12 minute read
USKOOKO ORTODOKSIKIRKON ARKKIPAPPI JEESUKSEEN? • SIVU
from UY nro 2 2021
Uskooko ortodoksikirkon arkkipappi Jeesukseen?
Advertisement
Kuusi vuotta sitten elin jännittävimmät hetkeni marraskuisessa Albanian Tiranassa. Ensimmäisenä aamuna heräsimme Venäjän helluntaiunionin piispan Vassili Jevtshikin kanssa hotellihuoneen kahdeksannessa kerroksessa maanjäristykseen. Ensin emme ymmärtäneet miksi koko huoneemme kaikkine huonekaluineen heilui edestakaisin. Kun hätääntyneenä kiirehdin katsomaan ikkunasta ulos, näin ihmisten juoksevan kaduilla henkensä edestä turvaan. Me taas seisoimme huoneessamme lamaantuneena, kunnes tilanne rauhoittui, ja uusia väristyksiä ei sitten enää tullutkaan …
Pian äkkiherätyksemme jälkeen rupesimme pohdiskelemaan maanjäristyksen antamaa ”kehystä” Tiranan konsultaatiolle. Global Christian Forum oli kutsunut meidät edustamaan sekä helluntaiseurakuntia, että lähetysjärjestöjä, jotka yrittävät auttaa maailman vainottuja kristittyjä. Koolle oli tullut 67:stä eri maasta noin 150 eri kirkkokuntien ja lähetysjärjestöjen johtajaa katolisista, evankelisista ja ortodoksisista seurakunnista. Se jo itsessään tuntui ”maanjäristykseltä”, sillä milloinkaan aikaisemmin eivät kaikkien näiden kirkkojen johtajat olleet kokoontuneet keskustelemaan ja rukoilemaan uskonsa tähden kärsivien kristittyjen puolesta. Tapahtuma oli siis historiallinen muillekin kuin meille.
Kun piispa Jevtshikin kanssa katselimme osanottajien nimilistaa, huomaisimme Venäjän ortodoksikirkon edustajan olevan arkkipappi Mihail Goudnjajevin. Hän kuuluu myös Maailman kirkkojen neuvoston johtoryhmään. Samana iltana, kun huomasin hänen istuvan yksin illallispöydässään, hakeuduin hänen viereensä istumaan. Esittelin itseni ja kerroin sitten humoristisesti lisäten, että olen sukua Venäjän ortodoksikirkon johtajalle, patriarkka Kirillille!
Huomasin, miten hän hiukan yllättyi ja rupesi kuuntelemaan puhettani tarkkaavaisemmin. Kerroin että esi-esiesi-isäni olivat Volgan mutkalta ensin Viroon muuttaneita siirtolaisia – nykyisen Mordvan autonomisen tasavallan alueelta – jotka sitten myöhemmin muuttivat Suomeen joskus Kristuksen syntymään jälkeisinä vuosina … ja patriarkka Kirill on mordvalainen! Siinä se ”pointini” sitten olikin – kaukaista sukua, mutta kuitenkin.
Kun arkkipappi Mihail oli kuunnellut juttuni valmiiksi, hän istui hiljaa, teki tehokkaan keinotauon ja yllätti sitten minut täysin: ”Minäkin olen sukua patriarkka Kirillille, hän on minun setäni ja minäkin olen mordvalainen! Hänen isänsä (ja minun isoisäni) kärsivät neuvostoaikaan vankilassa uskonsa tähden.”
Näin löysimme Goudnjajevin kanssa yhteisen luottamuksen, koska olimme sukua keskenämme. Samat historialliset taustat, samat sukujuuret, ja … sama Isä taivaassa.
Uskooko arkkipappi Jeesukseen?
