EVELYN HUGON SEITSEMÄN AVIOMIESTÄ
GUMMERUS KOLME MILJOONAA MYYTYÄ KIRJAA YLI KAKSI VUOTTA NEW YORK TIMESIN
BESTSELLERLISTALLA
Taylor Jenkins Reidilta aiemmin suomennettu:
Daisy Jones & The Six Juhlat Malibussa
TAYLOR JEN KINS REID
EVELYN HUGON
SEITSEMÄN AVIOMIESTÄ
SUOMENTANUT INKA PARPOLA
GUMMERUS
Englanninkielinen alkuteos: The Seven Husbands of Evelyn Hugo
THE SEVEN HUSBANDS OF EVELYN HUGO
© 2017 by Rabbit Reid, Inc.
Kustantaja:
Gummerus Kustannus Oy
Helsinki
Painopaikka:
ScandBook UAB
Liettua, 2023
ISBN 978-951-24-3334-6
FSC Finnish C021394 New MIX Paper Landscape BlackOnWhite
Lilahille
Murskaa patriarkaatti, muruseni
Evelyn Hugo huutokauppaa iltapukujaan
Filmilegenda ja 60-luvun it-tyttö Evelyn Hugo on ilmoittanut myyvänsä 12 ikimuistoisinta iltapukuaan huutokauppakamari Christie’sin kautta. Huutokaupan tuotto lahjoitetaan rintasyöpätutkimukseen.
79-vuotias Hugo on jo kauan ollut glamourin ja eleganssin symboli. Hänet tunnetaan sensuellista ja pidättyvästä maustaan, ja monista hänen ikonisimmista tyylivalinnoistaan on tullut muoti- ja Hollywood-arkistojen kulmakiviä.
Ne, jotka toivovat pääsevänsä omistamaan pienen palasen
Evelyn Hugon historiaa, lumoutunevat iltapukujen itsensä lisäksi myös siitä, miten ja missä niitä on käytetty. Huutokauppaan sisältyy smaragdinvihreä Miranda La Condan iltapuku, jota Hugo käytti vuoden 1959 Oscar-gaalassa, violetti soufflé- ja organzasilkistä valmistettu syvään uurrettu leninki, joka yllään hän saapui Anna Kareninan ensiiltaan vuonna 1962, sekä Michael Maddaxin suunnittelema, laivastonsinisestä silkistä valmistettu luomus, joka päällään hän vuonna 1982 vastaanotti Oscarin roolisuorituksestaan elokuvassa Yhteen hiileen.
Hugo on selviytynyt lukuisista Hollywood-skandaaleista, joista vähäisimpänä ei voi pitää hänen seitsemää avioliittoaan, joiden joukossa on vuosikymmenten mittainen suhde elokuvatuottaja Harry Cameroniin. Näiden kahden Hollywoodin sisäpiiriläisen yhteinen tytär Connor Cameron menehtyi viime
7
NEW YORK TRIBUNE
PRIYA
2.3.2017
AMRIT
vuonna rintasyöpään pian 41. syntymäpäivänsä jälkeen, mikä lienee vaikuttanut iltapukuhuutokaupan tuoton kohdentamiseen.
Vuonna 1938 syntynyt kuubalaisten maahanmuuttajien tytär Evelyn Hugo, alkuperäiseltä nimeltään Evelyn Elena Herrera, varttui New York Cityn Hell’s Kitchenissä. Vuoteen 1955 mennessä hän oli raivannut tiensä Hollywoodiin, värjäyttänyt hiuksensa vaaleiksi ja vaihtanut nimensä Evelyn Hugoksi. Hän eteni miltei yhdessä yössä Hollywoodin eliittiin ja pysytteli parrasvaloissa yli kolme vuosikymmentä aina 80-luvun lopulle saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle ja avioitui rahoitusjohtaja Robert Jamisonin, kolminkertaisen Oscarvoittajan Celia St. Jamesin isoveljen kanssa. Seitsemännestä avioliitostaan leskeksi jäänyt Hugo asuu nykyään Manhattanilla.
