02/2009 Egonomi by Finanssi ry

PÄÄKIRJOITUS OPISKELIJAELÄMÄÄ Lähes jokaisessa opiskelijalehdessä pääkirjoitus liittyy aina opiskeluvuodenaikaan sekä menneisiin ja tuleviin tapahtumiin. Itse haluaisin tätä välttää ja kirjoittaa jotain ehkä syvempää, ehkä fiksumpaa tai ehkä jopa kantaaottavaakin. Mutta on kohdattava tosiasia: opiskelijaelämä vaan on sitä jotain ja ehdottomasti kirjoittamisen arvoista. Anna, kun kerron. Maanantaiaamuna etsiessäni peilistä syyllistä vallitsevaan olotilaan mietin kolmea viime viikkoa. Kyseinen ajanjakso alkoi ihan reippaasti kolmella kiltahuoneella asutulla vuorokaudella, joiden avulla otin työoikeudesta seitsemän opintopistettä. Hetken päästä löydän itseni Helsingistä Finanssin etelän excursiolta. Hurjahkon menon päätyttyä lauantaina aamukahdeksalta kädessäni on lentoliput Amsterdamiin. Sitä ennen on kuitenkin taas tehtävä opintopisteitä. Jälleen kolme päivää ja yötä kaverilta kopioitujen Rahoitusriskien hallinnan muistiinpanojen parissa, ja tentti nollautuu kätevästi Finassin ensimmäisillä NESU-sitseillä. Perjantaiaamuna reppu ja reissumies lähtevät jälleen. Päivä kuluu junassa tätä lehteä tehden. Jo aikaisin lauantaina olen Finnairin aamupalalla ja sunnuntaina Van Goghin museossa. Päätön meno jatkuu Amsterdamista kohti Turkua. Vastoin huhuja VVV-risteilyllä myydään opiskelijoille myös menomatkalla, ja juhla lähtee käsistä. Sillis auttaa vaivoihin, mutta niiden hoitoon on myös ”lääke”. Paluumatkalla bussissa jo usean lääkkeen otettuani syntyy idea viikonlopusta Tampereella. Mansesterissa väsymys houkuttelee käymään perjantai-illan uniklubilla ja lauantaina ollaankin sitten ihan ”Off the Hook!” Sany Pitbullin tahdissa. Sunnuntaina vanha viisaus sanoo: ”Kyllä darra porsaan kotiin ajaa!”

Santtu-Matti Korkalo Päätoimittaja

Perinteistä raakaa opiskelua siis on riittänyt – NOT. Mutta hauskanpidon ohella tuli myös 12 opintopistettä; KELA on tyytyväinen ja tuet rullaa. Voikohan työelämässä saada rahansa hauskaa pitämällä? Oli miten oli, on taas kevät ja vappu. Nauttikaamme opiskelijaelämästä.

EGONOMI 2/2009 18. vuosikerta Julkaisija: Finanssi ry

Päätoimittaja: Santtu-Matti Korkalo

Muut kirjoittajat: Aino Toppi, Aleksi Lehtola, Anssi Kiviniemi, Antti Raita, Ari Koivisto, Duff, Elina Rosenlund, Hannu Stewart, Iikka Meriläinen, Kimmo Alajoutsijärvi,Matti Pääaho, Miika Huikari, Mikko Merilä, Sini Valmari Kansikuva: Juha Snellman Taittaja: Santtu-Matti Korkalo Paino: Multiprint Oy, Oulu Painosmäärä: 140 kpl

Egonomi verkossa: www.finanssi.org/egonomi Erityiskiitokset: Simo Rajaniemi, Sini Valmari Finanssi ry Taloustieteiden tiedekunta PL 4600, 90014 Oulun yliopisto puh. (08) 553 2921 hallitus@finanssi.org

PJ-PALSTA KESÄN KYNNYKSELLÄ Takana on varsinainen elämän kevät. Siltä ainakin näin ympärilleen katsellessa tuntuu. Uskomaton määrä kaikkea kivaa on tapahtunut, jos kohta tulevaisuudeltakin toivon paljon. Uusien tuttavuuksien, kokemusten, elämysten ja muun mukavan määrä on ylittänyt odotukseni moninkertaisesti - kiitos siitä kuuluu myös teille, hyvät lukijat! Toivonkin kovasti, että mahdollisimman moni voi näin kesän kynnyksellä yhtyä ajatuksiini ja todeta takana olevien seikkailuiden olleen kaiken sen arvoisia. Finanssin osalta alkuvuosi on vierähtänyt paitsi perinteisissä, myös uuden uutukaisissa merkeissä. Olemme kaiken tavanomaisen lisäksi pyöräyttäneet käyntiin NESU-toiminnan, jonka ensimmäinen paikallinen ilmentymä olivat huhtikuussa pidetyt NESU-harkkasitsit. Sitseille saapui vieraita ympäri maata, ja meininki oli odotetusti melkoinen. VVV-risteily risteiltiin reilun neljänsadan kylterin voimin tuttuun ja ainakin enimmäkseen turvalliseen tapaan Silja Europalla. Kun kerran vauhtiin on päästy, vappuunkin on enää hetki - ja sitten koittaakin se kauan odotettu kesä! Suomen Ekonomiliitossa kulunut kevät on ollut omalta osaltani erityisen ikimuistoinen. Kolmijakoinen roolini Finanssin puheenjohtajana, SEFEn kylteritoimikunnan puheenjohtajana sekä SEFEn hallituksen jäsenenä on ollut monin tavoin haastava, mutta sitäkin palkitsevampi. Laajat verkostot ja palava intohimo vaikuttaa asioihin tuottavat tulosta kaikkien Suomen kyltereiden hyväksi. On mahdollista, että sefeläisessä opiskelijatoiminnassa ja -vaikuttamisessa tulee kuluvan vuoden aikana tapahtumaan isoja, ehkä jopa ennennäkemättömiä asioita. Huolellinen valmistelu tulee tässäkin asiassa näyttämään merkityksensä, ja odotankin lopputulokselta paljon. Palataan asiaan loppuvuodesta – pitäkää silmänne ja korvanne auki! Ylioppilasliikkeessä ensi syksyn ykköspuheenaihe on varmasti edustajistovaalit. Milloin mistäkin syystä johtuen taloustieteellinen näkyvyys ylioppilaskuntamme toimielimissä on harvoin vastannut tiedekuntamme opiskelijamäärää. Olen päättänyt tehdä ensi syksynä parhaani, että asiassa tapahtuu muutos parempaan. On täysin järjetöntä, ettemme me finanssilaiset ole saaneet ääntämme kuuluviin ansaitsemallamme tavalla edustajistossa, ylioppilaskuntamme korkeimmassa päätöksentekoelimessä. Ylioppilaskunnassamme on vuosia ollut palava tarve terävälle ja analyyttiselle mutta silti opiskelijan inhimillisen arjen sekä ylioppilaskunnan talouden pitkälläkin tähtäimellä huomioivalle päätöksenteolle. Tämä tarve ei ole viime aikoina ainakaan vähentynyt. Järjenkäyttö ei ylioppilaskuntatoiminnassakaan aina ole pahasta. Sen ei kuitenkaan tarvitse sulkea pois toisistamme välittämistä. Sen ei tarvitse sulkea pois heikompien huomioimista eikä ystävyyttä yli kaikkien rajojen. Jokaiselle opiskelijalle tulee taata mahdollisuus hyvään elämään. Missiotaan toteuttaakseen ylioppilaskuntamme on kuitenkin oltava taloudellisesti vahva. Asioista päättämään ja tätä tärkeää työtä tekemään tarvitaan osaavia ja vastuunsa tuntevia ihmisiä. Tehkäämme kaikki yhdessä ensi syksyn edustajistovaaleista riemuvoitto, jonka tuloksista saamme nauttia vielä pitkään! Äänestäkäämme ahkerammin kuin koskaan aikaisemmin - äänestäkäämme edustajistoon osaavimmat, aktiivisimmat ja vaikuttavimmat finanssilaiset! Pitäkäämme yhdessä huolta siitä, että edari on ensi kaudella myös violetti! Rakentakaamme ensi syksynä finanssilaisille parhaat vaikuttamismahdollisuudet ylioppilaskuntamme toimintaan kautta aikojen! Nyt on aika muutoksen! Tähän kaikkeen juuri sinä voit äänestämällä vaikuttaa. Voimia kevään loppukireihin ja lämpöä ja auringonpaistetta meistä jokaisen kesään – terasseilla tavataan!

E G O N O M I 3

Pääkirjoitus

Tiedekunnan ääni

Opiskelijan ääni

Duff

Ellu

Miika på bordet

Yrkän palsta

Kyllin hyvää

Kopon kuulumisia

WappuEgonomin juomapeli

Intohimojen integraatio

Perus reissulla

Kolme yötä kiltahuoneella

Höpinää tötteröön – VVV

Huomioita eräältä seurapiirimatkalta

Kooma-Allun tarinoita

Terveisiä tiskin toiselta puolelta

One Billion Dollas -pilikkikilipailu

2 / 2 0 0 9

12 34

22 28

Iikka Meriläinen Puheenjohtaja EGONOMI

1/2009

TIEDEKUNNAN ÄÄNI

OPISKELIJAN ÄÄNI TOISEN SAAPPAISSA

FINANSSIKRIISIN SEURAUKSIA KAUPPAKORKEAKOULUILLE

”Ennen kuin kritisoin jotakuta, kävelen kilometrin hänen kengissään. Jos hän suuttuu, hän on kilometrin päässä ja avojaloin.” Ensinnäkin on ihan selvää, että finanssikriisillä on vaikutuksia niin Wallstreetin ”syöttökouluille” kuin meille tänne Suomeenkin. Seuraavassa joitakin näkökulmia. Kauppakorkeakoulut ovat perinteisesti pärjänneet lamojen ja taantumien aikana. Business-koulutuksella on taloudellisesti turvallinen maine, jonka uskotaan takaavan työpaikan huonoinakin aikoina. ”Hevosharjaus-maisterikoulutuksilla” ei sellaista ole. Lisäksi taantumissa ihmisillä on hyvää aikaa opiskella, jolloin opintonsa kesken jättäneet heräävät päättämään ne ennen kuin seuraava nousu alkaa. Toiseksi viimeistään tämä lama opettaa hyvin monelle, kuinka tärkeätä jokaiselle on ymmärtää liiketoiminnan perusteita ja vähän enemmänkin. Tämä koskee esimerkiksi kaikkia niitä, jotka ovat menneet ostamaan Wallstreetin kaiken maailman finance engneering tuotteita. Ja tietenkin kotitalouksia, jotka eivät tunne taloushistoriaa tai edes prosenttilaskun alkeita. Ostotoiminnassa pääsääntö on se, että jos ei tiedä mitä on ostamassa, osto kannattaa unohtaa. Tietyllä tavalla kolmas hyvä pointti on se, että meidän teorioita ja niiden sovellutuksia ei voi enää haukkua merkityksettömäksi diipadaapaksi. Voimme lyödä luun kurkkuun jokaiselle vähättelijälle; minkä muun tieteen alan ihmisillä, teorioilla ja niiden sovellutuksilla on näin valtavia vaikutuksia! Finanssikriisin seurauksena kauppakorkeakoulut joutuvat varmasti pohtimaan opetustaan ja tutkimustaan. Uskon, että avainsanoja tulevat olemaan terve järki, vastuullisuus ja taloushistorian tuntemus. Terve järki ja sen mukana syvä asioiden kyseenalaistaminen on pantava aidosti kaiken lähtökohdaksi. Muuan Alan Greenspan totesi tv-haastattelussa – ensin kehuttuaan valtavaa matematiikkaosaamistaan – ettei ymmärtänyt strukturoitujen tuotteiden matemaattisista formuloista. ”Risuaitojen” taustalla oli kuitenkin oletus, että asuntojen hinnat jatkavat loputtomasti kasvuaan. Nämä hyvin rigorit munkkilatinat tuntuvat harhauttavan huipputaloustieteilijöitäkin, niin miksi sitten ei muita. Jo vanhat mafiosot kuitenkin järkeilivät: “If you don’t understand something, get rid of it.” Toinen kaikkea opetusta koskeva lähtökohta täytyy olla vastuullisuus. Liikkeenjohtajat ovat vastuussa ihmiskohtaloista ja isoista omaisuuksista. Kyse ei ole mistään pelistä tai oman arvon kohottamisesta. Arroganssi ei saa olla kauppatieteilijän ydinkompetenssi. En oikein jaksa uskoa etiikkakurssien ratkaisukykyyn taloustieteissä, jossa tieteenalan ihmiskäsitys on ahne oman etunsa tavoittelija. Luulen, että tätä syvälle uponnutta ihmiskäsitystä ei voi enää muuttaa; tilanne on vähän sama kuin qwerty-näppäimistöissä.

