EHYT Teema Amis ja lukio

ehyt 1 Amis ja lukio Stand up -koomikko Joonatan Pitkänen:

Etsi oma juttusi

Innostava tie ammattiin s. 9

Päihdesuunnitelma lukiolle s. 18

s. 4

OTA KÄYTTÖÖN RYHMÄILMIÖ s. 12–15

ehyt

1 Amis ja lukio Lukio tarvitsee päihdesuunnitelman s. 18

Miten ryhmästä tulee toimiva? s. 26

Ryhmäilmiö rakentaa yhteisön s. 12

Opettaja on myös kasvattaja s. 23 2 | EHYT Teema 1/2014

pääkirjo itus

MERIT LINDÉN, projektipäällikkö / AMIS – Arjen Ammattilaiset

sisältö 4

Joonatan Pitkäsellä on sana hallussa

6 Poimintoja 8 Fakta 9

Innostava tie ammattiin

12 Ryhmäilmiö rakentaa yhteisön 16 Viisi ennakkoluuloa 17

Mielestäni / Tomi Kiilakoski

18 Ehkäisevää päihdetyötä

tarvitaan myös lukioissa 22

Vaikuttaja / Krista Kiuru

23

Opettaja on myös kasvattaja

26

Mukava ryhmä tukee opiskelua

28 Gallup 30

Tarvitsetko Ammattilaista?

31

Amiksen ja lukion historiaa aikajanalla

34

Ystäväpiiri muokkaa lukiolaisen suhtautumista päihteisiin

35

Kolumni / Timo Hämäläinen

EHYT Teema on EHYT ry:n julkaisu, joka palvelee teemakohtaisin painotuksin 4–5 vuosinumerolla erilaisten ammattilaisten, yhtei­sö­ jen, jäsenjärjestöjen ja eri ikäisten suomalaisten tiedon tarvetta.

JULKAISIJA Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Elimäenkatu 27, 00510 Helsinki, www.ehyt.fi PÄÄTOIMITTAJA Sari Aalto-Matturi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Kiti Poikonen, puh. 040 451 4199, kiti.poikonen@ehyt.fi Toimituskunta Sari Aalto-Matturi pj, Helena Hulkko, Eeva Kolttola, Merit Lindén ja Kiti Poikonen TOIMITUS JA TAITTO Legendium Oy toimituspäällikkö Helena Hautakangas, helena.hautakangas@legendium.fi Tilaus- ja osoitteenmuutokset simo.miettinen@ehyt.fi, puh. 050 570 6981 Painopaikka Libris Oy, Helsinki ISSN 2324-0296 Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry toimii koko maassa ja koko väestön parissa terveiden elämäntapojen edistämiseksi. Työ ulottuu lapsista ja nuorista työ- ja eläkeikäisiin. Alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin liittyvän ehkäisevän työn ohella EHYT ry ehkäisee pelaamisesta syntyviä haittoja sekä edistää päihteetöntä liikennettä.

Järjestö aloit­ti toimintansa 2012, jolloin Elämäntapaliitto ry, Terveys-Hälsan ry ja Elämä On Parasta Huumetta ry yhdistyivät.

Oppilaitos itsenäistyvän nuoren tukikohtana Toisen asteen opinnot on merkittävä elämänvaihe useimpien nuorten elämässä. Nuoren sijoittuminen yhteiskuntaan konkretisoituu, kun valitaan opiskeltava ammatti, mahdollisesti muutetaan ensimmäiseen omaan asuntoon ja saavutetaan äänestysikä. Samaan aikaan nuori määrittelee itseään, omia arvojaan, lahjakkuuksiaan ja haaveitaan. Sosiaalitieteissä puhutaan muotoutuvan aikuisuuden vaiheesta.

Nuoret ja nuoret aikuiset viettävät suuren osan valveillaoloajastaan lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa. Opiskeluaika sisältää aineksia identiteetin rakentamiseen vertaisuuden, siirtymäriittien ja osallisuuden myötä. Se, missä ja mitä nuori opiskelee, määrittelee usein vieläkin pitkälle sitä, mitä hänestä tiedetään (tai oletetaan tiedettävän) ja miten häneen suhtaudutaan.

Vaikka kyseessä ovat saman ikäryhmän nuoret, ei heitä tulisi niputtaa yhdeksi tyypilliseksi amis- tai lukio-opiskelijaksi.

Opettaja on yksi opiskelijan elämän tärkeimmistä vaikuttajista. Jo pitkään jatkunut kasvatusvastuukeskustelu nousee osin käytännön haasteista yhdistää ammatin ja tiedon opettaminen kasvattamiseen. Mikä niiden suhde on?

Opetetaanko vain tietoa ja ammattia vai kasvatetaanko kansalaiseksi?

Opettajuus ja opiskeluyhteisöt ovat muutospaineiden alla.

Tämä EHYT Teeman numero tuo esille toisen asteen koulutuksen merkitystä hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja toimintakulttuurien luomisen näkökulmasta.

Silloin kun resursseja kiristetään ja tehokkuutta korostetaan, on tärkeää muistaa oppilaitoksen suuri merkitys itsenäistyvän nuoren tukikohtana.

EHYT Teema 1/2014 | 3

, a s s u l l a Sana h ä s s i s y p p y h taito

– Olen aina halunnut luoda jotain. Se on ollut se minun juttuni, kertoo stand up -koomikko Joonatan Pitkänen.

4 | EHYT Teema 1/2014

Etsi ja uskalla kokeilla. Usko itseesi ja tee täysillä.

Stand up -koomikko Joonatan Pitkänen kannustaa nuoria harhailemaan – sopivassa mittakaavassa.

Tuija Holttinen Kuva Mikko Vähäniitty

E

nemmän hallaa saa aikaan kahlitsemalla ja ohjeistamalla nuoria liikaa sen sijaan, että annetaan vähän vapautta ja rutkasti rohkaisua, lavataiteilija Joonatan Pitkänen lataa.

– Nuoret ovat oikeasti hirveän fiksuja. Toisaalta jokainen tekee todennäköisesti pari tyhmää juttua nuoruudessaan, ja niin sen kuuluu ollakin. Se on turvallinen ajankohta tehdä virheitä. Kuunnelkaa sedän viisaita sanoja, itsekin vasta 24-vuotias Pitkänen nauraa.

Pelimaailmaa ja artesaaniopintoja Joonatan Pitkänen on toiminut elämässään kuten neuvoo. Ensimmäinen ammatti oli pelisuunnittelija, joksi hän valmistui Pohjois-Karjalan ammattiopistosta Outokummusta.

Pelimaailma osoittautui kuitenkin melko pian turhan hektiseksi, eikä ulospäin suuntautunut sanaseppo päässyt toteuttamaan itseään halua­ mallaan tavalla virtuaalimaailmassa.

Taiteelliset taidot ja halu tehdä töitä käsillä veivät nuorukaisen seuraavaksi puualan artesaanikoulutukseen Petäjävedelle, jossa opinnot jäivät kuitenkin hippusta vaille valmistumista.

– Puuseppäopinnoissa viehätti konkreettisuus: halu ja kyky tehdä oikeasti käsillä jotain näkyvää ja käsin kosketeltavaa. Kyllä suomalaisen miehen täytyy osata itse tuolinsa tehdä! Meillä on suvussa paljon puuseppiä, joten mietin, että se voisi olla itsellekin mielenkiintoinen ala. Ja sitä se todella onkin.

Vaikka puusepän töistä ei minulle ammattia tullutkaan, nikkarointi on nyt rakas harrastus.

Pitkänen ei siis täytä päiviään pelimaailman 3d-tekniikalla eikä

lohenpyrstöliitoksilla. Syy siihen on stand up: sanallisen huumorin muoto, jossa ihminen astuu yleisön eteen lavalle kertomaan itse keksimiään juttuja ja tarinoita, ainoana työvälineenään omat sanansa.

– Olen seurannut stand upia tosi pitkään ja tykännyt aina olla esillä.

Innostuksestani tiennyt kaverini ilmoitti minut stand up -kisaan, jonka voitin. Siitä tämä ura lähti liikkeelle.

Joonatan alkoi koluta lavoja, ja vähitellen keikkaa kertyi niin, että nuori mies ymmärsi löytäneensä stand upista itselleen työn.

– Jossain vaiheessa vain tajusin, että lava ja esiintyminen ja kaikki sen mukanaan tuoma on sitä, mitä eniten haluan tehdä.

Hassuja juttuja näyttämöllä Oman määritelmänsä mukaan ”hassuja juttuja näyttämöllä kertova” koomikko sanoo, että ala on vaikea.

– Stand up työnä vaatii ihmiseltä jotain, mitä on vaikea edes selittää. Ajat Suomen toiselle laidalle kymmenen tuntia päästäksesi johonkin pieneen sumuiseen kuppilaan. Vedät vartin shown pienellä lavalla, eikä kukaan ole kiinnostunut jutuistasi… Sillä hetkellä saattaa käydä mielessä, että onkohan tässä nyt mitään järkeä, Joonatan nauraa.

– Mutta kyse ei olekaan järjellisistä valinnoista vaan vahvasta tunteesta, että tätä minun on pakko tehdä. Työ vaatii totaalista itsensä likoon laittamista yhä uudelleen.

– Olen varma siitä, että tätä haluan ja tässä hommassa haluan aina tulla paremmaksi. Kolikon kääntöpuolella ovat onnistuneet keikat. Kun tietää, että tänä iltana jengi on tullut paikalle juuri minua

katsomaan ja minun juttujani kuuntelemaan, se on palkitsevinta ikinä.

Koulu opetti pärjäämään Stand upia ei opiskella koulun penkillä. Kaikki eletty ja koettu tuottaa kuitenkin huumorityöläiselle elämänkokemusta ja materiaalia sekä varmuutta koomikon työkalupakkiin.

Pitkäsellä on opiskeluajoista vain hyviä muistoja.

– Sekä Outokummussa että Petäjävedellä oli tosi hyviä tyyppejä niin opiskelukavereissa kuin opettajakunnassakin, opot ja kuraattorit mukaan lukien.

Outokumpuun lähtiessään Joonatan oli nuori pojankloppi, joka itsenäistyi kerralla, kun opinnot alkoivat 400 kilometrin päässä kotoa.

– Uskalsin silloin heittäytyä ja lähteä hakemaan sitä mitä halusin.

Oli aika hyvä fiilis huomata, että pysyn yksin pystyssä.

Joonatan pohtii tarkkaan, mitä voisi sanoa elämänsä suuntaa miettiville nuorille.

– Haluan sanoa, että aja aina sitä kohti, mitä todella haluat. Älä pelkää välillä harhaillakaan. Alle parikymppisenä voi vielä ihmetellä, ei maailmassa ole niin kiire. Anna itsellesi lupa tehdä virheitäkin ja hetken mielijohteen päätöksiä, Pitkänen ohjeistaa.

– Samalla pitää kuitenkin muistuttaa, että turvallisuuskin on hyvä asia. Valmis tutkinto tuo takavarmistuksen, konkreettisen tuen ja turvan. Siitä voi sitten lähteä kehittämään, mitä haluaa. Kaikesta oppii aina, ja jokaisesta mutkasta on hyötyä elämän matkalla.

EHYT Teema 1/2014 | 5

po iminto ja

Koonnut Kiti Poikonen

Katsauksia ja työkaluja hyvinvoinnin edistämiseen EHYT ry:n julkaisusarja Ryyppäämällä ryhmäksi? Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuureihin.

Antti Maunu. EHYT ry 1/2012.

M

J

ikä merkitys ammattioppilaitoksilla on nuorten elämässä ammattiin oppimisen lisäksi? Tarjotaanko teknisten taitojen lisäksi myös työkaluja, joilla nuori voi vahvistaa elämänhallintaansa ja lisätä mahdollisuuksiaan menestyä niin jan työssä kuin elämässä yliAmmattiosaa hyvä elämä päänsä? Raportti esittelee näkemyksiä kutsumuksen merkityksestä työssä jaksamisessa ja hyvän arjen saavuttamisessa.

2

nuorten ilaitoksilla on tys ammattiopp Tarjoavatko Mikä merki isen lisäksi? luja, ttiin oppim i myös työka elämässä amma taitojen lisäks t teknisten ntaansa ja lisätä oppilaitokse elämänhalli ssä kuin elämä voi vahvistaa joilla nuori tyä niin työssä menes ksiaan mahdollisuu ksia ollisuu nsä? mahd sia ylipää ti kertoo, millai Tämä raport ä vahvemmin olisi tukea entist a. Rapor tti oppilaitoksilla a ja elämänlaatu hyvinvointi ja tarjoaa den ua lijoi muutt i opiske pitäis n asioita joiden kutsumukse nostaa esiin esimerkiksi näkemyksiä arjen toisaalta uusia misessa ja hyvän tä työssä jaksa merkitykses essa. ia työkaluja, saavuttamis a konkreettis a raportti tarjoa a hyvinvointi Erityisesti stä että tuleva yksittäisille n sekä nykyi niin sia nuorte joilla a ajatuk itosten staa. Se tarjoa otyölle, oppila voidaan vahvi n. shuollolle, nuoris päättäjilleki opettajille, oppila llisen tason yhteiskunna kuin nolle hallin

Jä rv il eh & l aur i

to

T a MM at t i

ehyt

Antti Maunu

Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttu ureihin

o s a a Ja n

Antti Maunu työskentelee erityissuunnittelijana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä. Aiemmin hän on toiminut tutkijana mm.

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämiskesku s Stakesissa ja Helsingin yliopistolla.

Maunu on nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuurien johtavia asiantuntijoita Suomessa.

