Kuusamon Luontokuvausakatemia

J u h a Suon p채 채 | K u us a mon luon t ok u vaus a k at e m i a

© 2014 Juha Suonpää Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C 43. Katsauksia ja puheenvuoroja.

1. painos Teksti ja kuvat Juha Suonpää Graafinen suunnittelu Riikka Vaahtera

ISBN 978-952-484-722-3 ISSN 1236-9616 ISBN 978-952-484-723-0 (pdf)

J u h a Suon p채 채 | K u us a mon luon t ok u vaus a k at e m i a

sisältö

09

Alkusanat

10

Johdanto

16 Työpajat 17 20 21 22 24 24 27 28 28 31 31

32

Koulutuksen järjestäminen

35 Avoin yliopisto Aloitustyöpaja Oulangalla Pyhätunturi-workshop Ice Screen -workshop Kuutamolla-workshop Paanajärvi-työpaja Oulanka workshop Liikkuvan kuvan työpaja Global Change -workshop Kilpisjärvi-workshop Paanajärvi II-työpaja Visualization of Enviromental Change -workshop

40

45

43 Kansainvälinen verkosto

45 Residenssikeskus 51 Uusi Paanajärvi

Tutkimustoiminnan järjestäminen

Innovaatioiden järjestäminen

56

Lopuksi

58

Jälkisanat

8

Alkusanat Käsillä oleva raportti on osa Kuusamon kaupungin käynnistämää Ympäristö- ja luontokuvausakatemia -hanketta, jonka tavoitteena oli lisätä ja kehittää luontoon liittyviä koulutus- ja matkailupalveluja ja vahvistaa Kuusamon imagoa modernina ja korkeatasoisena kansainvälisenä luontomatkailukohteena.

Kuusamon kaupungin ohella hankkeeseen osallistuivat Lapin yliopisto, Oulun yliopisto ja Kuusamo-opisto. Lisäksi hankkeen yhteistyötahoina toimivat useat luontokuvauksen ammattilaiset ja yrittäjät, Koillismaan osuuskauppa, Metsähallituksen luontopalvelut, Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ja Hannu Hautala -säätiö. Syksyllä 2011 käynnistynyt ja vuoden 2013 loppuun asti kestänyt EAKR -rahoitteinen hanke jakautui neljään eri osa-alueeseen. Näistä ensimmäinen liittyi Kuusamon kuvauspaikkojen infran rakentamiseen ja tunnetuksi tekemiseen, toinen luontokuvaksen tuotteistamiseen ja kolmas akatemian toimintaa tukevan Kuusamo-opiston sekä Oulangan tutkimusaseman laiteresursoinnin rakentamiseen. Yhtäältä edellä mainittujen rinnalle toisaalta näitä kaikkia yhdistäväksi osateemaksi muodostui ympäristö- ja luontokuvausakatemian osaamisen kehittäminen. Tätä tehtävää varten nimettiin määräajaksi vuoden 2013 loppuun asti Lapin yliopiston toimesta osa-aikainen professori. Käsillä oleva raportti on professoriksi nimitetyn taiteen tohtori Juha Suonpään laatima ja liittyy ympäristö- ja luontokuvauksen osaamisen kehittämisen osaalueeseen.

Ympäristö- ja luontokuvausakatemiahanke on monien toimijoiden ja vuorovaikutustilanteiden muodostama kokonaisuus. Hankkeen aikana järjestettyihin työpajoihin osallistui suuri joukko vapaaehtoisia asiantuntijoita ja opiskelijoita eri

puolilta maailmaa, joiden vilpitön innostus luonto- ja ympäristökysymyksiä kohtaan vahvisti ennakkokäsitystä hankkeeseen kohdistuneesta kiinnostuksesta ja huomattavasta kehittämispotentiaalista.

Hankkeen puolesta on lausuttava suuret kiitokset kaikille työpajoihin kutsutuille asiantuntijoille, jotka edustivat lukuisia koti- ja ulkomaisia yliopistoja, korkeakouluja ja muita yhteisöjä. Kiitos: Walter Bergmoser, Elina Halttunen, Paavo Hamunen, Hannu Hautala, Audun Hetland, Jouni Hirvonen, Lawrence Hislop, Michael Jacobs, Kari Kaila, Kari Kantola, Frank Kappas, Jussi Kivi, Olli Lamminsalo, Alexander Lembke, Helena Lonkila, Riku Paavola, Pekka Parviainen, Anne Pelin, Risto Raunio, Seppo Ropponen, Pekka Sammallahti, Felix Sattler, Outi Snellman, Antti Tenetz, Vesa Toukomaa, Petteri Törmänen, Thomas Ulich ja Soile Veijola.

Kiitos myös ympäristö- ja luontokuvausakatemiahankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Pirkko Siikamäelle ja jäsenille Jouni Alavuotungille (31.8.2013 asti), Erkki Hämäläiselle, Timo Jokelalle, Kari Kantola (31.8.2013 alkaen), Henrik Karvoselle, Olli Lamminsalolle, Pekka Manniselle (31.8.2013 asti), Timo Majavalle, Jyrki Matilalle (31.8.2013 alkaen) ja Riku Paavolalle, sekä tämän julkaisun taittajalle, Riikka Vaahteralle.

Lopuksi suurkiitos EAKR-rahoituksen myöntäneelle Pohjois-Pohjanmaan liitolle ja Kuusamon kaupungille, joka kattoi pääosan hankkeen omarahoitusosuudesta. Projektipäällikkönä aloittaneen Kari Kantolan ja työtä jatkaneen Risto Raunion komennuksessa projektin eteneminen sujui jämäkästi ja innostavan ilmapiirin vallitessa.

9

Johdanto Luontovalokuvaus eli luontokuvaus on muodostunut suomalaisessa valokuvan kentässä viimeisen 40 vuoden aikana omaksi tunnistettavaksi ja tunnustetuksi lajityypikseen. Se puhuttelee kielirajoista ja sosiaaliluokista piittaamatta laajoja yleisöjä ja tunnistetaan usein kaunista luontoa ja erämaamaisemia sekä lintuja ja muita eläimiä esittävistä valokuvista. Monasti matkailuun saumattomasti liittyvänä valokuvausharrastuksen muotona luontokuvaus on yksi suosituimmista, ja se tunnetaan Ruotsissa käsitteellä Naturfotografi ja Britanniassa sekä Pohjois-Amerikassa käsitteellä Nature Photography, Wildlife Photography tai Outdoor Photography. Jos luontokuvaukseen yhdistyy sekä ympäristönsuojelullisia että taiteellisia tavoitteita, siitä käytetään toisinaan nimitystä ympäristövalokuvaus (Environmental Photography).

Luontokuvaukseen liittyvä kauneuden esittämiskäytäntö ja ympäristökuvauksen yhteiskunnallinen painotus muodostavat yhdessä yhdistelmän, jonka perusteella ympäristö- ja luontokuvaus voidaan käsittää uudentyyppisenä avauksena ja mahdollisuutena käsitellä ympäristöön ja sen kuluttamiseen liittyviä monimutkaisia ja vaikutukseltaan valtavia haasteita. Elintason nousun, liikkuvuuden lisääntymisen ja ilmaston muutoksen myötä pohjoisiin alueisiin kohdistuu jatkossa huomattava maisemien visuaaliseen kuluttamiseen ja harrastustoimintaan liittyvä matkailullinen kiinnostus. Kärjistäen voitaisiin jopa väittää, että mitä vähemmän

10

alkuperäisenä miellettyä luontoa löytyy, sitä suurempi valokuvaajien ja yleisön kiinnostus siihen tulee jatkossa kohdistumaan. Tällöin tarvitaan uusia ympäristö- ja luontokuvauksen konsepteja ja suunnitelmia, jotka tähtäävät sekä kulttuurisesti että ekologisesti kestävään kehitykseen.

Kotimaisen luontokuvan kentällä toimii sekä pieni joukko tunnettuja ammattilaisia että huomattava määrä pieniä tuloja hankkivia ammattimaisesti toimivia amatööriluontokuvaajia.

Ammattimaisesti toimivat luontokuvaajat perustivat vuonna 2005 nykyään 37 jäsentä käsittävän Suomen ammattiluontokuvaajat ry:n.

Alalla toimiva keskeisin järjestö on vuonna 1977 perustettu ja viime vuosina voimakkaasti jäsenmääräänsä kasvattanut nykyään noin 3000 jäsentä käsittävä Suomen luonnonvalokuvaajat ry. Yhdistykseen merkittävimmät tuotteet ovat Vuoden luontokuva –kilpailu ja Luontokuva-lehti.

Käytännössä itseoppineiden luontokuvaajien ammatinkuva muodostuu valokuvan soveltavan käytön alueella. Tyypillisimmät alueet ovat matkailu ja ohjelmapalvelutoiminta, journalismi ja painotuotteisiin liittyvät käyttötavat. Biologiselta sukupuoleltaan toimijat ovat pääsääntöisesti miehiä, jotka mieltävät itsensä ammattiidentiteetiltään luontokuvaajaksi, vaikka tulonmuodostus perustuisi aivan muuhun palkkatyöhön. Ammattina luontokuvaus on suhteellisen tunnustettu, mutta epämääräinen kuuluen uuden

11

työn kulttuurin alueelle, jonka luonteenpiirteeseen liittyvät alati vaihtuvat palkkasuhteet ja monenlaiset toimeksiannot sekä erilaiset toisiinsa liittyvät työtehtävät kuten ohjelmapalvelu- ja opetustoiminta. Varsinaista luontokuvaajan päätyötä ei siis ole.

Nykypäivän luontokuvaaja hyödyntää perinteisen valokuvauksen rinnalla yhä enemmän myös liikkuvan kuvan ja sosiaalisen median mahdollisuuksia muun muassa kuvien markkinoinnin välineenä.

Vaikka luontokuvausta toteuttaa määrältään puoliammattimaisesti toimivien amatöörien laaja joukko, leimaa alaa tietynlainen tasapäisyys. Toimintaa harjoitetaan muodoltaan samantyyppisten kirjoittamattomien sääntöjen puitteissa, mikä tosin on myös etu. Itseään toistava ja kirjoittamatonta traditiota säilyttävä luontokuva on helppo tunnistaa ja siten markkinoida tietynlaisena.

Toisaalta uusia innovatiivisia ilmaisullisia mahdollisuuksia tai tulevaisuuden toimeentulomuodostuksia etsittäessä vanhan reseptin toistaminen ei välttämättä tarjoa ammatillisia valintoja tekevälle houkuttelevaa vaihtoehtoa saati muutosta nykyisten luontokuvaammattilaisten epävakaaseen ja usein niukahkoon toimeentuloon.

Kriittisissä tulkinnoissa luontokuvaukseen kohdistuu toisinaan jopa stigmaattisia mielikuvia, joissa luontokuvaus määrittyy eräänlaisena kehityksestä jäljessä olevana, syrjäiseen asuinpaikkaan, miessukupuoleen ja keski-ikäiseen ikäjakaumaan liittyvänä toimintana. Paradoksaalista kyllä kärjistys voi olla myös etu. Pohjoinen perifeerisyys näyttäisi nimittäin olevan yksi keskeisimmistä kansainvälistä katsetta puoleensa vetävistä ominaisuuksista, joka luontokuvauksella on tarjottavanaan. Stereotyyppisenä mielikuvana syvästä luontosuhteestaan tunnettu ja lumen keskellä rämpivä luontokuvaaja on kansainvälisesti kiehtova tuote.

Jo pitkään Itä- ja Pohjois-Suomella on ollut keskeinen rooli eksoottisten luontokuvien syntypaikkana. Kuusamossa asuvaa Hannu Hautalaa voidaan pitää luontokuvan ”grand old manina”, jonka nimeen kiteytyvät mielikuvat perinteisestä suomalaisesta luontokuvasta. Yli kymmenen vuotta järjestetty kansainvälisen

12

Nature Photo –festivaali ja vuonna 2007 avautunut Hannu Hautala –luontokuvakeskus ovat rakentaneet Kuusamolle kotimaisen luontokuvabrändin. Kuusamon rooli itärajalla sijaitsevana luontomatkailupaikkakuntana luo vetovoimaa, jolla on myös kiistatonta kansainvälistä potentiaalia. Kuusamo toimii eräänlaisena porttina idän koskemattomiin erämaihin.

Tarve Vaikka luontokuvaus ja ennen kaikkea taiteellisia ja ympäristönsuojelullisia tavoitteita korostava ympäristövalokuvaus omaa ilmiselvän kehityspotentiaalin, jatkuvuutta luovat osaamisrakenteet ovat kehittymättömät ja hajanaiset. Myös jatkuvuutta turvaavat ajanmukaiset koulutusympäristöt puuttuvat. Vaikka valtakunnallisesti luontokuvaukseen liittyy monenlaista lyhytkurssitoimintaa yleissivistävän koulutuksen tasolla, Suomesta puuttuu ympäristöja luontokuvaukseen liittyvä korkea-asteen koulutus kokonaan.

Luontokuvauksen osalta voidaan puhua jopa valtakunnallisen koulutuksen osaamisvajeesta.

Tässä tilanteessa pohjoisella Suomella on mahdollisuutensa.