Yliluonnollisen kaunis Evelyn Hugo, tuo glamourin ja rohkean seksuaalisuuden perikuva, on vuosikymmenet ollut filmifriikkien ihastuksen kohde ympäri maailmaa. Huutokaupan uskotaan tuottavan yli kaksi miljoonaa dollaria.
8
”Voisitko tulla toimistooni?”
Vilkuilen ympärilläni olevia työpöytiä ja katson sitten jälleen Frankieta yrittäen päätellä, kenelle hän puhuu. Osoitan itseäni: ”Minuako tarkoitat?”
Frankie ei ole tunnettu kärsivällisyydestään. ”Kyllä, Monique. Tarkoitin sinua. Siksi sanoin: ’Monique, voisitko tulla toimistooni?’”
”Sori, kuulin vain viimeisen osion.”
Frankie kääntyy. Nappaan muistivihkoni ja seuraan häntä.
Frankie on tyrmäävä ilmestys. En oikein tiedä, voiko häntä nimittää perinteisellä tavalla puoleensavetäväksi – hänen piirteensä ovat ankarat, silmät hyvin kaukana toisistaan – mutta hänet nähdessään on pakko pysähtyä vetämään henkeä. Frankie on hoikka ja 183-senttinen, hänellä on lyhyeksi kynitty afro ja hän on mieltynyt kirkkaisiin väreihin sekä suuriin koruihin. Kun hän astuu huoneeseen, kaikki huomaavat hänet.
Hän on osasyy siihen, miksi otin tämän työn vastaan. Olen arvostanut häntä toimittajakoulusta alkaen. Niihin aikoihin luin hänen kirjoittamiaan juttujaan tästä samaisesta lehdestä, jota hän nykyään johtaa ja jonka leivissä minä työskentelen. Ja jos rehellisiä ollaan, minusta on äärimmäisen inspiroivaa, että puikoissa on musta nainen. Minulla itselläni on musta
9 1
isä ja valkoinen äiti, ja Frankien esimerkki saa minut vakuuttuneemmaksi siitä, että jonakin päivänä myös minä voin olla johtotehtävissä.
”Paina puuta”, Frankie sanoo, istuutuu ja osoittaa oranssia tuolia pleksilasipöytäänsä vastapäätä.
Istuudun ja ristin tyynesti sääreni. Annan Frankien aloittaa.
”No niin. Odottamaton juonenkäänne”, Frankie toteaa ja katsoo tietokonettaan. ”Evelyn Hugon väki ehdottaa jutun tekoa. Haastattelu yksinoikeudella.”
Minun tekee vaistomaisesti mieli tokaista: No johan on helvetti, mutta myös: Miksi sinä tämän minulle kerrot? ”Jostain tietystä aiheestako?” kysyn.
”Veikkaisin, että tällä on tekemistä sen mekkohuutokaupan kanssa”, Frankie sanoo. ”Käsittääkseni Evelynille on hyvin tärkeää, että hän saa kerättyä mahdollisimman paljon varoja Yhdysvaltain rintasyöpäsäätiölle.”
”Eivätkö he kerro, mitä haastattelu koskee?”
Frankie pudistaa päätään. ”Vain sen, että Evelynillä on jotakin sanottavaa.”
Evelyn Hugo on yksi kaikkien aikojen suurimmista filmitähdistä. Yleensä hänellä ei tarvitse edes olla mitään sanottavaa, ja silti ihmiset kuuntelevat.
”Siitähän saisi ison kansikuvajutun, vai mitä? Meinaan, että hänhän on elävä legenda. Eikö hän ollut kahdeksan kertaa naimisissa tai jotain?”
”Seitsemän”, Frankie sanoo. ”Ja kyllä. Tässä on valtavasti potentiaalia. Siksi meidän pitääkin nyt puhua vakavasti.”
