Viestintäportfolio Some, tekstit ja valokuvat
Inka Saarela
Minusta
Moikka! Olen Inka :)
Tykkään indiemusiikista, valokuvaamisesta ja historiasta. Vapaa-ajallani luen paljon, teen käsitöitä, ja toimin vapaaehtoisena mielenterveysjärjestössä.
Olen koulutukseltani humanististen tieteiden kandidaatti historian alalta. Sivuaineina olen opiskellut viestintää ja politiikan tutkimusta.
Olen monipuolinen viestijä, ja hallitsen Adoben ohjelmat, valokuvaamisen sekä erilaiset asiatekstit.
Tässä portfoliossa on työnäytteitäni edellämainituista.
Lisää minusta:
https://www.linkedin.com/in/inka-saarela-933892219/
Sosiaalinen media
Sama strategia ei toimi kaikissa somekanavissa, ja siksi on tärkeää tuntea eri alustojen käyttäjäryhmät ja uusimmat trendit. Suhtaudun intohimoisesti sosiaalisen median tavoittavuuden mittaamiseen esimerkiksi Metan Business Suiten työkalujen avulla.
Yksi esimerkki onnistuneesta somekampanjasta on Kansallisarkistolle toteuttamani Instagram Reels -videosarja. Markkinoin Kansallisarkistossa säilytettäviä aineistoja, ja yksi videoista nousi hitiksi ilman mainosrahaa. Alla olevaa videota pääsee tarkastelemaan tästä linkistä: https://www.instagram. com/p/C-XRfI7NuQH/
Tekemiäni aineistonostoja KA:n someen.
Photoshopissa muokkaamani kuva Kansallisarkiston pride-postaukseen.
Ohessa olevat kuvat on muokattu InDesignissa ja Photoshopissa. Niitä on julkaistu Kansallisarkiston somekanavissa.
Adobe Illustrator
Olen vapaa-ajallani tehnyt nämä kuvat
Adobe Illustratorissa.
Tekstinäytteet
Aseapu Ukrainalle laittoi Suomen puolustusteollisuuden koville: ”Pyyntöjä tulee paljon” – Ammustehtaat jopa nelivuorotyössä
Suomi pyrkii vastaamaan ammuspulasta kärsivän Ukrainan avunpyyntöihin. Puolustusteollisuus on aliresursoitu kysyntään nähden, ja kotimaiset ammusvalmistajat ovat siirtyneet paikoin jopa nelivuorotyöhön, kertoo Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri
Tuija Karanko.
Kulutussota Ukrainassa nielee valtavia määriä ammuksia ja muita sotatarvikkeita. Useat maat ovat lähettäneet Ukrainan tueksi puolustusmateriaalia, mutta samalla on huomattu, että varastot ja tuotantokapasiteetti eivät vastaa korkean intensiteetin sodankäynnin vaatimuksiin.
”Tilanne on haastava, koska Ukrainalla on olemassa merkittävä tarve, mutta turvallisuustilanteen takia EU-maat tarvitsevat materiaalia myös omiin varastoihinsa”, kuvaa puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston ylijohtaja Tarja Jaakkola Uudelle Suomelle.
Suomen puolustustarvikeapua Ukrainaan koordinoidaan puolustusministeriössä, ja tähän mennessä Suomi on lähettänyt 17 puolustustarvikeapupakettia Ukrainaan. Selvitimme, miten prosessi toimii ja kuinka hyvin Suomen puolustusteollisuus on pystynyt vastaamaan kasvaneeseen kysyntään. Alan yrityksiä edustavan Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karangon mukaan tuotantokapasiteetin kasvattaminen on vuosien työ, johon EU:n pian voimaantuleva uusi säädös ei toimi ihmelääkkeenä.
Näin Suomi tukee Ukrainaa Suomi on sodan alusta lähtien antanut Ukrainalle puolustusmateriaaliapua. Puolustusministeriön mukaan kaikkien Suomen Ukrainalle toimittamien puolustustarvikeapupakettien arvo on viimeisimmän paketin myötä yhteensä noin 1,2 miljardia euroa. Lisäksi Suomi toimittaa muuta materiaaliapua Ukrainalle EU:n pelastuspalvelu-
mekanismin kautta.