Hannu Hautala-luontokuvakeskus, Kuusamo-opisto, Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto, Kuusamon kaupunki, Kuusamossa sijaitseva Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasema ja Lapin yliopisto voidaan nähdä kehittämisverkoston keskeisinä toimijoina, joilla on tärkeä rooli Koillis-Suomen alueen matkailuun ja siihen läheisesti liittyvän luontokuvauksen innovatiivisen toiminnan kehittäjinä ja legitimoijina.

Edellä mainitut toimijat muodostavat yhdessä luontokuvaajien ja luontokuvausyrittäjien kanssa alueellisen innovaatiojärjestelmän ytimen, joka kykenee yhdistämään teoreettispohjaisen tiedon käytännön ammatilliseen osaamiseen, kun verkostolle luodaan toimiva ja pitkäjänteinen toimintamalli. Kehittämistehtäväksi

voidaan asettaa luonto- ja ympäristökuvauksen yhteiskunnallisen merkityksen, ammatinkuvan, pedagogisen mallin, taiteellisten ja matkailullisten soveltamisalueiden kehittäminen sekä koti- että kansainvälisessä kontekstissa.

Tavoite Edellä asetetun kehittämistehtävän toteuttaminen vaatii yhtäältä joustavan toisaalta riittävän konkreettisen tavoitteen asettamista. Kuusamolähtöisen luonto- ja ympäristövalokuvauksen osaamisen, koulutuksen, tutkimuksen, matkailun ja palvelutoiminnan kehittäminen on mahdollista vain silloin, jos yhteistyö on luonnollista ja synnyttää sekä vahvistaa strategisia kumppanuuksia eli luo win-win -tyyppistä itsesäätelevää motivaatioita yhteistyötä tekevien tahojen välille. Palvelu- ja koulutusorganisaation synnyttäminen sekä koti- ja ulkomaisille luontokuva-ammattilaisille ja harrastajille että laajemmillekin kohderyhmille edellyttää rajallisten voimavarojen yhdistämistä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Jotta eri tahojen erityisosaaminen ja taloudelliset resurssit kyetään tehokkaasti hyödyntämään yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, puhutaan verkostomalliin perustuvan yhteistyörakenteen synnyttämisestä, joka tukee koulutukseen, tutkimukseen ja matkailuun liittyvää aluekehitystä. Pohjoista kulttuuria sekä elinkeinoelämää hyödyttävän ja kestävän kehityksen periaatteita toteuttavan ympäristö- ja luontokuvauksen strateginen toimintakonsepti on juuri tällainen. Näin ollen hankkeen päätavoitteeksi voidaan muotoilla ympäristö- ja luontokuvauksen akatemian verkostomalliin perustuvan toimintakonseptin luominen.

Vaikka kehittämishankkeessa ei ole kyse varsinaisesta tutkimuksesta, edellä asetettu päätavoite voidaan muotoilla myös päätutkimusongelman muotoon. Tällöin pääkysymys kuuluu millainen olisi ympäristö- ja luontokuvausakatemian verkoston toiminta-

13

14

malli, joka mahdollistaisi alueellisen kehittämisen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan. Päätutkimuskysymys voidaan jakaa edelleen kolmeen osakysymykseen: 1. Miten ympäristö- ja luontokuvauksen koulutus tulisi järjestää? 2. Miten ympäristö- ja luontokuvauksen tutkimus voisi käynnistyä ja organisoitua? 3. Millaisia uutena miellettäviä mahdollisia innovaatioita eli keksintöjä verkostomalli voi yhteistyöllään synnyttää ja kehittää?

Metodi Kehittämishankkeelle asetettu tehtävä on samanaikaisesti sekä yleinen että yksityinen. Toisin sanoen yhtäältä tavoitellaan laajaa jopa kansainvälisesti toimivaa konseptia, toisaalta alueellisiin reunaehtoihin tukeutuvaa eräänlaista ”jalat maassa” -tyyppistä rakennelmaa. Kun keskeinen tavoite on saavuttaa konkreettisia tuloksia ja ehdotuksia, tehtävä on rajattava realistisesti. Olemassa olevien toimijoiden ja ennen kaikkea alueellisen ja paikallisen verkoston rakentumiseen tähdättäessä, kehittämistehtävän onnistuminen edellyttää irrallaan olevien palasten ja vahvuuksien tunnistamista ja näiden avulla tapahtuvaa uudelleenmäärittelyä ja ideointia. Kehityskelpoisten ajatusten löytäminen ja eteenpäinvieminen mahdollistuu muun muassa intensiivisen ja luovan ilmapiirin syntyessä.

Kehittämistehtävän tavoitteiden saavuttamiseksi hankkeessa voidaan hyödyntää työpajamenetelmää, jonka avulla generoidaan mahdollisimman avoimesti uusia ideoita eri alojen asiantuntijoiden muodostamissa intensiivisissä työpajoissa. Mikä parasta, ei ole myöskään vaikeaa löytää sellaisia asiantuntijoita, joille valokuvaaminen olisi vierasta. Päinvastoin todennäköistä on, että juuri valokuvaus toimii yhdistävänä välineenä erilaisten alojen toimijoiden välillä. Monialaiset innovaatiotyöpajat synnyttävät luontevasti ilmapiirin, joka mahdollistaa monipuolisesti nä-

kökulmien esittämisen sekä tieteen että taiteen puolelta. Uusien ideoiden syntymisen näkökulmasta on tärkeää tietoisesti poistaa valokuvataiteen ja luontokuvauksen välille usein tehtävää eroa tai juopaa. Vakiintuneiden sosiaalisten kenttien tietoinen rikkominen on sekä haasteellista että uusia merkityksiä avaavaa. Toisin sanoen työpajamenetelmässä ideoita etsitään kulttuurin kenttien rajapinnoilla yllättävien yhdistelmien ennakkoluulottoman yhteentörmäyksen avulla. Myös luovaan kriittiseen prosessiin kuuluvien ”hyvien virheiden” tekeminen sallitaan, jotta niitä ei jatkossa tarvitse enää toistaa.

Työpajojen tavoitteena oli määrittää koulutuksen osaamistarpeita, tutkimukseen liittyviä mahdollisuuksia ja kehittää uusia luontokuvausta soveltavia innovaatioita. Vuosina 2011-13 toteutettiin yhteensä 11 kotimaista ja kansainvälistä työpajaa, joista seitsemän Kuusamossa, kaksi Venäjällä ja lisäksi työpajat Kilpisjärven tutkimusasemalla ja Pyhätunturilla. Kotimaisten työpajojen ja kansainvälisten workshoppien tuloksena syntyi joukko ideoita, jotka soveltuvat sekä koulutuksen, ja tutkimuksen että innovaatiotoiminnan kehittämiseen. Työpajojen toteuttamisen myötä kävi varsin pian selväksi, että aiemmassa luvussa määriteltyjen osatavoitteiden väliset rajanvedot ovat osin kenotekoisia.

Toisin sanoen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan tavoitteet menevät jatkuvasti päällekkäin ja lomittain siten, että koulutusta suunniteltaessa tullaan vääjäämättä pohtineeksi myös tutkimukseen liittyviä kysymyksiä. Edelleen voidaan todeta, että innovaatioista puhuttaessa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen myötä syntyvät ideat voivat olla jo sinällään oma innovaationsa.

Seuraavaksi käydään läpi hankkeen kuluessa toteutetut työpajat ja niiden myötä syntyneitä johtopäätöksiä sen suhteen, millaisia osaamisia tulevaisuuden luontokuvaaja tarvitsee, millaista tutkimustyötä voidaan synnyttää luontokuvauksen ympärillä ja mitä uusia innovaatioita voidaan kehittää luontokuvaan liittyen.

15

Tyรถpajat

16

Aloitustyöpaja Oulangalla Hankkeen ensimmäinen työpaja järjestettiin joulukuussa 2011 Oulangan asemalla. Työpajaan kutsuttiin pääosin koillismaalaisia luontokuvauksen ja ohjelmapalveluyritystoiminnan asiantuntijoita. Viikonlopun ajan kestäneen pohdiskelun aikana käsiteltiin ja arvioitiin hankkeelle asetettuja tavoitteita ja koulutuksen osaamistarpeita sekä kehiteltiin erilaisia mahdollisia ja mahdottomia ohjelmapalveluideoita. Toisin sanoen työpajan tavoite oli tunnistaa, tuottaa ja synnyttää ennakkoluulottomasti erilaisia tulevien työpajojen ideoita, teemoja tai aiheita, joiden avulla päästäisiin testaamaan konkreettisia vaihtoehtoja koulutuksen, tutkimuksen ja palveluiden tarpeeseen.

Työpajan tuloksena syntyi 15 erilaista teemaa tai työpajan otsikkoa, jotka nähtiin potentiaalisina joko testaamisen tai jatkokehittelyn näkökulmasta. Näistä koulutuksen osaamistarpeisiin liittyivät seuraavat ideat: • Ice Screen - luontokuvan kokeelliset esitystavat • Liikkuva kuva - videokuvaaminen ja low budget -tuotannot • Riistakamera - uudet kuvausmenetelmät • Näyttelyosaaminen • Kirjan synty ja tarinan kerronta • Koju - piilokojurakentaminen ja -kuvaaminen Oulangan asemaan liittyvinä tutkimusta tukevina teemoina nousivat seuraavat kolme teemaa: • Luontokuvaus ja luonnontieteet • Repeat Photography - luonnon seuranta ja ilmaston muutos • Mikroskooppikuvaus

17

18

Innovaatiotoimintaa ja uusia palvelukonsepteja tukevia ideoita olivat puolestaan seuraavat: • Kuutamolla – valoisien hankiöiden, revontulien

ja pimeyden ytimeen • Yötön yö – pohjoinen kesäyö • Virtaava vesi – kosket • Peijaiset – suurpetokuvauksen uudet merkitykset • Voimauttava luontokuva – valokuva hyvinvointituotteena • Paanajärvi – Kuusamo porttina itään • Taiteilijaresidenssi Edellä mainittujen teemojen pohjalta syntyi suunnitelma seuraavien kymmenen työpajan aiheista, joissa sekä edellä mainittujen teemojen että myös uusien ideoiden synnyttäminen ja jatkojalostaminen olisi mahdollista. Keväällä 2012 järjestettiin kolme kansainvälistä työpajaa, joiden keskeisenä periaatteena oli kokeilevuus ja rajojen ylittäminen. Toisin sanoen ydinosaamisia ja uusia innovatiivisia ideoita etsittiin sekoittamalla kulttuurin ja tieteen kenttien rajapintoja. Työpajojen toimintatapana käytettiin heuristista menetelmää, jossa yhdistettiin toisiinsa akateemista ja taiteellista asiantuntijuutta. Työpajoihin kutsuttiin sekä paikallisia osaajia että yhteensä noin 20 eri alojen koti- ja ulkomaista asiantuntijaa. Työpajoihin osallistui muun muassa luontokuvaajia, taiteilijoita, tutkijoita, opettajia ja ohjelmapalveluyrittäjiä.

Työpajojen yhtenä osatavoitteena oli koulutukseen liittyvien ympäristö- ja luontokuvauksen kompetenssien eli osaamisten määrittäminen. Mahdollisten opintokokonaisuuksien tai -jaksojen sisällön määrittelyä kartoitettiin kaikissa kolmessa työpajassa. Luonto- tai ympäristökuvauksen mahdollinen opintojaksokokonaisuus yhtäältä akateemisena toisaalta yleissivistävänä koulutuksena muodosti keskeisen apukysymyksen jokaisen työpajan taustalla. Kaikkia keväällä järjestettyjä työpajoja yhdisti läpäisevänä periaatteena pohjoisen ulottuvuuden teema.

19

Pyhätunturi-workshop Järjestyksessä toinen workshop oli kansainvälinen ja se järjestettiin Pyhätunturilla tammi-helmikuun vaihteessa 2012. Lapin yliopiston kansainvälisen yhteistyön myötä työpajan teemaksi muodostui Exploring possible UArctic cooperation on Arctic nature photography. Workshopin avulla selvitettiin mahdollisuudet perustaa valokuvan temaattinen verkosto, joka liittyisi pohjoisen alueen yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten virtuaaliverkoston University of the Arctic yheyteen.

Workshoppiin kutsuttiin sekä koti- että ulkomaisia valokuvataiteen asiantuntijoita Suomen lisäksi Norjasta, Saksasta ja Etelä-Koreasta. Pyhätunturin Keropirtillä kehittyi viikon aikana tiivistunnelmainen ilmapiiri ja lukuisa joukko erilaisia ideoita, jotka keskittyivät tieteen ja taiteen välisen vuorovaikutuksen haasteiden ympärille. Työpajan lopputuloksena tunnistettiin akateemisessa tutkimusmaailmassa piilevä osaamisvaje: varsinkin luonnontieteen tutkijat tarvitsisivat laajempaa ja monipuolisempaa ohjausta valokuvauksen, liikkuvan kuvan, mobiililaitteiden ja sosiaalisen median suomiin mahdollisuuksiin tutkimusmenetelmien, dokumentaation ja tulkintojen apuna. Pohjoisen alueen tutkijoiden ja luonnontieteen opiskelijoiden tarvitsema osaaminen määrittyi työpajan perusteella sekä teknislähtöiseksi uusiin kuvantamiskeinoihin ja sosiaalisen median käyttöön liittyväksi että laadulliseksi – visuaaliseen kuvanlukutaitoon liittyväksi.

Keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiin: To link professional photographers, information-visualization specialists and art students together with students of science, arctic researchers

20

and scientists to explore and create photo, video, and map based communication materials that can be used for publishing, exhibiting, web distributing.

Workshopin lopputuloksena päätettiin tehdä hankehakemus Thematic Network on Communicating Arctic Research -teemaverkoston muodostamisesta osaksi pohjoisen alueen yliopistojen muodostamaa virtuaalista University of the Arctic -verkostoa. Lisäksi päätettiin järjestää Kuusamossa syyskuun 1.-10. 2012 seuraava workshop, jonka tavoitteeksi määriteltiin: Provide education and training in photo-based imaging and data visualization methods to create photo, video, info-graphics and related materials that can be used in print and on the internet.

Ice Screen -workshop Helmikuussa 2012 järjestettiin Ice Screen -työpaja Kuusamon Rukan alueella sijaitsevassa Iisakki Villagessa. Yhdessä parinkymmenen Tampereen ammattikorkeakoulun kansainvälisen vaihto-opiskelijan ja Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opiskelijoiden kanssa toteutettiin jäisistä projisointipinnoista ja veistoksista rakentunut installoitu pienimuotoinen jääpuisto, jonka pintaan ja sisälle projisointiin valokuvia, animaatioita, bitmappausta, liikkuvaa kuvaa ja valoa. Osa teoksista oli myös interaktiivisia. Työpajassa rikottiin perinteisiä luontovalokuvan ja -videon esitystapoja tuomalla audiovisuaaliseen ilmaisuun mukaan vahva nykytaiteen kokeileva ote. Työpaja synnytti idean ja mallin luontokuvaa ja nykytaidetta yhdistävästä jäätapahtumasta, joka olisi toteutettavissa jatkossa esimerkiksi Kuusamon keskustassa.

21

Ice Screen -workshopin avulla tunnistettiin joukko erilaisia osaamisia, joita talven lumen, pimeyden ja jään keskelle sijoitettu intensiivinen oppimistapahtuma synnyttää. Ice Screen -workshopin tuottamia kompetensseja olivat muun muassa seuraavat: • Fyysinen selviytyminen arktisissa olosuhteissa • Turvallisuus pakkasessa • Esitys, äänentoisto- ja kuvausvälineistön

ominaisuudet ja rajoitukset pakkasolosuhteissa • Dramaturginen ilmaisu • Sosiaaliset taidot; ryhmässä työskenteleminen • Kommunikointi vieraalla kielellä • Valokuvan uuden ilmaisukeinot ja esitystavat • Yhteisö- ja ympäristötaiteellinen ilmaisu • Tapahtumatuotanto-osaaminen • Tilallisten teosten hahmottaminen • Vuorovaikutteisten teosten tuottaminen Kuten monipuolisesta osaamislistasta havaitaan intensiivisen kokeellisen työpajan tuottama osaamispotentiaali on huomattava. Käytännön tekemiseen yhdistyy taitojen ohella myös huomattava geneeristen eli yleisten vuorovaikutustaitojen kehittyminen.

Kuutamolla -workshop Kolmas kansainvälinen työpaja toteutettiin Oulangan asemalla huhtikuussa 2012. Kuutamolla-työpajan teemoina olivat luontokuvan ja matkailun näkökulmista kiinnostavat pohjoisen alueen ”luonnonvarat”: pimeys, hiljaisuus, romantiikka, mytologia, tähdet ja revontulet. Työpajan yleistavoitteena oli

22

23

ideoida luontokuvauksen ilmaisullisia mahdollisuuksia ja sovelluksia tieteen, taiteen ja matkailun äärellä sekä määrittää millaisen verkostomallin ideoiden toteuttaminen vaatii. Noin kymmenhenkisen ryhmän muodostama workshop rakentui valokuvan, taiteen, mytologian, matkailun ja avaruusfysiikan asiantuntijoiden pitämien esitelmien avulla, joiden pohjalta käytiin heuristista keskustelua. Työpajan tuloksena tunnistettiin luontokuvan ja kestävän matkailun välinen tiivis suhde, jossa keskeiseksi osaamisen kehittämisen kohteeksi havaittiin ohjelmapalvelutoimintaan liittyvän tuottajakoulutuksen tarve, joka yhdistää luontokuvaa kulttuurin, luonnontuntemuksen ja matkailun osaamisiin.

Paanajärvi-työpaja Neljäs työpaja järjestettiin elokuun alussa 2012. Venäjän puolelle suuntautuneen työpajan kohteena oli ennen toista maailmansotaa Suomelle kuulunut Paanajärvi. Ennen kaikkea luonnonkauniina kansallispuistona nykyään tunnettu kansallispuisto sijaitsee Oulangan puistoa vastapäätä, ja on siten sijainniltaan erityisen kiinnostava tulevaisuuden ympäristö- ja luontokuvauskohteena.

Paanajärven luontokuvausmahdollisuuksia kartoittavaan kotimaiseen kymmenen hengen ryhmään kuuluivat asiantuntijat luonnontieteen, taide- ja kulttuurihistorian, mediataiteen, valokuvauksen sekä luontokuvauksen ja -matkailun aloilta. Viikon kestäneen pääosin maastossa liikkumiseen perustuvan työpajan johtopäätöksinä syntyi joukko alueen luontokuvausmahdollisuuksia sekä luontoa ja historiaa yhdisteleviä ideoita, joilla Paanajärven identiteettiin kuuluvia kuvauskohteita voidaan hyödyntää

24

koulutuksessa sekä tutkimus- ja palvelutoiminnassa.

Kulttuurihistorialliseen kontekstiin liittyen löydettiin valokuvaaja I.K.Inhan vuonna 1892 kuvatun Paanajärvivalokuvasarjan kuvauskohteita ja samoihin aikoihin alueella liikkuneen taidemaalari Akseli Gallén-Kallelan maalauspaikkoja. Mäntykoski ja Paanajärven Paimenpoika - maalausten tekopaikat ovat löydettävissä, jolloin alueen rikas taidehistoria yhdistyy häikäisevään luonnonkauneuteen ja -rauhaan.

Työpajan avulla tunnistettiin eräänlainen kartatta liikkumisen elämyskonsepti, joka on nykyaikana harvinainen mahdollisuus.

Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavat entisten suomalaisasutusten jäänteet sijaitsevat usein jopa päänkorkuisten vaikeakulkuisen vatukko- ja nokkoskasvustojen keskellä. Myös erilaisten voimaannuttavien elämysretkien ja retriittien paikkana Paanajärvi on aivan omaa luokkaansa. Koskemattoman luonnon tunnelman säilyminen ja hienovaraiseen elämyksellisyyteen perustuva luontokuvaus edellyttää kuitenkin suhteellisen pienimuotoisen luontokuvausmatkailukonseptin rakentamista.

Oulanka workshop Viides workshop järjestettiin syyskuun alussa 2012 Oulangan asemalla. Neljän suomalaisen, yhden saksalaisen ja norjalaisen valokuvauksen ja luonnontieteen asiantuntijan vetämä kansainvälinen työpaja oli samalla pohjoisen alueen virtuaaliverkosto

25

26

University of the Arcticin valokuvauksen temaattisen verkoston ensimmäinen pilottiworkshop, jossa tutkittiin taiteen ja tieteen välisen vuoropuhelun mahdollisuuksia yliopisto- ja korkea-asteen koulutuksessa. Jotta poikittainen näkökulma mahdollistuisi, opiskelijoiksi kutsuttiin sekä luonnontieteen että kuvataiteen opiskelijoita ympäri maailmaa. Edustettuina olivat Suomen ohella sekä Kanadasta että Koreasta saapuneet opiskelijat. Yhteistyökumppaneina toimivat Oulun ja Lapin yliopiston ohella Korean Chung-Ang University (CAU) ja Kanadan Ontario College of Art and Design University (OCADU). Työpajassa saavutetut tulokset asetettiin esille työpajan päätteeksi Kuusamo Nature Photo -tapahtumaan poster-tyyppiseksi näyttelyksi.

Koska edellä mainittu näyttely sai positiivista huomiota, kokoontui University of the Arcticin valokuvauksen temaattinen ryhmä marraskuussa 2012 Tampereella järjestetyssä kansainvälisessä tapaamisessa, jossa verkosto päätti jatkaa taiteen ja tieteen väliseen vuoropuheluun keskittyvää työpajatoimintaa osana ympäristö- ja luontokuvausakatemian konseptin kehitystyötä. Tätä varten tehtiin jatkosuunnitelmia, jotka kulminoituivat tulevien työpajojen ideointiin, yhteistyökumppaneiden kartoittamiseen ja kansainvälisten rahoitushakemusten valmisteluun. Valokuvan temaattinen verkosto otti jatkoa varten nimekseen Subzero, jolle päätettiin tehdä omat verkkosivunsa.

Liikkuvan kuvan työpaja Vuoden 2013 kevään aikana toteutettiin kolme erillistä työpajaa.

Näistä yksi oli kotimainen ja kaksi muuta kansainvälisiä. Työpajojen teemat liittyivät järjestelmäkameroiden ja muiden elektronisten välineiden pysäytetyn ja liikkuvan kuvan ilmaisun mahdollisuuksiin sekä taiteellisessa että tieteellisessä esittämisessä.

Luontokuvaus nähtiin työpajassa osana valokuvaa, jonka muoto

27

ja olemus on jatkuvasti liikkeessä. Toisin sanoen valokuvauksen ei katsottu rajoittuvan ainoastaan perinteisen kuvaamisen mielikuvaan vaan luontokuvaus käsitettiin laajasti erilaisten elektronisten esitystapojen – äänen, kuvan ja interaktiivisten muotojen välineeksi. Näin ollen luontokuvas laajasti ymmärrettynä voi siis olla muodoltaan lähes mitä tahansa – printistä performanssiin.

Vuoden 2013 ensimmäinen kotimainen työpaja järjestettiin Kuusamo-opistolla vuoden alussa tammikuussa. Työpajassa testattiin opiston tiloihin rakennetun kuvaluokan toimivuutta.

Visuaalisen alan asiantuntija Antti Tenetzin johdolla toteutetussa työpajassa koulutettiin pieni joukko hankkeen kuusamolaisia avainhenkilöitä DSLR- kamerakaluston ja videoeditoinnin perusteisiin Premier-ohjelmiston avulla.

Työpajan myötä havaittiin hankerahoilla tuotetun Kuusamoopiston tiloihin sijoitetun kuvaluokan toimivuus hyväksi ja käyttömahdollisuudet tulevien koulutustapahtumien järjestämiseen erinomaisiksi. Kuvaluokka mahdollistaa esimerkiksi Lapin ja Oulun yliopiston kanssa tapahtuvan yhteistyön erilaisten lyhytkurssien muodossa.

Global Change -workshop Kahdeksas workshop järjestettiin Oulangan asemalla kevättalvella helmikuussa 2013 yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa. Työpaja oli jatkoa vuosi aiemmin järjestetylle kansainväliselle Ice Screen -työpajalle, jonka nimi oli tänä vuonna Global Change: Ice, Art & Nature. Pääosin Tampereen ammattikorkeakoulun kansainvälisistä vaihto-opiskelijoista koostuneen workshopin ideana oli etsiä ennakkoluulottomia liikkuvan kuvan, äänen ja yleisön kanssa muodostuvan interaktiivisen ilmaisun mahdollisuuksia. Workshop oli osa TAMKissa järjestettäviä kansainvälisiä Future Film Studies -opintoja, joissa oli mukana elokuvan ja televi-

28

sion, kuvataiteen sekä median opiskelijoita eri puolilta Eurooppaa.

Workshopin taiteellisia teoksia esiteltiin sekä Tampereen ammattikorkeakoulussa järjestetyssä näyttelyssä että netissä.

Työpajan perusteella havaittiin, että kansainvälisen workshopin järjestämisedellytykset ovat erinomaisia nimenomaan Oulangan asemalla. Oppimisympäristön kompakti luonne majoituksen, ruokailun ja oppimistilojen suhteen tarjoaa mainiot edellytykset intensiivikurssin toteuttamiseen. Myös mikroskooppikuvauksen mahdollisuudet nousivat esiin työpajan tuotoksissa (http://vimeo.com/60148448). Kansainvälisestä näkökulmasta myös talvi, jää, lumi ja pimeys näyttäytyivät eräänlaisena ulkomaalaisia kiinnostavana suomalaisena vientituotteena.

