Suunnittelijan käsikirja by Juho Toivonen

SISÄLLYSLUETTELO

1 1.1 1.2 2 2.1 2.2 2.2.1 2.2.2 2.3 2.4 2.5 2.5.1 2.5.2 2.5.3 2.5.4 2.6 2.7 2.8 2.8.1 2.8.2 2.8.3 2.9 2.9.1 2.9.2 2.10 2.11 2.12

04/2004

Päivitetty

Siporex-kevytbetoni.Yleistä

Siporex – höyrykarkaistua kevytbetonia Siporexin historiaa Siporexin valmistus Siporexin teknisiä ja rakennusfysikaalisia ominaisuuksia Yleiset ominaisuudet, ulkonäkö Tuotteen paino Toimituspaino Mitoituspaino Lämmöneristysominaisuudet Lämmönvarauskyky ja tiiviys λn-arvotaulukko Siporexin lujuusominaisuudet Puristuslujuus Taivutusvetolujuus Leikkauslujuus Kimmomoduuli Huokoset ja huokostilavuus Kosteus rakenteissa Muodonmuutokset Kosteusliikkeet Viruma Pituuden lämpötilakerroin Siporexin kemialliset ominaisuudet Siporex-materiaali Liittyvät rakenteet Pakkasenkestävyys Palonkestävyys Siporex ja ympäristövaikutukset

1 1 2 2 2 2 2 2 3 4 4 4 4 4 4 4 5 5 5 5 5 5 5 6 6 6

Siporex-tuotteet 3 3.1 3.2 3.2.1 3.2.2 3.2.3 3.2.4 3.2.5 3.2.6 3.2.7 3.3 3.3.2 3.4 3.4.1 3.4.2 3.4.3

Siporexista valmistettavat tuotteet Yleistä Siporex-harkot Yleistä Tyyppimerkintä Harkkojen mitat Erikoismittaiset harkot Suurharkot Kaariharkot Harkkoseinän saumat Siporex-väliseinälaatat ja -elementit Väliseinäelementit Siporex-palkit Yleistä palkeista Tyyppimerkintä Palkkien mitat

1 1 1 1 2 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3

3.4.4 3.4.5 3.4.6 3.5 3.5.1 3.5.2 3.5.3 3.5.4 3.5.5 3.5.6 3.6 3.6.1 3.6.2 3.6.3 3.6.4 3.6.5 3.6.6 3.6.7 3.6.8 3.7

3 4 4 5 5 5 5 6 6 6 7 7 7 7 7 8 9 10 10 10

Siporex-väliseinärakenteet 4 4.1 4.2 4.2.1 4.2.2 4.2.3 4.2.4 4.3 4.3.1 4.3.2 4.3.3 4.3.4 4.3.5 4.4 4.4.1 4.4.2 4.5 4.5.1 4.5.2 4.5.3 4.5.4 4.5.5 4.5.6 4.5.7 4.5.8 4.6 4.6.1 4.6.2 4.6.3 4.6.4

Väliseinärakenteet Yleistä Väliseinätuotteet Väliseinälaatat V500 Väliseinäelementit VM550 Harkot SV-elementit Väliseinätyypit Kevyet siporex-väliseinät Kantavat ja jäykistävät harkkoväliseinät Hallitilojen osastoivat väliseinät Palomuurit Huoneistoja erottavat väliseinät Väliseinien ominaisuudet Paloluokka Ääneneristävyys Mitoitukset, lujuus, maksimimitat Yleistä Laattaseinän ja sen saumojen lujuus Laattaseinän momenttikapasiteetit Mitoittava voima Mitoitusmenetelmä Kevyen siporex-laattaseinän maksimimitat Mitoitus kalustekuormille Paloseinänä käytettävän siporex-seinän maksimihoikkuus Työtekniikka Väliseinälaattojen asennus Väliseinäelementtien asennus Harkkojen asennus SV-elementtien asennus

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 3 3 3 3 4 4 4 4 4 4 4

Päivitetty 04/2004

Kaaripalkit ja holvikaaripalkit Kevytpalkit Kevyiden väliseinien aukkopalkit Siporex-kattoelementit Yleistä Elementtien tyyppimerkinnät Kattoelementtien mitat Tuotevalikoimasuositus Elementtien raudoitus Muita kattoelementtejä Siporex-seinäelementit Yleistä Tyyppimerkinnät Elementtien lisämerkinnät Seinäelementtien mitat Tuotevalikoimasuositus Muita seinäelementtejä Maanpaine-elementit Porraselementit Muita siporex-tuotteita

4.7 4.7.1 4.7.2 4.7.3 4.8 4.8.1 4.8.2 4.9 4.9.1 4.10 4.11 4.12

Päivitetty

04/2004

Liitokset Laattojen väliset saumat Liitokset ympäröiviin rakenteisiin Liikuntasaumat Liittyvät työt Sähköasennukset Läpiviennit Pintakäsittelyt Yleistä Kiinnitykset Pakkaus, toimitukset Mallirakennusseloste/laattaseinä

5 5 5 6 6 6 6 6 6 6 6 7

Harkko- ja elementtirakenteet. Pientalot ja vastaavat rakennukset 5 5.1 5.2 5.2.1 5.2.2 5.2.3 5.2.4 5.3 5.3.1 5.3.2 6 6.1 6.2 6.3 7 7.1 7.2 7.3 7.4 7.5 7.6 7.7 7.8 7.9 8 8.1 8.2 8.3 8.4 8.5 9 9.1 9.2 9.3 9.4 9.5 9.6 9.7

Asuintalojen siporex-vaippatyyppejä Yleistä 1 Asuintalojen kattoratkaisut 2 Yleistä 2 Yläpuolelta tuuletettu suora siporex-yläpohja 2 Kalteva siporex-yläpohja matalalla tuuletusraolla 2 Yläpuolelta lisäeristetty tuulettumaton massiivikatto 2 Asuinrakennusten seinätyypit 2 Massiiviharkkoseinä 2 Yhdistelmäseinät 2 Suunnittelumoduulit Yleistä 3 Vaakamoduuli 3 Pystymoduuli pientaloissa 8 Siporex-harkkoseinien suunnittelu Yleistä 10 Harkkoseinien mitoituslujuudet 10 Mitoitustavat 11 Yleisiä suunnitteluperiaatteita 12 Materiaaliominaisuudet 12 Rakenteiden mitoitus murtorajatilassa 12 Rakenteelliset ohjeet 19 Holveista seinälle tuleva paikallinen puristusjännitys 19 Kuorman jakautuminen ulkoseinän ja välipohjan liitoskohdassa 20 Aukkojen ylitykset siporex-harkkoseinissä Yleistä 21 Siporex-palkkien suunnittelu 21 Tukipintojen pituus 22 Poikkileikkauksen heikennykset 23 Teräspalkkien suunnittelu 23 Siporex-maanpaineseinät Maanpaineseinä pystyelementeistä 24 Maanpaineolettamukset ja elementtien mitoitus 24 Elementtien alapään tuenta 25 Elementtien yläpään tuenta 25 Siporex-laatastoon ja ankkuroiviin seiniin kohdistuvat seinän yläpään vaakavoimat26 Seinän aukkojen ja holvin epäjatkuvuuskohtien tuenta 26 Porrasaukon kohta 26

Kellariseinän ja ulkoseinän liitos porrasaukossa Nurkkaelementit Seinien vedeneristys Seinien lämmöneristysominaisuudet Seinien pintakäsittely Peruskuopan täyttö Seinän asentaminen Ala-, väli- ja yläpohjien suunnittelu Rakenteellinen suunnittelu Läpivientien suunnittelu Urat, reiät ja lovet vakioelementeissä Reiät ja lovet XK-, XS- ja X-elementeissä Suuret kattoaukot Saumaraudoitus Rengasteräkset Sovitusleveydet Pientaloholvien ja vastaavien rakenteiden erityiskysymyksiä Ripustuksia kannattavien elementtien maksimikapasiteetit Pientalorakenteiden erityiskohtia Harkkoseinien raudoitus, pakkovoimat ja perustusten painuminen Liikuntasaumat Ryömintätila Tulisijat ja savuhormit Kattotuolien suunnittelu Kiinnitykset Ikkunoiden välipilarit Kalusteiden sijoitus Erilaisten rakenteiden liittymäkohdat Tiiviys Radon ja siporex-rakennukset Radonin tuuletus Rakennuksen jäykistys vaakakuormille Yleistä Jäykistys seinien avulla Harkkorakennuksen jäykistys laataston avulla Jämerä-talon mallisuunnitelmat Vastuu rakennetyyppien valinnasta Yleistä Sijaintipiirrokset Elementtikaaviot ja -luettelot Seinäpiirustukset Asennusjärjestys ja toimitukset Mallikaavio ja -luettelo Suunnitelmissa muistettavia rakenteen yksityiskohtia Talviajan suojaus Rakenteiden mitoituksen esimerkkilaskelmat Siporex-materiaalit Kuormitukset Siporex-harkkoseinien mitoitus Materiaaliominaisuudet Väliseinät (mitoitus pystykuormalle) Ulkoseinät (erillinen tarkastelu pysty- ja vaakakuormille)

26 27 27 A 27 A 27 A 27 A 27 A 28 30 30 31 32 33 33 33 34 34 35 36 36 38 38 39 39 39 39 39 40 40 41 41 41 44 44 44 44 44 44 45 45 45 49 52 52 52 52 53

Päivitetty 04/2004

9.8 9.9 9.10 9.11 9.12 9.13 9.14 10 10.1 10.2 10.3 10.4 10.5 10.6 10.7 10.8 10.9 10.10 11 11.1 11.2 11.3 11.4 11.5 11.6 11.7 11.8 11.9 11.10 11.11 11.11.1 12 12.1 12.2 12.3 13 13.1 13.2 13.3 13.4 13.5 13.6 13.7 13.8 13.9 14 14.1 14.2 14.3 14.3.1 14.3.2 14.3.3

14.4 14.5 14.5.1 14.5.2 15 15.1

Päivitetty

04/2004

Maanpaineseinien mitoitus Rakennuksen jäykistys Yläkerta Alakerta Rakennedetaljiviitteet Rakennedetaljit, pientalot ja harkkorakennukset

53 53 53 56 57

Siporex-hallirakennukset 16 16.1 16.2 16.3 16.4 17 17.1 17.2 17.2.1 17.2.2 17.2.3 17.3 17.3.1 17.3.2 17.4 17.4.1 17.4.2 18 18.1 18.2 18.3 18.4 18.5 18.6 19 19.1 19.1.1 19.1.2 19.1.3 19.2 19.2.1 19.2.2 19.3 19.4 19.5 19.5.1 19.5.2 20 20.1 20.2 20.3 20.4 20.5

Hallirakennusten rungon ja vaipan perustyypit sekä suunnittelumoduulit Runkovaihtoehdot Perusmitat Vaakamoduulit Pystymoduuli Hallirakennusten vaippatyyppejä Kattotyypin valinta Massiivikatto Normaali massiivikatto Lisäeristetty massiivikatto Ääntä vaimentava massiivikatto Tuuletetut katot Yläpuolelta tuulettuva katto Alapuolelta tuulettuva katto Seinätyypin valinta Massiiviseinä Lisäeristetty seinä Siporex-vaakaelementtiseinän suunnittelu Rakenteellinen suunnittelu Vaakaelementtien kiinnitys Vaakaelementtien kannatus Vaakaelementtien saumaus Ovi- ja ikkuna-aukot Väliseinät vaakaelementeissä Siporex-pystyelementtiseinän suunnittelu Ei-kantavat pystyelementtiseinät Rakenteellinen suunnittelu Ei-kantavien pystyelementtien kiinnitys Väliseinät pystyelementeistä Kantavat pystyelementtiseinät Rakenteellinen suunnittelu Kantavien pystyelementtien kiinnitys Pystyelementtien pystysaumat Saumojen liikevarat Kantavien siporex-seinä-elementtien mitoituskäyrästö Käyrästöjen käyttöesimerkkejä Mitoituskäyrät 16 kpl Ala-, väli- ja yläpohjien suunnittelu Rakenteellinen suunnittelu Läpivientien suunnittelu Urat, reiät ja lovet vakioelementeissä Reiät ja lovet XK-, XS-, ja X-elementeissä Suuret kattoaukot

1 2 2 5 6 6 6 7 7 7 7 7 8 8 8 9 9 10 12 13 13 14 14 14 14 15 15 16 16 16 17 17 19 27 29 29 29 31

G 6

Saumaraudoitus Rengasteräkset Sovitusleveydet Hallirakennusten kattoholvit Ripustuksia kannattavien elementtien maksimikapasiteetit Hallirakennusten erityiskohtia Vedenpoisto Räystäsrakenteet Liikevarat Vedeneristeet massiivikatolla Lisäeristetty massiivikatto Hallirakenteiden tiiviys Lämmittämättömät ja jäähdytetyt tilat Pintakondensaatio Hallirakennusten jäykistys vaakakuormille Yleistä Mastopilarijäykistys Ristikkojäykistys Jäykistys siporex-laataston avulla Siporex-laataston ankkurointi tuulen nosteelle Hallirakennusten elementtisuunnitelmat Yleistä Elementtikaaviot ja -luettelot Mallikaavio ja -luettelo Elementtien työstökoodit tehtaalla Kattoelementtien työstökoodit Vaaka- ja pystyseinäelementtien työstökoodit Rakennedetaljiviitteet Rakennedetaljit, siporex-elementtihallit

31 32 32 33 33 34 34 34 35 35 35 35 35 36 36 36 36 38 39 39 40 41 41 42

Siporex-kerrostalot 26 26.1 26.2 26.3 26.4 26.5 26.6 26.7 26.8 26.9 26.10 26.11 27 27.1

Kerrostalojen siporex-ulkoseinät Kerrostalojen seinämateriaalit Tyypilliset seinärakenteet Itsensä kantavat siporex-ulkoseinät Siporex-seinä kantavana rakenteena Harkkojen lujuus ja kuivatiheydet Liikuntasaumat ja kutistumateräkset Ikkunapalkit Seinän vaaka- ja pystymoduulit sekä harkkojako Siporex-ulkoseinän ääneneristävyys Seinien pintakäsittelyt Ulkoseinistä laadittavat piirustukset Rakennedetaljiviitteet Rakennedetaljit, kerrostalot

1 1 1 2 2 2 2 2 3 3 3 4

Siporex-rakenteiden erityistekniikkaa 28 28.1 28.2

Rakenteiden kosteus- ja lämpötekniikkaa Rakennusaikainen kosteus Kosteuden liikkuminen siporexissa

1 1

Päivitetty 04/2004

20.6 20.7 20.8 20.10 20.11 21 21.1 21.2 21.3 21.4 21.5 21.6 21.7 21.8 22 22.1 22.2 22.3 22.4 22.5 23 23.1 23.2 23.3 24 24.1 24.2 25 25.1

Päivitetty

04/2004

28.3 28.4 28.5 28.6 28.6.1 28.6.2 28.6.3 28.7 28.8 28.9 29 29.1 29.2 29.3 29.3.1 29.3.2 29.3.3 29.3.4 29.3.5 29.3.6 29.4 29.4.1 29.4.2 29.4.3 30 30.1 30.1.1 30.2 30.3 30.4 31 31.1 31.2 31.3 31.4 32 32.1 32.2 32.3 32.4 32.5 32.6

