Rakennustekniikka 2/2013

RAKENNUSTEKNIIKKA 2/2013

AALTO-yliopisto

Kuuden korkeakoulun muo­ dostama kokonaisuus, jossa tavoitteet ovat korkealla s.11

suuri opintokysely

Faktaa opinnoista, yliopistoista ja työnteosta opiskelun rinnalla. s.16

Työmarkkinatutkimus RILin työmarkkinatutkimuksen tuloksia, palkat nousivat ja työllisyys hyvällä tasolla s.22

2 13

RAKENNUSFYSIIKKA 2013

Uusimmat tutkimustulokset ja hyvät käytännön ratkaisut 22.–24.10.2013 Tampere-talo

www.ril./rakennusfysiikka2013

Rakennustekniikan laitos

Rakfys RT.indd 1

6/11/2013 10:24:53 AM

Päätoim ittaja H e le n a Soi m a ka ll i o • h e l e n a . s oi makal l io@ril .fi

Brussels, we have a problem!

F

aktat rakennetun ympäristön yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ovat tuttuja kaikille: Suomalainen viettää elämästään yli 90 prosenttia sisätiloissa ja sitoo asumiseen pääosan varallisuudestaan. Rakennuksissa, väylissä ja yhdyskuntateknisissä järjestelmissä ja verkostoissa on kiinni yli 70 prosenttia kansallisvarallisuudesta ja rakennettu ympäristö vastaa liki puolesta Suomen energiankulutuksesta.

Näin suuri valta kansalaisten elämään ja kansalliseen kilpailukykyyn vaikuttavista asioista tuo mukanaan vastuun. Luonnollisin tapa kantaa vastuuta on aktiivisesti tarjota yhteiskunnan käyttöön asiantuntijatietoa ja -taitoja niin, että ne tukevat päätöksentekoa.

Alan tilaisuuksissa ja seminaareissa toistuukin jatkuvasti vaatimus siitä, että asiantuntijatietoa tulisi olla nykyistä paremmin saatavilla ja asiantuntijoita tulisi käyttää enemmän hyödyksi päätösten valmistelussa. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että varsinkin poliittiset ratkaisut perustuvat enemmin ideologisille valinnoille tai epämääräisille lehmänkaupoille kuin koville faktoille ja niiden analysoinnille.

Onneksi näin ei yleensä ole.

Asiantuntijoiden ja yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden väliselle vuoropuhelulle on olemassa selvät ja toimivat kanavat. Asiantuntijoita istuu tälläkin hetkellä sadoittain kymmenissä eri työryhmissä, lait ja asetukset valmistellaan osa-

puolia kuullen ja lausuntoja keräten. Järjestöt ajavat taustatahojensa etuja ja poliitikot tapaavat omien verkostojensa jäseniä. Eikä pidä unohtaa sitä, että päätökset valmistellaan poikkeuksetta virkakunnan asiantuntijoiden toimesta.

Uskallankin väittää, että Suomessa asiantuntijoiden ääni kuuluu tärkeissä asioissa poikkeuksellisen hyvin.

Ongelma vaikuttaa paremminkin olevan siinä, että poliittinen koneisto tekee roolinsa mukaista työtä eli valintoja. Ja valintojen eteen joudutaan aina, kun asian­ tuntijamielipiteet ovat toisistaan poikkeavia tai jopa keskenään ristiriitaisia. Viime vuosina on näyttänyt siltä, etteivät asiantuntijat ole olleet samaa mieltä juuri yhdestäkään päätettävästä asiasta.

Sen sijaan, että kritisoimme menneitä tilanteita, voisimme kysyä tarvitaanko rakennetun ympäristön hallinnassa kaikkea nykyistä pakottavaa ohjausta ja tunnistammeko tulevat säädöstarpeet oikein.

Rakennusala on hyvin poikkeuksellinen sen suhteen, että sen piirissä pidetään lainsäädäntöä yleisesti hyvänä ajurina toimialan kehittämiselle. Muualla teollisuudessa normiohjausta pyritään lykkäämään ankarasti Brysselissä lobbaamalla kunnes toimiala saa rakennettua riittävät valmiu­ det esimerkiksi uuden ympäristömyötäisemmän teknologian käyttöönotolle.

Kyse lienee ainakin osittain harjoituksen puutteesta, sillä kiin-

teistö- ja rakentamisala on vasta kohtaamassa sen EU-direktiivien ja muiden kansainvälistä alkuperää olevien määräysten vyöryn, joka iski vientiteollisuuteemme jo kaksi vuosikymmentä sitten.

Direktiivit ovat takana kaikissa viime vuosina meteliä nostattaneissa hankkeissa jätevesiasetuksesta energiatodistukseen ja CEmerkintään. Jopa yliopistolain ja tutkintojen kaksivaiheisuus tulee meille suoraan Brysselistä.

Jos KIRA-ala mielii menestyä kasvavilla kansainvälisillä markkinoilla, joiden osa Suomi väistämättä on, tulee meidän luoda vahvat linkit eurooppalaiseen asioiden valmistelu- ja päätösprosessiin.

Paraskin asiantuntijatieto on myöhässä, jos se pyrkii vaikuttamaan vasta sitten, kun direktiiviä implementoidaan suomalaiseen lainsäädäntöön. Samalla voisimme purkaa liian raskasta tai hyödyiltään kyseenalaista kotimaista säätelyä sekä kehittää tarvittaessa vapaaehtoisia toiminnan valvonnan ja ohjauksen työkaluja.

Toivotan kaikille Rakennustekniikan lukijoille lämmintä ja kansainvälistä kesää. Lehden seuraava numero ilmestyy lokakuun lopussa. Tällöin tulemme kysymään myös teidän mielipidettänne lehdestä, sen sisällöstä ja jatkosta. ■ PS. Ehdotuksia juttuaiheiksi ja julkaistaviksi artikkeleiksi voi lähettää lehden toimitukseen osoitteella helena.soimakallio@ril.fi.

2/2013 • Rakennustekniikka

3

TÄSSÄ NUMEROSSA >> 26

30

11 3 Pääkirjoitus

Helena Soimakallion pääkirjoituksen aiheena EU ja rakentaminen.

5 Nyt – ajankohtaiset uutiset

Uutisia ympäristöministeriöstä, vuo­ den Kauppakeskusteko ja Kulttuu­ riympäristön tekijät -kilpailu.

11 Aallon mekin ansaitsemme Suomalaisen yliopistouudistuksen kärkihankeen tavoitteet korkealla.

16 Suuri opintokysely 2013

Faktoja opinnoista, yliopistoista ja työnteosta opiskelun rinnalla.

22 Palkat nousivat, työllisyys hyvällä tasolla

RILin jäsenille tehdyn työ­ markkinatutkimuksen tuloksia.

26 Rantaväylä avaa

Tampereen liikennesolmut Rantaväylän suunnitteluvaihe päättyy syksyllä 2013.

30 Vauhtitien siltakilpailu ratkesi

Chicaner teki vaikutuksen kilpailun tuomaristoon.

32 Kruunusillat

Design competiton on bridges for a heritage site.

41 RILissä tapahtuu

Tekniikan museolla tapahtuu ja vaalitoimikunnalla on asiaa Lisäksi juoksua, purjehdusta ja golfia.

46 Grillissä

Mitä laittaa tänä kesänä grilliin LIVIn uusi puheenjohtaja Pekka Takki?

48 Rakennusten kantavien rakenteiden tarkastus­ menettely

Gunnar Åströmin tilannekatsaus.

34 Sekaisin CE-merkistä

CE-merkintä tulee pakolliseksi 1.7.2013 noin 4000 suomalaiselle yritykselle.

50 Increasing the capacity of activated sludge plant Anna Mikolan tohtorinväitös.

Towards user-oriented 38 Työsopimus ja kilpailukielto 53 suburb renovation Kilpailukieltoon liittyvät kysymykset askarruttavat monen mieltä.

Oulun SB13-konferensin parhaaksi valittu artikkeli.

61 Uutuusjulkaisuna Hanaa!

62 Viimeinen silaus

Rakennustekniikka Rakennustekniikka The Finnish Civil Engineering Construction Journal

Päätoimittaja Helena Soimakallio helena.soimakallio@ril.fi

69. vuosikerta

Toimitus Helena Soimakallio helena.soimakallio@ril.fi Ritva Solasaari ritva.solasaari@ril.fi Teemu Vehmaskoski teemu.vehmaskoski@ril.fi Jaana Henell jaana.henell@ril.fi

Aikakauslehtien Liiton jäsen Julkaisija ja kustantaja Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL Töölönkatu 4, 00100 Helsinki Painosmäärä Keskimäärin 6000 kpl

4 Rakennustekniikka • 2/2013

Taitto Jaana Henell Ilmoitusmyynti Helena Soimakallio helena.soimakallio@ril.fi Ritva Solasaari ritva.solasaari@ril.fi Kansikuva Shutterstock Palaute ja juttuideat Helena Soimakallio helena.soimakallio@ril.fi

Toimituksen osoite Rakennustekniikka c/o Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL Töölönkatu 4, 00100 Helsinki Painopaikka Forssa Print ISSN 2243-0369

Ympäristöministeriö asetti työryhmän edistämään laajarunkoisten hallien rakenteellista turvallisuutta Laajarunkoisten hallien rakenteellisen turvallisuutta edistävä työryhmä aloitti toimintansa toukokuun lopulla. Ryhmän tehtävänä on alan yhteisten toimintamallien valmistelu ja niistä sopiminen, tiedon välittäminen, koordinointi sekä asiaa koskevien lainsäädäntöhankkeiden valmistelun tukeminen.

Viime helmikuussa Laukaalla tapahtuneen maneesionnettomuuden jälkeen ympäristöministeriö käynnisti joukon toimia, joilla pyritään parantamaan laajarunkoisten hallien rakenteellista turvallisuutta. ”On hienoa, että laaja-alainen yhteistyö laajarunkoisten hallien turvallisuuden parantamiseksi on käynnissä. Tätä tärkeää asiaa ei ole näin kesän korvallakaan syytä unohtaa. Nyt kannattaa varautua

jo tulevaan talveen tarkastamalla rakenteet ja tekemällä tarvittavat korjaukset”, sanoo asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen.

Ympäristöministeriö valmistelee lainsäädäntöä, jolla pyritään vähentämään laajarunkoisten hallien sortumavaaraan liittyvää onnettomuusriskiä. Esityksen on määrä valmistua kuluvan hallituskauden aikana. Lisäksi ympäristöministeriö valmistelee kansallista laajarunkoisten hallien

ELY-keskusten ympäristöasioita koskeva asiakaspalvelu keskitetään Uusi valtakunnallinen Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus aloitti toimintansa 1.3.2013. Keskus palvelee vuonna 2013 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) asiakkaita vesilain valvontaa ja vesihuoltoa koskevissa asioissa sekä antaa ympäristöasioiden yleisneuvontaa. Tavoitteena on, että palvelu laajenee vuodesta 2014 alkaen myös muihin ELY-keskusten hoitamiin ympäristöasioihin.

"Keskus neuvoo puhelimitse ja sähköpostitse kansalaisia, yrityksiä ja yhteisöjä suomeksi ja ruotsiksi.

Meiltä voi kysyä esimerkiksi rantojen ruoppauksista, laiturin rakentamisesta tai vesiosuuskunnan perustamisesta", kertoo keskusta luotsaava asiakaspalvelupäällikkö Sirkka Lahtinen. "Kesällä vastaamme myös levätiedusteluihin."

Keskitettyä asiakaspalvelua pilotoidaan vuonna 2013 Pirkanmaan ja Etelä-Savon ELY-keskuksessa. Kahdessa kuukaudessa yhteydenottoja on ollut lähes 500.

Enemmistö on koskenut yleisneuvontaa. Asiakkaita ovat askarruttaneet esimerkiksi vedenkorkeudet, ruoppaukset ja hulevesien johtaminen pois tontilta. ■

tietokantaa.

Toimintaryhmään kuuluu laaja joukko muun muassa rakennus- ja kiinteistöalan sekä kuntien ja muiden ministeriöiden edustajia. Puheenjohtajana toimii ympäristöministeriön rakennetun ympäristön ylijohtaja Helena Säteri. Toimintaryhmän toimikausi päättyy 31.12.2014. ■

Ympäristöasioiden asiakaspalvelun yhteystiedot Puh. 0295 020900 asiakaspalvelu (ma-pe klo 9-16, paitsi 1.-31.7. ma-pe klo 9-15) Tfn 0295 020901 kundservice (må-fre kl. 9-16, 1.-31.7. må-fre kl. 9-15) Sähköposti: ympariston. asiakaspalvelu@elykeskus.fi www.ely-keskus.fi/palaute (valitsemalla palautteen aiheeksi Ympäristö)

2/2013 • Rakennustekniikka

5

Kauppakeskus Willa Hyvinkäällä on Vuoden Kauppakeskusteko 2013 YIT:n kauppakeskus Willa on voittanut Vuoden Kauppakeskusteko 2013 -kilpailun ”Hyvinkään keskustan uudistaminen” -teollaan.

Suomen Kauppakeskusyhdistys ry järjesti kilpailun Suomen merkittävimmästä kauppakeskusteosta neljännen kerran. Kilpailun tuomariston mukaan Willa on tiivistänyt Hyvinkään kaupunkirakennetta kaupallisen keskustan ympärille, ja näin uudistanut keskustan toiminnallisuutta, palvelukykyä ja vetovoimaisuutta. Willa on elävöittänyt Hyvinkään keskustaa ja mahdollistanut kaupungin palveluiden siirtymisen uudelle tasolle, kun sinne on tullut lähes 70 uutta toimijaa ja 600 uutta työpaikkaa. ”YIT lähti mukaan Hyvinkään keskustan kehittämiseen vuonna 2005 ostamalla Hyvinkään vanhan postitalokiinteistön. Heti tä-

6 Rakennustekniikka • 2/2013

män jälkeen käynnistyi yhteistyö Hyvinkään kaupungin ja alueen muiden kiinteistönomistajien kesken tavoitteena luoda elinvoimainen kaupallinen keskustakortteli”, toteaa yksikönjohtaja Heikki K. Hannukkala YIT:ltä.

Vuoden kauppakeskusteko -kilpailun tuomaristo antoikin kiitosta Willan toimijoille siitä, että yhteistyön ansiosta arvokas kulttuurimiljöö on kehitetty vetovoimaiseksi kaupunkikeskustaksi.

Kauppakeskus Willa valmistui Hyvinkään ydinkeskustaan kahdessa vaiheessa, joista YIT:n kehittämä ja toteuttama ensimmäinen vaihe avattiin maaliskuussa vuonna 2012. Willassa on kaksi

isoa päivittäistavarakauppaa, tavaratalo, liikuntakeskus, lääkäriasema, posti, yli 20 ravintolaa ja kahvilaa sekä yli 70 muodin ja erikoiskaupan myymälää. Yhteensä liikkeitä on yli 100, vuokrattavaa liikepinta-alaa noin 54 000 m² ja pysäköintipaikkoja 1 600. Willassa kävi avausvuonna 4,1 miljoonaa asiakasta. ■

Kuvat: YIT ja SRV Yhtiöt Oyj

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu etsii uusia käyttötarkoituksia rakennuksille Bändikämppä autokaupassa, mediapaja meijerissä vai skeittirata vanhassa tehtaassa? Mikä rakennus ansaitsee uuden elämän?

Euroopan rakennusperintöpäivät käynnistää lapsille ja nuorille Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun, joka kannustaa keksimään uusia käyttötarkoituksia unohdetuille rakennuksille.

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuun voi osallistua ideoimalla uusi käyttötarkoitus esimerkiksi tyhjillään, vajaakäytössä tai purkuuhan alla olevalle rakennukselle tai rakennelmalle.

Osallistua voivat vähintään kahden hengen ryhmät, joiden jäsenet ovat syntyneet vuonna 1995 tai sen jälkeen. Ryhmä voi muodostua esimerkiksi harrastus- tai kaveriporukasta, koululuokasta tai opiskelijaryhmästä. Kilpailun voittajana palkitaan yksi ryhmä 500 eurolla. Kaikki osallistujat saavat kunniakirjan. Kilpailuun voi osallistua 15. marraskuuta asti.

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu on osa Euroopan rakennusperintöpäivien ohjelmaa. Vuoden 2013 teemana on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Suomessa on paljon erilaisia rakennuksia, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Teeman kautta halutaan tuoda esiin vanhojen rakennusten, rakennuskokonaisuuksien ja rakennelmien uusiokäyttöä.

Yhdistykset, museot, koulut ja muut kiinnostuneet tahot ovat tervetulleita järjestämään rakennusperintöpäivien tapahtumia. Vuositeeman mukaisesti avointen ovien päiviä tai tutustumiskäyntejä toivotaan erityisesti kohteisiin, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Tapahtumien pääviikonloppu

on 6.–8. syyskuuta, mutta ohjelmaa voi järjestää myös muuna ajankohtana.

Euroopan rakennusperintöpäiviä koordinoivat Suomessa ympäristöministeriö, Museovirasto, Opetushallitus, Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry. ■

■■ Lisätietoja ja osallistumisohjeet

(Rakennusperintö.fi)

■■ Rakennusperintö ja kulttuuri-

ympäristö (ymparisto.fi)

Euroopan rakennusperintöpäivät Tavoitteena on lisätä paikallisen rakennetun kulttuuriympäristön tuntemusta ja arvostusta osana eurooppalaista kulttuuriperintöä sekä kannustaa kansalaisia osallistumaan rakennusperintömme vaalimiseen ja suojeluun.

Päiviä vietetään Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta. Joka syksy 50 maassa noin 20 miljoonaa ihmistä osallistuu rakennusperintöpäivien tapahtumiin.

Suomessa rakennusperintöpäiviä koordinoivat ympäristöministeriö, Suomen Kotiseutuliitto, Museovirasto, Opetushallitus ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.

Rakennusperintöpäivien vuoden 2013 teema on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Tapahtumien pääviikonloppu on 6.–8.9.2013.

2/2013 • Rakennustekniikka

7

YM: Suomessa on ympäristölle haitallisia tukia lähes kolmen miljardin edestä Ympäristöministeriö on julkaisut selvityksen ympäristön kannalta haitallisten tukien määrästä Suomessa. Sen mukaan ympäristön kannalta haitallisia tukia on Suomessa lähinnä energia-, liikenneja maataloussektoreilla.

Näistä liikenteen osuus on suurin.

Mahdollisten ympäristön kannalta haitallisten tukien yhteenlaskettu summa on lähes kolme miljardia euroa vuodessa ja ne ovat pääosin epäsuoria verotukia. Selvitys väittää, että tuet lisäävät merkittävästi fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttöä sekä siitä ilmastolle aiheutuvia vaikutuksia. Niillä on merkittäviä vaikutuksia myös vesistöjen tilaan, ilmanlaatuun sekä luonnon monimuotoisuuteen. ”Maailmanlaajuisesti fossiilisia tuetaan edelleen kaksi kertaa enemmän kuin vähäpäästöisiä energialähteitä. Kannustimet on muutettava sellaisiksi, että voidaan siirtyä puhtaisiin ratkaisuihin.

Muutos voi tapahtua alan sisällä niin, että tuetaan vähäpäästöisiä ratkaisuja fossiilisten sijaan”, ympäristöministeri Ville Niinistö toteaa asiasta annetussa tiedotteessa.

Ympäristöministeriön mukaan osa liikenteen tuista ohjaa liikkumis- ja asumisvalintojamme autoriippuvaisempaan suuntaan. Parhaillaan ministeriöissä valmistaudutaankin liikenteeseen liittyvien verotuskäytäntöjen uudistamiseen.

Ministeriö on huolissaan myös energiasektorin verotuista ja huomauttaa niiden olevan huomattavan suuria verrattuna esimerkiksi ilmastotoimien rahoitukseen. Ministeriössä nähdään, että tukien

8 Rakennustekniikka • 2/2013

karsiminen ja uudelleen suuntaaminen tarjoaa merkittävän mahdollisuuden ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Maataloustuista ympäristöministeriö toteaa, että ne perustuvat EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, jonka menojen osuus EU:n budjetista on merkittävä. Yhteinen maatalouspolitiikka luo raamin maataloustuille, mutta kansallisilla toimilla on varmistettava niiden ympäristövastuullisuus. Maatalous on suurin yksittäinen vesistöjen ravinnekuormittaja: maatalouden osuus ihmisen aiheuttamista fosforikuormituksesta vesistöihin on noin 65 ja typen päästöistä noin 55 prosenttia.

Taustoittava selvitys toteutettiin osana laajempaa valmisteluprosessia, jonka valtionvarainministeriö käynnisti yhteistyössä ympäristöministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä työ- ja

elinkei­noministeriön kanssa. Ympäristölle haitallisten tukien taustakartoitus sisältyy pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan, jonka tavoitteena on ekologisesti kestävää kasvun ja työllisyyden edistäminen. ■

Hallitus vauhdittaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämistä Valtioneuvosto on päättänyt väliaikaisesta asetusmuutoksesta, jolla alennetaan korko­ tukilainojen omavastuukorkoa ja lievennetään perus­ parannuskorkotukilainojen myöntämisedellytyksiä.

Lisäksi valtioneuvosto antoi eduskunnalle lisätalousarvion, jossa ehdotetaan merkittäviä lisäyksiä tämän vuoden määrärahoihin, joilla edistetään kohtuuhintaista asumista.

Väliaikaisella asetusmuutoksella lainansaajan maksettavaksi jäävä omavastuukorko laskee 1,7 prosentista 1 prosenttiin niissä korkotukilainoissa, joita myönnetään uusien, muille kuin erityisryhmille tarkoitettujen vuokraasuntojen rakentamiseen. Lisäksi perusomavastuuta alennetaan 3,4 prosentista 2,35 prosenttiin lainoissa, jotka myönnetään vuokraasuntojen perusparantamista varten. Muita korkotukilainan ehtoja ei muuteta. Valtion tukemaan asuntojen kokonaistuotantoon

osoitettava korkotukilainoituksen hyväksymisvaltuus päätetään vuosittain valtion talousarvion yhteydessä.

Lisäksi asetusta muutetaan niin, että perusparannuskorkotukilainoituksen myöntämisedellytyksiä lievennetään. Jatkossa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA voi erityisestä syystä hyväksyä myös alle 20 vuotta sitten valmistuneen tai laajan perusparannuksen kohteena olleen rakennuksen perusparannuslainan korkotukilainaksi. Perusparannuslainan korkotukilainaksi hyväksymistä koskevaksi edellytykseksi jää kuitenkin edelleen, että rakennuk-

kruunu Oy:ta pääomittettaisiin 30 miljoonalla eurolla. A-Kruunu Oy ryhtyy tuottamaan ja omistamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ARAn korkotuella Helsingin seudulla.

Hallitus esitti myös käynnistysavustuksia Helsingin seudulle yhteensä 10 miljoonaa euron edestä.

Avustuksen suuruus on 10 000 euroa asuntoa kohden, kuitenkin julkisyhteisöjen omistamille yhtiöil­le 5 000 euroa asuntoa kohden.

Aiem­pina vuosina käytössä olleeseen käynnistysavustukseen erona on se, että avustus vähentää rakennettavan kohteen omarahoitusosuutta. Näin käynnistysavustus

sen valmistumisesta tai laajasta perusparannuksesta on kulunut 15 vuotta.