Antti MAunu Ry yp pä ä M ä l l ä Ry hM ä k si?

a r t el a Fr a nk M

Juominen on nuorille ja nuorille aikuisille yhdessäolon rituaali.

Juomalla ylitetään yhdessä arkea jaehyt kirkastetaan niitä tekijöitä, jotka muodostavat erillisistä yksilöistä yhteisen ”meidät”.

Nuorten juomatavat ovat erilaisia, koska juomalla rituali­ soidaan erilaisia sosiaalisia tapoja, ihanteita ja maailmankuvia .

Yhteenkuuluvuuden tunteet Järvilehto perustuvat eri ryhmissä eri tela & Lauri asioille.

Tämä avaa ehkäisevälle päihdetyölle k Mar Fran selkeän toimintakentän.

Tarve juoda vähenee, jos nuoret kokevat kuuluvansa ryhmään ja ympäröivään maailmaan jokapäiväisessä arjessaan. Mutta eri ryhmien yhteenkuuluvuutta ei voi vahvistaa samoin keinoin, vaan ehkäisevän päihdetyön on oltava kohderyhmäherkkää.

Tämä raportti on tutkimus 48 eri opiskelijaryhmän juomisesta ja juomisessa vaikuttavista sosiaalisista, kulttuurisista ja moraalisista tekijöistä. Tutkimustuloks ia verrataan 2000­luvun luja ammattiin miseksi ehkäisevän päihdetyön näkökulmiin ksia ja työka ja analyysin perusteella Ajatu un edistä linjataan tulevaisuuden ehkäisevää elämänlaad päihdetyötäopisk elevien ksi laadukkaamma ja tuloksellisemma ksi.

6661-00-12

Mä h y vä el ä

661001 9 789526

ISBN 978-952-

1

ehyt

ehyt

Alkoholi on sosiaalinen olento.

Ehkäisevän päihdetyön tekijä on kasvattaja, saarnaaja, tulkki ja taistelija.

uominen on nuorille ja nuorille aikuisille yhdessäolon rituaali. Yhteenkuuluvuuden tunteet perustuvat eri ryhmissä eri asioille. Raportti on tutkimus eri opiskelijaryhmien juomiskulttuureista. Tutkimustuloksia verrataan 2000-luvun ehkäisevän päihdetyön näkökulmiin, ja analyysin perusteella linjataan tulevaisuuden ehkäisevää päihRyyppäämällä detyötä laadukkaammaksi ja ryhmäksi? tuloksellisemmaksi.

ISBN 978-952-9548-27-9

EHYT Katsauksia (pdf)

L K S

ehyt katsa uksia

ukiolaiset ja päihteet. Laadullinen selvitys opiskelijoiden ja opettajien näkemyksistä. Eeva Kolttola. EHYT Katsauksia 1/2013.

Kuinka narulla voi työntää?

Käyttäytymisen muutt

taustaselvity

s

amisen uudet

innovaatiot

uinka narulla voi työntää? – Käyttäytymisen muuttamisen uudet innovaatiot. Juho Saari. EHYT Katsauksia 2/2013.

elvitys ammatillisten oppilaitosten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen malleista. Sari Laine ja Kerttu Tossavainen.

EHYT Katsauksia 3/2013.

K

oulun sosiaalisen pääoman yhteys nuorten tupakointiin, huma­lajuomiseen ja masennukseen ammatillisissa oppilaitoksissa. Paula Vehmaskoski.

EHYT Katsauksia 4/2013. ”

2/2013

Juho Saari

M K

un mielestä tää pitäis julkasta jonnekin” – Ammattiin opiskelevien ryhmä­keskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta. EHYT Katsauksia 5/2013.

uinka terveyttä tehdään? Sosioekonomiset terveyserot ja ammatilliset oppilaitokset niiden kaventajina. Antti Maunu. EHYT Katsauksia 1/2014.

6 | EHYT Teema 1/2014

Tilaa tai lataa julkaisujamme: http://www.ehyt.fi/fi/ajankohtaista/julkaisut

ehyt kats

auksia 5/201 3

”Mun mieles tää pitäis tä jonnekin” julkasta

Ammattii n opisk osallisuudesta elevien ryhmäkeskust eluja ja vaikuttam isesta

Kuva: Thinkstock

Ammattiosaajan hyvä elämä.

Ajatuksia ja työkaluja ammattiin opiskelevien elämänlaadun edistämiseksi. EHYT ry 2/2012.

Tilaa kirja ammatillisesta koulutuksesta ja yhteis­ kunnallisista eronteoista tarjoushintaan

A

mmatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot tarkastelee ammatillista koulutusta koskevaa koulutuspolitiikkaa, koulutuksen kulttuureja ja käytäntöjä. Huomion kohteena ovat opiskelijoiden, opettajien ja muiden ammattilaisten kokemukset.

EHYT Teeman lukijat voivat tilata kirjan tarjoushintaan ja ilman postikuluja suoraan kustantajalta: tilaukset@gaudeamus.fi tai p. 050 5401 299. Tarjous­ hinta: 29 € (ovh. 38 €).

Tarjouksen tilaustunnus: EHYT.

Uutuus!

Amikset 12,5 vuotta – teesejä hyvinvoinnin edistämiseen

A

mikset-kampanja julkaisi vuoden 2013 lopulla pitkän teesilistan, joka sisältää yli 70 teesiä eli vaatimusta. Teeseillä tavoitellaan ammattiin opiskelevien hyvinvoinnin lisäämistä. Niiden avulla halutaan kuvata hyvinvoinnin edistämisen laaja-alaisuutta ja erilaisten toimintamahdollisuuksien kirjoa.

Teesit on valittu EHYT ry:n AMIS – Arjen Ammattilaiset -hankkeen toi­mesta, ja ne perustuvat erilaisten hyvinvointiselvitysten ja asiantuntijakeskustelujen antiin. Kampanjan nimessä oleva ”12,5 vuotta” viittaa siihen, että Suomessa ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elin­ajanodotteessa

on miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta.

Koulutus on yksi tehokkaimmista keinoista kaventaa elinajanodotteen eroa, ja sen vuoksi opiskeluaikaisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää.

Kampanjan teeseihin pääsee tutus­tumaan osoitteessa

www.amikset.fi.

Vastuullista hyy-liiketoimintaa.

Uusi oppilas- ja kristiina brunila, katariina hakala, elina lahelma opiskeluhuoltolaki & antti teittinen (toim.) voimaan 1.8.2014

AMMATILLINEN KOULUTUS Lakiesityksen Uudistuksen tavoitduskunta hyväksyi teena on siirtää toiminnan perustelutekstin mukaan 2013 lopulla E JAvuoden YHTEISKUNNALLISET raskaampia toimenpiteitä painopistettä nykyisestä uuden oppilas- ja opiskeERONTEOT voidaan välttää, kun ongelmakeskeisestä toiluhuoltolain, joka astuu oppilaille ja opiskelijoille minnasta ennaltaehkäisevoimaan 1.8.2014. LakiMiten koulutus toistaa ja tuottaa sosiaalisia eroja ja eriarvoisuuksia? Teos turvataan varhainen tuki vään suuntaan. Erityistä uudistus koskee esi- ja selvittää, miten koulutus- ja ammattialojen sosiaaliset erot ja hierarkiat rakoulussa. Näin säästyy perusopetusta sekä toisen huomiota kiinnitetään kentuvat. Siinä tarkastellaan, miten opiskelijat asettuvat eri aloille ja miten myös kustannuksia. yhteisölliseen opiskeluasteen lukiokoulutusta ja yhteiskunnalliset eronteot, kuten ikä, sukupuoli, seksuaalinen suuntautumihuoltoon. ammatillista koulutusta. nen, yhteiskuntaluokka, kulttuurinen tausta, erityisopetustausta, rikostausta ja vammaisuus, vaikuttavat työntekijäkansalaisuuden rakentumiseen.

Teos näyttää, miten ammatillinen koulutus, markkinatalousyhteiskunta, Lukion opetussuunnitelman työelämä, uusliberalismi, eriarvoisuus ja kansalaisuus kytkeytyvät toisiinsa.

Se on ajatuksia herättävää luettavaa koulutuspolitiikan päättäjille, opettajille perusteita uudistetaan

ja opettajankouluttajille ja soveltuu myös oppikirjaksi yhteiskuntatieteisiin, kasvatustieteeseen ja opettajankoulutukseen. yöryhmä antoi kolme eri esitystä lukiossa hankkimaansa osaamistaan ja

T

siten parantaa heidän jatko- ja työelämä­ lukion uudesta tuntijaosta vuoden Kristiina Brunila työskentelee Helsingin yliopistossa tutkijatohtorina. Hänen tutkimusaluei2013 lopussa.

Tavoitteena on vahvistaa valmiuksiaan. tuntijaon on naan ovat koulutuspolitiikka ja -käytännöt erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuortenUuden näkökulmasta. Katariinatietoja Hakala työskentelee Kehitysvammaliitossa.

Hän astua on tutkinut opiskelijoiden ja taitojatutkijana soveltaa tarkoitus voimaan 1.8.2016. opettajuutta peruskoulussa sekä vammaispolitiikkaa ja kehitysvammaisten palvelujärjestelmää Suomessa. Elina Lahelma on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori. Hänen tutkimusalueinaan ovat koulutuksen ja kasvatuksen sukupuolentutkimus sekä etnografinen metodologia. Antti Teittinen on Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikkö. Hän on tutkinut muun muassa vammaisuuden eettisiä ja sosiaaliteoreettisia kysymyksiä, vammaispalveluja ja koulujärjestel- EHYT mää.

Teema 1/2014 | 7

fakta

LUKIOLAISET tutkittua tietoa

LUKIOLAISET AMMATTIIN OPISKELEVAT AMMATTIIN OPISKELEVAT LUKIOLAISET AMMATTIIN OPISKELEVAT

PITÄÄ KOULUNKÄYNNISTÄ

80% 80% 77% 80% 77% 77%

7% 7% PITÄÄ KOULUNKÄYNNISTÄ Lähde: Kouluterveyskysely 2013 Lähde: Kouluterveyskysely 2013

PITÄÄ KOULUNKÄYNNISTÄ

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

EI YHTÄÄN LÄHEISTÄ YSTÄVÄÄ

EI YHTÄÄN LÄHEISTÄ YSTÄVÄÄ Lähde: Kouluterveyskysely 2013

43% 43% 27% 27% 43%

27%

EI TIEDÄ MITEN VAIKUTTAA KOULUN ASIOIHIN EI TIEDÄ MITEN VAIKUTTAA KOULUN ASIOIHIN

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

EI TIEDÄ MITEN VAIKUTTAA KOULUN ASIOIHIN

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

88% 88% 88% 80% 80% 80% Lähde: Kouluterveyskysely 2013

8 | EHYT Teema 1/2014

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

EI YHTÄÄN LÄHEISTÄ YSTÄVÄÄ

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

70% 70%

70%

89% 89% 89%

KIUSAAMISEEN EI OLE PUUTUTTU KOULUN AIKUISTEN KIUSAAMISEEN EI OLETOIMESTA PUUTUTTU

KOULUN AIKUISTEN TOIMESTA Lähde: Kouluterveyskysely 2013

Lähde: Kouluterveyskysely 2013 KIUSAAMISEEN EI OLE PUUTUTTU KOULUN AIKUISTEN TOIMESTA Lähde: Kouluterveyskysely 2013

AMMATTIIN OPISKELEVISTA ON YLPEITÄ VALITSEMASTAAN ALASTA. AMMATTIIN OPISKELEVISTA ON YLPEITÄLähde: VALITSEMASTAAN ALASTA. AMIS 2011 -tutkimus, Osku ry / 15/30 Research 2012 Lähde: AMIS 2011 -tutkimus, Osku ry / 15/30 Research 2012

AMMATTIIN VALMISTUNEISTA ON SITÄ MIELTÄ, ETTÄ TYÖ ON AMMATTIIN OPISKELEVISTA ON YLPEITÄ VALITSEMASTAAN ALASTA. TÄRKEÄ OSAVALMISTUNEISTA IHMISEN ELÄMÄNSISÄLTÖÄ.

AMMATTIIN ON SITÄ MIELTÄ, ETTÄ TYÖ ON Lähde: AMIS 2011 -tutkimus, Osku ry / 15/30 Research 2012 TÄRKEÄ OSA IHMISEN ELÄMÄNSISÄLTÖÄ.

Lähde: Rahkeet duuniin -tutkimus, SAKKI ry / Otus 2012

AMMATTIIN VALMISTUNEISTA ON SITÄ MIELTÄ, ETTÄ TYÖ ON Lähde: Rahkeet duuniin -tutkimus, SAKKI ry / Otus 2012 TÄRKEÄ OSA IHMISEN ELÄMÄNSISÄLTÖÄ.

A

ika harvalle peruskoululaiselle on selvää, millaista työtä aikuisena haluaa tehdä. Ammattioppilaitoksen valitsevalla on vaihtoehtona 53 peruslinjaa eri koulutusohjelmineen. Lukioon lähtevä saa mietiskelylle kolme vuotta lisäaikaa, ja yliopistossa moni harkitsee elämänsä suuntaa vielä 25-vuotiaanakin.

Ammattioppilaitoksessa opettajana toiminut ja ammatillista koulutusta tutkinut tutkijatohtori Anne-Mari Souto kertoo monien nuorten seuraavan vanhempiensa tai sukulaistensa jälkiä johonkin tiettyyn ammattiin. Osa nuorista tähtää jo pienestä pitäen kampaajaksi tai autonasentajaksi. Onnistuneen ammatinvalinnan tehnyt on useimmiten saanut tukea vanhemmiltaan, ja hän on osannut etsiä tietoa myös netistä.

