Suomi on metsien peittämä maa – vai onko?

TEKSTI: Neea Nukarinen

Suomen metsissä elävistä lajeista jopa 833 on uhanalaisia, totesi Suomen ympäristökeskus vuonna 2019. Lajien uhanalaisuuden pääasiallinen syy on vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun väheneminen.

Samaan aikaan metsillä menee teollisuuden näkökulmasta hyvin: sekä puuston tilavuus että metsien peittävyys Suomen pinta-alasta on kasvanut, ja metsien kasvutahti nopeutunut.

Tällaiset tilastot eivät kuitenkaan näe metsää puilta. Teollisuuden näkökulmasta metsä on puumassaa – ei vuosituhansien aikana kehittynyt monimuotoinen ekosysteemi. Meneillään on prosessi, jossa metsän merkitys on typistymässä lajiköyhäksi ja tuottavuutta laskevista lahopuista siistityksi teollisuuden raaka-ainevarastoksi. Kun luonnollinen metsä korvataan yhden puulajin talousmetsällä, katoaa metsien lajeilta niiden tarvitsema kasvuympäristö.

Vuonna 2021 Suomen metsistä hakattiin puuta 76,3 miljoonaa kuutiota. Hakkuumäärä lähentelee ennätysvuotta 2018, jolloin vastaava luku oli 78,2 miljoonaa. Luvut ovat suuria, ja niiden kokoa voi olla hankala hahmottaa.

Esimerkiksi Äänekoskella sijaitsevalle Metsä Groupin omistamalle biotuotetehtaalle on uutisoitu tulevan 240 rekka-autollista ja 70 junavaunullista puuta vuorokaudessa laitoksen toimiessa täydellä teholla.

Vaikka metsäteollisuus on pitkään toiminut Suomen teollisuuden selkärankana, metsää ei suinkaan ole aina kaadettu tähän tahtiin: vielä 1980-luvulla metsää kaatui vuosittain 20 miljoonaa kuutiometriä vähemmän kuin nyt. Vanhojen, yli 100-vuotiaiden metsien määrä on 2000-luvulla laskenut noin 20 prosenttia. Tämä on menetys, jota on vaikea saada takaisin.

Jottei tähän prosessiin liittyvä negatiivinen julkisuus karkaisi käsistä, metsäalan yhteinen vaikuttamisprojekti le arvokkaan metsän sijasta saamme halvan, todellisuudesta vieraantuneen korvikkeen.

Metsien Suomi käynnisti tammikuussa uuden viestintäkampanjansa. Kuten on tyypillistä metsiä koskevassa mainonnassa, metsät pyritään kytkemään kampanjassa vahvasti siihen, mitä suomalaisuus on.

Metsä todellisessa merkityksessään elämää ylläpitävänä ekosysteeminä onkin vaarassa jäädä elämään ainoastaan brändinä, tietoisesti rakennettuna kansallisena identiteetin osasena.

Metsien kaupallinen käyttö toimii siten kahdella tavalla: yhtäältä metsien ekosysteemit korvataan yksitoikkoisella puumassalla, toisaalta kansallispuistojen rikkaampaan luontoon perustuvat mielikuvamme metsistä sekä rakkautemme metsiä kohtaan valjastetaan markkinoinnin käyttöön.

Metsien eliölajeille käy tässä tilanteessa huonosti, eikä Metsien Suomen esittämä tulevaisuus näytä lupaavalta. Todellisen, elämää ylläpitävän ja meille arvokkaan metsän sijasta saamme halvan, todellisuudesta vieraantuneen korvikkeen.

Pelastaaksemme ekosysteemimme meidän on siten sekä asetettava rajat metsäteollisuudelle, että torjuttava meille tarjottu valheellinen metsäkuva.