Gramexpress 03/2013

Gramexpress 3/13 E s i t t ä v i e n ta i t e i l i j o i d e n j a ä ä n i t t e i d e n t u o t ta j i e n t e k i j ä n o i k e u s y h d i s t y s G r a m e x

Lilli Paasikivi johtaa Oopperaa

Järkeä tekijänoikeuslakiin?

Ondine luo Suomi-kuvaa Redrama valloittaa 1

hän Mikko tapio alatalo Syntyi 1.5.1951 Kuivaniemellä Työura ja koulutus Yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Toimittajana sekä sähköisessä että printtimediassa.

Säveltäjä, sanoittaja ja laulaja, joka on tehnyt 600 laulua ja 50 cd-levyä. Kansanedustaja 2003–, Tampereen kaupunginvaltuutettu 2008–, Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 2003–.

➤ Montako levyä omistat?

Pari tuhatta cd:tä ja 4 000 vinyyliä. ➤ Mihin kappaleisiin liittyy eniten muistoja?

Bob Dylanin Blowin’ in the wind, pyöritinhän folk-klubia keskikoulussa. Tottakai The Beatles ja She loves you. Vein Lontoossa äskettäin pojantyttäreni Let it be -musikaaliin.

Hieno tunnelma. Lukiopoikani kanssa taas näin Stevie Winwoodin. ➤ Kerro tuoreesta levystäsi Kantri III. Saatan päätökseen 14 vuoden urakan, eli nyt ovat kolme kantrilevyä samoissa kansissa.

Tupla-albumilla on kantrin eri tyylilajeja: bluegrassia, texmexiä, western swingiä, kantrirokkia, balladeja ja jopa cajunia.

➤ Mitkä ovat omia suosikkejasi?

Tottakai Siirtomaa-Suomen laulut: Ajolähtö, 11 virran maa ja ne muut. Ne voi tehdä vain kerran elämässä. ➤ Mikä sai sinut lähtemään politiikkaan?

Takanani oli loistava tulevaisuus, eli monet toimittajakaverit lähtivät politiikkaan jo 70-luvulla, minä lähdin keikoille. 90-luvulla tuotin maaseutua puolustavan Farm Aid -konsertin. Monet tulivat kysymään, miksi en lähtisi eduskuntaan puolustamaan maakuntien ihmisiä.

➤ Miten ihmiset suhtautuvat kahteen rooliisi?

Ihan luontevasti, onhan jo kolmas kausi menossa. Olen eduskunnassa tehnyt aloitteita ja puhunut samoista asioista, mistä olen laulanutkin. Kun kierrän Suomea, tulevat eri maakunnat ja ihmiset tutuiksi. ➤ Millaisia haasteita näet luovalla alalla?

Keikkahommissa on kustannuskriisi. Muutamaa staraa lukuun ottamatta taiteilijoille ei jää kulujen jälkeen juuri mitään. Siksi olisi tärkeä saada tekijänoikeustuloja, mutta myös ne ovat uhan alla netti-imuroinnin vuoksi.

Perhe ja harrastukset Avioliitossa, neljä lasta ja viisi lastenlasta.

Harrastaa laskettelua ja veneilyä.

Senaattori Mikko Alatalo puhuu eduskunnassa samoista asioista, joista hän levyillä ja keikoilla laulaa. ➤ Millaista musiikkia

itse kuuntelet?

Kantria ja muuta rootsia.

Makuni on laaja, olinhan aikoinaan tv:n musiikkitoimittaja. Valikoima on Sinatrasta ja Diana Krallista rokkiin ja Jukka Poikaan.

➤ Montako julkaistua biisiä olet säveltänyt tai sanoittanut?

Olen tehnyt Harri Rinteen kanssa 600 biisiä, yksin noin sata. Jonkin verran olen tehnyt myös muille tekstejä, joista tunnetuin lienee Jäätelökesä.

2

Haastattelu LAURI KAIRA Kuva harri hinkka

➤ Mitä hallituksen pitäisi tehdä luovan alan ja tekijöiden hyväksi?

Ainakin pitää perua laki firmojen edustuskulujen vähennyksien leikkaamisesta. Se kurjistaa koko matkailualan ja muusikoilta Lapin ja laivojen keikat. Jos valtiolla olisi rahaa, sen tulisi tukea luovaa alaa muutenkin. YLE on paljon vartijana, sen tulee tilata elokuvia ja musiikkia indie-tuottajilta. ➤ Mitä tekijänoikeudet merkitsevät kansallisen kulttuurin kannalta?

Tekijänoikeudet ja myös tekijänoikeusjärjestöt ovat tärkeitä. Lakia voidaan päivittää, mutta johonkin täytyy vetää rikkomuksen raja, jos musiikkia ja elävää kuvaa jaellaan luvatta vertaisverkoissa.•

pääkirjoitus Lauri Kaira Päätoimittaja

Kyllä kansa tietää

’’Aktivistien kanta näkyy uutisissa, hiljaisen enemmistön gallupeissa.’’

24

Tutkimus on tehty samoihin aikoihin kuin Suomessa kerättiin nimiä Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteeseen. Aloite sai 53 000 nimeä, joka on vajaa 1 prosentti koko kansakunnastamme, aikuisväestöstä vähän enemmän.

Vaikka aloite on arvokas keskustelunavaus, sen ei voi väittää edustavan kansalaisten enemmistön näkemyksiä. Tutkimusten mukaan valtaenemmistö tuomitsee piratismin ja pitää tekijänoikeuskorvauksia tärkeinä.

Neljä viidestä sanoo, että tekijänoikeuskorvaukset turvaavat sen, että taidetta tehdään huomennakin. Kolme neljästä katsoo, että tekijänoikeuskorvaukset ovat merkittävä elannonlisä taiteilijoille ja hyväksi kotimaiselle kulttuurille.

Voi siis todeta, että kyllä kansa tietää. Onneksi Suomessa on Taloustutkimuksen kaltaisia julkista luottamusta nauttivia tutkimuslaitoksia, joilla myös hiljaisen enemmistön kanta saadaan selville.• Tutustu tutkimukseen: www.kulttuuriuutiset.net/ gallupit

Kuva: saara vuorjoki

T

uttavani moitiskeli minulle yhtenä päivänä mediaa. Hänen mukaansa media ei anna maailmasta oikeaa kuvaa, vaan kertoo lähinnä ääriilmiöistä ja muista erikoistapauksista.

Entisenä viikkolehden päätoimittajana muistutin hänelle, että sehän se median tehtävä juuri on. Media kertoo uutisia, eikä tavallinen kovin usein ole uutinen. Uutiset kertovat jostain uutisarvoisesta ja erikoisesta.

Tämän me lukijat helposti unohdamme. Poikkeuksellinen tapahtuma ja äänekäs vähemmistö pääsee otsikoihin – normaali elämänkulku ja hiljainen enemmistö ei. Sillä media kertoo uutisista, ei siitä, mikä on tavallista.

Siksi otsikoihin pääsevät mielipiteet eivät suinkaan aina edusta enemmistön kantaa. Sitä täytyy katsoa gallupeista.

Tuoreen tekijänoikeusbarometrin mukaan kansan valtaenemmistö tuomitsee piratismin ja pitää tekijänoikeuksia muutenkin hyvänä asiana. Niiden katsotaan olevan oikealla asialla ja hyödyksi kotimaiselle kulttuurille.

Myönteisesti suhtautuvien määrä on vuoden aikana edelleen kasvanut. Samaan aikaan kansalaisten tietous siitä, mitä tekijänoikeusjärjestöt tekevät, on kasvanut merkittävästi.

sisältö 3/13

6 20

22

Gramexpress Pieni Roobertinkatu 16 A, 00120 Helsinki, puh. (09) 6803 400, www.gramex.fi Päätoimittaja Lauri Kaira Toimitussihteeri Anu Karlson Ulkoasu ja taitto Helena Kajander Osoitteenmuutokset gramex@gramex.fi Ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 24. vuosikerta Julkaisija Gramex ry ISSN 0787-6564 Painos 48 000 kpl Kirjapaino Forssa Print 2013 Kannessa Lilli Paasikivi. Kannen kuva: Eeva Mehto

2 Hän / Mikko Alatalo 3 Pääkirjoitus / Lauri Kaira 4 Alkusoitto 7 Johtosävel / Ilmo Laevuo 8 Lilli Paasikivi vastaa nyt kokonaisuudesta 14 Välisoitto 15 Asiakasinfo 16 Kansalaisaloitteen sanat ja teot 20 Redrama: ’’En halua saarnata’’ 22 Syyttäjä syyttää TVkaistaa petoksesta 23 Soolo / Harri Hirvi 24 Reijo Kiilunen kantaa huolta suomalaisesta musiikista 29 Pykäläviidakko / Juhani Ala-Hannula 30 Messissä mukana

3

Toimittaneet Riikka Hiltunen, Lauri Kaira ja Anu Karlson.

alkusoitto

Valeri Gergijevin johtama, Anna Netrebkon ja Mariusz Kwiecienin tähdittämä Jevgeni Onegin kuuluu Metropolitanin elokuvaoopperakauden huippukohtiin.

Metropolitan elokuvissa New Yorkin Metropolitan-oopperan suorat elokuvateatteriesitykset jatkuvat syksyllä Finnkinon teattereissa. Live-esityksiä kaudella 2013–14 nähdään kaikkiaan kolmessa teatterissa Helsingin Maximissa, Tampereen Plevnassa sekä Turun Kinopalatsissa, encore-näytöksiä myös Helsingin Tennispalatsissa, Espoon Omenassa,Vantaan Flamingossa, Jyväskylän Fantasiassa, Kuopion Scalassa, Lahden Kuvapalatsissa, Oulun Plazassa sekä Porin Promenadissa.

KUVA: lee blomfield

Digitaalisten musiikkipalvelujen suosio kasvaa Piano soi Espoossa Kansainvälisiä tähtiä ja nousevia kykyjä kuullaan jälleen PianoEspoo-festivaalilla lokakuun 15.–20. päivinä. Kuuden päivän ajan pianomusiikki soi Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalin, Tapiolan kirkon, Sellosalin, Musiikkitalon ja Suomen Kansallisoopperan konserteissa.

Festivaalin vieraista mainittakoon brittiläinen Paul Lewis, joka on tunnettu Beethoven-levytyksistään, nykymusiikin velho MarcAndré Hamelin ja georgialainen nouseva tähti Khatia Buniatishvili. Suomalaisista pianisteista esille pääsevät Johannes Piirto sekä Lenni-Kalle Taipale.

Marc-André Hamelin esiintyy pianoEspoon päätöskonsertissa.

Kuva: Chris Christodoulou

4

Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n jäsenyhtiöiltään keräämän tiedon mukaan digitaalisten musiikkipalvelujen myynti kasvoi vuoden 2013 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana 38 prosenttia vuoden 2012 vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Erityisen voimakkaasti kehittyi musiikin suoratoisto- eli ns. striimauspalveluiden suosio, joka kasvoi peräti 55 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Digitaaliset musiikkipalvelut muodostavat Suomessa jo 44 prosenttia äänitemusiikin kokonaismarkkinoista.

Suomen äänitemarkkinat kasvoivat viime vuonna noin 2 prosenttia. Jää nähtäväksi, jatkuuko vai taittuuko kasvu tänä vuonna, sillä vuoden ensimmäisellä puoliskolla äänitemyynti laski 4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Kuva: Sari Gurney

Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila edustavat Lontoon LIFEMissä.

Thurston Moore kantoi kortensa kekoon Radio Helsingin pelastamiseksi.

Pelastakaa Radio Helsinki Ennennäkemätön kansanliike sai alkunsa, kun Helsingin Sanomat ilmoitti heinäkuussa paikallisradiokanava Radio Helsingin olevan lakkautusuhan alla. ”Save Radio Helsinki” -Facebook-sivu keräsi kuukaudessa yli 30 000 tykkääjää, ja suuri joukko kansainvälisiä artisteja on tweetannut tukensa Radio Helsingille.

Tukijoiden joukossa ovat Sigur Rós, Wilco, Thurston Moore sekä Red Hot Chili Peppersin kitaristi Josh Klinghoffer.

Suomalaista LIFEMissä The London International Festival of Exploratory Music (LIFEM) keskittyy tänä vuonna suomalaiseen musiikkiin. Lontoon Kings Placessa loka-marraskuun vaihteessa järjestettävässä tapahtumassa esiintyvät Värttinä, Jimi Tenor, Iiro Rantala, Maria Kalaniemi & Timo Alakotila sekä Tsuumi Sound System. Festivaalin yhteydessä järjestetään myös Kimmo Pohjosen Soundbreaker-elokuvan sekä Jimi Tenorin Sähkö The Movien Lontoon ensi-illat.

Kuva: Elina Brotherus

Rumba 30 vuotta

Rumba on pitänyt pintansa 30 vuotta.