”Ukrainassa avuntarve on koko sodan ajan ollut suuri, joten pyyntöjä tulee paljon. Pääsääntöisesti pyynnöt tulevat Ukrainan Suomeen akkreditoidun puolustusasiamiehen kautta. Osa pyynnöistä menee suoraan päättäjille ja pyyntöjä tulee myös Ukrainan puolustushallinnosta”, puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston ylijohtaja Jaakkola kertoo.
Hänen mukaansa Suomi saa tietoa Ukrainan tarpeista myös Ukraine Defence Contact Group -kokouksissa. Yli 50 maan ryhmittymä koordinoi puolustustarvikeapua Ukrainalle Yhdysvaltain johdolla.
Suomi pyrkii ottamaan Ukrainan pyynnöt huomioon mahdollisuuksien mukaan materiaaliapupaketteja valmisteltaessa, Jaakkola sanoo.
Jaakkolan mukaan kaiken Suomen antaman avun kohdalla tehdään huolellinen kokonaisharkinta, jossa huomioidaan Ukrainan tarpeet, mutta myös Suomen omat materiaali- ja suorituskykyvaatimukset.
”Puolustusvoimat arvioi jokaisen paketin kohdalla kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, että voidaanko materiaali luovuttaa, ja samassa yhteydessä tarkastellaan, miten luovutettava materiaali vaikuttaa Suomen suorituskykyyn ja onko korvaavaa materiaalia saatavilla ja millä aikataululla.”
Seuraavan materiaaliapupaketin ajankohtaa Jaakkola ei voi kommentoida.
EU:n uusi säädös astuu pian voimaan Jaakkolan mukaan Ukrainassa on tällä hetkellä tarvetta kaikenlaiselle materiaalille. Erityisesti ammuksille, raivausvälineistölle, panssarinkuljetuskalustolle, ilmatorjunnalle, pitkän kantaman asejärjestelmille, varaosille ja lääkintämateriaalille. Euroopan unioni on pyrkinyt vastaamaan Ukrainan tarpeisiin esimerkiksi Euroopan rauhanrahaston (EPF) kautta, joka on jäsenvaltioiden rahoittama hallitustenvälinen mekanismi, jolla korvataan osittain Ukrainalle varusteita ja ampumatarvikkeita lahjoittaneiden EU:n jäsenvaltioiden varoja.
Eilen EU:n ulkoministerit keskustelivat EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin ehdotuksesta, jossa EU:n rauhanrahaston yhteyteen luotaisiin erillinen Ukraina-rahasto, jonka koko olisi 20 miljardia euroa. Suomi suhtautuu ehdotukseen myönteisesti, mutta asiasta ei vielä saatu sopua aikaan.
Heinäkuun lopussa on tarkoitus tulla voimaan EU:n ASAP-säädös eli Act in Support of Ammunition Production.Säädöksellä pyritään nopeuttamaan ammusten ja ohjusten toimittamista Ukrainaan ja edesauttamaan jäsenmaiden varastojen täyttämistä kohdennetuilla toimilla, joihin kuuluu muun muassa 500 miljoonan euron rahoitus. Tavoitteena on kasvattaa tuotantokapasiteettia puolustustuotepulan lievittämiseksi.
Puolustusministeriön Jaakkolan mukaan myös Suomen puolustusteollisuudella on mahdollisuus hakea ASAP:n alla tukea investoinneille, joita tarvitaan tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi.
”Säädös luo myös uusia eurooppalaisia ja pohjoismaisia yhteistyömahdollisuuksia kotimaiselle puolustusteollisuudelle. Kaikki tämä vahvistaa suomalaista puolustusteollista pohjaa ja osaamista ja siten myös sotilaallista huoltovarmuutta.”
Tuotantokapasiteetin lisääminen ei onnistu nopeasti
Uuden EU-säädöksen rahoitusmekanismin toi-
mivuudesta ja vaikuttavuudesta ei kuitenkaan ole vielä tietoa, PIA:n Karanko muistuttaa.