Kilpisjärvi-workshop Yhdeksäs ja vuoden 2013 aikana kolmas kansainvälinen työpaja toteutettiin yhteistyössä Tromsøn yliopiston, University of the Arcticin ja hankkeen myötä perustetun valokuvan Subzero-valokuvan teemaryhmän kanssa. Kilpisjärven asemalla maaliskuussa järjestetyn Visualizing your science -työpajan rahoitti Tromsøn yliopisto. Kustannussyistä päädyttiin Kuusamon sijasta Kilpisjärveen logistisesti edullisempana vaihtoehtona, koska yli puolet opiskelijoista saapui Norjan Tromsøstä. Pääosin Tromsøn yliopiston luonnontieteen tohtoriopiskelijoista koostuneen ryhmän ohella paikalle saapui kansainvälisen call-kutsun avulla taiteen opiskelijoita Lapin yliopistosta, Aalto-yliopistosta ja Bauhaus Universitystä. Yhteensä 25 monikansallisen opiskelijan ja yhteensä kahdeksanhenkisen suomalaisista, saksalaisista ja norjalaisista koostuneen opettajakunnan johdolla keskityttiin taiteen ja tieteen väliseen problematiikkaan ja erilaisten visuaalisten esittämismahdollisuuksien ilmaisullisiin haasteisiin (http://goo.gl/Pw1P1c).

Tromsøn yliopiston opetussuunnitelman osaksi liitetty työ-

29

30

paja (http://goo.gl/LtThhu) perustui kokeelliseen konseptiin, jossa taiteen ja tieteen opiskelijat toimivat yhteistyössä yhteisen tutkimusongelman parissa.

Visuaalisiin keinoihin ja kuvalliseen esittämiseen liittyvä sisältöpainotus kiteytyi opiskelijoiden tekemissä suurikokoisissa (1 x 3 m) postereissa, jotka asetettiin esille näyttelynä sekä elokuussa järjestettävään perinteiseen Kuusamo Nature Photo 2013 -tapahtumaan että myöhemmin Tromsøn yliopistoon.

Paanajärvi II-työpaja Järjestyksessä kymmenes työpaja suunnattiin heinä-elokuun vaihteessa 2013 toistamiseen Venäjän Paanajärvelle. Tavoite oli syventää vuonna 2012 syntynyttä aluetuntemusta ja kartoittaa alueen potentiaalisia kuvauspaikkoja, joita voidaan jatkossa hyödyntää sekä luontokuvaus- ja ohjelmapalvelutoiminnan konseptin luomisessa että Lapin ja Oulun yliopiston opetus- ja tutkimustoiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Paanajärvi II -työpajan kuusihenkinen retkikunta koostui jo aiemmin alueella käyneistä ympäristöja luontokuvauksen asiantuntijoista. Viikon ohjelma muodostui pääosin veneen avulla tapahtuneista rantojen maastokartoituksesta ja potentiaalisten ohjelmapalvelutoimintaan integroituvien kuvauspaikkojen dokumentoinnista erilaisin kuvantamismenetelmin. Myös Paanajärven maantien varrella sijaitsevan Pääjärven ympäristön mahdollisia kohteita käytiin läpi.

31

Visualization of Environmental Change -workshop Yhdestoista ja hankkeen viimeinen workshop järjestettiin Oulangan asemalla syyskuussa 2013. Lapin yliopiston, Ontario College of Art and Design yliopiston ja Berliinin BTK University of Applied Sciences -yliopiston opiskelijoiden, valokuvan temaattisen verkoston Subzeron kansainvälisen opettajakunnan johdolla järjestetyn työpajan tavoite oli kehittää kenttäolosuhteisiin sopivaa noin viikon mittaisen kansainvälisen opiskelijaworkshopin rakennetta.

Tätä varten tehtiin kaksipäiväinen kanoottiretki Oulankajoella, joka luonteensa puolesta soveltui mainiosti ympäristön muutoksen tarkkailuun sekä luonnontilaisesta että ihmisen toiminnan aiheuttamasta näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat tuottivat workshopin päätteeksi poster -näyttelyn Kuusamo Nature Photo 2013 -tapahtumaan. Työpajan tuloksena syntyi kompakti aikataulu- ja sisältömalli tulevia kansainvälisiä työpajoja varten. Sosiaalisen vuorovaikutuksen synnyttämiseksi intensiivinen maasto-osio oli ensiarvoisen tärkeä, jotta monialaisen ja -kulttuurisen opiskelijaryhmän ryhmädynamiikka saatiin toimimaan.

Koulutuksen järjestäminen Tähän mennessä luontokuvauksen korkea-asteen koulutusta ei ole järjestetty Suomessa. Sen sijaan ammattiin valmentavaa ruotsinkielistä luontokuvauksen koulutusta on järjestetty Axxel-instituutin ja Ahvenanmaalla toimivan Ålands Folkhögskolan toimesta. Ålands Folkhögskolan Naturfotolinjen painottuu pääosin maastossa liikkumisen avulla tapahtuvaan oppimiseen. Tämän lisäksi koulutus sisältää valokuvaajan ammattiin liittyvien perustaitojen kuten esimerkiksi digitaalisen kuvankäsittelyn, studiokuvauksen ja portfolion tekemiseen liittyvät teemaviikot. Elokuusta toukokuuhun kestävä koulutus on maksullinen. Vuonna 2013 hinta oli 960€.

Luontokuvaajan kaksi ja puolivuotinen erikoisammattitutkinto on mahdollista tällä hetkellä suorittaa Kemiössä ruotsinkielisessä Axxel-instituutissa. Luontokuvaajan ammatissa toimiville tai ammattiin hakeutuville suunnattu aikuiskoulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena, joka on mahdollista suorittaa osa-aikaisesti. Koulutus sisältää muun muassa digitaalista kuvankäsittelyä, makrokuvausta, piilokojukuvausta sekä kuvausretkiä eksoottisiin luontokuvausaiheisiin. Afrikan eläimistö ja safarikuvaus, Ruotsin tunturit ja Jäämeren lintuvuoret kuuluvat koulutusohjelman kuvausretkipainotteisen opetusohjelman kohteisiin.

Suomenkielistä luontokuvauksen koulutusta on ollut tarjolla niukasti ja satunnaisesti. Ranuan Luontokuva-Akatemia ei ole profiloitunut Ålands Folkshögskolanin kokonaisen luontokuvauslinjan tapaan vaan luontokuvauksen eri osa-alueiden maksullisten

32

lyhytkurssien järjestäjänä. Suhteellisen satunnaisesti järjestettyjen kurssien tarjonta näyttäisi kuitenkin hiipuneen 2000-luvun alun jälkeen.

Luontovalokuvaukseen keskittynyt Suomen luonnonvalokuvaajat ry on toiminut alalla pienimuotoisten koulutustapahtumien järjestäjänä jo yli kolmisenkymmentä vuotta. Yhdistyksen organisoimien jäsentapahtumien yhteydessä toteutetuissa jäsenkoulutuksissa on vuosien mittaan käsitelty ennen kaikkea luonnon valokuvaamiseen ja kuvien jälkikäsittelyyn liittyviä teknisiä kysymyksiä. Koulutustapahtumien visuaalinen ilmaisu on tyypillisesti rajattu varsin tiukasti niin sanotun perinteisen luontokuvauksen traditioon liittyvien esityskäytäntöjen piiriin.

Myös yleissivistävään koulutukseen keskittyneet opistotasoiset koulutuksen järjestäjät ovat sisällyttäneet luontokuvukseen liittyviä osioita opintolinjoihinsa. Etelä-Suomessa toimivat Voionmaan ja Muurlan opisto näistä tunnetuimpana. Vuodesta 2007 alkaen Kuusamo-opisto ja Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ovat järjestäneet vuosittain kymmenkunta luontokuvauksen liittyvää lyhytkurssia, joten luontokuvausprofiilia voidaan pitää huomattavana. Kuusamo-opiston elokuusta toukokuuhun ajoittuva valokuvauslinja sisältää sekin merkittävän määrän luontoon ja siihen liittyvään palvelutoimintaan integroituja opintojaksoja.

Edellä kuvatun perusteella voidaan puhua selvästä koulutusvajeesta luontokuvauksen kohdalla. Luontovalokuvaajan ammattitutkintoon johtavaa suomenkielistä koulutusta tai korkea-asteen opintoja ei löydy maastamme lainkaan. Toisaalta tarpeellisen kou-

33

lutuksen määrää ja laatua on vaikea arvioida, koska ympäristö- ja luontokuvauksen yhtenäisestä ammattikuvasta ei voida sinällään puhua. Luonto- ja ympäristökuvaukseen painottuvassa ammattimaisessa toiminnassa on kyse eräänlaisesta hybridimäisestä moniammatillisuudesta, jossa yhdistyy tyypillisesti yksi tai useampia ammattiosaamisia toisiinsa.

Vaikka ympäristö- ja luontokuvauksen koulutuksen kohderyhmäselvitystä ei tehty hankkeen aikana, hahmottui käsitys potentiaalisesta kohderyhmästä. Luontokuvauksen nykyinen ammattilaisten ryhmä ei todennäköisesti ole koulutusta suunniteltaessa riittävän suuri – eikä kenties riittävän motivoitunutkaan kohderyhmä, vaikka heiltä puuttuu erityinen ja tunnustettu luontokuvauksen koulutus. Todennäköisimmin koulutukseen kohdistuvaa kiinnostusta ja tarvetta on pikemminkin sellaisilla henkilöillä, jotka näkevät ympäristö- ja luontokuvauksen koulutuksen täydentävänä koulutuksena eli tarpeellisena lisänä johonkin muuhun osaamiseen yhdistettynä.

Hankkeen myötä syntyneet verkostot, uudet laiteresurssit, liikkuvan kuvan jälkikäsittelyyn soveltuva luokkatila, kameravälineistö ja kuvausstudio Kuusamo-opistolla mahdollistavat jatkossa aiempaa monipuolisemman koulutuksen järjestämisen. Laiteresurssit vahvistavat Kuusamo-opiston ammattiin valmentavan valokuvauslinjan jatkumisen, mutta opetuksen sisällöllinen laajentaminen edellyttää uudentyyppistä yhteistyötä yliopistojen kanssa. Yhtenä konkreettisena toteutusmuotona voidaan pitää avoimen yliopiston avulla tapahtuvaa opetusta.

Poikkitieteellisen ja -taiteellisen osaamisen mahdollistaminen edellyttää joustavuutta ja monimuotoisen opetuksen järjestämistä. Erilaisia opetuksen ja oppimisen

34

ninkielisiksi, jolloin tarvittaessa resurssien ja kysynnän mukaan tarjonta voidaan muuntaa myös kansainväliselle kohderyhmälle.

Opintokokonaisuuden kansainväliseksi laajennukseksi on mahdollista sisällyttää opiskelijakohtaisten opintojen hyväksilukujen avulla myös hankkeen aikana kehitetty University of the Arcticin valokuvan temaattisen verkoston Subzeron englanninkielisinä järjestämät 5 opintopisteen laajuiset workshopit. Nämä voidaan integroida sekä Lapin että Oulun yliopistoihin saapuvien kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden opintotarjontaan. Workshopit toimisivat myös lisänä ympäristö- ja luontokuvauksen opintokokonaisuudessa, jolloin opintokokonaisuudeksi kertyisi yhteensä 30 opintopistettä.

Seuraavassa kuvataan ehdotus ympäristö- ja luontokuvauksen opintokokonaisuudeksi. Keskeisenä osaamisena nousee esiin kriittisen visuaalisen ilmaisun perusteita tukeva ajattelu, jonka tarve on ilmeinen perinteisen luontokuvauksen esityskäytäntöjen ja uudentyyppisen poikkialaisen osaamisen kehittämisessä. Jatkuvasti kehittyvien digitaalisten laitteiden ominaisuuksien ja luovien mahdollisuuksien hyödyntäminen tulee integroida ilmaisulliseen osaamiseen, kun nykyisillä kameroilla kyetään tallentamaan valokuvien ohella myös liikkuvaa kuvaa ja ääntä.

Välineellisen muutoksen ohella ympäristö- ja luontokuvauksen soveltava osaaminen korostuu. Uusien tuotteiden kehittäminen, luovan alan ja muiden alojen toimijoiden välisen yhteistyön mahdollistaminen, yritysyhteistyö ja projektit kolmannen sektorin kanssa ovat tulevaisuuden tyypillistä välittäjäosaamista.

Kehittäjätyyppistä osaamista puolestaan tarvitaan strategiseen suunnitteluun, luontokuvauksen saatavuuteen ja käyttäjäkokemukseen liittyvässä palvelumuotoilussa. Ympäristö- ja luontokuvauksen soveltavaan käyttöön liittyy olennaisena myös tuottajaosaaminen eli projektien koordinointi, rahoitusten hankkiminen, teosmyynti sekä viestintä ja markkinointi.

joustavia toteutustapoja tulee hyödyntää yhdistelemällä itsenäistä työskentelyä ja ryhmätyöskentelyä, kontaktiopetusta ja virtuaalista opetusta. Työtapojen tulee sulautua luontevaksi kokonaisuudeksi siten, että erilaiset oppimistehtävät, maastotyöskentely ja luentojen kaltainen esittävä opetus muodostavat luonnollisen, kustannustehokkaan ja pedagogisesti motivoivan kokonaisuuden. Monimuoto-opetukseen liittyvä joustavuus edellyttää opiskelijalta aktiivista opiskeluotetta ja motivoituneisuutta, mikä mahdollistaa kriittisen ja uuteen tietoon tähtäävän osaamisen synnyn. Jotta opetus parhaalla mahdollisella tavalla tukee opiskelijan sitoutumista, ajattelun kehittymistä ja oppimista, kontaktiopetusta voidaan myös järjestää iltaisin, viikonloppuisin tai peruskoulujen loma-aikoihin ajoittuvina intensiivijaksoina, jolloin myös perheellisten ja työssäkäyvien osa-aikainen opiskelu on mahdollista.

