset erottuivat kirkkaasti muista nopealla ja tyylikkäällä ajollaan jättäen muut kauas taakse.
Auringon laskiessa sunnuntai-iltana saatiin taas yksi fantastinen enduro-sarja päätökseen. Tyytyväiset ajajat lähtivät koteihinsa erinomaisen ja uniikin kisan jälkeen taskut täynnä mielettömiä muistoja. Irlanti on ehkä pieni saari suuressa Atlantin valtameressä, mutta mitä tulee enduroon, siellä on maailman paras ilmapiiri ja tunnelma. Irlanti kiittää ja kumartaa, voitte olla itsestänne ylpeitä. Huhut kertovat, että ensi vuonna EWS ei saavukaan Irlantiin, vaan jokin muu paikka saa suuret saappaat täytettäväkseen.
#longlivechainsaw