Opintopiiri maahanmuuttajalapsille - Dlovan Muhammed mm., Järjestöhautomo by Järjestöhautomo - Organisationssmedjan - Organization Incubator

OPINTOPIIRI MAAHANMUUTTAJALAPSILLE Dlovan Muhammed Toim. Janette Grönfors, Pia Lindfors ja Riikka Komulainen

Julkaisija Suomen Pakolaisapu ry, Järjestöhautomo

OPINTOPIIRI MAAHANMUUTTAJALAPSILLE Dlovan Muhammed Toim. Janette Grönfors, Pia Lindfors ja Riikka Komulainen Julkaisija Suomen Pakolaisapu ry, Järjestöhautomo 2009 Kuvitus: Hanna Koljonen Taitto: DeskArtStudio Paino: Painotalo Trinket Oy

SISÄLTÖ ALKUSANAT -------------------------------------------------------------- 2 1. JOHDANTO ----------------------------------------------------------- 3 2. OPINTOPIIRIN TOIMINTASUUNNITELMA -------------------2.1. Lähtökohdat ja haasteet ----------------------------------2.2. Tavoitteet -----------------------------------------------------2.3. Toimintamalli -------------------------------------------------

4 4 5 7

3. OPINTOPIIRIN TOTEUTUS ---------------------------------------- 7 3.1. Lähtölaukaus eli mitä, missä ja milloin ---------------- 7 3.2. Vanhemmat mukaan toimintaan ------------------------ 8 3.2.1. Vanhempainillat ja keskustelutilaisuudet 3.2.2. Perheleiri 3.3. Kouluyhteistyö --------------------------------------------- 11 3.4. Opinto- ja tutustumisretket ---------------------------- 11 3.5. Vapaaehtoisten panos ------------------------------------ 13 3.6. Yhteenveto -------------------------------------------------- 13 4. OHJEITA OPINTOPIIRIN JÄRJESTÄMISEEN ----------------- 15 4.1. Alkuvalmistelut -------------------------------------------- 15 4.1.1. Ohjaajan valinta 4.1.2. Kirjallisuuteen tutustuminen 4.2. Käytännön toiminta --------------------------------------- 15 4.2.1. Liikkeellelähtö 4.2.2. Tavoitteiden asettaminen ja seuranta 4.2.3. Ohjaajan ja opettajan yhteistyö 4.2.4. Kokoontumiset 4.2.5. Onnistuneen opintopiirin edellytykset 5. LOPPUSANAT ------------------------------------------------------ 24 KIRJALLISUUS JA WWW-SIVUT ------------------------------------ 25 LIITTEET ----------------------------------------------------------------- 26

ALKUSANAT Tämä opas on syntynyt Turussa kehitetyn ja kurditaustaisten oppilaiden kanssa toteutetun opintopiirin pohjalta. Opintopiiriopas on tarkoitettu niille toimijoille, jotka aikovat järjestää tai jotka jo järjestävät vastaavaa toimintaa maahanmuuttajalapsille. Opas voi tarjota uusia näkökulmia ja ideoita lasten kanssa työskentelemiseen myös muille, kuten läksykerhojen vetäjille. Myös lasten vanhemmat voivat saada oppaasta uusia ajatuksia ja vinkkejä. Oppaaseen on koottu verkosto- ja tiimityönä kokemuksia, ajatuksia ja vinkkejä opintopiiritoiminnasta. Koulujen opettajat ovat antaneet toiminnasta rohkaisevaa palautetta; se on koettu täydentävänä ja tukevana toimintana normaalin koulutyön lisäksi. Pienryhmämalli on ollut hyvä oppimisen kannalta. Tässä yhteydessä kiitänkin Lausteen, Varissuon ja Turun normaalikoulun opettajia ja rehtoreja yhteistyöstä. Heidän tukensa oli välttämätöntä ja rohkaisevaa ja se loi edellytykset opintopiiritoiminnalle jatkossakin. Turun opetuspalvelukeskus oli merkittävä yhteistyökumppani vanhemmille tarkoitettujen keskustelutilaisuuksien sekä seminaarin järjestämisessä ja toteuttamisessa. Kiitän lämpimästi yhteistyöstä koulusuunnittelija Satu Rosenqvistiä, silloista maahanmuuttajakoulutuksen koordinaattori Tellervo Vaitista sekä perusopetuspäällikkö Outi Rinnettä. Lämpimät kiitokseni ansaitsee myös hankkeen koordinaattori Minna Tuunainen, joka auttoi ja rohkaisi minua monessa asiassa. Lisäksi kiitän sydämestäni kouluttaja Mohsen Zakeria, joka oli tukenani toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja tämän materiaalin tuottamisessa. Kiitos myös Turun kurdiyhdistyksen vapaaehtoisille, jotka auttoivat vanhemmille tarkoitettujen tilaisuuksien ja opintomatkojen järjestämisessä ja toimivat keskustelujen herättäjinä ja osallistujina. Dlovan Muhammed 2

1. JOHDANTO Vuonna 2005 Suomen Pakolaisapu ry:n Järjestöhautomo-projekti ja Turun kurdiyhdistys ry solmivat yhteistyösopimuksen, jonka tuli edistää ja tukea kurdiyhdistyksen toimintaa sekä parantaa kurdiperheiden elämää Turussa. Turussa on paljon kurdiperheitä ja viime aikoina niiden määrä on vain kasvanut. Epävirallisten arvioiden mukaan Turussa asuu nykyään noin tuhat kurdia. Kurdiyhteisössä ja Turun kurdiyhdistyksessä on pitkään keskusteltu kurdiperheiden hyvinvoinnista, lasten ja nuorten kasvatuksesta, uuden kotimaan opetusjärjestelmästä ja koulumaailman yhteydestä kotikasvatukseen. Aikuisten kiinnostus lasten koulunkäyntiin on lisääntynyt voimakkaasti. Keskustelun suunta on muuttunut oman kulttuurin ja lähtömaan asioista siihen, miten elää tasapainoisesti suomalaisen yhteiskunnan aktiivisina jäseninä. Kasvatusvastuussa olevat ihmiset pitävät lasten hyvinvointia luonnollisesti ensisijaisen tärkeänä asiana. Kurdivanhemmat kokevat suomalaisen koulutusjärjestelmän hyvänä ja ainutlaatuisena mahdollisuutena lapsen kasvulle ja kehittymiselle. Vanhemmat arvostavat oppiaineissa menestymistä, tasapainoista kaksikielisyyttä sekä selkeää ja hyvää identiteettiä. Keskustelutilaisuuksissa vanhemmat ilmaisivat huolensa lasten tottelemattomuuden ja vapaamielisen kasvatuksen suhteen. Jos lasten kanssa on kurinpidollisia ongelmia ja kasvattajan ote heikkenee, vaikeutuu samalla myös tiedon eli opetettavan sisällön perillemeno. Vanhempien keskuudessa on myös ajattelua, että koulun ulkopuolisia toimijoita ei tarvita koulutyön tueksi. Tämän asenteen muokkaamiseksi tehtiin työtä sekä koulujen että perheiden kanssa. Koulujen opetussuunnitelmissa taas korostetaan kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitystä, mutta varsinaisia toimintatapoja ei ole niissä tarkoin esitelty. Lasten kaksikielisyys ja monikulttuurinen tausta asettavat haasteita sekä lasten kasvatukselle että koulumaailmalle. Monikulttuurinen kasvatus on haastava ja monimutkainen tehtävä, johon suhtaudutaan monin eri tavoin. Toisten mielestä huomio pitäisi kohdistaa vain lapsen kotikieleen, kun taas toiset saattavat innostua kaikesta uudesta niin paljon, että unohtavat lapsen äidinkielen ja sen merkityksen hänen koulunkäyntinsä onnistumiselle. Vanhempien ja opettajien kans3

sa työskentelyn tuoma kokemus on osoittanut, että perinteinen opetus ei aina riitä, vaan että opetuksen tueksi tarvitaan muitakin välineitä ja tukitoimia.

