Juhla-Egonomi by Finanssi ry

JUHLA-EGONOMI

PÄÄTOIMITTAJALTA Tässä Egonomin erikoispainoksessa käsitellään vain ja ainoastaan Finanssia ja sen historiaa. Vanhojen pöytäkirjojen ja Egonomien parissa (25 vuotta molempia!) olen kaivautunut syvälle violetin kulttuurimme syövereihin ja koonnut parhaani mukaan järjestömme taipaleen kohokohdat yksiin kansiin. En kuitenkaan missään nimessä väitä tätä lehteä täydelliseksi ja kattavaksi katsaukseksi jokaiseen tapahtumaan 25 vuoden ajalta. Yksityiskohtaisen historiankirjan sijaan olen yrittänyt saada dokumentoitua Finanssin hengen. Tätä tehdessäni olen ottanut muutamia taiteilijan vapauksia ja antanut tilaa hauskanpidolle: esimerkiksi VVV:hen liittyvien nimien ja vuosilukujen puuduttavan listaamisen sijaan näen risteilylle uskollisemmaksi Börjen kirjoittaman eeppisen Odysseian violetista taivaankannesta ja sieltä satavasta Vergistä. Kiltahuoneemme saa lehden sivuilla osakseen oodin ja kiltatuotteista arvosteluun otetaan hieman vähemmän tunnettu vaatekappale. Täysin hupilinjalle ei kuitenkaan lähdetty. Oululaisten kauppatieteilijöiden vaiheita tässä lehdessä pohtivat järjestön historian merkittävät aktiivit, kuten kaksi perustajajäsentä ja kolme puheenjohtajaa vuosien varrelta. Myös kauppakorkeakoulun henkilökunta ja Oulun Ekonomit antoivat oman arvokkaan panoksensa finanssilaisuuden tarkasteluun omasta näkökulmastaan. Monipuolisten kirjoittajien tuoman erinomaisen tietopaketin tueksi olen luonut väliteksteiksi pienet katsaukset eri finanssilaisuuden osa-alueisiin niin huvin kuin hyödynkin saralla. Kiitokset tämän lehden mahdollistamisesta kuuluvat niille sadoille finanssilaisille, jotka ovat kehittäneet järjestömme nykyiseen muotoonsa. Neljännesvuosi-

sata väsymätöntä vapaaehtoistyötä on luonut leveät hartiat, joilla seisoessani näkemäni maailman olen yrittänyt tiivistää järkevään muotoon. Erityiskiitos kuuluu entisille Egonomin päätoimittajille, joiden työ on korvaamaton violetin kulttuurin dokumentoijana. Erityismaininnan arvoisena aarreaittana finanssilaisuudesta toimi Finanssin merkittäviin vaikuttajiin kuuluvan Iikka Meriläisen Egonomin 20-vuotisjuhlanumeron kokoama historiikki. Kiitän myös julkaisutoimikuntaani ja Finanssin hallitusta 2016 panoksesta ja kannustamisesta lehden luomisprosessissa. Toivon tämän lehden lukemisen tavoittavan edes osan siitä opettavaisuudesta ja elämyksellisyydestä, jota sen tekeminen on ollut. Haaveeni lehden lukijasta on vuonna 2056 kirjahyllyään siivoava ajat sitten ekonomiksi valmistunut finanssilainen, jonka siivousprojekti pysähtyy hänen unohtuessaan lukemaan Juhla-Egonomia ja muistelemaan vuosiaan Finanssilla. Jos sinä olet se vanha finanssilainen, tartu epäröimättä puhelimeesi (tai millä hyvänsä pidetään aikanasi yhteyttä), ja soita parhaalle opiskeluajan kaverillesi. Miksette nappaisi haalareitanne päälle vanhojen aikojen muistoksi ja lähtisi vielä kerran nostamaan S-faktorinne kohti korkeuksia?

Juho Kemppainen Finanssi ry:n hallituksen julkaisuvastaava & Vappu-Allu 2016

SISÄLLYS Ennen Finanssi ry:tä Alkuvuodet Vappu 1992 Oulun Ekonomit: Seuraavalle 25:lle vuodelle Kiltatuotteet Kiltatuotearvostelu Asiasisältöä finanssilaisille Tiedekuntamme synty Dekaani: Yhteistä taivalta 25 vuotta Huvit Vuosituhannen vaihteen violetit muistot Satu vuosijuhlista Tax Free on auki, pelti on kiinni Sitsit Kiltahuone Egonomin parhaat Violetin sydämen sykkeet viimeiset 10 vuotta Joka päivä ja joka ikinen yö

JUHLA-EGONOMI

6 8 13 22 24 26 27 31 32 34 36 38 40 42 44 46 62 68

Julkaisija:

Finanssi ry Oulun Yliopiston kauppakorkeakoulu, Oulu Business School PL4600 90014 Oulun Yliopisto

Puhelin: 040-9305568 E-mail:

hallitus@finanssi.org

Päätoimittaja ja taitto: Juho Kemppainen

Julkaisutoimikunta:

Juho Kemppainen (pj), Petrus Vuorentausta (vpj), Nirananda Lanki, Linda Katila, Oona Arttijeff ja Elisa Haikala

Muut kirjoittajat:

Juho Alatalo, Niklas Alho, Janne Järvinen, Jarno Kilpinen, Timo-Jaakko Moilanen, Kalle Mäkäräinen, Juho Riihiaho, Petri Sahlström, Daniel Stafford, Rauli Svento

Paino:

Multiprint Oy

Egonomi netissä:

www.issuu.com/finanssi

Teksti: Juho Kemppainen

ENNEN FINANSSI RY:TÄ Taloustieteen opetuksen tarina Oulun yliopistossa alkaa kauan ennen Finanssi ry:n perustamista. Kansantaloustieteen professuuri perustettiin Oulun yliopistoon jo vuonna 1959; samana vuonna, kun koko yliopiston toiminta alkoi. Opetus kansantaloustieteessä alkoi vuonna 1961 ja vuodesta 1965 lähtien sitä pystyi opiskelemaan pääaineena. Tällöin kansantaloustieteilijät kuuluivat filosofisen tiedekunnan humanistiseen opintosuuntaan ja valmistuivat filosofian kandidaateiksi. Vuonna 1972 perustettiin taloustieteen apulaisprofessuuri opetusalanaan ”yritysten ja muiden taloussektorien taloudellinen toiminta.” Ainejärjestö Oulun yliopiston kansantaloustieteilijät perustettiin 1966 ja sen puheenjohtajana toimi Juhani Runolinna. Toiminnaltaan tämä järjestö muistutti Finanssi ry:tä, mutta oli pienimuotoisempi. Johtotähtenä kansantaloustieteilijöiden järjestön tapahtumatarjonnassa oli Pohjois-Suomen talouspäivät 60-luvun lopussa: ensimmäisten talouspäivien puhujina oli kolme ministeriä. Ensimmäinen oululaisten taloustieteen opiskelijoiden excursio järjestettiin vuonna 1971, ja se suuntautui silloiseen Leningradiin.

Elokuun ensimmäisestä päivästä vuonna 1980 lähtien kansantaloustieteen koulutusohjelmasta alkoi valmistua yhteiskuntatieteiden kandidaatteja ja vuonna 1984 otettiin ensimmäinen askel kohti liiketaloustiedettä, kun perustettiin liiketaloustieteen apulaisprofessuuri opetusalanaan ”lähinnä liiketoiminnan johtaminen ja kehittäminen.” Kansantaloustieteen koulutusohjelma muutettiin 1.8.1988 taloustieteen koulutusohjelmaksi ja siirretiin humanistisesta tiedekunnasta teknilliseen tiedekuntaan taloustieteen osastoksi. Yrityksen taloustieteen professuuri opetusalanaan laskentatoimi perustettiin 1991 ja ekonomikoulutus alkoi syksyllä 1991 yrityksen taloustieteen ja kansantaloustieteen koulutusohjelmina. Finanssi ry:n ensimmäinen puheenjohtaja ja perustajajäsen Heikki Ala kuvailee historian ensimmäisessä Egonomissa helmikuussa 1992, miten ajatus oululaisesta kauppatietelijöiden ainejärjestöstä syntyi: hän oli kuullut ekonomien työttömyyskassasta ja soitti Ekonomiopiskelijaliiton työttömyyskassaa hoitavalle henkilölle. Hän halusi liittyä hinnaltaan edullisen kassan jäseneksi. Liitossa ei Alan mukaan ollut kuultukaan, että Oulustakin al-

kaa valmistumaan ekonomeja. Puheeksi tuli ainejärjestön perustaminen ja mallia otettiin Tampereelta: siellä yhteiskuntatietelijöille oli oma ainejärjestönsä Pareto ja taloustietelijöillä Boomi ry. Finanssi ry:n perustettiin 23.8.1991, paikassa Kantakrouvi. Ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa syksylle 1991 ja keväälle 1992 määritellään Finanssin hallituksen tehtävät, ja jo toiminnan alkuaikoina päätettiin käydä kampanjaa oululaisten ekonomien markkinoimiseksi. Ensimmäisessä sääntömääräisessä syyskokouksessa 10.10.1991 oli paikalla 38 ihmistä ja siellä valittiin ensimmäinen hallitus sekä haalareiden väriksi violetti. Perimätiedon mukaan väri tulee 1950-luvun 10 000 markan setelistä, ja aikalaiset kertovat perusteluksi, ettei vastaavan värisiä haalareita vielä tiettävästi löytynyt muualta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että varaväriksi valittiin viininpunainen ja toisena ehdotuksena järjestön nimeksi oli Futuuri, joka hävisi selkeästi äänestyksessä Finanssille. Finanssi ry on aivan alkumetreiltään alkaen ollut tiiviissä yhteistyössä niin Oulun Eko-

JUHLA-EGONOMI

nomien kuin kansallisen ekonomien ammattiliitonkin kanssa. Oulun Ekonomit olivat aktiivisesti tukemassa ekonomikoulutuksen saamista Ouluun ja jo lokakuussa 1991 Oulun Ekonomit pyysivät Finanssilta opiskelijajäsentä hallitukseensa. Liittyminen Ekonomiopiskelijaliitto EKOLiin hyväksyttiin Finanssin ensimmäisessä syyskokouksessa; joulukuussa 1991 Heikki Ala ja Janne Järvinen menivät käymään EKOLissa ja Finanssi hyväksyttiin liittoon jäseneksi. Aivan alusta asti päätettiin myös liittyä AIESECiin ja hallituksen kokouksen 18.11.1991 pöytäkirjasta löytyy ensimmäinen merkintä nykyään kaikille finanssilaisille hyvinkin tutusta järjestöstä: ”NESU oli ottanut kirjeitse (Finanssiin) yhteyttä ja kysellyt, olisiko yhdistys kiinnostunut sen toiminnasta.” NESU-toiminnan varsinaista alkamista Oulussa saatiin kuitenkin odottaa vielä lähes kaksi vuosikymmentä. Seuraavilla aukeamilla Finanssi ry:n perustajajäsenet Janne Järvinen ja Timo-Jaakko Moilanen kertovat ainejärjestömme alkutaipaleesta.

Alkuvuodet Ekonomikoulutuksen käynnistyttyä vuonna 1991 myös opiskelijayhdistyksen perustaminen muodostui ajankohtaiseksi kysymykseksi. Koulutukseen oli mahdollista hakea myös sisäisesti vanhasta yhteiskuntatieteen koulutusohjelmasta, jonka pääaine oli (kansan)taloustiede. Suuri osa Finanssin ensimmäisen hallituksen jäsenistä ja muista aktiiveista oli näitä koulutusohjelman ja samalla myös pääaineen vaihtajia (ns. ’vanha kilta’ ja Finanssi elivät rinnakkain jonkun vuoden ajan). Ensimmäisen hallituksen jäsenistä ainoastaan myöhemmin taloustieteestä väitellytkin Pekka Larkomaa ei opiskellut pääaineenaan laskentatoimea. Jo ennen perustavaa kokousta oli tietenkin päätettävä yhdistyksen nimi. Tähän päädyttiinkin aika yksimielisesti, eikä muistikuvani mukaan mitään varteenotettavia kilpailevia vaihtoehtoja esitetty. Perustavan kokouksen tärkeimpänä asiana taisi olla haalarien värin valinta – myöhempienkin vuosien opiskelijaelä-

män värimaailman kannalta ratkaiseva päätös. Väri valikoitui yksinkertaisesti sillä perusteella, että muilla, ainakaan Oulun yliopistossa, ei ollut samanlaista. Haalareihin painettavan yhdistyksen logon piirsi Timo-Jaakko Moilanen, joka oli opetellut käyttämään uusia grafiikkaohjelmistoja, jotka tulivat juuri noihin aikoihin markkinoille Jossain vaiheessa piti sitten valita yhdistykselle toimiva hallitus. Koulutusohjelman vaihtajien ryhmä oli jostain syystä aika miesvoittoinen, ja ongelmaksi oli muodostua naisjäsenen löytäminen – tasa-arvokysymykset tiedostettiin hyvin. Onneksi Minna Aalto (nyk. Virmajoki) löytyi sitten ekonomikoulutuksen uudesta sisäänotosta ensimmäiseltä vuosikurssilta. Hallitus muodostui tiiviiksi yhteisöksi. Opiskelijamäärä oli pieni, ja suuri osa meistä istui samoilla kursseilla. Tiedotuslehden nimeä (Egonomi) esitti allekirjoittanut - nimi taisi olla jonkinlainen sisäpiirin vitsi, jonka sisältö, kuten asiaan

kuuluukin, ei varmasti aukea ulkopuolisille, saati sitten jälkipolville. Lehtihän oli aluksi kopiokoneella monistettu ja nidottu paperiliuska. Muutenkin kopiokone oli tuolloin killalle tärkeä laite, yhtäältä pienenä tulonlähteenä, toisaalta tehokkaan opiskelun mahdollistajana. Allekirjoittaneellakin oli parin opiskelijatoverin kanssa hyvin toimiva luentomuistiinpanojen kopiointiyhteistyökuvio, jossa kävimme vuorotellen luennoilla, kopioimme toisillemme muistiinpanot, ja selitimmekin vaikeat kohdat vielä tarvittaessa suullisesti. Ja olihan opiskelijajärjestöllä tärkeä rooli vanhojen tenttikysymysten arkistoinnissa kiltahuoneella. Näillä asioilla oli tärkeä yhteisöllisyyttä luova merkitys, sosiaalista mediaa ei tietenkään vielä ollut ja ensimmäisen sähköpostinkin muistan kirjoittaneeni vasta aivan opiskelun loppuvaiheessa. Finanssin hallituksen toimenkuvia jaettiin siten, että jäsenten työmäärä säilyisi kohtuullisena. Tämän vuoksi esimer-

