Koti ja kodittomuus arkkitehdin näkökulmasta by Iida Räsänen

koti ja kodittomuus arkkitehdin näkökulmasta

Diplomityö Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin tiedekunta Nykyaikainen arkkitehtuuri Iida Räsänen Pääohjaaja: Rainer Mahlamäki 10.5.2016

tiivistelmä

Diplomityöni on tutkielma, jossa pohdin kotia ja kodittomuutta arkkitehdin näkökulmasta. Työn nimi, koti ja kodittomuus arkkitehdin näkökulmasta, antaa puitteet tarkastelulleni. Tarkoitukseni ei ole käsitellä kotia ja kodittomuutta yleensä, vaan näkökulmani on arkkitehdin, rakennetun ympäristön suunnittelijan. Työni päämäärä on selvittää millaisena koti ja kodittomuus näyttäytyvät arkkitehdille, ja millainen on arkkitehdin mahdollisuus vaikuttaa kodittomuuden ongelmaan. Tavoitteeni on syventää arkkitehdin ymmärrystä siitä, miten rakennettu ympäristö osaltaan vaikuttaa kodin tai kodittomuuden tunteeseen. Diplomityöni jakautuu viiteen lukuun, joista ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs muodostavat kirjallisen osan, ja viides sovellusosan. Työn rakenne on toisinto sisäisestä matkastani perehtyessäni aiheeseen: työ etenee kuten ajatusketju, jossa seuraava luku rakentuu edellisen varaan.

Ensimmäisessä luvussa kerron työni lähtökohdista ja avaan sen kannalta keskeiset käsitteet, kodin ja kodittomuuden, ja määritän miten ne tämän työn osalta ymmärretään. Tässä luvussa määrittelen myös työni rajauksen, eli ne kysymykset, joihin pyrin vastaamaan.

Toisessa luvussa lähden etsimään vastausta kahdelle edellisessä luvussa esitetylle kysymykselle tutkimalla ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön vuorovaikutussuhteita. Pohdin ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön suhdetta toisiinsa ensin yleisesti, sitten tarkemmin käsitellen ympäristöä sanattomana kommunikaationa sekä psyykkisen itsesäätelyn välineenä. Kolmannessa luvussa esittelen kaksi edellisen luvun perusteella laadittua ihminen-ympäristö-suunnittelija – mallia. Mallien toimintaa tutkin asettamani kodin kokemisen tavoitetilan valossa, käyden läpi kaikki ne arkkitehdin kannalta keskeiset vaiheet, jotka johtavat joko kodin tai kodittomuuden kokemiseen. Neljännessä luvussa esitän tämän työn johtopäätökset, jotka perustuvat edellisen luvun pohdintaan. Johtopäätökset ovat vastaus ensimmäisessä luvussa esitettyihin kahteen diplomityöni kysymykseen. Viides luku on sovellusosa, jossa havainnollistan esimerkinomaisesti miten edellisen luvun johtopäätöksiä voitaisiin tuoda käytäntöön.

abstract

My diploma thesis is a study in which I reflect home and homelessness from architect’s point of view. Name of the theses, “Architect’s point of view to home and homelessness”, forms its framework. My intention is not to address the phenomena of home and homelessness as a whole. Instead my perspective is the one of an architect. I aim to discover how home and homelessness appear in the eyes of architects and what potential they have in affecting the phenomenon. The objective of my thesis is to deepen the architect’s understanding about the ways in which the build environment contributes to one’s experience of home or homelessness. The thesis is divided into five chapters, of which the first, second, third and fourth form the study part. The fifth chapter demonstrates how the studied phenomenon could be applied to the reality. The structure of the thesis reflects my inner journey and contemplation towards understanding of the topic. The structure follows the progression of my thoughts process, where the next chapter builds upon the previous one. In the first chapter I describe the starting point for my study. I introduce concepts of home and homelessness and determine how these are

understood in the context of my thesis. This chapter also defines the objective of my thesis as I formulate the question I seek to answer. In the second chapter I take a look at the interactions between the human, the architect and the environment in order to answer the questions formed in the previous chapter. I reflect the relationships between the human, the architect and the environment first in general terms, then more closely by treating the environment as nonverbal communication and as a tool for psychic selfregulation. Based on the information discovered in the previous chapter, the third chapter presents two humanenvironment-architect –models. I also set the goal, a desired state in which a person is most likely to “feel at home”. I study the models in the light of the given goal, advancing through all the important steps that lead to one’s feeling of either home or homelessness. In the fourth chapter I propose the conclusions for the thesis. The conclusions are presented as answers to the questions asked in first chapter. The fifth chapter consist of concept design that demonstrates how the studied phenomena could be applied into the reality.

Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin tiedekunta Tekijä

Iida Räsänen Työn nimi Koti ja kodittomuus arkkitehdin näkökulmasta Päiväys 10.5.2016 Sivumäärä 76 Työn laji Diplomityö Koulutusohjelma Arkkitehdin tutkinto, arkkitehtuurin koulutusohjelma Opintosuunta Nykyaikainen arkkitehtuuri Pääohjaaja Rainer Mahlamäki

tiivistelmä/ abstract 4 1 johdanto 9

1.1 koti ja kodittomuus 10

2 ihminen, suunnittelija ja ympäristö 13

2.1 ympäristö sanattomana kommunikaationa

2.2 ympäristö psyykkisen itsesäätelyn välineenä

3 tavoite ja mallit 23

3.1 suunnittelija–ympäristö–ihminen – prosessimalli

3.2 elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimalli

3.2.1 ihmisen tarpeet 26 3.2.2 tarpeiden tilat 30 3.2.3 elämänmuoto 50 3.2.4 ympäristön vaihtoehdot 55 3.2.5 haltuunotto 56 4 johtopäätökset 58

4.1 koti ja kodittomuus arkkitehdin näkökulmasta

4.2 arkkitehti kodin kokemisen mahdollistajana

5 case study 63 loppusanat 72 kiitokset 73 lähdeluettelo 74

kirjallinen osa

1 johdanto

Aloittaessani diplomityöni aiheesta kodittomuus minulla oli kirk-

sillä sen olin aikonut tehdä: suunnitella oman paratiisini. Asunto-

kaana mielessäni, mitä tulisin tekemään. Pystyin kuvittelemaan

lan suunnittelu ei tuntunut enää varteenotettavalta ratkaisulta.

työni valmiina: asuntola, joka ratkaisisi silkalla hyvällä arkkitehtuu-

Sen sijaan päätin yrittää parhaani mukaan selvittää, millainen on

rillaan koko ongelman. Samalla kohtasin ensimmäisen pulman:

se talo, johon käyttäjä voi solmia suhteen, eli millainen on kunkin

mikä on se arkkitehtuuri, joka ratkaisisi ongelman, eli kuinka koti

ihmisen paratiisi.

suunnitellaan?

Minun täytyi arvioida katsantokantaani uudelleen, ja kysyä: mitä

Vastaukseksi ei ole tarjolla RT-korttia: asuntorakentamisesta

ovat koti ja kodittomuus – ennen kaikkea, miten koti ja koditto-

löytyy useita, mutta toki koti on eri asia kuin asunto? Kirjallisuu-

muus näyttäytyvät juuri arkkitehdille, eivätkä jonkun muun am-

den tarjoamat ohjeet kodin suunnitteluun olivat sellaisia, ettei

mattikunnan edustajalle. Toisekseen oli otettava selvää, miten

niihin voinut tuosta vain tarttua, kuten Nyman: ”…Millainen olisi

arkkitehti voi suunnittelun kautta vaikuttaa ihmisen kodittomuu-

talo, johon sen käyttäjä voisi solmia suhteen. Sitä vaatimusta käyttäjä

teen, jos mitenkään.

ei pysty esittämään: sen täytyisi tulla arkkitehdin omastatunnosta.” (Nyman 2008, 206), ja alkaa piirtämään. Nyman jatkaa: ”Alvar Aalto sanoi, että ”me [arkkitehdit] haluamme rakentaa maanpäällistä paratiisia ihmisille”. Arkkitehti kuvataiteilijana erehtyy usein kuvittelemaan oman parasitiisikäsityksenä yleispäteväksi, ja pakottaa arkkitehtuurinsa käyttäjiä johonkin, mitä he eivät halua.” (Nyman 2008, 292) Hän puhui tietämättään juuri minulle,

Toisin sanoen, pyrin diplomityössäni vastaamaan kahteen kysymykseen – ensinnäkin, ”mitä koti ja kodittomuus ovat arkkitehdin näkökulmasta” ja toiseksi ”miten arkkitehti voi toimia kodin kokemisen mahdollistajana?”

1. (s)

julkinen

(s)

urbaani puoliurbaani julkinen julkinen urban urban public semi-public mm. ��

ryhmän julkinen group public

julkiset ��, mu�� rajoituksia käytössä, kuten pos��

ryhmän yksilön perheen yksityinen yksityinen yksityinen group individual family private private private

kohtaus- mm. paikkoja yhteisölliset julkisen ja puutarhat yksityisen välissä, ryhmän hallinnassa

asumus tai piha joka on perheen hallussa

1.1 koti ja kodittomuus

Paradoksaaliset tyydy�� lii��m��turvan �� tarpeeseen. Tuhoajista een esimerkkinä voidaan mainita sensuuri. Sensuurilla yritetään tyydy��ä�turvan tarve, mu�� samalla estetään ymmärtämisen, osallistumisen, iden��e��, luomisen ja vapauden tarpeen tyydy��.

kodi�� kodi��n��

asunno��, mu�� kodi��

Esimerkkejä muka-tyydy�� ovat esimerkiksi luonnonvarojen hyväksikäy�� (kuvio 1) Kodittomat. yrityksenäYllä: tyydy��ä�hengissä pysymisen tarve tai pros��u�� tyydy��ä�kiintymyksen tarve.

n t

ular

Jotta diplomityöni kahteen kysymykseen voitaisiin vastata, täytyy ensin kysyä: ”mitä ovat koti ja kodittomuus”?” Tässä luvussa pohditaan kodittomuuden ja kodin määritelmää yleiseurooppalaisen asunnottomuusjärjestöjen liiton FEANTSA:n kehittämän määritelmän pohjalta. Ihmistä, joka on vailla kotia, voidaan suomeksi kutsua joko asunnottomaksi tai kodittomaksi. Kummatkin kääntyvät englannin kielessä sanaksi homeless. Suomessakin nämä kaksi käsitettä se-

mu ok kaa

kuvio 2. Kodittomat, asunnottomat sekä kodittomat, asunnottomat mutteivöt ulkomaailma kodittomat. -saatavilla

koitetaan toisinaan keskenään, mutta asunnoton ja koditon eivät ole toistensa synonyymeja. Asunnottomuudella viitataan fyysisen ja juridisen asian, asunnon puutteeseen. Kodittomuudella puoles-

oleva ��

koi vali

�� Esimerkkinä tästä jou��u��e� tyydy��e�� liiallinen viihdeohjelmien ��. katselu, joka vie aikaa luomisen,10 ymmärtämisen iden��e�� , tyydy��.

yksilön oma ��

yksityinen

taan tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen subjektiivisesti syystä tai

toiminnallinen määritelmä

toisesta tuntee olevansa kotia vailla – ”asunnoista on pulaa mutta

katuasunnoton

kotiin kohdistuu ikävä” (Taipale 1982, 48-49). Toisin sanoen asunto on konkreettinen ja objektiivinen, koti enemmänkin ihmisen subjektiivinen tunne – ei siis ole yhdentekevää, kummasta katsantokannasta asiaa lähestytään. Käsitteiden ero konkretisoituu muun muassa kun tarkastellaan niitä

asuinolosuhteet

kadulla nukkuvat

ensisuojissa yöpyvät 2.1 ensisuoja

asumispalveluita käy

1.1 julkiset

kuvaus

, taivasalla

vailla vakituista asuinpaikkaa, yömajoissa ja ensisuojissa yöpyminen

toimia, joilla ongelmaan pyritään puuttumaan. Asunnottomuutta torjutaan asuntojen tuottamisella ja jakamisella (Turvallinen kaupunki - turvallisuus rakennetun ympäristön suunnittelussa

3.1 asuntola 3.2 3.3 tue asuminen

2016). Esimerkiksi ARA pureutuu ongelmaan nimenomaan asunnottomuuden näkökulmasta (Asunnottomat 2015 2016). Koditto-

asunnoton

tarkastella pelkästään vapaiden asuntojen ja asuntoa vailla olevien epäsuhtana: kodittomuuden vähentämiseen tarvitaan toimia, jotka liittyvät sekä fyysiseen, sosiaaliseen että psyykkiseen ympäristöön. Eräs

yleisesti

FEANTSA:n

hyväksytty

kokoama.

kodittomuuden

ETHOS

(European

määritelmä

Typology

Homelessness and Housing Exclusion) (kuvio 3) määrittelee

kuuluu fyysinen, sosiaalinen ja legaalinen osa-alue. ETHOS:n

mukaan jokin osa-alueen puute riittää siihen, että ihminen voidaan määritellä kodittomaksi. (Busch-Geertsema & ym. 2010, 14) Tässä työssä kodittomuus ymmärretään ETHOS:en tavoin

maahanmuu n majoituksessa asuvat 6 laitoksista vapautuvat

pitkäaikaista tukea saavat asunno

u 8

Asunno

”hallintaan on yksinomainen ja laillinen oikeus”. Toisin sanoen kotiin

”mahdollistaa yksityisyyden ja sosiaaliset suhteet” sekä jonka

perheväkivallan vuoksi asuvat naiset

kodin ”kunnolliseksi asumukseksi (dwelling), joka kattaa henkilön ja hänen perheensä asumistarpeet, ja jota he hallitsevat” ja joka

majoitus tarkoite

4 naisten turvakodeissa 4.1 naisten turvakodit asuvat

muuden ongelmaa ei voida kuitenkaan asunnottomuuden tapaan

epävarmoissa asuinolosuhteissa elävät

häätöuhan alla elävät

5.1 vastaano 5.2 siirtotyöläisten asuminen

vastaano

6.1 rangaistuslaitos (vankilat) 6.2 hoitolaitos (*) 6.3 lastenko

vapautuessa ei asuntoa s ; asunnon puu e vuoksi laitoksessa viipyvät; täysi-ikäistyessä ei asuntoa s

7.1 hoitoko asunno 7.2 tue en l

asunno

kään tae. Asumusta vailla oleva – asunnoton – ei aina tunne ole-

maahanmuu asemansa vuoksi asuvat

ä l

kodin tuntu ja uupumaan. (Turvallinen kaupunki - turvallisuus rakennetun ympäristön suunnittelussa 2016). Tosin sanoen ihminen voi olla asunnoton, muttei koditon, tai toisaalta hänellä voi olla asunto, mutta hän voi silti tuntea olevana koditon (kuvio 2).

8.1 sukulaisten ja tu luona 8.2 ei laillista (ali) vuokralaisasemaa 8.3 laiton maankäy 9.1 lainmääräys pantu täytäntöön (vuokraasunto)

vuoropuhelussa.

häätömääräys pantu täytäntöön; kiinnityksenhal l oikeus haltuuno o

väkivallan uhan alla 10.1 poliisille tehdyt elävät ilmoitukset

poliisin tarjoama turvapaikka perheväkivallan uhrien turvallisuuden takaamiseksi

11.1 asuntoauto, s epätyypillisissä -vaunu tms. rakennuksissa asuvat 11.2 epätyypillinen asuinrakennus 11.3

ei tarkoite asunnoksi; hätävaraksi tehty suoja, maja tai hökkeli; puolivakituiseksi rakenne

12 äärimmäinen

el puu

sinun kotisi”. Koti syntyy ihmisen ja hänen asumansa ympäristön

normaali asunto, poikkeuksellinen olinpaikka asuntopulan vuoksi; asunnossa majoi ja/tai ilman vuokrasopimusta

Tästä seuraa, että koska koti on ihmisen subjektiivinen kokemus, arkkitehti ei voi suunnitella asuntoa ja sanoa hänelle: ”tämä on

pitkäaikainen tukiasuminen en l n

vansa koditon; kodin virkaa voi toimittaa esimerkiksi asuntolan sänky. Vastaavasti asumus ei aina muodostu kodiksi silloin, kun

s s

moniulotteisesti, mutta sillä erolla, että asumuksen (dwelling) ei katsota olevan kodin kokemisen pakollinen edellytys, eikä myös-

kadulla eläminen, ei asuin ä suojaa

13 asumiskelvo rakennuksissa majoi

12.1 asumiseen soveltumaton rakennus

s 13.1 korkein kansallinen u o

kansallisen lainsäädännön mukaan asuinkelvo luokiteltava rakennus ei täytä lainsäädännön tai kansallisten standardien neliömääriä tai niihin sopimaton asunnon käy

Huomaa: lyhytaikainen majoi ä l ä e l , pitkäaikainen majoi . Tämä määritelmä on yhteensopiva UNECE / EUROSTAT:n rapor (2006) suositusten kanssa. (*) Sisältää huumekuntoutuslaitokset, psykiatriset hoitolaitokset jne

kuvio 3. ETHOS – yleiseurooppalaisen asunnottomuuden muodot. GSEducationalVersion GSPublisherEngine 651.0.10.100

2 ihminen, suunnittelija ja ympäristö

Jos koti syntyy luvussa 1.1 esitetyllä tavalla, eli ihmisen ja hänen asumansa ympäristön vuoropuhelusta, täytyy tarkastelun painopisteenä olla näiden välinen suhde. Täytyy kysyä: ”miten ihmisen ja ympäristön vuoropuhelu toimii?” ja ”mikä on arkkitehdin osuus tässä vuoropuhelussa?” Tässä luvussa määritellään yhteisyhteisöllinen lyhyesti mikä psyykkinen tämän työn näkökulmasta on ihminen, kunnallinen säätely itsesäätely suunnittelija säätely ·pienryhmät ja ympäristö ja mitä perustavanlaatuisia fyysinen sosiaalinen ·poli i ·käy piirteitä näiden väliseen vuorovaikutukseen kuuluu. ponnistelu toiminta ·kaavoitus kehykset ·markkina- Tämän ·paikallis- työn käsitys ihmisen, suunnittelijan ja voimat yhteisöt ympäristön vuorovaikutuksesta perustuu arkkitehti psyykkinen Amos Rapoportin ajatuksille, jotka hän on esittänyt työ teoksissaan House, Form & Culture (1969), Human Aspects of Urban Form: Towards a Man-Environment toiminta rakennetussa Approach to Urban Form and Design (1977) sekä ympäristössä ja luonnossa The Meaning of the Built Environment: A Nonverbal Communication Approach (1982).

psyykkinen: · l toiminnot ·emo a

sosiaalinen: ·ihmissuhteet ·suhde yhteisöön ja yhteiskuntaan

tarpeen tyydy

kuvio 5. Ihminen psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena (Peltomaa & ym. 2006, 56-59)

psykopaa n käy tyminen

sosiaalinen toiminta (esim. keskustelu)

fyysinen toiminta

dään psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena (kuvio 5). Ihmihalu y sen psyykkinen puoli sisältää kognitiiviset ja emotionaaliset

fyysinen: ·oma keho eli ruumis ·fysiologiset toiminnot (verenkierto, hormoonit yms.)

Ihmiskäsityksiä on useita, mutta tässä yhteydessä ihminen näh1

psykosomaa häiriöt

(esim. kävely luonnossa)

tarpeen tyydy konteks

toiminnot, fyysinen puoli ihmisen kehoon liittyvät tapahtumat, ja sosiaalinenyksityisyyden puoli ihmisensäätely: ihmissuhteen ja suhteet yhteisöön ja

·henkilökohtainen yhteiskuntaan. Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen ovat vahvas·territorio

ti yhteydessä·sanallinen toisiinsa: muutokset yhdessä vaikuttavat kahteen vies

eheä minuus

isku tasapainolle

psyykkinen coping keinot defenssi( mekanismit työ: selviytymiskeinot)

·sanaton& vies muuhun. (Peltomaa ym. 2006, 56-59)

( ma puolustusmekanismit)

Kun tämän työn kontekstissa puhutaan suunnittelijasta, tar-

sosiaalinen eristyneisyys: koitetaan ihmistä, jonka tehtäväahtaus: rakennetun ympäristön suun·saavute y ·saavute y nittelu Ihmisen suuremmpi kuin haluon: esimerkiksi arkkitehtia. pienempi kuinoman halu ympäristön pienimuotoista suunnittelua kutsutaan tässä työssä itsesuunnitteluksi (Horelli-Kukkonen 1993, 31).

saavute

ihanne: ·saavute

patologiset (sairaanloiset) keinot

Vasen: (kuvio 4) Ihminen, ympäristö, suunnittelija.

toiminta rakennetussa ympäristössä ja luonnossa

y = halu

puolikiinteä semi- x

kehityssuunta, kun lievemmät keinot eivät toimi

kiinteäpii x f

determinis ympäristösuhde

possabilis ympäristösuhde

propabilis ympäristösuhde

+ "ais l

toimi

Ympäristö määritellään kaikeksi, mikä on ihmisen ulkopuolella.

pabilis äristösuhde

arjoaa a ja rajoi , kee valintoja

Edelleen: lähes kaikki ihmisen käyttämä jokapäiväinen ympäris-

psyykkinen: · l aika toiminnot ·emo a

"ais l u " "terapiana" "henkireikä minän eheyden ylläpito fyysinen: ·oma "psyykkisten keho eli ruumis kon na" ·fysiologiset toiminnot (verenkierto, hormoonit yms.)

merkki

lamppu, maljakko, sänky, kello, rukki, verhot, taide tai koristeet, TV/radio/stereot, kei , soi , lehdet/kirjat, kukat, , puhelin, rauhallisuus

puolikiinteäpiirteiset elemen semi- x f

ihmisen kädenjäljestä. (Rapoport 1977, 15-16) Analyyttisista

asunnon suunni , käy ja muokkaus

perhedynaamiset, sosiokul

tö on rakennettua ympäristöä, sillä vain harva kolkka on vapaa

i "sopivat" symbolit torjutut symbolit "vieraat" symbolit sosiaalinen: ·ihmissuhteet ·suhde yhteisöön ja yhteiskuntaan

syistä ympäristö voidaan jakaa kolmeen tasoon: kiinteäpiirteisiin elementteihin (fixed-feature elements), puolikiinteäpiirteisiin elementteihin (semifixed-feature elements) ja irrallisiin elementteihin (nonfixed-feature elements) (kuvio 6). (Rapoport 1982, 8797)

tarpeen tyydy Rapoportin mukaan ihmisen ympäristösuhde on possabilistinen, ei deterministinen. Possabilistinen ympäristökäsityksen mukaan

n l

ympäristö ei määritä ihmisen toimintaa; ympäristö tarjoaa mah-

psykopaa kiinteäpiirteiset elemen rakennuksen sijain , koko, seinät, kadut, n sosiaalinen toiminta puistot, yhdyskuntarakenne jne.käy x f (esim. keskustelu) tyminen n l

fyysinen toiminta puolikiinteäpiirteiset elemen (esim. kävely sisustus, kalusteet, vaa e luonnossa) semi- x f coping keinot defenssiihmiset, ihmisten muu ( mekanismit s , asento, eleet selviytymis- ( keinot) ma puolustusmekanismit) kuvio 6. Ympäristön elementtien erittely (Rapoport 1982, 87-97)

joittaa: ”Ihmiset eivät kuitenkaan ole determinoituja käyttäytymään

psyko-

tietyllä, arkkitehtuurin sanelemalla tavalla. Inhimillinen kekseliäisyys

häiriöt

ympäristö on loputon eikä ole mahdollista tietää etukäteen, miten jotakin ark-

päristö voidaan siis nähdä asetelmana toiminnalle. Se ei voi luoda

.somaa

vapaat tai ei-kiinteäpiirteiset psyykkinen elemen työ: non- x f isku eheä tasaminuus painolle

jotkin vaihtoehdot ovat kuitenkin tarpeen dollisuuksia valinnalle, mutta itse sosiaalinen ryhmä tyydy todennäköisempiä kuin toiset. mitwelt (Rapoport 1977, 2) Nyman kiregenwelt konteks

patologiset (sairaanloiset) keinot

umwelt

kitehtuuria tullaan käyttämään. Arvata voi.” (Nyman 2008, 27) Ymkoko asunto,estämäänkään puutarha/piha, olohuone, KROtoimintaa, muttei pysty sitä täysin – ympäristö ratkaisu, sauna, makuuhuone, kei

pystyy vain tekemään tietystä toiminnasta joko todennäköistä kellari/varasto, työhuone/oma , ruoka ,

kiinteäpiirteiset elemen kodinhoito-tai pukuhuone, takka, leivinuuni, on helpompaa ka ktorjuminen , holvi, parveke, portaikko, kuin xtai fepätodennäköistä. Toiminnan

sisä-/ulko , ala-/yläkerran yritykset synnyttää tiettyä autokatos, toimintaa (kuvio 7). (Rapoport 1977,

suhde, avaruus/ u , asunnon arkkitehtuuri, ympäröivä metsä

kokoympäristön kalustus, kaappi, keinutuoli, ihmiseen, Vaikka Rapoport ei katsokaan vaikutuksen

toiminta rakennetussa ympäristössä ja luonnossa

lamppu, maljakko, sänky, kello, rukki, verhot, puolikiinteäpiirteiset elemen taide tai koristeet,että TV/radio/stereot, olevan deterministinen, hän huomauttaa, ympäristön vaikusemi- x f kei , soi , lehdet/kirjat, kukat,

kehityssuunta, kun lievemmät keinot eivät toimi

tus on suurempi heihin, joiden kyky muokata omaa ympäristö, puhelin, rauhallisuus

suhdettaan on rajoittunut, kuten sairaisiin, vanhuksiin ja lapsiin. Paitsi fyysinen, ihmisen rajoittunut kyky voi olla myös psyko-so-

determinis ympäristösuhde ympäristö määrää ihmisen käytöstä

propabilis ympäristösuhde

possabilis ympäristösuhde ympäristö ei määritä, vaan tarjoaa vaihtoehtojaosa vaihtoehdoista on kuitenkin todennäköisempiä

ympäristö tarjoaa vaihtoehtoja ja rajoi , ihminen tekee valintoja

kuvio 7. Ihmisen ympäristösuhde (Rapoport 1977, 2)

merkin ja objek välinen suhde ikoninen indeksiaalinen symbolinen mo e symbolit

suhde a samankaltaisuus

luonnollinen tai automaa kausaalisuhde

onomatopoee

toiminnallis-emo a painote i p u

aika "ais saattavat l u "häiriintyä, jos rakennetun ympäristön muoto estää "terapiana" heidän elämäntapansa, esimerkiksi tietynlaisen perherakenteen. "sopivat" "henkireikä (Rapoport 1977, 3) symbolit torjutut asunnon minän eheyden suunni , käy symbolit Possabilistisesta ympäristökäsityksestä seuraa että ihminen "vieraat" ylläpito ja muokkaus symbolit nähdään, ei ainoastaan ympäristön kokijana, vaan myös tekijä"psyykkisten ympäristösuhde on molemminsuuntainen, transakkon nä. Ihmisenna"

tamaan paremmin heidän tavoitteitaan. Ihminen paitsi havainnoi

perhedynaamiset, sosiokul hän u l ja vastaanottaa palautetta, myös luo nkäsityksiä itsestään

sekä ylläpitää ja rakentaa minuuttaan ympäristön avulla. (Au-

n savu ja tuli

ra,Horelli&Korpela jasijain ympäristö ovat kadut, saman kiinteäpiirteiset elemen 1997, 47) Ihminen rakennuksen , koko, seinät, puistot, yhdyskuntarakenne jne. xkokonaisuuden f erottumattomia osia tai jatkuvia prosessin puolia

n l

(Aura,Horelli&Korpela 1997, 20-21).

puolikiinteäpiirteiset elemen sisustus, kalusteet, vaa e . semi-Ihminen x f hankkii tietoa ympäröivästä todellisuudesta ja sen ra-

kieli

matemaa

siaalinen. Tästä esimerkkinä kulttuuri: jotkin kulttuuriryhmät

tiivinen tapahtuma, jossa ihmiset muuttavat ympäristöään vas-

esimerkki

yhteys on sopimuksenvarainen tunnus, logo

suhde on enemmän tai vähemmän ra a sovi on pelkistetyn formaaliset symbolit suhde ra a

mielivaltaiset symbolit

kuvaus merkin ja objek välisestä suhteesta

kenteesta havaitsemalla. Havaitsemisen kautta todellisuus ja n

vapaat tai ei-kiinteäpiirteiset kognitio ovat yhteydessä toisiinsa. Havaitseminen ja kognitio ihmiset, ihmisten muu e elemen s , asento, eivät ole pelkästään ihmisen pään sisälläeleet tapahtuvia toimintonon- x f

Tuhoajat ovat luonteeltaan Paradoksaaliset tyydy paradoksaalisia. Käyte lii m turvan tarpeen tyydy e tarpeeseen. Tuhoajista pelkästään tee tyhjäksi tarpeen esimerkkinä voidaan mainita tyydy l sensuuri. Sensuurilla yritetään tuhoajat tähtäimellä, vaan seympäröivän myös tyydy ä turvan tarve, mu ja, vaan myös kanssakäymistä maailman kanssa. destroyers heikentää mahdollisuuksia samalla estetään Havaitsemisen prosessia havaintosyklinä tai hatyydy ä voidaan kuvata . ymmärtämisen, osallistumisen, iden e , luomisen ja vaintokehänä (kuvio 8). Sykli esittää, että vapauden ennakoivat skeemat tarpeen tyydy .sen, mitä yhdessä saatavilla olevan tiedon kanssa määräävät

kodi 2 2

todelliset vaihtoehdot real word choices

havaitun maailman vaihtoehdot vaihtoehtoja jäljellä kodi perveived word choices - alterna le

asunno kodi

Muka-tyydy Esimerkkejä muka-tyydy havaitaan. Skeemat ovat ennakkosuunnitelmia ja valmiuksia otvalheellisen tunteen tarpeen

lopulliset valinnat tehty ja rakennetun nympäristön ilmaisu anne given expression in built environment

, mu

ovat esimerkiksi

taa vastaan tietoa. havaittu tieto puolestaanhyväksikäy muoktäy Tutkimalla . Ne mitätöivät luonnonvarojen väliaikaises l yrityksenä tyydy ä hengissä muka-tyydy kaa skeemaa, joka muuttuneena edelleen pysymisen ohjaa havaitsemista. mahdollisuuden tarpeen tarve tai pseudo-sa

(ais ) havainto percep

kogni cogni

arvioin evalua

tyydy e , vaikkakaan pros havainnointiaan, u Koska skeemat saavat ihmisen suuntaamaan eivät yhtä aggressiivises

tyydy

ä kiintymyksen tarve.

tuhoajat. on hänellä taipumus havaita ennakkotietoja vahvistavia asioita.

