Putinin pelikenttä

Teksti: Christian Utti

16 De Facto vai De Jure?

Muistamme hyvin helmikuun tapahtumat Ukrainassa 2014. Suomen media uutisoi kuinka Venäläisiä sotilaita oli ilman joukkoosasto- tai maatunnuksia ilmaantunut Simferopolin lentokentälle Krimillä. Nyt tapahtumista on enää jäljellä pieni muistomerkki pikkutytöstä, joka ojentaa kukkia sotilaalle –vapauttajalleen. Muistomerkin laatassa lukee: ”Kohteliaille miehille” Krimin asukkailta. Niin ja tietenkin karttapalveluihin ovat päivittyneet uudet rajat Krimin niemimaan osalta.

Ymmärtääkseen tilannetta syvällisemmin on paneuduttava hieman edeltäviin tapahtumiin. Krim on ollut jo pitkään kuohunnan kohde. 1941 Saksa valloitti Krimin muutamaksi vuodeksi, mutta Neuvostoliitto onnistui valtaamaan sen kuitenkin takaisin. Tämän seurauksena Stalin päätti pakkosiirtää asukkaita alueelta ja asuttamaan sen uudelleen ”isänmaallisella” väestöllä. Tätä perusteltiin Krimin edellisen väestön natsimyönteisyydellä, vaikka on selvää, että Krim on geopoliittisesti tärkeää aluetta, jonka turvaaminen rajaseutuna Turkin kanssa on ehdotonta pitää poliittisesti vakaana. Myöhemmin Neuvostoliiton romahdettua Krim jäi osaksi Ukrainaa, jonka johtoon nousi Venäjävastainen hallinto. Tämä näkyi etenkin Krimin kohdalla, jonka venäjänkielistä väestöä alettiin yhtenäistämään samankaltaisilla toimilla mitä tsaari oli käyttänyt Suomea kohtaan. Palveluita alettiin muuttamaan ukrainan kielisiksi ja venäjän kielen asemaa pyrittiin heikentämään mahdollisimman paljon. Samaan aikaan Sevastopolin alueella vuokrattiin sotilastukikohtaa Venäjälle.

Krimin tilannetta voidaan siis melko suorasti verrata Suomen historian eri vaiheisiin. Sevastopolin vuokra muistuttaa Neuvostoliiton toiminnasta Porkkalan alueella, paitsi että Krimiltä Venäjä ei ollut aikeissa poistua.

Putin on korostanut jo pitkään retoriikassaan Venäjän historiaa valikoiden siitä sopivia osia aina tilanteen mukaan. Klassinen esimerkki on Kiovan Rusin hyödyntäminen Sevastopolin vuokra muistuttaa Neuvostoliiton toiminnasta Porkkalan alueella, paitsi että Krimiltä Venäjä ei ollut aikeissa poistua.

Kuvat: Wikimedia commons

osana argumenttia. Venäjän historia on alkanut Kiovasta, josta se myöhemmin siirtyi Moskovan hallinnan alle. Näin ollen koko Ukraina on periaatteessa osa suurta Venäjää. Pelkästään sana Ukraina tarkoittaa venäjän kielellä reuna-aluetta, mikä sopii aivan loistavasti Putinin retoriikkaan.

Venäjä onkin koko Ukrainan lyhyen historian aikana pyrkinyt kaikin tavoin sekaantumaan sen politiikkaan, minkä tuloksena Ukrainaan valittiin Venäjämyönteinen presidentti Viktor Janukovytš vuonna 2010. Ukraina syvensi yhteistyötä Venäjän kanssa ja Venäjä lopetti kaasulla kiristämisen. Tämä sai aikaan Ukrainan alueella varsin ristiriitaisia tuntemuksia, mutta Krimillä Janukovytšin suosio kasvoi, mikä osaltaan jakoi maata kahtia.

Levottomuuksien aikana Putin näki hetken toimia, sillä Janukovytš oli kieltäytynyt allekirjoittamasta Vilnan huippukokouksessa marraskuussa 2013 assosiaatiosopimusta Euroopan Unionin kanssa vaan valitsi mieluummin Venäjän taloudellisen tuen. Tämä synnytti Ukrainan alueella sisäpoliittisen kriisin, joka eskaloitui kuolonuhrejakin vaatineeseen mellakointiin, mikä takasi Putinille hyvän sauman lähettää Krimille ”Kohteliaita miehiä”. Krimin alueella pidettiin kansanäänestys, jonka pohjalta Krim liitettiin osaksi Venäjän Federaatiota. YK ei tähän pystynyt vaikuttamaan, sillä turvallisuusneuvoston jäsenenä Venäjällä on mahdollisuus käyttää veto-oikeutta. Krimistä tuli De Facto osa Venäjää, vaikka sitä ei vieläkään tunnusteta kansainvälisesti.

Krimin valtaus on esimerkki Venäjän valtapolitiikasta, jota se uskaltaa käyttää heti tilaisuuden salliessa. Putin on despoottina äärimäisen taitava pelimies, jonka ura pohjaa turvallisuuspalvelu FSB:n johtajuuteen sekä KGB:n ulkomaantiedusteluun. Kautta Venäjän historian puskuri alueet ovat olleet maan puolustuksen kannalta keskeisiä ja nyt suurvallan painopiste on selkeästi siirtynyt kohti Turkkia ja Lähi-Itää.