j.
p. s ip
il ä
. . .
.
.
_nimeämätön
ajalle jota elet채채n
1. Typer채n tanssi
tiedän asioita 1. tämä on lapsuudelleni niitä ja näitä en tiedä onko niiden välillä eroa vai väliä autoteiden varret kasvavinaan nuoria lapsia joiden kanssa olen leikkinyt kun olin itse nyt auton omiva polku tai tie se missä yhteisen paon tuoksu leviämänä merkkinä yhdysmerkeistä ylhään ja alhaan välillä en ole nähnyt tarpeeksi riittävästi ja kukaan ei kerro
8
typerän tanssi
(he hymyilevät kuitenkin)
2. hänelle jolla ei ole väliä ja perhosen ainut elossa oleva jäsen ei suinkaan siipi, ehei jalka on ja jos perhosella todella on jalka tuntosarvi ei kosketa tunteitani pinnallakaan jos olisit nähnyt kuinka sen tein rakastaisit minua (nousevat numerot) en tehnyt sitä vuoksesi
(4183.85 71.4 1.74%)
murskattu huokaa viimeisiä voimiaan koska uskoo muutokseen lyhyen jännitteen hetkellisyydessä (nousseet numerot) (1585.71 -2.27% 18:31)
elän itseni vuoksi en sinun en hänen näetkö nyt näyn minulla on siivet oranssista ja mustasta muotoillut siivet ja se on tärisee jo se pelkää näkemänsä astu sen päälle niin minä autan sinut ylös
typerän tanssi
9
3. omatunto (1) tämä tämä tämä tänään harmi nousee kateellinen on vain ääliö puhumattoman nielussa saalistaja joka ei osaa koskaan olla onnenkin omistama miksi he eivät ole onnellisia kun itse olen eivät osaa siitä kertoa se jää piilon sijaan (näkymään)
pieniä asioita joista sen huomaan ja nainen näyttää naamansa jonka kauneus säteili pois poikamaisten luona kateellisessa himoissa 10
ja lyöty
4. ei ole väliä (2) lapsilleni me tanssimme pyörteessä lama-ajan nahoissa kiiltää enää kultaa on niin helppo päättää ottaa joku tarvitsee vettä janon koittaessa aamun koittaessa minä tarvitsen värinän innon ja voiman ja joi sen en pelkää sitä se on ystäväni ollut aina jo alle olen sille mielelläni velkaa arvottomuuden arvailujen arvottomuuksissa saan siltä sen mitä haluan se on jumalana enemmän kuin jumala se vain on oleva olema joka herättää joka aa mun
typerän tanssi
11
2. Kaiken hymy채
1. kadulla kaupungilla riittää kun kävelee ohikulkevaa niskaan hengittävää.
katsoo vastaantulijaa katsoo katsoo
riittää kun nukkuu valehtelevaa nukkuvaan hengittävää.
näkee itsensä näkee näkee
riittää kun istuu hiostavaa elävään hengittävää.