Havainnointi tuottaa uuttaEsimerkkinä tietoa, elitästä odotukset Rajoi kuitenkin y myös ä ylityydy

jou

suuntaavat havaitsemista, tarpeen, rajoimutta eivät kontrolloi tyydy sitä. e Skeemat

iden

mu ok kaa

vain hetkessä, vaan sen vaikutustavoista, yltää seuraaviin tilakokemuksyvälle juurtuneista tyydy .

perinteiset ympäristöt tradi

perinteitä ja rituaaleista

siin. (Stenros 1992, 91) Yksi

ä (singular

sa ei) tyydy koskaan havaitse ympäristöä yksi yhYksi Tosin sanoen, y ä ihminen yksi e , muiden singular sa tarpeiden e itsenä l teen, vaan havainnot ovattyydy aina hänen värittämiä: ”Kun lau-

mielessä oleva

on neutraali vaikutus.

sun jotain todellisuudesta, on kieleni aina myös osa tätä todellisuutYhteisvaiku

Esimerkkinä

ta: ei ole Arkhimedeen pistettä ulkopuolella, johon voisi (synergic sa todellisuuden ) tyydy luontodokumen , jotka Yhteisvaiku

yhden tarpeen, mu tyydy tyydy asettua arvioimaan todellisuutta. Olen itse osallisena samanaikaises jou ukaikessa, , mu mitä synergic sa myötävaiku ymmärtämisen tarpeen

yritän ymmärtää.” (Nyman 2008, 35) tarpeiden tyydy

koi vali

tarpeiden liiallinen viihdeohjelmien joiden kautta menneisyys vaikuttaa tulevairajoi ovat ennakointeja, y ä muiden tyydy l u . katselu, joka vie aikaa inhibisuuteen, eli esimerkiksi Joitakin tapauksia lukuuntilan kokeminen luomisen, ymmärtämisen yksittäisen ei vaikuta

jatkumo con ulkomaailma -saatavilla oleva

Rapoportin mukaan havaintoprosessissa mukana oleva itse

vies messages skeema shemata

etsintä

kooda encouded

ava o decoded rakenne built environment

suuntaa

anne given expression kuvio 8. Havaintokehä (Peltomaa & ym. 2006, 61)

näyttäytyy filttereinä, eli ihmisen havainto todellisesta maailmääritelmä kirjallisuudessa on laaja, mutta yksinkertaisesti

varsinainen ostoksilla syöminen kävely katsoa tarkoittavan sitäkäyminen ”millaisena asiat nähdään” ak sen voidaan e

krii : kaikkia vaihtoehtoja ei ole mahdollista toteu esim. ilmastollisista tai rakenteellisista syistä

420 a

297

masta on aina filttereiden suodattama. Havainnon (perception)

(Rapoport 1977, 30). Havainnointia voidaan kuvata ympäristön

nykypäivä

havaitsemisen filtterimallilla (kuvio 9). Mallissa todellinen maailma kul u cultural image

suodattuu erilaisten motivaatioiden, odotusten, arvotusten ja tapa, jolla se toisten ihmisten ostoksilla käyminen käveleminen kanssa ruokailu kadulla symbolien tulkintojen – skeemojen basaarissa – läpi. Ihmisen ymmärryktehdään seen asti päästessään siitä on tullut havaittu maailma. (Rapoport 1977, 3) Samoin todellista ympäristöstä tulee havaittu ympäristö varsinaiseen ak e juoruilu ostosten (perceived environment). e tekemisen toiminta, joka on uu ruokalun yhteydessä yhteydessä yhteydessä osa ak e Havaitun ympäristön ongelmallisuus piilee siinä, että se on miesuori

lue ymmärre read understood

vies messages skeema shemata

present day

maailmankuva ja minäkuva personal image

"oikea" maailma "real" world

1 1

havai maailma perceived world

2 2

lentuotos. Se koostuu tunnetuista asioista, odotuksista, kuvitte-

luista, ja aiemmista kokemuksista. Näistä ihminen onnäy koostanut toiminnan ostosten tekeminen ruoan lai sosiaalisen silmiinpistävänä symbolinen rituaalina iden e oman mielensisäisen logiikkaansa, jonka mukaisesti hän suhtaukulutuksena merkitys ilmaisuna tuu ympäristöön. Havaittu ympäristö saattaa olla epätodellinen

kuvio 9. Filtterimalli: kaikissa filtterimalleissa periaate on sama: aisti- ja muu data [todellinen/ objektiivinen maailma] suodatetaan - korostetaan, heikennetään, muokataan, järjestellään ja luokitellaan tärkeysjärjestykseen, eliminoidaan järjestelmälliseksi lopputulokseksi, joka on havaittu todellisuus (Rapoport 1977, 38-39).

tai virheellinen tarkoittaen, että se ei ole jaettu muiden ihmisten kesken. (Rapoport 1977, 29) Kaksi ihmistä saattaa nähdä saman ympäristön – todellisen maailman – aivan eri tavalla: jokainen ympäristösuhde on ainutlaatuinen (Aura,Horelli&Korpela 1997, 48). Kaikesta variaatiosta huolimatta voidaan todeta, että eri ihmisten havainnossa suhteessa todelliseen maailmaan on huomattavaa yhdenmukaisuutta – muuten ihmiskunta ei olisi selvinnyt (Rapoport 1977, 28). 15

ympäristö suunnittelija

ihminen

2.1 ympäristö sanattomana kommunikaationa

taneet muun muassa myös arkkitehdit Anne Stenros väitöskirjassaan Kesto ja Järjestys (1992) sekä Kaj Nyman teoksessaan Arkkitehtuurin kadotettu kieli (2008). Ihmiset lukevat jatkuvasti ympäristönsä merkityssisältöä tietoisesti ja tiedostamatta – oli se tarkoituksenmukaista tai ei:

Yllä: (kuvio 10) Ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen vaiheet 1 ja 2.

Ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön vuorovaikutuksesta voidaan piirtää kaavio (kuvio 10). Vaiheita 1 ja 2 – eli suunnittelijan toiminnan vaikutusta rakennettuun ympäristöön ja sitä kautta välillisesti ihmiseen – voidaan lähestyä tutkimalla ympäristöä ”sanattomana kommunikaationa”. Näkökulma perustuu Rapoportin kehittämään ympäristön merkityksen lukemisen teoriaan (Rapoport 1982, Rapoport 1977). Samasta näkökulmasta ovat kirjoit-

”Näemme pitkälle kehittyneen persoonan jopa jossakin niin vähäpätöisessä kuin fontin kirjasintyypissä… Helvetica-fontin f-kirjaimen suora selkä ja valpas kaari kielivät tarkasta, siististä ja optimistisesta henkilöstä, kun taas Poliphilus-fontin nuokkuva ”pää” ja pehmeät muodot kertovat meille, että kyseessä on uneliaampi ja mietteliäämpi persoona” (de Botton 2006, 86). Toisin sanoen: kaikesta tulee symboli. Sana symboli on johdettu kreikan kielen sanasta sym-balein, joka viittaa kahden osapuolen yhteenliittämiseen. Symbolien ja opas-

st sta at tu us s de las cr ke ea e se s

käytöstä

tarjoaa vaihtoehtojaosa vaihtoehdoista on kuitenkin todennäköisempiä muut

teiden (sign) ero on se, että opasteet ovat yksiselitteisiä (univocal), mikä tarkoittaa sitä, että niillä on yksi yhteen selitys siihen, mitä niillä yritetään ilmaista. Sen sijaan symbolit ovat monise-

ydin ydin litteisiä (multivocal), eli ne välittävät monia core core merkityksiä (Rapoport 1982, 46). Symboli on yksilöllinen tai kollektiivinen luomus, jota käytetään sisäisen tai ulkoisen kommunikaation välineenä (Eleb-Vidal 1980, Noschis 1985), eli se voi olla mikä tahansa esine, teko, tapahtuma, ominaisuus tai suhde (kuvio 11) (Rapoport

1982, 47). nskalainen ja italialainen USA upunki U.S city symboleja voidaan analysoida ilman, että niitä aleench and italianYmpäristön city taan tulkitsemaan yksitellen; symbolien tulkitseminen erillisinä johtaa pian varsin abstraktille tasolle. Rapoportin mielestä

valintakriteerit, ideaalikuvat yms.

mahdolliset other possible

1 1

ymmärtämättä. Sen sijaan: symbolin merkitys on sen vastakoh-

minän ehe ylläpito

, choise criteria, ideal images btc

"psyykkis kon

merkin ja objek välinen suhde ikoninen

todelliset vaihtoehdot real word choices indeksiaalinen

symbolinen mo e symbolit

kuvaus merkin ja objek välisestä suhteesta suhde 2 a samankaltaisuus 2

esimerkki

l havaitunonomatopoee n valinnat a maailman lopulliset tehty

vaihtoehdot ja rakennetun ympäristön ilmaisu luonnollinen tai automaa vaihtoehtoja n savu jäljellä ja tuli perveived word anne kausaalisuhde choices - alterna le yhteys on sopimuksenvarainen tunnus, logo given expression in built environment

toiminnallis-emo a painote i p u

suhde on enemmän tai (ais ) havainto kogni mielivaltaiset vähemmän ra cogni a percep symbolit sovi on pelkistetyn formaaliset symbolit suhde ra a

kiinteäpiirt x f

n l

kieli

arvioin evalua

matemaa

puolikiinteäp semi- x f

vapaat tai ei ele non- x f

symbolit tulee ymmärtää kommunikaatioksi: ei auta, että a:n sanotaan olevan b:n symboli, jos kuitenkin niiden merkitys jää

"henkireikä

vaihtoehtoja ja rajoi , , jotka valintoja sisälly ihminen tekee

kuvio 11. Merkki ja siihen viittaaman objektin välinen suhde (Horelli-Kukkonen, 24-25) jatkumo con u

taisessa suhteessa muihin symboleihin. Yksittäisellä symbolilla on siis merkityskerroksia, jotka näyttäytyvät riippuen siitä, min-

perinteiset ympäristöt

kä vastakohdaksi symboli on asetettu. Myös tilan merkitys syn-

tradi

tyy suhteessa muihin, vastakohtaisiin tiloihin. (Rapoport 1982, 47) Rapoport näkee ympäristön sanattomana kommunikaationa (Rapoport 1982), samoin kuin Nyman, joka kirjoittaa arkkitehtuurista kielenä: ” Arkkitehtuuri kantaa merkityksiä. Se kertoo meille siitä, millainen maailma on. Arkkitehtuuri on kieltä... Otan lähtökoh-

vies messages skeema shemata

dakseni, että kaikki mikä ilmenee ihmiselle ymmärrettävänä on kiel-

kooda encouded

ava o decoded rakenne built environment

anne given expression

lue ymmärre read understood

tä… Ihminen on kielellinen olento. Sikäli kuin arkkitehtuuri on inhimillinen ilmiö, se on kieltä. Arkkitehtuuri on aineellista kirjoitusta, se on kaiverrettu kiveen ja puuhun, metalliin ja lasiin.” (Nyman 2008, 13-15) Ihminen oppii symbolien toiminnan jo varhain, eli hän kykenee ymmärtämään objektin samanaikaisesti kahdella tavalla. Kolmevuotiaat lapset löysivät tutkimustilanteessa välittömästi lelun oikeasta huoneesta, kun heille ensin näytettiin, mihin lelu oli piilotettu asuntoa vastaavassa pienoismallissa. He kykenivät ajattelemaan mallia kahdella tavalla: sekä esineenä että symbolina jollekin muulle. Sitä nuoremmat eivät vielä suoriutuneet samasta kokeesta – he pitivät pienoismallia ainoastaan todellisena objektina. Tutkimus osoittaa sen, että ihminen kykenee kolmevuotiaasta lähtien yleistämään tilakokemuksiaan, eli näkemään

vies messages skeema shemata

u varuste krii : ryhmä yhteenkaikkia vaihtoehtoja arviot, sovi a ei ole mahdollista toteu a : tulokset, situaa nykypäivä havai kul u , esim. ilmastollisista tai päätökset, normeihin, arvoihin, situaa situaa henkilörakenteellisista syistä käy ideaalikuviin ja (objek i (subjek i kohtaiset, minen jne. present atribuu ) atribuu ) day huomioihin väliaikaiset evalua ympäristön laadusta situa (objec perceived jne. oucomes individual or group a ) situa (subjec : maailmankuva jaa decisions with certain kuvio 12. Ympäristön informaation koodaaminen ja koodin purkaminen (Rapoport 1982, a ) cultural, minäkuvathe perceived behaviors matches kul u personal, 82) personal image ect. situa cultural image temporal norms, values, ideal etc. images and no f environmental quality "oikea" havai maailma maailma "real" perceived world world , jotka sisälly valintakriteerit, muut ideaalikuvat yms. 1mahdolliset 2 , 1 2 choise criteria, ideal other 1 possible images btc 1

tilan yleisenä sääntönä. (Stenros 1992, 113-115) Kielelliseksi muodostunut tilakokemus myös pysyy kielellisenä ihmisen koko loppuelämän (Nyman 2008, 84). Ihminen havainnoi jatkuvasti ympäristönsä symboleja ja merkityksiä. Ne antavat hänelle moninaisia vihjeitä esimerkiksi sii-

todelliset vaihtoehdot real word choices

2 2

havaitun maailman vaihtoehdot vaihtoehtoja jäljellä perveived word choices - alterna le

tä, mitä häneltä kussakin tilanteessa odotetaan. Ihminen reagoi käyttäytymisellään ympäristön viesteihin – joko vihjettä noudattaen tai sitä vastustaen. Niin tehdäkseen hänen täytyy kui-

lopulliset valinnat tehty ja rakennetun ympäristön ilmaisu anne given expression in built environment

kuvio 13. Suunnitteluvalintojen tekeminen (Rapoport 1977, 40) (ais ) havainto percep

kogni cogni

17 arvioin evalua

·kaavoitus ·markkinavoimat

ponnistelu

kehykset ·paikallisyhteisöt

toiminta fyysinen: sosiaalinen: ·oma keho eli ruumis ·ihmissuhteet toiminnot ·suhde yhteisöön ja tenkin ·fysiologiset ensin ymmärtää viesti, eli hänen tulee kyetä lukemaan (verenkierto, hormoonit yhteiskuntaan ympäristön yms.) kieltä. Ympäristön merkityssisällön voidaan siis

psyykkinen työ

katsoa olevan koodi (code), havaitseminen puolestaan voidaan

toiminta rakennetussa ympäristössä ja luonnossa

nähdä koodin purkamisena (decoding). Ympäristö kommunikoi ainoastaan siitä tapauksessa, että ihminen pystyy purkamaan

sosiaalinen toiminta koodin (kuvio 12). (Rapoport 1977, 3) (esim. keskustelu)

Rapoport esittää, että ympäristön koodin purku on hankalampaa

halu

fyysinen toiminta

kävely eivät luonnossa) epäperinteisissä kulttuureissa, joissa(esim. symbolit ole yleisesti

u varuste ryhmä yhteensovi a : yksityisyyden säätely: situaa havai kul u , normeihin, arvoihin, ·henkilökohtainen situaa situaa henkilöideaalikuviin ja (objek i (subjek i kohtaiset, ·territorio huomioihin atribuu ) atribuu vies ) väliaikaiset ·sanallinen ympäristön laadusta situa (objec perceived jne. individual or group ·sanaton vies a ) situa (subjec : with certain a a ) cultural, matches the perceived personal, situa temporal norms, values, ideal etc. images and no f sosiaalinen eristyneisyys: ahtaus: environmental quality

·saavute y suuremmpi kuin halu

jaettuja kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken (kuvio 12). Häarviot, tulokset, päätökset, käy minen jne. evalua oucomes decisions behaviors ect.

(ais ) havainto percep

nen mukaansa ympäristön viesti on selkeimmillään perinteisissä

psyykkinen coping keinot defenssiisku työ: eheä selviytymis( ristöstä, jossa viestittasaovat yhtä ymmärrettäviä ja johdonmukaikeinot) ma minuus painolle puolustussia kuin heimoyhteiskunnassa: kansainväliset ketjuliikkeet. Näin kulttuureissa. Hän tarjoaa kuitenkin esimerkin modernista ympä( mekanismit

mekanismit)

patologiset (sairaanloiset) kein

ajateltuna maailmanlaajuisten ketjujen, kuten McDonald’sin, suunnittelu on hienostunutta ja onnistunutta. Ketjun ravintoloi-

toiminta rakennetussa tomaattisesti sen, mitä on odotettavissa. Nähdessään oleelliset ympäristössä ja luonnossa

symbolit ihmiset tietävät – ajattelematta – minkälaista käyt-

kehityssuunta, kun lievemmät keinot eivät toimi

täytymistä heiltä odotetaan, kuka on tervetullut, minkälainen pukeutuminen on hyväksyttävää, minkälaista ruokaa ja palvelua on luvassa ja mihin hintaan. (Rapoport 1982, 46) Konfliktit synty-

vät helposti monitulkintaisesta kontekstissa tai silloin, kun jokin

ihanne: ·saavute

determinis

y = halu 2 2

st sta at tu us s de las cr ke ea e se s

lopulliset valinnat tehty ja rakennetun ympäristön ilmaisu anne

given expression in built environment

ydin core

kogni cogni

propabilis

possabilis

ryhmä hylkii merkitystä, vaikka sen ympäristösuhde ymmärtäisivätkin (Rapoport ympäristösuhde ympäristösuhde

havaitun maailman vaihtoehdot vaihtoehtoja jäljellä perveived word choices - alterna le

st sta at tu us s de las cr ke ea e se s

ydin core

psykosomaa häiriöt

den symbolikieli imaisee erittäin selkeästi, täsmällisesti ja au-

·saavute y pienempi kuin halu

kuvio 14. Havaittu ympäristö - Ympäristön arvioiminen ja arvottaminen (Rapoport 1977, , jotka sisälly 48) valintakriteerit, muut saavute y ideaalikuvat yms. mahdolliset , other choise criteria, ideal 1 possible images btc 1

todelliset vaihtoehdot real word choices

psykopaa n käy tyminen

1982, ympäristö 65). Eri ihmiset saattavatympäristö myös avata koodin tavoin: tarjoaa määrää ihmisen ei määritä, vaan eri ympäristö vaihtoehtoja ja rajoi , käytöstä tarjoaa vaihtoehtojaosa ”Objektien symboliset merkityksetvaihtoehdoista johtuvat siitä, mitä merkityksiä ihminen tekee valintoja on kuitenkin todennäköisempiä havaitsija uskoo objektilla olevan.” (Stenros 1992, 113) Ympäristön

havaittu viesti ei siis välttämättä ole jaettu, vaikka kumpikin sen osaltaan lukisikin.

merkin ja objek kuvaus merkin ja objek Jos ympäristöä tarkastellaan sanattomana kommunikaationa, esimerkki välinen suhde

välisestä suhteesta

ympäristön suunnittelu nähdään koodin kirjoittamisena (kuvio arvioin evalua

suhde a ainoastaan l onomatopoee 12). Rakennetun ympäristön muoto ei ole fyysisten ikoninen samankaltaisuus

lainalaisuuksien tulos, vaan luonnollinen lopputulema suuresta joukosta sotai automaa n savu ja tuli indeksiaalinen kausaalisuhde sio-kulttuurisia tekijöitä. Paremminkin: ei ole olemassa niin anyhteys on sopimuksenvarainen tunnus, logo symbolinen karia olosuhteita, ettei sosio-kulttuurisilla tekijöillä olisi vaikujatkumo con

ranskalainen ja italialainen kaupunki french and italian city

tusta (Rapoport 1969,e 46-47). toiminnallis-emo mo

USA U.S city

Voidaan esittää argumentti, että kaikkien maailman kaupunkien

symbolit

painote

i p

suhde on enemmän tai

kieli

mielivaltaiset vähemmän ra a taloista, kaduista, fyysiset elementit ovat samat: ne koostuvat

perinteiset ympäristöt kuvio 15. Esimerkki sijainnin ja statuksen suhteesta - etäisyys keskustasta statuksen symbotradi lina (Rapoport 1977, 49).

symbolit

sovi pelkistetyn matemaa n formaaliset symbolit suhde on a moin kaikki talot koostuvatraseinistä, katoista ja lattiasta. Ym-

kokoontumispaikoista, kulttirakennuksista ja niin edelleen. Sapäristöjen erot syntyvät ympäristön eri elementtien välisistä suhteista ja niiden perustana olevista merkityksistä ja sään-

nönmukaisuuksista. Suunnittelu voidaan siis nähdä aina saman GSEducationalVersion GSPublisherEngine 651.0.10.100

vies messages skeema shemata

kooda encouded

ava o decoded rakenne built environment

anne given expression

lue ymmärre read understood

18 krii : kaikkia vaihtoehtoja ei ole mahdollista toteu esim. ilmastollisista tai rakenteellisista syistä

nykypäivä present day

valikon soveltamisena, tekona, jonka päämäärä on tehdä aivies messages skeema shemata

neelliseksi jokin ideaalikuva. Kaikki ihmisen tekemä, oli se sitten ympäristö tai esine, on tulosta joidenkin vaihtoehtojen joukosta tehdyistä valinnoista. Rapoportin mukaan suunnitteluprosessi on vaihtoehtojen eliminoimista todellisen maailman vaihtoehto-

n l

jen joukosta. Sekä vaihtoehtojen eliminoiminen ja uusien vaih-

uusiin ympäristöihin. Ne vaikuttavat ihmisen käsitykseen siitä,

toehtojen tuottaminen perustuu tiettyihin kriteereihin, jotka

minkälainen on hyvä ympäristö ja hyvä elämä – joten, tavallaan,

saattavat olla täsmällisiä, mutta ovat yleensä epäsuoria. Jotkin

ihmisen kokemukset ja hänen oma toimintansa saavat aikaan

todellisen maailman vaihtoehdot eliminoidaan ilman, että niitä

itseään toteuttavan ennustuksen. Ihmisen pohjaa käsityksen

edes koskaan harkitaan (kuvio 13). (Rapoport 1977, 15) Toisi-

hyvästä ympäristöstä omiin kokemuksiinsa, muokaten ympäris-

naan suunnittelijaa ohjanneiden arvojen ja lopputuloksen välistä

töään vastaamaan niitä, mikä puolestaan antaa hänen lapsilleen

yhteyttä on vaikea jäljittää, koska modernissa yhteiskunnassa

kuvan siitä, millainen on kunnollinen ympäristö. (Rapoport 1977,

syyseuraussuhteet eivät ole yleisesti jaettuja (Rapoport 1977,

26)

24). Rakennettu ympäristö on näkyväksi tuotu ilmaisu siitä, millaisena suunnittelija näkee todellisuuden. Se antaa todellisen, fyysisen hahmon ideoille, ihanteille ja tunteille (Rapoport 1969, 46-47). ”Voidaan ajatella, että arkkitehtuuri ilmentää maailmankuvaa rakennettuna todellisuutena – eli maailmankuva konkretisoituu arkkitehtuurin kautta.” (Stenros 1992, 5) Suunnittelija siis pohjaa suunnitelmansa omaan maailman-ja ideaalikuvaansa – hyvässä ja pahassa. Jos suunnittelun valintamalli hyväksytään mallina, jonka tehtävänä on saavuttaa jokin ideaali, täytyy ottaa huomioon, että ympäristön laadun konsepti on erittäin vaihteleva kulttuurista toiseen (kuvio 14) (Rapoport 1977, 25). Ihminen pitää tietynlaisesta ympäristöstä tai asumismuodosta sillä perusteella, mitä se hänelle merkitsee: hän kykenee purkamaan koodin ja se vastaa myös hänen ideaalikuvaansa. Esimerkiksi Britanniassa alueet, joita pidetään teollisina, mielletään samalla savuisiksi, epäterveellisiksi, pimeiksi ja likaisiksi ja tästä syystä ne ovat epäsuosiossa – toisin kuin paikat, jolla on maalaismainen ilme ja jotka mielletään täten hiljaisiksi, terveellisiksi ja lempeiksi (Rapoport 1982, 14). Samoin kulttuurista toiseen vaihtelee se, nähdäänkö kaupungin parhaiden alueidin sijaitsevan lähellä kaupungin keskustaa vaiko sen laitamilla (kuvio 15). Voidaan tehdä johtopäätelmä, että ympäristön arvioiminen on vähintäänkin yhtä paljon affektiivinen3 reaktio kuin kognitiivinen analyysi. (Rapoport 1982, 13) Nyman kirjoittaa: ”Arkkitehtuuri sen sijaan puhuttelee melkein yksinomaan tunteitamme... Se on jatkuva laaja-alainen kommunikaatiotapahtuma ilman sanoja, jollakin lailla ”luonnollisempaa”, konkreettisempaa kuin verbaalinen kommunikaatio – se koskettaa suoraan sisintämme.” (Nyman 2008, 15) Ympäristön tunteeseen perustuva arvottaminen johtaa siihen, että ihmisen suhtautuminen tiettyyn ympäristöön ei ole aina, jos tuskin koskaan, järkevää. Absoluuttisten arvioiden tekeminen ympäristöstä miltei mahdotonta: sama ympäristö saatetaan arvioida täysin eri tavalla riippuen siitä, miten se on havaittu. Esimerkiksi slummit näyttäytyvät täysin eri tavalla niiden asukkaille kuin ulkopuoliselle (Rapoport 1977, 26). Ihminen muodostaa skeemoja ja mielensisäisiä malleja koko elämänsä ajan. Aiemmin koettu fyysinen ympäristö, ja varsinkin sen merkityssisältö, vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu 19

ympäristö suunnittelija

ihminen

2.2 ympäristö psyykkisen itsesäätelyn välineenä

Yllä: (kuvio 16) Ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen vaiheet 2, 3 ja 4.

Ympäristöpsykologi Liisa Horelli esittää väitöskirjassaan Asunto psykologisena ympäristönä (1993) näkökulman ympäristöstä psyykkisen itsesäätelyn välineenä. Lähestymistapa pohjautuu Risto Vuorisen teoksessaan Persoonallisuus ja minuus (1990) käsittelemään psyykkisen itsesäätelyn teoriaan. Tässä työssä ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön vuorovaikutuksen vaiheita 2 ja 3 – eli sitä, millaisia vaikutuksia ympäristöllä on ihmiseen ja varsinkin

hänen mielenmaailmaansa – tarkastellaan ihmisen itsesäätelyn näkökulmasta (kuvio 16). Käsitys vaiheesta 4 – eli siitä, milloin ja miten ihminen pyrkii säätämään ympäristöään – pohjautuu sekä Horellin että Rapoportin ajatuksiin (Horelli-Kukkonen 1993, Rapoport 1977). Ihmiselle on ominaista läpi elämän jatkuva pyrkimys minuuden tuottamiseen, säilyttämiseen ja laajentamiseen – jopa siinä määrin, että minuuden ylläpitämistä voidaan pitää ihmisen sisäisenä päätavoitteena (Horelli-Kukkonen 1993, 26). Minän eheyttä ei voida kuitenkaan saavuttaa kuin hetkellisesti, toisin sanoen sen tavoittelu on jatkuva prosessi. Psyykkisen tasapainon ja minän eheyden ylläpitämistä voidaan kutsua psyykkiseksi itsesäätelyksi. (Vuorinen 1990, 15) Ihminen pyrkii ylläpitämään mahdollisimman mielihyvänsävyt-

·poli i ·kaavoitus ·markkinavoimat

·käy kehykset ·paikallisyhteisöt

fyysinen ponnistelu

sosiaalinen toiminta

teistä minäkokemusta kohdatessaan uusia haasteita: ”Yksilö aktipsyykkinen

työ tai sisäinen tekijä uhkaa voituu toimimaan silloin, kun jokin ulkoinen psyykkinen:

l i sisäisestä standarhänen tasapainoaan. ·Tilanteen poikkeaminen toiminnot

fyysinen: ·oma keho eli ruumis ·fysiologiset toiminnot (verenkierto, hormoonit yms.)

sosiaalinen: ·ihmissuhteet ·suhde yhteisöön ja yhteiskuntaan

tarpeen tyydy

dista käynnistää toiminnan tasapainon palauttamiseksi… Ihminen ·emotoiminta a rakennetussa n

ja luonnossa siis itse muokkaa – sekäympäristössä sisäisen ja ulkoisen toiminnan välityksel-

psykopaa n käy tyminen

lä – elämyksiään niin, että hän säilyttää itsellään mahdollisimman

sosiaalinen toiminta

mielihyvänsävytteisen tai edes siedettävän mielihyvänkokemuksen.”

fyysinen: sosiaalinen: (Vuorinen 1990, 93) (kuvio 17). Minän eheyttä uhkaava tekijä, ·oma keho eli ruumis ·ihmissuhteet isku tasapainolle, psyy-ja ·fysiologiset toiminnotvoi olla ·suhde yhteisöön halu y lähtöisin ihmisen elimistöstä, (verenkierto, hormoonit yhteiskuntaan 4 kestä tai ympäristöstä. Vuorisen mukaan järkkynyt tasapaino yms.) voidaan palauttaa psyykkisellä itsesäätelyllä. Psyykkinen itse-

(esim. keskustelu)

fyysinen toiminta

säätely koostuu mielensisäisestä yksityisyyden säätely: itsesäätelystä eli psyykkisestä

psykotyöstä, sekä·henkilökohtainen ekstrapsyykkisistä5 keinoista. Ekstrapsyykkisiä keinoja paa n ·territorio ovat fyysinen toiminta,sosiaalinen sosiaalinen toiminta toiminta ja toiminta rakennetuskäy ·sanallinen vies (esim. keskustelu) tyminen ·sanaton vies sa ympäristössä ja luonnossa (Aura,Horelli&Korpela 1997, 53-54).

eheä tarpeen minuus tyydy konteks

psykosomaa häiriöt

(esim. kävely luonnossa)

tarpeen tyydy

isku tasapainolle

tarpeen tyydy konteks

psyykkinen coping keinot defenssi( mekanismit työ: selviytymis- ( sosiaalinen ryhmä keinot) ma mitwelt puolustusmekanismit)

patologiset itse (sairaanegenwelt loiset) keinot

kiinteäpiirt x f

Eri säätelykeinot toimivatfyysinen parhaimmillaan toiminta synkronista, mutta psyko-

(esim. kävely luonnossa) somaa korvaavat myös toinen toisiaan, mikäli joku keinoista ei toimi. sosiaalinen eristyneisyys: ahtaus: häiriöt Ekstrapsyykkisten tekijöiden rooli psyykkisessä itsesäätelyssä ·saavute y ·saavute y suuremmpi kuin kuintensiota halu onhalu kaksijakoinen: toisaalta nepienempi aiheuttavat ja vaativat psyykkinen coping keinot defenssi( mekanismit psyykkistä isku työtä, toisaalta ne mahdollistavat sisäisen tension työ: eheä selviytymis- ( patologiset tasakäsittelyyn tilanteesta viriävien mielikuvienma ja merkityssisältökeinot) minuus saavute y (sairaanpainolle puolustusloiset) keinot jen avulla (Horelli-Kukkonen 1993, 30). mekanismit)

Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan minän ihanne:

·saavute y = halu y eheyttä uhkaavat tekijät aiheuttavat ihmisessä psyykkistä tensiota6 (Horelli-Kukkonen toiminta 1993, 27). Psyykkisellä tensiolla tarkoiterakennetussa

ympäristössä ja luonnossa taan sisäisenä jännitteenä ilmenevää sitomatonta energiaa, joka st sta at tu us s de las cr ke ea e se s

st sta at tu us s de las cr ke ea e se s

kehityssuunta, kun Freudin lievemmät keinot eivät toimi uhkaa yksilön sisäistä tasapainoa. ja Fechnerin ajatuksiin

ympäristö umwelt toiminta rakennetussa ympäristössä ja luonnossa kokolievemmät asunto, puutarha/piha, olohuone, kehityssuunta, kun keinot eivät toimi KRO-

puolikiinteäpi semi- x f

ratkaisu, sauna, makuuhuone, kei , kellari/varasto, työhuone/oma , ruoka , elemen sosiaalinen kodinhoito-tai pukuhuone, takka, leivinuuni, kuviokiinteäpiirteiset 17. Psyykkinen itsesäätely, ja fyysinen toiminta ja toiminta rakennetussa ka k , holvi, parveke, portaikko, x f ympäritössä (Peltomaa, ym. 2006, 89-91; Aura;Horelli ja Korpela 1997, 52) autokatos, sisä-/ulko , ala-/yläkerran suhde, avaruus/ u , asunnon propabilis determinis possabilis arkkitehtuuri, ympäröivä metsä

ympäristösuhde

"ais l u "terapian "henkireikä

kalustus, keinutuoli, , ympäristö tarjoaa ympäristö määrää ihmisen ympäristö eikoko määritä, vaankaappi, lamppu, maljakko, sänky, kello, rukki, verhot,, vaihtoehtoja ja rajoi käytöstä tarjoaa vaihtoehtojaosa puolikiinteäpiirteiset elemen taide koristeet, TV/radio/stereot, ihminen tekee valintoja vaihtoehdoista ontai kuitenkin semi- x f kei , soi , lehdet/kirjat, kukat, todennäköisempiä , puhelin, rauhallisuus

minän ehey ylläpito

pohjautuvan metapsykologian lähtökohdan, konstanssiperiaat7

teen, mukaan psyykeen homeostaattisena8 tehtävänä on pitää psyykkisen tension taso mahdollisimman matalana. Yleisten voi-

propabilis determinis possabilis ympäristösuhde ympäristösuhde ympäristösuhde ydin ydin tavana, tension nousu puolestaan aiheuttaa (Vuocore core mielipahaa. ympäristö tarjoaa ympäristö määrää ihmisen ympäristö ei määritä, vaan daan sanoa, että ihminen kokee tension laskun mielihyvää tuot-

ja rajoi , käytöstä vaihtoehtojarinen 1990, 100-102) tarjoaa Freudin mukaan osa ihminenvaihtoehtoja pyrkii pitämään vaihtoehdoista on kuitenkin ihminen tekee valintoja sisäisen tension mahdollisimman alhaisena käyttäen psyykkistä todennäköisempiä

sitomista. Psyykkisellä sitomisella tarkoitetaan ihmisen sisäistä toimintaa, jossa hän luo tyydyttäviä, rauhoittavia ja kannustavia mielikuvia, joiden avulla hän sitoo epämiellyttävän kokemuksen

nskalainen jamerkin italialainen ja objek kuvausUSA merkin ja objek vapauttamaa, sitomatontaU.S energiaa (Vuorinen 1990, 96-105). esimerkki upunki välinen suhde välisestäcity suhteesta ench and italian city

Ihminen voi käyttääsuhde ympäristöäa psyykkisen itsesäätylyn l onomatopoeevälineen a

ikoninen

samankaltaisuus

nä, eli hän voi hyödyntää ympäristön ominaisuuksia yrittäessään luonnollinen tai automaa

n savu ja tuli

indeksiaalinen laskea sisäistä tensiota. Rakennettu ympäristö tai luonto voi toikausaalisuhde yhteys on sopimuksenvarainen tunnus, logo kautta, mia säätelyvälineenä joko välittömästi tilassa toimisen symbolinen

"psyykkist

merkin ja objek välinen suhde "ais l u " "terapiana" ikoninen "henkireikä

kon kuvaus merkin ja objek aika välisestä suhteesta suhde a samankaltaisuus

onomatopoee

"sopivat" symbolit torjutut asunnon luonnollinen tai automaa n savu ja tuli kausaalisuhde suunni , käy symbolit "vieraat" ja muokkaus yhteys on sopimuksenvarainen tunnus, logo symbolit

indeksiaalinen minän eheyden ylläpito symbolinen "psyykkisten a e na" toiminnallis-emo konmo painote i p u symbolit

esimerkki

suhde on enemmän tai

mielivaltaiset vähemmän ra a symbolit perhedynaamiset, sovi sosiokul u

n l

puolikiinteäpi semi- x f

kieli

n l

suhde on pelkistetyn matemaa n formaaliset symbolitasujan kuvio 18. Prosessimalli välisestä vuorovaikutussuhteesta (Horellira ja asunnon a Kukkonen 1993, 169)

kiinteäpiirteiset elemen x f

kiinteäpiirt x f

vapaat tai ei ele non- x f

rakennuksen sijain , koko, seinät, kadut, puistot, yhdyskuntarakenne jne.

puolivälillisesti tilassa viriävien mielikuvien ja sitä kautta psyyk-

toiminnallis-emo a ko n l mo e painote kautta, i p u sekä välillisesti ylläpitämällä kisen sitomisen kohteiden symbolit

yhteisön ja yhteiskunnan rakenteita. ja välillisuhde on enemmän tai Jakoa välittömän kieli mielivaltaiset vähemmän ra a sensymbolit välillä on vaikea todellisuudessa todeta: ekstrapsyykkinen sovi

säätely tapahtuu samanaikaisesti puolivälillisesti ja on pelkistetyn välittömästi, matemaa n formaaliset symbolit suhde ra a välillisesti, sekä yhtä aikaa konkreettisesti että symbolisesti. Ym-

puolikiinteäpiirteiset elemen semi- x f vapaat tai ei-kiinteäpiirteiset elemen non- x f

sisustus, kalusteet, vaa

ihmiset, ihmisten muu s , asento, eleet

e 21

päristön käyttö psyykkisen itsesäätelyn välineenä voi olla myös

itsesuunnitteluna, muokkauksena tai käyttönä (Horelli-Kukko-

joko spesifiä tai laaja-alaista. (Horelli-Kukkonen 1993, 171-172,

nen 1993, 169-170). Horellin esittämä prosessimalli esittää ih-

Aura,Horelli&Korpela 1997, 53-54)

misen ja hänen asuntonsa vuorovaikutussuhdetta (kuvio 18).