Valmistuskosteus ja siporex-pinnat Valmistuskosteus ja pinnoittaminen Rakenteiden kuivatus ja ilmanvaihto Ilmavuodot Harkkorakenteet Elementtiseinät Siporex-katot Pintakondensaatio Siporex-massiiviseinien toimiva U-arvo Siporex-massiivikaton lämpötekniikkaa Ääneneristys ja -absorptio Yleistä Ääneneristävyysvaatimukset Ilmaäänet Yleistä ilmaääneneristävyydestä Massiiviseinät Kaksoisseinät ja pintaverhotut seinät Rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyys Välipohjat Sivutiesiirtymä Askeläänet ja muut runkoäänet Askelääni Muut runkoäänet Runkoäänet ja suunnittelu Palo Palonkestävyys Palotekniset vaatimukset Seinien paloluokitus Ala- väli- ja yläpohjat Erillinen palomitoitus Siporex-rakenteet ja U-arvovaatimukset Asuinrakennus tai vastaava tila Puolilämmin tila tai rakennus Lämmin teollisuusrakennus Puolilämmin teollisuusrakennus Kompensaatioperiaate lämmöneristyslaskelmissa Rakennuksen johtumislämpöhäviöt Esimerkki pientalon johtumislämpöhäviölaskelmasta Lämmön talteenotto mukana pientalon johtumislämpöhäviölaskelmassa Esimerkki hallirakennuksen johtumislämpöhäviölaskelmasta Esimerkki puolilämpimän hallirakennuksen johtumislämpöhäviölaskelmasta Kokonaistaloudellisuus ja energialaskelmat

1 1 1 2 2 2 2 2 2 2 4 4 5 5 5 5 6 7 7 8 8 8 9 10 10 10 10 12 13 16 17 18 20 20 21 22 23 24

Täydentävät työt 33 33.1 33.2 33.3 33.3.1 33.3.2 33.4

Rakenteiden pintakäsittely Yleistä Siporex-pinnan viimeistely Massiiviseinien ulkopinnat Harkkoseinät Elementtiseinät Massiiviseinien sisäpuoliset pintakäsittelyt

1 1 1 1 2 2

33.4.1 33.4.2 33.5 33.5.1 33.5.2 34 34.1 34.2 34.3 34.4 34.5 34.6 34.7 34.8 34.9 35 35.1 35.2 35.3 35.4

4 4 4 4 4 4 4 5 6 7 7 7 7

Lähdekirjallisuus 36

Lähdekirjallisuus

Siporex-detaljipiirrokset 37

Detaljikuvat Pientalot ja harkkorakennukset, piirrokset 11.1.1-18.4.1 Siporex-elementtihallit, piirrokset 1.1.1-6.1 Kerrostalot, piirrokset 20.1.1-20.8

Aakkosellinen hakemisto

2 3 3 3 3

Päivitetty 04/2004

I J

Harkkoseinien sisäpinnat asuinrakennuksissa Elementtiseinät Katot ja välipohjat Tiivis yläpinta; esim. massiivikatot Tuulettuvat katot Kiinnikkeet ja kiinnitykset siporexiin Yleistä kiinnikkeistä Kiinnikkeiden korroosionkestävyys Siporexin tiheysluokan vaikutus kiinnityksen lujuuteen Erilaiset kuormitustyypit Dynaamiset kuormitukset Usean kiinnikkeen ryhmä Eräiden kiinnitysten kapasiteetteja Esimerkkejä eri kiinnitystapauksista ja niihin soveltuvista kiinnikkeistä Kiinnikkeiden toimittajia Työmaavaiheessa muistettavia seikkoja Materiaalin toimitukset, kuljetus ja varastointi Siporex-rakenneosien asentaminen Työmaanaikainen lämmitys ja kuivaus Suojaustoimet työn keskeytyessä

AAKKOSELLINEN HAKEMISTO A Akustiset ominaisuudet Alapohjat, U-arvot Alapohjat, suunnittelu Alaslasketut katot Ankkurointi, kattoelementit Asennusjärjestys Askeläänet Aukkojen ylitykset Aukkomitat Aukotukset Auringon säteilyenergia

29.1 31 10, 11.3 17.3.2 12.3, 22.4, 22.5 13.6 29.4 8, 18.5 6.2, 6.3 3.4, 6.3, 8 28.9

B Biologiset ominaisuudet

F 2

H 3.2.7 6, 7, 14 26.10, 33.4 28.8, 31, 32 26.10, 28.3, 33.3 3.2, 4.2.3 8.4 1.1 3.4.4 2.6 21.2 33.3.2 28.2

I Ikkuna-aukot

Päivitetty

04/2004

J Johtumislämpöhäviölaskelma Julkisivuratkaisut Jäykistys vaakakuormille: – hallirakennukset – harkkorakennukset Jäähdytetyt tilat

32 5.1, 16.1 22 12 21.7

Ekologiset ominaisuudet 2.12 Elastinen kittaus 18.4, 11.2 Elementtikaavio 13.4, 13.7, 23.2, 23.3 Elementtiluettelo 13.4, 13.7, 23.2, 23.3 Energialaskelmat 32 Erikoiselementit: – kattoelementit 3.5.6 – seinäelementit 3.6.6 Erikoispaloluokitellut elementit 3.5.6, 30

Harkkosaumat Harkkoseinä: – mitoitus – sisäpinnat – U-arvot – ulkopinnat Harkot Heikennykset, palkkien Historiaa Holvikaaripalkit Huokostilavuus Huolto: – katot Höyrynläpäisevyys: – pinnoitteen – siporexin

3.6.6, 18.3 28.5 21.6, 28.6 29.3 21.4

2.12

Fysikaaliset ominaisuudet

Ikkunapilarielementit Ilmanvaihto kuivatuksessa Ilmavuodot Ilmaäänet Irroituskaistat huopakatteessa

8, 18.3, 18.5, 26.7

Kaariharkot 3.2.6 Kaaripalkit 3.4.4 Kaasulämmitys 28.5 Kaltevat yläpohjat 5.2.3 Kaltevat yläpohjat, tuuletus 5.2.3, 28.3 Kannatus, vaakaelementit 18.3 Kantavuus: – elementit 3.5.2, 10.1, 20.1 – palkit 3.4.2, 8.2, 26.7 – pystyelementtiseinät 19.2, 19.5 Kapillaarinen vesi 2.7, 28.2, 28.4, 33.3 Katkaisu: – elementit 10.1, 20.1 – palkit 8.4 Kattoelementit 3.5 Kattotuolit 11.5 Kattotyypit: – asuinrakennus 5.2 – hallirakennus 17.1-17.3 Kemialliset ominaisuudet 2.9 Kemialliset rasitukset 2.9.1 Keskitetyt kuormat 10.1, 20.1 Kevyet siporex-väliseinät 4.1-4.12 Kiinnittäminen siporexiin 34.1-34.8 Kiinnitys: – kantavat pystyelementtiseinät 19.2.2 – pystyelementit 19.1.2, 19.2.2 – vaakaseinä 18.2 Kimmomoduuli 2.5.4, 7.2 Kitkakertoimet 7.5, 19.1.2 Kokonaisenergialaskelmat 32 Kolmikerrosrappaus 33.3.1 Kompensaatioperiaate 32.0 Kondensoituminen 28.7 Kondenssivauriot 28.6 Korroosio/liittyvät rakenteet 2.9.2 Korroosiosuojaus 1.2 Kostea sisäilma 33.4.2 33.5.2 Kosteuden siirtyminen 28.2 Kosteus rakenteissa 2.7

Kosteuskatko 2.9.2, 9.10, 11.9, 18.4, 19.1.2 Kosteusliikkeet 2.8.1 Kuitulaastirappaus 33.3.1 Kuivuminen 28.1-28.5 Kuivatus 28.5 Kulkuluukku 11.3 Kulmaelementit 3.6.6 Kuormaluokat: – kattoelementit 3.5.2, 10.1 – palkit 3.4.2, 8.2 – pystyelementit 19.1.1 – vaakaelementit 18.1 Kuormien jakaminen 10.1 Kutistuma 2.8.1 Kutistumaraudoitus 11.1 Kylmät rakenteet 11.2, 21.1, 21.6, 21.7 Kylmät rakennukset 28.7 Käsittelyraudoitus 3.6.2, 19.2.1

M Maanpaine Maanpaine-elementit Maksimikapasiteetit, kattoelementit Maksimipituudet: – kattoelementit – palkit – seinäelementit Mallisuunnitelmat Massiivikatto, hallirakennus

9.2 3.6.7, 9, 14.4 10.10, 20.11 3.5.3, 30.3 3.4.3 3.6.4 13, 23 17.2

5.3.1 17.4.1 22.2 2.1-2.12, 7.5 11.3 22.4 19.2.1 7.7 3.2.3 3.5.3 3.4.3 3.6.4 7 12.3, 22.4 19 13 7.6 19.5 2.2.2 20.10 16 6 6, 16 8.2 2.8 3.6.6 11.3, 11.11

N Negatiiviset momentit 10.1, 20.1 Nimellispituudet, maksimit paloluokittain 30

O Ohutsaumalaasti Ominaislämpökapasiteetti

3.2.7 2.4

P Paikallinen puristuskapasiteetti 7.6, 7.8, 14.3.2 Paikkaukset 4.9.1, 33.2 Paino, siporexin 2.2 Pakkasenkestävyys 2.10 Palkit 3.4, 8 – momentti- ja leikkauskapasiteetti 8.2 – tukipinnat 8.3 Paloluokitus: – katot 30.1.1, 30.3 – seinät 4.4.1, 30.1.1, 30.2 Palomitoitus 30.4 Palonkestävyys 2.11, 30.1 Panelointi 33.4.1 Peitelistat 18.2 Pientaloholvit 10.1

Päivitetty 04/2004

Laatoitus 33.4.1 Lambda-arvot 2.3 Laskentalujuudet 2.5.1, 7.2 Lateksimaalit 33.4.2, 33.5 Leikkauskestävyys, seinäelementti 19.2.1 Leikkauslujuus 2.5.3 Leikkausmitoitus: – harkkoseinät 7.6 – kantavat pystyelementtiseinät 19.2.1 Leveydet, elementit 3.5.3, 3.6.4 Levyvaikutus 12.3 Levyvaikutus, katon 12.3, 22.4 Liikennemelu 29.3.4 Liikuntasaumat 4.7.3, 11.2, 26.6 Liikevarat 4.7.2,.21.3 – pystyelementit 19.4 Liittyvät rakenteet 2.9.2 Listaelementit 3.6.6 Lovet, erikoiselementit 10.4, 20.4 Loveusmahdollisuus 10.2, 10.4, 20.3, 20.4 Lujuuden ominaisarvot, harkkoseinä 7.1 Lujuusominaisuudet 2.5 Lumi massiivikatolla 28.9 Lämmöneristyslaskelmat 31, 32 Lämmöneristysominaisuudet 2.3 Lämmöneristävyys 2.3, 28.8, 28.9, 31 Lämmönvarauskyky 2.4 Lämpöliikkeet 2.8.3 Läpiviennit 10.2, 20.2

Massiiviseinä: – asuinrakennus – hallirakennus Mastopilarijäykistys Materiaaliominaisuudet Miesluukku Minimiankkurointi Minimileveydet: – kantavat pystyelementtiseinät – harkkoseinä Mitat ja mittavaihtelut: – harkot – kattoelementit – palkkielementit – seinäelementit Mitoitus: – harkkoseinät – kattolevy – pystyelementtiseinä Mitoitusesimerkki: – pientalo Mitoituskäyrästöt: – harkkoseinät – pystyelementit Mitoituspaino Mittapoikkeamat, katto Moduulimitat: – hallirakennus – harkkorakennus Moduulit Momenttikapasiteetti, palkit Muodonmuutokset Muotoiltavat elementit Muovikalvo, ryömintätila

Piilokiinnitys, vaakaelementtiseinä 18.2 Pinnoitus: – katot 33.5 – kosteat tilat 33.4.1, 33.4.2 – ulkopinnat 26.10, 33.3 Pintakondensaatio 21.8, 28.7 Pinta: – siporexin 2.1 – viimeistely ja paikk. 33.2 Pintakäsittelyt 33 – sisätilat 33.4 – tiivis 32.4.2, 32.5.2 Pistekuormat 10.1, 20.1 – palkit 8.2 Pitkittäissaumat, lujuus 10.1, 20.1 Porraselementit 3.6.8 Puolilämmin teollisuusrakennus 31.4, 32.5 Puolilämmin tila, U-arvot 31.2 Puolisuunnikaselementit 3.6.6 Puristuskapasiteetti: – paikallinen 7.6 – seinän 7.6, 19.2 Pystyelementtiseinät 19.2 Pystykuormat, jakautuminen harkkoseinässä 7.3, 7.9 Pystymoduuli 6.3, 16.4, 26.8 Pystysaumat: – vaakaelementtiseinä 18.4 – pystyelementti 19.3

Päivitetty

04/2004

R Raaka-aineet: – siporexin Radioaktiivisuus Radonsäteily Rakennedetaljit Rakennusaikainen kosteus Rakenteellinen suunnittelu Rappauskäsittelyt Raudoitus: – kattoelementit – palkit – seinäelementit Reijitykset Reikäelementit, katto Reiät, vakioelementeissä Rengasteräkset Ripustusteräkset Ristikkojäykistys Roilolaatat Runkotyypit, hallirakennus Runkoäänet Ruostumaton raudoitus: – katto – palkit Ryömintätila Räystäsrakenteet Räystäskourut

1.2, 2.12 2.12 2.12, 11.11 36 28.1 10, 18, 19, 20 33 3.5.5 8.2 3.6.2 10, 20 3.5.6 10.3, 20.3 10.7, 12.3, 20.7, 22.4 10.5, 20.5 22.3 3.3 16,1 29.4 3.5.3 3.4.3 11.3 21.2 21.1

S Saneerauselementit

3.5.6

Saumaraudoitus 7.6, 10.6, 10.9, 20.6 Saumat, seinäelementtien 18.4, 19.3, 19.4 Saumateräkset 10.6, 20.6 Saumaus: – pystyelementit 19.3, 19.4 – vaakaelementit 18.4 Saumojen mitoitus, kattoelementit 10.1, 20.1 Saumojen tiivistys 11.10, 21.6 Sauna 17.3.2 Seinäelementit 3.6 Seinätyypit: – asuinrakennus 5.2 – hallirakennus 17.4 Sertifikaatti, 375-harkot 2.3, 2.8.8 Sertifikaatti, vedeneristeet 4.9.1, 33.4 Sijaintipiirrokset 13.3, 23 Sijaintitarkkuus, työstöjen 10.4, 20.4 Sisäilmasto, siporexin vaikutus 2.12 Sisäpuolinen vedenpoisto 21.2 Sivutiesiirtymä 29.3.6 Sovitusleveydet, katon 10.8, 20.8 Suolat ja pinnoite 28.4 Suunnitteluaikataulu 13.6, 23.2 Suuret kattoaukot 10.5, 20.5 Säteilyominaisuudet 2.12

T Taipuma: – katto 21.3 – kattoelementit 10.1, 10.9, 20.1 – palkit 8.2 – pystyelementit 19.1.1 – seinäelementit 18.1, 19.1, 19.2.1 Taivutuskestävyys, harkkoseinän 7.2, 7.6, 14.3.3 Talviajan suojaus 13.9 Tasapainokosteus 2.7, 28.1 Tasoitetyöt 4.8, 4.12, 33.4 Tekniset ominaisuudet 2.0 Teollisuusrakennus 16-23 Teollisuusrakennus – U-arvot ja energialaskelmat 31.3, 32.4 Teräskonsolit 18.3 Teräspalkit 8.5 Tiilisiteet 11.6 Tiiliverhous 5.3.2, 11.6, 17.4.2, 31.1 Tiiviys, liitoskohdat 2.4, 11.10, 21.6 Toimitusaika 4.11, 13.6, 23.2 Toimituspaino 2.2.1, 3.1, 3.2, 4.11 Tukipinnat, palkit 8.3 Tukipintojen mitat 4.3.2, 4.5.1, 7.8, 7.9, 8.3, 8.5, 10.1, 20.1 Tukivoimat, vaakaelementit 18.3 Tuoteluettelot 3.1 Tuotevalikoimasuositus: – kattoelementit 3.5.4 – palkit 3.4.3 – seinäelementit 3.6.5 Tuulen noste, katto 14.5.1, 22.4, 22.5 Tuulensuojalevy 13.8, 28.3 Tuuletus 28.3, 28.5, 33.5.2, 35.3, 35.4 Tuuletus, ryömintätila 11.3

