Uusia tuotteita selluloosasta - ACel-ohjelman loppuraportti

UUSIA TUOTTEITA SELLULOOSASTA

Uudet selluloosapohjaiset materiaalit vastaavat uusiutuvien materiaalien kasvavaan kysyntään muun muassa tekstiili- ja pakkausmarkkinoilla. Tutkimusohjelma ACel tuotti menetelmiä, joilla selluloosaa voidaan jalostaa uusiksi materiaaleiksi ja hyödyntää tuotteissa.

Materiaalien ja etenkin uusiutuvien materiaalien kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti. Öljystä valmis­ tettujen tekstiilikuitujen ja muovien rinnalle haetaan ominaisuuksiltaan ja kustannuksiltaan kilpailukykyisiä uusiutuvia materiaaleja. Tällaisia ovat yhä useammat selluloosapohjaiset materiaalit.

Tutkimusohjelma ACel keskittyi selluloosasta jalos­ tettaviin tekstiilikuituihin sekä kuitumateriaaleihin, joita voidaan muovata lämmön avulla samaan tapaan kuin muovia. Lisäksi ohjelmassa kehitettiin selluloosapohjaisia vedenkäsittelykemikaaleja.

Lähtökohtana oli hyödyntää suomalaista selluloosaa sekä siihen liittyvää osaamista monipuolisesti uusien tuotteiden kehittämisessä. Perimmäisenä tavoitteena oli tukea yhteistyön avulla Suomen asemaa alan edelläkävijänä.

Tutkijat pureutuivat selluloosan rakenteeseen tarkkuudella, jota esimerkiksi perinteinen paperin­ valmistus ei edellytä. Samaan aikaan tutkimus­ ohjelma loi perustaa teollisille sovelluksille. Tutkijat selvittivät tekstiilikuidun valmistusmenetelmään liittyviä prosessiteknisiä kysymyksiä, ja kuitumate­ riaalien kehittäjät saivat aikaan materiaaliominai­ suuksia, jotka tukevat kappaleiden lämpömuovausta teollisesti.

Tutkimusyhteisö kutsui mukaan ohjelman ulkopuo­ lisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä suunnit­ telijoita, joita kiinnosti kokeilla uusia materiaaleja tuotteissaan ja tuotantomenetelmissään tavan­ omaisten lankojen ja muovien tilalla. Näin tutkimus­

yhteisö pohjusti materiaalien tulevaa kaupallista soveltamista ja suomalaista yritysverkostoa.

Tutkimusohjelma vahvisti selluloosapohjaisiin tuotteisiin liittyvää kotimaista osaamista sekä kilpai­ lukykyä kasvavilla kansainvälisillä markkinoilla.

Selluloosaosaamisen ohella tutkimusohjelma tuotti ainutlaatuista tietämystä ionisista nesteistä ja vahvisti siten suomalaistutkijoiden asemaa alansa kärki­ osaajina. Esittelemme tässä raportissa esimerkkejä tutkimustuloksista.

Tutkimusohjelma ACel (Advanced Cellulose to Novel Products) alkoi vuonna 2014 ja päättyy elokuussa 2017. Se jatkoi pitkäjänteistä yhteistyötä, jonka valtaosa kumppaneista oli aloittanut jo vuonna 2009 FuBio-tutkimusohjelmassa. ACel-ohjelmaan osallistui 9 yritystä ja 6 tutkimuslaitosta. Tutkimuksen kokonais­arvo oli noin 9 miljoonaa euroa, josta yritykset rahoittivat 25 prosenttia, julkiset tutkimus­ laitokset 15 prosenttia sekä Tekes 60 prosenttia.

Tutkimusohjelma kuului Suomen biotalousklusteri FIBIC Oy:n hankekokonaisuuteen. Syyskuussa 2015 syntyi CLIC Innovation Oy, kun FIBIC yhdistyi energiaja ympäristöalan keskittymän CLEENin kanssa.

Molemmat olivat strategisen huippuosaamisen keskittymiä eli SHOKeja.

Anna Suurnäkki, ohjelmapäällikkö 2014–2016 Juha Leppävuori, ohjelmapäällikkö 2017 Christine Hagström-Näsi, hallituksen neuvonantaja, CLIC Innovation Oy

SIS ÄLLYS TUTKIMUKSEN TAUSTA Selluloosan merkitys kasvaa tekstiili- ja pakkausmarkkinoilla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

TUTKIMUSALUEET JA HYÖDYT Uusia kuitumateriaaleja, valmistusmenetelmiä ja syvällistä perustietoa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

TULOKSIA Uusi tekstiilikuitu tehtaan kynnykselle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Markkinat odottavat jo lankaa ja kangasta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Kilpailuetua pitkäjänteisestä tutkimuksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Kestävän kehityksen mukaisesti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Kohti muovattavaa kartonkia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Testimenestys teollista vastaavassa koelaitteistossa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Biokomposiitti haastaa perinteiset muovikomposiitit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Laadukas tuoli biokomposiitista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Biopohjainen vaihtoehto vedenkäsittelyyn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Haastava aihe kypsyy parhaiten verkostossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Selluloosan reaktiivisuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Selluloosakuitu avautuu muokattavaksi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Tehoa kuidun liuotukseen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

6

TUTKIMUKSEN TAUSTA

Selluloosan merkitys kasvaa tekstiili- ja pakkausmarkkinoilla Selluloosa tarjoaa uusiutuvan vaihtoehdon tekokuiduille ja muoveille. Uudet ominaisuudet ja tuotantomenetelmät avaavat selluloosamateriaaleille huimia mahdollisuuksia muun muassa kasvavilla tekstiili- ja pakkausmarkkinoilla.

Keskiluokkainen väestö maailmassa kasvaa, mikä on jo lisännyt ja lisää edelleen tekstiilikuitujen kysyntää.

Maailman suosituimman luonnonkuidun, puuvillan, tarjonta on kuitenkin pysähtynyt 25 miljoonaan tonniin vuodessa, mikä kattaa noin kolmanneksen tekstiilikui­ tujen vuosittaisesta kulutuksesta. Ennen kaikkea kaste­ luveden suuri tarve tekee puuvillantuotannon kasvusta ekologisesti kestämätöntä.