2. OPINTOPIIRIN TOIMINTASUUNNITELMA 2.1. Lähtökohdat ja haasteet Projektin alkaessa kurdiyhdistyksen kiinnostuksen kohteena oli kurdilasten kanssa työskenteleminen, minkä vuoksi aloitettiin opintopiiritoiminnan kehittäminen. Aikaisemmin lasten parissa tehtiin työtä vain hajanaisesti ja satunnaisesti. Järjestöhautomon projekti muutti tämän. Hankkeen työntekijät aloittivat järjestelmällisen, alussa hitaasti etenevän suunnittelutyön. Ensin tutustuttiin teoriaan ja koulumaailmaan, minkä jälkeen keskityttiin toiminnasta tiedottamiseen ja verkoston rakentamiseen. Opintopiiritoiminta ei ollut aiemmin tunnettua Turun alueella, joten sen tutuksi tekemiseen tarvittiin paljon pitkäjänteistä ja -kestoista työtä. Opintopiirin lähtökohdaksi sovittiin, että tärkeitä asioita olivat lasten oman kotikielen tukeminen ja vahvistaminen sekä kouluun liittyvien suomenkielisten käsitteiden opettaminen ja hallitseminen. Ajatuksena oli myös toimia sillanrakentajana koulun ja kodin välissä. Opintopiiri-käsitteellä ei ole mitään yleisesti vakiintunutta merkitystä, vaan sitä käytetään kuvaamaan mitä erilaisimpia ryhmiä. Yhtenä oleellisena piirteenä voisi pitää kuitenkin toiminnan suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta – esimerkiksi yhden määritelmän mukaan opintopiiri on ”yhteisö, jonka toiminnan tarkoituksena on jäsenten opintarpeen tyydyttäminen edeltäpäin laaditun ja hyväksytyn opintosuunnitelman mukaan”*. Vaikka määritelmä opintopiiristä viitannee todennäköisesti aikuisoppijaan, se kuvaa myös lapsille järjestettyä toimintaa, jossa kehitetään osallistuvien lasten koulunkäyntivalmiuksia. Opintopiirin ajatuksena on nimenomaan edistää lasten oppimista heidän tarpeidensa mukaan yleisellä tasolla. Opintopiirin selkein edellytys oli osallistuvien vapaaehtoisuus. Toimivuuden takaamiseksi korostettiin kuitenkin osallistuvien sitoutuneisuutta. *) Ryhmätyön käyttö koulutuksessa.

Maahanmuuttajalapsill suunnatun opintopiirin järjestämiselle on monia syitä. Lasten kaksikielisyys aiheuttaa väistämättä koulunkäyntiin tukitarvetta. Perheiden elämää rasittavat maahan muuttamisen, uuden ympäristön ja erilaisen kulttuurin kohtaamisesta aiheutuvat ongelmat ja haasteet. Näitä voivat olla vanhempien kielitaidottomuus, koti-ikävä ja näistä johtuva masennus. Jos perheet ovat edellä esitettyjen haasteiden edessä, on vanhempien vaikea keskittyä lastenkasvatukseen ja panostaa lasten koulunkäyntiin. Olisikin hyvä, että rutiininomaisen koulutyön lisäksi vanhempia ympäröisi toimiva tukiverkosto, kuten maahanmuuttajayhdistykset ja -toimijat. 2.2. Tavoitteet Opintopiirin tavoitteet olivat ainakin kolmenlaisia: 1) Maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen termien ja käsitteistön vahvistaminen oman äidinkielen, oikean luokittelun ja todellisuuteen perustuvan ymmärtämisen avulla. 2) Maahanmuuttajavanhemmille luodaan yhtymäkohtia ja perustetaan keskusteluryhmiä, jotta he oppivat ymmärtämään suomalaisten koulutusmaailmaa. 3) Opintopiirin järjestäjä tulee pitkäkestoisen ja tieteellisen harjoittelun kautta kehittämään taitojansa ja osaamistaan ja toimii osaavana suorittajana ja ammattilaisena välittäen tietoa oppilaan kotiin. (Zakeri & Tuunainen, 91) Opintopiiritoiminnan varsinainen ja välitön tavoite liittyi opintopiiriin osallistuvien lasten edistymiseen ja kehittymiseen koulunkäynnissä. Toiminnan painopisteen tuli olla lasten oppimisessa yleensä ja erityisesti koulutyöhön liittyvien käsitteiden opettelemisessa ja sanaston rikastuttamisessa. Käsitteiden aito ymmärtäminen sekä asioiden keskinäisten yhteyksien tajuaminen on lapsille avain koulutehtävien hallintaan ja koulunkäynnissä menestymiseen.* Toiminnalle asetettiin myös kokonaistavoite lapsikohtaisen tavoitteen lisäksi. Kokonaistavoite piti sisällään toisaalta vanhempien ja lasten yhteistyön ja vanhempien tukemisen kasvatusmaailmassa, se*) “Käsitteillä tarkoitetaan yleensä esineiden, asioiden tai tapahtumien luokkaa, jolla on tavallisesti jokin nimi. Käsite voi olla toisaalta joko yhteisön piirissä tavalla tai toisella sovittu tai yleistynyt luokka. Toisaalta se voi olla yksilön subjektiivisesti muodostama luokka”; “Esimerkiksi elävä-käsitettä opetettaessa lapselle voidaan kertoa, että kaikki elävät syntyvät, liikkuvat, ottavat ravintoa, kasvavat, lisääntyvät ja kuolevat. Nämä ovat elävä-käsitteen määritteleviä ominaisuuksia. Niiden avulla voidaan kuvailla käsitettä.” (Laine teoksessa Esiopetus, 60; 84.)

kä toisaalta kodin ja koulun keskinäisen ymmärtämisen lisäämisen ja yhteistyön kehittämisen lasten kannalta paremman oppimisympäristön saavuttamiseksi. Tätä seikkaa ajatellen kokoontumisohjelmaan sisällytettiin vanhempien läsnäolot niin, että vanhemmat osallistuivat noin kerran kuukaudessa opintopiireihin. Tämän uskottiin kannustavan lapsia opintopiiriin osallistumiseen ja aktiiviseen työskentelyyn. Samalla ajateltiin, että vanhempien läsnäolo lasten työskennellessä auttaisi vanhempia ymmärtämään paremmin, mitä koulussa tapahtuu ja mitä lasten koulunkäynti on. Vanhempien opintopiiritoimintaan osallistumisen odotettiin lisäävän myös lasten motivaatiota ja kiinnostusta koulutyötä kohtaan. Suomessa on jo vuosia järjestetty läksyjenluku- tai läksyjentekokerhoiksi kutsuttuja läksykerhoja, joissa on avustajia. Monissa kouluissa käytetään koulunkäyntiavustajia sekä määräaikaisissa että vakituisissa työsuhteissa. Koulunkäyntiavustajien avulla on autettu tukea tarvitsevia maahanmuuttajaoppilaita mahdollisimman tehokkaasti. Perinteisessä maahanmuuttajalapsille järjestetyssä läksypiirissä yksi tai useampi ohjaaja neuvoo usein hyvin suurtakin eri-ikäisten koululaisten ryhmää useiden eri oppiaineiden kotitehtävissä. Usein oman äidinkielen asema on keskeinen. Maahanmuuttajalasten tukiopetuksen muotona läksypiirit ovatkin suosittuja ja yleisiä, eikä niiden tarpeellisuutta voi kiistää. Opintopiiri eroaa läksypiiristä suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden lisäksi sen pienryhmäluonteen vuoksi. Opintopiiritoiminnalle asetettiin siis seuraavanlaisia tavoitteita: lasten oman kotikielen tukeminen ja vahvistaminen kouluun liittyvien suomenkielisten käsitteiden opettaminen ja hallitseminen lasten sanaston rikastuttaminen lasten yleinen edistyminen ja kehittyminen oppimisessa ja koulunkäynnissä kodin ja koulun keskinäisen yhteistyön parantaminen lasten ja vanhempien välisen yhteistyön vahvistaminen vanhempien kasvatustehtävän tukeminen 6

Maahanmuuttajalapsi kaipaa tukea koulutyöhönsä Vanhempien taidot ja tiedot eivät riitä tukemaan lasta Koulujen resurssit ovat rajoitettuja

Läksykerhot auttavat koulutehtävissä

Oppilaiden oppimisvalmiuksien kehittäminen Läksykerhosta opintopiiriksi

Kuvio 1. Maahanmuuttajalapsi kaipaa tukea koulunkäynnilleen. 2.3. Toimintamalli Lasten opintopiiri on pienryhmätoimintaa. Ryhmään otetaan tavallisesti enintään kahdeksan lasta. Pieni ryhmäkoko takaa työskentelyrauhan ja sen, että ohjaaja pystyy hallitsemaan ryhmää ja antamaan aikaa ja huomiota yksittäisille oppilaille. On tärkeää rajata toiminta niin, että tilannetta pystytään hallitsemaan. Ryhmä on syytä pitää pienenä myös sen vuoksi, että jos ryhmä kokoontuu vain kerran viikossa kahden tunnin ajan, on mahdotonta käydä läpi ison lapsijoukon koko kouluviikon kotitehtäviä. Opintopiirin tarkoitus on auttaa niitä lapsia, jotka eniten tarvitsevat apua, ei suinkaan kaikkia lapsia.