haistaa kahvin idun haistaa haistaa kaupungin lapsen
riittävää kun riittää
14
kaiken hymyä
kahden ystävään väliin mahtui sanomalehti paperia joka oli aina tyhjää kadottava salaisuus vieraantumaton metalli siksi siis yhden lisää yhteen syntyy kolmas ja syntyy kolmas ja vielä sellaista johon luvut loppuvat vieläkin jotta elämänsä hukannut osaisi
2. ystävien illalla lähteä täältä kuin kaikkea mitä kaikilla on menetettävää kaiken hymyä
15
onko meillä kädet vain sitä varten rakentaisimme kodin vain sitä varten voisimme tarttua toisiimme pitkän tauon jälkeen ja joka hetki tuntea
3. pimeän tullessa
kaikilla kosketusten kaikilla äänien kaikilla pisaroiden kaikilla näkyjen kaikilla lämpimien kaikilla huulien kosketusten kaikilla käsien äänien kaikilla hien pisaroiden kaikilla kauneuden näkyjen kaikilla ruumiin lämpimien kaikilla kosketusten koskettamat onko meillä kädet vain sitä varten että voisimme tarttua toisiimme 16
ja luullet että
(pitää kädestä ja olla hetki hiljaa)
annan sekaisan pyydystää sitoa ansaan raudan piikkeihin tunteeni sekunnin kuten kasvosi käsivartesi pinta
4. tutuilla kulmilla
pyydys kirottuna tuo ruuan lapselle vie äidin lapselta sekaisin koko maailma sekaisan naruissa kaikki nuket sen hetken kun joku rakastuu kaikilla metallille vieraantuneilla aineilla
tämä järvi on tyyni myrsky yltää vain sen ylle
kaiken hymyä
17
3. Säröjä ylpeydessä
aavikoiden välissä ei ole jokea jota ympyröisi meri kuten silmät olemassaoloa eivät nuo ole hökkeleitä ne ovat koteja ei sen haikeampaa kaupungin siltaa kohoaa päättymätön kuohu jäätyneenä se vie itseään pinta on kateissa silmät joita seurata
1.särö
seuraavaan jalanjälkeen sinisen kuulan marmoripinnalla hengästyn en tee mitä pyydät hetki sisäpuolisen ajatuksissa tiedät miltä tuntuu hymy tyhjissä silmissä
20
säröjä ylpeydessä
uomaan
mikä on elämäsi mihin olet valmis sen
2. ylpeys
miksi naarmuunnut kun et kärsi vaatimattomuuteen jatkuva ylpeys jatkuva ajatus muissa jatkuvasti jatkuvasti itse jatkuvaan itseen loppuvaan samaan (mihin
pysähtyä,
mihin
antaa
anteeksi.
en
nähnyt
kuinka
kauniista
tuli
rumaa)
annetaan yön mennä ohi annetaan päivän vaihtua annetaan vuoden ajautua säröjä ylpeydessä
21
3. halkeama
(siitä minkä haluan kieltää)
heijastukset vastaantulijoiden silmistä eivät ole totta aseinaan käsistä tehdyt kiväärit opetetut ja parjatut ei enää koskaan ja aina rakkauteen joka ei ole meidän uutisia varten kaikkea mihin uskon ylpeä poika vastassa ylpeä äiti ja vielä kolmas nainen juuri kuin sinä joka teet hyvää itsesi takia vuorilta valuva lähde on ollut siinä kauemmin kuin mielet taivailla tummat varjot mailla sormin piirretyissä lapsen maalanneissa tahroja roiskeita
seiniä
kaikki on helppo jättää saavuttamatta sen jälkeen kaikki kilometrin metrit hukattuina hetken mittareina olemme osamme osaamme ikkunan sormileikki leikki leikki leikki leikki jossa joku kuolee jossain muualla 22
säröjä ylpeydessä
lattioita
4. särkynyt
(siitä minkä haluan kieltää)
näin tytön jonka jalat olivat liian väsyneet kantamaan hänessä oli vain ääntä ja se ääni oli kirkas ja voimakas näin tytön jonka kädet olivat vahvemmat kuin omani kaikki mitä ne olivat pitäneet ei ollut mitään näin tytön jonka ruumis oli kilometrien päässä hänen oli jo jäätävä historiaan näin tytön jonka kieli oli ruosteinen ja leikkaamaton kaikki mitä hän oli sanonut oli sattunut näin tytön jonka polvet olivat kapeammat kuin ranteeni hän käveli ohitseni ohi liikenteen metelin näin tytön jonka kasvot olivat kauniit kaikki mitä hän oli näin tytön jonka silmät olivat syvät hän oli itkenyt näin tytön jonka iho oli kuin omani näin tytön jota ei enää ole ja viimeinen
