Gramexpress 04/2011

Gramexpress 4/11 E s i t t ä v i E n ta i t E i l i j o i d E n j a ä ä n i t t E i d E n t u o t ta j i E n t E k i j ä n o i k E u s y h d i s t y s G r a m E x

Emma Salokoski muusikko ja ääni

Pääministeri Jyrki Katainen: Tekijänoikeuksien pitää olla kohdallaan John Storgårdsin musiikkitalot Rooman sopimus 50 vuotta 1

hän

Jyrki kaTainen Syntyi 14.10.1971 Siilinjärvellä Perhe vaimo ja kaksi tytärtä Työura ja tärkeimmät luottamustoimet Pääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja, kansanedustaja, Euroopan kansanpuolueen (EPP) varapuheenjohtaja. toiminut valtiovarainministerinä sekä eduskunnassa tulevaisuus- ja sivistysvaliokunnissa.

Haastattelu LAURI KAIRA Kuva JAnnE SUhonEn / vALtIonEUvoSton KAnSLIA

Jouluun kuuluu

musiikki

”Tekijänoikeuksien pitää olla kohdallaan.” ➤ Montako levyä omistat?

– Satoja. ➤ Soitatko itse jotain instrumenttia?

– En soita.

Oletko harrastanut esiintymistä muussakin roolissa kuin poliitikkona?

– Koulussa olin joko Joosef tai joulupukki.

Koulun jälkeen esiintymiset ovat keskittyneet työtehtäviin ja joskus harvoin pieniin imitaatioihin yksityisessä seurassa.

➤ Musiikki ilahduttaa monia taustamusiikkina. Onko pääministerillä koskaan aikaa oikein hiljentyä kuuntelemaan sitä?

– Valitettavan harvoin. Toisinaan nautin lentomatkoilla musiikista kuulokkeiden kautta. Se on mahtava tapa myös uppoutua ajatuksiin ja unohtaa työasioiden läpikäynti hetkeksi. Konsertit ovat harvinaista luksusta. ➤ Onko joku kappale

sinulle erityisen tärkeä tai muistorikas?

– The Eaglesin Hotel California. Opiskeluaikoina ajettiin ulkomaalaisten opiskelukavereiden kanssa Skotlannissa kohti auringonlaskua musiikki soiden ja elämä edessä...

2

➤ Fanititko nuorena joitakin koti- tai ulkomaisia yhtyeitä tai oliko sinulla muuten erityisiä suosikkeja?

– Kotimaisista bändeistä Eppuja, Popedaa ja Juicea. Ulkomaisista Dire Straitsia ja Phil Collinsia. ➤ Mitä musiikkia perheessäsi kuunnellaan?

– Kuubalaista salsaa, jatsia ja lastenmusiikkia. ➤ Millainen rooli musiikilla on joulussasi?

– Jouluun kuuluu musiikki samassa missä kinkku ja piparit. Ehdoton tunnelman luoja. ➤ Mitä kansallinen musiikkikulttuuri sinulle merkitsee?

– Musiikki on arvo sinänsä ja tuo sisältöä ihmisten elämään. Se tarjoaa toisaalta virikkeitä ja toisaalta auttaa rauhoittumaan. Kotimainen musiikki on yhteistä omaisuuttamme.

Monet tunteet tulevat esiin kotimaisen musiikin kautta. Suomen vahva ja omaleimainen musiikkikulttuuri on osoittanut vahvuutensa myös maailmalla. Kulttuurivienti sillä saralla on todella potentiaalinen kasvuala. ➤ Mitä tekijänoikeusasiat sinulle merkitsevät?

– Työn tekijälle kuuluu aina oikeudenmukainen korvaus työstään. Tekijänoikeuksien pitää olla kohdallaan, jotta tuo periaate toteutuu myös luovien alojen ja kulttuurin ammattilaisten kohdalla.•

pääkirjoitus Lauri Kaira Päätoimittaja

Joulumieli ja hyvitysmaksu

J

oulun alla on tullut tavaksi kirjoittaa yksityistä kopiointia korvaavan hyvitysmaksun romahtamisesta.

Tämä ei nostata joulumieltä, mutta minkäs mahdat.

Hallitus päättää asiasta aina joulukuun lopulla.

Viime joulun alla hyvitysmaksun romahduksen korjaamista vaadittiin 8000 kulttuuri-ihmisen adressilla ja useiden taiteilijadelegaatioiden eduskuntavierailuilla. Myös nyt keskustelu on ollut tiukkaa.

Hyvitysmaksu on korvausta laillisesta yksityisestä kopioinnista. Kansa kopioi musiikkia ja av-tuotteita monta kertaa enemmän kuin ostaa. Silti hyvitysmaksu hiipuu. Sitä kertyy enää vain 6,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Syynä on se, että maksun kohteena olevan laitekannan päivittäminen on vuosien mittaan laiminlyöty.

Maksua ei kerätä lainkaan tietokoneen ja musiikkipuhelimen kaltaisista uusista kopiointilaitteista. Sitä kerätään vain vanhoista kopiointivälineistä, joiden myynti on vuosien mittaan romahtanut neljäsosaan entisestä. Samaan aikaan uusien kopiointilaitteiden myynti on kasvanut 50 miljoonalla eurolla.

Suuri osa kopioinnista tapahtuu nyt välineillä, joista hyvitystä ei mitään kautta saada. Tämä ei ole direktiivien eikä lain tarkoitus.

’’Kyse on reilusta pelistä.’’

Esitys merkitsisi, että kansalaiset maksaisivat hyvitysmaksua keskimäärin kaksi ja puoli euroa vuodessa. Tämä ei hetkauttaisi kenenkään taloutta. Ja varmaan jokainen vähintään tuon edestä tv-ohjelmia tai musiikkia tallentaa.

Ennen vanhaan hyvitysmaksu kerättiin pieninä erinä pitkin vuotta c-kasettien ja vhs-kasettien hinnassa. Nykyisin se joudutaan keräämään vähän isompina erinä harvemmin, muistillisten tallennuslaitteiden hinnassa.

Kukaan ei osta näitä laitteita joka vuosi – mutta toivon mukaan sitä tahtia, että edes jonkin laitteen hinnassa maksaa oman osuutensa kopiointikorvauksista.

Ainakaan itse en osaa murehtia sitä, kopioinko varmasti jokaisella hyvitysmaksullisella laitteellani. Minulle riittää, että vuosien mittaan maksamani hyvitysmaksu on kohtuutasoa verrattuna siihen, mitä edes jollain laitteella kopioin.

Siitähän tässä nykyisin, c-kasettien ja vhs-kasettien jälkeisessä ajassa, pitäisi olla kysymys. Lyhyesti sanottua reilusta pelistä. •

20 16

24

kuva: saara vuorjoki

Nyt kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on pyrkinyt korjaamaan tilanteen. Hän esitti, että maksua kerättäisiin myös uusista kopiointilaitteista eli tietokoneista ja älypuhelimista.

sisältö 4/11 22

Gramexpress Pieni Roobertinkatu 16 A, 00120 Helsinki, puh. (09) 6803 400, www.gramex.fi Päätoimittaja Lauri Kaira Toimitusneuvoston puheenjohtaja Risto Ryti Toimitussihteeri Anu Karlson Ulkoasu ja taitto Helena Kajander Osoitteenmuutokset gramex@gramex.fi Ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 22. vuosikerta Julkaisija Gramex ry ISSN 0787-6564 Painos 48 000 kpl Kirjapaino Forssa Print 2011 Kannessa Emma Salokoski. Kannen kuva: Saara Vuorjoki

2 3 4 7 8 14 15 16 20 21 22 24 28 29 30 30

Hän / Jyrki Katainen Pääkirjoitus / Lauri Kaira Alkusoitto Tahtipuikko / Hannu Marttila Emma Salokoski: Muusikkous on äänessä Gramex tapaa asiakkaitaan Asiakasinfo Musiikki luo tunnelmia Butik Helsingissä Soolo / Koop Arponen Rooman sopimus 50 vuotta ’’Jossain on kai vielä joulu’’ John Storgårds ja kaksi musiikkitaloa Pykäläviidakko / Sami Kokljuschkin ESEK täytti 30 vuotta Yksi tuhannesta / Timo Ruottinen ESEKekstra

3

alkusoitto

Viennin kärkihanke Britanniaan Music export Finlandin koordinoima vuosien 2012−2013 suomalaisen musiikkiviennin kärkihanke suuntautuu isoon-Britanniaan. kuten MOi! Sounds from Suomi -hankkeella Pohjoismaissa, tavoitteena on lisätä suomalaisten musiikkialan toimijoiden verkostoitumista ja artistien kiertuetoimintaa isossa-Britanniassa sekä edistää suomalaisen musiikin näkymistä paikallisessa mediassa. kärkihanke käynnistetään alkuvuodesta 2012.

Toimittaneet Lauri Kaira, Anu Karlson ja Jonathan Mander.

kuva: michaEla tunGström

Emma-gaala jo tammikuussa Emma-pystejä jaetaan 20. tammikuuta 2012 Espoon Baronaareenalla. Ehdokkaita on nimetty jo seitsemässä kategoriassa. kiinnostavassa tuottajakategoriassa Emmaa tavoittelevat Chisu, Jukka Immonen, uusi Fantasia ja Riku Mattila. vuoden parhaat alternative- ja indie-albumit ovat raadin mielestä tehneet Regina, Matti Johannes Koivu, rubik ja kakka-hätä-77. jazz-Emmaa pääsee lavalle heiluttamaan joko Black motor, Iiro Rantala, Iro Haarla Quintet tai Teemu Viinikainen trio. muiden kategorioiden ehdokkaat löytyvät osoitteesta emmagaala.fi.

Brunila brittilistan huipulla

emma-ehdokkaiden joukossa ovat Chisu, Matti Johannes koivu ja Teemu Viinikainen. kuvat: chisu / WarnEr music. matti johannEs koivu / m.dulor. tEEmu viinikainEn / tEEmu salminEn.

4

Brittiläisen poikabändi jls:n kolmas albumi jukebox nappasi kärkitilan brittilistalla marraskuussa. suomalaisittain asian tekee kiinnostavaksi levyn kappaleen innocence säveltäjä – sitä on ollut säveltämässä entinen the crash -solisti ja Jenni Vartiaisen hittejä kynäillyt Teemu Brunila. hän sävelsi myös jls:n edelliselle albumille kappaleen the last song.

Egotripin ensisinkku Gardenille?

musavisa 1. mikä oli Egotrippi-yhtyeen ensimmäinen singlejulkaisu Zen Garden -yhtiölle? kuva: harri huuhtanEn

a) lydia b) se on tosi jees c) tänään ei kukaan vastaa d) kesäpäivä

2. mikä yhtye levytti kappaleen ”Border radio”? a) Blasters b) Fabulous thunderbirds c) Georgia satellites d) omar & the howlers

Blake-yhtye edellisen kärkihankkeen ’’MOi! Sounds of Suomi’’ -festivaalilla Tukholmassa.

3. mikä seuraavista levyistä ei ole sonata arctican albumijulkaisu? a) the days of Greys b) songs of silence c) Ediptica d) Blooddrunk

4. Beatles julkaisi abbey road lP:n, mutta kuka on julkaissut abbey road EP:n?

French Films Flow-festivaalilla.

Synttärit Lontoossa ja ja ja -klubi, joka esittelee lontoossa kuukausittain pohjoismaista musiikkia, täytti marraskuussa kaksi vuotta. juhlan kunniaksi klubilla esiintyivät 24. marraskuuta suomalaisen French Filmsin lisäksi Marit Larsen ja Sóley. aurinkoista rockia soittava French Films julkaisi vastikään albuminsa imaginary Future. kuva: FloW FEstival

Michael Monroe vuoden paras

a) led Zeppelin b) meat loaf c) red hot chili Peppers d) Black sabbath

5. mikä oli nimeltään alivaltiosihteeri-yhtyeen ensimmäinen lP-julkaisu? a) ole nöyrä b) tasavallan presidentti ii c) Eduskuntatalo d) naurun remakkaa

6. Phil spector oli tuottajana yhdellä Beatles-albumilla. mikä oli tuo levy? a) abbey road b) let it Be c) yellow submarine d) revolver

Brittiläisen classic rock -lehden lukijat äänestivät michael monroen sensory overdrive -albumin vuoden parhaaksi. monroe päihitti muut ehdokkaat, joita olivat muiden muassa Foo Fighters, motörhead ja Whitesnake. vuoden 2011 päätteeksi monroe kiertää isoa-Britanniaa.

7. kuka julkaisi juuri albumin nimeltä ”valon maa”? a) jari sillanpää b) katri helena c) suvi teräsniska d) antti tuisku

8. Englantilainen the Polecats -yhtye julkaisi vuonna 1981 rockabilly-tyylisen david Bowie -coverin. mikä Bowien biisi oli kyseessä? a) john, i’m only dancing b) rebel, rebel c) rock’n roll suicide d) the jean Genie

Ruger Hauerilta räppärivideo Hiphop-trio ruger Hauerin musiikkivideo on kattava läpileikkaus oman genrensä suomalaisosaajista. Videolla esiintyy peräti 123 suomalaista räppäriä erilaisissa ympäristöissä eri vuodenaikoina. kuva: hEikki kuula

laatinEEt tuomas talonPoika ja kari niEmElä oikEat vastauksEt sivulla 28.