Puolivälillisesti ympäristö toimii psyykkisen itsesäätelyn välineenä sen tarjoamien sitomisfunktioiden kautta, eli ympäristön symbolit voivat toimia psyykkisen sitomisen kohteena. Ympäristön symbolit täytyy ymmärtää tässä yhteydessä laajasti, kuten luvussa 2.1. Ympäristön symbolit herättävät ihmisessä niihin assosioituja9 mielikuvia. Esimerkiksi oma kotitalo saattaa herättää mielikuvan turvasta ja sitä kautta rauhoittaa (Horelli-Kukkonen

Mallin mukaan ihmiset pyrkivät ensinnäkin valitsemaan, sitten muokkaamaan asumisratkaisuaan siten, että niihin syntyy mahdollisimman paljon mielihyvään assosioituvia symboleja. Vastaavasti he välttävät mielipahaa aiheuttavia symboleja: ”Vieraat symbolit voivat edesauttaa asunnon tai sen osien negatiivista tulkintaa ja sen muodostumista psyykkisten konfliktien areenaksi” (Horelli-Kukkonen 1993, 170).

1993, 139). Sitomisen avulla mielensisäisille tapahtumille anne-

Toisin sanoen, ihmiset toteuttavat sitä psykologista toimintape-

taan hahmo tai subjektiivinen merkitys, kuin myös ylläpidetään

riaatetta, jonka mukaan ”ihminen itse muokkaa – sekä sisäisen että

hyvänolon tunnetta, ja sitä kautta minän eheyttä (Vuorinen

ulkoisen toiminnan välityksellä – elämyksiään niin, että hän säilyttää

1990, 98-239).

itsellään mahdollisimman mielihyvänsävytteisen tai edes siedettävän

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ympäristön vaikutus ihmisen mielihyväsävytteisen minäkokemuksen ylläpitämisessä on kaksinainen: toisaalta ympäristö voi olla sisäisen tension virittäjä,

minäkokemuksen” (Vuorinen 1990, 93) on saanut konkreettisen, materiaalisen muodon asunnon muokkauksessa. (Horelli-Kukkonen 1993, 107)

toisaalta itsesäätelyn ekstrapsyykkinen väline. Eli parhaassa tapauksessa ympäristön kiinteäpiirteiset, puolikiinteäpiirteiset ja irralliset elementit ovat yhteneväisiä ihmisen odotusten ja toimintasuunnitelman kanssa. Jos ympäristö kuitenkin välittömästi tai puolivälillisesti haittaa sisäistä tai ulkoista toimintaa, pakottaa se ihmisen toimimaan – joko säätämään ympäristöään tai sopeutumaan (Aura,Horelli&Korpela 1997, 125, Horelli-Kukkonen 1993, 171-172). Nyman kuvaa ympäristön säätämistä ja toisaalta ihmisen sopeutumista siihen: ”Kaikissa ihmisen haluttuunottamissa ympäristöissä on sellainen järjestys, jopa lähiöissä. Kun ihmiset ottavat rakennetun ympäristön käyttöönsä, olkoon se ihmiselle kuinka sopimaton tahansa, he alkavat vaistomaisesti mukauttaa sitä itselleän sopivaksi ja myös muuttaa omia tapojaan ympäristöönsä sopivaksi. Asunto kalustetaan aivan toisin kun arkkitehti on ajatellut, jalankulku suuntautuu nurmikon poikki, auto ajetaan oven eteen.” (Nyman 2008, 296) Tämän työn näkökulman takia painopiste on juuri ympäristön sopeutumisessa ihmiseen, ei ihmisen sopeutumisessa ympäristöön. Ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön vuorovaikutusmallin vaihe 4 käsittää ne keinot, joilla ihminen voi pyrkiä mukauttamaan ympäristöään itselleen sopivammaksi. Rapoportin mukaan ihminen säätelee ympäristöään ”joko suunnittelun tai vaelluksen kautta.” (Rapoport 1977, 4). Hänen mukaansa ihmisen tavoitteena on ”sovittaa yhteen ominaisuutensa, arvonsa, odotuksensa, norminsa ja käytöksensä jne. fyysisen ympäristön kanssa” (Rapoport 1977, 4), toisin sanoen, saavuttaa mahdollisimman mielihyväsävytteinen minäkokemus (Vuorinen 1990, 93). Rapoportin kuvaama vaellus (migration) ymmärretään tässä yhteydessä käytännössä paikasta toiseen muuttamisena, suunnit22

telu (design) puolestaan ihmisen itse suorittamana ympäristön

luvussa mainittuja käsitteitä: kognitiivinen = tiedollinen; tiedon ja ymmärryksen alaan kuuluva; tajunnallinen; tietoon liittyvä 2 emotionaalinen = tunneperäinen, -pitoinen; tunteenomainen; tunne3 affektiivinen = tunteisiin vaikuttava; mielialaa koskeva; tunnevaltainen 4 psyyke = mieli; sielu; mielenlaatu 5 ekstra- = ylimääräinen; lisä-; ulko6 tensio = jännite; jännitys 7 metapsykologia = Sigmund Freudin mukaan psykologian yleis- tai kokonaisteoria 8 homeostaasi = elimistön sisäinen tasapaino; sisäistä tasapainoa ylläpitävä 9 assosiaatio = yhtymä; liittyminen; mielenyhteys 1

3 tavoite ja mallit

Jos ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön vuorovaikutuksen ajatellaan tapahtuvan luvussa 2 esitetyllä tavalla, täytyy seuraavaksi kysyä: ”mikä ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön vuorovaikutuksessa johtaa kodin kokemisen tunteeseen?” Eli: ”mikä on tavoite, se tunnetila, johon toisaalta ihminen kodin etsijänä ja toisaalta arkkitehti kodin suunnittelijana pyrkii?”

”Näin he [asukkaat] ovat antaneet materiaalisen muodon sille psy-

Kodin kokemisen tunnetta on kuvattu kirjallisuudessa muun

”Koti on myös suhde, jossa sisäinen ja ulkoinen todellisuus limitty-

muassa seuraavilla tavoilla:

vät.” (Granfelt 1998) ”

”… Ihmiset yrittävät sovittaa yhteen ominaisuutensa, arvonsa, odo-

Vaikka lainaukset kuvaavat eri tieteenalojen käsitystä kodin

tuksensa, norminsa ja käytöksensä jne. fyysisen ympäristön kanssa…”

kokemista, on käsitys lähes yksiääninen: kodin kokeminen voi

(Rapoport 1977, 4)

syntyä, kun ympäristö vastaa ihmistä itseään. Tässä työssä tätä

”Parhaassa tapauksessa kaupungit on suunniteltu kohtaamaan ihmisen ympäristölliset mieltymykset. Ihmiset katsovat todellisuutta ja vertaavat sitä ideaalikuvaansa” (Rapoport 1977, 48) ”Ympäristö saa hänelle merkityksen, kun siinä lukee hänen elämänsä: hän viihtyy. Hän kokee, että ympäristö on häntä varten.” (Nyman 2008)

kologiselle toimintaperiaatteelle, jonka mukaan ihminen pyrkii ylläpitämään aktiivisesti mahdollisimman mielihyvänsävyistä minäkokemusta” (Horelli-Kukkonen 1993, 166-171) ”Ihminen siis itse muokkaa – sekä sisäisen ja ulkoisen toiminnan välityksellä – elämyksiään niin, että hän säilyttää itsellään mahdollisimman mielihyvänsävytteisen tai edes siedettävän mielihyvänkokemuksen.” (Vuorinen 1990, 93)

”ominaisuuksien, arvojen ja normien joukkoa” (Rapoport 1977, 4), ”ideaalikuvaa” (Rapoport 1977, 48), ”sisäistä todellisuutta” (Granfelt 1998) tai ”jotain syvällä sisimmässämme” (Nyman 2008, 165) nimitetään elämänmuodoksi (Staffans 2007, 179-181, Nyman 2008, 98) (luku 3.2.3 elämänmuoto). Toisin sanoen: kodin kokeminen on mahdollista silloin, kun ympäristö vastaa elämänmuotoa. Kodittomuuden katsotaan siis ta-

”…Kun luemme kaupunkiemme aineellista tekstiä, jokin syvällä sisim-

pahtuvan tilanteessa luultavimmin silloin, kun ympäristö ei ole

mässämme tunnistaa luetun, ja tunnemme, että se sopii meihin…

elämänmuodon mukainen.

Tänne me kuulumme. Tämä on kotimme.” (Nyman 2008, 165)

Ympäristön ja elämänmuodon sovittamista toisiinsa voidaan

”Kuten mikään elävä olento ei voi olla olemassa ilman sille sopivaa

pitää kodin kokemisen mahdollistamisen yleisenä periaatteena.

ympäristöä, ihmiselläkin on oma ympäristösuhteensa, joka edellyttää

Tämän päätelmän pohjalta ja tutkimalla ihmisen, suunnittelijan

tietynlaista ympäristöä. Ellei arkkitehtuuri ole sopivaa, ihminen voi

ja ympäristön vuorovaikutussuhteita voidaan koota kaksi kodin

huonosti. Hän ei viihdy. Ihmisen muoto uhkaa särkyä. Arkkitehtuurin

kokemisen mallia: suunnittelija–ympäristö–ihminen – prosessimalli

eettinen ulottuvuus on näin ollen paljon laajempi kuin muiden taitei-

ja elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimalli.

den.” (Nyman 2008, 21)

ympäristö 3.

suunnittelija

ihminen

vaihe 4

ihminen, vaihe 3

vaihe 2

ympäristö

vaihe 1

suunnittelija

Ympäristön ja elämänmuodon ristiriita aktivoi ihmisen toimimaan. Ihmisen täytyy muokata suhdettaan ympäristöönsä: joko hänen täytyy sopeutua, tai sitten muokata puolestaan ympäristö itselleen sopivaksi. Ihmisellä on tähän kaksi keinoa: vaellus ja [itse]suunnittelu. Tosin sanoen, joko ympäristön muokkaaminen elämänmuodolle sopivammaksi esimerkiksi personoimalla, eli remontoimalla tai sisustamalla niin, että kodin kokeminen mahdollistuu (kuvio 18), tai muuttamalla uuteen ympäristöön, jolloin suunnittelija–ympäristö–ihminen –

Ihminen voi yrittää ratkaista elämänmuotonsa ja ympäristön välisen yhteensopimattomuuden psyykkisellä työllä (kuvio 17), jossa ympäristön elementit voivat osaltaan auttaa ekstrapsyykkisenä säätelyvälineenä. Jos ristiriita on liian suuri ratkaistavaksi tällä tavalla, ihminen torjuu suunnittelijan ympäristön kautta lähettämän vistin: ”en voi olla kotonani täällä”.

Ihminen avaa ympäristön koodin (kuvio 12) vaiheessa 2. Ympäristön koodin avaaminen edellyttää sitä, että koodi on havaittu (kuvio 9) ja tuttu, eli ihminen pystyy lukemaan sen. Ihminen vertaa havaitsemaansa ympäristöään elämänmuotoonsa. Ihmisen sisäinen tavoite on mahdollisimman mielihyväsävytteinen minäkokemus. Yksinkertaistaen elämänmuodon mukainen ympäristö on mielihyväsävytteinen, eli sisäistä tensiota laskeva, kun taas elämänmuodosta poikkeava ympäristö johtaa ristiriitaan ja sisäisen tension nousuun.

Vaiheen 1 lopputulos on rakennettu ympäristö, tässä tapauksessa ympäristö, jonka suunnittelija on tarkoittanut ihmisen asumiseen – kodiksi.

Vaiheessa 1 suunnittelija koodaa (kuvio 12) merkityssisällön ympäristön kiinteäpiirteisiin ja puolikiinteäpiirteisin elementteihin. Merkityssisällön koodaaminen on yritys välittää viesti siitä ideaalikuvasta, joka suunnittelijalla on kodista. Merkityssisällön koodaamista rajoittavat esimerkiksi ympäristölliset ja taloudelliset tekijät, kuten ilmasto tai saatavilla olevat materiaalit.

Suunnittelija käy suunnitellessaan läpi valintaprosessin (kuvio 13), jossa hän eliminoi joko tiedostaen tai tiedostamatta vaihtoehtoja ”todellisen maailman” vaihtoehtojen joukosta. Hänen motiivinaan on luoda materiaaliseksi kodin ideaalikuva, ajatus siitä, millainen on se ympäristö, jossa ihmisen on hyvä asua ja jota hän voisi kutsua ko-

prosessimalli voi alkaa alusta.

3.1 suunnittelija– ympäristö–ihminen –prosessimalli

dikseen.

Empiirisen10 tiedon perustella voidaan olettaa, että kun malli toimii normaalisti, kodin kokeminen on mahdollista: suuri osa ihmisistä tuntee asuinympäristönsä kodikseen. Sen perusteella voidaan päätellä, että virhe missä tahansa mallin osassa johtaa kodin kokemisen vaikeutumiseen. Esimerkiksi: ihminen ei pysty avaamaan ympäristön koodia tai koodin merkityssisältö ei ole

Suunnittelija-ympäristö-ihminen – prosessimallissa tulkitaan ympäristöä sanattomana kommunikaationa ja psyykkisen itsesäätelyn välineenä kodin kokemisen näkökulmasta. Toisin sanoen se on tiivistelmä luvuista 2, 2.1 ja 2.2, mutta sen sijaan, että se kuvaisi ihmisen, suunnittelijan ja ympäristön välistä prosessia yleensä, se keskittyy kuvaamaan näiden vuorovaikutusta kodin kontekstissa. Tavoitteena on siis havainnollistaa sitä prosessia, joka johtaa joko kodin kokemiseen tai puolestaan kodittomuuteen.

yhteneväinen hänen elämänmuotonsa kanssa. Virhe jossakin mallin osassa voidaan ratkaista aina seuraavassa: mielipahaa tuottavat symbolit voidaan käsitellä psyykkisellä itsesäätelyllä ja niin edelleen. Viimeistään malli täytyy kuitenkin korjata vaiheessa 4; teoriassa vaihe 4 ratkaisee muut mallin virheet: jos ympäristö ei vastaa sisäistä maailmaa, ihminen pystyy itsesuunnittelemaan siitä mieluisamman, tai vaeltamaan kokonaan uuteen, subjektiiviselta havainnolta parempaan ympäristöön, jolloin prosessimalli voi alkaa alusta.

psykopaa��n käy��tyminen

psykotarpeen paa��n itse sosiaalinen ryhmä tyydy�� toiminta käy��-sosiaalinen egenwelt mitwelt tyminen(esim. keskustelu) konteks�

elämänmuodon mukaiset ja mahdolliset vaihtoehdot

sosiaalinentarpeen ryhmä tyydy�� mitwelt konteks�

sosiaalinen: ·ihmissuhteet ·suhde yhteisöön ja tarpeen yhteiskuntaan tyydy�� psyykkinen: ·��l��i�� toiminnot ·emo��a��n��

ympäristö umwelt itse egenwelt

sosiaalinen ryhmä mitwelt

itse egenwelt

tarpeen tyydy��

elämänmuotofiltteri

siaalinen: en: keho missuhteet eli ruumis logiset hde yhteisöön toiminnotja teiskuntaan kierto, hormoonit

ympäristö umwelt

tarpeiden tyydyttäjät tilallisessa kontekstissa

psykosomaa�� häiriöt

kaikki mahdolliset tarpeiden tyydyttäjät

psykofyysinen toiminta somaa�� (esim. kävely luonnossa) ympäristö häiriöt umwelt

tarpeet

ympäristön vaihtoehdot-filtteri tarpeet

tarpeiden tyydyttäjät

tarpeiden tilat

filtterit

Filtterimallissa määritetään ensin alkujoukko, esimerkiksi havaittua maailmaa kuvaavassa filtterimallissa (kuvio 9) se oli ”oikea maailma”, suunnittelua kuvaavassa mallissa (kuvio 13) puolestaan ”todellisen maailman vaihtoehdot”. Elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimallissa alkujoukko on valittu vastaamassa kysymykseen: ”mitä ihminen tarvitsee elääkseen hyvää elämää?”. Vastaus on sisäänkirjoitettuna kysymykseen – ihminen tarvitsee. Tässä työssä ihmisen mahdollisuus tyydyttää hänen tarpeensa nähdään ihmisen hyvinvoinnin kannalta välttämättöminä vähimmäisedellytyksenä (3.2.1 ihmisen tarpeet).

Tarpeiden tyydyttämisen vaihtoehdot ovat periaatteessa rajattomat: tästä saadaan teoreettinen tarpeiden tyydyttäjien joukko, joka käsittää kaikki mahdollisuudet tarpeen tyydyttämiseen.

Kaikki tarpeiden tyydyttäminen tapahtuu

Kaikki teoreettiset tarpeiden tyydyttämisen

aina tilassa: ihminen on aina jossain konkreettisessa paikassa. Näistä ”tarpeiden tiloista” saadaan filtterimallin alkujoukko. Alkujoukko käsittää kaikki teoreettiset tarpeiden tyydyttämismahdollisuudet, mutta nähtynä niiden tyydyttämiseen käytettyinä tiloina (3.2.2 tarpeiden tilat).

tavat eivät ole mahdollisia kaikille ja kaikkialla. Tässä mallissa niitä rajaa toisaalta elämänmuotofiltteri (3.2.3 elämänmuoto), toisaalta ympäristön vaihtoehdot-filtteri (3.2.4 ympäristön vaihtoehdot). Filttereiden leikkauspinnassa ovat tarpeiden tyydyttämisen vaihtoehdot, jotka ovat sekä ihmisen elämänmuodon mukaisia että ympäristön mahdollistamia. Toisin sanoen ympäristö, joka on elämänmuodon mukainen eli ympäristö,

3.2 elämänmuotoympäristön vaihtoehdot – filtterimalli Missä suunnittelija–ympäristö–ihminen –prosessimalli selittää kodin kokemiseen vaikuttavia vuorovaikutussuhteita, elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot –filtterimalli pyrkii analysoimaan niitä osatekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, toteutuuko kodin kokemisen edellytykseksi luvussa neljä osoitettu tavoite.

jossa ihminen voi olla kotonaan.

Elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimalli toimii samalla periaatteella kuin aiemmin luvussa 2 esitetyt filtterimallit: teoreettisten todellisen maailman vaihtoehtojen joukosta suodattuvat vain filtterit läpäisevät vaihtoehdot. Elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimallin toiminta käydään kohta kohdalta läpi seuraavissa luvuissa. Pyrkimyksenä on konkretisoida kodin kokemisen sinänsä abstraktia tavoitetta siinä määrin, että tämän työn kahteen kysymykseen ” ”mitä ovat ”koti” ja ”kodittomuus” arkkitehdin näkökulmasta?” ja ”miten arkkitehti voi toimia kodin kokemisen mahdollistajana?” voidaan yrittää vastata.

3.2.1 ihmisen tarpeet

Yllä: (kuvio 19) Ihmisen tarpeet.

Elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimalli lähtee liikkeelle ihmisen tarpeiden määrittelystä: ”Mikä määrittää ihmisen elämänlaadun? Elämän laatu riippuu niistä mahdollisuuksista, jotka ihmisellä on asianmukaisesti tyydyttää hänen perustavanlaatuiset inhimilliset tarpeensa… Kysymys kuuluukin: Mitä ovat nämä perustavanlaatuiset ihmisen tarpeet ja kuka, jos kukaan, päättää mitä ne ovat? Tätä kysymystä täytyy tarkastella lähemmin, ennen kuin vastausta voidaan ehdottaa.” (Max-Neef 1991, 16). Täytyy siis kysyä: ”mitä ovat ihmisen tarpeet?” Tässä luvussa kysymykseen vastataan vertaamalla

toisiinsa psykologi Abraham Maslowin ja taloustieteilijä Manfred Max-Neefin tarveteorioita. Tarpeella tarkoitetaan fyysistä tai henkistä tilaa, jossa koetaan tietoisesti tai tiedostamatta jonkin välttämättömän, tarpeellisen asian puutetta tai sisäistä pakkoa toimia jollakin tavalla. Tarve on eri asia kuin halu: tarpeen toteuttamatta jättämisestä seuraa toiminnallista haittaa, kun puolestaan halun toteutumattomuus aiheuttaa korkeintaan turhautumista. Tarveteoria on teoria, joka kuvaa tarpeiden tyydyttämiseen liittyvää käyttäytymistä yleensä niin, että tarpeen tyydyttämättä jättäminen synnyttää puutostilan, jonka ihminen pyrkii poistamaan. Ihmisten tarpeiden tutkimuksen huippu sijoittuu 1930-luvulta 1970-luvun puoliväliin asti. Tarvetutkimuksen alussa ihmisen tarpeet nähtiin sisältävän suppeasti ravinnon, veden, terveydenhuollon ja kohtuulliset asumisolot (Doyal&Gough 1991), Pian

huomattiin, että hyvään elämään tarvitaan muutakin, kuten filosofi Simone Weil kuvailee: ”Osa tarpeista on ruumiillisia, kuten nälkä. Niiden nimeäminen on melko yksinkertaista. Tarvitaan suojaa väkivallalta, asuntoa, vaatteita, lämpöä, hygieniaa, ja hoitoa sairauden sattuessa… Muut tarpeet eivät ole suoranaisessa suhteessa fyysiseen, vaan henkiseen elämään. Kuten ensin mainitut, ovat nämäkin in�imi etäisyys

maallisia, eivätkä suhteessa ihmisen iankaikkiseen kohtaloon niin, että voisimme sen helposti käsittää. Fyysisten tarpeiden tavoin ne ovat tämänpuoleisen elämän tarpeita. Se merkitsee sitä, että jos nii-

henkilökohtainen etäisyys

tä ei tyydytetä, ihminen vajoaa pikkuhiljaa enemmän tai vähemmän

45cm 120cm

kuolemankaltaiseen tilaan, enemmän tai vähemmän kasvin elämää vastaavalle tasolle.” (Weil 1949, 12-13) Sekä henkisiksi että fyysisiksi ihmisen tarpeet ymmärsi myös Maslow artikkelissaan A Theory of Human Motivation (1943). Hänen kehittämänsä tarveteoria, Maslow’n tarvehierarkia, on muo-

toisten au��nen itsensä toteu��s�

dostunut eräänlaiseksi tarveteorioiden klassikoksi. Maslow’n tarvehierarkia esitetään usein kolmiona. Alun perin kolmio oli viisitasoinen, jokaisen tason kuvatessa yhtä tarvetta, jotka oli-

itsensä toteu�� tarpeet

vat: fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen

yksilöllinen kasvu

tarpeet. Sittemmin kolmio täydennettiin seitsemäntasoiseksi li-

estee��t��

säämällä esteettiset tarpeet ja kognitiiviset tarpeet, ja vielä myö-

järjestys, kauneus, rakenteet, taide

hemmin kahdeksantasoiseksi lisäämällä kolmion kärkeen tois-

kogni�i��e�

alemmilla tasoilla kolmion kannassa olevat tarpeet täytyy tyy-

arvostuksen tarpeet

dyttää ennen ylemmän tason tarpeita (kuvio 12). (Maslow 1943)

saavutukset, vastuu, asema

yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet

Kritiikki Maslowin tarvehierarkiaa kohtaan kohdistuu, toisinaan

perhe, kiintymys, ihmissuhteet

Maslow’n listaamiin tarpeisiin, mutta ennen kaikkea ajatukseen

turvallisuuden tarpeet

tarpeiden tyydyttämisen tärkeysjärjestyksestä. Näin asian nä-

turvallisuus, järjestys, lait

kee myös Max-Neef teoksessaan Human scale development (1991).

biologiset ja fysiologiset tarpeet

Hänen mukaansa kaikki ihmisen tarpeet liittyvät toisiinsa ja ovat

ruoka, vesi, uni, suoja

den välillä ei ole hierarkioita – ainoana poikkeuksena hengissä

��e� sosiaalinen luonne

ongelmanratkaisukyky, ��, ymmärrys, uteliaisuus

ten auttaminen itsensä toteuttamisessa. Teorian periaate on, että

vuorovaikutussuhteessa keskenään. Hänen mukaansa tarpei-

minä

kuvio 20. Maslow’n tarvehierarkia, 8-portainen variaatio (Maslow 1943)

GSEducationalVersion GSPublisherEngine 667.0.9.100

pysymisen tarve. Päinvastoin: hänen mukaansa yhtäaikaisuudet, täydentävyydet ja vaihtokaupat ovat tarpeiden tyydyttämiselle luonteenomaisia. (Max-Neef 1991, 16-17) Tämän työn näkökulmasta Max-Neefin tarveteorian tekee mielenkiintoiseksi se seikka, että hän on erottanut toistaan tarpeet ja näiden tyydyttäjät. Tästä ajatuksesta seuraa, että esimerkiksi suojaa ja ruokaa ei pidetä enää tarpeina, vaan tyydyttäjinä hengissä pysymisen tarpeelle. Samoin koulutus, opiskelu, tutkimus, varhaiskasvatus ja meditaatio ovat ymmärtämisen tarpeen tyydyttäjiä. (Max-Neef 1991, 17) Kun tyydyttäjät ja tarpeet on erotettu toisistaan, on mahdollista tehdä kaksi olettamusta: Ensinnäkin ihmisen perimmäiset tarpeet ovat iänaikaiset, harvat ja mahdollista luokitella. Toisekseen perustavanlaatuiset ihmisen tarpeet ovat samat kai-

yksity

kollek�

lVersion ngine 623.0.12.100

tarpeet eksisten en kategorian mukaan

tarpeet axiological kategorian mukaan

kissa kulttuureissa ja kaikkina historian aikakausina. Se, mikä

oleminen being (ominaisuus)

omistaminen having (esineet)

tekeminen ac (toiminta)

vuorovaikutus interac (asetelma)

muuttuu aikakaudesta, kulttuurista ja tilanteesta toiseen ovat tavat ja keinot, joilla tarpeet tyydytetään. Max-Neefin mukaan voidaan mennä jopa niin pitkälle, että väitetään yhden näkökulman kulttuurin määrittelemiselle olevan tyydyttäjien valinta. Kulttuurin muutos on vanhojen tyydyttäjien korvaamista uusilla.

