Luonnon saastuminen ja ilmastonmuutos Teksti: Kristian Närvä
Ilmastonmuutos on uutisissa lähes joka päivä. Luonnon saastumisesta puhutaan. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Kristian Närvä kirjoittaa näkemyksensä. Ilmastonmuutos on väistämätöntä, ja on aika vähän mitä asialle voidaan tehdä. Teoriassa voitaisiin tehdä jotakin ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi, mutta se vaatisi niin radikaalisia tekoja kaikilta maailman 195 valtioilta. On epärealistista odottaa, että maat sitoutuisivat tekemään muutoksia. Tämä ehkä kuulostaa masentavalle, mutta tulokset olisivat joka tapauksessa epävarmoja. Ilmastotiede on hyvin epävarma tiede, ja voidaan ainoastaan olla varmoja siitä mitä tapahtuu nyt, ja mitä on tapahtunut aikaisemmin. Tulevaisuuden ilmastosta voidaan ainoastaan tehdä enemmän tai vähemmän perusteltuja arvailuja.
Tarua vai totta? Pahin mitä voidaan tehdä, on tehdä mitä Ruotsin suosituin tuomioprofeetta, ”pyhä” Greta Thunberg haluaa, nimittäin joutua paniikkiin. Kannattaa laittaa jäitä hattuun ja valmistautua pahimpaan, mutta toivoa parasta. Tuomioprofeetat ennustavat aina katastrofia, se kun kuuluu heidän toimen kuvaansa. Heidän ennustuksensa, kun ei vain tahdo toteutua. Voidaan olla tälläkin kertaa varmoja siitä, että globaali ilmastokatastrofi ei tule tapahtumaan, paikallisia kyllä, kaikella todennäköisyydellä. Ilmastomuutos tulee
8
/ UUSI YHTEYS, 2019
siis varmuudella, mutta sen vaikutukset eivät tule olemaan niin katastrofaalisia, kun oletetaan yleisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi olla välinpitämättömiä ympäristömme suhteen. Päinvastoin! Jumalan antama tehtävä on viljellä ja varjella planeettamme (1 Moos. 2:15), ei tuhota sitä! Meidän tulee pitää huolta ympäristöstämme, ja kehittää yhä luonnonystävällisempää teknologiaa. Olemme puutarhureita jumalallisella mandaatilla. Luonnon saastuminen on synninlankeemuksen seuraus. Suuressa pahuudessamme olemme raiskanneet luontoa kautta aikojen. Teollistuminen ja globalisoituminen tekivät sen, että onnistuttiin entistä tehokkaammin tuhoamaan luontoa. Paljon on toki tapahtunut silkkaa ymmärtämättömyyttä, mutta syntimme Jumalan luomakuntaa kohtaan on raskas. Paavali kirjoittaa kirjeessään Roomalaisille 8:19–22: ”Koko luomakunta ikävöi ja odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Luomakunta on näet alistettu katoavaisuuden valtaan, ei omasta tahdostaan, vaan alistajan, kuitenkin toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa aina tähän hetkeen asti.” Luomakunnan toivo on Jumalassa, joka tulee aikanaan ennallistamaan kaikki
oikeaan tilaan, kun hän vapauttaa luonnon synnin orjuudesta ja turmeluksesta. Meilläkin ihmiskuntana on myös toivo Kristuksessa. Peli ei ole pelattu, eivätkä me onnistuta tuhoamaan luontoa, koska Jumala ei tule sallimaan sitä!
Kadulle heitetty roska on rikkomus Mitä tulisi tehdä? Ensinnäkin pyytää Jumalalta anteeksi siitä, että olemme olleet tuhomassa Jumalan kaunista luomakuntaa! Sitten tulee meidän laittaa roskat roskikseen, ja jos mahdollista kierrättää. Jokainen roska heitetty luontoon tai kadulle on syntiä Luojaa kohtaan! Minua suututtaa, kun vaellan luonnossa ja näen rikkinäisiä lasipulloja tai muuta roskaa. Meret ja rannat ovat täynnä ihmisten heittämää saastetta, kuten muovia. Luonto kärsii ja eläimet kuolevat, koska olemme niin julman välinpitämättömiä ympäristöämme kohtaan. Tämä ei ole ainoastaan yksilöihmisten vika, vaan paljon enemmän valtioiden, suuryritysten ja kulutusyhteiskunnan vika. Jos viranomaiset itse ovat välinpitämättömiä ja heittää saastetta luontoon, ei paljon auta yksilöihmisten ympäristöystävällisyys. Meidän kulutusyhteiskuntamme on suurelta osin syyllinen tähän kurjaan tilanteen. Vanha heitetään pois, vaikka voisi kierrättää. Kyltymätön himomme saada uusimmat laiteet, kännykät, autot, lelut tai viimeistä muotia olevat vaateet ovat tuhoamassa maailmamme.