23
4. Huomiossa
autoutuvien juurien tiellä ja keltaiset rikkaruohot kasvavat siinä missä oli mullalla maalattu maa jossa kerron satuja ylpeydestä ja (herkkyydestä)
ei tahroja lapsien itkuissa tyhjentynyt katumaasturin rengas hetken hengähdys ja autioituvien järkeä
1. kaksi väriä
maalipinnan kiilto on luovuttamisen merkki isoisäni pihalla ruoho ei leviä niin kuin särky vanhoissa nahoissa veljeni ei koskaan ymmärtänyt häntä hän ei ole itsensä elää siinä peilitalossa josta et löydä suoraa lasia se häiritsee siksi otan vastaan sen mitä esitän
26
huomiossa
2. kolme väriä
olen yksin ja olen yksin puhun yksin ilman ettei häntä olisin olemassa illallisella ystävän kesken koska mitä se on olevinaan jos joku heistä on puhunut minulle toisin kuin teeveen politiikko olenko sukulainen ja siksi minulla on väliä uskoisin että edes siksi kuulen aina sanoja joihin se suostuva toisin kuin hiljaisuudessa en enää siellä tilaisuus on mennyt olen yksin ja olen puhun yksin
ja voit yrittää
27
(kukaan meistä ei ollut tehnyt mitään)
3. kotiin
poliisin tullessa me kaikki olimme tehneet jotain vain siksi että jonkun piti tehdä miksi tekoni aiheuttavat tekoni tekoikoni joka tuo lohtua jolta kaikki vaikenevat kuin ajattomilta paheilta joita on jo liikaa
28
huomiossa
4. pikkuveljen ystävä
syntymäpäiväjuhlien järjen kaaos sellainen jossa limonaati ja kalja sekoittuvat vastaan isien tahtoa se on se kuusivuotias joka määrää leikin kuin käsikirjoituksen keksii kaiken kun ei ole palaa luuta kasvava asia kumin koko ei riitä putket ovat niin ahtaat näitkö sen rekisterinumeron vain se että oli nopein auto se oli niin hauska kuusivuotias joka määrä leikin käsikirjoituksen siksi että voi entä kun kuusi on vasta kolmekymmentä? ja kolmekymmentä? on viisikymmentä? isoisäsi näkee kun katsoo peiliin kuvaan
huomiossa
29
5. Kulutettu
1. kateellinen hetki
tunne siitä iljettävästä
(vallasta)
jolla katkaisen kaikki rankasi TÄYTYY TIETÄÄ MIKSI
TÄYTYY TIETÄÄ MIKSI
sinustakaan ei jää mitään aika avaa vain minun inhoni
(mitään)
kun kyse on kohdusta äitini haudattiin koska hän kuoli olisin kysynyt nyt! mietin lasta joka aikuisesta eroaa vain rehellisen ahneuden kanssa ylimielisyyttä vajaana
(aina toisin)
uskaltaisinkohan katsoa äitiäni jo silmiin metsäpalot pakko päästää irti luovat tilaa toisaalle vallan iljettävän vallan vallan takia tiedän että romahdat vallan tylsyyteen 32
ja typerän tanssi
2. perustuksissa maiseman vaatteissa mätäänny naturametsään ja et kykene hyväksymään itseäsi kun onni on toisaalla hymy on kauimpana kauniimpana (syvään mereen synnytetyn lapsen harteilla ei voi olla koko maailma) ajatus niin tehokkaana tuhansien ihmisten yleisömerissä aamuikkunnan toistaessa kustannustehokkaiden maiden uskoa ystäviin en kykene uskomaan ja ei ole sanaa jonka voisin nielaista pidä sitä pidät siitä pidän sitä suolaista merta järjettömyytemme taustalla ja naurat sinne selän taakse ennen tulvan tulevaan sanaojaan kulutettu
33
saaren keskellä on merestä syntynyt järvi puisto kaupungissa puhuja Kiinassa stop-merkki taloudessa
3. lämmittävää saaren keskellä on järvi jota ympyröi meri kaksi lokkia varpusen kimpussa riitaa ruuasta ihmisten kesken sen varisevassa silmässä ja pienistä asioista joissa ei ole sivuja niin kuin sinun syntyisitkö uudestaan jos se olisi mahdollista sinun pitäisi.