(Carol Bates: Vihaisen ihmisen oikeudet) Tämä tuntuu olevan monen ihmisen käsitys negatiivisesta palautteesta: palautetta kannattaa antaa vasta silloin, kun on päässyt riittävän välimatkan päähän arvioinnin kohteesta, jottei itse tulisi sanansaattajana ammutuksi. Ihan tervettä ja järkevää sinänsä; harva osaa antaa kritiikkiä positiivisilla kommenteilla kuorrutettuna ja toisaalta ottaa sitä vastaan tyynen asiallisessa hengessä. Tästä loistava esimerkki oli joku aika sitten julkaistu professori Tuomo Peltosen blogi ja siihen saatu Mikko Puhakan vastine. Alkuperäisessä tekstissä arvioitiin (arvosteltiin) opetusta ja tutkimusta Oulun taloustieteellisessä ja vastine puolestaan oli hyvin loukkaantuneen sävyinen. On helpompaa jaella neuvoja kuin ottaa niitä vastaan. Palautteen antamisen tavalla on suuri merkitys, sillä palaute koetaan usein asiakritiikin sijaan negatiivisena hyökkäyksenä vastaanottajan persoonaa kohtaan – mitä se toki toisinaan tuntuu olevankin. Mutta miksi suotta hikeentyä – jos Oulun yliopisto kerran olisi kansainvälisen tason huippuyliopisto, olisi se ehkä yksi alan tarkimmin varjelluista salaisuuksista, jos sisään on mahdollista päästä puolentoista viikon lukemisella ja parin euron panostuksella kirjastonkirjojen varausmaksuihin. Olen kuitenkin kokonaisuutena suhteellisen tyytyväinen opiskelupaikkaani, vaikka se ei ainakaan toistaiseksi olekaan yksi maailmanluokan, kansallisen tason eikä edes yliopiston sisäisistä huippuyksiköistä. Kaikesta huolimatta vastaanotin opiskelupaikkani kohtalaisen suurin päämäärin, sillä päätoimisen opiskelun vaihtoehtoiskustannuksethan ovat satoja, joillekin jopa tuhansia euroja kuukaudessa. Odotin johtamisen opinnoilta muun muassa käytännön esimiestaitojen käsittelyä ja tieteellistäkin analysointia, esimerkiksi (negatiivisen) palautteen antamisesta, mitä pidetään yhtenä organisaation kehittymisen keskeisistä osa-alueista ja samalla johtamisen suurimmista haasteista. Olin törmännyt aiheeseen aika perusteellisesti itsekin, sekä töissä että vapaa-ajalla. Oletukset menivät kuitenkin pahasti metsään, sillä pettymyksekseni johtamisen laitoksella ei suinkaan opeteta johtamista käytännössä, vaan lähinnä tieteen teoriaa. Ihmettelenkin, missä sitä johtamista sitten voi opiskella jos ei johtamisen laitoksella. Kuitenkin MBA-opiskelijatkin osallistuvat pääosin samoille kursseille. Tässä olisi nyt nimenvaihdoksen paikka, jottei hämätä tulevien vuosien uusia opiskelijoita – miten olisi ’Johtamistieteiden laitos’ tai ’Johtamisen teorian koulutusohjelma’? Jos nimenvaihtoon ei haluta lähteä, opetuksen kehittämisen työryhmän perustaminenkin voisi riittää näin ensi alkuun. Vielä niistä toisten monoista – on niitäkin tullut kokeiltua. Toimin opetustehtävissä usean vuoden ajan, ja mahdollisesti juuri siitä johtuen suhtaudunkin opetukseen ja opetushenkilökuntaan mielestäni keskimääräistä ymmärtäväisemmin. Myös tutkimuksen teosta on kokemusta, sillä toiselle laitokselle aloittamani graduprosessin aikana olen ehtinyt tehdä arvioni mukaan suurimman osan tehtävissä olevista virheistä, joten arvostan kyllä myös tutkijoiden työtä, enkä pidä sitä turhan helppona.

Uskon enemmän taloushistorian voimaan. Kauppakorkeakouluissa opetetaan ihan liian vähän tai ei juuri ollenkaan taloushistoriaa, joka toisi perspektiiviä tähänkin tilanteeseen. Tässä varmasti on meillä ja muualla paljon kehitettävää.

Loppukaneettina toivon hyvää menestystä sekä tiedekunnan opiskelijoille että henkilöstölle. Seuratkaa unelmianne ja tehkää työssänne parhaanne, mutta älkää unohtako etiikkaa älkääkä pipon löysäystä aina välillä, jotta säilyttäisitte (ammatillisen) maineenne ja ystävänne. Stressitilanteissa kannattaa unohtaa mieltä painavat asiat hetkeksi ja testata vaikkapa joitain äärimmäistä keskittymistä vaativia urheilulajeja tai opetella jotain arjessa oikeasti hyödyllistä, kuten kananmunan rikkominen yhdellä kädellä.

Kimmo Alajoutsijärvi Kirjoittaja on Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan dekaani

Sini Valmari Kirjoittaja päivitti Opiskelijan äänensä. Edellinen Ääni oli ekaluokkalaisena kirjoitettu kesäaiheinen runo, joka julkaistiin Oulun Koulun Kohinassa.

EGONOMI

1/2009

DUFF

ELLU

FORE !

VVV MENI JA WAPPU TULEE, BE PREPARED!

ätä kirjoittaessa Etelä-Suomen kentillä on jo golfkausi pyörähtänyt käyntiin, joten vaikka näillä leveysasteilla ei vielä palloa pääsekään mätkimään, on viimeistään nyt hyvä kaivaa mailat talvivarastosta ja heilauttaa muutama harjoitussvingi lämmittelyksi. Nyt esittelyvuoroon nimittäin astuu muutama vuosi sitten perustettu Finanssin golfklubi Duff, joka on alkuvuosien hiljaiselon jälkeen ottanut itseään niskasta kiinni ja pyöräyttänyt toimintansa vauhdilla käyntiin uuden golftoimikunnan myötä. Duff perustettiin vuonna 2007 kaikkien golftaitoisten ja -taidottomien finanssilaisten iloksi. Duffin tavoitteena on järjestää monipuolisia golftapahtumia ja -retkiä, sekä kehittää yhteistyötä lähiseudun golfseurojen kanssa. ( = edullisempia kierroshintoja, pelioikeuksia ym. opiskelijoiden kukkaroille tervetulleita etuja). Tavoitteena on tietysti innostaa myös uusia tulevia golftaitureita pelin pariin! Duffin jäseneksi liittyminen tapahtuu Finanssin Intran kautta, jonne liittymis-

mahdollisuus perustetaan lähiviikkojen aikana. Infoa liittymisestä seuraa vielä tarkemmin huhtikuun aikana, joten tarkkaile sähköpostiasi! Alkuvuodesta kaipasimme uudestisyntyneelle Duffille visuaalista ilmettä ja uutta logoa lähdettiin metsästämään logokilpailun kautta. Osanottajien määrä oli huikea! … huikean harvalukuinen siis. Mutta mitä pienistä takapakeista, sillä logo lopulta muotoutui lukuisten aneluiden ja painostusten jälkeen. Kiitos kaikille osanottajille! Tällä sivulla voitte lopputulosta ihastella ja vihastella. Koska kärsimättömimmät golffarit eivät jaksa kesään asti odottaa, on Duff järjestämässä pienimuotoista pelireissua toukokuun aikana etelän kentille. Duffin toimikuntalaiset ovat sinnikkäästi tinganneet edullisia kierroshintoja eri kentiltä ja majoitusvaihtoehtojakin on jo pohdittu ankarasti. Reissun toteutuminen riippuu kuitenkin pitkälti halukkaiden lähtijöiden määrästä, joten mikäli kiinnostus heräsi, pistä postia osoitteeseen golftoimikunta@finanssi.org! Samaisesta osoitteesta

tavoitat koko golftoimikunnan, mikäli Duffin toiminnasta muita kysymyksiä tai ehdotuksia herää. Svingaillen ja duffaillen, Finanssin golftoimikunta 2009: Iiro Kaukoniemi Pekka Kropsu Heidi Meller Jiri Majanen Miika Liisanantti Ville Suutari Timo Paakkolanvaara

Finanssi Open 2007

Teksti: Elina Rosenlund

oni finanssilainen kävi tankkaamassa viinavarastonsa täyteen verovapaata viinaa, ja siinä sivussa tuli hoidettua kunnon suojakännitkin. Liskotkin ovat jo jättäneet rauhaan, eivätkä ne Wappuna uskalla tulla diskoileen, kunhan muistaa myrkyttää ne joka päivä. Liskodiskon aika on vasta Wapun jälkeen. Wappu alkaa Oulussa perinteisesti Kirkkovenesouduista, jonka Finanssin soutujoukkue Finanssi Kungliga Båtklubben on ansiokkaasti voittanut kahtena edellisenä Wappuna. Tänäkin vuonna soutujoukkue on treenannut ahkerasti, mikäpä parempaa treeniä kun käydä testailemassa Itämeren aaltoja. Kunhan vain cheerleaderit saapuvat sankoin joukoin Tuiran uimarantaan violetteine asuineen, voitto on varmasti meidän! Tuiraan on hyvä varata mukaan rutkasti nestepitoista, sekä muutama euro käteistä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, saattaa teekkarit paistaa finanssin tytöille vähän makkaraa. Ja ehkä pojillekin. Syytä on

“

Liskodiskon aika on vasta Wapun jälkeen.

myös hankkia kaveri, joka asuu kivenheiton päästä rannasta, sillä vessajonot venyvät usein sietämättömän pitkiksi. Lippuja Wapun tapahtumiin myydään pitkin viikkoja vihreillä naulakoilla. Ennakkoliput kannattaa ostaa, vaikkei ole varma osallistuuko kyseisiin kinkereihin vai ei. Mikään kun ei ole tympeämpää kuin jonottaa ilman lippua, kun kaverit

EGONOMI

1/2009

painelevat sisään. Vaarana myös on, että siinä vaiheessa lippuluukulta myydään eioota. Wapun ehdoton must on vesibussi. Bussi numero 69 kulkee yliopisto-keskusta välillä, ja tässä linja-autossa on kyllä tunnelmaa. Vesibussissa ei suinkaan juoda vettä, vaikka nimestä voisi virheellisesti niin päätelläkin. Tärkeintä on varata mukaan juotavaa ja varautua siihen, että bussi saattaa heilua normaalia enemmän. Mitään muuta kulkuneuvoa ei Wappuna kannata edes harkita! Oulun leveysasteilla sää saattaa vaihdella, eli haalareiden lisäksi on syytä varata reppuun myös lisävaatetusta. Varaa vaatteita kuitenkin vain minimimäärä, koska reppuun on syytä pakata pääasiassa opiskelijan lempijuomaa alkoholia, joka lämmittää paremmin kuin villakerrasto, jota ei kuitenkaan ole suositeltavaa pukea päälle, se saattaa herkkähipiäisimmille olla tosipaikan tullen melkoinen turn off. Villan sijaan kannattaa varata mukaan erilaisia muovisia/kumisia tuotteita, jotka pitävät sateen ja muut turhat roiskeet loitolla. Finanssin perinteisiin kuuluu Wappusitsit ja Wappusauna. Sitsit ovat tänä vuonna Johteenhovissa, jossa meno jatkuu myös sitsien jälkeen. Johteenhovilla soittaa vuosijuhlien sillikseltä tuttu bändi, Sound Alive. Näitä bileitä ei kannata missata. Wappusauna järjestetään vappuaattona eli tuttavallisemmin Waattona. Waatto aamuna saattaisi luulla, ettei halua lähetä enää mihinkään, mutta siinä olet väärässä! Aamubrunssille suunnataan Ainolan puistoon grillailemaan turvallisilla kertakäyttögrilleillä makkaraa ja huolehtimaan siitä, ettei se aamulla uhannut krapula pääse niskan päälle. Puistoon on syytä varata muovipussi istumista varten. Jos haluaa olla hyvä ihminen, ottaa kaksi pussia – kaverille kanssa.

Ainolan puistosta suunnataan Finanssin Wappusaunalle keskustan Technopolikseen. Tämä löytyy sopivasti keskustan Lidl:n rakennuksen yläkerrasta. Wappusaunalle pitää ottaa mukaan oma pyyhe

“

Näitä bileitä ei kannata missata.

ja varalta myös pullo, mikäli mielii boolin lisäksi nauttia muitakin juomia. Wappusaunalla sattuu ja tapahtuu, ja tärkeintä onkin lähteä liikenteeseen hyvin ja avoimin mielin. Pitkän päivän ja yön päätteeksi kannattaa käydä tsekkaamassa perinteinen oululainen Wapputapahtuma eli asematunnelin örinät juna-aseman alikulkukäytävillä. Örisevät opiskelijat kokoontuvat yhteen tuntemattomasta syystä, koska kukaan ei näe eikä kuule mitään, ja puhekeskus on kaikilta mennyt tunteja sitten. Mikäli olet vielä tässäkin vaiheessa pyörällä, se kannattaa jättää asematunneliin, jotta voi seuraavana aamuna lähteä paniikinomaisesti etsimään sitä. Pyörän löydettyäsi suuntaa piknikille joko puistoon tai kaverin olohuoneeseen säästä riippuen. Pääasia on, että juhlimista ei lopeta vielä tässä vaiheessa – onhan perjantaina vasta se oikea Wappu! EGONOMI

1/2009

MIIKA PÅ BORDET

KYLTERINAISEN RAKKAUSLAULU kin. Pitikin tulla tämä ystävänpäivä pilamaan hyvän tipattoman tammikuun… dotan kyytiä. Finanssin bussi Siitäkin jo liian kauan kun istuttiin iltaa taas ei odota, vaikka onkin luul- Kulumassa. Oli meitä ainakin seitsemän. tavasti myöhässä… Arto Melle- Se kylterinainen oli joskus soittanut viuri ei koskaan saanut valmiiksi balladiaan lua ja minä mietin soittaako se paremmin kukkakaupan myyjättärestä, mutta minä tshaikovskia vai flogging mollya. En kysyaion kirjoittaa tänään puhtaaksi tämän nyt. En halunnut pilata nautintoa. kylterinaisen rakkauslaulun, kuolettavan Kyyti on tulossa enkä vieläkään ole imelän. Vielä tänään… Onhan ystävän- saanut valmiiksi kylterinaisen rakkauslaupäivä. Mietin teitä. Kun te luette tätä ke- lua. Ehkä hän rakastuisi historiaa opiskevät on jo korvilla ja HEX on noussut 25% levaan Hessuun, jonka kanssa voi väitellä tai laskenut 50%. Saletti. ajopuu vai koskivene-teoriasta aamuun? Tahdon pelastaa tämän kylterinaisen, (Oikea vastaus: ajopuu) Ei. Kyllä Se Oikea kirjoittaa täydellisen onnen, ”heille jotka on aito biologi. Ensin kinasteltaisiin siitä näkevät kaikki on selvää”: sopiva kandi- onko Greenpeace terrorijärjestö ja sitten naatti kylterinaiPertti siteeraisi selle löytyy tieRisto Rasaa: Kirvat tenkin Juliaanian torkkuvat mettuolta puolen. Tiesänoksilla, metsä Miettikää nyt: onko täkää tämä: unelmikään turvallisempaa on täynnä tuhanmien poikamies sia sydänten ääkuin rakastua Yrjöön löytyy eläinmuseniä. Tyytyväisyys on välittömästä ympäristöministeriöstä olisi taattu. tai Perttiin joka tutkii läheisyydestä. Ai Kylterinainen olet eri mieltä? pitäisi ymmärtää karhun elämää? Miettikää nyt: rahan päälle näionko mikään turnä finansikriisin vallisempaa kuin rakastua Yrjöön ympä- päivinä. Ennen vanhaa huonoina perunaristöministeriöstä tai Perttiin joka tutkii vuosina naitiin naapuritaloista. Synergiakarhun elämää? hyödyt kuitattiin pistämällä rengit reissuTänään pitäisi muistaa: hauskasta miehiksi, Gummessonia lukematta. Vaan naurettavaksi on lyhyempi matka kuin kuinka on nykyään? Oli miten oli, minun voisi uskoa. Sama pätee tähän kolumnin- on mentävä. Ja muistettava: Hauskasta Teksti: Miika Huikari

“

EGONOMI

1/2009

naurettavaksi on lyhyempi matka kuin… En koskaan saanut valmiiksi kylterinaisen rakkauslaulua, eikä kylterinainen takaisin sydäntään, siltä Pertiltä, joka tutkii karhun elämää.