Tuuletettu katto, U-arvot Tuuletetut katot Tuulikuorma, mitoitus

31 5.2, 17.3, 33.5.2 4.5.4, 7.6, 14.3.3, 14.5, 18.1, 19.5.1, 22

Tyyppimerkintä: – harkot – kattoelementit – palkit – seinäelementit Työstökoodit tehtaalla Täydentävät kiinnitysosat

3.2.2 3.5.2 3.4.2 3.6.2, 3.6.3 3.6.3, 24 18.2

U U-arvovaatimukset U-arvot, rakennetyyppien U-arvo, toimiva Ulkonäkö, siporex-pinnan Ulkoseinät Ulokkeet Urat, kattoelementtien yläpinnassa Uritukset Uusiokäyttö

31 9.11, 31 28.8, 28.9 2.1 5.3, 18, 19, 26 10.1, 20.1 10.3, 20.3 4.8, 8.4 2.12

4.9.1, 9.10, 21.4, 33.4.1 28.2 5.1.4, 21.1 28.2, 33.3.2 3.5.6 2.8.2 18.3 10, 20, 29.3.5, 30.3, 33.5 10, 20 3.3, 4 4.1-4.12 4.2, 4.3, 19.1.3 4, 18.6 8.2

X X, XK ja XS -elementit

3.5.6, 10.4, 20.4

Y Yhdistelmäseinä Ylipaine Ympäristöprofiili Ympäristövaikutukset

5.3.2, 6.2 28.6.2, 33.5.2 2.12 2.12

Ä Äänenabsorptio Ääneneristävyys

29.1 29

Päivitetty 04/2004

V-kiinnike, sallitut kuormat 18.2 Vaakaelementtiseinän suunnittelu 18 Vaakakuormat 12. 14.2, 22 Vaakasaumat, seinäelementit 18.4 Vaarnaukset 12.3, 14.5 Vaipan rakenneratkaisut 5, 17 Vakioelementit 3.5, 3.6 Vakiopituudet 3.4, 3.5, 3.6 Valmistus, Siporexin 1.2 Valmistuskosteus 28.1-28.5 – pinnoittaminen 28.4, 33.1 Valumuotti 1.2, 3.5.4, 3.6.5, 13.6 Varastoluettelo, palkit 3.4 Vastuu suunnitelmista 13.1

Vedeneristys Vedenimu Vedenpoisto Vesihöyryn läpäisevyys Viiste-elementit Viruma Välikonsolit Välipohjat – suunnittelu Väliseinälaatat Väliseinät: – kevyet – pystyelementit – vaakaelementit Vääntö, palkit

1. SIPOREX – HÖYRYKARKAISTUA KEVYTBETONIA 1.2 Siporexin valmistus

Suomalainen kemisti Lennart Forsén keksi höyrykarkaistun kevytbetonin, siporexin, 1920-30 lukujen vaihteessa. Materiaali kehitettiin teolliseksi tuotteeksi Ruotsissa 1930 -luvun alkupuolella. Suomessa siporexin valmistus aloitettiin Helsingin Tapanilassa 1935, vanhimmat siporex-rakenteet ovat meillä täten yli 60-vuotiaita. Helsingin Vuosaaressa toimi 1939-1978 siporextehdas, jonka tuotevalikoimaan kuuluivat harkot, seinä- ja kattoelementit, ikkunanpäällispalkit, väliseinäelementit ja suurelementit. Valmisteiden mittajärjestelmä perustui vanhaan saksalaiseen 25 cm:n moduuliin. Ikaalisissa aloitti 1972 toimintansa moderni tehdas, jonka tuotteiden mittajärjestelmä on 3M -moduuliajattelun mukainen. Tehdasta on laajennettu ja modernisoitu useaan otteeseen, se kuuluu edelleen tekniikaltaan maailman tehtaiden kärkijoukkoon. Nykyisin karkaistua kevytbetonia valmistetaan eri puolilla maapalloa yhteensä noin kahdessasadassa tehtaassa useilla eri tuotenimillä, keksintö on ollut aikansa menestystarina.

Suomalaisen siporexin perusraaka-aineet ovat sementti, hienoksi jauhettu hiekka ja masuunikuona sekä vesi. Raaka-aineet annostellaan 5-6 kuutiometrin sekoittimeen, josta juokseva seos valetaan vakiokokoisiin teräsmuotteihin. Valuvaiheessa massaan lisättävä alumiinijauhe saa aikaan prosessin, jossa syntyy vetykuplia ja massa huokoistuu. Kun muotin sisältö on 60-asteisessa lämpötunnelissa kovettunut käsittelykelpoiseksi, se paloitellaan leikkauskoneessa ohuilla teräslangoilla harkoiksi, palkeiksi, laatoiksi tai elementeiksi. Leikkauksen jälkeen muotilliset höyrykarkaistaan autoklaaveissa noin 180 asteen lämmössä ja 11 bar:n paineessa. Karkaisu antaa massalle sen lopullisen lujuuden sekä edulliset tilavuudenmuutos- ja virumaominaisuudet. Siporex-menetelmällä voidaan valmistaa raudoittamattomia harkkoja tai raudoitettuja elementtejä. Raudoitteet valmistetaan hitsattavasta teräksestä, pinnoitetaan korroosionestomassalla ja sijoitetaan muottiin ennen valua siten, että niiden sijaintipoikkeamat valmiissa erilleen leikatuissa tuotteissa ovat muutaman millimetrin luokkaa. Elementtien ja harkkojen saumaus- ja juotosurat sekä pontit ja viisteen tehdään karkaisemattomaan massaan leikkauskoneessa. Ne voidaan myös jyrsiä tai höylätä jo karkaistuun massaan tuotteiden jälkikäsittelyn yhteydessä.

Päivitetty 04/2004

1.1 Siporexin historiaa

Kuonajauhe Hiekkaliete Sementti

Kuonajauhe Sementti

Kuonaliete Kemikaalit Alumiinipulveri Työstöliete

Automaattinen annostelu

Hiekka

Sekoitusasema 40 °C

Granulikuorma Jauhatus

Lämpötunneli +60°C 8h

Kattilalaitos Höyrykattila 7.8 MW Oikaisu ja katkaisu Hitsaus Höyry

Ruostesuojaus Asennus Valuasema valua varten

Ptot = 11 bar T=180-190 oC

Lämmitys Höyrykarkaisu Kuumavesikattila 2.9 MW Työstöt ja niputus

Erikoiselementit

Lajittelu Niputus

Elementit

Pitkittäisleikkaus Poikittaisleikkaus ponttaus Paalitus

Muotin avaus

Jyrsintä

Väliseinälaatat

Harkot

Varasto

Kuva A1. Siporexin valmistuskaavio.

2. SIPOREXIN TEKNISIÄ JA RAKENNUSFYSIKAALISIA OMINAISUUKSIA

2.1 Yleiset ominaisuudet, ulkonäkö

2.3 Lämmöneristysominaisuudet

Siporex on kevyttä, mutta lujaa kiveä, suomalaista höyrykarkaistua kevytbetonia. Se toimii samalla sekä kantavana rakenteena että lämmöneristeenä. Siporex on palamatonta, huokoista materiaalia ja sitä on helppo työstää. Siporex ei sisällä mitään terveydelle haitallisia aineosia eikä siitä erity sisäilmaan haitallisia kaasuja tai pölyjä. Siporexin väri vaihtelee harmaan valkoisesta siniharmaaseen. Langalla leikattu pinta vaihtelee verraten sileästä suomuiseen eikä huokosrakenne ole selvästi näkyvissä. Jyrsityissä pinnoissa huokoset näkyvät selvästi. Molemmissa pintatyypeissä saattaa joskus esiintyä yksittäisiä suurempia huokosia.

Siporexin lämmöneristävyys kuivana riippuu ensisijaisesti sen tiheydestä ja huokosjakautumasta. Kokonaisvaipan, esimerkiksi seinän, lämmöneristävyyteen vaikuttavat lisäksi saumojen laatu ja lukumäärä sekä käyttöolosuhteista riippuva rakenteen kosteus. Oheisessa taulukossa A2 on esitetty yleisimpiin siporexin käyttökohteisiin liittyviä λn -arvoja. Arvot perustuvat pääosin Suomen Rakentamismääräyskokoelman C4 -julkaisuun.

2.2 Tuotteen paino 2.2.1 Toimituspaino Siporex-tuotteiden maksimivesipitoisuus tehtaalta toimitettaessa on 40 p-%. Esimerkiksi kuivatiheydeltään 500 kg/m3 olevan täysin kuivumattoman siporexin suurin toimituspaino on siis 700 kg/m3. Normaalisti siporex-tuotteet sisältävät toimitettaessa vettä noin 30 painoprosenttia.

Mitoitettaessa siporex-rakenteita kantavia rakennusrungon osia, käytetään siporexin omapainona vähintään 1,1-kertaista kuivatiheyttä.

Rakennuksen lämmitysenergian kulutukseen ja kustannuksiin vaikuttaa vaipan U-arvon lisäksi monia muita tekijöitä. Näitä ovat mm. rakenteiden lämmönvarauskyky ja ilmatiiviys. Siporexin ominaislämpökapasiteetti on noin 1,05 kJ/kgK, joka on samaa suuruusluokkaa kuin betonillakin. Lämmönvarauskyky ja lämmönvastusominaisuudet yhdessä saavat aikaan sen, että rakenne lämpiää ja luovuttaa lämpöään hitaasti. Näin siporex-vaippa hidastaa ja vaimentaa ulkolämpötilan nopeiden vaihtelujen vaikutusta ja antaa esim. mahdollisuuden varastoida halvemmalla hankittua yölämpöenergiaa rakenteisiin. Siporex-rakenteet ovat yksinkertaisia, joten niistä tulee automaattisesti tiiviitä eikä niissä ole kylmäsiltoja. Niinpä siporex-rakennusten lämmityskustannukset ovat pienempiä kuin mitä pelkän U-arvon perusteella voisi päätellä. Ensimmäisen vuoden aikana on kuitenkin muistettava huolehtia riittävästä tuuletuksesta mm. pitämällä riittävästi auki myös korvausilman tulokanavia, jotta siporexin rakennekosteus poistuu mahdollisimman nopeasti ja rakenne saavuttaa lopulliset eristysominaisuutensa.

Taulukko A1 Siporexin fysikaalisia ominaisuuksia

Siporex-harkko.

Massan kuivatiheys kg/m3 Puristuslujuus N/mm2 Taivutusvetolujuus N/mm2 Kimmomoduuli N/mm2 Keskim. lämmönjoht. W/mK Kutistuma rakenteessa ‰

400 1,7 0,30 1000 0,09 0,2

450 2,3 0,44 1200 0,11 0,2

500 3,0 0,56 1400 0,12 0,2

Päivitetty 04/2004

2.2.2 Mitoituspaino

2.4 Lämmönvarauskyky ja tiiviys

Taulukko A2 Siporex-rakenneosien normaaliset lämmönjohtavuudet Siporex-harkkoseinät 1 Rakenne, käyttötarkoitus

Ohut- tai liimasaumoin maanpinnan yläpuolella Ohut- tai liimasaumoin sisätilassa ja pintaverhottuna ulkoseinässä Ulkoseinässä maanpinnan alap. Siporex-elementtirakenteet 1 Rakenne, käyttötarkoitus

Päivitetty 04/2004

Yläpohjassa kuivan huonetilan yläpuolella Alapohjassa lämmittämätöntä tilaa vasten Ulkoseinässä maanpinnan yläpuolella Pintaverhottuna ulkoseinässä maanpinnan yläpuolella Ulkoseinässä maanpinnan alap.

2 Kuivatiheys ρ Kg/m3 400 450 500 400 450 500 500

2 Kuivatiheys ρ Kg/m3 400 450 500 450 500 400 450 500 400 450 500 500

3 Keskimääräinen lämmönjohtavuus λ 10 W/(m x K) 0,10 *) 0,12 0,13 0,10 *) 0,12 0,13 0,13

3 Keskimääräinen lämmönjohtavuus λ 10 W/(m x K) 0,095 0,11 0,12 0,11 0,12 0,095 0,11 0,12 0,095 0,11 0,12 0,12

4 Vesipitoisuus

5 Normaalinen lämmönjohtavuus Wn λn % kuivapainosta W/(m x K) 6 0,11 *) 6 0,135 6 0,15 4 0,11 *) 4 0,13 4 0,145 10 0,17

4 Vesipitoisuus

5 Normaalinen lämmönjohtavuus Wn λn % kuivapainosta W/(m x K) 4 0,10 4 0,12 4 0,135 4 0,12 4 0,135 6 0,105 6 0,125 6 0,14 4 0,10 4 0,12 4 0,135 10 0,16

1) 1) 1) 2) 2) 2) 3)

2) 2) 2) 3)

*) Arvo perustuu VTT:n myöntämän sertifikaatin nro C260/03 tietoihin. 1) Arvo koskee rapattua seinää, joka ei ole alttiina viistosateille. 2) Pintaverhouksella tarkoitetaan levyverhousta hyvin tuuletetun ilmaraon ulkopuolella. 3) Koskee bitumisiveltyä kellarin seinää, kun kellaritila on lämmitetty ja hyvin tuuletettu. Jos kellarin seinä varustetaan veden kapillaarisen imeytymisen katkaisevalla, mutta diffuusion sallivalla ainekerroksella (esim mineraalivilla tai ilmatilan muodostava levy), saadaan sarakkeessa 5 annettuja lämmönjohtavuuksia vähentää 0,2 W/(m x K). Harkkojen saumapaksuuden otaksutaan olevan keskimäärin 2 mm. Harkkoseinän λn-arvot on tarkoitettu harkkojen normaalikoolle 600 x 200 mm (pituus x korkeus). Muilla harkkomitoilla saumojen osuus voi muuttaa λn-arvoja. Oheisen taulukon mukaisia λn-arvoja käyttäen laskettuja siporex-rakenteiden U-arvoja on esitetty luvussa 31.

2.5 Siporexin lujuusominaisuudet

2.5.3 Leikkauslujuus

2.5.1 Puristuslujuus

Siporexin kaltaisen aineen leikkausmurto on yleensä aina vetomurtuma ja se on riippuvainen jännitysten jakautumisesta kokeen aikana, joten leikkauslujuus ei ole yksiselitteinen ominaisuus. Stanssauskuormitus aiheuttaa materiaaliin noin 45-asteen kulmassa olevan murtumakartion, kun kuormituskohdan alapuoli on vapaa. Tämän murtopinnan alalle jaettu stanssausvoima antaa leikkauslujuudeksi 2-3 % kuutiopuristuslujuudesta.

Siporexin puristuslujuus riippuu pääosin massan tiheydestä. Myös raaka-aineiden seossuhteet, niiden keskinäinen reagointi ja höyrykarkaisuaika vaikuttavat lujuuteen. Puristuslujuuden ominaisarvot on esitetty taulukossa A3. Laskentalujuudet Siporex-rakenteen laskentalujuudet saadaan jakamalla puristuslujuuden ja taivutusvetolujuuden arvot materiaaliosavarmuuskertoimella. Murtorajatilassa on raudoitetun rakenteen materiaaliosavarmuuskerroin 1,35 ja raudoittamattoman 2,0. Käyttörajatilassa on materiaaliosavarmuuskerroin 1,0. (kts. taulukko A4) Jos siporex-elementissä on pelkästään käsittelyraudoitus, jota ei mitoituksessa oteta huomioon, katsotaan elementti raudoittamattomaksi rakenteeksi. Tällaisia ovat mm. keskeisesti raudoitetut seinäelementit. (kts. taulukko A5) Tässä kappaleessa esitetyt laskentalujuudet eivät koske harkkorakenteita. Niiden Rak.MK B5:n mukaiset laskentalujuudet on esitetty luvussa 7, Siporex-harkkoseinien suunnittelu.