Janne Järvinen vappuna 1992

kiksi, kun puheenjohtaja (aluksi Heikki Ala) hoiti yhteistyötä Oulun ekonomien suuntaan, niin allekirjoittaneen tehtäviin kuului ekonomiopiskelijoiden välinen yhteistyö, (sanan ’kylteri’ käyttö ei ollut tuolloin levinnyt näille leveysasteille). Toiselle hallituskaudelle tultaessa varapuheenjohtajan tehtävä määriteltiin niin, että se tarkoitti osallistumista Ekonomiopiskelijoiden liiton (EKOL) toimintaan ja matkoja muiden ainejärjestöjen vuosijuhliin. Yksi ajan henkeä kuvaava muistikuva liittyy matkaan Hämeenkadun Approon juuri, kun Suomen talous oli vajonnut 90-luvun suureen lamaan. Tunnelma Hämeenkadulla oli välillä lähes uhkaava, kun ohikulkijoiden mielestä opiskelijoilla ei olisi ollut moraalista oikeutta juhlia massatyöttömyyden aikana. Toki en pidä täysin poissuljettuna, etteikö suorituksen loppumetreillä osallistujienkin käytös olisi saattanut ärsyttää ihan perustellustakin syystä. Hallituspaikan mukanaan tuoma työ-

JUHLA-EGONOMI

kuorma siis pyrittiin jakamaan tasaisesti, sillä sellainen ajatus, että opiskelijatoiminta olisi jonkinlainen syy viivästyttää tai venyttää opiskeluja, oli meille silloin mukana olleille täysin vieras. Varsinaisen kulttuurishokin koin silloin, kun EKOL:in toiminnassa tuli vastaan kauppakorkeakoulujen ylioppilaskuntien edustajia, jotka eivät oikeastaan itse opiskelleet (vaikka katsoivat ajavansa opiskelijoiden asiaa). Opiskelun priorisoiminen ei tarkoittanut, että olisimme kokeneet toiminnan jotenkin laimeaksi tai epämielekkääksi, päinvastoin. Osallistuimme hyvin aktiivisesti yliopiston eri ainejärjestöjen tapahtumiin ja virittelimme omia toimintamuotoja. Yksi ensimmäisistä tilaisuuksista taisi olla Abipäiville osallistuminen, ja yhteyksien ottaminen seudun lukioihin koulutuksen olemassaolosta tiedottamisen merkeissä. Myös liikuntaa harrastettiin aktiivisesti, tosin aluksi jossain määrin miespainotteisesti – mm. sählyottelut saattoivat olla aika rajuja. Vappu on perinteisesti opiskelijaelämän

kohokohta, ja siihen suuntasimme kaikki käytössä olevat resurssimme. Vapunvietto tietysti aloitettiin hyvissä ajoin Finanssin saunaillalla. Kirkkovenesoutuun osallistuttiin, sitä olisi tosin kannattanut harjoitella edes kerran etukäteen. Yksi tähän liittyvä muisto liittyy Suomen EU-jäsenhakemuksen jättämiseen ja tulevaan kansanäänestykseen, jolloin finanssilaisilla oli opiskelijoiden vappukulkueessa ns. EU-juna, eli käytännössä EU-tunnuksin koristeltu peräkärry. Tämä kannanotto lienee ollut ainutkertainen, sillä Finanssihan on muutoin ollut täysin epäpoliittinen järjestö. Joka tapauksessa me sen ajan kauppatieteiden opiskelijat näimme kansainvälistymisessä pelkkiä mahdollisuuksia, emme niinkään uhkia. Finanssin toiminta oli siis alussa pienimuotoista ja ensimmäinen hallitus opiskeli päästäkseen työelämään, yhdistystoiminnan ollessa selkeä kakkosprioriteetti. Yhteistyö Oulun Ekonomien kanssa on mainitsemisen arvoista ja sen

hoiti Finanssin puheenjohtaja, jolla oli myös paikka ekonomien johtokunnassa. Tämä tiivis yhteistyö, mitä kaikilla korkeakoulupaikkakunnilla ei vielä tuolloin ollut, kuuluikin oletusarvoisesti toimintaan jo heti alusta, ja kiinnostus osallistua yritysvierailuille oli suurta. Meillä oli vielä hyvin mielessä se, kuinka ekonomikoulutuksen laantumista Oulussa oli vastustettu, samoin kuin se, kuinka tarmokkaasti ja peräänantamattomasti Oulun Ekonomit ja Oulun Kauppakamari olivat koulutuksen puolesta lobanneet. Verkostoitumisen ja ekonomi-identiteetin tärkeyttä tuon ajan finanssilaisessa mielenmaisemassa kuvaa se, että ainakin pari vuotta vallitsi jälkikäteen aika oudoltakin vaikuttanut ilmiö, missä käytännössä kaikki -no, kuitenkin reilusti yli 90%- Oulusta valmistuneista liittyi Oulun ekonomien (ja samalla ammattiliiton) jäseniksi. Myöhemmin järjestäytymisen motiivit normalisoituivat samanlaiseksi kuin muuallakin, mutta tuo kuvaa osaltaan sitä henkeä, joka silloin

vallitsi. Työelämästä käsin onkin ollut ilo seurata, miten Finanssi on kehittynyt alun vaatimattomista lähtökohdista nykyisen kaltaiseksi merkittäväksi toimijaksi, joka kykenee tuomaan panoksensa kauppakorkeakoulun kehittämiseen – kuitenkaan unohtamatta opiskelijatoiminnan kovaa ydintä, eli vapaa-ajan aktiviteetteja. Janne Järvinen Kirjoittaja on Finanssi ry:n perustajajäsen, ja toiminut kahdessa ensimmäisessä hallituksessa. Lisäksi hän oli opiskelujensa ohella Ekonomiopiskelijoiden liiton hallituksen ja Akavan opiskelijavaltuuskunnan jäsen.

JUHLA-EGONOMI

BONUS SIIRTYI

DIGIAIKAAN!

Lataa S-mobiili ja seuraa Bonuksen kertymistä kätevästi puhelimestasi!

Osuuskauppasi.

www.s-mobiili.fi

Teksti ja kuvat: Timo-Jaakko Moilanen

VAPPU 1992 1. Varustautuminen Uutinen uuden kauppatieteiden koulutusohjelman alkamisesta oli jo aiemmin levinnyt kulovalkean tavoin kautta koko Oulun Yliopiston ja muun Suomen. Uusi trendikäs violetti haalari (H. Ala) räjäytti potin ja sen ns. S–faktori (katso sivu 21) alkoi heti voimakkaasti nousta. Samanlaista ei ollut millään muulla killalla. Tiettävästi ei muuallakaan Suomessa. Haalari varustettiin Finanssin uudella logolla (allekirjoittanut), yhteistyöfirmojen mainoksilla (H.Huttunen + muut) ja tietysti omistajan persoonaa kuvaavalla muulla rekvisiitalla. Ylioppilaslakkiin teetettiin uusi kokardi (J.Niskanen) ja taskuun varattiin Finanssi -kangasmerkkejä ja tarroja (J. Järvinen), jotka olivat käypää valuuttaa illan mahdollisissa ”kaupankäynti”-harjoituksissa. Nokian logo hihassa oli vielä pyöreä, koska firma teki renkaita, eikä kännyköistä osattu edes uneksia.

JUHLA-EGONOMI

2. Soudut Tuiran uimalassa

Finanssin ensimmäinen vappu 1992 aloitettiin koleassa säässä tiedekuntien välisellä kirkkovenesoutukilpailulla, johon järjestäydyttiin puolen päivän aikaan. Uudet trendiväriset haalarit herättivät heti ansaittua huomiota. S – faktori aloitti välittömästi nousun kohti yläviistoa. ”Ja muistakaakin pysyä tahdissa” käskyttää pääpuheenjohtaja Ala. Ylisihteerihoitaja Järvisen ilme kertoo, että “Joo joo, homma on ollut hallussa jo aikoja sitten.” Jäsenrekisteripäällikkö Sippola katsoo ihailevasti pääpuheenjohtajaa, joka tekee sitä, mitä pääpuheenjohtajan tehtävänkuvaan pääasiassa kuuluu, eli johtaa puhetta, joka tulee ulos päästä. Juomamasterit Vellu ja Antsu sen sijaan katsovat vapaa-aikamanageria, joka ottaa tätä kuvaa ikuistaakseen tämän kaiken, tiedostaen hämärästi, että mahdollisesti 25 vuoden päästä sitä tuijotettaisiin ihmetellen, että mitä jäbä duunaa.

Soutujoukkue nro 1. Ylärivi: Minna Aalto (talousjohtaja) Kari Sippola (jäsenrekisteripäällikkö) Antti Kääriäinen, Marko Saapunki (kaleeriorjia), Pekka Larkomaa (tiedotusguru), Hannu Huttunen, (yritysbossi), Herra X , Heikki Aalto (kaleeriorja), Jari Siuruainen (perämies) Alarivi: Vesa Hautamäki (juomamestari), Janne Järvinen (ylisihteerihoitaja), Heikki Ala (pääpuheenjohtaja), T-J Moilanen (vapaa-aika manageri)

Tiukka strategiapalaveri ja Koivuahon Karin vetämät aerobic-tyyppiset lämmittelyt ennen kisaa kuuluivat asialistalle. Mutta missä tytöt? Sitten kisattiin. Vastustajia taisi olla Konekilta ja Tollin tollot, jotka voitettiin, kuten kuvasta näkyy, vaikka eräiden finanssilaisten tahdissa pysymisen kanssa (pääjohdon ohjeistuksesta huolimatta) näyttääkin olevan hieman vaikeuksia. Sijoituimme muistin mukaan kuitenkin jostain syystä vasta kolmanneksi. Häviön syyksi johtajisto arvioi, että perämies ohjasi väärin. Tämä taas väitti, että kaleeriorjat (3kpl) olivat laiskoja eivätkä pysyneet edes tahdissa. Seuraavalle vuodelle hallitus päätti uudistaa joukkueen rakennetta siten, että kaleeriojien tilalle otettaisiin lisää johtajia ja perämies soutaa. Tarinan opetus: Älä intä johtajalle sillä johtaja on aina oikeassa, vaikka olisi väärässä.

JUHLA-EGONOMI

3. Eurojuna Rauhalasta Maaliskuussa 1992 Suomi haki Euroopan Unionin jäsenyyttä. Toukokuussa sopimus Euroopan talousalueesta allekirjoitettiin Portossa, siis siinä kaupungissa, joka on Portugalissa. Finanssin hallitus teki tästä omat päätelmät ja ajatteli toimia heti ja proaktiivisesti rakentamalla Rauhalan pihalla oman Eurojunan, jolla sitten oli tarkoitus lähteä porukalla matkaan ankean harmaasta lamasuomesta viemään omat ”Finanssin Wappu-Teesit” EU-päättäjien tietoisuuteen. Kuten huomataan, tytökin on jo heränneet ja innolla mukana. (Ai niin, nykyään ei saa enää tytötellä, eli siis naispuoliset henkilöt.) Junan valmistuttua huomattiin kuitenkin, että paikkoja olikin rajoitetusti ja nopeat söivät hitaat. Jostain syystä ne oli kaikki naisia: siis ne jotka söivät. Osa joukosta oli myös jo pudonnut kyydistä, tosin ne oli vaan poikia, mutta onneksi ei sentään veneestä. Tosin se oli nostettu maalle, eikä siinä ollut airoja. Sitten huomattiin, että E -junasta puuttui moottori ja ratkaisua mietittiin kuumeisesti.

Kyydissäolijoiden nerokkaan idean ansiosta (“Hei pojat, ku te nyt ootte niinku taas pihalla tai siis tippuneet junasta, niin tehän voisitte niinku sillee toimia vaikka hevosina, siis ku ette oo kerran hommanu moottoria.”) päästiin viimein matkaan. Tässä asiassa sentään maailma ei ole muuttunut, sillä miehiä saa edelleenkin kutsua pojiksi. Sanotaanhan ikivanhassa sanonnassakin, että pojat on aina poikia. Varttuneemmat setämiehet varsinkin. Otettiin siis (me pojat) narun pää vetävään käteen ja tähtiliput liehuen suunta kohti Rotuaaria, koska tiedettiin sen varrella sijaitsevan runsaasti Eurojunan Wirallisia Wälitankkausasemia. S –faktori jatkoi nousuaan - hitaasti mutta vakaasti.

4. Finanssin “Wappu-teesit” Rotuaarilla Junan moottori hyytyi kuitenkin uutukaisen Rotuaarin ensimmäisen lavantapaisen kohdalla. Paikkaa sanottiin myös tuohon aikaan Säästöpankin kulmaksi tietystä syystä. Päätettiin esittää teesit siinä ja samantien, tosin lakisääteisen tankkaustauon jälkeen. (kts. WW -säännös sivulla 21) Turhia ja vähääkään kainostelematta teesit julistettiin yhteen ääneen valtaisan yleisön osoittaessa suosiotaan. (3 aikuista, 1 lapsi ja koira (sekarotuinen)). Ai niin, olihan paikalla pari teekkaria, mutta niitähän ei lasketa. S-faktorin nousussa havaittiin yllättäen voimakas notkahdus ja käyrä alkoi tehdä volttia. Teesejä oli esim. sellaisia, että vaadittiin vappuhaalarit pakollisiksi koko tulevan EU:n alueella vapun ajaksi. Tosin sillä tiukalla ja ehdottomalla reunaehdolla, että violetti väri oli varattu ainoastaan Finanssi Ry:lle. Myöhemmin huomattiin että tämä ei valitettavasti toteutunut. Opetus: poliitikoihin ei ole luottamista

JUHLA-EGONOMI

Kun teesit oli julistettu ja suoritettu toinen lakisääteinen tankkaustauko, järjestäydyttiin agendan seuraavaan bullettiin nro 5, joka oli kumppaniyritysten yrityskuvan kirkastuskampanja ja kunniakirjojen jako. Välillä jouduttiin olosuhteiden pakosta kirkastamaan myös henkilökohtaista minäkuvaa. Tämä toki vain sisäisesti ja ainoastaan lääkinnällisistä syistä, koska ilma oli niin kolea ja betonilaatat jääkylmiä

5. Yrityskuvan kirkastus & kunniakirjat Yrityskuvan kirkastus tapahtui tietysti ihan konkreettisesti pesemällä yrityksen julkisivun logo. Yritysten edustajia käytiin kiittämässä yhteistyöstä ja annettiin muistoksi kunniakirja. Yrityksiä oli mm. Prisma, JH.Pekuri, Ou-Ra oy, Pohjolan Voima, Matkatoimisto Area, ATK –pikatukku, Park 57, KOP (pankki) jne. Tällä operaatiolla saatiin taas S- faktorin syöksy taittumaan ja taas uuteen nousuun.