Asetusmuutos tulivat voimaan 1.6.2013. Alennettua omavastuukorkoa sovelletaan lainoihin, joiden kohteena olevien asuntojen rakennussuunnitelmat ja -kustannukset on hyväksytty aikaisintaan 1.4.2013 ja jotka ARA hyväksyy korkotukilainoiksi viimeistään 31.12.2015. Lainoille maksetaan uusien ehtojen mukaista korkotukea siihen saakka, kun lainojen korkotuki päättyy.

Lisäksi hallitus esitti, että Kruunuasunnot Oy:n yleishyödylliseksi yhtiöksi nimettyä tytäryhtiötä A-

parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten rakennuttajien mahdollisuuksia rakentaa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Erityisryhmien asuntoja varten myönnettäviä investointiavustuksia esitettiin lisättäväksi 10 miljoonalla eurolla ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman toteuttamiseksi. Lisäksi kunnallistekniikka-avustuksen valtuutta esitettiin korotettavaksi 5 miljoonalla 15 miljoonaan euroon.

Hallituksen esitys ARA-asumisen kohtuuhintaisuuden edistämistä koskeva säädöskokonaisuus on parhaillaan lausuntokierroksella. ■

Oulun yliopisto aloittaa yhdyskuntatekniikan DI-koulutuksen Oulun yliopistossa käynnistyy kesäkuussa yhdyskuntatekniikan DI-tutkintoon tähtäävä erilliskoulutus. Pääaineena on liikenne- ja kuljetusjärjestelmät ja sivuaineena väylärakentaminen.

Koulutus toteutetaan Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) ja Oulun yliopiston yhteistyönä. Tampereen teknillinen yliopisto vastaa opiskelijavalinnasta ja myöntää tutkinnot. Koulutusohjelman sisältö ja tavoitteet ovat TTY:n vaatimusten mukaisia. Koulutuksen toteutuksesta vastaavat TTY ja Oulun yliopisto yhdessä.

Kaksivuotiseen koulutukseen haetaan ammattikorkeakoulussa rakennustekniikan alan tai lähialan tutkinnon suorittaneita insinöörejä sekä muiden alojen DItutkinnon suorittaneita henkilöitä.

Tavoitteena on, että ensimmäiset 30 rakennustekniikan diplomi-insinööriä valmistuvat 2015.

Pohjois-Suomessa rakennustekniikan ammattilaisten tarve on lähivuosina noin 40 henkilöä vuosittain. Nyt käynnistyvällä koulutuksella pystytään vastaamaan laajasti Pohjois-Suomen rakentamisosaamisen tarpeisiin, aina liikenne- ja väylärakentamisesta talo- ja kaivosrakentamiseen saakka.

Pääosa koulutuksen rahoituksesta toteutetaan EU-rakennerahastoista. Rahoitukseen ovat osallistuneet merkittävällä panoksella myös Oulun rakennustekniikan säätiö ja Oulun kaupunki. ■

2/2013 • Rakennustekniikka

9

Asuntojen myynti- ja vuokrausilmoituksissa oltava energialuokka Asuntojen myynti- ja vuokrausilmoituksiin sekä asuntoesitteisiin on merkittävä kerrostalojen ja vuoden 1980 jälkeen valmistuneiden omakoti- ja paritalojen energialuokka 1.6.2013 lähtien. Energiatodistus vaaditaan asunnon vuokraus- ja myyntitilanteissa. ”Uudistunut energiatodistuslainsäädäntö edellyttää, että energialuokka ilmenee myös myyntiesitteestä. Lisäksi energiatodistuksen on oltava nähtävillä asuntoesittelyssä ja se on annettava alkuperäisenä tai jäljennöksenä ostajalle tai vuokralaiselle kaupan- tai sopimuksenteon yhteydessä”, kertoo toimitusjohtaja Jukka Malila Kiinteistönvälitysalan Keskusliitosta.

Energiatodistus tulee konkreettisesti mukaan asuntojen markkinointiin. Ammattilaisten laatimien 10 vuotta voimassa olevien energiatodistusten avulla asukkaat ja asunnonostajat voivat vertailla itse rakennusten – ei ihmisten käyttötottumusten – energiatehokkuutta sekä tunnistaa onko talo ympäristön ja luonnonvarojen käytön kannalta energiapihi vai energiasyöppö.

Energiatodistuksen hankkimisesta vastaa lähtökohtaisesti taloyhtiön hallitus ja sen hankinta kannattaa yhdistää kuntoarvion tai energiakatselmuksen laadinnan yhteyteen, jolloin taloyhtiö voi säästää satoja euroja. Energiatodistusten käyttöä valvoo Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, joka voi antaa kehotuksen, varoituksen ja tehostaa käskyjä teettämisuhalla eli ARA voi teettää todistuksen laiminlyöjän kustannuksella.

10 Rakennustekniikka • 2/2013

”Energiatodistuksen suuri hyöty on se, että taloyhtiö saa todistuksen mukana parannusehdotuksia siitä, miten rakennuksen energiatehokkuutta on mahdollista parantaa. Laatijan on otettava kantaa myös rakennuksen energiatehokkaaseen käyttöön ja ylläpitoon, vaikka ne eivät itse energialuokkaan vaikutakaan. Energialuokka määritellään asteikolla A–G ja sitä voidaan korottaa erilaisilla korjaustoimenpiteillä”, kertoo Kiinteistöliiton energia-asiantuntija Petri Pylsy. ”Energialuokkaan vaikuttavat muun muassa rakennuksen ulkoseinien, ikkunoiden ja yläpohjan lämmöneristävyyden taso. Lisäksi siihen vaikuttaa esimerkiksi lämmitysmuoto ja se, onko rakennuksessa lämmöntalteenotto. Myös toteutuneet kulutustiedot on esitettävä aina todistuksessa, kun ne ovat olemassa”, Pylsy kuvaa.

Uudessa laissa luokitusasteikkoa on kiristetty ja todistuksen laadintatapaa muutettu. Esimerkiksi tyypilliset uudiskohteet sijoittuvat C-luokkaan. Uuden lain mukaisesti laadittu energiatodistus merkitsee vanhaan tapaan verrattuna sitä, että taloyhtiö putoaa todennäköisesti yhdestä kolmeen yksikköä huonompaan luokkaan.

Ilmoituksissa vanhan lain aikana laaditut, mutta edelleen voimassa

olevat, todistukset erotellaan uusista lisäämällä vanhan energialuokan tunnukseen alaindeksi 2007.

Touko-kesäkuun vaihteessa voimassa olleet vanhan lain mukaiset erilliset energiatodistukset ovat käyttökelpoisia 10 vuotta laatimishetkestä ja osana isännöitsijäntodistusta annetut todistukset vuoden 2014 loppuun asti. Lisäksi uutta energiatodistuslakia sovelletaan rivi- ja ketjutaloihin vasta 1.7.2014 ja ennen vuotta 1980 käyttöön otettuihin omakoti- ja paritaloihin 1.7.2017 lähtien.

Todistuksia voivat jatkossa laatia vain pätevyyden omaavat, rekisteröidyt henkilöt ja uusi laadintatapa on samanlainen sekä olemassa oleville rakennuksille että uudiskohteille. Uudet energiatodistukset ovat rakennuskohtaisia.

Vanhojen asunto-osakkeiden kauppoja tehtiin Suomessa vuonna 2012 Tilastokeskuksen mukaan yli 76 000, vanhojen omakotitalojen kauppoja 13 500 ja uusien asuntojen kauppoja noin omistus­ 24 500. Yhteensä asuntokauppoja tehtiin Suomessa viime vuonna noin 114 300. ■

Aallon mekin ansaitsemme Teksti: HeLENA SOIMAKALLIO

Aalto-yliopisto on asettanut tavoitteekseen nousta maailman kärkiyliopistojen joukkoon vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi se on laatinut strategian, kerännyt 700 miljoonan euron pääoman, rakentanut uuden organisaation ja uudistanut koulutusohjelmat. Rakentajat ovat viime vuodet juosseet karavaanin rinnalla haukkuen, mutta nyt tilanne on muuttumassa.

2/2013 • Rakennustekniikka

11

Yliopistouudistus ja arvioinnit pohjustivat muutoksia

Suomen hallitus asetti vuosituhannen vaihteen lähestyessä tavoitteekseen kehittää suomalaista koulutus- ja tutkimusjärjestelmää siten, että se vastaisi paremmin kansainvälistymisen haasteisiin sekä väestörakenteen, työelämän ja toimintaympäristön muutoksiin. Uudistuksen keskeinen osa oli vuoden 2010 yliopistolain muutos, jonka seurauksena yliopistot irtautuivat valtiosta itsenäisiksi julkisoikeudellisiksi oikeushenkilöiksi tai yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi.

Samaan aikaan useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä selvityksissä määriteltiin toimenpiteitä, joilla suomalaista tutkimus- ja innovaatiostrategiaa ja korkeakoulutusta voitaisiin kehittää. Arvioinneissa korostettiin kansainvälisesti kilpailukykyisen tutkimusjärjestelmän tarvetta. Toimissa kaivattiin muun muassa suuririskisen ja korkealaatuisen perustutkimuksen laajentamista, akateemisten urajärjestelmien synnyttämistä, korkeakoulujen välisen työnjaon selkeyttämistä, tutkimuksen ja opetuksen infrastruktuurin kehittämistä sekä ”teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden integroitua kehittämistä”.

sisällytti sen opetusministeri Antti Kalliomäelle antamaansa esitykseen ja sen toteuttamisesta sovittiin Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007.

Suomen hallitus teki virallisen päätöksen innovaatioyliopiston perustamisesta marraskuussa.

Aallosta tehtiin suomalaisen yliopistouudistuksen kärkihanke ja sen valmistelu alkoi liki 500 henkilön voimin pikimmiten niin kutsutun Sailaksen raportin pohjalta.

Keväällä 2008 järjestettiin nimikilpailu, johon tuli yhteensä 1600 ehdotusta. Nimeksi vahvistettiin Aalto-yliopisto (ruotsiksi Aalto-universitetet ja englanniksi Aalto University). Uuden yliopiston säädekirja allekirjoitettiin juhannuksena samana vuonna, ja Aalto-korkeakoulusäätiön hallitus aloitti työnsä elokuussa. Hallitus nimitti yliopiston ensimmäiseksi rehtoriksi FT Tuula Teerin.

Aalto-yliopisto aloitti virallisesti toimintansa 1.1.2010, jolloin Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu yhdistyivät. Opiskelijoita uudessa yliopistossa on noin 20 000 ja henkilöstöä noin 5 000, joista professoreita noin 350.

Aalto syntyi ennätysvauhtia

Rakentajat ja Aallon rahoitus

Lähtötilanteessa Suomessa oli 21 yliopistoa tai korkeakoulua 11 paikkakunnalla, sekä 1990-luvulla perustetut 31 ammattikorkeakoulua 24 paikkakunnalla. Tämä nähtiin opetushallinnossa liian suureksi määräksi.

Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa ehdottikin 2005, että Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu yhdistettäisiin kolmen kampuksen innovaatioyliopistoksi.

Uusi yliopisto syntyi, kun opetusministeriön suunnitteluryhmä

12 Rakennustekniikka • 2/2013

Hallitus ehdotti Aalto-yliopiston hallinnon mukaista säätiömallia muillekin yliopistoille maaliskuussa 2008. Mallissa valtioneuvosto määrää hallituksen viisi jäsentä ja elinkeinoelämä kaksi.

Porkkanana oli raha: Yliopisto saisi valtiolta 2,5 kertaa niin paljon peruspääomaa kuin se saa kerättyä yksityisiltä rahoittajilta.

Aallon tavoitteena oli koota lahjoitusten kautta 200 miljoonaa euroa, jolloin Suomen valtio sitoutui sijoittamaan säätiöpääomaan maksimissaan 500 miljoonaa euroa. Varainhankinta sai lentävän

lähdön, kun teknologiateol­ lisuus kokosi yhteensä noin 108 miljoonan lahjoitukset. Lahjoitusten avulla se halusi varmistaa alansa kannalta tärkeiden koulutusalojen tukemisen uudessa Aallossa.

Kiinteistö- ja rakentamisalalta lahjoituksia tehtiin myös ahkerasti sekä yritysten, järjestöjen, säätiöiden ja yksityishenkilöiden toimesta, mutta noin 8 miljoonan euron potti ei riittänyt edes välieriin kilpailussa Aallon hallituspaikoista.

Maailmanluokan yliopistoksi vuoteen 2020 mennessä

Aallon tavoitteet ovat alusta saakka olleet hyvin kunnianhimoiset. Sille on asetettu strategisia tavoitteita niin tutkimuksen ja opetuksen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen, taiteellisen toiminnan kuin kansainvälistymisenkin suhteen.

Erityisesti tutkimuksellisuus ja kansainvälisyys ovat Aaltoa leimaavia piirteitä. Yliopisto haluaa olla kansainvälisesti arvostettu monialainen tutkimusyliopisto.

Tutkimusta tukee kansainvälinen ja monikulttuurinen oppimisyhteisö. Myös marssijärjestys on selvästi ilmoitettu; opetus perustuu tutkimukseen.

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta strategiaan on kirjattu, että ”Aalto-yliopisto on yhteiskunnan tarpeet ymmärtävä, niitä ennakoiva ja niihin vaikuttava toimija, joka korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen keinoin edistää yhteiskunnan ja sen jäsenten hyvinvointia ja elämänlaatua.” Kärjistäen Aallon tavoitteena on tuottaa huippututkimusta ja -tutkijoita, ei soveltavaa tutkimusta tai asiantuntijoita työelämän tarpeisiin.

Aalto on kuuden korkeakoulun muodostama kokonaisuus

Aalto-yliopisto koostuu kuudesta korkeakoulusta: Insinööritietei-

den korkeakoulu, Kemian tekniikan korkeakoulu, Perustieteiden korkeakoulu, Sähkötekniikan korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Näistä insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut syntyivät alkuperäisen Teknillisen korkeakoulun jakamisen tuloksena vuoden 2011 alussa. Vastaavasti Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu muodostui, kun Taideteollisen korkeakoulun ja Insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitos yhdistyi vuoden 2012 alussa.

Rakennetun ympäristön tutkimus ja opetus keskitetysti Insinööritieteiden korkeakoulussa

Rakennetun ympäristön tutkimus ja opetus on Aallossa keskitetty Insinööritieteiden korkeakouluun, jonka laitoksia ovat energiatekniikka, koneenrakennustekniikka, maankäyttötieteet, rakennustekniikka, sovellettu mekaniikka sekä yhdyskunta- ja ympäristötekniikka. Insinööritieteiden korkeakoulussa toimii lisäksi erillisinä yksiköinä Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YTK), Energiatekniikan

instituutti ja Talotekniikan instituutti. Korkeakoulun painopistealueita ovat ilmaston lämpeneminen, energian säästö ja luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen.

rakennusfysiikassa ja rakenteiden käyttöiän hallinnassa, rakentamistaloudessa ja talotekniikassa sekä tietoyhdennetyssä rakentamisessa (BIM).

Rakennustekniikan laitos tuottaa rakentajat

Maankäyttötieteiden laitos kouluttaa kiinteistöosaajat

Rakennustekniikan laitos perustettiin jo vuoden 2008 alussa, kun silloisen Teknillisen korkeakoulun hallinnonuudistuksessa yhdistettiin osastoja tiedekunniksi ja laboratorioita laitoksiksi. Laitoksen nimeksi tuli tällöin Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitos.

Laitoksen nimi muutettiin uudessa Aallossa vuoden 2011 alussa Rakennustekniikan laitokseksi.

Rakennustekniikan laitos muodostettiin yhdistämällä kuusi vanhan Rakennus- ja ympäristötekniikan osaston yksikköä: Rakentamistalouden, Rakenteiden mekaniikan, Rakennusmateriaalitekniikan, Sillanrakennustekniikan, Talonrakennustekniikan ja Teräsrakennetekniikan laboratoriot sekä Talotekniikan instituutti.

Rakennustekniikan laitos antaa opetusta ja tekee tutkimusta perinteisillä ”raksan” osa-alueilla, kuten rakennetekniikassa ja rakenteiden mekaniikassa, rakennusmateriaalija rakennustuotantotekniikassa,

Aalto-yliopiston maanmittaustieteiden laitos ja Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK yhdistyivät 2012 muodostaen maankäyttötieteiden laitoksen. Laitoksen ytimen muodostavat geomatiikka ja kiinteistötalous sekä maankäytön suunnittelu.

Laitoksella toimii kolme tutkimusryhmää, joiden yhteisiä painopistealueita ovat muun muassa digitaalinen rakennettu ympäristö (Smart and Livable Cities) sekä ilmastonmuutosvaikutusten mittaaminen, mallintaminen ja hallinta (Modeling and Managing Climate Change Impacts).

Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos jatkaa vesi- ja ympäristötekniikan perinteitä

Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksen juuret ovat TKK:n rakennusinsinööriosastossa. Lai-

2/2013 • Rakennustekniikka

13

Diplomi-insinöörien koulutus uudistuu Insinööritieteiden korkeakoulussa Kolmivuotinen tekniikan kandidaatin tutkinto (TkK) luo perustan osaamiselle, jota syvennetään kaksivuotisessa diplomi-insinöörin (DI) tutkinnossa.

Tekniikan kandidaattien ja diplomi-insinöörien koulutus uudistuu Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa vuosina 2013–2016. Diplomiinsinöörikoulutus jaksotetaan eurooppalaisesti yhteensopivaksi selvästi kahteen vaiheeseen: kolmivuotiseen kandidaattivaiheeseen ja kaksivuotiseen maisterivaiheeseen. Uudet kandidaattiohjelmat alkavat syksyllä 2013, ja diplomi-insinöörin tutkintoon johtavat, kaksivuotiset maisteriohjelmat vuonna 2016.

Suurin muutos insinööritieteiden korkeakoulussa koskee kandidaatinkoulutusta, joka on tulevaisuudessa lavea polyteknillinen väylä ja palvelee useita maisteriohjelmia.

Lisäksi tavoitteena on ollut tuottaa opiskelijalle tulevaisuuden insinööriosaamista ja tukea opiskelijoiden liikkuvuutta. Kandidaattikoulutuksen hakukohteita on aiempaa vähemmän ja myös sisäänottoa supistetaan. Vastaavasti maisterivaiheen aloituspaikkoja lisätään ja varataan tilaa omien kandien lisäksi kyvykkäille opiskelijoille kotimaasta ja ulkomailta. Tavoite diplomi-insinöörien koulutusmääristä säilyy ennallaan. Lisäksi tavoitteena on lyhentää opiskeluaikoja parantamalla opiskelumotivaatiota

Tekniikan alalle uudet kandidaattiohjelmat Insinööritieteiden korkeakoulussa on yksi kandidaatin koulutusohjelma, jossa on kolme hakukohdetta eli kandidaattiohjelmaa: kone- ja rakennustekniikka (vastuuprofessori Jani Romanoff), energia- ja ympäristötekniikka (vastuuprofessori Martti Larmi) ja rakennettu ympäristö (vastuuprofessori Raine Mäntysalo).

Kandidaattiohjelmat ovat laaja-alaisia ja ne tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden löytää oman alansa ennen

Tekniikan kandidaatin tutkinto (180 opintopistettä) Kone- ja rakennustekniikka (150 aloituspaikkaa)

Energia-ja ympäristötekniikka (95 aloituspaikkaa)

Pääaineopinnot 50+10 op

Perusopinnot 70 op

Rakennettu ympäristö (45 aloituspaikkaa)

Sivuaine 25 op

14 Rakennustekniikka • 2/2013

Pääaineopinnot 50+10 op

Pääaineopinnot 50+10 op

Vapaasti valittavat opinnot 25 op

maisteriohjelman valintaa. Tutkintouudistus edistää liikkuvuutta yliopiston sisällä siten, että sivuaineen kautta on mahdollista hakeutua muihin maisteriohjelmiin Insinööritieteiden korkeakoulussa tai Aalto-yliopistossa.

Kandidaattiohjelmassa kurssit toteutetaan pääsääntöisesti suomeksi, ja opetusmateriaali on osittain englanninkielistä.

Tulevaisuuden diplomi-insinöörit valmistuvat maisteriohjelmista Insinööritieteiden kandidaattikoulutusohjelmaan hyväksytty saa samalla oikeuden suorittaa diplomi-insinöörin tutkinnon maisteriohjelmassa (master´s programme).

Kandidaattiohjelmia vastaavat maisteriohjelmat on esitetty alla olevassa tutkinnon rakennekuvassa. Tarvittaessa korkeakoulu päättää valintakriteereistä erityisen suosittuihin maisteriohjelmiin.

Maisteriohjelmissa englanninkielisen opetuksen osuus lisääntyy selvästi. Lisäksi uudet tutkinnot on rakennettu siten, että opiskelijavaihtoon ja ulkomaanharjoitteluun lähteminen on aiempaa joustavampaa.

Korkeakoulu tarjoaa lisäksi kansainvälisiä maisteriohjelmia yhteistyössä parhaiden yliopistojen kanssa.

Ennen vuoden 2013 syksyä opintonsa aloittaneet jatkavat pääsääntöisesti omassa koulutusohjelmassaan, jossa opintosuorituksia on mahdollista tehdä 31.7.2016 saakka ja viimeinen valmistumisaika on 31.10.2016.

Ne vanhassa koulutusohjelmassa vielä 1.11.2016 opiskelevat, joiden kandidaatin tutkinto on edelleen kesken, siirretään uuteen kandidaattiohjelmaan ilman eri hakemusta. Tarkat tiedot siirtymäsäännöistä on koottu Intoopiskelijaportaaliin (into.aalto.fi/display/fimastereng).

Diplomi-insinöörin tutkinto (120 opintopistettä) Koneenrakennustekniikka Rakennustekniikka Sovellettu mekaniikka Energiatekniikka Geoinformatiikka Pääaineopinnot Georakentaminen 60 op Vesi- ja ympäristötekniikka Kiinteistötalous Maankäytön suunnittelu ja liikennetekniikka

Diplomityö 30 op

Vapaasti valittavat opinnot 30 op

tos perustettiin liittämällä yhteen kahdeksan laboratoriota: tietekniikka, liikennetekniikka, vesitalous ja vesirakennus, vesihuoltotekniikka, pohjarakennus- ja maa­mekaniikka, kalliorakentaminen, geoympäristötekniikka ja ympäristönsuojelu.

Koulutusohjelmat ja niihin haku muuttuvat 2013

Aalto-yliopiston hallinnollinen organisaatio luo vain puitteet tutkimukselle ja koulutukselle. koulutuksen rakenne ja sisällöt ovat nyt ja lähitulevaisuudessa voimak­kaassa muutoksessa.

Diplomi-insi­nöörikoulutus jakso­ tetaan eurooppalaisen nykykäytännön mukaisesti erillisiin kandija maisterivaiheisiin.

Insinööritieteiden korkeakoulussa tulee syksystä 2013 alkaen olemaan kolme hakukohdetta.

Rakennustekniikasta kiinnostuneet voivat hakea kone- ja rakennustekniikan kandidaatin koulutusohjelmaan, vesi- ja ympäristötekniikan sekä georakentamisen maisteriohjelmiin haluavat vastaavasti energia- ja ympäristötekniikan kandiohjelmaan sekä tulevat liikennetekniikan ja kiinteistötalouden opiskelijat rakennetun ympäristön ohjelmaa.