hengissäpysyminen subsistence

fyysinen ja henkinen terveys

ruoka, suoja, työ

syödä, vaate a, levätä, työskennellä

elinympäristö, sosiaalinen asetelma

(Max-Neef 1991, 18) Rapoport kirjoittaa: ”Talo ottaa muotonsa siitä, miten ryhmä määrittelee ”suojan”, ”asumisen” ja ”tarpeen”. Tämä määritelmä heijastuu sellaisiin tulkintoihin kuten koti, yksityisyys ja territorio. Mikä on luonteenomaista ja merkittävää kulttuurille, on

tehdä yhteistyötä, suunnitella, pitää huolta, au a

se, miten tarpeisiin vastataan” (Rapoport 1969, 60-61) Esimerkiksi

turva protec

sosiaaliturva, hoiva, sopeutumiskyky, terveydenhuolto, työ, itsenäisyys ihmisoikeudet

kiintymys a

kunnioitus, huumorintaju, jakaa, pitää anteliaisuus, yksityisyys, ystävät, perhe, huolta, rakastella, ais l u , in i suhde luontoon ilmaista tunteita, itsetunto, yhdessäolon arvostaa solidaarisuus, vastaano u s pää y

sosiaalinen ympäristö, asumus

hengissä pysymisen tarpeen tyydyttäjät ovat varsin erilaiset lämpimällä päiväntasaajalla tai kylmässä pohjolassa. Kolmas Max-Neefin esittämä huomio liittyy siihen, miten tarpei-

krii , tutkia, opiskella, vastaano u ymmärkirjallisuus, kokeilla, koulut, perheet, s, uteliaisuus, ope , metodi, koulu , yliopistot, täminen hämmästyminen, koulutus alanysoida, ryhmät, yhteisöt understanding kuri, intui , ra

osallistuminen par

jou u idleness

luominen crea

iden e iden

vapaus freedom

meditoida

mukautuvaisuus, lii , tehdä vartaano yhteistyötä, suus, solidaari- oikeudet, vastuut, suus, älykkyys, velvollisuudet, ehdo a, jakaa, päät- täväisyys, olla eri mieltä, omistautuminen, etuoikeudet, työ suostua, ilmaista kunnioitus, intohimielipiteensä mo,huumorintaju

uteliaisuus, mielikuvitus, rauhallisuus, herkkyys, huimapäisyys, vastaano u

intohimo, pää y, intui , mielikuvitus, rohkeus, ra a u, itsenäisyys kuulumisen tunne, erityisyys, jatkuvuus, itsetunto, itsevarmuus itsenäisyys, itsetunto, pää y, intohimo, avoimuus, rohkeus, kapinallisuus, sietäminen

kuvio 21. (Max-Neef 1991, 32-33)

leikit, pelit, spektaakkelit, klubit, juhlat, mielenrauha

den nähdään ohjailevan ihmisen toimintaa. Varhaisempien tarveteorioiden vastaisesti hän esittää, että tarpeiden tyydyttäminen ei ohjaa ihmisiä ainoastaan puutoksen poistamisella, vaan tarpeiden luonne on kaksinainen: puute sekä potentiaali. Jännite selviytymisen ja potentiaalin välillä on ihmisen perustavanlaatuinen ominaisuus. (Max-Neef 1991, 23) Jos tarpeita käsitellään vain niiden puuttumisen kautta, jätetään huomiotta se, missä määrin ja miten ne motivoivat ihmisiä: osallistumisen tarve luo osallistumisen mahdollisuuden, läheisyyden tarve luo läheisyyden mahdollisuuden ja niin edelleen. Kun ihmisiä tarkastellaan tarpeiden puutteen ja mahdollisuuden kautta, ymmärretään

tutut, ryhmät, kirkko, naapurusto

myös tapeiden tyydyttämisen olevan jatkuvassa liikkeessä. Tarpeista ei tällöin voi käyttää termiä täytetty, vaan koettu, realisoitu tai tehty todeksi ajassa ja paikassa. Tarve on jatkuvasti puutteen

unelmoida, mie l , muistella, luonto, maisema, rentoutua, antaa in i , ajatuksen lentää, yksinolon pitää hauskaa, leikkiä

ja realisoitumisen kiertokulussa. (Max-Neef 1991, 24) Max-Neefin tarveteoria on esitetty taulukkona (Max-Neef 1991, 32-33) (kuvio 21). Tarpeet on järjestetty kahteen kategoriaan: aksiomaattiseen11 ja eksistentiaaliseen12. Empiirisen tutkimuksen puutteessa on mahdotonta sanoa, mitkä kaikki tarpeet ovat his-

ominaisuudet, taidot, metodi, työ

työskennellä, keksiä, rakentaa, suunnitella, säveltää, tulkita

itsensä ilmaisuun tarkoitetut , työ , näy

toriallisesti ja kulttuurisesti niin pysyviä, että ne voidaan lisätä aksiomaattiseen sarakkeeseen. On kuitenkin luultavaa, että taulukossa esitetyt perustarpeet hengissä pysyminen, turva, kiintymys, ymmärtäminen, osallistuminen, joutilaisuus, luominen ovat

symbolit, kieli, antautua, uskonto, tavat, sitoutua, kohdata, samaistu pää ä, tutustua ryhmät, itseensä, seksuaalisuus, arvot, normit, tunnistaa itsensä historia, työ

tasa-arvo

kasvaa ihmisenä, valita, olla erilainen riskistä huolima , levi ä u , sitoutua, olla to

olleet olemassa jo sitten homo habiliksen täten epäilemättä siis paikat, johon kuuluu, jokapäiväinen elämänpiiri

myös homo sapiensin. Luultavasti identiteetin tarve on syntynyt ihmislajin kehityksen myöhemmässä vaiheessa, ja vapauden tarve vielä paljon myöhemmässä. Eksistentiaalisen jaottelun mukaiset tarpeet ovat oleminen, omistaminen, tekeminen ja vuorovaikutus. Kategoriat yhdistyvät taulukossa antaen esimerkkejä

kaikkialla

mahdollista tyydyttäjistä. (Max-Neef 1991, 26) Tällainen käsittely auttaa havainnollistamaan tarpeiden ja näiden tyydyttäjien vuorovaikutuksen: ei ole olemassa yksi yhteen vastaavuutta tarpeiden ja tyydyttäjien välillä. Tyydyttäjää saattaa ottaa osaa useamman tarpeen tyydyttämiseen samanaikaisesti, se saattaa

4. j

”Kul u i a , kun ne sekoi konteks i e o . Kul u k uskomusten, historian ja nykymyisyyden, materiaalisen - ja henkisen todellisuuden kokonaisuus.” -Juhani Pallasmaa ”Kul u , miten asiat täällä hoidetaan.”-John Mole

3. 2. 4.

(i)

elämäntapa tyydyttää jonkun toisen tarpeen kuin esitetyn, tai tarve saattaa

1. (y)

tarvita yhtäaikaisesti monta tyydyttäjää. Nämä suhteet eivät Maailmankuva määritellään luontoa, ihmistä tai yhteiskuntaa

maailmankuva myöskään ole pysyviä:koskevien ne saattavat ajan, paikan tai oletusten vaihdella tai a Kun kyseiset e i , eli el tilanteen mukaan. hanki , kyseessä on el a

. .

(Stenros 1992, 5; Rapoport 1969, 48-49)

tuhoajat destroyers

Max-Neefin laatimaa tarpeiden ja tyydyttäjien taulukkoa ei ole tarKun lii vain y o a , on kyse koitus lukea lopullisena –maailmankuvaan siinä ilmaistaan mahdollisia tyymaailmankatsomus maailmankatsomuksesta (Stenros 1992, 5)

(s)

Tuhoajat ovat luonteeltaan paradoksaalisia. Käyte tarpeen tyydy e pelkästään tee tyhjäksi tarpeen tyydy l tähtäimellä, vaan se myös heikentää mahdollisuuksia tyydy ä .

Paradoksaaliset tyydy lii m turvan tarpeeseen. Tuhoajista esimerkkinä voidaan mainita sensuuri. Sensuurilla yritetään tyydy ä turvan tarve, mu samalla estetään ymmärtämisen, osallistumisen, iden e , luomisen ja vapauden tarpeen tyydy .

Muka-tyydy valheellisen tunteen tarpeen täy . Ne mitätöivät väliaikaises l mahdollisuuden tarpeen tyydy e , vaikkakaan eivät yhtä aggressiivises tuhoajat.

Esimerkkejä muka-tyydy ovat esimerkiksi luonnonvarojen hyväksikäy yrityksenä tyydy ä hengissä pysymisen tarve tai pros u tyydy ä kiintymyksen tarve.

dyttäjien tapauksia. Tyydyttäjien osalta taulukko täytyy täyttää Minäkäsitys on ihmisen käsitys itsestään. Minäkäsitys koostuu

minäkäsitys uudelleen eri kulttuureissa ja eri fyysinen aikakausina koskemaan ryhmiä minäkuvista: minäkuva; suoritusminäkuva;

emo tarjoaa a ; sosiaalinen minäkuva; ihanneminä tai jopa yksilöitä. Taulukko esimerkkejä, todellisia vaih-

(odotukset ja toiveet siitä, millainen ihminen haluaisi olla: ihminen muu (Max-Neef a n1991, 30) u a ); iden e = toehtoja on lukematonpyrkii määrä. ihmisen käsitys pysyvimmistä (omimmista) piirteistään; itsetunto; itsetuntemus; itseluo . Max-Neef on lisäksi jakanut tyydyttäjät niiden toimivuuden pe(Peltomaa , ym. 2006, 392-399)

muka-tyydy pseudo-sa

rusteella viiteen kategoriaan: tuhoajat (destroyers), muka-tyy-

arvot

Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja halu

abstrak rajoittavat tyydyttäjät a. Arvoja voidaan jaotella mm: dyttäjät (pseudo-satisfiers), (inhibiting hedonis

; vitaaliset arvot; estee

;

l ; oikeusarvot; ee ; ekologiset arvot; egologiset arvot. vaikutteiset tyydyttäjät (synergic satisfiers) (Niiniluoto 1994; Ahlman(kuvio 1939) 22). (Max-Neef

satisfiers), yksittäiset tyydyttäjät (singular ja yhteisarvot; uskonnolliset arvot;satisfiers) sosiaaliset arvot; mah

rajoi inhibi

1991, 33-34)

ideaalikuva

Käsitys siitä, mikä on "hyvä". (Rapoport 1977, 48)

Yksi y singular sa

Tarpeiden tyydyttämisen realisointi tapahtuu aina jossakin kolOrganisoitu siitä, mitä pitäisi, mikä onryhee mesta kontekstista, jotka ovat: ymmärrys itse (Egenwelt), sosiaalinen eetos

(Rapoport 1969, 48-49)

mä (Mitwelt) ja ympäristö (Umwelt) (kuvio 25). (Max-Neef 1991, 18)

normit

Normit ovat ryhmän jäsenten käy sääntöjä tai odotuksia: kirjoitetut käskyt; piilevät normit. (Peltomaa , ym. 2006, 135-136)

Max-Neefin tarveteoria on helpommin sovellettavissa tämän Minä-sinä suhde

luontoon työnsuhde tavoitteisiin kuin Maslowin tarvehierarkia. Maslowin luonneh l k . Minä-se suhde tarven siinä ihminen käy

e . (Nyman 2008,

hierarkian näkökulmasta asunnon 163;katsottuna Rapoport 1969, 74-75) pitäisi tyydyttää ensisijaisesti ihmisen fyysiset tarpeet. Lähestymistapa on käytMuita mahdollisia e .

;

Yhteisvaiku tyydy synergic sa

...

Rajoi y ä Esimerkkinä tästä ylityydy jou u e tarpeen, rajoi tyydy e muiden tarpeiden liiallinen viihdeohjelmien tyydy l u . katselu, joka vie aikaa Joitakin tapauksia lukuun luomisen, ymmärtämisen o a iden e syvälle juurtuneista tavoista, tyydy . perinteitä ja rituaaleista Yksi y ä (singular sa ) tyydy yksi e , muiden tarpeiden tyydy e l on neutraali vaikutus. Yhteisvaiku y ä (synergic sa ) tyydy yhden tarpeen, mu samanaikaises myötävaiku tarpeiden tyydy .

Esimerkkinä luontodokumen , jotka tyydy jou u , mu ymmärtämisen tarpeen

tökelpoinen, jos suunnitellaan väliaikaisia ratkaisuja, esimerkiksi hätämajoitusta. Pitkän aikavälin asumisessa hierarkialla ei ole

kuvio 22. Tyydyttäjien kategoriat (Max-Neef 1991, 33-34)

väliä, koska kaikki tarpeet täytyy olla mahdollista tyydyttää joka si uo a. säin kka b va en a c. . mu hvis ma mu u ta lli a vo u a i

tapauksessa. Samasta syystä asumisen tarpeita ei myöskään voida erottaa muista elämisen tarpeista: se, toimiiko asunto vai

ulkomaailma

varsinainen ak e

syöminen

ostoksilla käyminen

kävely

tapa, jolla se tehdään

toisten ihmisten kanssa ruokailu

ostoksilla käyminen basaarissa

käveleminen kadulla

varsinaiseen ak e toiminta, joka on osa ak e suori

uu ruokalun yhteydessä

juoruilu ostosten tekemisen yhteydessä

e yhteydessä

asutus asetelmana elämällehavainnon vaihteleekohde suuresti kulttuurin, elämänvaiheen ja jopa vuodenajan mukaan. Asumispolku (living pattern) ulottuu aina talon ulkopuolelle, joten asumuksen muotoon vaikuttaa se, kuinka moni tarpeiden tyydyttäjistä sinne sijoittuu (Rapoport 1969, 69).

sisäinen malli

sosiaalinen: ·ihmissuhteet ·suhde yhteisöön ja yhteiskuntaan

toiminnan symbolinen merkitys

ruoan lai rituaalina

ostosten tekeminen silmiinpistävänä kulutuksena

näy sosiaalisen iden e ilmaisuna

GSEducationalVersion GSPublisherEngine 673.0.9.100

3.2.2 tarpeiden tilat

Tarpeiden tyydytyksen realisointi tapahtuu aina jossakin tilassa – ihminen on aina konkreettisesti jossakin ajassa ja paikassa. Ympäristö on joko suoraan eli välittömästi tarpeen tyydytyksen

Yllä: (kuvio 23) Kaikki mahdolliset tarpeiden tyydyttäjät tilallisessa kontekstissa, teoreettinen pilvi. Tekijän piirros.

Tässä luvussa tarpeiden tiloja tarkastellaan Max-Neefin tarveteorian pohjalta. Pyrkimys on kuvata tarpeiden tyydytyksen ja ympäristön suhdetta, toisin sanoen kysytään: ”minkälainen tila toimii minkäkin tarpeen tyydytyksen realisoinnissa?” Max-Neefin luokituksen mukaan jaettuja tarpeita ja näiden tiloja kuvailemaan on valittu kirjoituksia muun muassa filosofi ja tarveteoreetikko Simone Weililta. Hän pohtii ihmisen tarpeita kirjassaan Juurtuminen: Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle (1949).

väline, tai, kun tarpeen tyydytyksen konteksti on itse tai sosiaalinen ryhmä, ympäristö toimii asetelmana eli puolivälillisesti. (MaxNeef 1991, 18) (kuvio 25) Toisin sanoen: ”…fyysinen ympäristö voi toimia joko tärkeänä taustana toiminnalle, esimerkiksi olohuone tai makuuhuone, tai olla tärkeä toiminnan instrumentti, esimerkiksi sauna tai puutarha” (Horelli-Kukkonen 1993, 171-172). Ympäristö on tarpeen tyydytyksen vasta- tai myötävaikuttaja, mutta sen vaikutukset eivät ole deterministiä (Rapoport 1977, 3). Mikä tahansa tila voi toimia jonkun tarpeen realisoinnissa, mutta tila, joka toimii tarpeen realisoinnissa, ei voi olla mikä tahansa tila. Esimerkiksi puisto saattaa toimia jonkun ihmisen joutilaisuuden tarpeen näyttämönä, mutta siitä ei voida vetää johtopäätös-

tä, että puisto toimisi joutilaisuuden näyttämönä aina tai kaikille.

163; Rapoport 1969, 74-75)

...

Muita mahdollisia

samanaikaises myötävaiku tarpeiden tyydy

synergic sa

jou u , mu ymmärtämisen tarpeen .

Tarpeiden tilat ovat siis enemmän tai vähemmän yksilöllisiä tai si uo a. säin kka b va en a c. . mu hvis ma mu u ta lli a vo u a i

tietyn kulttuurin jakamia. Rapoport ei kirjoita ihmisenulkomaailma toiminnasta tarpeiden tyydyttämisen havainnon kohde

varsinainen ak e

syöminen

ostoksilla käyminen

kävely

tapa, jolla se tehdään

toisten ihmisten kanssa ruokailu

ostoksilla käyminen basaarissa

käveleminen kadulla

varsinaiseen ak e toiminta, joka on osa ak e suori

uu ruokalun yhteydessä

juoruilu ostosten tekemisen yhteydessä

e yhteydessä

näkökulmasta, mutta hänkin kuvaa toiminnan moniulotteisuutta, toisin sanoen hän käsittelee ihmisen toimintaa yhteisvaikutteisena tyydyttäjänä. Rapoportin mukaan ihmisen toiminnalla on yhtäaikaisia tarkoituksia, jotka hän nimittää varsinaiseksi aktiviteetiksi, tavaksi jolla se [toiminta] tehdään, varsinaiseen aktiviteettiin liitetyksi toiminnaksi ja toiminnan symboliseksi merkitykseksi (kuvio 24).

sisäinen 1977, malli 19) Toiminnan eri osat voidaan nähdä sosiaalinen: (Rapoport eri tar·ihmissuhteet peiden tyydytyksen realisoinniksi, esimerkiksi varsinainen aktivi·suhde yhteisöön ja yhteiskuntaan teetti ruokailu voi olla samanaikaisesti hengissä pysymisen tarpeen, identiteetin tarpeen ja kiintymyksen tarpeen tyydyttäjä. Identiteetin

toiminnan symbolinen merkitys

tarpeen tyydyttäminen voidaan rinnastaa toiminnan symboliseen

psyykkinen:

merkitykseen ja niin edelleen. Ihmisen toimintai voidaan siis nähdä · l

ostosten tekeminen silmiinpistävänä kulutuksena

ruoan lai rituaalina

näy sosiaalisen iden e ilmaisuna

useiden eri tyydyttäjientoiminnot rikkumattomana kokonaisuutena. Jokin GSEducationalVersion GSPublisherEngine 673.0.9.100

·emo

tarpeen tyydyttäjän realisoinnissa toimiva tila, vaikka olisikin

kuvio 24. Käyttäytyminen, valinta ja tarkoitukset. (Rapoport 1977, 19)

ihmisen elämänmuodon mukainen jonkin tarpeen tyydyttäjänä, saattaa estää toiminnan kokonaisuudessa, jos se ei ole elämän-

fyysinen:mukainen jokin muun toiminnan rikkumattoman sosiaalinen: osan muodon ·oma keho eli ruumis ·ihmissuhteet ·fysiologiset toiminnot ·suhde yhteisöön ja (verenkierto, hormoonit yhteiskuntaan Sama yms.) tila voi toimia samanaikaisesti monen eri tarpeen tyydykkanssa.

tarpeen tyydy

keessä, vaikka ne eivät olisi osana samaa toimintaa. Yhtälailla jokin toisen tarpeen tyydytys samassa tilassa saattaa estää jon-

psykopaa n sosiaalinen toiminta käy (esim. keskustelu) tyminen Tämän työn logiikan mukaan tarpeiden tyydyttäjien valitsemikin toisen.

tarpeen tyydy konteks

sosiaalinen ryhmä mitwelt

sen kriteeri on ihmisen elämänmuoto. Koska elämänmuoto psykoon fyysinen toiminta (esim. kävely luonnossa) somaa subjektiivinen, on mahdotonta esittää tyhjentävää kartoitusta

itse egenwelt

ympäristö umwelt

häiriöt

tarpeiden tiloista. Seuraavaksi esitetyt lyhyet kuvaukset pyrkivät kuitenkin valottamaan sitä, millaisia ne voisivat olla tämän coping keinot defenssi-

kuvio 25. Tilan vaikutus tarpeen tyydyttämiseen eri tarpeen tyydyttämisen konteksteissa.

( mekanismit isku ajassatyö: työn tekohetken ja paikassa. Tarpeiden tiloja voitaisiin

(Max-Neef, 18)

psyykkinen

eheä selviytymis- ( patologiset tasakeinot) ma minuus myös kodin kutsua katsotaan synty(sairaanpainolle tiloiksi; tässä työssä kodinpuolustusloiset) keinot vän, ei pelkästään asumuksessa, vaan koko asutuksessa, mekanismit) jonka osa asumus on.

toiminta rakennetussa ympäristössä ja luonnossa kehityssuunta, kun lievemmät keinot eivät toimi

determinis ympäristösuhde ympäristö määrää ihmisen käytöstä

possabilis ympäristösuhde ympäristö ei määritä, vaan tarjoaa vaihtoehtojaosa vaihtoehdoista on kuitenkin todennäköisempiä

propabilis ympäristösuhde ympäristö tarjoaa vaihtoehtoja ja rajoi , ihminen tekee valintoja

kiinteäpiirteiset elemen x f

koko asunto, puutarha/piha, olohuone, KROratkaisu, sauna, makuuhuone, kei , kellari/varasto, työhuone/oma , ruoka , kodinhoito-tai pukuhuone, takka, leivinuuni, ka k , holvi, parveke, portaikko, autokatos, sisä-/ulko , ala-/yläkerran suhde, avaruus/ u , asunnon arkkitehtuuri, ympäröivä metsä

puolikiinteäpiirteiset elemen semi- x f

koko kalustus, kaappi, keinutuoli, , lamppu, maljakko, sänky, kello, rukki, verhot, taide tai koristeet, TV/radio/stereot, kei , soi , lehdet/kirjat, kukat, , puhelin, rauhallisuus

aika

"ais l u " "terapiana" "henkireikä minän eheyden ylläpito

"sopivat" symbolit torjutut symbolit "vieraat" symbolit

asunnon suunni , käy ja muokkaus

"psyykkisten kon merkin ja objek välinen suhde ikoninen

kuvaus merkin ja objek välisestä suhteesta suhde a samankaltaisuus

esimerkki onomatopoee

na"

perhedynaamiset, sosiokul

n l

hengissä pysymisen tilat

turvan tilat

Hengissä pysymisen tarve (subsistence) käsittää ne tarpeiden

Weil kirjoittaa turvan tarpeesta: ”Turvallisuus on elintärkeä sie-

tyydyttäjät, jotka pitävät ihmisen hengissä ja terveenä. Hengis-

lun tarve. Turvallisuus merkitsee, ettei pelko tai kauhu paina sielua

sä pysymisen tarve on tunnustettu ihmisen tarpeeksi tarvetutki-

alleen, paitsi tietenkin aivan pieniä aikoja olosuhteiden tilapäisten

muksen alkuajoilta 1960-luvulta lähtien (Doyal ja Gough 1991).

muutosten takia. Pelko tai terrori pysyvinä sieluntiloina ovat miltei

Myös Max-Neef asettaa hengissä pysymisen tarpeen erityisase-

kuolettavia, oli syy tilan syntyyn uhkaava työttömyys, poliisin ran-

maan, ainoaksi hierarkkiseksi tarpeeksi (Max-Neef 1991, 16-

kaisutoimet, vihollismiehittäjän läsnäolo, mahdollisen miehityksen

17). Hengissä pysymisen tarve vastaa Maslowin tarvehierarki-

pelko tai mikä hyvänsä vastoinkäyminen, joka näyttää käyvän yli ih-

an alinta biologiset ja fysiologiset tarpeet-tasoa, jonka tyydyttäjiin

misen voimien.” (Weil 1949, 40-41)

hän luettelee kuuluvaksi ruoan, veden, unen ja suojan (Maslow 1943). Max-Neef lukee hengissä pysymisen tarpeen tyydyttäjiin kuuluvaksi myös työn (Max-Neef 1991, 32-33).

Sekä koettu turvallisuus että todellinen turvallisuus ovat ihmiselle elintärkeitä. Nämä eivät ole kuitenkaan aina sama asia: yhteiskunnallisen turvallisuuden taso (security) on objektiivisesti

Se, mitä pidetään tarpeellisena hengissä pysymisen tarpeen

mitattavissa, mutta yksilön tunne turvallisuudesta (safety) on

realisoinnille, riippuu jonkin verran myös ajasta ja paikasta. Jos

subjektiivinen kokemus. Tosin sanoen, turvallisuus ja turvatto-

ajattelemme jotain perustavanlaatuista kuten hengittäminen,

muus ovat yksilöllisiä tunteita, jotka ovat sidoksissa sukupuo-

huomaamme, miten kompleksisesti se vaikuttaa rakennettuun

leen, ikään, lapsuuden kokemuksiin, sosiaaliekomiseen asemaan

ympäristöön: esimerkiksi eskimot hyväksyvät erittäin voimak-

ja niin edelleen. (Niemelä ja Lahikainen 2000, 10) Kun tarkas-

kaan hajun iglun sisällä. (Rapoport 1969, 60-61)

tellaan asuinympäristön turvallisuutta, ajatellaan turvallisuus

Hengissä pysymisen tilat ovat yleensä ne ihmisen elämän arkiset tilat, joissa syöminen, vaatettaminen ja lepo tapahtuvat, sekä ne tilat, joissa tapahtuvalla toiminnalla nämä mahdollistetaan, kuten työskentely sekä terveydenhuolto. Asumus ei ole hengissä pysymisen tarpeen näkökulmasta välttämätön, sillä ihminen voi selvitä monenlaisissa rakenteissa. Eräs nainen kuvailee hengissä pysymisen tiloja silloin, kun hän oli ilman asuntoa: ”Mä nukuin rappukäytävissä, junanvaunuissa jonkun vuoden. Nythän se on vissiin tiukentunu silleen että siellä käy nuo vaksit. Talvet mentiin niihin lämpimiin junanvaunuihin. Ja rapuissa olin, ja roskalaatikoissa, vihreissä lehtilaatikoissa. Milloin missäkin.” (Asunnottomien yö jakso 1 2011) Pohjoisessa ilman asumusta elämisen edellytykset ovat huonot, mutta toisaalta maailmassa on jäljellä monia nomadikulttuureita, jotka pysyvään asuinpaikkaan

nimenomaan ihmisen kokemaksi ja arvioimaksi subjektiiviseksi turvallisuuden tunteeksi, eikä todelliseksi turvallisuudeksi (Nikunlaakso 2006, 14). Turvallisuuden tarpeen tyydyttämisen realisoinnissa on tärkeää ihmisen kokemus siitä, että hän pystyy säätelemän yksityisyyttään. Yksityisyyden säätelyllä kontrolloidaan suhdetta muihin, suojellaan oman minuuden rajoja ja säädellään itsemääräämisen ja tarvitsevuuden vuorottelua (Aura,Horelli&Korpela 1997, 135). Yksityisyyden säätelemisen on yksi turvan tarpeen tyydyttäjistä. Toisinaan ihminen haluaa suojautua ulkoisilta stressitekijöiltä ja vetäytyä yksityisyyteen – toisinaan taas yksityisyys voi palvella kahden ihmisen, perheen tai ryhmän sellaista toimintaa, jolloin on oleellista estää vieraiden tunkeutuminen alueelle tai territoriolle. (Aura,Horelli&Korpela 1997, 137-138)

asettumisen sijaan liikkuvat esimerkiksi laiduntavien eläinten

Eläinten kohdalla reviiri eli territorio määritellään puolustusalu-

mukana.

eeksi, jolla ei siedetä muita saman lajin yksilöitä lisääntymis-

Hengissä pysymisen tarpeen tyydyttäjien tarkastelu itsessään tarjoaa perin vähän: hengissä selviytymisen tarpeen tyydyttäjä on esimerkiksi, että ihminen syö – mutta tuskin koskaan lakkaa olemasta väliä siellä, miten hän syö (kuvio 24). (Rapoport 1969, 60-61, Rapoport 1977, 19) Vasen: esimerkkejä hengissä pysymisen tiloista (kuvio 26). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1.Terveydenhuolto. 2. Ruoan valmistus ja ruokailu keittiössä. 3. Hygienian hoito kylpyhuoneessa. 4. Lepo makuuhuoneessa. 5. Työskentely toimistossa. 6. Suoja pukeutumalla. 7. Junan vaunu levon tilana. 8. Elintarvikkeiden hankinta lähikaupassa.

kumppaneita lukuun ottamatta. Ihmislajien territorio on alue, joka on merkitty ja personoitu, ja jota myös puolustetaan tunkeutujia vastaan. (Sommer 1969) Territorion puolustamisen tarve johtuu ahtautumisesta (crowding) (Rapoport 1969, 81). Territorion tila voi olla joko sijainniltaan pysyvä, tai niin kutsuttu henkilökohtainen tila (personal space). Jälkimmäinen seuraa ihmistä minne hän meneekin (Aura,Horelli&Korpela 1997, 140). Samoin kuin eläimet, myös ihminen pitää tiettyä etäisyyttä lajinsa muihin jäseniin – henkilökohtaiseen tilaan tunkeutuminen koetaan epämiellyttävänä, jopa uhkaavana (Sommer 1969). Sosiaalisessa tilanteessa käytetty fyysinen etäisyys viestii suhteen laadusta (kuvio 28). Ihminen valitsee aina sopivana pitämänsä etäisyyden muihin. Tilanteessa, jossa henkilökohtaisen

tilan rajat rikkoutuvat, kuten hississä, ihmiselle jää vain vähän yksityisyyden hallintakeinoja: käsien nostaminen puuskaan tai kännykän vilkuileminen. Ihmisen defenssimekanismit ovat melko kehittyneet muihin lajeihin verrattuna, joten hän kestää henkilökohtaisen tilan loukkauksia paremmin kuin eläimet (Rapoport 1969, 81). Ahtauden kokeminen epämiellyttäviksi vaihtelee saatetaan 2. kokea miellyttäväksikin (Aura,Horelli&Korpela 1997, 1.

(i)

138-139). 4.

Turvan tila on soveliaalla tavalla puolustettavissa oleva tila: ur-

2.yleensä jaettu eri territorioihin, jotta 1. olisi mahdollisbaani tila on (i)

4. ta erottaa toisistaan he ja me, julkinen ja yksityinen, ja varmistaa

(y)

näin haluttu kanssakäymisen taso ja tapa. Territoriot erotetaan

(i)

toisistaan 2. näkyvillä tai näkymättömillä muureilla (Rapoport 1. 1977, 989) 4.(kuvio 27), kuten(y) lukolla (lock) (Rapoport 1977, 10) (s)

(s)

tai kynnyksellä (treshold) (Rapoport 1969, 80). Se, missä kynnys sijaitsee yksityinen-julkinen – akselilla, vaihtelee kulttuureittain Tuhoajat ovat luonteeltaan Paradoksaaliset tyydy�� paradoksaalisia. Käyte��

urbaani urbaani puolijulkinen julkinen urban urban public semi-public

(s) julkinen

(y)

mm. ��

ryhmän julkinen group public

julkiset ��, mu�� rajoituksia käytössä, kuten pos��

ryhmän perheen yksilön yksityinen yksityinen yksityinen group family individual private private private

kohtaus- mm. paikkoja yhteisölliset julkisen ja puutarhat yksityisen välissä, ryhmän hallinnassa

asumus tai piha joka on perheen hallussa

yksilön oma ��

yksityinen

myös tilanteesta toiseen, jalkapallo-ottelussa tai yökerhossa se

kuvio 27. Julkinen - yksityinen (Rapoport 1977, 288-289)

lii��m��turvan

ja aikakausittaintarpeen (Rapoport 1969, 80). Mitä yksityisempi territyydy��e�� tarpeeseen. Tuhoajista

kodi��

pelkästään tee tyhjäksi tarpeen esimerkkinä voidaan mainita torio, sen vakavampi on myös mahdollinen loukkaus. Loukkaus

tyydy��l� sensuuri. Sensuurilla yritetään tuhoajat vaan se myös tyydy��ä�turvan tarve, mu�� voi olla fyysinentähtäimellä, tunkeutuminen, mutta myös esimerkiksi ääni: destroyers heikentää mahdollisuuksia samalla estetään

kodi��n��

kerrostaloissa heikko ääneneristys saatetaan kokea yksityisyytyydy��ä��. ymmärtämisen, osallistumisen, iden��e��, luomisen ja

den loukkaamisena (Aura,Horelli&Korpelavapauden 1997, 143). tarpeenIhmiset tyydy��. tuntevat itsensä eläinten tavoin suojatummiksi kotialueellaan,

asunno��, mu�� kodi��

Muka-tyydy�� helpompi Esimerkkejä muka-tyydy�� koska sitä on, ainakin näennäisesti, puolustaa. Tapa valheellisen tunteen tarpeen

ovat esimerkiksi

turvan tarpeen tyydyttämiseen vaihtelee luonnonvarojen kulttuureittain, mutta täy��. Ne mitätöivät hyväksikäy�� väliaikaises��l�� yrityksenä tyydy��ä�hengissä muka-tyydy�� asumusta pidetään enemmäntarpeen tai vähemmän hyvänä ratkaisuna mahdollisuuden pysymisen tarve tai pseudo-sa�� vaikkakaan pros��u�� tähän ongelmaantyydy��e�, (Rapoport 1969, 81): ”Talolla on merkitys minuu-

eivät yhtä aggressiivises�� tyydy��ä�kiintymyksen tarve. tuhoajat. den turvapaikkana – nurkkana maailmassa.” (Stenros 1992, 171).

in�imi etäisyys

henkilökohtainen etäisyys

sosiaalinen etäisyys (oudohkot ihmisen muodollisessa ��e�s�)

julkinen etäisyys (luento��u�, luennoitsija ja yleisö)

Rajoi��y��ä�� Esimerkkinä tästä

tyydy��e�� Asumus tarjoaa tarpeen, rauhanrajoi�� vastakohtana ulkopuoliselle pakkotah-

kuvio 28.