Tekokuidut, joista merkittävin on polyesteri, kattavat tekstiilikuitujen markkinoista yli puolet. Kasvavaa puuvil­ lapulaa tuskin kuitataan tekokuitujen osuutta lisäämällä, koska niiden ominaisuudet poikkeavat monin tavoin luonnonkuiduista ja niiden raaka-aineena käytetään tavallisesti öljyä.

Todennäköisempiä paikkaajia ovat muuntokuidut, jotka luokitellaan valmistusmenetelmiensä perus­ teella tekokuiduiksi mutta pohjautuvat uusiutuviin raaka-aineisiin, kuten puusta ja bambusta saatavaan selluloosaan. ”Uskomme, että selluloosapohjaisten tekstiilikui­ tujen markkinat kasvavat nopeasti lähivuosina”, sanoo

tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Markku Leskelä Metsä Boardista. Hän toimi biotalousklusteri FIBICin tutkimus­ johtajana, kun ACel-tutkimusohjelma alkoi.

Tekstiilikuitua selluloosasta Puun selluloosasta on valmistettu muuntokuituja jo yli sata vuotta. Ne tunnetaan yleisnimellä rayon, ja ne jaetaan muun muassa viskoosi- ja lyocell-kuiduiksi valmistusmenetelmiensä mukaan. Muuntokuidut valmistetaan kehräämällä liuotettu selluloosa säikeiksi ja säikeet joko sellaisenaan tai katkottuina edelleen langaksi, kun taas puuvillan sisältämä selluloosa kehrätään kasvin hahtuvista suoraan langaksi.

Muuntokuitujen suosiota rajoittavat niiden tuotan­ tomenetelmiin liittyvät vaarat, mutta kehitteillä on myös turvallisia valmistusmenetelmiä. ”Turvallinen valmistusmenetelmä, joka tuottaa laadukasta kuitua, voisi johtaa muuntokuidun uuteen nousuun ja tuoda koko arvoketjun takaisin Eurooppaan, josta se on pitkälti ehtinyt

TUTKIMUKSEN TAUSTA

7

Selluloosa – Selluloosa on maailman yleisin orgaaninen polymeeri.

Suomalaisissa puulajeissa on noin 40 prosenttia selluloosaa.

Puuvillan kuidut ovat lähes puhdasta selluloosaa.

– Puukuidut koostuvat selluloosan ohella hemiselluloosasta ja ligniinistä.

Selluloosa erotetaan muusta puuaineksesta keittämällä ja kemikaalien avulla. Näin valmistettua sellua käytetään muun muassa paperi- kartonkija tekstiiliteollisuuden raaka-aineena.

– Selluloosamolekyylit ovat rakenteeltaan polymeerejä, ja ne koostuvat glukoosimolekyyleistä, siis sokereista. Sokereita tavoittelevat muun muassa polttoaineiden valmistajat, kun taas muissa tuotteissa halutaan tavallisesti hyödyntää selluloosapolymeerin rakennetta.

hävitä”, toteaa Metsä Fibren kehityspäällikkö Kari Kovasin, joka toimi ohjausryhmän puheenjohtajana ACel-tutkimusohjelmassa.

Muovattavia kuitumateriaaleja Mahdollisuus korvata öljypohjaisia materiaaleja selluloosalla on tunnistettu tekstiiliteollisuuden ohella muun muassa pakkausteollisuudessa. Pakkauksia on tapana muotoilla kartonkia taittelemalla ja muovi­ levyä muottiin puristamalla, mutta on aika selvittää, kuinka myös kuitumateriaaliarkin saisi muovautumaan muotissa, siis venymään, tinkimättä jämäkkyydestä. ”Kuitumateriaalin lämpömuovattavuus tarjoaisi valtavasti mahdollisuuksia pakkaussuunnitteluun”, Leskelä sanoo.

Lujuutensa ja keveytensä ansiosta selluloosakuitu sopii myös lujitteeksi sulana valettaviin muovikappa­ leisiin esimerkiksi lasikuidun sijaan, ja soveltuvuutta kehitetään edelleen. Biomuovia käytettäessä selluloo­ sakuitu tarjoaa mahdollisuuden täysin biopohjaiseen komposiittimateriaaliin.

Syvällistä selluloosaosaamista ”Se, että uusiutuvaa raaka-ainetta voidaan tuottaa talou­ dellisesti isossa tehtaassa kestävällä tavalla kasvatetusta puusta, on erittäin hyvä lähtökohta uusien materiaalien kehittämiselle”, Kovasin sanoo. Hän uskoo, että erityisen arvokkaita sovelluskohteita ovat ne, jotka hyödyntävät selluloosakuidun tai sen sisältämän selluloosan raken­ netta pilkkomatta sitä. Tämä edellyttää syvällistä tietä­ mystä selluloosakuidusta – tietämystä, jota perinteisessä paperin ja kartongin valmistuksessa ei ole tarvittu.

Kovasin peräänkuuluttaa uudenlaista orgaanisen kemian osaamista, joka auttaa ymmärtämään selluloosaan liittyviä ilmiöitä. ”Meidän on varmistettava monialainen osaamisalusta, jolla pitkäjänteinen perustutkimus ja soveltava tutkimus kohtaavat”, Leskelä toteaa.

8

TUTKIMUS ALUEE T JA HYÖDY T

Uusia kuitumateriaaleja, valmistusmenetelmiä ja syvällistä perustietoa Tutkimusohjelma ACelin tavoitteena oli hyödyntää suomalaista selluloosaa monipuolisesti uusien materiaalien raaka-aineena ja vahvistaa selluloosaan liittyvää osaamista. Ohjelmassa kehitettiin tekstiili­ kuitujen valmistusmenetelmää, lämpömuovattavia kuitumateriaaleja ja vedenkäsittelykemikaaleja sekä

perehdyttiin syvällisesti selluloosan rakenteeseen.

Tutkimusaiheet nousivat esille lupaavina kehittämis­ kohteina viisivuotisessa tutkimusohjelmassa FuBio (Future Biorefinery), joka päättyi ACel-ohjelman alkaessa ja jonka osallistujat olivat pitkälti samoja yrityksiä ja tutkimuslaitoksia.