Siporexin taivutusvetolujuus on yleensä 1/5-1/6 sen puristuslujuudesta, kts. taulukko A3.

Kn N/mm 2 1,7 2,3 3,0

Taivutusvetolujuus K nt N/mm2 0,3 0,44 0,58

Kimmomoduuli Ec N/mm 2 1000 1200 1400

Taulukko A4 Raudoitetun siporex-rakenteen laskentalujuudet murtorajatilassa Massan kuivatiheys ρ kg/m3 400 450 500

Puristuslujuus fcd N/mm2 1,26 1,70 2,22

2.6 Huokoset ja huokostilavuus Tiheydeltään 500 kg/m3 :n siporex-massassa on kiinteää ainetta noin 20 %, 0,5-2 mm:n makrohuokosia n. 50 % ja makrohuokosten välisissä seinämissä mikrohuokosia n. 30 %.

Taivutusvetolujuus fctd N/mm 2 0,22 0,33 0,43

Kuten kaikki huokoiset materiaalit, myös siporex sisältää rakennekosteutta. Materiaalin kosteus tehtaalta toimitettaessa on n. 30 painoprosenttia. Normaaleissa käyttöolosuhteissa kosteus tasoittuu ensimmäisten lämmityskausien aikana ns. tasapainokosteuteen, joka olosuhteista riippuen on yleensä 3-6 paino-%. (kts. kuva A2) Siporexin tasapainokosteus muuttuu hitaasti ympäröivän ilman lämpötilan ja kosteuden muuttuessa. Tämä ominaisuus parantaa siporex-rakennuksen sisäilman laatua. Talvella, kun sisäilman kosteuspitoisuus on lämmityksen takia pieni, huokoinen siporex-pinta luovuttaa kosteutta sisäilmaan.

Taulukko A5 Raudoittamattoman siporex-rakenteen laskentalujuudet murtorajatilassa (Harkkoseinät, kts. luku 7) Massan kuivatiheys ρ kg/m3 400 450 500

Puristuslujuus fcd N/mm 2 0,85 1,15 1,50

Taivutusvetolujuus fctd N/mm2 0,15 0,22 0,29

Päivitetty 04/2004

Taulukko A3 Siporexin lujuuden nimellisarvoja Puristuslujuus

Pääosin massan tiheydestä riippuvat kimmomoduulin arvot on esitetty taulukossa A3. Taulukkoarvot koskevat lyhytaikaisia rasituksia, pitkäaikaisia rasituksia tutkittaessa arvot on jaettava 1,5:llä.

2.7 Kosteus rakenteissa

2.5.2 Taivutusvetolujuus

Massan kuivatiheys ρ kg/m3 400 450 500

2.5.4 Kimmomoduuli

muodonmuutoksia laskettaessa jakamalla lyhytaikainen kimmomoduuli luvulla 1,5. Harkkoseinien mitoituksessa lyhytaikainen kimmomoduuli jaetaan vastaavasti luvulla 2,0.

2.8 Muodonmuutokset

2.9.1 Siporex-materiaali

2.8.1 Kosteusliikkeet

Siporex on kemialliselta luonteeltaan emäksinen materiaali. Sen kemiallisen rungon muodostavat erilaiset kalsiumsilikaattiyhdisteet. Höyrykarkaisun ansiosta kevytbetonin kemiallinen rakenne poikkeaa normaalista betonista, koska autoklaavissa sementti ja hienoksi jauhettu hiekka reagoivat kemiallisesti toistensa kanssa. Reaktioissa syntyy kalsiumsilikaattiyhdisteitä, jotka vaikuttavat edullisesti puristuslujuuteen, tilavuuden pysyvyyteen ja veteen liukenemattomuuteen. Ensimmäisinä kuukausina höyrykarkaisun jälkeen massan pH laskee jonkin verran, mutta se säilyy kuitenkin emäksisenä. Siporex ei ole aggressiivista muihin aineisiin nähden. Sitä vahingoittavat likimain samat aineet kuin betoniakin; hapot, happamat suolat ja kaasut. Huokoisesta rakenteesta johtuen kaasut tunkeutuvat kevytbetoniin helpommin kuin esimerkiksi betoniin. Voidaan kuitenkin todeta, että työsuojelumääräysten asettamissa rajoissa olevat ilman kemikaalipitoisuudet eivät yleensä ole vaarallisia kevytbetonille. Tarvittaessa siporex-pinta voidaan helposti suojata sopivalla pinnoitteella (kts. luku 33).

Kuten kaikissa betoneissa, myös siporexissa tapahtuu kosteudesta riippuvia tilavuuden muutoksia. Käytännössä tärkein on rakennusaikaisen kosteuden poistuessa tapahtuva kutistuminen. Alustavassa eurooppalaisessa standardissa prEN 680:2003 määritetään kaksi testityyppiä, kutistuman määritys materiaalin kuivuessa vedellä kyllästetystä tilasta tasapainoonsa 45 % suhteellisessa kosteudessa sekä kutistuma siporexin kosteuden muuttuessa 30 painoprosentista kuuteen painoprosenttiin. Edellisessä testissä saadaan 40 x 40 x 160 mm:n koeprismojen kuivumiskutistuman suuruudeksi yleensä 0.2…0,3 ‰, enintään 0,4. Jälkimmäinen testi vasta pitkälti käytännön rakenteiden, kuten ulkoseinien, kuivumista työmaalla. Testin kutistuma-arvot ovat luokkaa 0,1…0,15 ‰ (0,15 mm/m). Siporexelementtien ja siporex-harkkoseinien kutistumaa arvioitaessa ollaan varmalla puolella, kun kutistumalle käytetään arvoa 0,2 ‰. Jos siporexia kuivataan alle sen normaalin tasapainokosteuden, kutistuma kasvaa.

2.8.3 Pituuden lämpötilakerroin Siporexin pituuden lämpötilakertoimena voidaan käyttää arvoa 8x10 -6 1/K, mikä on hieman pienempi kuin betonilla tai teräksellä.

2.9 Siporexin kemialliset ominaisuudet

2.9.2 Liittyvät rakenteet 2.8.2 Viruma Autoklaavikäsittelyn ansiosta siporexin viruma on vähäistä. Elementtien mitoituksessa virumisen vaikutus otetaan huomioon pitkäaikaiskuormitusten aiheuttamia

Tasapainokosteus, paino-%

Päivitetty 04/2004

Kapillaarinen vesi Kosteus voi liikkua siporexissa joko vesihöyrynä tai kapillaarisesti. Kuivuminen materiaalin normaalista toimituskosteudesta tapahtuu aluksi pääosin kapillaarisesti. Kosteuden vähentyessä kapillaarinen liike loppuu ja vesi pystyy liikkumaan rakenteessa vain höyrymuodossa. Vesi siirtyy kapillaarisesti myös poikkeavan suurilla kosteuspitoisuuksilla, kuten silloin, kun katon vuotaminen tms. tuo paljon vettä rakenteisiin. Koska vesi imeytyy kapillaarisesti kosteammasta kuivempaan osaan, ilmiö ehkäisee paikallisten kosteustiivistymien syntymistä, jolloin esim. materiaalin pakkasvaurioriski vähenee ja kuivuminen nopeutuu.

0 0

60 80 100 Suhteellinen ilmankosteus

Metallit Siporex on kemialliselta rakenteeltaan emäksinen eikä se ole aggressiivinen muita materiaaleja kohtaan. Koska siporex on huokoinen materiaali, voisivat kuitenkin happi ja mahdollinen kosteus suhteellisen helposti kulkeutua siporexissa olevien suojaamattomien epäjalojen metallien ympärille ja aiheuttaa niissä korroosiota. Siksi valmistaja edellyttää, että varsinkin pitkään kosteina pysyviin ja/tai kastumisriskin alaisiin siporexrakenteisiin kosketuksissa olevat syöpymisalttiit metallit on korroosiosuojattava. Normaali teräs on siis suojattava ruostumiselta tai on käytettävä esim. ruostumatonta terästä tai muita syöpymättömiä materiaaleja. (kts. myös luku 34, Kiinnikkeet) Puu Haihtuva rakennusajan kosteus saattaa vaikuttaa esimerkiksi tiiviisti siporexin yhteyteen asennettuihin kuivattuihin puurakenteisiin. Tarvittaessa on varmistettava, että siporex on riittävän kuivaa, tai mahdollinen haitallinen kosteusvaikutus on katkaistava sopivalla eristeellä (kts. myös luku 33).

Kuva A2. Karkaistun kevytbetonin tasapainokosteuskäyrä.

2.10 Pakkasenkestävyys Siporex on pakkasenkestävää. Pakkasvaurioita voi syntyä vain, jos siporexin vesipitoisuus nousee lähelle 60 p-%. Vain suoranainen vesivuoto tai esim. virheellisen rakenteen aiheuttama vesihöyryn tiivistyminen voivat ääritapauksissa aiheuttaa tällaiset olosuhteet.

2.11 Palonkestävyys Siporex on täysin palamaton materiaali, joka kestää korkean lämpötilan vaikutusta useita tunteja erittäin hyvin. Huokoisuus suojelee materiaalia tiiveille betoneille tyypillisiltä höyrystyvän veden aiheuttamilta lohkeamavaurioilta. Tulipalon yhteydessä ei siporexista erity mitään myrkyllisiä tai muuten vahingollisia kaasuja. Siporex-rakenneosien paloluokituksista ja palo-ominaisuuksista on kerrottu lisää luvussa 30.

2.12 Siporex ja ympäristövaikutukset Siporex voidaan asuin- ja oleskeluympäristön materiaalina kemialliselta koostumukseltaan rinnastaa betoniin. Siitä ei erity mitään myrkyllisiä kaasuja tai sen tyyppisiä aineosia.

Biologiset ominaisuudet Kiviainespohjainen siporex ei lahoa eikä homehdu. Se on normaalitilassaan niin kuivaa, että siinä ei pääse kehittymään kosteutta edellyttäviä kasvustoja. Jos materiaali esimerkiksi vesivuodon johdosta kastuu pitkäaikaisesti, voi päällystämättömään siporex-pintaan ilmaantua hometta tai sammalta, koska siinä ei ole kasvua torjuvia aineita. Ekologiset ominaisuudet Siporexin perusmateriaalit ovat kiviainespohjaisia: hiekka ja kalkkikivi, jota käytetään sementin raaka-aineena. Sideaineena käytetään lisäksi masuunikuonaa, joka on terästeollisuudessa syntyvää sivutuotetta. Hiekka otetaan viranomaisten vahvistaman suunnitelman mu-

Säteilyominaisuudet Säteilyturvakeskus on Säteilylain (592/1991) nojalla laatinut ohjeet mm. rakennusmateriaaleista tulevan säteilyn ylärajoista (Ohje ST 12.2/8.10.2003). Ohjeen mukaan talonrakentamisessa käytettäville materiaaleille lasketaan ns. aktiivisuusindeksi, joka ei saa ylittää arvoa 1. Indeksin arvo lasketaan kaavasta I1 = CTh/200 + Cra/300 + CK/ 3000. Kaavassa jaettavat ovat säteilevien ainesosien aktiivisuuspitoisuuksien numeroarvoja Bg/kg. VTT:n vuonna 2000 Ikaalisten tehtaan siporexista tekemän tutkimuksen (KET 2022/00) mukaisista aineosien säteilyarvoista laskien saadaan aktiivisuusindeksin arvoksi 0,50. Säteilyturvakeskuksen aikaisempien mittausten mukaisista keskiarvoista laskien esimerkiksi betonin aktiivisuusindeksiksi saadaan 0,66 ja poltetun tiilen 0,90. Sisäistä säteilyannosta aiheuttavan radon-kaasun erittymisen siporexista on todettu yhtä suurilla seinän paksuuksilla ja pinta-aloilla olevan vain noin kymmenesosa betonin vastaavista arvoista. Yleisesti voidaan todeta, että siporex-materiaalin, samoin kuin betonin ja tiilienkin, aiheuttama säteilyaltistus on huonetiloissa vähäistä ja kivirakennuksille tavanomaista suuruusluokkaa. Ympäristöprofiili VTT on suorittanut siporex-harkkojen valmistusta ja käyttöä koskevan tutkimuksen, joka selvitti mm. seuraavia asioita: – harkkojen valmistukseen ja käyttöön kulutetun kokonaisenergian ja raaka-aineiden kulutuksen – valmistuksen ja käytön vaikutukset ympäristöön kuten ilmaston lämpenemiseen, happamoitumiseen jne – tutkielma selvitettyjen tekijöiden vaikutuksesta esitettynä siporex-harkkoulkoseinän neliömetriä kohti – vertailu vastaavan punatiiliseinän arvoihin – asiantuntija-arvio tavoitekäyttöiän saavuttamiseen vaikuttavista tekijöistä – arvio siporex-harkkojen ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Tutkimuksesta kertyneen tiedon perusteella on myös 22.04.1998 julkaistu standardien ISO 14040 ja ISO/DIS 14041 määrittämän esitystavan mukainen “ENVIRONMENTAL DECLARATION”, joka on päivitety 27.9.2002 nimellä YMPÄRISTÖSELOSTE. Siinä esitetään tiiviissä muodossa seuraavat siporex-tuotteisiin liittyvät seikat: – tuote – käyttöikä – energia ja raaka-aineet – päästöt – vaikutus sisäilmaan – kierrätys – selvitys käytössä olleesta tiedosta.

Päivitetty 04/2004

Vaikutus sisäilmastoon Sisäilmayhdistys on Ympäristöministeriön toimeksiannosta laatinut ja julkaissut “Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokituksen” (15.6.1995, Sisäilmayhdistys julkaisu 5). Se antaa sisäilmaston tavoite- ja suunnitteluarvojen luokitukset sekä ohjeet näiden luokkien asettamien vaatimusten saavuttamiseksi luokiteltuja ilmastoinnin rakennustyötapoja ja rakenteiden pintamateriaaleja käyttäen. Pintamateriaalien päästöluokitus ML 95 esittää vaatimukset työ- ja asuintiloissa käytettäville materiaaleille jakaen materiaalit kolmeen luokkaan niistä erittyvien epäpuhtauspäästöjen perusteella. Luokitus asettaa rajat haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, formaldehydin, ammoniakin ja karsinogeenien (syöpää aiheuttavien aineiden) päästöille sekä määrittää materiaalin antaman hajun raja-arvot. Tutkimusten perusteella siporex-kevytbetoni kuuluu edellämainitun päästöluokituksen parhaaseen eli M1 luokkaan. Luokkaan kuuluvia muita materiaaleja ovat esim. luonnonkivi, tiili, lasi ja kotimaiset puulajit.

kaisesti tehtaan yhteydessä olevalta alueelta, joka myöhemmin maisemoidaan. Ikaalisten tehtaan tuotantoprosessissa siporex-tuotteiden leikkauksessa syntyvä ylijäämämassa kierrätetään takaisin valmistuksen raaka-aineeksi. Karkaistu siporex-ylijäämä murskataan ja siitä valmistetaan murskeita ja kuivatuotteita. Puretut siporex-rakenteet, etenkin elementit, voidaan usein käyttää uudelleen. Materiaali voidaan myös sellaisenaan tai murskattuna käyttää kevyenä maapohjan täytteenä, routaeristetäytteenä tai muuna eristeenä.