5

alkusoitto

Battle Beast kansainvälistyy, Battle Beast Nuclear Blastille Suomalainen metalliyhtye Battle Beast on tehnyt levysopimuksen maineikkaan nuclear Blast -levy-yhtiön kanssa. yhtye julkaisi aiemmin tänä vuonna Steel-esikoisensa Suomessa. kansainvälisesti levy ilmestyy uuden yhtiön kautta 27. tammikuuta 2012. yhtye voitti Wacken Open air -festivaalin Metal Battle -kisan, joka järjestettiin Suomessa. Battle Beast päihitti 26 muuta yhtyettä ja sai sen ansiosta keikan saksalaisfestivaalille. kuva: nauska

Toimittaneet Lauri Kaira, Anu Karlson ja Jonathan Mander.

Äänitteen tuottajan opas ilmestynyt mitä tarvitsee tietää, jos tahtoo tuottaa levyn tai muun äänitteen? tähän kysymykseen vastataan tiiviisti ja tehokkaasti uudessa äänitetuottajan oppaassa. sen ovat laatineet yhteistyössä Gramex, tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, teosto, suomen muusikkojen liitto, musiikkituottajat iFPi-Finland sekä musiikkikustantajat. opasta on saatavissa sekä painettuna vihkosena että nettiversiona. voit tutustua siihen Gramexin kotisivuilla www.gramex.fi, mistä se löytyy osastosta "äänitteen tuottaja", linkin "tuottajan opas" alta.

Gramex tilitti lähes 1,3 miljoonaa

Musiikkitalon ensilevy nuorilta nuorista muusikoista koostuva nordea jean sibelius orchestra ehätti ensimmäisenä julkaisemaan helsingin musiikkitalossa äänitetyn levyn. levyllä orkesteri soittaa

6

Jukka-Pekka Sarasteen johdolla sibeliuksen 1. sinfonian, Finlandian sekä Beethovenin coriolanus-alkusoiton. levyn julkaisi Emi classics. kuva: hEikki tuuli

Gramex tilitti lokakuussa lähes 1,3 miljoonaa euroa tekijänoikeuskorvauksia kotimaisille oikeudenhaltijoille. taiteilijoille tilitettiin noin 553 000 euroa ja tuottajille noin 714 000 euroa. korvaukset ovat peräisin kotimaisen musiikin käyttämisestä muun muassa taustamusiikkipalveluihin, myyntitallenteisiin ja av-tallenteisiin. mukana oli myös tuottajille tilitettyjä musiikkivideokorvauksia.

Rantalalle Echo-palkinto Iiro Rantalan lost heroes on kahminut palkintoja saksassa. hänelle myönnettiin marraskuussa tärkeä saksalainen Echo-palkinto, jonka ovat suomalaisista saaneet aiemmin meta4, nightwish ja the rasmus. jo aiemmin rantalan levy sai saksalaiskriitikoiden jakaman deutsche schallplattenkritik -palkinnon. lisäksi süddeutsche Zeitung nimesi arviossaan lost heroesin mestariteokseksi.

Iiro Rantalan seurassa juryn jäsen, musiikkitoimittaja Christian Broecking. kuva: act

EU-soittajia haetaan Euroopan unionin nuoriso-orkesteri järjestää koesoiton soitantokaudelle 2012−13 sibeliusakatemiassa 10.2.2012. Ensi vuonna orkesterilla on ohjelmassa sekä yhdysvaltain kiertue että esiintyminen lontoon kulttuuriolympialaisissa. kuluvan kauden kiertueilla on ollut mukana yhdeksän suomalaista.

Euroopan unionin nuorisoorkesteri toimii Euroopan unionin kulttuuriohjelman sekä 27 jäsenvaltion tuen turvin. orkesterin pääkapellimestarina on toiminut vuodesta 2000 alkaen Vladimir Ashkenazy.

tahtipuikko Hannu Marttila Gramexin toimitusjohtaja

Mikä yhteensattuma

U

usi kulttuuriministeri piti ensimmäisen linjapuheensa tekijänoikeusasioista Tekijänoikeusfoorumissa.

Hän totesi, että taiteen ja kulttuurisisältöjen luomisen edellytyksistä täytyy huolehtia – oli kyse mistä taiteenlajista hyvänsä. Hänen mukaansa tekijänoikeudet ovat osa luomisen edellytyksistä, sillä taidetta ei synny ilman toimeentuloa. Näin ministeri osoittaa selvää mielenkiintoa tekijänoikeuksiin. Tämä on myönteistä, kun muistetaan, että hänen edeltäjänsä aikana nämä asiat olivat pääosin poliittisesti valitun virkamiehen hoidossa. ”Hyvitysmaksuissa pitää seurata alati muuttuvaa maailmaa.

Hyvitysmaksukertymän vähentyminen on saatava pysäytetyksi ja sen taso uudelleen nousuun. Nopeiden nettiyhteyksien – joita siis käytetään laajamittaisesti tekijänoikeussuojatun sisällön lataamiseen – liittäminen hyvitysmaksujärjestelmään saattaisi olla yksi osa ratkaisua”, kirjoittaa ministeri Arhinmäki blogissaan.

Olipa hyvitysmaksujärjestelmä minkälainen tahansa tulevaisuudessa, tulee nyt saman tien varmistaa, että käänne ylöspäin tapahtuu nykyisen järjestelmän ollessa vielä voimassa. Tuota pikaa nähdään, onko uusi kulttuuriministeri löytänyt ratkaisun tähän tekijöiden taloutta romahduttaneeseen ongelmaan. Hänen puheensa Säätytalolla oli lupauksia antava.

Edellisen vaalikauden loppumetreillä oltiin todistamassa näin jälkeenpäin katsottuna erikoista yhteensattumaa, kun kansanedustaja Arhinmäki eduskunnan kyselytunnilla kovisteli ministeri Wallinia hyvitysmaksuasiasta. Ei arvannut edustaja Arhinmäki joutuvansa ministerinä ottamaan samat murheet omille harteilleen.

Samassa yhteydessä ministerille oli annettu puutteellista tietoa, kun hän lupasi tämän vuoden hyvitysmaksukertymän nousevan 20 prosenttia. Oli jo silloin helppo nähdä, ettei se voinut toteutua.

Linjapuheessaan uusi ministeri ottaa monipuolisesti kantaa moniin ajankohtaisiin tekijänoikeuskysymyksiin. Hänen mukaansa eduskunnan ja hallituksen on ryhdyttävä toimiin, jotta suomalainen tekijänoikeusala kasvaisi nopeasti, dynaamisesti ja oikeudenmukaisesti ja tekijät säilyttäisivät heille kuuluvat oikeudet omiin teoksiinsa. Luovalle taloudelle hyvä ja toimiva levitys ja kaupallistaminen ovat yhtä tärkeitä kuin alkutuotantokin.•

kuva: PEtE jonEs

apulanta: 21 x 1!

Apulanta on napannut urallaan jo 21 singlelistan ykköstilaa. Viimeisin ykkönen on syksyllä ilmestynyt Pihtiote. Tätä voi verrata esimerkiksi The Beatlesin maailmanennätyksenä pidettyyn saavutuk-seen: brittiyhtye keräsi 20 ykköstilaa yhdysvaltain singlelistalla vuosina 1964–1970. kuva: rami mursula

7

kuva: saara vuorjoki

’’Hyvitysmaksun käänne ylöspäin tulee varmistaa.’’

kuva: hanna-kaisa hämäläinEn

Emma Salokoski

Muusikkous on

äänessä ”Sanoittaminen on loistoesimerkki siitä, miten oikea ja vasen aivopuolisko joutuvat heittämään signaaleja toisilleen”, toteaa emma Salokoski. Hän luonnehtii uuden levynsä materiaalia singer-songwriter-musaksi.

Teksti MARKUS noRdEnStREng Kuvat SAARA vUoRJoKI

8

9

S

itkeä kurkkutauti on osunut Emma Salokoskelle haasteelliseen saumaan. Hän yskäisee ja ottaa kulauksen japanilaista vihreää teetä. ”Jouduin olemaan koko viime viikon hiljaa.” Emma Salokoski Ensemblellä on tekeillä ensimmäinen uusi albumi kolmeen vuoteen ja laulajalla on muutenkin pitänyt kiirettä. Edellisenä viikonloppuna Salokoski esiintyi yhtyeineen Syksyn sävelessä. ”Vielä alkuviikosta en pystynyt puhumaan sanaakaan. Kommunikoin kotona lähinnä elekielen avuin”, hän naurahtaa.

35-vuotias Salokoski on syystäkin varovainen, onhan hän täysipäivänen äänityöläinen. Laulajauransa ohessa Salokoski opettaa Complete Vocal Technique -äänitekniikkaa, jonka opettajaksi hän valmistui 2009. ”Oppilaita on ihan laidasta laitaan – aina aloittelijoista ammattilaulajiin, -näyttelijöihin ja -puhujiin. Levyproggiksen takia olen tosin ollut opetustauolla kesästä saakka.

Complete Vocal Technique on erittäin ratkaisukeskeinen ja supertekninen opetusmetodi, joka sopii yhtä hyvin jazzlaulajille kuin rokkijätkille”, Salokoski summaa.

Oikeassa ammatissa Laulunopetuksen eri metodit ja filosofiat ovat tulleet vuosien mittaan tutuiksi koulun penkillä. Sibelius-lukiossa päätoimiseksi laulajaksi ryhtynyt Salokoski on opiskellut vuosien saatossa Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa, Sibelius-Akatemian jazzlinjalla ja Kööpenhaminan Complete Vocal -instituutissa. ”Lukiossa sain käteeni ammatinvalintaoppaan, jossa neuvottiin miettimään, mikä sellainen asia, jota olet tehnyt, on tuottanut elämääsi eniten iloa. Oivalsin heti, että minulle se asia oli laulaminen.”

Salokoskella on myös takanaan musiikkiteatterin opintoja Tukholman Kulturamassa.

Suomessa hänet nähtiin 1990-luvun lopulla esiintymässä Les Misérables ja Rent -musikaaleissa. ”Halusin saada mahdollisimman laajaalaisen esiintymiskoulutuksen ja perehtyä laulamisen ohella esimerkiksi tanssimiseen.

Työskentelin vuoden ajan musikaalimaailmassa, kunnes tajusin, etten oikeastaan ollut koskaan tykännyt musikaaleista”, laulaja muotoilee itseironisesti.

10 10

Quintessencen nousu Levytysuransa Salokoski aloitti vuosituhannen vaihteessa Quintessencen kanssa. Yhtye syntyi Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa, jossa sen kaikki jäsenet opiskelivat 90-luvun lopulla. Nu-soulia esittäneessä kokoonpanossa vaikuttivat lopulta Salokosken lisäksi kosketinsoittaja Tuomo Prättälä, kitaristi Aki Haarala, trumpetisti Verneri Pohjola, basisti Heikki Laine ja rumpali Mikko Kaakkuriniemi.

Marginaalimusiikkia soittavaksi helsinkiläisbändiksi Quintessence menestyi varsin hyvin. Bändin toinen albumi 5 AM nousi Suomen albumilistan viidenneksi, ja levy julkaistiin myöhemmin lukuisten Euroopan maiden ohella Japanissa.

Myös Emma Salokoski Ensemblen juuret ulottuvat Pop & Jazz Konservatorioon. ”Ensemblen esimuoto, joka oli Lauri Porran, Mikko Kososen ja minun muodostama trio, perustettiin itse asiassa jo ihan samoihin aikoihin kuin Quintessence”, laulaja muistelee.

Salokoski kertoo trionsa esittäneen alun perin keikoillaan pelkästään bossa novaa. Texicalli Recordsin 2003 julkaisemalla debyytti-EP:llä kuultiin kuitenkin myös esimerkiksi Pekka Strengin Puutarhassa-klassikko, joka huomioitiin pian runsaalla radiosoitolla.

Kappale oli Salokoskelle lapsuudesta tuttu − Pekka Streng kun sattui olemaan hänen isänsä serkku. ”Meille oli yllätys, että sivuprojektina syntynyt trio sai enemmän huomiota kuin Quintessence konsanaan. Hyvä palaute oli palkitsevaa ja innosti jatkamaan.”

Tuomo Prättälän ja Marko Timosen liityttyä mukaan Salokosken triosta kasvoi kvintetti eli nykyinen Ensemble, jonka debyyttialbumi Kaksi mannerta julkaistiin 2005.

Toinen levy Veden alla seurasi kolmea vuotta myöhemmin.