Kierroksen lopuksi lähdettiin puheenjohtajan johdolla ilman tahtia nostelemaan suuntana Letkunpuisto. Siellä ryvettynyt yrityskuva dumpattiin ihan törkeesti Laanaojaan. Siihen aikaan tämä oli sallittua ja jopa maantapa.

7. Ylioppilaskulkue Teatterinrantaan

6. Franzenin lakitus

Perinteiseen Franzenin lakitukseen kokoonnuttaessa huomattiin, että suurin osa Eurojunan hevosvoimista oli unohtunut Rotuaarin tankkauspisteelle. Mutta eikö se mene niin, että pidot paranee kun väki vähenee. (Lue: enemmän kuoharia per paikallaolija.)

Franzenin lakituksen jälkeen liityimme Oulun Yliopiston sen aikaiseen yhteiseen traditioon, eli ylioppilaskulkueeseen patsaalta Torinrantaan seuraamaan teekkareiden uinteja. Siihen aikaan kuuluimme myös teknilliseen tiedekuntaan, mutta me finanssilaiset emme alentuneet moiseen rahvaanomaisuuteen. Millään muulla killalla ei ollut violettia haalaria, ja kaikki tuijottavat ihaillen meitä ”Wastarannan” Finanssilaisia. S –faktori suorastaan ampaisi kohti korkeuksia.

8. Etkot, mutta missä?

Yhtäkkiä huomattiin, että aika lentää, joten päätettiin tehdä samoin ja pyrähtää etkoille ennen varsinaisia iltabileitä. Kuvan ottajan pitää kuitenkin nyt kysyä itseltään: ”Missä me ollaan ja oonko mäki siellä?” Paikka nimittäin on unohtunut. Ja jatkaa Sliippareiden sanoin: ”Kuka mitä saunassa meteliä piti, mitä hä…” Tarkempi havainnoitsija huomaa heti muutaman jutun, josta näkee, että ajat ovat muuttuneet. Okei, en tarkoita nyt sisustuksen värimaailmaa…

JUHLA-EGONOMI

9. Bileet Cafe Adamissa Entisen elokuvateatteri Adamsin tiloihin oli vastikään perustettu uusi rouhea rokkipaikka Cafe Adam (nyk. Tähti), jossa oli Oulun suurimmat haalarivappubileet. Sinne sitten suunnistettiin. Toki tietysti alakerran hämypaikan Cafe Lillemorin kautta, jossa meidät jälleen huomattiin. (“…tanan jupit, painukaa …ttuun”)

Adamissa harjoiteltiin mm. yleisön haltuunottoa (aaltoja), seinän pystyssä pitämistä sekä pöydillä tanssimista, puheenjohtajan valvonnan alla tietty. Loppuillasta S –faktori puhkaisi pilvipeitteen ja katosi avaruuteen.

10. Sampanjamatinea Linnansaaressa (Halvinta kuoharia se oli)

Seuraavana aamuna käytiin Linnansaaressa Shampanjamatinealla. Jos totta puhutaan, se taisi olla sellanen hytisevä aamupala, jossa ryystettiin kuivuneen reissumiehen palan painikkeeksi Vellun ja Antsun puolikäyneen kotiviinin loput. No tais siellä jollain olla Elyseetäkin. Uusinta hottia oli myös shampanjavispilä, jollaisella vatkattiin kuplajuomasta nämä ikävän häiritsevät ilmapallukat pois.

RY = Rymytään Yhdessä WW = Wiralliset Wappusäännöt Hukassa, eivät löytyneet mistään. S–faktori ™ = Tämä monimutkainen käytännöllis-kaupallis-psykologinen laskentakaava kehitettiin Hallituksen iltakoulussa (Kantakrouvi) juuri ennen vuoden 1992 vappua. Se mitä S– faktori tarkalleen ottaen tarkoitti ja piti sisällään, on kuitenkin päässyt valitettavasti unohtumaan. 25 vuotta on pitkä aika ja laskentakaava oli erittäin monimutkainen. Vaikutteita otettiin kuitenkin sivuaineopinnoista, etenkin trendikkäästä ortotopologiasta ja kuvaaja (kts. oikealla) muotoiltiin dosentti A. Heikkilän ystävällisellä konsultointiavulla. Hämärässä muistikuvassa kaavassa oli ainakin muutama viisinkertainen integraali, pari ultrafiltteriä ja useita sinisiä enkeleitä sijoitettuna määräisen epämääräisesti para-avaruuteen. Kuvaajassa nähdään selkeästi S -orbitaalit ja violetin elektronin symbioosi kierteisgalaksin hypotenuusassa. Lisäksi katsoimme Ghost Busters -elokuvan kolmeen kertaan alusta loppuun, ja kerran lopusta alkuun. Luotettavalta lähteeltä (nk. Deep Throat) kuullun lähes varman huhun mukaan Finanssin haalareilla oli niin hyvä S-faktori, että haalareita halusivat ostaa myös muiden tiedekuntien edustajat opettajia myöten. Hallitus harkitsikin vapun jälkeen epäilemättä tuottoisan haalaribusineksen aloittamista, mutta siitä luovuttiin ns. ”S-inflaation™ ” pelossa. Onneksi inflaatio -käsite kuului ensimmäisen vuosikurssin opinto-ohjelmaan.

JUHLA-EGONOMI

Selittelyä, ynnä muuta höpinää

T-J:n saatesanat

Nuoret finanssilaiset, uskokaa tai älkää, teillä on meneillään juurikin tällä hetkellä elämänne parhaat vuodet. Tukka on päässä (koskee ainakin osaa pojista) ja elämä edessä. Tarttukaa siis hetkeen ja nauttikaa siitä. Siis siihen siniseen enkeliin. Tai violettiin. Ja pitäkää S -faktori siellä para avaruudessa. Ikuisesti.

SEURAAVILLE 25:LLE VUODELLE Onneksi olkoon Finanssille, Oulun Ekonomit haluaa onnitella 25-vuotiasta! Vietimme itse 80-vuotispäivää keväällä ja olemme onnellisia ja ylpeitä siitä, että olemme saaneet olla mukana matkallanne toimintanne ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Sen lisäksi, että olen opiskeluaikanani Finanssin kiltahuoneen penkkejä kuluttanut, olen Oulun Ekonomien toiminnassa päässyt tutustumaan useisiin Finanssin toimijoihin ja ylpeänä seurannut matkaa, mitä Finanssi on tähän päivään mennessä kulkenut – kasvanut, oppinut, ammattimaistunut. Oulun yliopistossa on alusta asti opetettu kauppatieteitä, ainejärjestö tuli 25 vuotta sitten ja tiedekunta kymmenisen vuotta sen jälkeen. Oulun Ekonomien ja Finanssin yhteistyö alkoi syventymään kymmenisen vuotta sitten ja tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä. Se on antanut meille paljon.

Ensinnäkin teistä kauppatiedettä opiskelevista näemme, millaista tulevan ekonomin elämä ja arki tulevaisuudessa on. Toisekseen me Oulun ekonomeissa saamme teiltä ideoita siihen, mihin yhdistyksemme täytyy kehittyä, jotta toimintamme näyttäytyy kiinnostavalta myös tulevaisuudessa tuoreille ekonomeille. Toivomme, että me olemme pystyneet antamaan myös teille näiden vuosien aikana. Luulen ja uskon, että kuuluisat rapujuhlat eivät ole ainoa syy yhteistyömme kehittymiseen. Yritämme osaltamme avata ekonomien elämää ja auttaa ekonomin ensiaskeleita. Finanssin vuosijuhlat lähestyvät ja jaan lukijoille yhden vuosijuhlamuistoni yhteistyöstä – parhaimmat jääköön kerrottavaksi vuosijuhlassa. Kolmen vuoden takaisissa vuosijuhlissa puheissa dekaanin kanssa nousi esille

oululainen ekonomiyhteisö ja sen toimijoiden, eli silloisen taloustieteen tiedekunnan, Oulun Ekonomien ja Finanssin yhteistyö ja se, miten he voisivat tukea toinen toisiaan. Totesimme, että ajatus on saatava konkretian tasolle ja järjestimme kolmen toimijan kesken palaveria. Siitä lopputuloksena syntyi erittäin onnistunut Enter The Internationalization –tapahtuma ja jatkoa seuraa tulevan tapahtuman merkeissä. Noista 2013 vuosijuhlista lähti siis idea siitä, että yhteistyötä syvennetään ja oululaista ekonomiyhteisöä kehitetään jatkossa yhdessä kolmen osapuolen kanssa. Minkälaisia yhteistyön muotoja tämä vuosijuhla tuo tullessaan? Jarno Kilpinen Puheenjohtaja Oulun Ekonomit ry

JUHLA-EGONOMI

Teksti: Juho Kemppainen

Kiltatuotteet Finanssi on alusta asti tarjonnut jäsenistölleen kiltatuotteita, joissa voi tunnustaa järjestömme väriä. Violetit haalarit olivat käytössä jo ensimmäisenä vappuna 1992, ja jo silloin niitä komistamaan teetettiin Finanssin kangasmerkkiä. Timo-Jaakko Moilasen suunnittelema Finanssin logo on ollut alusta alkaen saatavilla ylioppilaslakkiin kiinnitettävänä kokardina ja tarrana. Yksi aivan ensimmäisistä kiltatuotteista oli violettia tunnustava verryttelyasu, josta Moilanen kertoo seuraavaa: ”Vapun jälkeen hallitus kokoontui jälleen iltakouluun Kantikseen miettimään miten hienosti alkanutta finanssilaisten

S–faktorin (katso sivu 21) kehitystä ja hyödyntämistä voisi jatkaa myös niin sanotusti siviilissä, ja päädyimme kehittelemään osittain violetin ja, jos mahdollista, vieläkin trendikkäämmän vapaa ajan asusteen, joka päällä pystyi patsastelemaan häpeilemättä tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Tippaakaan kehumatta tuotteen menestys oli sitä luokkaa, että S –faktori lähti raketin lailla nousuun, ohitti kuun (täpärästi) ja suuntasi kohti ääretöntä ja sen yli.” Varsinaisten kiltatuotteiden lisäksi Finanssi rahoitti alkuvuosien toimintaansa 1993 lähtien myymällä kopiokortteja leasing-sopimuksella hankkimaansa kopiokoneeseen. Tieto

Finanssin verryttelyasu. Kuvat: Timo-Jaakko Moilanen

kulki 1990-luvulla vielä suurelta osin paperimuodossa ja ”prujujen” kopiointi oli tapa pysyä perässä kurssien kanssa, jos ei itse päässyt paikalle luennolle. Piti vain tuntea se opiskelijatoveri, jolla on hyvä käsiala! Kopiokoneen kannattavuus oli kuitenkin vaihtelevaa ja sen paikkaa sekä muita siihen liittyviä järjestelyjä vaihdettiin useaan kertaan parempien tulojen toivossa. Kauppatieteilijöitä on vuosien saatossa edustettu monenlaisilla tuotteilla. Vuosituhannen vaihteessa tapahtuneen kylteribrändin valtakunnallistamisen yhteydessä Oulussa päätettiin tilata asiaan kuuluvat ”Kylteri”-teksteillä varustetut

t-paidat, joihin valittiin sloganiksi ”Rahan perässä jo vuodesta 1991.” Finanssin hallituksen paidoista 2000-luvulla on yhtenä vuonna myös löytynyt varsinainen kylterihuumorin helmi: ”Väistäkää, että mun lompakko mahtuu ohi.” Eksoottisimman kiltatuotteen titteli taitaa silti mennä vielä 2010-luvulla vuosikausia Finanssin nettisivuilta tilattavissa olleille käärmelogollamme varustetuille naisten alusvaatteille, stringeille. Näitä viehkeitä pikkupöksyjä valittiin seuraavalta aukeamalta löytyvässä tekstissä koeajamaan ”Kajaaninkadun Lasse Kukkosena” myös tunnettu Finanssin Vappu-Allu 2015, Juho Riihiaho.

“Sisään ajetut” haalarit omistaa Finanssin hallituksessa ja OYY:ssä aktiivisesti toiminut Nico “Ylikopo” Numminen

JUHLA-EGONOMI

MIES - HEIKKOUTENA NAISTEN ALUSHOUSUT Naisten alushousut ovat monille ihailun kohde. Toiset nauttivat vain niiden katselemisesta, toiset piristävät päiväänsä sovittamalla ne yhteen värimaailmaltaan sopivan yläosan kanssa. Toiset vain yksinkertaisesti rakastavat pitää niitä yllään. – niin myös minä. Se vain tuntuu yhtä aikaa niin sopimattomalta, mutta myös jollain mystisellä tavalla niin kovin kiehtovalta. Kaikki tämän saman tunteen jakavat suomalaiset miehet tietävät kuitenkin, mistä kenkä tässä vaiheessa puristaa. Suomalaisen yhteiskuntamme miehet ovat kulttuurimme normiemme takia kahlittuja pukeutumaan toisella tavalla kuin ehkä joskus haluaisivat. Päätinpä siis kokeilla Finanssin 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ainejärjestömme kiltatuotteena jo vuosia saatavilla olleita stringejä, sillä jos tämä esimerkki johtaa yhteenkään sellaiseen tapaukseen, jossa joku jo kenties luovuttamaan ehtinyt mies rohkaistuu ja päättää lähteä toteuttamaan kauneusihannettaan, voidaan tätä kirjoitusta pitää arvokkaana. Kenties käykin niin, että jonkun lukiessa tätä kirjoitusta Finanssin 100-vuotisjuhlien aikaan ei nauruntirskahduksilta vältytä vallitsevan aikamme kapeakatseisuuden takia. Verrattuna aikaisempiin käyttämiini naisten alushousuihin, nämä Finanssin kiltastringit ovat jollain tavalla poikkeukselliset. Pukiessani ne päälleni, tunnen kuinka sisimpäni syövereistä vyöryvä itseluottamus täyttää kehoni ahtaimmankin kolkan. Muutos aikaisempaan on niin suuri, että äkkiä huomaan vaipuvani

meditaationomaiseen tilaan ja kehoni saa kauan kaipaamansa rauhan. Katson ikkunasta ulos kaukana horisontissa nousevaan aurinkoon. Mahtavuuden tunne on niin vahva, etten voi muuta kuin antautua sille ja levittää käteni taaksepäin samalla, kun käyristän selkäni jokseenkin notkeasti taaksepäin kuin parhaimmat voimistelijat konsanaan. Aivan pienen hetken ehdin hämmästellä fyysisen venymiskykyni kapeita rajoja, kunnes jälleen keskityn. – suljen silmäni. Hetken hiljaisuuden jälkeen julistan edessä avautuvalle maailmalle: ”Olit sitten valmis tai et, täältä minä tulen!”