Peace ja respect, Miika

” Työssäni mielenkiintoisinta ovat asiakaskontaktit ja jatkuva kosketus liike-elämään. Jokainen toimeksianto on erilainen ja tarjoaa omat haasteensa.” – tilintarkastaja Tommi Aarnio

KILTAHUONEELLA KUULTUA: Erään porilaisen kylterin isä oli päättänyt lähteä katsomaan, miten poika Oulussa oikein pärjäilee. Niinpä hän läksi paikalle pohjoisen tervakaupunkiin ja soitti poikansa Alppilan asunnon ovikelloa. Oven avasi porilaisen oululainen kämppäkaveri. Isä kysyi häneltä, asuuko sejase täällä? ”Asuu”, vastasi kämppis. ”Kantakaa sisään vaan.”

” Työssäni on jatkuvasti uutta opittavaa.” – tilintarkastaja Paula Malinen

” PwC tarjoaa henkilöstölleen hyvät erikoistumismahdollisuudet. Työntekijöitä koulutetaan aktiivisesti, ja heitä kannustetaan kehittämään osaamistaan.” – tilintarkastaja Annukka Peltoniemi

Tilintarkastus - Neuvontapalvelut - Verokonsultointi PricewaterhouseCoopers Oy Kirkkokatu 14 A 90100 Oulu puh. (08) 562 4800 www.pwc.com/fi

pwc

YRKÄN PALSTA

ETELÄN EXCURSIO 2.-4.4.2009 @ HELSINKI-CITY Teksti: Aleksi Lehtola

Väsyneet, mutta innokkaat finanssilaiset saapuivat ripotellen Oulun rautatieaseman eteen odottamaan Pohjolan Matkojen bussia aikaisin koleana torstaiaamuna kello 04.00. Reissu pääsi alkamaan yllättäen aivan ajallaan. Bussissa urheille exculaisille tarjoiltiin SEFE:n sponsoroima aamupala, joka yrkän ketjutyöskentelyn ansiosta sisälsi yllättäen hieman erilaisia variaatioita. Tällä kertaa matkalle lähti 56 Oulun taloustieteen opiskelijaa, ja edustusta oli aina fukseista ”ännänteen” vuosikurssiin. Helsinkiin saavuimme nohevan kuskimme Karin ansiosta, hieman aikaisessa, jolloin muutamat ripeät fuksimme ehtivät jopa tappamaan lamaa Stockmannin Galna Dagareille. Tänä vuonna kylteripäivistä innostuneena yrkkämme oli järjestänyt verraten tiiviin aikataulun ja yritysvierailuja oli pakattu kahteen päivään yhteensä kahdeksan. Osalla yritysvierailuista vierailimme kaiken 56 hengen voimin, mutta ensimmäisenä päivänä porukka jaettiin kahteen ryhmään pääaineittain. Markkinoin-

nin, johtamisen sekä KV-liiketoiminnan opiskelijat suuntasivat ensiksi tutustumaan Kauppalehteen, jossa toinen lehden päätoimittajista, Eero Tuomisto, piti mielenkiintoisen esittelyn lehden historiasta, sekä käsitteli nykytaloustilanteen vaikutusta yleisemmin. Tämän jälkeen tutustuimme toimitukseen, missä illan uutislukijat valmistelivat juttujaan. Ilmassa oli intensiivinen tunnelma ja Ivalon oma poikakin, Kiviniemi, pääsi kokeilemaan, miten se naama talousuutisiin sopisi ja sopihan se! Samaan aikaan kansis-laskis-rahoituskoplamme suuntasi vierailulle Finanssillekin tärkeälle yhteistyökumppanille, jolla on pitkä nimi: PricewaterhouseCoopers. PwC:llä miehitys oli vahva, koska firman edustajia oli toistakymmentä paikalla eri osastoilta. Homman potkaisi käyntiin henkilöstöpamppu Eero Alhon yleisesittely yrityksestä ja tämän jälkeen muut kertoivat hieman omasta toimenkuvastaan yrityksessä. Virallisuuksien jälkeen saatiin pientä purtavaa ja firman porukka levittäytyi kansan joukkoon kertomaan enemmän itsestään, miten ovat pääty-

neet nykyiseen asemaansa ja miten ovat viihtyneet. Jokunen vanha oululainenkin sieltä paljastui. Tämän jälkeen tuulispäänä onnikkaan ja seuraavaan paikkaan.

“

Loppu hyvin, kaikki hyvin − äänestyksen jälkeen tupakka-ala vei voiton

Samaan aikaan toinen ryhmä siirtyi, jopa jo etuajassa tutustumaan British American Tobaccoon, jossa firman majesteettiset toimistotilat saivat finanssilaisten silmät kiilumaan. BAT:llä vierailijamme saivat äänestää muutaman presiksen väliltä ja saimme kuulla kattavan esittelyn tupakka-alasta ja -markkinoinnista. Sen lisäksi pääsimme kuulemaan, minkäläinen on BAT:n trainee-ohjelmaa suorittavan työpäivä. Myös finanssilaiset pääsivät näyttämään osaamistaan ajankohtaisen case-väittelyn merkeissä, jossa edustettuna oli osapuolia aina tupakka-alasta terveysministeriöön asti. Tunnelma kävi välillä jopa liiankin kuumaksi, ja paneelin vetäjällä Antilla oli kova homma pitää väittelijät kurissa. Loppu hyvin, kaikki hyUutistoimittaja Kiviniemi

vin − äänestyksen jälkeen tupakka-ala vei voiton, Herrulei! Tämän jälkeen vierailijat palkittiin subeilla ja pääsimme pelailemaan biljardia sekä Nintendo Wiitä. Toisaalla ryhmä 2 oli vierailemassa KPMG:llä, jossa mentiin jälleen hyväksi havaittua kaavaa yleisesittelyn tiimoilta, sitten mukavana porkkanana paikalla olivat esitelmöimässä normi työviikosta tilintarkastajina vanhat finanssikonkarit Tarnan Miikka ja Luokkasen Liisa. Hurraa! Mekin voimme saada töitä! Esityksien jälkeen seurasi illallinen, sekä erittäin vapaata keskustelua. Homma laitettiin pakettiin kahdeksan maissa ja sitten siirryttiin possujunana Iikan opastuksella Omppuun. Seuraavana päivänä erittäin ”aamuvirkut” finanssilaiset saapuivat ajallaan bussille. Kun pääsimme liikkeelle, kosh! Öljyt pihalla bussista ja tässä vaiheessa yrkkämme haki tukea muutamasta kohteliaasta voimasanasta. Hätäratkaisua alettiin kehittää samantien. Onneksi Pohjolan Matkoilta löytyi toinen bussi lähistöltä, joka saapuikin rautatieasemalta noin vartin odottelun jälkeen, ja matka jatkui. Lopulta olimme suhteellisen aikataulussa ja ehdimme Ruukille lounaalle hieman puolenpäivän jälkeen. Maittavan ja voimistavan lounaan jälkeen kuulimme esittelyn Ruukin konsernista, eikä eräs Finanssin jämerä rahoituksen pro päästänyt kyllä esitelmijöitä helpolla. Pommitus oli kovaa, mutta muutaman kattavan sekä parin ”en kommentoi” -vastauksen jälkeen tiedonnälkä oli tyydytetty ja kaffen kautta matka jatkui. Sitten siirryimme Nordean ihmeellisen maailmaan ja saavuimme Nordeakorttelille. Taas finanssilaisten suut tukittiin sämpylällä ja kahvilla, ja tällä kertaa saimme kuulla presentaation Nordean konsernista. Tämän jälkeen porukka jaettiin puoliksi. Osa meni Markets-osastoon

raatamaan casea riskienhallintatuotteiden myynnistä asiakkaalle, mikä oli erittäin soveltava case. Tiukalla rahoitusosaamisella ei niinkään ollut merkitystä, kuin sillä, miten tajuaa asiakkaan tarpeet. Pehmeämmän taloustieteen porukka siirtyi pohtimaan, että mitäpä se asiakas odottaa pankeilta 10 vuoden päästä, ja miten voisimme vastata näihin kehityshaasteisiin. Tämän jälkeen esittelimme omat

näkemyksemme pienryhmissä. Todella uraauurtavia ideoita saimmekin luotua. Toivottavasti muistitte copyrightata! Tässä vaiheessa jouduimme jo hieman kiristämään aikataulua ja porukka jaettiin jälleen kahtia. Ensimmäinen porukka saapui keskustaan Sports Academyn saunatiloihin tutustumaan Accentureen ja toinen porukka suuntasi vikkelästi Pasilaan Sefeä moikkaamaan. Accenture osoitti suurta luottamusta esittelyynsä jättämällä Kärppä-pelin pyörimään taustalle, mutta kaikesta huolimatta finanssilaiset suurissa määrin selvisivät kiusauksesta. Esitelmät olivat erittäin kattavia, ensiksi kuulimme Accenturesta yrityksenä ja sen toiminnasta. Yllättäen Accenture oli vielä

melko tuntematonta maaperää useille finanssilaisille. Paikalla oli myös työntekijöitä, joilla oli opiskelujuuria myös Oulussa. Muutama jopa tunnustautui finanssin jäseneksi. He kertoivat omat tarinansa ja mitä tekevät Accenturella. Viimeiseksi kuulimme Accenturen Fun-toiminnasta, joka on työntekijöille suunnattua vapaaajan kerhotoimintaa aina sikarikerhosta koko perheen kesäjuhliin, kyllä Accenturella kelpaa. Tämän jälkeen syötiin massut täyteen ja mentiin saunaan kannustamaan Kärpät voittoon. Myös pöytäcurlingin mestaruus saatiin ratkaistua. SEFE:llä finanssilaisethan olivat kuin kotonaan. SEFEä edustamassa olivat toimitusjohtaja Katrina Harjuhahto-Madetoja sekä koulutuspoliittinen asiamies Eeva Salmenpohja sekä opiskelijaasiamies Tanja Haapasalo. Perusesittelyjen jälkeen siirryttiin Tanjan johdattamana yläkerran saunalle jatkamaan iltaa ja siellä Tanja piti vielä lyhyen esittelyn omasta toimenkuvastaan, minkä jälkeen heitettiin kravatit naulaan ja pojat saunaan. Sitten loppuilta olikin rentoa seurustelua, Ruukilla. jopa niin kivaa, että piti bussikuskille soittaa lisäaikaa ja ei paljon auttanut, kun hissikin jumitti osan porukasta sisään. Sitten saavuimme viimein Ompulle ja kaikki kiltisti huoneisiin nukkumaan… vai miten se nyt menikään? Sitten lauantaipäivänä bussi suuntasi puolitäytenä jälleen kerran Ouluun ja onnellisesti saimme vuoden 2009 Etelän excursion finaaliin. Minä haluan Yrkän ominaisuudessa kiittää kaikkia matkassa olleita. Finanssilaiset edustivat jälleen omaan tapaansa tyylikkäästi, ja bussirikosta huolimatta matkatkin sujuivat erittäin rattoisasti. Jälleen seuraavaan reissuun! Yrkkä kuittaa! Kiitos ja anteeksi!

EGONOMI

1/2009

KÜLLIN HÜVÄÄ

SEFEN TÄRKEITÄ PALVELUITA Teksti: Antti Raita Kuva: Veli-Arvo Tamminen

urinkoista kevättä myös kyllisedän puolesta. Vappu kolkuttelee jo ovella ja lukuvuosi alkaa sitä myöten olla kohta paketissa. Nyt onkin hyvä aika muistuttaa teitä kaikkia kahdesta opiskelijoille tärkeästä SEFEn palvelusta: työsuhdejuristeista ja IAET-kassasta.

JURISTIT Jos kesätyönantaja pimittää palkkoja, tai muuten yrittää viilata linssiin, älä epäröi ottaa yhteyttä SEFEn opiskelijatoiminnan nimikkojuristiin, Emilia Reinikaiseen. Tällä hetkellä noin 10 %:a yhteydenotoista juristeille tulee opiskelijoilta, vaikka määrällisesti edustammekin noin kolmasosaa SEFEn jäsenistöstä. Mikäli siis tunnet tarvetta ammattiavulle, älä jää yksin ongelman kanssa! Juristipalvelut ovat käytössäsi myös kesän ajan. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.kylterit.net

IAET-KASSA IAET-kassa on halpa ja hyödyllinen vakuutus työttömyyden varalle. Kerrytät työssäoloehdon täyttymiseen vaadittavat 43 työviikkoa jo keskimäärin neljän kesän kesätöillä ja turvaat näin taloutesi, vaikka työnsaanti valmistumisen jälkeen olisikin heikompaa. Muistutuksena vielä, että työsuhteen on oltava voimassa kassaan liittymishetkellä. Liittyminen käy helpoimmin osoitteessa www.sefe. fi -> omat tiedot.

Muistutan vielä, että älä epäröi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen ongelmatilanteissa (tai vaikkei ongelmaa olisikaan). Myös huolia, murheita ja turhia toiveita saa aina esittää. Huomioin ne yhdessä palautteen kanssa tulevaa toimintaa ja syksyä suunnitellessani.

Palveluterveisin, Antti Raita ”kyllisetä” 045 677 8986 antti.raita@sefe.fi

EGONOMI

1/2009

”On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa. Kevät...” (Tavaramarkkinat – Kevät)

KOPON KUULUMISIA

Wappujuomat ja muut juhlaeväät omasta kaupasta!