Tutkimusalueet Tekstiilit

tekstiilikuidun valmistus – IONCELL Pakkaukset

Selluloosan reaktiivisuus

Selluloosapohjaiset vedenkäsittelykemikaalit

LÄHTÖKOHDAT

Puhdas vesi

PROSESSIT

LOPPUTUOTTEET

Lämpömuovattavat kuitumateriaalit

Biokomposiittituotteet

TUTKIMUS ALUEE T JA HYÖDY T

Tuloksia Tilanne marraskuun lopussa 2016

23

5

V E R TA I S A R V I O I T U A T I E T E E L L I S TÄ LEHTIARTIKKELIA

VÄ I TÖ S K I R J A A

14 T E K N I S TÄ R APORT TIA

53 KO N F E R E N S S I JULK AISUA

5 D I P LO M I T YÖTÄ

Uusien selluloosapohjaisten materiaalien kehittäminen ja tuottaminen on entistä vahvemmalla perustalla Suomessa Alan kehitys edellyttää monialaisen osaamisalustan ylläpitämistä

9

10

TUTKIMUS ALUEE T JA HYÖDY T

Tavoitteita & tuloksia

Tekstiilikuidun valmistus – Ioncell Selluloosasta voidaan valmistaa FuBio-ohjelmassa kehitetyllä Ioncell-menetelmällä laboratoriossa tekstiilikuitua, josta voidaan kehrätä lankaa tunnettujen menetelmien avulla. Ekologisesti ja taloudellisesti kestävä teollinen tuotanto kuitenkin edellyttää, että selluloosakuidun liuotin voidaan kierrättää prosessissa. → Ioncell-menetelmän mittakaavaa suurennettiin laboratoriossa ja teollista käytettävyyttä arvioitiin ja parannettiin. Valittu ioninen neste soveltuu hyvin liuottimeksi, mutta sen kierrätettävyys vaatii edelleen kehittämistä.

Lämpömuovattavat kuitumateriaalit Perinteisestä kartonkiarkista voidaan puristaa matalia lautasia, mutta syvempiin muotoihin se ei veny. Jos kuitumateriaalin lämpömuovattavuutta saadaan parannettua, sitä voidaan muovata muovin tapaan. → Kartongin venyvyys ja siten lämpömuovattavuus saatiin kasvatettua jopa kuusinkertaiseksi verrattuna tyypillisiin kaupallisiin kartonkeihin.

Lämpömuovattavat kuitumateriaalit Selluloosakuidulla lujitettu biomuovi on täysin biopohjainen materiaali, biokomposiitti. Sillä voidaan korvata muovikomposiitteja, jos sen ominaisuudet pärjäävät muovikomposiitille niin tuotannossa kuin käytössäkin. → Biomuoviin lisättiin peräti 50 prosenttia selluloosakuitua ja parannettiin siten sen lujuutta säilyttäen sen muut ominaisuudet. → Syntyneistä biokomposiiteista valmistettiin tuotteita teollisella muovin ruiskuvalulinjalla.

TUTKIMUS ALUEE T JA HYÖDY T

11

Vedenkäsittelykemikaalit Selluloosapohjaiset vedenkäsittelykemikaalit voisivat korvata osan öljypohjaisista, jos niiden tuotanto saadaan skaalattua laboratoriosta teollisuuteen. → Selluloosapohjaisen vedenkäsittelykemikaalin valmistus skaalattiin laboratoriomittakaavasta pilotmittakaavaan.

Uusien sovellusten tuotantoketju Suomalaiset sellutehtaat tuottavat raaka-ainetta selluloosan uusiin sovelluksiin.

Jos tuotantoketjua vahvistetaan jo tutkimusvaiheessa, suomalaiset yritykset saavat etulyöntiaseman uusien sovellusten markkinoilla.

Selluloosan reaktiivisuus Selluloosan uudet sovellukset edellyttävät syvällistä tietoa selluloosan rakenteesta, jotta sen reaktiivisuutta voidaan parantaa.

→ Joukko tutkimusohjelman ulkopuolisia yrityksiä ja suunnittelijoita kokeili uusia materiaaleja tuotteissaan ja tuotantomenetelmissään tavanomaisten lankojen ja muovien tilalla.

→ Saatiin entistä tarkempaa ja myös täysin uutta tietoa selluloosan rakenteesta ja reaktiivisuudesta sekä reaktiivisuuden mittaamisesta.

Selluloosaan liittyvä osaamisalusta

Selluloosakuidun muokkaus Selluloosan uusia sovelluksia voidaan edistää liuottamalla kuitua tai muokkaamalla kuitua kemiallisesti esimerkiksi liittämällä siihen muita molekyylejä. Liuottamista ja muokkaamista voidaan helpottaa sopivien kemikaalien avulla. → Löydettiin entsyymejä, jotka paransivat selluloosan liukoisuutta.

Uusien selluloosapohjaisten materiaalien kehittäminen vaatii monialaista ja pitkäjänteistä yhteistyötä yritysten ja tutkimuslaitosten välillä → Yritykset ja tutkimuslaitokset vahvistivat yhteistyötään ja avointa keskustelua osapuolia kiinnostavista tutkimusaiheista.

12

TULOKSIA

Uusi tekstiilikuitu tehtaan kynnykselle Selluloosasta voidaan jo valmistaa korkealaatuista tekstiilikuitua suomalaisella Ioncell-menetelmällä.

Teollinen tuotanto tulee mahdolliseksi, kun menetelmässä käytettävä liuotin saadaan kierrätettyä täydellisesti.

Suomessa kehitetty Ioncell-menetelmä nostaa selluloosapohjaisen tekstiilikuidun eli muuntokuidun uudelle tasolle. Menetelmä on turvallinen, toisin kuin perinteiset viskoosi- ja lyocell-menetelmät, ja se tuottaa vähintään yhtä hyvää laatua. Tämän mahdol­ listaa ennen kaikkea ioninen neste, jonka kyky liuottaa selluloosaa kuidunvalmistukseen sopivalla tavalla löydettiin ja varmennettiin FuBio- ja FuBio Cellulose -tutkimusohjelmissa.