34
kulutettu
4. t채ll채 runolla ei ole nime채
enne vain voi kulkea yksin kohti
kulutettu
35
6. Ilta muuttuu aamuksi
suuri mysteeri johon olen tiivistynyt klubin tupakanavuun nurkkapöydän yksinäinen nainen toisen kulman mies se on...
1.rakkautta
olen koskaan miettinyt kuinka tyhjää täysi maailman on olin kuin he olin kuin he nurkasta nurkkaan se on... sormen päässä ei ole tuntoa kielessä ei ole tuntoa toisen huulilla ihossa ei ole tuntoa ja kipu ei ole... kaikki kietoutuu ilmassa näkymään kaikki katsovat sitä löytämättä se on... 38
ilta muuttuu aamuksi
2. rakkautta (2) meitä on neljä tässä huoneessa katu ei kerro kaupungin nimeä minulle olen ollut täällä ennenkin silloin meitä oli seitsemän se on minulle... poika on sohvalla nyt etsii tilannetta kirjoista joita on lukematta nämä kaikki maisemat olen jo nähnyt se on minulle... en ole täällä kertomusten vuoksi seitsemästä neljään annan viinin lämmetä kukaan ei itke me olemme vain... auttamattomat avuttomat aamun tunnit kaipaan kun en tiedä missä olen on niin helppoa kietoa ymmärtämään tämän tuntemattoman aina koetun hetken se on... ja ihmisen ääni
39
3. rakkautta (3) tämä aamu ja tässä portaikossa on tyhjää ulko-ovesta tulvii valoja virheitä keltaisia vain tyhjyys maalaa ne elävään kaiku jonka kuulun muistoihin kaikki jotka... 40
ilta muuttuu aamuksi
4. rakkautta (4) kun kaikki mikä on toista on ensimmäistä kun kaikki mikä on... tunnet sormeni mielessä ne ovat reidelläsi tunnet huuleni... siinä olen kysymys jolle ei saa antaa vastausta hiljaisuus vierellämme ei ole joku joka on... ilta muuttuu aamuksi
41
7. Ääretöntä
värinää korvalehden puissa mietit askeleitasi ja portaat muuttuvat nosteessa aamu on aamu yönpää kun en nuku kun en herää niin kerroit veljesi kuolleen aamulla yön aikana mutta huomasit kuinka aamu on aamu ei muutu takaisin uuteen aamuun kun sinä sellaiseen muutut ja niin ja niin he eivät sano minulle mitään 44
ja säröjä ylpeydessä
he eivät sano minulle mitään aamukuivalla terassilla hitaasti alkavat ja hitaasti loppuun palavat öljyiset johtajat kuollut veli on kuin kuollut mikä vaan (eikö?)