360cm ulkomaailma -saatavilla oleva �� Etäisyysvyöhykkeet (Aura;Horelli ja Korpela 1997, 140)

se voi jopa paikata onnettomia lapsuuden iden��e�� muistoja. Asumuksen o��a� syvälle juurtuneista tavoista,

tyydy��.

lohduttava vaikutus liittyy läheisesti ihmissuhteisiin ja perheen perinteitä ja rituaaleista

700cm

koi vali

tarpeiden liiallinen viihdeohjelmien rajoi��y��ä� muiden tyydy��l��u��. katselu, joka viekolhuista, aikaa tiselle työmaailmalle, se tarjoaa lohdutusta elämän inhibi�� Joitakin tapauksia lukuun luomisen, ymmärtämisen

45cm 120cm

mu ok kaa

Asumus voidaanylityydy�� nähdä turvallisena pesänä ja lohduttajana. jou��u��e�

toisilmapiiriin (Horelli-Kukkonen 1993, 143-144). Siellä vietetty aika Yksi��y��ä��(singular

ten sa��) tyydy�� voidaan nähdä turvallisuuden tankkauksena, joka ammennetaan Yksi��y��ä� au��yksi��e�, muiden singular sa�� tuottavista tarpeiden tyydy��e��l� mielihyvää symboleista (Eleb-Vidal 1980, 287). nen itsensä on neutraali vaikutus. toteu��s� Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että asumus mielletään turYhteisvaiku��y��ä� Esimerkkinä itsensä toteu�� valliseksi ja yksityiseksi paikaksi, mutta se itsessään jakautuu (synergic sa��) tyydy�� luontodokumen��, jotka Yhteisvaiku�� tarpeet yhden tarpeen, mu�� (Horelli-Kukkonen tyydy�� tyydy�� vielä erikseen hallittaviin tiloihin 1993, 143samanaikaises� yksilöllinen kasvu jou��u��, mu�� synergic sa�� myötävaiku�� ymmärtämisen tarpeen 144). estee��t�� tarpeiden tyydy��. järjestys, kauneus, rakenteet, taide

mielessä oleva

�� etsintä

minä

henkireikä��

arkielämän näy��

suuntaa

kogni�i��e�

tapa, jolla se tehdään

toisten ihmisten ostoksilla käyminen käveleminen kanssa ruokailu basaarissa tarpeet kadulla biologiset ja fysiologiset ruoka, vesi, uni, suoja

varsinaiseen GSEducationalVersion

420

297

toiminnan luonne ��e� sosiaalinen luonne

ongelmanratkaisukyky, Vasen: esimerkkejä turvan tiloista (kuvio 29). ��, ymmärrys, uteliaisuus Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Turvan tunnetta luotu öiseen puistoon arvostuksen tarpeet valaistuksen avulla (Nikunlaakso 2006, 48). 2. Aita territorion rajan symbolisaavutukset, vastuu, asema na. 3. Hyvä ääneneristys turvallisuuden tunteen luojana. 4. Hyvät naapurusvarsinainen ostoksilla syöminen kävely suhteet ja naapuruston hallitsemat territoriot 5. Oma huone käyminen ak��e� yhteenkuuluvuuden ja rakkauden yksityisyyden tarpeet tilana. 6. Yksi muodollisen kontrollin kiistanalaisimmista menetelmistä on perhe, kiintymys, ihmissuhteet kameravalvonta. Kamera ei voi myöskään estää rikosta, tallentaa sen vain nauhalle. Kameravalvonta saattaa jopa lisätä turvattomuuden tunnetta turvallisuuden tarpeet (Nikunlaakso 2006, 72) 7. Koti turvallisuuden turvallisuus, tankkauksena. järjestys, lait

ak�i��

passiivinen

yksityinen

"nakerran, siis olen" varasto, kellari

"oma rauha kullan kallis" sauna, makuuhuone

kollek�i��

"on hauska puuhata yhdessä" olohuone, puutarha

"me kuulumme yhteen" sauna, makuuhuone

yhteiskunnallinen säätely ·poli i ·kaavoitus ·markkinavoimat

kiintymyksen tilat Kiintymys (affection) on ihmisen kiistaton tarve, sillä ”ihminen on

yhteisöllinen psyykkinen säätely itsesäätely ·pienryhmät fyysinen ·käy ponnistelu kehykset ·paikallisyhteisöt

sosiaalinen eläin” (Rapoport 1969, 62). Kiintymyksen merkitystä on

sosiaalinen toiminta

fyy ·o ·fy (ve ym

psyykkinen työ

tutkinut muun muassa psykologi Harry Harlow reesusapinoilla tekemissään kokeista, jotka osoittivat metallikehikosta ja pehmusteesta kyhätyn emon kosketuksen, rakkauden, olevan poi-

toiminta rakennetussa ympäristössä ja luonnossa

kaselle elintärkeä. Minuuden tuottamiseen liittyy minän rajojen määrittelypakko. Minuuden tuottamiseen sisältyy pyrkimys omien psyykkisten toimintojen, kuten tunteiden, hallintaan – eli pyrkimys autono-

halu

miaan13. Se mahdollistaa mielihyväperiaatteen toteutumisen ja sa-

malla narsistisen tasapainon eli toimivan itsetunnon ylläpitämisen. Lapsen erillistyessä äidin ja lapsen muodostamasta symbioottisesta

yksityisyyden säätely: ·henkilökohtainen ·territorio ·sanallinen vies ·sanaton vies

suhteesta jää häneen kahden peruspyrkimyksen, autonomian ja tarvitsevuuden, välinen ristiriita. Tätä ristiriitaa ihminen joutuu ratkaisemaan koko elämänsä ajan, ja se ilmenee myös rakennetus-

eh min

sa ympäristössä. (Horelli-Kukkonen 1993, 27-28) Kuten turvan tarpeeseen, myös kiintymyksen tarpeeseen liittyy

ahtaus: ·saavute y pienempi kuin halu

sosiaalinen eristyneisyys: ·saavute y suuremmpi kuin halu

myös halutun yksityisyyden saavuttaminen (kuvio 30). Yhteyttä ei voida pakottaa ulkopuolelta: tutkimuksen osoittavat, että se syntyy parhaiten, kun ihminen pystyy säätelemään vapaas-

saavute

ti suhdettaan muihin (Cherulnik 1993, 135-145). Yksityisyyden

säätely ei aina onnistu: toisessa ääripäässä on ahtauden kokemus, toisessa yksinäisyys. Ihminen saattaa kokea yksinäisyyttä

ihanne: ·saavute

joutuessaan erilleen muista, mutta itsensä voi kokea yksinäisek-

misen mukana. Naapurisuhteet on korvattu muilla yhteisöillä.

ymp käy

st sta at tu us s de las cr ke ea e se s

Suhteiden luominen muihin ihmisiin on muuttunut kaupungistu-

kuvio 30. Halutun yksityisyyden saavuttamiseen voidaan käyttää useita keinoja: sanallista ilmaisua, kehon kieltä, henkilökohtaisen tilan säätelyä tai territorioiden muodostamista. (Aura;Horelli ja Korpela 1997, 136)

st sta at tu us s de las cr ke ea e se s

si muiden ihmisten keskellä (Aura,Horelli&Korpela 1997, 144).

y = halu

Tämä on saattanut jotkut putoamaan kokonaan yhteisöjen ulkopuolelle, syrjäytymään. (Aura,Horelli&Korpela 1997, 144-145) Eräs dokumenttielokuvan Asunnottomien yö jakso 1:n haastateltavista kuvailee yhteisön ulkopuolelle jäämistä ja yksinäisyyttä:

ydin core

”Täällä [omassa asunnossa] mä tunnen joskus olevani kauhean yksin.

ydin core

Kun ei mulla silleen ole ystäviä, kun mun ystävät on tuolla Mustassa lampaassa [päiväkeskus Musta Lammas, Tampere]. En mä tunne normaaleja ihmisiä. Ketään. En mä tunne kuin nuo hanut, kaikki jotka tuolla on. Ei mulla mitään semmoista ole, että mä menisin jollekin ämmälle kylään ja juotas kahvit ja tulisin kotiin. Ei mulla ikinä ole ollut sellaista.” (Asunnottomien yö jakso 1 2011)

Vasen: esimerkkejä kiintymyksen tiloista (kuvio 31). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Eläkelläiset tapaavat toisiaan kauppakeskuksen tiloissa. 2. Ruokailu perheen kanssa keittiössä. 3. Lapsuudenkoti kiintymyksen tarpeen tyydyttäjänä. 4. Tupakkatauko työpaikan kattoterassilla. 5. Television katselu puolison kanssa olohuoneessa. 6. Naapuruston yhteistilat naapurien tapaamisen paikkana. 7. Ystävien kanssa keskustelu internetissä. 8. Ystävän tapaaminen kahvilassa.

ranskalainen ja italialainen kaupunki french and italian city

USA U.S city

for

GSEducationalVersion GSPublisherEngine 651.0.10.100

Tila voi olla välittömästi kiintymyksen tarpeen tyydyttäjä. Tällainen tila on useimmiten juuri oma koti: ”Asujilla on voimakkaat

ymmärtämisen tilat

emotionaaliset siteet asuntoonsa.” (Cooper 1989, Horelli-Kukkonen

Ymmärtämisen tarpeen (understanding) keskeinen tyydyttäjä

1993, 9) Välillisesti kiintymyksen tarpeen tilat ovat niitä tiloja,

on oppiminen. Oppimista on kahdenlaista: toisaalta sosiaalista

joissa ihmisellä on mahdollisuutta kokea yhteyttä elämänmuo-

oppimista eli mallioppimista, jossa toisen ihmisen käyttäyty-

tonsa mukaisella tavalla. Ihmisen tapaavat toisiaan eri kulttuu-

mistä matkitaan ja jäljitellään, toisaalta kognitiivista oppimista.

reissa ihmiset tapaavat toisiaan hyvin erilaisissa tiloissa ja pai-

Sosiaalinen oppiminen tapahtuu ikään kuin vahingossa, mutta

koissa vieraita tavataan kahvilassa, kadulla tai ehkä kutsutaan

kognitiivinen oppiminen vaatii ihmisen aktiivisuutta: siihen liitty-

kotiin (Rapoport 1969, 62-63).

vät keskeisesti asioiden mieleen painaminen ja sisäisten mallien

Perhe on tärkeä kiintymyksen tarpeen tyydyttäjä monelle ihmi-

luominen. (Peltomaa & ym. 2006, 101-102)

selle. Asumus on yleinen perhesuhteiden asetelma. Eleb-Vidalin

Rakennettu ympäristö voi olla toisaalta oppimisen areena, kuten

mukaan asunto on perhesuhteiden tilallinen metafora; asunto

koulu tai yliopisto, oppimisen väline, tai muun muassa arkkiteh-

heijastaa sisäisiä perhedynaamisia rakenteita ja ominaisuuksia.

tien tapauksessa jopa oppimisen kohde.

Se on kompromissien tulos, jossa eri ihmiset ja mahdollisesti eri sukupuolet, kulttuurit ja sosiaaliluokat kohtaavat yhteisessä projektissa. (Horelli-Kukkonen 1993, 17)

Ympäristö on tärkeä oppimisen väline, jotta lapsi oppisi ympäristön sanattoman kommunikaation ja käyttämään ympäristöä psyykkisen itsesäätelyn välineenä: lapsuudessa tapahtuu niin kutsuttu hiljainen kasvatus, jossa lapsi ikään kuin imee kehoonsa ympäristön sosiaalistilalliset kuviot jokapäiväisten toimintojen yhteydessä. Hän oppii avaamaan ympäristön koodin: ”Yleistäen voidaan sanoa, että tila ja siinä tapahtuva toiminta tunnistavat vastavuoroisesti toisiaan. Käyttäydymme eri tavalla teatterin aulassa kuin teatterinsalissa… Pienestä saakka opimme lukemaan rakennuksia, jotta osaisimme käyttäytyä ”oikein”, yhteiskunnallisten normien mukaan. Sellaista joka ei osaa, pidetään sivistymättömänä.” (Nyman 2008, 26-27) Samalla lapsi sosiaalistuu elämäntapaan, jota alkaa pitää normaalina (Bachelard 1964, Eleb-Vidal 1980).

Vasen: esimerkkejä ymmärtämisen tiloista (kuvio 32). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Harrastuksen tilat. 2. Hiljainen kasvatus keittiössä. 3. Tiedon etsintä ja opiskelu kirjastossa. 4. Dokumentin katsominen olohuoneessa. 5. Kognitiivinen oppiminen luokkahuoneessa. 6. Tiedon etsiminen internestä. 7. Rakennettu ympäristö ymmärtämisen tarpeen tyydytyksen välineenä. 8. Rakennettu ympäristö ymmärtämisen kohteena.

osallistumisen tilat Weil kirjoittaa osallistumisen (participation) tarpeesta: ”Aloitekyky

joutilaisuuden ja luovuuden tilat, eli henkireikätilat ja elvyttävät tilat

ja vastuu, tunne omasta hyödyllisyydestä tai jopa välttämättömyy-

Max-Neef esittää ihmisen tarpeeksi joutilaisuuden ja luomisen.

destä ovat ihmissielun elintärkeitä tarpeita. Vastuu ja aloitekyky riis-

Koska kumpaakin tarpeeseen liittyy samoja peruspiirteitä (Ho-

tetään työttömältä, vaikka hänet pelastettaisiinkin antamalla hänelle

relli-Kukkonen 1993, 150), voidaan niitä tämän työn näkökul-

syötävää, vaatteita ja asunto.” (Weil 1949) Maslown tarvehierarkias-

masta käsitellä samaan aikaan. Joutilaisuuden ja luovuuden

sa toisten auttaminen itsensä toteuttamisessa on sijoitettu kolmion

(idleness, creation) tarpeen tyydyttämisen tiloja on käsitelty

ylimmälle tasolle.

kirjallisuudessa muun muassa elvyttävinä tiloina (Aura,Horel-

Oscar Wilde on sanonut: ”On kamalan työlästä olla tekemättä mitään.” Ihmisellä on luontainen tarve olla, ei pelkästään avun kohde, vaan myös auttaja. Ihmiseltä, jolta on riistetty mahdollisuus osallistumiseen, menettää samalla sen mukana tulevan arvostuksen ja itsetunnon. Osallistumisen tilat ovat tiloja, jossa ”ihmiset puhaltavat yhteen hiileen.” Tällaisia tiloja ovat muun muassa työpaikat, vapaaehtoisryhmien tilat, naapurustot ja perheen yhteisten askareiden tilat.

li&Korpela 1997, 94) tai henkireikätiloina (Aura,Horelli&Korpela 1997, 65, Horelli-Kukkonen 1993, 149). Henkireikätilan käsite on osittain päällekkäinen elvyttävän tilan kanssa (Horelli-Kukkonen 1993, 151). Max-Neef kirjoittaa joutilaisuudesta: “Vaikka juutalaisessa ja kristillisessä kulttuurissa opetetaan, että “joutilaisuus on kaikkien paheiden äiti”, se sisältää myös monia hyveitä. Tosiasiassa joutilaisuus ja luominen näyttävät olevan erottumattomat, jos ensimmäinen ymmärretään “mielen- ja hengentilana, joka on vastaanottavainen muusille”… Joka tapauksessa, joutilaisuus ei ole laiskuutta.” (MaxNeef 1991, 17) Joutilaisuuden tarpeen tyydyttämiseen on kaksijakoinen – toisaalta se sisältää elvyttäväksi kokemukseksi luettavia piirteitä, kuten rauhallisuuden ja herkkyyden, toisaalta huimapäisyyden: ”Riskinotto on sielun elintärkeä tarve. Riskien puuttuminen luo tylsistyneisyyden tilan, joka halvaannuttaa toisella tapaa kuin pelko, mutta miltei yhtä paljon… Riski on vaaratilanne, joka laukaisee pohditun reaktion. Se ei siis ylitä sielun mahdollisuuksia, kuten murskaava pelko… Ihmisten suojeleminen pelolta ja kauhulta ei merkitse riskien poistamista, vaan nimenomaan tietyn riskimäärän jatkuvaa läsnäoloa kaikilla sosiaalisen elämän osa-alueilla… Riskin pitää vain ilmetä sellaisissa olosuhteissa, ettei se ala tuntua väistämättömältä kohtalolta.” (Weil 1949, 40-41). Ihminen tarvitsee elvyttävää kokemusta pitkäaikaisen keskittymisen tai stressaavan kokemuksen jälkeen – ensimmäisessä puhutaan tarkkaavaisyyden elpymisestä, toisessa fyysisestä, sosiaalisesta ja psykologisesta elpymisestä uhkaavan tai haastavan tilanteen jälkeen (Aura,Horelli&Korpela 1997, 100-101). Elvyttävän kokemuksen on katsottu sisältävän neljä erilaista piirrettä: lumoutuminen (fascination), arkipäivästä irtautuminen (being away), elvyttävän paikan tai maiseman ulottuvuus(extent) ja yhtenäisyyden (coherence) tuntu ja kokemus ympäristön soveltuvuudesta itselle (compatibility) (Kaplan ja Kaplan

Vasen: esimerkkejä osallistumisen tiloista (kuvio 33). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Osallistuminen keskusteluun internetissä 2. Osallistuminen ympäristön suunnitteluun. 3. Talotalkoot kerrostalon pihalla. 4. Ryhmätyöskentely työpaikalla. 5. Osallistuminen yhteiskuntaan veronmaksajana.

1989). Mitä enemmän kokemuksessa on näitä puolia, sitä elvyttävämpi sen on. Eri ympäristössä nämä elvyttävyyden eri puolet virittyvät eriasteisesti. Kun niitä on riittävästi, tarkkaavaisuuden suuntaaminen alkaa helpottua vaiheittain. Ensin ajatukset alkavat selkiytyä. Sen jälkeen tuntuu helpommalta keskittyä. Lopuksi tuntuu helpolta kohdata mieltä vaivaavia asioita sekä mahdollisesti pohtia oman elämän päämääriä ja tarkoituksia.

(Aura,Horelli&Korpela 1997, 102) Kaikilla lapsilla on kyky ja halu tehdä taidetta – luoda. Taide esiintyy kaikissa tunnetuissa kulttuureissa, joten sitä voidaan pitää yhtenä ihmislajin kyvyistä (Nyman 2008, 111): ”Esitän väitteen, että taideilmaisu on ihmiselle yhtä olennaista kuin syöminen,

in�imi etäisyys

henkilökohtainen etäisyys

sosiaalinen etäisyys (oudohkot ihmisen muodollisessa ��e�s�)

julkinen etäisyys (luento��u�, luennoitsija ja yleisö)

suvunjatkaminen ja leikkiminen. Ei toki taide sellaisena kuin me viimeiset parisataa vuotta olemme tottuneet siitä ajattelemaan… Vaan taide syömisen, suvunjatkamisen ja leikkimisen kaltaisena [luomisen

45cm 120cm

360cm

700cm

tarpeen tyydyttäjänä], joka saa käyttäytymään tietyllä, tyydytystä luovalla tavalla… Nuorisossa sen näkee helpoimmin: tarpeena koristella itseään, tanssia, tehdä musiikkia.” (Nyman 2008, 110) Tutkijoi-

tois- sitä voidaan lähestyä den mukaan luovuus karttaa määrittelyä: ten au��keinona vastata eloonjäämisen nen haasteisiin. itsensä Luomisprosessille toteu��s� tyypillistä on sisäisen ja ulkoisen maailman yhtyminen. Tässä prosessina, tuotteena, kykynä, persoonallisuudenpiirteenä tai

toteu�� onnistumisen edellytyksenäitsensä on psykologinen turvallisuus ja vatarpeet

minä

henkireikä��

arkielämän näy��

paus. Psykoanalyyttisen lähestymistavan mukaan luova prosessi yksilöllinen kasvu on psyykkinen tapahtumasarja, jolle on ominaista uusien ideoiestee��t�� järjestys,assosioiminen kauneus, rakenteet, taide den, ajatusten tai tunnekuvien niin, että luotu yh-

kogni�i��e� distelmä on enemmän kuin pelkkä tekijöidensä summa. (Horelongelmanratkaisukyky,

��, ymmärrys, uteliaisuus li-Kukkonen 1993, 148-150) Luovaa mielentilaa, jossa siirrytään saavutukset, vastuu, asemaCsíkszentmiháFlow-tilan käsitteen on luonut psykologi Mihály

yhteenkuuluvuuden ja rakkauden lyin. Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko tarpeet kapasiteetilperhe, kiintymys, ihmissuhteet laan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken

turvallisuudenflow-kokemus tarpeet muun tietoisuudestaan. Optimaalinen syntyy, turvallisuus, järjestys, lait

kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on

biologiset ja fysiologiset tarpeet

kiinnostuneesti paneutunut kyseiseen aktiviteettiin. Csíkszentruoka, vesi, uni, suoja

mihályin mukaan ihminen on onnellisimmillaan juuri tällaisissa

kuvio 34. Henkireikätila minän ja arkielämän näyttämöiden toiminnan luonne luova integroija (HorelliKukkonen, 150).

��e� sosiaalinen luonne

arvostuksen tarpeet arkisesta tilasta pyhään välitilaan on nimitetty myös flow-tilaksi.

ak�i��

passiivinen

yksityinen

"nakerran, siis olen" varasto, kellari

"oma rauha kullan kallis" sauna, makuuhuone

kollek�i��

"on hauska puuhata yhdessä" olohuone, puutarha

"me kuulumme yhteen" sauna, makuuhuone

elämän hetkissä. (Csikszentmihalyi 1990)

GSEducationalVersion GSPublisherEngine 667.0.9.100

Kuten edellä mainittu, luovuuden ja joutilaisuuden tarpeen tyydyttämistä ympäristökontekstissa on käsitelty elvyttävinä tiloina (Aura,Horelli&Korpela 1997, 94) ja henkireikätiloina (Aura,Horelli&Korpela 1997, 65, Horelli-Kukkonen 1993, 149). Joutilaisuuden ja luovuuden tilat ovat tiloja, joissa mahdollistuu luovaan työhön vaadittu psyykkinen vapaus ja turvallisuus, elvyttävä ja arkielämän ylittävä kokemus.

Vasen: esimerkkejä joutilaisuuden tiloista (kuvio 35). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Puutarha henkireikätilana. 2. Lumoutuminen vaellusretkellä luonnossa. 3. Uimaranta ajanviettopaikkana. 4. Sauna henkireikätilana. 5. Baari kollektiivisena-aktiivisena henkireikätilana. 6. Arkipäivästä irtaantuminen kesämökillä. 7. Elpyminen luontopolulla.

45cm 120cm

360cm

700cm

Elpymisen tiloista kiistattomin on luonto – siinä yhdistyvät usein kaikki neljä elvyttävän kokemuksen osatekijää. Luontoon

tois-

mennään, kun halutaan olla yksin, selvittää ajatuksia, rauhoitten

au��nen itsensä Luonnolla on todettu olevan positiivisesti terveyteen vaikuttatoteu��s�

tua ja vapautua arjen kiireistä (Aura,Horelli&Korpela 1997, 94). via vaikutuksia (Aura,Horelli&Korpela 1997, 97-104). Luonnon itsensä toteu��

minä

henkireikä��

arkielämän näy��

tarpeetvoidaan perustella lajimerkitystä elvyttävälle kokemukselle yksilöllinen kasvu

kehityksellä: ihmiselle lajina on ollut edullista elpyä luontoym-

estee��t��

päristöissä. Kaupunkiympäristössä oleskelu on taide homo sapiensille järjestys, kauneus, rakenteet, uutta. Kulttuurisia vaikutuksia ja oppimista korostavasta näkökogni�i��e� ongelmanratkaisukyky,

kulmasta voidaan väittää, että elpymistä tapahtuu ��, ymmärrys, uteliaisuusniissä ympäristöissä, joissa on vähänarvostuksen vireyttä kohottavia tarpeet ominaisuuksia, kuten monimutkaisuutta, liikettä ja voimakaita saavutukset, vastuu, asemaärsykkeitä – ja perhe, kiintymys, ihmissuhteet Eri selitysmallit eivät ole toistensa kanssa ristiriitaisia. (Aura,Ho-

relli&Korpela 1997, 100-101) turvallisuuden tarpeet turvallisuus, järjestys, lait

Horelli määrittelee henkireikätilan arkielämän näyttämöä ja mi-

biologiset ja fysiologiset tarpeet

nää luovasti integroivaksi tai ruoka, arjenvesi, ylittäväksi uni, suoja tilaksi (kuvio 34). Henkireikätila on tila, jossa tapahtuu elämän merkityksellisyyden ja vapautumisen kokemus. Tällainen kokemus voi syntyä

GSEducationalVersion GSPublisherEngine 667.0.9.100

joka aktiivisen tai passiivisen toiminnan yhteydessä, yksin tai

��e� sosiaalinen luonne

näitä on juuri luonnossa vähemmän kuin kaupunkiympäristöissä. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet

toiminnan luonne ak�i��

passiivinen

yksityinen

"nakerran, siis olen" varasto, kellari

"oma rauha kullan kallis" sauna, makuuhuone

kollek�i��

"on hauska puuhata yhdessä" olohuone, puutarha

"me kuulumme yhteen" sauna, makuuhuone

kuvio 36. Henkireikätilojen sosiaalis-tilallinen nelijako, jossa elvyttäviä elämyksiä voi syntyä (Horelli-Kukkonen, 151-152).

kollektiivisesti (kuvio 36). Ristiintaulukoimalla henkireikätilojen yhteydessä ilmenevä toiminta ja tilanteen sosiaalinen luonne saadaan neljän tyyppisiä toiminnallisia ja sosiaalis-tilallisia rakenteita, joissa erilaisia elvytyselämyksiä voi syntyä. (Horelli-Kukkonen 1993, 150-151) Leikkiessään, ja vain leikkiessään, ihminen on kykeneväinen olemaan luova. Henkireikätila on tila, jossa keskellä arkea voi löytää sellaisen todellisuuden, joka mahdollistaa luovien voimien syntymisen ja purkautumisen. Kyse on arkielämän ”ylittämisestä ja laajentamisesta” – tilasta ja tilanteesta, jossa voi kokea ykseyden tunteen: flown. (Horelli-Kukkonen 1993, 176-177) Ympäristö voi olla myös elpymis- tai flow-kokemuksen estäjä ei heikentäjä: ”Saunan yhteydestä puuttuva pukuhuone pilaa osittain saunomisen synnyttämän vapautuksen tunteen. Se ylläpitää säröä siinä mielikuvassa, joka vastaa ihanteellista saunomista. Samoin makuuhuoneen… väärä kalusto (työpöytä) estävät tavoitellun aistillisen kokemuksen.” (Horelli-Kukkonen 1993, 154-155). Flow voi katketa puhelimen soidessa, samoin, jos arkihuolet, kuten likapyykit ja tekemättömät veroilmoitukset, ovat läsnä. Vasen: esimerkkejä luovuuden tiloista (kuvio 37). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Rakennettu ympäristö instipaation lähteenä. 2. Ryhmätyöskentely luovassa projektissa. 3. Rakennetun ympäristön suunnittelu. 4. Kitaran soittamisen harjoittelu työhuoneessa, flow. 5. Tanssin harjoittelu studiolla. 6. Maalaaminen ateljeessa, flow. 7. Kirjan kirjoittaminen tietokoneella, flow. 8. Runojen kirjoittaminen kahvilassa, flow. 9. Näytelmän esittäminen ja katselu ulkoilmateatterissa. 45

identiteetin tilat

esineistä identiteetin tarpeen tyydyttäjänä: ”Yksityisomaisuus on

Rakennettu ympäristö ja luonto ovat usein identiteetin tarpeen

ympäröi esineet kuin ruumiinosien jatkeina. Kaikilla ihmisillä on voit-

(identity) tyydytyksen välineitä. Ihminen muodostaa tunnesiteen

tamaton taipumus ottaa ajatuksensa avulla haltuun kaikki se, mitä

ympäristöön, kuten lapsuudenkotiin ja -paikkoihin. Paikkoihin

he kauan ja jatkuvasti käyttävät työssään, vapaa-aikanaan ja arjen

kytkeytyy täten tunnesiteitä, merkityksiä ja muistoja. Näiden

tarpeissa.” (Weil 1949, 41-42) Esineet vahvistavat identiteettiä

kokonaisuudesta muodostuu paikkaidentiteetti. Skeemojen ta-

esimerkkisi muistuttamalla omasta menneisyydestä: maahan-

voin paikkaidentiteetti muodostaa vertailutaustan, johon ihmi-

muuttajat tuovat usein arkkitehtuurinsa mukanaan ja käyttävät

nen vertaa kohtaamiaan uusia ympäristöjä. (Aura,Horelli&Korpe-

sitä siitäkin huolimatta, että se ei välttämättä sovi uusiin olo-

la 1997, 127) Nyman kirjoittaa: ”…Myös arkkitehtuuri on sitä mitä

suhteisiin. Heille se on pala kotia, tuttu symboli, muisto men-

he itse ovat. He ovat nähneet kirkkonsa monta kertaa aikaimmin ja

neestä (Rapoport 1969, 52-53, Cooper 1989). Muisti on ihmisen

katselevat sitä nytkin hetkittäin ihmetellen, mutta olennaista heidän

yksilöllisen ja kollektiivisen jatkuvuuden perusta. Hän käyttää

kokemuksessaan ei ole se mitä he näkevät. He ovat, ja arkkitehtuuri

menneisyyttään määritellessään itsensä. ”Muisti yhdistää ihmi-

on sitä mitä he ovat.” (Nyman 2008, 106) Tosin sanoen: ihminen luo

sen omaelämänkerralliseksi identiteetiksi.” (Stenros 1992, 211)

ympäristönsä vahvistamaan identiteettiään, mutta ympäristö vaikuttaa siihen, miten hän näkee maailman ja itsensä.

sielun elintärkeä tarve. Sielu on eristetty ja eksyksissä, jos sitä eivät

Asumus voi myös symboloida ihmisen identiteetin ristiriitaisuutta. Eleb-Vidalin tutkimuksissa kaksikerroksissa asunnoissa

Ympäristö voi olla sekä henkilökohtaisen tai kollektiivisen iden-

esiintyi kaksi erilaista maailmaa: alakerta näyttäytyi velvolli-

titeetin tarpeen tyydytyksen konteksti. Jälkimmäisestä Weil kir-

suuksien areenana, yläkerta puolestaan aistillisuuden, taiteen

joittaa: ”Osallisuus yhteisomistukseen on aivan yhtä tärkeä tarve,

ja nautinnon soppena. Jos asumuksen ajatellaan olevan ihmisen

eikä osallisuus tarkoita materiaalista nautintaoikeutta vaan tunnetta

identiteetin metafora14, kielii tämä hänen mukaansa asujan ja-

omistajuudesta. On kyse ennemmin mielentilasta kuin oikeudellisesta

kautuneesta persoonasta. (Eleb-Vidal 1980).

säädöksestä. Missä on aitoa kansalaiselämää, siellä jokainen tuntee olevansa henkilökohtaisesti julkisten muistomerkkien, puutarhojen tai juhlamenojen mahtavuuden omistaja.” (Weil 1949, 42-43) Tärkein identiteetin tarpeen tyydyttäjä on kuitenkin usein ihmisen oma paikka, hänen kotinsa. Parhaassa tapauksessa asumus on minuuden tuki: juurtumisen apu, kiintymyksen kohde ja identiteetin tuki (Aura,Horelli&Korpela 1997, 60). Arkkitehti Christian Norberg-Schulzin mukaan arkkitehtuuri on ”eksistentiaalisen tilan aineellistuma”. Teorian keskeinen käsite asumus (dwelling) nähdään ihmisen eksistentiaalisena jalansijana; asumus ei merkitse ainoastaan suojaa, vaan myös tilaa, jossa elämä tapahtuu – paikkaa. Norberg-Schulzin mukaan ”paikka on ihmisen asumuksen konkreettinen ilmaisu ja hänen identiteettinsä riippuu hänen kuulumisestaan paikkoihin” (Norberg-Schulz 1980, 6). Teollisesti tuotettujen asuntojen epäkohta on juuri se, että ihmisten on vaikea muuntaa niitä minuutensa tueksi. Heidän on tyytyminen muiden sanelemiin ratkaisuihin: toisinaan ne sopivat heidän elämänmuotoihinsa, toisinaan eivät. (Aura,Horelli&Korpela 1997, 56) Asumuksen psykologinen haltuunotto tarkoittaa sitä prosessia jolla seinistä, katosta ja lattiasta tulee koti. Haltuunoton väline on personointi; personointi on myös identiteetin tarpeen tyydyttäjä. Personointi on asumuksen muokkaamista minuuden jatkeeksi (Cooper 1989). Muokkaus tapahtuu usein ympäristön puolikiinteäpiirteisillä elementeillä, kuten sisustusratkaisuilla, tekstiileillä ja esineillä (Rapoport 1982, 22, Cooper 1989). Weil kirjoittaa

Vasen: esimerkkejä identiteetin tiloista (kuvio 38). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Ympäristön puolikiinteät elementit identiteetin tarpeen tyydyttäjinä. 2. Asunnon tilat jossa saa olla oma itsensä. 3. Suomalainen järvimaisema identiteetin vahvistajana. 4. Helsingin tuomiokirkko kansallisen luonteen symbolina. 5. Personointi haltuunoton keinona 6. Ikoninen grafiitti julkisessa tilassa alueidentiteetin vahvistajana.

vapauden tilat

vaikka yöllä… Ja mä saan tulla ja mennä kato kun mulla on avaimet.