Epätodellista ohjelmaa Laulajan katse lähtee harhailemaan japanilaisravintolan ikkunasta Fredrikinkadulle, josta aukeaa outo sääilmiö. Auringonpaiste ja lauha keli muistuttavat keväästä, vaikka eletään jo marraskuun alkua. Totean, että lähes yhtä epätodelliselta tuntui nähdä Emma Salokoski viime syksynä televisioruudussa johtamassa Kuorosotaa. Laulaja myöntää itse-

kin yllättyneensä, kun ohjelmaa tuottaneesta tuotantoyhtiöstä otettiin yhteyttä. ”En itse asiassa tiedä, miksi minua pyydettiin alun perin mukaan. Ohjelman tuottajat olivat kuulemma diggailleet meidän Veden alla -biisiä. Harkitsin asiaa pitkään. Minulla oli koko hommasta tosi ristiriitainen fiilis.”

Salokoski tarttui lopulta tarjoukseen tajuttuaan, ettei syksylle ollut juuri muitakaan töitä tarjolla. Sattumoisin häntä oli samoihin aikoihin alkanut kiinnostaa kuoron kanssa työskenteleminen. ”Olin hakenut sopivaa kuoroa johdettavakseni jo jonkin aikaa, eli siinä mielessä sain tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mutta mietin kyllä monta kertaa Kuorosodan aikana, mitä helvettiä mä täällä teen. Enkä pystynyt katsomaan valmista ohjelmaa kertaakaan telkkarista.” ”Kaiken kaikkiaan se oli silti ihan älyttömän hauska prosessi ja antoisa kokemus.

Meillä syntyi sen kuoron kanssa todella vahva yhteisfiilis.”

Piristystä uralle Kuoronjohtamistaitojen kehittämisen ohella ohjelma takasi Salokoskelle huomattavaa medianäkyvyyttä, mikä toimi osaltaan piristysruiskeena laulajan omalle uralle. Nyt häntä lähestyivät ensi kertaa isojenkin levyyhtiöiden edustajat. ”Kaikki tuotantopäälliköt sanoivat, etteivät kuulemma olisi aiemmin uskaltaneet lähestyä minua, sillä olettivat, etten suostuisi kuitenkaan markkinoitavaksi tai haluaisi isompaa näkyvyyttä omalle tekemiselleni. En tiedä, mistä moinen mielikuva oli päässyt syntymään. Olin päinvastoin vuodattanut kavereille turhautuneisuuttani, kun edellisiä levyjäni ei ollut mielestäni markkinoitu riittävästi.”

Laulaja kertoo solmineensa hiljattain sopimuksen Warner Musicin kanssa. Warnerille Salokosken houkutteli yhtiön tuore tuotantopäällikkö Lasse Kurki. ”Olin isojen yhtiöiden suhteen varuillani.

Lasse oli kuitenkin sellainen ihminen, jonka arvostelukykyyn pystyin luottamaan. Olen saanut häneltä levyä tehdessäni ihan älyttömän paljon sellaista preppausta ja tukea, jota ei olisi ollut muualla tarjolla. Lasse on esimerkiksi auttanut tekstien läpikäymisessä.

Tähän asti kukaan ei ole edes kommentoinut tekstejäni ennen levyn julkaisua.” >>>

�Halusin saada mahdollisimman laaja-alaisen esiintymiskoulutuksen.�

11

Paluu juurille Uusi levy merkitsee Salokosken mukaan paluuta laulajan omille musiikillisille juurille.

Jazzvaikutteita on kuultavissa entistä vähemmän ja bossa novaa tuskin lainkaan. ”Uusissa biiseissä on pop- ja folkrockelementtejä. Luonnehtisin tulevan levyn matskua singer/songwriter-musaksi.”

Salokoski kertoo kasvaneensa kuunnellen Beatlesin ohella Joni Mitchellin, Tori Amosin ja Kate Bushin kaltaisia omintakeisia naislaulaja-lauluntekijöitä. Sikäli tuntuu paradoksaaliselta, että hän on levyttänyt niin monia tunnettujen miesartistien tekemiä kappaleita. Salokosken edelliseltä albumilta löytyy esimerkiksi Dave Lindholmin, Tuomari Nurmion, J. Karjalaisen, Bob Dylanin ja Beckin sävellyksiä. ”En oikein tiedä itsekään, mistä se johtuu.

Ehkä rakastamieni naisartistien biisit ovat olleet minua liian lähellä. Tehdäkseni biisistä riittävän erilaisen on ollut kenties luontevampaa valita levyille miesten tekemiä biisejä.”

Teksti lähtee kielestä Nuoruudessaan Salokoski kuunteli yksinomaan ulkomaista musiikkia. Nykyään hän kuitenkin kokee suomen englantia palkitsevammaksi kieleksi laulaa. ”Nuorempanahan olin sitä mieltä, etten koskaan laulaisi suomeksi”, laulaja sanoo pilke silmäkulmassaan.

Alitajunta auki Laulaja kertoo itse sanoittaneensa yhtä lukuun ottamatta kaikki tulevan albuminsa kappaleet. Tekstittäjänä hän vaikuttaisi luottavan yhtä lailla sekä mystiikan että protestanttisen etiikan voimaan. ”Sanoittaminen on loistoesimerkki siitä, miten oikea ja vasen aivopuolisko joutuvat heittämään signaaleja toisilleen. On pakko tehdä konkreettinen kirjoitustyö, mutta se, mitä biiseissään sanoo, tulee syvältä selkärangasta. Siten tulee tahtomattaankin avanneeksi alitajunnan hupun.”

Salokoski työstää tekstejään pitkään ja hartaasti. Uudetkin kappaleet ovat muuttaneet muotoaan lukuisia kertoja. ”Olen kirjoittanut välillä kymmeniäkin versioita samoista teksteistä. On ollut jännää huomata, miten teksti lähtee soljumaan kuin itsestään kirjoittaessani paljon, ja miten virta tyrehtyy heti, kun olen passiivisempi.

Konetta pitäisi kai vain rassata ja stimuloida jatkuvasti.”

Säveltäminen on Salokoskelle tekstittämistä konstikkaampaa, sillä hän ei omien sanojensa mukaan osaa soittaa mitään instrumenttia lapsena opitun alttoviulun lisäksi. ”No pianoa osaan vähän pimputtaa, mutta voidaan kyllä sanoa, ettei muusikkous ole minulla käsissä. Se on välillä aika turhauttavaa, koska minulla on yleensä tosi vahva näkemys musasta. Puutteellisesta soittotaidosta

”Uusissa biiseissä on pop- ja folkrock-elementtejä.” ”Mutta tekstit muodostuivat sanoittamisen myötä minulle yhä tärkeämmiksi. Huomasin Quintessence-aikoina rajoittuneisuuteni englannin kielen tekstittäjänä varsinkin nyanssien osalta.”

Salokoski uskoo, että on mahdotonta ilmaista itseään vapaasti vieraalla kielellä hallitsematta sen sanontoja ja konnotaatioita, vivahde-eroista tai kulttuurisista konteksteista puhumattakaan. ”Tuntuu, että suomenkieliset tekstit kumpuavat minulla jostain syvemmältä ja pystyn ilmaisemaan asiat suomeksi hienosyisemmin.

Laulaessani englanniksi tunsin monesti esittäväni roolia, kun taas suomeksi tulkintani oli luonnollisempaa ja välittömämpää.”

12

huolimatta pystyn useimmiten sanomaan rumpalille, miten hänen tulisi mielestäni biisissä soittaa. Raja tulee kuitenkin jossain vaiheessa vastaan.”

Käsityöläisten kanssa Salokoskella on onnekseen käsistään lahjakkaita musiikintekijöitä lähipiirissään. Laulaja on naimisissa Suomen johtavan jazz-rumpalin Olavi Louhivuoren kanssa. Uuden levyn tuottajaksi kutsuttiin puolestaan vanha kamu Tuomo Prättälä, joka on toiminut Salokosken yhtyeen kapellimestarina jo pidemmän aikaa.

Vastavuoroisesti Salokoskea on kuultu laulamassa Tuomon soololevyillä sekä Louhivuoren ja Prättälän Ilmiliekki Quartetin kanssa.

Ilmiliekin ja Salokosken ruotsinkielinen yhteisalbumi Vi sålde våra hemman julkaistiin 2009. Tuorein Salokosken omaa nimeä kantava albumi on viime vuonna ilmestynyt yhteislevytys Maria Ylipään kanssa. Lisäksi häntä kuultiin UMOn kanssa levytetyllä lastenlevyllä Rytmihyrrä – Eläinlauluja lapsille.

Ahkerana musiikintekijänä Salokoski on ollut ihmeissään musiikintekijän muuttuvasta toimenkuvasta. Yhä useammin artistin oletetaan kuluttavan aikansa musiikin tekemisen sijasta itsensä markkinoimiseen Facebookin ja Twitterin kaltaisilla foorumeilla. Musiikkibisneksen uudet tuulet hämmentävät laulajaa. ”Levymyynti ei ole enää mikään indikaattori artistin todellisesta menestyksestä, ja keikkamyyntikin on monesti ihan skutsissa. Ei uskalleta buukata artisteja, joiden levyjä ei näy listoilla, vaikka kiinnostunutta yleisöä olisikin tuhatmäärin. Päinvastaisena esimerkkinä tulee mieleen Flow-festivaali, jonka buukkaamille tuntemattomammille nimille löytyy hyvin yleisöä, vaikka levyt myisivät vaatimattomasti.”

Musiikkibisneksen murros Verkkomaailma tekijänoikeuskysymyksineen ja musiikkibisneksen murros pistävät Salokosken mietteliääksi. Hän ei koe, että piratismia taltutettaisiin ainakaan lähettämällä kaikki laittomia tiedostoja jakelevat kansalaiset vankilaan. ”Suhtauduin ennen jyrkemmin latailuun, mutta on ollut pakko hyväksyä vääjäämätön muutos ihmisten musiikinkulutustottumuksissa. Tämä on vaikea kysymys, mutta oikeusjuttujen sijaan pitäisi kehittää joku tekninen ratkaisu asiaan. Itse olen sikäli vanhanaikainen, että ostan levyt yhä joko kaupasta tai iTunesista. En esimerkiksi omista Spotify-tiliä.”

Salokoski on myös kolme- ja puolivuotiaan Emil-pojan äiti. Toisin kuin monille kollegoille, äitiys ei ole hänelle merkinnyt passivoitumista muusikkona, pikemminkin päinvastoin. ”Emilin syntymän jälkeen olin pari kolme kuukautta tekemättä mitään ja aloin miettiä, onko minua enää muusikkona olemassa.

Siitä syntyi tavallaan entistä kovempi draivi tehdä musaa. Juuri yhtenä päivänä tajusin, että tämä on itse asiassa ollut elämäni tuotteliainta aikaa. Neljässä vuodessa on tullut tehtyä neljä levyä ja hankittua yksi ammatti”, laulaja huudahtaa.•

”neljässä vuodessa on tullut tehtyä neljä levyä ja hankittua yksi ammatti.”

13

välisoitto Toimittaneet Lauri Kaira, Anu Karlson ja Jonathan Mander.

koop arponen yhtyeineen nostatti tunnelmaa.

Talvikausi avattiin Gramexissa

Perinteinen Talvikauden avajaisjuhla keräsi jälleen kerran suuren joukon tuttua väkeä Gramexin, Musiikkituottajien, Muusikkojen liiton ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen toimistolle. illan tunnelman kohottajana oli koop arponen yhtyeineen. yhteislauluosuuksiin hän sai mukaansa koko yleisön, jonka joukossa oli tietenkin paljon osaavaa musiikkiväkeä. kuvat: saara vuorjoki

suomen kuvalehden päätoimittaja tapani ruokanen keskustelemassa Gramexin toimitusjohtajan hannu marttilan kanssa; viisi musiikkialan tuttua kasvoa: Gugi kokljuschkin, arto alaspää ja kim kuusi; mari rantasila ja riki sorsa.

koop arponen ihastutti ainakin sdP:n kansanedustajia tuula Peltosta (vas.) ja suna kymäläistä (oik.) sekä EsEkin ulla haukatsaloa; liikenne- ja viestintäministeriön jussi mäkinen jutteli musiikkituottajat iFPi Finlandin vetäjän lauri rechardtin kanssa; radiomediaa edustivat stefan möller ja nora Ellers. alarivissä Gramexin leena Pitkänen, perussuomalaisten kansanedustaja tom Packalen ja musiikkituottajien tommi kyyrä; yleisö jammaa bändin mukana henkisinä johtajinaan virve ’’vicky’’ rosti ja heinäsirkka.

14

kuva: sari lindström

Tekijänoikeusfoorumissa valistettiin musiikinopettajia. Kuvassa sähköisen median asiantuntijat Ulla Saari Teostosta ja Heidi Wilska-Lehtonen Gramexista.

Lyhty opetti musiikinopettajia nelisenkymmentä musiikinopettajaa sai lokakuussa päivän mittaisen kurssituksen musiikin opetukseen ja musiikkioppilaitoksiin liittyvistä tekijänoikeuksista. opetusta antoivat Gramexin ja teoston asiantuntijat. ”musiikinopetuksen tekijänoikeusfoorumi” pidettiin helsingin musiikkimessujen yhteydessä.