Kandiohjelmaan hyväksyminen avaa opiskelijalle oikeuden myös maisteriohjelman suorittamiseen. Valintakriteereitä maisteriohjelmiin ei ole vielä vahvistettu, mutta todennäköisesti esimerkiksi opintomenestys vaikuttaa asiaan.

Kansainvälisyys on uhka ja mahdollisuus

Opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus ja kansainvälistyminen on Aallon keskeinen tavoite.

Tätä tukee ylipiston päätös supistaa kandiohjelmien aloituspaikkoja samalla, kun maisteriohjelmien opiskelijamääriä kasvatetaan. Opiskelijat pyritään rekrytoi-

maan ulkomaisista ja kotimaisista yliopistoista ja korkeakouluista.

Myös opetus ja oppimateriaalit muuttuvat viimeistään maisterivaiheessa englanninkieliseksi.

Opiskelijan kannalta sekä uusi tutkintorakenne että kansainvälistyminen luovat entistä paremmat mahdollisuudet rakentaa tutkinnosta juuri omia toiveita vastaava, myös kotimaata laajempaa perspektiiviä sisältävä kokonaisuus.

Osa työnantajista on kokenut, että Suomessa opiskellut ja suomalaiseen kulttuuriin tutustunut diplomi-insinööri on erinomainen resurssi toiminnan laajentuessa tai yrityksen etabloituessa ulkomaille.

Toisenlaisiakin mielipiteitä on.

Työnantajia arveluttaa eniten se, millaiset valmiudet nykyistä teoreettisempi ja vähemmän ammattiaineopintoja sisältävä tutkinto antaa käytännön työtehtäviin.

Huolta on aiheuttanut myös osaajien riittävyys; jäävätkö ulkomaiset ammattilaiset Suomeen vai hakeutuvatko he muualle joko työn tai jatko-opintojen takia. Kilpailu parhaista osaajista on kovaa, sillä kansainvälisyyden lisääminen ja rankinglistoilla maailman parhaiden joukkoon pyrkiminen on tällä hetkellä yliopistomaailman muoti-ilmiö Skandinaviasta Kiinaan.

Useita keskeisiä professuureja hakuprosessissa

Rakennustekniikan laitoksella on parhaillaan käynnissä neljän professuurin haku. Kesän 2013 aikana toivotaan virantäytön etenevän muun muassa rakentamisen tuotantotalouden, paloturvallisuustekniikan, sisäympäristötekniikan ja rakenteiden suunnittelun professuureissa. Lisäksi kutsumenettelyllä ollaan täyttämässä osa-aikaisina siltasuunnittelun professuuria ja ”lähes nolla-energia rakennusten” professuuria.

Viimeksi mainitut ovat professuurien urapolkujärjestelmässä nk.

Professor of Practise -tasolla, mikä antaa mahdollisuuden palkata yliopistoon määräajaksi erityistarkoituksia varten akateemisen maailman, elinkeinoelämän tai julkisen sektorin johtajia tai vaikuttajia.

Pikku toukka paksulainen

Kiinteistö- ja rakennusala on vähitellen havahtunut entisen TKK:n muodonmuutokseen Aalto-yliopistoksi. Alan järjestöjä moititaan siitä, ettei kehitystä ole estetty eikä oman toimialan professuurien jatkuvuutta ole pystytty varmistamaan. Jos näin on, niin yrityksen puutteesta se ei ainakaan ole johtunut. RIL ja muut alan toimijat ovat prosessin alusta lähtien aktiivisesti seuranneet, osallistuneet, keskustelleet, tiedottaneet ja pyrkineet vaikuttamaan kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen yhteistyössä Aallon johdon, opettajakunnan ja opiskelijoiden kanssa.

Muutoksen edetessä ovat tunnelmat vähitellen muuttumassa varovaisen toiveikkaiksi. Siihen on vaikuttanut epävarmuutta aiheuttaneiden avointen kysymysten ratkaiseminen esimerkiksi koulutusohjelmien osalta. Samalla on tunnistettu, että KIRAalalla on sekä tarvetta että mahdollisuuksia uudistumiselle ja jopa huippututkimukselle.

Nyt viimeistään on syytä hyväksyä tapahtuneet muutokset ja pyrkiä kääntämään niiden tulokset – työmarkkinoille viiden vuoden kuluttua valmistuvat kansainväliset ja vahvat polytekniset valmiudet omaavat diplomi-insinöörit – koko toimialan mahdollisuuksiksi.

Näin siitäkin syystä, ettei paluuta entiseen ole. Aallon on pakko onnistua tavoitteessaan, jonka mukaan siitä kuoriutuu vuoteen 2020 mennessä yksi maailman parhaista yliopistoista. ■

2/2013 • Rakennustekniikka

15

Teksti: teemu vehmaskoski

SUURI OPINTOKYSELY 2013: ETÄNÄ, TÖISSÄ, VAIHDOSSA – OPISKELU MURROKSESSA Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RILin nuorille jäsenille tehtiin huhti-toukokuussa 2013 opintokysely internettutkimuksena. Kysely lähetettiin kaikille RILin opiskelijajäsenille sekä niille työikäisille jäsenille, jotka ovat valmistuneet 2000-luvulla. Oikealla alalla koki olevansa 93 % vastaajista.

O

pintokysely toteutettiin tässä laajuudessa ensimmäistä kertaa. Tavoitteena oli kerätä faktoja opinnoista, yliopistoista ja työnteosta opintojen rinnalla. Tulokset on tarkoitettu työkaluiksi niiden ja koko alan kehittämisessä.

Kyselyn sai 2056 henkilöä ja siihen vastasi kaikkiaan 394 henkilöä (19,2 %). Heillä nykyinen tai entinen oppilaitos oli Aalto/TKK 42 %, Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) 42 % ja Oulun yliopisto (OY) 16 %. Vastaajista tekniikan ylioppilaita oli 45 % samalla kun diplomi-insinööriksi oli valmistunut 28 % ja tekniikan kandidaatiksi 27 %. Opinnot oli aloitettu keskimäärin vuonna 2007 ja yhä opiskelevilla opintopisteitä oli keskimäärin 150–199.

16 Rakennustekniikka • 2/2013

Opetuksessa perusasiat kunnossa, päivityksiä kaivataan

Opetusmenetelmistä hyödyllisimpänä pidettiin laskuharjoituksia (arvosana 4,3 skaalalla 1–5), ryhmätöitä (4,1) ja yksityisiä harjoitustöitä (4,0). Puolikkaan verran heikommat arvosanat saivat tutkiva oppiminen, luento-opetus ja laboratorioharjoitukset.

40 % vastaajista totesi osan kurssimateriaaleista tarvitsevan päivitystä. Kaikista vastaajista vain 3,3 % oli sitä mieltä, että kurssi­materiaalit ovat huippuluokkaa. Uusimman tekniikan suomia mahdollisuuksia koki pystyneensä hyödyntämään riittävässä määrin 58 % vastaajista, kun taas opetusmenetelmiä piti vanhanaikaisina 24 %.

Väite opetushenkilökunnan vankasta asiatiedosta sai kaikilta vastaajilta hyvän arvosanan 4,1.

Opetuksen selkeys ja havainnollisuus sekä henkilökohtainen apu ja neuvonta saivat molemmat arvosanan 3,1. Linkittyminen työelämään oli heikoin arvosanalla 2,8.

Omaan suuntautumiseen, käytännössä siis erikoistumiseen, pyritään vaikuttamaan opintojen aikana sivuaineella (76 %), kesätöillä (72 %), työharjoitteluilla (40 %) ja vaihto-opinnoilla (8 %). Tiedusteltaessa mahdollisuuksista erikoistua opintojen kautta tyytyväi­ simpiä olivat tamperelaiset, joista 42 % piti sitä mahdollisena. Aallossa 38 % ja Oulussa 32 % pitivät erikoistumista mahdollisena, mutta erikoistumisopintoja nähtiin olevan liian vähän.

Toisin päin opintojen suuntautumisen motivaattoreista kysyttäessä tärkeimmäksi nousivat hieman yllättäen opintomenestys aiheen kursseilla (3,1) sekä odotetusti aiheen vastaava professori (2,8). Kavereiden valinnat eivät niinkään vaikuttaneet (2,0). Opin-

tojen ohjausta pidettiin kautta linjan masentavankin merkityksettömänä: opintojen etenemistahti, pää- ja sivuaineen valinta sekä opiskelumotivaatio saivat kaikki arvosanan 2,1.

Opintojen puitteita voi aina kehittää

Vastaajista 53 % koki yliopistokampuksen palveluiden tukevan opintoja. Lisää toivottiin erityisesti ryhmätyötiloja (58 %) ja tietokoneluokkia (43 %). Myös kahviloiden ilta-aukioloa, tulostusmahdollisuuksia ja lukunurkkauksia toivoi noin kolmannes vastaajista.

Etäopiskelumahdollisuutta yli­ opiston omilla aineistoilla oli tar­ jottu 32 %:lle vastaajista ja koulun ulkopuolisilla aineistoilla 7 %:lle.

Etäopetuksen toivotuista muo­­dois-­ ta kysyttäessä luonte­vim­pa­na pi­ dettiin luentoja (61 %) ja oh­jaus­ta ja neuvontaa esimerkiksi har­

Kansainvälisyys kasvussa

joitustöihin liittyen (59 %). Tent­ tejä toivoi tekevänsä etänä 32 %.

Opiskelijaelämän viiteryhmistä tärkeimpänä pidettiin oman vuosikurssin opiskelijoita sekä oman pääaineen opiskelijoita (4,0). Kiltatoiminta ja ammattiainekerhot seurasivat perässä arvosanalla 3,4.

Harrastekerhot koskettivat harvimpia arvosanalla 2,9.

Opintojensa arvioi olevansa 5–5,5 vuoden virallisessa aikataulussa 39 % edelleen opiskelevista vastaajista. Muut luettelivat viivästymisensä syiksi kurssien vaikeuden ja työläyden (26 %), oman alan työt opintojen ohessa (26 %) ja motivaation puutteen (19 %). Kymmenen prosentin molemmin puolin syitä olivat kurssien päällekkäisyys, päätai sivuaineen vaihto, opiskelijaelämä, elämäntilanne, muut työt ja vaihto-opiskelu.

Diplomi-insinööriksi valmistu­ neista oli käynyt ulkomailla vaih­ to-opiskelemassa 22,5 %. Teekkareista vaihdossa oli käynyt tai aikoi käydä lähes kaksinkertainen määrä, 47 %. Tärkeimpiä syitä vaihtoon lähtemiselle olivat kielitaidon parantaminen (90 %) ja ylipäätän kiehtova kokemus (87 %).

Työllistymistä vaihdon ennakoi edistävän ulkomailla 39 % ja kotimaassa 38 %. Myös kavereiden koke­mukset olivat vahva peruste lähteä (38 %).

Suosituimpia kohdemaita olivat teekkareille Saksa, Yhdysvallat, Alankomaat, Itävalta, Ruotsi, Englanti ja Etelä-Korea. Vaihto-opiskelupaikan valinnan perusteli kohdemaan kielellä 73 %, sijainnilla 66 % ja kulttuurilla 59 %. Vaihtoyliopiston tarjoamat opinnot esim. pää- tai sivuaineeseen olivat motii-

Onko opintojen aikana mahdollista erikoistua johonkin erityisalaan? (esim. rakennuttamiseen) 45% 41,5%

40%

38,2%

Aalto TTY

35% 30% 25%

Oulun yo

32,3% 28,0% 24,2%

23,0%

20% 15%

17,7%

16,1%

15,2%

15,2%

14,0%

12,2%

10%

8,1% 6,1%

5%

3,7%

0% Kyllä

Kyllä, mutta erikoistumisopintoja on liian vähän

Ei, mutta pitäisi olla

Ei, eikä ole tarvettakaan

En tiedä

2/2013 • Rakennustekniikka

17

Millaisia palveluita toivoisit lisää yliopistokampuksellesi?

Valitse kaksi tärkeintä.

80%

70%

66,7%

Aalto 60%

56,7%

TTY

57,6% 54,2%

Oulun yo

50% 44,0%

44,0%

40,8%

40%

37,3%

30%

27,9%

38,7%

37,3%

25,9%

24,0%

21,8%

20%

19,7%20,3%

18,6%

16,9%

10%

6,7% 6,1% 3,4%

0%

Ryhmätyötilat

Tietokoneluokat

Kahviloiden ilta‐ aukiolo

Tulostusmahdollisuus

Lukunurkkauksia

Taukotilat

Jokin muu, mikä

Ovatko opintosi aikataulussa? Jos opintosi ovat jostain syystä viivästyneet, valitse kaksi tärkeintä siihen johtanutta syytä. (pelkät opiskelijat) Opintoni ovat aikataulussa, valmistun tavoiteajassa (5 ‐ 5,5 vuotta)

38,6%

Kurssien vaikeus/työläys

26,3%

Oman alan työt opintojen ohessa

25,7%

Motivaation puute

18,7%

Kurssien päällekäisyys

14,0%

Pää‐ tai sivuaineen vaihto

12,9%

Opiskelijaelämä

12,9%

Elämäntilanne (vanheimpainvapaa, sairaus yms.)

10,5%

Muut työt opintojen ohessa

9,4%

Vaihto‐opiskelu

8,2%

Jokin muu, mikä

7,0%

0%

18 Rakennustekniikka • 2/2013

5%

10%

15%

20%

25%

30%

35%

40%

45%

Kuinka paljon sinulle on kertynyt kokemusta seuraavista rakennusalan töistä opintojesi aikana? (DI‐tutkinnon suorittaneet, osa‐aikatyöt muutettu täysiksi työkuukausiksi) 30%

28,7%

25,9%

25,7%

51,5%

24,1%

25%

98,8%

1‐3 kk

23,8%

4‐6 kk 6‐12 kk 12‐24 kk

20% 18,1%

15%

13,3% 10,9% 10,9%

10%

yli 24 kk ei kokemusta

16,2%

10,9% 9,9%

9,3% 9,3%

5,9%

5% 2,9%

2,8%

1,2% 0,0% 0,0% 0,0% 0,0%

0% Työntekijä (esim haalariharjoittelu)

Työnjohto (esim kesämestari)

vina 32 %:lle lähtijöistä. Yliopiston korkea taso oli yhtä tärkeä suositus paikalle kuin kavereiden kokemukset (22 %).

Vaihto-opiskelun koettiin antaneen ennen kaikkea kokemusta kansainvälisessä ympäristössä toimimisesta (81 %). Kielitaito parani kolmella neljästä, uusia ystäviä sai joka toinen ja mielestään hyvän CV-merkinnän joka kolmas.

Tärkeää täydennystä opintoihinsa koki saaneensa vain joka viides.

Kotimaahan palattuaan 46 % opiskelijoista sai hyväksi luettua suunnittelemansa opinnot. Osan opinnoista sai hyväksytettyä 30 % palaajista. Vaikka otanta oli näiltä osin pieni, Oulussa opintoja näytettäisiin luettavan hyväksi yli kaksi kertaa todennäköisemmin kuin Tampereella.

Lopputuloksena 87 % vaihdossa käyneistä suosittelee kaik-

Toimisto (esim rakennesuunnittelija)

kia lähtemään opiskelijavaihtoon.

Jos kaverireferenssi toimii kuten edellä luvattiin, vaihtoon lähtijöitä pitäisi siis olla vuosi vuodelta enemmän. Edelleen opiskelevista vastaajista 55 % ilmoittaa myös aikovansa hakea jossain vaiheessa uraansa töitä ulkomailta. Samalla 37 % ilmoittaa, että kotimaan työmarkkinat tulevat kyllä riittämään.

Töissä käydään ja niistä on hyötyä

Diplomi-insinöörin tutkinnon jo suorittaneilta tiedusteltiin erilaisissa rakennusalan töissä opintojen aikana kertyneestä kokemuksesta. Työntekijän roolissa esimerkiksi haalariharjoittelun kautta oli ollut vähintään 4–6 kk kaikkiaan 47 % valmistuneista. Yli vuoden vastaavissa suorittavissa tehtävissä oli ollut 12 %. Työntekijätason kokemusta ei ollut lainkaan 24 %:lla vastaajista.

Yrittäjä

Työnjohdossa, esimerkiksi kesämestarina, oli ollut vähintään 4–6 kk kaikkiaan 38 % vastaajista. Yli vuoden vastaavissa tehtävissä oli ollut 17 %. Työnjohtokokemusta ei olut lainkaan 52 %:lla vastaajista.

Toimistotehtävissä oli ollut vähintään 4–6 kk kaikkiaan 71 % vastaajista. Yli vuoden vastaavissa tehtävissä oli ollut 24 %. Toimistokokemusta ei olut lainkaan 26 %:lla vastaajista.

Tällä hetkellä opiskelevista vastaajista työssä käy 52 %. Heistä ilmoitti työskentelevänsä alan töissä päätoimisesti ja opiskelevansa osa-aikaisesti 12 % vastaajista.

2/2013 • Rakennustekniikka

19

Työskenteletkö opintojen ohella? (teekkarit nykytilanteen mukaan, valmistuneet viimeisen opiskeluvuotensa perusteella)

35% 30%

30,3%

28,7%29,4%

27,0%

Tekn. yo

25%

Dipl.ins

20% 16,1% 15%

13,8%

12,1%

14,7%

10,9%

10% 6,4% 5%

2,8%

2,3%

0,6% 0,9%

2,3% 1,8%

0% Kyllä, Kyllä, Kyllä, Kyllä, työskentelen työskentelen työskentelen työskentelen alan töissä alan töissä osa‐ muussa kuin alan yrittäjänä työssä päätoimisesti ja aikaisesti ja opiskelen opiskelen osa‐ päätoimisesti aikaisesti

En, mutta haluaisin työskennellä

En, päätoiminen Olen siirtynyt täysin opiskelu riittää työelämään minulle

Jokin muu, mikä

Kuinka tärkeitä taitoja nämä ovat nähdäksesi työelämässä, ja saatko niihin yliopistossa valmiuksia?

Kyky itsenäiseen työskentelyyn

2,61

Tiimityöskenetely ja neuvottelutaidot

2,86

2,14

Projektinhallintataidot

1,91

Suullisen esiintymisen taidot

1,96

2,92

2,81 2,62

Yleiset tietotekniset taidot

2,34

2,61

2,52 2,43

Kirjallisen esityksen taidot Johtamis‐ ja esimiestaidot

2,47

1,36 2,22 2,13

Vieraiden kielten hallinta Yritystoiminnan perusteiden tuntemus

2,19

1,66

Toimiminen kansainvälisesti

1,77

Tutkimus‐ ja kehitystoiminnan taidot

Kuinka tärkeäksi koet työelämässä?

2,13

Kuinka koet opintojen antavan valmiuksia?

2,08 2,03 1,0

20 Rakennustekniikka • 2/2013

1,5

2,0

2,5

3,0

3,5

4,0

4,5

5,0

Oletko käynyt vaihdossa opintojesi aikana?

Aalto TTY

21,8%

Oulu

25,6% 24,2%

Kyllä, kerran En, mutta suunnittelen lähteväni 53,2%

En

58,8% 61,0%

Alan töissä työskenteli osa-aikaisesti ja opiskeli päätoimisesti 29 % vastaajista. Muussa kuin alan työssä työskenteli 11 %. Lisäksi vielä töissä käymättömistä 16 % ilmoitti, että haluaisi työskennellä.

Päätoimisen opiskelun totesi riittävän 27 % vastaajista.

Työssäkäyvistä teekkareista töitä teki korkeintaan 8 tuntia viikossa 45 %, 8–16 tuntia 23 % ja 32–40 tuntia 20 %. Kaikista vastaajista 92 % koki oman alan töiden hyödyttävän opintoja. Opintojen ohella työskentelyn koki hidastavan opintoja 57 % vastaajista. ”Työpaikallani minulle on alusta asti tehty selväksi, että opintojen eteneminen on ykkösprioriteetti. Olen saanut tehdä töitä opintojeni ehdoilla, joten sen vaikutus opintojeni etenemiseen on ollut lähinnä positiivinen.

Alan töiden tekeminen on tukenut opintojani ja kurssivalinto-

21,0%

11,0% 16,4%

jani. Myös diplomityöpaikka löytyi oman työpaikan kautta.”

Lopulta kunnon töihin, mutta minne

Tiedusteltaessa, millä perusteilla opiskelija hakee töitä, tärkeimmäksi perusteeksi nostettiin opintojen tukeminen (64 %). Sitä sivat varmuus työnantajana seura­ (52 %), palkkaus (49 %), sijainti (49 %), valmistumisen tukeminen (42 %) ja urapolun ohjaus (33 %).

Opiskelijat toivoisivat opintojen jälkeen tyypillisesti työllistyvänsä suunnitteluun (43 %).

Kolmas­ osaan sen suosiosta jäävät rakennuttaminen ja tilaaminen (17 %), konsultointi (16 %) ja urakointi (14 %). Jatko-opinnoista haaveilee vain 1,1 % opiskelijoista, mitä voinee huippututkimuksen tulevaisuuden näkökulmasta pitää huolestuttavan matalana lukuna.

Erilaisten taitojen tärkeyttä työelämässä tiedusteltiin, ja sa-

malla kysyttiin opintojen niihin antamista valmiuksista. Tärkeimpinä työelämässä pidettiin kykyä itsenäiseen työskentelyyn, tiimityöskentely- ja neuvottelutaitoja, projektinhallintataitoja sekä esiintymis-, esitys- ja tietoteknisiä taitoja. Suurin ero taidon tärkeyden ja opintojen antamien valmiuksien välillä oli projektinhallinnassa, suullisen esiintymisen taidoissa, sekä erityisesti johtamis- ja esimiestaidoissa.

Lopuksi vastaajille esitettiin runsaan 30 yrityksen lista, josta tuli poimia kiinnostavimmat työnantajat. Kärkeen pääsivät suuret diplomi-insinöörien työllistäjät: kiinnostavana vastaajat pitivät Rambollia 55 %, Pöyryä 45 %, YIT:tä 44 %, NCC:tä 43 %, Skanskaa 42 % ja Lemminkäistä 41 %. ■

2/2013 • Rakennustekniikka

21

Teksti: teemu vehmaskoski

PALKAT NOUSIVAT, TYÖLLISYYS HYVÄLLÄ TASOLLA RILin jäsenille tehtiin jaksolla 12/2012–1/2013 työmarkkinatutkimus internet-kyselynä.

Kysely lähetettiin kaikille RILin valmistuneille työikäisille jäsenille.

K

ysely toteutettiin yhteistyössä Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin vastaavan tutkimuksen kanssa. Katsaus on jatkoa RILin palkkatutkimuksille ja DI-katsauksille, joita on tehty vuodesta 2002 lähtien. Kyselyn avulla seurataan rakennusalan diplomi-insinöörien työtilannetta ja palkkakehitystä.

Joulukuussa 2012 kokopäivätyötä tekevien vastaajien kuukausiansioiden keskiarvo oli 5 461 €/ kk (5 308 €/kk vuonna 2011) ja mediaani 5 018 €/kk (4 820 €/kk).

Kuukausipalkka sisältää peruspalkan, luontoisetujen verotusarvon ja eräät kuukausittain maksettavat muuttuvat palkan osat kuten myyntiprovisiot, mutta se ei sisällä lomarahoja, ylityökorvauksia eikä vuosibonuksia.

Vastaajien keskiansio nousi edellisestä vuodesta 2,9 % ja mediaaniansio 4,1 %. Vastaajien valmistumisvuoden huomioiva valmistu-

22 Rakennustekniikka • 2/2013

misvuosi-identtinen palkkakehitys oli 4,9 prosenttia.

