SYY-henkilön aikakirjat, osa I

an vielä ylimääräistä ohjeistusta. Tietäkää siis, että YKA tarkoittaa Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:tä, joka on yhteiskunta-alan ammattijärjestö. SYY taas tarkoittaa Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaat ry:tä, joka on YKAn alajärjestö. Nyt kun olemme varmistaneet, että käyttämäni lyhenteet tulevat ymmärretyksi, voimme siirtyä itse tarinaan.

Oli kaunis keväinen aamu. Linnunlaulu kilpaili luonnollisella valollaan itse auringon kanssa. Jossain liplatti puro, jonka äärelle ei monikaan vastavalmistunut yhteiskunta-alan korkeakoulutettu päässyt nauttimaan hiljaiselosta, sillä heistä valtaosa oli jo työllistynyt. Itse näin kauniita unia YKAn jäseneduista. Sitten tajuntaani tunkeutui tunnelihaksia reväyttävä parkaisu, joka herätti sekä minut että kyynelkanavani. Katsoin ikkunasta ja näin surkean opiskelijan itkemässä ylioppilaslakki yhdessä kourassaan ja puolikas gradu toisessa. Hän ei ollut tullut varsinaisesti minun luokseni, vaan seisoi asfaltilla takki auki ja huusi kipuaan koko yhteiskunnalle. Juoksin pihalle ja pyysin hänet luokseni, jotta hän voisi vuodattaa minulle tuntonsa hapettomat virrat.

”Olen mennyttä!” Hän vaikeroi. Räkä valui hänen nenästään ja yhtyi hänen ihollaan kyynelten virtaan. ”Kaikki ystäväni ovat saaneet jo oman alansa töitä, mutta minä joudun takaisin vanhempieni vessaharjatehtaaseen. Olen hakenut jo Kelaan, sekä Valtion yhteiskunnallisten virkapoliittisasiain sosiaalitoimelliseen alueministeriöön, enkä keksi muitakaan tahoja, jotka voisivat palkata valtiotieteiden maisterin. CV:ni on kankea kuin vappupäivän herätys. En uskalla neuvotella palkasta koska pelkään, että työnantaja huijaa, ja tätini aikoo takavarikoida moponi, joka on hänen nimissään.”

Kahvini oli mennä kuolettavasti väärään kurkkuun. Tämän opiskelijapoloisen ahdinko liikutti sydäntäni – jolle ylimääräinen liikunta teki ihan hyvää – ja totesin ”Olethan sinä sentään YKAn jäsen?” Hän nyökkäsi niin epävarmasti, että päättelin hänen olevan epärehellinen asian suhteen. ”Se maksaa opiskelijalta vain 28 € vuodessa, eli 2,35 € kuussa; ja saman verran maapallolla. Hanki se tuohon hintaan nyt kun vielä voit ennen kuin valmistut! Sitten menet oitis YKAn tietäjien palkka- ja CV–neuvontaan. Sinua ei meidän alallamme huijata, ovathan YKAn edunvalvonta ja lakipalvelut työelämäoikeuden riemuvoitto! Lopuksi tutustut YKAn työnhakuoppaaseen. Voit jopa hakea töitä YKAlta. Sitten…”

Ennen kuin olin saanut sanotuksi yhtään lisää, hän hyppäsi tuoliltaan seisomaan. Tietämättömyyden harmaa verho varisi alas hänen silmiltään uudelle matolleni, paljastaen altaan ymmärryksen kirkkaan säihkeen. Hänen hattunsakin oli lentänyt katon läpi yläkertaan. En pystynyt saattamaan enää sanaakaan valistusta hänen korviinsa, kun hän jo oli ampaissut tiehensä. Näin ikkunasta hänen huutavan kiitosta ja ylistystä ammattijärjestöille ja hyppäävän ketterästi moponsa selkään. Myöhemmin hänestä tuli erään kaukaisen maan presidentti ja maailman onnellisin työssäkäyvä ihminen.

Äsken kuvaamani tapahtuma olisi hyvä tarina jo sinänsä, mutta samoin kuin kohtalon mielivaltaisesti osoittelevaa etusormea seuraa usein sen vielä pidempi keskisormi, myös tällä tarinalla on tunteita herättävä vastapari. Tämä tarina, niin kuin edellinenkin, on täysin tosi ja sitä kannattaa kertoa eteenpäin.