3. OPINTOPIIRIN TOTEUTUS 3.1. Lähtölaukaus eli mitä, missä ja milloin Turun Lausteen ja Varissuon alueilla on merkittävä maahanmuuttajaväestö, minkä vuoksi opintopiiritoimintaan oli helppo valita koulut niiltä alueilta. Turun väestöjärjestelmän mukaan vuonna 2007 Varissuon asukkaista 31,7 % oli maahanmuuttajataustaisia ja Lausteella puolestaan 25,5 %. Näillä alueilla koulut ovatkin jo pitkään olleet 7

monikulttuurisia johtuen vieraskielisten oppilaiden suuresta määrästä. Turun Lausteen koulun kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä jo ideoinnista ja suunnitteluvaiheesta lähtien, joten oli luontevaa keskittää toiminta ensin Lausteen alueelle. Lausteen koulun rehtorin kanssa järjestettiin tapaaminen ja rehtorin kautta tavoitettiin myös yhdyshenkilö opintopiirin ja koulun välille. Yhdyshenkilön eli erityisopettajan kanssa pidettiin muutama suunnittelutapaaminen, joiden pohjalta ohjaaja perusti Lausteen alueelle opintopiirin. Piirin aloittaessa toimintansa koulun yhdyshenkilöön oltiin jatkuvasti yhteydessä. Keväällä 2006 opintopiiritoimintaa laajennettiin Varissuon alueelle. Varissuon koulu ja Turun normaalikoulu ovat isoja kouluja, joissa on paljon maahanmuuttajaoppilaita. Pelkästään kurdioppilaita on näissä kouluissa useita kymmeniä. Varissuon koululla ja Turun normaalikoululla lasten kanssa kokoonnuttiin kerran viikossa eri viikonpäivinä. Ryhmiin osallistui keskimäärin kahdeksan 2–5 -luokkalaista oppilasta. Kokoontumiset kestivät noin kaksi tuntia kerrallaan ryhmää kohden. Toinen piireistä pidettiin koulun tiloissa, toinen alueen asukastilassa lähellä osallistujien koteja. Projektisihteerin lisäksi ryhmiin palkattiin yksi suomen- ja yksi kurdinkielinen ohjaaja. 3.2. Vanhempien aktivoiminen 3.2.1 Vanhempainillat ja keskustelutilaisuudet Opintopiiri on siihen osallistuvien lasten kanssa tehtävää työtä, jossa aikuiset, ohjaajat ja lapset kokoontuvat säännöllisesti ja käsittelevät asioita, keskustelevat ja ovat keskenään vuorovaikutussuhteessa. Opintopiirin ympärillä tapahtuu kuitenkin paljon muutakin. Lasten kanssa toimiessa tulisi työtä tehdä myös heidän vanhempiensa kanssa. Opintopiiritoiminnan alusta asti koulujen kanssa tehtävä yhteistyö sekä vuorovaikutus vanhempien kanssa ovat olleet olennainen osa suunnittelua ja toiminnan toteutusta. Opintopiirin toteutusvaiheessa kerättiin vanhempien yhteystiedot, jotta vanhempia oli helppo tavoittaa ja pitää ajan tasalla ryhmään liittyvistä asioista. Muutaman kerran lukukauden aikana ohjaaja ja opettaja kutsuivat kurdioppilaitten vanhemmat keskustelutilaisuuksiin, joissa keskusteltiin lasten koulunkäynnistä ja siihen liittyvistä haasteista. Tilaisuuksien avulla pyrittiin tuomaan esille opintopiiritoiminnan merkitys ja 8

samalla motivoida vanhempia olemaan aktiivisemmin tukena lastensa koulunkäynnissä sekä opintopiiriin osallistumisessa. Edellä on tullut jo ilmi vanhempien ja koulun vuorovaikutuksen puute, josta vanhempien ennakkoluulot opetustyötä kohtaan osittain johtuivat. Keskustelutilaisuuksien ajateltiin lisäävän tietoa molemmin puolin niin, että luottamus ja yhteisymmärrys lisääntyisivät. Lisäksi jatkuvat tapaamiset madalsivat perheiden ja koulun välistä jokapäiväistä kontaktikynnystä. Vanhempainilloista ja koulukohtaisista vanhemmille järjestetyistä keskustelutilaisuuksista muodostui tärkeä osa opintopiiritoimintaa. 3.2.2. Perheleiri Vanhempien saaminen mukaan lasten kanssa työskentelyyn ja yhdessäoloon on vaikeaa ja se olikin keskeinen haaste opintopiiritoiminnassa. Noin puolentoista vuoden kuluttua opintopiirin aloittamisesta alettiin keskustella perheleirin järjestämisestä. Osallistuville perheille suunniteltiin toiminnaltaan ja sisällöltään monipuolinen leiri. Tarkoituksena oli saada lapset ja heidän vanhempansa toimimaan yhdessä - askartelemaan, keskustelemaan, viihtymään ryhmässä ja kokemaan vaihtelua. Tärkein tavoite kahden päivän leirissä oli saada vanhemmat keskustelemaan järjestäjien kanssa, ilmaisemaan tarpeita lastensa suhteen ja antamaan opintopiiristä palautetta, joka auttaisi toiminnan kehittämisessä laadukkaammaksi. Leirille osallistui neljä perhettä eli neljä isää, neljä äitiä ja yli kymmenen lasta. Lisäksi toimintaan tuli mukaan muutama kurdiyhdistyksen vapaaehtoinen, jotka tekivät käytännön töitä ja osallistuivat keskusteluihin. Leirin pääkieli oli suomi, jota tarvittaessa tulkattiin kurdin kielelle. Osallistujien kotikieli oli luonnollisesti heidän keskinäisen keskustelunsa kieli, mutta se toimi myös apukielenä esimerkiksi kasvatukseen liittyvien käsitteiden selvittämisessä. Leiriohjelma oli tiivis ja jokaiselle löytyi mielekästä tekemistä. Yhteisen ohjelman lisäksi lapsille ja vanhemmille oli myös omaa erillistä toimintaa. Taidekasvattaja rikastutti omalta osaltaan leirin antia vetämällä perheille mielenrauhaa tuovan, antoisan ”oman tuotoksen tuokion”. Vanhemmille oli varattu aikaa palautekeskusteluun ja ajatusten vaihtoon koskien lasten kasvatusta. Keskustelu jaettiin kahteen peräkkäiseen osaan. Ensin keskusteltiin lasten koulunkäynnistä yleisesti ja sen jälkeen opintopiirin merkityksestä lapsille. Opintopiirin ohjaaja 9

kertoi opintopiirin periaatteista ja toimintamuodoista. Vanhemmilta kysyttiin, mitä he tietävät nykyisestä koulutusjärjestelmästä ja sen merkityksestä heidän lastensa arjessa. Monelle nousi mieleen, että opetus on laadukasta, mutta kasvatus heidän mukaansa löysää. Kasvatus tarkoitti vanhemmista lähinnä hyvien tapojen ja käyttäytymisen opettamista ja kontrolloimista. Suomalaisen koulun käytäntöjä verrattiin oman lähtömaan kasvatuskulttuuriin. Keskustelusta kävi ilmi, että vanhemmat tuntevat jollakin tavalla turvattomuutta lastensa kasvatuksessa etenkin moraaliin liittyvässä kasvatustyössä. Vanhemmat suhtautuivat suomalaiseen kouluopetukseen luottavaisesti ja pitivät sitä korkealaatuisena. Seuraavassa on joitakin leirillä olleiden vanhempien mielipiteitä ja ajatuksia. Vanhempien mielipiteissä ja käsityksissä näkyy perheiden ja koulun arvojen eroja. Niistä näkee myös vanhempien pelot ja ennakkoluulot koulukasvatusta kohtaan. opettajilla on liian pehmeä ja vapaa kasvatustapa oppiaineiden opettaminen hyvää, moraalin ja muun käyttäytymiseen liittyvän opettaminen heikkoa lasten kasvatuksen perusta on perhe, muun ympäristön rooli on toissijainen vanhemmat kokevat lastensa opettajien tavoittamisen hyvin vaikeaksi ja kahdenkeskisten tapaamisten järjestämiseen opettajien kanssa heillä on liian korkea kynnys käsitteiden vastineita kotikielellä on joskus vaikea löytää, jolloin turvaudutaan selittämään, mikä on osaltaan joskus raskasta kotikielen hallitseminen auttaa lapsia koulunkäynnissä, mutta kotikielen opettamiseen tarvitaan lisää resursseja vanhempien taidottomuus oppiaineissa on selkeä ongelma, sillä vanhempien on vaikea auttaa lastaan kotona koulutehtävissä