Rumba aloitti 30 vuotta sitten tabloidimuotoisena lehtenä. ”1980-luvun alussa koko kotimaisen rockin kenttä eli vahvaa mullistuksen aikaa, ja nähtiin tarpeelliseksi aloittaa sitä yleisölle valottava ajankohtaislehti”, kertoo nykyisen aikakauslehtimuotoisen Rumban päätoimittaja Teemu Fiilin. ”Rumba toi musiikkijournalismiin omaa, helsinkiläistä ääntään, kriittisyyttä, terävyyttä sekä anarkiaa ja huumoria. Siis juuri sitä rockia.” ”Nämä hyveet Rumba pyrkii pitämään elossa edelleen, mutta lisukkeina ovat nyt ainakin huoli-

teltu ja kiinnostava äidinkieli sekä entistä pidemmät, syvällisemmät ja analyyttisemmat jutut.”

Onko kolmenkympin kriisiä näkyvissä? ”Kriisiä ei ole, sillä sisällöllisesti Rumba on laadukkaampi kuin koskaan ja musiikkimaailma elää digitalisoitumisen myötä kultakauttaan – ainakin fanin kannalta.” ”Digiajan haasteita toki on meillä kuten muillakin printtijulkaisuilla, mutta vastaamme niihin entistä laadukkaammalla sisällöllä, niin netissä kuin paperilehdessäkin.”

Gramexpress onnittelee juhlivaa Rumbaa!

5

Toimittaneet Riikka Hiltunen, Lauri Kaira ja Anu Karlson.

alkusoitto

Egotrippi ja Ismo Alanko kiertävät Suomea.

Artistit juhlakiertueilla Egotrippi esiintyi ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten, ja Ismo Alanko on viettänyt taiteilijaelämää kolmannesvuosisadan ajan.

Molemmat juhlistavat merkkivuosiaan kiertueella ja erikoisjulkaisuilla. Egotrippi kiertää Suomen klubeja ja konserttisaleja lokakuusta joulukuun puoliväliin saakka sekä julkaisee Pilvien alla, maan päällä -albumin, jolla kuullaan Egotripin versioita laulusolistiensa Knipin ja Mikin muille säveltämistä kappaleista.

Ismo Alangon marraskuussa starttaavan konserttisalikiertueen ”33 1/3 − Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää” yhteydessä julkaistaan yleisön läsnä ollessa äänitetty studiolivelevy.

KUVAt: Egotrippi / Harri ”Huuki” Huuhtanen. Ismo Alanko / Nauska.

Alatalon Kantri valmis Mikko Alatalo on saattanut päätökseen 14 vuoden urakan, kun hänen kolme kantrilevyään on ilmestynyt samoissa kansissa. Tupla-albumi sisältää kantria lukuisista tyylilajeista: bluegrassia, texmexiä, western swingiä, kantrirokkia, balladeja ja jopa cajunia. Duettoja ”Senaattorin” kanssa laulavat Suomi-kantrin isä Jussi Raittinen, Simo Silmu, Matti Esko, Kari Vepsä, Pekka Myllykoski ja Heikki Kinnunen. Instrumenteissakin kuohuu Suomen kantrisoittajien kerma: Olli Haavisto, Kukka Lehto, Jukka ’Paisley’ Harju, Veli-Matti Järvenpää, Janne Viksten sekä Jussi Syren & Groundbreakers.

Kuva: Harri Hinkka

6

Suomalaisia listoille

’’Suomen kansa rakastaa kantria, vaikka ei vielä tiedä sitä’’, vakuuttaa Mikko Alatalo.

Cheekin uusin single Timantit on ikuisia nousi elokuun lopussa Spotifyn maailmanlaajuiselle Global-listalle. Suomalaisräppärin kappale oli maailman sadan kuunnelluimman kappaleen joukossa englanninkielisten kansainvälisten hittien keskellä. Spotify-historiaa teki kesällä myös Heikki Kuulan Koirakaveri, joka on single Ipanapa-lastenlevysarjan kymmenenneltä julkaisulta Ipanapa Räp. Koirakaveri on ensimmäinen lastenlaulu Suomen Spotifyn top10:ssä.

johtosävel

Otto Donner on poissa Merkittävä suomalainen musiikkivaikuttaja Henrik Otto Donner kuoli kesäkuun lopussa. Vuonna 1939 syntynyt Donner oli Love Records -levy-yhtiön perustajajäsen, trumpetisti ja säveltäjä, jonka yli 1 000 kappaletta käsittävä tuotanto ulottuu jazzteoksista kuoromusiikkiin, laulelmiin sekä elokuva- ja näyttämömusiikkiin.

Donner oli aktiivisesti mukana myös useiden musiikin taustaorganisaatioiden toiminnassa.

Hän toimi muun muassa Teoston sekä Elävän musiikin yhdistyksen puheenjohtajana. Yleisradion suomenkielisen viihdeosaston päällikkönä hän toimi 1970-luvun alkupuolella. Donner työskenteli monissa rooleissa musiikin parissa viimeisiin päiviinsä saakka.

Ilmo Laevuo Gramexin hallituksen puheenjohtaja

Asiakasnäkökulmaa kehittämään

Kuva: Harri Aiho

M

usiikin laillisen käytön monimutkaisuudesta on kuulunut paljon valitusta eri käyttäjätahoilta.

Gramex ja Teosto vastaavat omalta osaltaan näihin valituksiin kehittämällä ja syventämällä yhteistyötään. Yhdistysten hallitukset ovat sopineet jatkuvasta yhteistyöprosessista, jonka tavoitteena on parantaa asiakastyytyväisyyttä.

Tuotteita ja toimintoja yhtenäistetään, mutta järjestöjen yhdistämisestä ei ole kysymys.

Tämä GT-yhteistyöksi nimetty prosessi tarjoaa suuria mahdollisuuksia äänitemusiikin lisensoinnin kehittämiseksi. Musiikin käyttötavat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Gramexin ja Teoston on myös jatkuvasti kehitettävä uusia ja yksinkertaisempia tapoja käyttää laillista, maksullista musiikkia. Yhdistysten on pystyttävä tekemään jatkuvaa yhteistä kehitystyötä.

Edellytykset yhteistyölle ovat erinomaiset, sillä Gramexilla ja Teostolla on erittäin paljon yhteistä. On samaan käyttöön kohdistuvia tuotteita, yhteisiä käyttäjäasiakkaita ja yhteisiä oikeudenhaltijoita. Yhteistyötä on eri asioissa tehty vuosikymmeniä. Nyt yhteistyön ensisijainen tavoite on määritelty ja sen merkitys nostettu ykkösluokkaan.

Prosessin painopiste on käytännön tulosten ja ratkaisujen aikaansaamisessa. Kevätkausi luotiin suuntaviivoja, mutta nyt syksyn tullen käydään kiinni käytännön tekemiseen. Ensimmäiseksi GT-projektiksi on valittu mekaanista taustamusiikkia käyttävien yksittäisten tapahtumien lupien yhdistäminen.

GT-prosessi tulee tarjoamaan jatkossa projekteja lukemattoman määrän. Prosessi etenee hanke kerrallaan. Aikaa myöten näistä muodostuu kokonaisuudistus.

Suurta näkyvää kehitystä ei saada aikaan pikavauhtia, vaan kärsivällisesti kivi kerrallaan kääntämällä.

Kummallakin yhdistyksellä on vuosikymmenien aikana hioutuneet järjestelmänsä. Niiden yhteensovittaminen – samalla kuitenkin katkeamattoman asiakaspalvelun turvaten – voi edetä vain pala palalta.

Yhteistyöllä kaikkien parhaaksi.•

Kansainvälisiä sopimuksia Gramex on solminut elokuussa ensimmäisen vastavuoroista tilittämistä koskevan sopimuksensa yhdysvaltalaisen tekijänoikeusjärjestön kanssa. Yhdysvalloissa Gramex-oikeuksia hallinnoi Sound Exchange-järjestö. Tuore sopimus kattaa äänitteiden tuottajien oikeuksien perusteella kerättävien korvausten tilittämisen sekä Yhdysvalloista Suomeen että Suomesta Yhdysvaltoihin. Sopimus on tarkoitus saattaa käytäntöön vuoden 2014 aikana. Tällöin myös Gramexin tuottaja-asiakkailta vaadittavista toimenpiteistä tullaan kertomaan tarkemmin.

Gramexin saksalainen sisarjärjestö GVL on päivittänyt tilitysjärjestelmänsä pitkälti Suomen mallia vastaavaksi. Korvausten pääperusteena on täten äänitteiden käyttö radio- ja televisiolähetyksissä ja julkisessa esittämisessä. Aikaisemmin Saksan tilitysjärjestelmä perustui lähinnä äänitemyyntiin sekä muusikoiden televisioesiintymisiin Saksassa.

Elokuussa GVL suoritti Gramexille ensimmäiset uuden tilitysmallin mukaiset korvaukset: ensimmäisen osatilityksen kalenterivuoden 2010 korvauksista.

7

Kuva: matti matikainen

’’Prosessi etenee hanke kerrallaan.’’

�Taiteellinen johtaja tekee intohimoisia ratkaisuja.�

8

Oopperalaulaja Lilli Paasikivi nimitettiin Suomen Kansallisoopperan taiteelliseksi johtajaksi kapellimestari Mikko Franckin jälkeen. Sopimus on kolme vuotta plus kahden vuoden optio. Taiteellinen johtaja ei silti jätä laulamista.

Lilli Paasikivi vastaa nyt kokonaisuudesta Teksti eeva mehto Kuvat eeva mehto ja suomen kansallisooppera / Heikki tuuli

V

iime vuonna Lilli Paasikivi näki unta, jonka näyttämönä oli oopperalava, tuttu tila, jossa hän oli työskennellyt pitkään laulajana. Harjoitukset olivat meneillään ja Paasikiven uusi toimisto oli yllättäen myös lavalla. Työpöytä papereineen ja kansioineen oli siinä kuorolaulajien, solistien ja lavasteiden keskellä. Kun kuoro rymisteli hänen ohitseen, kaikki työpaperit lentelivät pitkin näyttämöä esiintyjien sekaan ja hän yritti kerätä niitä kokoon.

Unen tunnelma oli hämmentävä. Oopperalaulaja Lilli Paasikivi oli juuri nimitetty Suomen Kansallisoopperan taiteelliseksi johtajaksi. Pesti alkaisi 1.8.2013, mutta heti nimityksen jälkeen Paasikivi sai tehtäväkseen oopperan tulevaisuuden suunnittelun.

Roolimuutos tuo täysin uudenlaiset tehtävät ja uuden työidentiteetin laulajalle. ”En ole enää ensisijaisesti laulaja. Minulla on nyt valtava vastuu tästä kokonaisuudesta, oopperalaisten töistä, heidän kehityskaarestaan ja menestymismahdollisuuksistaan sekä koko tämän taidemuodon kehittämisestä: mitkä tarinat kerrotaan oopperan keinoin ja keneltä säveltäjiltä tilataan teoksia.”

Ei ole myöskään yksinkertaista ryhtyä kollegoittensa johtajaksi, kun on tiimissä tehnyt samaa työtä laulajien kanssa tasaarvoisessa tilanteessa. Nyt Paasikivi on asemassa, jossa päättää teosten miehityksestä; kuka tekee, mitä, milloin ja missä.

Lilli Paasikivi on jo puolen vuoden ajan osallistunut oopperan johtoryhmän työskentelyyn. Ensimmäinen uuden taiteellisen johtajan valitsema ensi-ilta on Giacomo Puccinin La bohème keväällä 2014. >>> 9

Joka päivä musiikkia Lilli Paasikivi syntyi Imatralla 1965 kolmilapsisen perheen keskimmäiseksi. Vanhemmat olivat kiinnostuneita musiikista. Ekonomiäiti soitti pianoa ja insinööri-isä oli aktiivinen kuuntelija.

Paasikiven perheessä on aina musisoitu paljon yhdessä, laulettu ja soitettu eri soittimilla pienestä pitäen.

Perhe muutti Imatralta Lahteen ja Lilli aloitti koulun Lahden legendaarisilla musiikkiluokilla. ”Meillä oli joka päivä koulussa musiikkia ihan ala-asteelta lähtien. Sain valtavasti erilaisia mahdollisuuksia kokeilla, toteuttaa ja nähdä musiikin tekemistä eri kanteilta.”

Lilli soitti viulua, kuului orkesteriin ja lauloi kuorossa. Hän soitti myös kitaraa ja saksofonia ja toimi big bandin laulusolistina. ”Saatiin tehdä ihan laidasta laitaan kaikkea kivaa musiikin saralla. Siinä kehittyi valtava tekemisen ilo ja rakkaus musiikin kautta kommunikointiin.”

Kuoroharjoituksia koulussa oli monta kertaa viikossa, ja kuoron kanssa Lilli pääsi jo maailmalle. Kierreltiin festivaaleja niin Amerikassa kuin Euroopassa. ”Meillä oli uskomaton mahdollisuus rikastuttaa päivittäin koulunkäyntiä musiikilla sekä samalla luoda yhteisöllisyyttä ja oppia kurinalaista harjoittelua ja esiintymisvalmiutta.”

Vanhemmat myös kannustivat ja tukivat sisarusten musiikkiharrastuksia. Äiti kuljetti tyttäriään musiikkiopistoon, jossa vanhin soitti pianoa, keskimmäinen viulua ja nuorin käyrätorvea.