kun huomaat on vain veljen mietit lapsuutta huomaat nyt aikuisuutta samat sanat samat ja niin mutta aina hetkin niistä voin irtautua siksi leijat lentävät irtautuvat irtautumisesta vaikka valheellista tarttumista jalkasi sen hetken maasta kätesi kaiteista olet irti pienen hetken silmät kiinni juuri nyt kaupunginkin ääriviivat jäivät jälkeen ääretöntä
45
ääriviivat jäivät jälkeen ja se oli vain tavallinen tuuli niin kuin silloin ruohikolla en vain oivaltanut että olit niin vapaa en vain löydä sinua enää
46
ääretöntä
itse petosta
ääretöntä
47
8. Vastaantulija
narrilla on valkoiset kasvot peittääkseen punan
1.nykyajan ihminen
(läsnä)
rakastumisen saman luokan vaimoon (ja niin pettynyt)
paljastan itseni näin kaikki se mikä on meikkiä kertoo suurempaa valonkajon luomaa satua narrittomuuden öissä niissä ei kukaan nuku eivalvenneita (suorinta tietä kotiin) ei ole ei mitään ei ole mitään mitään ja mitään ja mitään mitään ja niin ja niin narrilla ei ole kasvoja muiden kasvoista
50
vastaantulija
vain katsomon edessä toistuva totuus se ei ole valhe sen enempää kuin sisälle kannettu hiekka ja kallio et ylety sinne
et ylety yleisöön
se on joka ilta eläväämme sitä mikä jää huomaamatta kun ymmärrän olevani juovuksissa kuten kaikki muut
2. emme mahdu enää
kaiken sen takana ja edessä ja sen kaikkialla alkava sade teatterin jälkeen on hetki jokainen pisara siinä on hetki kunnes kadut pölyyntyvät hetkestä tulee aina mennyt ja mitä tunnet silloin tiedäthän mitä tunnet silloin ( jollain tavalla toivon että olisit silloin täällä)
vastaantulija
51
narrittomuudessa niissä öissä näin kun kävelin ja kuljin kivillä ja kaupungissa jossa olen aina syntynyt kuinka vuori kasvaa ruohonjuuresta sen huipulla voi olla luntakin sen mistä näin postikortin kun tuttavani kävi intiassa eroosio ajan kysyvänä vesi virtaa tunneleihin o t i t m i n u a käde s tä k u n e n t i e n n y t k u ka o lit jotka ovat meitä varten otit minua kädestä kun en tiennyt kuka olit
3. fantasmagoria
näppäilit puhelimeeni viestin (en koskaan unohda)
vuori kasvaa silmissä filmiä joka ei ole totta se ei tarkoita etteikö sekin tapahtuisi parhaillaan kun näen sen riittävän usein se ei ole enää harhailevan kulkurin sanomaa 52
vastaantulija
(minulle ja sinulle ja minulle ja)
4. nykyajan ihmiset
(osallisuus)
he tanssivat tietämättä tanssista mitään niin kuin ensin varvas linnut sitten kantapää lentävät kiristyy kaikki kello pysähtyi se näky hetkeen on poissaolevaa jolloin ovi sulkeutui viimeinkin eikä ole sama asia hengittää voitko nähdä yöllä ei olet hetkeä narritonta väritöntä muistia etkä koskaan osaa sanoa mitä silloin tapahtui kun kukaan ei nukkunut esityksen jatkuessa ja ilta muuttuu aamuksi
53
9. Voit yritt채채
1. arvuuta tätä
sinä olet ihminen näkyvä keho jonka halua jakaa kaikille ei en ymmärrä kuva on aina siellä vanha isä sinä et katsoo sinua vain 15 tuumaa pikseleiden valtavirralla et tiedä mutta kaukaisen muukalaisen silmät kostuvat silmän valkoa varjoilee näkymätön tyynen meren kalvo kun olet ihminen ruudun varassa näytät sen mikä on kaikkilla muillakin et ajattele sitä itse lavalla on yleisön lapset taputtamassa pehmeitä käsiään eikä siitä kuulu ääntäkään joku sinua katsoi ja kysyin uudelleen ja uudelleen miksi kävelet kahdella jalalla niin kuin kaikki muutkin 56