KOPON TYÖNKUVAA Teksti: Aino Toppi Kuva: Veli-Arvo Tamminen

Siinä missä Finanssin bilevastaavaan törmää eri bileiden merkeissä viikosta toiseen ei kopon naama välttämättä tule tutuksi tyytyväiselle finanssilaiselle koko vuonna. Mitä kopo – eli minä – sitten teen juuri sinun eteesi? Tänä keväänä kopon vuosi käynnistyi kiireisenä, sillä edessä olivat Universitas – projektin myötä pyörimään alkanut Tilinpäätös- ja verosuunnittelu -kurssin study group sekä lukiovierailijoiden rekrytoiminen uusien abien kiusaksi. Muutama viikko eteenpäin ja haussa olivatkin Finanssin uudet pienryhmäohjaajat syksylle 2009. Tätä kirjoittaessa meneillään ovat teidän kesätenttitoiveidenne purkaminen päivämäärien ja kurssien mukaan omalle paperilleen kuin myös tulevan syksyn study groupien ohjaajien rekrytointi. Samaan aikaan kopo on tarvittaessa heiluttanut varapuheenjohtajan nuijaa Finanssin hallituksen kokouksissa, toiminut vähintään joka toinen päivä puheenjohtaja Iikka Meriläisen oikeana kätenä (lue tukena ja turvana eri juhlien jälkimainin-

geissa) sekä reissannut ympäri Suomen SEFE:n kylteritoimikunnan ja sen työjaoston kokouksien perässä. Välillä hoidetaan isoja ja välillä pienempiä asioita. Kevään aikana kopo on lisäksi juossut tiedekunnassa kahvilla huolehtimassa milloin englanninkielisenn opetuksen laadusta, tarpeeksi monista kesätenttipäivistä (huomasitteko neljännen kesätenttipäivän!) sekä tiedekunnan akkreditointiin liittyvistä opiskelija-asioista. Olenkin huomannut, että jossain määrin asiat ovat hyvin silloin, kun koposta ei kuulu mitään. Tarpeen tullen ääntä korotetaan sen verran, että opiskelijoiden ääni kuuluu varmasti tiedekunnassakin. ’ Toinen puoli päivästä kuluu sähköpostia lukiessa, joka täyttyy erilaisista kannanotoista, kokouskoosteista, teiltä tulleista avunpyynnöistä ja Sallan bilekutsuista (!). Kopolle saa siis lähettää sähköpostia, kun huomaat odottavasi tenttituloksia jo toista kuukautta, kuuntelet englantia osaamatonta luennoitsijaa luennoimassa englanniksi tai hukut kerta toisensa jälkeen saman pääaineen kurssien työmäärään. Jokainen tähän asti saamani viesti on käyty läpi yhdes-

sä opintoasiainpäällikkö Sauli Sohlon tai suunnittelija Merja Ingetin kanssa ja pyörät ovatkin nyt pyörimässä moneen suuntaan. Pieniä muutoksia on jo havaittavissa kevään mittaan ja isompien asioiden kanssa on oltava vain kärsivällinen – tai pidettävä lisää ääntä.

Hyvää ja humuisaa vappua! Aino

Aikaisemmat palkitut Lappeenrannan teknillinen yliopisto – Yritystutkimuksen erilliskysymyksiä

2007

Turun kauppakorkeakoulu – Culture and International Management

2006

Turun kauppakorkeakoulu – Yritystoiminta ja tiimityöskentelytaidot

2005

Helsingin kauppakorkeakoulu – Coordination of Supply Chains

2004

Vaasan yliopisto – Yrityksen perustaminen

2003

Turun kauppakorkeakoulu – International Business Strategy

2002

Turun kauppakorkeakoulu – Teorian soveltaminen tutuksi ekonomille – onnistunut pro gradu -ohjaus

2001

Vaasan yliopisto – Kansainvälinen henkilöstöjohtaminen

2000

Vaasan yliopisto – Johtaminen ja organisaatiot

1999

Svenska handelshögskolan – Proseminarium Studentkonsult

1998

Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu – Tilinpäätösanalyysi

EGONOMI

1/2009

2009

Suomen Ekonomiliitto – Finlands Ekonomförbund – SEFE ry on kauppatieteellisen yliopistotutkinnon suorittaneiden ja alan opiskelijoiden palvelu- ja etujärjestö. Liiton muodostavat 25 ekonomiyhdistystä ja 13 opiskelijayhteisöä. Lähes 47 000 jäsenellään SEFE on Akavan neljänneksi suurin jäsenjärjestö. SEFE palvelee jäseniään kaikissa ekonomiuran käänteissä ja valvoo ekonomien etuja työelämässä, koulutuksessa ja yhteiskunnassa.

EKONOMIOPETUSSAAVUTUS 2009 -KILPAILU

Innovatiiviset opetusmenetelmät Suomen Ekonomiliitto – Finlands Ekonomförbund – SEFE ry Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki p. 0201 299 299, faksi 0201 299 229 www.sefe.ﬁ

EKONOMIOPETUSSAAVUTUSKILPAILU Teksti: Aino Toppi

(vuoteen 2001 asti nimeltään Vuoden opetussaavutus) 2008

Ks. K Ks s lähi lähin toi toimipaikka i ikk www www.s-kanava.fi/arina ss-kanava kkana a fi/ fi/arina i

KILPAILUOHJEET

ARVIOINTIPERUSTEET

ESITYKSEN RAKENNE

Suomen Ekonomiliitto SEFE ry haluaa tukea kauppatieteellisen alan opetuksen kehittämistä vuosittaisella Ekonomiopetussaavutuspalkinnolla. Palkinnon suuruus on 6 000 euroa ja voittaja valitaan toukokuussa 2009. Lisäksi palkitaan esitysteknisesti paras, kylteriyhteisönsä näköinen ehdotus 500 eurolla. Kriteereinä ovat tällöin esimerkiksi kielen sujuvuus sekä keskeisten asioiden esilletuonti ja argumentointi. Esitystekniikkaa koskeva palkinto ei riipu varsinaisen ehdotuksen menestyksestä itse kilpailussa. Ekonomiopetussaavutukilpailussa palkitaan vuonna 2009 se kauppatieteellinen opintojakso, joka opiskelijoiden kokemana parhaiten hyödyntää opetuksessa innovatiivisia – uusia, kekseliäitä ja luovia – opetusmenetelmiä. Finanssi ry jätti kilpailuun oman hakemuksensa ja ehdottaa ekonomiopetussaavutuspalkinnon saajaksi Satu Nättiä. Nätin valintaa perusteltiin opiskelijoiden positiivisten kokemusten, onnistuneen pedagogiikan ja monipuolisten opetusmenetelmien hyödyntämisen vuoksi. Samalla hakemukseen valittiin tarkasteltavaksi opintojaksoksi Business to Business Marketing –kurssi. Esityksen laatimisesta vastasi Finanssin koulutuspoliittinen vastaava Aino Toppi yhdessä vapaa-ajan vastaava Ville Hoolin kanssa. Ekonomiopetussaavutuspalkinnon saajan valitsee erikseen nimetty valintakomitea, joka käytännössä koostuu SEFE:n koulutuspoliittisesta toimikunnasta sekä neljästä erikseen valitusta kylterijäsenestä. Tänä vuonna valintakomitean kylterijäsenten paikoista kaksi tuli Ouluun, kun valituiksi tulivat Iikka Meriläinen ja Aino Toppi. Ekonomiopetussaavutuspalkinnon lähtökohtana onkin kylterin oma kokemus oppimisesta ja tarkastelun tulee näin olla opiskelijalähtöistä, jolloin opiskelijoiden rooli kilpailun valintakomiteassa on suuri. Pidetään Satulle peukkuja!

EGONOMI

1/2009

JUOMAPELI

Tarvikkeet: - pelimerkit, noppa - paperia, kyniä Pelaaja heittää vuorollaan noppaa ja liikkuu valitsemaansa ilman suuntaan. Ensimmäisenä 20 pistettä

Tarjoilija! Täytä pelaajien lasit. Saat 1 pisteen.

kerännyt on voittaja! Keksi säännöt tyhjiin ruutuihin.

Ikuista pelikaverisi kuvaan. Saat 1 pisteen. Muut juovat.

Ketä julkisuuden henkilöä muistutat? Jokainen kirjoittaa ylös. Piste enemmistön mielipiteen omaaville, niille, jotka ovat samaa mieltä kanssasi ja sille, jonka arvaus mielestäsi sopii parhaiten. Muut juovat.

Taputa/tömistä jotain rytmiä. Muut tulevat mukaan 3 tahdin ajaksi. Saat 1 pisteen. Joka ei osallistu, juo.

Mikä juoma kuvaa sinua? Jokainen kirjoittaa ylös. Piste enemmistön mielipiteen omaaville, niille, jotka ovat samaa mieltä kanssasi ja sille, jonka arvaus muuten osuu lähimmäs. Muut juovat.

Mikä luonteenpiirre kuvaa sinua? Jokainen kirjoittaa ylös. Piste enemmistön mielipiteen omaaville, niille, jotka ovat samaa mieltä Kirjoita 3 lausetta illan kulusta. kanssasi ja sille, jonka arvauksesta Saat 1 pisteen. Muut juovat. pidät eniten. Muut juovat.

Missä tai miten tapasit seuraavan pelivuorossa olevan pelaajan? Jos et tunne häntä, menetät 1 pisteen, muutoin saat pisteen. Edellinen pelaaja kertoo muille jonkin asian sinusta, saatte 1 pisteet.

Liiku seuraavalla pelivuorollasi pelilaudalla kuin shakissa lähetti tai torni (eli yhteen suuntaan, pysähtyen haluamaasi ruutuun).

Vaihda vaatekappaletta seuraavan pelaajan kanssa. Saatte 1 pisteet. Muut juovat.

Kerro 3 asiaa, mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle. Saat 1 pisteen. Muut juovat.

Kerro syntymäpäiväsi. Saatte samassa kuussa syntyneiden kanssa 1 pisteet. Muut juovat.

Olet turvassa tehtäviltä seuraavan kierroksen ajan, mutta pisteet kertyvät normaalisti.

Seuraavan kierroksen aikana saat käyttää puheessasi ainoastaan sanoja “Hauki on kala”. Jos onnistut, ja pokka pitää, saat 2 pistettä ja muut juovat 2.

Halaa vieruskavereitasi. Saatte 1 pisteen. Muut juovat.

Vaihda istumapaikkaa toisen värisessä ruudussa olevan pelaajan kanssa. Käykää koko kierros paikanvaihdoksia läpi.

Siivoustehtävä (jos esim. lattialla on roskia). Saat 1 pisteen.

Pelin suunta vaihtuu. Saat uuden vuoron.

Kerro vitsi. Saat 1 pisteen.

Mitä ammattia edustat? Jokainen kirjoittaa ylös. Piste enemmistön mielipiteen omaaville, niille, jotka ovat samaa mieltä kanssasi ja sille, jonka arvauksesta pidät eniten. Muut juovat.

Arvioi minuuteissa (kirjoita ylös), kauanko seuraava pelikierros kestää. Jos arvaat minuutin tarkkuudella oikein, saat 2 pistettä ja muut juovat 2.

Kerro nolo tapaus. Saat 2 pistettä. Muut juovat 2.

Kerro nolo tapaus, saat 2 pistettä. Muut juovat 2.

Ryöstö. Saat ottaa toiselta pelaajalta 1 pisteen.

Mikä eläin kuvaa sinua? ...

Minkä maalainen pohjimmiltasi olet? Jokainen kirjoittaa ylös. Piste enemmistön mielipiteen omaaville, niille, jotka ovat samaa mieltä kanssasi ja sille, jonka arvauksesta muuten pidät eniten. Muut juovat.

Piirrä (prosessi)kaavio. Edellinen pelaaja antaa aiheen. Muut arvaavat. Saatte ensimmäisenä oikein arvanneen kanssa 1 pisteet. Muut juovat. Piirrä edellisen pelaajan määräämä sana. Muut arvaavat. Saatte ensimmäisenä oikein arvanneen kanssa 1 pisteet. Muut juovat.

Aloita pingviinitanssi, saat pisteen. Muut tulevat mukaan. Viimeinen juo.

Kehu vieruskaveriasi ja saat 1 pisteen. Käykää koko kierros läpi!

Kerro harrastuksistasi. Saat 1 pisteen. Muut juovat.

Kerro lapsuus- tai nuoruusmuisto. Saat 1 pisteen. Muut juovat.

Tuuripeliä. Laita toiseen käteesi “piste”, laita kädet nyrkkiin eteesi ja anna seuraavan pelaajan valita, Kerro lempibiisi/bändi/ kumpi käsi. Jos hän arvaa oikein, musiikkityyli. Käykää koko hän saa sinulta pisteen, muutoin kierros läpi. Kaikki saavat pisteen. sinä saat häneltä pisteen.

Aloita laulu, saat pisteen. Muut tulevat mukaan. Viimeinen juo.

Ompele haalarimerkkiä 5 cm. Saat 1 pisteen.

Mitä muiden pelaajien mielestä sinulle voisi antaa syntymäpäivälahjaksi 20 eurolla? Kirjoittakaa ylös. Piste sinulle ja mielestäsi parhaan ehdotuksen antajalle.

Vesiputous. Kaikki juovat.

WC-tauko!