”Mitä tarkoitat?”
Frankie vetää syvään henkeä. Hänen ilmeensä saa minut epäilemään, että hän on aikeissa potkaista minut pihalle. Sitten hän kuitenkin sanoo: ”Evelyn pyysi nimenomaan sinua.”
10
”Minua?” Tämä on jo toinen kerta viiden minuutin sisällä, kun järkytyn tajutessani, että joku haluaa puhua kanssani. Minun on tehtävä jotain itsetunnolleni. Riittäköön kun sanon, että sitä on viime aikoina murjottu. Ei se tosin koskaan ole kovin kummoinen ollutkaan.
”Jos rehellisiä ollaan, minä olin yhtä äimänä”, Frankie toteaa.
Suoraan sanottuna olen kyllä hivenen loukkaantunut. Ymmärrän toki, miksi hän sanoo niin. Olen työskennellyt Vivantissa hiukan alle vuoden ja kirjoittanut lähinnä puffeja.
Sitä ennen tein hommia Discourse-nimiselle tapahtuma- ja kulttuurisivustolle, joka nimittää itseään uutislehdeksi mutta on käytännössä iskevillä otsikoilla varustettu blogi. Kirjoittelin lähinnä Nykyelämää-osastolle kolumneja ja juttuja trendaavista aiheista.
Vuosien freelance-työskentelyn jälkeen Discourse tuntui pelastusrenkaalta. Mutta kun Vivant tarjosi minulle duunia, en mahtanut itselleni mitään. Tartuin oitis tilaisuuteen liittyä instituutioon, työskennellä legendojen rinnalla.
Ensimmäisenä työpäivänäni kävelin käytävillä, joiden seinät oli koristeltu ikonisilla, kulttuuria muuttaneilla kansikuvilla – niiden joukossa naisasia-aktivisti Debbie Palmer poseeraa vuonna 1984 alasti pilvenpiirtäjän huipulla katse kohti Manhattania ja taiteilija Robert Turner maalaa kangasta vuonna 1991 otsikon julistaessa, että hänellä oli AIDS. Olen aina halunnut nähdä nimeni tämän lehden kiiltävillä sivuilla.
Mutta ikävä kyllä tänä aikana ilmestyneiden kahdentoista numeron aikana minä olen vain esittänyt vanhan kaartin
kysymyksiä vanhan rahan edustajille sillä välin, kun kollegani Discoursessa muuttavat maailmaa kirjoituksilla, jotka ponnahtavat oitis viraaleiksi. Eli simppelisti sanottuna en ole erityisen vaikuttunut saavutuksistani.
11
”Kuule, kyse ei ole siitä, että me emme rakastaisi sinua, koska mehän rakastamme”, Frankie sanoo. ”Uskomme, että teet vielä suuria Vivantissa, mutta olin ajatellut antaa tämän tehtävän vähän kokeneemmalle toimittajalle. Jollekulle huippupelaajalle. Ja haluan olla täysin vilpitön sanoessani, että me emme ehdottaneet sinua Evelynin tiimille. Annoimme heille viisi isoa nimeä, ja he vastasivat tällä lailla.”
Frankie kääntää tietokoneensa näytön kohti minua ja näyttää minulle meilin, jonka on lähettänyt Thomas Welch, oletettavasti Evelyn Hugon tiedottaja.
Lähettäjä: Thomas Welch
Vastaanottaja: Troupe, Frankie
Kopio: Stamey, Jason; Powers, Ryan
Katson Frankieta häkeltyneenä. Ja pakko myöntää, että hiukan myös häikäistyneenä, koska Evelyn Hugo haluaa juuri minut.
”Tunnetko sinä Evelyn Hugon? Siitäkö tässä on kyse?”
Frankie kääntää tietokoneensa takaisin kohti itseään.
”En”, sanon. Kysymys hämmentää minua. ”Olen nähnyt pari hänen elokuvaansa, mutta hän ei ole ihan minun ikäpolveni juttu.”