Foorumi liittyy tekijänoikeuspäivä-projektiin, jota järjestävät luovan työn tekijät ja yrittäjät lyhty yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä tekijänoikeusakatemia ry:n kanssa.

Gramex täyttää ensi vuonna 45 vuotta. vaikka vuosipäivää vietetään pääasiassa työn merkeissä, merkkipaalun kunniaksi julkaistaan tuplalevy. levyn 45 kappaletta edustavat suomessa tehtyä kevyttä musiikkia vuodesta 1967 alkaen. Esittäjistä mainittakoon Eino Grön, Carola, Lasse Mårtenson, Katri Helena, Hector, Kirka, Paula Koivuniemi, Pepe Willberg, Mikko Alatalo, J. Karjalainen, hanoi rocks, hurriganes, h.i.m, rasmus, Chisu ja Jenni Vartiainen. levy ei ole myynnissä, vaan sitä on valmistettu rajoitettu erä lahjakäyttöön.

45 kappaletta tuttua kotimaista musiikkia 45 vuoden ajalta.

asiakas

kuva: lauri kaira

Gramexilta 45-vuotislevy

info Epe Heleniuksella on kädessään Suomen arvostetuimman ammattilaisten musavisan palkinto.

Huipputietäjät kisasivat musiikkialan suurimman ammattitapahtuman musiikki & median ohjelmaan kuului jälleen Gramexin perinteinen musiikkitietokilpailu. kisassa otti mittaa toisistaan kolme huipputietäjien joukkuetta. musiikkialan omaan joukkueeseen nimeltä ”turha luulo” kuuluivat Epe Helenius, Mikael Huhtamäki, Sohvi Sirkesalo ja Jouko J. Karppanen. music Export Finland ilmoitti kisaan Sami Häikiön, Tuomo Tähtisen, Sat Bislan, Riku Salomaan, Patrik Larssonin, Gregor Stöckerin ja Caroline Erikssonin.

Tero Lietteen joukkueeseen, jossa yhdistyivät musa-alan ja ylen tietämys, kuuluivat lietteen lisäksi Kalevi Pollari, Jukka Haarma, Pekka Laine ja Martti Heikkinen. kisa oli erittäin tasainen. yhden pisteen erolla voiton korjasi ”turha luulo”.

Taiteilijan ja tuottajan e-palvelut Gramexin taiteilija- ja tuottajaasiakkaan e-palvelut ovat käytettävissäsi. käyttäjäksi pääset tekemällä verkkopalvelusopimuksen Gramexin kanssa. tämän jälkeen saat henkilökohtaiset käyttäjätunnukset, joilla pääset katsomaan tietojasi netin kautta.

Palvelusivuillamme Gramexin asiakas voi: • tarkistaa ja ylläpitää osoitetietojaan • tarkistaa viimeisimmän veroprosenttinsa sekä tilinumeronsa • katsoa äänitteensä, jotka on ilmoitettu Gramexille • katsoa tilitystensä maksupäivät ja summat • tulostaa esityskorvauslistan mm. radiokohtaisesti tilitetyistä korvauksista. verkkopalvelusopimuksen voi tulostaa kotisivultamme www.gramex.fi.

Gramex-numero hukassa? taiteilija, Gramex-numerosi on lehden takakannessa. osoitekentässä nimesi edessä oleva nollalla alkava numerosarja on henkilökohtainen Gramexnumerosi. se kannattaa laittaa muistiin vaikka kännykkään.

Meininkiä Musiikkimessuilla

Gramex oli yhdessä Muusikkojen liiton ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen kanssa Helsingin Musiikkimessuilla. Osastolla vieraili niin Michael Monroen kaltaisia tähtiä kuin karaokepeliä käyttäviä tulevaisuuden lupauksia. musiikkimessuilla lotta, annika, alina, katja ja milli munkkiniemen yläkoulusta testasivat taitojaan karaokepelissä, ja Gramexin asiakaspalvelupäällikkö tarja henriksson sai michael monroelta halauksen. kuvat: lauri kaira ja jouni niEminEn

Musiikkivideot tuottajat, muistattehan tehdä myös musiikkivideoista ilmoitukset Gramexille. Gramexin kautta tulee esityskorvauksia musiikkivideon tuottajalle sekä kotimaisista videoista myös muusikoille. lomake musiikkivideoilmoituksen tekemiseksi löytyy kotisivultamme.

15

Teksti InKA-KRIStIInA hAnhIvAARA Kuvat SAARA vUoRJoKI

Musiikki luo tunnelmia Butik helsingissä

”Loputon pehmeä matto, esteettistä harmoniaa, sopivasti vaihtelua.” kampaamossa koko ympäristö vaikuttaa asiakkaan viihtymiseen.

Musiikki on tärkeä osa ympäristöä.

16

”asiakkaat aistivat yleisfiiliksen aina.”

K

ampaamo Butik Helsingin kampaaja-yrittäjä Riku Tuovinen on intohimoinen musiikinharrastaja ja on soittanut kitaraa jo varhaisnuoruudestaan. Sitä kautta musiikki on hänelle valtavan tärkeä asia, vaikka ammatinvalinta suuntautuikin muualle. Musiikki luo tunnelmia liikkeessä, ja Riku uskoo, että asiakkaatkin kiinnittävät siihen huomiota. ”Minulle se on kuin sydämen tahdistin: saan siitä rytmiä, dynaamisuutta − ja niitä fiiliksiä. Jos on hyvää musiikkia, yleistunnelma on paljon parempi ja laadukkaampi. Sen asiakkaatkin aistivat. Asiakkaat aistivat yleis-

fiiliksen aina. Miten me voidaan siellä keskenämme, minkälaiset välit meillä on, musiikki vaikuttaa siihenkin.”

Butik Helsingissä kokeiltiin Classicradion aloittaessa myös klassista, mutta se osoittautui niin dynaamiseksi, voimakkuusvaihteluiltaan äärimmäiseksi musiikiksi, ettei se soveltunut kampaamoon. ”Välillä tulee patarumpua, niin että pärisee − se on pahempaa kuin hevimusiikki − ja välillä ollaan niin sfääreissä, ettei tapahdu mitään.”

”Sopivasti smoothia” Populaarimusiikista sen sijaan löytyy vaihtoehtoja; esimerkiksi lounge-musiikki tarjoaa jazzillisia sävyjä ja hienostuneita tunnelmia.

”Sopivasti smoothia”, Riku määrittelee. Hän voi valita myös pehmeä-äänisiä naislaulajia, esimerkkeinä Shelby Lynne, Norah Jones, Diana Krall, Rebecka Törnqvist ja Mary Black. Naisen ääni on Rikun mielestä soljuvampi taustalle, pehmeämpi. Mutta toki on myös miesartisteja, joilla on tähän soveltuvaa estetiikkaa äänessä. Herkkä, runollisen romanttinen ote on vaikkapa John Mayersilla. ”Suuri suosikkini, myös törkeän hyvä kitaristi. Tai Michael Bublé, mahtava ääni.

Olen siis vielä kaiken päälle romantikko, vaikka diggaan rock’n’rollia vapaa-ajallani.

Led Zeppeliniä ja sellaista. Kun sitä saa soittaa, siinä on energiaa, mitään lälläripoppia ei soiteta.” >>> 17

Töissä Riku valitsee musiikin asiakkaiden näkökulmasta, siellä ei soiteta itselle. ”Mutta tietenkin valitsen itseni näköistä musiikkia.

Musiikki on osa Butikin sisustusta.” ”Sen tulee olla pehmeä, loputon matto, joka vaihtelee kuitenkin niin, että ihmiset huomaavat ne vaihtelut. Liikkeessä täytyy olla esteettistä harmoniaa. Sitä ei saa rikkoa millään videolla tai mainonnalla.”

Riku Tuovinen painottaa, että kampaamo on asiakkaan lepopaikka, jossa ihmisen positiivista itsekkyyttä tuetaan kaikin mahdollisin keinoin. Asiakaspalvelijan henkilökohtainen vastuu on ensisijainen, mutta koko ympäristö valoineen ja tunnelmineen vaikuttaa siihen, miten asiakas viihtyy. ”Haluat olla siellä itseksesi, lukea kivoja lehtiä, kuunnella hyvää musiikkia. Niitä hetkiä ei ihmisellä ole liikaa.”

Intissä kampaajaksi Kampaaja Rikusta tuli vahingossa. Tosin hän itse uskoo, että jos on taipumus johonkin, se toteutuu. ”Olin teini-iässä sellainen teddypoika.

Minulla on valokuvia, joissa föönaan serkkupoikien tukkaa. Että kyllä minulla on se vietti siihen ollut. Mutta kun pikkupaikkakunnalla ei ollut siihen yhtään esimerkkiä, ei se käynyt mielessäkään.”

Armeijassa Rikun taito aktivoitui uudestaan. Paikka voi tuntua kummalliselta, mutta armeijasta ei päästä lomille, jos ei ole siistit korvalliset. Siellä hiukset leikattiin aina koneella ja kammalla, ei koskaan saksilla. ”Otin ensin hieman kontaktia koneeseen, ja kun se alkoi sujua, leikkasin jo pari tukkaa päivässä. Kun jätkät itse leikkasivat, tulok-

sena oli kaikenlaista perunapeltoa. Jouduin niitä sitten vähän korjailemaan.”

Aika nopeasti Riku pani työlleen hinnan: kymmenen markkaa. Päiväraha oli silloin 17 markkaa, joten eivät pojat olleet moksiskaan.

Kaupungilla Rovaniemellä tukanleikkuu maksoi 80 markkaa. Sana kiiri, ja lopulta Riku leikkasi jo kapiaisiakin. Heiltä hän veloitti 15 markkaa. ”Sain hyvää palautetta pojilta, mikä on sikäli aika hauska juttu, että pojathan ovat Suomessa vähän sellaisia örrippejä. Se ruokki ajatusta tällaiseen ammattiin jäämisestä.”

Trendipaikassa oppimassa Armeijasta päästyään Riku tuli vaimon perässä Helsinkiin ja alkoi suoraan soitella oppisopimuspaikkoja läpi. TS-salonki oli siihen aikaan kova nimi. Kun Terttu Stenberg vastasi Rikulle, että tule käymään, niin siitä se ura alkoi. TS-salongissa vierähti melkein 19 vuotta. ”Tosin alussa söin kuukauden Buranaa, kun oli niin hullua mennä ’akkojen maailmaan’ miesten maailmasta. Siellä on säännöt, täällä taas ei ole mitään sääntöjä. Se oli semmoista koheltamista. Mutta sitähän se on tänä päivänäkin. Ja pitää olla, se on tunteen tuottamista.”

Riku huomasi, että tässä oli ala, jolla hän pääsisi kukoistamaan: kampaamossa saa olla ihmisten seurassa.

Yrittäminen kampaamoalalla on Rikun mielestä verrattain helppoa. Nykyisin, kun lähes kaikki toimivat tuolivuokrasysteemillä, ei tarvitse pyörittää raskasta byrokratiaa.

Jokainen hoitaa itse veronsa, vakuutuksensa ja muut maksunsa. ”Ei se tosin ole yhtä tuottoisaa kuin ennen, jolloin yrittäjällä oli vielä varsinaisia työntekijöitä.”

Rikulla asiakaskunta on varsin laajaalaista, nuorista eläkeläisiin. Keski-ikä on kuitenkin 30 ja 50 vuoden välillä, ja naisia on ainakin 80 prosenttia. ”Aikuisia naisia, jotka haluavat laadukkaat, hyvännäköiset hiukset.

Emme varmasti ole kaupungin trendikkäin kampaamo siinä mielessä, että kaikki alle 25-vuotiaat kävisivät meillä. Vielä 80-luvulla TS-salonki oli sellainen in-paikka. Kaikki tiesivät, että sinne piti mennä”.

laulaja anna hanskille huoliteltu ulkonäkö on olennainen osa esiintymistä. hän kertoo olleensa ”iän kaiken” Butik turun asiakas; sieltä oli luontevaa siirtyä Butik helsinkiin. anna arvostaa erityisesti sitä, että riku pystyy ”hyvinkin nopealla aikataululla jeesaamaan”. muutkin Butikin kampaajat ovat annan mielestä ”älyttömän hyviä”.

18

riku tuovinen korostaa kampaajan ammattitaidon merkitystä. "Föönaus tulee osata tehdä siten, että kampaus kestää viikon."

”Enää ei sellaisia paikkoja juuri ole.

Kampaajien ammattitaito on kehittynyt, ja hyviä kampaamoja on tullut lisää. Enää ei niinkään mennä nimi edellä, vaan on Butik, Point ynnä muita, joissa on hyviä kampaajia, ei vain yksi Riku tai Pirjo”, Riku kuvailee kampaamoalan suuntausta. ”On brändejä, ei nimiä.”

Suurella sydämellä Taito saada asiakkaansa pidetyksi perustuu Rikun mielestä puhtaasti intohimoon. Työtä on tehtävä suurella sydämellä, niin että asiakas kokee, kuinka hänestä välitetään. Kampaaja, joka tekee työtään tosissaan, antaa viestiä siitä, että ”tykkää tehdä sun hiuksia”. ”Se perustuu jatkuvaan suunnitteluun ja hereillä olemiseen. Pitää tuoda esiin sellaisia asioita, joita asiakas haluaa kuulla. Pitää jaksaa kouluttaa itseään. Ei tarvitse olla parempi kuin naapurikampaaja, mutta on annettava asiakkaan huomata, että välittää ammattitaidostaan.”