voit yrittää
2. tarinallinen sade
mitä muotoa se seuraa joka sanotaan muodottomaksi onko se karannut ajatus ja muistin pätkä pätkissä kulkeva loputon ympyrä mutta katkaistu ymmärrys vaeltaa tekohampaiden taakse joss aon ja niin pimeää ja menetetty näky silmissä kaiken sen muinoinnaurun selkeä viiva pakotetusti kuin lailla jokainen kirjain on päättymätön muotonsa
ja huomiossa
57
jos kertoisin vanhasta miehestä joka ei enää tiedä nimeään
3. kuunnellut sanat
vain menneellä olisi väliä kuten kuulin tarinan tilaa tyhjiönsä kuten tämä kaupunki suurempi kuin toinen toisistaan liikkui raiteita jaloin valojen vaihtuessa tavalla jota kukaan ei ymmärtänyt eli erilailla joku kiersi häntä kuin kirottua
kaukaa katsomatta nauraen hänen juopuneille kasvoilleen ja aina muille heille hän kiehtoi minua enemmän kuin sinä sinä hän me hän vastain tätä asfalttia joka vielä hehkuvana kesän tuoksuna ymmärräthän kuulomme ovat eksyttäneet meitä ja hän löysi meditoimatta pukeutumatta ostamatta kuolaamatta synnyttämättä ja lukeutumalla toisten sanojien utopiaan 58
voit yrittää
josta ei ollut hänelle apua
hän ei ollut terroristi mitä se ikinä enää merkitseekään kuolla ajatustensa kanssa toisin kuin
4. saattohoito
vanhan mielen
muinoinnaurun hyvästelevä iljettävä arvoton sähköjohdon viimeinen hengähdys
voit yrittää
59
10. Tapahtuminen
1. heittäytyminen ajavan auton alle
sanottiin että suojatie ei ollut riittävä suoja ja sanottiin että punainen valo ei palanut ja sanottiin että joku työnsi hänet kadulle ja sanottiin että hän ei kuulunut kadulle katu oli täynnä ihmisiä niin kuin aina aamuisin ja iltapäivisin se ei ollut erikoista ei ollut erikoinen päivä katu oli täynnä ihmisiä kenellekään muulle ei kenellekään he ovat isompien katujen puroja edestakaisin ja väärinpäin virtaavia työpaikat eivät lopu kesken vesiä samassa joessa tiedonsiirtoa valoa nopeammin entä ajatukset pysyykö se perässäsi hän oli muualta hän oli kaikkialta hän ei tiennyt eroa kadun ja kiven välillä puun kuoren ja sen pensaan sanottiin että hän oli erikoinen sanottiin että hän oli poikkeava sanottiin että hän oli eri värinen sanottiin että hän haisi kuselle
62
tapahtuminen
olemassa oleva olemuksen olevuus teoria näkymättömästä kaupungista joka on utopian ulottumattomuuksissa ikkunalasi näyttää sen minkä ikkunan takana on ikkunan takana näin ambulanssin sairas hoitaja nosti hänet pystyyn suojatien veri hävisi asfalttiin kaikki oli jo kunnossa nekin sadat ihmiset jotka vain tuijottivat arkeensa yksi heistä toivoi olleensa siellä kehittämässä ihmismaailman rohdon savuttoman tupakan liikkumattoman auton kävelevän lapsen ruudin joka ei palaa lapsuuteen
sinne missä tiedetään kaikki vastaukset vaikka isä sanoisi muuta äiti tukisi lapsiaan missä luoti päässä luo mielikuvituksen anoreksiaan tilaa seuraavalla lautasella kirkon rotan jaloille likaisen viemärin rakastettavalle lialle joka värjää kuraisia maisemia kasvoihin jotka itkevät silloin kun sattuu
2. ambulanssin tullessa
ja kulutettu
63