Int oh int imo eg j e raa n t io Teksti: Matti Pääaho

ei. Olen Matti Pääaho, neljännen vuoden markkinoinnin opiskelija, urbaanitanssija vuodesta 1998 asti, bboy, päälläpyörijä, koreografi, Sonic Skool – katutanssiryhmän jäsen, Pohjois-Suomen katutanssi ry:n puheenjohtaja, Suomen katutanssiliiton varapuheenjohtaja ja listaan voisi lisätä myös tuottajan tittelin. Tanssin myötä olen saanut elämääni reilun kymmenen vuoden ajan kultaa ja timantteja arvokkaampia muistoja, elämyksiä, kokemuksia, onnistumisen tunteita ja mahtavia ihmisiä. Tanssi on minulle intohimo ja elämäntapa. Opiskelu on vasta toiseksi tärkein asia elämässäni. Opiskelujen alussa haaveilin, että voisin joskus vielä yhdistää katutanssin ja opiskeluista saatavat taidot. Se tapahtui ensimmäisen kerran kunnolla vuonna 2007 kun järjestimme Rotuaari Piknikin päivätapahtumaksi Oulun Katutanssit nimisen katutanssifestivaalin. Silloin en tehnyt kaikkea vielä yksin vaan sain konsultointia yhdeltä jos toiselta ihmiseltä. Viime vuonna minulle tuli jälleen mahdollisuus hypätä tuottajan rooliin, tällä kertaa yksin. Mitäs siitä sitten 20

EGONOMI

1/2009

syntyikään... Koko juttu lähti siitä, että kaupunginteatterin johtaja oli heittänyt idean meille. He halusivat lasten ja nuorten teatteripäiville katutansseihin liittyvää ohjelmaa. Tämä tuntui jo heti samalta kuin saisi lotossa viis tai melkeen kuus oikeen. Olemme aina oikeasti halunneet isoille näyttämöille. Sehän johti sitten siihen, että meiltä tilattiin festivaalin päätöspäivän verran ohjelmaa. Pidimme heti alkuun muutaman oluelta maistuvan ideointipalaverin, joissa päädyttiin tekemään musikaali, pitämään festivaalipäivä ja järjestämään iltabileet nuorille. Aikaa oli kolme kuukautta, joka on musikaalin tekemiseen hyvin vähän. Olimme aiemminkin tehneet ihmeitä pienessä ajassa, joten tämä ei tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömältä. Koko jutulle oli alun perin edellytyksenä, että meiltä löytyisi joku ihminen tuottajan rooliin ja itse olin hommasta heti kiinnostunut. Tämän kokoisen projektin tuottajan roolissa on paljon tehtävää ja vastuuta. Eniten aikaa kului puhtaaseen ajattelutyöhön ja suunnitteluun. Toiseksi eniten aikaa meni sähköpostia ja Exceliä käyttäessä. Kolmanneksi eniten aikaa vietin puhelimessa. Ensimmäiseksi piti luonnollisesti keksiä mitä tuotetaan. Koko festivaalipäivä rakentuisi katutanssilla toteutetun kokopitkän musikaalityylisen esityksen ympärille. Esityksen teemaksi

tuli sirkus ja nimeksi siihen viittaava Cirque de Hiphop. Musikaalin osalta olin mukana tanssijan roolissa ja koordinoin yhteistyötä kaupunginteatterin kanssa. Musikaalissa meillä oli taiteellisina tuottaja-ohjaajina huippukoreografit Lasse Hyttinen ja Teemu Tuohimaa. Teoksessa oli mukana 25 oululaista tanssijaa. Kaikki muu, mitä tuotettiin sen päivän aikana, oli minun hoidettavana. Päiväfestivaalille piti keksiä tekemistä, näkemistä ja kokemista kahdeksan tunnin ajaksi. Illalle järjestettäisiin nuorisodisco. Rekrytoin suuren joukon vapaaehtoisia ja ammattilaisia tekemään erilaisia tehtäviä päivän ajan. Tarvitsimme päivää ennen, sen aikana ja sen jälkeen tanssijoita, dj:tä, audiovisuaalisen toteutuksen ammattilaisia, roudaajia, valokuvaajia, videokuvaajia, ompelijoita, näyttelyiden pystyttäjiä, graffiti-artisteja, maskeeraajia, tarpeistonhoitajia, catering vastaavia, stailaajia, graafikkoja, tuotantoassistentteja ja vaikka mitä monta muuta henkilöä jotka eivät näin heti muistu mieleen. Heille jokaiselle piti koordinoida tehtävät ja laatia, jopa minuutin tarkka aikataulu. Aikataulutus on näin suuressa projektissa kaiken alpha ja omega. Kaikki pitää olla minuutin tarkalla aikataululla, jotteivat ne leviä käsiin. Se pitää myös tuottajan stressitason matalalla. Markkinoinnin suunnittelu ja toteutus oli myös minun hoidettavana. Keskityimme lähinnä puskaradioon, nettiin ja vähän printtiinkin. Sissimarkkinointia tuli myös harrastettua. Parin sopivasti tehdyn lehdistötiedotteen avulla saatiin sivukaupalla ilmaista mainostilaa lehtien kulttuu-

ripalstoilta artikkelien muodossa. Sitten vielä sata kappaletta julisteita jakoon ja varmaan tuhannen kappaletta facebook kutsuja verkostoihimme, niin johan siinä oli työtä tarpeeksi. Kustannus- ja tuottolaskelmat tulivat myös hyvin tutuksi projektin aikana. Niitä kun tuli seurattua joka päivä enemmän tai vähemmän sitä mukaa kun arviot syntyivät ja realisoituivat. Festivaalit lähenivät ja työpäivät pitenivät. Päivät menivät tuotannollisissa töissä ja iltayhdeksän jälkeen tanssittiin musikaalitreenejä yö myöhään asti. Festivaalipäivä koitti ja päivä alkoi alusta pitäen sutjakkaasti. Kaikki pysyi aikataulussaan ja sujui ongelmitta. Yleisöä oli festivaaleilla kiitettävästi ja menoa riitti. Molemmat musikaalinäytökset olivat lähes loppuunmyydyt mistä olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Illan nuorisobileisiin saatiin myös hyvä määrä nuoria. Aikaisen herätyksen, päivän jännittämisen, lukuisten esitysten seuraamisen, kenraaliharjoitusten, kahden musikaaliesityksen ja monen muun tehtävän jälkeen iltamyöhään syvällä teatterin syövereissä poksahti samppakaljapullo auki ja ne odotetut kulaukset kuohuvaa

olivat vihdoin huulilla. Oltiin väsyneitä mutta hyvin tyytyväisiä ja niin onnellisia. Monen kuukauden työ oli palkittu ja se oli ohi. Väsyneet aamut, pitkät illat, alati taustalla oleva paine ja kaikki muu itku ja hammasten kiristys unohtui siinä hetkessä. Niillä ei ollut enää mitään merkitystä. Kyllä onnistumisen tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisia. Mielenkiintoisinta tässä projektissa oli verkostoituminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Pääsin tutustumaan uusiin mahtaviin ihmisiin ja edustamaan yhteisöämme muun muuassa kaupungin päättävien kulttuuripuolen edustajien kanssa. Samalla opin aika paljon asioita, joille minulla on tulevaisuudessa käyttöä paljon. Olihan se todella rankkaa työtä ajoittain, mutta onneksi aika on kuultanut muistot jo. Nyt olemme tuottamassa kesälle yhtä Suomen suurinta jo perinteeksi muodostunutta Oulun Katutanssit urbaanin tanssin festivaalia Rotuaari Piknik-festivaalin yhteyteen. Oulun Katutanssit festivaaleilla kilpaillaan breakdance battleissa ja vapaantyylin ryhmäkoreografia sarjoissa. Tänä vuonna festivaaleilla on enemmän

tekemistä ja tapahtumia kuin aiempina vuosina. Oulun Katutanssit järjestetään 2.-5. heinäkuuta, jolloin torstaina ja perjantaina on tarjolla etko-bileitä ja lauantaina päivällä järjestetään ilmainen päätapahtuma Rotuaari Piknikin lavalla ja illalla jatkot. Tervetuloa seuraamaa maailman huipputasolla kilpailevia katutanssijoita! ps. Suuri kiitos niille useille finanssilaisille, jotka vierailivat festivaaleilla ja kävivät katsomassa Cirque de hiphopin!

TIETOISKU: Katutansseihin luetaan esimerkiksi 70- ja 80-luvuilla syntyneet breaking, locking, hip hop, popping, house sekä moni muu uudempi tyylisuunta. Oululainen katutanssi on saanut nykymuotonsa oululaisten Natural Hype ja Sonic Skool -ryhmien tanssijoiden vaikutuksesta. Ryhmät ovat olleet jo vuosia suomalaisen katutanssin kärkinimiä.

machu pichu

Teksti ja kuvat: Hannu Stewart

Perus reissulla Ruoka, väestö, kulttuuri ja maisemat. Kokonaisuudessaan loistava yhdistelmä, jota voin suositella lämpimästi kaikille.

olmen tunnin Manhattanin kiertelyn ja lyhyiden yöunien jälkeen alkoi matka Limaan, Peruun. Kahdeksan tunnin lento Ecuadorin välilaskun ja aikaerojen kera oli turruttanut aisteja hieman, mutta viimeistään taksimatka lentokentältä hotellille herätti väsyneimmänkin matkustajan. Hetken aikaa luulin olevani Teekkaritorvien keikalla, mutta sitten tajusin paikallisten autoilijoiden kommunikoivan toisilleen erilaisten äänimerkkien avulla. Paikallinen liikennekulttuuri tuntui perustuvan enemmän vapauteen kuin oikeuksiin ja velvollisuuksiin,. Vilkkujen käyttöä ei arvostettu ollenkaan, risteysajo oli mielivaltaista ja liikennevalotkin tuntuivat olevan vain suosituksia. Ajoipa eräs taksi jopa poliisisireeni ulvoen päästäkseen liikenteen läpi määränpäähänsä. Lopulta kuitenkin pääsimme turvallisesti hotellille nukkumaan.

El Tren Tässä välissä on nostettava hattua teekkareille. Maailman toiseksi korkein junamatka kestoltaan 13 tuntia koostuu 346 kilometristä, 69 tunnelista, 58 sillasta ja parhaimmillaan 4781 metrin korkeuserosta. Kyseessä ei ole siis mikään VR: n perusvuoro. Junaradan rakentaminen alkoi vuonna 1870 ja valmista tuli vasta vuonna 1908, eli voisi luulla, että oli taas ”kunnan miehet” hommissa. Ei kuitenkaan. Keskimäärin 10000 työntekijää muokkasi vuorenrinnettä junalle sopivaksi alueella, jonne ensimmäinen varsinainen tie rakennettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Juna kulki siis Perun pääkaupungista Limasta hökkelikylien, kaivosalueiden, maailman kolmanneksi saastuneimman kaupungin ja muiden upeiden maisemien läpi Huancayoon, Perun keskiylängölle. Lääkärien uhkailusta huolimatta 3330 metrin korkeudessa sijaitsevassa kaupungissa aivoödeemat ja muut vuoristotaudin riesat loistivat poissaolollaan. Tosin noin 5000 metrin korkeudessa, maailman korkeimmalla rautatieasemalla, kävely tuntui samalta kuin VVV:llä aamulla. Onneksi paikallinen ”yrtti tee” auttoi lohkaisemaan pahimman olon pois. 22

EGONOMI

1/2009

Kulttuurishokkiko?? Paikallisen väestön suhtautuminen uskontoon on hieman erilainen kuin Suomalaisten. Valtaosa väestöstä on katolilaisia, mikä näkyi erityisesti pääsiäisenvietossa. Noin 200 000 ihmisen Huancayossa kadut olivat täynnä ihmisiä päivin ja öin. Jumalanpalveluksia, paraateja, katutaidetta ja erilaista kansanjuhlaa oli tarjolla vuorokauden ympäri. Eräänäkin yönä kaupungin hälytyssireenit soivat 10 minuuttia viideltä aamuyöstä merkkinä siitä, että aurinko alkoi nousta, ja oli aika aloittaa juhlinta. Matkaan lähtiessäni luin kutakuinkin jokaisesta matkaoppaasta, että rikollisuus ja kusetus ovat yleisiä ongelmia matkailijalle. Missään vaiheessa matkaa en kuitenkaan tällaiseen elinkeinonharjoittamiseen törmännyt, enkä kyllä kuullut, että kukaan muukaan olisi tällaista kohdannut. Päinvastoin ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja avoimia, ja matkailijoihin suhtaudutaan paremmin kuin voisi toivoa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi mainita, että Huancayossa paikalliset halusivat kuvata meitä. Meitä jopa kuvattiin paikalliseen TV-ohjelmaan. Gringoja kuulemma liikkuu alueella sen verran vähän, että paikalliset ottavat kaiken irti nähdessään edes yhden vaalean länkkärin.

raunioille. Odotukset (ja kustannukset) olivat olleet arvoisensa. Näkymää voisi kuvailla yksinkertaisesti uskomattomaksi. Sen enempää en ala kuvailemaan aluetta tai tunnelmaa, koska se olisi turhaa. Se on jotain mikä pitää kokea itse.

M AT K A L L E ? Peru on paikka jonne kannattaa ehdottomasti matkustaa. Yleisten

Machu Pichu

harhakuvien mukaan sinne on kal-

Odotukset Machu Pichusta olivat äärimmäisen korkeat. Heti retken alussa huomasin kuitenkin kuinka paikalliset kauppatieteilijät olivat osanneet tuotteistaa kulttuuriperintönsä. Halvimman backpacker junalipun hinta Cuscosta Machu Pichulle pyöri noin 100 dollarin paikkeilla. Luulimme junan vievän meidät suoraan vuorelle, mutta asemalla meitä olikin vastassa suuri joukko busseja, joihin piti tietysti ostaa erillinen lippu. 15 dollaria lisää. Bussissa vitsailimme, kuinka joudumme varmasti vielä maksamaan siitä että pääsemme raunioille. Ja kappas, sisäänpääsy maksoi vaivaiset 40 dollaria. Olipa joku paikallinen ekonomi päättänyt jopa rakentaa 5 tähden hotellin raunioiden viereen. Touhu alkoi muistuttaa lähinnä koomiselta kunnes pääsimme itse

lista lentää, mutta pienen etsiskelyn avulla meno-paluu lennot Helsingistä Limaan hoituu alle tonnilla. Limassa ei juuri kannata aikaansa tuhlata, sillä se on kuin mikä tahansa muukin 8 miljoonan ihmisen metropoli, puolet väestöstä on upporikkaita, ja puolet asuu kadulla. Sen sijaan kannattaa lähteä sinne missä turistit eivät yleensä liiku. Hintataso ei pääse Perussa rokottamaan kukkaroa kovin ankarasti. ruokailu ravintolassa maksaa alle 10 dollaria laaki ja korkeatasoisen hotellihuoneenkin saa noin 50 dollarilla (paitsi Limassa, jossa hotellihuoneesta saa maksaa vähintään saman verran kuin Suomessa).