Riku katsoo, että Suomessa kampaajien ammattitaito ja sen mukana ammattiylpeys on kehittynyt suhteellisen myöhään. Vasta nyt se alkaa olla sillä tasolla, jolla sen kuuluu olla.

”Minulle musiikki on kuin sydämen tahdistin.” ”Asiakkaat katsovat meitä aina hyvällä, jos olemme innokkaita. Asiakkailta me saamme mahdollisuuden olla ammattiylpeitä. He arvostavat hyvää kampaajaa ja hänen tyylisilmäänsä.”

Tyyliin kuuluu sekin, ettei kammattu asiakas ole kuin elävä huutomerkki. Riku on kiertänyt Suomea puolitoista vuotta L’Oréalin kouluttajana ja tietää mistä puhuu. ”Pikkukaupungeissa näkee paljon sitä, kuinka työ on tehty tukka edellä, vaikka pitäisi mennä kokonaisuus edellä. Siellä ikään kuin pitää näkyä, että on juuri käynyt kampaajalla.”

Riku pudistelee päätään, jos hiuksissa on neljä selkeästi toisistaan poikkeavaa väriä tai jos 45-vuotiaalla on toisen sivu singlattu, niin että toinen puoli on pystyssä. ”Perusasiat pitää osata, niiden päälle voi sitten hörhöillä. Kampaajan ammattitaso nousee esiin kyvyssä käsitellä hiusta. Föönaus tulee osata tehdä siten, että kampaus kestää

viikon. Se on sitä alan klassismia, jota ei oikein edes kouluissa opeteta.”

Bändi harrastuksena Kitaraa Riku soitteli jo 13-vuotiaana omaksi ja perheensä iloksi. Nykyinen ”vakavampi” soittaminen sai alkunsa seitsemisen vuotta sitten, kun Butik Helsingissä asiakkaana käynyt Sara Suvinen pyysi häntä mukaan ”bilebändiinsä”. Vajaa pari vuotta sitten bändi hajosi, kuin Sara lähti miehensä kanssa Kontiolahdelle kyläkauppiaaksi. ”Tosin olimme jo niin sitoutuneet yhteen, että keikan voimme heittää edelleenkin”, Riku toteaa. Uusi bändi, Saana Liikanen Band, on jo koottu. Löytyi oikeat soittajat ja oikea kapellimestari, joka nivoo porukkaa yhteen. On saatu ”törkeän hyvä laulaja, ammatiltaan muusikko”.

Rikulle kuitenkin riittää, että hän saa soittaa. ”Jos vielä keikkaa pääsee heittämään, niin hyvä on”.• 19

soolo Tällä palstalla musiikkia lähellä olevat henkilöt visioivat, urputtavat, pohtivat ja räyhäävät.

EHdOTA SOLISTIA! kenen ajatuksia sinä haluaisit lukea tältä sivulta? lähetä ehdotuksesi osoitteeseen soolo@gramex.fi.

Luctor et Emergo(*

M

onet sanovat, että Idols-voitto on helppo tapa etuilla musiikkiuralla. Minä olin ennen kisaa laulanut kuusi vuotta pubeissa, kadunkulmissa ja rautatieasemilla ympäri Englantia ja pyörittänyt samaan aikaan omaa rakennusfirmaa maksaakseni musiikkiopintoni yliopistossa. Tuntuu vähän loukkaavalta, kun jotkut kysyvät, miltä tuntuu päästä helpolla. Monet kyllä varmasti ajattelevat, että jos minun piti laulaa vapaa-aikana henkeni pitimiksi, niin olin varmaan surkea rakennusmies – sitä mieltä lienee ainakin entinen naapurini, jonka katto romahti viime vuonna.

Kun on tottunut esiintymään perjantai-iltaisin pubissa muutamalle ihmiselle 20 punnasta ja ilmaisesta kaljasta, on aika pelottavaa löytää itsensä laulamasta miljoonalle katsojalle, maine ja kunnia vaakalaudalla. Toivon, että olisin tiennyt silloin ainakin sen, ettei ääntä kannata lämmittää syömällä pussillista Fisherman’s Friendejä.

Idols 2008:n jälkeen on ollut hienoa keikkailla ympäri Suomea ja tavata ihmisiä sekä musiikkibisneksestä että sen ulkopuolelta. Paljon on sekä hyviä että huonoja kokemuksia, joista kaikista on tullut hyödyllisiä ja unohtumattomia.

Jouluna 2009 kaksi rakasta muusikkoystävääni, joiden kanssa olin tehnyt musiikkia puolisen vuosikymmentä, tuli tapaamaan minua Suomeen. Päätimme perustaa akustisen trion. Se tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä Flute of Shame. Muutamasta keikasta lähtenyt projekti alkoi kasvaa ja pian edustimme Suomea Latviassa, missä lauloimme livenä 100 miljoonalle katsojalle New Wave -laulukilpailussa.

Voitimme kilpailussa Alla Pugatsovan myöntämän 50 000 euron palkinnon. Tuntui upealta, kun hän kertoi kirjoittamamme biisin ”Pictures On My Wall” koskettaneen häntä syvästi.

Laivalla matkalla kilpailusta kotiin ohitin joukon pienessä humalassa olevia nuoria suomalaismiehiä ja kuulin, kuinka yksi heistä sanoi: ”Onks toi se vitun Idols-pelle?”

Kaikki kääntyivät katsomaan minua, ja kysyin paksulla Lontoon-aksentilla: ”Where’s the bar mate?”

Otimme yhdessä oluet ja sain kuulla, miten paljon muistutin suomalaista laulajaa Koop Arposta. Kysyin, olivatko he koskaan käyneet hänen keikoillaan tai tavanneet häntä, ja he vastasivat kieltävästi.

Lainasin yhdelle kavereista kuulokkeitani ja soitin hänelle aiemmin kirjoittamamme biisin ”White Room”.

Hän itki, rehti suomalainen mies. Mietin, mahtaisiko hän koskaan tajuta uskoutuneensa juuri ihmiselle, jota oli vain viisi olutta aikaisemmin nimittänyt ”vitun pelleksi”.

Bändin ja oman musiikkiurani tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Yksi asia on kuitenkin varma, ja sen on yksi suosikkimuusikoistani, Frank Turner, sanonut varsin hyvin: ”On the day I die I’ll say at least I fucking tried, and that’s the only eulogy I need.” •

’’V---n Idols-pelle.’’

KOOP ARPONEN on hollantilais-suomalainen laulaja, joka voitti suomen idols-kilpailun vuonna 2008. hänen perustamansa yhtye Flute of shame sai useita palkintoja new Wave -laulukilpailussa latviassa viime kesänä. kuva: WWW.kooParPonEn.Fi

(Englannista suomentanut jaana Fogl) *) Taistelen ja voitan

20

60 miljoonaa muusikoille kymmenessä vuodessa.

ilo:n pääjohtajan erityisneuvonantaja kari tapiola (vas.), Euroopan komission tekijänoikeusyksikön päällikkö maria martin-Prat, suomen muusikkojen liiton puheenjohtaja ahti vänttinen ja suomen iFPin vetäjä lauri rechardt arvioivat Gramex-oikeuksien merkitystä esiintyville taiteilijoille eri näkökulmista.

rooman sopimus 50 vuotta Gramex-oikeudet luotiin 50 vuotta sitten rooman sopimuksella.

Budapestissa järjestetyssä kansainvälisessä juhlaseminaarissa korostettiin niiden suurta merkitystä muusikkojen ja levyyhtiöiden taloudelle.

Teksti LAURI KAIRA

B

udapestissa juhlittiin lokakuun lopulla Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää.

Rooman sopimuksella luotiin Gramex-oikeudet: äänilevyllä esiintyvät taiteilijat ja äänilevyn tuottaja saivat omat oikeutensa tekijänoikeuslakiin.

Sopimuksen vaikutus oli suuri. Sitä ennen äänilevyn soittamisesta radiossa maksettiin kyllä musiikin tekijöille ja kustantajalle − mutta ei artistille, yhtyeelle eikä levy-yhtiölle.

Rooman sopimuksen nojalla Euroopan eri maihin syntyivät Teostojen rinnalle Gramex-järjestöt uusia oikeuksia hallinnoimaan.

Suomeen Gramex perustettiin 1967.

ILO merkittävässä roolissa YK:n kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla oli merkittävä rooli sopimuksen taustavaikuttajana. Tästä kertoi vuosijuhlassa puhunut ILO:n pääjohtajan erityisneuvonantaja Kari Tapiola. >>>

21

>>> ”Sitoutuminen artistien oikeuksiin ja niihin liittyviin työnantajan oikeuksiin oli ILO:n roolin taustalla. Tänään me voimme itse asiassa nähdä, että 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa elettiin sosiaalisten ja työoikeuksien standardien asettamisen kulta-aikaa.”

Tapiola korosti tarvetta suojata taiteilijoiden oikeuksia. Muusikkojen on vaikea saavuttaa tarvittavaa ammattilaisuuden tasoa, kun monen on pakko tehdä muusikonammatin rinnalla jotain muuta työtä saadakseen rahat riittämään. Esiintyvien taiteilijoiden sosiaalista asemaa voisi uudistaa nykyistä systemaattisemmilla mallisopimuksilla sekä lainsäädännöllä.

Tärkeitä levy-yhtiöille Suomen IFPIn vetäjä Lauri Rechardt purki tilastojen avulla sitä, miten Rooman sopimus näkyy levy-yhtiöiden taloudessa.

Maailmanlaajuisesti esityskorvaukset tuovat levy-yhtiöiden viivan alle 700 miljoonaa euroa, joka merkitsee noin kolmasosaa elinkeinon tuotoista. Eurooppalaisten tuottajien saamat julkisen esittämisen korvaukset ovat kasvaneet 127 miljoonasta eurosta vuonna 2006 tämän vuoden 186 miljoonaan euroon.

Rechardt muistutti kuitenkin oikeuksien aukoista. Rooman sopimuksen antamat oikeudet ovat osin heikompia kuin tekijöiden ja musiikkikustantajien oikeudet; julkisen esittämisen osalta on yksinoikeuden sijaan pelkkä korvausoikeus.

Iso raha muusikolle Miten Gramex-oikeuksien luominen näkyy muusikon kukkarossa? Juhlaseminaarissa puhunut muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen kuvasi asiaa luvuin: viime vuonna Gramex jakoi yhteensä 5,4 miljoonaa euroa yli 11 000 suomalaisen taiteilijan pankkitilille. ”Valitettavasti minulla ei ole tilastoja vuodesta 1967 alkaen, mutta vuodesta 2000 laskien Gramex on jakanut yhteensä 60 miljoonaa euroa suomalaisille esittäville taiteilijoille.”

Vänttisen mukaan Gramex-tulo on suurempi kuin sosiaalietuudet, työttömyyskorvaus mukaan lukien. ”Jo tämä kertoo, että kyse on merkityksellisistä summista.”

Rooman sopimuksen antamat Gramex-oikeudet tuovat rahaa myös työmarkkinaneuvotteluissa. ”Muusikkojen liitolla on 25 työehtosopimusta, ja useimmissa niissä on mukana korvauksia näiden oikeuksien siirroista.”• 22

Jossain on kai vielä joulu

Last Christmas Wham-yhtyeen esittämänä oli viime vuoden soitetuin joululaulu kaupallisissa radioissa. Viiden kärkeen mahtui kuitenkin kolme kotimaista ja kymmenen kärkeenkin viisi, suosituimpana Leevi & The Leavingsin Jossain on kai vielä joulu.

Teksti AnU KARLSon Tilastot KARI nIEMELä

S

uomen kaupallisten radioiden soitetuimpien joulubiisien lista elää vuosittain jonkin verran, mutta muuttuu hitaasti. Ykköspaikkaa pitää edelleen Whamyhtye kappaleellaan Last Christmas, vaikka yhtyettä itseään ei ole enää 25 vuoteen ollut olemassa. Muutkin kärkipään kappaleet ovat tuttuja vuosien takaa, vain sijoitukset ovat hieman vaihtaneet paikkaa.

Vasta viidenneltä sijalta löytyy suhteellisen tuore tuttavuus, Suvi Teräsniskan Hei mummo. Se on peräisin vuodelta 2007 ja nousi vuonna 2009 ensimmäisen kerran kymmenen soitetuimman joukkoon, mutta

heti sijalle 4. Nyt se komeilee listalla yhtä pykälää alempana. Soittokertoja se sai nyt 205, edellisellä kerralla 220.

Kotimaisuus korkealla Listan ennestäänkin vankka kotimaisuusaste on yhä nousussa. Heti Whamin jälkeen toiseksi on kiilannut Leevi & The Leavingsin Jossain on kai vielä joulu, ohi John Lennonin ikivihreän Happy Xmas, War Is Over. Neljäntenä on viime vuoden kolmonen, Katri Helenan laulama Joulumaa.