Avoin yliopisto Hankkeen aikana hahmottui idea pilottina toteutettavasta korkea-asteen opintokokonaisuudesta. Aluksi kertaluonteisena järjestettävä 25 opintopisteen kokonaisuus olisi mahdollista toteuttaa Kuusamossa Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kanssa toteutettavana avoimen yliopiston opintotarjontana. Lisäksi opinnot voitaisiin liittää valinnaisena osaksi Kuusamo-opiston yksivuotisen ammattiin valmentavan valokuvauslinjan opintoihin.

Vaikka ensisijaisesti alkuvaiheessa on syytä testata opintokokonaisuuden järjestämistä suomenkielisenä, rinnalla on pohdittava myös kansainvälistä potentiaalia. Sekä Lapin että Oulun yliopistojen kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden kiinnostus pohjoiseen suomalaiseen luontoon on huomattava. Toisin sanoen samalla kun luodaan suomalaista opintokokonaisuutta, on syytä pitää mielessä myös opintojaksojen helppo muunnettavuus englan-

35

Ympäristö- ja luontokuvaus -opintokokonaisuus, 25 op.

Opintojen kuvaus

Opintojen Tavoite

1. Opinnot syventävät ilmaisullisia taitoja ja taiteellista näkemystä sekä tukevat ammatillisten taitojen kehittymistä. Ympäristö- ja luontokuvausta tarkastellaan sekä visuaalisen kulttuurin ilmaisumuotona että taiteen soveltavana käyttönä ja palvelujen tuotantona.

Opintojen tavoitteena on synnyttää uudentyyppistä ympäristö- ja luontokuvauksen osaamista, joka tukeutuu yhtäältä perinteisen luontovalokuvauksen traditioon, toisaalta se mahdollistaa sekä uusia soveltavan taiteellisen työskentelyn ilmaisumuotoja että valmiudet ympäristöja luontokuvauksen ympärille kehitettävien palvelujen tuottamiseen.

2. Opintokokonaisuus tarjoaa perustan ympäristö- ja luontokuvaajan ammatilliseen erikoisosaamiseen ja asiantuntijatehtäviin sekä itsenäisen luontovalokuvaajan ja luontokuvauksen soveltaviin tehtäviin.

Opintojen luonne

3. Opintokokonaisuuden arvoperusta perustuu yhteiskunnallista hyvinvointia tukevaan luonnonympäristön kestävään käyttöön ja tasa-arvoa tukevaan kestävän kulttuurisen identiteetin rakentumiseen.

Opinnot koostuvat luennoista ja verkko-opetuksesta, harjoitustöistä, seminaarista ja intensiivisestä maastoosuudesta.

Opintojen rakenne Visuaalisen ilmaisun perusteet

5 op

Luovan ilmaisun tallenne, esitys- ja julkaisuvälineet

Soveltava osaaminen

5 op

5 op

36

Projektityö

10 op

37

Luovan ilmaisun tallenne, esitys- ja julkaisuvälineet, 5 op

Visuaalisen ilmaisun perusteet, 5 op

Tavoitteet

Tavoitteet

1. Opiskelija ymmärtää erilaisten kuvaa ja ääntä tallentavien välineiden ominaisuudet ja mahdollisuudet luovassa ilmaisussa.

Opiskelija tulkitsee luontokuvauksen osaksi kuvataidetta, luovaa ilmaisua ja taiteen sekä tieteen välistä vuoropuhelua. Opiskelija havainnoi kriittisesti ympäristöön liittyviä visuaalisia esitystapoja ja analysoi (valo)kuvia tunnistaa niihin liitettyjä sopimuksenvaraisia käytäntöjä.

2. Opiskelija hyödyntää tallennevälineitä visuaalista kerronnassa ja taiteellisessa työskentelyssä.

Sisältö

3. Opiskelija tunnistaa erilaisia teosten esillepanoon liittyviä mahdollisuuksia.

Opintojakson aikana opiskelija tulkitsee ja analysoi erilaisia valokuvaa, tekstiä ja liikkuvaa kuvaa sisältäviä julkaisuja. Opintojakso sisältää luontokuvaukseen, nykytaiteen historiaan ja kriittiseen kuvanlukutaitoon liittyvän johdanto-osan. Opiskelijoiden omia kuvia analysoidaan ns. kuvaklinikoissa. Harjoitustyönään opiskelija tekee kriittisen analyysin ja visuaalisen uudelleentulkinnan valitsemastaan aineistosta.

Sisältö Opintojaksolla tutustutaan DSLR-ja action-kameroiden, kovalevytallentimien ja mobiililaitteiden teknisiin ominaisuuksiin ja tiedostojen digitaaliseen jälkikäsittelyyn - ja tuotantoon.

Opintojaksolla tuotetaan www-julkaisu ja näyttelyteos.

38

Soveltava osaaminen, 5 op

Projektityö, 10 op

Tavoitteet

Tavoiteet

Opiskelija osaa yhdistää toisiinsa luontokuvauksen, kulttuurihistorian, luonnontuntemuksen ja matkailun osa-alueita. Opiskelija omaa sosiaaliset taidot, vuorovaikutusosaamisen ja turvallisen maastotyöskentelyn, joka mahdollistaa luontokuvauksen soveltavien palvelumuotojen ja tuottajaosaamisen.

Opiskelija tarkastelee kriittisesti omaa työskentelyään osana visuaalista kulttuuria ja palveluntuotantoa. Opiskelija tekee ongelmanasetteluun perustuvan aiheen rajauksen, metodien ja aineistojen valinnan ja toteuttaa itsenäisen taiteellisen produktion tai palvelukonseptin suunnitelman.

Opiskelija tuntee ympäristö- ja luontokuvauksen esityskäytännöt, eettiset reunaehdot ja ansaintalogiikan.

Sisältö Opintojaksolla toteutetaan ympäristö- ja luontokuvaan sekä kestävään matkailuun liittyvä palvelukonsepti ja markkinointimateriaali. Luentojen ja harjoitustyön lisäksi opintojakso koostuu noin viikon kestävästä maastotyöskentelystä pohjoisissa olosuhteissa Venäjän Paanajärvellä tai muussa kohteessa.

Sisältö Opintojakso koostuu luennoista, luovan kirjoittamisen ohjauksesta ja projektiseminaarista, jossa opiskelija esittelee dokumentoidun taiteellisen produktion tai johonkin palveluun liittyvän konseptin suunnitelman.

39

Tutkimustoiminnan järjestäminen: tiede – taide – luonto Pohjoisuuteen ja luontoon liittyvä viitekehys tarjoaa ajankohtaisen ja pohjoisten yliopistojen brändin mukaisen lähtökohdan tutkimustyön kehittämiseen. Kuusamo voidaan nähdä sijaintinsa ja luontoidentiteetin puolesta sekä Oulun että Lapin yliopistojen strategisten linjausten risteyskohtana, kun pohditaan monialaisia tutkimuskysymyksiä kulttuurin ja luonnontieteiden rajapinnoilla.

Elinkeinorakenteiden jatkuva muutos, matkailun volyymin lisääntyminen ja maankäyttöön liittyvät ratkaisut kaivostoiminnan osalta synnyttävät pohjoisen alueen luonnon, kulttuurin ja sosiaalisen elämänalueen muutosta, joka saattaa kehittyä voimakkaaksi ympäristövaikutusten, terveyden, kulttuurin ja työllisyysnäkökulmien ympärillä käydyksi poleemiseksi keskusteluksi. Lapin yliopiston jatkotutkintojen strategiseen painoalaan sijoittuvat pohjoisiin kulttuureihin ja luonnonvarapolitiikkaan kuuluvat tutkimusaiheet liittyvät luontevasti kuusamolaiseen alueelliseen kehykseen, kun kestävällä tavalla pyritään yhdistämään ympäristöä ja alueen kulttuuria hyödyntävät toimenpiteet. Kaivostoiminnan, luontomatkailun ja kulttuurin kehittämistavoitteet pitävät usein sisällään vastakkaisia intressejä, jolloin näiden yhdistäminen edellyttää tyypillisesti tutkimustoiminnan tukea. Tällöin tarvitaan monialaista tutkimustoimintaa, koska esimerkiksi tekniikan tai liiketalouden kaltainen osaaminen ei yksinään riitä kokonais-

40

valtaisen ja kestävän päätöksenteon ja toiminnan perustaksi.

Ongelmien ennaltaehkäisyssä tutkimuksella on siis erittäin tärkeä rooli. Tutkimusstrategisessa mielessä ympäristö- ja luontokuvaus voi olla jopa yksi painoala ratkottaessa pohjoisten alueiden taloudellisia, kulttuurista ja luonnontieteellistä haasteita toisiinsa. Lapin ja Oulun yliopistojen yhteistyö luo edellytyksiä kulttuuriseen kestävyyteen ja luonnonvarapolitiikkaan liittyviin tutkimushankkeisiin ja tätä tukevaan yliopistokoulutukseen.

Jotta strategiatason retoriikka kyetään jalkauttamaan ja konkretisoimaan pitkäjänteiseksi tutkimustoiminnaksi, Oulun ja Lapin yliopistojen harjoittama tutkimustoiminta on avainasemassa. Hankkeessa on luonnosteltu idea Oulangan aseman ja Kuusamon keskustassa sijaitsevan Kuusamo-opiston tilojen muodostamasta residenssikeskuksesta. Tavoitteena on mahdollistaa tutkimustyölle uusi konsepti, joka jatkossa luo sekä tutkijoita että taiteilijoita kokoavan rakenteen.

Residenssikeskuksen ohella hankkeessa on kehitetty myös kansainvälistä monialaista koulutusta, joka tukee tutkimuksen syntymistä. Lapin ja Oulun yliopiston yhteisten opintojaksojen pitopaikkana Oulanka on erinomainen monipuolisten ja käytännöllisten tilojensa sekä luonnonläheisen sijaintinsa puolesta.

Vaikka opiskelijoiden kuljettaminen Oulangan kansallispuiston

42

ytimessä sijaitsevalle asemalle edellyttää erityiskuljetuksia, asemalla toteutetut koulutus- ja tutkijatapaamiset synnyttävät vahvan intensiivisyyden, joka on positiivisesti pantu merkille ympäristö- ja luontokuvausakatemia -hankkeen kuluessa.

Kansainvälinen verkosto Hankkeen aikana perustettiin valokuvaukseen ja tieteen visuallisointiin liittyvä kansainvälinen verkosto Subzero vuonna 2012, jonka kotisivut julkaistaan vuoden 2014 alussa. Verkoston päätavoite on tukea kestävää kehitystä lisäämällä tieteen ja taiteen välistä visuaalista osaamista globaalin muutoksen tunnistamisessa ja ennakoinnissa. Verkoston toiminnan lähtökohtana on siis parantaa pohjoisen alueen luonnon, kulttuurin ja luonnonvarapolitiikan kestävää kehitystä lisäämällä tieteen ja taiteen välistä vuoropuhelua kehittämällä tieteen ja taiteentekijöiden välisiä yhteisiä koulutus ja tutkimustapahtumia.

Verkoston toiminnassa koulutuksen ja tutkimuksen rooli nähdään tärkeänä poikkitieteellisessä ja -taiteellisessa kontekstissa. Subzeron tavoite on nostaa esiin tieteen ja taiteen vuoropuhelun avulla sellaisia katvealueita, jotka usein jäävät pimentoon hallinnollisten tiedekuntarajojen tai koulutusohjelmien reunaalueilla. Yksi tyypillinen katve on visuaalisten esityskäytäntöjen hallinta, joka sisältyy tärkeänä mihin tahansa akateemisen osaamisen alueelle, mutta joka pääasiassa rajautuu vain taiteen opetuksen puolelle. Esimerkiksi luonnontieteen puolella sekä tieteen julkaisuissa, popularisoinnissa ja hankerahoitusten hankinnassa kuvien ja muun visuaalisen aineiston hallinta voi olla avainasemassa tutkimuksen vaikuttavuutta ja vakuuttavuutta perusteltaessa. Varsinkin soveltavassa tutkimustyössä visuaalisen aineiston, videoiden, animaatioiden ja valokuvien käyttö on yleistä kirjoitetun tekstin rinnalla. Myös erilaisten sähköisten julkaisujen

lisääntymisen myötä tarve visuaalisten ja digitaalisten aineistojen käyttöön kasvaa. Tieteellisen tiedon tuottaminen pelkästään tekstiin perustuvana toimintana ei tulevaisuudessa riitä. Kuvien ja muiden visuaalisten materiaalien tieteellinen käyttö muistuttaa taiteen alan osaamisia kuten esimerkiksi graafista suunnittelua, valokuvaamista, videoeditointia jne. Vastaavasti nykytaiteen käytännöissä tieteen esitystavoista lainatut esitystavat muodostavat merkittävän osa-alueen esimerkiksi tiedon filosofiaa sekä luonnontiedettä että antropologisia esityskonventioita kritisoivassa nykytaiteessa.