Kiltastringit olivat siis ottaneet minusta vallan. En kuitenkaan ollut harmissaan tästä, sillä olin jo pitkän aikaa salaisesti toivonut, että näin kävisi. Palataanpa silti vielä hetkeksi takaisin stringien tarkempiin yksityiskohtiin. Riisun pöksyt jalastani ja mietiskelen hetken aikaa kahvikupillisen kera, mikä tekeekään näistä alushousuista niin erityiset. Ajatusteni vaeltaessa aivojeni hiljaisilla kujilla tuumin, että niiden enkelinvalkoinen kangas saa minut tuntemaan itseni viehättäväksi, eikä vähiten sen takia, että miesten alushousuissa pahasti kakkosviulun soittajan rooliin jääneet muotoni pääsevät oikeuk-

siinsa näiden alushousujen muotoilun ikään kuin lempeän hennosti työntäen niitä ulospäin muusta kehostani. Kun niin kauan varjojen mailla olleet muotoni keneltäkään kyselemättä ottavatkin tarvitsevansa tilan muualtakin kuin keskivartaloni kohdalta, syntyy harmoninen yhteys. Samassa lyhyessä hetkessä syntyy tunne voimakkuudesta, oman kehon täydellisestä hallinnasta. Mikään ei voi pysäyttää minua nämä alushousut jalassani. Mutta jokin tässä mättää ja pahasti. Ei minua ennen ole tällä tavalla sytyttänyt naisten alushousuihin pukeutuessa, joten miksi nyt niin kävi? Kun vielä kertaalleen vilkaisen pöydällä lojuvia stringejä, koen lopullisen valaistumisen. Katseeni kiinnittyy kahteen käärmeeseen siivet selässään kietoutuneina opinahjomme tunnuksen ympärille. – se merkitsee yhtä suurta perhettä, jossa jokainen voi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Vaikkei jokainen päivä finanssillakaan voi olla ruusuilla tai millään muillakaan kedon kukkasilla tanssimista, loppujen lopuksi pidämme kuitenkin aina yhtä. Näiden stringien pitäminen muistuttaakin minua siitä, että vaikka eläisin täydellisessä yksinäisyydessä, minulla on aina tämä perhe, josta en koskaan erkane. Se tekee tästä vaatekappaleesta taianomaisen hienon. Onnea 25-vuotiaalle Finanssille! Juho Riihiaho Finanssin Vappuallu 2015

Teksti: Juho Kemppainen

ASIASISÄLTÖÄ FINANSSILAISILLE Finanssi on alusta alkaen pyrkinyt tuomaan jäsenistölleen erilaisia asiatapahtumia ja opintoja tukevia toimintoja yliopisto-opiskelun varsinaisen tavoitteen - tutkimuksen teon ja työelämään pääsemisen - avuksi. Ensimmäinen yritysvierailu tehtiin jo vuonna 1992 silloin Oulussa sijainneelle Rautaruukin pääkonttorille. Yritysvierailuperinne onkin toiminut koko ainejärjestömme historian ajan ja tutustuttanut finanssilaisia liike-elämään. Merkittävä osa yritysvierailuja on nykyisin vuosittain järjestettävä kotimaan excursio, joka järjestettiin taloustieteen osaston myötävaikutuksella ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Excursioiden vierailukohteina ovat olleet ekonomeja työllistävät yritykset ja organisaatiot, kuten Deloitte, PwC, Nordnet, Suomen Pankki, Eduskunta ja markkinointitoimistot kuten Zeeland Family sekä Hasan & Partners. Kontrastina teekkarien haalareissa ja tupsulakeissa panimoteollisuuden yrityksiä kierteleville excursioille Oulun kauppatieteilijät edustavat yritysvierailuillaan fiksusti pikkutakkiin pukeutuneena, tietotaitoa ja verkostoja ammentaen.

on myös tuotu finanssilaisten ulottuville jo neljännesvuosisata: syyskokouksessa 1992 otettiin jo puheeksi Ekonomi-lehden saaminen kaikille oululaisille taloustieteilijöille tulevaksi, ja vuoden 1993 keväällä tilattiin ensimmäistä kertaa Kauppalehti Finanssi ry:n nimellä. Vanhoja tenttikysymyksiä on arkistoitu kiltahuoneella opiskelijoiden apuna alusta alkaen ja sähköiseksi tenttiarkisto siirtyi

Finanssilaisten yrityselämän äärelle kuljettamisen lisäksi liike-elämän tietoutta

Suurimpia yrityksiä ja opiskelijoita yhdistävä tapahtumia Finanssin historiassa

vuonna 2007. Opiskelijoiden apuna on vuodesta 2000 asti kiltahuoneelta löytynyt tietokone, jonka merkitys nykyisen luentosaleista löytyvän MacBook-meren myötä on hävinnyt.

olivat ensimmäisen kerran vuonna 1996 järjestetyt, mutta nykyisin jo kuopatut, Tervetuloa Osaajien Ouluun (eli TOO) -messut. Näiden messujen tavoitteena oli syksyisin toivottaa tervetulleiksi etenkin uudet, mutta myös vanhemmat opiskelijat, ja esitellä heille oululaista osaamista ja palveluntarjoajia. Vuonna 1997 sanomalehti Kaleva luonnehti TOO-messuja Oulun suurimmaksi opiskelijatapahtumaksi ja parhaimmillaan messut olivat 2000-luvun vaihteen nousukaudella. Yritysesittelyjen lisäksi messuilla nähtiin muotinäytöksiä ja cheerleading-, fitness-, sekä tanssiesityksiä. Vuonna 2002 messuilla esiintyi tietynlaisten ihmisen anatomiaa ja perimämme muodostavien molekyyliketjujen rekombinaation käytännön järjestelyjä esittelevien videoiden tähtenä silloin tunnettu Raakel Liekki. TOO-messujen yhteydessä järjestettiin useaan kertaan kävijämäärissä jopa nykyisille Poikkitieteellisille Haalaribileille vertoja vetävät Mega-bileet. Ainejärjestömme jäsenistön urasuunnitelmien ja oppimisen tueksi on saatu myös Oulun Ekonomien ja SEFE:n apua useaan otteeseen. 2000-luvun alussa järjestettiin useana vuonna näiden ammattijärjestöjen avustuksella Ekonomix-ta-

Kuva: TOO-messut 2011

JUHLA-EGONOMI

Helsingin excursio 2016

pahtuma, jossa taustaltaan ja työuriltaan erilaiset valmistuneet ekonomit kertoivat urapoluistaan. EKOL:in merkittävä luottamuksenosoitus nuorelle ainejärjestölle oli antaa Finanssin järjestää nykyisten Kylteripäivien edeltäjä Ekonomiopiskelijaoäivät (EOP) Oulussa jo vuonna 1994.

lisäksi reteää olemustaan Finanssin tapahtumiin. Ei sovi tietenkään unohtaa himoittuja kylterisloganeilla varustettuja haalarimerkkejä, sekä muita tuiki tarpeellisia oheistuotteita SEFE-vöistä aina Suomen Ekonomien pyöränsatulasuojuksiin.

Näistä alkuvuosista lähtien on Oulussa finanssilaisia myös auttanut silloin SEFE:n, nykyisin Suomen Ekonomien, kylteriyhdyshenkilö eli Kylli. Kylli-sedät ja -tädit ovat tuoneet IAET-kassan ja kylterien palkkasuositusten ilosanoman

Kylteriyhdyshenkilöiden työnkuva vaihtelee kylterikaupungista toiseen huomattavastikin. Oulun kyllit ovat olleet aktiivisia toimijoita Finanssilla varsinaista ekonomien ammattijärjestöltä saamaansa toimenkuvaa laajemmin. Tätä kirjoi-

tettaessa syksyllä 2016 vielä virkaa tekevä Kylli-setämme Kalle ”Swägi” Mäkäräinen lasketaankin edeltäjiensä tapaan Finanssin hallituksen yhdenneksitoista jäseneksi tuomansa suuren panoksen vuoksi. Oli kyse sitten Kake Kylterin tarinan kertomisesta uusille fukseille tai kiltahuoneen lattian uusimisesta on Swägin apuun aina voinut luottaa. Tämän juhlalehden viimeisillä sivuilla Kalle kertoo itse, minkälaisen rakkaustarinaan hän on päässyt osaksi.

JUHLA-EGONOMI

TALOUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA SYNTYI MURROKSEN STRATEGISENA HETKENÄ Rauli Svento

Yliopistot saivat mahdollisuuden itse päättää omasta sisäisestä rakenteestaan vuosituhannen vaihteessa. Uudistuksen sisällöstä oli tietysti vahvaa ennakkotietoa, ja kaikissa yliopistoissa käynnistyi kova kuhina uusien rakenteiden muodostamiseksi jo ennen uuden mahdollisuuden toteutumista. Niin luonnollisesti myös Oulun yliopistossa. Ensiksi lähdettiin tarkastelemaan kysymystä rakenteiden perusluonteesta: onko tiedekunta oikea hallinnollinen konsepti modernissa yliopistossa vai pitäisikö siirtyä esimerkiksi jonkinlaiseen college-rakenteeseen? Mielenkiintoisena yksityiskohtana on syytä mainita, että jo tuolloin esitettiin myös se ajatus, että hallintorakenne pitäisi muodostaa tutkimusryhmien ympärille. Nythän laitosrakenne onkin muutettu tutkimusryhmiin perustuvaksi. Tuolloin - lähes parikymmentä vuotta sitten tiedekunnat nähtiin parhaiksi instrumenteiksi pienten yksi-

JUHLA-EGONOMI

köiden suojaamisessa. Keskeiseksi kysymykseksi nousi nopeasti mahdollisuus silloisen teknillisen tiedekunnan rakenteen muuttamisesta. Teknillinen tiedekunta muodostui arkkitehtuurin, konetekniikan, prosessitekniikan, sähkötekniikan sekä taloustieteen osastoista. Elettiin vielä korkean teknologian vahvan kehityksen aikaa alueella, ja oli varsin luontevaa, että sähkötekniikan osaston piiristä alettiin ajaa mahdollisuutta perustaa uusi informaatioteknologian tiedekunta, johon liitettäisiin myös tietojenkäsittelytieteen laitos luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Ongelmaksi muodostui jäljelle jäävän ”vanhan” tekniikan yksikköjen muodostaman teknillisen tiedekunnan identiteetti. Pelättiin sen identifioituvan auringonlaskun aloihin keskittyviin tekniikkoihin ja sellaisenaan menettävän nopeasti houkuttelevuutensa uusien opiskelijoiden ja hankkeiden rahoittajien silmissä.

Niinpä näiden jäljelle jäävien tekniikan osastojen edustajat käynnistivät voimakkaan vastakampanjan silloisen teknillisen tiedekunnan säilyttämiseksi entisen muotoisena. Tämä asetelma avasi oven meidän taloustieteilijöiden etenemiselle oman tulevaisuutemme hahmottamisessa. Perustimme oman strategiamme oletukseen, että paine ”tehdä jotain” oli kasvanut niin suureksi, että yliopisto pelkäisi menettävänsä kasvonsa, ellei mitään tehtäisi. Muita suunnitelmia Oulun yliopiston piiristä ei noussut, ja muualta maasta kuului huhuja merkittävistäkin muutoksista. Strategiamme ydin oli, että emme asettuneet siihen rintamaan, joka vastusti informaatiotekniikan tiedekunnan perustamista, mutta ilmoitimme, että mielestämme taloustieteen osasto kuuluu ilman muuta tähän uuteen perustettavaan tiedekuntaan eikä jäljelle jäävään perinteisten tekniikoiden tiedekuntaan.

Samalla kuitenkin ilmoitimme, että ellei uutta informaatiotekniikan tiedekuntaa perusteta, mielestämme erinomainen ratkaisu olisi perustaa taloustieteiden tiedekunta, ja olemme valmiit sen mahdollisuuden ja vastuun lunastamaan. Tämän näkemyksen esitin taloustieteen osaston johtajana, kun silloinen yliopiston hallitus meitä haastatteli. Hallitus päättikin sitten nopeassa tahdissa taloustieteiden tiedekunnan perustamisesta. Hauska yksityiskohta valtakunnalliseen rakennemuutokseen liittyen koskee Jyväskylän yliopistoa. Oulun yliopisto teki päätöksen taloustieteiden tiedekunnan perustamisesta keväällä 1999, ja päätös oli, että uusi tiedekunta aloittaa toimintansa vuoden 2000 alussa. Jyväskylän yliopisto teki perustamispäätöksen Oulun jälkeen, mutta niin, että uusi tiedekunta aloitti toimintansa meitä ennen eli 1.8.1999!

yhteistä taivalta Lämpimät onnittelut omastani ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun puolesta Finanssi ry:lle merkittävän virstanpylvään saavuttamisesta! Rohkenen todeta, että viimeisen 25 vuoden aikana molemmat, sekä Finanssi että kauppakorkeakoulu, ovat kehittyneet valtavasti. Itse asiassa 25 vuotta sitten ei kauppakorkeakoulua edes ollut. Enpä osaa sanoa, oliko se kenelläkään edes mielessä kauppakorkea tuolloin. Asiaa voisi kysyä vaikkapa laskentatoimen professori Janne Järviseltä, joka oli perustamassa Finanssi ry:tä. Itse asiassa hän on siis pysytellyt yhteisössämme koko Finanssin historian ajan. Ensin opiskelijana ja sittemmin tutkijana sekä opettajana. Muutama

muukin työntekijöistämme on seuraillut noita jälkiä. Todellakin, kauppakorkeakoulua ei ollut 25 vuotta sitten. Voisikin kysyä, että olisiko sitä vieläkään ilman Finanssin aktiivisia jäseniä? Jokainen voi arvioida vastausta kysymykseen, mutta aivan varmaa on, että nykyinen opinahjomme olisi hyvin erinäköinen ilman vuosia jatkunutta aktiivista yhteistyötä. Muistelimme hallintopäällikkö Jukka Maamäen kanssa mitä kaikkea Finanssi onkaan tehnyt opinahjomme hyväksi. Nostan tässä esille muutamia esimerkkejä. Yliopistomme on ottanut mentoroinnin laaja-alaisesti ohjelmaan tänä vuonna. Asiasta uutisoitiin oikein Ka-

vuotta

levaa myöten. Kun sitten historiankirjoja hieman kaivelee, niin itse asiassa Finanssi oli puuhaamassa mentorointiohjelmaa kauppatieteiden opiskelijoille jo 90–luvulla. Aikalailla oltiin siis eturintamassa! Kauppakorkeakoulumme on erittäin vetovoimainen yksikkö valtakunnassa ja kansainvälisestikin. Voi vain arvailla, mikä merkitys on ollut lukiovierailuilla, jotka alun perin Finanssi organisoi. Samoin finanssilaiset ovat aina osallistuneet monin tavoin opiskelijarekrytointiin vaikkapa abipäivillä. Itse olen varma, että tällä näkyvyydellä on paljon suurempi merkitys kuin millään muulla markkinoinnilla. Ja sitten, kun opiskelijat ovat saapuneet opinahjoon, niin Finanssin järjestämät aktivi-

teetit ja finanssilaiset pitävät heidät myös täällä. Laajemmin ajateltuna on selvää, että Finanssi on ollut merkittävässä roolissa luomassa opiskeluja opiskelijakulttuuria Oulussa. Opiskelukulttuurin hyväksi tehty työ näkyy monin tavoin arjessamme: vaikkapa näin dekaanin silmin hyvinä oppimistuloksina. Haluankin sanoa kiitokseni kaikille pienryhmäohjaajina toimineille. Ette arvaakaan, kuinka iso vaikutus teillä on ollut ja on uusille opiskelijoille sekä siihen, minkälaiseksi opiskelukulttuuri ajan saatossa kehittyy. Eräs yksityiskohta kulttuurin ja yhteistyön kehittämiseen liittyen on Finanssin myöntämä vuoden tiedekuntalaisen

tunnustus. Vaikka kyseessä on vain yksittäinen asia, niin sen arvo on huomattavasti suurempi ja osoittaa hienosti Finanssin tapaa toimia. Tämän huomionosoituksen saaneena voin sanoa, että enpä kyllä keksi hienompaa saamaani tunnustusta. Finanssilaisten ansiosta oppimiskokemus on kehittynyt monin tavoin. Esimerkiksi voisi nostaa vaikkapa Finanssin järjestämän kyselyn vaihtopaikkojemme kehittämisen liittyen. Sen jälkeen olemme kyselyn perusteella hankkineet reilut 50 uutta vaihtopaikkaa opiskelijoillemme. Vastaavaa toimintaa Finanssi toteuttaa joka vuosi ja palaute on ollut erinomaisen tärkeää kauppakorkean toiminnan kehittämisessä. Eipä