Weil kirjoittaa vapauden (freedom) tarpeesta: ”Ihmiselle vält-

toksessa ei ole mahdollista tehdä.” (Asunnottomien yö jakso 1 2011)

Mä saan mennä ihan niin kuin mä just itte haluan. Mitä tuolla lai-

tämätön sielunravinto on vapaus. Ja vapaus nimenomaan sanan konkreettisessa merkityksessä, valinnan mahdollisuutena. Ja tässä tarkoitan tietysti todellisia mahdollisuuksia. Kaikkialla, missä on yhteiseloa, on väistämättä myös yhteisen hyödyn sanelemia sääntöjä, jotka rajaavat mahdollisuuksia… Ne joilta puuttuu hyvää tahtoa tai jotka pysyvät lapsellisina, eivät ole koskaan vapaita missään yhteiskunnan tilassa.” (Weil 1949, 18-19) Toisin sanoen, vapauden tarpeen tyydyttäminen on usein ristiriidassa vastuun ja sääntöjen, siis turvan tarpeen kanssa. Omaehtoisuus (autonomy) tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että hän voi itse päättää mitä tekee. Autonomian edellytys on valinnan- ja toiminnanvapaus. Omaehtoinen toiminta ei tunnu siltä, että joku ohjaisi, vaan motivaatio tulee yksilön sisältä. Samalla hän kokee asian omakseen. Ihminen nauttii tekemästään, ja allekirjoittaa päämärät, johon toiminta tähtää. Vapaus tai kuolema: näin tärkeäksi moni ihminen on historian varrella kokenut tarpeensa elää omaehtoisesti. (Deci&Ryan 2000) Tärkeä vapauden tarpeen tyydyttäjä, jolla on myös tilalliset metaforansa, on tasa-arvo: ”Tasa-arvo on ihmissielun elintärkeä tarve. Siihen kuuluu sielun julkinen, yleinen ja todellinen tunnustus, joka ilmaistaan aidosti instituutioissa ja tavoissa.” (Weil 1949, 22-23) Max-Neefin taulukon mukaan vapauden asetelma on kaikkialla. Tästä voidaan päätellä, että vapauden tilat ovat huomaamattomia – ne näyttäytyvät ainoastaan vastakohtaisesti silloin, kun vapautta on rajoitettu. Eli: Vapauden ja tasa-arvon tilat ovat sellaisia, joissa ihminen on vapaa toimimaan autonomisesti ilman fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia esteitä. Eräs Asunnottomien yö jakso 1:n haastateltavista kertoo uudesta asunnostaan vapauden tarpeen tyydyttämisen välineenä: ”Se on niin hienoo ku mä saan illallakin kattella omaa telkkaria ja pistää tähän vaikka alasti maata ja kattella myllyä ja kattella sitä ohjelmaa mitä mä haluan kattoo ja niin myöhään kun mä haluan kattoon. Ja sitten mä voin mennä nukkumaan ja keittää aamulla kahvit siihen aikaan kun mä haluan –

Vasen: esimerkkejä luovuuden tiloista (kuvio 39). Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: 1. Esteettömät tilat 2. Liikennevälineet vapauden tarpeen tyydyttäjinä 3. Puolijulkiset tilat, joissa sisäänpääsy ei riipu sukupuolesta, ihonväristä yms. eikä ilmapiiri ole syrjivä 4. Mielipiteen ilmaisun vapaus julkisessa tilassa ja internetissä 5. Jokamiehenoikeus.

normit

kulttuuri maailmankuva minäkäsitys ideaalikuva arvot

elämäntapa

fyysiset kyvyt ja ominaisuudet taloudellinen tilanne

... eetos suhde luontoon

3.2.3 elämänmuoto

vaillaan muun muassa seuraavasti: ”Elämänmuodolla tarkoitetaan ihmisen elämänarvoja ja priorisointeja… Elämänmuoto (livsform) on tutkijoiden tekemän määrittelyn mukaan pysyvämpi kuin trendi-

Yllä: (kuvio 40) Elämänmuoto hajotettuna filtterijoukoksi.

Elämänmuoto on toinen elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimallin filttereistä. Tässä luvussa käsitellään sitä, mitä elämänmuodolla tämän työn kontekstissa tarkoitetaan. Luvun lopussa esitetään, miten tämän työn kohdalla elämänmuodon katsotaan vaikuttavan rakennetun ympäristön toiminalliseen ja esteettiseen luonteeseen kodin kontekstissa, eli kysytään: ”mitkä ovat kodin tilat ja minkä materiaalisen muodon ne ottavat?” Luvussa 3 ihmisen sisäisen todellisuuden, ominaisuuksien, arvojen, normien, ideaalikuvan kokonaisuutta kuvamaan valittiin ter-

mi elämänmuoto. Elämänmuoto on terminä melko väljä. Sitä ku-

en mukana muuttava elämäntyyli (livstil).” (Staffans 2007, 179-181). Tässä työssä elämänmuoto ymmärretään laajasti: se on se muoto, jonka ihmisen elämä psyykkisistä, sosiaalisista ja fyysisistä syistä ottaa. Edelleen: elämänmuoto on tapa, jolla kukin ihminen täyttäisi Max-Neefin tyydyttäjätaulukon, eli elämänmuoto on tyydyttäjien valitsemisen kriteeri. Elämänmuoto on yhtäaikaisesti mahdollista ja rajoittaja: ”…tieto toimii kahdella tavalla: se rajoittaa ja mahdollistaa yhtä aikaa. Mitä enemmän tiedämme, sitä enemmän pystymme myös ajattelemaan ja kuvittelemaan… Toisaalta maailmankuvan sisältämä tieto rajoittaa: emme kykene näkemään jotain oleellista, jos meiltä puuttuu vastaava koodi ymmärtää sitä. Voimme havainnoida vain maailmankuvan sallimissa puitteissa.” (Stenros 1992, 3) Elämänmuoto-ympäristön vaih-

toehdot – filtterimallissa elämänmuoto siis tekee joistain tarpeen tyydyttämisen vaihtoehdoista mahdollisia, mutta estää täysin tai osittain joidenkin aktualisoimisen: ”Mahdolliset ratkaisut eivät välttämättä tapahdu, vaikka ne olisivat mahdollisia. Fyysinen asetelma tarjoaa mahdollisuuksia, joiden joukosta valitaan ratkaisuja. Valintaprosessi perustuu vallitseviin tabuihin, tapoihin ja perinteisiin.

Tästä johtuen vaikka fyysiset mahdollisuudet olisivat runsaat, saattaa

kul

kulttuurinen systeemi rajoittaa rajusti vaihtoehtoja.” (Rapoport 1969, 46-47) Elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – mallissa elämänmuoto nähdään filtterijoukkona. Osa filttereistä on fyysisiä: ne kuvaavat ihmisen ruumiillisia ominaisuuksia ja kykyjä. Osa filttereistä on psyko-sosiaalisia: elämänmuodon psyko-sosiaalisiksi filttereiksi mieltyviä on lueteltu kirjallisuudessa vaihteleva lajitelma, esimerkiksi kulttuuri (culture), eetos (ethos), maailmankatsomus (world view) ja kansallinen luonne (national character)

Koko välineistö ajatuksia, ins u i ihmisen toimia (Rapoport 1969, 48-49). ”Kul u l a k : , teknistä , ruoka - ja pukeutumistapoja, uskontoa, mielenlaatua, arvoja, kielen symboleja, sosiopolii lii ä y , päätöksenteon ja vallankäytön alkuperäisiä metodeja, tuotannon metodeja, taloudellisia suhteita jne.” -Thierry Verhelst ”Kul u i a , kun ne sekoi konteks i e o . Kul u k uskomusten, historian ja nykymyisyyden, materiaalisen - ja henkisen todellisuuden kokonaisuus.” -Juhani Pallasmaa ”Kul u , miten asiat täällä hoidetaan.”-John Mole

(Rapoport 1969, 48), ideaalikuva (Rapoport 1969, 46-47), arvot (Ahlman 1939, Niiniluoto 1994, Staffans 2007, 179, Rapoport

Maailmankuva määritellään luontoa, ihmistä tai yhteiskuntaa koskevien oletusten tai a Kun kyseiset e i , eli el hanki , kyseessä on el a (Stenros 1992, 5; Rapoport 1969, 48-49)

maailmankatsomus Kun maailmankuvaan lii y

o a maailmankatsomuksesta (Stenros 1992, 5)

elämän. Toiset filtterit, kuten fyysinen kyky (Aura,Horelli&Korpela 1997, 88) ja taloudellinen tilanne, vaihtelevat suuresti eri

minäkäsitys

elämänvaiheissa. Filtterijoukon eri filttereiden syyseuraussuhteita on toisinaan vaikea erottaa toisittaan, mutta filtterit voivat olla myös keskenään ristiriitaisia: esimerkiksi ihmisen minäkäsityksen osa

arvot

seksuaalinen suuntautuminen saattaa olla pahasti ristiriidassa kulttuurin eetoksen kanssa. Samoin opittu elämäntapa ja siihen liittyvä sosiaalis-tilallinen malli saattaa erota ihannekuvasta. Ho-

ideaalikuva

on muutamaa vuotta vanhempi autonkuljettaja. Heillä on kolme kou-

eetos

lua käyvää lasta. Rouva H on asunut lapsuutensa tupakammari-mökissä yhdessä vanhempiensa ja kuuden sisaruksensa kanssa. Hän

normit

lähti 17-vuotiaana kotiapulaiseksi Helsinkiin. Siellä hän sai paikan perheessä, jossa oli makuuhuoneiden ja keittiötilojen lisäksi suuri Sali ja ruokasali. Rouva H:lla on nykyisessä asunnossaan selvästi eriyty-

suhde luontoon

nyt keittiö, ruokatila ja erillinen ”sali”… Hänen asuntoratkaisunsa on vanhan lapsuuden mallin vastakohta – uusiomalli, joka voineen mah-

...

dollistaa aiempaa hienomman elämäntavan. Rouva H:lla ja hänen

2 4

tuhoajat destroyers

, on kyse

Minäkäsitys on ihmisen käsitys itsestään. Minäkäsitys koostuu minäkuvista: fyysinen minäkuva; suoritusminäkuva; emo a ; sosiaalinen minäkuva; ihanneminä (odotukset ja toiveet siitä, millainen ihminen haluaisi olla: ihminen pyrkii muu a n u a ); iden e = ihmisen käsitys pysyvimmistä (omimmista) piirteistään; itsetunto; itsetuntemus; itseluo . (Peltomaa , ym. 2006, 392-399) Arvo on käsitys tavoiteltavasta ja halu y abstrak a. Arvoja voidaan jaotella mm: hedonis ; vitaaliset arvot; estee ; l arvot; uskonnolliset arvot; sosiaaliset arvot; mah ; oikeusarvot; ee ; ekologiset arvot; egologiset arvot. (Niiniluoto 1994; Ahlman 1939)

relli kirjoittaa eräästä väitöskirjansa tutkimuksesta: ”Rouva H on Pohjois-Suomesta kotoisin oleva 45-vuotias siivooja. Hänen miehensä

2 4

(i)

1977, 256), maailmankuva (Stenros 1992, 5) ja niin edelleen. Osa filttereistä, kuten kulttuuri, pysyy lähes aloillaan ihmisen koko

(i)

elämäntapa maailmankuva

2 4

(i)

Käsitys siitä, mikä on "hyvä". (Rapoport 1977, 48) Organisoitu ymmärrys siitä, mitä pitäisi, mikä on ee (Rapoport 1969, 48-49)

Minä-sinä suhde l a luonneh l k . Minä-se suhde n siinä ihminen käy ä ä e . (Nyman 2008, 163; Rapoport 1969, 74-75) e

rajoi inhibi

Yksi y singular sa

Normit ovat ryhmän jäsenten käy sääntöjä tai odotuksia: kirjoitetut käskyt; piilevät normit. (Peltomaa , ym. 2006, 135-136)

Muita mahdollisia

muka-tyydy pseudo-sa

;

Yhteisvaiku tyydy synergic sa

vaatimattomista oloistaan kotoisin olevalla aviopuolisollaan ei kui-

olohuone on omituisella tavalla keskeneräinen ja kaaoksentuntuinen; vanhemmat lapset ovat vieneet osan olohuoneen kalusteista yläkertaan omaan monitoimitilaansa ja palauttaneet sieltä olohuoneeseen sopimattomat huonekalut. Olohuoneessa on sinne tänne sijoitettuna

varsinainen ak e

ulkomaailma havainnon kohde

gin” ylläpitäminen vaati. Heillä käy erittäin harvoin vieraita. Niinpä

kuvio 41. Elämänmuodon psyko-sosiaalisia filttereitä.

si uo a. säin kka b va en a c. . mu hvis ma mu u ta lli a vo u a i

tenkaan ole sosiaalista ja ”hienokulttuurista” pääomaa, mitä ”salon-

tapa, jolla se tehdään 51

suuri rokokoolamppu, nahkasohva, moderni televisiopöytä (ilman

sisäinen malli

sosiaalinen: ·ihmissuhteet

varsinaiseen ak e toiminta, joka on

televisiota), talonpoikaisia esineitä, pitsiverhot ym.… On ilmeistä, että rouva H ei hallitse puolijulkisen tilan sisustuksen koodia.” (Horelli-Kukkonen 1993, 121-122) Ristiriitaiset elämänmuodon filtterit johtavat siis usein konflikteihin, jotka voivat ilmetä myös tilallisina ristiriitoina. Esimerkiksi, asumisratkaisun avulla toivottu sosiaalinen nousu ei toteudu pelkästään fyysisen ratkaisun avulla (Horelli-Kukkonen 1993, 104-105).

asumus vai asutus asetelmana elämälle Asutus vai asumus asetelmana elämälle vastaa kysymykseen ”millainen on kodin elämänmuodon mukainen tilaohjelma?”. Rapoportin mukaan asumusta ei voida koskaan katsoa erilliseksi

Ihmisiä, jotka jakavat suurinpiirtein saman elämänmuodon, kut-

asutuksesta: se on osa kokonaista sosiaalista ja tilallista sys-

sutaan homogeeniseksi ryhmäksi. Jos vaellus on suhteellisen

teemiä. Ihminen asuu koko asutuksessa, jonka osa asumus on.

vapaata, ihmiset kerääntyvät (cluster) itsestään homogeenisiksi

Tapa, jolla hän käyttää asutusta, määrittää asumuksen muotoa:

ryhmiksi (Rapoport 1977, 253). Ihmiset näyttävät suosivan ho-

esimerkiksi se, kutsutaanko ystäviä kylään, tavataanko heitä

mogeenisessä ryhmässä elämistä (Rapoport 1977, 250). Rapo-

kahviloissa vai ehkä kadulla (Rapoport 1969, 68-69). Tilantees-

port esittää, että ihmiset, jotka tietoisesti hakeutuvat hetero-

sa, jossa asutus on asetelma elämälle, ihminen viettää suurimman

geenisiin ryhmiin – heterogeeninen ymmärrettynä perinteisesti

osan ajastaan asumuksen ulkopuolella, ja asutus on vain yksi-

esimerkkisi kansallisuutena tai sosio-ekonomisena asemana –

tyisempi, suljettu ja suojatumpi osa kotialuetta. Toisessa ääriti-

pyrkivät todellisuudessa homogeeniseen ryhmään. Yhdistävä

lanteessa, jossa asumus on asetelma elämälle, asutuksen katso-

tekijä on vain jokin muu elämänmuodon osa, esimerkiksi jaettu

taan olevan vain yhdistävää kudosta, hukkatilaa, jota käytetään

tahto elää monikulttuurisessa ryhmässä (Rapoport 1977, 256).

lähinnä matkustamiseen, asumuksesta toiseen siirtymiseen.

Elämänmuodon vaikutus rakennettuun ympäristöön ja sen sub-

(Rapoport 1969, 70-71)

jektiiviseen arvottamiseen on kokonaisvaltainen (Rapoport

Vastaus asumus vai asutus asetelmana elämälle -kysymykseen

1969). Rapoport kirjoittaa: ”Ei se, onko ikkuna tai ovi, vaan niiden

löytyy tutkimalla kunkin ihmisen tarpeiden tiloja. Eli: kuinka

muoto, asettelu, ja orientaatio, joilla on väliä; ei se, laittaako joku

moni tarpeiden tiloista on asumuksen tiloja ja kuinka moni jul-

ruokaa tai syökö hän, mutta missä ja miten” (Rapoport 1969, 61).

kisia – tästä voidaan suoraan koostaa elämänmuodon mukainen

Elämänmuoto vaikuttaa toisaalta suunnittelijaan, esimerkiksi hä-

tilaohjelma.

nen luontosuhteensa kautta: ”Arkkitehtuurin kieli ei voi olla ilmentämättä ihmisen ekologiaa. Lasitalo, jota pitää lämpimänä päivänä viilentää ja kylmänä päivänä lämmittää, ilmaisee ihmisen ekologiaa siinä missä savitalokin, joka pysyy viileänä lämpimällä ilmalla ja on lämmin kun ulkona on kylmä. Toinen edustaa vastakkainasettelua luonnon kanssa, toinen harmoniaa.” (Nyman 2008, 27). Toisaalta elämänmuoto on se arviointikriteeri joka määrää sen, minkälaisen ympäristön ihminen valitsee kodikseen.

Oikealla, ylhäällä (kuvio 42): Asumus vai asutus asetelmana elämälle. Ihmisen elämänmuodon mukaiset tarpeiden tilat ovat joko asutuksessa, tai asumuksessa. Ympäristö tarjoaa tähän erilaisia vaihtoehtoja esimerkiksi kaupungissa (vasen) tai maalla (oikea). Kodin symbolit. Vapaana seisova, harjakattoinen talo on kodin symbolien arkkityyppi. 52

psyykkinen: · l toiminnot ·emo a

i n

fyysinen: ·oma keho eli ruumis ·fysiologiset toiminnot (verenkierto, hormoonit yms.)

sosiaalinen: ·ihmissuhteet ·suhde yhteisöön ja yhteiskuntaan

psykopaa n käy tyminen

sosiaalinen toiminta (esim. keskustelu)

kodin symbolitfyysinen – koti sanattomanapsykotoiminta (esim. kävely luonnossa) kommunikaationa ja psyykkisen somaa häiriöt itsesäätelyn välineenä

tarpeen tyydy

tarpeen tyydy konteks

sosiaalinen ryhmä mitwelt

itse egenwelt

ympäristö umwelt

psyykkinen coping keinot defenssi-

Kodin symbolit vastaa kysymykseen: ”minkälaisen ( mekanismit isku työ: eheä selviytymis( patologiset tasaelämänmuodon mukaisenkeinot) ulkomuodon koti ottaa?” ma minuus (sairaanpainolle

puolustus-

loiset) keinot

mekanismit) luvussa Jos ympäristö mielletään sanattomaksi kommunikaatioksi

kiinteäpiirteiset elemen x f

puolikiinteäpiirteiset elemen semi- x f

koko kalustus, kaappi, keinutuoli, , lamppu, maljakko, sänky, kello, rukki, verhot, taide tai koristeet, TV/radio/stereot, kei , soi , lehdet/kirjat, kukat, , puhelin, rauhallisuus

2.1 ja 2.2 esitetyllä tavalla, voidaan ajatella, että myös kodilla on oma kielensä – oma sanaton viestinsä, koodattu merkityssisältönsä, symbolijoukkonsa. esittää, että kodin symbolit toimintaHorelli rakennetussa voivat viitata moneenympäristössä aikakauteen jatailuonnossa näkökulmaan, ja että ne kehityssuunta, keinot toimi voivat olla yleistesti jaettuja kun eli lievemmät universaaleja, taieivät puolestaan hyvin subjektiivisia (Horelli-Kukkonen 1993, 181). Samoin Rapoport: hänen mukaansa kodin symbolit ovat kulttuurisidonnainen (Rapoport 1969).

determinis ympäristösuhde ympäristö määrää ihmisen käytöstä

possabilis ympäristösuhde ympäristö ei määritä, vaan tarjoaa vaihtoehtojaosa vaihtoehdoista on kuitenkin todennäköisempiä

propabilis ympäristösuhde ympäristö tarjoaa vaihtoehtoja ja rajoi , ihminen tekee valintoja

kuvio 43. Yhteenveto [Kuusikylän itsesuunnittelualueen] asujien mielihyvänsävyisinä kokemista symboleista vuosilta 1983 ja 1988 (Horelli-Kukkonen 1993, 104)

"ais l u " "terapiana" "henkireikä minän eheyden

aika

asunnon suunni , käy

"sopivat" symbolit torjutut

Tämän työn näkökulma on, että ihminen tunnistaa todellisen maailman symbolit kodin symboliksi elämänmuotonsa perusteella. Toisin sanoen kodin symbolit ovat aina subjektiivisia, mutta saattavat olla jaettuja niiden kesken, jotka muodostavat siltä osin homogeenisen ryhmän, eli jakavat suurin piirtein saman elämänmuodon. Kuten aikaisemmin esitetty, ympäristön lähettämän viestin täytyy olla sekä luettu että hyväksytty, jotta se voisi toimia. Samoin

Arkkitehdin näkökulmasta kodin symbolit ovat joko kiinteäpiirteisiä elementtejä tai puolikiinteäpiirteisiä elementtejä, (kuvio 43). Konkreettisia esimerkkejä kodin symboleista antavat esimerkiksi Rapoport, Nyman ja Horelli: ”Kodin ideaalikuva on vapaana seisova yhden perheen talo, ei rivitalo, ei kerrostalo.” (Rapoport 1969, 132-133)

kodin symbolien kohdalla: ihmisen täytyy pystyä avaamaan ym-

”Katto suojaa perhettä. Enemmän: se suojaa tiettyä perhekeskeistä

päristön koodin ”tämä on kodin symboli”, sekä hyväksymään se

elämäntapaa. Ei ole kyse siitä, miten tämä elämäntapa kussakin ta-

”tämä on minun kotini symboli”.

pauksessa toteutuu, vaan kyse on ikivanhojen käyttäytymiskuvioiden

Ihminen sisäistää kodin symbolit samalla, kun oppii lukemaan ympäristön vistejä: lapsena; lapsuudesta ovat lähtöisin mielikuvat kodista ja ne symbolit, jotka kotiin liitetään (Cooper 1989, Horelli-Kukkonen 1993, 158, Nyman 2008, 64, Bachelard 1964, 61): ”Ensimmäinen talomme” on ”fyysisesti kirjoittanut itsensä meihin” muodostaen intiimissä vuorovaikutuksessa kanssamme ensimmäiset ympäristön käytön tapamme. Jokaisessa kohtaamassam-

suojaamisesta: lasten synnyttäminen, hoivaaminen ja kasvatus, ruuanlaitto ja syöminen, yksityisyyden varmistaminen, turvallinen lepo, leikki, vierailijoiden kestitseminen, asunnon lämmittäminen, talon kunnossapito ja koristeleminen. Sitä kaikkea katto suojaa… Huomaamme, että katto ei olekaan ensisijaisesti fyysinen kappale, vaan se on toimintaa. Esineenä katto representoi kaikkea sitä inhimillisesti tärkeää toimintaa, jota se suojaa.” (Nyman 2008, 142)

me arkkitehtuurissa on tämä unelmiemme talo.” (Nyman 2008, 64)

”Katto pään päällä”. Harjakatto symboloi suojaa, toisin kuin tasakat-

Kuten Nyman, myös Rapoport kuvaa ympäristöä arvottamisen

to. Harjakatto on myös turvallisuuden symboli. Yksi piirre on myös

osalta itseään toteuttavaksi ennustukseksi (2.1 ympäristö sa-

vapaana seisova talo, omalla tontilla, mikä on vastareaktio ahtau-

nattomana kommunikaationa) (Rapoport 1977, 26). Jos ympä-

delle. Suositun kodin idea on, että koti on linnani (Rapoport 1969,

ristö nähdään tällä tavalla, voidaan ajatella, että kodin symbolit

134-135)”

siirtyvät ainakin osittain sukupolvelta toiselle. Nyman kirjoittaa: ”Modernismi panee perinnekielteisyydessään suhteettoman suuren painon ainutlaatuisuuteen: jokainen arkkitehtuuriteos haluaa olla uusi ja ihmeellinen, samaan tapaan kuin muissakin taiteissa. Käyttäjän arvostukset ovat päinvastaiset: tunteakseen olevansa kotonaan

”Asunnon tilallinen perustyyppi [KRO-ratkaisu] ei siten ole pelkkä fyysinen ratkaisu, vaan sen avulla voidaan tavoitella itselle mieluista, usein lapsuudessa sisäistettyä elämäntapaa tai pyrkiä sitä muuttamaan.” (Horelli-Kukkonen 1993, 109)

hän odottaa löytävänsä ympäristöstään mahdollisimman paljon tut-

Vapaana seisova yhden perheen talo, harjakatto ja lapsuuden kotiin

tuja elementtejä.” (Nyman 2008, 323)

pohjautuva tilaratkaisu ovat rakennetun ympäristön koodi, jonka

Kutenkin, vaikka kodin symboleissa on huomattavaa jatkuvuutta, ihmisen ihannekuva kodista ei ole yksi yhteen lapsuuden malli, vaan sen ”nykyaikainen paranneltu versio” (Horelli-Kukkonen 1993, 109). Filosofi ja runoilija Gaston Bachelard esittää saman asian hieman toisin ajateltuna: ”…talo, joka olisi lopullinen, joka olisi symmetrisessä suhteessa siihen taloon, jossa olemme syntyneet, johtaisi ajatuksiin – vakaviin, surullisiin ajatuksiin – eikä unelmiin. On

lähes jokainen maailma ihminen pystyy avaamaan, ja lukemaan: ”koti”. Vapaana seisova harjakattoinen talo on kodin symbolina eräänlainen arkkityyppi15: juuri tällaisen talon lapset piirtävät, vaikka asuisivatkin kerrostalossa. Ajatus, että tällainen talo olisi kodin ainut symboli, on kuitenkin virhepäätelmä. Se että ihminen pystyy lukemaan symbolit, ei vielä tarkoita, että hän hyväksyy ne.

parempi elää tilapäisyyden tilassa kuin lopullisuudessa.” (Bachelard

Kodin symbolit voivat kummuta yksilöllisestä tai sosiokulttuu-

1964, 61) Toisin sanoen, lapsuuden kuva kodista on paitsi saavut-

risesta historiasta, kuten juuri vapaana seisova harjakattoinen

tamaton, sen on myös hyvä pysyä ainakin joiltakin osin saavut-

talo tai perinteinen sauna, takka ja leivinuuni. Symbolit voivat

tamattomana.

viitata myös toiveikkaasti tulevaisuuteen, kuten elektroniikka.

Suunnittelija–ympäristö–ihminen – prosessimallin mukaisesti luetut ja hyväksytyt kodin symbolit voivat toimia ekstrapsyykkisenä säätelyvälineenä niihin liittyvän psyykkisen sitomisen avulla (2.2 ympäristö psyykkisen itsesäätelyn välineenä) (Eleb-Vidal 1980, 256). Vieras symboli aiheuttaa psyykkistä työtä muun muassa 54

tunnetta (Horelli-Kukkonen 1993, 104-105).

assosioitumalla ikäviin asioihin ja rikkomalla samana pysymisen

Asumisratkaisujen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ajallinen integrointi mahdollistaa elämänmuodon vaiheittaisen, ei äkkinäisen, muutoksen ja tukee ihmisen samana pysymisen tunnetta. Kodin symbolit muuttuvat ajan kanssa. (Horelli-Kukkonen 1993, 104-105) Siksipä kodin symboleista ei voida laatia mitään yleispätevää listaa, arkkitehdin kielen sanastoa. Ne löytyvät kunkin ihmisen elämänmuodosta.

ympäristön vaihtoehdot

3.2.4 ympäristön vaihtoehdot

tehdä aina halutessaan.” (Norberg-Schulz 1963) Kaikki ympäristön vaihtoehdot eivät ole käytettävissä jokaiselle, sillä elämänmuotofiltteri rajaa osan vaihtoehdoista: ”Arkkitehtuuri on tarjoumia, käyttökelpoisia ja käyttökelvottomia.” (Nyman 2008,

Ympäristön vaihtoehdot on elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimallin toinen filtteri. Se esittää ne vaihtoehdot tarpeiden tyydytykseen, jotka ympäristö tarjoaa. Ympäristön vaihtoehdot on aina sidottu aikaan ja paikkaan. Norberg-Schulz kirjoittaa ympäristön mahdollisuuksista: ”Ympäristön on kuvastettava ihmisen elämän mahdollisuuksia. Ympäristön kokemuksessa ei ole tärkeää vain se, mitä tehdään, vaan samalla se, mitä halutessaan voisi tehdä. Ei ole tarpeen joka päivä mennä esimerkiksi kirjastoon tai teatteriin, mutta on tärkeää tietää, että sen voi

64) Rajaus voi tapahtua jo havaintovaiheessa, jolloin osa vaihtoehdoista jää havaitun maailman ulkopuolella. Vaikka jokin ympäristön vaihtoehto tulisikin havaituksi, se saattaa jäädä aktualisoitumatta, jos se ei ole yhteneväinen elämänmuodon kanssa joko niin, että tarpeen tyydyttämisvaihto ei ole mieluisa esimerkiksi kulttuurisista syistä ja siksi miltei mahdoton, tai jokin ympäristön ominaisuus tekee sinänsä mieluisan tarpeen tyydyttämisen

Yllä: (kuvio 44) Ympäristön vaihtoehdot - filtteri.

vaihtoehdon mahdottomaksi. Ympäristön fyysisiä rajoituksia pyritään poistamaan esimerkiksi esteettömyydellä. Ympäristön tuhoisa ominaisuus voi olla myös ympäristön irrallisissa elementeissä, joka näyttäytyy esimerkiksi syrjintänä. Asumisen kohdalla syrjintä saattaa näyttäytyä muun muassa NIMBY-ilmiönä16.