3.3. Kouluyhteistyö Jo opintopiirin suunnitteluvaiheessa otettiin yhteyttä kouluihin ja esitettiin idea maahanmuuttajalapsille tarkoitetusta opintopiiristä. Opettajilta kysyttiin mielipidettä asiasta ja lisäksi tiedusteltiin koulun mahdollisia käytettävissä olevia resursseja. Aluksi piti myös selvittää kurdinkielisten oppilaiden määrä, luokka-asteet ja millaista tarvetta opintopiirin perustamiselle oli. Ilman näitä tietoja eli alkukartoitusta suunnitelmallisen ja toimivan opintopiirin perustaminen olisi ollut vaikeaa. Koululta saatiin myös vinkkejä opintopiirin ohjaamiseen ja joitakin oppikirjoja tulevan ohjaajan käyttöön. Tiedotus opintopiirin aloittamisesta ja jatkuvasta toiminnasta tapahtui koulujen kautta ja suoraan vanhemmille. Piirin käynnistyessä tapaamiset toiminnan parantamiseksi jatkuivat koulujen opettajien kanssa. Ohjaajan pyynnöstä järjestettiin tilanteisiin sidottuja tapaamisia, joille oli tarvetta muun muassa silloin, kun piiriin ei tullut tarpeeksi lapsia. Erään koulun yhteyshenkilönä toimivan opettajan kanssa kehiteltiin kannustimena osallistumispassi (kerhopassi, ks. liitteet), jonka osallistuja täytti ja sai tämän jälkeen aktiivisesta osallistumisestaan palkkion. 3.4. Opinto- ja tutustumisretket Opintopiirin aloittamisen yhteydessä tavoitteena oli sisätiloissa opiskeleminen lähinnä tekstien ja keskustelujen avulla. Opintomatkat tiedettiin myös tarpeellisiksi ja opettajan kehotuksesta opintopiirin yhteyteen suunniteltiin erilaisia tutustumis- ja opintokäyntejä. Yksi niistä oli opintopiiriin osallistuvien lasten ja heidän perheidensä kanssa käynti eläintarhassa. Matkalla oli kaksi tarkoitusta: oppilaille haluttiin tarjota mahdollisuus oppia käytännössä lisää eläimistä, joista mainitaan kirjoissa ja muissa materiaaleissa. Toiseksi haluttiin suoda lapsille ja heidän vanhemmilleen mahdollisuus yhdessäoloon epätavallisessa ympäristössä. Kierros tapahtui ryhmävierailuna, jossa lapset, vanhemmat ja ohjaajat kulkivat yhdessä eri eläimiä katsomassa. Tämä oli varsinkin lapsille kannustava, jännittävä ja keskustelua herättävä tapa. Lapsille vanhempien kanssa yhdessä tekeminen oli tärkeä ja innostava kokemus. Lapsille heräsi kysymyksiä, kuten mistä heidän näkemänsä eläimet ovat alun perin kotoisin, millaisissa olosuhteissa eläimet ovat eläneet, 11

miten esimerkiksi elefantit on kuljetettu Suomeen ja miten niistä huolehditaan eläintarhassa. Vaihtelun saaminen ja siirtyminen pois perinteisestä opetustilanteesta luokkahuoneessa olivat selvästi tarpeellinen ja myönteinen kokemus kaikille, mikä näkyi vielä vierailun jälkeisissä kokoontumisissa vilkkaana keskusteluna lasten kanssa. Eläintarhavierailun lisäksi tehtiin opintokäynti myös Turun kaupungin uuteen kirjastoon ja lukukauden päättyessä lapsille järjestettiin lisäpalkintona tutustumis- ja virkistysmatka uimahalliin. 12

3.5. Vapaaehtoisten panos Pysyvän ohjaajan lisäksi opintopiireihin saatiin hankittua avuksi myös ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoita. Opiskelijat vierailivat opintopiirissä keskimäärin kerran kuukaudessa ja vetivät lapsille opetus- ja askartelutuokioita. Näiden tuokioiden kieli oli suomi, sillä ohjaajat olivat suomenkielisiä. Tuokioissa korostettiin edelleen lasten käsitteistön ja suomen kielen kehittämistä ja niiden aikana keskusteltiin myös lasten lähtömaan asioista. Lapset näyttivät olevan innostuneita tästäkin vaihtelusta opintopiiritoiminnassa. 3.6. Yhteenveto Opintopiirityö on sekä vaikeaa, että palkitsevaa. Turussa oli aluksi vaikeaa saada koulut ja lapset mukaan, koska opintopiiri oli toimintamallina uusi ja vieras. Piti tehdä kovasti ja jatkuvasti työtä sen eteen, että opintopiiritoiminta tuli tutuksi ja että luottamus toimintaa kohtaan saatiin vähitellen syntymään. Myös ohjaajan ja lasten välisen luottamuksen ja kiintymyksen syn13

tyminen vaati pitkän ajan. Turussa lapset luulivat aluksi, että opintopiiri on leikkiä ja olivat siksi rauhattomia ja pyysivät ohjaajalta jatkuvasti hauskoja asioita. Tähän ongelmaan auttoivat rauhalliset kokoontumiset ja opintopiirin tarkoituksesta ja selkeistä pelisäännöistä kertominen. Huolimatta siitä, että ryhmät olivat toiminnassa pitkään, tuli ohjaajan siis aika ajoin ”pysähtyä” tarkentamaan sääntöjä lapsille varsinaisen työn ohella. Tämä on edellytys tehokkaalle ja rauhalliselle ilmapiirille opintopiirityöskentelyssä. Yhdessä tekeminen vahvistaa kerta kerralta ryhmähenkeä ja kehittää sekä lapsia että ohjaajan osaamista. Vanhempia ei saatu alussa mukaan opintopiireihin, vaikka heitä kutsuttiin ja muistutettiin säännöllisesti. Sen sijaan vanhemmat tottuivat vähitellen osallistumaan vanhempien keskustelutilaisuuksiin. Tämäkään ei toiminut aluksi kovin hyvin. Vasta ohjaajan ja koulun jatkuvien kirjallisten kutsujen, puhelinsoittojen ja muistutusten jälkeen vanhemmat alkoivat osallistua ja näin mahdollistui tavoitteiden mukainen vuorovaikutus. Suureksi avuksi oli myös se, että koolle kutsujien joukossa oli tuttu saman taustan omaava ohjaaja, jonka etenkin lasten vanhemmat kokivat turvalliseksi ja osallistumiskynnystä madaltavaksi. Ajan ja kokemuksen myötä toiminta on vahvistunut ja muotoutunut toimivaksi opintopiiriksi. Pelkästään läksyjen tekoon ei tuhlata aikaa eikä varoja, vaan toiminnan tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan ja rikastuttamaan osallistujien käsitteistöä ja sanavarastoa nimenomaan heidän oman äidinkielensä kautta. Käsitteiden opettelemiseen ja sitä kautta tekstien sisällön hallintaan laadittiin erilaisia menetelmiä lasten tehokkaan oppimisen edistämiseksi, mutta myös virikkeellisyyden takia niin, että lapset viihtyisivät ryhmässä ja pystyisivät keskittymään työhönsä. Alusta asti huomioitiin myös se, että lapsilla on saattanut olla raskas koulupäivä takanaan ennen opintopiiriä. Lasten jaksamisen kannalta olikin tärkeää käyttää vaihtelevia toimintatapoja kuten erilaisia opetusleikkejä ja -pelejä. Koulujen opettajilta saatiin opintopiiristä rohkaisevaa palautetta. Moni opettaja on jatkuvasti korostanut opintopiiritoiminnan tärkeyttä ja jopa välttämättömyyttä heidän työtään täydentävänä toimintana. Opintopiiritoiminnan vahvuus onkin se, että opintopiirin ohjaajalla on paljon kiireetöntä aikaa oppilaille. 14