Kärkikymmenikön jälkipuoliskolla on taas enemmän ulkomaalaisväriä. Vanha ikivihreä, Band Aidin Do They Know It’s Christmas on noussut yhden sijan edellisestä vuodesta ja on nyt kuudentena. Uutena lista-

laisena hyppäsi suoraan seitsemännelle sijalle Coldplayn Christmas Lights.

Sydämeeni joulun teen Vesa-Matti Loirin esityksenä ja Juicen Sika mahtuvat vielä kymmenen soitetuimman joukkoon ennen Mariah Careyn jouluhittiä All I Want for Christmas Is You.

Jouluhittien lista on ikivihreä kuin joulukuusi.

Uusvanhoja tulokkaita Jos listaa jatketaan vielä kymmenestä eteenpäin viiteentoista asti, mukaan pääsee pitkästä aikaa todellinen ikivihreä: Bing Crosbyn legendaarinen tulkinta amerikkalaisten omasta joululaulusta White Christmas. Se soi sijalla 13. Sen eteen kiilasivat Chris Rean pitkäaikainen hitti Driving Home for Christmas ja Queenin harvemmin kuultu Thank God It’s Christmas. Jari Sillanpään Lumilinna jäi nyt sijalle 14. Uutena tulokkaana sujuttautui 15. sijalle Tuomari Nurmion laulama Pahaa joulua.• Gramex kerää tarkat tiedot eri kanavilla soitetusta musiikista voidakseen laskuttaa ja jakaa eteenpäin soittokorvaukset oikeudenmukaisesti. soittokerrat ovat absoluuttisia lukuja suomen kaupallisista radioista. radioille ei annettu kertoimia esimerkiksi kuulijamäärän mukaan. samaa soittolistaa soittavat ketjuradiot laskettiin kukin yhdeksi radioksi. listassa huomioitiin vain joululaulut. leevi & the leavingsin, katri helenan, vesa-matti loirin, juicen ja suvi teräsniskan joululaulut edustavat kotimaista tuotantoa kärkikymmenikössä.

kuvat: lEEvi & thE lEavinGs / johanna kustannus. katri hElEna / katrihElEna.Fi. vEsa-matti loiri / WarnEr music. juicE lEskinEn / johanna kustannus. coldPlay / sarah lEE. suvi tEräsniska / ari roukala.

1. Wham!: Last Christmas ✱ 323 2. leevi & the leavings: Jossain on kai vielä joulu ✱ 246 3. john lennon: Happy Xmas (War is over) ✱ 240 4. katri helena: Joulumaa ✱ 211 5. suvi teräsniska: Hei mummo ✱ 205 6. Band aid: do They Know It’s Christmas ✱ 202 7. coldplay: Christmas Lights ✱ 183 8. vesa-matti loiri: Sydämeeni joulun teen ✱ 172 9. juice leskinen: Sika ✱ 165 10. mariah carey: All I want for Christmas Is You ✱ 146 11. cris rea: driving Home for Christmas ✱ 141 12. Queen: Thank God It’s Christmas ✱ 118 13. Bing crosby: White Christmas ✱ 115 14. jari sillanpää: Lumilinna ✱ 108 15. tuomari nurmio: Pahaa joulua ✱ 101

kaupallisten radioiden soitetuimmat joululaulut 2010

Whamin last christmas on joululistojen konkari, coldplayn christmas lights taas uusi tulokas.

23

Vielä avajaishuuman haihduttua Helsingin Musiikkitalon konsertit ovat loppuunmyytyjä. rovaniemen korundiin vaeltaa satojen kilometrien päästä lappilaisia, muita suomalaisia ja vierasmaalaisiakin. Musiikki on vastavoima taloudelliselle masennukselle.

John

Storgårds ja kaksi musiikkitaloa Teksti AnU KARLSon Kuvat SAARA vUoRJoKI

24

h

elsingin kaupunginorkesterin harjoitus on päättynyt. Ylikapellimestari John Storgårdsilla olisi monta kiireellistä asiaa hoidettavana, mutta niin monella on ensin asiaa hänelle, että hän pääsee töin tuskin pujottautumaan salista kapellimestarin huoneeseen.

Hän on palannut Suomeen Washingtonista, Pariisista, Kööpenhaminasta, Tukholmasta, ja ehtinyt vain piipahtaa kotona Rovaniemellä ennen harjoitusperiodia Helsingin filharmonikkojen kanssa. Hän myöntää olevansa hieman väsynyt, mutta se ei tällä kertaa johdu aikaerosta. Storgårdsin perheessä on kaksi pientä lasta, ja viime yönä oli Jonten vuoro valvoa vauvan kanssa.

Iltapäivään piti vielä kiireesti sovittaa Wegelius-kvartetin harjoitus. Svenska kulturfonden oli järjestämässä yhtä lukuisista Erik Bergmanin satavuotismuistokonserteista, ja Wegelius-kvartetti on Storgårdsin nuoruuden tärkeitä kamarimusiikkiyhtyeitä.

Viulu mukana Useimmat suomalaiset kapellimestarit ovat taustaltaan viulisteja, mutta harva on jatkanut säännöllisiä solistiesiintymisiä vielä kapellimestariksi vakiinnuttuaan. Storgårds kuitenkin on. Hänellä on toistakymmentä levyä, joilla hän joko pelkästään soittaa viulua tai sekä soittaa että johtaa. Tällainen soittokunto ei tule ilmaiseksi, mutta kapellimestarin työ antaa siihen mahdollisuuden. ”Kun ei istu päivät pitkät orkesterissa soittajana, niin sitten kun lopulta tarttuu soittimeen, todella keskittyy ja harjoittelee määrätietoisesti”, hän perustelee. ”Matkustaessanikin minulla on melkein aina viulu mukana. Jos ehtii edes 15 minuuttia päivässä soittaa, niin sekin auttaa ylläpitämään peruskuntoa.”

Storgårds vietti 1980-luvulla muutaman ratkaisevan opiskeluvuoden Israelissa. Hän kiittää siellä saamaansa hyvää opetusta viulutekniikkansa vahvasta pohjasta. ”Sitten on hauska yllättää ihmisiä, vähän näyttää heille, että kyllä täältä pesee. Se >>>

”kun on hyvät olosuhteet, voi hakea tarkempia yksityiskohtia, balanssiasioita ja väriasioita orkesterin sisältä.”

25

on kiva haaste myös minulle itselleni. Kyllä minä haluan edelleen olla vahva viulisti silloin kun siihen ilmenee jotain syytä: jokin hieno teos tai erityinen projekti.”

Uusi talo antaa, mutta myös vaatii Jos yleisö ei ole vielä toipunut Musiikkitalon uutuudenviehätyksestä, ei kapellimestarinkaan kuherruskuukausi uuden talon kanssa ole ohi. Storgårds on yhtä mieltä kollegojensa kanssa siitä, että Musiikkitalon konserttisali on erinomainen sali, mutta myös vaativa.

Se inspiroi ja se kutsuu todelliseen syventymiseen. ”Kysehän on siitä, että nyt kun on noin hyvät olosuhteet, voi hakea paljon tarkempia sävyjä ja yksityiskohtia, balanssiasioita ja väriasioita orkesterin sisältä.”

Mutta John Storgårds ei ole ainoastaan Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari. Paljon pitempi on hänen yhteistyösuhteensa Lapin kamariorkesteriin, joka niin ikään sai tänä vuonna uuden salin. Korundi rakennettiin vanhan postivarikon tiloihin kodiksi sekä Rovaniemen taidemuseolle että Lapin kamariorkesterille. ”Kyllä se on ihan vastaava asia siellä kuin Musiikkitalo on täällä, sekä orkesterille itselleen ja vakioyleisölle että koko kaupungin imagolle ja lappilaiselle kulttuuri-imagolle.

Korundin kaikki konsertit ovat jatkuvasti loppuunmyytyjä niin kuin täälläkin Musiikkitalon konsertit. Lappi on iso paikka, konserttiin tullaan kaukaakin.”

Toisin kuin Helsingin viinitarhamainen Musiikkitalo, Korundi noudattaa muodoltaan perinteistä kenkälaatikkomallia. Se soveltuu Storgårdsin mielestä erinomaisesti kamariyhtyeille ja pienille orkestereille, aina noin 40 soittajaan asti.

Koti Lapissa John Storgårds oli vielä viisitoista vuotta sitten perheetön viulisti. Nyt hän on viulistikapellimestari, jolla on lappilainen vaimo ja kaksi pientä lasta. Perheen koti on Rovaniemellä, joskin kapellimestari-isällä on tukikohta myös Helsingissä. Asioiden yhteensovittamisesta koituu monenlaista palapeliä.

Perheen Storgårds kuitenkin kokee yhtä suureksi voimanlähteeksi kuin elämän alkuperäisen keskipisteen, musiikin. ”Kyllä tämä on seilaamista Helsingin ja Rovaniemen välillä. Ulkomaanmatkoi26

”Tiedän jo, millä eväillä minnekin lähden.” hin katsoen tässä ammatissa on kuitenkin aika samantekevää, asuuko Rovaniemellä vai Helsingissä, varsinkin kun minulla on molempiin kaupunkeihin myös luonnolliset työsiteet orkestereiden kautta.”

Lapin kamariorkesterissa on 18 soittajaa: jousiryhmän ja puupuhaltimien lisäksi joukkoon mahtuu käyrätorvi. Tällaiselle kokoonpanolle sävelletty ohjelmisto näyttäisi olevan äkkiä läpi soitettu, mutta Storgårds ei ole tyytynyt kantaohjelmiston kappaleisiin.

Niinpä Lapin kamariorkesteri on tullut tunnetuksi erikoisista mutta aina hyvällä maulla valituista ohjelmakokonaisuuksistaan. Uusiakin sävellyksiä toki tilataan, mutta myös olemassa olevasta musiikista tuntuu löytyvän yhä lisää tuoreita elämyksiä. ”Olen keräillyt nuotteja ja levyjä koko ikäni”, tunnustaa Storgårds. ”Sitä kautta ohjelmistontuntemus kasvaa. Lapin kamariorkesteri ei ole oikeastaan verrattavissa mihinkään muuhun ammattiorkesteriin täälläpäin, niin että sille on pakko löytää omanlaistaan ohjelmistoa. Siinä tulee sellaista löytämisen riemua säännöllisin väliajoin.”

Storgårds kertoo huomanneensa maailmanmatkoillaan, että musiikkipiirit kaikkialla tuntevat nimeltä Lapin kamariorkesterin, vaikkeivät olisi kuulleet sen soittoa edes levyltä. ”Olen minä siitäkin aika ylpeä, että siitä on tullut sellainen juttu, ei vain lappilaisille, vaan koko musiikkimaailmalle. Ja nyt kun meillä on uusi sali, sinne tulee entistä enemmän ihmisiä myös ulkomailta. Hyvä orkesteri, hyvä sali ja mielenkiintoinen ohjelma vetävät väkeä. Meidän on entistä helpompi saada myös vierailevia huippusolisteja.”

Lapin kamariorkesteri kiertää alueorkesterina ympäri Lappia, mutta näitä maakuntakiertueita orkesteri tekee aika pitkälle keskenään, ilman kapellimestaria. ”Ei mikään muu orkesteri kiertele niin isolla alueella Suomen sisällä, vaikka yleisömäärät eivät lukumääräisesti niin suuret ole.

Silloinkin kun orkesteri käy Ivalossa tai Uts-

joella, se on erittäin iso prosentti asukasmäärästä, joka tulee konserttiin. Sekin osoittaa, että se on tärkeää.”

Perinteen paino Helsingin kaupunginorkesteri puolestaan voi ylpeillä pitkillä perinteillään, onhan se Pohjoismaiden vanhin yhä toimiva ammattiorkesteri. Ohjelmistoprofiililtaan se on pitkään ollut hieman maan muita täysimittaisia sinfoniaorkestereita konservatiivisempi, mutta ei karta uuttakaan musiikkia. ”Se on vähän enemmän perinteissä kiinni kuin Radion sinfoniaorkesteri”, myöntää Storgårds. ”Ja sehän on molemmille orkestereille hyvä, että niillä on vähän erilainen profiili, kun ne nyt työskentelevät entistä lähempänä toisiaan.”

Storgårds sanoo pyrkivänsä omaleimaisuuteen etsimällä HKO:n ohjelmistoon sellaisia teoksia, jotka eivät ehkä muuten Suomessa pääsisi esiin, varsinkin jos niillä on jokin tartuntapinta orkesterin historiaan. ”On loogista, että soitamme paljon pohjoismaista musiikkia, samoin venäläistä, koska orkesterilla on historiallinen kytkentä näihin molempiin ilmansuuntiin. Sellaista traditiota ei kannata katkaista. Sibelius liittyy vahvasti tähän orkesteriin, ja sen pitää mielestäni myös kuulua joka vuosi, vaikka ei varsinaisia Sibelius-sarjoja tehtäisikään.”