JUHLA-EGONOMI

sovi myöskään unohtaa säännöllisiä tapaamisia Finanssin hallituksen ja kauppakorkean ihmisten välillä. Näistä tapaamisista on aina saatu, puolin ja toisin, ideoita toiminnan kehittämiseen. Lisäksi Finanssin jäsenet ovat aina olleet aktiivisesti mukana erilaisissa työryhmissämme sekä virallisissa toimielimissämme. Yhteistyö ei aina ole liittynyt kovinkaan suoraan opiskeluun. Ehkäpä vuosittaisella opiskelijat vastaan henkilökunta jääkiekko ottelulla on kuitenkin oma arvokas paikkansa yhteistyön kehittämisessä. Ja niin, olen ollut kentällä, kun henkilökunta on voittanut! Samoin finanssilaiset ovat olleet muuttoapuna, kun aikoinaan siirryimme nykyiseen paikkaamme tai vaik-

kapa, kun tiedekunnan värejä on suunniteltu. Toki kauppakorkea on pyrkinyt tukemaan Finanssin toimintaa aina, kun se vain on ollut mahdollista vaikkapa lahjoittamalla vanhoja tietokoneita. Aloitin tekstini pohtimalla, olisiko kauppakorkeakoulua olemassa ilman Finanssia ja finanssilaisia. Kauppakorkea on syntynyt, koska olemme saavuttaneet riittävän vahvan aseman yliopistoyhteisössä ja laajemminkin yhteiskunnassa. Tämän saavuttamiseksi on tarvittu yhteiseen päämäärään sitoutunutta henkilönkuntaa, opiskelijoita ja muita sidosryhmiä. Kuten jutuissa mainituista esimerkeistä voi havaita, Finanssi on monin tavoin ollut edesauttamassa kauppatieteiden koulutuksen

kehittymistä Oulussa. Muistettakoon myös, että mainitut esimerkit ovat vain osa aktiviteeteista. Mielestäni on varsin selvää, että ilman Finanssin toimintaa asemamme ei olisi nykyisen kaltainen. Haluankin kiittää Finanssi ry:tä arvokkaasta panoksesta kauppatieteellisen koulutuksen kehittämisessä Oulussa. Rakennetaan myös seuraavat 25 vuotta yhtä erinomaisissa yhteistyön merkeissä! Petri Sahlström Dekaani, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu

Teksti: Juho Kemppainen

HUVIT Finanssilaisuuden ytimessä on alusta alkaen ollut tietenkin myös hauskanpito. Timo-Jaakko Moilasen sivuilita 13-21 löytyvästä reportaasista välittyy hyvin, miten jo ensimmäisenä vappuna Oulun kauppatieteilijät kulkivat pilke silmäkulmassa. Vaikka yhdistyksen virallinen tarkoitus oli alkuvuosina edunvalvonta opintoasioissa, aikalaisten kertomusten mukaan todellinen tavoite oli järjestää parhaimmat bileet. Egonomissa 7/92 kiitelläänkin jäsenistön aktiivista osallistumista tapahtumiin. Vuonna 1993 järjestettiin ensimmäiset fuksiaiset, ja tämä tapahtumakin pysyi sisällöltään hyvin samoilla raiteilla lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Fuksiaisten yhteydessä järjestettiin jo vuonna 1993 fuksisuunnistus, jonka rasteina oli muun muassa

Fuksisuunnistus 1995

kaljaviestiä ja kananmunanheittelyä. Rotuaarin vaaterastikin on kuulunut fuksisuunnistukseen jo 90-luvun alkupuoliskolta lähtien. Pikkujoulut kuuluivat luonnollisesti agendaan jo vuonna 1991 ja pitkään niihin kuuluva perinne oli, että fuksit järjestivät ne. Ensimmäiset vuosijuhlat järjestettiin vuonna 1995. Tavoitteena oli tuoda finanssilaisille kokemusta juhlakäyttäytymisestä ja mukavan perinteen luominen. Mallia juhlille oli tätä ennen haettu visiiteillä muiden paikkakuntien kauppakorkeakoulujen ja Oulun muiden tiedealojen ainejärjestöjen juhliin. Syksyllä 1995 Egonomissa julkaistiin ohjeet toimimiseksi tässä uudenlaisessa juhlassa, joka järjestettiin Madetojan salissa: käytiin

Vuosijuhlat 1995

läpi niin juhlakäyttäytyminen, istumapaikkojen määräytyminen kuin silliaamiainen ja tanssitkin. Alun perin juhla oli yksipäiväinen: silliaamiainen oli aamulla ja sinne jatkettiin ”samoilla silmillä.” Finanssi olikin viimeisiä kauppakorkeakouluja, joka siirtyi kaksipäiväiseen vuosijuhlaan. Ensi käden tietoa Finanssin varhaisesta vuosijuhlakulttuurista tarjoaa tässä lehdessä vuonna 2000 Finanssin puheenjohtajana toiminut Juho Alatalo ja Finanssin 25-vuotisjuhlasta kertoo sen päävastuullinen järjestäjä Anniina Puhilas hauskasti sadun muodossa. Erityissuhde vuosijuhlaperinteessä Finanssilla on Lappeenrannan yliopiston kauppatieteilijöiden ainejärjestö Enklaaviin. Järjestöjä yhdistää kaksi asiaa:

perustamisvuosi ja kaukaisin maantieteellinen välimatka Suomen kauppakorkeakouluista. Tätä yhteyttä Finanssi ja Enklaavi ( = Finklaavi) kunnioittavat kutsumalla poikkeuksellisesti koko hallituksen toistensa vuosijuhlille. Finanssin vuosijuhlien ohjelmaan kuuluukin enklaavilaisen pitämä puhe auringolle iltajuhlien jatkojen jälkeen aamun sarastaessa. Finklaavin liitto virallistettiin vihkimällä Finanssi ja Enklaavi vuosia kestäneen kihlauksensa jälkeen aviopariksi Enklaavin 25. vuosijuhlilla 2016. Finanssin tapahtumia ei voi käsitellä mainitsematta Rukan reissua. Ensimmäistä finanssilaisten laskettelureissua Leville järjesteltiin jo keväällä 1994, mutta matka peruuntui liian vähäisen osallistuja-

Mökkibileet Rukalla 2010

JUHLA-EGONOMI

määrän vuoksi. Pyhälle laskettelureissun mainitaan suuntautuneen ensimmäisen kerran vuonna 1995, ja sinne ”laskettelu”-matkoille mentiinkin lähes kaksikymmentä vuotta. Merkintä Finanssin hallituksen kokouksen pöytäkirjassa vuodelta 2006 kertoo, ettei vahingoilta aina vältytty: ”Pyhän reissun neljän mökin tuhoista ja siivouksesta tullut lasku päätettiin jakaa siten, että kukin mökkiseurue maksaa omaan mökkiinsä kohdistetun osuuden, paitsi poikkeuksena yleinen ”bilemökki”, johon matkan ajan majoittuneet maksavat kukin 20€. Lisäksi Jaakko P. (nimi muutettu) on lupautunut maksamaan rikkoneensa saunaoven, 80€. Loput laskusta lisätään seuraavan vuoden Pyhän reissun osallistumismaksuun.”

Nykyään jokavuotiseksi muodostuneelle ja kävijämäärältään jatkuvasti kasvaneelle Rukan reissulle varataan jo kokonainen mökkikylä finanssilaisten käyttöön. Rukan mökkien varaaminenkin on suorastaan oma tapahtumansa: innokkaat reissaajat tulevat jo tuntikausia etukäteen jonottamaan kiltahuoneen ulkopuolelle päästäkseen nauttimaan naamiaisista, rinneriehasta ja mökkibileistä. Ruka on onnistunut säilyttämään suosionsa myös vanhempien vuosikurssien keskuudessa, mutta suksia ja lumilautoja tällä reissulla on turha odottaa näkevänsä. Entäs VVV ja sitsit? Niistä voit lukea omat juttunsa sivuilta 42-45!

Fuksisuunnistus 2009

Vuosituhannen Oulun Ekonomien parin viikon takaisilla rapujuhlilla tuli snapsilaulujen välissä lupauduttua kirjoittamaan hieman muisteloita omilta hallitusvuosiltani. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tuntuu kuin siitä olisi vasta hetki, mutta heti muistelemaan alettuani totesin, että ensimmäisenä hallitusvuotenani vuonna 1998 syntyneet ihmisethän ovat tänä vuonna jo täysi-ikäisiä. Eli on siitä jo vähän enemmän kuin hetki. Joka tapauksessa, muisteloni sijoittuvat tuonne vuosituhannen taitteeseen. Pidettyäni hallitustoiminnasta välivuoden ensin oltuani tuon vuoden 1998 PR-vastaavana, toimin Finanssin puheenjohtajana vuonna 2000. Olin jo vähällä ryhtyä kaivelemaan arkistoistani toimintakertomuksia tarkistaakseni muistojani siitä, mitä kunakin vuonna Finanssin puitteissa tarkalleen touhuttiin, mutta ehkä tarkoituksenmukaisempaa on kaivella muistin sopukoita välittämättä siitä, mitkä tapahtumat tarkalleen sijoittuivat vuoteen 1998 ja mitkä vuoteen 2000. Ajatuksissani kun

vaihteen violetit muistot

tuonne asti palaan, tulee mieleen, että onhan maailma muuttunut noista ajoista tavattomasti. Kuten sitä myötä myös työelämä, kauppatieteiden opiskelu sekä vääjäämättä myös finanssilaisuus. Kaikista näistä varmaan kirjoittaisi oman kirjansa, joten keskitytään tässä vain lyhyesti käsittelemään finanssilaisuutta. Hallitusvuosinani Finanssi oli vielä nuorimpia kauppatieteellisiä ainejärjestöjä yhdessä samana vuonna perustetun Enklaavin kanssa, ja kaikenlaiset perinteet olivat vasta muotoutumassa. Vuoden suurimpia tapahtumia olivat aiempien hallitusten käynnistämät TOO-messut, sekä tietysti vuosijuhlat, joista Finanssilaiset ovat saaneet nauttia joka vuosi ainakin niin kauan kuin minun muistikuvani kantavat. Itse aloitin Finanssin vuosijuhlien juhlimisen fuksivuotenani 1997, ja tykästyin juhliin niin, että kävin niissä vielä opiskelut lopetettuanikin ”vanhan puheenjohtajan pysyväiskutsulla” yhtäjaksoisesti yhteensä 12 kertaa, 1997-2008. Vuonna 2009 en esikoislapseni syntymästä johtuen päässyt mukaan, joten hyvä putki pääsi katkeamaan. Olen

kuitenkin antanut itse itselleni tuosta johtuen ”Finanssin vuosijuhlahistorian pisimmän yhtäjaksoisen osallistujan” arvonimen. Toivotan haastajat tervetulleeksi. Minun opiskeluaikojeni jälkeen perustettujen ainejärjestöjen vuosijuhlissa en luonnollisestikaan ole käynyt, mutta kaikki muut tuli noiden kahden hallitusvuoden aikana kierrettyä. Kaikki suomen- ja ruotsinkielisten taloustieteellisten ainejärjestöjen vuosijuhlat, sekä aika monet Oulun Yliopiston muiden tieteenalojen ainejärjestöjen vuosijuhlat. Eniten silti pidin Finanssin ja Enklaavin vuosijuhlien rennosta, mutta sekä perinteitä, että etikettiä kunnioittavasta tunnelmasta. Tärkeintä oli hauskanpito, kuitenkin juhlan luonnetta ja sen eri vaiheiden sisältöä tietysti asianmukaisesti kunnioittaen: ilman turhaa pönötystä tai jäykistelyä, mutta kunkin liialliseen vakavuudella suhtautuen. Suurin osa arvokkuudesta juhlassa kyllä yleensä karisi silliaamiaiseen mennessä. Pidimme Finanssilla (muistaakseni Enklaavilla-

kin) vuosituhannen alkuun asti tiukasti kiinni siitä, että silliaamiaiselle mennään suoraan jatkoilta, kello 06.00. Luonnollisestikin juhlakunto oli juhlakansalla tuossa vaiheessa iltaa/aamua hyvin vaihtelevaa, mutta siitä huolimatta oli kunnia-asia selviytyä samoilla silmillä sekä silliaamiaisesta, että puheesta nousevalle auringolle. En voi väittää, että kaikkina kahtenatoista kertana olisin molemmista selviytynyt, ja nyt kun ikää on kertynyt lisää, niin uskon vilpittömästi, että osallistumiseni silliaamiaiseen on huomattavasti todennäköisempää, kun välissä voi käydä vähän nukkumassa. Eli näin keski-ikäistyvän näkökulmasta nykyinen aikataulu on ihan toimiva. Akateeminen lauluperinne on itselleni ollut opintojen alusta asti lähellä sydäntä, ja osin tästä johtuen panostimme vuosituhannen taitteessa myös Finanssin lauluperinteen vahvistamiseen. Noihin aikoihin järjestimme Oulussa ensimmäisiä NESU-sitsejä, ja nyt 16 vuotta myöhemmin on mukava nähdä, että sitseistä on muodostunut Fi-

JUHLA-EGONOMI

nanssille vakiintunut perinne. Ensimmäinen VVV-risteilykin järjestettiin ensimmäisenä hallitusvuotenani vuonna 1998, ja sen puuhamiehenä toimi tuolloinen hallituksen isäntä Lauri. Apuna hääräilimme minä ja Kimmo. Alusta lähtien risteilylle yritettiin kosiskella mukaan kauppatieteilijöitä myös muilta paikkakunnilta, mutta sato jäi hieman laihaksi. Onkin ilo nähdä, että tästäkin on muotoutunut Finanssille vakiintunut perinne, ja lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että tapahtumasta on vuosien varrella saatu rakennettua kaikkien kyltereiden tunnistama brändi. Mielelläni sanoisin, että tätä tavoittelimmekin, mutta totta puhuen meidän ajatuksenamme oli vain, että haetaan kaikille vapuksi juomat ja pyydetään vähän kavereitakin eri paikkakunnilta mukaan pitämään hauskaa matkan varrella.