ACel-ohjelmassa tutkimusryhmä skaalasi jo toimivan menetelmän hieman aiempaa suurempiin laborato­ riomitan koelaitteisiin. ”Tärkein tutkimuskohteemme oli liuotin. Teollinen tuotanto edellyttää, että liuotin voidaan kierrättää valmistusprosessissa täysin”, sanoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori Michael Hummel.

Selluloosakuitu liuotetaan prosessin alussa ioniseen nesteeseen, ja liuotin otetaan talteen sen jälkeen, kun selluloosa on kehrätty pitkiksi säikeiksi ja vesi haihdutettu pois seoksesta. On kuitenkin varmis­ tettava, että liuottimeen ei jää selluloosan tai liuot­ timen hajoamistuotteita. ”Pyrimme lisäämään liuottimen stabiiliutta ja samalla kehittämään menetelmää hellävaraisemmaksi”, Hummel kertoo. Tavoitteena ei ole siis kerätä hajoa­ mistuotteita talteen vaan estää niiden syntyminen kokonaan. ”Olemme lähteneet tilanteesta, jossa emme tienneet liuottimesta mitään ja päässeet varsin lupaavaan vaiheeseen, mutta täysin kierrätettävissä liuotin ei vielä ole.”

TULOKSIA

Muuntokuidun valmistus selluloosasta Muuntokuidun valmistus alkaa selluloosakuidun liuottamisella, jolloin selluloosamolekyylien tiukka verkosto purkautuu. Kun liuos puristetaan kehruusuuttimen läpi veteen, selluloosamolekyylit järjestäytyvät uudelleen ketjuiksi ja saostuvat pitkinä säikeinä. Säikeet leikataan luonnollisen puuvillakuidun pituisiksi, noin neljän senttimetrin pätkiksi. Nämä katkokuidut karstataan ja kehrätään puuvillan tapaan. Selluloosamuuntokuituja tuottavat menetelmät eroavat toisistaan ennen kaikkea niissä käytettävien kemikaalien suhteen.

Viskoosin valmistus vaatii monivaiheisen liuotuksen ja myrkyllistä rikkihiiltä, kun taas lyocellmenetelmässä käytettävä NMMO-liuotin tuo räjähdyksen riskin. Ioncell-menetelmän ioninen neste on todettu tuoreiden ekotoksisuustestien perusteella turvalliseksi niin ihmisille kuin ympäristöllekin.

MARKKINAT ODOTTAVAT JO LANKAA JA KANGASTA ACel-tutkimus huipentui visuaalisesti Marimekon mallituspöydälle, jolla painettiin kuviot kolme metriä pitkälle Ioncell-kankaalle. ”Kangas on kerta kaikkiaan fantastinen. Siinä on hyvin ylellinen tunnelma, hienostuneen himmeä kiilto. Se myös tuntuu miellyttävältä ja laskeutuu kauniisti. Odotamme kovasti, että saisimme lisää materiaalia, jotta voisimme testata sitä ja siitä valmis­ tettuja tuotteita”, sanoo Marimekon suunnitteluja tuotekehitysjohtaja Minna Kemell-Kutvonen.

Hän kertoo, että vahvasti puuvillaan suuntautu­ neessa Marimekossa ollaan erittäin kiinnostuneita löytämään laadukkaita ja ympäristöystävällisiä materiaaleja puuvillan rinnalle.

13

14

TULOKSIA

Ioniset nesteet eli suolasulat ovat monestakin syystä houkutteleva vaihtoehto orgaanisille liuottimille eri teollisuudenaloilla. Hyvien liuotusominaisuuksiensa ohella niillä on monesti myös taipumus nopeuttaa reaktioita. Toisin kuin monet orgaaniset liuottimet, ne eivät haihdu eivätkä ole paloherkkiä. Lisäksi, niihin liuenneet kemikaalit on tavallisesti helppo uuttaa erilleen, jolloin ioninen neste voidaan käyttää uudelleen.

Ioncell-mentelmässä käytettävä ioninen neste on nimeltään 1,5-diazabisyklo[4.3.0]non-5-eeni asetaatti eli [DBNH][OAc], ja se on kehitetty Helsingin yliopistossa.

KILPAILUETUA PITKÄJÄNTEISESTÄ TUTKIMUKSESTA

KESTÄVÄN KEHITYKSEN MUKAISESTI

Biotuotetehdasta rakentavan Metsä Fibren tutki­ musjohtaja Niklas von Weymarn pitää ACeltutkimusohjelmaa erittäin tärkeänä osana pitkäjän­ teistä tutkimusta, joka alkoi FuBio-tutkimusohjelmassa.

Hän kertoo, että ensimmäisen ohjelman alussa ei ollut missään määrin selvää, että Helsingin yliopiston kehit­ tämät uudenlaiset ioniset nesteet toimisivat selluloo­ samuuntokuidun valmistamisessa. Nyt on.

”Suomalaiset tutkimuslaitokset ja teollisuus ovat yhdessä luoneet Suomeen maailman parhaan ionisten nesteiden osaamiskeskittymän”, toteaa tutkimus- ja tuotekehityspäällikkö Jari Räsänen Stora Ensolta. Osaamiskeskittymä on syntynyt selluloo­ satutkimuksen sivutuotteena, ja sen saavutuksista voidaan nauttia kenties monellakin eri alalla.

”On jo osoitettu, että uusilla liuottimilla pystytään tekemään parempia selluloosapohjaisia muunto­ kuituja kuin mitä markkinoilla on. On myös pystytty tuottamaan aiempaa edullisempia ja paremmin kierrätettäviä liuottimia”, von Weymarn toteaa. Hän korostaa, että rohkea ja syvällinen perustutkimus luo osaamisalustaa, jolta yritykset ponnistavat. ”Osaamisalustaa on ylläpidettävä jatkuvasti. On tärkeää, että tutkimme ilmiöitä yhteisvoimin, jotta edelläkävijän kilpailuetu pysyy Suomessa.”