EGONOMI

1/2009

KOLME YÖTÄ KILTAHUONEELLA tokomerolla ja sanoisinko ”melko” läheltä yliopistoa. Peruspalvelut vajaan puolen kilometrin päässä Kaijonharjussa eikä liikuntapaikkoihinkaan ole matkaa kuin nimeksi. Koulunyhteydessä ovat myös kuusi opiskelijaravintolaa, neljä kahvilaa ja paperikauppa. Tässä valossa vaihto 13,5 neliön soluhuoneesta ei kuulosta yhtään huonolta ratkaisulta. Treenien jälkeen on yllättäen nälkä, joten laitan vedenkeittimen tulille ja minuuttipuuro on valmis – viidessä minuutissa. Mukana tuomani kippo ja lusikka osoittautuvat tarpeettomiksi, koska kiltahuoneella on enemmän kuin tarpeeksi luontoa tuhoavia kertakäyttöastioita. Syömisen ohella katselen kiltiksen koneelta leffaa ja digestiiviksiksi Finanssi ry

n taas maanantai. Viikonloppu meni erittäin ei-koulupainotteisissa merkeissä, ja torstaina on jälleen tentti. Työoikeus ei taida olla kaikkein vaativimpia kursseja, mutta viime kerran monivalintatentti on monella uusinnassa. Itse en reippaana selvinnyt sinnekään. Seläntaputuksia saa myös siitä, että on jaksanut olla kurssin luennoilla paikalla lähes yhden täyden kerran. Lähtöasetelma ei vakuuta, mutta nyt kuitenkin olisi kolme päivää ja kolme yötä aikaa ottaa kurssin sisältö haltuun. Mitä siis tehdä?

Normaalisti tenttiin tulisi luettua päivällä kirjastolla luentojen lomassa. Illalla kotona lukeminen puolestaan jäisi todennäköisemmin todella vähäiseksi, koska ympärillä olisi paljon kaikenlaisia virikkeitä ja tekemistä. Tulisi käytyä harjoituksissa, katsottua elokuvia, valvottua myöhään ja näin ollen myös herättyä myöhään. Oppiminen heikkenisi päivältäkin. Edellisellä viikolla tuli oltua koululla useana päivänä lähes keskiyöhön

Introduction to International Accounting -kurssin tentin takia. Kiltahuoneella pitkälle yöhön luettuaan kävi mielessä myös idea yöksi jäämisestä. Kertahan ei varmasti olisi ensimmäinen finanssilaiselle, mutta ehkä ensimmäinen selvin päin. Tältä pohjalta päähäni pinttyy ajatus: jos asun tenttiin asti kiltahuoneella, tulee siihen varmasti luettua ja täten seitsemän tervetullutta opintopistettä lisää kevään toistaiseksi laihaan saldoon.

MAANANTAI Maanantai-iltana palaan Finanssin sählyvuorolta takaisin koululle. Ensimmäiseksi ripustan urheilukamppeeni kuivumaan tuoleille ja puran tavaroitani takahuoneen sohvalle. Mukanani on koulumateriaalien lisäksi mm. parit vaihtovaatteet, kannettava, minuuttipuuroa ja hammasharja. Seuraavaksi otan tuntumaan uuteen kotiini. Kalustettu 72 neliön kaksio keit-

tarjoaa vihreää teetä, jonka innoittamana yllyn joogaamaan karistaakseni liikunnan aiheuttaman kankeuden.

“

Kalustettu 72 neliön kaksio keittokomerolla ja sanoisinko ”melko” läheltä yliopistoa. Onneksi opiskelijapiireissä toimii jakamisen jalo periaate. Jaakolta saadut lähes täydelliset Työoikeuden luentomuistiinpanot tulostuvat näppärästi

mikrohallissa. Kurssikirjankin onnistuin saamaan jopa yölainaan. Lukueväät käsissäni siirryn takahuoneen pöydän ääreen ahkeroimaan. Kahden tunnin päästä on todettava ikäväkseni, että kiltiksellä ei vieläkään ole Upin toivomaa avovessaa. On siis tehtävä ylösnousemus maanuumenista taloustieteen käytävälle, jolta vessa löytyy. Samalla päätän tutustua yliopiston yölliseen tunnelmaan paremmin ja lähden kuljeskelemaan pitkin käytäviä. Törmään tuttuun vaihtariin, joka on puurtamassa koulutöitä läpi yön. Keskustellessamme suomalaisen koulutusyhteiskunnan kansainvälisestä motosta, ”It’s better to burn out than fade away”, ryhmä teekkareiksi käsittämiäni ”opiskelijoita” rullaa kaljapul-

EPILOGI

loineen vahtimestarien potkulaudoilla pitkin pääväylää. Laula raikaa, eikä naisia ole. Yö koittaa ja sänky vaikuttaa passelilta. Takahuoneen köyhän miehen hästenssia piinavat kuitenkin tietokoneiden lukuisat valot ja tuuletusäänet, mutta ei tässä sähkömiestä tarvita. Yksi pelle riittää eikä tarvi olla kovin pelotonkaan.

TIISTAI 7:45 herätyskello soi. Normaalit aamutoimet jatkuvat yläkerran inva-wc:ssä, jonka jälkeen suuntaan Juliniaan aamupalalle. Lähes hotelliaamiaista vastaava kattaus on kerrassaan mainio tapa aloittaa päivä. Suosittelen. Sen jälkeen päivä koostuu lukemisesta ja kahvittelusta. Pari lämmintä ateriaakin tulee ennen iltamyöhää syötyä. Ateriat ovat vähintään tarpeen, kun alkaa ensimmäinen suuri seikkailuni. Toimivan suihkun arvoitus -nimeä tottelevan sarjan tarkoituksena on paikantaa yliopistolta suihku iltapesua varten. Ensimmäinen osa Teekkarisauna – teekkareista hyötyä? johdattaa minut kohti etelää. Koneen käytävän ainoa auki oleva ovi avaa tien punahaalaristen kiltahuoneen ovelle. ”Sesam aukene!” – ei aukene. Tarinan todellinen harhapolku jatkuu seikkailuun maan alla, jonka tunnelmaa on vaikea verbaalisesti kuvailla. Siispä otan valokuvia. Matka Maan keskipisteeseen ei onnekseni toteudu ja sillä törmään ihmemies MacGyveriin, joka keksii opiskelijakortista ja teekkarihaalarista konehuoneettoman hissin takaisin maanpinnalle. Ensimmäinen osa päättyy ilman naispääosan esittäjän rakkautta ja lopputekstien aikana ei kyyneliä vuodateta. Siinä missä ensimmäisessä osassa oli seikkailua ja tunnelmaa, toinen tyytyy perinteisen tylsään jatko-osan rooliin. Hätäsuihku – uusitoivo! vie tällä kertaa kemian käytävälle. Juonen huippukohtana on tietokoneen äärestä puuttuva nainen. Muutoin tarina on kuiva kuin beduiinin sandaali, koska ovet eivät aukene, eikä suihkuttelu toteudu. Oulun taloustieteel-

lisen pääsemisen väitettiin avaavan ovia, mutta sekään ei auta. Osa päättyy päähenkilön pohdiskeluun, jossa totuus ja valheet ovat tapetilla. Kolmas osa Käsisuihku – onko K:lla väliä? on kuin Steven Seagalin elokuva ilman entistä agenttia, niskojen katkomista ja pitkää tukkaa. Vasta trilogian neljäs osa Uneton huoltokeskuksessa tuo ratkaisun. Huoltokomppanian pukuhuoneessa seitsemän sinetin takana seisoo ylpeänä hopean kiiltävä Oras. Astun vihollisen temppeliin urheana. Olisi kuitenkin äärimmäisen noloa, jos pääpomo Vahtimestari yllättäisi minut housut kintuissa, ja suihkunautinto jää lyhyeksi. Keskiviikkoaamuna herään unestani suihkunraikkaana.

neksi itsekuri juuri ja juuri riittää. Toisaalta on todettava, että ei opiskelija-asunnossani ole koskaan näin paljoa vieraita ja näin elävää tunnelmaa. Illalla kohtaan pahimman vastustajan itsekurille: joukko violetteja haalareita valtaa kiltiksen NESU-etkojen merkeissä. Vaikka osaanotto ja tunnelma eivät sentään päätä huimaa, ilmainen booli kyllä maistuisi raatamisen sijaan. Tunnin etkoporukan kanssa chillailtuani, lähden kiltiksellä paremmille lukuapajille ja tuntuu kuin minut olisi kotoani häädetty. Aika kohtuutonta! Myöhemmin kiltahuoneelle palattuani pääsen sentään nautiskelemaan juhlaporukan jättämiä herkkuja. Lukeminen on selkeästi paljon mielekkäämpää, kun lihoo samalla. Iltaohjelmaan kuuluu jo totutusti huoltokeskuksen suihku, joka ei tällä kertaa aiheuta läheskään yhtä exponentiaalista pulssin nousua. Putipuhtaana luen vielä viimeiset tärpit määräaikaisista työsopimuksista, työnantajan velvot-

teista ym. ja nautin iltapalaksi tonnikalaleipiä ja Elovena-vadelmapuuroa. Ihan täydelliseen hallintaa en aluetta ole kolmessa päivässä saanut, mutta eiköhän näilläkin tiedoilla ihan kelpo arvosana saada. Näihin tunnelmiin päättyy keskiviikko, ja kiltahuoneen valot sammuvat.

Näin jälkeenpäinkin kiltiksellä vietetyt kolme vuorokautta oli loistava keksintö. Torstaina tentin jälkeen palasin puhtaaseen kotiin ja oli erittäin hienoa aloittaa viikonloppu ilman siivousta. Kiltahuoneestahan ei onneksi tarvitse huolehtia; hallituksen tytöt ovat siinä ylivertaisia (kiitos ja anteeksi, ehkä joskus ryhdistäydyn). Nykyään kiltahuoneella lukeminen on tehty lähes mahdottomaksi. Hallitustollojen jäsenistölleen hankkima 50 tuuman taulu-tv, Playstation 3 ja etenkin FIFA2009 ovat investointi, joka tulee varmasti näkymään tiedekunnastamme valmistuneiden määrässä. Joskus pitäisi oppia ajattelemaan pitkällä tähtäimellä! Entäpä se työoikeus? Kiltahuoneöitä seuraavalla viikolla Weboodiin päivittyi seitsemän opintopistettä arvosanalla 4.

KESKIVIIKKO Edellisenä yönä tuli laitettu merkille, että kiltiksellä nukkuessa kaksi huopaa on absoluuttinen mukavuustaso. Aloitettuani yön yhdellä meinasi tulla äiti ikävä jo parin tunnin kuorsaamisen jälkeen. Itse keskiviikko alkaa hyväksi havaitulla kaavalla: Julian aamupala ja kiltiksellä pari kuppia kahvia. Sitten lueskelen puoleen päivään saakka ja käyn lounaalla. Välillä huomaan jumiutuvani kiltahuoneelle ihmisten seuraan liian kauaksi, mutta on-

MITÄ MUKAAN? Kiltikselle on fiksua ottaa mukaan, jotain helppoja ilta-/välipaloja. Muut ateriat saa edullisesti koulun ravintoloista. Muutoin omaan settiini (vasemmalla) ei kuulunut mitään ihmeellistä. Vaihtovaatteet ja perushygieniahan kuuluvat ihan jokaiselle reissulle.

EGONOMI

1/2009

Kun vvv-ristely on nyt onnellisesti takanapäin ja istun junassa matkustaen kohti Oulua, on hyvää aikaa purkaa hieman reissun tapahtumia. Tehdäänpä se tällä kertaa poikkeavalla tavalla, kerrottakoon jokaisesta urotapahtumasta muutamalla virkkeellä.

! Ä N Ä N I ÖÖ P R Ö E H TT Ö T

IKURIN TURBIINI ”Kun pikkupojat nääs suksillaan laski mäessään”

LAPIN HURJA

”Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita”

PUTTE: ”Siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit ollu mukana!” Ehkä reissun täydellisin onnistuminen koettiin tämän herran kohdalla. Jo menomatkalla Turkuun oli huomattavissa pientä heiluntaa aallokossa, vaikkei laiva ollut edes vielä irronnut satamasta. Saavuttaessa satama-alueelle tämä karpaasi päätti lähteä käymään keskustassa ennen risteilyä. No, kuten arvata saattoi, herra myöhästyi ja jäi koko laivasta kuin paska rattaasta (lappilainen sanonta). Turussa kyseinen herrasmies oli laivalle kantautuneiden huhujen mukaan osoittanut korrektia yökerhoetikettiä heittämällä baarimikkoa aurinkolaseilla, kun ”idiootti ei antanu Sedun Gold-cardilla alennusta. Oisipa edes ollut Sedun baari. Boratin sanoin: ”Great success!”

Tämän charmantin miehen risteilyagenda koostui kahdesta pääkohdasta: Salmiakkikoskenkorvasta ja nukkumisesta. Valoitetaanpas hieman agendan taustoja: Ennen risteilyä hankimme blasterin, jonka maalasimme Finanssin perinteitä kunnioittaen violetiksi. Tämä kyseinen musiikkilähde innoitti myöhemmin terminaalin edessä kovan luokan tanssitoimintaa, jossa muuvejaan kävi esittelemässä yksi jos toinenkin Åke Blomqvist. Laivaan noustessa lappalaisen hallussa ollut mankka kuitenkin takavarikoitiin tullimiesten toimesta. Tästä suivaantuneena lapin karpaasi päätti perinteiseen Suomalaiseen tapaan rytätä pellin kiinni. Kyseinen toiminta johti lopulta nukkumiseen hytin oven välissä jo kymmenen aikaan illalla. Valitettavasti unta riitti sitten aamulle asti, joten risteilyn yön tapahtumista ei kyseisellä herralla ole mitään havaintoja. Havaintoja kuitenkin löytyy kuperkeikkailusta, äidin etsinnästä ja kasupillin soittelusta.