- on hienoa, että ainejärjestön toimintaan pikkuhiljaa muotoutuu myös tietyt vakituiset elementit, jotka luovat ainejärjestön identiteetin. Finanssi ry:llä on onneksi ollut vuosien varrella hallituksia, jotka ovat kyenneet luomaan perinteitä, identiteettiä ja uudistamaan toimintaa kaavoihin kangistumatta. Haluan onnitella 25-vuotiasta Finanssi ry:tä, sekä omasta puolestani kiittää kaikkia hallituksia, työryhmiä ja puuhamiehiä/-naisia, jotka aikojen saatossa ovat tehneet palkatonta työtä oululaisten kauppatieteilijöiden ja kauppatieteen opiskelun hyväksi. Nähdään vuosijuhlilla! Juho Alatalo

Vaikka on tärkeää, että kukin hallitus tekee toimintavuodestaan omanlaisensa ja kokeilee rohkeasti myös uutta – ja jättää samalla tavoin rohkeasti myös pois juttuja jotka eivät palvele tarkoitustaan

SATU VUOSIJUHLISTA Anniina Puhilas, vujutirehtööri 2016 Olipa kerran vuosijuhlat. Eikä mitkä tahansa vuosijuhlat, vaan Finanssi ry:n 25. vuosijuhlat, joita oli odotettu koko vuosi, ja jotka olivat vuoden kohokohta ja hetki, jolloin kaikkien finanssilaisten violetit sydämet sykkivät samassa rytmissä. Reippaat projektitoimikuntalaiset olivat valmistelleet mahtavimpia vuosijuhlia ikinä projektivastaavan johdolla, ja pian olisikin aika istahtaa pöytään ja nauttia niin ruuasta, kuin juomastakin, mutta ennen kaikkea finanssilaisuudesta. Vuoden alussa projektivastaava oli aukaissut vuosijuhlien perimätiedon arkun: säihkyvän vujutestamentin. Säihkyvä testamentti kertoi, että jo kylteriaikojen alusta lähtien vuosijuhlia oli nimensä mukaisesti järjestetty vuosittain kaikissa kylterikaupungeissa. Vieraina juhlissa oli niin oman ainejärjestönsä väriä tunnustavia kyltereitä, kuin myös muidenkin kaupunkien kauppatieteilijöitä, paikallisien kiltojen edustajia, tiedekuntalaisia ja yhteistyökumppaneita. Vuosijuhlien suurten historiankirjojen mukaan vuosittaiset juhlallisuudet kestivät kaksi päivää sisältäen neljä eri juhlallisuutta: ensimmäisen juhlapäivän aloitti cocktail-tilaisuus kaukaa ja lähempää matkustaneille kutsuvieraille, jota seurasi vuosijuhlien päätapahtuman, eli iltajuhlan, sekä ensimmäisen juhlapäivän päättänyt iltajuhlan jatkot. Toinen päivä pyörähti perinteisen reippaasti käyntiin silliaamiaisella, jossa oli kuitenkin harvemmin tarjoiltu silliä ja sitäkin useamminkin kirkkaita juomia ja rasvaisia ruokia.

Näistä edeltäjiensä opeista viisastuneena projektivastaava kokosi pyöreän pöydän ympärille viisi rohkeaa toimikuntalaista kasaamaan suunnitelman suurimpiin, juhlavimpiin ja kimaltelevimpiin vuosijuhliin, jota oli koskaan Finanssin siihenastisen 24-vuotisen historian aikana nähty. Tästä vuodesta erityisen huomattavan teki neljännesvuosisadan kunnioitettavan iän saavutus ja tätä suurta merkkipaalua päätettiin korostaa kutsumalla ennätysmäärä vieraita niin violetista kansasta kuin myös sisarkilloista ja sidosryhmistä. Jo vuoden alussa Finanssille annettiin juhlavuoden arvoinen ulkoasu ja tapahtumatarjonta viritettiin huippuunsa tarjoamaan jokaiselle jotakin. Suurta vuotta päätettiin myös kunnioittaa pitkällä vujuviikolla ja suurella määrällä kunnianosoituksia. Näillä suuntaviivoilla projektitoimikunta päätti muovata itselleen Suuren Suunnitelman, jonka avulla he rakentaisivat upeimmat vuosijuhlat, joita oli ikinä nähty. Suuren suunnittelutapaamisen päätteeksi toimikunta ja projektivastaava yksissä tuumin päättivät lähteä tälle kymmenen kuukauden mittaiselle matkalleen, jonka suunnitelma oli nyt heidän käsissään valmiiksi muovattuna. Suuri Suunnitelma sisälsi monen monia toistaan monimutkaisempia tehtäviä. Ensin piti paikantaa linna, jossa mahtavat illalliset voitaisiin järjestää. Tämä ei tietenkään Oulun kokoisessa kuningaskunnassa osoittautunut kovinkaan

helpoksi tehtäväksi, edellisten vuosien vuosijuhlat kun olivat olleet puolet pienemmät. Toisena piti etsiä paikka mahdollisimman kaukana sivistyksen kehdosta, missä juhlavieraat saisivat rauhassa nauttia iltajuhlan railakkaista jatkoista kenenkään häiriintymättä, sekä silliaamiaista kenenkään haistamatta sillejä tai muitakaan aromeja. Onneksi Oulun kuningaskunta oli laaja ja kriteerit täyttävä pytinki löytyi kuin tilauksesta. Tärkeinä tehtävinä oli myös varmistaa, että ruokaa ja juomaa riittää nälkäisille ja janoisille vieraille, että naulakot pysyvät seinissä kiinni, jottei juhlavieraiden tarvitse uiskennella mustien villakangastakkien meressä. Tärkeää olisi myös, että juhlahumu saataisiin sekoittamaan jokaisen vieraan pään ja musiikki tempaisisi jäykimmätkin fossilisoituneet finanssilaiset mukaansa tanssilattian villiin menoon. Näiden ja monien muiden haasteiden kautta projektitoimikunta lähti ruksimaan Suuren Suunnitelman tehtävälistalta tehtäviä pois yksi kerrallaan. Kuten useimmissa kin on onnellinen joittamiseen kaikki sevät osallistumaan.

tarinoissa, tässäloppu, jonka kirjuhlavieraat pääSen pituinen se.

Mutta ei niin nopeasti, tämä satu ei ole ohi! Vuosijuhlien tarina jatkuu tulevina vuosina ja niin pitkään kuin violetti sydän sykkii niin uusien kuin vanhojenkin finanssilaisten sydämissä.

Finanssin 25-vuotisjuhlilla

mukana:

Tax

free on auki

ja pelti on kiinni Finanssilaisen vappuvalmisteluihin kuuluu olennaisesti jokavuotinen VVV-risteily. Vuosituhannen vaihteesta lähtien ovat oululaiset kylterit kuljetuttaneet ainejärjestötovereitaan Itämerellä edullisten vappujuomien haussa. Ensimmäisinä vuosina VVV:n yhteydessä järjestettiin kiltahuonebileet ja esimerkiksi vuonna 2003 bussit risteilylle lähtivät klo 02:00. Miehistön merikelpoisuus bussimatkan aikana on vain arvattavissa. VVV-fiiliksen

jokaisen finanssilaisen mieleen nostattaa eräiden liuottimien nauttimisen lisäksi Anssi ”Varianssi” Kiviniemen, Santtu-Matti ”Sado-Maso” Korkalon ja Ari Koiviston korvaamaton korvamato Oi VVV. Tieteellisen katsauksen ensimmäiseen VVV-risteilyyn tarjoaa vuonna 2015 risteilyn järjestänyt eli ”Börjenä” toiminut Daniel Stafford.

BÖRJEN VUOSI 2000 Daniel Stafford Olipa kerran Börjen vuosi, 2000-luvun IT-kuplan hyvinä aikoina. Nokia porskutti yhä eteenpäin tarjoamalla laadukkaita 3310 –mallisia puhelimia jokaiselle suomalaiselle. Kiinalaisen kalenterin mukaan juhlittiin Märän Vergi-Eläimen vuotta ja huhu kertoo, että tuona vuonna kaikki sade, joka taivaalta tuli, oli puhdasta vergiä, ja taivas Finanssin violetti läpi vuoden. Tuona vuona järjestettiin myös ensimmäinen VVV-risteily, johon osallistui jokainen Suomen maassa kauppatieteitä opiskeleva kylteri. Perimätiedon mukaan tuona, Märän Vergi-Eläimen

violettina vuonna, VVV-risteilylle oli niin suuri tunku, että kaikki kylterit eivät mahtuneet yhteen laivaan. Oulun kallioihin tehdyistä kivimaalauksista käy ilmi, että Börje varasi VVV-risteilyä varten kaikkien suomalaisten kylterien iloksi suurimman sen aikaisen Yhdysvaltojen merisotilaiden laivaston, jota seitsemän meren päältä löytyi. Iltalehden julkaisema erittäin salainen, Suomen Puolustusvoimien sotilassalaisuudeksi määritelty VVV-budjetti kertoo myös, että Börje on kaivanut tätä upeaa sotilaslaivastoa varten kuvettaan peräti 130 miljoonan euron verran. Mitä lie yhteistyötä Börje on Etelä-Amerikan Pablon kanssa

tehnyt rahoittaakseen tämän risteilyn hänen rakastamilleen suomalaisille kyltereille? VVV-risteily irtautui satamasta tuona vuonna 11.4 ja telakoitui takaisin satamaan vasta vuosia lähdön jälkeen. Puolustusvoimilta saatujen tiedustelutietojen mukaan VVV-laivasto ajautui tekemisiin mm. erään Venäjän Suurherra Putinin kanssa ja risteily venyi tämän vuoksi odotettua pidemmäksi. Legendan mukaan seitsemää merta seilannut, erittäin kokenut merikapteeni Börje oli suunnitellut VVV-laivaston purjehtivan kohti turvallista Tukholmaa yhden vuorokauden ajaksi, mutta jallupäissään sekoitti tyyrpuurin ja paarpuurin keskenään. Hän purjehti kylterimiehistön miehittämän VVV-suurlaivaston erehdyksissään kohti epävakaata, halvan vodkan luvattua kaupunkia Pietaria. Matka-asiakirjojen mukaan matka kesti tuhat ja yksi yötä, ja vihdoin VVV-laivaston saavuttua Pietariin, kävi ilmi että Suurherra Putin oli järjestänyt Suurherran tyyliin Suurjuhlat ylistämälleen alkoholiin menevälle VVV-laivaston kylterimiehistölle. Putinin Suurjuhlat olivat varustettu VVV-tyyliin runsailla, monta päivää kestävillä silliksillä sekä vergillä ja jaloviinalla. Venäjän paikallisen Seiska-lehden julkaisemien juorujen

JUHLA-EGONOMI

perusteella juhlat kestivät satoja viikkoja. Juhlien jälkeen myös Venäjän Suurherra Putin innostui lähtemään mukaan VVV-laivastoon. Juhlainnostuksessaan Putin ja Börje päättivät yhteistuumin purjehtia vielä ennen Turkuun paluuta Galapagos-saarille, jossa Börje lomailee aina VVV-risteilyjen lomassa. Galapagos-saarille matkatessaan Börje kylterimiehistöineen suoritti suuria, koko maailmaa järisyttäneitä urotekoja. Tiesitkö nimittäin, että esimerkiksi Amerikka löydettiin todellisuudessa vasta tuona samaisena vuonna, ja sen löysivät nimenomaan Börje VVV-miehistöineen. Kristoffer Kolumbus löysi aikoinaan vain pienen saaren, jota kutsutaan tätä nykyä Madagascariksi. Börje ja urhea kylterimiehistö olivat mukana myös mm. Wrightin veljesten ensimmäisillä lentokonekokeiluilla, Normandian maihinnousussa, JFK:n murhassa sekä Top Gun -elokuvan näyttelijäkaartina. Kyseisessä elokuvassa Börje teki ensimmäisen kansainvälisen debyyttinsä komeana Luutnatti Pete ”Maverick” Mitchellinä ja jäi elokuvahistoriaan vuoden upeimpana elokuvahahmona. Matka Galapagos-saarille ei suurten urotöiden vuoksi koskaan edennyt perille saakka, eikä yksikään kylteri tämän jälkeen ole vielä onnistunut Börjen matkassa Galapagos-saarille asti matkaamaan.

Vuosien risteilyn ja lukuisten seikkailujen jälkeen Börje palautti suomalaisen, rohkean ja jaloviinan kyllästyttämän kylterimiehistön takaisin Turkuun, jonka jälkeen jokainen kylteri jatkoi elämäänsä onnellisena kukin omalla urapolullaan. Suomalaiset menestystarinat, kuten Nokia ja Rovio, sekä lukuisat valtion virastot ovat kaikki ponnistaneet menestykseen nimenomaan Börjen kylterimiehistölleen opettamien johtamisoppien avulla. Tarina Börjen vuodesta on hyvä päättää risteilyllä mukana olleiden sanoihin. Muun muassa seuraavia lainauksia on kylterimiehistöltä kuultu vuosiakin risteilyn jälkeen: ”TÄÄ OLI MAAILMAN PARAS VUOROKAUSI!”, ”ONNEKS TÄÄ RISTEILY EI KESTÄNYT KUIN YHDEN PÄIVÄN!”, sekä ”ONNEKSI VVV ON JOKA VUOSI!”. Risteilymiehistön puheiden perusteella vaikuttaa, että VVV-risteilyn alkoholipitoisuutta ei ole mitattu enää pelkissä promilleissa, koska kokonainen kylterien täyttämä laivasto luulee olleensa risteilyllä vain yhden vuorokauden.