Vastaajista palkka oli noussut 86 %:lla, pysynyt ennallaan 10 %:lla ja laskenut 1,3 %:lla. Viime vuotta enemmän palkkaa saaneiden keskimääräinen palkannousu oli 316 € (352 € vuonna 2011).

Suuret korotukset menevät harvoille, sillä puolet korotuksista oli korkeintaan 197 € suuruisia. Lisää palkkaa saaneista 77 % ilmoitti ainakin osan korotuksesta olleen yleiskorotusta. Henkilökohtaisen palkankorotuksen sai 24 % kaikista kokopäiväisesti työskentelevistä vastaajista.

Tulospalkkioiden piirissä oli 65 % (54 %) kokopäiväisesti työssä käyvistä vastaajista. Heistä 66 % (75 %) kertoi saaneensa tulospalkkion viimeksi kuluneelta vuodelta.

Julkisella sektorilla tulospalkkioiden keskiarvo oli 1 459 € (2 370 €) ja mediaani 1 100 € (1 600 €). Yksityisellä sektorilla tulospalkkioi-

den keskiarvo oli 7 865 € (7 624 €) ja mediaani 4 500 € (3 200 €).

Työkokemusta ennen tutkintoa yli 2 vuotta

Kyselyn vastaajien työkokemuksen keskiarvo ennen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista oli 3,15 vuotta ja mediaani 2 vuotta.

RIL Palkkakysely 2012

€/kk KAIKKIEN VASTAAJIEN KOKONAISANSIOT 10 000

€/kk 90 %

10 000

9 500

9 500

9 000

9 000

8 500

8 500

8 000

8 000

7 500

75 %

7 000

KEHITYS VUOTEEN 2011 VERRATTUNA

7 500 7 000

keskiarvo 2012 keskiarvo

keskiarvo

6 500

6 500 mediaani

6 000 5 500

6 000

mediaani 2012

5 500

mediaani 2011

25 %

5 000

5 000

4 500

4 500 10 %

4 000

4 000

3 500

3 500

3 000

3 000

2 500

2 500

2 000

2 000

1 500 2012

1 500

2007 n = 664

2002

1997

1992

Valmistumisvuosi

Ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen työstä poissaolon keskiarvo oli vastaajien keskuudessa 0,87 vuotta ja mediaani 0 vuotta.

Vastaajista 2,7 % ilmoitti työskentelevänsä päätoimisena yrittäjänä. Kun sivutoimet huomioidaan, yrittäjänä, osakkaana tai hallituksen jäsenenä ilmoitti toimivansa 17,3 % vastaajista. Kaikista vastaajista 9,1 % ilmoitti toimivansa päätoimisena tai sivutoimisena yrittäjänä tai ammatinharjoittajana; 6,5 % kertoi olevansa osakas/pääomistaja yhdessä tai useammassa yrityksessä; ja 7,7 % vastaajista on hallituksen jäsen tms. yhdessä tai useammassa yrityksessä. Näistä luvuista voidaan päätellä samojen henkilöiden toimivan useammassa tehtävässä samanaikaisesti.

Vastaajina monipuolinen otos

Kysely lähetettiin RILin 2 916 valmistuneelle työikäiselle jäsenelle.

1987

1982

© RIL ry

2007

2002

n (2011) = 786 n (2010) = 812

Vastaajia oli 755 eli vastausprosentti oli 26 %. Vastaajista miehiä oli 79 % ja naisia 21 %. Miesten ikä oli keskimäärin 46 vuotta ja naisten 39 vuotta.

Vastaajista 99,9 % oli diplomi-insinöörejä ja 0,1% filosofian maistereita. Jatkotutkinnon eli TkL, TkT, FL tai FT (tekn. ala) oli suorittanut huomattavan suuri osuus vastaajista, 7,5 %. Insinöörin tai insinööri (AMK)-tutkinnon oli suorittanut 5,6 % vastaajista.

Vastaajien toimialoista suurimmat olivat talonrakennus (45 %); tie-, katu- ja liikennetekniikka (14 %); sekä pohja- ja maanrakennus (9 %). Loput toimialat olivat kooltaan 2–7 %. Työnantajina olivat teollisuus (35 %), suunnitteluala (30 %), muut yksityiset palvelut (12 %) ja julkiset työnantajat (23 %).

Vastaajista 51,2 % oli valmistunut Aalto-yliopistosta tai entisestä Teknillisestä korkeakoulusta, 32

1997

1992

1987

Valmistumisvuosi

1982 © RIL ry

% Tampereen teknillisestä yliopistosta ja 16,1 % Oulun yliopistosta.

Tämän lisäksi 0,4 % vastaajista oli suorittanut tutkintonsa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja 0,3 % ulkomailla.

Työllisyys hyvä, muttei täydellinen

Vuoden 2012 aikana vastaajista 92 % ilmoitti olleensa työssä 12 kuukautta. Vain 0,7 % ilmoitti olleensa täysin ilman työtä. Joulukuussa 2012 vakituisessa kokopäivätyössä vastaajista oli 88,4 %, päätoimisena yrittäjänä toimi 2,7 % ja määräaikaisessa kokopäivätyössä 2,8 %.

Palkkakysely ajoittui vuodenvaihteeseen, minkä jälkeen työllisyystilanne on ehtinyt hieman

2/2013 • Rakennustekniikka

23

RIL palkkakysely 2012

RIL palkkakysely 2012 €/kk

YKSITYINEN TYÖNANTAJA

JULKINEN TYÖNANTAJA

€/kk

90 %

10 000

10 000

9 500

9 500

9 000

9 000

8 500

8 500 75 %

8 000 7 500

8 000 7 500

keskiarvo

7 000 6 500

mediaani

6 000

7 000

75 %

6 500 6 000

25 %

5 500 5 000

keskiarvo mediaani

5 500 5 000 25 %

10 %

4 500

4 500

4 000

4 000

3 500

3 500

3 000

3 000

2 500

2 500

2 000

2 000

1 500 2012

2007 n = 518

2002

1997

1992

Valmistumisvuosi

muuttua. Työ- ja elinkeinoministe­ riön tilastot seuraavat rakennusalan diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaneiden työttömien määrää. TEMin tilasto ei täysin vastaa RILin jäsenprofiilia, koska se sisäl­ tää myös mm. alaa vaihtaneet – jot­ka eivät tyypillisesti ole jäseniä.

TEMin mukaan huhtikuun 2013 lopussa rakennusalan diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaneita työttömiä työnhakijoita oli 128 henkilöä, mikä on 29 henkilöä enemmän kuin vuotta aiemmin.

Kaikkien työnhakijoiden (sisältää myös lomautetut) määrä oli huhtikuun lopussa 214 henkilöä, kun vuotta aiemmin heitä oli 184.

Kaikkineen työttömyys on nyt vastaavalla tasolla kuin en-

24 Rakennustekniikka • 2/2013

1987

1982 © RIL ry

1 500 2012

2007 n = 146

2002

1997

1992

Valmistumisvuosi

1987

1982 © RIL ry

tymiseen liittyvää juridista apua ja oikeusturvavakuutuksen puoltoja onkin viimeisen puolen vuoden haettu hivenen aiempaa enemmän. Näistä haasteista huolimatta rakennusalan diplomi-insinöörin koulutus takaa edelleen 98–99 % työllisyysasteen. ■

nen kesiä 2009 ja 2010. Suhteellinen kasvu vuoden takaiseen verrattuna on voimakasta, ja se näyttää jossain määrin osuvan myös RILin jäseniin. Työsuhteen päät-

Tulokset ja lisäkuvat ovat pysyvästi esillä RILin jäsenille extranetissä www.ril.fi

RIL palkkakysely 2012 €/kk

RIL Palkkakysely 2012

YKSITYINEN SEKTORI TOIMIASEMITTAIN

NAISTEN JA MIESTEN PALKAT

€/kk

10 000

10 000

9 500

9 500

9 000

9 000

JOHTO:

keskiarvo

8 500

mediaani

8 000

8 500 8 000

7 500

n 75 % m 75 %

7 500

7 000

7 000 KESKIJOHTO:

6 500

keskiarvo mediaani

6 000

n mediaani

mediaani keskiarvo

5 500

5 000

5 000

4 500

4 500

4 000

4 000

3 500

3 500

3 000

3 000

2 500

2 500

2 000

2 000

1 500 2012

2007

2002

n (johto) = 107 n (keskijohto) = 155 n (asiantuntijat) = 215

1997

1992

1987

Valmistumisvuosi

1982

m mediaani

6 000

ASIANTUNTIJAT:

5 500

6 500

m 25 % n 25 %

1 500 2012

© RIL ry

2007

2002

n = n 131, m 532

1997

1992

Valmistumisvuosi

Rakennusalan diplomi‐insinöörien työttömyys 2001‐2013

1987

1982

© RIL ry

Lähde: TEM Tilanne 30.4.2013

(Rakennus‐ ja yhdyskuntatekniikka)

300 250 214

200 150

128

100 50 lkm

0

1 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3 5 7 9111 3

2001 2002 kk/vuosi

2003

2004

2005

Työttömät työnhakijat

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Kaikki työnhakijat (työttömät, lomautetut, ym.)

2/2013 • Rakennustekniikka

25

Teksti: Helena Soimakallio Kuvat: LIIKENNEVIRASTO

Rantaväylä avaa Tampereen liikennesolmut Tampereen kaupungin keskusta-alue on rakentunut Näsijärven ja Pyhäjärven väliselle kapealle kannakselle. Vuosikymmenten saatossa teollisuus on väistynyt kaupungin ytimestä, mutta asumisen ja palveluiden tarpeita palveleva liikenne on kasvanut kaupungin mukana. Uuden Rantaväylän tarve juontaakin juurensa tarpeeseen ratkaista sekä nykyisiin väyliin liittyviä liikenteellisiä ja ympäristöllisiä ongelmia että sen tarjoamiin mahdollisuuksia kehittää arvokkaiden ranta-alueiden maankäyttöä.

Havainnekuva virtuaalimallista. Näkymä tunnelin läntiseltä suuaukolta Lielahden suuntaan.

26 Rakennustekniikka • 2/2013

T

ampereen Rantaväylän historia lähti liikkeelle jo 1970-luvulla, jolloin rakennettiin ensin Paasikiventie Nokian moottoritieltä Mustalahteen ja sen jälkeen jatko-osuus Kekkosentienä Tammerkosken yli aina Kalevan puistotielle saakka. Väylä muuttui kaupungin kadusta valtion tieksi vuonna 1995 ja siitä on muodostunut tärkeä osa valtatie 12:sta, joka palvelee paitsi Tampereen merkittävänä sisääntuloväylänä myös valtakunnallisen ja seudullisen liikenteen yhteytenä.

Vilkas, ruuhkainen ja onnettomuusaltis Rantaväylä

Nykyisellään Rantaväylä on Suomen vilkkain maantieosuus pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Sen keskimääräinen vuorokausiliikenne on jopa 44 500 ajoneuvoa, josta raskaan liikenteen osuus on reilut kolme prosenttia. Liikenne-ennusteiden mukaan liikennemäärät tulevat kasvamaan vuoteen 2030 mennessä jopa neljänneksellä.

Suuret liikennemäärät ovat ruuhkauttaneet tien ja samalla aiheuttaneet kasvavaa huolta lisääntyneiden meluhaittojen ja ilmansaasteiden takia. Lisäksi tieosuudella tapahtuu vuosittain keskimäärin 40 onnettomuutta, mikä on liki 20 kertaa enemmän kuin maamme teillä keskimääräin. Lii-

kenteen aiheuttamat haitat ovat heikentäneet myös tien varrelle jäävien alueiden kehittämistä ja rantojen virkistyskäyttöä.

Pitkä tunneli valikoitui 20 vuoden selvitystyön tuloksena

Ratkaisuja liikenteen sujuvoittamiseksi ja turvallisuusongelmien poistamiseksi ryhdyttiin etsimään jo 1980-luvulla. Lyhyempi Onkiniemen tunnelivaihtoehto nousi esille ensimmäisen kerran jo vuonna 1990. Laaditun yleissuunnitelman mukaan Rantaväylä olisi kulkenut Santalahdesta Onkiniemen tunnelin ja Kortelahden eritasoliittymän siltojen kautta ja yhtynyt nykyiseen Kekkosentiehen ennen Tammerkosken siltoja.

Tampellan alueen suunnittelukilpailussa 1990–91, palkintosijoille nousi ennakkoluuloton kilpailuehdotus, jossa Kekkosentie oli sijoitettu koko Tampellan alueen alittavaan liikennetunneliin.

Tunneliratkaisuun päädyttiin, koska sen avulla liikenteestä saadaan sujuvampaa ja turvallisempaa ja liikenteen haitoille altistuu aiempaa vähemmän ihmisiä. Hankkeen todettiin edistävän myös Tampereen keskustan kehittämistä yleensä, kun alueen katkaiseva tie siirretään tunneliin ja entisen Kekkosentien pohjan Näsijärven rannalla jää siten rakennusmaaksi.

Ns. pitkä tunnelivaihtoehto vahvistui Rantaväylän jatkosuunnittelun pohjaksi 2006, kun Tampere hyväksyi keskusta-alueen liikenneosayleiskaavan. Osayleiskaavaan perustuvan varsinaisen tiesuunnitelman laadinta aloitettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Vuosina 2009–2010 hankkeelle tehtiin lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointi, jossa vertailtiin kolmea eri vaihtoehtoa Rantaväylän kehittämiseksi. YVA-selvityksen sisältämien vaihtoehtojen lisäksi lopulliseen yleissuunnitelmaan sisällytettiin lukuisia muita ratkaisumalleja, kuten valtatien kattaminen ja liikenteen sujuvoittaminen liittymien avulla.

Uuden Rantaväylän kokonaispituudeksi tulee 4,2 kilometriä, josta tunnelin osuus on 2,3 kilometriä. Santalahdesta Naistenlahteen ulottuva tunneli on käytännössä kaksi eri tunnelia, joissa liikenne kulkee eri suuntiin. Tunneleiden väliin jää 11 metriä paksu kallioseinä (pilari). Tunnelista tulee (sen) valmistuessaan Suomen pisin liikennetunneli.

2/2013 • Rakennustekniikka

27

Ranta-Tampellalle luvassa uusi elämä

Pitkä tunneli vapauttaa noin 10 hehtaaria maata. Vanha tienpohja siirtyy valtiolta Tampereen kaupungin omistukseen, jonka jälkeen maanomistus Ranta-Tampellan alueella jakautuu tasan YIT:n ja kaupungin kesken.

Vapautuville ranta-alueille rakennetaan tulevaisuudessa asuntoja, ulkoilualueita ja vapaa-ajan palveluja. Koska alue sijaitsee aivan Tampereen keskustan tuntumasta, voidaan rakentamisessa luontevasti tukeutua olemassa oleviin palveluihin ja infrastruktuuriin.

Taloudellisesti kannattava hanke

Tiepohjan ja vajaakäyttöisten ranta-alueiden saamisella rakennuskäyttöön on merkittäviä hyötyjä paitsi Tampereen keskustan täydennysrakentamisen kannalta myös taloudellisesti. On laskettu, että tunnelin myötä kaupunki hyötyy muun muassa Ranta-Tampellan rakennusoikeuden myynnistä ja kaavoituskorvauksista yhteensä 77 miljoonaa euroa.

Hankkeen kokonaisbudjetti on 185 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitusosuus on 33 prosenttia ja Tampereen kaupungin osuus vastaavasti 67 prosenttia. Näin ollen nettolasku kaupungille jäänee vajaaseen 50 miljoonaan euroon, minkä kaupungin on arvioitu edelleen pienenevän erilaisten välillisten työllisyyshyötyjen ja verotulojen kasvun ansiosta. Kokonaisuus onkin aluetaloudellisesti erittäin houkutteleva.

28 Rakennustekniikka • 2/2013

Välimaankatu.

Allianssimallilla haetaan yhteinen sävel

Lähes 20 vuotta kestänyt suunnittelu- ja tutkimusprosessi päättyi, kun Tampereen kaupunki ja valtio sopivat vuonna 2008 Rantaväylän pitkän tunnelin toteuttamisesta. Vuonna 2012 sopimusta täydennettiin rakentamisvaiheen osalta muun muassa siltä osin, että hanke toteutetaan uudella allianssimallilla.

Allianssimallissa hankkeen tilaaja Tampereen kaupunki ja tilaajan edustajana toimiva Liikennevirasto muodostavat yhdessä rakentajaksi valitun Lemminkäinen Infra Oy:n ympärille muodostetun konsortion kanssa ns. allianssin, joka jakaa hankkeen riskit ja hyödyt. Konsortioon kuuluvat Lemminkäinen Infra Oy, A-Insinöörit Suunnittelu Oy sekä Saanio & Riekkola Oy. Allianssissa hankkeen taloudelliset, laadulliset ja aikataululliset tavoitteet asetetaan yhdessä kaikkien osapuolten kesken niin, että kaikki osapuolet voivat sitoutua niihin. Hanke jakautuu kehitys- ja toteutusvaiheisiin. Noin vuoden kestävän ensimmäisen vaiheen ai-

kana laaditaan hankkeen toteutussuunnitelma sekä määritetään toteuttamisen muut tavoitteet ja tavoitekustannus. Toisesta vaiheesta eli rakentamisesta tehdään erillinen sopimus.

Ratkaisu tulossa syksyllä

Rantaväylästä on käyty vuosien varrella vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Kysymyksiä ovat herättäneet muun muassa hankkeen kustannukset, tunneliratkaisun tekninen toteutus ja käytön turvallisuus.

Perusteelliset maa-, kallio- ja pohjavesiolosuhteita koskevat selvitykset ovat osoittaneet, että tunneli voidaan toteuttaa alueelle normaalein kalliorakentamisen menetelmin ja mahdolliset kallion laadunvaihtelut pystytään hallitsemaan tarvittaessa lujittamalla kalliota. Samalla saadaan kallio­ louhetta hyötykäyttöön.

Myöskään vesi ei tuota ongelmia, sillä Näsijärven vedestä ei odoteta olevan haittaa tunnelille eikä päinvastoin. Sama pätee pohjavesiin. Rakentamisen helpottamiseksi pohjaveden pintaa tullaan alentamaan hallitusti tunnelin päi-

Soukanlahdenkatu. hin tulevien avokaivantojen kohdalla. Muualla pohjaveden pinnankorkeus säilyy muuttumattomana.

Tunneleiden käytön turvallisuutta varmistetaan sekä jatkuvalla valvonnalla että erilaisilla turval-

lisuutta parantavilla havainto- ja liikenteenohjauslaitteilla. Rantaväylän tunneliin on suunniteltu automaattinen häiriönhavaintojärjestelmä ja tunnelin ulosajoalueet varustetaan ruuhkatunnistimin.

Järjestelmien aiheuttama hälytys käynnistää automaattisesti vaaran vähentämiseksi tarvittavat liikenteenohjaustoimenpiteet, kuten varoittamisen ja nopeusrajoituksen laskun sekä tarvittaessa jopa kaistan tai tunneliputken sulkemisen. Lisäksi tunneli varustetaan sammutusjärjestelmällä.

Rantaväylän tunnelin suunnitteluvaihe päättyy syksyllä 2013, jolloin valmistuu lopullinen toteutussuunnitelma ja kustannusarvio. Tuolloin Tampereen valtuusto saa päätettäväkseen hankkeen lopullisen toteuttamisen ja aikataulun. Valtio on jo sitoutunut hankkeeseen ja varannut tarvittavat rahat Liikenneviraton budjettiin.

Kun myös tamperelaiset vahvistavat myönteisen kantansa, päästään uutta Rantaväylää ajamaan jo vuonna 2018. ■

Tammelan puistokato.

2/2013 • Rakennustekniikka

29

Teksti: teemu vehmaskoski Kuvat: LIIKENNEVIRASTO

Vauhtitien siltakilpailu ratkesi – Chicaner teki vaikutuksen Pisararata-hankkeeseen liittyvän Vauhtitien alikulkusillan ja sen lähiympäristön suunnittelukilpailun voittajaksi valittiin Pöyry Finland Oy:n työryhmän kilpailuehdotus ”Chicaner”.

Kilpailu toteutettiin RILin insinööritaitokilpailun konseptilla.

P

isararata on Liikenneviraston ja Helsingin kaupungin suunnitteluvaiheessa oleva hanke. Suunnitelmaan sisältyy pääradan varrella, näkyvällä paikalla sijaitseva Vauhtitien ylittävä ratasilta ympäristöineen. Suunnittelukilpailun tavoitteena oli suunnitella kustannustehokas, ympäristöön sopiva ja toimiva kokonaisuus alueelle. ”Paikalla on erityinen merkitys porttina saavuttaessa Helsingin niemelle. Matkustajien näkymät junien ikkunoista ovat keskeisessä

30 Rakennustekniikka • 2/2013

roolissa muodostettaessa mielikuvia alueesta”, kilpailun tuomaristo kuvailee.

Kilpailutehtävään kuului sillan ja lähellä sijaitsevan ratatunnelin suuaukon suunnitteleminen sekä Vauhtitien katualueen, pysäköintialueen, urheilukentän liikenneyhteyksien, ulkoiluteiden ja viherympäristön järjestelyt.

Edellytyksenä kilpailuun osallistumiselle oli asiantuntemus siltasuunnittelusta, arkkitehtuurista, ympäristö-, katu- ja geoteknisestä suunnittelusta sekä erityisosaa-

mista ratasilloista. Suunnittelukilpailuun osallistui kaikkiaan neljä kilpailuehdotusta: Chicaner, Accelero, Altius ja Wroom. Osallistuneet työryhmät kilpailutöiden takana ovat Pöyry Finland Oy:n lisäksi WSP Finland Oy, Sito Oy ja Ramboll Finland Oy.

Kilpailutyöt olivat korkeatasoisia

Tuomaristossa oli edustajia Liikennevirastosta, Helsingin kaupungin rakennusvirastosta ja kaupunkisuunnitteluvirastosta, Aaltoyliopistosta ja H-L-P Arkkitehti-

toimisto Oy:stä. Tuomaristo kuuli myös kaupunkisuunnitteluviraston, VR Track Oy:n ja Sweco PM Oy:n asiantuntijoita. Kilpailu järjestettiin Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n insinööritaitokilpailun säännöillä.

Kaikissa kilpailutöissä tuomaristo näki selkeitä vahvuuksia ja onnistuneita ratkaisuita. Jokaisessa ehdotuksessa silta oli useampiaukkoinen alapuolisilla välituilla tuettu siltaratkaisu.

Yleisö sai äänestää mieleistään ehdotusta Laiturilla keväällä pidetyssä Pisararata-näyttelyssä sekä jättää kommentteja Pisararadan Facebook-sivuilla ja Laiturin

verkkosivuilla. Yleisön näkemykset koottiin tuomaristolle. Eniten yleisöääniä keräsi tuomaristoonkin vaikutuksen tehnyt Pöyry Finland Oy:n suunnitelma Chicaner. ”Ehdotus koostuu voimakkaista ideoista: sillan muotoilusta ja ympäristörakenteista sekä aluetta elävöittävistä alueratkaisuista. Nämä kaikki täydentävät hienolla tavalla toisiaan ja lopputuloksena suunnitelmassa esitetty arkkitehtoninen ratkaisu on komea ympäristöön sopiva kaupunkisilta”, tuomaristo kirjasi pöytäkirjaan.