En tiedä miksi, mutta kun katselin Mihail Goudnjajevia silmiin ja seurasin hänen kädenliikkeitään ja nöyrää suhtautumista ympäristöönsä, mieleeni tulivat monet muut ”Jumalan miehet”. He olivat esimerkillään olleet niin erilaisia ja jopa usein horjuttaneet uskoani Jeesukseen. Ajattelin heitä, jotka olivat tehneet kaikkensa, että evankeliset kirkot suljettaisiin heidän maissaan. Mieleeni muistui myös maamme papit, jotka ovat kantaneet ulos ristit kirkoistaan, etteivät muslimit loukkaantuisi tai ottaneet kantaa Jumalan Sanan asettamiin totuuksiin avioliitosta, ylösnousemuksesta tai Kristuksen toisesta tulemuksesta. Heitä ajatellessani mieleeni tuli kysymys: Mitenhän on vierastoverini laita: Uskookohan arkkipappi Mihail Jeesukseen?
Kun mielessäni puntaroin kysymystä, ymmärsin, ettei sen esittäminen tähän tilanteeseen ollut soveliasta – olimmehan sukulaisia, ja saman Isän lapsia … Sisimpääni pulpahti sitä vastoin kysymys: Uskonko itse Jeesukseen ja jos, niin miten paljon uskon Häneen? Uskonko Häneen niin, että olisin valmis antamaan henkeni niiden kristittyjen tähden, jotka olivat olleet konsultaatiomme keskipisteenä ja joita vainotaan ja jotka tänä päivänä kärsivät Kristuksen nimen tähden?
Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; niin meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä (1. Joh. 3:16). Olenko minä valmis tekemään tämän? Rakastanko Jeesusta niin paljon? Tämä kysymys muodostui minulle Tiranan konferenssin suurimmaksi ”maanjäristykseksi”, joka heilautti uskoani piirun verran lähemmäksi Jeesusta. Miten on Sinun laitasi, oletko valmis antamaan henkesi sisariesi tähden?
>> RAULI LEHTONEN
Rauli toimii Tukholman Suomalaisen
Helluntaiseurakunnan lähetyssaarnajana ja myös Ruotsin Helluntaiherätyksen Euroaasia-valiokunnan puheenjohtajana.
Uskoontulo ei ole niin konstikas juttu!
Uskoontulo tarkoittaa uudestisyntymistä Jumalan lapseksi. Kun uskot Jeesukseen ja otat Hänet vastaan omana Pelastajanasi, saat syntisi anteeksi ja synnyt uudesti Jumalan lapseksi. Uskoontulossa ihminen, joka on hengellisesti kuollut, syntyy uudesti, siirtyy kuolemasta elämään ja pimeydestä valkeuteen. Ilman uudestisyntymistä ei voi pelastua.
Johanneksen evankeliumi 3:5-7 ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.” 2 Korinttolaiskirje 5:17 ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”
Kuka voi tulla uskoon?
Kaikki voivat tulla uskoon. Jeesus sanoo, että Hän ei heitä ketään ulos, joka tulee Hänen luokseen. Roomalaiskirje 10:13 ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Johannes 6:37 ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”
Miksi juuri Jeesus?
Maailmassa on niin paljon uskontoja, eikö niiden kautta voi pelastua? Apostolien teot 4:12 ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Jos haluat saada syntisi anteeksi ja pelastua, niin Jeesus on ainoa tie.
Uskoontuloon kuuluu kolme asiaa. a) Uskominen Jeesukseen. b) Parannuksen tekeminen. c) Kasteen ottaminen uskoontulon jälkeen.
Usko. Johannes 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Ennen kuin voit tulla Jeesuksen luokse, sinun täytyy uskoa, että Hän on olemassa. Raamattuun on kirjoitettu näin: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. Paras on kuulla evankelioimin julistusta oman paikkakuntasi seurakunnassa. Voit myös rukoilla ja pyytää Jeesusta ilmaisemaan itsensä sinulle, vaikka kotona ollessasi. Rukoile ja etsi Jeesusta, niin sinä löydät Hänet. Matteuksen evankeliumi 7:7-8 ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.”
Kun uskot Jeesukseen, on aika tunnustaa Hänelle syntisyytesi. 1 Johanneksen kirje 1:9 ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Tähän kuuluu myös parannus, vanhan syntielämän hylkääminen. Ei ole mitään mieltä pyytää anteeksi, ja jatkaa elämää samaan malliin.