3. ja jo aivan seuraava p채iv채 kaiken kulman takana seuraavassa talossa joka paloi niin kuin 100 000 ihmist채 hukkui maanantaihin shokkihoito ajan tapa lamaannuttaa ajatuksen ainaolevasta shokista
64
tapahtuminen
4. en ollut siellä lentokoneen humina sellainen joka saastuttaa enemmän
(se oli yölento)
se on pilvien yllä ja se on pimenevä aurinko kaunis kaukana kaduilla kasvaneiswta kuinka on johon vielä yön lähes kadottua vielä ei
tuijottaa
järven sade viimeisiä tyhjän yksi
helppoa pintaa rummuttaa pisaroitaan pimeydessä koneen taivaalta päivä mahdollisuutta
hetket joita en huomaa se on ajatuksessa ohi kuinka tämä tauti leviää kuin tauti nautintoon
tapahtuminen
65
11. Lyรถty
1. pitkään tuijotettu vale ulkona sataa vettä ja paistaa sellainen märkä aurinko en tiedä mitä se oli tarkasteltuani omaa pihinääni nämä ovat ensimmäiseni olen täynnä omia ääniä edellä tietävät ja kertovat tulevaa jonka kiellän sinulla on 14 mustelmaa kaaduit portaissa ja nauran kanssasi
omistan katseesi ennen kuin näet ennen katseesi on vain minun ja jää seisovaan ilmaan en vieläkään tiedä kaaduitko
68
ja ihmisen ääni
viereinen huone on viereinen mikä vaan valhe on vierellä ulkopuolinen jos olisi syy en unohda
2. vale
(mitä sinä suojaat)
kasvomme olivat kauniita julmatar sinä muistat silloin kun kehto vilkuilee pois omia virheitä aivoni satuttaa hänen itseään niin helpolla pölyyntynyt minäni kuvittelen sen meren ylle aaltojen jalkoihin tuulesta syntynyt hiekkamyrsky yltää käsiisi ja sinun on kerättävä kivesi lyöty
69
3. vale
(syy)
maagien yö on maaginen heille jäämme sen taakse koemme sen toisin kuin luojat voiko Saturnus siirtää minua entä Jupiter taivas on täynnä jälkeläisiä joiden pyörteessä veri kuivuu kuviin jos edes tietäisin välttämättömän aina olevan rakastumiseni joka vei sinua seuraan seuraajan seuraa he kertovat tarinoita joita kukaan ei unohda kertoa mitä jos saisit rakastua aina uudelleen aina uudelleen minuun mutta uskot mainoksiin intohimosi mainoksiin joista kasvoi elokuvia niin kuin ennenkin et ymmärrä rantaa vaikka olisit siellä 70
lyöty
4. eli totuus
muistan sen pöllyävän hiekan pojan vierelläni joka tunsi minut ja löysi tarinansa kertoakseen ajassa siitä tuli unohdus kuten kaikesta siitä mitä ei kirjoitettu ääneen siksi hiekalla on vielä väliä kun muistat sen mikä oli hyvin lyöty
71
12. Luullen ett채
1. kenen silmin? pysähdy umpikujien jotka e r h e ja jos
74
luullen että
i
ovat a
l n nosta en
g
i ä minut itse
s h
hetkeksi väliin kaikki i a d ä pystyyn pääse
2. pohjimmiltaan tähän se ennen
maailmaan on meitä
ei
voi ollut
eksyä olemassa
luullen että
75
tähän maailmaan ei voi eksyä se on ollut olemassa ennen meitä
3. uskomus kuin uskontokin 76
luullen että
4. se on sinun elämäsi
pysähdy umpikujien jotka e r h e ja jos
i
ovat a
l n nosta en
g
i ä minut itse
s h
hetkeksi väliin kaikki i a d ä pystyyn pääse ja tapahtuminen
77
12. Ihmisen 채채ni
auringon kauneus on noussut maasta ja madot mullasta
1. vaikutuksesi
kaikki sateen eläimet hymyilevät luullen että on niin hiljaista ja kuulen tuulen toit minulle vielä kahvia ihan kuin tarvitsen kofeiinia uhrina (ymmärtäminen lopusta ei alkusta) huumausaineiden pikkupoika ei ole varaa kieltäytyä enää uhraamme toisiamme (sanot että se on kohtuullista) hetkellisessä kauneudessa jolla ei ole jatko-osaa ei edes näissä viimeisissä hulluuden huudoissa sodassa yhden kupin tähden