Lapin yliopiston jatkotutkintojen yhtenä periaatteena on ”metodologinen uteliaisuus”, jolla viitataan uusiin metodisiin ja välineellisiin digitaalisen aikakauden suomiin mahdollisuuksiin.

Subzero-verkoston vuosina 2012-13 järjestämissä kansainvälisissä workshopeissa on tarkoituksella koottu monialaisia opiskelijaryhmiä, joiden tehtävänä on ollut soveltaa käytäntöön sekä luonnontieteen että taiteen välisiä käytäntöjä. Hankkeen aikana järjestettyjen workshoppien perusteella on havaittu, että ennakkoluulottomalla kokeilulla näyttäisi olevan mahdollisuutensa ja eräänlaisen ”markkinarakonsa” sekä korkea-asteen monialaisen koulutuksen, kansainvälisyyden että visuaalisen lukutaidon lisäämisessä. Esimerkiksi kuvien ja valokuvien luentaa voidaan pitää tekstin kaltaisena symbolijärjestelmänä, jonka kieltä ja sopimuksenvaraisia käytäntöjä voidaan oppia tunnistamaan.

Tieteen ja taiteen välisyyteen liittyvien kansainvälisten koulutus- ja tutkimushankkeiden paikkana Oulangan kansallispuisto on erinomainen. Itärajan toisella puolella sijaitsevan Paanajärven kansallispuiston kanssa rakentuva ystävyyden puiston kokonaisuus, pohjoisten alueiden biologisten asemien muodostama Interact- verkosto sekä pohjoisten yliopistojen muodostama University of the Arctic -verkosto toimivat olemassa olevina kansainvälisinä rakenteina. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan koordinoiman ASADin (Arctic Sustainable Arts and Design) verkosto on temaat-

43

tinen yhteistyöverkosto, johon kuuluu kaikkiaan 26 sirkumpolaarista taide- ja muotoilukorkeakoulua. Verkoston tavoitteena on edistää kansainvälistä yhteistyötä pohjoisen ja arktisen taiteen ja tutkimuksen alueilla muun muassa näyttelytoiminnan avulla. Tämän rinnalle rakentuva Subzero-verkosto voidaan nähdä tätä tukevana tarpeellisena toimijana tieteen ja taiteen välisen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisessä.

Oulun yliopiston koordinoima ja vuonna 2014 käynnistyvä kolmivuotinen Visualization of Environmental Change -hanke ja tähän liittyvä Subzero-verkoston järjestämien kansainvälisten workshoppien kokonaisuus muodostaa oivan lähtökohdan uusien visuaalisten menetelmien esityskäytäntöjen kriittiseen tarkasteluun ja soveltamiseen sekä tieteen että taiteen alueilla. Hankkeen myötä syntyy joukko visuaaliseen tutkimusmenetelmiin ja niiden kehittämiseen liittyviä soveltavan tutkimuksen osa-alueita. Digitaalisen esitysvälineistön nopeasti kehittyviin uusiin ominaisuuksiin ja välineistön hintatason jatkuvaan halpenemiseen liittyvät uudet mahdollisuudet muodostavat merkittävän potentiaalin tutkimusmenetelmien kehittämiseen tieteellisessä kontekstissa. Maiseman seurantaan ja globaaliin muutokseen liittyvä visuaalinen dokumentointi sekä uusiin olosuhteisiin soveltuvat kuvantamismenetelmät muodostavat sekä tieteen tekijöitä että taiteilijoita kiinnostavia mahdollisuuksia. Repeat Photography -menetelmän kehittäminen, mikroskooppikuvantaminen, virtaavan veden vedenalaiskuvaus, ilmakuvauksen ja digitaalisen kuvankäsittelyn uudet mahdollisuudet muodostavat vain eräitä esimerkkejä yhtäältä uusia mahdollisuuksia tarjoavista toisaalta uusia osaamisia vaativista menetelmistä, joilla on eittämättä paikkansa sekä tutkijoiden että myös taiteilijoiden koulutuksessa.

Tutkimuksen ja koulutuksen niveltäminen juuri Kuusamoon sijoittuvana toimintana, kansainvälisten kenttäkurssien Kuusamo Nature Photo järjestäminen Oulangalla ja pilottien julkaiseminen sekä tieteen popularisointi esimerkiksi vuotuisen -tapahtuman yhteydessä muodostaa luontevan kokonaisuuden esimerkiksi poster-muotoisten näyttelyiden pitopaikkana.

44

Innovaatioiden järjestäminen: kansainvälisyys Hankkeen aikana nousi kaksi kehittämisinnovaatiota ylitse muiden Niiden yhteisenä nimittäjänä on kansainvälisyys. Idea residenssikeskuksen perustamisesta toimii kansainvälisten taiteilijoiden, valokuvaajien, tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden liikkuvuuden välineenä siten, että pelkän turismin sijaan syntyy aluevaikuttavuutta. Toinen kehittämiskelpoinen idea liittyy Venäjän Paanajärvelle suuntautuvan koulutuksen, tutkimuksen ja palvelutoiminnan kehittämiseen, joka voidaan linkittää sekä residenssikeskuksen toimintaan että kansainväliseen näkyvyyteen, jonka myötä Kuusamosta tehdään maailmalla tunnettu portti idän erämaihin.

tyvää työskentelyä. Laajemmat projektit kuten esimerkiksi Kuusamon luontoa käsittelevät taiteelliset tai tieteelliset hankkeet edellyttävät paikan päällä tapahtuvaa pitkäjänteistä suunnittelua ja työskentelyä. Residenssi tarjoaa taiteilijalle tai tutkijalle mahdollisuuden uusien kontaktien luomiseen, verkostojen rakentamiseen, paikallisen yhteisön kanssakäymiseen ja kansainvälisen liikkuvuuden ja kulttuuriviennin vahvistamiseen.

Nimivaihtoehtoja: Rekku Residenssikeskus Kuusamo

Residenssikeskus Residenssitoiminnalla viitataan yleensä taiteilijaresidenssiin tai Artist in Residence (AiR) -toimintaan. Yleensä residenssit tarjoavat taiteilijoille mahdollisuuden vetäytyä ja keskittyä taiteelliseen luomistyöhön. Residenssi tarjoaa puitteet luovan työn ammattimaiseen tekemiseen, jolloin painopiste on yleensä taiteellisessa työskentelyssä, kuvaamisessa, aineiston keruussa ja teosten kehittelyssä yleensä. Taiteellinen työskentely voi olla myös tutkimusta tai paikalliseen yhteisöön ja ympäristöön liit-

Kurre Kuusamo Artis Residency Kuure Kuusamo Residency

Residenssitoiminnan tavoitteena on tukea taiteilijoiden ja tutkijoiden työskentelyä, kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista sekä alueellista Kuusamon luontokuvausakatemian ope-

45

tus-, innovaatio- ja tutkimustoimintaa. Residenssi suuntautuu kuvataiteeseen, valokuvaukseen, liikkuvaan kuvaan, ympäristöja yhteisötaiteeseen sekä tieteen että taiteen välisen vuoropuhelun lisäämiseen. Maantieteellisesti residenssi tukeutuu kuusamolaiseen luontoon ja Oulangan kansallispuistoon.

Paikallisesti residenssitoimintaa voidaan kytkeä osaksi Pohjanmaan kesäyliopiston ja Kuusamo-opiston opetus- ja työpajatoimintaa, Kuusamon kaupungin Kuusamo Nature Photo -tapahtumaa, Hannu Hautala luontokuvakeskuksen näyttelytoimintaa, Oulangan aseman harjoittamaa tutkimusta ja koulutusta sekä matkailuun liittyvää ohjelmapalvelua. Residenssin vierailijoita voidaan hyödyntää Artist Talk -ja Artist Studio -tyyppisten iltatapahtumien järjestämisessä.

Rajallisten resurssien puitteissa toimiminen edellyttää luovaa yhteistyökykyä eri toimijoiden kanssa. Residenssitoiminnalle on tyypillistä verkostojen kautta aktivoituminen. Kuusamoon muodostettavan residenssikeskuksen majoitustoiminta jakautuu kahteen paikkaan. Kuusamon kaupungin keskustassa sijaitseva Kuusamo-opiston taiteilijaresidenssiasunto tarjoaa yhtäältä kaupunkimaisen asuintilan toisaalta keskeisen sijainnin ympäröiviin luontokohteisiin, digitaaliseen työskentelyyn soveltuvat studiotilat ja Hannu Hautala -luontokuvakeskuksessa sijaitsevan galleriatilan. Erämaaluonnon sydämessä sijaitseva Oulangan kansallispuiston Oulangan aseman tutkija/taiteilija-asunto mahdollistaa luonnonympäristöön liittyvän taiteellisen ja tieteellisen työskentelyn, jota tukee aseman tutkimusvälineisiin ja erikoisvarusteisiin liittyvä varustus: vedenalaiskamerat ja mikroskooppikuvaus.

Kuusamo-opisto, Oulangan asema ja Hannu Hautala luontokuvakeskus / Hannu Hautala -säätiö muodostavat verkoston, joka toimii residenssikeskuksen perustana. Koska kaikki edellä mainitut ovat oikeustoimikelpoisia organisaatioita, kuka tahansa edellä mainituista voi olla vastuussa oman osa-alueensa toiminnasta. Tehokkaan toiminnan, selkeän työnjaon, markkinoinnin,

46

47

henkilöresursoinnin ja riittävän kielitaidon näkökulmasta kuitenkin yhden on syytä toimia residenssitoiminnan koordinoijana.

Residenssikeskuksella tulee olla myös yhtenäinen nimi ja visuaalinen ilme logoineen. Pääasiallinen tiedotuskanavana toimii Kuusamon luontokuvausakatemian portaaliin liitettävä internetsivusto. Perustettavasta residenssikeskuksesta ja sen nimestä tiedotetaan medialle ja internet-sivusto laaditaan sekä suomeksi että englanniksi.

Käytännön toiminnan pyörittämistä hoitaa muiden töidensä ohessa joko Kuusamo-opiston koulutussuunnittelija tai kurssisihteeri, Oulangan aseman toimistosihteeri tai Hannu Hautala -luontokuvakeskuksen asiakasneuvoja. Resursoitava työaika on noin 3-4 pv/kk. Työtehtäviin kuuluvat taiteilijan/tutkijan avustaminen, tiedotus, rahoituksen haku, kirjanpito, käännöstöitä, nettisivujen ja arkiston ylläpito, työtilan kunnossapito, ohjausryhmän ja hallituksen sihteerinä toimiminen sekä yhteistyö Hyrynsalmen ja Kemijärven taiteilijaresidenssien kanssa. Vapaaehtoisten avustajien ja varsinkin oppilaitoksen ja korkea-asteen opiskelijoiden työharjoittelupaikat tulee nähdä mahdollisena lisäresurssina residenssin pitkäjänteisen toiminnan kannalta.

Residenssille on syytä muodostaa ohjausryhmä tai hallitus, jonka kokoonpanoon kuuluu sekä edellä mainittujen kolmen oikeuskelpoisen toimijan edustajat että lisäksi paikallisia kuusamolaisia luontovalokuvaajia ja ohjelmapalveluyrittäjiä. Paikallisten yrittäjien yhtenä tärkeänä roolina voidaan nähdä residenssivierailijoiden tutustuttaminen alueen ympäristöön, kuvauspaikkoihin, tapahtumiin ja asiantuntijoihin. Paikallisten taiteilijoiden ja tutkijoiden tuki on tarpeen.

Residenssin kytkeminen kansainväliseen toimintaan tapahtuu sekä kuusamolaisten luontokuvaajien, ohjelmapalveluyrittäjien että edellä mainittujen instituutioiden omien verkostojen avulla. Maailmanlaajuisesti tiedotus voidaan hoitaa Res Artis -residenssiverkoston toimittaman sähköisen uutiskirjeen avulla,

48

jonka lukijoina on noin 30 000 tilaajaa.

Residenssikeskuksen kulut jakautuvat kolmeen kategoriaan: hallintoon, tiloihin ja varsinaiseen residenssitoimintaan kohdistuviin kuluihin. Hallintokuluihin tulee budjetoida henkilöpalkkakulut sivukuluineen, toimistokulut, viestintä- ja markkinointikulut, kokous- ja edustuskulut ja kirjanpito. Tila- ja kiinteistökuluihin sisältyvät tilavuokra, siivous, sähkö, huolto- ja korjauskustannukset.

Residenssikeskuksen perusrahoitus jakautuu kolmen vakaan toimijan talouteen, jotta taloudellinen riski on pieni ja syntyy mahdollisuus pitkäjänteiseen toimintaan. Residenssi rahoitus perustuu kolmen toimijan julkisin varoin tuettuun normaaliin toimintaan, omaan varainhankintaan sekä palveluiden ja majoitustoiminnan myyntiin. Valitettavasti aiemmin taiteen edistämiskeskuksen myöntämän valtion taideresidenssien tuen varaan ei kannata jatkossa laskea. Projektikohtaisia rahoituksia haetaan jatkossa Pohjoismaisen kulttuuripisteen ja EU:n rakennerahastojen avulla.