Souto kertoo, että nuorten mukaan peruskoulun opettajat eivät juuri mainitse ammatillista koulutusta lukion veroisena vaihtoehtona. Ammattioppilaitosten suosio on silti kasvanut selvästi.

Suosituimmille linjoille on jopa vaikeampi päästä kuin lukioon.

– Osa haastattelemistani nuorista on hyvin uratietoisia, ja he osaavat noukkia koulutuspaketista itselleen sopivimmat palikat.

Aiempaa useampi haluaa täydentää ammatillisia opintojaan jatkamalla myöhemmin opintoja korkeaasteella, Souto kertoo.

Filosofian tutkijan ja kouluttajan Lauri Järvilehdon kokemukset ammattiin opiskelevista nuorista ovat hyvin myönteisiä. Todellisuus

Innostava tie

ammattiin

Tiesitkö 15-vuotiaana, mikä sinusta tulee isona?

Moni amislainen tietää. Mutta on niitäkin, joilla oman jutun löytäminen vie kauemmin aikaa.

Marjo Tiirikka Kuvitus Aarni Korpela

on hänen mielestään selvästi julkista keskustelua valoisampi.

– Amislainen kokee palkitsevaksi sen, että näkee käsiensä jäljen työssään. Hän on sisäisen motivaation ja psykologisten perustarpeiden täyttämisessä jopa muita paremmassa asemassa, koska on löytänyt oman juttunsa. Tietotyöhön tähtäävän näkymät voivat olla paljon epäselvemmät, Järvilehto kuvailee.

Miten etsivä löytäisi?

Tosiasiassa suurimmalla osalla peruskoululaisista ei ole aavistustakaan tulevaisuuden ammatistaan. Tähän nuori voi saada tukea opinto-ohjaajalta vai vanhemmilta, joilta saattaa kuitenkin puuttua tietämys nykyajan lukuisista valin-

nanmahdollisuuksista. Enää ei tehtaaseen pääse töihin suhteilla, vaan opit on haettava koulunpenkiltä.

Järvilehto esittää omaa juttuaan etsivien nuorten avuksi Filosofian Akatemian kehittämiä kutsumustyöpajoja, joita on toteutettu tähän mennessä pääasiassa yli parikymppisille nuorille aikuisille. Ammattiin opiskeleville on pidetty muutamia tunnin mittaisia minityöpajoja.

Kutsumustyöpajan avulla nuorta autetaan löytämään inspiraation lähteet ja kiinnostuksen kohteet.

Alan hahmottuessa mietitään, mitä taitoja ja tietoja kutsumus vaatisi ja miten sen voisi muuttaa ammatiksi.

Esimerkiksi organisoinnista, fyysisestä rasituksesta ja koneiden käytöstä kiinnostunut voisi viihtyä trukkikuskina. Työssä tarvitaan EHYT Teema 1/2014 | 9

myös omanlaistaan ajattelua, sillä kuskit keksivät kaikenlaisia strategioita liikutellakseen laatikoita tehokkaasti.

– Tosiasiassa 15-vuotiaana ei vielä tehdä päätöksiä loppuelämää varten. Aivotkin kehittyvät vielä parinkymmenen ikävuoden jälkeen. Tämän vuoksi nuorille pitäisi sallia kokeileminen ja vapaa liikkuminen eri ammattilinjojen välillä.

Vaihtamisen pitäisi olla helpompaa ja hyväksytympää.

Järvilehdon mielestä on täysin arpapeliä tehdä valintoja ilman

10 | EHYT Teema 1/2014

kokemuksia. Kun kiinnostava ala lopulta löytyy, siitä innostunut työskentelee tehokkaasti.

Kiinnittymisen ehdot työelämästä Ammattioppilaitoksessa nuorta pitävät kiinni mukava ilmapiiri, kaverit, hyvä ryhmähenki ja ryhmään kuuluminen. Koska nuori kaipaa keskustelua ja ohjausta, opinto-ohjaajan, ryhmäohjaajan ja muiden opettajien tuki koetaan tärkeäksi.

Koulutuksen aikana nuoren on opittava noudattamaan työpaikan

pelisääntöjä. Ammatilliseen koulutukseen kiinnittymisen ehdot liittyvätkin Souton mukaan myös työelämässä arvostettuihin piirteisiin: tunnollisuuteen, ahkeruuteen, säntillisyyteen ja hyväkäytöksisyyteen.

– Yhä enemmän painotetaan sosiaalisuutta ja luovuutta. Yrittäjyyttä painotetaan sekä ammattina että sisäisenä ominaisuutena.

Ammatillisissa oppilaitoksissa vallitsee Souton mukaan muita opinahjoja kovempi nuorisokulttuuri.

Monilla ammattialoilla oppilaan on esimerkiksi kestettävä tietynlaista

sanailua ja oltava pärjätäkseen vähän keskivertoa räväkämpi tyyppi. Myös sukupuoliroolit ovat selkeät, sillä tietyt alat mielletään miehille tai naisille paremmin sopiviksi. Autonasentajaksi aikova nainen joutuu ensin hakemaan oppilaiden ja sitten vielä opettajienkin hyväksynnän.

Ammattiin opiskelevilta odotetaan jo varhain aikuismaista käytöstä, vaikkei kaikilla ole siihen vielä edellytyksiä.

– Välillä huolestuttaa se, nostetaanko kiinnittymisen ehtoja liikaa

Nuorille pitäisi sallia kokeileminen ja vapaa liikkuminen eri ammattilinjojen välillä.

työelämän vaatimusten mukaisiksi.

Mietitäänkö riittävästi, mitä kaikkea 16–17-vuotiaalta voi ihan oikeasti vaatia, Souto pohtii.

Kohti yhteisöllistä kulttuuria Souto väittää, että työelämälähtöisessä ajattelussa kasvatukselliset asiat häivytetään taustalle, vaikka useiden opettajien mielestä juuri nämä ovat korostuneet ja paine ohjaukseen on vain lisääntynyt. Jotkut tarvitsevat tukea muita enemmän. Tarkoitetaanko tällä esimerkiksi niitä 16-vuotiaita, jotka eivät tule ajoissa tunneille tai tee läksyjä?

– Yliopisto-opiskelijatkin saattavat tulla tunneille miten sattuu ja palauttaa tehtäviä milloin huvittaa.

Näitä taitoja ei ole vielä 25-vuotiaa­ nakaan välttämättä opittu, Souto nauraa.

Tästä Souto ei kuitenkaan ole niin huolissaan. Opettajana toimineena hän näkee asian pedagogisena kysymyksenä siitä, miten voi vaikuttaa oppilaiden käytökseen.

– Ensisijaista on rakentaa yhteisöllistä kulttuuria ja tukea dialogista vuorovaikutuskulttuuria eli käydä keskustelua siitä, miten saisimme aikaan vastavuoroisen ilmapiirin, Souto kiteyttää.

Järvilehto on samoilla linjoilla.

Tiukkojen aikataulujen noudattamisen sijaan hänen mielestään pitäisi korostaa työelämässäkin arvostettavaa oma-aloitteisuutta ja luovaa ongelmanratkaisukykyä.

– Työnhakijan ei tarvitse välttämättä mennä nettiin työpaikkahakemuksia täyttämään. Intohimoisesti työhönsä suhtautuva automekaanikko voi kiertää huoltamoja ja tehdä itseään tutuksi. Vaikka paikkaa ei juuri sillä hetkellä olisi tarjolla, tehtävää saatetaan tarjota hänelle seuraavan mekaanikon jäädessä eläkkeelle, Järvilehto uskoo.

Lisää työkaluista: Frank Martela & Lauri Järvilehto: Ammattiosaajan hyvä elämä. Ajatuksia ja työkaluja ammattiin opiskelevien elämänlaadun edistämiseksi. EHYT ry, 2012.

EHYT Teema 1/2014 | 11

Ryhmäilmiö rakentaa Koskaan ei ole liian myöhäistä päästä mukaan hyvään ja turvalliseen ryhmään. Ryhmäilmiö rakentaa tällaisia ryhmiä ammattioppilaitoksissa.

Vesa Ville Mattila Kuvat EHYT ry

S

uomalaiset haluavat kasvattaa lapsensa itsenäisiksi ja omillaan pärjääviksi. Varhainen aikuistuminen on monelle merkki onnis-

tumisesta.

Tie aikuisuuteen menee monen mutkan kautta. Toisinaan mutkat muodostuvat vaarallisiksi nuoren kehittymisen kannalta. Ilmenee koulukiusaamista, päihteiden käyttöä, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia – jotka kaikki kuitenkin kiertyvät samaan perussyyhyn: sosiaaliset suhteet hiertävät eikä osata olla yhdessä.

Ehkäisevä työ yhteisöllisyyden vahvistamiseksi auttaa näissä ongelmissa. Tutkimustieto nimittäin todistaa, että yhteisöllisyys lieventää sosiaalisia ongelmia, vahvistaa terveyttä ja kaikin puolin parantaa yhteisön jäsenten hyvinvointia.

Mutta mitä yhteisöllisyys on?

Mitä sen vahvistamiseksi voi tehdä, ja kuinka sen saisi toimimaan tehokkaasti?

Myönteinen mielen kierre Yhteisöllisyys on sosiaalista ja sisäistynyttä luottamusta, joka syn-

12 | EHYT Teema 1/2014

tyy vastavuoroisesta arvostuksesta ja kunnioituksesta. Yhteisöllisyys kasvaa arkisissa ryhmissä, kuten perheessä, koulussa ja kaveripiirissä.

– Oikeastaan yhteisöllisyyttä ei sellaisenaan ole olemassa. On vain yhteisöjä tai pikemminkin ryhmiä ja porukoita. Joko ihminen kokee kuuluvansa johonkin ryhmään ja luottaa siihen – tai sitten ei, taustoittaa erityissuunnittelija Antti Maunu Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:stä.

Hyvä ryhmä vahvistaa sosiaalista luottamusta. Silloin maailma vaikuttaa mukavalta, muut tuntuvat tahtovan minulle hyvää ja voin vaikuttaa ihmisiin ja asioihin ympärilläni. Vastoinkäymiset ovat vain ohimeneviä poikkeuksia.

Kaikki tarvitsevat myönteistä mielen kierrettä, mutta nuorilla sen merkitys korostuu. Mitä enemmän nuorella on hyviä ryhmiä, sitä vahvempi sosiaalinen luottamus hänelle muodostuu. Jos nuoren ryhmät ja sosiaalinen luottamus jäävät heikoiksi, yksikin hyvä ryhmä voi pitää pelissä mukana.

– Juominen ja päihteiden käyttö on nuorilla hyvin sosiaalista toimin-

yhteisön

Antti Maunu (vas.), Anni Selin ja Kim Kannussaari EHYT ry:stä ovat laatineet Ryhmäilmiön, jonka keinoin nuoria voi auttaa arjen hyvinvoinnissa.

EHYT Teema 1/2014 | 13

taa. He hakevat kontaktia, omaa ryhmäänsä ja sen hyväksyntää, muistuttaa kohtaavan työn asiantuntija Anni Selin EHYT ry:stä.

ntaa Tunti a kelijalle e opis ulla l l e s i a jok ikan t a p a j yksi. ajan d h ä n a si j kuulluk

Aikuisten otettava vastuu Ihminen kasvaa yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen luottamukseen.

Kinaa syntyy siitä, kenelle kuuluu vastuu nuorten yhteisöllisyyden rakentamisesta ja ylläpidosta.

Maunun mielestä vastaus on yksinkertainen.

– Ohjaavan aikuisen pitää ainakin aluksi vastata nuorten ryhmistä, jotta ne rupeaisivat toimimaan kestävästi. Jos aikuinen ei ota johtaakseen nuorten ryhmää, sinne pesiytyvät viidakon lait.

– Vanhemmat vastaavat perheestä, valmentajat urheilujouk­ kueista, opettajat ja ryhmänohjaajat oppilaitosten luokista ja opiskeluryhmistä.

Oppilaitoksissa yhteisöllisyydellä on kauaskantoisia vaikutuksia, sillä se kohentaa opintomenestystä ja nopeuttaa opintojen läpäisyä.

Mekanismi on yksinkertainen ja ymmärrettävä. Kun nuori viihtyy opinahjossaan, hän tulee sinne mielellään ja haluaa hoitaa hommansa. Tiedollisesti, taidollisesti ja sosiaalisesti pärjäävä opiskelija saa myönteistä palautetta, mikä edelleen vahvistaa suoriutumista.

Yhteiskuntamme on kehittynyt valmiiksi annetusta yhteisöllisyydestä itse tehtävään yhteisöllisyyteen. Koska enää ei ole valmiita yhteisöjä, joihin synnytään ja joissa vartutaan, ne täytyy tehdä ja aktiivisesti rakentaa.

14 | EHYT Teema 1/2014

Ryhmän ja yhteisön rakentaminen ja ylläpitäminen eli ryhmäyttäminen on yhteisöllisyyttä tehostavaa tekniikkaa. Sellaista tarvitaan lisää erityisesti ammattioppilaitoksissa.

– Ammattioppilaitoksissa opiskelee nykyään enemmän nuoria kuin lukioissa. Heidän hyvinvointinsa kohentuminen hyödyttää oppilaitosyhteisöjen lisäksi koko yhteiskuntaa, Selin perustelee.

– Ammattioppilaitoksissa nuorilta odotetaan nopeampaa aikuistumista kuin lukioissa. Toisaalta näiden ammattilaisten tulisi jaksaa ammateissaan entistä pidempään, lisää EHYT ry:n johtava asiantuntija Kim Kannussaari.

Tunti tärkeille asioille Ryhmäilmiö on EHYT ry:n AMIS – Arjen Ammattilaiset -hankkeessa kehitetty toimintamalli, joka antaa valmiuksia edistää nuorten hyvinvointia arjessa.