Saapuessamme risteilyltä Turkuun päätimme lähteä jatkamaan onnistunutta reissua kohti Tamperetta. Tampere on siitä erikoinen paikka, että se on oma valtionsa Suomen sisällä. Perusteluina tälle voidaan mainita esimerkiksi se, että siellä asuu maailman pienin ja pyörein mäkihyppääjä: Alitalin Mikko. Mainitsemisen arvoisia ovat lisäksi nääs Suomen Kommunistinen Puolue, Mustamakkara, Moreeni, Raimo Rengas, Kujakolli, Arizona-ateria, Sany Pitbull, Äiti, Maito jäillä, Näsinneula, Pizpala, 1307,70 euron taksikyyti, Laiska, YO-Talo, Plevna, Kaamea sisämaan koillispasaati, Älä anna muille, Perjantain uniklubi, Hinnat lepässä sekä monia muita mainitsemisen arvoisia asioita. Pureudutaanpa kuitenki muutamiin edellämainittuihin tarkemmin. Viettäessämme lauantai-aamua Pispalan anniskeluravintola Kujakollissa, Ikurin Turbiini soitti puhelun Raimo Renkalle. Seuraavassa on otteita jännittävästä dialogista: ”Raimo Rengas” ”Sisäkumi tässä morjesta!” ”Niin?” ”Ruvetaanko pyöriin kimpassa?” ”Klik, Tuut tuut tuut..” Herra kilautti samassa syssyssä myös numeropalveluun tiedustellen Kiinalaisen kaverinsa, Puri Tipin yhteystietoja. Huumorimiehiä nääs!

Huomioita seurapiirimatkalta eräältä En pidä Finanssin reissuista, koska aina on mahdollisuus, että joutuu viettämään yönsä miesten kanssa samassa huoneessa. Jostain syystä äijillä tulee aina himo käsitellä sammuneita kanssalaisiaan. Heräät helvetin pahaan oloon ja sulla on naama tussissa ja porkkana perseessä. Lähdet käytävälle ja kohtaat siellä Pekun, joka innolla selittää: ”Jake sammu eilen sohvalle niin me riisuttiin se, laitettiin sen perse kiinni pääkadulle näkyvään ikkunaan ja suihkutettiin sen kasseille partavaahtoa…” Ja sitten kun vielä sattuu tällaista normaaliyötä pahempia tapauksia. Vittumaisinta siinä on miehenä, ettei naiset päästä sua nuk-

kuun niiden kanssa, koska ne olettaa, että sinä tahdot aina ja kaikkialla seksiä. ”Mä tahtoisin nukkuun.” – ”Painu vittuun.” Niin just, näinhän me ajatellaan: join kaksi litraa viiniä, muutaman paukun ja jotain paskaa, jotka Jake tarjos. Mulla on paha olo, nukuttaa, eikä oo kondomia. Ilman muuta se antaa, vaikka sillä on kaverit täällä ja mahdollisesti poikaveri kotona. Ilman muuta se antaa, vaikka mä en oo pystyny sanoon sille yhtä järkevää lausetta koko iltana… ”Mä nukun lattialla katse tiukasti seinässä, lupaan.” – ”Painu vittuun.” Kännissä ihmiset saavat aina ihan älyttömiä ideoita. Muutamia tältä vuodelta: lähtevät pulkkamäkeen, riisuvat itsensä, hyppäävät parvekkeelta, kusevat uima-altaaseen ja juovat siitä tuoppeja kilpaa, ostavat dildon, kilpailevat siitä kuka saa dildon syvimmälle kurkkuun… Huomioitavaa on se, että nämä kaikki ovat jonkun sortin urotekoja. Jos Jake juo kymmenen tuoppia ja ostaa kännissä dildon, Jake on vitun kova jätkä. Jos Jake juo kymmenen tuoppia vettä ja ostaa dildon, Jake on tyhmä ja ääliö – ja kaiken lisäksi vielä homokin. Joskus huomaa, että ei ole onnistunut vakuuttamaan porukkaa siitä, että on huumorimiehiä. Pieni tarina: Vittuilujen kuningaslajissa nyrkkeilyssä voi vakiolauseena heittää: ”Ootko imenyt sellastakin munaa, mistä et oo pitänyt?” Ei mitään soinilaista verbaliikkaa, mutta äijähuumoria parhaimmillaan Aina hienosti toimensa tehnyt lause jätti kuitenkin tällä reissulla kuseen. Siinä tuli jotain päänaukomista puolin ja toisin niin päätin ottaa mikin ja sanoin: ”Niin, etsä ollut yks niistä, joka otti sen dildon suuhun” ”Joo” ”Ootsä joskus lutkuttanu sellasta dildoa, joka ei maistunu hyvälle.” (dead silence) ”Öö en mää siitä erityisemmin tykännyt…” Jumalauta! Äijät otti mut tosissaan! Tai sitten kuuluitte siihen 80 % vähemmistöön, jonka suussa se dildo oli käynyt. Munkkivartaloinen kala

Jäikö jotain hampaankoloon? Palautetta voi antaa osoitteeseen egonomintoimitus@finanssi.org. Vaihtoehtoisesti voit myös liittyä listalle ilmoittamalla halukkuutesi ja sähköpostiosoitteesi Finanssin viestintävastaavalle.

KOOMA-ALLUN TARINOITA

”N” tuntien chillailun jälkeen bussiin vie takaisin ja menen saunalle nauttimaan minttua ja hmmm. Ilta päättyy Giglin Marliniin ja sieltä jotenkin ihmeellisesti päädyn nukkumaan jonkun randomin kämpille. Onneksi finanssityttökin löytyy sohvan nurkilta eikä hätä pääse yllättämään. Loppu hyvin ja aamulla hirveässä darrassa sama bussimatka Ouluun – ei läheskään niin kiva – ja keksimme idean ”valtionteleportista krapulaisille”. Joka tapauksessa suosittelen Rinneriehaa kaikille erittäin lämpimästi.

PORONKUSEMA

RINNERIEHA 11.3.09 kello 05.30 jatkot kämpillä, hyvä känni päällä ei jaksais lopettaa… Ei hätää, haalarit päälle, dösäasemalle ja finanssitytsyjen kanssa Jyväskylän Rinneriehaaaan. Näin ne tärkeät päätökset tehdään. Finanssilaiset saapuvat tyylikkäästi taxilla Jyväskylän lipaston eteen ja aiheutan yleistä pahennusta hienolla Hannibal asullani, joka on edellisyönä lainattu Kuluman

baarimikolta (aivan toinen tarina). Sitten bussiin ja pelokkaan fuksin viereen örisemään ja tarjoamaan hieman sidukkaa. Perillä silmäni kirkastuvat; täällähän on vaikka ja mitä. Rinteestä löytyy golfia, futiskenttä, stigarata, pallonheittoa, köysijuoksua, palju… wat wat PALJU! Ei mene kauaa kun finanssin oma poika on onnellisesti jo paljun lämmössä Onnelan tarjoama kuohari kädessä. Nam nam…

Sitten minut jo revitään pois altaasta stiga-finaaliin; ilmeisesti olin jo ajanut kerran. Siellä sitten tullaan lumipallona alas, kun toverikylteri vie voiton. Typerät ei tiedä, että 2 = 1. Seuraavaksi päädyn Tampereen BOSAn innostamana Boomareitten mäenlasku-ostoskärry-kuolemahärdelliin alimmaiseksi. Ilmeisesti olen pehmikkeenä Boomaritytön hellille pakaroille. Hengissä alas onneksi!

“

Sitten minut jo revitään pois altaasta stiga-finaaliin; ilmeisesti olin jo ajanut kerran.

Kalenteri näyttää 13.3.09 ja ilkeä putki takana, mutta kyllä vielä yksi Poronkusema menee. Finanssin pojat soluttautuvat Lutkien järjestämään bussikyytiin. Muutamalle ei jostain syystä löydy penkkiä, joten hengailemme keittiössä. Sitten syöksyn valtaamaan mikin ja paskin vitsi -kisa voi alkaa. Porukka ihastuu ja vihastuu, ja teekkarikin tulee pudottamaan tasoa. Perillä rantaudumme futuuritytsyjen kämpille, josta oma ihq Kyllisetämmekin löytyy pyyhe päällä. Äkkiä viinaa koneeseen ja tapaan häiriintyneimmät tyypit ikinä. Pelkään jo Rovaniemeä. Sitten sitseilemään Futuurin kanssa – sitsit kauheaa kansanvaltaa – ja onneksi viinaa löytyy. Seuraavaksi suuntana on Tivoli, kunnon tumut päälle ja muistikuvat heikkenee. Pelaan peukkupainia portsarin kanssa ja voitan ja pakenen sisään. Juon piilopullostani vessassa, en omistanut piilopulloa. Tanssimassa, tiskillä, tanssimassa, tiskillä… oravanpyörä jatkuu. Muut hävinnyt/lentänyt pihalle. Suuntaan jonkun Oulu-tutun kanssa lätylle ja sitten yöpymiskoululle tsekkaamaan meininkiä, aivan hullu meno. Viinaa virtaa sisään ja ulos. Porukkaa on sammunut

kaikkialle ja laitamme yhden tyypin pahvilaatikkoon. Aamulla herään repliikkiin: ”Panda, miks vitussa nä makaat mun kamojen päällä?” En ymmärrä kysymystä. Ai niin! Mun panda naamio on taas kaivettu esiin. Tassulla Alkon kautta tytsyjen kämpille ja suunnistus voi alkaa, väärin! Ryypätään ja saunotaan monen monta tuntia. Tiimiasuja ei edes jakseta laittaa, olkaamme siis Pandat. Pääsemme ekalle rastille, joka on tanssirasti. Päätämme, ettemme halua tanssia ja lähdemme dokaamaan toiseen baariin. Parin tunnin jälkeen humaltuneena menemme koulun kautta Tivoliin ja tulee deja vú eilisestä. Nyt palkitaan voittajajoukkue, pidän yläparvella sormia ristissä, mutta EI. Emme voittaneet Jumbopalkintoa. Aamulla jatkan kissankusihengityksellä elämäni kauheimmalle sillikselle (lue: KARAOKEA), bad idea. Viimein bussissa suuntana Oulu ja tenutus jatkuu, muilla. Unta palloon ja ehkä tämä kaikki oli vain pahaa unta.

TURUN BUSSIRISTEILY 16.-17.4 on ohjelmassa Turun Bussiristeily. Aloitus keskiviikkona, jolloin vedetään viinaa läpi yön. Aamulla jatkan joidenkin ihme VVVmatkaajien kanssa samalla bussilla Turkuun. Jälleen kerran aiheutan yleistä pahennusta 200 vauvavitsillä, anteeksi naiset. Saavumme Turkuun. Olen sekaisin ja väsynyt. Jostain syystä olen sataman lähtöterminaalissa juttelemassa ruotsalaisten kanssa. Saan puhelun: jollakin joku epämääräinen ongelma ja lähden terminaalista. Tapaan järkkäreitä, kerron heille vitsejä ja katson kun ikkunan takana iso laiva liikkuu. Vilkutan ja pyydän helikopteria, mutta sitä en saa. Pihalle ja taksi Turun keskus-

“

Osallistun kadulla opiskelijoiden laulukilpailuun ilman paitaa ja voitan!! taan. Viidessä minuutissa lennän ekasta baarista ulos. Menen Vegasiin ja tapaan turkulaisia hyvinvointitekniikan opiskelijoita ollen siitä iloinen. Ostan porukalle kuoharin pöytään ja huomaan, että Blackjack aukeaa. Lähden nostamaan rahaa, mutta portsari haluaa pilata zänssini ja pyytää poistumaan, lopullisesti. Osallistun kadulla opiskelijoiden laulukilpailuun ilman paitaa ja voitan!! Saan CD:n ja lahjoitan sen seuraavassa baarissa neidille. Jä-

tän reppuni baarimikolle, koska lähden jälleen nostamaan rahaa. Löydän automaatin, mutta hukkaan baarin. Seuraavasta kohtauksesta on ilmeisesti filmi vaihdettu, mutta jotain tälläistä tapahtui: 10 baaria, 4 portsaria, joista yhtä heitän aurinkolaseilla ja tili -130e. Päätän lopettaa illan. Soittelen Tukylaisille ja yöpaikka onneksi löytyy. Aamulla alkaa baarin kautta repun etsintä operaatio teknisenä tukenani 020202, joka selvittelee ravintolapäälliköiden numeroita. Neljä suostuu tulemaan avaamaan ovet keskellä päivää, vaan itse reppua ei näy missään. Käyn 15 baaria ja 6 tuoppia läpi, ja ZADAM, reppu löytyy

Joko sinä saat vakuutusyhtiöltäsi viiden tähden laskuja?

Armaksesta, jossa en edes tiennyt olleeni. Menen Poroon lataamaan, tapaan mahtavan kroatialaisen reppumatkaajan ja tyhjennämme 3 kuoharia. Sitten bussilla satamaan, halaus kroatialaiselle ja Bussiin, johon jotkut VVV:läiset ovat jo saapuneet. Bussin kyytiin vaan ja matka Ouluun voi alkaa… Kiitän Bussiristeilystä, ensi vuonna uudestaan!