Ioniset nesteet ovat joka tapauksessa välttämätön osa Ioncell-menetelmää, josta Räsänen odottaa toista menestystarinaa ja kiinnostavaa sovelluskohdetta sellulle. ”Kyllähän selluloosasta tehdään muuntokuituja tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa, mutta Ioncellmenetelmä edustaa kestävää kehitystä. On jo nähtä­ vissä, että ekologisesti kestävien tekstiilikuitujen suosio kasvaa.” Suomessa perinteinen viskoosintuo­ tanto loppui vuonna 2013.

TULOKSIA

15

Kohti muovattavaa kartonkia Jos kartonkiarkista voisi muotoilla tukevan astian puristamalla ja venyttämällä, muovi saisi siitä merkittävän biopohjaisen haastajan. Ensin on pureuduttava kartongin venyvyyteen.

Muovilevystä saa helposti syvän ja tukevan vuoan, kun sitä puristaa lämpimien muottipuoliskojen välissä. Kartonkia puristamalla syntyy parhaimmillaan matala, veltohko lautanen. Kaupalliset kartongit kestävät venytystä heikosti, joten yli senttimetrin syvyiset vuoat, kotelot ja muut pakkaukset valmis­ tetaan jämäkästä kartongista tyypillisesti muilla menetelmillä, kuten taittelemalla, tai muovista puristamalla.

ACel-tutkimusohjelman kumppanit halusivat parantaa tilannetta tutkimalla ja kehittämällä selluloosapohjaisen kuitumateriaalin lämpömuovat­ tavuutta. Tutkijat perehtyivät ennen kaikkea materi­ aalin venyvyyteen kolmella eri tasolla. ”Tutkimme selluloosakuitua, kuitujen välisiä liitoksia sekä kuituverkostoa. Kaikilla tasoilla voidaan parantaa kuitumateriaalin venyvyyttä, ja tapoja on monia”, toteaa johtava tutkija Elias Retulainen VTT:ltä. Tutkijat pääsivät eri tapoja yhdistelemällä yli 30 prosentin venymään.

Tavallinen kuitumateriaalista valmistettu arkki venyy noin 4–5 prosenttia, joten venyvyys siis kuusinkertaistui.

Kuitujen venyvyyteen voidaan vaikuttaa muun muassa käsittelemällä niitä mekaanisesti. Tähän

tarjoaa hyvän tilaisuuden sellun jauhatus, joka on muutenkin olennainen osa paperin ja kartongin valmistusta. Jos sellun ja veden seos pidetään jauha­ tuksessa hyvin sakeana, kartongin venyvyys voi nousta 10–11 prosenttiin.

Kuitumateriaalia voidaan käsitellä mekaanisesti myös siinä vaiheessa, kun siitä valmistetaan arkkeja tai rainaa eli jatkuvaa, rullalle käärittävää levyä. Jos arkki tai raina ohjataan kuivuessaan vetäytymään kokoon kreppipaperin tavoin, se voi venyä myöhemmin muovattaessa peräti 10–20 prosenttia. Lisäksi, noin 5–6 prosentin venymä saatiin aikaan kemiallisin keinoin, lisäämällä kuitumateriaaliin polymeeriä, sekä muutaman prosentin venymä saatiin säätämällä muovausolosuhteita.

Mekaaniset käsittelyt ovat osin jo käytössä muun muassa säkkipaperin valmistuksessa. ”Tutkimuksen olennainen tulos on se, että eri tapoja voidaan yhdistellä venyvyyden parantamiseksi.

Selvitimme myös, missä vaiheessa kuitumateriaaliin kannattaa lisätä kemikaaleja parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tavoitteenahan on venyvyyden ohella muun muassa jäykkyys ja pinnan sileys.”

16

TULOKSIA

TESTIMENESTYS TEOLLISTA VASTAAVASSA KOELAITTEISTOSSA Paperin ja kartongin murtovenymää ja vetolu­ juutta on helppo mitata laboratorioissa vakiin­ tunein menetelmin. Kuitumateriaalin hyötykäyttöä ajatellen on kuitenkin hyvä tietää jo varhai­ sessa vaiheessa, miten materiaali käyttäytyisi teollisuudessa. ”Meillä oli jo valmiiksi kaksi tuotantomittakaavan laitteistoa, joilla voidaan muovata muovista tai tarkoin räätälöidystä kartongista esimerkiksi elintarvikepakkauksissa käytettäviä vuokia”, kertoo tutkijatohtori Sami-Seppo Ovaska Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Sopivin säädöin laitteistot saatiin soveltumaan tavanomaisten kaupallisten kartonkien vertailuun, mutta ACel-ohjelman labora­ torioissa tuotetut koearkit olivat siihen liian pieniä.

Siksi tutkijat rakensivat toiseen laitteistoon työkalun tuottamaan vuokia, jotka ovat yhtä syviä kuin alkupe­ räiset vuoat mutta lyhempiä ja kapeampia.

Ovaskan mukaan kaupalliset materiaalit venyivät kokeissa tyypillisesti 5–10 millimetrin syvyyteen, kun taas osa ACel-ohjelman materiaaleista pääsi jopa 20 millimetriin, joka vastaa noin 30 prosentin venymää. Yksi ACel-näytteistä saavutti jopa 30 milli­ metrin syvyyden, mutta tulosta ei voida pitää vertai­ lukelpoisena, koska muovausprosessin olosuhteita muutettiin. ”ACel-materiaalien ykkösetu oli venyvyys, ja aistinva­ raisesti tarkasteltuna ne vaikuttivat myös poikkeuk­ sellisen jämäköiltä. Ne eivät myöskään tahmanneet muovaustyökalua”, Ovaska toteaa.

Testauksen ohessa kehitettiin myös teollista laadun­ valvontaa. Muovaustyökalun nurkissa on nyt neljä voima-anturia, jotka kertovat heti, jos kuitumateriaali repeää. ”Näin rikkoutuneen vuoan voi poimia heti pois tuotannosta.”

TULOKSIA

”Pakkausmarkkinat kasvavat maailmalla tasaisesti, ja uusiutuville raaka-aineille on kysyntää. Matkaa puupohjaisen materiaalin lämpömuovaukseen tehdään askel askeleelta.

Yksi tärkeä askel on kehittää materiaalin venyvyyttä.