Viulu ei silti ollut Lillin soitin. Kärsimätön tyttö halusi jotain muuta, vaikka yhdessä musisointi ja orkesterissa soitto olikin hauskaa.

Ammatti löytyy Lillin ollessa 16-vuotias viulu jäi ja hän alkoi ottaa laulutunteja Liisa Norrilta. Vuoden kuluttua tyttö lähti vaihto-oppilaaksi Amerikkaan.

Siellä meksikolainen laulunopettaja Edmund Najera kysyi vain pari tuntia Lilliä opetettuaan, onko hän ajatellut, että laulamisesta voisi tulla hänelle ammatti. ”En ollut vielä edes ymmärtänyt, että oopperalaulaja voisi olla ammatti. Olin silloin miettinyt arkkitehtia ja mitä kaikkea nuoren tytön päässä liikkuikaan. Heti kun hän sanoi, tajusin että that’s it. Löysin ammatin 17-vuotiaana.”

Lilli oli aina pitänyt teatterista, viihtynyt fantasiamaailmassa, esittänyt erilaisia rooleja kodin juhlissa ja isoäitinsä kanssa leikkiessään. >>>

10

Saariahon Kaukaisen rakkauden Pyhiinvaeltaja on ollut yksi Lilli Paasikiven hienoista nykyoopperarooleista.

Lilli Paasikivi on itse saanut tarpeellisen kannustuksen uralleen. Nyt hänellä on vastuu kollegojen kehityskaaresta ja koko taidemuodon kehittämisestä.

”Solistin tehtävä on miellyttää kaikkia, mutta johtajan ei.”

11

”Pian oivalsin, että oopperalaulajan ammatissa yhdistyvät kaikki intohimoni ja mielenkiinnon kohteeni: upea iso spektaakkelimaisuus, aikamatkustaminen, eri kulttuurit sekä hieno musiikin kommunikointi yleisön kanssa.”

Ylioppilaaksi päästyään 1986 Lilli pyrki opiskelemaan musiikkia Tukholman musiikkikorkeakouluun sekä Sibelius-Akatemiaan. Lahjakas tyttö pääsi heti kumpaankin, mutta valitsi Tukholman. ”Opiskelin siellä diplomilaulajaksi kuuden vuoden ajan. Osan tutkintoa suoritin Lontoossa, jonne lähdin vielä sen jälkeen oopperakouluun kahdeksi vuodeksi.”

Kahdeksan vuoden päästä Lilli palasi Suomeen. 1992 hän tuli Lappeenrannan laulukilpailuissa toiseksi ja 1994 Mirjam Helinin laulukilpailuissa myös toiseksi.

Tehtyään pieniä rooleja muun muassa Tampereen oopperassa ja toimittuaan Lahden kaupunginorkesterin eli Sinfonia Lahden nuorena solistina Lilli Paasikivi pääsi 1995 Suomen Kansallisoopperan solistiharjoittelijaksi. Kolme vuotta myöhemmin hän sai solistikiinnityksen.

”Olen kasvanut täällä taiteilijana pienestä idusta täysiin mittoihin.”

Lilli Paasikivi Boris Godunovin Marinan osassa, Rangonina Hannu Niemelä.

12

Lavalta nahkatuoliin Keväällä 2013 Lilli Paasikivi päätti menestyksekkään solistisopimuksensa Kansallisoopperassa isolla unelmaroolilla, Richard Wagnerin Tristanin ja Isolden Brangänenä.

Ei Lilli Paasikivi silti laulamista lopeta.

Työnantajakin on toivonut, että hän jatkaisi myös laulajana. ”Voin olla vierailijana joissain Kansallisoopperan teoksissa. En silti elättele illuusioita, että voisin jatkaa laulamista entiseen malliin. Paljon helpompi on lähteä tekemään konsertteja kuin oopperarooleja. Konsertteja teen aika paljon ensi vuonna myös maailmalle.”

Lilli Paasikivi on kiitetyn uransa aikana konsertoinut lähes kaikkien merkittävien orkesterien solistina maailmalla ja saanut työskennellä maailman parhaimpien kapellimestarien kanssa: New Yorkissa, Lontoossa, Wienissä, Berliinissä, Pariisissa…

Uransa huippuhetkinä hän mainitsee Richard Wagnerin Ringin sekä Hampurissa että Aix-en-Provencessa ja Salzburgissa, Tristanin ja Isolden Brysselissä sekä Mahlerkonsertit Wienin ja New Yorkin Filharmonikoiden kanssa. ”Täytyy sanoa, että lauluni luistaa nyt paremmin kuin koskaan. Kun teen näitä muita hommia, aina kun pääsen musiikin ytimeen, se riemu ja ilo mitä silloin koen avaa paljon lukkoja. On ollut todella kiva laulaa.” ”Olen aina tehnyt musiikkia laidasta laitaan; Bachista Saariahoon, Wagnerista Rossiniin… En ole kauhean mustavalkoinen fakkiajattelun kannattaja. Jos joku sanoo, ettei hänen äänensä taivu semmoiseen tai tämmöiseen, sanon: no taivuta!” ”Usein mielenkiintoisimmat taiteilijat ovatkin niitä, jotka ovat muuntautumiskykyisiä ja jotka tarjoilevat yllättäviä sävyjä lavalla.”

Pohjaa uskallukselle Lilli Paasikivi on laulajanuransa ohella kehittänyt hallinnollista osaamistaan muun muassa toimimalla Kansallisoopperan solistikunnan puheenjohtajana. Hän on huolehtinut osaltaan yhteisönsä asioista ja yrittänyt vaikuttaa solistien asemaan sekä työtilanteisiin.

Muutama vuosi sitten hän perusti Hollolan Pyhäniemen kartanoon konserttisarjan.

Siinä työssä hänelle on tullut tutuksi niin festivaalien suunnittelu kuin toteutus, teosvalinnat, kiinnitykset ja kaikki mahdollinen käsiohjelmien oikolukutehtävistä lipunmyyntiin. ”Uskallan ottaa oopperan taiteellisen johtajan tehtävät vastaan, sillä tunnen tämän talon erittäin hyvin. Olen kasvanut täällä taiteilijana pienestä idusta täysiin mittoihin.

Tiedän talon vahvuudet ja haasteet. Uskon, että kokemus karttuu ongelma ja haaste kerrallaan.”

”Tiedän talon vahvuudet ja haasteet.”

Päämäärän on oltava selkeästi tiedossa ja on osattava perustella valinnat hyvin.” ”Taiteellinen johtaja tekee intohimoisia ratkaisuja. Olen toiminut niin paineisissa paikoissa, että paineensietokykyni on hyvin kehittynyt. Tietysti johtajan tehtävissä paineet ovat erilaiset. Ennen paineet liittyivät ainoastaan omaan suoritukseeni.”

Lilli Paasikivi ylistää Mikko Franckin aikaa äärimmäisen menestyksekkääksi ja hienoksi ajaksi, jolloin mentiin voitosta voittoon. Nyt hänellä on mahdollisuus tehdä elämänsä rooli tästä uudesta haasteesta.

Paasikiven vastuulla on myös oopperaosaston budjetti. Oopperan on oltava säästökuurilla ympäröivän yhteiskunnan tavoin.

Silti on pystyttävä pitämään korkein mahdollinen taiteellinen taso, toimimaan elämystuottajana, uudistuttava ja vastattava yhä kiristyvään kilpailuun, jotta kyetään herättämään ja ylläpitämään yleisön mielenkiinto.

”Uskon, että kokemus karttuu ongelma ja haaste kerrallaan.”

Taiteellisella johtajalla on myös Kansallisoopperan pääjohtajan Päivi Kärkkäisen tuki ja apunaan dynaaminen johtoryhmä sekä kokenut tiimi ympärillään. ”Kun aloitan, samaan aikaan aloittaa myös uusi ylikapellimestari, määrätietoinen ja laaja-alaisesti sivistynyt dresdeniläinen Michael Güttler, joka on toiminut muun muassa Mariinski-teatterin kapellimestarina ja hallitsee laajasti eri tyylejä.” ”Halusin löytää kapellimestarin, jolla on laaja repertuaari ja joka tuntee oopperan työtavat. Lähdin erityisesti hakemaan oopperakapellimestaria, joka ei tule harjoittelemaan oopperan johtamista, vaan tuo omaa osaamistaan meille.”

Uusia paineita Mikko Franckin johtajakaudella taiteellinen päätöksenteko keskittyi yhdelle henkilölle.

Franck toimi oopperan ylikapellimestarina sekä taiteellisena johtajana. Nyt uusi kapellimestari huolehtii orkesterin kehittämisestä ja laadusta ja toimii yhteistyökumppanina taiteellisen johtajan kanssa. ”Työnjako on selkeä. Minä valitsen teokset ja miehityksen ja hän keskittyy orkesteriin, kuoroon sekä kokonaisvaltaisesti musiikin laadun kehittämiseen.” ”Solistin tehtävä on miellyttää kaikkia, mutta johtajan ei. Täytyy sietää ja kestää tilanteita, joihin kaikki eivät ole aina tyytyväisiä.

Töölöntorilta Päijänteelle Lilli Paasikivellä on 15- ja 12-vuotiaat lapset, Sini ja Juhani, sekä Jalo-niminen villakoira.

Viulistipuoliso, Sibelius Akatemian lehtori Jaakko Ilves, pyörittää sen verran hyvin perheen arkea, että rouva voi keskittyä vanhemmuuden lisäksi taiteellisen johtajan ja laulajan vaativaan uraan.

Ilman miehen tukea homma ei kuulemma onnistuisi. Asuinsijainti on myös oiva.

Koti on Töölöntorin laidalla, viiden minuutin kävelymatkan päässä oopperalta.

Absoluuttinen vastapaino työlle löytyy Päijänteen rannalta, Asikkalasta. ”Kun sauna on lämmitetty ja Päijänteen harmaan sininen järvenselkä aukeaa, istun laiturilla ja katselen kun härkälintu ui ohi.

Silloin unohdan nämä oopperan härdellit ja lataudun.”

Kansallisoopperassa sekä miesten että naisten eläkeikä on nykyään 55 vuotta. Se ei tietenkään tarkoita, että laulu-ura olisi ohi. ”Toivon laulavani vielä 80-vuotiaana.

Olin juuri Ritva Auvisen kanssa laulamassa Lahden oopperan 50-vuotisjuhlilla. Ritva Auvinen on 80-vuotias ja laulaa aivan upeasti.” ”Jos en enää laulakaan Wagneria, voin aina laulaa Paasikivi Sistersin kanssa. Me sisarukset laulamme 30- ja 40-luvun iskelmämusiikkia omissa juhlissa ja huumorimielellä. Se on kivaa yhdessäoloa. Ylipäänsä on riemukasta musisoida erilaisilla musiikin alueilla.”• 13

Toimittaneet Riikka Hiltunen, Lauri Kaira ja Anu Karlson.

välisoitto

Festivaalien nousut ja laskut Kesäfestivaalien luvatussa maassa kilpailu yleisöstä on kovaa.

Tämän sai tuta karvaasti tänä kesänä Sauna Open Air -festivaali (Tampere), jota järjestänyt PartySan Production hakeutui konkurssiin lipunmyynnin jäätyä odotettua alhaisemmaksi. Yleisötavoitteestaan jäi tänä vuonna myös Provinssirock, mikä johtaa lomautuksiin Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys Selmussa. Uudemmat festivaalitulokkaat ovat pärjänneet kilpailussa hyvin. Toista kertaa Helsingissä järjestetty Weekend-festivaali myytiin loppuun, ja tämän kesän uusi tulokas Rock the Beach keräsi kolmen päivän aikana yli 50 000 kuulijaa Helsingin Hietaniemeen. Menestystaivaltaan jatkaa myös Helsingin Suvilahdessa järjestettävä 10-vuotias Flow-festivaali, joka keräsi paitsi 61 500 kävijää myös positiivista kansainvälistä mediahuomiota. Festivaalia hehkuttivat muun muassa brittiläiset NME sekä Crack Magazine.

Kuva: SKM Photo / Sami Hakala, Weekend Festival

David Guetta villitsi Weekendissä.

Kansa tukee estoja piraattipalveluille Yli yhdeksän kymmenestä suomalaisesta (94 %) tietää piraattien levittämisen laittomaksi ja pitää sitä myös tuomittavana. Silti joka neljännessä kotitaloudessa (25 %) piraattitiedostoja joko ladataan tai striimataan.

Samaan aikaan asenteet ovat muuttuneet entistä myönteisemmiksi tekijänoikeuksia kohtaan ja tuomitsevammiksi piratismia kohtaan.

Tämä käy ilmi Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien LYHTY teettämästä

Taloustutkimuksen tekijänoikeusbarometrista.

Tutkimuksen mukaan kansa antaisi tuomioistuimelle uusia keinoja piratismin torjumiseen: selvä enemmistö (65 %) tahtoo, että tuomioistuin voisi määrätä eston myös ulkomaisille piraattipalveluille.