Ryhmäilmiö konkretisoituu ryhmänohjaajan eli luokanvalvojan tunnilla. Tämä mieluiten viikoittain pidettävä tunti jaetaan aina aloitukseen, käsiteltävään aiheeseen ja lopetukseen.

– Tunnin rakenne säilyy samanlaisena, vaikka ryhmänohjaaja, ryhmä ja käsiteltävät asiat vaihtuisivat. Pysyvyys luo turvallisuutta ja toimii jatkuvana ryhmäytyksenä, Selin toteaa.

Myös Maunu muistuttaa toiston merkityksestä.

– Mikäli asialla halutaan olevan merkitystä, sen täytyy toistua.

Ryhmänohjaajan tunnilla voidaan käsitellä mitä tahansa ryhmälle tärkeitä asioita. Parhaimmillaan ryhmä itse ehdottaa aihetta.

Tunti antaa jokaiselle opiskelijalle ajan ja paikan tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kerta kerran jälkeen se hitsaa ryhmää yhteen.

Kannussaari painottaa myös laaja-alaisempaa vaikutusta.

– Ryhmäilmiö-toimintamalli parantaa työrauhaa ja tehostaa opiskelua sekä ryhmän sisäistä kommunikaatiota. Samalla se helpottaa ryhmänohjaajien ja opettajien työtä.

Kannussaari, Maunu ja Selin kuitenkin korostavat, etteivät he ole mallia kehittäessään keksineet mitään uutta. Ryhmäilmiöön liittyvät asiat tunnettiin ja tiedettiin entuudestaan.

– Mallia käyttäessä homma toimii ja toivottuja tuloksia syntyy, Selin vakuuttaa.

Kirja kertoo perusteet AMIS – Arjen Ammattilaiset -hankkeessa julkistettiin tammikuussa 2014 Ryhmäilmiö-niminen työkirja, ja sen jälkeen aloitetaan ammattioppilaitosten ryhmänohjaajien kouluttaminen. Yksi koulutus kestää kaksi tuntia, ja osallistujat saavat samalla työkirjan omakseen.

– Koska ryhmänohjaajien tunnit toteutetaan eri tavoin eri kouluissa ja koulutuskuntayhtymissä, tarvitsemme mallin levittämistä varten tarkkaan mietityn suunnitelman,

Hyvässä ryhmässä toisiin voi luottaa ja maailma näyttää mukavalta. (Piirros Ryhmäilmiö-työkirjasta vuodelta 2014, kuvittaja Mikko Hiltunen.)

joka huomioi oppilaitosten erilaiset rakenteet ja toimintakulttuurit, toteaa Maunu.

– Jalkautumisen jälkeen meidän tehtävämme on saada koulutusten kautta ryhmänohjaajat ja opettajat ottamaan asia omakseen.

Ryhmäilmiö-työkirjassa pohjus­ tetaan tuntirakenteen, ryhmäyttä­ misen ja menetelmien lisäksi muu­ta­mia valmiita aiheita – muun muassa päihteitä, pelaamista ja kiusaamista – joita ryhmänohjaaja voi nostaa esille. Se kertoo myös, miten ryhmänohjaaja saa koko ryhmän osallistumaan aiheen käsittelyyn.

– On mahdollista hyödyntää mind map -tekniikkaa tai järjestää vaikka väittely, Kannussaari sanoo.

Tekijöillä selkeät tavoitteet AMIS – Arjen Ammattilaiset -hanke kestää vuoden 2015 loppuun. Matkan varrella Kannussaari, Maunu ja Selin aikovat selvittää Ryhmäilmiötoimintamallin tuloksia haastatteluin ja kyselyin, aivan kuten mallin kehittämisvaiheessakin.

Tekijöilleen tavoitteet piirtyvät selkeinä.

– Haluan opiskelijoiden saavan parempia valmiuksia toisten kanssa toimimiseen. Olisi hienoa, jos onnistuisimme herättämään myös tutkimuksellista ja terveyspoliittista kiinnostusta, Maunu miettii.

– Minulle tärkeää on opiskelun tasa-arvoisuus. Kaikkien tulisi saada samanlaiset mahdollisuudet henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, Kannussaari sanoo.

Selin toivoo toimintamallin käyttöönoton aiheuttavan aallon, joka edistää ihmiseksi kasvua oppilaitoksissa.

Valmiin tilalle itse tehty yhteisöllisyys

E

nnen kasvuympäristö antoi kaikille sosiaalisen paikan ja suuntaviivat eteenpäin. Suomalainen syntyi perheeseen, sukuun, taloon, kylään ja joskus jopa ammattiin.

Sittemmin Suomi on kehittynyt palvelu-, palkkatyö- ja kilpailukyky-yhteiskunnaksi. Samalla muuttuivat sosiaaliset tavat ja ihanteet – ne keinot, joilla helposti ja luontevasti voimme olla toistemme kanssa tekemisissä eli muodostaa ryhmiä ja yhteisöjä.

Tämän päivän yhteiskunnassa sosiaalisille asemille ei ole selkeää muottia. Valmiiksi annetun yhteisöllisyyden korvaa itse tehtävä yhteisöllisyys.

Ryhmäilmiön tuntirakenne

AMIS – Arjen Ammattilaiset -aikataulu

» Tunnin aloitus (15 minuuttia): tekee ryhmästä ryhmän, ryhmän yhteisten pelisääntöjen kertaus » Sisältö/aihe (25 minuuttia): vuoro­vaikutus ja käsitel­tävät asiat » Tunnin lopetus (5 minuuttia): kiitos ja kertaus, ryhmän vahvistus

» Ryhmäilmiö-toimintamallin julkistus EDUCA-messuilla tammi­kuussa 2014. » Ryhmänohjaajien koulutta­minen keväästä 2014 alkaen. » Hanke kestää vuoden 2015 loppuun. » Hankkeen päätyttyä työtä jatketaan EHYT ry:n työnä.

EHYT Teema 1/2014 | 15

5

ennakkoluuloa

amiksista ja lukiolaisista Kiti Poikonen

1.

Amikset ovat kaikki autonrassaajia

Ei ihan. Ammatillisessa koulutuksessa on mistä valita, sieltä voi valmistua esimerkiksi seuraavilla nimikkeillä: artesaani, datanomi, farmanomi, hevostenhoitaja, kalastaja, kartoittaja, kelloseppä, laborantti, lennonjohtaja, maaseutuyrittäjä, matkailuvirkailija, meijeristi, puuseppä, pintakäsittelijä, rikastaja, suutari, sisustaja, sirkusartisti, tanssija, viittomakielen ohjaaja.

2.

Lukioihin haetaan, amikseen joudutaan

Opetushallituksen tilastojen mukaan lukiolaisten ja lukioiden määrä on vähentynyt 2000-luvulla ja ammatillinen koulutus on kasvattanut suosiotaan.

Vuonna 2009 ammatilliseen koulutukseen haki ensisijaisena valintanaan kevään yhteishaussa 62 268 hakijaa ja aloituspaikan sai 45 319 opiskelijaa. Vastaavat luvut lukion osalta ovat 33 350 hakijaa ja 31 507 valituksi tullutta.

16 | EHYT Teema 1/2014

Peda.netin mukaan vähimmäiskeskiarvo lukioihin pyrittäessä on yleensä vähintään seitsemän. Suosituimpiin ammatillisen koulutuksen linjoihin ja lukioihin vaaditaan selvästi korkeampi keskiarvo.

3.

Amiksia ei vain kiinnosta

Niin mikä ei kiinnosta? EHYT ry:n ”Mun mielestä tää pitäis julkasta jonnekin” -selvityksen pohjaksi järjestettiin ammattiin opiskelevien ryhmäkeskusteluja osallisuudesta ja vaikuttamisesta. Aineistosta nousi esiin, että opiskelijat haluavat heitä kuunneltavan enemmän.

He toivoivat oppilaitoksiin parempia, arkipäivän viihtyvyyteen ja sujuvuuteen liittyviä olosuhteita.

Parannusehdotuksia esitettiin oleskelu-, asuntola- ja liikunta­ tiloista, kouluruuasta ja työmateriaaleista. Toivottiin, että opiskelijoille annetuista lupauksista pidettäisiin kiinni ja että palautteen antamisella olisi enemmän merkitystä.

Lisäksi opiskelijat pitivät uutis­ ten seuraamista ja sosiaalisen

median käyttämistä olennaisena osana arkipäiväänsä.

4.

Lukiolaiset ajattelevat, amikset tekevät

Lukiokoulutuksen pääasiallisena tavoitteena on ollut tarjota yleissivistävää koulutusta. Ammatillisessa koulutuksessa on painotettu enemmän työelämälähtöisyyttä ja käytännön taitoja. Maailma kehittyy kuitenkin sellaista vauhtia, että perustavien tietojen ja taitojen opettelun sijaan uuden tiedon haarukointi ja kyky jatkuvasti päivittää omaa ammattitaitoa korostuvat.

Molemmissa tapauksissa tarvitaan uudenlaista ajattelua opiskelussa ja opetuksessa.

5.

Amiksilla on aina viikset ja karvanopat

No niin onkin! Tietenkin on. Eikä siinä vielä kaikki. Klassikoksi muodostuneet amiksen tunnusmerkit ovat todistetusti jatkaneet maailmanvalloitustaan muuallekin. Huhu kertoo, että joku lukiolainenkin olisi joskus kasvattanut movemberit ja hankkinut ironisesti karvanopat.

Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusverkosto

Miten sinulla menee?

N

uorisotyö ja toisen asteen oppilaitokset ovat aina pärjänneet ilman toisiaan.

Lukiot tuottavat ylioppilaita, ammattikoulut ammattiin valmistuneita, ja nuorisotyö kuuluu nuorten vapaa-aikaan.

Miksi oppilaitosten nyt täytyisi tehdä yhteistyötä nuorisotyön kanssa?

Siksi, että koulutus on tärkeämpää kuin koskaan. Koulutus on avain työhön, toimeentuloon ja onnelliseen elämään. Tästä syystä nuorten opiskelua kannattaa tukea myös nuorisotyön ja oppilaitosten yhteistyön avulla.

Yläkoulusta on ammattioppi­ laitokseen iso harppaus. Nuori joutuu ehkä muuttamaan pois vanhempien luota, ja tavallisesti myös kaveripiiri vaihtuu. Lukioon lähtevälle siirtymä on pehmeämpi, mutta opiskelutahti kiihtyy.

Nuorelle tekee hyvää, jos joku aikuinen opintojen kuluessa edes kerran osoittaa kiinnostusta nuoren asioihin. Tulee kysymään: ”Miten sinulla menee?”

Juuri tästä nuorisotyössä on kyse: keskipisteessä on nuori itse.

Häntä ei tarkastella asiakkaana, oppilaana tai potilaana. Nuorisotyöntekijä ottaa kontaktin kaikkiin nuoriin, ei vain erityistapauksiin. Hänen luokseen kynnys on matalampi kuin vaikkapa koulupsykologin tai -kuraattorin luokse.

Perinteinen koulu­ opetus antaa hyvät valmiudet yksin puurtamiseen, mutta yksinäisten puurtajien aika alkaa olla ohi.

Työelämässä ihmisiltä vaaditaan entistä enemmän kykyä toimia muiden kanssa. Opettaja tuntee erityisalueensa, mutta ei välttämättä tiedä, miten saisi nuoren tuntemaan itsensä osaksi isompaa yhteisöä. Nuorisotyöntekijä taas on osallistamisen ja ryhmäyttämisen ammattilainen.

Kyky toimia ryhmässä ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä täytyy harjoitella. Nuoren on opittava tuntemaan itsensä ryhmän jäsenenä: mitkä ovat minun valmiuteni ja vahvuuteni, millaisen roolin otan? Mitä ryhmä tekee minulle?

Tähän harjoitteluun nuorisotyö antaa eväitä. Kun koulussa nuoren ympärille muodostuu hyvä, tuttu porukka, myös opinnot viedään paremmin päätökseen.

Oppilaitokset ja nuorisotyö voivat toimia yhdessä monella tavalla, mutta mukautumista ja avointa asennetta vaaditaan. Yhteistyö tarvitsee koulun johdon tuen ja selvät tavoitteet. Lisäksi tarvitaan tilaa ja aikaa nuorisotyöntekijän ja nuorten kohtaamiselle.

Työssäni selvitän parhaillaan viiden kunnan koulu- ja nuorisotyön yhteistyötä. Nuorisotilat voidaan järjestää koulun tilojen yhteyteen. Nuorisotyöntekijä voi myös haastatella jokaista oppilasta tai hän voi tulla mukaan oppitunneille – kaikki lähtee opettajan ja nuorisotyöntekijän yhteisestä ideoin­nista. Nuorisotyöntekijä voi olla koulun tai kunnan palkkaama tai tulla vaikkapa järjestöpuolelta.

Onnistunut koulun ja nuoriso­ työn yhteistoiminta voi saada nuoret viihtymään toisen asteen opinnoissaan paremmin. ”Viihtymistä – eihän koulu ole sitä varten”, saatetaan tähän sanoa. Ajatus on vanhanaikainen. Työpaikoilla tiedetään jo, että jos työntekijät viihtyvät, he myös työskentelevät tuloksekkaasti.

Tomi Kiilakoski on filosofian tohtori, Nuorisotutkimusverkoston tutkija ja Nuorisotutkimus-lehden päätoimittaja.

EHYT Teema 1/2014 | 17

E

hkäisevä päihdetyö ei ole vain ammattilaisten asia, vaan jokainen vaikuttaa oman yhteisönsä päihdekulttuurin muotoutumiseen. Koulussa päihdekasvatukseen voi osallistua koko henkilökunta, vaikka avainasemassa onkin opiskelijahuoltoryhmä.