Parannus. Apt 3:19 ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois…” Parannus on tärkeä osa uskoontuloa. Se tarkoittaa mielen muutosta, kääntymistä pois entisestä syntielämästä. Toisten ihmisten elämässä ”syntisyys” näkyy selvemmin kuin toisten, mutta kaikilla on joitakin asioita, joista tulee luopua. Omissa voimissa emme pysty parannusta tekemään, mutta Jumala antaa meille siihen voiman. Johannes 1:12 ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Kun me tunnustamme syntimme ja teemme parannuksen, niin Jeesus antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Silloin sinä synnyt uudesti Jumalan lapseksi ja siirryt pimeydestä valkeuteen ja kuolemasta elämään.
2 Kor 5:17 ”Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Jeesus ei parantele sinun vanhaa elämääsi, vaan Hän antaa uuden elämän. Se mikä on vanhaa, katoaa, ja uusi tulee tilalle. Sinusta tulee uusi luomus. Jeesus vapauttaa sinut synnin kahleista, ja sinä saat rauhan sydämeesi. Saat iankaikkisen elämän, ja saat olla turvassa Jumalan käsissä, josta kukaan ei voi ryöstää sinua pois.
Tämä on sellainen muutos, että kun olet kokenut sen, et enää halua palata entiseen elämääsi. Olet tehnyt parannuksen ja aloittanut uuden elämän. Kerro uskoon ratkaisustasi läheisillesi. Se on tärkeää uskossa varttumisessa. Sillä on suuri merkitys tulevaisuudellesi. Raamatussa sanotaan, että jos sinä tunnustat Jeesuksen ihmisten edessä, niin sinut tunnustetaan taivaassa Isän ja enkelien edessä. Uskon tunnustaminen on sinulle voitto, vaikka se vaatiikin joskus rohkeutta. Luukas 12:8 ”Minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.”
Mitä uskoontulon jälkeen?
Kaste. Raamatun mukaan seuraava askel on kaste. Apt 2:38-39 ”Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Mark 16:16 ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Kasteelle meno voi olla joillekin vaikea valinta, mutta Raamatun mukaan se kuuluu sinulle, joka olet ottanut Jeesuksen vastaan elämäsi Herraksi, vaikka kirjoitusta lukiessasi.
Kun haluat ottaa tämän askeleen elämässäsi, ota yhteyttä sellaiseen seurakuntaan, jossa voit käydä kasteella. Ensin kanssasi keskustellaan, saat todistaa uskostasi Jeesukseen. Kasteen kautta pääset myös jäseneksi paikalliseen seurakuntaan. Lisää tietoa ja todistuksia uskonratkaisuista löydät osoitteesta https://tuleuskoon.fi/ Sieltä löydät esimerkiksi Raamatun luettuna.
Onnittelut uskonratkaisustasi!
JANITA, SÖDERTÄLJEN KANSAINVÄLISEN SEURAKUNNAN LAPSI- JA NUORISOTYÖNTEKIJÄ
Teksti: Maire Leppioja Kuvat: Perhealbumi
Janina Pöystiä Södertäljestä on kokenut mielenkiintoisen vuoden. Sitä ei sävyttänyt koronavuoden tylsyys, vaan Janin valinta oli määrätietoinen raamattukouluopiskelu Kyproksella. Se on selvä suunnannäyttö mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Nyt Janina on keskellä elämänsä merkittävää vaihetta.
Milloin tulit uskoon ja koska kävit kasteella? Kerro hiukan sinun ajastasi nuorena ja mikä on sinun koulutuksesi?
- Kasvoin kristityssä uskovaisessa perheessä ja olimme hyvin aktiivisia seurakunnassa. - En muista mitään tarkkaa hetkeä, jolloin olisin tullut uskoon. Uskoni on seurannut minua koko lapsuuteni ajan ja lapsen uskoni muuttui aika luonnollisesti kasvavaan suhteeseen Jumalan kanssa. - Voisi sanoa niin, että suhteeni Jumalaan alkoi samalla tavalla kuin suhteeni omiin vanhempiini. En muista ensimmäistä tapaamistani vanhempieni kanssa, koska he ovat aina olleet läsnä syntymisestäni asti. Samalla tavalla on Jumala ollut osa elämääni alusta alkaen. - Mitä enemmän opin tuntemaan Jeesusta lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, sitä enemmän uskoni kasvoi. - Kun noin 12-vuotiaana aloin ymmärtää, että kristittynä olemisessa ei pelkästään ole kyse uskomisesta, vaan myös Jeesuksen seuraamisesta ja henkilökohtaisen suhteen kehittymisestä häneen, halusin mennä kasteelle.