Suomalaiset tuomitsevat piratismin. 4 prosenttia koko väestöstä ja 10 prosenttia nuorista (15–24 v.) pitää musiikin tai elokuvan luvatonta jakamista internetissä hyväksyttävänä. Piraattiaineiston lataamisen internetistä hyväksyy

Pitäisikö internet-yhteyden tarjoajaa velvoittaa estämään pääsy sellaiselle piraattimateriaalia jakavalle internetsivustolle, jonka ylläpitäjä salaa identiteettinsä tai on sijoittunut maahan, josta häntä ei saada haastettua oikeuteen Suomessa.

14

vain 12 prosenttia koko väestöstä ja 23 prosenttia nuorista.

Nuorison asenteet kehittyvät nopeasti. Kun vuonna 2009 peräti 31 prosenttia nuorista hyväksyi piraattien levittämisen ja 42 prosenttia niiden lataamisen internetissä, nyt levittämisen hyväksyy vain 10 prosenttia ja lataamisen vain 23 prosenttia.

Suomalaisten suuri enemmistö suhtautuu tekijänoikeusjärjestöihin ja niiden keräämiin korvauksiin aiempaa myönteisemmin.

Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turjan mukaan tällä on yhteys siihen, että asioista tiedetään enemmän. ”Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että tietoisuus tekijänoikeusjärjestöjen tehtävistä vaikuttaa myönteisesti asenteisiin tekijänoikeuksia ja tekijänoikeusjärjestöjä kohtaan.”

Ääniteilmoitukset vuodelta 2013

Gramex Musiikkimessuilla Gramex on mukana Helsingissä 24.–27.10.2013 järjestettävillä Musiikkimessuilla yhdessä Suomen Muusikkojen Liiton sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen kanssa.

Tervetuloa tapaamaan meitä!

Päivi Loponen-Kyrönseppä siirtyi Vantaan orkesterista Savoy-teatteriin.

Ailua muistellaan

inen

Kaikista uusista julkaistuista tallenteista, myös radiopromoista ja singleistä, tulee toimittaa ääniteilmoitus Gramexille kuukauden kuluessa julkaisusta.

Loppuvuonna 2013 julkaistujen tallenteiden ääniteilmoitusten pitää olla Gramexissa tammikuun 2014 loppuun mennessä.

Mikäli vielä on ilmoittamatta aikaisemmin julkaistuja tallenteita, myös näiden ilmoitusten tulee olla tällöin Gramexissa. Ääniteilmoituslomakkeita voi täyttää ja tulostaa kotisivultamme www.gramex.fi.

Savoy-teatterin uudeksi johtajaksi on valittu Päivi Loponen-Kyrönseppä, joka siirtyy tehtävään Vantaan viihdeorkesterin toiminnanjohtajan paikalta. Loponen-Kyrönseppä on Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri ja diplomilaulaja, joka on työskennellyt vuosia myös toimittajana. Erityisesti maailmanmusiikkiohjelmistostaan tunnettua Savoy-teatteria on 26 viime vuotta johtanut Tapani Närhi, joka jää eläkkeelle lokakuun lopussa.

Maailman tunnetuimpiin saamelaistaiteilijoihin lukeutuvan Nils-Aslak Valkeapään syntymästä on kulunut 70 vuotta. Taiteilijan uraa muistellaan konsertissa, joka järjestetään Helsingin Savoy-teatterissa 7.11. sekä Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa 9.11. Konsertin taiteellisena johtajana toimii Seppo Paroni Paakkunainen, ja lavalla nähdään sekä useita muusikoita, joiden kanssa Valkeapää teki yhteistyötä, että saamelaisjoikaajien uutta sukupolvea.

Konsertti on osa Etnosoi-festivaalia.

Kuva: Seppo Paakkuna

info

Savoy-teatteriin uusi johtaja

Kuva: Jussi Aalto

asiakas

Kultapumpeli Teemu Niukkaselle Oulun musiikkivideofestivaaleilla palkittiin elokuussa jälleen kotimaisten musiikkivideoiden parhaimmistoa. Voitto meni tänä vuonna Teemu Niukkaselle Jori Sjöroosin ja Paula Vesalan Satumaa-videosta. Tuomaristo kiitteli ohjaajaa aidosti pysäyttävästä tarinasta ja vaietun ongelman esiintuomisesta. Kilpailun yleisen laadun mainittiin yltävän kansainväliselle tasolle.

Digitaalista ja analogista historiaa Warner Music Finland on digitoinut kataloginsa Spotify-kirjastoksi, josta löytyy yli 25 000 digitaalisesti ennen julkaisematonta kappaletta 1920-luvulta 2000-luvulle saakka.

Digitaaliseen arkistoon johdattaa Suomalaisen musiikin historia -sivusto (www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi).

Vinyylilevyjen ystäville ilouutisia on julkistanut turkulainen Svart Records, joka julkaisee uudelleen Love Recordsin klassikkoalbumeita vinyylimuodossa. Parinkymmenen uudelleenjulkaistavan levyn joukossa on muun muKatri Helena on osa suomalaisen musiikin historiaa, assa Wigwamia, Pekka Maarit myös Love Recordsin vähän lyhyempää historiaa.

Pohjolaa, Eero Koivistoista sekä Maaritia. kuva: Warner Music Finland

15

Kansalaisaloitteen

sanat ja teot

”Järkeä tekijänoikeuslakiin” -kansalaisaloitteen pykälät sisältävät muuta kuin sen mainonta ja tiivistelmä lupaavat.

Teksti lauri kaira

J

ärkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen tiivistelmässä sanotaan näin: ”Esityksen tarkoitus ei ole muuttaa tekijänoikeuksien alaisen sisällön lataamista lailliseksi, vaan tehdä yksittäisten ihmisten tekijänoikeuksin suojatun sisällön lataamisesta rangaistavaa tekijänoikeusrikkomuksena.”

Todellisuudessa aloite tekee täysin päinvastoin. Se ei muuta piraattien lataamista tekijänoikeusrikkomukseksi ja se tekee piraattien lataamisesta laillista.

Petteri Järvinen paljasti Tekijänoikeuskriitikkona tunnettu tietokirjailija Petteri Järvinen kertoi tästä ristiriidasta ensimmäisenä.

Havaintoja digimaailmasta -blogissaan Järvinen kirjoittaa näin: ”Vaikka johdannossa väitetään toista, käytännössä esitys tekisi p2p-piraattiverkkojen käytöstä sallittua.”

16

”Laillisen lähteen vaatimuksen poistaminen antaisi kopioida netistä mitä tahansa, myös laittomasti sinne laitettuja elokuvia ja musiikkia.” ”Ilman taloudellista hyötyä tapahtuva levittäminen olisi aloitteen mukaan vain tekijänoikeusrikkomus, joten levittäjiä ei voisi jäljittää mitenkään.” ”Aloite myös sallisi avointen piraattipalvelujen perustamisen, sillä ylläpito ei olisi missään vastuussa käyttäjien tekemisistä”, kirjoittaa Järvinen.

Järvinen pohtiikin blogissaan, ovatko allekirjoittajat jaksaneet lukea aloitteen tekstin loppuun asti!

Mitä 53 000 kansalaista tahtoo?

Mitä siis aloitteen allekirjoittaneet 53 000 kansalaista kannattavat?

Sitäkö, mitä aloite väittää sisältävänsä?

Vai sitä, mitä ainoastaan juristeille aukeavat pykälämuutokset sisältävät?

Näiden välillä on ristiriitoja. Suurin niistä liittyy juuri piratismiin. Erityisen räikeä on aloitteen mainonnan ja todellisen sisällön ero.

Aloitteen loppukirimainos väitti, että yksittäisen biisin lataaminen vertaisverkosta olisi nykylain mukaan ”yhtä vakava rikos kuin kuolemantuottamus”. Mainoksessa vaadittiin: ”Biisin lataamisen pitäisi rinnastua näpistykseen – siitä pitäisi saada sakkoa.”

Todellisuudessa biisin lataaminen ei ole nykyisin rangaistavaa. Siitä ei saa edes sakkoa. Se on kuin polkupyörän ajaminen ilman kypärää; kiellettyä muttei rangaistavaa.

Petteri Järvinen huomauttaa: ”Nykyisen lain nojalla netistä lataaminen ei voi johtaa vankeustuomioon. Itse asiassa piraattilataaminen netistä ei ole edes rikos. Siitä voidaan määrätä vain korvauksia tekijälle, ei rangaista (tietääkseni edes yhtään korvausta ei ole määrätty).”

Kahdeksan muutosta tekijänoikeuksiin Järkeä tekijänoikeuslakiin on laaja paketti. Sen sisällöstä on vaikea tehdä selkoa myös siksi, että sen virallinen esittely, perustelut ja pykälämuutokset ovat osin keskenään ristiriidassa.

Näillä varauksilla esityksen sisällön pystyy jakamaan kahdeksaan osaan. Näitä kahdeksaa asiaa esitys muuttaisi.

1 Mainos kuitenkin vaati lataamisesta sakkoja. Kuten arvata saattaa, aloite ei sisällä esitystä, että rangaistusta kovennettaisiin.

Laaja aloite Aloite vaatii muutoksia muuallekin. Muutoksia esitetään yli viiteentoista pykälään.

Kun aloitteen tulostaa netistä, tulostin sylkee 17 liuskaa juridista tekstiä.

Tässä suhteessa aloite poikkeaa muista kansalaisaloitteista. Ne ovat tyypillisiä yhden asian hankkeita malliin ”pakkoruotsi poistettava” tai ”turkistarhaus kiellettävä”.

Niiden sisällön pystyy kohtuudella hahmottamaan sekä aloitteen allekirjoittaja että eduskunta.

Tämä aloite on laajuutensa, monitahoisuutensa ja sisäisten ristiriitojensa vuoksi toista maata. Kun kansalaisaloiteinstituutio luotiin, tällaista tuskin arvattiin odottaa.•

Nettipiratismi lailliseksi Esitys kumoaisi kaikki vuoden 2005 tekijänoikeuslain uudistuksessa säädetyt keinot torjua verkkopiratismia. Tähän liittyy useita pykäliä eri kohdissa esitystä.

Ensinnäkin piraattitiedostojen lataaminen muuttuisi lailliseksi (11 § 5 mom kumoaminen). Laista poistettaisiin kielto tehdä kopioita ”laittomasta lähteestä”. Nykyisen lain mukaan piraattien lataaminen on kiellettyä mutta ei rangaistavaa. Lisäksi muutos poistaisi teknisen kopiosuojauksen kiertämisen kiellon.

Piratismin uhri ei enää voisi selvityttää piraatteja levittävän nettiliittymän omistajaa (60 a – 60 c § kumoaminen). Nykyisin tuomioistuimelta voi hakea tällaista määräystä, jotta jakelijaa voidaan vaatia lopettamaan oikeudenloukkaus.

Piraattipalvelun ylläpitäjiä ei enää saisi hyvitysvastuuseen palvelun avulla levitetyistä tiedostoista (57 § 1 mom muutos).

Esitys toisi ansiotarkoituksen piratismirikoksen tunnusmerkistöön. Nykyisin tekijänoikeusrikoksen ja -rikkomuksen raja

vedetään sen mukaan, aiheuttaako teko huomattavaa vahinkoa tai haittaa.

”Kun aloitteen tulostaa netistä, tulostin sylkee 17 liuskaa juridista tekstiä.”

Tämä rajanveto vaikuttaa siihen, mitä tutkintakeinoja poliisilla on lupa käyttää.

Muutoksen jälkeen poliisi ei voisi tutkia piraatteja levittäneen henkilön tietokonetta, ellei levittämistä tehdä ansiotarkoituksessa (rikoslain 49 luvun 1 § e mom muutos). Tämä estäisi tutkimukset myös tapauksissa, joissa on levitetty tuhansia tiedostoja ja aiheutettu merkittävää vahinkoa tekijöille, taiteilijoille ja tuottajille. >>> 17

Kommentti Järjen käyttö sallittu

On hyvä miettiä, millaista maailmaa tämän aloitteen kirjoittajat tavoittelevat ja mitkä olisivat parhaat keinot luoda sellainen. Keskustelu ja järjen käyttö on sallittu.

Moni toimialallamme varmasti lukee tarkkaan ehdotukset, joilla halutaan helpottaa uusien teosten tekemistä. Laki sallii tällä hetkellä siteerauksen sekä itsenäiset ja omaleimaiset muunnelmat toisten teoksista.

Onko todellista tarvetta vielä muuhun, vaikkapa parodiaan tai ”Mash Upiin”? Mitä siitä seuraisi? Tästä pitää keskustella. Asiaa pitää arvioida monesta suunnasta, sekä kopioijan että kopioitavan kannalta.

Opetus ja tutkimus ovat tärkeitä asioita.

Suomen tulevaisuus tehdään luokkahuoneissa.

Jos teosten käyttöä niissä halutaan edistää, pitäisikö miettiä helpompia tapoja? Lain voimalla toteutettu korvaukseton pakko-otto on tuskin ensimmäinen vaihtoehto.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ostaa jo nyt oikeuksia opetustoimintaa varten (valokopiointi, tv-ohjelmien tallentaminen). Jos opettajat ja tutkijat tarvitsevat laajempia oikeuksia, mikseivät ministeriö tai yliopistot osta niitä?