Ylikapellimestari myöntää, että hänen orkesterinsa soinnissa on sellaista muhkeutta, jota pitkä Sibelius-perinne on koulinut etenkin mataliin jousiin. Mutta hän ei halua tehdä muhkeudesta HKO:n tavaramerkkiä, sillä se johtuu hänen mielestään osittain myös Finlandia-talon tylyistä olosuhteista.

Siellä oli pakko soittaa paksusti ja jämäkästi, jotta syntyisi edes jonkinlainen sointi. ”Nyt sitä muhkeutta ei sillä tavalla tarvita, mutta sitä täytyy osata hyödyntää myös tässä uudessa loistavassa salissa. HKO voi nyt kehittyä huomattavasti laajemmalla tyylispektrillä reagoivaksi ja eläväksi orkesteriksi.

Sen pitää olla myös kepeä ja ketterä orkes-

Kansainvälisessä pyörityksessä Koska Storgårds aloitti kapellimestarin uransa suhteellisen myöhään, hän on vasta nyt, 48-vuotiaana, siinä vaiheessa, jossa kansainvälisen uran rakentamiseen liittyvä pyöritys on pahimmillaan. Hänellä on eri maissa jo hyviä orkestereita, joita hän johtaa säännöllisesti, mutta edelleen tulee kohdalle ensitapaamisia toisten orkesterien kanssa. ”Onhan se haasteellista ja jännittävää, eikä aina voi olla onnellinen siinä yhteistyössä. Mutta sen verran olen kokenut konkari, että jo tiedän millä eväillä minnekin lähden.

Tiedän miten teen työni ja miten pystyn saamaan visioitani toteutettua. Jonkun orkesterin kanssa se onnistuu paremmin, jonkun kanssa huonommin.”

Storgårds painottaa, ettei kansainvälisyyden huumassakaan sovi unohtaa omia juuria.

Hän on suomalainen, ja Suomessa hän on kasvanut muusikoksi. ”Mielestäni se on tärkeä osa tätä hommaa, että pedagogisessa mielessä käy myös johtamassa sellaisia orkestereita, joiden kanssa sitä työtä täytyy tehdä vähän enemmän opettajana kuin jonkin Bostonin sinfoniaorkesterin edessä, jossa voidaan heti mennä musiikin syvimpiin yksityiskohtiin asti. Se on osa tätä ammattia. Täytyy myös käydä sellaisissa paikoissa, joissa suurin tyydytys ei tule siitä, millä tavalla saa musiikin soimaan, vaan siitä, että pystyy auttamaan jotakin orkesteria kehittymään.”

Tähän aikaan syksystä kapellimestarilla on kalenteri täpötäynnä. ”Se tuo ajoittain väsymystä, mutta ei se konserteissa eikä harjoituksissa näy”, hymyilee Storgårds. Joululomakin jo häämöttää.

Joululoma ja kesäloma ovat ehdottomia asioita. ”En oikeastaan yritäkään järjestää muita lomia, mutta joululoman pitää olla monta viikkoa yhtä mittaa.”•

John Storgårds levyllä (valikoima)

teri, joka heittäytyy ranskalaiseen tai wieniläisklassiseen musiikkiin ihan toisella otteella kuin mikä oli mahdollista Finlandia-talossa.”

John Storgårds johtaa: In memoriam Pehr Henrik Nordgren. raschér-saksofonikvartetti ja lapin kamariorkesteri. alba 2011 Eero Hämeenniemi: red Earth and rain. avanti! alba 2011 Erich Korngold: sinfonia op. 40; tänzchen im alten stil. helsingin kaupunginorkesteri. ondine 2011 Jukka Tiensuun musiikkia. helsingin kaupunginorkesteri ja kari kriikku, klarinetti. ondine 2011 Jean Sibelius: viulukonsertto; Bardi; metsänneito. helsingin kaupunginorkesteri ja Frank-Peter Zimmermann, viulu. ondine 2010 Uuno Klami: revontulet; tšeremissiläinen fantasia; kalevalasarja. helsingin kaupunginorkesteri ja samuli Peltonen, sello. ondine 2010 Kalevi Aho: rituals. lapin kamariorkesteri sekä monica Groop, mezzosopraano, anna kreetta Gribajcevic, alttoviulu, ja herman rechberger, darabuka & djembe.

Bis 2009

Elämäni lauluja. matti salminen, basso, sekä helsingin kaupunginorkesteri. ondine 2008 Kalevi Aho: luosto-sinfonia. sinfonia lahti sekä lapin kamariorkesteri. Bis 2008 Andrzej Panufnikin musiikkia. tampere Filharmonia. ondine 2007 Ferruccio Busoni: viulukonsertto.

Frank-Peter Zimmermaan ja orchestra sinfonia nazionale della rai. sony classical BmG 2005.

John Storgårds soittaa ja johtaa: Peteris Vasks: viulukonsertto ”tala gaisma”. tampere Filharmonia. ondine 2003 Pehr Henrik Nordgren: viulukonsertto nro 4; cronaca.

Wegelius-kamariorkesteri. ondine 1996.

John Storgårds soittaa: Kaija Saariaho: viulukonsertto ”Graal théâtre”. avanti, joht. hannu lintu. ondine 2002

Kimmo Hakola: Pianokonsertto; sinfonietta. tampere Filharmonia ja henri sigfridsson, piano. ondine 2009

Erkki Melartin: viulukonsertto. tampere Filharmonia, joht. leif segerstam. ondine 1999

Valkoiset ruusut. musiikkia suomifilmeistä. tampere Filharmonia sekä johanna rusanen-kartano, sopraano, ja tommi hakala, baritoni. ondine 2008

Robert Schumann: viulukonsertot d-molli ja a-molli. tampere Filharmonia, joht. leif segerstam. ondine 1996.

’’viulistina on hauska joskus yllättää ihmisiä, näyttää että kyllä täältä pesee.’’

27

viidakko

1

Musiikkia elokuvaan Tarvitsisin tietoa äänitemusiikin kopioimisesta osaksi audiovisuaalista ohjelmaa. Olemme tekemässä dokumenttielokuvaa, joka on tarkoitus esittää elokuvafestivaaleilla Ranskassa ja Argentiinassa. Olemme löytäneet yhden kotimaisen ja kaksi ulkomaista kappaletta, jotka sopisivat dokumenttiin todella hyvin. Saammeko kopiointiluvat Gramexista, ja jos saamme, niin millä hinnalla?

Gramexilla on valtuudet myöntää muusikoiden ja äänitetuottajien puolesta luvat sekä kotimaisen että ulkomaisen äänitemusiikin kopioimiseen osaksi elokuvaa, silloin kun valmistettua tallennetta tullaan esittämään julkisesti suomessa ja muualla Eu/ Eta-alueella. sen sijaan mikäli julkinen esittäminen tapahtuu Eu/Etaalueen ulkopuolella, Gramex voi myöntää kopiointiluvat vain kotimaisen äänitemusiikin osalta.

Gramexilta saatte siten luvan käyttää valitsemaanne suomalaista

28

kopioimisesta kappaletta sekä ranskan että argentiinan elokuvafestivaaleilla. ulkomaisten kappaleiden osalta Gramex voi kuitenkin myöntää luvan vain ranskassa tapahtuvaa käyttöä varten. sen sijaan argentiinan festivaaleja varten teidän on hankittava näiden ulkomaisten kappaleiden käyttöluvat suoraan äänitetuottajalta ja tarvittaessa muusikoilta.

Gramexin vuoden 2011 tallentamishinnaston mukainen hinta on 1,43 euroa / äänitesekunti. lupahakemus ja lomake kopioitavien äänitteiden tietoja varten löytyvät Gramexin kotisivuilta. kopiointikorvauksen on oltava suoritettu, ennen kuin tallenne esitetään.

2

Musiikkia baariin Olen avaamassa uuden baarin Turkuun, ja olen luonnollisesti miettinyt erilaisia vaihtoehtoja musiikin lähteeksi. Minulle on vuosien aikana kertynyt reilut 300 cd-levyä, jotka olen kopioinut tietokoneelleni. Lisäksi tietokoneellani on satoja biisejä, jotka olen ostanut nettibiisikaupoista. Voinko viedä tietokoneeni baariin ja käyttää sitä musiikin lähteenä?

Et voi soittaa biisejä tietokoneeltasi baarissa hankkimatta ennakkoon tallennuslupaa Gramexilta. lisäksi tarvitset luvan myös teostolta. omien levyjesi biisit olet kopioinut tietokoneellesi tekijänoikeuslain salliman yksityisen kopioinnin rajoituksen nojalla. yksityiseen käyttöön

Gramexista kopiointija käyttöluvat. valmistettuja kopioita ei tekijänoikeuslain mukaan ole kuitenkaan lupa käyttää muuhun tarkoitukseen.

Biisien kopioiminen yritystoiminnassa käytettäväksi edellyttää erillistä lupaa oikeudenhaltijoilta. nettibiisikaupat puolestaan myyvät biisejä pääsääntöisesti vain yksityiskäyttöön, minkä vuoksi näidenkään biisien soittaminen baarissa ei ole sallittua ilman erillistä lupaa.

Gramexilla on tarjota sinulle ratkaisuksi kaksi eri vaihtoehtoa: 1) ns. ostouralupa ja 2) tallennus- ja käyttölisenssi. molemmat vaihtoehdot antavat oikeuden sekä kopioida äänitemusiikkia että käyttää alun perin yksityiseen käyttöön hankittuja äänitetiedostoja tai äänitteiden käyttöoikeuksia yritystoiminnassa.

1) ostouraluvan hinta on 1,09 euroa (+alv) per biisi. lupahakemuksessa sinun pitää ilmoittaa kopioitavat/ käytettävät biisit. korvauksen maksettuasi voit käyttää biisejä baarissasi rajoittamattoman ajan. lupahakemus löytyy Gramexin kotisivuilta.

2) tallennus- ja käyttölisenssi antaa oikeuden kopioida ja käyttää 200 biisiä lisenssin voimassaoloajan. näitä lisenssejä voit tarvittaessa ottaa useamman. lisenssi on voimassa 12 kuukautta, ja sen hankit helposti Gramexin ePalvelusta. hinta on 100 euroa (+alv). tässä vaihtoehdossa sinun ei tarvitse raportoida kopioituja/käytettyjä biisejä. huomaathan, että riippumatta siitä mihin musiikin lähteeseen lopulta päädyt, sinun tulee tehdä Gramexin kanssa esityskorvaussopimus äänitemusiikin julkisesta esittämisestä.

3

Spotify ja videot Voinko soittaa baarissa biisejä Spotify’n kautta?

Et voi. spotify’n käyttö on palvelun käyttöehtojen mukaisesti sallittua vain yksityiskäytössä.

Tarvitsenko erillisen luvan, mikäli haluan esittää välillä myös musiikkivideoita? kyllä tarvitset. Gramexin normaali esityskorvaussopimus koskee vain äänitemusiikkia eikä kata musiikkivideoiden julkista esittämistä.

Gramex myöntää luvan musiikkivideoiden julkiseen esittämiseen tuottajien puolesta ja kerää tekijänoikeuslain mukaisen korvauksen myös videolla esiintyville muusikoille. tekijänoikeuslain nojalla musiikkivideolla esiintyvillä muusikoilla on korvausoikeus sellaisen musiikkivideon julkisesta esittämisestä, joka on äänitetty suomessa ja kuvattu jossakin Eta-maassa. tarvitset luvan riippumatta siitä, onko kyse musiikkivideon välittömästä vai välillisestä esittämisestä, eli esitätkö musiikkivideotallenteita (dvd) vai musiikkivideoita joltakin tvkanavalta.

•

Musavisan oikeat vastaukset: 1.b, 2.a, 3.d, 4.c, 5.c, 6.b, 7.b, 8.a.

pykälä

Kysymyksiä voi lähettää osoitteella lakipalsta@gramex.fi

Gramexin lakimies sami kokljuschkin vastaa tällä palstalla lukijoiden tekijänoikeusaiheisiin kysymyksiin. Palstan tarkoituksena on selventää maallikoille tekijänoikeuslakia esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksien osalta. Palstan tarkoitus ei ole antaa oikeudellisia neuvoja.

EsEkin esiaste järjesti jo 1970-luvulla koulutusta studiossa työskenteleville. kuvassa näkyvät ainakin (vas.) matti Puurtinen, Eino virtanen, kari hillo, kaj Wessman, Pekka nissilä, Esa nieminen, atso almila, Peeter saul, reijo karvonen, Bruno korpela, Paul ’’Ekke’’ Fagerlund, rauno lehtinen ja ilpo saastamoinen. kuva: EsEkin arkisto

ESEK 30v Teksti AnU KARLSon

E

distämiskeskuksen perustaminen juontaa juurensa toiseen Suomen musiikin historiassa merkittävään virstanpylvääseen, josta niin ikään lasketaan nyt pyöreitä vuosia. Vuonna 1961 Suomi oli mukana allekirjoittamassa Rooman sopimusta esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien sekä yleisradioyhtiöiden tekijänoikeudesta. Suomi ei kuitenkaan heti ratifioinut sopimusta, koska sen pelättiin tulevan meille liian kalliiksi.