Palvelija löytää aina seurakunnasta palvelupaikan
- Olen ollut mukana palvelemassa mm. pyhäkoulussa, ylistyksessä ja ruotsin kielisissä nettilähetyksissä, joita aloimme tuottaa covid-19-pandemian alussa. - Se, että aloin palvella jo nuorena johtuu varmaan siitä, että seurakunnan vastuuhenkilöt antoivat minulle mahdollisuuksia kokeilla palvelemista erilaisissa työmuodoissa. Minulle palvelemisesta tuli tärkeä osa seurakunnassa mukana olemiseen.
- Peruskoulun jälkeen opiskelin lukion humanistisessa linjassa. Seuraavaksi opiskelin vuoden Kyproksella sijaitsevassa kansainvälisessä raamattukoulussa nimeltä Equip.
Vuosi sitten kun haastattelin sinua, mainitsit tällaisen ajatuksen, että ”Olen elämäni aikana arvostanut eri pastoreita, koska näin kuinka he koko sydämisesti omistavat elämänsä Jumalalle. Niin myös minä haluan tehdä”. Menit raamattukouluun Kyprokselle vuodeksi ja voitko kertoa hiukan siitä ajasta, mitä koit ja mikä oli se opetuksessa, jota sinä näin jälkeenpäin koet tärkeimpänä?
- Kun minä kyselen ystäviltäni täällä Ruotsissa, että millainen heidän viimeinen vuotensa on ollut, kuvailevat he sitä kurjimmaksi ja raskaimmaksi vuodeksi heidän elämässään tämän covid-19 pandemian takia. - Se on todella saanut minut tajuamaan enemmän ja enemmän, kuinka mikään ei voi olla Jumalan suunnitelmien esteenä.
- Hän mahdollisti sen, että minä pääsin muuttamaan Kyprokselle, vaikka oli tarkat rajoitukset. - Opetus oli erittäin hyvä, vaikka me saimme vuoroin opetuksen luokkahuoneissa, kotona ja netin kautta. Myös meillä oli kovat rajoitukset ja ”lock-downs”, mutta sain nähdä Jumalan tekevän ihmeellisiä asioita minussa ja minun kauttani sekä minun luokkakavereissani.
- Paljon opetuksen keskipisteenä raamattukoulussa oli oppia lukemaan ja tutkimaan Raamattua itse, kuin että vain saisimme opetusta mitä Raamattu sanoo eri asioista. Saimme opiskella monia raamatunkirjoja luokassa yhdessä. - Se mitä minä näin jälkikäteen koen olevan se tärkein, siinä opetuksessa oli, että lukea Raamattua ei vain oppiakseen Jumalasta, vaan oppia tuntemaan Hänet.
Miksi opiskelette Raamattu!
- Muistan kuinka meidän teologian opettajamme kysyi kerran, että miksi me ylipäänsä opiskelemme Raamattua? - Hän sanoi, että on erittäin paljon teologeja maailmassa, jotka ovat tutkineet Raamattua, vaikka kuinka paljon tahansa ja kirjoittaneet mahdottoman paljon selityskirjoja siitä mitä ovat tutkineet, mutta joilla ei kuitenkaan ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. - Opettaja sanoi, että jos me luemme ja tutkimme Raamattua vain oppiaksemme Jumalasta, on aivan sama, vaikka lopetamme sen kokonaan. - Minä tajusin silloin mikä suuri merkitys itse osuudella lukea Raamattua oikeastaan on ja minkä vahvan pohjan se antaa loppu elämälleni ja jumalasuhteelleni, kun luen Raamattua voidakseni tuntea Hänet.