Tuotantoa ajatellen kartongin perinteinen valmistusmenetelmä tarjoaa hyvän lähtökohdan, koska rainaa voidaan säilyttää ja kuljettaa isoina rullina.”

– tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Markku Leskelä, Metsä Board

”Maailma tarvitsee vaihtoehtoja täysmuovisille tuotteille. Jos kartonkia voisi muovata kuin muovia, mahdollisuudet olisivat valtavat pakkausteollisuudessa.”

– tutkimus- ja tuotekehityspäällikkö Jari Räsänen, Stora Enso

17

18

TULOKSIA

Biokomposiitti haastaa perinteiset muovikomposiitit Selluloosakuidulla lujitettu biomuovi tarjoaa ekologisesti kestävän vaihtoehdon öljypohjaiselle muovikomposiitille. Parhaimmillaan biokomposiitti vakuuttaa myös ominaisuuksillaan.

Lattialaatat, kännykän kuoret ja tuolit ovat esimerkkejä tuotteista, joita voidaan valmistaa muovikomposiiteista, siis kuiduilla lujitetuista muoveista. Massatuotantoon luontuvaa materiaalia on ollut vaikea korvata muilla kustannustehokkaasti.

Tuotteista saisi kuitenkin ekologisesti kestävämpiä, jos öljypohjaisen muovin voisi korvata biomuovilla, ja lujitekuidun biopohjaisella kuidulla. Selluloosakuitua käytetäänkin jo jonkin verran muovien lujitteena.

Kun muoviin lisätään kuitua, muovin jäykkyys ja vetolujuus tavallisesti paranevat, mutta muut mekaa­ niset omaisuudet saattavat heiketä. ”Selluloosakuidun osalta tiesimme, että ominaisuudet säilyvät tavallisesti melko hyvinä, jos selluloosakuitua on komposiitissa enintään 30 painoprosenttia.

ACel-ohjelmassa tavoitteena oli kuitenkin 50 prosenttia ilman, että yksikään ominaisuus heikkenee”, kertoo VTT:n tutkimustiimin vetäjä Lisa Wikström.

Tutkimuksen biomuoviksi valittiin maissista valmis­ tettava, kohtuuhintainen polylaktidi (PLA), jonka

eri laatuja käytetään muun muassa biohajoavissa pakkauksissa ja lääketieteen sovelluksissa. Tutkijat perehtyivät selluloosakuidun ja polylaktidin vuoro­ vaikutukseen ja selvittivät, miten erilaiset lisäaineet ja käsittelytavat vaikuttavat siihen. ”Löysimme lisäaineita, jotka toimivat erittäin hyvin, ja olemme saavuttaneet laboratoriomitta­ kaavassa kaikki tavoitteemme”, Wikström toteaa.

Poikkeuksellisena saavutuksena hän pitää sitä, että kuitu paransi jopa biomuovin iskulujuutta. ”Olemme saaneet aikaiseksi aidon kytkennän kuidun ja polymeerin välille. Se on tavallisesti komposiitin heikko kohta.”

Rajapinnan lisäksi tutkijat kohdistivat huomionsa kuidun pituuteen. Parin millimetrin pituinen selluloosakuitu pilkkoutuu ruiskuvalussa tavallisesti 0,3 millimetriin. ”Saimme kehitettyä prosessointia niin, että kuitu lyheni vain puoleen alkuperäisestä.”

TULOKSIA

LAADUKAS TUOLI BIOKOMPOSIITISTA ”Haaveenamme on käyttää uusia suomalaisia biopoh­ jaisia materiaaleja huonekaluissa ja tuottaa niitä ruiskuvalamalla muoviteollisuudessa. Kun kuulimme, että ACel-ohjelmassa oli kehitteillä täysin biopoh­ jainen muovikomposiitti, innostuimme siitä heti”, sanoo toimitusjohtaja Timo Hoisko muotoilutoimisto Ko-Ho Industrial Design Oy:stä.

Ennen pitkää Plastec Finland Oy:n tuotantohallissa valettiin Motive-tuolin istuinosaa uudesta biokom­ posiitista. Ruiskuvalussa sula muovi tai muovikom­ posiitti puristetaan paineella muottiin ja annetaan jäähtyessään jähmettyä kiinteäksi kappaleeksi.

Hoisko pitää uutta biokomposiittia varteenotet­ tavana vaihtoehtona Ko-Hon huonekaluissa, jos se

19

osoittautuu testien jälkeen kaikin puolin toimivaksi ja päätyy markkinoille sopivan hintaisena. ”Materiaalissa on poikkeuksellinen, jotenkin keraa­ minen tuntu ja värjäämättäkin hieno vaalea sävy. Ja meitä houkuttelee erityisesti sen jäykkyys. Tuolimme on aika vaativa rakennejäykkyyden suhteen siitä huolimatta, että sen muoto jäykistää osaltaan rakennetta.”

Plastec on ehtinyt testata uutta biokomposiittia myös muiden suunnittelijoiden tuotteissa, kuten Kalikka-lattialaatoissa, joita tehdas tuottaa tavallisesti selluloosakuidulla vahvistetusta uusiomuovista. ”Saimme testaamisesta arvokasta kokemusta ja kiinnostavia yhteyksiä”, sanoo Plastecin toimitusjohtaja Esa Salmela.

20

TULOKSIA

Biopohjainen vaihtoehto vedenkäsittelyyn Vedenpuhdistuksessa käytetään kemikaaleja, jotka ovat turvallisia ja taloudellisia mutta monesti öljypohjaisia.

Selluloosasta voidaan tuottaa biopohjaisia kemikaaleja, kunhan niiden valmistusmenetelmään saadaan lisää tehoa.

Kationisia eli positiivisesti varautuneita polyelekt­ rolyyttejä käytetään vedenpuhdistuksessa flokku­ lantteina. Ne kokoavat samean veden sisältämiä epäpuhtauksia yhteen suuriksi hiutaleiksi, jotka on helppo suodattaa pois. Ne helpottavat myös lietteen sakeuttamista ja kuivaamista.