Karangon mukaan tuotantokapasiteetin nostamisessa kestää pitkään, vaikka rahaa olisikin. Uusien tuotantolaitosten tai tuotantolinjojen rakentaminen vie aikaa, ja ne tarvitsevat erilaisia lupia. Lisäksi tarvitaan tuotantorakenteita ja välineitä, joiden saatavuuteen komponenttipula vaikuttaa. Myös henkilökunta on rekrytoitava ja koulutettava.
”Euroopan ampumatarviketeollisuuden johtajat ovat puhuneet jopa miljardeista, joita tarvittaisiin, jotta EU-johtajien lupaukset ukrainalle voitaisiin täyttää. Siihen nähden säädöksessä määritelty summa vaikuttaa kovin pieneltä, mutta on hyvä asia, että tilanteeseen halutaan puuttua EU-tasolla.”
Rahoitusta tarvitaan muualtakin, mutta Karangon mukaan puolustusteollisuudella on haasteena saada sijoittajia tai pankkien asiakkuuksia taakseen, sillä toiminta nähdään epäeettisenä.
Ukrainan sota on näkynyt monissa suomalaisissa puolustusalan yrityksissä kysynnän kasvuna, mikä on vaatinut puolustusteollisuuden tuotantokapasiteetin nostamista.
”Moni yritys on jo itse investoinut riskirajalleen”, Karanko sanoo.
Karangon mukaan ampumatarviketuotannossa on siirrytty kolmivuorotyöhön ja joissakin paikoissa jopa nelivuorotyöhön ja tuotantokapasiteettia pyritään nostamaan. Lisääntynyt kysyntä on kuitenkin kuumentanut tilanteen raaka-aine ja komponenttimarkkinoilla.
”Infaatio laukkaa ja hinnat kohoavat, mikä vaikuttaa saatavuuteen. Suomen puolustusvoimien tarpeet on kuitenkin pystytty isossa mittakaavassa täyttämään”, Karanko sanoo.
Kirjoittamani juttu on julkaistu Uudessa Suomessa 21.7.2023.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/aseapu-ukrainalle-laittoi-suomen-puolustusteollisuuden-koville-pyyntoja-tulee-paljon-ammustehtaat-jopa-nelivuorotyossa/0c3f6cc3-b671-45a6-896d-dad7a68508d4
Tyrvääläinen noitanainen joutui ainoana Suomessa vesikokeeseen – Sai karmean rangaistuksen
Lähes päivälleen 372 vuotta sitten, kesäkuun alkupuolella, Huittisissa käytiin ylimääräisiä käräjiä. Epäiltynä oli Tyrvään alueella asunut Valpuri Kyni, jota syytettiin noituudesta ja joka lopulta tuomittiin poltettavaksi.
Noin 350 vuotta sitten Tyrvään alueella eli noituudesta syytetty henkilö nimeltä Valpuri Kyni. Hän on mystinen hahmo ja lähes kaikki häneen liittyvä on epävarmaa.
Kynistä tehdyt tutkimukset perustuvat oikeudellisiin lähteisiin, kuten esimerkiksi renovoituihin tuomiopöytäkirjoihin. Kerromme tässä jutussa, millainen on Valpuri Kynin tarina.
Kynin kotikyläksi mainittu Liitsola on nykyään osa Punkalaitumen kuntaa, mutta 1600-luvulla se kuului Tyrvääseen ja tiedetään, että Valpuri Kyni liikkui alueella laajemminkin. Historioitsija Marko Nenonen on luokitellut hänet Ala-Satakunnassa 1600-luvun puolivälissä vaikuttaneiden kerjäläis- ja maankiertäjänoitien joukkoon.
Ainoa, joka joutui vesikokeeseen Valpuri kiersi talosta toiseen ja harjoitti mahdollisesti parantajan tai taikojan tointa. Kyni tunnetaan erityisesti siitä, että hän on tiettävästi ainoa henkilö, joka Suomessa joutui vesikokeeseen.