Tuliko tämä yllätyksenä, että sinusta tulee seurakunnan lapsi- ja nuorisotyötyöntekijä, vai olitko saanut jo aikaisemmin Jumalan kutsun?
- Kun minä päätin seurata Jumalan kutsua Raamattukouluun Kyprokselle, kysyin Häneltä; mitä minä sitten teen sen jälkeen? - Hän sanoi minulle: ”Odota, niin Minä tulen avaamaan ovia sinulle sinä aikana, kun olet Kyproksella”.
- Otin sen askeleen uskoen ja luottaen Jumalaan ja siihen mitä Hän sanoi minulle. - Ennen kuin muutin Kyprokselle, ajattelin, että olisi hauskaa, jos voisin tehdä jotain työtä kirkon sisällä tai lähetystyössä ja opiskella siinä samassa. - Hylkäsin kuitenkin sen ajatuksen aika pian ja en ajatellut sitä enempää. - Kun joulu alkoi lähestyä valitsin etsiä Jumalan johdatusta erikoisen paljon rukouksessa tulevaisuutta varten Kyproksen jälkeen. - Minä pyysin myös minun silloisen ohjaajani, mentorini, joka on myös seurakunnan pastori kotiseurakunnassani, että auttaisi minua rukoilemaan tämän asian puolesta. - Tammikuun alussa hän kysyi minua seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijäksi. Kun olin rukoilut yli kahden kuukauden ajan koin, että minun tulee vastata myöntävästi tähän tarjoukseen.
Mikä on sinun mielestäsi seurakunnan tehtävä juuri tällä hetkellä ja koetko, että meillä ruotsinsuomalaisilla seurakunnilla on myös tulevaisuus, ja mitä meidän pitäisi tehdä, että saisimme seurakunnat nousemaan uudelleen niilläkin paikkakunnilla, joissa on ollut ihan selvää alaspäin menoa?
- Seurakunnan tulee olla valona omassa kaupungissaan ja paikka, jossa ihmiset yhdessä voivat ylistää ja palvoa Jumalaa. - Me uskovina tarvitsemme yhteyttä toisiimme ja seurakunta mahdollistaa sen. Tärkeintä kuitenkin on tukea toisiamme siinä, että voisimme olla valona maailmassa ja levittää evankeliumia uskosta osattomille.
Mikä on Jumalan suunnitelma seurakunnille, kirkoille?
- Koen kyllä, että ruotsinsuomalaisilla seurakunnilla on tulevaisuus. Vaikka on selvää, että viime vuosien aikana ruotsinsuomalaiset seurakunnat eivät ole kokeneet kasvua. En kuitenkaan usko, että on olemassa vain yksi oikea ratkaisu ongelmaan. - On toki tärkeää, että seurakunta yrittää löytää tehokkaita ratkaisuja hengissä pysymiseen, tai jopa kasvamiseen, mutta mielestäni on vielä tärkeämpää ensisijaisesti etsiä Jumalan tahtoa seurakunnalle. - Jumalan tiet eivät välttämättä ole samanlaiset kaikille seurakunnille. Henkilökohtaisesti uskon, että on tärkeää panostaa lapsi- ja nuorisotyöhön, koska tulevaisuutemme riippuu tulevista sukupolvista. - Se millä tavalla tulevaisuuteen voi varautua näyttää tietenkin erilaiselta riippuen seurakunnasta ja Jumalan johdatuksesta.
Mitä tahtoisit sanoa nuorille, jotka ehkä ovat joskus kokeneet Jumalan puhuvan heille ja kutsuvan työhönsä?
- Oman kokemukseni pohjalta uskallan sanoa, että parata mitä voi tehdä on jättää elämänsä kokonaan Jumalan käsiin. - Se ei aina ole helppoa tietää mihin Jumala meitä halua johdattaa, mutta jatkuvassa rukouksessa tapaan rukoilla, että Hän antaisi minulle rauhan sinne mihin johdattaa. - Se on auttanut minua monin tavoin, kun en ole ollut varma mihin Hän tahtoo viedä.