Ihminen pystyy elämään ympäristössä, jossa ympäristön vaihtoehdot-filtteri ja elämänmuotofiltteri ovat lähes irrallaan, jos vain

3.2.5 haltuunotto

hengissä pysymisen tarve tulee tyydytetyksi. Vaikkakaan ei kuolettavaa, tällainen ympäristö ei tarjoa mahdollisuutta kodin kokemiselle.

Yllä: (kuvio 45) Personointi haltuunoton keinona, itselle tärkeiden mielihyväsävytteisten symbolien luominen.

Haltuunotto on se prosessi, jonka seurauksena asumuksesta tulee koti (Aura,Horelli&Korpela 1997, 127). Tilan haltuunottoa sivuttiin jo aiemmin identiteetin tiloissa (3.2.2 tarpeiden tilat). Haltuunotto ei ole suunnittelijan, arkkitehdin, hallittavissa – suunnittelija luo ympäristön, jonka puitteissa haltuunotto on enemmän tai vähemmän mahdollista. Haltuunotto on hetki, jolloin tilasta (space) tulee subjektiivisesti koettu paikka (place) (Aura,Horelli&Korpela 1997, 127). Paikan luonne on kaksinainen. Se on sekä yleinen että erityinen: fyysinen rakenne, jolle ihminen on antanut merkityssisällön luodes-

saan sen kanssa suhteen (Stenros 1992, 245, Werner,Altman&O-

xley 1985). Ihminen ”kiinnittyy paikkaansa ja sulautuu siihen, hän

tila, joka on viimeksi mainitun ilmaisua. Yksityisimmillään, omissa

yhdistää paikkansa henkilökuvaansa, hän sijoittaa itsensä siihen niin

tiloissa, haltuunotossa kyseenalaistetaan koko olemassaolon kä-

kokonaan, ettei hänen paikkaansa voi koskea koskematta samalla

site. Vain tästä näkökulmasta saa haltuunoton psykologinen tutki-

häneen itseensä.” (Tournier 1971, 60)

mus merkityksensä. Lopuksi, siitä tulee kunnianhimoinen projekti,

Haltuunoton tärkeä tekijä on aika – ajan kanssa asumus muuttuu kodiksi. (Horelli-Kukkonen 1993, Aura,Horelli &Korpela 1997, 127)

jossa annetaan oma panos todellisen demokratian rakentamiseksi.” (Chombart de Lauwe 1976, 30) Yksinkertaistaen: Chombart de Lauwea mukaillen ihmisen on mahdollista ottaa tila haltuun, kun hän voi tyydyttää tarpeensa elämänmuotonsa mukaisella taval-

Personointi on haltuunoton keino. Personoinnin voidaan katsoa

la (3.2.1 ihmisen tarpeet), ihmisen ja ympäristön välinen suhde

vastaavan suunnittelija–ympäristö–ihminen – prosessimallin vai-

toimii oikein (2 ihminen, suunnittelija ja ympäristö), ympäristön

hetta 4. Monique Eleb-Vidal tutki väitöskirjassaan pariisilaista

tarjoamat vaihtoehdot vastaavat hänen elämänmuotoaan (3.2.4

kerrostaloasumista psykoanalyyttis-sosiologisessa viitekehyk-

ympäristön vaihtoehdot), ja hän pystyy muokkaamaan tilaansa

sessä. Tutkimuksen asunnot olivat asukkaille tuntemattoman

personoimalla (3.1 suunnittelija–ympäristö–ihminen – proses-

arkkitehdin suunnittelemia. Väitöskirjassa ilmenee, että tämä

simalli; 3.2.5 haltuunotto).

pakotti asukkaat ottamaan kantaa minän ja asunnon väliseen suhteeseen personoimalla. Asunnon muokkaaminen, joka tapahtui seinien poistamisella tai lisäämisellä, tapetoimalla, sisustamalla ja niin edelleen, toimi asujan itselle tärkeiden kodin symbolien luomisena. Asujat käyttivät asuntoaan ja sen elementtejä tarinansa ylläpitämiseen, jatkamiseen, hiomiseen ja jopa uudelleenkirjoittamiseen. Mielihyväsävytteiset symbolit ovat minän eheyden tärkeitä tukijoita. (Eleb-Vidal 1980, 185). Horelli kirjoittaa suomalaisen asumisen kontekstissa, mutta hänen havaintonsa ovat Eleb-Vidalin kanssa yhdenmukaiset: ”Itse-

Haltuunotosta kieltäytyessään ihminen kieltäytyy luomasta tunnesiteitä ympäristöönsä. Haltuunotosta saatetaan kieltäytyä, jos ihminen ei halua asua missä asuu, eli elämänmuoto ei vastaa ympäristön vaihtoehtoja, tai asumisjärjestelyä ei pidetä pysyvänä (Horelli-Kukkonen 1993, 175-176, Eleb-Vidal 1980). Ihmisen heijastavat aina identiteettiään asumukseensa, joskin eivät aina positiivisella tavalla: haltuunotosta kieltäytyminen voi johtaa ympäristön laiminlyömiseen tai tuhoamiseen. (Horelli-Kukkonen 1993, 175-176)

suunnittelija-asujat ja myöhemmin muuttaneet eroavat toisestaan siten, että itsesuunnittelijat ovat voineet tuottaa itselleen välittömästi tärkeät symbolit. Myöhemmin muuttaneet ovat joutuneet ensin tunnistamaan asunnossa ilmenevät symboliset vihjeet ja työstämään ne siten vuorovaikutuskuviaan vastaaviksi tai muokkaamaan omia vuorovaikutuskuviaan.” (Horelli-Kukkonen 1993, 107) (kuvio 11) Rapoportin mukaan muutoksen ilmaisun personoinnissa saattavat olla monelle ihmiselle jopa tärkeämpiä, kuin varsinaiset toiminnalliset muutokset (Rapoport 1982, 24). Kaupunkisosiologi Paul-Henry Chombart de Lauwe kuvaa haltuunottoa: ”Tilan haltuunotto koostuu mahdollisuudesta liikkua, rentoutua, omistaa, toimia, tuntea, ihailla, unelmoida, oppia, luoda halujensa ja toiveidensa mukaan. Se vastaa psykososiaalisten prosessien kokonaisuutta, joka sijaitsee subjektin ja objektin välisissä suhteissa, haltuun ottavan subjektin (yksilön tai ryhmä) ja häntä ympäröivien arkielämän esineiden yhteydessä. Se liittyy käytöntöihin, kognitiivisiin ja affektiivisiin prosesseihin. Sitä rajoittavat taloudelliset ja juridiset omistusta koskevat esteet sekä asujan sosiaalitaloudelliset olosuhteet. Tilan haltuunotto ei ole erillinen yksilöllinen teko. Se on olemukseltaan sosiaalinen, sillä esineet ja niiden sijainti tilassa ovat viestien kantajia. Tilan haltuunotto on kommunikaatiota. Sitä leimaavat syvästi sosiaaliset suhteet, yhteiskunnallisten rakenteiden kokonaisuus, ideologiat. Haltuunoton mahdollisuuksien kehittäminen edellyttää, että muutetaan koko yhteiskunta ja sekä rakennettu

Luvussa mainittuja käsitteitä: empiirinen = kokemusperäinen aksiomaattinen = oletettu lähtökohta; perusväittämä; itsestään selvä 12 eksistentiaalinen = olemassaoloa koskeva; olemassaoloon liittyvä 13 autonomia = itsemäärääminen; itsemääräämisoikeus 14 metafora = kielikuva; vertaukseen pohjautuva lausekuvio; hahmottamisen tapa 15 arkkityyppi = Carl Jungin psykologian peruskäsite: yleispätevä aja tusmuoto tai peruskuva, joka on ihmiskunnan menneiden sukupolvien kokemusten perintöä ja sijaitsee kollektiivisessa piilotajunnassa 16 NIMBY = ”not in my back yard” ’ei minun takapihalleni’; lähi alueille suunniteltujen epämiellyttäväksi koettujen rakennusprojektien vastustaminen 10 11

4 johtopäätökset

Luvussa 4 pyritään vastaamaan tämän työn kahteen kysymykseen: ”mitä ovat koti ja kodittomuus” arkkitehdin näkökulmasta?” ja ”miten arkkitehti voi toimia kodin kokemisen mahdollistajana?”

sa 2 tutkittiin näiden vuorovaikutusta yleisesti, sekä ympäristöä

Tämän työn kirjallinen osa on edennyt niin, että luvussa 1 muo-

olevan kaikkein todennäköisintä silloin, kun ihmisen elämänmuo-

toiltiin ne kysymykset, joihin tämä työ pyrkii vastaamaan, eli

to ja hänen ympäristönsä ovat mahdollisimman yhdenmukaiset.

”mitä ovat koti ja kodittomuus arkkitehdin näkökulmasta” ja ”miten

Tämän tilanteen toteutumista tutkittiin luvussa 3.1 suunnittelija–

arkkitehti voi toimia kodin kokemisen mahdollistajana?” sekä mää-

ympäristö–ihminen –prosessimallin ja elämänmuoto - ympäristön

riteltiin, mitä tässä yhteydessä yleensä tarkoitetaan kodilla ja

vaihtoehdot -filtterimallin. avulla. Tämän työn kohteen kysymyk-

kodittomuudella. Luvun 1 johtopäätelmä oli, että koti syntyy ih-

seen pyritään vastaamaan prosessimallin ja filtterimallin poh-

misen, suunnittelijan ja ympäristön vuoropuhelussa, joten luvus-

jalta.

sanattomana kommunikaationa että psyykkisen itsesäätelyn välineenä. Luvun 2 johtopäätelmänä voitiin laatia ihminen-ympäristö-suunnittelija –vuorovaikutusmalli. Luvussa 3 tätä mallia sovellettiin kodin kokemisen kontekstissa. Kodin kokemisen todettiin

4.1 koti ja kodittomuus arkkitehdin näkökulmasta Arkkitehdin näkökulmasta kodittomuus on nimenomaan ympäris-

Suunnittelija–ympäristö–ihminen – prosessimallissa kodin kokemi-

tön, ei ihmisen ongelmana. Weilin sanoin: ”Ihmistä, joka on alem-

nen nähdään mallin onnistumisena. Arkkitehdin näkökulmasta

massa asemassa ja sen vuoksi kärsii, ei lohduta tieto siitä, että tila

kodin kokemisen mahdollisuus syntyy suunnittelija–ympäristö–ih-

johtuu omasta kyvyttömyydestä, ja että kaikki tietävät sen. Se vain

minen – prosessimallissa kahdella mahdollisella tavalla.

lisää katkeruutta. Luonteen mukaan se saattaa aiheuttaa masennusta tai viedä rikollisille teille.” (Weil 1949, 22-23) Arkkitehti ei voi ajatella ihmisen kyvyttömyyttä tuntea jotain ympäristöä kodikseen vikana ihmisessä; arkkitehdin tehtävä on korjata ympäristö, ei ihminen.

Ensinnäkin kodin kokemisen mahdollisuus voi syntyä siten, että suunnittelija onnistuu vaiheessa 1 luomaan ympäristön sellaiseksi, että: ihminen pystyy vaiheessa 2 avaamaan asumansa ympäristön koodin ja hyväksyy lukemansa viestin; ympäristö on sisäistä tensiota alentava, tai mielipaha voidaan ratkais-

Suunnittelija–ympäristö–ihminen – prosessimallissa kodittomuuden

ta psyykkisellä työllä vaiheessa 3. Tällöin vaiheelle 4 ei ole juu-

nähdään syntyvän mallin virheessä, jota ei pystytä korjaamaan

ri lainkaan tarvetta. Toisekseen, kodin kokemisen mahdollisuus

seuraavissa mallin vaiheissa. Arkkitehti on mallissa suunnitteli-

voi syntyä arkkitehdin näkökulmasta siten, että vaihe 1, 2, ja 3

ja, joten arkkitehdin näkökulmasta prosessimallin virhe tapah-

epäonnistuvat, mutta ympäristö tarjoaa siltikin mahdollisuuden

tuu siis aina vaiheessa 1: suunnittelija on suunnitellut ympäristön

vaiheelle 4, eli ihminen pystyy muokkaamaan ympäristöään joko

ihmisen kannalta vääränlaiseksi.

vaeltamalla tai suunnitelmalla.

Suunnittelijan virhe vaiheessa 1 johtaa siihen, että: vaiheessa 2

Elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimallissa kodin koke-

ihminen ei pysty avaamaan asumansa ympäristön koodia tai

misen mahdollisuuden nähdään syntyvän, kun ympäristö tarjoaa

kieltäytyy viestin sisällöstä; vaiheessa 3 ympäristön aiheuttamaa

ihmiselle mahdollisuuden tyydyttää tarpeensa elämänmuotonsa

mielipahaa ei voida ratkaista psyykkisellä työllä; vaiheessa 4 ih-

mukaisella tavalla. Arkkitehdin näkökulmasta ihmisen tarpeet

minen ei pysty pakenemaan ympäristön aiheuttamaa mielipa-

nähdään niiden tyydyttämiseen käytettyinä tiloina, joten: kodin

haa, koska suunnittelija on suunnitellut ympäristön sellaiseksi,

kokeminen on mahdollista ihmiselle hänen asumassaan ympä-

että ihmisen on mahdotonta vaeltaa tai suunnitella.

ristössä silloin kun ympäristö tarjoaa hänelle riittävästi vaihto-

Elämänmuoto-ympäristön vaihtoehdot – filtterimallissa kodittomuu-

ehtoja tyydyttää tarpeensa elämänmuotonsa mukaisella tavalla.

den nähdään syntyvän tilanteessa, jossa ympäristön vaihtoeh-

Yhdistettynä ja tiivistettynä: arkkitehdin näkökulmasta koti voi

dot – filtteri ja elämänmuotofiltteri ovat liiaksi erillään toisistaan.

syntyä silloin, kun ihmisen asuma ympäristö tarjoaa hänelle riittä-

Toisin sanoen, ihminen ei pysty toteuttamaan tarpeitaan elä-

västi vaihtoehtoja tyydyttää tarpeensa elämänmuotonsa mukaisella

mänmuotonsa mukaisella tavalla. Arkkitehdille ihmisen elämän-

tavalla, ja/tai silloin, kun ympäristö on suunniteltu siten, että ihminen

muodon mukaiset tarpeet näyttäytyvät tarpeen tiloina. Eli: kun

voi parantaa tilannettaan vaeltamalla tai suunnittelemalla.

ympäristö ei ole tarpeiden elämänmuodon mukaisen tyydytyksen myötävaikuttaja, vaan vastavaikuttaja, kodin kokeminen vaikeutuu tai estyy. Yhdistettynä ja tiivistettynä: arkkitehdin näkökulmasta kodittomuus syntyy silloin, kun ihminen ei voi tyydyttää riittävää määrää tarpeistaan elämänmuotonsa mukaisella tavalla ympäristössä jossa elää, eikä ympäristö tarjoa ihmiselle mahdollisuutta parantaa tilannettaan vaeltamalla tai suunnittelemalla.

n sia suhteita

2. 4.

u 2. 4.

3. 2. 4.

(i)

kuntaa . .

kyse

elämäntapa tuhoajat destroyers maailmankuva

koostuu

neminä olla: ihminen e = ; itsetunto;

Muka-tyydy

muka-tyydy minäkäsitys pseudo-sa

y arvot

Yksi y ä ideaalikuva singular sa eetos Yhteisvaiku tyydynormit synergic sa suhde luontoon

...

lli vo i

varsinainen ak e

n 2008,

;

3. (i)

Muita mahdollisia syöminen

(y) kohtauspaikkoja yhteisölliset julkisen ja puutarhat yksityisen välissä, ryhmän (y) hallinnassa

piha joka on perheen hallussa

oma

1. (s)

3. 2. 4.

(i)

1. kodi (y)

(s)

Tuhoajat ovat luonteeltaankodi Paradoksaalisetntyydy paradoksaalisia. Käyte lii m turvan tarpeen tyydy e tarpeeseen. Tuhoajista pelkästään tee tyhjäksi tarpeen esimerkkinä voidaan mainita tyydy l sensuuri. Sensuurilla asunno , mu yritetään tähtäimellä, vaan se myös tyydy ä turvan tarve, mu heikentää mahdollisuuksia kodi samalla estetään tyydy ä . ymmärtämisen, osallistumisen, iden e , luomisen ja vapauden tarpeen tyydy .

tuhoajat destroyers

Muka-tyydy valheellisen tunteen tarpeen täy . Ne mitätöivät väliaikaises l mahdollisuuden tarpeen tyydy ulkomaailma e , vaikkakaan eivät yhtä-saatavilla aggressiivises tuhoajat.oleva

muka-tyydy pseudo-sa

rajoi inhibi

Yksi y singular sa

Yksi y ä (singular sa ) tyydy yksi e , muiden tarpeiden tyydy e l suuntaa on neutraali vaikutus.

Yhteisvaiku y ä (synergic sa ) tyydy yhden tarpeen, mu samanaikaises 420 myötävaiku tarpeiden tyydy .

Yhteisvaiku tyydy synergic sa

kävely

varsinainen

Esimerkkejä muka-tyydy ovat esimerkiksi luonnonvarojen hyväksikäy yrityksenä tyydy ä hengissä pysymisen tarve tai pros u tyydy ä kiintymyksen tarve.

Rajoi y ä Esimerkkinä tästä ylityydy jou u e tarpeen, rajoi tyydy e tarpeiden liiallinen viihdeohjelmien ä muiden tyydy l u . katselu, joka vie aikaa Joitakin tapauksia lukuun luomisen, ymmärtämisen o a iden e mielessä syvälle juurtuneista tavoista, tyydy . olevaperinteitä ja rituaaleista etsintä

ostoksilla käyminen

ryhmän yksilön perheen yksityinen yksityinen yksityinen group individual family private 1.private private mm. asumus tai yksilön(s)

koi vali

rajoi inhibi

mu rajoituksia käytössä, 2. kuten pos

Kun maailmankuvaan lii y maailmankatsomus valheellisen tunteen tarpeen

aotella mm: l ; t arvot.

mit.

Esimerkkejä muka-tyydy o esimerkiksi a , on kyse ovat maailmankatsomuksesta (Stenros 1992, 5) täy . Ne mitätöivät luonnonvarojen hyväksikäy väliaikaises l yrityksenä tyydy ä hengissä Minäkäsitys on tarpeen ihmisen käsitys pysymisen itsestään. Minäkäsitys mahdollisuuden tarve tai koostuu minäkuvista:e fyysinen minäkuva; suoritusminäkuva; tyydy , vaikkakaan pros u emoyhtä aggressiivises a ; sosiaalinen ihanneminä eivät tyydy minäkuva; ä kiintymyksen tarve. (odotukset ja toiveet siitä, millainen ihminen haluaisi olla: ihminen tuhoajat. pyrkii muu a n u a ); iden e = ihmisen käsitys (omimmista) itsetunto; Rajoi y pysyvimmistä ä Esimerkkinä piirteistään; tästä itsetuntemus; itseluo . jou ylityydy u e (Peltomaa , ym. 2006, 392-399)tyydy tarpeen, rajoi e muiden tarpeiden liiallinen viihdeohjelmien Arvo on käsitys tavoiteltavasta halu joka vie aikaa y tyydy l u . ja katselu, abstraktapauksia lukuun a. Arvoja voidaan jaotella mm: Joitakin luomisen, ymmärtämisen ; vitaaliset arvot; ; l o hedonis a iden estee e arvot;juurtuneista uskonnollisettavoista, arvot; sosiaaliset ; syvälle tyydy arvot; mah . oikeusarvot; ee ; ekologiset arvot; egologiset arvot. perinteitä ja rituaaleista (Niiniluoto 1994; Ahlman 1939) Yksi y ä (singular saKäsitys )siitä, tyydymikä on "hyvä". yksi e 48) , muiden (Rapoport 1977, tarpeiden tyydy e l on neutraali vaikutus. Organisoitu ymmärrys siitä, mitä pitäisi, mikä on ee . (Rapoport 1969, 48-49) Yhteisvaiku y ä Esimerkkinä (synergic sa ) tyydy luontodokumen , jotka yhden tarpeen, mu jäsenten käy tyydy Normit ovat ryhmän samanaikaises joukäskyt;u piilevät , munormit. sääntöjä tai odotuksia: kirjoitetut myötävaiku (Peltomaa , ym. 2006, 135-136)ymmärtämisen tarpeen tarpeiden tyydy . Minä-sinä suhde l a luonneh l k . Minä-se suhde n ; siinä ihminen käy ä ä e . (Nyman 2008, 163; Rapoport 1969, 74-75)

(i)

ryhmän julkinen group public

mu ok kaa

Koko välineistö ajatuksia, ins u i 1. ihmisen toimia (Rapoport 1969, 48-49). ”Kul u l (y) a k : ,(s) teknistä , ruoka - ja pukeutumistapoja, uskontoa, mielenlaatua, arvoja, kielen symboleja, sosiopolii lii ä y , päätöksenteon ja vallankäytön alkuperäisiä metodeja, tuotannon metodeja, taloudellisia suhteita 1. jne.” -Thierry Verhelst (y) (s) ”Kul u i a , kun ne sekoi konteks i e o . Kul u k uskomusten, historian ja nykymyisyyden, materiaalisen - ja henkisen todellisuuden kokonaisuus.” -Juhani Pallasmaa Tuhoajat Paradoksaaliset tyydy Mole ”Kul uovat luonteeltaan , miten asiat täällä hoidetaan.”-John paradoksaalisia. Käyte lii m turvan tarpeen tyydy e tarpeeseen. Tuhoajista pelkästään tee tyhjäksi tarpeen esimerkkinä voidaan mainita tyydy l sensuuri. Sensuurilla yritetään tähtäimellä, vaan se myös tyydy ä turvan tarve, mu Maailmankuva määritellään luontoa, tai yhteiskuntaa heikentää mahdollisuuksia samallaihmistä estetään koskevien a tyydy ä oletusten tai. ymmärtämisen, osallistumisen, . Kun kyseiset e iden i , eli e , eluomisen l ja hanki , kyseessä on tarpeen el a . vapauden (Stenros 1992, 5; Rapoport 1969, 48-49) tyydy .

urbaani puoliurbaani julkinen julkinen urban urban public semi-public 2. mm. 4.julkiset ,

297

k - ja a Mole

(s) 3.

kul (i)

1. (y)

Esimerkkinä luontodokumen , jotka tyydy jou u , mu ymmärtämisen tarpeen

julkinen

(i)

julkinen

, ntoa,

yksityinen

4.2 arkkitehti kodin kokemisen mahdollistajana

Lääkäri on mukana rakentamassa ihmisen olemassaoloa vaikut-

suhteellisen pysyvä tunne minuuden muuntumattomuudesta. Hänen

tamalla ihmisen orgaanisten tapahtumien kautta ja psykologi,

on pystyttävä vastaamaan lyhyt – ja pitkäkestoisiin muutospaineisiin.

psykiatri ja kasvattaja tukevat ihmisen minuuden rakentumis-

Joustavasti muunneltava asunto on eräs paineita hillitsevä väline.

ta tajunnallisuuden tasolla (Aura,Horelli&Korpela 1997, 55). He

(Horelli-Kukkonen 1993, 181)”

auttavat ihmistä sopeutumaan ympäristöön. Arkkitehti puolestaan muokkaa ihmisen elämänkenttää – hän saa ympäristön ottamaan ihmisen muodon. (Aura,Horelli&Korpela 1997, 55-56, Rapoport 1977, 8). Arkkitehti on ihmisen ympäristösuhteen tukija. (Aura,Horelli&Korpela 1997, 47) Tämän työn näkökulmasta arkkitehti nähdään suunnittelijana, joten hän vaikuttaa ihmiseen välillisesti ympäristön kautta. Edelleen: koska ihmisen ympäristösuhde ei ole deterministinen, ympäristön vaikutusta ihmiseen ei voida varmasti ennustaa. Tosin sanoen, arkkitehti ei voi suunnitella ihmiselle kotia, hän voi ainoastaan tehdä sen mahdollisimman mahdolliseksi. Arkkitehti on siis ihmisen kodin kokemisen mahdollistaja.

Koska asumus muuntuu kodiksi haltuunoton avulla, ja haltuunoton tärkein tekijä on aika, pitäisi arkkitehdin suunnitella aina mahdollisuuden mukaan ihmisen kodiksi tarkoitetut ympäristön niin, että ihminen pystyy halutessaan asumaan siellä mahdollisimman pitkään. Luvussa 3 asetettiin oletukseksi, että kodin kokemisen mahdollistaminen on arkkitehdin tavoite. Se on ollut tämän työn näkökulma – todellisuudessa arkkitehdilla on kuitenkin paljon muitakin tavoitteita. Voidaan kysyä: ”onko kodin kokemisen mahdollistaminen arkkitehdin vastuu?” Suunnittelijan luoma ympäristö on jatkuvasti läsnä ihmisen elämässä: kaikki ihmiset asuvat, työskentelevät ja toimivat jossain (Aura,Horelli&Korpela 1997, 56).

Jos kodin kokeminen nähdään samoin kuin luvussa 4.1 koti ja ko-

Nyman kirjoittaa: ”Arkkitehdilla on erikoislaatuinen yleisö: se ei ole

dittomuus arkkitehdin näkökulmasta, voi arkkitehti lähestyä ko-

vapaaehtoinen kuten kirjan lukijat… arkkitehtuurin vaikutuksenalai-

dittomuuden ongelmaa kahdella tavalla:

seksi joutuu, haluaa tai ei. Muilla taiteilijoilla on lupa epäonnistua,

Ensimmäinen vaihtoehto on luoda kodiksi tarkoitettu ympäristö vaiheessa 1 ihmisen elämänmuodon kaltaiseksi (kuvio 46.a). Nyman kirjoittaa: ”Oman ympäristön rakentaminen, taiteellisesti tai ei, on nykyään mahdollista vain harvoille. Sitä tärkeämpää on silloin, että se ympäristö, jonka arkkitehdit käyttäjien siasta saavat aikaan,

silloin yleisö vain kääntyy muualle. Kun arkkitehti epäonnistuu, sillä on kohtalokkaat seuraukset.” (Nyman 2008, 75) Arkkitehdin suunnittelemat ympäristöt nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat siihen, jääkö yhä useampi ihminen kodittomiksi, vai löytääkö hän puolestaan paikan, johon kuuluu – kodin.

muodostuu sellaiseksi, että käyttäjät voivat siitä tunnistaa omia intentiotaan, omaa elämäänsä.” (Nyman 2008, 121) Kullekin ihmiselle valmiiksi sopivan ympäristön luominen tarkoittaa käytännössä suunnittelua, jossa käyttäjä on alusta asti mukana, tai mahdollisimman monipuolista asuntotarjontaa, josta jokainen voi löytää elämänmuotoaan vastaavan. Toinen vaihtoehto on luoda kodiksi tarkoitettu ympäristö vaiheessa 1 sellaiseksi, että ihminen pystyy joko vaeltamaan tai omien kykyjensä puitteissa itsesuunnittelemaan sen elämänmuotonsa mukaiseksi (kuvio 46.b). Tämä tarkoittaa käytännössä asumus-

Vasen (kuvio 46): a. Ensimmäinen vaihtoehto. b. Toinen vaihtoehto.

ta, joka tarjoaa riittävät mahdollisuudet muuntojoustavuuteen, mutta muuntelun täytyy olla niin helppoa, että ihminen pystyy siihen omin avuin (Tarpio 2015). Horelli kirjoittaa: ”Ihmisen on voitava säilyttää elämän sisäisen tai ulkoisen hallinnan kannalta

sovellusosa

5 case study

Kirjallisen osan lisäksi tämä työ sisältää lyhyen sovellusosan, case studyn.

Sovellusosa on toteutettu case studyn eli tapaustutkimuksen tai

Sovellusosan tavoite on pohtia, miten kirjallisen osan johtopää-

perustapaus.

töksiä voitaisiin käyttää hyväksi käytännössä. Niin kuin kirjallista osaa, myös sovellusosan esimerkkiä katsotaan arkkitehdin nä-

case-tutkimuksen muodossa. Tässä työssä tapaus, case, on kuvitteellinen, mutta mahdollisimman todenmukainen, eräänlainen

Case study lähtee liikkeelle samasta lähtökohdasta kuin kirjal-

kökulmasta; arkkitehti katsoo ongelmaa rakennetun ympäristön

linen osa: kodittomien joukon määrittelystä. Case study päättyy

suunnittelijana.

tilanteeseen, jossa rakennuksen arkkitehtisuunnittelu voisi al-

Sovellusosan case studyn tarkoitus on nimenomaan havainnollis-

– asuntolan suunnitteluun (1 johdanto).

taa kirjallista osaa, se ei pyri olemaan ainut tai lopullinen tapa, jolla luvussa 4 esitettyjä johtopäätöksiä voitaisiin soveltaa.

kaa, toisin sanoen tämän diplomityön alkuperäiseen lähtökohtaan

kodittomat Kuvio 1 esittää kaikkia Pihlajalan kaupungin kodittomia. Kuvaus on kuvitteellinen, mutta se pohjautuu muun muassa: verkkosivun Turvallinen kaupunki kuvaukseen suomalaisista kodittomista ja asunnottomista, Hanna Dhalmannin kokoamaan maahanmuuttajien asumisen suunnittelun avuksi tarkoitettuun epäviralliseen rt-korttiin Maahanmuuttajien asumisesta (2010), ETHOS:n eri asunnottomuuden muotojen luokitteluun ja Tuomas Kolehmaisen ohjaamaan dokumenttiin Asunnottomien yö jakso 1 (2011) sekä Thomas Wirthensohnin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan elämänkertadokumenttiin Homme Less (2014). Kodittomien kuviteltu määrä suhteessa muuhun väestöön mukailee ARA:n selvityksessä Asunnottomat 2015 (2016) esitettyjä laskelmia.

Kodittomiin ei lasketa niitä ihmisiä, jotka ovat asunnottomia, mutteivat kodittomia (kuvio 2). Asunnottomia mutta eivät kodittomia ovat esimerkiksi he, jotka asuvat asuntolassa, mutta asuntola vastaa heidän elämänmuotoaan.

Kaupungissa on 314 kaikkiaan koditonta, joista 155 on lisäksi vailla asuntoa. Suurin osa heistä, jotka ovat sekä asunnottomia että kodittomia, ovat syrjäytyneitä miehiä. He asuvat pääosin yömajoissa ja laitoksissa, toisinaan tuttavien asunnoissa. Kukaan ei ole kuitenkaan katuasunnoton. Toisiksi suurin asunnottomien sekä kodittomien ryhmä on kaupunkiin opiskelupaikan perässä muualta Suomesta sekä ulkomailta muuttaneet opiskelijat, jotka asuvat tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona, milloin missäkin. Kaupungissa on lisäksi muutama asunnoton ja koditon perhe, joiden jäsenet joutuvat asunnon tai tilan puutteessa asumaan erillään. Toinen pienempi asunnottomien ja kodittomien ryhmä on vankilasta vapautuvat vangit, joiden on vaikea löytää asunpaikkaa taustansa takia. Kodittomien joukko on edellistä sekalaisempi. Kodittomiin kuuluvat muun muassa opiskelijat, jotka ovat joutuneet taloudellisista syistä ja sopivan asuntotarjonnan puutteen vuoksi asumaan asuntoihin, jotka ovat heidän elämänmotonsa vastaisia. Elämänmuotonsa vastaisiin asuntoihin ovat ajautuneet myös monet maahanmuuttajaperheet. Monesti nämä perheet ovat suurperheitä, joiden elämänmuotoon kuuluu monen sukupolven asuminen saman katon alla. Ydinperheen käsite on myös suomalaista laveampi. Sukulaisten ja ystävien luona kyläily on heille tärkeää, mutta tarpeeksi suurien asuntojen puutteessa se on hankalaa – varsinkin, jos taloyhtiöiden ulkotilat eivät tarjoa lisäneliöitä. Kodittomiin kuuluvat myös hoitolaitoksissa asuvat vanhukset ja vammaiset, joille tämä asumismuoto ei vastaa heidän elämänmuotoaan.