Päihdesuunnitelman laatiminen on panostus hyvinvointiin, sillä ehkäisevä päihdetyö nivoutuu tiiviisti muuhun terveyden edistämiseen. Päihteettömien elintapojen edistämisen lisäksi ehkäisevä päihdetyö ehkäisee ja vähentää päihdehaittoja sekä pyrkii ymmärtämään päihdeilmiöitä. Päihteiksi luetaan

alkoholi, huumeet ja tupakka sekä muun muassa lääkkeet ja liuottimet, jos niitä käytetään päihtymistarkoituksessa. Myös toiminnalliset riippuvuudet, kuten peliriippuvuus, kuuluvat ehkäisevään päihdetyöhön.

Toisen asteen opiskelijat ovat elämänvaiheessa, jossa oma suhde päihteiden käyttöön mietityttää.

Kuva: Maskot / Lehtikuva

Ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan myös lukioissa

18 | EHYT Teema 1/2014

Lisäksi päihteiden käyttö koskettaa tavalla tai toisella kaikkien ihmisten elämää, oli se sitten erilaisten sosiaalisten tilanteiden ja vapaa-ajan vieton, läheisen päihdeongelman tai vaikka passiivisen tupakoinnin kautta.

Milla Halme on Suomen Lukiolaisten Liiton sosiaalipoliitti-

nen asiantuntija. Hänen mukaansa päihdesuunnitelma edellyttää avointa keskustelua opiskelijoiden kanssa.

– Lukioiden perinteiset juhlapäivät ovat valtavan tärkeitä niin oppilaille kuin opettajillekin. Ne luovat ja ylläpitävät koulun yhteishenkeä sekä toimintakulttuuria.

Vaikka perinteillä on ympäri Suomen lähes sama päivä ja teema, on kussakin lukiossa myös omat erityispiirteensä. Myös jokaisen lukion oppilailla ja opettajilla tuntuu Halmeen mukaan olevan omanlaisensa suhtautuminen päihteiden käyttöön juhlapäivinä.

– Oppilaitosten juhlien on oltava sellaisia, että niihin voivat kaikki

Lukioita ei ole toistaiseksi velvoitettu laatimaan päihdesuunnitelmaa, mutta siihen suuntaan ollaan hyvin todennäköisesti menossa uuden opetussuunnitelman myötä. Ammatillisissa oppilaitoksissa päihdesuunnitelman teko on jo arkipäivää. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Lukio-hankkeessa on luotu valmis lomakepohja helpottamaan päihdesuunnitelman laatimista.

Katja Reinikainen Kuvat Lehtikuva ja Ehyt ry

osallistua ja kaikki viihtyvät.

Liiallinen humalatila voi pilata toisten juhlan. Päihdesuunnitelmaa laatiessa tärkeintä olisi, että säännöt ovat yhteiset ja linjat ovat selvät niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Yhdessä laadittuihin sääntöihin on helpompi kaikkien sitoutua.

– Yleisesti täysi-ikäisten juomista ei pidetä juhlapäivinä niin ongelmallisena, mutta kouluissa humalassa oleminen ei ole hyväksyttävää.

Päihdesuunnitelman tekeminen kannattaa

Hyvä päihde­ suunnitelma linjaa arjen pelisääntöjä, sanoo EHYT ry:n Eeva Kolttola.

Päihdesuunnitelman tavoitteena on helpottaa työ- ja opiskeluyhteisön jäsenen toimintaa tarjoamalla yhteiset puitteet ja toimintatavat.

Lisäksi tavoitteena on tehdä koulun ehkäisevästä päihdetyöstä järjestelmällistä ja näkyvää. Siksi päihdesuunnitelman on oltava yhteisön jokaisen jäsenen tiedossa.

– Hyvä päihdesuunnitelma ei sisällä vain toimintakaavioita EHYT Teema 1/2014 | 19

Päihdesuunnitelmalomakkeen ja eettisen keskustelun kortit voi ladata osoitteesta www.ehyt.fi/fi/lukio-hanke/materiaalit.

ongelmatilanteita varten, vaan myös laajempia linjauksia arkiseen toimintaan. Ehkäisevän työn käytäntöjen kautta voidaan tarkastella hyvinvointia laajempana ilmiönä ja kiinnittää huomiota toimintatapojen muokkaamiseen, sanoo EHYT ry:n Lukio-hankkeen projektikoordinaattori Eeva Kolttola.

Työyhteisölle kannattaa varata yhteinen keskusteluaika suhtautumisesta päihteiden käyttöön ja

siihen liittyviin ongelmatilanteisiin koululla. Erityisen tärkeää on keskustella niistä asioista, joiden suhteen työyhteisössä ilmenee erimielisyyttä ja pyrkiä muodostamaan yhteinen kanta, jonka kaikki voivat hyväksyä.

– Opiskelijat on jo alusta asti otettava mukaan laatimaan yhteisiä pelisääntöjä, sillä he ovat nuoriso­ kulttuurin ja oman elämänsä asiantuntijoita. Yhteiset pelisäännöt

ovat aidosti yhteisiä vasta silloin, kun kaikilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa niiden laatimiseen.

Päihdesuunnitelmalle on hyvä nimetä ylläpitäjä, mutta korostaa, että hänen vastuullaan on vain suunnitelman päivittäminen, ei sen toteuttaminen yksinään. Mikäli päihdeteemojen käsittelyssä hyödynnetään ulkopuolisia vierailijoita, heidän osuutensa kannattaa kirjata ylös, jotta vierailujen aikatauluista ja sisällöstä osataan sopia vuosittain ajoissa.

– Päihdesuunnitelmaan voi myös listata, miten päihteitä käsitellään eri oppiaineiden puitteissa.

On hyvä käydä läpi myös henkilöstön mahdollisia lisäkoulutustarpeita: onko tarpeen päivittää tietoutta päihteistä tai toimivista ehkäisevän päihdetyön menetelmistä?

Toimenpideohjelma avuksi

savuttoman oppilaitoksen luomiseen Oppilaitoksen savuttomuus tukee sekä opiskelijoiden että henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia.

– Lähtökohtana on, että laki kieltää tupakoinnin ja nuuskan käytön oppilaitosten alueella. Kielto koskee opiskelijoita ja henkilökuntaa. Lisäksi koulun järjestyssäännöillä voidaan kieltää esimerkiksi sähkösavukkeet, sanoo asiantuntija Minttu Mäkelä EHYT ry:stä.

Tupakointi nähdään osana sosiaalista kanssakäymistä, joten tupakkataukojen tilalle tulisi Mäkelän mukaan järjestää muita ajanviettomahdollisuuksia. Savuttomuustyön tueksi tauko- ja sosiaalitilojen tulisi olla viihtyisät.

Savuton kunta -projekti on laatinut Savuton oppilaitos -toimenpideohjelman, joka pohjautuu Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Suomen Kuntaliiton, Suomen ASH

20 | EHYT Teema 1/2014

ry:n ja Hengitysliitto ry:n määrittelemiin savuttomuuskriteereihin.

Toimenpideohjelmassa on yleisiä linjauksia, ohjeistusta oppilaitoksen ympäristössä toimimiseen

sekä työntekijöille ja opiskelijoille omat kohdistetut toimenpiteet.

Toimenpideohjelma on luettavissa Savuton kunta -projektin verkkosivuilla.

Savutonta toiminta­kulttuuria voi edistää yksinkertaisilla toimenpiteillä » Otetaan opiskelijat mukaan toimintatapojen suunnitteluun. » Kannustetaan avoimeen keskusteluun pelisäännöistä ja niiden perusteista. » Kuullaan sekä tupakoivia että tupakoimattomia opiskelijoita ja henkilökunnan edustajia. » Mainitaan työpaikkailmoituksissa ja opiskelijoiden hyväksymiskirjeissä, että kyseessä on savuton työpaikka/oppilaitos. » Suositaan savuttomia työssäoppimispaikkoja. » Poistetaan koulualueen tupakointipaikat ja merkitään alue tupakointikiellolla. » Huolehditaan siitä, että opiskelijoilla ja henkilökunnalla on käytössään toimivat ja viihtyisät tilat taukojen viettämiseen. » Tuetaan tupakoinnin lopettamista yhdessä opiskeluterveydenhuollon kanssa. » Sitoutetaan henkilöstö mukaan yhteisiin linjauksiin.

fakta

LUKIOLAISET

tutkittua tietoa

AMMATTIIN OPISKELEVAT

10%

8%

6%

NUUSKAA PÄIVITTÄIN (VAIN POJAT, TYTÖT 0%)

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

ouluterveyskysely 2013 Lähde: K

36%

6% 4% KOKEILLUT TAI KÄYTTÄNYT MARIHUANAA / HASISTA 5 KERTAA TAI USEAMMIN

35% 21%

14%

10%

6%

TOSI HUMALASSA VÄHINTÄÄN KERRAN KUUSSA

18%

27%

e Lähd

: Kouluterveyskysely 201 3

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

20%

Lähde: Kouluterveyskysely 2013

Lähde: Kouluterveyskysely 2010–2011

TUPAKOI PÄIVITTÄIN

KÄYTTÄÄ ALKOHOLIA VIIKOTTAIN

EI JUO OLLENKAAN EHYT Teema 1/2014 | 21

vaikuttaja Krista Kiuru, Opetus- ja kulttuuriministeri

Enemmän ennalta, paremmin porukassa Opetusministeri Krista Kiuru haluaa tehostaa yhteisöllistä oppilas- ja opiskeluhuoltoa ja siirtää toiminnan painopistettä ennalta ehkäisevään suuntaan. Hän uskoo, että uudistus näkyy selvästi ammattiin opiskelevien hyvinvoinnissa.

Vesa Ville Mattila Kuva Opetus- ja kulttuuriministeriö

Miksi ammattiin opiske­ levien hyvinvoinnissa pitää siirtää painopistettä korjaavasta ehkäisevään työhön ja yksilöistä yhteisöihin?

Korjaava työ tekee helposti nuoresta ongelman, vaikka syy olisi olosuhteissa. Lisäksi se on kallis tapa toimia eikä aina tuota pitkäjänteistä tulosta.

Ennalta ehkäisevä työ voi vaikuttaa asioihin niin, ettei isoja ongelmia edes synny.

Opiskelijayhteisön hyvinvoinnin vahvistaminen tukee kaikkia opiskelijoita ja edistää heidän opiskeluaan. Se ehkäisee ongelmien syntymistä tai ainakin niiden kärjistymistä yksittäisen opiskelijan kohdalla.

Mikä ammatillinen koulutus teitä kiinnostaisi, jos nyt lähtisitte opiskelemaan?

Lähihoitajan työssä arvostan työskentelyä ihmisten kanssa ja mahdollisuutta ”parantaa maailmaa”. Töitäkin olisi tarjolla, mitä pidän merkittävänä alan valinnan kannalta.

Toisaalta olisi mukava opiskella puutarhuriksi tai kondiittoriksi ja luoda käsillään jotakin ihanaa – ja silti hyvin konkreettista.

22 | EHYT Teema 1/2014

Mitä yhteisöllinen opiskeluhuolto tarkoittaa?

Kyseessä on toimintakulttuuri ja joukko toimia, jotka edistävät opiskelijayhteisössä opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, so­siaalista vastuuta, vuorovaikutusta ja osallisuutta.

Kaikki opiskelijat ovat osa yhteisöllistä opiskelijahuoltoa, ja heitä tulee rohkaista vaikuttamaan niin omaan kuin yhteiseen hyvinvointiin.

Mikä on ryhmänohjauksen merkitys ammatillisessa koulutuksessa?

Ammatillisessa koulutuksessa koko henkilökunta ohjaa opiskelijoita. Varsinainen ryhmänohjaus kuuluu ryhmänohjaajan eli entisen luokanvalvojan vastuulle. Se edistää koulussa viihtymistä, hyvinvointia, ryhmähengen syntymistä ja oppimista.

Ryhmänohjauksen keinoin porukkaan pystytään luomaan turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat olla omana itsenään ja edetä kykyjensä mukaan toisiaan tukien.

Kuinka opiskeluhuollon muutokset ja yhteisöllisyyden korostaminen näkyvät ammatillisen opettajakoulutuksen kehittämisessä?

Ennalta ehkäisevä toiminta ja yhteisöllisyys ovat olleet jo vuosia keskusteluissa ja osin pedagogisina käytäntöinä.

Uusi lainsäädäntö vahvistaa niiden merkitystä ja vie ne entistä nopeammin ja laajemmin arjen käytännöiksi.

Opettaja on myös kasvattaja Oi niitä aikoja, kun amiksen opettaja haki pojat tunnille Esson huoltamon kahvilasta.

Ajat ovat toiset, mutta yhä edelleen osa kasvatuskakusta kuuluu opettajalle.

Marjo Tiirikka Kuvat Shutterstock, Pixhill ja haastateltavien arkisto

A Toimiva vuorovaikutus edistää kasvatusta myös oppilaitoksessa.

mmattioppilaitoksen opettajan odotetaan olevan melkoinen moniosaaja: hän hallitsee oman erikoisalansa, osaa ohjata yksilöitä ja ryhmiä, auttaa erityistukea tarvitsevia oppilaita, hallitsee työelämään verkostoitumisen ja päivittää osaamistaan jatkuvasti. Ja vielä hänen

pitäisi kasvattaa nuorisosta kelpo väkeä työelämään.

Kasvatustieteen yliopistonlehtori Leila Pehkonen on haastatellut ammattioppilaitosten opettajia tutkimustaan varten. Vastaan on tullut sellaisia, joiden mielestä ”paimentaminen” ei ole heidän tehtävänsä.