”Eikä sinulla ole mitään henkilökohtaista yhteyttä häneen?”
Pudistan päätäni. ”Ei missään tapauksessa.”
”Etkös sinä ole Los Angelesista?”
”Joo, mutta en keksi mitään yhteyttä, paitsi ehkä isäni kautta. Hän oli elokuvayhtiöissä still-kuvaajana, joten hän on saattanut olla mukana jonkin Evelyn Hugon elokuvan kuvauksissa. Voin kysyä äidiltä.”
12
Monique Grant, tai Evelyn kieltäytyy.
”Mahtavaa. Kiitos.” Frankie katsoo minua odottavaisena.
”Haluatko, että kysyn nyt heti?”
”Voisitko mitenkään?”
Kaivan puhelimen taskustani ja viestitän äidille: Tekikö isä koskaan töitä jossakin Evelyn Hugon elokuvassa?
Näen kolme pistettä, ja kun nostan katseeni, huomaan, että Frankie yrittää kurkkia puhelintani. Hän tajuaa tunkeilunsa ja nojautuu taaksepäin.
Puhelimeni kilahtaa.
Äiti viestittää: Ehkä. Niitä oli niin paljon, että on vaikea pysyä kärryillä. Miten niin?
Pitkä tarina, vastaan, mutta yritän selvittää, voisiko minulla olla jokin yhteys Evelyn Hugoon. Onko isä voinut tuntea hänet?
Äiti vastaa: Hah! Ei. Isäsi ei koskaan hengaillut kuvauksissa julkkisten kanssa. Ei vaikka kuinka yritin saada hänet hankkimaan meille kuuluisia ystäviä.
Naurahdan. ”Huonolta näyttää. Ei yhteyksiä Evelyn Hugoon.”
Frankie nyökkää. ”Okei, no, toinen teoria on, että Evelynin väki valitsi kokemattoman toimittajan, jotta he pystyvät hallitsemaan hänen kauttaan koko narratiivia.”
Puhelimeni värisee jälleen. Tuli tuosta mieleen, että haluaisin lähettää sinulle laatikollisen isäsi vanhoja töitä. Upeita juttuja. Minusta on ihana pitää niitä täällä, mutta uskon, että sinä pitäisit niistä vielä enemmän. Lähetän ne tällä viikolla.
”Uskot siis, että he saalistavat heikkoja”, sanon Frankielle.
Frankie hymyilee pehmeästi. ”Tavallaan.”
”Eli Evelynin väki silmäilee apinalaatikkoa, löytää nimeni vähemmän tärkeiden kirjoittajien joukosta ja kuvittelee siksi voivansa pomotella minua mielensä mukaan. Siitäkö tässä on kyse?”
”Sitähän minä vähän pelkään.”
13
”Ja sinä kerrot tämän minulle, koska…”
Frankie miettii sanojaan. ”Koska en usko, että sinua voi pomotella. Uskon, että he aliarvioivat sinut. Ja minä haluan tämän jutun. Haluan, että se päätyy lööppeihin.”
”Mitä sinä tarkalleen ottaen ajat takaa?” kysyn ja vaihdan asentoa tuolissani.
Frankie ristii kädet eteensä ja lepuuttaa niitä pöydällä. Sitten hän nojautuu minua kohti. ”Kysyn sinulta, onko sinulla pokkaa ryhtyä lähitaisteluun Evelyn Hugon kanssa?”
Kaikista niistä asioista, joita olisin voinut uskoa jonkun pyytävän minulta tänään, tämä olisi todennäköisesti ollut jossakin sijalla yhdeksänmiljoonaa. Onko minulla pokkaa ryhtyä lähitaisteluun Evelyn Hugon kanssa? Ei aavistustakaan.
”Joo”, sanon lopulta.
”Siinäkö kaikki? Pelkkä joo?”