Toiseksi ehdotuksista tuli Sito Oy:n Wroom, jota kehuttiin ammattimaiseksi ja eloisaksi

ratkaisuksi.

Edellinen Liikenneviraston järjestämä insinööritaitokilpailu järjestettiin Mäntyharjun Vihantasalmen sillasta. Puurakenteinen silta otettiin käyttöön vuonna 1999.

Vauhtitien kilpailu on siis viidentoista vuoden tauon jälkeen virastolle tuore avaus tehokkaaseen yleissuunnittelun työkaluun. Kilpailuun saadut aidosti toisistaan eroavat ratkaisut sekä suurtakin yleisöä osallistanut arviointiprosessi houkuttelevat toivottavasti vastaisuudessakin harkitsemaan kilpailumuotoa haastaviin kohteisiin – kuten suurilla kaupungeilla on jo vakiintuneena tapana. ■

Tutustu kilpailuehdotuksiin: http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/ hankkeet/suunnitteilla/pisara/Vauhtitien_kilpailu Lisää insinööritaitokilpailuista: http://www.ril.fi/fi/alan-kehittaminen/rilinkilpailut/insinooritaitokilpailut.html

2/2013 • Rakennustekniikka

31

Teksti: teemu vehmaskoski

KRUUNUSILLAT - DESIGN COMPETITION ON BRIDGES FOR A HERITAGE SITE The longest, most urban, yet with the closest connection to nature and history – that’s what the new Kruunusillat bridges could be for the City of Helsinki. As this magazine comes out of press, the winner of the global design competition has just been announced. RIL helped to sketch the competition.

A

n international design competition was concluded on the major Kruunusillat bridges (“Crown Bridges”), a proposed bridge connection between the future Kruunuvuorenranta suburb and the inner city. The goal of the competition was to produce alternative concepts for the bridges, which would be highly visible from the inner city, other surrounding areas and the sea. The bridges would be an integral part of the Helsinki cityscape and would consequently form a landmark in the city, with a potential to become a new Helsinki icon.

Kruunusillat would be made up of two or three bridges connecting Kruunuvuorenranta via the Korkeasaari Zoo island to Sompasaari in Kalasatama. If implemented, the bridge connection would be the longest in Finland, at approximately three kilometres. The longest of the bridges could span 1.2 km, making it alone the longest bridge in Finland. The bridges would be meant for trams, cyclists, pedestrians and emergency vehicles. Pri-

32 Rakennustekniikka • 2/2013

vate vehicles would not be allowed.

Multidisciplinary teams to face the challenge

The bridge development complies with Helsinki’s strategic goal to promote sustainable modes of transport. The city’s strategic emphases are on rail transport and improved public transport service.

The maritime site of the new bridges is classified as one of Finland’s 27 heritage sites. With the international bridge design competition, Helsinki looks for a design that co-exists in harmony with the landscape and respects the history and cultural significance of the site. The bridges should be part of Helsinki’s heritage to future generations.

The vicinity of the bridges includes many nationally valuable cultural landmarks, most importantly the Suomenlinna (Sveaborg) sea fortress from the 1750’s, which is a UNESCO World Heritage site.

To deal with the challenge, the City of Helsinki invited multidisciplinary teams with a broad range

of competence to participate in the bridge design competition. The teams were to possess expertise in bridge design and engineering, aesthetically high-quality structural design and architecture, landscape architecture, geotechnics, street and traffic planning, bridge cost estimation, environmental impact assessment, and life cycle cost analysis.

Record interest from all over the world

The competition was launched with an invitation for international bridge design teams to register as candidates for the competition.

About 50 teams registered by the deadline, and 10 teams were selected in autumn 2011. The start of the actual competition phase was delayed for a year due to a complaint made to the Market Court on the selection of the competition teams.

The City of Helsinki gave it’s counterword to the Market Court in November 2011 and the process time was estimated to be seve-

mercial capacity of downtown Helsinki by fifty percent by the mid 2020’s. It’s obvious that development at this scale will clog the city’s transportation grid if radical countermeasures are not taken.

Today, an impressive 73 percent of the people who travel to the City Centre during the morning commute use public transit. This rate must be maintained and even improved upon when the new developments are completed.

RIL helped on the way ral months. Finally in August 2012 the Market Court declared that the whole process had been carried out right. No further appeal was made to the Supreme Court and the competition was launched in the autumn.

Public participation, still no decisions

The public had an opportunity to examine the competition entries at the Laituri gallery from February to March 2013 and make comments, which were then compiled for review by the jury as part of their work. Comments were also collected via the gallery web site and the competition Facebook page.

As for the City Council, the competition is still primarily a means to gather information on the bridge as compared to other alternative connections – a tunnel, a ferry, or even a cable car. No decision has yet been made on prioritizing the bridge.

The most likely bridge configuration, which would include light rail, cyclists and pedestrians, is projected to cost about 210 million euros. This was also the given starting point for the competition. But the idea of including cars on the bridge is still under discussion. This would almost twice the size of the proposed transit bridge, and the price tag would be almost twice as large as well, which

would strain the city’s budget even further.

A car-less transit-only bridge of this magnitude is hard to imagine in other parts of the world. In the most optimistic visions the new bridge could be unusual enough to draw tourists to the city – and even balance out the Eastern Helsinki’s resident composition, which is slowly leaning away from the balanced mixture that is widely considered as ideal.

Area development about to begin

Whatever the Council thinks or decides later, the Kruunuvuorenranta development is about to go forward already this year. It is one of the new areas of Helsinki built on waterfront sites vacated from former industrial uses, here at the site of a former oil terminal.

The district will become home for 11,000 residents in varied types of housing and will accommodate about 1,000 jobs. The redevelopment will begin in 2013 with street construction, and the first housing will emerge in the Gunillankallio area starting in 2014. Kruunuvuorenranta will be strongly characterized by the surrounding maritime environment and large green areas.

Altogether, Kruunuvuorenranta and several similar developments currently in the works will increase the residential and com-

While preparing the competition, the City of Helsinki cooperated closely with Finnish Association of Civil Engineers RIL and the Finnish Association of Architects SAFA. The competition program was drafted according to joint document “Principles of Design Competitions for Construction” and the competition rules of the respective Associations. Both organizations also named one independent professional Jury member and helped the client to find the needed technical specialists.

RIL has a strong heritage on design competitions for multiple clients, typically cities or governmental agencies. Be it a bridge or office building, technically and aesthetically challenging environments like historical city centers ask for the best designers to try their best. ■

Sources:

■■ Competition website: www.

kruunusillat.com

■■ Virginia C. McGuire: The Gol-

den Gate of Helsinki, www. smartplanet.com ■■ All competition entries on the Internet: http://laituri.hel.fi/ kruunusillat

2/2013 • Rakennustekniikka

33

Teksti: Helena Soimakallio

Sekaisin CE-merkinnästä EU:n rakennustuoteasetus tulee kokonaisuudessaan voimaan 1.7.2013. Tämän jälkeen pakollinen CE-merkintä koskee niitä rakennustuotteita, joille on olemassa harmonisoitu tuotestandardi tai eurooppalainen tekninen arviointi. Kansallinen hyväksyntä tai vapaaehtoinen sertifikaatti on vaihtoehto, jos tuote ei ole CE-merkinnän piirissä tai valmistaja ei halua hakea ETAaa. Ilman CE-merkintää rakennustuote ei voi määräajan jälkeen olla markkinoilla Suomessa tai muualla Euroopassa.

S

uomessa velvoite koskee heinäkuun alusta noin 4 000 yritystä, jotka valmistavat muun muassa sahatavaraa, lämmöneristeitä tai betonielementtejä. Valtaosalla valmistajista merkinnät ovat jo kunnossa, mutta yli viidenneksellä asiat ovat vielä kesken.

jo vuonna 1988. Direktiivi korvattiin vuonna 2011 rakennustuoteasetuksella (EU N:o 305/2011).

Asetus tulee voimaan kaikissa EU-maissa sellaisenaan heinäkuun alussa ja jäsenvaltioiden on samalla kumottava mahdollinen päällekkäinen lainsäädäntö.

Taustalla EU:n rakennustuoteasetus

Sertifiointi ja tuotehyväksyntä ovat yleisiä nimikkeitä toiminnalle tai toimenpiteelle, jolla pyritään varmistamaan, että jokin tuote täyttää sille määritellyt vaatimukset tai että tuotteesta ilmoitetut tiedot ovat oikeita. Lukuisia varmentamiseen liittyviä järjestelmiä on ollut käytössä jo pitkään sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla.

Perinteisesti tuotteiden hyväksyntä on hoidettu kansallisella tasolla esimerkiksi tyyppihyväksynnän tai varmennettujen käyttöselosteiden avulla, mutta Euroopan yhdentymisen myötä 1990-luvulla alkoivat yleistyä eurooppalaiset tuote- ja testausstandardit sekä CE-merkintä.

Rakennustuotedirektiivi eli virallisesti ”Euroopan neuvoston direktiivi rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä” annettiin

34 Rakennustekniikka • 2/2013

Tavoitteena tuotteiden vertailukelpoisuus ja vapaa kauppa

CE-merkintä korvaa kansalliset tuotehyväksynnät ja sen tavoitteena on edistää siten rakennustuotteiden vapaata liikkuvuutta ja kauppaa jäsenmaiden välillä. CEmerkityn tuotteen voi tuoda markkinoille kaikkialla Euroopassa ilman erillisiä kansallisia selvityksiä.

CE-merkityn tuotteen ominaisuudet ilmenevät ns. suoritustasoilmoituksesta (DoP), joita ver-

taamalla suunnittelijat ja kuluttajat voivat verrata tuotteita nykyistä helpommin toisiinsa.

Tosin on syytä huomata, että CE-merkintä koskee vain tuotteen ominaisuuksia. Se ei ota kantaa tuotteen käytettävyyteen rakennuskohteessa. Vastuu rakennustuotteen valinnasta on jatkossakin suunnittelijalla, jonka tehtävänä on arvioida tuotteen soveltuvuus rakennuskohteeseen erikseen aiotun käytön, paikallisten olosuhteiden ja rakentamismääräysten vaatimusten perusteella.

Rakennuksille ja rakennusosille asetettavat vaatimustasot päätetään edelleen kansallisella tasolla.

Koska kaikissa Euroopan talousalueen maissa ei aseteta tuotteille samanlaisia vaatimuksia, CE-merkittyä tuotetta ei aina voida käyttää samaan tarkoitukseen kaikissa maissa.

Mikä on rakennustuote ja mikä ei?

Rakennustuotteilla tarkoitetaan ”pysyvää rakennusosaa, rakennetta taikka rakennuskohteeseen kiinteästi liittyvää tarviketta, tuotetta tai laitetta, jolle on säädetty maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla olennaisia teknisiä vaatimuksia”. Käytännössä ne ovat

esimerkiksi sementtiä, betonielementtejä, ikkunoita, lämmöneristeitä, teräsrakenteita, sahatavaraa ja savuhormeja. Infrasektorilla tyypillisiä asetuksen piiriin kuuluvia tuotteita ovat mm. kiviaines ja tiemerkinnät.

CE-merkintää ei tarvita tuotteille, jotka on valmistettu tilauksesta tiettyyn kohteeseen muuten kuin sarjatuotantona ja joiden kiinnittämisestä rakennuskohteeseen vastaa valmistaja.

Merkintää ei myöskään edellytetä tuotteille, jotka valmistetaan rakennuspaikalla ja joiden kiinnittämisestä vastaa valmistaja. Tyyppiesimerkki tästä on paikalla valettu betonielementti tai veistetty hirsikehikko. Lisäksi historiallisiin korjausrakennuskohteisiin perinteiseen tapaan valmistettu tuote, esimerkiksi alkuperäisen kaltainen tilaustyönä valmistettu ikkuna, on vapautettu merkintävelvoitteesta.

Rakennustuoteasetuksen tulkintaa ja käyttöönottoa hankaloittaa toistaiseksi yhdenmukaisen ohjeistuksen ja yksityiskohtia koskevien tulkintojen puute. EU-komissio ole esimerkiksi vielä määritellyt mitä ”muu kuin sarjavalmisteinen tuotanto” tarkoittaa.

Rakennustuotteen hyväksyntävaihtoehdot

nut, että noin 80 prosenttia rakentamisessa käytetyistä tuotteista kuulu asetuksen piiriin. Lopuille 20 prosentille ministeriö kaavailee vapaaehtoisuuteen perustuvaa kansallista merkintää.

men Standardoimisliitto SFS:stä tai tarkistamalla se verkkoon avatusta hEN Help Desk’stä (www. henhelpdesk.fi).

hEN-tuotestandardi johtaa CE-merkintään

Jos tuotteelle löytyy harmonisoitu standardi, on seuraava askel löytää testausluvan omaava eurooppalainen ns. ilmoitettu laitos. Suomessa ilmoitettuja laitoksia on tällä hetkellä viisi: Contesta Oy, DNV Certification Oy, Inspecta Sertifiointi Oy, Suomen ympäristökeskus ja VTT Expert Services Oy. Testit voidaan tehdä missä hyvänsä EUmaassa. Listaus laitoksista löytyy niin ikään verkosta EU-komission NANDO-tietojärjestelmästä.

Tuotevalmistaja voi tämän jälkeen ottaa yhteyttä valitsemaansa laitokseen testausten tai tehtaan laadunvalvonnan järjestämiseksi.

Testaus ja muiden asiakirjojen hankkiminen saattaa viedä hyvinkin pitkään, jopa 1–2 vuotta.

Testitulosten ja muiden selvitysten perusteella valmistaja laatii standardin mukaisen suoritustasoilmoituksen, jolla on malli asetuksen liitteessä III. Suoritustasoilmoituksen laadinnan jälkeen valmistaja voi kiinnittää CE-mer-

Harmonisoitu tuotestandardi hEN on eurooppalainen standardisoimisjärjestö CENin laatima standardi, joka määrittää tuoteryhmäkohtaisesti tuotteilta selvitettävät ominaisuudet, valmistuksen laadunvalvonnan vaatimukset sekä CE-merkinnässä ilmoitettava tiedot. Standardissa asetetaan myös vaatimuksia ilmoitettavien ominaisuuksien vähimmäisarvoille ja sille, miten ominaisuuksien toteutuminen todennetaan. Vaihtoehtoina todentamiselle ovat valmistajan vakuutukset tai tuotetestit.

Rakennustuotteita koskevia harmonisoituja tuotestandardeja on tällä hetkellä yli 400. Suomessa Rakennusteollisuus ry vastaa rakennustuotteita ja niiden käyttöä koskevasta standardisoinnista.

CE-merkinnän hankkiminen alkaa selvittämällä, kuuluuko tuote harmonisoidun tuotestandardin piiriin. Asiaa voi tiedustella Suo-

Testaus ilmoitetussa laitoksessa vaaditaan

Asetuksen voimaan tulon jälkeen rakennustuotteella on kolme vaihtoehtoista hyväksyntämenettelyä: 1. Rakennustuote kuuluu­ CE-­­merkinnän piirin, kun tuotteella on harmonisoitu eurooppalainen tuotestandardi (hEN-tuotestandardi).

2. Rakennustuote, jolla ei ole tuotestandardia, voidaan CE-merkitä ETAn (Eurooppalainen Tekninen Arviointi) pohjalta.

3. Kansallinen hyväksyntä tai vapaaehtoinen sertifikaatti on vaihtoehto, jos tuote ei ole CEmerkinnän piirissä tai valmistaja ei halua hakea ETAaa. Ympäristöministeriö on arvioi­

2/2013 • Rakennustekniikka

35

kinnän tuotteeseen, sen pakkaukseen tai tulostaa sen toimituskirjaan. Itse suoritustasoilmoitus toimitetaan asiakkaalle tuotteen mukana tai se voidaan esittää verkossa valmistajan kotisivuilla.

Vapaaehtoinen ETA-hyväksyntä standardoimattomille tuotteille

CE-merkintä voidaan toteuttaa valmistajan hakeman eurooppalaisen tekniseen hyväksynnän eli ETAn perusteella, jos tuotteella ei ole harmonisoitua tuotestandardia. ETAlla on saatu jo yli 3000 rakennustuotetta tai järjestelmää CE-merkinnän piiriin.

Vapaaehtoinen ETA-hyväksyntä on voimassa koko EU:ssa.

Se on siten käyttöalueeltaan kansallisia hyväksyntiä tai sertifikaatteja kattavampi. ETA-hyväksynnän piiriin kuuluvat tuotteet ovat tyypillisesti järjestelmiä, innovatiivisia tuotteita, harmonisoiduista tuotestandardeista poikkeavia tuotteita tai tuotteita joita ei vielä ole standardisoitu.

Suomessa eurooppalaisia teknisiä arviointeja suorittaa ja ETA-hyväksyntöjä myöntää VTT Expert Services Oy, joka on EOTAn (European Organizstion for Technical Approvals) jäsenlaitos ja rakennustuotteiden ilmoitettu laitos.

VTT on myös ympäristöministeriön valtuuttama uuden rakennustuoteasetuksen mukainen tekninen arviointilaitos (TAB).

Hyväksyntä perustuu hyväksyntäohjeeseen tai konsensusmenettelyyn. Valmiit hyväksyntäohjeet ovat saatavana EOTAn verkkosivuilta. Sivuilta löytyy myös luettelo kaikkien hyväksyntälaitosten myöntämistä hyväksynnöistä.

Vähintään rakennuspaikkakohtainen hyväksyntä tarvitaan

Jos tuote ei ole valmiiksi CE-merkinnän piirissä tai valmistaja ei halua hakea ETA:aa, on vaihtoehtona

36 Rakennustekniikka • 2/2013

kansallinen hyväksyntä tai vapaaehtoinen sertifikaatti.

Suomessa kansallisia hyväksyntämenettelyjä ovat rakennustuotteiden tyyppihyväksyntä, varmennustodistukset (entiset käyttöselostemenettelyt) ja valmistuksen laadunvalvonta.

Varmennustodistus on päätös, jolla osoitetaan että tuote ominaisuuksiensa puolesta täyttää sille säädetyt olennaiset tekniset vaatimukset valmistajan ilmoittamassa käyttötarkoituksessa. Varmennustodistuksen myöntää ympäristöministeriön hyväksymä toimielin.

Lisäksi on käytössä rakennuspaikkakohtainen hyväksyntä, joka tulee aina kyseeseen kun tuotteella ei ole CE-merkintää, muuta hyväksyntää tai vapaaehtoista sertifikaattia.

Rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää rakennuspaikkakohtaista selvitystä siitä, että rakennustuote täyttää sitä koskevat olennaiset tekniset vaatimukset, jos tuotteen kelpoisuutta ei ole muutoin osoitettu tai rakennusvalvontaviranomaisella on syytä epäillä, että tuote ei täytä olennaisia teknisiä vaatimuksia.

Vastuu rakennuspaikkakohtaisen kelpoisuuden osoittamisesta on aina rakennushankkeeseen ryhtyvällä. Kelpoisuuden osoittamiseksi rakennuttaja voi hankkia ns. kolmannen osapuolen lausunnon, joka on pohjimmiltaan aina rakennuspaikkakohtainen ja kertaluontoinen hyväksyntä. Joissakin tapauksessa lausuntoa voidaan kuitenkin käyttää useaan kertaan, jos olosuhteet vastaavat toisiaan. Lausunnon kelpoisuudesta päättää aina rakennusvalvontaviranomainen.

Rakennustuotteiden rakennuspaikkakohtaisen kelpoisuuden osoittamiseksi tarvittavia lausuntoja antaa Suomessa mm. VTT. Käytännössä asiantuntija arvioi kohteen tiedot ja kriteerit sekä tuotteeseen liittyvät vaatimuk-

set sekä antavaa lausunnon siitä täyttääkö tuote ko. kohteessa sille asetetut vaatimukset. Arvioitavia asioi­ta ovat esimerkiksi rakenteiden toimivuus eli kantavuus, paloturvallisuus ja kosteustekninen toimivuus. Samalla arvioidaan pitkäaikaista toimivuutta.

TUKES valvoo merkintöjä

Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) on ympäristöministeriön valtuuttama CEmerkittyjen rakennustuotteiden markkinavalvoja. TUKES valvoo kaikkia Suomessa markkinoilla olevia CE-merkittyjä tuotteita niiden valmistusmaasta riippumatta.

Jos valvonnassa havaitaan, että CE-merkkiä on käytetty tuotteessa ilman asianmukaisia perusteita, voi Tukes kieltää tuotteen luovuttamisen ja käyttämisen. Jos luvaton merkinnän käyttö jatkuu, voi valvontaviranomainen kieltää tuotteen myynnin ja jopa velvoittaa poistamaan tuotteet markkinoilta.

Käyttöönotto huolestuttaa kaikkia

Sekä teollisuus että ympäristöministeriö ovat molemmat ilmoittaneet olevansa huolissaan alan toimijoiden valmiudesta siirtyä CEmerkintään. Siirtymäajasta ennustetaan sekavaa.

Ympäristöministeriö on yhdessä Rakennusteollisuuden kanssa yrittänyt parantaa kentän valmiuksia viestinnällä ja koulutuksella sekä tuottamalla asiasta aineistoa, mutta moni tuotevalmistaja on jättänyt merkinnän hakemisen viime tippaan. Valmistajat puolustautuvat toteamalla, että standardien puute ja maksullisuus sekä hyväksymisprossin byrokraattisuus vaikeuttavat CE-merkinnän hakemista.

Myös suunnittelijoiden ja rakennusvalvonnan piirissä on kaivattu selkeitä ohjeita siitä, kuinka tuotehyväksyntäasiassa pitäisi toimia. Suunnittelu- ja konsulttialo-

jen liitto SKOL on julkaissut muun muassa menettelytapaohjeen maahantuotujen CE-merkittyjen kantavien rakennustuotteiden käytölle Suomessa.

Kaikkien merkintäviidakossa kamppailevien yhteinen toive on keskitetty julkinen rekisteri CEmerkinnän piiriin kuuluvista tuotteista.

Siirtymäaikana luvassa joustoa

Rakennusmateriaaliteollisuus on aiheellisesti vaatinut joustoa asetuksen tulkintaan ja valvontaan.

Ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri on selkeästi viestinyt, että ennen CE-merkintäpakkoa tehtyjen tuotteiden käyttö ja sovittujen töiden tekeminen voivat jatkua normaalisti loppuun asti.