4. OHJEITA OPINTOPIIRIN JÄRJESTÄMISEEN 4.1. Alkuvalmistelut Kaikkein tärkein ja koko opintopiiritoimintaan ratkaisevasti vaikuttava asia on suunnittelu ja aiheeseen etukäteen perehtyminen. Molemmat takaavat laadukkaan toiminnan ja hyvät tulokset, joiden vaikutuksesta sekä vanhemmat että opettajat ja rehtorit luottavat paremmin opintopiiritoimintaan ja samalla yhteisymmärrys kasvaa. 4.1.1. Ohjaajan valinta Erityisesti maahanmuuttajayhdistysten käynnistäessä toimintaa on panostettava toiminnasta vastaavan ja mahdollisen ohjaajan valintaan. On tärkeää varmistaa valittujen sitoutuminen, koska toiminta on pitkäkestoista. Ei ole tarkoituksenmukaista järjestää parin kuukauden ajan opintopiiriä lapsille ja sitten yhtäkkiä lasten pettymykseksi lopettaa se. Tämä ei edesauta lapsen koulumenestystä ja motivaatiota koulutyöhön. Tulee miettiä huolellisesti, onko ohjaajalla kykyä, ominaisuuksia ja kiinnostusta kyseiseen toimintaan. On muistettava, että kaikista ihmisistä ei ole lasten ohjaajiksi. 4.1.2. Kirjallisuuteen tutustuminen Teoriaan tutustuminen auttaa ohjaajaa saamaan syvällisemmän käsityksen lasten maailmasta jo ennen kuin opintopiiri pannaan täytäntöön. Ohjaajan kannattaa paneutua opetus- ja kasvatuskirjallisuuteen hyvissä ajoin eli jo ennen verkostojen rakentamista. Kirjoihin kannattaa perehtyä rauhassa ja keskittyen, lasten maailmaan tutustuminen on nautittavaa ja opettavaista. Lukemalla ja vertaamalla teorioita näkemys lasten kasvatuksesta avartuu ja ohjaaja saa kokonaisvaltaisemman käsityksen ohjattavastaan eli lapsesta. Jo ennen toteuttamisvaihetta ohjaaja voi myös tutustua erilaisiin opetuspeleihin ja leikkeihin sekä hankkia välineitä ja tarvikkeita askartelutuokioita varten. 4.2. Käytännön toiminta 4.2.1. Liikkeellelähtö Ohjaajan tulee tehdä opintopiirille alustava suunnitelma, jossa selviää muun muassa alueen maahanmuuttajaoppilaiden määrä ja mahdollinen tarve opintopiirille sekä tuntisuunnitelmat. Suunnitelma teh15

dään yhteistyössä yhdistyksen yhteys- eli vastuuhenkilön kanssa. Ohjaaja ottaa yhteyttä koulujen rehtoreihin ja esittää asian heille sekä suullisesti että kirjallisesti. Hän sopii tapaamisesta joko rehtorin tai tämän ehdottaman opettajan kanssa. Jos opintopiiri aiotaan järjestää, ohjaaja sopii opettajan kanssa kokoontumisten ajankohdat ja niiden aiheet. Ohjaaja tekee opintopiiristä mainoksen ja levittää sitä sekä koulun kautta että suoraan perheille. Opintopiirin ohjelma/mainos kannattaa kirjoittaa sekä suomeksi, että lasten kotikielellä. Vanhempien tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia on hyvä suunnitella etukäteen eli jo ennen opintopiirin aloittamista. Ensimmäiset infotilaisuudet järjestetään, jotta vanhemmat saisivat tietoa tulevasta toiminnasta eli siitä, mitä ohjaaja ja lapset tulevat tekemään ja mikä on toiminnan tarkoitus. Ohjaaja pyrkii sitouttamaan koulua ja lasten vanhempia yhteistyöhön kannustamalla heitä jatkuvaan ja säännölliseen yhteydenpitoon. 16

4.2.2. Tavoitteiden asettaminen ja seuranta On tärkeää, että opintopiirille on asetettu tavoitteita, sillä silloin tiedetään mitä tehdään ja mihin pyritään. Ilman selkeitä tavoitteita ohjaajan toiminta voi jäädä tehottomaksi ja ilman hyviä tuloksia. Tavoitteiden asettelussa käytetään erilaisia mittareita ja niiden seurannassa otetaan aina mukaan osallistuvien lasten lisäksi heidän opettajansa ja vanhempansa. Ohjaaja ei voi saada kovin realistista palautetta pelkästään ryhmäläisiltä. Hänen tulee kysellä lasten edistymisestä paitsi heiltä itseltään, myös heidän opettajiltaan ja vanhemmiltaan. Saaduista havainnoista otetaan oppia tulevaisuuden toimintaa ajatellen, käytännön työ pysyy paremmin ohjaajan hallinnassa ja se sujuu muutenkin täsmällisemmin. Interaktiivisuus myös varmistaa sekä vanhemmille että yhteistyökoululle selkeän kuvan siitä, mitä ohjaaja on tekemässä ja näin ohjaajaan luotetaan enemmän. Myös opintopiiritoimintaa järjestävän yksityishenkilön tulee pohtia toiminnan tavoitteita ja niiden toteutumista. 4.2.3. Ohjaajan ja opettajan yhteistyö Yhteistyö koulun kanssa edellyttää yhteisymmärrystä ja hyvää vuorovaikutusta. Tämä tarkoittaa sitä, että opintopiirin ohjaaja edustaa koulun kanssa yhteneväisiä kasvatus- ja opetusperiaatteita ja myös sitä, että ohjaaja ei tee lasten kanssa töitä yksin, vaan hän on jatkuvasti yhteydessä opettajiin. Näissä yhteydenpidoissa ohjaaja keskustelee ja kyselee opettajilta opetus- ja ohjausmenetelmistä ja pyytää tarvittaessa heiltä myös erilaisia vinkkejä ja materiaaleja käyttöönsä. Ohjaajan on myös hyvä kysyä silloin tällöin opettajalta opintopiiriin osallistuvien lasten edistymisestä ja käyttäytymisestä luokkaopetuksessa. Opettaja on päivittäin lasten kanssa tekemisissä ja näin ollen tekee heistä jatkuvasti havaintoja. Myönteiset muutokset opintopiiriin osallistuvien lasten kohdalla ovat hyvää ja tarpeellista palautetta ohjaajalle. Palautteen merkitys korostuu etenkin silloin, kun sekä opettaja että ohjaaja ovat yksimielisiä siitä, että muutokset johtuvat ainakin osittain opintopiiristä. Näin ollaan paremmin selvillä opintopiirin vaikutuksista lasten kehitykselle. Opettaja voi auttaa ohjaajaa myös silloin, jos opintopiiriin osallistumisessa on ongelmia ja vastaavasti tukea niitä lapsia, jotka osallistuvat toimintaan. Pyynnöstä opettaja voi tällaisissa tilanteissa tiedottaa lapsille ja heidän vanhemmilleen toi17

minnasta ja kannustaa lapsia osallistumaan. Tällä tavalla lapset ja heidän vanhempansa kokevat opintopiirin tärkeäksi ja toiminta saa koulunkin hyväksynnän. Opintopiirillä on tavallaan sekä virallinen että epävirallinen asema, vaikka toiminta järjestetäänkin ainakin osittain vapaaehtoisvoimin. Ohjaaja ja opettaja voivat mahdollisuuksien mukaan pitää kokoontumisia silloin tällöin myös yhdessä. Näin opettaja tutustuu toimintaan, mikä voi parhaassa tapauksessa vahvistaa opettajan luottamusta opintopiiriä kohtaan. Samalla hän näkee, mitä ryhmässä tapahtuu ja mitä tehtäviä hän voisi antaa ohjaajalle. Ohjaaja hyödyntää tällä yhteisohjaamisella opettajan asiantuntijuutta ja näkökulmaa. Vaikka ohjaaja ei ole ”koulun työntekijä”, kyse on loppujen lopuksi samasta asiasta eli lasten kasvattamisesta. Opintopiirin ohjaaja toimii koulujen ja kotien lisävoimavarana. Ohjaajan ja opettajan yhdessä suunnittelemat ja toteuttamat vanhempien keskustelutilaisuudet ovat myös yksi konkreettinen opintopiirin ja koulun tärkeä ja jopa välttämätön yhteistyömuoto. 4.2.4. Kokoontumiset Ohjaaja valitsee (joskus lasten kanssa) jokaiselle kerralle aiheen, jota käsitellään, sekä menetelmän, millä tavalla aihetta käsitellään. Jokaiselle kokoontumiselle valitaan eri aihe ja menetelmä. Kokoontumisen aluksi vaihdetaan kuulumiset, ohjaaja esittelee päivän teeman ja pyytää lapsia keskittymään. Yleensä noin puolet kokoontumisen ajasta käsitellään ohjaajan valitsemaa teemaa ja lopun ajasta askarrellaan, keskustellaan ja tehdään tarvittaessa myös läksyjä (vaikka läksyjenteko ei olekaan opintopiirin päätarkoitus). Vain yhden asian tekeminen olisi lapsille tylsää ja aiheuttaisi levottomuutta ryhmässä – vaihteleva tekeminen auttaa lasta kiinnostumaan oppimisesta ja viihtymään ryhmässä. Osallistujien kanssa käydään keskustelua myös käyttäytymisestä ja ryhmään liittyvistä säännöistä. Säännöt auttavat asioiden ymmärtämisessä ja työskentelyrauhan säilymisessä ryhmässä. Lisäksi taustalla on ajatus tukea opettajia niin, että normaaleilla oppitunneilla osallistujien rauhallisuus edesauttaa luokan työrauhaa. Opetusmenetelmiä voivat olla esimerkiksi oppikirjasta valittu aukeama, sadun kertominen tai lukeminen, tarinan tekeminen, sanaselityspelit, kuvan piirtäminen ja arvaaminen, leikki jossa kerrotaan itsestä ja niin edelleen. Menetelmiä on lukuisia ja niiden keksimisessäkin 18