Residenssikeskuksen rahoitusta voidaan kattaa taiteilijoilta perittävillä vuokramaksuilla, jos taiteilijoilta ei edellytetä tilaustyön kaltaista alueellista näkyvyyttä. Tällöin vuokratason tulisi olla noin 200-400 €/kk, koska taiteilija joutuu usein maksamaan samanaikaisesti myös kotimaassaan asumisesta. Toisaalta jos taiteilijaa pyritään hyödyntämään alueellisen toiminnan ja projektien piirissä, vuokria tuskin kannattaa kerätä – tai niiden tulisi olla hyvin kohtuullisia. Jos vuokrataso määritellään liian korkeaksi, se näkyy herkästi residenssin käyttöasteessa. Tarvittaessa residenssijaksot voi hinnoitella esimerkiksi vuodenaikojen tai hakemusten määrän mukaan. Myös mahdollisten perheenjäsenten mukaantulo on syytä huomioida hinnoittelussa.

Residenssikeskus voi tarjota tiloja sekä työskentelyyn että asumiseen. Sekä Kuusamo-opistolla että Oulangan asemalla on mahdollisuus molempiin, mikä luo hyvät edellytykset toimin-

49

nalle. Olemassa olevat tilat soveltuvat erinomaisesti taiteilijoille, valokuvaajille ja tutkijoille, joiden työskentely suuntautuu ympäröivään luontoon. Kuusamo-opiston maalausateljee, taidegrafiikan tila ja tiettyinä aikoina mahdollinen kuvanveisto sekä pronssivalu tarjoavat puitteet myös perinteisemmän kuvataiteen tekijöille. Lisäksi residenssikeskus voi taiteilijoiden tarpeet huomioiden ottaa käyttöön myös esimerkiksi tyhjiksi jääneitä Kuusamon keskustan liikehuoneistoja yhteisötaiteellisiin projekteihin, taidetapahtumien osaksi ja tilapäisiksi näyttelytiloiksi. Luontokuvaajien, taiteilijoiden ja tutkijoiden luova työ edesauttaa Kuusamon kaupunkikeskustan elävöitymistä.

Residenssikeskus tarjoaa asumisen ja työskentelyn perusvarustuksen. Työskentelytilan on täytettävä työturvallisuuden vaatimukset muun muassa ilmanvaihdon, sähköturvallisuuden, paloturvallisuuden ja äänieristyksen osalta. Sekä Kuusamo-opiston että Oulangan aseman etuna on myös keittiöpalveluiden tarjoaminen, mikä edesauttaa vierailevien taiteilija/tutkijoiden keskinäistä sosiaalista kanssakäymistä. Langaton internetyhteys on välttämätön.

Ympäristö- ja luontokuvausakatemia -hankkeen myötä Kuusamoopiston tiloissa säilytettävät retkeilyvälineet sekä kamera- ja studiovarusteet muodostavat erinomaisen laitekannan, jota voidaan sopimuksen mukaan myös tarjota residenssivieraille, joiden tulee tietenkin hankkia vakuutus lainaamiensa laitteiden varalle.

Residenssikeskuksen laadukkaan toiminnan näkökulmasta korostuu hyvin hoidettu tutkijoiden ja taiteilijoiden valintaprosessi. Vierailijoiden valintakriteerit ilmoitetaan internet-sivustolla ja ne tulee laatia huolella. Valintakriteerit määrittävät millaiseksi residenssi-toiminta muodostuu. Hakulomake on syytä laatia sähköiseksi ja yleensä siihen liitetään hakijan CV, työsuunnitelma ja muutamia esimerkkejä teoksista tai tutkimushankkeesta. Valintojen kriteerinä käytetään taiteellisia tai tieteellisiä perusteita, työsuunnitelman laatua ja sen soveltuvuutta residenssi-ympäristöön.

Valinnat päättää erikseen nimetty asiantuntijaryhmä.

50

Valituksi tulleen taiteilijan/tutkijan kanssa tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritellään residenssi-jakson kesto, rahoitus ja vierailijan oikeudet sekä velvollisuudet. Residenssistä laaditaan ohjesääntö, jota vierailija sitoutuu noudattamaan. Jos residenssin aikana tuotetaan taiteellisia projekteja, tehdään näistä erillinen sopimus, jossa sovitaan tuotannon kuluista, tuotoista, tekijänoikeuksista, markkinoinnista ja tiedotuksesta. Taiteilijan ja tutkijan työtä voidaan tukea myös tarjoamalla yhteisöllistä tukea, kontakteja ja erilaisia palveluja joko ilmaiseksi tai korvausta vastaan. Taiteen ja tieteen harjoittamiseen voidaan myös myöntää julkisyhteisön myöntämiä apurahoja.

Residenssikeskuksen tiloista tehdään ohjekirja, joka sisältää sekä ohjeet että säännöt ja tarvittavaa oheismateriaalia: esimerkiksi karttoja ja palvelujen yhteystietoja. EU:n alueelta tulevilla taiteilijoilla on syytä olla eurooppalainen sairaanhoitokortti, joka oikeuttaa saamaan paikallista sairaanhoitoa samaan tapaan kuin suomen kansalainen.

Residenssin internet sivuille laaditaan sähköinen vieraskirja. Vierailijoiden lataamat tekstit ja kuvat muodostavat sekä arkiston että tärkeän perustan sekä residenssin historian kokoamisessa että markkinoinnissa ja esittelyssä.

Uusi Paanajärvi Ennen toista maailmansotaa Paanajärvi kuului Suomelle. Nykyään se sijaitsee Kuusamon kohdalla Venäjän puolella Suomen rajan tuntumassa. Paanajärvi on noin 23 kilometriä pitkä, syvimmillään jopa 128 metriä syvä ja leveydeltään noin kilometrin levyinen rotkojärvi. Paanajärvi oli aikanaan Kuusamon toiseksi suurin kylä ja tuli valtakunnallisesti tunnetuksi kotimaisena matkailukohteena 1900-luvun alkupuolella. Järvellä liikkuneet taiteilijat mukaan lukien Akseli Gallén-Kallela ja valokuvaajista

51

52

tunnetuimpana Into Konrad Inha loivat alueesta kuvastoa, joka toimi osaltaan alueen tunnetuksi tekemisessä.

Vuodesta 1992 Paanajärvi on ollut kansallispuisto, jolla on yhteistyötä Suomen puolen Oulangan kansallispuiston kanssa.

Paanajärvellä vierailee nykyään vain muutama tuhat turistia vuosittain, mikä johtuu heikosta tieyhteydestä, palvelujen rajallisuudesta ja ulkomaisten turistien joustavaa liikkumista rajoittavasta viisumikäytännöstä.

Paanajärvi on ainutlaatuinen luonto- ja kulttuurikohde, joka herättää tunteita. Luonnontieteilijöiden näkökulmasta alue näyttäytyy ainutlaatuisen koskemattomana kokonaisuutena, jossa luonto vähitellen valtaa takaisin ihmisen rakentaman ja muuttaman maiseman. Kallioperä sisältää kalkkia ja järveä ympäröiviin jyrkkiin rinteisiin syntyneet tihkupinnat muodostavat kasvitieteellisen aarreaitan. Poikkeuksellisen syvä ja kirkas järvi kätkee syvyyksiinsä rikkaan kalaston kookkaine ahvenineen ja himottuine punalihaisine kaloineen. Myös kulttuurihistorialliset kerrostumat ovat huomattavat: vanhaa nostalgista valokuva-aineistoa löytyy arkistoista yli sadan vuoden ajalta. Paanajärvi on yhtäältä suomalaisen kulta-ajan tuottama ikoninen identiteettiperusta toisaalta kipeiden sota-ajan menetysten traumaattinen ruumiillistuma.

Paanajärvi muodostaa merkittävän erämaisen kohteen sekä luonnontieteellisesti että kulttuurisesti. Vaikka Paanajärven kulttuurihistoria rakentuu pääosin vanhan Paanajärven nostalgiseen ja romanttiseen viitekehykseen, on nykyhistoriallakin oma roolinsa. Kansallispuiston suomea puhuvilla vartijoilla on omat tarinansa kerrottavanaan samoin kuin jatkuvasti järvellä vierailevilla turisteilla, kalastajilla, tutkijoilla ja taiteilijoilla. Perustellusti voidaan vanhan Paanajärven rinnalla puhua ”uudesta Paana-

järvestä”, jonka jälleenrakentumiseen ja merkityksellistämiseen suomalaiset aktiivisesti osallistuvat. ”Uuden Paanajärven” nykykultuuri voi rakentua monin tavoin. Neuvostoajan ”perspektiivitön periferia” -tyyppinen ajatus on tänä päivänä muuttunut uusiksi mahdollisuuksiksi. Luonnontieteellisen tutkimuksen näkökulmasta Paanajärvi tarjoaa vesiekologeille aarreaitan, jossa esimerkiksi pitkäaikaisseuranta ja jyrkkien järvirinteiden tihkupintojen kasviekologia on ainutlaatuinen erilaisten kenttäkurssien pitopaikkana. Sotavuosien jälkeiseen tilaan jätetty alue muodostaa harvinaislaatuisen koskemattoman kokonaisuuden, jossa luonnon paluu näyttäytyy poikkeuksellisen kiinnostavasti, koska suomalaisten aikanaan harjoittama voimaperäinen hakkuutoiminta päättyi kuin seinään. Nykyään alueen metsiä ”hoidetaan” luonnonmukaisella tavalla: Paanajärven eteläpuoleiselle rannalle yltänyt metsäpalo vuonna 1992 on tästä edelleen nähtävänä merkkinä näkyvissä.

Vanhojen metsien lajiston paluu alueelle peittää vähitellen uumeniinsa suomalaisasutusten ja -toimien ihmisjäljet: vanhan Paanajärven asukkaan Ivar Yltiön käyttämän Paanajärvi I -veneen höyrymoottorin puhki ruostuneen kattilan, Rajimaisen talon vinttikaivon tai itäpäähän johtavan puhelinlinjan. Kulttuuriperintö on löydettävissä, jos osaa oikein kokea. Tästä yhtenä esimerkkinä löytyy ruosteinen sahanterä, joka tökkäsi kulttuurintutkija Helena Lonkilan polveen hänen pystyttäessään telttaansa Arolan vanhan suomalaistilan niityllä. Lonkila kirjoittaa kesällä 2012 tehdyn asiantuntijatyöpajan muistiossa, kuinka sahanterä ”kantaa piikeissään kokonaista elämäntapaa, useampia sukupolvikokemuksia ja hyvin henkilökohtaisia kokemuksia”.

Vaikka valokuvaaminen on monien Paanajärvellä liikkuvien nykykulkijoiden perustoiminto, eräänlainen kuvaamattomuus on

53

myös yksi tapa havainnoida. Ilman kameraa liikkuminen auttaa toisinaan paremmin rauhoittumaan hetken ja paikan kokemiseen, kuin jatkuva kuvien räpsiminen. Kulttuuriperinnön kokeminen ei siis välttämättä ole pelkästään dokumentaarisen valokuvan kaltaista kokemista.

Ympäristö- ja luontokuvausakatemian toiminnan näkökulmasta Paanajärvi tarjoaa mahdollisuuksia koulutuksen ja tutkimuksen lyhytkurssitoiminnan konsepteja. Koska alueella ei ole varsinaista majoitustoimintaa, eräänlainen ”leirimiseen” liittyvä toimintakonsepti on väistämätön.

Paanajärvellä ollaan turistien kanssa – ei turisteja kuten matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola on todennut. Toisin sanoen telttamajoitukseen perustuva sosiaalinen kanssakäyminen toimii lähtökohtaisena reunaehtona, jossa kurssien vetäjät, opettajat, vastaavat henkilöt ja ohjelmapalvelutoimijat ovat aina myös osa muuta joukkoa – muita turisteja. Sähköttömyys, kartattomuus ja kännyköiden kuuluvuusalueen ulkopuolella liikkuminen tulee nähdä myös mahdollisuuksina. Ryhmädynamiikka suosii suhteellisen pienten ryhmien kanssa toimimista, jotta turvallisuus ja kestävän kehityksen mukaiset toimet toteutuvat. Paanajärvelle voidaan kulkea tehokkaasti noin kahden pienoisbussin avulla, jolloin pienen retkikunnan toiminta voidaan pitää hallittuna eikä esimerkiksi jalkineiden tai muiden varusteiden mukana kulkeutuvat vieraslajit ja muut haitat kasva kohtuuttomiksi.

Koulutukseen ja tutkimukseen liittyvien lyhytkurssien pitopaikkana Paanajärvi toteuttaa pohjoisiin oloihin liittyvien tavoitteiden haaveet. Pohjoisen metsävyöhykkeen kallioperän, kasviston ja eläimistön suhteen alue on mitä mainioin. Luontokuvaajille alue tarjoaa luonnontilaisen luonnon kokemuksen, jota Suomen puolella saati muualla Euroopassa on yhä vaikeampi saavuttaa. Erilaisten retriittien, voimauttavan valokuvan ja esimerkiksi luontomatkailuun liittyvän koulutuksen paikkana Paanajärven Arolan tilalla sijaitseva leiripaikka on erinomainen.