80
ihmisen ääni
haistan jo mädän otat lisää ravitsematta teen itsekin en nuku koskaan enää mitään toistan tämän saman ihan oikeasti illan yön aamun näen unta jo nyt joka on vain totta (valuminen ja) (ahneus) huuma on kiire ja luotu olo joka kasvaa kyllän kanssa en kieltäydy enää (hulluus nimitelty huudoissa) enkä kuolemasta enkä elämästä 2. kasvamassa ja elävästä silmät katseen kanssa juoksevat vastapäisen talon ikkunoiden läpi näkevät kaiken normaalin lyövän miehen itkevän teinin palaneen paahtoleivän viruvan kylpyveden avautuvan maailman kanssa ahdistuneena joka katsoo suoraan olohuoneeseen nyt annoit minulle lisää ja mietin kuka minun takiani koskaan kärsii ihmisen ääni
81
kaikki mikä jää huutoon on surkea ruikutus
3. sanon kun riittää
oletko kuullut kun luonto rääkyy yöllä tai lapsi mihin hävisi ihmisen voima ikuisen surkeuden tiellä kulkevamme tiet pahentavat routaa se puskee läpi ja kaataa konttaavatkin polvet ruvella ei minua kuunnella rukoilevalitus on tyhjentynyt hyvänvoivan illuusioon saavutuksen arvoisuuteen mutta kuunteletko kun lokki huutaa avomerellä mutta tiedän kuolevani miksi kiskon muut mukanani tämän vuosikymmenen takia jolloin aika kutistaa huoneet liian pieniksi ajalleen anna hänen olla jos hän voi nyt hyvin
82
ihmisen ääni
(älä kieltäydy enää)
4. se ei ole vain kaunista
kaikella on uhrinsa paitsi tällä hetkellä mutta jos ehdin tarttua siihen huomaan sen kaiken kärsineen jo ajat sitten kun olin vielä saapumatta (hyvä olo)
ja kaiken hymyä
83
14. Viimeinen
1.
toisen päivän ajatus nousi ruudusta johon hyppäsin leikisti leikistä leikittömään lapsuuden loppuun ja alkuun hän ei ollut varma olinko se vastasyntynyt vai vastaan syntynyt minä tiesin niin kuin taivas muuttuu sinisestä mustaksi että vielä on aikaa on mies jolle en voi puhua on nainen jolle haluan puhua olen ulkopuolinen nyt vain minulle puhuvana kerro mihin menet satujen ilmeet kasvoillasi 86
ja kaiken hymyä
2.
maa on kuivaa penkin jalat uponneina muistutukseksi hetkisittensateesta jos sekin puhuisi se sanoisi samoja sanoja näitkö minua tunsitko minua kuulitko minua mitä tein aseistat ilmeesi et kuulet profeettaa näin hänet verkossa luuli puhuvansa siitä mikä tulee puhui siitä mikä on mennyt ymmärrän sinua koska hän on pakottava voima en ole vahinko miksi hymyilet nyt pakenetko niin päätettyjä tekoja äänesi ei varise minusta
ja typerän tanssi
87
3.
vajonnut jää jää järveen vai vain turhaa jollaiseksi sanotaan sitä jolla ei ole tarkoitusta lennät menneissä saduissa jos se on totta mitä naurat kerrotko minulle koskaan olet kiitollinen kun nauroin kanssasi 88
ja säröjä ylpeydessä
4. viimeinen
aalloillaan hän istui keinussa katseen taivaassaan hän istui keinussa etkä muista mitä vihreämpi siinä minun silmäni ja olen ystäväsi niin kuin menneisyys puhun saduissa saduista lumet ovat jo valuneet asfaltin ulottumattomiin vieneet mukanaan lumettoman sulan silloin olisi halunnut kysyä milloin ja vastaantulija
89
94
95
j.
p. s ip
il 채
. . .
.
.
_kiitos