Työmailta tai rautakaupoista ei siis tarvitse palauttaa valmistajille merkitsemättömiä tuotteita. Säteri myös muistuttaa työnjaosta, ja vakuuttaa ettei rakennusvalvonta myöhemminkään jalkaudu tarkistamaan CE-merkintöjä, vaan vastuu työmaalla on ja pysyy rakennushankkeeseen ryhtyvällä. ■

Kootut lyhenteet: EN-standardi: eurooppalainen standardi hEN-standardi: CE-merkinnän perusteena käytetty rakennus­ tuotteiden harmonisoitu tuote­ standardi Liite ZA: hEN:n informatiivinen liite, jota CE-merkinnässä on noudatettava ETA: valmistaja ja tuotekohtainen eurooppalainen tekninen arviointi (hyväksyntä), jonka perusteella valmistaja voi CE-merkitä rakennustuotteensa, kun tuotteelle ei ole hEN:ää EAD: rakennustuoteasetuksen mukainen eurooppalainen arviointiasiakirja, jonka pohjalta ETA voidaan laatia ETAG: rakennustuotedirektiivin mukainen eurooppalainen tekninen hyväksyntäohje, jonka pohjalta ETA voidaan laatia CUAP: yhden tai muutaman valmistajan rakennustuotteelle laadittu rakennustuotedirektiivin mukainen erillishyväksyntäohje, jonka pohjalta ETA voidaan laatia STD: rakennustuoteasetuksen yksinkertaistettu menettely CE-merkintään

AVCP: rakennustuoteasetuksen mukainen suoritustason pysyvyyden ja vakauden arviointi ja varmennusjärjestelmä, joka kertoo tuoteryhmäkohtaisesti, missä määrin kolmas osapuoli (ilmoitettu laitos) osallistuu rakennustuotteen ilmoitettujen ominaisuuksien varmennukseen (käytännössä sama kuin AoC) AoC: rakennustuotedirektiivin mukainen vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettely (käytännössä sama kuin AVCP) DoP: rakennustuoteasetuksessa määritetty suoritustasoilmoitus, joka kertoo tuotteen ilmoitetut ominaisuudet hEN:n tai ETAn mukaisesti selvitettynä, varmennettuna ja ilmoitettuna CE-merkintä: osoittaa rakennustuotteelle, että tuotteen DoPissa ilmoitetut ominaisuudet on selvitetty, varmennettu ja ilmoitettu hEN:n tai ETAn mukaisesti CEN TC: eurooppalaisen standardisointijärjestön tekninen komitea, jossa eurooppalaiset standardit valmistellaan REACH: EU:n asetus N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista

Hyödyllisiä linkkejä: ■■ Ympäristöministeriö: www.ymparisto.fi ■■ Suomen Standardisoimisliitto SFS ry: www.sfs.fi ■■ Eurooppalainen standardisoimisjärjestö: www.cen.eu ■■ Nando: http://ec.europa.eu/enterprise/newapproach/nando ■■ EOTA Eurooppalainen hyväksymislaitosten organisaatio: www.eota.be ■■ Tukes – Rekisteri Suomen markkinavalvonnan toimenpiteistä:

http://www.tukes.fi/fi/Rekisterit/Pelastustoimenlaitteet--rekisterit/

■■ SKOLin menettelytapaohje:

http://www.skolry.fi/easydata/customers/skolry/files/t_k_julkaisut_yleinen/CE_menettelyohje.pdf

■■ Luettelo harmonisoiduista tuotestandardeista:

http://ec.europa.eu/enterprise/policies/european-standards/harmonised-standards/ construction-products/index_en.htm

2/2013 • Rakennustekniikka

37

Varatuomari Varpu Laankoski, Asianajotoimisto Reims & Co Oy

TYÖSOPIMUS JA KILPAILUKIELTO Nykyajan työelämässä on useita haasteita, jotka koskevat niin työsuhteiden solmimistilanteita kuin toimintaa työsuhteen aikana. Kilpailukieltoon liittyvät kysymykset ovat tärkeitä myös RILin jäsenille, jotka työskentelevät asiantuntijatehtävissä tai muutoin organisaation ylemmillä portailla toimialoilla, joissa kehitys on jatkuvaa ja uuden tiedon määrä on suuri.

T

yösopimuslain 3 luvun 3 pykälässä kielletään työntekijän kilpaileva toiminta työsuhteen aikana. Ilman nimenomaista työsopimuksen kilpailukieltosopimusehtoa on siis selvää, että työntekijä ei saa työsuhteensa aikana valmistella tai harjoittaa työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Säännös ei estä työntekijää harjoittamasta ammattinsa mukaista työtä vapaaaikanaan toisessa työsuhteessa tai omaan lukuunsa edellyttäen, ettei hän tällä työllään ”ilmeisesti” aiheuta vahinkoa työnantajalleen.

Organisaatiossa ylemmällä tasolla työskenteleville työntekijöille voidaan asettaa laajempi uskollisuusvelvollisuus työnantajaa kohtaan kuin alempana oleville. Työnantaja, joka ottaa palvelukseensa henkilön, jonka tietää edellä mainitun kilpailevaa toimintaa koskevan säännöksen nojalla olevan estynyt ottamaan työtä vastaan, vas-

38 Rakennustekniikka • 2/2013

taa työntekijän ohella aikaisemmalle työnantajalle aiheutuneesta vahingosta.

Jos työntekijälle on epäselvää, aiheuttaako hänen tekemänsä työ mahdollisesti kilpailullisivu­ sia ongelmia, hän voi keskustella asias­ta työnantajan kanssa.

Kilpailukieltoehto työsopimuksessa

Lähtökohta on se, että työsuhteen päättymisen jälkeen työntekijällä ei ole enää mitään velvoitteita entistä työnantajaansa kohtaan. Tietyissä tapauksissa työnantajalla voi kuitenkin olla perusteltu intressi rajoittaa työntekijän kilpailevaa

toimintaa vielä työsuhteen päättymisen jälkeen. Tällaisesta työsuhteen päättymisen jälkeen ulottuvasta kilpailukiellosta säädetään työsopimuslain 3 luvun 5 §:ssä.

Työnantaja voi työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä rajoittaa 1) työntekijän oikeutta tehdä työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä työsopimus kilpailevaa toimintaa harjoittavan työnantajan kanssa, 2) työntekijän oikeutta harjoittaa tällaista toimintaa omaan lukuunsa.

Kilpailukieltosopimus on vapaamuotoinen ja se voidaan tehdä työsopimusta solmittaessa tai työsuhteen aikana. Sopimuksessa olisi hyvä määritellä ne työtehtävät ja työt, joita työntekijä ei saa sopimuksen voimassaoloaikana tehdä.

Osapuolet voivat myös sopia, ettei työntekijä saa toimia toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä.

Lisäksi voidaan esimerkiksi yksilöidä ne asiakasyritykset, joille työntekijä ei saa tarjota henkilö-

kohtaisesti tai yrityksen välityksellä palveluita tai tavaroita. Sopimuksessa voidaan myös edellyttää, ettei työntekijä saa houkutella entisen työnantajan työntekijöitä perustamaansa tai edustamaansa yritykseen.

Erityisen painava syy kilpailukiellon edellytyksenä

Jotta kilpailukieltosopimus olisi pätevä, työnantajalla on oltava erityisen painavia syitä kilpailun rajoittamiseen. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon muun muas­sa työnantajan toiminnan laatu ja suojan tarve, joka johtuu liike- tai ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta.

Työnantajalla on intressi suojata yritys- ja liikesalaisuudet kuten esimerkiksi tavarantoimittajien ja asiakkaiden kanssa tehtyjen sopimusten sisältö. Lisäksi työnantajan intressissä on esimerkiksi estää se, ettei työnantajan työntekijälle järjestämä erityiskoulutus joutuessaan toisen käyttöön vahingoittaisi työnantajan kilpailuasemaa. Koska kilpailukiellolla rajoitetaan työntekijän toimintavapautta, on työntekijän intressinä otettava huomioon työntekijän oikeus ja mahdollisuudet hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä sekä työntekijän oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Molempien osapuolten edut on huomioitava. Kyseessä on eri intressien välinen punninta ja ko-

konaisharkinta, mutta käytännössä painotus on ollut joissakin tapauksissa hieman työnantajan (yrityksen) etujen puolella.

Työtehtävien osalta kilpailukielto on yleensä perusteltu, jos työtehtävät liittyvät tuotekehitys-, tutkimus- tai muuhun vastaavaan toimintaan ja työnantajalla on sellaista tietoa, jota ei yleisesti ottaen

ole kilpailijoilla käytössä. Yleisesti on niin, että mitä korkeammassa asemassa työntekijä on, sitä perustellumpi kilpailukielto on.

Kilpailukielto on tyypillinen erityisesti aloilla, joilla tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen ovat tuotantotoiminnan olennaisia tekijöitä. Tällöin työnantajalla on erityinen intressi estää tärkeiden tietojen ja tietämyksen siirtymisen kilpailevaan toimintaan. Sen sijaan, jos työnantaja on esimerkiksi saanut patenttisuojan keksinnölleen, kilpai-

lukiellolle ei ole enää tarvetta. Kilpailukieltosopimus, joka on tehty ilman erityisen painavaa syytä, on kokonaisuudessaan mitätön.

Kilpailukiellon voimassaolo ja sitovuus

Kilpailukieltosopimuksella saadaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä lukien. Kuitenkin siinä tapauksessa, että työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen kilpailukieltosopimuksen hänelle aiheuttamasta sidonnaisuudesta, rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi.

Yli kuusi kuukautta voimassaolevasta kilpailukiellosta maksettavasta korvauksesta ei ole olemassa eri säännöstä, mutta sen määrä voi olla kuukausittain esimerkiksi 50 % työntekijän työsuhteen päättyessä olevasta kuukausipalkasta. Koska kilpailusta pidättymisestä maksettava korvaus ei ole palkan luontoista vastiketta siitä ei tarvitse suorittaa työeläke-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksuja. Sen sijaan siitä tulee suorittaa ennakonpidätys ja sosiaaliturvavakuutusmaksu, koska sen

2/2013 • Rakennustekniikka

39

Lähteenä käytetty oikeuskirjallisuus: ■■ Koskinen, Seppo – Niemi-

perusteena on päättynyt työsuhde.

Kilpailukieltosopimus, joka on muuten pätevä, mutta ylittää sallitut määräajat, on pätemätön vain määräajat ylittäviltä osin.

Työnantaja voi luopua kilpailukieltoehdosta, jolloin hänen ei tarvitse myöskään maksaa korvausta ehdon johdosta. Luopuminen lienee kuitenkin tehtävä etukäteen ennen työsuhteen päättymistä ja siitä olisi hyvä sopia kirjallisesti.

Kilpailukielto ei sido työntekijää silloin, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Käytännössä tarkoitetaan tilanteita, joissa työnantaja on päättänyt työsuhteen tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla tai jos työntekijä on päättänyt työ-

suhteen työnantajan olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi. Sen sijaan tilanteessa, jossa työnantaja on päättänyt työsuhteen työntekijän henkilöön tai hänen käyttäytymiseensä liittyvästä syystä (ns. individuaaliperuste) kilpailukieltosopimus sitoo työntekijää. Oikeuskirjallisuuden mukaan sama pätee myös tilanteessa, jossa työnantaja on purkanut työsuhteen sinänsä riittämättömällä purkuperusteella, mutta peruste olisi kuitenkin ollut riittävä työsopimuksen irtisanomiseen.

Säännökset kilpailukieltosopimuksen keston rajoittamisesta ja sopimussakon enimmäismäärästä, eivät koske työntekijää, jonka tehtäviensä ja asemansa perusteella katsotaan tekevän yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistyötä tai olevan tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa.

Kilpailukieltosopimuksen rikkominen

Mikäli työntekijä rikkoo kilpailukieltosopimusta, hän on velvollinen korvaamaan sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon.

Vahingonkorvauksen sijaan sopi-

nen, Kimmo – Valkonen, Mika, Työhönotto ja työsopimuksen ehdot, Juva 2008 ■■ Saarinen, Mauri, Työsuhdeasioiden käsikirja, Jyväskylä 2003 ■■ Tiitinen, Kari-Pekka – Kröger, Tarja, Työsopimuslaki 2001, Jyväskylä 2002

mukseen voidaan ottaa ehto sopimussakosta, joka saa olla enimmäismäärältään työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkka. Usein kilpailukieltosopimuksissa käytetään sopimussakkoehtoa. Jos sopimussakosta ei ole sovittu, työntekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvauksen osalta noudatetaan vahingonkorvauslain työntekijän ja virkamiehen korvausvastuuta koskevia perusteita, joiden mukaan muun muassa lievä tuottamus ei aiheuta korvausvastuuta. ■

Asianajotoimisto Reims & Co Oy on RILin kumppani jäsenistön työsuhdejuridisessa neuvonnassa. Lisätietoja extranetissä www.ril.fi.

40 Rakennustekniikka • 2/2013

Kesäglögit Helsingissä Tekniikan museolla

RILin Helsingin kesäglögit vietettiin 12.6. Helsinki-päivänä Tekniikan museolla noin 160 osanottajan voimin.

Tervetulotoivotukset kuultiin niin RILin Teemu Vehmaskoskelta kuin museon johtaja Marjo Mikkolalta.

Seurustelun ja tarjoiluista nauttimisen lomassa museo tarjosi myös halukkaille opastettuja kierroksia perusnäyttelyihin halleissa sekä ulkokierroksen.

2/2013 • Rakennustekniikka

41

Tervetuloa Tekniikan museoon!

Tänäkin kesänä voit vierailla Tekniikan museossa vapaasti RILin Extranetissa tulostettavalla pääsylipulla. Pääsylippu löytyy Extranetin jäsensivuilta kohdasta Jäsentietojen muuttaminen ja siellä oikealla ylhäällä on lipun tulostus heti RILin jäsenkortin alla. Lipulla museoon pääsee kaksi aikuista ja kolme lasta, lippu sisältää myös eskimot kävijöille.

Mitä on teknologia? Miten tekniikka on kehittynyt? Mitä innovaatioita suomalaiset ovat tehneet?

Tekniikan museo esittelee tekniikan, teollisuuden ja innovaatioiden historiaa sekä nykypäivää. Vanhankaupunginkoskella Helsingissä sijaitsevaTekniikan museo on suurin ja ainoa tekniikan alan yleismuseo Suomessa.

Tekniikan museon pyöreässä hallissa oleva perusnäyttely esittelee tekniikan ja teollisuuden historiaa. Eri teollisuusaloittain etenevä näyttelykokonaisuus kertoo polveilevaa tarinaa, miten suomalainen agraariyhteiskunta on muuttunut teknologian hightech-maaksi.

Museo pitää auki kesäaikana Kuninkaankartanonsaarella on mu­ seoitua veden pikasuodatushallia sekä sekä kosken toisella puolella olevaa Voimalamuseota.

Museon uusi pelinäyttely on vaihtuvien näyttelyiden rakennuksessa avautunut Pongista pleikkaan, joka kertoo sähköisen pelaamisen historiasta.

Muistatko Tetriksen, Amiga 500:n tai entä Spectravideon? Muistatko 8-bittisen pelimusiikin sävyttämät iltapäivät ja hikeentyvät peliohjaimet?

Tekniikan museo tarjoaa uudessa näyttelyssään nostalgisen aikamatkan 1970–1980-luvun pelimaailmaan: fiilistelyä vanhojen pelikoneiden äärellä ja 80-luvun alun kotimiljöössä.

Pongista pleikkaan nostaa vitriineihin ja osin myös yleisön testattavaksi pelihallien, huoltoasemien sekä kotimikrojen videoja tietokonepelejä ja pelikoneita ajalta, joka alkoi mullistaa vapaaajan käyttöä. Näyttelyn aukioloaikana museo järjestää myös tapahtumaviikonloppuja, jolloin yleisö pääsee nostalgiapelaamisen riemuun muutamilla lisäpeleillä.

Tapahtumia

■■ Koskipäivä la 31.8.: jo perin-

teeksi muodostunut perhejuhla Kuninkaankartanonsaarella kalastuskilpailuineen ja maistiaisineen ■■ Vettä ja elämää -ulkokierrokset kesä- ja elokuussa joka päivä, heinäkuussa klo 13 ja 15

Aukiolo

■■ Museo on avoinna kesäaikana

4.6.–1.9. klo 11–17, ja lisäksi perusnäyttely on kesätorstaisin auki klo 20 asti.

42 Rakennustekniikka • 2/2013

RIL-Run Jyväskylässä Tule mukaan ensimmäiseen RIL-Runiin! Sarjoina on miehille ja naisille 10 km, puolimaratoni ja tietysti täysi maratoni. Tapahtuma järjestetään Jyväskylässä 14.9.2013. Juoksun jälkeen RIL-Run järjestää yhteisen ruokailun ja palkintojenjaon. Lisäksi voidaan järjestää yhteiskuljetus ja hotellimajoituksen yhteisvaraus.

Kolme parasta palkitaan kustakin sarjasta. Lisäksi sarjojen voittajien nimet ikuistetaan RIL-Klubilla säilytettävään pokaaliin.

Tapahtuma järjestetään Finlandia Marathonin yhteydessä. Katso lisätiedot ja juoksuohjeet www.finlandiamarathon.fi. Finlandia Marathonille ei ole tarvetta ilmoittautua erikseen, vaan ilmoittautuminen tapahtuu RILin tapahtumakalenterin kautta, ja maksamalla ilmoittautumismaksu myöhempien annettavien ohjeiden mukaisesti RILin tiille. Ilmoittautumismaksu sarjoissa on 30 e/39 e/44 e, jonka päälle tulevat valintasi mukaan ruokailun, kuljetuksen, majoituksen ja RIL-Run teknisen juoksupaidan kustannukset. Ilmoittautuminen 12.8. mennessä.

RIL-Regatta Tervetuloa RIL-Regattaan torstaina 22.8. Ilmoittaudu miehistöksi tai omalla veneellä. Ilmoittautumiset tapahtumakalenterin kautta www.ril.fi tai sähköpostilla ritva.solasaari@ril.fi.

RIL-Golf 2013 ■■ Pohjois-Suomen golf-kilpailu

järjestetään ke 21.8.2013 klo 15:00 alkaen Virpiniemen golfkentällä, Haukiputaalla.

■■ RIL-Golf 2013. RILin golf-

mestaruudet ratkotaan tänä vuonna 4.9. keskiviikkona St.Laurence Golfissa Pyhän Laurin kentällä. Yhteislähtö klo 9.30.

■■ Pelaa golfkierros puoleen hin-

taan Vierumäen Cooke-kentällä! Varaa peliaika caddiemasterilta 010 5777 030 ja mainitse varausta tehdessäsi olevasi RILin jäsen. RILin jäsenistön käytettävissä on neljä pelioikeutta/päivä.

Nimitysuutisia ■■ Lämpöinsinööriyhdistys LIVIn uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Pekka Takki, kehitysinsinööri, Helsingin Energia.

■■ Maanalaisten tilojen rakentamisyhdistys MTR:n puheenjohtajaksi on valittu Reijo Riekkola, Saanio & Riekkola Oy:n toimi-

tusjohtaja. Hän toimii myös RILin edustajana hallituksessa.

■■ FISEn puheenjohtajaksi on valittu Ahti Junttila, Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL:n toimitusjohtaja.

2/2013 • Rakennustekniikka

43

Vaalitoimikunta hakee uusia jäseniä RILin hallitukseen RILin Vaalitoimikunta tekee syyskokoukselle esityksen hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittavista uusista jäsenistä. Syyskokous pidetään torstaina 14.11.2013 Messukeskuksessa Helsingissä. Sopivien ehdokkaiden löytämiseksi vaalitoimikunta pyytää jäseniä tekemään ehdotuksia hallitukseen sopivista henkilöistä.

Ehdotukset voi tehdä 31.8. mennessä kirjallisesti osoitteella: RIL, Vaalitoimikunta Töölönkatu 4, 00100 Helsinki tai puhelimitse Teemu Vehmaskoskelle, puhelin 050 352 6878 tai sähköpostilla teemu.vehmaskoski@ril.fi Ehdotuksesta tulee ilmetä • ehdokkaan nimi tai nimet • ehdottajan nimi.

Vaalitoimikunta tulee ehdokkaan soveltuvuutta harkitessaan kiinnittämään huomiota ohjesäännön mukaisesti mm. ehdokkaan aiempaan toimintaan RILissä.

Mieti kollegoistasi ja ystäväpiiristäsi sopivia RILin jäseniä ja tee ehdotuksesi HETI! Vaalitoimikunnan kokoonpano vuonna 2013 on seuraava: puheenjohtaja Mikko Leppänen ja jäsenet Matti Antikainen, Laila Hosia, Risto Keränen, Maija Krankka, Juhani Niva, Reima Ojala, Pekka Pulkkinen, Johanna Sahlstedt, Maija Sirkkanen, Toimi Tarkiainen ja Eero Timonen.

Hallituksesta erovuorossa ovat vuoden 2013 lopussa • Mari Päätalo, Helsinki • Jani Saarinen, Tuusula • Topi Tissari, Helsinki (varapj) • Susanne Vatanen, Helsinki Hallituksessa jatkavat vuonna 2014 • Risto Vahanen, Helsinki (pj) • Harri Tanska (varapj) • Petri Laurikka, Tampere • Jarmo Lempinen, Pieksämäki • Mikko Hyytinen, Oulu • Katri Mehtonen, Helsinki • Kyösti Oasmaa, Vantaa • Matti-Pekka Rasilainen, Helsinki Mikko Leppänen, vaalitoimikunnan puheenjohtaja.

44 Rakennustekniikka • 2/2013

RIL tapahtumakalenteri RIL tapahtumakalenteri Ajankohta

Tapahtuma

Järjestäjä

Paikkakunta

01.08.

08.08.

22.08.

RIL-Run ratakymppi Asunomessut Hyvinkäällä RIL-Regatta

RIL Kiinteistöt TR RIL

Espoo Hyvinkää Espoo

21.08.

P-S golfkilpailut

Pohjois-Suomi

Virpiniemi, Haukipudas

29.08.

RIL-Run, Cooperin testi

RIL

Espoo

syyskuu

RIL-Suunnistus

RIL/RakentajaRastit

Helsinki/Espoo/Vantaa

04.09 14.09.

18.09.

26.09.

RIL-Golf RIL RIL-Run mestaruuskisa RIL Haaveena oma talo PiRIL-Nuoret Maarakennuspäivä MANK XXIV Pohjois-Suomen Pohjois-Suomi Rakentajapäivä Pohjois-Suomen osaston Pohjois-Suomi syyskokous + kerhoilta Jäsenryhmien RIL puheenjohtajatapaaminen XXXI PIRA-päivät PiRIL PiRIL syyskokous PiRIL Lounais-Suomen syyskokous Lounais-Suomi Julkisivu/Kiinteistö 2013 Suomen Messut Syyskokous RIL RIL-Palkinto, julkistus RIL P-Suomen osaston miniseminaari Pohjois-Suomi ja jouluglögit

loka-marras 05.11.

13.-15.11 14.11.

14.11.

marraskuu 19.11. joulukuu

13.12.

St Laurence, Lohja Jyväskylä Tampere Helsinki Oulu Oulu Helsinki Tampere Tampere Turku Helsinki, Messukeskus Helsinki, Messukeskus Helsinki, Messukeskus Oulu

POSURIL -Nuorten vaalikokous

PoSuRIL-Nuoret

Oulu

RIL-Sulkis KIRA-Foorumi Jäsentyytyväisyyskysely PiRIL glögit Lounais-Suomen glögit RILin glögit

RIL KIRA RIL PiRIL Lounais-Suomi RIL

Helsinki Helsinki Tampere Turku Helsinki

2/2013 • Rakennustekniikka

45

Grillissä Kesän grillikauden aloittaa Lämpöinsinööriyhdistys LIVI ry:n tuore puheenjohtaja Pekka Takki, joka arvostaa hyvää sisäympäristöä ja haaveilee kireistä siimoista.

Mikä LIVI on ja keitä ovat liviläiset?

LIVI on yhdistys, joka toimii LVI-alalla vaikuttavien diplomi-insinöörien yhdyssi­ teenä edistäen heidän ammatillista, yh­ teiskunnallista ja keskinäistä sosiaalista toimintaa sekä vaikutusmahdollisuuksia.