Historiantutkimuksessa Valpuri Kynin kaltaisten poikkeustapausten avulla on mahdollista tarkastella myös ajan normeja. Valpurin tarina
Perimätiedon mukaan
Valpuri Kyni tuomittiin lopulta kuolemaan ja poltettiin roviolla Hämeenlinnassa. Kuvituskuva/Sanoman arkisto. Kuva: Ville Männikkö
nivoutuu osaksi valtiollisen oikeuslaitoksen ja 1600-luvun uskomusten historiaa.
Noitui karjaa ja toi susia asutusten lähelle?
Ensimmäisen kuolemantuomion Valpuri Kyni sai jo vuonna 1635, mutta se lievennettiin piiskaukseksi ja karkotukseksi.
Valpuri jäi kiertämään lähipitäjiin. Hänellä oli yleisesti huono maine ja häntä pelättiin. Hän oli ajautunut yhteisön ulkopuolelle, mutta emme tiedä miksi. Oikeuslähteisiin kirjattujen puheenvuorojen valossa Valpuri vaikuttaa sanavalmiilta henkilöltä, joka ei kunnioittanut auktoriteetteja.
Valpurin syyksi vieritettiin milloin mitäkin ikäviä tapahtumia aina lapsen kuolemasta asutusten lähelle tuleviin susiin. Vuonna 1649 Huittisten käräjillä Punkalaitumen kirkkoherra Simon Mikaelis syytti Valpuri Kyniä karjansa noitumisesta; kahden vuoden aikana hän oli menettänyt 95 nautaa.
Lisäksi hengenmiestä vaivasivat tyrät, jotka hänen mukaansa olivat noita-Valpurin lähettämiä.
Kirkkoherra uskoi motiiviksi sen, että hän oli usein kieltänyt seurakuntalaisia ruokkimasta ja majoittamasta Valpuria.
Tuomittiin poltettavaksi, korvat leikattiin irti Valpuri Kyni tuomittiin poltettavaksi Huittisten ylimääräisillä käräjillä kesäkuussa 1649. Tuomio perusteltiin todistajien lausunnoilla Valpurin vahingonteoista, aikaisemmilla tuomioilla ja hänen maineellaan pahantekijänä. Valpuri kielsi syyllisyytensä.
Tuomio lähetettiin Turun hovioikeuden tarkastettavaksi ja Turkuun lähti myös Valpuri, joka päätyi tyrmään ja hovioikeuden kuulusteltavaksi. Kuolemantuomio lievennettiin hovioikeudessa, koska sille ei ollut riittäviä perusteita. Kuulustelupöytäkirjasta selviää, että Valpuri ruoskittiin ja hänen korvansa leikattiin irti. Lisäksi hänestä tehtiin lainsuojaton.
Valpuri Kyni eli ja kierteli vielä vuosia karmean rangaistuksensa jälkeen, mutta hänen vaiheitaan ei tunneta tarkasti.
Perimätiedon mukaan Valpuri tuomittiin lopulta kuolemaan ja vuonna 1665 kirjoitetussa konseptituomiokirjassa on maininta: noitanainen Valpuri Kyni on poltettu roviolla Hämeenlinnassa.
Luultua kehittyneempi oikeuslaitos
Noituudella vahingoittamisesta annettiin yleensä vapauttava tuomio, sillä tuomari ja lautamiehet eivät helposti uskoneet syytöksiä. Asiat pyrittiin tutkimaan tarkasti ja perättömästi toista noidaksi syyttänyt saattoi saada itse rangaistuksen.
Valpuri Kynin vuonna 1649 määrätty kuolemantuomio jäi toteuttamatta, koska käräjillä ei selkeästi todistettu, että hän olisi tappanut jonkun. Lainpykälissä, joihin oikeus vetosi, kuolemanrangaistus voitiin määrätä vain toisen kuolemaan johtaneesta noituudesta.
Vähäpätöiset taikakeinot, kuten karjataiat, jotka olivat yleisiä tavallisen kansan keskuudessa, eivät kiinnostaneet kruunua.
Vuosisadan puolivälin jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, kun Ruotsi-Suomesta kehittyi lyhyessä ajassa kontrolliyhteiskunta ja kaikenlaista taikomista ja noitumista alettiin pitää epäilyttävänä.