vain mielikuvitus on rajana. Sadut ja tarinat otetaan oman kielen kirjallisuudesta ja perinteestä ja niistä keskustellaan suomen kielellä. Näin ei unohdu kummankaan kielen harjoittelu. Sadun kuunteleminen on itsessään lapsista mukava ja jännittävä kokemus. Sadusta, oli se sitten luettu tai kerrottu, löytyy monia sanoja ja käsitteitä, joita lapsi oivaltaa asiayhteydessä, vaikka ei yksittäisiä sanoja irrallisina ymmärtäisikään. Lapsi ymmärtää sadun siksi, että häntä kiinnostavat sadun tapahtumat. Erilaisten keskusteluaiheiden avulla tuetaan sekä osallistujien oman kielen, että suomen kielen sanastoa. Asiantuntijat toteavat, että käsitteiden luokitteleminen, niiden selittäminen ja niistä keskusteleminen on kannattavaa kielen oppimisen kannalta. Esimerkiksi tietyn kasvin tunnusmerkit, kuten esiintymisalue, elinolosuhteet, mahdolliset hyödyt ja haitat sekä se, onko se syötävä vai myrkyllinen, riittävät lapselle, vaikka kasvin nimeä ei aina löytyisikään. Turussa järjestetyn opintopiirin ohjaaja piti alussa tärkeänä sitä, että suomenkieliselle sanalle löytyi tarkka omankielinen vastine. Kävi kuitenkin ilmi, että 19

kaikille sanoille ei löytynyt suomenkielistä vastinetta tai että ohjaaja ei niitä tiennyt. Niinkin yksinkertaisilta tuntuvat sanat kuin ”meri” tai ”jää” saattavat olla vieraita lapselle, joko heidän äidinkielellään tai suomen kielellä. Tällaisten sanojen ja niiden merkityksen esille ottaminen sekä niistä keskusteleminen auttavat lasta oppimaan ja hallitsemaan sanojen käyttöä. Monilla lapsilla on myös huomattu, että oman äidinkielen käytön välttäminen vähitellen häviää. Tehtäväesimerkki 1 Tekstiksi on valittu aukeama ympäristöopin kirjasta. Ohjaaja jakaa tekstistä kopiokappaleet (mikäli kaikilla ei ole omaa oppikirjaa) ja selittää aiheen. Jokainen lapsi lukee tekstin hiljaa itsekseen, minkä jälkeen hän poimii tekstistä vaikeimmat sanat. Ennen kuin selvitellään sanojen ja käsitteiden merkityksiä tarkemmin, opettaja kysyy lapsilta, mitä teksti pääpiirteissään käsittelee. Vasta tämän jälkeen palataan lasten poimimien heille vieraiden käsitteiden selvittämiseen. Ne käsitteet, joita lapsi ei tiedä, ohjaaja selittää kotikielellä. Ohjaajan tulee valmistautua tähän tehtävään etukäteen perehtyen hyvin valittuun aiheeseen eli oppikirjan tekstin sisältöön. Hänen kannattaa myös etukäteen perehtyä vaikeiden ja outojen sanojen merkityksiin ja etsiä vastaavat sanat lasten kotikielellä. Tehtäväesimerkki 2 Kokoontumisen aiheena ovat eläimet ja menetelmäksi on valittu “kuvan arvaaminen”. Jokainen piirtää vuorollaan valitsemansa eläimen kuvan liitutaululle, minkä aikana muut lapset yrittävät samanaikaisesti arvata mistä eläimestä on kysymys. Ensimmäisenä oikein arvannut pääsee piirtämään seuraavaksi. Jokainen lapsi piirtää oman eläimensä kuvan loppuun, vaikka muut lapset arvaisivatkin aikaisemmin, mistä eläimestä on kysymys. Kun kaikki lapset ovat päässeet piirtämään haluamansa eläimen kuvan, niistä keskustellaan. Eläinten nimet sanotaan ensin suomen kielellä, minkä jälkeen ohjaaja tarkistaa, osaavatko lapset eläinten nimet myös äidinkielellään. Lisäksi keskustellaan eläinten ominaisuuksista ja elinoloista eli ohjaaja antaa puheenvuoron lapselle, joka haluaa puhua piirtämästään eläimestä – esimerkiksi minkä kokoinen ja millainen eläin on, millaisissa olosuhteissa se elää. Näin herää kysymyksiä ja keskustelu jatkuu, koska muutkin lapset haluavat kertoa omasta eläimestään. 20

4.2.5. Onnistuneen opintopiirin edellytykset Opintopiiri voi parhaimmillaan toimia oppimisympäristönä, joka syventää osallistujan oppimista. Seuraavaan on koottu kohtia, jotka muodostavat ihanteelliset olosuhteet hyvälle oppimiselle opintopiirin puitteissa. Opintopiiriin otetaan korkeintaan kuusi tai seitsemän oppilasta. Ihannetilanteessa opintopiiri koostuisi saman tai kahden eri luokan oppilaista (harvinaista). Keskustelut ja ohjaajan tapaamiset oppilaiden vanhempien kanssa ovat paljon luontevampia pienemmässä ryhmässä, jonka vanhemmat kenties jo tuntevat toisensa. Opintopiiri ei ole läksyjentekokerho. Opintopiirissä koululaiset osaavat suomen kielen lisäksi yhteistä kieltä – kotikieli tai äidinkieli on vuorovaikutuskieli. Opintopiirissä tuetaan lapsia eniten aineissa, jotka ovat eniten tekemisissä suomen kielen taidon kanssa (ympäristöoppi ja luonnontiede, historia, biologia). Syynä ainevalintoihin voidaan nähdä se tosiseikka, että maahanmuuttajaoppilaiden omaksumat suomen kielen käsitteet eivät ole täsmällisiä eivätkä ole riittäviä toisen asteen opiskelun haasteisiin asti. On hyvin mahdollista, että ympäristöopista hyviä arvosanoja saanut maahanmuuttajalapsi ei tiedä tarkkaan, mitä tarkoittavat sanat ”suo, joki, puro, oja, lähde, lampi, laguuni, järvi, lahti” ja niin edelleen. Maahanmuuttajalasten on myös vaikea luokitella käsitteitä ja termejä. Opintopiirissä tuetaan lapsen suomen kielen taitoa pitkällä tähtäimellä eli autetaan muun muassa käsitteiden ymmärtämisessä. Kotikieltä apuna käyttäen vahvistetaan suomen kielen taitoa systemaattisesti niin, että esimerkiksi historian kappaleet käydään jaksossa läpi ja mahdollisesti samaa tahtia oppilaan luokan kanssa. Termit käännetään kotikielelle ja vanhempia pyydetään tukemaan työskentelyä. Ajan myötä ja yhteistyön edistyessä tehdään ala-asteen aineista käsitteistöjä ja käännetään niitä kohderyhmän kielelle. Myös opintopiirin ohjaajalta/järjestävältä yhdistykseltä vaaditaan pal21