Kodin j a vakuut perheen ukset

Oulussa 24.4.2009 Rakas Rauno/Raili a saamaan palvelua sinulla on heiluva 50 euron seteli, ei oikeuta sinu Olet onnettomin ihminen kenet tiedän. Se, että TÄNNE KUNHAN n heru, jos huudat ”HEI SINÄ!” tai ”TULEPPA skää myö lua palve sitä Eikä a. ampa nope aan sekuntiak Tommia. ä tervehtimään sitä maan mainiota Turmiolan lähte vat halua jotka , takin muu ta mon taa odot EHDIT!”. Tiskillä kerrankin malttaa a odottamassa sitä elämän vettä, joten yrittäisit He ovat hyvin todennäköisesti olleet ennen sinu a ympärilläsi mahdollista, jos osaa käyttäytyä. Tarkastele vaikk kuin aa, nope niin n tasa tulee a juom se iselle mielesi. Joka aloosi, joka kuninkaallisessa olotilassasi vaikuttaa kain en alais seur a saad voit illa tuur llä hyvä a, olevia kanssamatkustaji si tosin olla jo muuttunut. mahtavalta. Aamulla omaa kättä purressasi voi miele n kanssa n kannattaisi mennä sillan alle Sepon taikka Seija sinu , ealta kork liian ttaa vaiku hinta an juom jos Sitten, li sinulla kuitenkin on ta, jopa seuralaisetkin tyytyvät vähempään. Mikä oluelle taikka Lasolille. Ei varmasti ole liian kallis että olet onnistunut täen se ei maistu alkoholille, on voinut käydä niin, yllät a mutt asi, juom ua tilatt ut saan olet ja a raha alkoaan keskushermostoosi. Kyllä, siinä juomassa oli suor et tuoh rikan Ame asi itsem ansa llä vere ja sijoittamaan hiellä ut nenäsi eteen ushermostosi on jo siinä kunnossa, että olet saan holia Suomen lakien sallima määrä. Tai sitten kesk vesilasin, etkä edes huomaa sitä. myös in konserttiin, mutta ei ravintolaan. Ja tiesitkö Cats Four u kuulu joka , asia inen sella on u uttel Sormien naps ilmeisesti huudat, vihelletään, mutta ei ravintolatyöntekijöiden. Sinä sen, että maksullisten naisten ja koirien perään isen asiakkaan s kaupan kassalla, jotta työntekijä nakkelisi edell myö ltelet vihe ja leitä sete t ttele heilu ia, sorm et napsuttel aan? Luulenpa, että niin ei välttämättä käy edes vast sti eliaa koht si raha ja eesi tuott si ottai ja tuotteet pois hihnalta sellaiselle Euroopan omistajalle kuin sinä. a juoda. miettiä mitä haluat juoda tai mitä seurueesi halua välin sillä si erkik esim it vois , oasi vuor ti kiltis at Kun odot ä ksesi pöytään suoraan, etkä jokaista seitsemä tilau ladot kun oja, herm tesi lijoit palve ja en Säästät muiden asiakkaid erikoisemman juotoki pyytää palvelijaa sekoittamaan sinulle jonkun voit t, joisi mitä i keks et li Mikä een. eriks aa juom . Hän kyllä ään tietyllä tavalla, kerro ihmeessä se palvelijalle tehd a juom pi isem eriko jokin että nut, tottu olet man. Ja jos tekee sen juuri niin kuin tahdot. kaa tarjoilijaleisen juoman. Ostat juoman, annat kymmenen mark Kaiken höyryämisen jälkeen haluat tilata sen viim markkaa n, että annoit 20 markkaa ja vaadit kolmeatoista ämää väitt at Rupe isin. taka kaa mark e kolm lle le. Hän antaa sinu mmin oikeassa, kuin alkoholiannosta nauttinut vatipää voisit olla enne takaisin. Luuletko tosiaan, että sinä, 100–200 lta kymmentä tarjoilijalla tuskin on kiinnostusta höynäyttää sinu ellä ttäis Yksi ä? tekij työn tolan ravin oleva päin selvin markkaa. asti ripeää ja kohtelias, selkeä ja kärsivällinen, niin saat varm Ole seuraavalla kerralla ravintolassa asioidessasi ystävällistä palvelua!

On mukava saada lasku, jota ei tarvitsekaan maksaa. Yhä useammat asiakkaamme maksavat esimerkiksi kotivakuutuksensa saamillaan OP-bonuksilla. Bonuksia kertyy ihan tavallisista pankkiasioista, kuten asuntolainasta. Sitä kutsutaan keskittäjän eduksi. Tule Oulun Osuuspankkiin, niin kerromme lisää sinulle kuuluvista eduista. Varaa aika numerosta 010 2535 014.

Rakkain terveisin Merilän Mikko, iloinen palvelijasi

ONE BILLION DOLLA$ -pilikkikilipailut Kahen kilon siika.

ähän aikaa taaksepäin, Egonomin toimitus sai mitä hämäräperäisimmän e-mailin. Tässä e-mailissa kuvailtiin silloin neljän päivän päästä järjestettäviä pilikkikilipailuita, mikä herätti äärimmäistä kummastusta. Kun soppaa sekoittivat lisäksi neljän päivän varotusaika, e-mailin ylilyövät ja huumoria tirskuvat sanavalinnat ja mitä absurdein järjestävä taho (AAA-kerho?), Egonomin toimituksen oli pakko ottaa selville, että mitäkhän v****a. Mikä v***n pilikki? Mikä v***n kilipailu? Mikä v***n AAA-kerho? Täysin hämmentyneenä, Egonomin toimitus lähetti matkaan ympäri maailmaa tunnetun persoonan, jo ennen Hunter Stockton Thompsonin syntymää Gonzo-journalismin kehittäneen alan legendan, toimittaja KIVINIEMEN®, haastattelemaan tapahtuman pääpromoottoria, ANSSI KIVINIEMEÄ®. Ohessa on sensuroitu versio haastattelusta. Moro! Mitäs Anssi? – Sulle vaan herra Kiviniemi s*****a! Oh, sorppa! Mites herra Kiviniemellä menee? – Ihan päin v****a ku aletaan heti haastattelun alussa v*****leen tuolla tavalla! Mitäs v****a? Ainoa mitä tein oli se, että en herrotellu teitä! –… Anteeksi, oikeasti. – V***u. Dodii, kokeillaas uudestaan. kuka olette, herra Kiviniemi? – Olen Kiviniemi, yksi näitten pilikkikilipailuitten promoottoreista. Ketä muita promoottoreita/järjestäjiä oli järjestämässä tätä ONE BILLION DOLLA$ -pilikkikilipailua? – Noh, meitähän on yhteensä kolme: Anssi ”Kiviniemi” Kiviniemi, Antti ”Nauraa Luennolla Tosi Äänekkäästi” Räisänen ja Ari ”Tanssii Aina Ilman Paitaa” Koivisto. Sitten mukana oli kaikennäkösiä pelimiehiä A:sta Ö:hön joista mainittakoon kirkkaimpina tähtinä Kake ja Jiri. Mistä saitte ajatuksen pistää pystyyn pilikkikilipailut? – Oiskohan se ollu Räisäsen Ana, joka 34

EGONOMI

1/2009

ehotti, että lähetään pilikille. Sitten siinä promoottoreiden kesken mietittiin vähän aikaa ja tultiin siihen lopputulokseen, että otetaan iso kasa kavereita mukaan. Hetki siitä joku sai ajatuksen, että pistetään pilikkikilipailut pystyyn, joissa voittaja saa kaikilta osallistujilta kossupullon. Pikkusen muokattiin ideaa ja kolme tuntia siitä kaikki käytännön järjestelyt oli hoidettu ja kisat käytännössä valmiina alkaan. Koko prosessissa kesti kuusi tuntia, s*****an kovia jätkiä ku ollaan. Mitä tarkoittaa AAA-kerho? – Aina Alkoholin (vaikutuksen) Alaisena tai AnssiAnttiAri, miten sen nyt haluaakaan ymmärtää… Finders keepers vai mitenköhän se nyt meni? Parempi pyy pivossa ku kymmenen oksalla se taitaa olla se oikeampi ilmaus tähän tilanteeseen. TÄ!? A-haa. Paikan päällä itte kilipailuissa näytti olevan ihan hyvin porukkaa ja sääkin oli suosiollinen. Mites tapahtuma onnistu? – Noh, Paikalla oli tosiaan satoja kilpailijoita ja äiti Kiviniemiki oli suosiollinen ja tarjosi meille auringonpaistetta vaikka muille jakaa. Kaikilla oli asenne kohillaan ja kaukasimmat kisailijat olivat itse asiassa Rovaniemeltä saakka tulleet pilikkimään.

Selevä. – Nii kerta! Mitäs tästä tapahtumasta jäi teille käteen? – Ei mitään. Miinuksen puolelle mentiin ja rankasti vaikka FinANSSI tarjoutuikin auttamaan joissain kustannuksissa, mm. kuuden euron madot(kärpäsentoukat) FinANSSI taisi maksaa. Makkaraaki paikan päällä tais olla, ja nuotio(Anttiki). Heleppoahan se on ku massit riittää.

Rovaniemelle meni myös voitto. Kaksi ahventa oli koko kilipailun sato ja isomman niistä sai joku Rovaniemeläinen ja näin voitti kisan. Toisena oli promoottereiden suurin voittajasuosikki Kauko ”Kake” Keskisärkkä, joka suhtautui käsittämättömällä asenteella ja tunteella pilikkimiseen. Hän jaksoi mm. kävellä rannasta pilikkimään sellaseen paikkaan missä oli oikeasti vettä. Osa pilikki siis jopa ihan tosissaan. Mielestäni on vähän naurettavaa ottaa pilikki tosissaan, saati sitten pilikkiä iliman alkoholia. Promoottorit näyttivät mallia miten homma pitäs oikeasti hoitaa kairaamalla reikänsä nuotion(Antinki) viereen rantaan ja pilikkien sieltä käsin olut- ja piimä-tölkit kädessään. Vaikka vettä oli vain muutamia senttejä jään alla, niin usko oli kova, että ahven ui matalassa rannassa aurinkoisena päivänä, oli sitten kesä tai talavi.

Järjestäjät,

Noh, pärjäsittekö te itse promoottorit miten kisassa? – Älä v***u taas ala v*******maan tai mie isken kenttään ja potkasen v***u naamaan!

iniemi

keskellä Kiv

Tapahtuma oli siis menestys? – Todellaki, khyl! Kyllähän sen tietää ku lapin äijät iskee mavot koukkuun ja alakaa kunnon lailla kairaan reikiä, niin sillon makkarat kärisee ja spreijjatut lakanat vaan lepattaa ilimassa! Näinhän se meni tälläkin kertaa. Ja jatkoillakin oli niin pirusti naisia, että ei tienny minkä kohan laittaa mihinki ja kenen, kyllähän sie tiiät! Tuosta kairaamisesta tulikin mieleen, teillä tais olla pienet kairaamis-skabatkin(kuka kairaa nopeiten reijän jäähän, samalla kairalla ja saman paksuseen jäähän) tässä ohessa? – Oli joo. Kaikki osallistu ja paras voitti ylivoimaisesti. Miehän sen vein kirkkaalla erolla kakkoseen, joka tais olla Räisäsen Ana. Kolomas oli joku hemmetin golffari, jonka toiminta kairan kanssa näytti lähinnä säälittävältä. Ei ollu paljon etelänpelleillä sanomista tässä skabassa. Ja nyt en ees alota jauhaan siitä, että miten säälittävältä naiskilpailijoitten kairaaminen näytti. Sanonpahan vain, että aivan käsittämättömän säälittävältä. Sama juttu kun pallonheiton kanssa, jos ne saa pallon irtoaan kädestä, niin se on jo aivan h*lvetin kova juttu.

Aha. Että semmosta. – Semmosta joo. Läppä lentää ku epäonnistuneessa ohitusleikkauksessa. Kaikkea ei sitten tarvi julkasta siinä Egonomissa. Ja jos on pakottava tarve, niin huumorillahan mie vaan naiset. Oikeesti mie tykkään teistä, tosi paljon. Ootte oikeesti tosi hyviä tyyppejä. Ja osaatte heittää palloaki tosi hyvin! Ihan oikeesti! TÄ!?

on päästä ennen valmistumista monikon kolmanteen persoonaan asti käyttämättä mitään kiellettyjä aineita. Valmistumisen jälkeen lähdetään varmaan nämä/nuo/ ne-linjalle ja todennäköisesti pitäs myös kehittää yksi uusi sijamuoto Suomen kieleen, jota käytetään pelkästään lauseissa joissa esiintyy sanat Kiviniemi tai Kiviniemet. Tyydyttikö vastaus?

Jeps. Olen pistänyt merkille, että teidän egosta ja itseluottamuksesta on ollut paljon paljon puhetta yliopiston käytävillä. Nyt haluaisin vielä kysästä tähän loppuun, että onko teidän ego oikeasti yhtä iso ku mitä ihmiset puhelee? – Asetellaan tää nyt vaikka tällä tavalla: et kai sie oikeesti v***u luullu et Titanic törmäs jäävuoreen?!!!

Ei juma****a sinun kanssa. –…

Noh, haluaisikkos vielä sanoa jotain? – Kiitoksia oikeasti kaikille pilikkikilipailuihin osallistujille. Mulla oli tosi hauskaa ja oon myös kuullu, että muillakin oli. Oikeasti tapahtumaan osallistui n. 40 ihmistä(joka mielestäni on tosi hyvin muutaman päivän varoitusajalla) ja tavoite olisi tehdä näistä kilipailuista vuoONE BILLI ON DOLLA sittainen perinne, joka $, Kiviniem i oikealla. kasvaa kerta kerralta. Tänä vuonna voittajalle annettu kultainen pilikki on kiertopalkinto, jonka saa myös ensivuoden voittaja. ONE BILLION DOLLA$ -pilikissä ei ole tärkeintä kilipailu, vaan yhdessäolo ja hauskanpito. Oli myös hauska nähdä, että kilipailuista ei tullut sisäpiiri-läppä(joka muuten tää haastattelu kokonaisuudessaan ehkä lievästi on, vaan paikalle saapui myös vähän tuntemattomampia ihmisiä ja muutama täysin omituinen ihminen. SUURI KIITOS Kiviniemeen? KAIKILLE OSALLISTUJILLE JA – K-i-v-i-v-*-*-*-n-n-i-e-m-e-e-n! MYÖS FINanssille mavoista! LEVITTÄKÄÄ ONE BILLION DOLLA$ -ILOSAOkei, mikä tää Kiviniemi-läppä oikees- NOMAA YMPÄRI MAAILMAN!!! ti on? – Noh, joskus lukio-aikoinani syntyi Oisko vielä jotain? käsite Kiviniemi. Siitä lähtien oon pienin – On, meinasin melkeen unohtaa! askelin käynyt läpi yksikön persoonat. KAIKILLE KIVINIEMILLE TERVEISIÄ! Yleensä ihmiset puhuivat minusta yksikön kolmannessa persoonassa ja ajattelin itse Niinpä tietenki. alkaa harrastaan samaa aina silloin kun – Kiviniemi! puhuin itsestäni. Kun tulin yliopistoon Kiviniemi! syntyi käsite Kiviniemet ja tästä seurasi – Kiviniemi! se, että siirryttiin välittömästi monikon Kiviniemi! ensimmäiseen persoonaan. Tavoitteenani – Kiviniemi! EGONOMI

1/2009

TAKAKANSI Kake Winslet takakannella. KUVA: Ari Koivisto

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE !!!!