Olin Indexin aarteenmetsästyksellä pitämässä rastia. Aurajoki puhui minulle unohdetusta ajasta, ja minä ymmärsin sitä. Yhteiskunta-alan uusi sukupolvi marssi sankoin joukoin ympärilleni kuuntelemaan opetuksiani jäseneduista. Aikani opetettuani minua alkoi kuitenkin hiukomaan. Koska olen vastuullinen aikuinen ja pidän huolta niin fyysisestä kuin henkisestä hyvinvoinnistani, jätin työnteon sikseen ja lähdin lähimmälle grillille. Siellä huomasin muuan murheellisen fuksin. Jäsenetuilin itseni jonossa hänen kohdalleen, annoin haalarimerkin kyyneleiden pyyhkimiseksi ja kysyin mistä SYYstä hän oikein oli allapäin?

Hän katsoi minuun kuin nälkää näkevä eläin ja vastasi ”SYYpää murheisiini on pelko itsestäni. Olen näet yhteiskunta-alan fuksi toisesta maasta: Loimaasta. Pelkään, että täällä vierahilla mailla kulkiessani loukkaannun tai kadotan kännykkäni ja siinä samalla itseni. Jos kohtalon on tähdännyt heittotähtensä näin lähelle kaulaani, niin miten voisin olla pelkäämättä? Tai jos ei mitään käykään, valmistun, eikä Loimaalla olekaan enää alan töitä?”

”Siinäkö kaikki!” kysyin juhlavalla äänellä, joka näin jälkikäteen ajateltuna teki tilanteesta hyvin kiusallisen – tosin lähinnä vain hänelle. ”Sinullahan pitäisi olla matka, sekä tapaturmavakuutus. Ne kuuluvat kyllä YKAn jäsenyyden etuuksiin, joten sinun on turha huolehtia asiasta yhtään enempää. Jos taas työttömyyttä pelkäät niin älä siltikään huoli, YKAn jäsenillä on 93% työllisyysaste. Vaikkei töitä löytyisikään, voit liittyä jo opiskellessasi työttömyyskassan jäseneksi ja nostaa työttömyyspäivärahaa mukavasti enemmän kuin mitä Kela koskaan antaisi.”

Hetken päästä hän osti grilliltä maailman parhaimman vegaanisen kerroshampurilaisaterian ja tanssi sitten onnellisena auringonlaskuun. Hänen henkensä oli taas ehjä ja mielensä terve. Näin eteeni lentävän yksinäisen pajulinnun ja tiesin, että minunkin aikani oli taas mennä. Ensi vuonna heräisin taas henkiin uusin kasvoin. Illan rauha sulki minut syliinsä ja vaivuin kosmiseen horrokseen, josta vain SYY-Turun kutsu voisi minut taas ruumiillistaa.

Turunyliopistolla on opiskelijaedustajia lukuisissa eri yliopiston instituutioissa. Näiden opiskelijaedustajien tarkoituksena on tuoda opiskelijoiden näkökulma esiin yliopiston henkilökunnan keskuudessa. Kaikesta huolimatta monille opiskelijoille edunvalvonta, ja erityisesti sen tärkeys, on varsin tuntematonta. Opiskelijoille käsitteet ’halloped’ tai ’koulutuspolitiikka’ ovat hämäriä ja kaukaisia termejä, vaikka koulutuspolitiikka ja edunvalvonta koskettaa jokaista opiskelijaa hyvin konkreettisesti. Opiskelijoilla on paljon sanottavaa ja mielipiteitä, mutta ne hukkuvat jonnekin kaukaisuuteen, eivätkä ikinä päädy sinne, missä niillä olisi erityisesti käyttöä. Turun yliopistolla suoritettiin alkuvuodesta paljon puhutut muutosneuvottelut. Opiskelijoille muutosneuvotteluista muodostui nopeasti pelottava haamu, jonka pelättiin uhkaavan niin oppiaineita, opetuksen laatua, kuin opiskelijoiden tilojakin.