Teksti: Juho Kemppainen Kuvat: Finanssin kuvagalleria

SITSIT

Helan går! Ensimmäinen merkintä akateemisista pöytäjuhlista, eli sitseistä, löytyy Finanssin hallituksen kokouspöytäkirjasta 24.10.1995: ”Mikko Koljonen ja Tero Toppila ehdottavat sitsien järjestämistä killan toimesta. He myös selittävät muille, mitä sitseillä tarkoitetaan.” Tähän aikaan yhteistyötä NESU:n kanssa ei vielä ollut, sillä NESU-toimikunta aloitti toimintansa vuonna 2009. ”Fuxisitsit” mainitaan ensimmäisen kerran 2003 ja harkkasitsien pitämisen NESU aloitti huhtikuussa 2009. Tätä kirjoitettaessa syksyllä 2016 sitsit ovat erottamaton osa finanssilaisuutta. Fuksit oppivat sitsaamisen jalon taidon jo fuksiviikolla ohjelmassa olevien kaksien sitsien tiimellyksessä. Kovia kokeneet NESU:n laulukirjat, ryvettyneet haalarit ja toinen toistaan häiriintyneemmät sitsiasut kaivetaan esille vielä vanhemmillakin vuosikursseilla legendaarisille Finanssin vappusitseille, joilla palkitaan myös vuoden Vappu-Allu, eli ”Finanssin virallisesti tunnustama hauskanpidon ammattilainen, joka ei turhia pienten asioiden takia murjota.”(Juho Riihiaho, Vappu-Allu 2015). Palkinto on nimetty vuonna 2009 ensimmäisenä tunnustuksen saaneen Aleksi ”Allu” Lehtolan mukaan.

JUHLA-EGONOMI

Oodi

kiltahuoneelle Linda Katila

K atakombeissa piilee jokaisen kylterin pelastus, violetit putket ja tuttu valaistus .

Kahvin tuoksu hivelee

hajuaistia ,

onkohan joku jaksanut keittää kahvia ?

Oman kupin löytäminen on

aina suuri arvoitus ,

ehkäpä suoritettava ebola - mukien kartoitus .

Kahvi

kädessä oppii parhaat tenttitärpit ja tapahtumat ,

mukin pohjalla saattaa odottaa vergi - sattumat .

Kahvitellessa

kylteristä tulee kiltiksen loinen ,

monella unohtuu luento jos toinen .

Kiltahuone kuvastaa violettien sydänten kohtaamispaikkaa, ilman kiltistä opiskelijaelämästä puuttuisi sitä odotettua taikaa .

2009

2016

JUHLA-EGONOMI

Intro: Juho Kemppainen Artikkelien kokoaminen: Petrus Vuorentausta ja Nirananda Lanki

Egonomin Rakas kiltalehtemme on ilmestynyt jo 25 vuotta. Alkuvuosina lehden tehtävä oli tiedotuspainotteisempi. Ihan ensimmäisessä Egonomissa esiteltiinkin, minkälainen järjestö tämä Finanssi ry oikein on. Takakannesta löytyi vuosien ajan tapahtumakalenteri ja puheenjohtajat kertoivat nuoren järjestömme ottamista kehitysaskelista. Onpa lehdessä muutaman kerran myös patisteltu jäsenistöä osallistumaan aktiivisemmin tapahtumiin, kuten vuonna 1994. Ulkoasultaan lehti oli kasa nippuun nidottuja mustavalkoisia kopiopapereita ja sisällöstä huomattavan suuri osa koostui nykymittapuulla täysin painokelvottomasta huumorista. Vuosien saatossa lehti on edistynyt valtavasti päätoimittajien tuodessa oman panoksensa ja ideansa sivuille. Vaikka lehden tiedotustehtävä on nykyään toissijainen asia, Egonomi on viime vuodet antanut tilaisuuden tutkia finanssilaisten elämää hieman pintaa syvemmältä. Lehtien sivuilla on tutkittu niin finanssilaista yrittämistä, pukeutumista, vappurientoja kuin vaihto-opiskelukokemuksiakin. Lehdessä on ollut mukana jopa

parhaat muutama autoarvostelukin – kylterin arvolle sopivasti BMW:n ja Mercedez Benzin kaltaisilla merkeillä. Vauhdikkain lehden sivuilla koeajettu menopeli lienee silti yliopistomme käytäviä kulkeva oranssi Still R06-06 ruokakärry (Egonomi 02/2012). Egonomin kautta on pystynyt jo vuosia tutustumaan sidosryhmiin ja vakiosisällöksi ovat muodostuneet niin tiedekunnan ääni ja NESU:n palsta kuin, Oulun Ekonomienkin kirjoituksetkin. Myös Finanssin omia toimijoita esitellään lehden sivuilla: puheenjohtajan palstaa on tehty ensimmäisestä Egonomista lähtien ja uusi hallitus on tapana esitellä vuoden ensimmäisessä Egonomissa. Koulutuspolitiikan uusista tuulista olemme saaneet lukea kopon ja OYY:n tiedekuntakummin palstoilta. Julkaisutoimikunta on koonnut seuraaville aukeamille helmiä Egonomin neljännesvuosisataiselta taipaleelta. Artikkelit on esitetty alkuperäisessä ulkoasussaan. Mukaan on otettu myös pitkästä aikaa perinteinen ”Melkein takasivun tytöt”.

Egonomi 1/2010

JUHLA-EGONOMI

Egonomi 2/2012

Egonomi 3/2010

JUHLA-EGONOMI

Egonomi 3/2012

JUHLA-EGONOMI

Egonomi 2/2002 Olet opiskellut liian kauan, kun...

JUHLA-EGONOMI

Violetin

sydämen sykkeet viimeiset

Finanssi ry:n nykyisen puheenjohtajan muodossa pääsin haastattelemaan vuosien 2005 ja 2006 puheenjohtajaa Pekka Huttusta, joka tätä nykyään vaikuttaa oululaisen Eventillan toimitusjohtajana. Huttusen kanssa vertailimme eroja yhdistyksemme sisimmässä silloin ja nyt. Valtakunnallisella tasolla vertailtuna rakas ainejärjestömme on vielä nuoruusiässä. Ainejärjestötoiminnan luonne on kuitenkin siinä mielessä vekkuli, että vuoden aikana ehtii tapahtua hyvinkin paljon. Toimijat vaihtuvat vuosittain ja yleensä lähes kokonaan. Tämä johtuu siitä, että toimikausi on yleensä vuosi tai kaksi, jonka jälkeen suurin osa jatkaa kouluelämän laineilla surffailua kohti työelämää. 25-vuotisen olemassaolonsa aikana Finanssi on muuttunut ja loikannut kehityksessä eteenpäin huiman matkan. Jo viimeisen 10 vuoden aikana on tapahtunut runsaasti. Kuitenkin uskal-

taisin väittää, että Finanssin luonne ei ole juuri tuona aikana muuttunut. Vuodet 2005 ja 2006 Finanssin puheenjohtajana toimineen Pekka Huttusen mukaan Finanssi on jo reilut kymmenen vuotta sitten ollut itsenäinen ja oma toimiva kokonaisuus. Olemmehan sitä edelleen. Jäsenmäärämme käsittää tänä päivänä yli 10% koko yliopiston noin 15 000 opiskelijasta. Kyltereiden maine muiden alojen opiskelijoiden keskuudessa on ollut ja valitettavasti on edelleen sellainen, mistä emme halua tunnistaa itseämme: itsekkäistä ja omaa etuansa tavoittelevia. Kuitenkin yhteistyöhön muiden kiltojen kanssa on pyritty vuosien varrella moneen otteeseen. Keskustelemme Huttusen kanssa siirtyy kyltereiden maineesesta: ”Ulkopuolisten mielikuvat kyltereistä ovat olleet jo aikanaan samaa luokkaa - ajatus kylterien kusipäisyydestä on juurtunut

vuotta

syvälle. Perimmäiset motivaatiot tehdä asioita esimerkiksi humanistien ja kylterien välillä ovat erilaisia. Pitää kuitenkin uskaltaa tehdä omaa juttua ja sitä, mikä on omalle jäsenistölle parasta.” ”Vaikka kylteribrändiä on pyritty vuosikausia parantamaan, tarvitaan tähän aidosti ja oikeasti uusi sukupolvi uusia opiskelijoita, sillä monialaisuus häiritsee kylteribrändin juurtumista. Mikähän tulee olemaan tilanne mm. Helsingissä, kun brändit teekkarit ja kylterit sekoittuvat monialaisiksi tutkinnoiksi?”. Huonosta maineestamme huolimatta imagomme parantaminen on kiinnostanut vuosikaudet. Huttunen osaa kertoa, että vuonna 2006 aloiteltiin ensimmäistä kertaa kuitenkin sittemmin perinteeksi muodostuneita yhteissitsejä lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden kanssa. Tänä vuonna yhteissitsejä muiden kiltojen kanssa on ehkä enemmän kuin kos-

kaan – mikä toisaalta sopii juhlavuoteen! Finanssin kiltahuoneella on myös oma värikäs historiansa, joka on ollut vuosien saatossa tärkeä pala finanssilaisten arjessa. Vuoteen 2002 asti kiltahuone sijaitsi lähellä sähköteekkareiden nykyistä kiltahuonetta. Kiltahuone tuolloin ei ollut juuri kahvihuonetta suurempi tila. Vuosien varrella kiltahuoneen olemassaolosta on ollut paljon kiistaa. Käytännössä kiistely on jatkunut niin pitkään kuin kiltahuoneet ovat sijainneet katakombeissa. Viimein vuonna 2016 saimme uskoaksemme pysyvämmän ratkaisun aikaan tilapalveluiden kanssa. Toivottavasti 25 vuotta kiistelyä yhdestä tilasta riittää sinetöimään kiltahuoneen nykyiselle paikalleen. Kun Finanssin omasta tilasta puhutaan, ei voida olla sivuamatta ajatusta Finanssin omasta kiltatalosta. Kiltatalo on ollut

JUHLA-EGONOMI

hallitusten hankkeena jo aivan alkuajoista lähtien. Sen hyötyjä ja hankintakustannuksia on laskettu ja puntaroitu. Laskelmia tehtiin myös vuonna 2006, kuten niin ikään vuonna 2015. Aikanaan mietittiin mahdollisuutta lähteä yhteiseen hankkeeseen mukaan OYY:n kanssa, mikäli se olisi päättänyt ryhtyä rakentamaan omaa ylioppilastaloaan. Puheet ylioppilastalosta ovat sittemmin laantuneet, mutta unelma omasta keskustan tuntumassa sijaitsevasta monikäyttöisestä tilasta elää yhä. Tämänhetkisenä puheenjohtajana, ja viime vuoden hanketta talousvastaavan roolissa arvioineena, voin todeta, että unelma omasta tilasta riippuu osakeyhtiömme toiminnasta. Näet, yhdistyksemme (ry:n) toimintaa sitoo vahvasti lähtökohta olla voittoa tavoittelematon ja yleishyödyllinen yhteisö. Osakeyhtiö Fixindex sai alkunsa vuonna 2014, joka tarkoitti valmennuskurssitoi-

minnan irtaantumista yhdistyksemme varsinaisesta toiminnasta. Katalysaattori toiminnan eriytymiseen on ollut puhtaasti se, että valmennuskurssitoimintaa voidaan pitää elinkeinotoimintana, mikä ei sovi ry:n luonteelle. Kuin myös minä itse, odottaa myös Huttunen paljon Fixindexin tulevaisuudelta. ”Olisi kiva nähdä että osakeyhtiön liiketoiminta lähtisi kasvamaan ja vakiintumaan sellaisella tavalla, että se liittyisi yhdistyksen toimintaan”. Tulevaisuudessa, mikäli yhdistyksen toiminta vielä nykyisestä kasvaa, tullaan toimintaa todennäköisimmin laajentamaan omiin sivuyhdistyksiin tai vastuuta siirtyy nykyistä enemmän toimikunnille ja kerhoille. Pohdimme Huttusen kanssa myös, mitä olivat suurimmat haasteet toiminnassa kymmenen vuotta sitten. Tähän Pekka mainitsee yleismaallisesti talkooyhteiskunnan hiipumisen.

”Oli tietty aktiiviporukka, joka järjesti toimintaa. Silloinkin hallitukseen vaaleilla valittiin, mutta toimikuntiin oli hankala saada väkeä. Lisäksi kiinnostus jatkaa pesteissä kunniakkaasti loppuun vaihteli paljon. Mielellään osallistutaan sitseille ja VVV-risteilylle ym. ja mielellään ollaan mukana, kunhan se ei vie liikaa aikaa. Nykyisessä systeemissä oikeasti motivoiva tapa saada ihmiset opiskelemaan ja haluamaan sitä pääainetta jota oikeasti haluavat opiskella”. Nykyinen kanditutkinto kuitenkin aiheuttaa myös sen, että opiskeluympäristö on entistä kilpailullisempi. Opiskelijoilla on suurempi paine suorittaa opintojaan tarkassa tahdissa. Samalla paineet lähteä vaihtoon kolmannen vuoden syksynä tai keväänä tuovat omat vaikeutensa luottamustoimien vastaanottamiseen. Haaste on tänä päivänä Finanssille suurempi kuin koskaan. Huttunen kuitenkin peräänkuuluttaa kilta-aktiivisena toimimisen hyviä puolia: ”On ihan ok pitää

yksi välivuosi hallitus/kiltatoiminnan parissa, niistä saa asioita, joita ei voi vain pelkästään kouluun keskittymällä saada.” ”Verkostot - ja ammatilliset verkostot alkavat oikeasti tuottamaan vasta hetken päästä hedelmää.” “Se, jolla on taipumus rokkistaraksi kouluelämän aikana, on todennäköisesti rokkistara myös työelämässä.” “Jos on rivi vitosia todistuksessa, suuntautuu yleisesti ottaen enemmänkin asiantuntijatyöhön, kun hallitustyöskentelijät suuntautuvat useammin asioiden ja ihmisten johtamiseen”. Tietenkään jako oikeassa elämässä ei ole ihan näin mustavalkoinen, mutta ylimääräinen aktiivisuus antaa erillä tavalla työelämärelevanttia substanssiosaamista, verrattuna pelkkään opiskeluun. Kun pohditaan mitkä asiat ovat toimineet Finanssin toiminnassa reilut kymmenisen vuotta sitten, tulee vastaus Huttuselta hetken mietinnän jälkeen: ”TOO-messut, silloinen Pyhän reissu ja VVV-risteily pyörivät hyvin. Myös oman