Suomen alueella ei missään vaiheessa ollut noitavainoja, vaikka 1660- ja 1670-luvuilla järjestettiin muutamia laajempia noitaoikeudenkäyntejä. Perimmäinen syy noidiksi uskottujen ihmisten rankaisemiseen oli muiden kokema pelko. Siitä syystä myös Valpuri Kyni joutui oikeuden eteen.
Lähteet: Jutussa on hyödynnetty Marko Nenosen artikkelia ”Valpuri Kyni – noitanainen” https://www15.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/valpurikyni.html#v1 (viitattu 18.5.2021) ja Mirkka Lappalaisen kirjaa Pohjoisen noidat (Otava 2018).
Kirjoittamani juttu on julkaistu Tyrvään Sanomissa 31.5.2021.
https://www.tyrvaansanomat.fi/elamanmeno/ art-2000008008536.html
Virta pelkää, pysyykö hyvinvointiyhteiskunta pystyssä
Jos kansanedustaja Sofia Virralta (vihr) kysytään, politiikan ytimessä on turvallinen lapsuus. Hänen mukaansa lastensuojelu, terveydenhuolto, varhaiskasvatus ja mielenterveyspalvelut ovat kriisissä. Jos kehitykseen ei puututa nyt, edessä ovat Virran mukaan vielä vaikeammat ajat. Virta itse on noussut todella syvästä kuopasta. ”Olen käynyt läpi todella pahan burnoutin, siihen pisteeseen, että olen suunnitellut oman itsemurhani.”
Vihreiden kansanedustaja Sofia Virta on opiskellut neljä tutkintoa ja voittanut neljät vaalit. Hän aloitti työnteon 16-vuotiaana, ja työhistoriaa on kertynyt muun muassa lastensuojelun ja oman yrityksen parissa. Se ei kuitenkaan ole tullut helpolla.
”Olen ollut täysin perfektionisti, suorittanut koko lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden. Olen käynyt läpi todella pahan burnoutin, siihen pisteeseen, että olen suunnitellut oman itsemurhani. Olen noussut tosi syvästä kuopasta, ja tiedän miltä tuntuu voida huonosti”, Virta sanoo.
Vastoinkäymiset eivät loppuneet siihen, sillä Virta osti hometalon ja maksaa siitä edelleen. Lisäksi hän on käynyt läpi turvattoman ihmissuhteen, vaikean eron ja jäänyt pienen lapsen yksinhuoltajaksi kesken kansanedustajakauden. Rankat kokemukset eivät kuitenkaan ole katkeroittaneet häntä, vaan ne toimivat polttoaineena politiikan tekemisessä. Virta haluaa viedä eteenpäin sellaisten ihmisten ääntä, jotka eivät itse siihen pysty.
Hän toivoo, että kenenkään ei tarvitsisi pudota köyhyyteen tai jäädä kamppailemaan yksinäisyyden tai päihdeongelmien kanssa. Tavoiteltavaa ei ole myöskään se, että kaikki opiskelevat neljä tutkintoa, jokaisen ura on nousukiitoa ja kaikki ovat johtoportaassa töissä. Kaikille aloille tarvitaan ihmisiä – ja työolojen pitäisi olla sellaiset, että työ esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ei ole epäinhimillisen kuormittavaa.
Turhautuminen kannusti politiikkaan Virran poliittinen herääminen ei ollut itsestään
selvää. Hänellä ei ollut taustaa minkään puolueen nuorisojärjestössä, ja nuorempana hän ajatteli, että politiikka kuuluu vain etuoikeutetulle väestölle. Sote-alalla työskennellyt Virta oli turhautunut kohdatessaan epäoikeudenmukaisuutta ja pahoinvointia. Sitten eräs hänen lähipiirissään ollut ihminen totesi, että mikset lähde mukaan politiikkaan. Virta lähti ja tuli valituksi Kaarinan kaupunginvaltuustoon vuonna 2017.
”Ajattelin, että ei sinne ole asiaa ilmaan poliittista taustaa. Tein kampanjan täysillä, tietämättä yhtään, miten se pitää tehdä.”