Vasen: henkilöä Koditomia ja asunnotomia 155, joista syrjäytyneitä 55 alle 25-vuotiaita 52, joista opiskelijoita 46 perheitä 11 muita 37 Kodittomia, muttei asunnottomia 159 opiskelijoita 72 maahanmuuttajia 49 laitoksissa asuvat 33 vapautuvat vangit 3 Kodittomat yhteensä 314

Vasen: (kuvio 1) Kodittomat.

ryhmä 3

ryhmä 1

ryhmä 6

ryhmä 4

ryhmä 5 ryhmä 2

ryhmä 8

ryhmä 9

ryhmä 7

ryhmä 12

ryhmä 10 ryhmä 13

ryhmä 15

ryhmä 14 ryhmä 11

ryhmä 16

ryhmä 18

ryhmä 17

ryhmä 19 ryhmä 20

ryhmä 21 ryhmä 22

ryhmä 23

ryhmittely Ryhmittely perustuu Rapoportin käsitykseen homogeenisistä ryhmistä ja homogeenisistä asuinalueista, jonka hän esittelee kirjassaan Human Aspects of Urban Form (1977). Ryhmä 9:n kuvaus perustuu muun muassa Marjo Niittysen pro gradu-tutkielmaan Asunnottomuuden polulta asumisen polulle – Narratiivinen näkökulma asunnottomuuden ja asumisen kokemuksiin (2012). Pihlajalan kodittomat voidaan ryhmitellä 23 homogeeniseen ryhmään heidän elämänmuotonsa mukaan. Homogeenisyyden kriteerinä käytetään samanlaisia tarpeiden tiloja, eikä esimerkiksi kansallisuutta, uskontoa, ikää, sukupuolta tai taloudellista tilannetta; kulttuuri, ikä, sukupuoli ja niin edelleen ovat elämänmuodon osia, mutta niitä ei oteta huomioon sinänsä, vaan elämänmuoto kokonaisuudessaan on subjektiivinen tarpeiden tilojen valitsemisen kriteeri. Ryhmittelyn täytyy myös perustua vapaaehtoisuuteen. Ryhmittelyn seurauksena muodostuu muun muassa seuraavanlaisia ryhmiä: Yksin asuvat, jotka arvostavat ennen kaikkea omaa rauhaa, viettävät mielellään aikaa kotona sekä omalla pihalla, eivätkä välitä naapurussuhteita. Perheelliset, joille tärkeintä on turvallinen ja terveellinen asuinympäristö, jossa on riittävästi tilaa liikkua ja leikkiä. Yhteisölliset, jotka haluavat viettää paljon aikaa yhdessä auttaen toinen toistaan, ja joille naapurussuhteet ovat erittäin tärkeitä kiintymyksen ja turvan lähteitä. Tässä case studyssä seurataan lähemmin ryhmää 9. Ryhmän kahdeksalla jäsenellä on kaikilla erilainen tausta, mutta heillä on samantapaisia elämänkokemuksia: he ovat enemmän tai vähemmän syrjäytyneet yhteiskunnasta esimerkiksi avioeron ja varhaiseläkkeelle jäämisen jälkeen. Toisin sanoen, heidän tämänhetkisen epäedullisen asumistilanteensa voidaan sanoa olevan seurausta epäonnistuneesta asumisen polun siirtymävaiheista. Ryhmä 9:n jäseniä yhdistää vahva halu saada uudestaan ote elämästä: kouluttautua, tehdä töitä, muodostaa uusia ystävyyssuhteita ja ylläpitää suhteita jäljellä olevaan perheeseen. Heidän kodin symbolinsa ovat yhteneväiset – luonnonläheisyys, rauhallinen elämäntahti ja puutarhanhoito ovat elämänmuodon keskiössä.

Vasen (kuvio 47): Kodittomat jaettuna elämänmuodon mukaisiin ryhmiin.

Ryhmän 9 elämänmuotoa on tutkittu Max-Neefin tarpeiden ja tyydyttäjien taulukolla (kuvio 48). Siitä tehtyjen havaintojen perusteella voidaan Pihlajiston kaupungista etsiä summittainen alue, joka vastaa ryhmän elämänmuotoa mahdollisimman täsmällisesti.

100

ryhmä 13 ryhmä 5

ryhmä 1

ryhmä 12

ryhmä 9

ryhmä 2

ryhmä 8 ryhmä 6 ryhmä 4 ryhmä 15

ryhmä 14 ryhmä 3

ryhmä 20 ryhmä 23 ryhmä 16 ryhmä 7 ryhmä 22 ryhmä 10

ryhmä 19 ryhmä 21 ryhmä 18 ryhmä 17

sijoittuminen kaupunkiin Case study sijoittuu kuvitteelliseen Pihlajiston kaupunkiin. Pihlajisto on tyypillinen, suomalaisittain suurehko 131 976 asukkaan kaupunki. Perinteinen teollisuuskaupunki kärsii kasvavasta työttömyydestä elinkeinoelämän murroksessa, mutta toisaalta yliopisto ja ammattikorkeakoulu vetävät alueelle paljon sekä suomalaisia että muualta muuttaneita nuoria ammattilaisia. Asunnottomuus ja varsinkin kodittomuus ovat kaupungin yhä kasvava ongelma. Ryhmä 9:n täyttämä Max-Neefin tarpeiden ja tyydyttäjien taulukko

tarpeet eksisten en kategorian mukaan

tarpeet axiological kategorian mukaan

oleminen being (ominaisuus)

omistaminen having (esineet)

tekeminen ac (toiminta)

vuorovaikutus interac (asetelma)

fyysinen ja henkinen terveys

ruoka, suoja, työ

syödä, vaate a, levätä, työskennellä

elinympäristö, sosiaalinen asetelma, hengissä pysymisen

hoiva, sopeutumiskyky, itsenäisyys

sosiaaliturva, tehdä yhteistyötä, terveydenhuolto, työ, suunnitella, pitää ihmisoikeudet, huolta, au a sosiaalityöntekijä, seurakunta, naapurit, perhe, oma ko

kunnioitus, huumorintaju, anteliaisuus, ais l u , itsetunto, solidaarisuus, vastaano u pää y

ystävät, perhe, suhde luontoon, lapset, lapsenlapset, seurustelukumppanit, (vapaaehtois-) työkaverit, oma asunto, seurakunta, naapurit

krii , vastaano u, uteliaisuus, hämmästyminen, kuri, intui , ra a u

kirjallisuus, ope metodi, koulutus, internet, luennot, keskustelu u

mukautuvaisuus, vartaano u, solidaarisuus, älykkyys, pää y, omistautuminen, kunnioitus, intohimo, huumorintaju

oikeudet, vastuut, velvollisuudet, etuoikeudet, (vapaaehtois-)työ, vastuutehtävät, yhteiset tehtävät

lii , tehdä yhteistyötä, ehdo a, jakaa, olla eri mieltä, suostua, ilmaista mielipiteensä, osallistua yhteisiin töihin, kantaa vastuuta

tutut, ryhmät, kirkko, naapurusto, työpaikka, oma ko , yhteinen piha, yhteinen sauna, yhteisö

uteliaisuus, mielikuvitus, rauhallisuus, herkkyys, huimapäisyys, vastaano

leikit, pelit, spektaakkelit, juhlat, mielenrauha, elpyminen

unelmoida, mie l , muistella, rentoutua, antaa ajatuksen lentää, pitää hauskaa, leikkiä, purjeh , liikkua, hoitaa puutarhaa

luonto, maisema, in i , yksinolon , puutarha, harraste , illanvie

hengissäpysyminen subsistence

turva protec

sosiaalinen ympäristö, asumus, oma , oma asunto, oma huone, kynnys, territoriot

(kuvio 48) auttaa ryhmän elämänmuodon mukaisen ympäristön löytämisessä. Ryhmälle tärkeitä asutuksessa olevia tarpeiden tiloja ovat muun muassa luonto, kirkko, seurakuntatalo, aikuisopisto ja Pihlajistossa asuvien perheenjäsenten asunnot.

kiintymys a

Parhaiten ryhmän elämänmuotoa vastaava alue löytyy kaupungin

jakaa, pitää huolta, rakastella, ilmaista tunteita, arvostaa, kyläillä, saunoa yhdessä, kokata yhdessä, osallistua vapaaehtoistoiminta an

vanhan puukirkon läheisyydestä, joen rannalta (kuvio 49). Joen ranta oli vuosituhannen vaiheessa kehityksen kohteena, jolloin vanhojen puutalokortteleiden tilalle nousi uuttaa asuntorakentamista. Pihlajiston kaupallinen keskus on pikkuhiljaa valunut

ymmärtäminen understanding

, tutkia, opiskella, kokeilla, koulu alanysoida, meditoida, käydä kurssilla, etsiä käydä terapiassa

yksityisyys, in i s , yhteinen sauna, taloyh puutarha, oma asunto, yhteinen kesäkei , seurakuntatalo, (vapaaehtois-) työpaikka, sukulaisten ja ystävien asunnot

koulut, perheet, , opistot, ryhmät, yhteisöt, kirjasto, luentosali, työhuone, , harrastehuone

pohjoisempaan, jättäen alueelle useita tyhjiä liiketiloja. Lähempi tarkastelu paljastaa, mitkä elämänmuodon mukaiset tarpeiden tilat ovat valmiiksi paikallaan, ja mitkä puolestaan jäävät arkkitehdin suunniteltavaksi.

osallistuminen par

jou u idleness

luominen crea

iden e iden

Vasen (kuvio 49): Rakeisuus 1:6000 Ryhmien elämänmuodon mukaiset alueet merkitty katkoviivoin.

vapaus freedom

intohimo, pää y, intui , mielikuvitus, rohkeus, ra a u, itsenäisyys

ominaisuudet, taidot, työskennellä, keksiä, metodi, työ rakentaa, suunnitella, tulkita, maalata, ommella, nikkaroida, esiintyä, lukea, laulaa kuorossa

itsensä ilmaisuun tarkoitetut , työ , näy , kirjasto, oma ko , kirkko

kuulumisen tunne, erityisyys, jatkuvuus, itsetunto, itsevarmuus

symbolit, kieli, uskonto, tavat, samaistu ryhmät, seksuaalisuus, arvot, normit, historia, työ

antautua, sitoutua, kohdata, pää ä, tutustua itseensä, tunnistaa itsensä

paikat, johon kuuluu, jokapäiväinen elämänpiiri, oma ko , lapsuudenko , ko

kasvaa ihmisenä, valita, olla erilainen riskistä huolima , levi ä , sitoutua, olla to

kaikkialla

itsenäisyys, itsetunto, tasa-arvo pää y, intohimo, avoimuus, rohkeus, kapinallisuus, sietäminen

kuvio 48. Max-Neefin tarpeiden ja tyydyttäjien taulukko, ryhmä 9:n täyttämä

GSEducationalVersion GSPublisherEngine 670.0.9.100

b. m. c. a.

d. l.

k. f. e. j.

100

arkkitehtisuunnittelu Lähemmässä tarkastelussa asutus ja asumus täydennetään vastamaan ryhmän elämänmuotoa. Tässä tapauksessa arkkitehdin tehtäväksi jää asumuksen – kotitalon – suunnittelu, sekä asutuksesta puuttuvan yhteisöllisen tilan suunnittelu. Lähemmässä tarkastelussa ryhmä 9 uuden kodin paikaksi valitaan vanhan puutalokorttelin kulma (kuvio 50, a). Paikalla oleva rakennus on kunnossapidon puutteessa päässyt niin huonoon kuntoon, että joudutaan purkamaan. Pelastettavissa on ainoastaan rakennuksen toinen pääty sekä piharakennus. Kunnostettava- ja uudisosa toteutetaan ryhmä 9 elämänmuodon mukaisen tilaohjelman pohjalta. Suunnittelussa toteutetaan myös mahdollisimman paljon ryhmän yksittäisten jäsenten tai yhteisiä kodin symboleja, joista tärkeimpänä hyötypuutarha. Uuden kotitalon lisäksi asutus täydennetään yhteisöllisellä tilalla. Tila toteutetaan erääseen tyhjäksi jääneeseen liiketilaan (kuvio 50, k). Tila, tukikohta, suunnitellaan palvelemaan kaikkia Pihlajiston kodittomia: siltä voi hakea tietoa, osallistua erilaisiin tukiryhmiin, osallistua vapaaehtoistyöhön ja koulutuksiin, viettää aikaa lounaalla tai erilaisissa iltamissa, ja niin edelleen. Tukikohdan tarkoitus on olla kaupungin ihmisten kodin löytämisen ja kokemisen tukija.

a. Kotitalo:

Hengissä pysyminen: Hengissä pysyminen tilat. Turva: Territoriot, kynnys, oma asunto, oma huone, naapuriyhteisö, sosiaalityöntekijän vierailut, vertaistuki. Kiintymys: Yksityisyyden tilat, perhe, ystävien kyläily, naapuruston yhteiset tilat puutarha, kesäkeittiö ja harrastehuone. Ymmärtäminen: Työhuone, internet, televisio, radio. Osallistuminen: Naapuruston talkoot ja kokoukset, puutarhan hoito, nyyttärit kesäkeittiössä. Joutilaisuus: Oma koti elvyttäjänä, sauna ja puutarha henkireikätilana. Luominen: Maalaaminen, kirjoittaminen, käsityöt ja nikkarointi harrastehuoneessa. Identiteetti: Perinteinen pihapiiri ja harjakatto kodin symbolina, oman elämänmuodon mukainen tilaohjelma ja kodin symbolit mielihyväsävytteisen minuuden tukija.

Vapaus: Vapaus elää elämänmuotonsa mukaisesti kotonaan. b. Yleinen sauna: Hengissä pysyminen: Lämpö, hygienia. Kiintymys: Ystävien ja tuttavien tapaaminen. Osallistuminen: Saunaseuraan kuuluminen, talkootyöt. Joutilaisuus: Saunominen, avantouinti. Identiteetti: Saunominen perinteenä, suomalaisuuden symbolina. Vapaus: Kaikki ovat tervetulleita. c. Kuntopolku: Hengissä pysyminen: Terveys, liikunta. Turva: Riittävä valaistus, kunnossapito. Kiintymys: Ystävän kanssa juoruilu, koiran ulkoiluttaminen. Vapaus: Jokamiehenoikeus. Joutilaisuus: Elpyminen luonnossa. d., g. ja j. Naapurusto: Turva: Perheenjäsenen huolenpito. Kiintymys: Perheenjäsenen tapaaminen. Osallistuminen: Osallistuminen suvun yhteisiin projekteihin. Identiteetti: Lapsuudenkoti. e. Kirkko: Hengissö pysyminen: Henkinen hyvinvointi. Turva: Uskonto lohduttajana. Kiitymys: Ystävien tapaaminen kirkossa. Ymmärtäminen: Elämän, muiden ja itsensä ymmärtäminen. Osallistuminen: Osallistuminen kirkon talkoisiin. Luvuus: Kuorossa laulaminen. Identiteetti: Puukirkko kulttuurin symbolina, kristinusko identiteetin symbolina. Vapaus: Uskonvapaus. f. Seurakuntatalo: Hengissä pysyminen: Henkinen hyvinvointi. Turva: Tukiryhmä, tukihenkilö. Kiintymys: Ystävien tapaaminen, tukiryhmän kanssa kokokoontuminen, tukihenkilön kanssa keskustelu. Ymmärtäminen: Luentotilaisuuksissa käyminen. Osallistuminen: Seurakunnan toimintaan osallistuminen. h., i. ja l Työpaikka: Hengissä pysyminen: Työ, palkka. Turva: Vakituinen työ. Kiintymys: Työkavereiden kanssa juoruilu. Ymmärtäminen: Töissä oppiminen. Osallistuminen: Yhteiskunnan jäsen, veronmaksaja. Identiteetti: Ammatti-identiteetti, minäkuva. Luominen: Luovuuden käyttäminen työpaikalla. k. Tukikohta: Hengissä pysyminen: Ruoka, lämpö, vaatetus, hygienia. Turva: Tukirinki, paikka, josta saada apua ja neuvoja. Kiintymys: Tuttavien ja ystävien tapaaminen, huolenpito. Osallistuminen: Vapaaehtoistyö. Joutilaisuus: Ajanvietto, iltamat, yhteinen ruokailu. Identiteetti: Vertaistuki, auttaja. Vapaus: Kuka vain on tervetullut. l. Kauppa: Hengissä pysyminen: Ruokaostokset, vaateostokset. Joutilaisuus: Ostoksilla käyminen ajanvietteenä. Vapaus: Esteettömyys. m. Lukio, opisto: Kiintymys: Tuttavien tapaaminen liikuntaharrastuksessa ja kursseilla. Ymmärtäminen: Kursseilla käyminen, käsityöpajoihin osallistuminen, paremmaksi tuleminen liikunnassa. Kirjastossa käyminen. Osallistuminen: Näytöksiin ja näyttelyihin osallistuminen. Joutilaisuus: Liikuntaharrastus ja lukuharrastus elvyttäjänä. Kirjasto henkireikätilana. Luominen: Matonkutominen, kirjoittaminen, maalaaminen. n. Vesistö: Hengissä pysyminen: Kalastus ruoan hankintana. Joutilaisuus: Lumoutuminen veneillessä. Identiteetti: Minäkuva.

Vasen (kuvio 50): Aksonometria 1:2000

loppusanat

Diplomityöni johdannossa asetin tavoitteekseni selvittää, miten

Suomen väestö ikääntyy. ”Vanhainkodin kodinomaiseksi tekeminen

koti ja kodittomuus näyttäytyvät arkkitehdille ja millainen mah-

on groteskia.” (Mahlamäki 2016) totesi pääohjaajani arkkitehti Rai-

dollisuus arkkitehdilla on rakennetun ympäristön suunnittelijana

ner Mahlamäki ensimmäisessä diplomityöohjauksessani viitaten

vaikuttaa ihmisen kodin kokemiseen. Pystyin vastaamaan näihin

siihen ristiriitaan, ettei laitos verhoista, maalista ynnä muusta

kahteen kysymykseen neljännessä luvussa.

sellaisesta huolimatta kovinkaan usein ole asukkaalleen koti.

Johtopäätökset ovat seurausta tätä työtä varten valitsemastani

Diplomityötä tehdessäni pyrin parhaani mukaan pureutumaan

aineistosta ja sen pohjalta tekemistäni tulkinnoista. Laajempi

aiheeseen, näkemään metsän puilta. Kodin arkkitehtuurista kes-

aineisto tai toinen kirjoittaja olisi saattanut päätyä toisenlaiseen

kusteltaessa on vaarana takertua kuriositeetteihin: muotoon,

lopputulokseen.

tyyliin, materiaaleihin, väriin, ja niin edelleen. Väri, materiaali,

Selvää on kuitenkin se, että kodittomuuden ja kodin pohtiminen on ajankohtaista. Suomi on entistä monikulttuurisempi: onnistunut kotoutuminen on haaste, johon arkkitehti rakennetun ympäristön suunnitteli72

jana osaltaan vaikuttaa.

tyyli ja muoto jäävät tyhjäksi – groteskiksi – kuoreksi ilman merkitystä.

kiitokset

Kiitos vuosikurssi 09, en olisi voinut toivoa parempaa seuraa matkalla arkkitehtuuriin. Kiitos Hennu rohkaisusta ja hyvistä neuvoista työni alkumetreillä (älä valita, älä anna periksi). Kiitos Rainer asiantuntevasta avustasi työni valmiiksi saattamisessa.

Ystävät ja perhe, kiitos myötätunnosta. Kiitos koelukijoille Eeville, Henrille ja Tuijalle. Erityiskiitos dippitiimille avusta ja rakentavasta kritiikistä. 73

tärkeimmät lähteet

Aura, Seppo, Liisa Horelli, ja Kalevi Korpela. Ympäristöpsykologian perusteet. Porvoo: WSOY, 1997. Horelli-Kukkonen, Liisa. Asunto psykologisena ympäristönä - Asujan ja asunnon vuorovaikutusta koskeva tutkimus pientalojen itsesuunnittelukokeen valossa. Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi laadittu väitöskirja, Helsinki: Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, 1993. Max-Neef, Manfred A. Human scale development: conception, application and further reflections. New York; Lontoo: The Apex Press, 1991. Nyman, Kaj. Arkkitehtuurin kadotettu kieli. Vaajakoski: Multikustannus, 2008. Rapoport, Amos. House, Form & Culture. 1969. —. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977. —. The Meaning of the Built Environment. Kalifornia: SAGE Publications, Inc., 1982. lähteet

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA). ”Asunnottomat 2015 .” Selvitys, 2016. Ahlman, Erik. Kulttuurin perustekijöitä: Kulttuurifilosofisia tarkasteluja. Jyväskylä: Gummerus, 1939. Amin, Ash . ”Ethnicity and the multicultural city: living with diversity.” Environment and Planning, 2002: 959-980. Bachelard, Gaston. The Poetics of Space. Boston, 1964. Brown, Barbara, Douglas D. Perkins, ja Graham Brow. ”Place attachment in a revitalizing neighborhood: Individual and block levels of analysis.” Journal of Environmental Psychology, 2003: 259–271. Busch-Geertsema & ym. Homelessness & Homeless Policies in Europe: Lessons fot Research. A Report prepared for the European Consensus Conference on Homelessness, Brussels: FEANTSA , 2010. Cherulnik, Paul D. Applications of Environment-Behavior Research: Case Studies and Analysis . Cambridge: Cambridge University Press, 1993. Chombart de Lauwe, Paul-Henry. ”Appropriation de l’espace et changement social.” Teoksessa Appropriation of Space, tekijä: P. Korosec-Serfary , 23-30. Strasbourg: The 3rd international architectural psychology conference, 1976. Connellan, Kathleen, Mads Gaardboe, Damien Riggs, Clemence Due, Amanda Reinschmidt, ja Lauren Mustillo. ”Stressed Spaces: Mental Health and Architecture.” HERD: Health Environments Research & Design Journal, 2012: 127–168. Cooper, Marcus C. ”The Emotional Significance of Home: The Importance of a Longitudinal Approach.” The Meaning and Use of Home and Neighbourhood. Gävle: The international Housing Symbosium , 1989. Csikszentmihalyi, Mihaly. Flow. New York: Harper and Row, 1990. de Botton, Alain. The Architecture of Happiness. Lontoo: Hamish Hamilton, 2006. Deci, Edward L., ja Richard M. Ryan. ”The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior.” Psychological Inquiry, 2000: 227–268. Dhalmann, Hanna. ”Maahanmuutajien asumisesta.” Teoksessa Rakennustieto RT Net (ideakortti). 2010. Doyal, Len, ja Ian Gough. A Theory of Human Need. 1991. Eleb-Vidal, Monique . Se Construire et Habiter, proposition d’analyse psycho-sociale clinique. These de doctorat de troisieme cycle de sociologie de la

connaissance, Paris: Université de Paris, 1980. FEANTSA. FEANTSA. ei pvm. [Online] http://www.feantsa.org (haettu 1. 1 2016). Giuliani, V., M. Bonnes, F. Amoni, ja Y. Bernard. ”Home and Theory of Place.” Teoksessa Environmental perspectives, 38-53. Avebury, 1988. Granfelt, Riitta. Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Helsinki : SKS, 1998. Gullestrup, Hans. Cultural Analysis - towards cross-cultural understanding. 1992. Hirvola, Aino, Satu Karppinen, ja Markku Ruottinen. ”Turvallinen kaupunki - turvallisuus rakennetun ympäristön suunnittelussa.” Asunnottomuus. 2016. [Online] http://www.turvallinenkaupunki.fi/ turvallisuusteemat/sosiaalisesti-turvallinen-elinymparisto/taustatietoa/ asunnottomuus (haettu 13. 4 2016). Kaplan, Rachel, ja Stephen Kaplan. The Experience of Nature. A Psychological Perspective. Cambridge : Cambridge University Press, 1989. Mahlamäki, Rainer, haastattelu, haastattelijana Iida Räsänen. Diplomityöohjaus (2. 2 2016). Maslow, Abraham. ”A Theory of Human Motivation.” Psychological Review, 1943: 370- 396. Niemelä , Pauli, ja Anja Riitta Lahikainen. Inhimillinen turvallisuus. Tampere: Vastapaino, 2000. Niiniluoto, Ilkka. ”Muuttuvat arvot ja etiikka.” Teoksessa Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä, tekijä: Ilkka Niiniluoto. Helsinki: Otava, 1994. Niittynen, Marjo. Asunnottomuuden polulta asumisen polulle - Narratiivinen näkökulma asunnottomuuden ja asumisen kokemuksiin. Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Nikunlaakso, Risto. Asuinympäristön turvallisuus ja sosiaalinen kontrolli. Pro gradu -tutkielma, Tampere: Yhdyskuntatieteen laitos, Tampereen yliopisto, 2006. Norberg-Schulz, Christian. Genius Loci. Lontoo: Academy, 1980. —. Intentions in architecture. Kustannuspaikka tuntematon: Universitetsforlaget, 1963. Noschis, K. ”Le Symbole entre Jung et Piaget. La tension entre mythe et raison.” Travail du diplome à l’Institut C.G Jung, Zurich, 1985. Pallasmaa, Juhani. The Eyes of the Skin: Architecture and the Senses. Lontoo: Academy Editions, 1996. Peltomaa , Harri, Saija Ahlqvist, Ari Ahokas , ja ym. Psykologian verkot: käsikirja. Kerava: Opintoverkko, 2006. Homme Less. Ohjannut Thomas Wirthensohn. Esittäjä Mark Reay. 2014. Reiss, Steven. The Normal Personality- A New Way of Thinking about People. 2009. Rosenblatt Naderi, Jody , ja Woo-Hwa Shin. ”Humane Design for Hospital Landscapes: A Case Study in Landscape Architecture of a Healing Garden for Nurses.” HERD: Health Environments Research & Design Journal, 2008: 82- 119. Asunnottomien yö jakso 1. Ohjannut Tuomas Kolehmainen. Tuottanut Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy Suomi. Esittäjä Tuuli Salonen. 2011. Sommer, Robert. Personal Space: the Behavioral Basis of Design. Eglewood Cliffs, New Jersey: Prentice-Hall, 1969. Staffans, Aija. ”Metropoli paikkoina.” Teoksessa Prospectûs kirjoituksia kaupungista ja suunnittelusta, tekijä: Mervi Immonen, Panu Lehtovuori ja Terttu Pakarinen. 2007. Stenros, Anne. Kesto ja järjestys. Tilarakenteen teoria. . Tekniikan tohtorin tutkinnoksi laadittu väitöskirja, Helsinki: Yliopistopaino, 1992. Taipale, Ilkka. ”Asunnottomuus ja alkoholi: sosiaalilääketieteellinen tutkimus

Helsingistä 1937–1977.” Väitöskirja, 1982. Tarpio, Jyrki. Joustavan asunnon tilalliset logiikat. väitöskirja, Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto , 2015. Tournier, Paul. Ihmisen paikka. Porvoo : WSOY, 1971. Weil, Simone. Juurtuminen: Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 1949. Werner, C., I. Altman, ja D. Oxley. ”Temporal aspects of homes: a transactional persepective.” Teoksessa Home Environments: human behavior and environment, Advances in theory and research, tekijä: I. Altman ja C. Werner, 1-32. New York: Plenum Press, 1985. Vuorinen, Risto. Persoonallisuus ja minuus. Juva : WSOY, 1990. kuvat ja kaaviot

1. Iida Räsänen. 2. —. 3.—. Kuivon perustana: ETHOS – yleiseurooppalaisen asunnottomuuden muodot. [Online] http://www. asuntoensin.fi/files/2060/Ethos_FI.pdf [10.12.2015] 4. —. 5. —. Kuvion perustana: Peltomaa , Harri, Saija Ahlqvist, Ari Ahokas , ja ym. Psykologian verkot: käsikirja. Kerava: Opintoverkko, 2006: 56-59. 6. —. Mukaillen: Rapoport, Amos. The Meaning of the Built Environment. Kalifornia: SAGE Publications, Inc., 1982: 87-97. 7. —. Mukaillen: Amos. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977: 2 8. —. Kuvion perustana: Peltomaa , Harri, Saija Ahlqvist, Ari Ahokas , ja ym. Psykologian verkot: käsikirja. Kerava: Opintoverkko, 2006: 61 9. —. Kuvion perustana: Rapoport, Amos. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977: 38-39 10. —. 11. —. Mukaillen: Horelli-Kukkonen, Liisa. Asunto psykologisena ympäristönä - Asujan ja asunnon vuorovaikutusta koskeva tutkimus pientalojen itsesuunnittelukokeen valossa. Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi laadittu väitöskirja, Helsinki: Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, 1993: 24-25. 12. —. Kuvion perustana: Rapoport, Amos. The Meaning of the Built Environment. Kalifornia: SAGE Publications, Inc., 1982: 82. 13. —. Kuvion perustana: Rapoport, Amos. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977: 40. 14. —. Kuvion perustana: Rapoport, Amos. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977: 48. 15. —. Kuvion perustana: Rapoport, Amos. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977: 49. 16. —. 17. —. Mukaillen: Peltomaa , Harri, Saija Ahlqvist, Ari Ahokas , ja ym. Psykologian verkot: käsikirja. Kerava: Opintoverkko, 2006: 89-91. ja: Aura, Seppo, Liisa Horelli, ja Kalevi Korpela. Ympäristöpsykologian perusteet. Porvoo: WSOY, 1997: 52. 18. —. Kuvion perustana: Horelli-Kukkonen, Liisa. Asunto psykologisena ympäristönä - Asujan ja asunnon vuorovaikutusta koskeva tutkimus pientalojen itsesuunnittelukokeen valossa. Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi laadittu väitöskirja, Helsinki:

Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, 1993: 169. 19. —. 20. —. Mukaillen: Maslow’s Hierarchy of Needs [Online] http://www.simplypsychology.org/ maslow.html [1.12.2015] 21. —. Kuvion perustana: Max-Neef, Manfred A. Human scale development: conception, application and further reflections. New York; Lontoo: The Apex Press, 1991: 32-33. 22. —. Mukaillen: Max-Neef, Manfred A. Human scale development: conception, application and further reflections. New York; Lontoo: The Apex Press, 1991: 33-34. 23. —. 24. —. Mukaillen: Rapoport, Amos. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977: 19. 25. —. Kuvion perustana: Max-Neef, Manfred A. Human scale development: conception, application and further reflections. New York; Lontoo: The Apex Press, 1991: 18. 26. —. 27. —. Mukaillen: Rapoport, Amos. Human Aspects of Urban Form. Oxford: Pergamon Press, 1977: 288-298. 28. —. Mukaillen: Aura, Seppo, Liisa Horelli, ja Kalevi Korpela. Ympäristöpsykologian perusteet. Porvoo: WSOY, 1997: 140. 29. —. 30. —. Kuvion perustana: Aura, Seppo, Liisa Horelli, ja Kalevi Korpela. Ympäristöpsykologian perusteet. Porvoo: WSOY, 1997: 136. 31. —. 32. —. 33. —. 34. —. Kuvion perustana: Horelli-Kukkonen, Liisa. Asunto psykologisena ympäristönä Asujan ja asunnon vuorovaikutusta koskeva tutkimus pientalojen itsesuunnittelukokeen valossa. Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi laadittu väitöskirja, Helsinki: Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, 1993: 150. 35. —. 36. —. Kuvion perustana: Horelli-Kukkonen, Liisa. Asunto psykologisena ympäristönä Asujan ja asunnon vuorovaikutusta koskeva tutkimus pientalojen itsesuunnittelukokeen valossa. Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi laadittu väitöskirja, Helsinki: Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, 1993: 151-152. 37. —. 38. —. 39. —. 40. —. 41. —. 42. —. 43. —. Mukaillen: Horelli-Kukkonen, Liisa. Asunto psykologisena ympäristönä - Asujan ja asunnon vuorovaikutusta koskeva tutkimus pientalojen itsesuunnittelukokeen valossa. Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi laadittu väitöskirja, Helsinki: Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, 1993: 104. 44. —. 45. —. 46. —. 47. —. 48. —. 49. —. 50. —.