porukan henki oli hyvää, suhteet tiedekuntaan toimivat ja perustoiminta oli mallillaan”. Vaikka TOO-messut ovat jo hetken aikaa olleet kylmänä, niin yhtäläisyyksiä toki nykypäivään löytyy. Pyhä on muuttunut aikojen saatossa Rukaksi, ja VVV-risteily on yhä voimissaan. Kuten myös Huttunen, haluaisi nykyinen puheenjohtaja joskus nähdä sen päivän, jolloin VVV-risteilyä varten varataan koko laiva käyttöömme. Vaikka tavoite on kova, uskon, että kehittämällä tapahtumaa edelleen oikeaan suuntaan ei se olisi mahdoton ajatus. Huttusen ajan jälkeen on moni asia jalostunut ja koko Finanssin toiminta kasvanut. Jäsenmäärämme on noussut reilusta tuhannesta opiskelijasta reippaaseen 1600:aan jäseneen. Tämä on osittain seurausta siitä, että kauppatieteiden tiedekunta lakkautettiin Rovaniemellä ja samalla Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta tuli Suomen pohjoisin kauppakorkeakoulu. Kasvanut jäsenmäärä on

lisännyt paineita jäsenpalveluiden kehittämiseksi entistä monimuotoisemmaksi. Esimerkiksi 90-neliöinen kiltahuoneemme on viime vuodet saattanut tuntua ajoittain ruuhkaiselta, ja osittain tästäkin syystä suurempien tilojen hankinta voisi olla tulevaisuudessa kannattava ajatus. Niin, ja mitä tulee kauppakorkeakoulun asioihin, ovatpa opiskelijat olleet myös historiassa merkittäviä vaikuttajia siinä, miten kauppakorkeakoulu on vuosien saatossa kehittynyt. Opiskelijoiden ääni on ollut merkittävä tiedekuntahallitukseen liittyvissä asioissa. Vuonna 2006 tapahtunut uuden dekaanin valinta ratkesi silloisessa tiedekuntaneuvostossa istuneiden opiskelijoiden äänillä. Olipa asia tutkintouudistus, koulutustarjonta tai uuden dekaanin valinta, on meidän opiskelijoiden tärkeä olla niissä pöydissä, missä meitä koskevista asioista päätetään. Kun verrataan kymmenen vuoden takaiseen aikaan, mainittava muutos on muun

JUHLA-EGONOMI

muassa se, että vuonna 2006 vuosijuhlista tuli kaksipäiväiset. Ennen perinteinen puhe auringolle pidettiin silloin, kun aurinko oikeasti nousi, josta jatkettiin kevyelle aamupalalle. Nykyisen muotoista sillistä ei tuolloin ollut, ja Oulu olikin viimeisimpiä kylterikaupunkeja, joka piti kiinni yksipäiväisestä vuosijuhlasta. Ehkä kuitenkin merkittävimpiä eroja finanssilaisten arjessa ovat tuolloin olleet NESU ja sen olemattomuus. Nykyinen NESU-Finanssi on toimikuntana nuori, sillä tämän viisivuotista taivalta juhlistettiin vuonna 2014. Toisin sanoen NESU-Finanssi, as we all know it, sai alkunsa vuonna 2009. Verkostoituminen muiden kyltereiden kanssa on siis ennen NESU:a ollut lapsen kengissä. Toki hallituksen jäsenet vierailivat muilla paikkakunnilla vuosijuhlien merkeissä, mutta rivijäsenelle mahdollisuuksina ovat olleet suuremman mittakaavan opiskelijatapahtumat, kuten approt tai VVV. Vaikka nykyinen puheenjohtaja onkin ollut laiska ulkkarisitsaaja, olen kuitenkin sitä

mieltä, että sitsit ovat matalin mahdollinen kynnys tutustua mahdollisiin tulevaisuuden työkavereihin ja kasvattaa verkostoja yli kuntarajojen. Kun puhutaan kehityksestä, nostaa Huttunen muutamia asioita, joita hän tulevaisuudessa odottaa näkevänsä Finanssin toiminnassa. ”Osakeyhtiön toiminnan kasvamisen lisäksi toinen juttu on alumnitoiminnan kehittäminen, jolle olisi jonkun verran piiloutunutta kysyntää. Maantieteellinen hajanaisuus kuitenkin hankaloittaa alumnitoimintaa, sillä niin moni muuttaa valmistuttuaan pääkaupunkiseudulle. Oulussa puolestaan moni entinen aktiivi liittyy Oulun Ekonomeihin”. Kuitenkin nykyisellään löytyy jo esimerkkejä hyvästä kehityssuunnasta, kuten alumni-ilta Helsingin exculla. Ykkösjuttu valmistuneella ei ole pitää opiskelijayhteisöön yhteyttä vaan luoda niitä yrityselämänsuhteita ja verkostoja”. Loppukevennyksenä kysyin Pekalta, mitkä ovat hänen parhaat muistonsa fi-

nanssilaisena. ”Kaksikymmentä muistoa tuli päähän ja mikä niistä yhdistää viittätoista: matkustaminen jonnekkin “sillä porukalla”, oli se sitten VVV, Pyhän reissu tai kypän bussi. Matkat noihin ovat olleet niin sanostusti “sitsit tien päällä”.

tätä tietyllä tavalla olemme jo nyt. Haalariemme violetti väri on uniikki Oulussa. Järjestämme suurimmat poikkitieteelliset opiskelijabileet, mitä n. 200 000 asukkaan Oulu on nähnyt. Tästä voimme olla aidosti ylpeitä.

Näin lopuksi tämän hetken puheenjohtajan roolissa maalailen vielä visioita siitä, miltä Finanssin pitäisi näyttää tulevaisuudessa. Finanssin hallituksen ohjenuorana toimii valtava määrä kirjoitettua tietoa, ja jokaiseen pestiin on kirjoitettu omat yksityiskohtaiset testamentit. Yleisellä tasolla toimintaa eteenpäin ohjaavat toimintasuunnitelman ja talousarvion ohella vuonna 2014 kirjoitettu Finanssin pitkän tähtäimen suunnitelma, eli PTS. PTS:ssä maalaillaan Finanssin olevan vuonna 2020 Oulun näkyvin ja kuuluvin ainejärjestö, jonka opiskelijat eli finanssilaiset tunnetaan. Uskaltaisin väittää, että

Yksi suurimpia kehityskohteita pitkällä aikavälillä on osakeyhtiömme Fixindex oy, jonka rooli on avainasemassa siihen, kuinka omavaraista Finanssin toiminta tulee olemaan. Uskon että pitkällä aikavälillä osakeyhtiöön syntyy sellaista toimintaa, joka ensinnäkin edistää kolmikantayhteistyötä (Finanssi-Oulun Ekonomit-kauppakorkeakoulu), mutta samalla myös työllistää finanssilaisia, mikä edesauttaa finanssilaisten substanssiosaamisen kehittymistä jo opiskeluaikana. Uskon, että perustoimintomme tulevat kehittymään edelleen, ja siten vanhatkin ideat pysyvät tuoreina ja jä-

seniämme miellyttävinä. Vuosia tästä hetkestä eteenpäin Finanssin alumnitoiminta on siirtynyt puheista tekoihin, ja se toimii maantieteellisistä haasteista huolimatta ja näin valmistuvat ja valmistuneet finanssilaiset ovat osa yhtä suurta toimivaa aktiivista verkostoa. Olemme tulleet pitkän matkan ja kehittyneet vahvaksi ja itsenäiseksi toimijaksi, mutta tähän ei pidä kuitenkaan tyytyä. Ainejärjestömme on pyrittävä jatkuvasti kehittymään ja pysyttävä kehityksen mukana, mielellään sen edellä. Teimmepä mitä tahansa, tai kehityimmepä miten pitkälle tahansa, on meidän tehtävä se violetilla sydämellä. Niklas Alho Hallituksen puheenjohtaja vm. 2016

JUHLA-EGONOMI

Joka

päivä ja joka ikinen yö

Suomalaisen miehen rakkaustarina Se kaikki lähti liikkeelle eräänä turhankin tavallisena keväisenä iltana pienestä viattomasta silmäpelistä. Keväisen auringon ja rempseän kevätmielen rohkaisemana uskaltauduin (puolittain kiusallani) kaikille elämänseikkailuille janoisena ja avoimena miehenä antamaan sormeni hänelle lievästi flirttailen, pitäen kuitenkin itseni etäisen mysteerisenä hänelle. Yllätyksekseni hän vastasi ujoihin soidinkutsuihini yllättävän positiivisesti hymy huulillaan ja vienon salaperäinen katse kasvoillaan virnuillen. Omissa silmissäni tämä salaperäisen viehättävän kiihkeä katse kätki sisäänsä itselleni tuntemattoman maailman. Maailman joka sisältäisi itselleni mieltäni sekä kehoani värisyttäviä seikkailuja omine vivahteineen. Maailma jonne jokaisen meistä on ennakkoluulottomasti joku päivä astuttava, vaikka se samaan aikaan kauhistuttaa ja kiehtoo. Hänen kanssaan olin ensimmäistä kertaa elämässäni sen ainutlaatuisen kuuluisan ”once in a lifetime” -mahdollisuuden

äärellä. Mietin kestävätkö supliikkini, habitukseni ja psyykeeni hänen vaativan hektisessä elämänmenossaan? Pystyisinkö avaamaan verhot edestäni hänen maailmaansa? Mitä, jos epäonnistunkin? Keväisen ensitapaamisemme jälkeen pääni oli pyörällä kuin Haminan kaupunki näistä kysymyksistä, kunnes päätin turvautua suuren suomalaisen sankarin ja filosofin Matti Nykäsen hienoihin sanoihin: ”jokainen tsäänssi on mahdollisuus”. Hoettuani peilin edessä tätä mantraa itselleni monia monituisia kertoja lupasin itselleni pistää kaiken likoon ja katsoa minne tulevaisuus yhdessä hänen kanssaan tulee viemään. Yhteinen taipaleemme oli siis virallisesti alkanut. Kellon juostessa keväiset hanget muuttuivat kesän helteiksi ja alkoi suhde muuttua vakavammaksi. Kuitenkin haaveeni yhteisestä kesästä lempeästi auringonlaskujen ja nautinnollisen lämmön äärellä hänen kanssaan jäivät kaukaiseksi. Päivä päivältä hän muut-

tui vaativammaksi ja pyytäen panemaan itseäni entistä enemmän likoon suhteeseemme. Hänen visioissaan vilisi ajatukset kesäkihloista sekä yhteisestä elämästä, johon en henkisesti kokenut olevani valmis. Tämä kaikki tuli itselleni niin suurella vauhdilla, ettei pääni kestänyt kyseistä painetta. Ja sehän johti lopulta suurten tunnepurkausten jälkeen siihen katastrofiin nimeltä ”känniviesti” yön pikkutunneilla, jolla päätin heittää suhteemme ja kirveen kaivoon omalta kohdalta. Alkuun hän ei suostunut sulattamaan faktaa, kunnes ajan myötä hänkin lopulta luovutti ja totesi meidän suhteemme olleen menetetty peli, sekä taloustieteen termein upotettu kustannus, jota ei voi enää palauttaa entiselleen. Kului viikkoja ja kuukausia. Samalla edettiin syyskuun puolelle minun elämässäni. Näiden lukuisten viikkojen aikana koin suurta itseinhoa ja morkkista siitä miksi minun piti jättää hänet poissa elämästäni kesällä, varsinkin niin tökeröllä

ei-herrasmiesmäisellä tavalla. Hän tarjosi elämääni suurta iloa ja sisältöä, hän oli samanaikaisesti antaumuksellinen mutta rajun vaativa minua kohtaan… Oikeastaan hänen piti olla (ja olikin) elämäni keskipiste. Aurinko minun galaksissani. Päätin niellä ylpeyteni ja rohkeasti lähestyä häntä uudestaan lepyttelevän anteeksipyytelevällä sävyllä, peläten ettei hän suostu vastaamaan minulle. Hikisen tärisevin sormin jännityksellä näpyttelin hänelle viestin, johon hän yllättäen vastasi. Nyt otettiin miehestä mittaa, miten saisin junan kääntymään edukseni ja menneet saataisiin jätettyä taakse historian kirjoihin lopullisesti? Lukuisten pitkien iltojen viestittelyjen jälkeen kumpikin meistä halusi jatkaa yhteistä matkaamme ja koimme tarvitsevamme ammattiapua tulevaisuuden onnellisuuden saavuttamiseksi. Otimme yhteyttä alan asiantuntijaan, joka myös ohjaaja-

JUHLA-EGONOMI

na tuttavallisemmin tunnetaan ja hänen kanssaan sovimme yhteisen tapaamisen. Tapaamisen päivämääräksi löimme ajankohdan 30.9 ja kellonajaksi 14.00, jossa saisimme yhteiset pelisäännöt suhteellemme, apua sekä tukea suhteemme ylläpitämiseksi ylä- kuin alamäissä. Ensimmäinen tapaaminen yhdessä ohjaajamme kanssa sisälsi ryhmäterapiaa, jossa saimme suoria (erittäin konkreettisia) ohjeita sekä kokeneiden konkareiden vihjeitä miten pääsemme yhdessä lopulliseen päämäärään, meidän Shangri-Laahan. ”Varaa tarpeeksi aikaa yhteistä taivalta varten”, ”Työssäkäyville tämä saattaa tuottaa haasteita…”, ”Tämä vaatii tasaista ja päivittäistä työntekoa”, ”Olkaa valmiita sitoutumaan”. Yhdessä me kirjoitimme näitä lauseita ylös paperille katseemme lopulta vahingossa törmätessä toistemme silmiin koko muun maailman hävitessä ympäriltä. Päätin käyttää tämän

momentumin hyväksi kuiskaten hänen korvaansa Nopsajalan laulamat sanat omalla twistilläni ”Lupaan olla sun nyt ja tulevaisuudessa”. Hän vastasi hymyillen ymmärtävästi minulle takaisin ”Tiedän sen”. Tässä sähköisessä hetkessä annoin itseni täysin hänen haltuunsa ja hän tulee määrittämään elämääni seuraavan vuoden ajan. Hän tulee olemaan mielessäni sekä vierelläni joka aamu ja ilta. Hän tulee menemään muiden edelle. Hänen ympärilleen elämäni tulee rakentumaan. Hyvät naiset ja herrat saanko esitellä: hän on nimeltään Pro Gradu kolmenkymmenen opintopisteen painoinen muodokas rakastajani seuraavan vuoden ajan. Lupaan esitellä teidät kaikki hänelle arjessa kuin juhlassa, sillä hän kulkee aveccinani syksyn pimeydestä kevään aurinkoon asti. Ette voi välttyä häneltä, kuten en minäkään. Violetilla rakkaudella Kalle Mäkäräinen

2016