Oppilaiden pitäisi pystyä työskentelemään itsenäisesti ja ottamaan vastuu itsestään.

Osa opettajista tuntee olonsa Pehkosen mukaan varsin epämukavaksi. He pitäytyisivät mieluiten ammatti­asioiden opettamisessa eivätkä haluaisi toimia sosiaalityöntekijöinä tai poliiseina, kuten jotkut asiaa kuvailevat.

Ennen opettajan rooli kasvattajana oli vahvempi. Pehkonen kertoo kuulleensa, miten erään opettajan opettajaisä haki lintsarit tunnille huoltoaseman kahviosta. Enää tätä ei tapahdu.

– Jokaisella opettajalla on siitä huolimatta edelleen kasvatusroolinsa. Opettajan täytyy suostua ja taipua siihen, että kasvatus kuuluu pedagogiseen työhön.

Kasvatusrooli vaihtelee kuitenkin opetettavien iän mukaan.

Sekin vaikuttaa, millaisten asioiden kanssa ollaan tekemisissä. Miesvaltaisen tekniikka-alan opettajia tutkinut Pehkonen kertoo myös sukupuolikysymyksen pulpahtavan herkästi pintaan, sillä poikien odotetaan tarvitsevan hoivaa tyttöjä EHYT Teema 1/2014 | 23

”Kasvatusta pitäisi suunnata yhteisöllisyyteen, koska elämme yhteisöissä ja yhteiskunnan jäseninä.”

enemmän. Lähihoitajan ei taas odoteta huolenpitoa tarvitsevan, koska hän valmistuu itsekin hoiva-alan ammattilaiseksi.

Kodillakin on vastuuta Pehkosen mielestä vanhempien kuuluu vastata peruskasvatuksesta.

Opettajan vastuulle kuuluu puolestaan työelämässä vaadittavien taitojen opettaminen. Oppilaan omia ongelmia ei opettajan tarvitse ratkoa, kunhan osaa ohjata oppilaan oikean henkilön luokse.

– Opettaja on eräänlainen suunnannäyttäjä, joka osaa pysäyttää, jos ollaan menossa väärään suuntaan, Pehkonen kuvailee.

Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän mielestä kodilla on pääkasvatusrooli ammattiin opiskelevien kohdalla jo senkin vuoksi, että valtaosa nuorista on vielä alaikäisiä.

– Toivottavasti vanhemmat eivät vastuuasioissa luovuta, vaan jaksavat tukea lapsiaan, Pitkälä toteaa.

Pääjohtaja kertoo hiljattain lukeneensa artikkelin, jossa päiviteltiin nuorison huonoja käyttäytymistapoja.

– Ehkä toisen huomioon ottamisessa on tapahtunut vähän lipsumista väärään suuntaan. Tähän pitäisi sekä kodin että koulun kiinnittää huomiota, Pitkälä sanoo.

Mikään ei korvaa vuorovaikutusta Vaikka paljon puhutaan muuttuvasta opettajuudesta, Pehkosen mielestä opettajan perusrooli on pysynyt hyvin samanlaisena.

– Opetus on aina perustunut opettajan ja oppilaan väliseen

24 | EHYT Teema 1/2014

vuorovaikutukseen, ja sellaista se on edelleen. Vaikka verkko-opettaminen lisääntyy, mikään ei korvaa henkilökohtaista vuorovaikutusta, Pehkonen sanoo.

Paljon on muuttunutkin: tiedon määrän moninkertaistuttua ei opettaja enää ole samanlainen tiedonjakaja ja välittäjä kuten aiemmin.

Hänen tehtävänsä on pikemminkin auttaa oppilasta löytämään tarvitsemansa tieto.

– Käsitykseni mukaan ammattioppilaitoksissa on myös opettajia, joiden työkokemus ei ole ihan tästä päivästä. Opetustyö vaatii opettajalta täysipainoista paneutumista, jolloin oman ammatillisen osaamisen päivittäminen saattaa jäädä taka-alalle. Tämä on kuitenkin tarpeellista, sillä välineet, materiaalit ja tekninen kehitys menevät koko ajan huikeasti eteenpäin.

Kun Pehkonen haastatteli yhteisiä aineita opettavia opettajia, hän törmäsi mielenkiintoiseen seikkaan.

Yleisaineita opettavat kertoivat olevansa halukkaita menemään työharjoitteluun samoihin paikkoihin kuin oppilaansa, jotta osaavat opettaa juuri oikeita asioita.

– Työelämälähtöisyydessä voidaan mennä hyvin eriytyneeseen maailmaan, mikä voi olla motivoinnin kannalta hyvä asia. Koska koulutuksen pitäisi kuitenkin antaa monipuolisia mahdollisuuksia elämään, täsmäkouluttaminen vähän huolestuttaa. Osaaminen ei saa olla liian rajoittunutta. Emmehän tiedä, mikä ala milloinkin vetää.

Ohjausta työelämän vaatimiin taitoihin Pitkälän mielestä opettajan työssä keskeisiä ovat työelämässä tapahtuvat muutokset ja se, että opetuksen pitää tukea työelämässä vaadittavia taitoja yhä vahvemmin.

– Perinteinen lähiopetus on vähenemässä ja opettajasta tulee pikemminkin ohjaaja. Opetuk-

sesta tulee henkilökohtaisempaa, ja työ lähtee enemmän opiskelijan tarpeista. Myös keskeyttämisten ehkäisemiseen liittyvät työpajat tekevät työstä henkilökohtaisempaa, kun opintopolkuja mietitään yksilökohtaisesti, Pitkälä kuvailee.

Työelämätaitoihin kuuluvat oikeuksien ja velvollisuuksien tuntemisen lisäksi taito työskennellä muiden kanssa.

– Kyky kommunikoida ja kyky yhteistyöhön ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Kasvatusta pitäisikin suunnata juuri yhteisöllisyyteen, koska elämme yhteisöissä ja yhteiskunnan jäseninä. Eri ammatit vaativat erilaista osaamista, mutta ei kenellekään ole haittaa hyvistä vuorovaikutustaidoista.

Pitkälä toivoo myös, että hyvinvointia lisääviin terveellisiin ja säännöllisiin elintapoihin kiinnitettäisiin huomiota niin kotona kuin koulussa. Tämä vaikuttaa myöhemmin työssä jaksamiseen.

Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän mielestä kodilla on pääkasvatusrooli ammattiin opiskelevien kohdalla jo senkin vuoksi, että valtaosa nuorista on vielä alaikäisiä.

Kasvatustieteen yliopistonlehtori Leila Pehkonen on haastatellut ammattioppilaitosten opettajia tutkimustaan varten.

EHYT Teema 1/2014 | 25

Mukava ryhmä tukee opiskelua Suurin osa koulujen ja oppilaitosten arjen pulmista johtuu heikosti toimivista ryhmistä, uskoo nuorisotyönohjaaja Juha Jutila.

Ryhmädynaamisilla interventioilla ryhmiä voidaan eheyttää paremmin toimiviksi.

Minna Saano Kuva Matti Immonen

A

mmatillisissa oppilaitoksissa tehtävä sosiaalinen nuorisotyö on kirkon erityisnuorisotyönohjaaja Juha Jutilan erityisosaamista. Hän on käyttänyt ryhmädynaamisia interventioita menestyksekkäästi vuodesta 2007.

Kutsuimme Keski-Uudenmaan koulutusyhtymän Keudan ammattiopiston lehtorin Katja DanskaHonkalan haastattelemaan Jutilaa ryhmädynaamisista interventioista.

Danska-Honkala opettaa nuorisoja vapaa-ajan ohjaajaopiskelijoita, vastaa oppilaskuntatoiminnasta ja järjestää ryhmäytyksiä Keudassa aloittaville ryhmille.

malli, jonka käytöstä muut alkavat ihannoida.

Jos luokkaan tulee myöhemmin lisää oppilaita, voidaan ryhmäytys tarvittaessa tehdä uudelleen.

Katja Danska-Honkala: Olet sanonut, että aloittavien opiskelijoiden ryhmäyttämiseen kannattaa panostaa ja että ryhmäyttäminen kannattaa tehdä jo opintojen ensimmäisellä viikolla. Olen samaa mieltä, mutta miksi näin on?

Juha Jutila: Ryhmät alkavat muotoutua heti, kun opiskelijat ensimmäisen kerran tapaavat. Mitä myöhemmin ryhmäytys tehdään, sitä tiiviimmiksi ryhmät ovat jo ehtineet muotoutua, eivätkä aina toivotulla tavalla.

Ryhmässä saattaa esimerkiksi valikoitua johtajan rooliin sellainen henkilö, jonka käytös ei koulun kannalta ole kovin myönteistä – esimerkiksi paljon lintsaava henkilö.

Hänestä voi tulla ryhmän rooli-

Olet tehnyt myös paljon ryhmädynaamisia interventioita. Mitä ne ovat ja milloin interventio on paikallaan?

Ryhmädynaamisilla interventioilla voidaan korjata rikki menneitä ryhmiä paremmiksi ja eheämmiksi vaikuttamalla ryhmän dynamiikkaan ja ryhmärooleihin, muokkaamalla ryhmän toimintaa haluttuun suuntaan ja tukemalla orientoitumista opiskeluun. Harjoitukset voivat olla samankaltaisia kuin ryhmäyttämisessä, mutta usein ne ovat pitempikestoisia.

Interventiot tulevat kyseeseen silloin, kun ryhmäyttämisestä huolimatta kaikki ei ole mennyt toivotulla tavalla. Opettaja saattaa olla ryhmän kanssa vaikeuksissa tai ryhmässä voi olla kiusaamista,

26 | EHYT Teema 1/2014

Mitä hyvin ryhmäytynyt ryhmä merkitsee opettajalle?

Opettaja saa ryhmätyksessä tietoa siitä, millainen tunnelma ryhmässä on ja miten eri yksilöitä kannattaa huomioida. Hyvin ryhmäytynyt ryhmä helpottaa opettajan työtä, kun järjestyshäiriöt, lintsaaminen, kiusaaminen ja muut epätoivottavat ryhmäilmiöt vähenevät. Joukossa tyhmyys tiivistyy -käytös jää pois, koska ryhmä pystyy ilmaisemaan itseään myönteisillä tavoilla.

ilkivaltaa ja poissaoloja. Poissaolot ja myöhästelyt ovat mielestäni hyvä indikaattori. Jos ryhmällä on kivaa, tullaan kouluun tapaamaan kavereita ja samalla kuin huomaamatta myös opitaan asioita. Jos poissaoloja on paljon, kertoo se siitä, ettei ryhmässä viihdytä.

Interventioissa tärkeintä on tutkia, mikä on ryhmän kysymys; onko johtaja sellainen, joka ei koulun mielestä sovellu johtajaksi vai onko joku kenties niin syrjäänvetäytyvä, ettei häntä oteta toimintaan mukaan? Näihin tilanteisiin valitaan harjoitteita, joilla esille nousseisiin kysymyksiin voidaan pureutua. Harjoitteiden jälkeen pidetään purkukeskustelu ja muutaman päivän jälkeen vielä palautekeskustelu.

Paljon puhutaan kiusaamisesta ja nuorten yksinäisyydestä. Mikä rooli ammattikoulun ryhmällä on näiden ehkäisyssä?

Jos ryhmä kokee, että se tarvitsee kaikkia jäseniään – mikä on harjoitteiden tavoite – niin ei ole tarvetta kiusata toista. Sekin voi olla osa ryhmän toimintaa, että kavereiden kanssa lähdetään istumaan iltaa ja pyydetään kaikkia mukaan, koska muuten ryhmän yhteenkuuluvuus vaurioituu.

Ryhmä, jossa jäsenet luottavat toisiinsa, on hyvin estoton eikä esimerkiksi tarvitse alkoholia viihtyäkseen.

Kerro jokin mieleenpainunut ryhmäytymisohjauskokemus?

Eräässä ammattikoulun luokassa oli paljon luvattomia poissaoloja, ja osa ryhmästä oli jo keskeyttänytkin opintonsa. Interventiopäivän alkaessa pojat olivat aika yrmyjä, mutta viimeisessä harjoitteessa he jo laskivat pyllymäkeä, kahlasivat lumihangessa ja nauroivat katketakseen. Siinä pulppusi isoilta miehiltä aito lapsen riemu, ja se jäi kyllä mieleen.

Ryhmä, jossa jäsenet luottavat toisiinsa, on hyvin estoton eikä esimerkiksi tarvitse alkoholia viihtyäkseen.

Opiskelijat kannattaa ryhmäyttää heti opintojen alussa, sanovat lehtori Katja Danska-Honkala ja erityisnuorisotyönohjaaja Juha Jutila.

EHYT Teema 1/2014 | 27

gallup Opiskelijat äänessä

Viola ja Matias, Tikkurilan lukio, Vantaa

”Koulussa pitäisi olla paikka, johon voisi antaa palautetta” Millainen käsitys ammattioppilaitoksessa ja lukiossa opiskelevilla nuorilla on mahdollisuuksistaan osallistua ja vaikuttaa? Kysyimme asiaa viideltä opiskelijalta.

1. Jos sinulla olisi parannus­ ehdotus oppilaitoksesi toimintaan, miten veisit asiaa eteenpäin?

2. Toimiiko oppilaitoksessasi oppilaskunta? Tiedätkö, millaisia asioita se hoitaa?

3. Keskustellaanko oppilaitoksessasi siitä, miten yhteisiin asioihin voi vaikuttaa?

4. Seuraatko tiedotus­väli­ neistä yhteiskunnallisia asioita?

Minna Saano Kuvat Jari Härkönen ja Minna Saano

28 | EHYT Teema 1/2014

Viola Karjalainen, 16

Matias Olkkonen, 18

1. Mielestäni täällä koulussa pitäisi olla joku paikka, johon voisi suoraan antaa palautetta. Mutta kun sellaista ei ole, niin kertoisin varmaan jollekin opettajalle. Jos itse kuuluu tai joku kaveri kuuluu oppilaskuntaan, sitä kautta voi tietysti vaikuttaa.