Opiskelijat ymmärtävät, että kaikkia asioita ei voida julkisuuteen tuoda, mutta monille opiskelijoille muu- tosneuvotteluista jäi ainoastaan mielikuva yliopiston johdon keskinäisestä suhmuroinnista. Välillä tuntui, ettei edes henkilökunta tiennyt, missä mennään ja mitä tapahtuu. Opiskelijoille nimellisesti annettiin mahdollisuuksia antaa mielipiteitä muutosneuvotteluista, mutta käytännön tasolla tämä mahdollisuus oli kuitenkin olematon. Monille opiskelijoille muutosneuvotteluihin vaikuttaminen muistutti enemmän vain tiedoksiantoja, joihin opiskelijoiden olisi pitänyt kyetä vastaamaan välittömästi ilman asiaan perehtymistä. Opiskelijat jätettiin pimentoon todellisesta tilanteesta, ja vain lopputulokset ilmoitettiin opiskelijaedustajille. Opiskelijat varmasti ymmärtävät, ettei kaikkia asioita voida kertoa julkisesti esimerkiksi lainsäädännöllisistä syistä, mutta se ei oikeuta opiskelijoiden jättämiseen kokonaan ulkopuolelle.

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta selvisi kuitenkin säikähdyksellä. Muutosneuvotteluiden leikkaukset eivät kohdistu tiedekuntaamme, emmekä tule kohtaamaan suuria muutoksia tiedekuntamme toiminnassa muutosneuvotteluiden vuoksi. Tiedekuntamme talous on ollut jo pidempään tasapainossa, minkä vuoksi muutosneuvotteluissa ei koettu tarvetta kohdistaa leikkauksia yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.

Minun kantani on se, että mihin vain. Mikäli opiskelijat huomaavat jotain epäkohtia, voi niihin aina puuttua ja äärimmäisen tärkeää on varmistaa, että tämä ääni kuuluu ja ennen kaikkea, sitä kuunnellaan.

}

Opiskelijoiden on vaikeaa pyrkiä vaikuttamaan edunvalvonnallisiin asioihin, jos heillä on mielikuva siitä, ettei opiskelijoiden näkökulmaa oteta huomioon, ellei vaikuta esimerkiksi TYYn tasolla.

Taloutta tullaan kuitenkin tarkkailemaan varmasti vielä pitkän aikaa. Tavoitteina on tarkastella, onko muutosneuvotteluiden toimenpiteet olleet riittäviä.

Opiskelijoiden on vaikeaa pyrkiä vaikuttamaan edunvalvonnallisiin asioihin, jos heillä on mielikuva siitä, ettei opiskelijoiden näkökulmaa oteta huomioon, ellei vaikuta esimerkiksi TYYn tasolla. Tavalliselle riviopiskelijalle edunvalvonta näyttäytyy pääasiallisesti esimerkiksi kurssipalautteen antamisena, mutta nämäkin asiat helposti sivuutetaan henkilökunnan keskuudessa. Lisäksi vaikuttamismahdollisuuksissa on laajaa vaihtelua riippuen ainejärjestöstä, tiedekunnasta ja henkilökunnan motivaatiosta. Voimme aina antaa esimerkkejä toimivasta edunvalvonnasta, mutta emme voi sulkea silmiämme niiltä, joilla edunvalvonta ei toimi tai siinä on merkittäviä puutteita. Tärkeintä olisikin kohdentaa huomiota juuri sinne, missä opiskelijoiden ääni ei kuulu, tai sitä ei kuunnella. Opiskelijoiden ääni on merkittävin todiste siitä, millaista opiskeleminen Turun yliopistossa todella on.

Edunvalvonnan yksi suurimpia ongelmia on juuri opiskelijoiden tiedon puute. Paitsi se, miten vaikutta, myös se, mihin vaikuttaa on useasti hyvin epäselvää. Opiskelijoilla ei välttämättä ole riittävästi tietoa siihen, mihin kaikkeen heillä on mahdollisuus vaikuttaa yliopistossa.

Mikäli opiskelijoiden palautetta ei haluta kuunnella oppiaineissa, voi tässä tilanteessa auttaa laitosjohtaja ja viime kädessä dekaani.

Oppiaineiden ja Indexin edunvalvontavastaavat ovat myös tukemassa opiskelijoita. Lisäksi opiskelijoille asioista suoraan puhuminen, oli se miten vaikeaa hyvänsä, on edellytys sille, että opiskelijat voivat tuoda mielipiteitään esille. Tärkeää on myös antaa opiskelijoille aikaa perehtyä asiaan samalla tavalla, kuin yliopiston henkilökunnalla ja asiantuntijoilla on aikaa perehtyä asiaan. Ei opiskelijoilta voida odottaa mielipidettä, jos asiasta kuullaan ensimmäistä kertaa silloin, kun mielipide tulisi antaa.