Päivitetty 04/2004

VTT:n tutkimuksen perusteella on Rakennustietosäätiö julkaissut siporex-tuotteita koskevan ympäristöselosteen Nro1/TALO 90 3124/RT F - 35861. Siinä käsitellään siporex-rakenteisten väliseinien, ulkoseinien, välipohjien, alapohjien, yläpohjien ja palkkien ympäristövaikutuksia. VTT:n ympäristöprofiilitutkimukseen sisältyneestä siporex- ja punatiiliseinän vertailusta mainittakoon, että U-arvovaikutukseltaan toisiaan vastaavien rakenteiden mukaan lasketut ilmaston lämpenemiseen, happamoitumiseen ja oksidanttien muodostukseen vaikuttavat päästöt olivat tiilivaihtoehdolla kymmeniä prosentteja suuremmat ja fossiilisen energian kulutus 2,6 -kertainen siporex-ratkaisuun verrattuna. Vertailu suoritettiin vuonna 1996 siten, että 375 mm:n siporex-massiiviseinän U-arvoksi oletettiin silloisen C4:n taulukon 1 mukaisesti 0,35 ja oheen laskettiin 50 mm:n mineraalivillan vaikutukset, jolloin molempien vertailukohteiden vaikutukset lämpöhukkaan olivat samat (U-arvot 0,25 W/m2K). Kun siporexin valmistuksessa sittemmin on siirrytty raskaasta polttoöljystä maakaasun käyttöön, ovat päästöarvot edelleen pienentyneet kymmeniä prosentteja. Harkkoseinällä nyt voimassa olevan sertifikaatin mukainen U-arvo 0,28 vähentäisi vertailussa mineraalivillan paksuutta, jolloin suhde siporexin eduksi paranisi entisestään.

3. SIPOREX-TUOTTEET

3.1 Yleistä Lujuuden, keveyden ja eristävyyden ansiosta samasta siporex-perusmateriaalista voidaan valmistaa laaja valikoima tuotteita yksiaineisista harkoista ja väliseinälaatoista kantaviin raudoitettuihin elementteihin, joita käytetään niin asuin-, liike- ja julkisten rakennusten kuin hallirakennustenkin pystyttämiseen. Kaikki tuotteet valmistetaan aina vakiokokoisesta 0,6x1,5x6,0 metrin valumuotillisesta, joka leikkauskoneessa paloitellaan valmistussuunnitelmaa noudattaen. Elementtien ja harkkojen saumaus- ja juotosurat sekä pontit ja viisteet tehdään karkaisemattomaan massaan

korkeus

lape

pit

Päivitetty 04/2004

pää

leikkauskoneessa. Ne voidaan myös jyrsiä tai höylätä jo karkaistuun massaan tuotteiden jälkikäsittelyn yhteydessä. Tarvittavat lovet ja reiät sahataan elementteihin yleensä rakennuspaikalla eri elementtityypeistä annettuja ohjeita noudattaen. Lovia ja reikiä voidaan erikoiselementteihin tehdä myös tehtaalla.

3.2 Siporex-harkot 3.2.1 Yleistä Siporex-harkkoja käytetään mm. asuin- ja teollisuusrakennusten kantavina tai ei-kantavina väli- ja ulkoseinärakenteina. Harkkojen toisessa päässä on pystysauman yhteenjuottamista varten yksi tai kaksi valu-uraa.

3.2.2 Tyyppimerkintä Harkkojen tyyppimerkintä on esimerkiksi H500 150 x 200 x 600, missä: H = harkko, normaalilaatu (muita harkkotyyppejä ovat KH = kaariharkko) 500 = siporexin laatu eli kuivatiheys (kg/m3 ) 150 = harkon nimellisleveys (mm) 200 = harkon nimelliskorkeus 600 = harkon nimellispituus.

leveys Kuva B1. Siporex-harkko.

Taulukko B1 Perustietoja siporex-tuotteista Tuote

Merkintä

Harkot

H H H SH SH PB PB KPB V VM

Suurharkot Palkit Kevytpalkit Väliseinälaatat Väliseinäelementit Saneerauselementit Kattoelementit Seinäelementit

TL KT KT SV SV

Kuivatiheys Toim. paino *) kg/m3 kg/m3 400 520 450 580 500 650 400 520 500 650 500 670 500 670 450 580 500 650 550 700 500 450 500 400/450 500

650 580 650 580 650

Perusmitat 375 x 200 x 600 250/300 x 200 x 600 100/150/200 x 200 x 600 375 x 600 x 600/1200, 375 x 400 x 1200 200 x 600 x 600/1200, 200 x 400 x 1200 150/200/250/300/375 x 200 x L 150/200/250/300/375 x 400 x L 375 x 400 x L, max 3000 68/88/100 x 575 x 575 68/88/100 x 600 x L max 3000//3900/4200 100/125 x 600 x L, max 2000 250/300/375 x 600 x L, max 6000 150/200/250/300 x 600 x L, max 6000 250/300/375 x 600 x L, max 6000 150/200 x 600 x L, max 6000

*) Kosteuspitoisuus toimitettaessa n. 30 p-%.

3.2.3 Harkkojen mitat

3.2.6 Kaariharkot

Harkkojen mitat on esitetty taulukossa B2. Harkkojen pituuden ja leveyden valmistusmitta = nimellismitta -1 mm, käytännössä pituuden mittatoleranssi on ±3 mm ja leveyden ±1,5 mm. Korkeuden valmistusmitta on nimellismitta -2 mm ja käytännössä mittatoleranssi on ±1,5 mm.

Esimerkiksi kerrostalojen ulkoseinissä ei ole aina mahdollista käyttää pelkästään 200 mm:n korkuisia ja leveydeltään vakiomittaisia harkkoja. Muun muassa holvien reunakohdat voidaan usein tehdä parhaiten käyttämällä poikkeavan kokoisia harkkoja sovitteina.

Kaariharkkoja käytetään mm. julkisivujen elävöittämiseen sekä kaarevaseinäisten sisätilojen luomiseen. Tyypillisiä käyttökohteita ovat porrashuoneet, erkkerit ja pilasterit sekä pilarien ja putkistojen verhoukset. Kaariharkkoja (kts. kuva B2) toimitetaan tehtaalta tilauksesta asiakkaan antamien mittojen mukaan. Kaikki normaalit harkkopaksuudet voidaan valmistaa, ja sisäsäde voi olla 75- n. 11.000 mm. Kaariharkkojen tyyppimerkintä on esim. KH400 1800/375 x 200 x 550, missä merkintä 1800 tarkoittaa sisäsädettä mm:nä. Lisäksi on huomattava, että kaariharkkojen pituus on hieman alle 600 mm, koska ne leikataan 600 mm pitkistä harkkoaihioista.

3.2.5 Suurharkot

3.2.7 Harkkoseinän saumat

Suurharkkoja käytetään pien- ja kerrostalojen ulkoseinärakenteina sekä pientalojen kantavina väliseininä. Harkot merkitään esim. SH 400 375 x 600 x 1200 tai SH 500 200 x 600 x 1200. Molemmista harkkotyypeistä valmistetaan myös pituudeltaan 600 sekä korkeudeltaan 400 olevia tuotteita, ks. taulukko B1. Suurharkkojen asennuksessa käytetään yleensä kaapeliohjattua kevyttä nosturia.

Harkkoseinät muurataan H+H Siporex Oy:n toimittamalla ohutsaumalaastilla. Tarvittavat työohjeet on esitetty siporex-ohutsaumalaastin käyttöohjeessa sekä siporex-harkkojen ja palkkien asennus- ja käsittelyohjeessa. Sauman paksuus on noin 2 mm. Kylmissä olosuhteissa on käytettävä pakkasenkestävää talvilaastia.

3.2.4 Erikoismittaiset harkot

5 n. 5

_2) 198( +

R≤

sisäs äde (mm )

Kuva B2. Kaariharkko.

Taulukko B2 Harkkojen kuivatiheys, vakiomitat ja toimituspaino Kuivatiheys (kg/m3) 500 500 500 450 450 400

Nimellismitat 100x200x600 150x200x600 200x200x600 250x200x600 300x200x600 375x200x600

Toimituspaino (kg/kpl) ≤ 7,8 ≤ 11,7 ≤ 15,6 ≤ 17,6 ≤ 21,1 ≤ 23,4

Painot on laskettu normaalinn toimituskosteuden 30 p-% mukaan.

Siporex-väliseinälaattoja käytetään kevyissä väliseinissä. Laattoja liimaamalla seinän pystytys sujuu erittäin nopeasti. Väliseinälaatat sopivat erinomaisesti myös märkätilojen seinämateriaaliksi, koska siporexiin ei synny vaurioita kosteuden vaikutuksesta. Laattoja valmistetaan kahta päätyyppiä, kaikilta neljältä sivultaan pontattuja normaaleja siporex-väliseinälaattoja V500 sekä pientalorakentamisessa käytettyjä kahdelta sivulta pontattuja Jämerä-väliseinälaattoja VJ500. Siporex-väliseinälaatan tyyppimerkintä on V500 68/ 88/100 x 575 x 575, missä: V = Siporex-väliseinälaatta 500 = Siporexin laatu eli laattojen kuivatiheys (500 kg/ m3) 68/88/100 = Laatan nimellispaksuus (68, 88 tai 100 mm) 575 = Laatan nimellispituus ja nimelliskorkeus (mm). Laatan pituuden ja korkeuden valmistusmitat ovat 575 mm ±2 mm. Paksuuden mittatoleranssi on +0,5… -1,5 mm. Kahdelta sivultaan pontatun Jämerä-väliseinälaatan tyyppimerkintä on VJ500 88/100/125 x 600 x 600. Laatan merkintätapa ja mittatoleranssit vastaavat edellisen väliseinälaatan merkintöjä. Roilolaatat Putkiroilojen seinäminä käytetään yleisesti ns. siporexkalustelaattoja. Ne valmistetaan 600 kg/m 3 -massasta, jolloin 68 mm paksun levyn paino on noin 42 kg/m2. Myös paksumpia (88 ja 100 mm) vastavia laattoja voidaan valmistaa, mikäli seinämiin tarvitaan tehokkaampaa äänen eristystä.

Päivitetty 04/2004

_2 b+

3.3 Siporex-väliseinälaatat ja -elementit

Kalustelaatan edellisiä vastaava tyyppimerkintä on VK600 68 x 600 x 575. Laatassa on pontit sen ylä- ja alapinnoissa. Laatan pituuden valmistusmitta on 594 mm ±2 mm, korkeuden valmistusmitta on 575 mm ±2 mm. Paksuuden mittatoleranssi on +0,5…-1,5 mm.

= ominaiskuorma (ilman omaa painoa), tasainen viivakuorma kN/m (palkkien kuormaluokat ovat 12, 15, 25 tai 40 kN/m. Kuormaluokat ovat käyttötilan kuormia.) 375 = palkin nimellisleveys mm 200 = palkin nimelliskorkeus mm 1800 = palkin nimellispituus mm.

3.3.2 Väliseinäelementit 3.4.3 Palkkien mitat Siporex-väliseinäelementtien paksuudet ovat 68, 88 ja 100 mm, vakioleveys on 600 mm ja maksimipituudet paksuuden mukaan 3000, 3900 ja 4200 mm. Elementit toimitetaan määrämittaisina ja asennetaan pystyasentoon holvien väliin. Kyljet liitetään toisiinsa sementtipohjaisella liisterilaastilla. Liitokset ympäröiviin rakenteisiin tehdään holvien painumat ym. liikkeet salliviksi.

3.4 Siporex-palkit 3.4.1 Yleistä palkeista Raudoitettuja siporex-palkkeja käytetään siporex-harkkoseinien ikkuna- ja oviaukkojen ylityksissä kantavina rakenteina. Palkkien raudoitus koostuu pitkittäisteräksistä ja yleensä 45 asteen kulmassa olevista leikkausteräksistä, jotka on hitsattu yhtenäiseksi raudoitekoteloksi. Raudoitus on aina käsitelty sementtipohjaisella korroosionestomassalla.

Päivitetty 04/2004

3.4.2 Tyyppimerkintä Palkkien tyyppimerkintä leimataan niiden päähän. Lisäksi palkeissa on aina merkintä, joka osoittaa palkin alareunan. Tyyppimerkintä on esim. PB 500/15 375 x 200 x 1800, missä: PB = palkki 500 = siporexin laatu eli kuivatiheys kg/m3 (palkkien kuivatiheys on aina 500 kg/m3)

Siporex-palkkeja valmistetaan 3M:n pituusjaolla ja niiden leveydet ovat 150, 200, 250, 300 tai 375 mm. Normaalit korkeudet ovat 200 ja 400 mm, mutta tarvittaessa valmistetaan myös 600 mm korkeita palkkeja, joiden ominaiskuorma on korkeintaan 15 kN/m. Palkkien valmistusmitat määritetään samalla tavalla kuin siporex-harkoilla, samoin mittatoleranssit ovat samat. Palkkien liittymismitat soveltuvat hyvin harkkoseinän mittajakoon eivätkä täten riko limitystä. Haluttaessa harkkojen saumakuvio voidaan viistää myös palkkeihin. Varastoon valmistettavat siporex-palkit on esitetty taulukossa B3. Niitä kannattaa käyttää, sillä ne ovat huomattavasti edullisempia ja niiden toimitusaika on lyhyempi kuin tilauksesta valmistettavien palkkien. Varastopalkkikoot saattavat muuttua, sillä luettelo tarkistetaan aika ajoin vastaamaan rakentajien tarpeita. Jämerä-suunnittelusta kannattaa hankkia ajan tasalla oleva luettelo. Taulukossa B4 on laajemmin esitetty maksimipituudet, joihin tietyn poikkileikkauksen ja kuormaluokan palkeilla päästään. Jos siporex-palkkeja käytetään ulkoverhouksen kannatukseen tai ne muuten sijaitsevat suojaamattomina molemmilta puoliltaan kylmässä tilassa, on palkkien raudoituksen oltava ruostumatonta terästä. Tällöin tulee palkin tyyppimerkinnän jälkeen lisämerkintä RST. Maksimipituudet, joihin ruostumatonta terästä käytettäessä päästään, on myöskin esitetty taulukossa B4. Siporex-palkkien kuormaluokista ja niiden mitoituksesta on kerrottu tarkemmin luvussa 8.

3.4.4 Kaaripalkit ja holvikaaripalkit

_2 600 +

100 +0,5 -1,5

_2 594 +

Kuva B3. Jämerä-väliseinälaatta ja sen valmistusmitat.

Kaaripalkkeja käytetään kaariharkoista tehtyjen seinien yhteydessä ikkuna- ja oviaukkojen ylityksiin. Koska kaarevan palkin sisälle sijoitetaan suora raudoite-elementti, määrää seinän kaarevuus palkkien maksimipituuden. Esimerkiksi kaarevuussäteellä 1500 on palkin maksimipituus n. 2100 mm. Palkkien leveys on 375 mm ja korkeus on yleensä 200 mm, myös 400 mm korkeita voidaan valmistaa. Kaaripalkin tyyppimerkintä on esimerkiksi EB 500/15 375x200x1800, R = 1500, missä: 500 = palkin siporex-materiaalin nimelliskuivatiheys 15 = palkin ominaiskuorma ilman omaa painoa, käyttötilan sallittu kuormitus 15 kN/jm 375 = palkin leveys 200 = palkin korkeus 1800 = palkin pituus mitattuna suorana linjana ulkokulmasta ulkokulmaan R = 1500 on palkin sisäkyljen kaarevuussäde. Holvikaaripalkit ovat yleensä 600 mm korkeita palkkeja, joihin raudoitus on sijoitettu yläosaan ja tukialueelle. Tämä mahdollistaa sen, että palkin alapinta voi-

daan työmaalla muotoilla esimerkiksi holvikaareksi tai muulla halutulla tavalla, kts. kuva B4. Kantavuudeltaan ja maksimipituudeltaan holvikaaripalkit vastaavat normaaleja 200 mm korkeita siporex-palkkeja. Holvikaaripalkin tyyppimerkintä on esim. HB 500/15 200 x 600 x 2100, joka on ainoa varastoon valmistettava palkkityyppi.