Polyelektrolyytit ovat pitkäketjuisia ja sähköisen varauksensa ansioista vesiliukoisia polymeerejä, joita valmistetaan muun muassa öljystä. Myös biopoh­ jainen selluloosa on pitkäketjuinen polymeeri. Se ei kuitenkaan sellaisenaan liukene veteen eikä siinä ole positiivista varausta. Entä jos olisi? Tämä kysymys johti FuBio-tutkimusohjelmassa kationisiin selluloo­ sapohjaisiin polymeereihin, jotka osoittautuivat toimiviksi flokkulanteiksi. ACel-ohjelmassa kationi­ sista polymeereistä valittiin lupaavin ja perehdyttiin sen valmistusmenetelmiin.

Tutkijat liuottivat selluloosan aiemmin hyväksi todettuun liuottimeen ja liittivät siihen kationisia ryhmiä eri menetelmin. ”Saimme skaalattua valitsemamme kationointi­ menetelmän laboratoriomittakaavasta pilotmitta­ kaavaan. Nyt voimme tuottaa grammojen sijaan kilogrammoja”, kertoo VTT:n tutkimustiimin vetäjä Jarmo Ropponen. Olennainen kysymys ei ole enää, onnistuuko kationointireaktio, vaan miten tehok­ kaasti se tapahtuu. ”Olemme saaneet paljon oppia ja ymmärrystä siitä, miten reaktio-olosuhteet sekä reaktori ja sekoitus vaikuttavat tuotteeseen. Jotta koko prosessi olisi kannattava, on tärkeää, että reagoivat kemikaalit saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tarkasti ja muut kierrätettyä.”

TULOKSIA

21

HAASTAVA AIHE KYPSYY PARHAITEN VERKOSTOSSA Polyelektrolyyttejä on tarjolla lukuisia lajeja veden­ käsittelyn eri vaiheisiin eri teollisuudenaloilla. Tästä huolimatta Kemira, yksi maailman suurimmista polyelektrolyyttien tuottajista, osallistuu perus­ tutkimukseen, joka voi johtaa vielä yhteen lajiin: selluloosa­pohjaisiin kationisiin polyelektrolyytteihin. ”Selluloosapohjaiset polyelektrolyytit näyttäisivät toimivan tietyissä sovelluskohteissa paremmin kuin perinteiset, ja kiinnostavaa niissä on myös niiden biopohjaisuus”, toteaa tutkimus- ja tuotekehityspääl­ likkö Veli-Matti Vuorenpalo Kemiralta. Hän perään­ kuuluttaa vaihtoehtoja perinteisille polyelektrolyy­ teille, joista valtaosa on valmistettu öljypohjaisista polymeereistä.

”Kustannusmielessä haaste on kova. Öljyn hinta on alhaalla ja valmistusprosessit on hiottu vuosien varrella erittäin tehokkaiksi. Mutta myös selluloosan valmistus on tehokasta ja sen markkinat toimivat.

Asiakas saa tasalaatuista ja puhdasta raaka-­ainetta”, Vuorenpalo huomauttaa. Hän myöntää, että selluloosapohjaisten kationisten polyelektrolyyttien kehitys on vielä alussa ja se on osoittautunut varsin haastavaksi. ”Juuri haastavuuden takia aihe sopii erittäin hyvin yritysten ja tutkimuslaitosten verkostoon, jossa on runsaasti keskustelua ja yhteistyön voimaa. Jos tämä olisi helppoa ja yksioikoista, markkinoilla olisi jo selluloosapohjaisia kationisia polyelektrolyyttejä.”

22

TULOKSIA

Selluloosan reaktiivisuus Selluloosa on kiinnostava raaka-aine lukuisilla eri aloilla mutta samalla erittäin haastava, koska sitä on vaikea saada reagoimaan. Reaktiivisuutta tutkimalla luodaan vankkaa perustaa selluloosan monipuoliselle soveltamiselle.

Metsät muistuttavat meitä, että terveen, kasvavan puun selluloosa kestää säässä kuin säässä, kun taas kuollut puu hajoaa nopeasti mikrobien voimin.

Tutkijat tietävät lisäksi, että selluloosa kestää ehjänä monet hyvinkin rankat mekaaniset ja kemialliset käsittelyt. Muun muassa tämän takia se on kiinnostava raaka-aine kestävälle loppu­ tuotteelle. Samasta syystä se on vaikeasti työstet­ tävissä esimerkiksi langaksi, lämmöllä muovatta­ vaksi kartongiksi, muovikomposiitin lujitteeksi tai vedenkäsittelykemikaaliksi.

oma liima, on poistettu. Tutkijat lähtivät liikkeelle selluloosakuidun eli -solun rakenteesta ja tutkivat, miten selluloosamolekyylit ovat järjestäytyneet soluseinässä ja miten se vaikuttaa reaktiivisuuteen.

Paperinvalmistuksessa riittää, että selluloosa­ kuitu sekoittuu veteen ja tarttuu naapurikuituihin kuivuessaan, ja tästä on kerätty kokemusta jo satoja vuosia. Sen sijaan muissa sovelluksissa saatetaan haluta, että selluloosa liukenee tai reagoi muiden kemikaalien kanssa.

”Haimme yksinkertaisia menetelmiä, joiden avulla voisimme nopeasti arvioida, miten reaktiivista tietty sellu on.”

”Kaikki tämä vaatii selluloosalta reaktiivisuutta, ja sitä tutkimme ACel-ohjelmassa”, toteaa professori Tapani Vuorinen Aalto-yliopistolta.

Reaktiivisuustutkimuksessa tarkasteltiin kemiallista sellua eli selluloosakuituja, joista ligniini, luonnon

Vuorinen korostaa, että kaikkien sellulajien reaktii­ visuus on erilainen. Ensinnäkin, sellun valmistuk­ sessa on erilaisia kuumennus- ja kuivatusvaiheita, jotka joko parantavat tai heikentävät reaktiivisuutta.

Toiseksi, sellun raaka-aineessa, puussa, on jo lähtö­ kohtaisesti hyvin erilaisia solutyyppejä.