Joskus kyse on myös markkinoiden toimimisesta. Ymmärrän hyvin, että opettajat haluaisivat Spotifyn kaltaiset musiikin ja elokuvan striimauspalvelut myös ammattikäyttöön. Spotifyn ja Youtuben käyttöoikeushan on niiden ehdoissa rajattu vain kuluttajille.

Kulttuurintekijät ovat varmasti tästä samaa mieltä. Olisihan hienoa, jos nettiin syntyisi lisää sisältöpalveluita, joista he saisivat tuloja. Jos on riittävän laajaa kysyntää, yleensä syntyy tarjontaakin. Markkinat reagoivat nopeasti, kuten viimeaikainen digimarkkinoiden kehitys osoittaa.

Esityksen piratismiosuutta on sen sijaan vaikea ymmärtää. Piratismi on tietoyhteiskunnan talousrikollisuutta. Se haittaa laillisten palvelujen syntyä. Eivätkö aloitteen kirjoittajat halua lisää laillisia verkkopalveluita?

Jos piratismi sallittaisiin, kuka uskaltaisi investoida laillisten palvelujen suunnitteluun, perustamiseen ja ylläpitoon?

Piraattipalveluthan varastavat estoitta sekä sisällön että laillisten palveluiden liikeideat.

Kenen mielestä sellainen on oikein, tavoiteltavaa ja hyväksi tietoyhteiskunnan kehitykselle?

Lauri Kaira

18

”Esitys kumoaisi kaikki keinot torjua verkkopiratismia.”

2 Opetus- ja tutkimuskäytön maksuttomuutta laajennettaisiin Opettajilla ja tutkijoilla on nykyisin paljon oikeuksia. He saavat opettaa ja kirjoittaa toisten teoksista sekä siteerata niitä. Elokuva- ja näytelmäteosta lukuun ottamatta he saavat myös esittää niitä vapaasti opetustarkoituksessa luokalle.

Teosten tekninen kopiointi ja internetkäyttö edellyttävät kuitenkin lupien hankkimista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on perinteisesti ostanut käyttöoikeuksia oppilaitosten käyttöön.

Esityksen perusteluissa puhutaan opettajien tarpeesta esittää Youtube-videoita tunnilla. Koska Youtubesta ja Spotifystä ei (vielä) ole luotu ammatti/yrityskäyttöversioita, nämä kaupalliset palvelut ovat luvallisia vain kuluttajille.

Tosiasiassa esitys on selvästi laajempi (14 § 2 mom, 56a § 5 mom). Se muuttaisi tilanteen niin, että yhteiskunnan ei käytännössä enää tarvitsisi maksaa mistään tavallisten teosten opetus- eikä tutkimuskäytöstä. Oppikirjojen käyttäminen luokassa ja internetin kautta tapahtuvassa etäopetuksessa (ns. virtuaalinen tila) tulisi maksuttomaksi.

Juristien kielellä esitys toteuttaisi laajan ja korvauksettoman yksityisen omaisuuden pakko-oton kuntien ja valtion käyttöön. Oppilaille oppikirjat toki pitäisi edelleen ostaa.

Perusteluissa annetaan kuva, että nykyinen tekijänoikeuslaki ei sallisi parodiamuunnelmia. Tosiasiassa laki sallii parodian, mutta muunnelman tulee täyttää ”uuden ja itsenäisen teoksen” kriteerit (4 § 2 momentti).

Mikäli parodia on uusi itsenäinen teos, ei se luonnollisesti voi loukata toisen teoksen tekijän moraalisia oikeuksia.

4 Kohtuullisuusvaatimus ja yhteinen korvausstandardi Vaikka esitys pääosin palvelee piraatteja ja teosten käyttäjiä, siihen sisältyy tekijöiden etua tavoitteleva kohta. Esitys pyrkii luomaan ”yhtenäisen korvausstandardin”, joka teosten käytöstä tehtävien sopimusten pitäisi täyttää (28 a §, 29 a § ja 54 § 1 momentti 7 kohta).

Nykyinen tekijänoikeuslaki sisältää tästä asiasta viittauksen oikeustoimilakiin, jonka mukaan kohtuutonta sopimusehtoa voidaan jälkikäteen sovitella. Lisäksi kohtuuttomien sopimusehtojen käyttö elinkeinonharjoittajien välisissä sopimussuhteissa on erillislailla kielletty.

Aloitteen tekijät ovat muistuttaneet, että asiasta on kirjaus hallitusohjelmassa. Kataisen hallituksen ohjelmassa lukee: ”Tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta.”

3

5

Teosten loukkaaminen luvalliseksi parodiassa Esitys toisi ”parodia- ja satiiri” -poikkeuksen tekijänoikeuslain moraalisia oikeuksia koskevaan 3 § 2 momenttiin. Satiiri- ja parodiamuunnelma saisi siis olla alkuperäisen teoksen ”kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta” loukkaava. Esityksen perustelut jäävät kuitenkin epäselviksi.

Verkkotallennuspalvelut yksityiseksi kopioinniksi Esitys muuttaisi Tv-kaista-tyyppisen verkkoPVR-palvelun yksityiseksi kopioinniksi. Sellaista palvelua myyvä yritys ei tarvitsisi enää lupia tv-ohjelmien käyttöön.

Muutos asettaisi tällaiset palvelut parempaan kilpailuasemaan kuin tv-yhtiöiden omat verkkosivut (esim. ruutu.fi ja Yle Areena).

Kun tv-yhtiöt joutuvat ostamaan oikeudet

ohjelmien verkkokäyttöön, VerkkoPVRpalvelu saisi käyttää niitä lupaa kysymättä ja maksutta samalla kun se kerää kuluttajilta tilausmaksuja (12 § 2 ja 3 momentti).

Esityksessä nimeltä mainittua Tv-kaistaa kohtaan on vireillä oikeusjuttu (mm. törkeä petos ja tekijänoikeusrikos). Esityksen kirjoittajien lähipiirissä olevia henkilöitä on syytteessä asiasta.

6 Artistien rinnakkaislisensointija kielto-oikeus Esityksen mukaan tekijänoikeusjärjestöjen pitäisi taata taiteilijoille rinnakkaislisensointioikeudet avoimilla lisensseillä sekä valta

kieltää järjestöjä nostamasta piratismijuttua yksityishenkilöitä vastaan (26 § 3 momentti).

Nämä asiat määrättäisiin laissa. Tällä kolikolla lienee kaksi puolta. Lisämahdollisuudet voivat joissakin tapauksissa olla hyviä, mutta toisaalta ne voivat rapauttaa järjestöjen tuomaa kollektiiviturvaa.

7 Tekijänoikeusneuvoston kokoonpanoa muutettava Esitys vaatii tekijänoikeusneuvoston kokoonpanoa laajennettavaksi sivistyksellisillä organisaatioilla, kuluttajien edustajilla ja perustelujen mukaan myös teleoperaattoreilla (55 § 1 momentti).

”Juristien kielellä se olisi yksityisomaisuuden korvaukseton pakkootto valtion ja kuntien käyttöön.”

Nykyisen asetuksen mukaan neuvostossa tulee olla kolmenlaisia jäseniä: oikeudenhaltijoita ja oikeuksien käyttäjiä sekä kolme näihin ryhmiin nähden puolueetonta tekijänoikeuden asiantuntijaa, joista yksi toimii neuvoston puheenjohtajana.

8 Tekniset välikopiot vapaaksi Esityksen mukaan uuden teoksen tekemisessä tarvittavien ”teknisten välikopioiden” tekemisen pitäisi olla sallittua tekijänoikeuslain säännöstä riippumatta, kun kyse on toimista, jotka ovat ”erottamaton ja välttämätön osa” uuden teoksen tekemisessä tarvittavaa teknistä prosessia (4 § 2 momentti).

Tällä tavoiteltaneen helpotuksia ”User Generated Content ” - ja ”Mash Up” -teosten tekemiseen. Mitä tämä käytännössä muuttaisi, jää hämärän peittoon. Pelkän välikopion tekeminenhän ei riittäisi, jos ja kun toisen teoksen osia – esimerkiksi äänilevyn hyviä kuoro- tai viulusoundeja, sävellyksen melodiakulkuja tai elokuvan näkymiä – sisältyisi myös lopulliseen teokseen.•

Kuva: reino pekkala

TTVK:n Antti Kotilainen: ”Suojamuuri piraattipalveluiden ympärille” Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen toiminnanjohtajan Antti Kotilaisen mukaan esitys tekisi verkkopiratismin torjumisen mahdottomaksi. ”Kokonaisuudessaan aloitteen muutosehdotukset rakentaisivat laittomien piraattipalveluiden ympärille suojamuurin, jonka turvissa toimintaa voitaisiin huoletta pyörittää. Käyttäjät voisivat ladata niistä kaiken haluamansa sisällön todeten samalla oman toimintansa olevan täysin laillista”, sanoo Kotilainen.

Miten tähän vaikuttaisi esitys, että kopiointi laittomasta lähteestä sallittaisiin (11 § 5 momentin kumoaminen)? ”Muutos laillistaisi nykyisten piraattipalveluiden käytön ja tekisi luvattomasti jaossa olevista aineistoista vapaata riistaa käyttäjille.” ”Tilannetta voitaisiin verrata siihen, että varastetun tavaran tietoinen ostaminen hämärämiehiltä laillistettaisiin. Tässä tilanteessa laillisten

palveluiden olisi yhä vaikeampi saada jalansijaa markkinoilla.”

Toinen esitys poistaisi piratismin uhreilta mahdollisuuden selvityttää, kuka omistaa piraatteja levittävän nettiliittymän (60 a – 60 c § kumoaminen). ”Muutos poistaisi oikeudenhaltijoilta direktiivin vaatimat siviilioikeudelliset oikeussuojakeinot. Koska sinulla ei ole mahdollisuutta saada tuomioistuimen päätöksen perusteella tietoa liittymän haltijasta, et pääse puuttumaan loukkaukseen.” ”Samaan aikaan tuon ensimmäisen muutoksen perusteella tämän aineiston lataaminen käyttäjien toimesta olisi myös muuttunut lailliseksi. Et pääsisi puuttumaan luvattoman lähteen toimintaan etkä sen ympärille muodostuvaan jakotapahtumaan.”

Esityksen mukaan piraattipalvelun omistajaa ei enää saisi hyvitysvastuuseen palvelun avulla levitetyistä tiedostoista (57 § 1 momentin muutos). Mitä tästä seuraisi?

”Muutos rohkaisisi laittomien palveluiden tuottamiseen ja sijoittamiseen Suomen markkinoille. Toki se olisi myös vastoin rikosoikeuden yleisiä vastuusäännöksiä, joiden perusteella meillä tehdyistä rikoksista tuomitaan myös niiden suunnittelija.”

Esitys palauttaisi ansiotarkoituksen piratismirikoksen tunnusmerkistöön. Nykyisin riittää se, että teko aiheuttaa huomattavaa haittaa (rikoslain 49 luvun 1 § mom muutos). Rikoksen ja rikkomuksen rajanveto vaikuttaa siihen, mitä tutkimusmenetelmiä poliisi saa käyttää. ”Käytännössä poliisi ei pystyisi selvittämään tekoja, jotka nykyisin ovat rikoksia. Esimerkiksi Elisan konesalissa pyöritetty kansainvälinen huippusivusto olisi jäänyt selvittämättä, koska poliisi ei olisi pystynyt tekemään tutkinnan yhteydessä etsintää Elisan konesalissa, jolloin todistusaineisto rikoksista olisi jäänyt saamatta.”

LK

•

19

’’En halua saarnata’’ Redrama eli Lasse Mellberg valloittaa ja vaikuttaa musiikillaan. Samalla hän haluaa innostaa nuoria musiikin pariin.

Teksti eeva mehto Kuva ville juurikkala

Redrama on esiintyjänä Gramexin tämän vuoden talvikauden avajaisissa.

20

Suomen mestari Redraman ura lähti vauhdikkaasti nousuun.

Vuonna 2001 Redrama voitti englanninkielisen räpin Suomen-mestaruuden, ja ensimmäisen levytyssopimuksensa hän teki 2002 brittiläisen levy-yhtiön, Virginin kanssa.

Tätä 2003 ilmestynyttä albumia, Everyday Soundtrack, myytiin kaikkiaan Euroopassa ja Afrikassa yli 50 000 kappaletta, ja levy nousi heti listojen kärkeen. ”Seamus Marley -niminen Fume Recordsin esimies kuuli demojani ja lensi niiden perusteella Suomeen. Levyyn panostettiin ulkomailla paljon ja pääsin heti kiertämään Eurooppaa.”

Redrama tuotti levynsä itse ja vastasi myös suurimmasta osasta albumin sisältöä.

Euroopan Unioni myönsi vuonna 2005 Redraman debyyttialbumille European Border Breaker -palkinnon. Samana vuonna julkaistiin Redraman Street Music -albumi, jonka hitiksi noussut nimikappale sai Emma-palkinnon.