3.4.5 Kevytpalkit Kevytpalkkeja käytetään 375 mm paksujen harkkoseinien ei-kantavilla osilla, joissa kuormituksen muodostaa lähinnä seinän oma paino. Kevytpalkin kantavuus on 5 kN/jm. Palkin korkeus on 400 mm ja maksimipituus 3000 mm. Pituudet ovat normaalisti 3M -jaolla. Kevytpalkin tyyppimerkintä on esim. KP 500/5 375 x 400 x 1500.

600

3.4.6 Kevyiden väliseinien aukkopalkit 200

Kevyiden väliseinien oviaukkojen ylityksiin ja vastaaviin rakenteisiin valmistetaan 68, 88 ja 100 mm paksuja ja 390 mm korkeita kevyesti raudoitettuja väliseinäpalkkeja, VM 550 P. Palkit on raudoitettu vain niiden omaa painoa ja asennusta ajatellen, niille ei sallita mitään varsinaisia ulkopuolisia kuormia. Palkkien vakiopituus on 1500 mm.

Kuva B4. Siporex-holvikaaripalkin työstöalue.

Taulukko B3 Siporex-palkit, varastomitat Siporex-massan kuivatiheys 500 kg/m3 , hitsattu koriraudoitus. Tukipituus min. 250 mm. Kantavuudet käyttötilassa 15 kN/m (= PB500/15) ja 25 kN/m (= PB500/25). Korkeudet 200,400,(600) mm. Taulukon mukaiset siporex-palkit ovat varastotuotteita, jotka voidaan toimittaa heti tilattaessa.

150x400 200x400 250x400 300x400 375x400 Leveys x korkeus PB 500/25 150x200 300x200 375x200 150x400 200x400 250x400 300x400 375x400

Pituudet 3M -jaolla 30 33 36 39 42

Päivitetty 04/2004

10.2 Palkkityyppi Leveys x korkeus PB 500/15 150x200 200x200 250x200 300x200 375x200

54 57

Tällöin tulee elementtien tyyppimerkinnän jälkeen lisämerkintä RST.

3.5 Siporex-kattoelementit 3.5.1 Yleistä

3.5.3 Kattoelementtien mitat Siporex-kattoelementtejä käytetään mm. asuin-, teollisuusja liikerakennusten ala-, väli- ja yläpohjien kantavina ja lämpöä eristävinä rakenteina.

3.5.2 Elementtien tyyppimerkinnät

Päivitetty 04/2004

Tyyppimerkintä leimataan elementin päähän. Kattoelementin (kts. kuva B5) tyyppimerkintä on esimerkiksi KT 450/3.2 250 x 600 x 5980, missä: KT = kattoelementti 450 = siporexin laatu eli kuivatiheys (kg/m3) (kattoelementeissä kuivatiheys on 450 tai 500 kg/m3 ) 3.2 = kuormaluokka, ominaiskuorma (kN/m 2) (kattoelementtien kuormaluokka on 2.3, 3.2 tai 4.0 kN/m2 ) 250 = elementin nimellispaksuus (mm) 600 = elementin nimellisleveys (mm) 5980 = elementin valmistuspituus (mm). Kattoelementtilaatastoissa joudutaan lähes aina käyttämään myös kuormaluokkaa 3.2 ja 4.0 olevia elementtejä (esim. aukkojen pielielementit tai lisälumikuorman kuormittamat elementit), joten ne saattavat määrätä elementtikentän maksimipituuden. Kuormaluokista ja elementtien mitoituksesta on kerrottu tarkemmin luvussa 10. Erikoistapauksissa kuten esim. parvekkeissa on elementtien raudoituksen oltava ruostumatonta terästä.

Paksuus Kattoelementtien normaalit paksuudet ovat 250 ja 300 mm. Myös paksuuksia 150 mm, 200 mm ja 375 mm valmistetaan tarvittaessa. Elementtien paksuuden valmistusmitta = nimellismitta -1 mm ja käytännössä mittatoleranssi = ±1,5 mm. Leveys Kattoementtien vakioleveys on 6M. Sen lisäksi tehdas toimittaa tarvittaessa 3-6M leveän elementin. Elementtien leveyden valmistusmitta = nimellismitta ja käytännössä mittatoleranssi = ±2,5 mm.

saumaura

urospontti

naaraspontti

saumaviisteet Kuva B5. Kattoelementti.

Taulukko B4 Siporex-palkkien maksimipituudet Poikkileikkaus Palkin maksimipituus (mm), suluissa maksimipituus ruostumattomalla raudoituksella bxh (mm) 150x200 200x200 250x200 300x200 375x200

PB 500/12 2100 (2100) 2400 (2100) 3000 (2100) 3600 (2400) 3600 (2400)

PB 500/15 1800 (1800) 2100 (2100) 2700 (2100) 3000 (2100) 3000 (2100)

PB 500/25 1200 (1200) 1500 (1500) 1800 (1500) 2100 (1500) 2400 (1500)

PB 500/40 – – – – –

150x400 200x400 250x400 300x400 375x400

3600 (3600) 4500 (3600) 4800 (3600) 4800 (3600) 4800 (3600)

3300 (3300) 4200 (3300) 4500 (3300) 4500 (3300) 4500 (3300)

2100 (2100) 2700 (2400) 3300 (2700) 3600 (2700) 3600 (2700)

1500 (1500) 1800 (1800) 2100 (2100) 2400 (2100) 2700 (2100)

150x600 200x600 250x600 300x600 375x600

3900 (3900) 5100 (5100) 6000 (6000) 6000 (6000) 6000 (6000)

3300 4500 5400 6000 6000

– – – – –

(3300) (4500) (5400) (5400) (5400)

Taulukko on voimassa, kun palkkien tukipinnan pituus on ≥ 300 mm. Huom! Tukipinta tarkistettava erikseen myös kantavan seinän osalta (Luku 7)

Pituus Kattoelementtien vakiopituudet ovat 3M välein. Edullisin neliöhinta on elementeillä, joiden pituuden liittymämitta on ≤ 30M tai lähes 60M. Pituuden valmistusmitta on liittymämitta miinus 20 mm ja käytännössä mittatoleranssi on ±5 mm. Kattoelementtien maksimipituudet eri paloluokissa on esitetty luvussa 29.

3.5.5 Elementtien raudoitus Kattoelementeissä on niiden koko pituudella poikkileikkaukseltaan muuttumaton raudoitus, jonka päihin on hitsattu poikittaiset ankkuritangot, kts. kuva B6. Kaksipuolinen raudoitus, joka on sidottu yhteen elementin päissä, on aina vähintään 150 mm paksuissa ja yli 2 m pitkissä elementeissä. Raudoitus on aina ruostesuojattu.

3.5.4 Tuotevalikoimasuositus 3.5.6 Muita kattoelementtejä Tuotannon rationalisoimiseksi sekä varastotavaran käyttömahdollisuuksien lisäämiseksi suositellaan aina taulukossa B5 esitettyjen värityksellä merkittyjen elementtien käyttämistä. Elementtien hinnoittelu on laadittu siten, että näin toimien päästään kokonaistaloudellisesti edullisimpaan lopputulokseen ja lisäksi toimitusaika jää mahdollisimman lyhyeksi. Katso myös lukua 31, jossa on esitetty lämmöneristävyydeltään eri käyttökohteisiin soveltuvat siporex-rakenteet.

Reikäelementit (tunnus KT, lisämerkintä XK, XS tai X) Suurehkoja läpivientejä varten, käyttömahdollisuuksista kerrottu luvussa 10.

A ≤ 0,25 l

≤ 1400 mm

≤ 0,25 l Päivitetty 04/2004

A-A

Peitekerros 17,5 mm h < 200 mm 42,5 mm h ≥ 200 mm

h Peitek. 17,5 mm Ei saa urittaa 60 60 60 60 60 60 Kuva B6. Tyypillinen kattoelementin raudoitus.

120

360

120

Taulukko B5 Siporex-kattoelementit Suositeltavat pituudet 3M -jaolla Pituusmitat KT 500/250 mm/4,0 KT 450/250 mm/4,0 /3,2 KT 450/300 mm/2,3 /3,2 /4,0 KT 450/375 mm/3,2

Huom! Tarvittaessa voidaan valmistaa kaikkia pituuksia 6000 mm:iin asti 10 mm:n mittajaolla.

Viiste-elementit (tunnus KT, työstökoodi P8 tai P9) Tarvitaan alataitteeseen kattolappeiden liitoslinjaan. Käytettävät viistevaihtoehdot ovat 40 mm (P8) ja 100 mm (P9), kts. tarkemmin luku 24. Erikoispaloluokitellut elementit (tunnus KT, lisämerkintä R90 tai R120) Tarvitaan, kun paloluokkavaatimus on R90 tai R120. Elementtien raudoitusta suojaavan kevytbetonikerroksen paksuus on 42,5 mm. Kts. luku 30.

Kantavat pystyseinäelementit Kantavan pystyseinäelementin (kts. kuva B8) tyyppimerkintä on esimerkiksi SVS450 300 x 600 x 2980, missä: SVS = kantava pystysuuntainen seinäelementti. Muilta osin merkinnät kuten edellä. Kantavissa pystyelementeissä on käsittelyä varten raudoitus, mutta niistä tehty seinä mitoitetaan pysty- ja vaakakuormille siten, ettei raudoitusta oteta huomioon (Kts. luku 19, Pystyelementtiseinät).

3.6.3 Elementtien lisämerkinnät Saneerauselementit (tunnus TL) Käytetään esim. vanhan puisen lankkulattian korvaavana kevyenä ja palamattona pintarakenteena. Lankkujen paksuus on 100 mm ja paino 50 kg/m2. Maksimi jänneväli on 1,5 metriä yksiaukkoisena ja yksi metri useampiaukkoisena kuormaluokassa 2,3 kN/m2 .

3.6 Siporex-seinäelementit 3.6.1 Yleistä Siporex-seinäelementtejä käytetään lähinnä teollisuusja liikerakennusten ulko- ja väliseinien ei-kantavina tai kantavina sekä lämpöä ja paloa eristävinä rakenteina (katso myös luku 18, Vaakaelementtiseinien suunnittelu sekä luku 19, Pystyelementtiseinien suunnittelu).

Päivitetty 04/2004

3.6.2 Tyyppimerkinnät Ei-kantavat seinäelementit Ei-kantavien vaaka- ja pystyseinäelementtien (kts. kuva B8) tyyppimerkintä on esimerkiksi SV450/1.2 300 x 600 x 5980, missä: SV = seinäelementti 450 = siporexin laatu eli kuivatiheys (kg/m3) (seinäelementeissä siporexin kuivatiheys on joko 450 tai 500 kg/m3) 1.2 = kuormaluokka, sallittu poikittainen kuormitus, ominaiskuorma (kN/m 2) (seinäelementin kuormaluokka on 0.8, 1.2 tai 2.0 kN/m 2) 250 = elementin nimellispaksuus (mm) 600 = elementin nimellisleveys 5980 = elementin valmistuspituus (mm).

Erikoiselementtien tunnistukseen käytetään tyyppimerkinnän jäljessä lisämerkintöjä, jotka on esitetty kohdassa 3.6.6. Pystyseinäelementtien työstökoodit Sekä kantavasta että ei-kantavasta pystyseinäelementistä on erikseen lisäksi ilmoitettava, mille sivuille siihen tarvitaan juotosurat sekä tarvitaanko siihen viisteitä. Yhtenäisyyden vuoksi on syytä käyttää tehtaan työstökoodeja tyyppimerkinnän jäljessä (kts. luku 24).

3.6.4 Seinäelementtien mitat Leveys Seinäelementtien vakioleveys on 6M. Sen lisäksi tehdas toimittaa tarvittaessa leveysalueella 3M-6M olevia sovituselementtejä. Elementtien leveyden valmistusmitta = nimellismitta ja käytännössä mittatoleranssi = ±2,5 mm. Paksuus Seinäelementtien paksuudet ovat 150, 200, 250, 300 ja 375 mm. Elementtien paksuuden valmistusmitta = nimellismitta -1 mm ja käytännössä mittatoleranssi = ±1,5 mm. Pituus Seinäelementtien vakiopituudet ovat 3M välein, maksimipituus on 60M. Paksuudesta ja kuormaluokasta johtuvat maksimipituudet on esitetty taulukossa B7. Pituuden valmistusmitta on nimellismitta miinus 20 mm ja käytännössä mittatoleranssi on ±5 mm.

Taulukko B6 Siporex-seinäelementit Suositeltavat pituudet 3M -jaolla Pituusmoduulit SV 500/150 mm/0,8 SV 500/200 mm/1,2 SV 450/250 mm/1,2 SV 450/300 mm/1,2 SV 450/375 mm/2,0

Huom! Tarvittaessa voidaan valmistaa kaikkia pituuksia 6000 mm:iin asti 10 mm:n mittajaolla

3.6.5 Tuotevalikoimasuositus Tuotannon rationalisoimiseksi suositellaan aina taulukossa B6 esitettyjen 3M-pituusjakoisten elementtien käyttämistä. Elementtien hinnoittelu on laadittu siten,

että näin toimien päästään kokonaistaloudellisesti edullisimpaan lopputulokseen ja lisäksi toimitusaika jää mahdollisimman lyhyeksi. Suoraan varastosta toimitetaan 60M-pituisia elementtejä.

A ≤ 0,25 l

≤ 1400 mm

Kaksipuoleisesti raudoitettu seinäelementti

Keskeisesti raudoitettu katto- tai seinäelementti

A-A

≤ 0,25 l

Vaakaseinäelementti

juotosurat tarvittaessa

A-A

urospontti

Päivitetty 04/2004

Peitek. n. h/2

Peitek. 30 mm

480

Pystyseinäelementti

480

Kuva B7. Tyypilliset seinäelementit ja niiden raudoitukset. naaraspontti Kuva B8. Seinäelementit

Taulukko B7 Seinäelementtien suurimmat sallitut nimellispituudet Ei-kantavat seinäelementit Kuivatiheys (kg/m3 )

500 500 450 450 450

Paksuus (mm)

150 200 250 300 375

Suurin nimellispituus Kuomaluokka (kN/m2) 0,8 1,2 2,0 6000 6000 4800 – 6000 6000 – 6000 6000 – 6000 6000 – – 6000

nostokoukun reikä viisteet tarvittaessa

– Elementeissä kaksipuolinen raudoitus. – Nurkissa on aina viisteet.

3.6.6 Muita seinäelementtejä Siporex-julkisivuissa voidaan tarvittaessa käyttää seuraavia erikoiselementtejä: Reikäelementit (tunnus SV, lisämerkintä X) – Suurehkoja läpivientejä varten. Puolisuunnikaselementit (tunnus SV, lisämerkintä ER) – Käytetään elävöittämään julkisivua. – Jotta nostokoukun reikä tulisi oikeaan kohtaan, on pystyelementeistä piirrettävä kuva, jossa osoitetaan elementin yläpää. – Puolisuunnikaselementtien suositeltava pituus on joko 3000 tai 6000 mm.

Kulmaelementit (tunnus KH) – Käytetään rakennuksen nurkissa tai ikkunoiden pielissä. Elementtien ulkomitta = elementin paksuus (h) + puolet pilarin ulkomitoista miinus 10 mm. Elementit asennetaan tiiviisti kiinni pilarin pintaan. – Kulmaelementtien suositeltava pituus on ≥ 3000 mm.

KH 1

Ikkunapilarielementit (tunnus SV, lisämerkintä ER) – Käytetään, kun ikkunapilari halutaan pystyelementeistä.

h h+130 h+180 h+230 300 h

Aina viiste

600

Päivitetty 04/2004

h+130 h+180 h+230

KH 2

Tiivisteura tarvittaessa

Viiste tai pyöristys (r=70 mm)

450

h+130 h+180 h+230

Kuva B9. Puolisuunnikaselementti. ER 1

ER 2

h h+130 h+180 h+230

KH 3

1200

A-A

B-B 250 tai 300 590

Kuva B10. Ikkunapilarielementtejä.