Paanajärvellä liikkuminen edellyttää vesillä liikkumista, koska maasto järven ympärillä on osin vaikeakulkuista ja osin Venäjän rajavartioston ja Kansallispuiston toimesta rajoitettua. Vaikka puiston opastuskeskuksesta voi vuokrata moottoriveneen päiväretkiä varten, tulevaisuuden Paanajärvi pitää sisällään unelman. Idea Suomen ja Venäjän yhdistävästä Oulankajokea pitkin vesiteitse kuljettavasta viisumivapaasta väylästä. Reitti voisi olla nimeltään ”Uusi Paanajärvi” – ja toimisi symbolina sekä kestävän kulttuurin että luonnon puolesta. Kanootein, kajakein ja jokivenein kuljettu matka rajan yli yhdistäisi Oulangan ja Paanajärven kansallispuistot maailmanperintökohteen tasoiseksi kokonaisuudeksi, ennen näkemättömän hienoksi maailmanluokan luontokuvauskohteeksi ja nostaisi paikallisesti Oulun yliopiston Oulangan aseman tutkimus, koulutustoiminnan ja palvelutoiminnan uudelle tasolle.

54

55

Lopuksi

Käsillä olevan loppuraportin tavoite oli määritellä millainen toimijoiden verkostomalli tulisi kyseeseen ympäristö- ja luontokuvausakatemiahankkeen kehittelyn tuloksena. Hankkeen aikana keskeisenä periaatteena on ollut katsoa tulevaisuuteen siten, että jatkuvuutta voidaan luoda ilman erillisiä lisärahoituksia, jotta vältytään hankerahoitukseen nojaavan toiminnan katkonaisuudelta. Toisin sanoen tavoitteena on ollut etsiä rahoituspohjaltaan ja toiminnaltaan sellaisia toiminnan muotoja ja yhdistelmiä, jotka perustuvat toimijoiden yhdessä luomaan win-win -tyyppiseen ja siten automaattisen verkostomaiseen toimintatapaan. Toimintamallin kuvaamisen tueksi ja rajaamiseksi asetettiin kolme osakysymystä, jotka liittyvät koulutuksen, soveltavan tutkimuksen ja mahdollisten uusien keksintöjen eli innovaatioiden löytämiseen. Kaksi ja puolivuotisen hankkeen aikana hahmottui työpajojen toimiva pedagoginen konsepti ja löytyi joukko toteuttamiskelpoisia ideoita edellä mainittujen osatavoitteiden toteuttamiseksi.

Koulutuksen kehittämisen suhteen tärkeimpänä ehdotuksena nousi esiin korkea-asteen koulutuksen kehittämismahdollisuudet.

Jo olemassa oleviin resursseihin tukeutuen Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Lapin yliopiston yhteistyönä voidaan synnyttää 25 opintopisteen luonto- ja ympäristövalokuvauksen opintokokonaisuus, joka olisi aluksi suomenkielinen, mutta joka jatkossa voidaan joko kokonaan tai osittain muuntaa myös kansainväliseksi englanninkieliseksi kokonaisuudeksi. Tällöin kyetään vastaamaan myös Oulun yliopiston vaihto-opiskelijoiden potentiaaliseen kysyntään.

Opintokokonaisuus olisi ainoalaatuinen sekä kotimaisesti että kansainvälisesti.

Toisena osatavoitteena oli pohtia mahdollisen tutkimustoiminnan edellytyksiä tulevaisuudessa. Tällöin on syytä puhua koulutuksen ja tutkimuksen toisiinsa niveltämisestä sekä poikkitieteellisestä lähestymistavasta. Hankkeen aikana perustettu Subzero-verkosto on esimerkki siitä, kuinka sekä kansainvälisesti että paikallisesti Oulangan luonnonympäristöstä ammentava koulutustoiminta että tähän

56

linkittyvä tutkimustoiminta rakentavat luonnollisen ja erottamattoman kokonaisuuden. Tutkimustoiminnan ytimenä näyttäytyy poikkitieteellinen rakennelma, jossa yhdistyvät luonnontieteellinen ja taiteellinen näkökulma. Subzero-verkoston tavoite parantaa pohjoisen alueen luonnon, kulttuurin ja luonnonvarapolitiikan kestävää kehitystä kehittämällä tieteen ja taiteen välistä vuoropuhelua kehittämällä tieteen ja taiteentekijöiden välisiä yhteisiä koulutus ja tutkimustapahtumia – muodostaa metodisessa ja teoreettisessa kokeilevuudessaan uudentyyppisen tutkimuskonseptin, jolle mitä ilmeisimmin löytyy kansainvälistäkin kiinnostusta. Tästä on osoituksena hankkeen aikana tehty tutkimushankesuunnitelma Visualization of Environmental Change, jolle myönnettiin kansainvälistä rahoitusta Monacon Prince Albert II- rahastolta vuosille 2014-16.

Kun kansainvälistä tutkimustyötä pyritään kehittämään, hankkeessa esitetty residenssikeskuksen konsepti on keskeisessä roolissa. Poikkitieteellisen tutkimuksen eli tieteen ja taiteenvälisyyden luonnollinen kehittyminen vahvistuu silloin, kun tutkijoita ja taiteilijoita kyetään houkuttelemaan ja saattamaan yhteisien projektien ääreen. Oulangan aseman, Hannu Hautala -säätiön ja Kuusamo-opiston yhteistyönä synnytettävä residenssikeskus muodostaa tulevaisuudessa resursseiltaan riittävän ja jatkuvuuden turvaavan kokonaisuuden, jonka varaan voidaan jatkossa suunnitella pitkäjänteistä kehittämistoimintaa. Residenssikeskus, jossa taiteilijat ja tutkijat ovat läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään on toimintakonseptina kansainvälisestikin sekä uusi että kiinnostava.

Hankkeen aikana tehtyjen tutkimusretkien kohteena ollut Venäjän Paanajärvi teki syvän vaikutuksen asiantuntijoihin, jotka edustivat taidehistorian, kulttuurintutkimuksen, taiteen ja luonnontieteen aloja. Alueen potentiaali on ilmeisen huomattava sekä koulutuksellisesti, tutkimuksellisesti että matkailullisesti. Paanajärven kulttuurikohteet ja taidehistoriallinen näkökulma, alkuperäisluonto: rikas kasvilajisto, kalasto ja kalastuksen kulttuurihistoria, vesiekologia, kartaton liikkuminen ja etsiminen luonnontilaan

palaavassa ennallistuvassa maisemassa luovat vertaansa vailla olevat puitteet ja kehittämismahdollisuudet koulutuksen, tutkimuksen ja luontomatkailun alueella. Pääjärven alueen venäläisten asukkaiden kanssa tehtävän aiempaa tiiviimmän yhteistyön sekä Oulangan ja Paanajärven kansallispuistojen välisen kanssakäymisen myötä on rakennettavissa uusia kestävän kehityksen matkailun konsepteja, koulutustapahtumia ja edellä mainituista kumpuavia kansainvälisiä tutkimushankkeita.

Marraskuussa 2013 Kuusamossa järjestetty Uusi Paanajärvi -seminaari keräsi parisataapäisen yleisön Hannu Hautala -luontokuvakeskukseen, mikä kielii myös paikallisesta kiinnostuksesta.

Helmikuussa 2014 Venäjän Pääjärvellä järjestettävä vastaava seminaari on esimerkki toimenpiteistä, jolla voidaan tukea kestävän kehityksen hankkeiden syntymistä siten, että suomalaiset toimijat eivät näyttäydy pelkästään turisteina, vaan tarpeellisena ja välttämättömänä kumppanina tulevaisuuden hankkeita laadittaessa ja mahdolliseen viisumivapaaseen rajanylitykseen valmistauduttaessa.

Jotta edellä mainitut ympäristö- ja luontokuvaushankkeen aikana syntyneet toimenpide-ehdotukset saavat ilmaa allensa, on eri verkostojen eri toimijoiden välillä syytä tehdä yhteistyösopimus.

Resurssien tehokas hyödyntäminen tilojen, laitteiden ja henkilöstön osalta on jatkossa mahdollista hyödyntää eri osapuolten ydintavoitteita tukevaksi. Oikeuskelpoisina toimijoina Oulun yliopisto, Lapin yliopisto ja Kuusamon kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto, Kuusamo-opisto ja Hannu Hautala-säätiö ovat avainroolissa verkostomallin toiminnan kannalta, jotta voidaan edetä edellä mainittujen toimenpide-ehdotusten suuntaisesti. Hankkeen perusteella verkostomallin toiminnan organisoijaksi ehdotetaan perustettavaksi Kuusamon luontokuvausakatemia nimeä kantava ohjausryhmä tai hallitus, joka ensitöikseen laatii tulevaisuuden toimintaa, vastuita ja jatkuvuutta tukevan sopimuksen verkoston toimijoiden välille.

57

Jälkisanat Vaikka tässä raportissa luetellaan toimenpide-ehdotuksina rajattu määrä konkreettisia askelia ympäristö- ja luontokuvausalan kehittämiseksi, ei tässä ole kaikki. Hankkeen aikana tavalla tai toisella mukana olleet kymmenet paikalliset ja kansainväliset toimijat ovat jo toivottavasti vieneet eteenpäin työpajoissa saamiaan ideoita ja kontakteja, jotka toivottavasti tavalla tai toisella luovat tulevaisuudessa kulttuurisesti tai liiketaloudellisesti kestäviä sovelluksia. Hanke alkaa ja loppuu jossain vaiheessa, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö mukana olleet tahot voisi jalostaa ajatuksiaan edelleen itsenäisesti ja uutta luoden. Koko hankkeen ajan arvoperustana ja pedagogisena läpäisevänä periaatteena on ollut salliva, keksivä ja moniarvoinen ajatusten ja ideoiden vaihto. Ennakkoluulottomien kombinaatioiden ja uusien mahdollisuuksien löytäminen edellyttää ajatusten virittelyä uusille taajuuksille, mikä auttaa huomaamaan myös itsestään selvät ja siksi usein huomaamatta jäävät mahdollisuudet. Yhtenä tällaisena esittäytyy Oulankajoen törmällä sijaitseva Hannu Hautalan kuvauskojuryhmä, jossa käsillä olevan raportin kirjoittaja vieraili nuorena luontokuvaajana vuonna 1985. Samainen ”röllikylää” muistuttava kyhäelmä on yhä edelleen tuolla samalla paikalla, joka on toiminut monen nuoren suomalaisluontokuvaajan innoittajana. Autenttinen, outo ja rikkaan visuaalisen historian kehystämä paikka täyttää kuuluisan turismintutkija Dean MacCannellin teorian siitä, miten ainutlaatuinen turistinähtävyys syntyy ja ”pyhittyy”.

58

59

Kuvaluettelo

s. 1-3 s. 8-9 s. 10 s. 11 s. 14 s. 16–17

s. 18–19 s. 20 s. 21 s. 22–23 s. 24 s. 25 s. 26

s. 27 s. 29

s. 30 s. 31 s. 33 s. 34 s. 37 s. 38-39 s. 41 s. 44 s. 46–47 s. 49 s. 50 s. 51 s. 52 s. 55 s. 56 s. 59

Etukansi. Ruskeakallio. Paanajärvi 2012.

Suomen taloudellinen kartta vuodelta 1924.

Paanajärvi 2013.

Antti Tenetz ja Riku Paavola. Paanajärvi 2012.

Juha Suonpää. Paanajärvi 2013.

Paanajärven länsipää 2012.

Pekka Sammallahti, Jussi Kivi, Kari Kaila, Alexander Lembke, Pekka Parviainen, Kari Kantola.

Oulangan asema 2011.

Oulankajoki 2013.

Pyhätunturi 2011.

Kuusamo, Ruka 2012.

Oulanka 2012.

Kivakkakoski 2012.

Mäntykoski 2013.

Kansainvälisten opiskelijoiden poster-näyttelytöitä.

Oulagan asema 2012.

Kuusamo-opisto 2013.

Kansainvälisten opiskelijoiden poster-näyttelytöitä.

Kilpisjärvi 2013.

Uunikivikallio, Paanajärvi 2013.

Antti Tenetz. Oulankajoki 2013.

Kuusamo-opisto 2013.

Kuusamo-opisto 2013.

Kuusamo-opisto 2013.

Kuusamo-opisto 2013.

Revontulet. Oulangan asema 2012.

Subzero-näyttely. Kuusamo Nature Photo 2013.

Kuusamo-opisto 2013.

Kuusamo-opisto 2013.

Susihämähäkki. Oulangan asema 2012.

Riku Paavola. Paanajärvi 2013.

Rajalan Kustu. Entinen Rajalan talo, Paanajärvi 2013 Ruskeakallio. Paanajärvi 2013.

Antti Tenetz. Juomasuo, Kuusamo 2013.

Hannu Hautalan kuvauspaikka. Oulankajoki 2013.

Tutkimusryhmä Paanajärvellä kesällä 2013.

Hanke alkaa ja loppuu jossain vaiheessa, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö mukana olleet tahot voisi jalostaa ajatuksiaan edelleen itsenäisesti ja uutta luoden. –– Ennakkoluulottomien kombinaatioiden ja uusien mahdollisuuksien löytäminen edellyttää ajatusten virittelyä uusille taajuuksille, mikä auttaa huomaamaan myös itsestään selvät ja siksi usein huomaamatta jäävät mahdollisuudet.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C 43.

Katsauksia ja puheenvuoroja.