L

asse Mellberg innostui jo viisivuotiaana Michael Jacksonin kautta musiikista imitoimalla idoliaan. Isä soitti kitaraa ja opetti kitaransoittoa myös Lasselle.

12-vuotiaana poika teki jo omia instrumentaalifuusiobiisejä, innostui hiphopista, ja pikkuhiljaa laulaminen, soittaminen, säveltäminen ja tekstin kirjoittaminen veivät mukanaan.

Jo hyvin varhain Lasse tiesi ryhtyvänsä muusikoksi. Muita ammattihaaveita hänellä ei koskaan edes ollut; oli vain pakottava tarve päästä oppimaan musiikkia. Peruskoulun yläasteen jälkeen Lasse opiskeli Pop & Jazz Konservatoriossa.

Tietoiset nuoret Kun Redrama aloitti yhteistyön hyvän ystävänsä Palefacen kanssa, tästä yhteistyöstä Conscious Youths -ryhmän jäsenenä syntyi debyyttialbumi, See Why, 2008.

Samana vuonna Redrama teki yhdessä jamaikalaisen dancehall-artistin, Shaggyn, ja Dallas Superstarin kanssa jalkapallon EMkisojen tunnuskappaleen ”Like a Superstar”.

Uransa alussa Redrama koki, että hänelle oli suomenruotsalaisuudestaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuka ottaa vakavasti kauniaislaisen suomenruotsalaisen räppärin? Vuonna 2011 Redrama julkaisi kaksi ilmaislevyä: Cabin Fever Diaries Vol. 1 ja Pakkå Ruåtsi.

Oman uransa ohella Redrama haluaa kannustaa nuoria musiikkimaailmaan mukaan ja vetää workshop-toimintaa nuorille aloittaville muusikoille, jotka eivät vielä ole päässeet esille. ”Huomaan myös voivani vaikuttaa nuoriin omakohtaisesta elämästäni lähtevällä musiikillani. Silti toivon, ettei minusta tulee saarnaajaa. Saan jatkuvasti pitkiä käsin kirjoitettuja kirjeitä nuorilta, jotka ovat vaikuttuneet sanoituksistani.”

Ikimuistoiset kesäkeikat ”Kesällä kiersin paljon keikoilla ja festivaaleilla. Summer up -festivaaleilla Lahdessa vastaanotto oli niin hyvä, etten osaa sitä edes kuvailla”, Redrama kertoo kiitollisena, kun kysyn, missä on ollut ikimuistoisin yleisö.

36-vuotiaan Redraman arvot näkyvät hänen tatuoinneissaan. Artistin oikeaan käsivarteen on tatuoitu suuri nuottiavain, jossa lukee: ”My reality is a symphony conducted by my dreams”. Vasemmassa käsivarressa on pianon koskettimet. Olkavarressa lukee suurin kirjaimin ruotsinkielellä sana perhe, ”familj”.

Syksyllä 2013 ilmestyy Redraman neljäs albumi, Reflection, ja keikat jatkuvat edelleen ympäri Suomea. ”Musiikki on minulle edelleen kaikki kaikessa. Sitä haavetta elän jatkuvasti. Jonain päivänä haluan myös perustaa perheen.

Silti kaikkein tärkeintä elämässä on saada olla oma itseni, pitää kiinni omista arvoista ja pysyä terveenä.”•

”Huomaan voivani vaikuttaa nuoriin omakohtaisesta elämästäni lähtevällä musiikillani.”

21

TTVK:n apulaisjohtaja Jaana Pihkalan mukaan TVkaista tekee bisnestä käyttämällä ilmaiseksi muiden työtä.

Syyttäjä syyttää TVkaistaa petoksesta Toisten tv-ohjelmilla ei voi tehdä rahaa ilman lupaa.

Teksti ja kuva Lauri kaira

V

irallinen syyttäjä vaatii TVkaista-nimiselle verkkopalvelulle rangaistusta törkeästä petoksesta sekä tekijänoikeuksien ja teollisoikeuksien rikkomisesta.

TVkaista toimii näin: Käyttäjä voi katsoa palvelussa jälkikäteen tvohjelmia. Käyttäjä voi varata tällaisen oikeuden neljäksi viikoksi 13 tv-kanavaan. Toiminta muistuttaa etäisesti tallennuspalvelua, mutta sen tekniikka Spotifya tai Ylen Areenaa. ”Tällaiseen tarvitaan oikeudenhaltijoiden lupa, ja heillä on oikeus saada korvaus tekemiensä tv-ohjelmien käytöstä, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen apulaisjohtaja Jaana Pihkala toteaa.

22

”Tv-yhtiöiden pitää itsensäkin ostaa luvat siihen, että ne voivat käyttää ohjelmia omissa vastaavissa nettipalveluissaan. Sama koskee tietysti myös ulkopuolista yritystä.”

Syyttäjä nosti syytteen Keskusrikospoliisin suorittaman esitutkinnan perusteella.

Asianomistajina on tv-yhtiöitä ja tekijänoikeusjärjestöjä.

Mikä sai teidät tekemään tutkintapyynnön TVkaistasta? ”TVkaista myy kuluttajille tv-kanavien ohjelmistoista muodostuvaa tuotetta. Palvelussa ohjelmistot otetaan kuitenkin käyttöön luvatta – niitä kopioidaan ja välitetään asiakkaille – sopimatta ja maksamatta mitään ohjelmien tekijöille ja tuottajille.” ”Lisäksi TVkaistan teknisestä luonteesta

ja laillisuudesta esitettiin valheellista tietoa.

Syyttäjän näkemyksen mukaan tämä täyttää törkeän petoksen tunnusmerkistön, josta minimirangaistus on aina vankeutta.” ”Ohjelmien tekijät ja tuottajat eivät saa senttiäkään tekemistään ohjelmista, joita TVkaista tarjoaa asiakkailleen maksua vastaan”, Pihkala sanoo.

Mitähän tästä ajattelee kuluttaja, joka maksaa TVkaistan laskuja? ”Kuluttajat ovat fiksuja”, sanoo Pihkala. ”Kun he kuulevat mistä on kyse, he ymmärtävät, että palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden pitäisi tietenkin tehdä yhteistyötä ja sopia korvauksista. Tällainen toiminta vääristää kilpailua ja vaikeuttaa laillisten palveluiden kehitystä.”•

Tällä palstalla musiikkia lähellä olevat henkilöt visioivat, urputtavat, räyhäävät ja pohtivat.

soolo

Ehdota solistia !

Kenen ajatuksia sinä haluaisit lukea tältä sivulta?

Lähetä ehdotuksesi osoitteeseen soolo@gramex.fi.

HARRI HIRVI on Jyväskylän yliopiston kirjastosihteeri, joka on erikoistunut suomalaisiin äänilevyihin ja laatinut niistä lukuisia diskografioita. kuva: pekka olsbo

Oikeus tulla muistetuksi

D

iskografia on kattava luettelo yksittäisen artistin tai yhtyeen levytysurasta tai levy-yhtiön tuotannosta. Se voi olla myös kattava luettelo säveltäjän tai sanoittajan tuotannosta. Tai se voi olla vielä laajempi kokonaisuus, kuten Suomen Äänitearkiston uusi Suomalaisten 78 kierroksen äänilevyjen luettelo 1901–1961.

Mihin tällaisia diskografioita sitten tarvitaan? No, jos sitä pitää kysyä: ei mihinkään. Mutta alan harrastajat ovat niistä riippuvaisia. Äänilevyjen keräilijät tarvitsevat niitä omien kokoelmiensa kartuttamiseen.

Diskografioista on apua myös levy-yhtiöille, antikvariaateille ja kirjastoille sekä toimittajille.

Tein vuonna 2000 Olavi Virta -diskografian. Nyt olen työstänyt vuodesta 2006 alkaen teosta ”Suomalaiset naiset äänilevyllä 1902–1959”. Esittelen kirjassani kaikki tuona aikana äänilevyillä mukana olleet suomalaiset naiset henkilökohtaisine diskografioineen: laulajat, soitinsolistit, säestäjät, kuoronjohtajat, säveltäjät ja sanoittajat riippumatta musiikin lajista. Mukana ovat myös lausujat ja puhujat. Kaikkiaan heitä on hieman yli 500.

Mistä tällainen idea sitten sai alkunsa? Halusin tietää, kuka on Martta Tiger. Hän levytti vuonna 1929 George de Godzinskyn isän François de Godzinskyn säveltämän Tango Caritan. Tämä konserttitango on ensimmäinen levytetty suomalainen tangosävelmä.

Martta Tigeristä ei löydy tietoja mistään hakuteoksesta, ei myöskään netistä, mutta nyt tiedän hänestä jo aika paljon. Tutkimustyö on ollut mielenkiintoista ja hyvin haastavaa, koska teen sitä normaalin päivätyöni ohella. Puhelinkeskustelut ja kirjeenvaihto vielä elossa olevien taiteilijoiden kanssa sekä jo edesmenneiden henkilöiden perillisten kanssa on ollut antoisaa.

Varsinkin perillisten suhtautuminen on ollut todella positiivista: ”Hienoa, että joku muistaa vielä äidin, tai isoäidin.”

Niin, eikö heillä kaikilla olisi oikeus tulla muistetuiksi, vaikka uusia tähtösiä syntyy jatkuvasti? Tokihan kaikki tuntevat ainakin nimeltä Aino Acktén, Aulikki Rautawaaran, Ansa Ikosen, Annikki Tähden ja Laila Kinnusen – hyvä niin. Mutta kuka tuntee tai muistaa enää edes nimeltä Alma Fohströmin, Adée LeanderFlodinin, Elsa Frilanderin, Olga Poppiuksen, Dagmar Parmaksen, Taru Pyhälän tai Rita Elmgrenin?

Minullakin on vielä selvittämättä, keitä olivat laulajattaret Sirkka Eino, Kaarina Kare, Terttu Kare, Eila Pesonen, Ann-May Peters, Sirpa Sarjo ja Marjatta Väänänen sekä sanoittajat Hilma Järvi, Meeri Kivi ja Hilma Toikka. Työsarkaa riittää!•

’’Diskografioista on apua monelle.’’

23

Reijo Kiilunen

kantaa huolta suomalaisesta musiikista Klassisen musiikin levy-yhtiö Ondine syntyi musiikkijuhlan konserttien ikuistajaksi mutta laajeni pian kansainväliseksi äänitealan vaikuttajaksi. Nyt se on itsenäinen osa maailmanlaajuista Naxos-ketjua.

Teksti anu karlson Kuvat matti matikainen

K

annatti elää Suomessa, jos halusi perustaa levy-yhtiön 1980-luvulla”, luonnehtii Reijo Kiilunen Ondineyhtiönsä lähtötilannetta. ”Oli oopperabuumi, oli talvelat, hynniset ja berglundit, jotka olivat jo tehneet Suomea tunnetuksi musiikkimaana. Ja sitten olivat ESEK ja LUSES.” Myös viralliset tahot hyödynsivät suotuisaa ilmapiiriä. Kiilunen antaa erityisen tunnustuksen ulkoasianministeriölle, jossa osattiin haistella uusia tuulia oikeaan aikaan. ”UM:n kulttuuriosasto toimi hienosti kutsumalla paljon ulkomaalaisia toimittajia tänne. Suomessahan oli vallalla sellainen ilmapiiri, että olimme hyviä vasta sitten, kun

24

ulkomailta niin todettiin. Vierailevien ulkomaisten toimittajien virta hoiti tässä kyllä tehtävänsä.”

Kiilunen muistuttaa, että taidemusiikin vienti ei voi koskaan olla sen luokan miljoonabisnestä, johon kevyen musiikin myöhemmät vientiponnistukset ovat tähdänneet, joskus huomattavalla menestyksellä. ”Vaikka meidänkin liiketoimintamme on oltava taloudellisesti tervettä ja haluamme tietysti edistää taiteilijoiden ja säveltäjien uraa ja näkyvyyttä, olennainen itseisarvo meille on Suomi-kuvan rakentaminen. Kun New York Timesin viikkoliite suitsuttaa Suomen ihmettä musiikkimaana, voimme ja haluamme olla sellaisessa mukana. Toivottavasti kulttuurielämän päättäjät ymmärtävät tämän arvon.”

”Äänilevy, jumalainen formaatti” Reijo Kiilusen rakkaus äänilevyyn syttyi jo lapsuudenkodissa. Jonkinlaisen valaistumisen hän koki kuullessaan ensimmäisen kerran Brahmsin pianokvinteton. Sen jälkeen hän halusi lisää samanlaista ja kävi vähitellen läpi Brahmsin koko kamarimusiikkituotannon. Samalla tavalla tulivat tutuiksi kaikki Schubertin pianosonaatit, kaikki Bartókin jousikvartetot ja niin edelleen. ”Minulle äänilevy oli jumalainen formaatti, joka antoi mahdollisuuden oppia tuntemaan ohjelmistoa laajasti.”

Kalevalan juhlavuonna 1985 Kiilunen oli kesätöissä Joensuun laulujuhlilla. Koska pikkukaupungissa ei ollut iltaisin paljon tekemistä, hän perusti äänilevylehden ”Seitsemäs taivas”, johon kirjoitti arvioita Joensuun >>>

”Jos ESEKiä ei olisi ollut, ei olisi nykyistä Ondineakaan.”