2. Oppilaskunta toimii, mutta en oikeastaan tiedä, millaisia asioi­ta se hoitaa. Meille ei kerrota, mitä siellä on saatu aikaan, vaan sanotaan, että jos osallistut oppilaskuntatoimintaan, saat vaikuttaa. Meille ei ole annettu ohjeita siitä, miten oppilaskunnan kautta vaikutetaan.

3. Jonkin verran puhutaan ryhmänohjaustuokioissa ja tietysti yhteiskuntaopin tunneilla.

4. Jonkin verran seuraan. Yhteiskunnalliset asiat vähän kyllä kiinnostavat. Pääasiassa katson uutiset televisiosta tai luen niitä netistä, joskus myös lehdistä.

Joskus tulee katsottua televi­ siosta myös ajankohtaisohjelmia.

1. Ottaisin yhteyttä tiettyihin opettajiin tai rehtoriin tai voisin jutella oppilaskunnan jäsenten kanssa. Jos haluaisin itse vaikuttaa, pyrkisin oppilaskuntaan.

2. Toimii. Se hoitaa aika paljon tapahtumia, kuten abi-risteilyt, abi-gaalat, naamiaiset, vappugaalat, sadan aamun -bileet ja mitä näitä nyt on. Hommaa meille lippuja niihin tilaisuuksiin.

3. Esimerkiksi nuorisovaltuustovaalien aikaan on kysytty, onko kiinnostuneita asettumaan ehdolle ja kerrottu, että siellä pystyy hyvin vaikuttamaan Vantaan asioihin. Jotkut opettajat tekevät kurssin jälkeen kyselyn siitä, mitä mieltä kurssista on ja mitä siinä voitaisiin parantaa.

4. Iltalehteä selaan kännykällä.

Tärkeimmät uutiset luen Hesarista, ja Kymmenen uutiset tulee yleensä katsottua.

Evita, Oona ja Kim, Stadin ammattiopisto, Helsinki

Evita Mascitti, 20

Oona Kastari, 17

Kim Suominen, 23

1. Ensin varmaan kertoisin opettajille ehdotuksestani. Jos ehdotus liittyisi ruokailuun, kertoisin siitä ruokalan henkilökunnalle.

Tutoreille ja oppilaskunnalle voisin myös kertoa asiasta.

2. Kyllä toimii. Itse en ole oppilaskunnan toiminnassa mukana, joten en tiedä sen tehtäviä tarkkaan, mutta se auttaa opiskelijoiden ongelmissa ja järjestää tapahtumia.

3. Ei täällä juurikaan keskustella yhteisistä asioista. No, yhteiskuntaopissa yhteiskunnasta tietysti puhutaan, mutta jos on jokin tietty ala, esimerkiksi moottorijakso, niin ei siellä yleisiä asioita käsitellä. Mutta minusta on hyvä, että täällä on myös jonkin verran yleissivistäviä aineita.

4. Telkkaria katson melkein joka päivä, lehtiä luen välillä ja mitä nyt tietokoneella tulee oltua.

Uutiset ainakin katson joka aamu.

1. Varmaan kertoisin oppilaskunnalle tai koulun hallitukselle. Tai sitten veisin ehdotuksen jonkun opettajan tai koulutuspäällikön kautta eteenpäin.

2. Mielestäni meillä toimii oppilaskunta, joka varmaan edistää oppilaiden hyvinvointia ja sitä, että täällä koulussa viihdytään.

3. Eipä meillä oikeastaan keskustella mitään yhteisistä asioista tai niihin vaikuttamisesta.

Olemme enimmäkseen hallissa tekemässä duunia, sillä opiskelu täällä on enemmän työntekoa ja työharjoittelussa käymistä kuin koulunkäyntiä. En oikeastaan kaipaa mitään muuta tähän opiskeluun, näin tämä toimii ihan hyvin.

4. Kyllä seuraan joitakin asioita.

Välillä tulee katsottua telkkaria tai kuunneltua radiota, jos se on autossa auki, ja puhelimesta luen lehtiä. Enimmäkseen varmaan katson uutisia.

1. Ihan kuraattorin puheille menisin. Oppikirjojen kierrättämistä olen ehdottanut, ja hänelle kerroin asiasta.

2. Oppilaskunta toimii kyllä. Se järjestää sosiaalisia tapahtumia, ainakin ykkösten tutustumispäivän, risteilyn ja karaokea ruokalassa.

3. Sitä ei ole tullut vastaan, mutta kuraattori kyllä joka väliin toteaa, että tulkaa puhumaan, jos on jotakin. Ei yhteisistä asiois­ta täällä koulussa kauheasti puhuta, eikä siihen minun mielestäni ole tarvettakaan. Kyllä opettajat sanovat, että palautetta saa antaa, mutta kaikki toimii täällä tosi hyvin.

4. Uutisia seuraan. Luen Hesarin ja iltalehdet, ja radiota tulee välillä kuunneltua. Netistä selaan Hesarin etusivun noin tunnin välein.

EHYT Teema 1/2014 | 29

Tarvitsetko Ammattilaista?

Koulutuksia

Luentoja

Ryhmäilmiö Toimiva ryhmä antaa työrauhaa ja tehostaa opiskelua. Hyvässä ryhmässä nuori voi turvallisesti opetella vuorovaikutusta, argumentointitaitoja sekä saada palautetta ja näiden kautta lisätä itsetuntemustaan. Ryhmäilmiö-mallin perustana on tuntirakenne, jonka avulla ryhmänohjaajat voivat rakentaa yhteisöllisyyttä suunnitelmallisesti sekä käsitellä erilaisia ajankohtaisia tai ryhmästä nousevia aiheita. Koulutuksen kesto on kaksi tuntia.

Arjessa vai syrjässä? Luento käsittelee sitä miten päihteet, yhteisöt ja nuorten hyvinvointi liittyvät toisiinsa.

Kulttuuriset ja sosiaaliset näkökulmat antavat lisää ymmärrystä siihen, miten nuoret kokevat lähiympäristöään ja mitä he aikuisilta ja ammattilaisilta toivovat.

Päihdeilmiö Koulutus on kahden tunnin mittainen

kokonaisuus, joka sisältää koulutusmateriaalin sekä käytännön ohjeet Päihdeilmiön pitämiseen opiskelijaryhmille.

Päihdeilmiö perustuu vuorovaikutukseen ja nuorten omien näkökulmien huomioimiseen. Päihdeilmiön kautta keskustellaan siitä, miten päihteet liittyvät sosiaaliseen toimintaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

HUUGO-ohjelma Oppilaitos on monen työpaikka.

Vaativassa työssä jokaisen työkyky ja työssä jaksaminen ovat tärkeitä. Joskus myös päihteet voivat vaikuttaa työhyvinvointiin – siksi on tärkeää, että työyhteisössä osataan ehkäistä ja ratkaista päihdeongelmia. HUUGO-ohjelman tarjoamat koulutukset esimiehille, työsuojeluhenkilöstölle ja koko työyhteisölle auttavat tässä. Koulutuksissa käsitellään muun muassa, miten päihdehaittoihin voidaan puuttua ajoissa ja miten päihdeohjelmasta otetaan täysi hyöty irti.

30 | EHYT Teema 1/2014

Ryyppäämällä ryhmäksi? Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuureihin. Luento avaa ”Ryyppäämällä ryhmäksi” -julkaisun teemoja ja syventää niitä. Sopii erityisesti ehkäisevää päihdetyötä tekeville sekä nuorten ja nuorten aikuisten kanssa toimiville.

Ammattiosaajan hyvä elämä Miten tukea opis-

kelijoita löytämään omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan? Mikä merkitys on kutsumuksella? Näitä kysymyksiä käsitellään ”Ammattiosaajan hyvä elämä” -julkaisun pohjalta. Luento sopii erityisesti opintoohjaajille, opettajille ja kuraattoreille, niin yläkouluissa kuin toisella asteella, mutta myös kaikille muille nuorten kanssa toimiville.

Lisätietoja luennoistamme ja koulutuksistamme: www.ammattilainen.fi www.huugo.fi www.ehyt.fi

Umpiperistä yhtäläisiin mahdollisuuksiin Kahdesta täysin erillisestä koulutuslinjasta – yliopistoopintoihin valmistavasta lukiosta ja ammattiin valmistavasta ammattikoulusta – on kehittynyt tasapuoliset jatkokoulutusmahdollisuudet antava keskiasteen koulutus.

Katariina Krabbe

Lukion ja ammatillisen koulutuksen vaiheita Lukio 1998 Lukion ja ammattikoulun kaksoistutkinto 1994­–1996 Mahdollisuus siirtyä luokattomaan lukioon

Toisen asteen opiskelijoiden määrät vuonna 2013

1994 Ajallisesti hajautettu ylioppilastutkinto 1982 Kurssi­ muotoinen lukio

108 000 137 900 128 000

Yhteensä 373 900 opiskelijaa

Oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa

peruskoulutuksessa oli 137 900 opiskelijaa.

Näyttö-, ammatti- ja erikoistutkintoja sekä oppisopimuskoulutusta suoritti 128 000 opiskelijaa.

1975 Lukion linjajako kieli- ja matemaattiseen linjaan poistettiin 1940-luku: Linjajako lukioihin

Ammatillinen koulutus 2006 Ammattiosaamisen näytöt kaikissa ammatillisissa perustutkinnoissa 2010 2000 1990 1980 1970 1960 1950 1940 1930 1920 1910 1900

Lukioissa oli 108 000 opiskelijaa.

2001 Ammatillisten perustutkintojen laajuudeksi 120 opintoviikkoa (3-vuotinen ammattikoulu) 1982–88 Keskiasteen uudistus, ammatilliseen koulutukseen parikymmentä peruslinjaa, kaikki ammattitutkinnot antavat jatko-opintokelpoisuuden 1958 Ammattioppilaitoslaki määräsi kunnille ammatti­koulu­velvollisuuden 1920-luku: Yritykset perustivat ammattioppilaitoksia 1920 Asetukset ammatteihin valmistavista kouluista, yleisistä ammattilaiskouluista ja ammattioppilaskouluista

1890

Syksyllä 2013 opinnot aloitti yhteensä 87 900 opiskelijaa 51 900

36 000

Oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa aloitti 51 900 opiskelijaa.

Lukioissa aloitti 36 000 opiskelijaa.

Lähde: Opetushallituksen lehdistötiedote 12.8.2013

1874 Ylioppilas­ kirjoitukset siirrettiin lukioiden järjestettäviksi

1880

1852 Ensimmäinen kirjallinen, lukion oppimäärään sidottu ylioppilastutkinto

1850

1870 1860

1840 1830 1820 1810 1800

1868 Ammattikuntalaitos lakkautettiin 1810-luvulta alkaen: yhteisöt, järjestöt ja yksityiset ihmiset osallistuivat ammatillisten oppilaitosten perustamiseen

1800-luvun alkupuoli: Ammattikuntalaitoksen kukoistuskausi. Kaupunkien käsityöläiseksi pääsi vain mestarin ohjauksessa ensin oppipoikana ja sitten kisällinä.

EHYT Teema 1/2014 | 31

Ystäväpiiri

muokkaa lukiolaisen suhtautumista päihteisiin Vuonna 2012 käynnistyi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä hanke, jonka tavoitteena on tuoda ehkäisevää päihdetyötä lukioihin. Hanke selvitti lukiolaisten päihteiden käyttöä ja tuotti raportin Lukiolaiset ja päihteet – Laadullinen selvitys opiskelijoiden ja opettajien näkemyksistä.

Katja Reinikainen Kuvat Ehyt ry ja Lehtikuva

E

nnen selvitystä ei juuri ollut saatavilla laadullista tietoa lukiolaisten päihteiden käyttötavoista tai juhlimiskulttuureista eikä siitä, millaisia ehkäisevän päihdetyön menetelmiä oppilaitoksissa kaivataan.

Lukioissa vietetään tiettyjä perinteiksi muodostuneita juhlia, siirtymäriittejä, joiden yhteydessä esiintyy usein päihteiden käyttöä.

Nuorten mukaan valistus ei nykyisellään palvele heidän tarpeitaan.

Lukion alkaessa vietetään monissa kouluissa uusien opiskelijoiden tapahtumia kuten nahkiaisia, orjamarkkinoita, ökötyksiä, nasutuksia tai mopojuhlia. Toisena vuonna taas vietetään vanhojen tansseja ja kolmantena penkinpainajaisia eli penkkareita.

Raportissa käsitellään muun muassa vanhojen tanssien ja penkkareiden eroa: vanhojen tansseissa juominen kuuluu lukiolaisten mielestä vasta jatkoille, mutta penkkareiden kohdalla sen nähdään olevan olennainen osa tapahtumaa.

32 | EHYT Teema 1/2014

Selvitys tuo kaivattua lisätietoa suomalaisten nuorten ja erityisesti lukiolaisten suhtautumisesta päihteisiin. Siitä ilmenee muun muassa se, miten ystäväpiirin tottumukset muokkaavat lukiolaisten suhtautumista päihteiden käyttöön. Alle 18-vuotiaiden kohdalla raittiiden osuus on ollut kasvussa viime vuodet, mikä näkyy myös selvityksen aineistossa.

– Tästä kehityksestä huolimatta alkoholinkäyttö näyttäytyi nuorten puheessa pääosin tapana, jonakin ”joka on aina ollut”, sanoo EHYT ry:n Lukio-hankkeen projektikoordinaattori ja selvityksen tekijä Eeva Kolttola.