Mihin asioihin haluaisit LIVIn uutena puheenjohtajana erityisesti vaikuttaa?

Ei minulla mitään erityistä agendaa ole, mutta haluaisin nostaa LVI-teknisen osaamisen arvostusta Suomessa.

Mitkä asiat ovat teillä juuri nyt ajankohtaisia?

Miten ihmisten asumis-, työskentely- ja oleskeluolosuhteet hoidetaan tulevaisuu­ dessa. Tarkoitan sitä, että mitkä ovat ne ratkaisut, joilla tulevaisuudessa järjeste­ tään hyvät sisäympäristöolosuhteet ja hyvä hygieniataso.

Mitä teet ja millaisia reittejä pitkin päädyit nykyiseen tehtävääsi?

Kehitän yllä mainittuja tulevaisuuden rat­ kaisuja. Ensiksi kuusi kesää kesätöissä ja sitten muutaman talon sisäisen siirron kautta nykyiseen tehtävään.

Mikä oli lapsuutesi toiveammatti?

Insinööri tietenkin. Miten voi olla mah­ dollista, että eräs tekniikan alan lehti tiesi, että minkä merkkisellä, mallisella ja värisellä autolla ajan.

Mieleenpainuvin esine tai rakennus Suomessa? Entä maailmalla?

Helsingin Tuomiokirkko ja Kuala Lumpu­ rissa sijaitseva Twin Tower.

Millainen on unelmatilasi?

Kavereiden kanssa kesäisenä aamuyönä jokisuistossa kalassa, kun aurinko nou­ see ja uistin ei ole juuttunut pohjaan ja vapa ei ole mennyt poikki.

Jos saisit rakentaa mitä tahansa, mitä rakentaisit?

Rakentaisin ihmisille hyvät sisäympäris­ töolosuhteet niin kotiin kuin työpaikalle.

Mottosi tai elämänohjeesi?

Niin makaa kuin petaa.

Mitä pistät mieluiten grilliin?

Lohjalla sijaitsevalta roskalavalta ”löyde­ tyt” grillausritilät, joita piti rälläköidä ja hitsata, jotta sopi omaan grilliin. No, ba­ naani, jonka viiltoon on laitettu geishan paloja. ■

Lämpöinsinööriyhdistys LIVIn hallitukseen kuuluvat ■■ Pekka Takki, puheenjohtaja, Helsingin Energia ■■ Ossi Myllymäki, varapuheenjohtaja, Granlund Oy

ja jäsenet ■■ Minna Aalto, Schneider Electric Oy ■■ Mikko Hiltunen, Airix Talotekniikka Oy ■■ Harri Ripatti ■■ Mika Vuolle, Equa Simulation Finland Oy

46 Rakennustekniikka • 2/2013

ASIANTUNTIJA-AINEISTOA

Teksti: Gunnar Åström

RAKENNUSTEN KANTAVIEN RAKENTEIDEN TARKASTUSMENETTELY Rakennusten rakenteelliset ongelmat ovat 2000-luvun alusta lähtien olleet vakavia.

Kattorakenteiden sortumia tai vaaratilanteita on ollut talvisaikaan määrältään hälyttävästi ja seuraukset ovat olleet tuhoisia. Ongelmat ovat osittain johtuneet rakenteiden rappeutumisesta, jota ei ole havaittu, mutta myös rakenteiden suunnittelun ja toteutuksen vakavista virheistä.

Tämä osoittaa, että suunnittelu- ja rakentamisprosessissa on ollut puutteita ja omistajan ylläpitotoimenpiteet eivät aina ole riittäviä tunnistamaan ennakkoon piilevät vaarat.

Vapaaehtoisuus vs. pakollisuus

Kun rakennusten turvallisuuden lähtökohtana pidetään vakavien onnettomuuksien kohdalla nollatoleranssivaatimusta, on riskillisten rakennusten systemaattinen ja säännöllinen tarkastusmenettely tarpeellinen rakennusten puutteiden tunnistamisessa ja vahinkojen estämisessä. Tämän tarpeen on Onnettomuustutkintakeskus useissa onnettomuustutkintaraporteissaan todennut.

Vuonna 2008 Rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmä (alan keskeiset organisaatiot edustettuina) teetti esiselvityksen rakennusten katsastusmenettelystä. Raportti osoitti menettelyn olevan tarpeellinen ja sisälsi ehdotuksen menettelyn rakenteeksi. Tämän pohjalta käynnistettiin joulukuussa 2012 vapaaehtoisuuteen perustuvan säännöllisen tarkastusmenettelyn (alussa katsastusmenettely-nimikkeellä) kehittämishanke.

RILin vetämä kehityshanke sai

48 Rakennustekniikka • 2/2013

helmikuussa uuden käänteen, kun ympäristöministeriössä päätettiin käynnistää lainsäätämishanke, jonka tarkoitus on määritellä laajarunkoisille hallirakennuksille pakolliset kantavien rakenteiden kuntotarkastukset. Taustalla oli Laukalla tapahtunut ihmishengen vaatinut kattosortuma. Lainsäädännön lisäksi on ympäristöministeriöllä tarkoitus kehittää viranomaistietokanta, joka sisältää vaativiksi ja riskilliseksi luokiteltujen rakennustyyppien ja rakennusten oleelliset tiedot.

Kehityshanke ja lainsäädännön valmistelu on nyt tarkoitus koordinoida siten, että kehitettävä tarkastusmenettelymalli on eräs tapa toteuttaa tulevan lainsäädännön vaatimuksia. Tarkastusmenettelymallia voidaan myös käyttää luonnollisena osana rakennuksen omistajan ylläpito- ja huoltotoimenpiteitä. Tarkastusmallin sisältö on tarkoitus viimeistellä kesän aikana.

Rakenteellisen turvallisuuden erityismenettelyn luonnollinen jatke

Rakenteellista turvallisuutta varmistavia toimenpiteitä tarvitaan rakennushankkeen kaikissa vaiheissa: suunnittelussa, valmistuksessa, työmaatoteutuksessa, ylläpidossa ja korjauksessa sekä näitä vaiheita ohjaavassa rakennuttamisessa ja omistamisessa. Vaativien hankkeiden rakenteellista turvallisuutta on parannettu ottamalla käyttöön erityismenettely (RakMK A1) kohteissa, joissa on suuronnettomuuden vaara. Erityismenettelyn toimenpiteillä on parannettu erityisesti rakennesuunnittelun sisältöä.

Nyt kehitettävä tarkastusmenettely on osatehtävä edellä mainitussa prosessissa. Turvallinen ja toimiva rakennus luodaan kuitenkin ensisijaisesti suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä, ei korjaamalla virheitä jälkeenpäin.

Tarkastusmenettelyn tavoitteet

Kiinteistönomistaja vastaa ole-

massa olevan rakennuksen rakenteellisesta turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Tarkastusmenettely tukee tämän velvoitteen huolehtimista ja on osa suunnitelmallista kiinteistöpitoa. Menettelyn määrittelemä tarkastus on riippumattoman asiantuntijan tekemä rakennusten kantavien ja tarvittaessa muiden rakenteiden tekninen määräaikainen kunto- ja toimintatarkastus.

Suunnitelmallisella ja määrämuotoisella tarkastusmenettelyllä pyritään havaitsemaan ja eliminoimaan kantavien rakenteiden rakenteellisia puutteita ja näin vähentämään onnettomuusriskiä.

Tarkastusmenettelyä tulee kohdistaa erityisesti laajarunkoisiin rakennuksiin, joissa on suuronnettomuuden vaara sekä rakennuksiin, joissa muista syistä arvioidaan sortuman riskitason olevan poikkeuk­sellisen korkea.

Mitkä rakennukset?

Tarkastusmenettelyn kehittämisessä on ollut erittäin haasteellista määritellä tarkasti ne rakennukset, jotka kuuluisivat ensisijaisesti tarkastusmenettelyn piiriin. Tarkastusresurssien ”tuhlaamista” turvallisiin rakennuksiin on luonnollisesti vältettävä.

Tarkastettavassa rakennuksessa tulee siis aina olla jostakin syystä normaalia suurempi riskitaso. On tunnistettu kaksi ryhmää: a) suuret, laajarunkoiset ja muutenkin vaativat rakennukset, joissa on suuria ihmismääriä samanaikaisesti b) periaatteessa tavanomaisia rakennuksia tai rakennustyyppejä (voivat olla hieman vaativampia rakenteita), mutta – niiden rakenteissa on yleisesti todettu olevan vakavia rakenteellisia vaaroja tai puutteita

Kuva 1. Tarkastusmenettelyn vaiheet

– rakennuksen suunnitteluun, toteutukseen tai ylläpitoon liittyy tekijöitä, jotka nostavat niiden riskitason normaalia korkeammaksi.

Tarkastusmenettelymallin kuvaus

Tarkastusmenettelyyn (kuva 1) kuuluu kahdenlaista tarkastusta: ensimmäisenä tehty perustarkastus ja jatkossa tehtäviä seurantatarkastuksia. Tarkastuksen tukena toimii viranomaisten ylläpitämä riskillisten rakennusten tietokanta.

Perustarkastus on olemassa olevalle rakennukselle tehty ensimmäinen tarkastus. Perustarkastus tehdään kohteen edellyttämässä laajuudessa kuntotarkastuksin sekä asiakirjoihin tutustuen.

Tehtävänä on varmistaa, että rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvät kaikki tärkeimmät rakenteet ovat kunnossa ja toimivat suunnitellusti. Mahdolliset puutteet rekisteröidään ja huolehditaan siitä, että niiden osalta ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Perustarkastus tehdään vain kerran. Perustarkastus pidetään aikaisintaan 5–10 v. vuotta rakennuksen valmistumisesta.

Seurantatarkastus on perustarkastuksen jälkeen tehtävä tarkastus (esim. 5–15 v. välein riippuen rakennuksen kunnosta). Ensimmäisen seurantatarkastuksen ajankohta määritellään perustarkastuksen yhteydessä. Tarkastuksen yleinen tavoite on sama kuin perustarkastuksen, mutta se on työmäärältään ja sisällöltään yleensä suppeampi. Perustarkastuksessa lähtökohtaisesti riskilliset kohdat ovat jo tiedossa ja mahdolliset peruspuutteet korjattu, joten seurantatarkastus voi keskittyä tarkastamaan tunnettujen kriittisten kohtien kuntoa (rappeutumista) ja toimivuutta.

Tarkastuksen työkaluna on huoltokirjaan kuuluva tarkastuskirja, joka laaditaan ja jossa esitetään oleelliset tiedot rakennuksista, tarkistettavat kriittiset kohdat sekä tarkastuksen tulokset. Tarkastuksen kootut tulostiedot esitetään tarkastustodistuksen muodossa.

Tarkastuksen tekee alan asiantuntija, yleensä kokenut rakennesuunnittelija. ■

2/2013 • Rakennustekniikka

49

Doctoral dissertation: INCREASING THE CAPACITY OF ACTIVATED SLUDGE PLANT BY DIURNAL EQUALIZATION AND PREFERMENTATION IN EXISTING PRIMARY CLARIFIERS Anna Mikola

The flow and load variations in the wastewater plant influent complicate the operation of the biological treatment process and harm the process performance. In this research project, the primary clarifiers at the wastewater treatment plant were modified in order to tackle the subsequent problems.

Challenges in the biological nutrient removal

The flow and load variations in the wastewater plant influent complicate the operation of the biological treatment process and harm the process performance. Moreover, the plant influent is often lacking readily biodegradable organic matter needed for the biological nutrient removal. The role of primary clarification had become less important at Pihlajaniemi wastewater treatment plant (PE 30000) in Savonlinna after the implementation of biological nutrient removal (BNR). During several years primary clarification had been partly by-passed in order to avoid lack of organic matter in the biological process, although the capacity of the plant was not sufficient to achieve full nutrient removal. Clearly, it was not optimal to by-pass a large basin volume, when capacity was lacking later in

50 Rakennustekniikka • 2/2013

the process.

Thus, the objective of this project was to find feasible modifications for existing primary clarification basins. After a preliminary study of the available basin volumes and flow rate history, it was decided to implement diurnal flow

equalization and pre-fermentation to the existing primary clarification basins. Diurnal flow equalization was chosen, because it can potentially increase the capacity of the biological process, although many of the existing applications struggle to find the suitable cont-

Doctoral dissertation presented with due permission of the Aalto University School of Engineering for public examination and debate on the 24th of May 2013.

Research area: Water and wastewater engineering Opponent: Professor Karin Jönsson, LTH Lund University, Sweden Supervising professor: Professor Riku Vahala, Aalto University School of Engineering, Department of Civil and Environmental Engineering

rol strategy (Armiger et al. 1993; Mather and Shaw, 1993). Pre-fermentation, on the other hand, produces volatile fatty acids (VFA) which are essential as carbon source for the biological phosphorus removal and denitrification (inter alia Komorovska-Kaufman et al. 2006; Wentzel et al. 1991).

Raw sludge removal from the primary clarifiers was decreased but not fully stopped in order to control the organic load to the biological process.

The study set-up

During the full-scale 18-month study at Pihlajaniemi wastewater treatment plant in Savonlinna two separate process trains of the plant were operated as two different treatment processes (Figure 1). In one process train an equalization pump evened out as much of the diurnal flow variations as possible. The active equalization volume was approximately 16% of the daily influent dry weather flow, which was approximately 6000

m3/d. For pre-fermentation, an internal raw sludge recycle was added in order to enhance the transfer of the soluble organic matter from the sludge blanket to the liquid phase. The reference process train was operated as a traditional primary clarifier with approximately 20% of flow by-passing the basin. An extensive monitoring campaign was conducted in order to compare the effect of the different pretreatments on the activated sludge process. The control of the equalization pump was achieved by two water level measurement: one in the primary clarification basin and the other in the overflow channel of the primary clarifier. More detailed information about the modifications and the plant can be found in Mikola et al. (2007) and Mikola et al. (2008).

Multi-purpose pretreatment tanks

Figure 1. The process of the Pihlajaniemi WWTP.

The results showed that a volume corresponding to 4-5 hours‘ normal dry weather flow was sufficient to achieve effective decrease in flow rate variations during dry weather periods, as shown in Figure 2. Moreover, an increase of 50% in the VFA concentration during dry weather conditions indicated that pre-fermentation took place in the basin. The most significant difference in process performance between the trains was observed for nitrification. The ammonium removal was 87% in the equalization/pre-fermentation train compared to 75% in the reference train during the whole study (Figure 3). This was mainly due to flow equalization. Better hydrau-

Figure 2. The flow rate variations in the plant influent and after the primary treatment in the two process trains 15.1.2004–21.1.2004.

2/2013 • Rakennustekniikka

51

lic control of the secondary clarifiers was also achieved resulting in lower effluent solids concentrations. Moreover, stable flow conditions were reflected in improved sludge settleability and offered a long-term buffer capacity against high hydraulic loadings, which occurred during wet weather periods in spite of the equalization. It was also observed that sludge concentration and the level of the sludge blanket in the secondary clarifier had less variation. As expected, increased readily biodegradable COD enhanced the biological phosphorus removal and denitrification.

In this project existing primary clarifiers were used for diurnal flow equalization and prefermentation as well as for their conventional purpose of removing organic load. The transformation of existing primary clarifiers for multipurpose primary tanks could

be economically and technically feasible solution when more capacity is needed, e.g. when retrofitting BNR process to an existing plant. This process modification could be widely implemented in Finland because the majority of middle-sized and large WWTPs have primary clarifiers. The most significant improvements were observed for nitrification. Thus, the implementation of a modified primary treatment would significantly increase the capacity of the plant, because nitrification is usually the limiting process, especially in low temperatures. Consequently, successful diurnal flow equalization could have a significant effect on plant dimensioning because sludge age required for nitrification usually dictates the reactor size. Also, a good performance of the secondary settling is a prerequisite for controlled sludge age. Moreover, a better control of

the secondary settling allows to store more sludge in the process and thus enables the treatment of higher loads in the process. ■

References

Armiger, W.B., Lee, G.J., Schwegler, B.R., Mah, T.J. (1993) Control of BNR processes by regulation of the VFA/M ratio Wat. Sci. Technol. 28 (11-12) 303-314 Komorowska-Kaufman, M., Majcherek, H., Klaczynski, E. (2006) Factors affecting the biological nitrogen removal from wastewater Process Biochemistry 41 1015-1021 Mather, A.J., Shaw, I.S. (1993) Alternative method for the control of balancing tank at a wastewater treatment plant Wat. Sci. Technol. 28 11-12) 523-530 Mikola, A., Rautiainen, J., Kiuru H. (2007) Diurnal flow equalization and prefermentation using primary clarifiers in a BNR plant.

Water Practice 1 (5) 1-13 Mikola, A., Kiuru, H., Rautiainen, J. (2008) The effect of flow equalisation and prefermentation on the sludge production and sludge characteristics in a BNR plant. Wat. Sci. Technol. 57 (12) 2023-2029.

Figure 3. The removal rate of ammonium in different process temperatures in both process trains.

52 Rakennustekniikka • 2/2013

Wentzel, M.C., Ekama, G.A., Marais G.v.R. (1991) Kinetics of nitrification denitrification biological excess phosphorus removal systems – a review Wat. Sci. Technol.

23 (4/6) 555-565

Towards user-oriented suburb renovation

Anu Soikkeli Senior lecturer University of Oulu Department of Architecture Finland anu.soikkeli@oulu.fi

Laura Sorri Research fellow University of Oulu Department of Architecture Finland laura.sorri@oulu.fi

Professor Jouni Koiso-Kanttila, University of Oulu, Department of Architecture, Finland, jouni.koisokanttila@oulu.fi

Summary A broad Finnish national research project, KLIKK - lähiöiden käyttäjä- ja liiketoimintalähtöinen korjauskonsepti (User- and Business-oriented Suburb Renovation Concept), was started in the beginning of 2012. The project will end in June 2014. The perspective of energy efficiency is emphasised in the project, but at the same time it addresses what improving the energy efficiency of suburban residential apartment buildings means from the standpoint of architecturally valuable and conservable buildings that represent different periods. The primary goal of the project is to develop a user-oriented, industrial, overall economic renovation concept for suburban apartment building renovation and extension as well as construction of additional storeys.

Keywords: User-oriented, renovation concept, prefabrication, energy efficiency, town planning

1. Introduction Construction in the near future will focus on suburb renovation and in-fill construction, which will face a demanding challenge due to the objective of improving energy efficiency. The concreteframe apartment buildings constructed in Finland in the 1960s and 1970s are approaching the age when they require renovation. These buildings contain significant share of the whole housing stock, making this a renovation job that affects a large share of Finns. [1] These suburban apartment buildings require exhaustive technical repairs both inside and outside.

For example, problems related to the quality of the concrete and the reinforcements of the sandwich elements used and the durability of the trusses and fasteners of the elements, moisture damage and poor thermal economy are the most common reasons behind façade renovations. Not only the outer walls but also the roofs, windows and balconies need repair or renewal. Adding balconies to smaller apartments that often lack a balcony or enlarging the existing balconies with insufficient size would also increase living comfort and pleasantness. [2], [3] These types of renovation projects are excessively laborious and difficult for building managers, housing associations and residents alike. It is hard to find operators who are capable of or willing to take on suburban apartment building renovations, and it is often necessary to search for and hire several contractors for a project. It is very difficult to integrate their work. In practice, renovations are slow, expensive, dirty and disruptive.

The reputation of suburbs is poorer than the possibilities they offer. [4] Therefore, renovations that

2/2013 • Rakennustekniikka

53

promote good practices are very significant as improvers of the profile of suburbs. However, traditional developing and contracting have been dominated by functional decentralisation where various contractors and operators are chosen on the basis of the lowest bid, without regard for life cycle costs or other indirect expenses. For this reason projects that employ traditional bidding methods are very costly for the orderers and do not induce suppliers and interest groups to act in accordance with the orderers’ objectives. Deficient management of the numerous parties involved in renovation projects has often led to contradictions and at least partial failures of the projects.

By developing new operating methods that affect the entire delivery chain it is possible to convert suburbs from underrated living areas into attractive environments. Although real estate companies are generally aware of the need for renovation, the problem has become getting renovation decisions passed by the companies’ decision-making bodies. Postponement of renovation decisions has partly led to a situation where the condition of ownership-based housing company apartment buildings is poorer than that of rental apartment buildings in the same suburb, as they undergo regular maintenance.

1.1

Social, economic and cultural durability

Reinforcement of social, economic and cultural durability and renovations that support sustainable development are the main cornerstones of suburb development. The principles of sustainable development are naturally connected to environmental challenges, such as slowing down climate change, but also to safeguarding the vitality of each living area. This way, e.g. new and in-fill construction can be used in suburbs to boost areal populations, thereby ensuring that services remain and improving the prerequisites for public transport. [4] New construction’s impact on improving the energy efficiency of the whole building stock is a slow process. [5] Therefore, it is very important to improve the energy efficiency of existing buildings.

Suburbs are currently the least energy-efficient segment of Finland’s building stock. The residential apartment buildings built in the 1960s and 1970s are most problematic—they are poorly insulated and they are the most numerous. Improving the energy efficiency of precisely these buildings would have the greatest impact on energy consumption of the building stock in Finland. The most effective measures for improving the energy economy of a residential building are adding insulation to the exterior of the ceiling and outer walls and making them more airtight, renewing the windows, balcony doors and exterior doors to meet the requirements of the near future, renewing heat production systems and constructing an intake and exhaust air ventilation system with heat recovery units in each apartment. [4] Majority of the older people live and want to live in their own home. The need for services and an accessible residential environment are decisive factors associated with older people’s coping at home. [6] In the future there will be a growing need for apartments suitable for lone dwellers and well-equipped life-cycle apartments where services that replace institutional care can be arranged.

Buildings without lifts are a major problem in Finland’s building stock. In the end of 2006 there were 48,700 staircases in at least three storeys high buildings without a lift. More than a half a million people lived in these buildings—100,000 of them were at least 65 years old and needed a lift. [5] 1.2

Wood material in renovation

The market outlook for renovating suburban apartment buildings changed significantly in Finland in April 2011 when a new fire code became effective. The new regulations allow construction of additional lightweight timber-framed storeys atop residential apartment buildings and renovation and additional insulation of the outer walls of buildings using lightweight timber-framed elements.

The reasons for the change are the desire to slow down urban sprawl and the need to preserve suburban populations in order to safeguard their services and thereby their attractiveness. [7]

2. Objectives of the project The objective of this project (1.1.2012-30.6.2014) is to develop a user and business-oriented renovation concept for renovation and extension of suburban apartment buildings.

54 Rakennustekniikka • 2/2013

Residential apartment buildings are renovated in Finland using the same methods as in new construction production; industrial service concepts for renovation have not been developed yet in this sector. It is not possible to face the growing renovation debt of Finland’s suburbs or the nearfuture requirement to improve the energy efficiency of the existing building stock without enhanced construction methods brought about by industrial construction. However, the individual needs of suburban buildings are so varied in terms of technical solutions and architectural and environmental constraints that it is not possible to develop a universally applicable renovation solution for suburban buildings. Indeed, the objective is to develop an industrial renovation concept where solutions can be site-specifically and all-inclusively tailored within the framework of a novel operating model that integrates suppliers and new rules of the game to be developed in the project, and implement those solutions by means of networked business operation.