Haluan tämän tilaisuuden. Haluan kirjoittaa tämän jutun. Olen kyllästynyt olemaan alimpana nokkimisjärjestyksessä. Ja minä tarvitsen voittoa, jumalauta. ”Vittu joo?”
Frankie nyökkää mietteliäänä. ”Parempi, mutten ole edelleenkään vakuuttunut.”
Olen kolmekymmentäviisivuotias. Olen kirjoittanut yli vuosikymmenen. Haluan jonain päivänä kustannussopimuksen. Haluan valita omat aiheeni. Haluan olla se toimittaja, jonka jokainen päätoimittaja haluaa paikalle, kun joku Evelyn Hugon kaltainen soittaa. Eikä kykyjäni hyödynnetä täällä Vivantissa. Jos aion päästä sinne, minne haluan, jonkin on muututtava. Jonkun on poistuttava tieltäni. Ja sen on tapahduttava nopeasti, koska tämä hemmetin ura on ainoa, mitä minulla enää on jäljellä. Jos haluan asioiden muuttuvan, minun on muutettava se, miten hoidan asioita. Ja todennäköisesti dramaattisella tavalla.
14
”Evelyn haluaa minut”, sanon. ”Sinä haluat Evelynin. Ei kai minun tässä tarvitse sinua vakuuttaa. Eikö se ole pikemminkin päinvastoin?”
Frankie on aivan hiljaa ja tuijottaa minua torniksi nostettujen sormiensa yli. Tähtäsin vaikuttavaan esitykseen. Saatoin ampua hiukan yli.
Minusta tuntuu samalta kuin silloin, kun kokeilin painonnostoa ja aloitin 20 kilon painoilla. Jos tempaisee liian paljon liian pian, huomaa nopeasti olevansa ihan pihalla.
Minun on käytettävä kaikki tahdonvoimani, jotten peru sanojani ja ryhdy pyytelemään ylenpalttisesti anteeksi. Äitini kasvatti minut kohteliaaksi ja kainoksi. Olen pitkään toiminut sillä periaatteella, että huomaavaisuus on nöyryyttä. Sellainen ystävällisyys ei kuitenkaan ole vienyt minua järin pitkälle. Maailma kunnioittaa ihmisiä, jotka kuvittelevat, että heidän pitäisi johtaa sitä. En ole koskaan käsittänyt sellaista ajattelutapaa, mutta olen kyllästynyt taistelemaan sitä vastaan. Olen täällä tullakseni jonain päivänä Frankieksi, ehkä jopa isommaksi kuin Frankie. Tehdäkseni vaikuttavaa, tärkeää työtä, josta voin olla ylpeä. Jättääkseni itsestäni jäljen. En ole vielä lähelläkään sitä.
Hiljaisuus kestää niin pitkään, että pelkään murtuvani. Jännitys kiristyy jokaisen sekunnin myötä. Mutta Frankie murtuu ensimmäisenä.
”Okei”, hän sanoo ja ojentaa kätensä noustessaan seisomaan.
Järkytys ja korventava ylpeys kuohuvat lävitseni, kun ojennan omani. Pidän huolta, että kädenpuristukseni on luja; Frankien kättely kun tuo mieleen lähinnä ruuvipihdit.
”Hoida homma kunnialla, Monique. Meidän ja itsesi tähden.”
”Sen teen.”
Irrotamme otteemme, ja lähden kohti ovea. ”Hän on ehkä lukenut Discourseen kirjoittamasi jutun lääkäriavusteisesta
15
itsemurhasta”, Frankie sanoo juuri, kun olen poistumassa huoneesta.
”Mitä?”
”Se on vaikuttava artikkeli. Ehkä hän haluaa sinut sen takia. Sen takia mekin löysimme sinut. Se on upea juttu. Ei pelkästään sen saamien osumien takia vaan sinun takiasi. Koska se on kaunis työ.”