Tiedonvälityksessä opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken on siis parantamisen varaa. Opiskelijoiden mahdollisuudet edunvalvonnassa ovat rajattomat, kunhan opiskelijoilla on tarpeeksi tietoa, mutta ennen kaikkea kuuntelevia korvia. Opiskelijat ovat vaikuttaneet paljon yliopistojen toimintaan kautta historian, ja kehitys aina parempaan toimintaan on loppumaton prosessi. Opiskelijoissa on tulevaisuus ja sen vuoksi koulutuksen uudistaminen opiskelijoiden palautteita kuunnellen on askel toimivampaan ja mielekkäämpään opiskeluun, osaavampaan sukupolveen, sekä rikkaaseen korkeakoulukulttuuriin.

Vaalit

ovat aina yhtä mielenkiintoista aikaa politiikan tutkimuksen opiskelijoille ja tänä keväänä eduskuntavaalit ovat näkyneet poikkeuksellisella tavalla P-klubissa.

} Haaviston DJ-setin aikana tanssittiin niin Rolling Stonesin, Beatlesin kuin Vestan biittien tahtiin. Tunnelma oli katossa ja Pexi hurmasi koko juhlakansan.

Vaalikevään

alkajaisiksi P-klubin kulttuurivastaava järjesti perinteisen vaalipaneelin yhteistyössä TYY:n kanssa maaliskuun puolivälissä. Educariumilla pidetyssä paneelissa kuultiin Varsinais-Suomen vaalipiirin ehdokkaiden näkemyksiä muun muassa koulutuksesta, taloudesta sekä turvallisuudesta. Paneelin jälkeen ehdokkaat jäivät vaalitorille keskustelemaan opiskelijoiden kanssa paneelin jälkeen heränneistä kysymyksistä. Muodollisten osuuksien jälkeen P-klubi ja TYY järjestivät Saaristobaarissa yhteiset vaalibileet. Bileet vetivät koko tuvan täydeltä väkeä, sillä paikalle soittamaan oli saapunut DJ Pexi, tuttavallisemmin Pekka Haavisto. Haaviston DJ-setin aikana tanssittiin niin Rolling Stonesin, Beatlesin kuin Vestan biittien tahtiin. Tunnelma oli katossa ja Pexi hurmasi koko juhlakansan.

Maaliskuun loppupuolella vain muutamaa päivää ennen virallista vaalipäivää klubilaiset suuntasivat ekskursiolle Ylen Studiotalolle Pasilaan seuraamaan kevään viimeistä Suurta vaalikeskustelua. P-klubilaiset pääsivät toden teolla seuraamaan kulissien taakse, kuinka Suomen nimekkäimmät poliitikot ottivat mittaa toisistaan. Osa klubilaisista pääsi jopa vaihtamaan muutaman sanasen eturivin poliitikkojen kanssa. Lisäksi kuulimme Ylen tuotantotiimin toiminnasta kuluneena vaalikeväänä. Paikan päällä olivat muun muassa Yle Uutisten päätoimittaja

Riikka Räisänen sekä klubilainen alumnimme Lauri Miikkulainen kertomassa omasta työnkuvastaan Yleisradiolla.

Vaalikevään päätökseksi P-klubi järjesti vaalipäivänä perinteiset vaalivalvojaiset P-klubin rakka- alla toimistolla. Myös tämä tapahtuma veti sankoin joukoin jäsenistöä paikalle. Kisa kolmen suurimman puolueen välillä oli poikkeuksellisen tiukka ja tulosta jännitettiin yön pikkutunneille saakka. Vaikka tunteet välillä kuumenivat eri poliittisten näkemysten takia, yksi asia on varmaa; sinisillä lehvillä on valta Suomessa vaalien tuloksesta riippumatta.

Valvojaisten loppu ei meinannut saapua, sillä klubilainen into vaalituloksen analysointiin leimahti ilmiliekkeihin ja keskustelut venyivät venymistään. Hallituskokoonpanoa, tulevaa politiikkaa ja eduskuntaa seuraavaa vaalikautta varmasti tulkitaan vielä moneen otteeseen, onhan takana suorastaan politiikan superkevät vaalien ja NATO-jäsenyyden jälkeen.

Vaalikevät oli P-klubille mitä onnistunein, sillä klubilaisten kaksi suosikkiasiaa, politiikka ja hauskanpito, yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla. Vaalit ovat nyt ohi, mutta rakkaus politiikkaan ja hauskanpitoon palaa entistä vahvempana.