Vuorisen mukaan tutkimus lisäsi ymmärrystä selluloo­ sakuidun reaktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä hyvin tieteellisellä tasolla. Se tarjoaa kuitenkin perustan soveltavalle tutkimus- ja kehitystyölle, jonka avulla selluloosan reaktiivisuutta voidaan kenties parantaa jo sellun valmistusvaiheessa. Tällöin uusien selluloosasovellusten valmistaminen voisi onnistua esimerkiksi nykyistä pienemmin kemikaalimäärin tai alhaisemmissa lämpötiloissa.

TULOKSIA

”On tärkeää, että teollisen tuotekehityksen rinnalla vahvistetaan syvällistä tietämystä selluloosan reaktiivisuudesta. Olisi hyvin turhauttavaa optimoida reaktion olosuhteita ja kemikaaleja tietämättä, miten reaktiivista selluloosaa meillä on vedenkäsittelykemikaalin raaka-aineena.”

– tutkimus- ja tuotekehityspäällikkö Veli-Matti Vuorenpalo, Kemira

”Selluloosakuitu on luonnostaan hyvin uppiniskainen.

Sitä on hyvin vaikea muokata kemiallisesti. Se olisi kuitenkin tärkeää, koska muokkaamalla kuitua kemiallisesti voidaan edistää kuitumateriaalin lämpömuovattavuutta. Muokkaus voi parantaa myös komposiittimateriaaleja, joissa on tärkeää, että kuitu ja muovi eivät hyljeksi toisiaan.”

– tutkimusryhmäpäällikkö Kari Kovasin, Metsä Fibre

23

24

TULOKSIA

Selluloosa – Selluloosa on maailman yleisin orgaaninen polymeeri. Suomalaisissa puulajeissa on noin 40 prosenttia selluloosaa.

– Selluloosa ei liukene tavallisimpiin liuottimiin eikä sillä ole sulamispistettä, mutta se hajoaa yli 300 asteen lämpötilassa.

– Yhdessä kuutiosenttimetrissä puuta on noin miljoona solua eli kuitua, jotka ovat parin millimetrin pituisia ja hieman hiusta ohuempia. Yhdessä kuidussa on noin kilometri säiettä eli fibrilliä, joka koostuu mikrofibrillikimpuista. Fibrillit ovat toisiinsa takertuneita selluloosamolekyylejä.

– Selluloosamolekyylit ovat rakenteeltaan polymeerejä, ja ne koostuvat glukoosimolekyyleistä, siis sokereista. Sokereita tavoittelevat muun muassa polttoaineiden valmistajat, kun taas muissa tuotteissa halutaan tavallisesti hyödyntää selluloosapolymeerin rakennetta.

TULOKSIA

25

Selluloosakuitu avautuu muokattavaksi Selluloosakuitua voidaan käyttää yhä monipuolisemmin, jos sen rakennetta päästään muokkaamaan kemiallisesti. Muokkaamista voidaan helpottaa muun muassa katalyytein.

Luonnossa selluloosa hajoaa helposti, kun lahotta­ jasienet ja bakteerit pääsevät sen kimppuun. Nämä käyttävät apunaan entsyymejä, siis luonnon omia katalyyttejä, jotka nopeuttavat kemiallisia reaktioita ja palautuvat reaktion jälkeen ennalleen. Myös uusia selluloosasovelluksia kehitettäessä arvos­ tetaan nopeita reaktioita ilman runsasta kemikaalien käyttöä tai korkeita lämpötiloja. Tavoitteena ei ole kuitenkaan selluloosakuidun hajottaminen vaan sen muokkaaminen. ”Toiveena on, että kuidun rakennetta muokkaa­ malla voidaan esimerkiksi parantaa kuitumateriaalin lämpömuovattavuutta”, sanoo tutkimustiimin vetäjä Annaleena Kokko VTT:ltä.

ACel-tutkimusohjelmassa selluloosakuidun raken­ netta muokattiin entsyymejä ja muita katalyyttejä hyödyntäen.

TEHOA KUIDUN LIUOTUKSEEN Uudet ioniset nesteet liuottavat selluloosakuituja hyvin, mutta aina voidaan pyrkiä parempaan.

Liukenemista voisi kenties nopeuttaa entsyy­ meillä, jos ne ylipäänsä säilyttävät aktiivisuutensa ionisissa nesteissä. ACel-ohjelmassa selvitettiin näitä kysymyksiä sellulaasientsyymien avulla. Samoja teknisiä sellulaaseja käytetään muun muassa sellun jauhatuksessa ja pesuaineissa.

Alustavat tutkimustulokset osoittavat, että entsyymi­ käsittelyt ja jossain määrin myös ioninestekäsittelyt paransivat kuitujen liukoisuutta. Tutkijat havaitsivat myös, että entsyymejä ja ionisia nesteitä pystytään käyttämään tietyissä olosuhteissa samassa käsitte­ lyssä, vaikkakaan synergiaa niiden välillä ei havaittu. ”Saimme kiinnostavaa perustietoa entsyymien käytöstä sekä uusia tutkimusmenetelmiä, joita voimme hyödyntää jatkotutkimuksissa”, toteaa tutkimus- ja tuotekehityspäällikkö Terhi Puranen entsyymejä valmistavasta Roalista. Hän korostaa, että soveltavaan tutkimukseen on vielä matkaa, joten aihe sopii tässä vaiheessa erinomaisesti laajalle tutkimusyhteisölle.

http://acelfinalreport.fi

YRITYKSET ANDRITZ OY CLIC INNOVATION OY KEMIRA OYJ MARIMEKKO OYJ METSÄ BOARD OYJ METSÄ FIBRE OY NANSO GROUP OY ROAL OY STORA ENSO OYJ

TUTKIMUSLAITOKSET AALTO YLIOPISTO HELSINGIN YLIOPISTO LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO OULUN YLIOPISTO TEKNOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS VTT OY ÅBO AKADEMI

J U H A L E P PÄV U O R I Ohjelmapäällikkö 2017 juha.leppavuori@vtt.fi / +358 40 532 9378 ANNA SUURNÄKKI Ohjelmapäällikkö 2014-2016

C H R I ST I N E H AGST RÖ M - N Ä S I Hallituksen neuvonantaja, CLIC Innovation Oy christine.hagstrom-nasi@clicinnovation.fi / +358 50 3222 401 http://acelfinalreport.fi