Turvalliseen lapsuuteen kiteytyy kaikki
Virran politiikan ytimessä on turvallinen lapsuus, koska hänen mukaansa lasten oikeudet eivät toteudu Suomessa kaikkien osalta, ja asiasta puhutaan aivan liian vähän.
”Sana turvallinen pitää niin paljon sisällään. Se liittyy koko yhteiskunnan turvallisuuteen, kun turvaamme lapsuutta, turvaamme myös tulevaisuutta, sitä että tässä maassa ei ole väkivaltaa tai päihdeongelmia. On niin paljon helpompaa vaikuttaa neuvolassa kuin silloin, kun 16-vuotias kantaa konepistoolia kadulla.”
Katkelma 30.10.2022 Uudessa Suomessa julkaistusta jutustani.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/potilasturvallisuuslaki-meni-todella-rumasti-hallituksessa-kansanedustaja-sofia-virta-pelkaa-pysyyko-hyvinvointiyhteiskunta-pystyssa/2d6becad-0179-4d77-a5a1-bafcc1d7e413
Teksti Kansallisarkiston
125 vuotta Kulttuuriadressin kokoamisesta
Tiesitkö, että vuonna 1899 yli 1 000 kulttuurin, taiteen, tieteen ja politiikan vaikuttajaa ympäri Eurooppaa yhdistivät voimansa Suomen puolesta?
Pro Finlandia -adressi, joka tunnetaan myös Kulttuuriadressina, vaati Venäjän keisari Nikolai II:sta säilyttämään Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslailliset oikeudet. Adressi keräsi allekirjoittajia 12 eri maasta, ja heidän joukossaan olivat esimerkiksi Max Weber, Émile Zola ja Henrik Ibsen.
Kansainvälisen lähetystön oli määrä käydä luovuttamassa adressi Nikolai II:lle 26.6.1899, mutta keisari ei ottanut adressia vastaan. Kulttuuriadressi oli kuitenkin merkittävä eurooppalainen tuenosoitus Suomen suuriruhtinaskunnalle ensimmäisen sortokauden aikana.
Kulttuuriadressi löytyy kokonaisuudessaan digitoituna Kansallisarkiston Astia-verkkopalvelusta. Kulttuuriadressi kuuluu Unescon Maailman muisti -ohjelman kansalliseen rekisteriin.
Tarkastele adressia klikkaamalla linkkiä: https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html…
Julkaistu 26.6.2024
https://www.facebook.com/photo/?fbid=857068686456473&set=a.248273940669287&locale=fi_FI
Katkelma
Kansallisarkiston kotisivuille toteuttamastani artikkelista
Mitä Kansallisarkistossa tehdään?
Kansallisarkisto ohjaa julkishallinnon organisaatioita arkistointiprosesseissa ja päättää, mitkä aineistot tulee arkistoida pysyvästi. Lisäksi se vastaanottaa aineistoja, kehittää niiden kuvailua ja huolehtii metatietojen hallinnasta.
Kansallisarkisto tarjoaa palveluita, jotka mahdollistavat digitaalisten aineistojen käytön sekä ylläpitää tutkijasaleja aineistojen tutkimista varten. Tietopyyntöjen käsittely ja tiedonhakijoiden avustaminen on tärkeä osa Kansallisarkiston työtä.
Kansallisarkisto huolehtii aineistojen säilyvyydestä ja käytettävyydestä, minkä vuoksi aineistoja digitoidaan paljon. Fyysisten aineistojen digitointi on merkittävä tehtävä, jotta aineistot olisivat helpommin saatavilla ja suojassa ajan kulumiselta. Kansallisarkisto huolehtii myös aineistojen konservoinnista.
Digitoidut aineistot tulevat kaikkien näkyville Astia-verkkopalveluun. Kansallisarkistossa kehitetään digitaalista tutkimusprosessia entistä paremmaksi esimerkiksi tekstintunnistuksen kautta.
Lisäksi Kansallisarkisto osallistuu valtiotason tutkimushankkeisiin ja hoitaa heraldisia tehtäviä eli antaa lausuntoja valtiollisista, kunnallisista ja kirkollisista tunnuksista viranomaisille sekä yhteisöille ja yksityishenkilöille.