jon. Ohjaaja/yhdistys kerää opintopiirin järjestämisestä alan osaamista ja tuntemusta sekä luottamusta. Seuraavat edellytykset mahdollistavat ohjaajan osalta toimivan opintopiirin. Opintopiiri ei ole yhden ohjaajan tehtävä, vaan tehtävät tulee jakaa yhdistyksessä monelle henkilölle. Esimerkiksi vara- tai apulaisohjaajan, kääntäjän, verkoston tekijän, materiaalin tekijän ja käsittelijän tehtävät tulevat olemaan monen ihmisen vastuulla. Ohjaajan tulee perehtyä suomalaisen koulutus- ja kasvatusmaailman arvoihin ja tavoitteisiin. Ohjaajan osaaminen ei rajoitu yhteen tai kahteen oppiaineeseen. Opintopiiri ei toimi siten, että ohjaaja selittää kotikielellään muutaman osaamansa aineen sisältöjä oppilaille. Ohjaajan on omaksuttava erilaisia opetusmenetelmiä, joiden avulla hän voi tehdä työtään ammatillisesti ja dynaamisesti. Tähän haasteeseen hänen on saatava myös koulutusta ja tukea. Ohjaajalta vaaditaan säännöllistä yhteydenpitoa vanhempiin, joiden lapset osallistuvat opintopiiriin. Vanhempien palautteet ja oppilaan edistymisen seuranta kotona ovat välttämättömiä osatekijöitä opintopiirissä. Vanhemmilta toivotaan aktiivista keskusteluhalukkuutta ja pitkäkestoista omankielistä vuorovaikutusta ohjaajan ja koulun kanssa. Keskusteluissa käydään läpi koulunkäynnin arvoja. Ohjaaja järjestää säännöllisesti avoimia keskusteluiltoja ja tiedotustilaisuuksia, joihin on kutsuttu myös vierailijoita ja asiantuntijoita. Tilaisuuksissa kerrotaan vanhemmille suomalaisesta koulumaailmasta ja annetaan heille siitä todenmukainen kuva. Ohjaajan tulee olla ainakin muutaman kerran vuodessa yhteydessä opettajiin ja kehittää opintopiirin toimintaa heidän palautteidensa mukaisesti. Ohjaaja tukee taitonsa ja osaamisensa myötä opettajia ja koulua maahanmuuttajaoppilaiden asioissa.

Mistä opintopiirissä on kyse?

Korkeintaan 2 oppiainetta Oppilaiden ikäjakauma Monipuolinen opetus (teksti, läksy ja toiminta/ keskustelu) Ohjaajan taitojen ja tietojen jatkuva päivitys Yhteys kouluun ja opettajiin – arviointi opintopiirin saavutuksista Vanhempien säännöllinen tapaaminen ja tukeminen Tekstien käännös, käsitteiden selvittäminen

Opintopiiri ei ole avoin läksyjentekopiiri Eniten tukea tarvitseva oppilas pääsisi opintopiiriin Suuri osallistujien määrä ja ikäero vaikuttavat saavutuksiin Ohjaajalla on oltava ajankohtaiset tiedot ja taidot, jotka tukevat häntä Ohjaaja ja koulu tukevat toisiaan Vanhemmat pystyvät tukemaan lastaan koulunkäynnissä ja arvostavat opintopiiriä Oppilaan tarpeelliset taidot kehittyvät

Kuvio 2. Opintopiiri on monipuolista toimintaa. 23

5. LOPPUSANAT Oppaassa on puhuttu aiemmin kouluyhteistyötä kohdanneista haasteista. Tulevaisuudessa koulut tulevat tekemään enemmän yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, mutta siitä huolimatta kynnys yhteistyön ja eri toimintojen käynnistämiseen voi olla liian korkea. Monelta maahanmuuttajajärjestöltä saattaa puuttua kokonaan kokemus järjestelmällisestä ja ammattimaisesta työstä, toimija voi olla uusi ja vieras koulun henkilöstölle. Näiden kynnysten ylittäminen ja koulumaailman lähestyminen vaatii paljon ponnistuksia aloitteen tekijöiltä eli eri yhdistyksiltä ja muilta toimijoilta, jotka haluavat järjestää esimerkiksi opintopiiritoimintaa maahanmuuttajalapsille. Johdonmukainen toiminnan laadun korostaminen tulisi kuulua opintopiirin järjestäjän ja toteuttajan toimintaperiaatteisiin. Tässä yhteydessä ei pidäkään unohtaa eikä vähätellä nykyisen yhteiskunnan pelisääntöjä ja suomalaista työkulttuuria. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirjallinen työmuoto on vakiintunut ja arvostettu. Ajatukset, toiminnan tavoitteet, suunnitelmat ja johdonmukainen asetettujen tavoitteiden saavuttaminen sekä esimerkiksi erilaiset sopimukset pitää dokumentoida sekä paperille että sähköiseen muotoon. Tämä on välttämätöntä etenkin silloin, kun toiminnan rahoitus tulee ulkopuolelta. Ellei dokumentointia tehdä, toiminta voi jopa jäädä toteutumatta. Dokumentointi on opintopiirinkin järjestäjien ja toteuttajien yksi tulevaisuuden haasteista käytännön sisällön ja toimintatapojen hallitsemisen jälkeen. Myös suomen kielen osaaminen on merkittävä tekijä lapsen kasvatusjärjestelmän hallitsemiselle. Tässä yhteydessä se tarkoittaa kirjojen lukemista ja niiden sisällön ymmärtämistä sekä niiden annin soveltamista käytäntöön. Edellä mainitut seikat palvelevat luonnollisesti parhaiten opintopiireihin osallistuvia lapsia ja heidän vanhempiaan, mutta kyse on siis myös toimijoiden ja koulujen välisen yhteistyön laadusta ja onnistumisesta. Laadukas ja ammattimainen työ auttaa kouluja hyväksymään ulkopuoliset toimijat yhteistyökumppaneina ja luottamaan heihin. Yhteistyö koulujen ja ulkopuolisten toimijoiden välillä myös vähentää ennakkoluuloja ja lisää eri kulttuurien tuntemusta. Monet maahanmuuttajayhdistykset ja yksityiset henkilöt tekevät hyvää ja tärkeää työtä, sillä he tuntevat parhaiten oman ryhmänsä erityistarpeet ja 24

ongelmat. Näihin ongelmiin voidaan etsiä ratkaisuja yhdessä koulujen kanssa ja näin tulevaisuudessa yhdistysten kokema korkea kynnys toivottavasti madaltuu, luottamus lisääntyy ja ennakkoluulot vähentyvät.

KIRJALLISUUS JA WWW-SIVUT Aebli, Hans: Opetuksen perusmuodot. WSOY 1991. Antikainen, Ari; Rinne, Risto; Koski, Leena: Kasvatussosiologia. WSOY 2000. Heikkinen, Reijo: Kasvatus eri kulttuureissa. International Multimedia & 2003. Heinonen, Veikko: Kasvatustieteen perusteet. Gummerus 1989. Hellström, Martti: Sata sanaa opetuksesta. PS-kustannus 2008. Hytönen, Juhani: Lapsikeskeinen kasvatus. WSOY 2004. Kari, Jouko (toim.): Didaktiikka ja opetussuunnittelu. WSOY 1994. Ojakangas, Mika: Lapsuus ja auktoriteetti. Tutkijaliitto 1997. Opetussuunnitelma. Opetushallitus 2004. Puolimatka, Tapio: Opetusta vai indoktrinaatiota – valta ja manipulaatio opetuksessa. Kirjayhtymä 1997. Ryhmätyön käyttö koulutuksessa. Valtion koulutuskeskuksen julkaisuja A:2. Valtion painatuskeskus 1987. Opintopiiriopas – mikä on opintopiiri ja miten sellainen järjestetään? http://users.utu.fi/ marimur/Opintopiiri.htm Yrjönsuuri, Yrjö; Siniharju, Marjatta (toim.): Esiopetus. Keskustelua koulusta ja varhaiskasvatuksesta. Valtion painatuskeskus 1991. Zakeri, Mohsen; Tuunainen, Minna (toim.): Osaamisen poluilla – maahanmuuttajien yhdistystoiminnan problematiikkaa. Suomen Pakolaisapu ry 2007. Leikkejä löytyy seuraavista linkeistä: http://www.mll.fi/nuortennetti/tukarit/leikkiasema/ http://vanhemmat.mll.fi/leikkipaikka_intro.php?dir=/leikkipaikka http://savonlinnakampus.joensuu.fi/merkkipaivat/kansainvalisyys/ kansainvalisyys5.htm http://www.lpk.partio.fi/v-sp/pameko/leikit.htm http://www.ykliitto.fi/kouluttaa/tehtavia_kouluille 25