Ondine kansainvälistyi nopeasti ja osallistui monen suomalaisen taitelijan uran ja menestyksen rakentamiseen.

25

musiikkikaupoissa saatavilla olleista klassisen musiikin äänilevyistä. Painokustannukset hän sai katetuksi ilmoituksilla. Puolen vuoden aikana lehti ehti ilmestyä kaksi kertaa. ”Jo silloin minussa heräsi analyyttinen tapa kuunnella: tässä on hyvä saundi, tässä taas ei ole, tässä on liikaa kaikua…”

Tilaisuus levy-yhtiön perustamiseen tarjoutui Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla. Juhlan perustaja ja johtaja Seppo Kimanen pyysi Kiilusta vastaamaan Finharmonia-konserttitoimistosta, jonka Kimanen oli perustanut festivaalin rinnalle hoitamaan taiteilijakiinnitysten vaatimia paperitöitä ja käytännön järjestelyjä. Tämän työn lomassa Kiilusen oli määrä tallentaa aluksi kultakin festivaalilta yhden äänilevyn verran musiikkia.

Uhkayritys Thomas Kiilusella oli takanaan loppututkinto Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta, joten hän osasi toki soittaa pianoa ja lukea partituuria. Ja olihan hänellä kumppaninaan äänittäjänä rautainen ammattilainen Robi de Godzinsky. Tuottajan puikkoihin heittäytyminen tuntui silti uhkarohkealta, etenkin kun jo neljäs Ondinen tuottama levy oli kokonainen moderni ooppera: Einojuhani Rautavaaran Thomas.

Suomen suotuisaan kulttuuri-ilmapiiriin oli noihin aikoihin ilmaantunut yksi uusi tärkeä toimija: Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK oli perustettu ja saanut toimintansa käyntiin pari vuotta aikaisemmin. ”Jos ESEKiä ei olisi ollut, ei olisi nykyistä Ondineakaan, ja Thomas olisi ehkä jäänyt levyttämättä”, Kiilunen arvioi tämän päivän perspektiivistä. ”Ilman ESEKin ja LUSESin tukea emme olisi voineet toteuttaa heti alusta alkaen haastavaa ohjelmistopolitiikkaa.”

Finlandia Records oli aloittanut suomalaisen musiikin dokumentoinnin, mutta se ei pystynyt yksin tallentamaan ”Suomen musiikki-ihmeen” kaikkia puolia. Esimerkiksi Jorma Hynnisen ja Ralf Gothónin kaltaisille esittävän taiteen supertähdille oli tärkeää päästä levyttämään Merikannon ja Kuulan ohella myös kansainvälistä ohjelmistoa. Tähän saumaan asettui Ondine.

Oli myös uutta suomalaista musiikkia, johon Finlandia ei ollut ehtinyt tarttua. Yksi esimerkki oli Einojuhani Rautavaaran tuotanto.

Rautavaaran läpimurto ”Rautavaaran tuotanto oli ainutlaatuinen kultakaivos. Hänellä oli paljon erinomaisia teoksia levyttämättä, ja lisää syntyi. Seitsemännen sinfonian, Angel of Lightin, markkinointiin päätimme panostaa oikein kunnolla, ja sehän tuotti erinomaisen tuloksen.”

26

Kiilunen kertoo oppineensa uransa varrella välillä kantapäänkin kautta, esimerkiksi silloin, kun hän keskittyi liian fanaattisesti laatuun ja idealistisesti ohjelmistoon. Mutta Angel of Lightia kampanjoidessa monet asiat loksahtivat kohdalleen. ”Teimme kaikenlaisia jippoja. Yhdysvalloissa elettiin tuolloin C-kasettien aikaa, ja teimme sikäläisille musiikkitoimittajille Angel of Lightista kymmenen minuutin C-kasettinäytteen, jota he voisivat kuunnella autossa.

Painatimme postikortteja lehtien väliin, ja Englannissa teimme radiosoittoa varten cdnäytteen Three and a half minutes of heaven.

Postitimme promolevyjä ja seurasimme työmme vaikutuksia. Rakensimme suunnitelmallista yhteistyötä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen johtajan Pekka Hakon kanssa. Toteutimme yhdessä ja erikseen paljon erilaisia hankkeita, ja promootio toimi.”

Angel of Light keräsi palkintoja ja palkintoehdokkuuksia, ja levyä myytiin parin ensimmäisen vuoden aikana noin 25 000 kappaletta; Yhdysvalloissakin yli 10 000, mikä on uudelle musiikille hieno saavutus. ”Myyntimenestys antoi Rautavaaralle valtavan huomioarvon. Sen jälkeen oli helpompi saada maailman markkinoille viulukonsertto ja Angels and Visitations, jotka nekin ovat loistavaa musiikkia.”

kansainvälisten tähtien kanssa. Olemme aina keskittyneet kvaliteettiin, ja suomalaisuus ikään kuin salakuljetetaan maailmalle siinä ohessa.”

Epäkypsä cd Vaikka Ondine siirtyi kokonaan cd-kantaan heti toimintansa alkuvuosina, Kiilusella on kysymykseen laserin ja vinyylin paremmuudesta piintyneen hifistin vastaus: huippuluokan laitteilla vinyyli kuulostaa paremmalta. ”Hopeakiekko olisi pitänyt päästää markkinoille vasta sitten, kun formaattina olivat SACD:t ja muut korkearesoluutioalustat.

Kuuntelen itse jonkin verran myös fuusiojazzia ja progea, ja 1970- ja 1980-luvun taltiot kuulostavat originaaleilla lp-levyillä paljon paremmalta kuin cd-levylle siirrettyinä.”

Tulevaisuuden toivon Kiilunen näkee häämöttävän juuri korkearesoluutioisessa digitaalisessa äänessä. Hän harmittelee nykytilannetta, jossa tekniikan kehittyminen on johtanut siihen, että mp3-tiedostoja ostavat kuluttajat tyytyvät yhä vaatimattomampaan äänenlaatuun. ”Nähtäväksi jää, tuoko korkearesoluutioinen studiomaster-downloadaus kasvua myyntiin ja kuinka monen vuoden kuluttua se tapahtuu. Toistaiseksi sen osuus digitaalisesta kokonaismyynnistä on vaatimaton, ja

”Keskitymme kvaliteettiin, ja suomalaisuus salakuljetetaan siinä ohessa.”

Salakuljetettu suomalaisuus Tämän jälkeen oli luontevaa viedä maailmalle myös nuoremman polven säveltäjälahjakkuuksia, kuten Kaija Saariahoa ja Magnus Lindbergiä.

Vaikka suomalaisen musiikin tunnetuksi tekeminen on tärkeä osa Ondinen toimintaa, sitä ei Kiilusen mielestä pidä toitottaa liikaa. ”Suomalaisuus ei voi olla se kärki, jolla maailmalle mennään. Maailmalle mennään vain laadulla.”

Suomalaisuuden rinnalla Ondine onkin jo alusta asti vaalinut myös kansainvälistä puoltaan. Taidemusiikin rakastajalle musiikin tai taiteilijan alkuperämaa ei yleensä ole levyn hankintaperuste. ”Siksi aloimme jo alusta alkaen levyttää Vladimir Ashkenazyn ja monien muiden

streaming-palvelut ovat ilmestyneet hidastamaan kehitystä.”

Isokosken napakympit Kuten tulisieluisen levytuottajan kai kuuluukin, Reijo Kiilunen ei hevin suostu nostamaan Ondinen levyistä yhtä tai kahta erityiseksi huippusaavutukseksi. Upeita levyjä on tullut lähes kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyksi niin paljon. Mutta jos välttämättä pitäisi mainita yksi alkuajoilta ja toinen viime ajoilta, ne voisivat olla Einojuhani Rautavaaran Thomas-ooppera ja Soile Isokosken laulama Richard Straussin Vier letzte Lieder. ”Vaikka Thomas äänitettiin tiukalla aikataululla ja siinä on paljon puutteita, se oli hieno saavutus ja alku pitkälle yhteistyölle Rautavaaran kanssa. Isokosken vuonna 2002 >>>

”Maailmalle mennään vain laadulla.”

Thomas-oopperan levytys Joensuun Laulujuhlilla avasi Einojuhani Rautavaaralle tien kansainvälisesti arvostetuksi säveltäjäksi, jonka jokainen uutuus huomataan.

27

julkaistu Strauss-levy on yksi tuotantomme helmistä. Ranskalainen Classica-lehti teki viime vuonna kriitikkoryhmälle sokkotestin, jossa olivat mukana useimmat legendaariset Neljän viimeisen laulun levytykset Renée Flemingiä, Jessye Normania ja Kiri Te Kanawaa myöten, ja Soilen levy voitti testin.” ”Hieno on myös Soilen Sibelius-levy, jonka BBC:n Music Magazine valitsi vuoden levyksi vuonna 2007. Siinä kaikki palaset osuivat kohdalleen: Leif Segerstamin tapa tehdä Sibeliusta, Helsingin kaupunginorkesterin tapa soittaa ja Soilen laulu.”

ESEK ja Karita päärooleissa BBC Music Magazine Award, Gramophone Award, Midem Classical Award, Diapason d’or, Classic FM Gramophone Award, Grammy-ehdokkuus, kuukauden levy, vuoden levy... Tällaiset mainesanat koristavat vähintään joka kymmenettä Ondinen levyä.

Ondine on tuottanut pitkälti yli 500 levyä, joukossa 20 suomalaista oopperaa, joista valtaosa ensilevytyksiä.

Kiilunen myöntää, että uuden suomalaisen musiikin levytuotoilla ei ole maksettu Ondinen vuokria eikä palkkoja – hyvä jos yhtiö on päässyt omilleen. ESEKin ja LUSESin tuki on ollut välttämätön. ”Mutta on myös kiitettävä Karita Mattilaa”, Kiilunen jatkaa. ”Hänestä tuli 1980-luvun lopulla supertähti Suomessa. Hän tuli Ondinen talliin oivalliseen aikaan.”

Mattilan levyjä myytiin aina kolmeen platinaan ja kahteen kultalevyyn saakka, eniten Lasse Mårtensonin Lauluja merelle, jota meni kaupaksi noin 75 000 kappaletta. ”Ne ovat komeita lukuja – sellaisista voidaan nykyään enää vain unelmoida”, huokaa Kiilunen. ”Parhaina aikoina pystyimme Karitan ja vaikkapa Pekka Kuusiston ja Olli Mustosen levyjen myynnillä ylläpitämään vähemmän myyvää tuotantoamme.”

Ajat ovat muuttuneet, etenkin Suomessa.

Kiilunen kertoo, että Ondinen ulkomaanmyynti ei ole varsinaisesti laskenut lainkaan, mutta myynti kotimaassa on romahtanut. ”Mistä se sitten johtuu, se vaatisi oman mittavan artikkelinsa.”

Artisti maksaa?

Koska tulovirta digitaaliselta puolelta tulee vastedeskin todennäköisesti olemaan minimaalinen, Kiilunen arvioi, että Ondine ei kohta tee ainuttakaan levyä sataprosenttisesti omalla kustannuksellaan. On joko löydettävä sponsoreita tai sitten taiteilijat ja orkesterit osallistuvat tuotantokuluihin.

28

”Jo nyt on olemassa levymerkkejä, jotka ovat vain palveluntarjoajia, kuten Onyx ja Avie. Seuraava vaihe on se – kuten eräs amerikkalainen levymoguli hieman kieli poskessa ennusti – että taiteilijat maksavat levy-yhtiölle siitä, että saavat tehdä levyn.”

Korkearesoluutiota odotellessa voi vain toivoa, että äänilevy mediana pysyy hengissä.

Toistaiseksi sitä on kannatellut runsas ja korkeatasoinen kansainvälinen alan lehdistö, ja toistaiseksi taiteilijoille on ollut tärkeää, että heidän levystään on hyvä arvio mahdollisimman monessa lehdessä. Nyt äänilevylehtienkin levikit ovat laskussa.

Filmiyhtiöstä uuteen kotiin Ondinen omistussuhteet ovat vaihdelleet muutamaan kertaan sen jälkeen, kun yhtiölle 1990-luvun alussa haettiin osakeannilla vakaampaa rahoituspohjaa. Omistajien

pääintressit olivat kuitenkin muualla kuin levybisneksessä. Kun Capital Management -niminen yhtiö päätti tehdä Ondinen emoyhtiöstä ison kansainvälisen elokuva-alan yrityksen, Ondine tarvitsi uuden kodin. ”Meillä oli eri vaihtoehtoja. Olin tehnyt jakelupuolella yhteistyötä Naxoksen kanssa ja tunsin hyvin Ruotsin Naxoksen johtajan.

Siksi esitin omistajille, että paras ostajaehdokas on Naxos, joka ilokseni oli kiinnostunut asiasta. Isoista levy-yhtiöistä ei koskaan tiedä, kuinka monta vuotta ne ovat valmiita satsaamaan taidemusiikkiin – kuten Finlandia Recordista näimme, kun se ajautui Warnerille.”