Mutta ajat olivat muuttumassa. 1960-luvulla säädettiin laki, jonka perusteella Suomeen syntyi eri taiteenaloja järjestelmällisesti edistävä taidetoimikuntalaitos, sitten laki musiikkiopistojen valtionavustuksesta.

Myös sinfoniaorkesterit aktivoituivat valtakunnallisesti ja perustivat yhdistyksen oman rahoituspohjansa vahvistamista ajamaan.

Esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex perustettiin 1967.

Seuraava vuosikymmen oli uudistusten toimeenpanon toivorikasta aikaa. Gramexin sääntöihin lisättiin pykälä kotimaisen esittävän säveltaiteen ja äänitetuotannon yleisten edellytysten edistämisestä. Pahimmat puutteet ilmenivät koulutuksen ja nimenomaan kevyen musiikin koulutuksen alalla. Niinpä Gramex järjesti ensin kurssin studiomuusikoille, sitten lyömäsoitinseminaarin, jota

esittävän säveltaiteen edistämiskeskus eSek täytti marraskuun alussa 30 vuotta.

Toimintansa aikana eSek on tukenut kotimaisen esittävän säveltaiteen hankkeita noin 48 miljoonalla eurolla. seurasivat solistien, kapellimestarien, vaskipuhaltajien ja monien muiden koulutustapahtumat.

Kun valtionhallinnossa etsittiin yhteistyökumppania kulttuurivaihtoprojektien toteuttamiseen ja kun paineet Rooman sopimuksen ratifioimiseksi yhä kasvoivat, aika oli kypsä ESEKin perustamiselle. Sen syntysanat lausuttiin Gramexin hallituksen kokouksessa marraskuun 2. päivänä 1981.

ESEKistä tuli hallinnollisesti erillinen yksikkö, jonka tehtävä oli hoitaa yhdistyksen edistämistoimintaa sekä valtion toimeksiantoja kulttuurivaihdon projekteissa. ESEKin ”pääinsinööri” oli opetusministeriön neuvotteleva virkamies Jukka Liedes. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi kutsuttiin Sibelius-Akatemian rehtori Ellen Urho.

Taitavien neuvottelijoidemme ansiosta ylikansalliset levy-yhtiöt oli saatu lupaamaan, että niille Suomesta kerättävät esityskorvaukset jäisivät Suomen esittävää säveltaidetta hyödyttämään. Niin kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. ESEK sai tehtävänsä toteuttamiseksi käyttöönsä ensin

nämä korvaukset, sitten myös osuuden tyhjille c-kaseteille säädetystä kasettimaksusta, nykyisestä hyvitysmaksusta.

ESEKin varsinainen toiminta käynnistyi syksyllä 1983. Pääsihteeriksi kiinnitettiin Leena Hirvonen Savonlinnan oopperajuhlien toimistosta. Toiminnan painopisteiksi vakiintuivat suomalaisten taiteilijoiden äänitteiden sekä esiintymistilaisuuksien tukeminen. Kummallakin saralla ESEK panosti ensisijaisesti ammattimaiseen toimintaan, ja se on ollut tukitoiminnan keskeinen periaate jatkossakin, kun tukimuodot ovat monipuolistuneet. Audiovisuaalista tukitoimintaa ESEK hoitaa yhdessä LUSESin kanssa.

Olemassaolonsa aikana ESEK on tukenut kotimaista esittävää säveltaidetta sen eri muodoissa lähes 48 miljoonalla eurolla. Yksittäisiä tukipäätöksiä on tehty noin 17 000 kappaletta. ”Tutkimuksia tuen konkreettisesta merkityksestä ei ole tehty, mutta lienee kiistatonta, että se on ollut tärkeä ja innoittava tekijä maamme musiikkielämälle”, Leena Hirvonen toteaa.• 29

tuhannesta

yksi

ole hävinnyt minnekään, ei liioin musiikki. viime vuonna meiltä tuli ulos 29 uutuusnimikettä, eikä tahti ole tänä vuonna hidastunut.” ruottinen odottaa jakelumuotojen kehittymistä siihen, että monikanavaäänitteitä voitaisiin verkossa siirtää valokaapelia pitkin ammattitasoisina. ”teknisesti tämä olisi jo mahdollista, mutta tahtoa vielä puuttuu. monen palikan pitää vielä mennä kohdalleen.” alba viettää ensi vuonna 20vuotisjuhlaansa, ja yhtä monta vuotta täyttää yhtiön EsEk-asiakkuus. alba anoi ja sai EsEkin tukea jo ensimmäiseen levyynsä, Risto

digitaalisen jakelun laatu ei vielä vastaa klassisen musiikin tarpeita, harmittelee timo ruottinen. ”tekniikka olisi jo olemassa, mutta tahtoa puuttuu.”

kuva : hannu jukola

vuosittain EsEkiltä anotaan tukea noin 2 000:een esittävän säveltaiteen hankkeeseen: äänilevyihin, av-tallenteisiin, vientitapahtumiin ja esiintymistilaisuuksiin sekä koulutustoimintaan. viime vuonna 1 098 anomusta johti myönteiseen päätökseen.

TIMO RUOTTINEN, alba recordsin perustaja-johtaja, ei yhdy valituksiin levymyynnin hiipumisesta. hänen levyjensä myynti on pikemminkin tasaisessa nousussa. klassinen musiikki ei ole niin altista piratismille kuin pop ja rock. ruottinen myöntää kuitenkin, että äänitealan tilanne on juuri nyt hankala, kun sekä tuoteettä laitepuoli vasta hakevat uusia standardeja. digitaalinen jakelu on päässyt vauhtiin, mutta laatu ei vastaa klassisen musiikin tarpeita. ”korkeata laatua yleisenä tavoitteena ei enää tunnusteta”, harmittelee ruottinen. ”silti klassisen musiikin ystäväjoukko ei

Uskottavuutta eSekekstra

kuva: saara vuorjoki

eSek 30v

30

Gramexin yhteydessä toimiva Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK tukee kotimaista säveltaidetta pääasiassa yksityisin tekijänoikeusvaroin.

Malttia ja realismia hakemuksiin!

EsEkille tulevien hakemusten määrä on kasvanut viime vuosina noin 10 prosentin vuosivauhdilla. yhä enenevä osa koskee omakustannehankkeita, hakijana esimerkiksi yksityinen muusikko, työryhmä tai pienlevy-yhtiö. isojen levy-yhtiöiden tuotantopolitiikka on tiukentunut, joten jos haluaa tehdä levyn, se täytyy usein tuottaa itse. myös keikkapuolella muusikot yhä useammin joutuvat järjestämään kiertueet ilman kokeneen ammattilaisen apua. sinänsä omatoimisuus on kunnioitettavaa, mutta valitettavasti oma ammattitaito ei aina riitä hankkeiden onnistuneeseen läpiviemiseen.

Esiintymistuen hakemuksissa esimerkiksi budjetointi on monesti kaukana realismista. tulopuoli lasketaan yltiöpäisen toiveikkaisiin avustus- ja palkkiosummiin ja menot sen mukaisiksi. kun tulot eivät

sitten toteudukaan odotetulla tavalla, pitää menot vastaavasti suhteuttaa niihin. silloin yleensä ainoa mahdollinen leikkauskohde ovat esiintyjien palkkiot − tiloista, markkinoinnista, matkoista ja muista ulkopuolisista palveluista on joka tapauksessa maksettava. EsEkin tuen keskeinen lähtökohta on kuitenkin, että esiintyjät saavat työstään korvauksen. hakemusta ei myöskään pidä tehdä liian varhaisessa vaiheessa, kun kiertueen tai muun elävän musiikin projektin sisältö on vasta alustava suunnitelma. jos sitten käykin niin, että suunnitelluista konserteista toteutuu vain osa, voi myös osa tuesta jäädä saamatta.

EsEkissä on voimassa sinänsä tiukka linja, että tuki kohdistuu hankkeeseen sellaisena kuin se on hakemuksessa esitetty. mikäli toteuma poikkeaa huomattavasti esitetystä, EsEk pidättää itselleen oikeuden

tarkistaa myönnettyä summaa. on selvää, että kun näin joudutaan tekemään, se ei saajia ilahduta. tukiehdot ilmoitetaan päätöskirjeessä, mutta aika usein leikkaustieto tulee ikävänä yllätyksenä. kaiken kaikkiaan tuntuu olevan kovin yleistä, että päätöskirjeitä ei malteta lukea tarkkaan. omakustanneäänitteisiin tukea haettaessa hakemus tehdään joskus niin varhaisessa vaiheessa, että levylle tulevasta musiikista ei ole vielä toimitettavissa hyvätasoista näytettä. samoin oleelliset julkaisija- ja/tai jakelijatiedot saattavat puuttua. omakustanneäänitteet myös tuotetaan usein omatoimisesti, mikä ei aina ole eduksi asialle. äänitetuen jaoston jäsenet, jotka ovat kovan luokan ammattilaisia näytteiden kuuntelussa, kuulevat heti kokonaisuudesta ammattituottajan kädenjäljen puuttumisen. tällöin tuki voi jäädä hyviltäkin artisteilta saamatta. leena hirvonen, EsEkin pääsihteeri

•

Laurialan Bach-levyyn vuonna 1992. ruottinen iloitsee EsEkin tukipolitiikan johdonmukaisuudesta, sillä se helpottaa tuotannon suunnittelua. hän haluaa myös omalta osaltaan helpottaa EsEkin työtä. ”meiltä raati saa aina arvioitavakseen valmiin tai lähes valmiin masterin. kerran kävi niinkin, että äänitetuen jaosto oli esittänyt anomuksemme hylkäämistä, mutta johtokunta pyörsi päätöksen ja myönsi äänitteelle tuen. kyseessä oli Piazzolla-levy, joten kyse lienee ollut genrestä, koska levymateriaali oli klassisen musiikin ryhmän arvioitavana. kaiken kaikkiaan: ilman tätä alan sisäistä tuotantotukea näitä levyjä ei tehtäisi.” jos ruottinen saisi juhlavuoden kunniaksi esittää EsEkille toivomuksen, hän toivoisi korotusta kalliiden monikanavaäänitysten tukisummiin. ”mielestämme ennakoimme tällä menettelyllä tulevaisuutta. jälkeenpäin on vaikeaa ja joskus mahdotontakin tehdä alkuperäiseen äänitteeseen tätä parannusta, mikäli alkuperäinen on ylipäänsä tallella.”

alban resursseilla ei harjoiteta taiteilijoiden uran kokonaisvaltaista edistämistä 360 asteen tyyliin. mutta moni muusikko on saanut potkua uralleen nimenomaan alban julkaisemista levyistä. ”Pianisti Janne Mertasella on niiden ansiosta japanissa omat uskolliset faninsa. ja alkuvuosilta muistan, kuinka miltei pakotin intime-kvintetin studioon tekemällä muusikoilta lupaa kysymättä EsEk-hakemuksen. sitä ei kukaan ole jälkeenpäin katunut.” ilman arvostetun merkin julkaisemaa levyä taiteilijan uskottavuus on ruottisen näkemyksen mukaan vaillinainen. ”korostan aina muusikoille tietynlaisen kokonaiskonseptin tärkeyttä. siihen kuuluu levytysuran ohella aktiivinen konserttitoiminta ja tietenkin levyjen saatavilla pitäminen myös näissä tilaisuuksissa, kun kuulijat ovat kaikkein innostuneimpia taiteilijasta. mutta siihen kuuluu myös mediajulkisuuden kanssa touhuaminen, luonnollisesti taiteilijan persoonaan sopivalla tyylillä.”• anu karlson

ESEKin 1.9.−31.10.2011

ESEKin tukien seuraavat

päätöksiä

hakuajat

• Esiintymistilaisuudet 88 600 euroa myönteisiä päätöksiä 82 kpl

• Äänitetuotanto 31.1. mennessä

levyistä • Äänitetuotanto 67 700 euroa myönteisiä päätöksiä 61 kpl • AV-tuotanto 93 900 euroa myönteisiä päätöksiä 47 kpl • Työskentelytuki 118 200 euroa myönteisiä päätöksiä 73 kpl • Markkinointi- ja vientituki 63 600 euroa myönteisiä päätöksiä 14 kpl

• Av-tuotanto 13.1. mennessä • Markkinointi ja vienti 31.1. mennessä • Esiintymistilaisuudet 15.3. mennessä • Työskentely 15.3. mennessä anomusten pitää olla EsEkissä mainittuina päivinä, postileima ei riitä.

• Koulutustoiminta 6 750 euroa myönteisiä päätöksiä 5 kpl • Julkaisutoiminta 2 000 euroa myönteisiä päätöksiä 1 kpl myönteisiä päätöksiä yht. 283.

EsEkin päätökset ovat tarkemmin luettavissa osoitteessa www.esek.fi

31

Piirros: jouko innanEn

Riemullista joulua ja musikaalista uutta vuotta!

Esitt채vien taiteilijoiden ja 채채nitteiden tuottajien tekij채noikeusyhdistys 32