Rodin tie Alicantesta Aulangolle Vuosi sitten en uneksinutkaan miltä tuntuu, kun mustan hevosen pään laskeutuu olkapäälleni sen nukahtaessa, mutta näin tapahtui tällä viikolla. Rodillo V, seitsenvuotias andalusialaisori, oli rento ja rauhallinen yhteisen ratsastuksen ja aterian jälkeen. Vielä pari tuntia sitten rauhallisuutta ei ollut. Tullessani tallille hän kirmaili jäisellä tarhalla ja hirnahteli: ruokaa – ja töihin. Pakkasta Aulangolla oli joulukuisena päivänä 6 astetta ja maa on valkoinen. Mitä hän siitä ajatteli? Kaakkois-Espanjassa sää on erilainen kuin Hämeessä. Alicantessa, missä hevoskasvattaja Christian Murcian tila sijaitsee, lämpötila ei laske pakkasen puolelle eikä vesiastia jäädy. Tätä Rodi ihmetteli Aulangon tarhassa, jään peittämää vesiastiaa, ja potki astian nurin. Vuosi sitten surin edesmennyttä kummitätiäni ja leikittelin ajatuksella ostaa oma hevonen. En tosissani, mutta haaveillen. Vasta kymmenvuotisella ratsastuskokemuksella en tiennyt hevosen hoidosta juuri mitään, mutta hevossuhteessa minulle oli alkanut avautua rikas maailma. Mies ja hevonen ovat muodostaneet vuosituhansia välttämättömän kumppanuuden, joka viimeisenä vuosisatana on osaksi unohtunut. Lähellä luontoa ymmärrys maapallosta kasvaa. Andalusian hevonen ei ollut, näin luulin, selkeä valinta vaan katselin ja opiskelin muitakin rotuja. Kuitenkin Barcelona kutsui ja Suomen Iberianhevosyhdistyksen tuella lähdin maaliskuussa tapaamaan Jonatan Llarguesia heidän myyntitallilleen, jossa minua varten oli valikoitu seitsemän hevosta, kuusi oria ja yksi ruuna. En lähtenyt matkalle ostoaikeissa vaan oppiakseni. Olin lomamatkoilla ratsastellut matkailijoille tarjottavia arabi- ja lusitanohevosia, mutta nämä hevoset olivat erilaisia, vaativampia ja antavampia. Ensi istumalta yhteen mustaan oriin alkoi muodostua suhde. Olinko tosiaan ostamassa hevosta? ”Et kai osta oria?” kuulin myös kommentoitavan.
Esittelyssä hevonen nro 5 (Rodillo V). ”Horse of Kings – King of Horses” kuten Carthusian hevosen tarinassa kerrotaan. Iberian ratsuhevosen tarina on pitkä ja mielenkiintoinen. Se kertoo rakkaudesta, taidosta ja oppimisesta. Andalusialainen hevonen on kehitetty pelottomaksi, uskolliseksi sotaratsuksi. ”Älykäs ja sosiaalinen hevonen” tuntuu liioittelulta, mutta Rodin kohdalla tämä on melkein totta. On se aivan totta. Rodi kuuntelee, arvailee ja toimii vaikka yhteisestä kielestämme osaan vasta alkeet. Viikkojen lääkärilausuntojen tutkimisen ja videokatselun jälkeen tein päätökseni. Rodi oli näkemistäni sopivin ja paras enkä nähnyt syytä jatkaa etsimistä. Päätöstä seurasi matkan järjestelyjä ja – missä meidän tallimme on? Jotkin Uudenmaan tallit olivat tuttuja, mutta entä Hämeenlinnan Aulanko, jossa olin jo ratsastellut tuntihevosilla puolisen vuotta, vaikken Hämeenlinnassa asunutkaan. Mihin orini toisin? Ajatus
ruunauksesta alkoi hiipua ja koska ori-pojan tuomista Aulangolle ei tyrmätty, niin matka Alicantesta Aulangolle alkoi.
Mollet de Valles Rodillon syntymäpäivänä, 11.3.2016.
Matkalla, jonka piti kestää vain pari viikkoa, Rodia vaivasi kuume, mistä seurasi matkan keskeyttäminen ja viikkojen lepotauko. Tuskallisen odotuksen jälkeen hevonen saapui hyvässä seurassa Hämeenlinnaan reippaana ja uteliaana. Rodi on outo ja tyylikäs ilmestys suomenhevosten seassa. Hän osaa kuitenkin käyttäytyä herrasmiesmäisesti koulutunnillakin ja, ehkä joidenkin hämmästykseksi, säilyttää rauhallisuutensa lanaustraktorin pörrätessä maneesissa yhtä aikaa. Minulle vasta valkeni että espanjalaisen viisaan hevosen osto ei ehkä ollutkaan sattuma. Tämän hevosen rytmi ja sävel olivat minulle tuttuja jo nuorena kun musiikkikonservatoriossa harjoittelin Francisco Tárregan kitarasävellystä Recuerdos de la Alhambra. En vain silloin tiennyt miten tulisi käymään.
Vanajaveden rannalla, Aulangolla, juhannuksena 2016.
Jukka Pajala 13.12.2016