250 tai 300 290

h+130 h+180 h+230 ≤ 600 Kuva B11. Kulmaelementtejä.

Listaelementit (tunnus LT) – Käytetään vaakaelementtien kiinnittämiseen ja julkisivun elävöittämiseen, kts. luku 18.2. – Listaelementtien suositeltava pituus on 3000 ja 6000 mm. Muotoiltavat erikoiselementit Seinä- tai kattoelementit voidaan muotoilla esimerkiksi kiilamaisiksi tehtaalla tai työmaalla. Samoin esim. aukkojen reunakaarien muotoiluun sopivia elementtejä valmistetaan. Näissä elementtityypeissä on työstön edellyttämä erikoisraudoitus. Lisäksi elementtien pintaan voidaan tehtaalla jyrsiä sovitun mukainen, korkeintaan 50 mm syvä urakuviointi, kun raudoitus on siirretty normaalia syvemmälle.

3.6.7 Maanpaine-elementit Kerroksenkorkuisia pystyelementtejä voidaan mainiosti käyttää kellarillisten pientalojen maanpaineseininä. Elementtien normaali paksuus on 375 mm. Elementtien raudoitus on yleensä ruostumatonta terästä. Kts. luku 9.

3.6.8 Porraselementit

LT 1

LT 2

300

300 35

(600) 300

35 35 (600) 300

72 R = 150

600 300 300

Kuva B12. Listaelementtejä.

max 6000 Kuva B13. Muotoiltava erikoiselementti.

B 10

3.7 Muita siporex-tuotteita Siporex-murske Mursketta käytetään lämmöneriste- ja täytemateriaalina esim. pientalojen rakenteissa ja vesikattojen kallistusten muotoiluun. Raekoot ovat 0-20 mm ja 0-50 mm, toimitukset 1,5 m3 :n suursäkeissä tai irtotavarana. Toimituskosteus n. 20-30 p-%. Huovanalustalevy VL Mitat 68 x 600 x 600 mm tai 100 x 600 x 600 mm. Käytetään katoissa siporex-murskeen tai kevytsoran päälle ladottuna huovan liimausalustana. Huovanaluselementti TL Mitat 68 x 600 x 2000 mm. Käytetään katoissa tuuletusraon yläpuolella huovanaluselementtinä. Sallittu kuormitus käyttötilassa on 2 kN/m2, kun max. vapaa väli on 0,9 m, eli elementti tuetaan myös keskeltä. Siporex-palonsulkumassa Palonsulkumassaa käytetään putki- ja kaapeliläpivientien ja vastaavien kohteiden palotiiviiseen sulkemiseen seinissä ja holveissa. Massa voidaan valaa muottiin tai levittää esim. muurarinkauhalla. Kuivatuote, toimitetaan 25 kg:n säkeissä. Siporex-paikkausmassa Lämpöä eristävä, siporex-materiaalia sisältävä massa. Käytetään siporex-rakenteisiin tulleiden pintavaurioiden paikkaamiseen. Kuivatuote, toimitetaan 25 kg:n säkeissä.

Päivitetty 04/2004

Porrasaskelmat tehdään pääosin vakioporraselementeistä PT 175 x 400 x L, ylimpänä askelmana käytetään kavennettua elementtiä PT 175 x 290 x L. Pituudet L valmistetaan tilauksen mukaan. Yksiaukkoisen porraselementin maksimipituus on 1500 mm ja kaksiaukkoisen, keskeltä tuetun 3000 mm. Elementeistä voidaan rakentaa sekä suoria että välitasollisia portaikkoja, samoin porraspalojen PP 175 x 400 x 600 avulla voidaan välitasolle latoa kiilamaisista porrasaskelmista kiertävä muoto. Porraselementit kannatetaan päistään 100 x 600 x 600 väliseinälaatoista tehtyyn seinään tai esim. L-teräsprofiilista tehtyyn reisilankkuun. Elementit tuetaan teräsprofiiliin sen päälle liisterilaastilla kiinnitettyjen siporex-kolmiopalojen avulla.

Elementtien sallittu kantavuus käyttötilassa on 4 kN/ m2, ne on myös mitoitettu 2 kN:n pistekuomalle, jonka sijainti on vapaa. Porraselementeistä ja porrasjärjestelmästä saat lisätietoja “Siporex-portaiden suunnittelu- ja asennusohjeesta”.

4.VÄLISEINÄRAKENTEET

4.1 Yleistä

4.3 Väliseinätyypit

Keveytensä, lujuutensa, ääneneristävyytensä ja palonkestävyytensä ansiosta siporex soveltuu mainiosti väliseinämateriaaliksi niin uudis- kuin korjausrakentamisessa. Väliseinämateriaaliksi voidaan tarkoituksesta riippuen valita useita eri tyyppisiä siporex-tuotteita. Valinnan ratkaisevat mm. kantavuus-, palonkestävyys- ja ääneneristysvaatimukset sekä usein ulkonäkösyistä myös rakennuksen muissa osissa käytetyt siporex-materiaalit.

4.3.1 Kevyet siporex-väliseinät

4.2 Väliseinätuotteet

Päivitetty 04/2004

4.2.1 Väliseinälaatat V500 Väliseinälaattojen kuivatiheys on 500 kg/m3 . Laattakoko on 575 x 575 mm ja paksuudet 68/88/100 mm. Laatan kaikissa neljässä sivussa on pontit. Laatat liitetään toisiinsa liisterilaastilla. 68 mm paksuja laattoja valmistetaan ns. kalustelaattoina 600 kg/m3 -massasta, jolloin neliömetripaino on noin 42 kg/m2 ja laatta soveltuu useimpiin roilon seinämiin. Samasta raskaasta massasta valmistetaan tarvittaessa myös paksumpia laattoja, kun halutaan parempaa eristävyyttä. Kalustelaatan mitat ovat 68/88/100 x 600 x 575 mm. Laatoissa on ponttaukset ylä- ja alasivulla.

4.2.2 Väliseinäelementit VM550 Väliseinäelementtien kuivatiheys on 550 kg/m3 . Elementtien leveys on 600 mm, paksuudet 68 mm, 88 mm ja 100 mm. 68 mm:n elementtien normaalipituudet ovat 2480-3000 mm, 88 mm:n 2500-3900 ja 100 mm:n elementtien 2500-4200 mm, valmistus 20 mm jaolla. Elementtien keskinäisiin liitoksiin käytetään liisterilaastia.

4.2.3 Harkot Siporex-harkot sopivat kantaviksi tai ei-kantaviksi väliseinärakenteiksi. Normaalit väliseinissä käytetyt paksuudet ovat 150, 200 ja 250 mm. Suorien harkkojen lisäksi voidaan valmistaa kaariharkkoja. Harkot muurataan ohutsaumalaastilla. Lisätietoja harkkojen käytöstä on kappaleissa 3.2 ja 5.2.

4.2.4 SV-elementit Hallirakennusten väliseinät tehdään yleensä reunoistaan viistetyistä siporex-seinäelementeistä. Vaakasuuntaiset elementit vaativat tuekseen runkorakenteen, pystyelementit voidaan pituuden salliessa tukea yläpäästään kattorakenteisiin. Yleisin väliseinäelementin paksuus on 150 mm, joka täyttää jo paloluokan EI 240 vaatimukset. Pystyelementit saumataan yleensä sementtilaastilla, vaakaelementeissä käytetään kuivasaumaa. Lisätietoja kappaleissa 18.6 ja 19.1.

Kevyet väliseinät tehdään väliseinälaatoista tai -elementeistä. Siporex-seinä on kevyt, paloturvallinen ja kosteutta kestävä. Se kuuluu materiaalien päästöluokituksessa parhaaseen eli M1 -luokkaan. Kevyitä siporex-väliseiniä käytetään huoneistojen sisäisinä väliseininä, julkisten ja konttoritilojen seinärakenteina, paloluokiteltujen roilojen seinäminä, saneerattavien tilojen kevyinä seinärakenteina jne. Kosteiden tilojen seiniksi siporex soveltuu erinomaisesti; se sietää kosteutta, sen vedeneristekäsittelyillä on VTT-sertifiointi ja sen laatoittaminen on helppo suorittaa. Siporex-väliseinälaatta on helppo kuljettaa työkohteeseen. Seinän viimeistely sujuu normaaleilla kiviseinään soveltuvilla menetelmillä ja kiinnitykset seinään ovat helppoja, nopeita ja luotettavia.

4.3.2 Kantavat ja jäykistävät harkkoväliseinät Kantavat ja jäykistävät väliseinät tehdään 200 mm korkeista harkoista, joiden nimellismitat ovat 150/200/250 x 200 x 600 (mm). Harkoista syntyvät kätevästi myös käyttöominaisuuksiltaan keveitä seiniä vastaavat rakenteet, kun esimerkiksi ääneneristystä varten halutaan minimipaksuutta järeämpiä seinärakenteita. Siporex-rakenteisissa taloissa kantavien väliseinien paksuudeksi suositellaan 200 tai 250 mm. Tällöin väli- ja yläpohjaelementtien 90 mm:n tukipintavaatimus täyttyy.

4.3.3 Hallitilojen osastoivat väliseinät Hallien osastoivat väliseinät tehdään yleensä SV-seinäelementeistä. Maksimissaan kuusi metriä pitkät elementit voidaan asentaa pysty- tai vaakasuuntaisesti. Vaakaelementit kiinnitetään pystysaumalinjoilla oleviin jäykistepilareihin, jotka usein voidaan myös upottaa seinärakenteen sisään. Pystyelementit eivät vaadi erillistä runkoa, vaan ne tuetaan lattia- ja kattorakenteisiin. Siporex-elementtiseinän vahvuuksia ovat palamattomuus ja palonkestävyys. Esim. 150 mm:n SV-elementti täyttää paloluokan EI 240. Elementtiseinä on myös mekaanisesti luja. Se kestää vaativiakin ripustuksia ym. kuormia. Siporex-seinäelementeistä voidaan tehdä myös palomuureja. SV-elementeistä tehdyn seinän ääneneristävyys ja siporex-pinnan äänenabsorptiokyky riittävät sellaisenaan useissa käyttötapauksissa. Vaakaelementtiseinät voidaan helposti purkaa ja siirtää toiseen kohtaan hallin käyttötarkoituksen muuttuessa.

käyttää myös esim. painumakoteloa ja palonkestävää mineraalivillaa, palonkestonauhaa tai -kittiä.

4.3.4 Palomuurit Myös M-luokan palotekniset vaatimukset täyttävä palomuuri voidaan valmistaa siporex-harkoista tai elementeistä. PrEN 12602:n liitteen C kohdan 4.2.4 “Fire walls” mukaan elementeillä saavutetaan eri paksuuksien (175300 mm) ja terästen suojakerroksien yhdistelmillä normaalit REI-M ja EI-M 30-180 arvot. Harkkoseinän paksuusvaatimuksia on esitetty euronormissa prEN 19961-2 Design of masonry structures, Part 1-2. Lisätietoja löydät luvusta 30, Palo.

4.3.5 Huoneistoja erottavat väliseinät Harkoista, seinälaatoista tai elementeistä tehdyt kaksoisseinät soveltuvat korkeaa ääneneristävyyttä vaativiin rakenteisiin, kuten huoneistojen välisiksi seiniksi. Kerrostalojen huoneistojen väliset seinät tehdään holvien väliin kevyenä rakenteena esim. 68 mm:n ja 88 mm:n laattapaksuuksien yhdistelmänä. Seinien laboratorio-olosuhteissa mitattu eristävyys Rw on luokkaa > 60 dB. Normaalien rakenteiden yhteydessä VTT:n mittaustulokset valmiista rakenteista (R’w) ovat täyttäneet 55 dB:n eristävyysvaatimuksen. Seinän molemmat puoliskot erikseenkin täyttävät huoneistojen välisen osastoivan seinän palonkestovaatimuksen EI 60.

4.4 Väliseinien ominaisuudet 4.4.1 Paloluokka Kuten muukin siporex-materiaali, myös väliseiniin käytettävät siporex-tuotteet ovat täysin palamattomia. Ne kuuluvat syttymisherkkyysluokkaan 1 ja palonlevittämisominaisuuksiltaan luokkaan I, eli turvallisimpiin mahdollisiin luokituksiin. Siporex-väliseinälaatta-, harkkoja elementtiseinät luokitellaan seuraavasti: Paksuus 68 mm Paksuus 88 mm Paksuus 100 mm Paksuus ≥ 150 mm Paksuus ≥ 200 mm

EI 60 EI 90 EI 120 EI 240 EI 240

REI 120 REI 240

Kun rakenne toimii osastoivana paloseinänä, on myös seinän liitosten oltava riittävän palonkestäviä. Täten mm. roilon seinien liitosten ympäristöönsä on oltava palamattomia, esim. laastiliitoksia. Joustavissa liitoksissa voidaan

Yksinkertaisen siporex- väliseinän ilmaääneneristävyys noudattaa likimain ns. massalakia. Kevyillä yksinkertaisilla seinillä saavutetaan seuraavat Rw-arvot: Paksuus Paksuus Paksuus Paksuus Paksuus

68 mm 88 mm 100 mm 150 mm 200 mm

Rw = Rw = Rw = Rw = Rw =

32 34 35 40 44

dB dB dB dB dB

Kaksoisseinien eristävyys riittää täyttämään nykyiset huoneistojen välisille seinille asetettavat korkeat vaatimukset, mikäli sivutiesiirtymät eivät heikennä eristävyyttä. Esimerkiksi: yhdistelmä 88 mm siporex + ilmarako 54 mm, jossa villa 50 mm + 68 mm siporex = yht 210 mm antaa eristävyyden Rw > 60 dB. Ääniasioista lisää luvussa 29.

4.5 Mitoitukset, lujuus, maksimimitat 4.5.1 Yleistä Siporex-väliseinien lujuus selvitetään seinän laadusta (harkot tai elementit) riippuen käsikirjan vastaavia rakenteita käsittelevän mitoitusohjeen mukaisesti. 150 mm ja sitä paksumpien ei-kantavien seinien mitoituksessa riittää yleensä hoikkuuden tarkistaminen. Siporex-taloissa kantavien väliseinien paksuuden määrää yleensä holvielementeille vaadittava 90 mm:n tukipinta, eli seinän paksuudeksi riittää useimmiten 200 mm. Normaaleilla huonekorkeuksilla ei myöskään kevyiden väliseinien lujuus yleensä vaadi erityisiä tarkistustoimenpiteitä. Kun väliseinä on yksittäinen pitkä levy tai seinän korkeus ja pituus ovat suuria tai seinään kiinnitetään esim. raskaita kaapistoja, on syytä tarkistaa seinän kapasiteetti.

4.5.2 Laattaseinän ja sen saumojen lujuus Siporex-laatoista tehtävälle kevyelle seinälle on yleensä voitu käyttää tavalliseen harkkoseinään verrattuna kaksinkertaisia laskentalujuuden arvoja. Normaalille siporex-harkkoseinälle ilmoitetaan RakMK B5:n mukaan taulukossa C1 esitetyt, lähinnä saumalujuuden sanelemat kapasiteetit kuivatiheydellä 500 kg/m3. Tällöin on liitoksissa käytetty harkkoihin tarkoitettua ohutsaumalaastia, jonka tartuntalujuus on heikompi kuin väliseinälaattoihin käytettävällä liisterilaastilla. Väliseinälaatoissa käytettävän kuivatiheydeltään 500 kg/m3 olevan siporexin taivutusvetolujuuden ominaisarvo on 0,58 N/mm 2. Suoritetuissa saumojen lujuuskokeissa on väliseiniin käytettävällä liisterilaastilla huolellisesti tehtyjen saumakohtien osalta saavutettu saman suuruiset tulokset, joten seinän käytännön maksimimurtokapasiteettia voidaan tarkastella tämän ominaisarvon perusteella.