Nuoret, joiden lähipiirissä on raittiita ystäviä, suhtautuvat juomattomuuteen myönteisemmin.

Kannabikseen nuoret suhtautuvat kaksijakoisesti: osalle se on edelleen huume, josta halutaan pysyä erossa, osalle taas kaveripiirin arkipäivää, helposti saatavaa ja halpaa.

Kannabiksen käyttö ja asenteet sitä kohtaan sekä nuorten näkemykset raittiudesta ovat aiheita, joihin pyritään hankkeen jatkotoimissa tarttumaan.

Selvityksen aineisto koostuu kolmelle opettajaryhmälle ja yhdeksälle opiskelijaryhmälle pidetyistä

keskusteluista. Ryhmissä oli 3–5 osallistujaa kussakin: opettajia oli yhteensä 10 ja opiskelijoita 40. Osallistujat olivat neljältä eri koululta Vantaalta ja Oulusta. Keskustelut keskittyivät kolmeen teemaan: lukion juhlat, kannabis ja raittius.

Opettajat keskustelivat raittiuden sijaan vastuukysymyksistä.

Nuorten mukaan valistus sellaisena kuin he sen ovat kohdanneet, ei palvele heidän tarpeitaan.

Keskeisin tekijä nuorten päihdekulttuurin synnyssä on useimmiten heidän keskinäinen tapansa olla sekä luoda merkityksiä ja arvostuksia. Lukiolaiset – etenkin pojat – viittasivat monessa kohtaa keskusteluja joistakin lähteistä peräisin oleviin faktatietoihinsa alkoholintai kannabiksen käytöstä, joten myös päihteiden kohdalla medialukutaito ja lähdekritiikki korostuvat.

Keskusteluun halutaan ajattelutavan muutosta Ehkäisevä päihdetyö ei ole vain tiedon jakamista vaan pieniä arkisia tekoja, välittämisen osoittamista ja avointa keskustelua, johon ei tarvita erityistä pätevyyttä.

Lukio-hankkeen selvityksen tavoitteena oli tuottaa lukiolaisten juhlimiskulttuureista ajantasaista

Kuva: Pekka Sakki / Lehtikuva

Penkkariajelulla pitää olla mukana turvallisuudesta vastaava henkilö.

tietoa, jota voitaisiin hyödyntää ehkäisevän päihdetyön kehittämisessä. Lukion terveystiedon ensimmäisellä, kaikille pakollisella kurssilla päihteitä käsitellään vain kansanterveyden näkökulmasta.

Nuori saattaa valmistua lukiosta perehtymättä lainkaan päihteiden käyttöön liittyvään tematiikkaan.

EHYT ry kannustaa kaikkia lukioita laatimaan oman päihdesuunnitelman, jonka linjaukset ovat koko henkilökunnan tiedossa. Näin esimerkiksi yksittäisen opettajan on helpompi toimia koulun arjessa.

– Nuoret odottavat aikuisilta puuttumista ja rajoja. Kaikki opettajat eivät kuitenkaan usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa, Kolttola toteaa.

Opiskelijoiden lisäksi osa opettajista kaipasi valistusmateriaaliin enemmän kertomuksia, elokuvia ja toiminnallisempia kasvatusmenetelmiä, kuten työpajoja ja teemapäiviä. Kolttolan mukaan käydään

rajanvetoa siitä, miten kasvatus jakautuu kodin ja koulun kesken.

– Osa aineenopettajista kokee päihdeasioista puhumisen itselleen vieraaksi. Tilanne on ongelmallinen, sillä luokattomassa lukiossa valtaosan opetuksesta hoitavat juuri aineenopettajat.

Opettajat kaipaavat ajantasaista tietoa Hankkeen pyrkimyksenä on vahvistaa lukio-opettajien kokemuksia itsestään kasvattajina, joiden toimilla on merkitystä myös ehkäisevän päihdetyön osalta. Opettajat kertoivat keskusteluissa kaipaavansa muun muassa ajantasaista tietoa nuorten päihteiden käytön nykytilasta. Tällaista tietoa tarjoavat esimerkiksi Kouluterveyskysely ja Nuorten terveystapatutkimus.

Tuloksista kannattaa keskustella sekä opettajanhuoneessa että opiskelijoiden kanssa. Keskustelun tukena voi käyttää aiheen asian-

tuntijoita. Esimerkiksi EHYT ry:n HUBU®-kouluttajat tapaavat työssään kouluilla vuosittain tuhansia lapsia ja nuoria, opettajia ja vanhempia.

Käytännön suosituksia päihdeasioiden käsittelemiseen lukioissa on työstetty Lukio-hankkeessa vuoden 2013 aikana. Kolme tähän mennessä keskeiseksi noussutta tekijää ovat päihdesuunnitelman laatiminen koululle, koulun oman linjan muodostaminen eli keskustelu asiasta ja toimintatapojen määrittely sekä ylöskirjaaminen ja ehkäisevän päihdetyön näkeminen laajemmin osana yleistä hyvinvointia.

Selvästi yhdessä Oulun lukioissa Oulu oli toinen selvityksen aineistonkeruun paikkakunnista, minkä lisäksi kaupungissa on ollut aktiivista toimintaa lukioiden ehkäisevään päihdetyöhön liittyen. Vuosi EHYT Teema 1/2014 | 33

Kuva: Seppo Samuli / Lehtikuva

Hyviä perinteitä voi jatkaa myös päihteettömänä.

2013 on Oulun lukiolaisten Selvästi yhdessä -teemavuosi, jonka tavoitteena on nuorten hyvinvoinnin ja päihdetietouden lisääminen.

Teemavuoden työryhmä on ideoinut kiertueen, joka toteutetaan teemapäivän muodossa kaikissa Oulun lukioissa. Työryhmään kuuluvat lukiojohtaja, rehtorien edustaja, opinto-ohjaajien edustaja, koulupsykologit ja -kuraattori sekä kolmen lukion opiskelijoita. Yhteistyössä mukana ovat Liikenneturva, koulupoliisit ja EHYT ry.

– Tavoitteena on hoksauttaa ja havahduttaa nuoria siihen, millaisia mahdollisuuksia päihteettömyydellä on vaikuttaa omaan hyvinvointiimme, sanoo työryhmän puheenjohtaja, opinto-ohjaaja Mervi Tuomela.

Tuomelan mukaan Oulun lukioilla on ollut monenkirjavaa käytäntöä penkkaripäivän ja vanhojenpäivän suhteen.

– Viime keväänä teimme yhteisen ohjeistuksen Selvästi yhdessä -teemavuoden puitteissa Oulun kaupungin lukioiden penkkaripäivään. Tavoitteena oli yhdenmukaistaa eri lukioiden käytänteitä

34 | EHYT Teema 1/2014

ja tehostaa valvontaa koulupäivän aikana.

Penkinpainajaiset ovat koulun, sen opettajien, opiskelijoiden ja huoltajien yhdessä järjestämä tilaisuus, jota ohjaavat samat lait, asetukset ja järjestysmääräykset kuin tavallista koulupäivääkin.

Myös EHYT ry:n Oulun aluekoordinaattori Sinikka Korpela tuntee paikalliset lukiot. Hän arvioi, ettei päihteisiin liittyvistä

ehyt katsa uksia

1/2013

Eeva Kolttola

Lukiolaiset ja päihteet Laadullinen selvity s opiskelijoiden ja opettajien näkem yksistä

Lukiolaiset ja päihteet -raportin voi ladata osoitteesta www.ehyt.fi/lukio-hanke.

ongelmista voi lukioissa toisinaan edes keskustella leiman pelossa.

Korpela muistuttaa, ettei alle 18-vuotiaan päihteidenkäyttöä pidä sallia vaieten.

– Lain mukaan melkein aikuisia nuoria ei ole olemassa – on vain alaikäisiä ja täysi-ikäisiä. Hyviä perinteitä voi jatkaa myös päihteettömänä.

Tuomela muistuttaa, että poliisi vaatii penkkariajelulle muun muassa vastuuhenkilöt valvomaan turvallisuusohjeiden noudattamista. Ajelulle ei saa osallistua päihteiden vaikutuksen alaisena.

– Penkkareiden jälkeen saimme pääosin positiivista palautetta eri kouluilta. Yhteisesti sovittujen sääntöjen olemassaolo helpottaa kaikkien toimintaa.

Viime kevään kokemuksen pohjalta opettajat ovat suhtautuneet yhteisiin käytäntöihin myönteisesti. Tuomelan mukaan jokaisessa lu­kiossa täytyy kuitenkin miettiä koulun omia perinteitä ja toiminta­ tapoja sekä huomioida niitä myös yhteisten käytänteiden rinnalla.

– Uskon, että päihdesuunnitelman ja käytäntöjen osalta löydetään kaikille kouluille toimiva malli.

Tulemme varmasti jatkamaan yhteisten ohjeiden käytäntöä myös jatkossa, ja sitä kautta jokaiselle lukiolle muodostuu juhlapäivien toimintatavoistakin perinne.

Kun koulun tapahtumat on kirjattu päihdesuunnitelmaan, on sitä helppo aina noudattaa. Juhlien mahdollinen illanvietto ei ole enää koulun toimintaa. Juhlapaikkojen turvallisuudesta huolehtivat juhlapaikan henkilökunta ja järjestäjät.

– Toiveena toki on, että Oulun lukiolaiset ottavat ilon irti penkkareista päihteettömästi myös koulupäivän jälkeen, jatkaa Tuomela.

kolumni

Timo Hämäläinen

Kompleksiteettikuilu eli pallo hukassa

V

Elämän­ hallintaa pitäisi opettaa kouluissa nykyistä enemmän.

iestintää ja järjestelmiä tutkivat asiantuntijat varoittavat kompleksiteettikuilusta, joka kasvaa monimutkaistuvan maailman ja ihmisen rajallisen henkisen kapasiteetin välille.

Elämänhallinnan vaikeus on tavallisen ihmisen kompleksiteettikuilu.

Yhteiskunnan monimutkaistuminen, nopeutuminen ja kasvanut epävarmuus ovat lisänneet hallinnan ja tulkinnan ongelmia. Tilanne rassaa niin kansalaisia, organisaatioiden päättäjiä kuin maiden hallituksiakin.

Yksinkertaisesti sanottuna: meillä on pallo hukassa.

Yksilötasolla kompleksiteettikuilu ilmenee elämänhallinnan ongelmina, jotka ovat yhä yleisempiä nuorten keskuudessa.

Taustalta löytyy kaksi selvää syytä.

Jos aikuisen taidot elämänhallinnassa ovat vajavaiset, ei hän osaa siirtää taitoja lapsilleen. Nuorilta puolestaan puuttuu elämänkokemus. Nuorten etuna kuitenkin on, että he voivat aloittaa puhtaalta pöydältä ilman vanhojen toimintamallien rasitteita.

Vastuu elämänhallinnan opettamisesta kuuluu vanhemmille ja kouluille. Molemmat kaipaavat tuekseen tietoa elämänhallinnan kysymyksistä ja ratkaisuista.

Haastan tieteentekijät nostamaan katseensa yhä syvemmälle pureutuvista

teemoista ja entistä yksityiskohtaisemmista aiheista. Jotta vanhemmat oppisivat paremmin hallitsemaan omaa arkeaan ja tukemaan lastensa elämänhallinnan taitojen kehittymistä, tarvitsemme uudenlaista tutkimusta. Se käsittelee kokonaisvaltaisesti arjen hallinnan ongelmia ja etsii niihin ratkaisuja yhdistämällä ennakkoluulottomasti tietoja ja taitoja.

Elämänhallintaa pitäisi myös opettaa kouluissa nykyistä enemmän.

Hankaluus on siinä, että elämänhallinta muodostuu erilaisista arjen tekemisistä ja näiden yhteen sovittamisesta.

Sellaisena elämänhallinta putoaa eri oppiaineiden välimaastoon. Kotitalousopetus ja yhteiskuntaoppi pääsevät lähimmäksi elämänhallinnan kysymyksiä ja vastauksia, mutta moni tärkeä seikka jää niissäkin käsittelemättä.

Ehkä kouluihin pitäisi kehittää oma arkielämän taitojen oppiaine.

Opetuksen lisäksi yhteiskunnan kannattaisi kiinnittää huomio perhepolitiikkaan. Perheitä arjessa – esimerkiksi äidin sairastuttua – auttaneita julkisia tukipalveluja on ajettu alas 1970-luvun jälkeen, vaikka arkielämän haasteellisuus on selvästi lisääntynyt. Mahdollisuus kotitalousvähennykseen paikkaa tilannetta vain osittain. Uskon, että arjen tarpeisiin räätälöidyille julkisille ja yksityisille palveluille on tulevaisuudessa kovasti kysyntää.

Kompleksiteettikuilun ylittäminen edellyttää isoja muutoksia: ajattelu- ja toimintatavan uudistumista sekä oppimisprosessin tehostamista. Silti se kannattaa.

Mikäli tilanteelle ei tehdä mitään, kärjistyneet elämänhallinnan ongelmat lisäävät kansalaisten terveysongelmia, syrjäytymisiä ja valtiontalouden ongelmia – puhumattakaan kansalaisten hyvinvointitappioista.

Timo Hämäläinen johtava asiantuntija Sitra

EHYT Teema 1/2014 | 35

ANTTI M

AU N U

AN N I SE

LI N

SA U N N A K KI M

ELINTÄRKEÄ KOULUTUS AMMATTIOPPILAITOSTEN OPETTAJILLE. ILMAINEN • KESTO 2H • RYHMÄNOHJAAJILLE ryhmailmio.fi

AR I