LIITTEET Liite 1 Opintopiirin mainos lapsille, vanhemmille ja kouluille suomeksi

Kurdinkielisten lasten opintopiiri vuonna 2007 Alkaen vko 35 Opintopiiri on tarkoitettu pääosin 5–6 -luokkalaisille kurdioppilaille, jotka käyvät Varissuon Normaalikoulua. Kokoonnumme säännöllisesti kerran viikossa noin 2 tuntia kerrallaan. Opintopiiritoiminta kestää alussa koko lukukauden ja riippuen sen onnistumisesta ja tarpeesta, toiminta pidetään jatkuvana. Tavoitteena on lasten koulunkäynnin tukemiseksi selvittää ja rikastuttaa osallistujien käsitteistöä oman äidinkielen kautta. Ryhmätoiminta toteutetaan mielellään yhteistyössä lasten vanhempien ja koulun kanssa, jotta tukityö olisi samansuuntaista ja mahdollisimman tehokasta. Ohjaajana on osaava ja kokenut aikuinen, joka tukee ja motivoi lasten koulunkäyntiä eri keinoin. Aika: Paikka: Ohjaaja:

Ke klo 14.30–16.30 Normaalikoulu, Annikanpolku 9 Dlovan Muhammed

Kokoontumisten päivämäärät: 2.5.2007, 9.5.2007, 16.5.2007, 23.5.2007, 30.5.2007 ja 4.6.2007 Järjestäjä/lisätietoja: Järjestöhautomo-projekti, Turun kurdiyhdistyksen osaprojekti, Projektisihteeri Dlovan Muhammed Puh. 040 580 46 39 tai dlovan.muhammed@pakolaisapu.fi 26

Liite 2 Opintopiirin mainos lasten äidinkielellä. Kurdinkielinen mainos.

ĢËō ħĤÊ±łê ¼Ĥçĥņīä ¼ĤæëµëÕôËÎ Ī »æêīµ ¼ĤËĠì ¼ĥÕñäļ ħ¹ ĦĪ ŃÎ ĢŋÊçĥĠ ¼ªĪĪë¹

ÒËµ łļ ĦīŎĤ òËª » ËÔ ħĨ ë ŇĠ²ÔËµ ħġĠ ħôêÊī¯ ¼ĤÊ±łê ģņīô 9DULVVXRQ NRXOX .XRSXNVHQSRONX ŃÈīð ïōêË§ » ħĤËåÎËÔīĔ

¼ªĪĪë¹ ¼ĤËĤÊæ ħÎ ÓŇÕð Ħçŀ ħĨ Êæ ¼ŀËð » Ħ± łëª » ĦīŇ¯êÊī¯ ĪËĤ ħĜ īµêīÔ »êËô ¼ōæêīµ » ħŀ ħĠŃµ ģĥņīä Ħæ îê Ħæ ÊçŎōËÔ Ħê ħð » ħĤËåÎËÔīĔ ħĜ ħµ » ħĤÊæêīµ ħŀÊçĥĠ Ī ħÈ ŃÎ ħĤËōłļ ĦīŎĤ »ÊĪæ »Ńä ¼Ŏ¶ ōÊæ ¼ĤËĠì ħĜ ģÔë¹ê ĦĪ ´ŀ ħµ » ħºņê ħĜ êÊçô ħÎ ¼ŀÊçĥĠ ħµ ħō ĦĪ ħÈ ħŎŎªĪĪë¹ ĦêËµ Ğ ħÈ ¼ĤËĥŇĩ¶Ňª ħĜ Óð ħÎ ħĠ ģÔë¹ê ĦĪ ėŀ ħµ ħÎ ŅĤÊīÔ Ħæ ¼ÎËÔīĔ ÓŇĤ ħō ħºÎ ĞËÝĤ ħÈ ħÎ »ëÔ ¼ĤËµ ħðê Ħæ Ī »çĤ ħĝĥŎĐ ¼ĤËĠì ¼Ĥçĥņīä ëÔËĤÊīÔ ħÎ Ī ëÕôËÎ ĪËĤ ħĜ ¼ĤË µ ħŎōçĤ ħĝĥŎĐ ńļĪËĨ Īīµ ĦĪê ħĨ Ī ÒËºÏŇÔ ħĤËåÎËÔīĔ ¼ĤËµ ħðê Ħæ ħĜ ëÕĤËðËÈ Ī ëÕôËÎ »Ńä ¼Ŏ¶ōÊæ ¼ĤËĠì ħĜ ÓŇÎ ĪīÔĪ ħµê ħð Êæ ħµ ħĜŃª Ī ģō ħµëŇĐ ¼ĤËµ ħŎōæêīµ ħôĪ ¼ÎËÔīĔ ¼ŎĤ ħĠ ħÔ ¼ÕðËÈ ¼ĥÔë¹ ĪË¯ê ħÎ ħĜ ħÎ ģō Ħæ Ħæ ľĪ ħĨ Êæ ħµ ħªĪĪë¹ ĪËĤ ħĜ ħġŇÈ ¼Õð Ħæ »êËµ Ī ĢËõŇµêËºŎĤ Īīµ ĦĪ Ħæê ĦĪê ħª Ī ĢËĥŇĨÊê »ëÔ ¼ĤËµ ĦīŇô ħĜ Êæ ħªĪĪë¹ Ğ ħĜ ģ ō ħ¶Î ê ħð ħĜ ĢËŎĤËĥŇĨÊê ŃÎ Ğ ħĨ Ī ħµ ħªĪĪë¹ »êËÎĪêËµ ľ ħ¹ Ħæ ĢĪīÎËĥôËÈ ŃÎ Ğ ħĨ íņļ ħÎ ¼ĤËµĪËÎ Ī ĢË¶ōÊæ ģōêÊæÊīŎĨ ģōë¹ Ħæê ĦĪ ´ŀ ħµ Ģ ħ¶Î »êÊçô ħÎ Êæ ħµ ħªĪĪë¹ ħĜ êËÎĪêËÜ ĢËµ ħŎŎÎËÔīĔ ¼ĤÊçĤËĨ Ğ ħĜ êÊçô ħÎ ¼ĤŋÊçĥĠ ¼ĤËµ ħŎŎÕñōĪÊçŇª ËĨ ĦĪê ħĨ Ī ³Īīð Ī ¼ōË ðËÈ ¼µ ħŎŎĤ ħĠæêÊīä ŃÎ ³ ħō ĦêËª Êæ ħō Ħ±łëª Ğ ħĜ ĦĪÊëµ ĢËäê ħÔ ħŎōêËµ ¼ªĪĪë¹ »Ńä ¼ĤËµ ĦĪ ħĤĪīÎŃµ ŅĤÊīÔ Ħæ ÊæĪīÔËĨÊæ ħĜ Ī ĦĪ ħÕŇÎ ĦæŃµ ëŇĠ²ÔËµ » ĦĪËĠ ŃÎ ´ņêËÜ »ĪīÔ Ī ħà ËÔ Ħê ħð ħĜ ħªĪĪë¹ Ğ ħÈ Ë¶Î æËōì ÊæĪīÔĪ ħà ħĜ êËÜ ĪĪæ » ĦĪËĠ ŃÎ

ĢËÕĤËµ ħŀÊçĥĠ » ħĤÊ±łê ¼ĤËō± ¼Ĥæëµ ëÕôËÎ ŃÎ íņļ ħÎ » ĦīŇÈ ¼ōêËµĪËĨ »ÊīŎĨ ħÎ ëÔËōì ¼ōêËŎĤÊì ŃÎ ĢĪīđŎĜ ħÔ ĦêËĠ± çġáĠ ĢË§ŃĜæ »êíä ĢÊĽĠËð

Liite 3 Opettajan kanssa kehitetty ryhmäpassi lasten kannustamiseksi:

Nimi: Luokka:

Kerhopäivä: Mitä tehtiin?

Mitä uutta opit?

Kerhon leima

Kerhopäivä:

Opintopiiriopas on tarkoitettu niille toimijoille, jotka aikovat järjestää tai jotka jo järjestävät vastaavaa toimintaa maahanmuuttajalapsille. Opas voi tarjota uusia näkökulmia ja ideoita lasten kanssa työskentelemiseen myös muille, kuten läksykerhojen vetäjille. Myös lasten vanhemmat voivat saada oppaasta uusia ajatuksia ja vinkkejä. Oppaaseen on koottu verkosto- ja tiimityönä kokemuksia, ajatuksia ja vinkkejä opintopiiritoiminnasta. Koulujen opettajat ovat antaneet toiminnasta rohkaisevaa palautetta; se on koettu täydentävänä ja tukevana toimintana normaalin koulutyön lisäksi. Pienryhmämalli on ollut hyvä oppimisen kannalta.