Ondinen ratkaisu on osoittautunut hyväksi, sillä yhtiö on pysynyt omana yksikkönään isomman yhtiön sisällä ja säilyttänyt sekä tuotantomääränsä että omaleimaisen profiilinsa. Levyjä ostavan yleisön näkökulmasta mikään ei ole muuttunut.

Saamme suuria maailmantähtiä järkevillä sopimuksilla.

Soile Isokosken Strauss-levy voitti ranskalaisen Classica-lehden sokkotestin parhaasta Vier letzte Liederin levytyksestä.

Suomalaisuus vaarassa On kuitenkin yksi asia, joka Kiilusta huolettaa: suomalaisen musiikin tulevaisuus Ondinessa. ”Koska olemme usein tehneet suomalaista musiikkia tappiolla hyvien aikojen myyntihittien turvin, emme tulevaisuudessa enää pysty samalla tavalla ylläpitämään kotimaisen musiikin tuotantoa, elleivät tuet kasva.

Ondine on integroitunut niin hyvin kansainväliseen musiikkielämään, että laajan jakeluketjun turvin se saa julkaisuilleen ja samalla suomalaiselle musiikille hyvää näkyvyyttä.

Tukien varmistaminen olisi tärkeä kulttuuripoliittinen linjaus.”

Kiilunen panee toivonsa siihen, että vastaisuudessakin löytyisi taho, jonka mielestä on tärkeää, että suomalaista musiikkia levytetään.

Tähän asti sellaisia tahoja ovat olleet ESEK ja LUSES – olisiko nyt MES sellainen? ”Nyt kun isot levy-yhtiöt vähentävät taidemusiikkituotantoaan, meitä lähestyvät sellaiset nimet kuin Dmitri Hvorostovsky ja Christian Tetzlaff, joiden yhteistyötarjoukseen on pakko vastata myöntävästi. Saamme suuria maailmantähtiä järkevillä sopimuksilla. Ondinen yhä kansainvälistyessä on kuitenkin olemassa vaara, että suomalainen musiikki jää jalkoihin. Toivon ettei niin käy, koska suomalaisen musiikin tuotanto on aina ollut kulmakivemme.”•

viidakko

pykälä

Kysymyksiä voi lähettää osoitteella lakipalsta@gramex.fi

Lukijoiden tekijänoikeusaiheisiin kysymyksiin vastaa tässä lehdessä Gramexin lakimies juhani ala-hannula.

Tämän palstan tarkoituksena on selventää maallikoille tekijänoikeuslakia esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksien osalta. Palstan tarkoitus ei ole antaa oikeudellisia neuvoja.

Kun bändi julkaisee covereita

1

Luvat covereiden äänittämiseen Kokosimme kaveriporukalla coverbändin ja olemme harjoitelleet muun muassa Social Distortionin, Street Dogsin ja Roky Ericksonin biisejä. Suunnittelemme promon tekemistä ja haluaisimme lähettää siitä kopioita radioasemille ja levy-yhtiöihin.

Tarvitsemmeko luvan promon tekemiseen niiltä artisteilta, joiden biisejä nauhoitamme promonauhalle?

Ette tarvitse promon äänittämiseen lupaa kyseisiltä artisteilta, mutta musiikin tekijöiltä tarvitsette. Esittävällä taiteilijalla on oikeuksia ainoastaan oman esityksensä tai äänitteelle tallennetun esityksen käyttöön, ellei sitten äänitteellä ole hänen itsensä säveltämiä, sanoittamia, sovittamia tai kustantamia kappaleita.

Esittävinä taiteilijoina promolla olette te bändinä. Samoin olette ilmeisesti myös äänitteen tuottajina, olettaen että itse maksatte promon tekemisen. Voitte liittyä Gramexin asiakkaiksi, jolloin saatte esityskorvauksia, mikäli promoanne soitetaan niissä radioissa, joihin sen lähetätte.

Koska soitatte promollanne toisten säveltämiä, sanoittamia tai sovittamia biisejä, tarvitsette luvan

Teostosta, joka edustaa noita oikeudenhaltijatahoja. Jos kyseessä on olemassa olevan biisin sovittaminen, tarvitsette lisäksi alkuperäiseltä tekijältä luvan omalle sovituksellenne.

Lisätietoja näistä kannattaa kysyä Teostosta.

normaalisti Gramexiin, ja jos äänitettä soitetaan radiossa tai muissa yhteyksissä, joista Gramex-korvauksia kerätään, korvaukset tulevat Gramexin kautta teille. Lisätietoja ääniteilmoituksesta löydätte Gramexin nettisivuilta.

’’Äänite saa tekijänoikeussuojaa tallennusalustasta riippumatta.’’

2

3

Olemme miettineet vaihtoehtona cd-levylle promon julkaisemista ainoastaan äänitiedostona netissä. Vaikuttaako tämä jotenkin Gramex-korvauksiin?

Lähettäisimme tätä tiedostoa myös radioille soitettavaksi.

Bändillämme on jo omat kotisivut tehtynä ja haluaisimme laittaa sinne kävijöiden kuunneltavaksi biisejä valmistuvalta promoltamme. Pitääkö tästä maksaa Gramexille korvauksia?

Nettijulkaisu ja Gramex-korvaukset

Äänitteen julkaiseminen ainoastaan internetissä ei vaikuta oikeastaan mitenkään Gramex-korvauksiin; äänite saa suojaa riippumatta siitä, millaiselle tallennusalustalle se on tallennettu. Ääniteilmoitus tehdään

Oman bändin musiikki kotisivuilla

Ei tarvitse. Kysykää luvat suoraan äänitteillä esiintyviltä muusikoilta ja äänitteiden tuottajilta. Muistakaa myös Teosto. Gramex lisensoi ainoastaan streaming-ääninäytteitä tietyin rajoituksin.

•

29

Messissä mukana Musiikin edistämissäätiö MES tukee musiikkia

Vanhan musiikin jäljillä Helsingin Barokkiorkesteri sai MES-tukea Vanhan musiikin sarjaan. Mikä se on, orkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen? ”Se on konserttisarja, joka alkoi syksyllä 2011, kun Helsingin Musiikkitalo avattiin. Tämä on koko maassa ensimmäinen säännöllinen vanhan musiikin sarja. Pyrimme esittelemään alan kotimaisen kentän terävintä kärkeä sekä merkittäviä ja ajankohtaisia kansainvälisiä vieraita.”

Vanhalle musiikille ei ole kapeaa rajausta. ”Sarja keskittyy renessanssi- ja barokkimusiikkiin 1500–1700luvuilta. Sinfoniaorkesterit soittavat lähinnä 1800- ja 1900-lukujen musiikkia”, Häkkinen sanoo.

Esityksiä on kerran kuussa. Hebo tuottaa sarjan, mutta ei itse esiinny joka konsertissa. ”Merkittävä osa on vierailuja, viime kaudella esimerkiksi Mosaïques-kvartetti Itävallasta ja lauluyhtye La Colombina Espanjasta.”

Sarja on tuonut 1997 perustetulle Hebolle kuitenkin kotisalin ja säännöllisen esiintymispaikan. Orkesteri esiintyy paljon ulkomailla ja käyttää monia vierailevia kapellimestareita.

Kulttuurivaihto on orkesterille tärkeää, Häkkinen painottaa.

Musiikkitalolla ei ole omaa tuotantoa, ja siksi muiden järjestämät konsertit ovat talolle tärkeitä. ”Olemme luoneet yhtä kulmaa Musiikkitalon ohjelmistoon.”

Helsingin Barokkiorkesteri kierteli kesällä Saksassa ja Unkarissa.

Kuva: Heikki Tuuli

30

Häkkinen uskoo hinnan ja laadun suhteen olevan Vanhan musiikin sarjassa kohdallaan. Vierailijat on saatu Suomeen pitkälti lipputulojen varassa, joista suuri osa kuluu Musiikkitalon vuokraan, ”siksi pienetkin tuet ovat erittäin arvokkaita.”

Kustannuksia laskee se, että sarjan konsertit kuullaan yleensä myös kansainvälisillä kiertueilla. ”Jos saataisiin kehitettyä yhteistyötä Musiikkitalon ja muiden toimijoiden kanssa,

voitaisiin kuulla enemmän ulkomaisia esiintyjiä ja orkestereita.”

Helsingin Barokkiorkesterin kalenteriin mahtuu jatkuvasti ulkomaisiakin esiintymisiä. Kesällä kierrettiin Saksaa ja Unkaria, keväällä soitettiin Norjassa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa ja Portugalissa. Tuorein hyvä uutinen on Saksasta saatu merkittävä Echo Klassik -levypalkinto Franz Xaver Dussekin sinfonioiden levytyksestä.

Heikki Jokinen

•

Aapo Häkkinen perusti Musiikkitaloon vanhan musiikin sarjan.

Kuva: ville paul paasimaa

Kuva: saara vuorjoki

Musiikin edistämissäätiö MES:n toiminta on käynnistynyt työn merkeissä. ”Se mikä hämmästytti on kasvanut hakemusten määrä”, sanoo pääsihteeri Leena Hirvonen.

Moni haki aiemmin tukea samoihin hankkeisiin sekä LUSESista että ESEKistä, joten yhteen säätiöön siirryttäessä hakemusmäärän oletettiin

Tieto MESistä on levinnyt ilman aktiivista markkinointia, toteaa pääsihteeri Leena Hirvonen.

pysyvän suunnilleen ennallaan. Toisin kävi. Ensimmäisen puolen vuoden aikana hakemuksia tuli lähes 1 750, noin 60 prosenttia koko viime vuoden määrästä. ”Sana on levinnyt hyvin, uusia hakijoita on todella paljon. Meidän ei ole tarvinnut satsata isoja rahoja markkinointiin. Ehkä säätiö-sanakin nimessämme voi herättää mielikuvan, että rahaa on paljon.”

Isoin kasvu hakemuksissa kohdistuu luovaan ja esittävään työskentelytukeen. ”Se on ehkä helpoin hakukohde, ei vaadi budjettia.” Elävän musiikin tuen hakemusmäärä on myös kasvanut.

Musiikkivideoidenkin tukea voi nyt hakea verkossa, ja hakemusten määrä lisääntyi. Se oli viimeinen hakukohde, jossa sähköinen haku toteutettiin.

MES:n toiminnan sisältö ja toimintatavat ovat pitkälti samoja kuin sitä edeltäneiden ESEKin ja LUSESin, Hirvonen sanoo. Tukimuotoja on kuusi pääaluetta, joista yksi kattaa kolme alaa: julkaisun, koulutuksen ja tutkimuksen.

Eniten haetaan tukea äänitteisiin, elävään musiikin hankkeisiin ja työskentelyyn.

Heikki Jokinen

•

Päätöksiä

Hakijat ovat löytäneet MES:n Musiikin edistämissäätiön (MES) päätöksiä 1.5.–30.6.2013 Äänitetuotantotuki 117 800 euroa, saajia 93 AV-tuotantotuki 89 650 euroa, saajia 68 Elävän musiikin tuki 136 235 euroa, saajia 93 Kuoromatkat 75 000 euroa, saajia 35 Julkaisutuki 16 100 euroa, saajia 20 Koulutustuki 23 000 euroa, saajia 11 Markkinointi- ja vientituki 18 450 euroa, saajia 12 Työskentelytuki 133 650 euroa, saajia 81 Tutkimustuki 500 euroa, saajia yksi Saajia yhteensä 414, 610 385 euroa Tiedot hakuajoista ja ohjeet: www. musiikinedistamissaatio.fi

31

Rumba 30 vuotta!

Gramex tarjoaa sinulle lahjaksi Rumban.

NO 8/2013 | 23.8.2013 - 20.9.2013 | 6,90€

”Kaikenlaiselle musiikille on oma kaistansa. Täytyy vain pitää huolta siitä, että ne kaistat ohjautuvat oikeille ihmisille.”

– Action Bronson

3 - 23.8.2013 | 6,90€ NO 6-7/2013 | 28.6.201

täysin turhaa. Jos ”Kaikki markkinointi on

KE THOM YOR ällikkö otti vapaata Radiohead-pä päivätyöstään

Ä KUUDESkinSILM uusi tuleminen Mustahuulipun

BATH BLACK SAB sietää heavyn

” – Aki Roukala, Kioski levy ei myy, syy on levyssä.

Records

Amerikan meininki

wuonu Karri Koira, Ikenna Ikeg en ja Janna tuovat r&b:n suom musiikkikentälle

Jotkut eivät voi dinosaurusta

Nine Inch Nails

Angstirockin messias ja hänen suuri suunsa KOTITEOLLISUUS

Kuinka käy Hynyseltä ryyppäyshommat?

SUOMIJAZZIN UUSI SUKUPOLVI

Jazz-klubilla saa nyt myös tanssia!

TARJA TURUNEN

Heavysopraanon maailmassa paistaa aurinko

Lahjan arvo

6,90€

Lahjalehtitarjous on voimassa 31.10.2013 saakka.

Mene osoitteeseen www.rumba.fi/etu Saat lahjaksi Rumban kotiinkannettuna.

32

www.rumba.fi