Se oli yksi ensimmäisistä aidosti merkityksellisistä jutuista, jotka kirjoitin omasta aloitteestani. Ehdotin aihetta sivustolle sen jälkeen, kun minulta oli tilattu artikkeli salaatinversojen suosion kasvusta Brooklynin ravintolaskenessä. Olin mennyt Park Slopeen haastattelemaan paikallista maanviljelijää, mutta kun tunnustin hänelle, etten ymmärtänyt sinapinversojen viehätystä, hän sanoi, että kuulostin aivan hänen siskoltaan. Tämä oli ollut vannoutunut lihansyöjä, kunnes oli edellisenä vuonna sairastunut aivosyöpään ja vaihtanut sen myötä vegaaniseen ruokavalioon.
Puhuessamme enemmän hän kertoi minulle lääkäriavusteisen itsemurhan tukiryhmästä, johon hän oli siskonsa kanssa liittynyt. Ryhmä oli tarkoitettu niille, joiden elämä läheni loppuaan, sekä heidän läheisilleen. Lukemattomat ryhmäläiset taistelivat oikeudestaan kuolla arvokkaasti. Terveellinen ruokavalio ei pelastaisi viljelijän siskon henkeä, eikä kumpikaan halunnut hänen joutuvan kärsimään yhtään pitempään kuin oli tarpeen.
Tiesin silloin, hyvin syvästi, että halusin antaa tuon tukiryhmän ihmisille äänen.
Palasin Discoursen toimistolle ja ehdotin tarinaa. Kuvittelin, että ehdotukseni tyrmättäisiin, ottaen huomioon jutturepertuaarini, joka koostui hipsteritrendeistä ja julkkisanalyyseista. Yllätyksekseni ehdotukselleni näytettiinkin vihreää valoa.
16
Työstin artikkelia uupumatta. Osallistuin kirkkojen kellareissa pidettyihin kokouksiin, haastattelin liikkeen jäseniä, kirjoitin ja korjasin, kunnes uskoin vakaasti, että juttu kuvasi kärsivien ihmisten kuolinapua monelta kantilta ja sen mutkikkuutta niin armon kuin moraalinkin kannalta.
Kaikista kirjoittamistani artikkeleista olen ylpein juuri siitä. Olen useammin kuin kerran lähtenyt Vivantista päivän päätteeksi kotiin ja lukenut jutun uudestaan muistuttaakseni itselleni, mihin kykenen. Muistuttaakseni itseäni siitä tyydytyksestä, jota saan totuuden kertomisesta, niin vaikeaa kuin sen nieleminen saattaakin olla.
”Kiitos”, sanon nyt Frankielle.
”Sanon vain, että olet lahjakas. Evelyn saattaa haluta sinut juuri siksi.”
”Todennäköisesti ei kuitenkaan.”
”Ei”, hän sanoo. ”Todennäköisesti ei. Mutta kirjoita tämä juttu hyvin, valitsipa hän sinut mistä syystä hyvänsä, ja ensi kerralla sinut valitaan juuri siksi.”
17
HOLLYWOOD-IKONI
EVELYN HUGOLLA OLI SEITSEMÄN
RAKKAUTENSA?
Hollywoodin kultakauden legendaarinen tähtinäyttelijä
Evelyn Hugo on aina ollut tarkka yksityisyydestään.
Miksi hän päättää nyt paljastaa totuuden glamourin värittämästä elämästään tuntemattomalle aikakauslehtitoimittajalle Monique Grantille?
Evelynin tie tähteyteen oli täynnä elokuvamaailman skandaaleja ja vuosikymmeniä varjeltuja salaisuuksia, jollaisia maailma ei ole osannut edes kuvitella. Haastattelusta alkaa kahden naisen matka kohti totuutta ja sen hintaa.
”LUMOAVA”
– Us Weekly
isbn 978-951-24-3334-6 • 84 2 • www.gummerus.fi
MUTTA
AVIOMIESTÄ,
KUKA OLI HÄNEN SUURIN