2.1

All-inclusive

Because no one in the construction field in Finland has the capability to naturally operate allinclusively—in the same turnkey manner as single-family home deliveries are made—the goal of the project is to build a business-oriented operator network. The objective is to create solution models and develop detailed inter-operator interface solutions for participating companies to ensure the compatibility of their different products and deliveries. Thus, the manner in which the participants work together—defined by the all-inclusive model developed in the project—will create the prerequisites and possibilities for new kinds of products and innovative operating models.

Since the goal is overall development, attention should be paid to both customer satisfaction and the delivery chains of other organisations and their management. With standardised operating methods, methodicalness and manageability will reduce costs, improve quality and decrease dispersion. Thus, the main objective of the project is to create a user-oriented, industrial, overalleconomical and efficient renovation concept for suburban apartment building renovation and extension. From the standpoint of the housing company and residents, user-orientedness means speedy, non-disruptive construction work, which is not possible with the renovation methods that are currently employed. The operating model will require companies to adopt new kinds of operating processes; the prerequisites for this will be created in the project by modelling value chains and developing networked business models. The goal of the project is to collaborate with the various operators in formulating novel operating models and processes for working together which are transferable to practical business operations.

Early inclusion of all parties involved in the renovation project and the possibility to influence is the best starting point for getting renovation decisions passed in housing companies’ decision-making bodies. Factors of choice and motivation related to buildings and renovation have been studied as they apply to both private and professional owners. Important in professional operation are management of economic processes and long-term owner policy, i.e. technical and economic rationality. Private individuals are motivated in matters centrally related to their own well-being, such as experienced comfort. [8] Because suburban apartment buildings require exhaustive technical renovation both inside and outside, the motivation and needs of apartment owners are an essential part of the renovation process and the development of a new renovation concept. Residents’ choices are limited by their financial capacity, but improvement of their own comfort is most important. Even in energy renovations—which in principle are within the sphere of technical and economic rationality—the primary criterion for making a decision is comfort (e.g. a draught-free apartment is more important than energy or monetary savings). This requires various all-inclusive solutions that are correctly focused also from the end user’s (resident’s) perspective, where not only are the need for technical repairs resolved and the level of technology updated, but the residents are offered noticeably better comfort which can be seen and experienced as more pleasant apartments and environment.

[8]

2/2013 • Rakennustekniikka

55

Important from the standpoint of housing companies is the cost structure of the renovation project, as not many housing companies have reserved funds for renovation purposes. For this reason constructing an additional storey(s) may be a decisive opportunity for funding necessary façade and balcony renovation or building a lift, for example. [9] From the standpoint of housing companies or other real estate owners, alongside of selling permitted building volume it is necessary develop new types of financing instruments in collaboration with the Housing Finance and Development Centre of Finland (ARA) and employee pension companies. These could be, for example, partial ownership of the real estate through supplementary construction and financing of supplementary or in-fill construction through leasing or so-called life-cycle model funding. The goal of the project is to come up with user-oriented ways to finance suburb renovation and in-fill construction and find new business models at the interface between the financing and real estate and construction sectors.

2.2

Suburb in-fill construction

Suburb in-fill construction is justified from the standpoint of integrating and densifying the urban structure. This has a favourable effect on the environmental impact of communities and promotes preservation of suburbs’ dwindling services, which is in the interests of area residents. From the perspective of housing companies, supplementary construction may be one way to finance necessary renovations, although this operating model requires revision of current zoning practices to make supplementary and in-fill construction flexible in practice. [9]

Fig. 1 Additional storey(s) and in-fill construction. Present situation on the left.

An objective of the project is to develop a less complex zoning model for suburb renovation and infill construction in collaboration with participating cities, and simultaneously develop practices for environmental impact assessment tools to support and justify suburb in-fill and supplementary construction. The project will analyse and test new types of more flexible zoning practices in pilot areas indicated by participating cities in collaboration with urban zoning and building authorities and the areas’ residents and real estate. These less complex zoning models could be e.g. an areal exceptional permit process with construction method guidelines or a general area plan with loose specification of permitted building volumes, in which case exact construction methods and building volumes would be specified for each block in the building permit phase. It is also necessary to review parking place requirements from the viewpoint of areal services offered.

2.3

User-orientedness and a model book

In terms of environmental impact assessment, user-orientedness in suburb renovation calls for a participative process and consideration of sustainable development values already in the project planning phase. The objective is to achieve resident-oriented solutions to local needs that are in the interests of the owners. The guideline is a comprehensive vision that includes resident-oriented planning objectives regarding e.g. the housing company’s energy consumption, the residents’ safety, comprehensive waste handling and indoor environment control (indoor air quality, lighting, heating and temperature conditions).

Guidelines for post-renovation monitoring of use will be compiled during the research project. The monitoring phase consists of observing key performance indicators (KPI) for environmental impact assessment, such as land use, energy and water consumption, indoor environmental quality (e.g. moisture, air quality) and the impact that visualising energy consumption has on residents’ behaviour and social interaction. The outcome will consist of guidelines for assessing and possibly

56 Rakennustekniikka • 2/2013

certifying the realisation of objectives accordant with sustainable development. The objective is to support value creation for residents by means of marketing, communication, price trends, better sales value and monitoring of energy savings. The project will gather the best practices of assessing the environmental impact of suburb renovation in Finland’s conditions.

Fig. 2 Additional storey realised using box elements on rooftop. Excerpt from the floor plan and south elevation with new balconies and surfacing of the exterior walls.

The objective in this User- and Business-oriented Suburb Renovation Concept research project is to compile a publicly available model book in collaboration with partner companies which will help housing companies start renovation projects by providing them with tools for user-oriented ideating and planning. The purpose of the model book is to present different types of all-inclusive solutions for block in-fill construction and construction of additional storeys atop suburban apartment building using box elements; energy-efficient renovation of the outer shell of buildings—particularly exterior walls—and façade renewal using various materials; construction of balcony systems and installation of lifts. The goal of the all-inclusive concept is to also include the possibility to construct apartment-specific sanitary rooms using box elements as extensions of the building frame and, if necessary, install apartment-specific ventilation systems as part of the new façade. To this can be added tools that serve energy and real estate management as well as apartments’ indoor environments and methods for verifying performance (instrumentation, monitoring). The current state of buildings and the success of renovations should be verified with in-situ measurements.

3. Parties of the project The parties to the project consist of a wide range of Finnish universities, research institutions and companies in the construction sector. The participants are the University of Oulu’s Department of Architecture and Department of Industrial Engineering and Management, Aalto University’s Department of Architecture, Tampere University of Technology’s Department of Construction Engineering and the Technical Research Centre of Finland. Participating companies in the construction sector include Stora-Enso, Isover Saint Gobain and construction companies. Other partners include several cities like Joensuu, Kouvola, Porvoo and Turku, real estate representatives, the Ministry of the Environment and the Finnish Real Estate Federation.

4. Benefits of the project for the partners 4.1

Residents, housing companies and real estate owners

The project will develop a user-oriented, industrial, overall-economical and efficient renovation concept for suburban apartment building renovation and expansion as well as construction of additional storeys. This will directly benefit residents, housing companies and real estate owners by enabling swifter, neater and cheaper renovations. The concept will also offer housing companies the possibility to upgrade buildings and thereby increase their value and attractiveness.

With this operating model it will be possible to produce overall-economical renovation solutions that are optimal from the life cycle perspective while balancing the needs of different kinds of interest groups. The project will promote suburb supplementary and in-fill construction which will help reinforce the areas’ population base, thereby ensuring that services are preserved, which is in the interests of the residents and the suburbs.

2/2013 • Rakennustekniikka

57

The model will offer various all-inclusive solutions that are correctly focused from the end user’s (resident’s) perspective, where not only are the need for technical repairs resolved and the level of technology updated, but the residents are offered noticeably better comfort which can be seen and experienced as more pleasant apartments and environment.

Fig. 3 In-fill construction realised using box elements on rooftop.

For building managers and housing companies, user-orientedness in the project means that the project’s implementation planning, cost estimation and realisation are reliably available from one source and they are based on a project description compiled and agreed on together in advance.

The concept will benefit residents and housing companies by allowing users to participate in renovation ideation and planning from the very beginning of the process.

4.2

Cities

By examining the pilot areas the project will produce ideas, methods and solutions for technical high-quality renovation of suburbs. Development of operating methods in land use planning associated with renovation will widely benefit cities and promote sustainable development in suburbs and cities.

The project will develop—in collaboration with the participating cities—a less complex zoning model for suburb renovation and in-fill construction. At the same time it will develop practices for environmental impact assessment tools. Cities will benefit from the results of the development by getting better methods to densify the urban structure.

4.3

The Ministry of the Environment

The project will produce a national tool or guidelines that the Ministry of the Environment can utilise in less complex suburb zoning in connection with suburb renovations.

4.4

Research partners and partner companies

The know-how of research institutions and international and domestic research results will be developed in the project in collaboration with partner companies to create new know-how, a business model and marketable industrial solutions.

58 Rakennustekniikka • 2/2013

The project will develop model solutions for ensuring the compatibility of different products and deliveries and detailed solutions for the interfaces between them for the participating companies.

This will introduce new types of services and product concepts to the market and provide the companies opportunities to broaden their business operation.

4.5

Construction companies and developers

Construction companies will benefit from the novel business concept for suburb renovation, which will be developed together. It will speed up implementation, increase profitability and decrease risks.

The concept will make it possible to change from cost-based operation to a novel service business where renovation solutions can be site-specifically and all-inclusively tailored and implemented by means of networked business operation.

5. Target areas For the cities’ pilot suburbs, the research and guidelines will support buildings’ project-specific planning and compilation of lists of tasks. In the planning phase it is necessary to assess the quality of the city image and the immediate surroundings, evaluate the need to improve drainage water treatment, map the landscape of plots and examine the need for landscape and traffic planning. The planning process also includes energy simulation or calculation and a tentative life cycle analysis of materials. Environmental impact assessment requires documentation and verification calculation of quantities for material life cycle analysis (LCC and LCA). The environmental impact of the renovation process should also be monitored during the realisation phase. Attributes that should be documented include use of time, construction site energy consumption and transports. Waste formation should be monitored with the goal of planning material savings; the quantity and quality of waste produced by the building products used during the production process and at the construction site.

The target sites for town plan analysis have been chosen together with the partner cities: two suburbs in Turku, two in Porvoo, two in Kouvola and one in Joensuu. The areas differ greatly in size and nature, so they form an excellent series in which they complement each other.

Assessment of the environmental impact of the sites has begun and the zoning work of each area is starting as a Master’s thesis under the joint supervision of the cities and universities. Planning of the pilot construction case at Kirkkokatu 18 in Joensuu will begin as soon as the zoning change has been approved.

6. Discussion The frames of suburban apartment buildings built in the 1960s to 1980s will easily carry the construction of lightweight additional storeys allowed by the new fire code. To minimise disturbance inflicted on the residents, it is sensible to construct them using box elements. However, designing and constructing box elements is challenging because the top ceiling slab usually cannot be loaded, whereupon loading has to be aligned with load-bearing walls below the slab, which may be few in number. On the other hand, to increase floor area it may be desirable to make the top storey larger than those below. Special attention also needs to be paid to existing ducts and ventilation pipes that pass through the roof. [10] Insufficient or unsatisfactorily functioning ventilation is one reason for moisture problems.

Apartment-specific ventilation solutions (wall ventilation and heat recovery) have been tried in new sites and have performed well. Installation has been relatively free of problems. Apartment-specific ventilation may also be partially realised by using existing ductwork or new lightweight ducts.

Ventilation solutions and testing of their functionality as part of exterior wall renovation is an important part of the concept.

2/2013 • Rakennustekniikka

59

All-inclusive construction—the objective of this User- and Business-oriented Suburb Renovation Concept—calls for swift construction, so lift shafts also need to be installable as large selfsupporting elements, using lift technology which doesn’t require a separate machine room.

The renovation concept for suburb renovations must be such that building renovations completed within its framework can be done using various façade facing materials so that the architecture of the building is preserved in the renovation, but also so that alternatively the architecture and appearance of the building can be changed completely, if so desired. [4], [11]

7. Final comments The challenge with exterior wall elements is the airtightness and load-bearing capacity of the exterior wall, especially in cases where the existing building lacks a load-bearing inner shell or the façades consist of horizontal band elements. The frames of elements also require special strength analysis if the façade facing is very heavy, e.g. brick slabs or planks.

To manage renovation costs, the development work will concentrate especially on wintertime construction, which would allow house factories to use their underutilised autumn and winter capacity. However, this places challenges on job site conditions, especially moisture control, which needs to be addressed in the study.

8. Conclusions The results of KLIKK project benefit housing corporations in improving energy efficiency by offering new methods of renovation and retrofitting. Same time in-fill construction offers a possibility to finance the renovation and also a possibility to build new common facilities. The residents benefit from less intrusive renovation method which minimizes the disturbances and can be realized without emptying the flats. Construction companies have possibility to create new know-how, a business model and marketable industrial solutions. New retrofitting methods can be applied globally as the industrially produced concrete-frame apartment buildings are common in many countries. Finally, the Enhanced housing quality and declined energy consumption benefits the residents and housing corporations allover in cold climate.

9. Acknowledgements KLIKK - lähiöiden käyttäjä- ja liiketoimintalähtöinen korjauskonsepti (User- and Business-oriented Suburb Renovation Concept) research project is funded by Tekes, the Finnish Funding Agency for Technology and Innovation.

10. References [1] [2] [3] [4] [5]

HÄKKINEN T (ed.) “Sustainable refurbishment of exterior walls and building facades. Final report, Part A – Methods and recommendations”, VTT Technology 30, Espoo, 2012, pp. 303 + 40.

MÄKIÖ E, MALINEN M, NEUVONEN P, VIKSTRÖM K, MÄENPÄÄ R, SAARENPÄÄ J and TÄHTI E ”Kerrostalot 1960–1975”, Rakennustieto Oy, Tammer-Paino Oy, Tampere, 1994, pp.

288.

Neuvonen P (ed.), ”Kerrostalot 1880–2000 – arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen”, Rakennustieto Oy, Tammer-Paino Oy, Tampere, 2006, pp. 288.

ALATALO E (ed.) ”Hurmaava lähiö. Energiatehokas lähiökorjaaminen -hankkeen loppujulkaisu”, Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitos, 2012, pp. 153.

PEKKA T, PELVAS P and PELTONEN J ”Asuinkerrostalojen hissittömyys; Katsaus hissitutkimuksiin sekä hissitilanteen rekisterikartoitus, kartta- ja paikkatietoesityksiä väestötietojärjestelmään perustuen”, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Raportti 1/2 008, 2008, pp. 111.

60 Rakennustekniikka • 2/2013

[6]

JYRKÄMÄ J ”Ikääntyminen, toimintakyky ja toimintatilanteet”, in Seniori- ja vanhustyö arjeskulttuurissa (eds. Marin M and Hakonen S), PS-kustannus, WS Bookwell Oy, Juva, 2003, pp. 222.

[7] YMPÄRISTÖMINISTERIÖ,”Rakennusten paloturvallisuus E1. Määräykset ja ohjeet 2011”.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, 2011, pp.43.

[8] TIGHELAAR C, BACKHAUS J and de BEST-WALDHOBER M ”Consumer response to energy labels in buildings. Recommendations to improve the Energy Performance Certificate and the Energy Performance of Buildings Directive based on research findings in 10 EU countries”, Deliverable 6 of the IDEAL EPBD project, http://www.idealepbd.eu/download/pap/Final_WP6_report_findings_recommendations.pdf, 2011, pp. 41.

[9] L UKKARINEN S, KÄRKI A, SAARI A and JUNNONEN J-M, ”Lisärakentaminen osana korjaushanketta”, Ympäristöministeriön raportteja 27/2011, http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=130987&lan=fi, 2011, pp. 47.

[10] SOIKKELI A (Ed.) ”Puun mahdollisuudet lähiökorjauksissa”, Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto, Kalevaprint Oy, Oulu, 2011, pp. 87.

[11] LAHTI P, NIEMINEN J, NIKKANEN A, NUMMELIN J, LYLYKANGAS K, VAATTOVAARA M, KORTTEINEN M, RATVIO R and YOUSFI S ”Riihimäen Peltosaari. Lähiön ekotehokas uudistaminen”, VTT Tiedotteita 2526, Edita Prima Oy, Helsinki, 2010, pp. 107 + 13.

Uutuusjulkaisu Rapautuuko Suomen vesihuolto?

Onko jo liian pitkään uskottu mielikuvaan maamme hyvästä vesihuollosta? Voiko jopa vesihuollon toimintavarmuus vaarantua osaavien ammattilaisten siirtyessä eläkkeelle?

M

uun muassa näitä kysymyksiä pohtii toukokuussa julkaistu Hanaa! -tietoteos.

Dosentti, tekniikan tohtori Tapio S. Katkon kirja tarkastelee monipuolisesti vesihuoltoalan kehitysilmiöitä Suomessa ja myös kansainvälisesti. Se on tarkoitettu ammattilaisten ohella kaikille vedestä kiinnostuneille ja sitä käyttäville.

Vesihuolto on välttämättömyyspalvelu, jonka oletetaan toimivan katkeamatta kaikissa tilanteissa. Puhtaan veden saanti ei kuitenkaan ole nykymaailmassakaan itsestään selvä asia, Katko muistuttaa.

Katkon mukaan vesihuoltoalan päivänpolttavia haasteita Suomessa ovat muun muassa: ■■ Vesihuoltoverkostot rapautuvat maan alla.

■■ Vesihuoltopalveluiden toimintavarmuus edellyttää osaajia; vesihuoltopalvelujen tulee toimia häiriöttömästi kaikissa olosuhteissa.

Hanaa! -tietoteos käsittelee myös vesihuollon roolia maankäytön suunnittelussa sekä hulevesien hallintaa. Kirja luotaa syvällisesti myös vesihuoltoalan kehitystä eri aikakausina.

– Tulevaisuuden päätösten te-

keminen on tälläkin alalla vaikeaa, mikäli emme ymmärrä jo tehtyjen ratkaisujen taustaa, Katko painottaa.

Kirjan on kustantanut Suomen Vesilaitosyhdistys ry. ■

2/2013 • Rakennustekniikka

61

Viimeinen silaus Kaupunkilehti Tamperelainen ja Tampere-talon järjestivät taannoin Pläjäytä Manse-vitsi -kilpailun. Kisaan toimitettiin hieman vajaat sata humoristista hengentuotosta, joiden joukosta voittajaksi valikoitui Pertti Ylisen kuvaus hervantalaisen mummon ja punkkarin kohtaamisesta. Ylinen on luonnehtinut voittotarinaa ns. taskuvitsiksi, jota voi kätevästi käyttää aina kun tilanne kaipaa kevennystä.

Myös rakennetun ympäristön ammattilaiset kohtaavat ajoittain kiperiä tilanteita, jossa joviaalin seuramiehen taidoista tai ainakin taskuvitsistä on hyötyä. Rakennustekniikka auttaakin tällä kertaa lukijoitaan menestymään sosiaalisissa tilanteissa julkaisemalla mansevitsien parhaimmiston alkukielellä.

M

ummo odotteli keskustorilla bussia kotiin Hervantaan.

Tuli siihen muutama värjätty irokeesitukkainen kloppi kyseleen rahaa, muutamaa kolikkoo.

Ei hänellä ole, kun vaan bussilippu, vastas mummo. Siihen irokeesit uhoomaan, että tiäk sää mummo ketä me ollaan.

En tiä, vastasi mummo, mutta kun mää pääsen kotio, nin mää katton lintukirjasta.

M

************

urtovaras änkes yhtee omakotitaloon tua Kissammaalla. Se sytytti taskulampu ja alko ettiin jotaki arvomasta nyysittävää. Pimeyrestä kuulu sillo ääni: - Iso Pomo ja mää nährään sut.

Tää rosmo vähä pelästy ja suuntas sitte taskulamppunsa valon ääntä kohren katonrajaan. Siä se näki papukajjan ja huakas sitte helepottuneena: - Voiha vitalis, säähä oot vaa piäni lintu.

- Nii-ih, mää oon vaa iha piäni lintu, muta Pomo sun takanas o iso roopermanni.

62 Rakennustekniikka • 2/2013

R

uotsalainen innokas kalamies oli kuullut, että Tampereen ympärillä on runsaasti järviä ja sieltä saa helposti pilkillä kalaa.

Matkusti Tampereelle, löysi mieleisensä jään ja rupesi kairaamaan reikää.

Silloin kuului ääni: – Ei täällä ole kalaa!

Ruotsalainen hieman hämmästyi, siirtyi jäällä vähän pitemmälle ja rupesi kairaamaan.

Taas kuului ääni: – Johan minä sanoin, ettei täällä ole kalaa!

Silloin ruotsalainen pelästyi ja kysyi: – Oletkos sinä Jumala?

– En. Olen Tampereen Jäähallin vahtimestari.

P

************

ispalan Eka meni Napparille ostaan uutta kotsaa. Se katteli ja koklas kaikki mahrolliset liparit, sylinterit ja tetsonit.

- On nää, tota, aika tyyriitä...toikin tetsoni yli kuurenkympin, sano Eka kauppijaalle.

Myyjä katto Ekaa hitaasti ja kysy sitte: - Et sää satu oleen kaupunkilla töissä?

- Oommää, meinaan tua putsauspualella.

- Tässon sulle hyvä kotsa...ja vaan kolome kymppiä.

- Sehän o iha samallaine, ku toi, mikä maksaa kuuskypää, ihimetteli Eka. - Joojoo, niino, mutta tässei oo hikinauhaa, selosti myyjä.

Jutut koonnut Helena Soimakallio

RAKENNUSTARVIKE- JA LIIKEHAKEMISTO

Uusimmat ohjeet

+358 10 8322 200

RIL 216-2013 Rakenteiden ja rakennusten elinkaaren halinta

Skol ry:n jäsen SATAMIEN, VESITEIDEN JA AVOMERIRAKENTEIDEN SUUNNITTELUA

RIL 261-2013 Routasuojaus – rakennukset ja infrarakenteet Lisätietoja: www.ril.fi/kirjakauppa VIANOVA.FI

RAKENNUSFYSIIKKA 2013 Uusimmat tutkimustulokset ja hyvät käytännön ratkaisut 22.–24.10.2013 Tampere-talo www.ril.fi/rakennusfysiikka2013 Jätä esitelmäehdotuksesi 13.5. mennessä!

Olemme erikoistuneet laadukkaiden betonielementtien valmistukseen ja nopeaan toimitukseen työmaille.

SFS

SFS-Inspecta Oy sertifiointi

Kosken Betonielementti Oy Turuntie 107, 31500 KOSKI TL p. 050 5696 341 www.koskenbetonielementti.fi Rakennustekniikan laitos

Rakfys 2013.indd 1

4/18/2013 11:08:11 AM

Maankäytön ja rakentamisen suunnittelua -menestyksellä. www.a3.fi 2/2013 • Rakennustekniikka

63

Järjestösi ma neuvottele jäsenetu!

Ota nyt lapsellesi tapaturmavakuutus, joka on voimassa aina ja kaikkialla maailmassa. Vakuutus kattaa paitsi vapaa-ajan, myös kaikki urheilulajit 18 ikävuoteen saakka. Erillisiä lajikohtaisia lisenssivakuutuksia et siis tarvitse. Kuulostaa aika kivalta, vai mitä?

Katso kuinka saat lapsen tapaturmavakuutuksen tällä hinnalla.

010 19 19 19

Vakuutuksen myöntää Vakuutusyhtiö Kaleva