Päivitetty 04/2004

Rivi- ja paritalojen huoneistojen väliset kantavat seinät Ääneneristävyyden ja palonkestävyyden vaatimusten lisäksi näiden seinien on toimittava yleensä myös kantavina rakenteina. Tyypillinen ääneneristävyydeltään 55 dB:n seinä (R’w) muodostuu kahdesta 150 mm:n seinäpuoliskosta ja niiden välisestä min. 50 mm:n ilmaraosta, jossa on mineraalivillatäyttö. Huoneistot on yleensä eristetty toisistaan katkaisemalla rakenteet mahdollisimman täydellisesti seinän keskilinjassa myös holvien ym. rakenteiden kohdalla.

4.4.2 Ääneneristävyys

Kun väliseinä on ei-kantava kevyt rakenne, jonka mahdollisesta vaurioitumisesta ei aiheudu vaaraa, voi rakennesuunnittelija itse määritellä tarpeellisen varmuustason. Useimmiten on B5:n harkkoseinälle määrittämiin taivutusvetolujuusarvoihin nähden materiaalivarmuuskerrointa 1,0 voitu pitää riittävänä, kun otetaan huomioon edellä mainittu liisterilaastin avulla saavutettava ohutsaumalaastiliitoksia suurempi lujuus ja se, että siporex-väliseinälaatan nimellispuristuslujuus Kn=3,0 N/mm2 . Tällöin voidaan käyttää taulukon C2 arvoja.

4.5.3 Laattaseinän momenttikapasiteetit Taulukon C2 mukaisia laskentalujuuksia 0,26 N/mm2 ja 0,30 N/mm2 käyttäen saadaan väliseinälaatoista tehdylle seinälle seuraavat momenttikapasiteetit:

68 mm:n seinä 88 mm:n seinä 100 mm:n seinä

Pystysuunt. kapasiteetti 0,20 kNm/m 0,34 kNm/m 0,43 kNm/m

Vaakasuunt. kapasiteetti 0,23 kNm/m 0,39 kNm/m 0,50 kNm/m

Päivitetty 04/2004

4.5.4 Mitoittava voima Vuoden 1998 Rakentamismääräyskokoelman B1 -julkaisun määräysten mukaan seinät on mitoitettava vaakasuoralle metrin korkeudella vaikuttavalle viivakuormalle ja viivakuorman tason alapuolella vaikuttavalle vaakasuoralle pistekuormalle. Mikäli seinän mahdollisesta vaurioitumisesta ei aiheudu vaaraa ja mikäli tasoerosta johtuvaa putoamisvaaraa ei ole, ei näitä kuormia kuitenkaan tarvitse ottaa huomioon. Tungoskuorman vaikuttaessa viivakuorma on 1,5 kN/m, kaikissa muissa tapauksissa 0,4 kN/m. Pistekuorman suuruus on aina 0,3 kN. Näitä kuormia ei ole tarkasteltu seuraavissa mitoitusesimerkeissä. Nykyisistä määräyksistä ei löydy selvää ohjetta siitä, minkälaisille paine-eroille väliseinät pitäisi mitoittaa, samoin vuoden 1997 Rakenteiden kuormitusohjeista RIL

Taulukko C1 Normaalin harkkoseinän kapasiteetit, liitokset ohutsaumalaastilla Taivutusvetolujuus kohtisuoraan harkon lapetta vastaan päätä vastaan Lujuuden ominaisarvot 0,26 N/mm2 0,30 N/mm2 Laskentalujuus murtorajatilassa 0,13 N/mm 2 0,15 N/mm2

Taulukko C2 Kevyen väliseinälaattaseinän kapasiteetit, liitokset liisterilaastilla Taivutusvetolujuus kohtisuoraan harkon lapetta vastaan päätä vastaan Laskentalujuus murtorajatilassa 0,26 N/mm2 0,30 N/mm2

144 ei löydy selvää ohjetta väliseinien mitoituksesta tuulenpaineelle. Valmistaja suosittelee kuitenkin, että väliseinän lujuus tarkistettaisiin esimerkiksi vanhan vuoden 1990 RIL 144 -ohjeen kohdassa 4.2322 ilmoitetun tiiviin rakennuksen (aukkoja alle 5 % vaipan pintaalasta) periaatteita noudattaen. Siinä väliseinien painekertoimeksi annetaan ± 0,4. Jos tätä kerrointa sovelletaan vuoden 1998 RakMk B1:n taulukon 3.4.2 maastoluokka III:n nopeuspainekertoimiin (esikaupunki- ja teollisuusalueet, metsät), saadaan seuraavat laskelmaesimerkit: a) – Seinän sijaintikorkeus maanpinnasta max. 8 m: q = 0,49 x (8/10)0,32 = 0,456 – Mitoittava kuorma/m2 qd = 0,4 x 1,6 x 0,456 = 0,292 kN/m2 b) – Seinän sijaintikorkeus maanpinnasta max. 25 m, rinne, tuulenpuolen kaltevuus 0,1: q = 1,17 x 0,49 x (25/10) 0,32 = 0,769 – Mitoittava kuorma/m2 qd = 0,4 x 1,6 x 0,769 = 0,492 kN/m2 Ylemmässä esimerkkitapauksessa rakennuksen on oletettu sijaitsevan tasaisella alueella, alemmassa oletetaan mäenrinteestä johtuva nopeuspainetta lisäävä kerroin 1,17. Kussakin tapauksessa kohteen suunnittelija ratkaisee lopullisen mitoituksen. Edellä lasketuista kuormista on pyöristetty kaksi mitoitusarvoa 0,30 kN/m2 ja 0,50 kN/m2, joita on käytetty seuraavan kohdan mittataulukoita laskettaessa. Suunnittelija harkitsee, minkälaista mitoistuskuormaa kussakin tapauksessa on käytettävä.

4.5.5 Mitoitusmenetelmä Pelkästään kahdesta reunastaan, kattoja lattialiitoksistaan tuettu seinä voidaan tarkistaa pystysuunnassa yksiaukkoisena päistään tuettuna palkkina. Useimmat siporex-laattaseinät voidaan mitoittaa myötöviivateorian avulla ristiin kantavana kolmelta tai neljältä sivulta nivelellisesti tuettuna laattana. Tähän on olemassa seuraavat perusteet: – Kuormituksena on väliseinään kohdistuva lyhytaikainen tuulikuorma. – Rajoitetaan maksimi liikuntasaumaväli kuuteen metriin. – Laattaseinän molempiin pintoihin tulee vähintään tasoite, joka antaa seinälle lisää taivutuskapasiteettia ja sitkeyttä (usein laatoitus tai pintavahvistuskangas). – Ruotsalaisten tutkimusten mukaan myös raudoittamattomat harkkoseinät voidaan mitoittaa myötöviivateorian mukaan. (J. Kinnunen: Leca-harkkoseinien mitoitus tuulikuormille.)

4.5.6 Kevyen siporex-laattaseinän maksimimitat Väliseinän maksimimitat on esitetty taulukoissa C3 ja C4. Lähtötietoina on käytetty edellisten kohtien kapasiteetti- ja tuulenpaineolettamuksia. Laskenta perustuu myötöviivateoriaan. Lisäksi taulukoita laadittaessa on otettu huomioon seuraavat rajoitukset: – Seinän pituus: L ≤ 6 m (= maksimi liikuntasaumaväli).

– Seinän korkeus: H ≤ 50 x seinän paksuus (pystytys vaurioitta mahdollinen). – Seinän korkeus: 0,3 ≤ H/L ≤ 2,0 (= myötöviivateorian käyttöalueen rajat harkkorakenteelle Eurocode 6: Design of masonry, Part 1-3 mukaan). Taulukoita C3-C4 käytettäessä on lisäksi huolehdittava siitä, että seinän liitokset ympäröiviin rakenteisiin ovat riittävän lujat vaikuttaviin kuormiin nähden.

4.5.7 Mitoitus kalustekuormille Siporex-laattaseinään voidaan helposti kiinnittää kaapistoja ja vastaavia kalusteita. Nämä aiheuttavat seinään puristus- ja taivutusrasituksia, joiden vaikutus on tarvittaessa erikseen tutkittava.

4.5.8 Paloseinänä käytettävän siporex-seinän maksimihoikkuus

4.6.1 Väliseinälaattojen asennus Asennuksen suorittaa yleensä yksi asentaja työpistettä kohden. Laatat liimataan toisiinsa liisterilaastilla. Seinän suoruus voidaan varmistaa holvien väliin kiristetyillä alumiiniprofiilista tai puutavarasta tehdyillä ohjaustuilla. Tarkemmat asennusohjeet löytyvät julkaisusta ”Siporex väliseinälaatan V 500 asennus- ja käsittelyohjeet”.

4.6.2 Väliseinäelementtien asennus Työryhmään kuuluu kaksi asentajaa. Elementit puristetaan asennusvivulla kattoon liimattua joustomateriaalikaistaa vasten ja alapää sidotaan paikoilleen esim. kalkkisementtilaastilla. Elementtien välisiin saumoihin käytetään liisterilaastia. Tarkempia tietoja asennuksesta saa erillisestä tiedotteesta ”Siporex väliseinäelementit VM 550 asennusohjeet”.

4.6.3 Harkkojen asennus Harkkojen liitoksissa käytetään ohutsaumalaastia, joka levitetään liimakelkkaa käyttäen. Tarkemmat ohjeet asennuksesta löytyvät ”Siporex-harkkojen ja -palkkien asennus- ja käsittelyohjeet” -tiedotteesta.

4.6.4 SV-elementtien asennus Vaakaelementit asennetaan nosturia ja elementteihin sopivaa tartuntatyökalua käyttäen. Elementtien keskinäiset saumat ovat yleensä kuivasaumoja. Pystyelemen-

Taulukko C3 Ei-kantavan kolmelta sivulta nivelellisesti tuetun siporex-seinän mitoitus myötöviivateorialla Lähtötiedot: a) Tasainen vaakakuorma q (mitoitus) Seinä max. 8 metrin korkeudessa b) Tasainen vaakakuorma q (mitoitus) Seinä max. 25 metrin korkeudessa Tulokset:

Seinän pituus L (m)

6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5

a) Kuormitus 0,30 kN/m2 Seinän korkeus H (m) Paksuus Paksuus Paksuus 68 mm 88 mm 100 mm 2,65 3,60 4,20 2,70 3,70 4,30 2,75 3,80 4,45 2,80 3,90 4,65 2,85 4,10 4,90 3,00 4,40 5,00 3,15 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00

0,30 kN/m2 0,50 kN/m2 L

b) Kuormitus 0,50 kN/m2 Seinän korkeus H (m) Paksuus Paksuus Paksuus 68 mm 88 mm 100 mm 1,95 2,65 3,05 2,00 2,70 3,10 2,05 2,75 3,20 2,10 2,80 3,30 2,10 2,90 3,40 2,15 3,05 3,60 2,25 3,20 3,85 2,40 3,55 4,45

Päivitetty 04/2004

Rakentamismääräyskokoelman B5 -julkaisun kohdan mukaan paloluokitellun siporex-harkkoseinän korkeuden suhde paksuuteen saa olla korkeintaan 26. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että kyseessä on ns. redusoitu korkeus, joka on riippuvainen mm. seinän pituuden suhteesta sen paksuuteen ja seinää tukevien jäykistävien rakenteiden keskinäisestä etäisyydestä sekä seinän pituuden ja korkeuden suhteesta. Esimerkiksi 2800 mm korkean ja 2600 mm pitkän 88millimetrisen seinän redusoitu korkeus on noin 1700 mm. Valmisteilla olevan prEN12602:n liite C: kohta 4.2.3.1 Non load bearing walls ilmoittaa osastoivien ei-kantavien siporex-elementtiseinien maksimihoikkuudeksi L/h 40.

4.6 Työtekniikka

tit liitetään toisiinsa täyttämällä saumaura notkealla betonimassalla.

4.7 Liitokset 4.7.1 Laattojen väliset saumat Laattaseinän laattojen keskinäiset liitokset tehdään mahdollisimman ohuiksi. Saumapinnat on ennen asentamista puhdistettava huolellisesti sahauspölystä ja muista tartuntaa heikentävistä epäpuhtauksista. Kuivissa ja kuumissa olosuhteissa saumapinnat kostutetaan ennen liiman levitystä. Liimasaumojen on oltava täysiä siten, että laattoja asennettaessa ylimääräistä liimaa työntyy ulos saumoista.

Päivitetty 04/2004

4.7.2 Liitokset ympäröiviin rakenteisiin Seinän liitokset ulkopuolisiin rakenteisiin on tehtävä siten, että ne tarvittaessa joustavat, jos ympäröivissä rakenteissa tai siporex-seinässä tapahtuu liikkeitä. Tyypillisiä rasituksia ovat mm. lämmönvaihteluista johtuva ulkoseinän käyristyminen tai holvien virumasta, kuivumiskutistumasta tai kuormituksesta johtuvat liikkeet tai itse väliseinän kuivumisesta aiheutuva kutistuma. Välipohjien liikkeitä ajatellen seinän alapään 6-10 mm:n aluskaista ja yläpään polyuretaanivaahtokiinnitys ovat normaalisti osoittautuneet riittävän joustaviksi. Tarvittaessa, kun yläpuolisen rakenteen painuma seinään nähden on suuri, on käytettävä liitosta, joka sallii suuremmat liikkeet kuin uretaanivaahdotus. Seinän yläpäässä voidaan betonirakenteisiin liityttäessä käyttää esim. U-profiilista tai L-kulmalistoista tehtyä painumakoteloa.

Kiinnitys voidaan myös hoitaa joustavalla teräsliuskakiinnikkeellä tai esim. holviin seinän pystysaumalinjaan ammutuilla teräsnauloilla, joiden liikkuminen seinään nähden varmistetaan muoviputkihylsyllä. Tällöin seinän ja holvin väli täytetään mineraalivillalla ja liitoksen reunoihin tulee elastinen kitti. Puurakenteiseen yläpohjaan (pitkät ristikot) voidaan käyttää edellä esitettyjä kiinnityksiä tai seinän yläpää voidaan jättää katon alaverhouksen väliseen “hahloon”, kts. J-osio kiinnitysdet. 17.2. Kerrostaloissa seinään liittyvien holvien keskinäiset liikkeet ovat useimmiten suurimmat alimmassa kerroksessa (maanvarainen lattia/”normaaliholvi”) ja ylimmässä kerroksessa (“normaaliholvi”/yläpohja lumikuormineen). Liittyminen ulkoseinään kannattaa tehdä joustavaksi ulkoseinään vaikuttavista lämpötilavaihteluista johtuen. Esim. kerrostalojen sandwich-seinät ja siporexulkoseinät irroitetaan siporex-väliseinistä siten, että väliseinän ja ulkoseinän väliin jätetään n. 5 mm:n rako tai liimaus seinään tehdään vain kapeana kaistana seinän keskilinjan kohdalta. Liitoksen reunat täytetään akryylikitillä. Osastoivissa seinissä väli täytetään palonkestävällä mineraalivillalla. Seinän tuennan varmistamiseksi voidaan tarvittaessa käyttää vaakasaumojen kohdalla esim. peltileikesiteitä. Roilojen liitokset ympäröiviin rakenteisiin. Roilojen on liityttävä ympäröiviin rakenteisiin palamattomia materiaaleja käyttäen. Yleisin tapa on laastiliitos. Laajojen tai muuten liikevaroja vaativien roilojen yhteydessä voidaan käyttää esim. seinän yläpäässä painumakoteloa tai erilaisia palosuojanauhoja tai -kittejä. Seinän alapäässä voidaan tällöin käyttää laakerina palonkestävää mineraalivillaa.

Taulukko C4 Ei-kantavan kaikilta neljältä sivultaan nivelellisesti tuetun siporex-seinän mitoitus myötöviivateorialla Lähtötiedot: a) Tasainen vaakakuorma q (mitoitus) Seinä max. 8 metrin korkeudessa b) Tasainen vaakakuorma q (mitoitus) Seinä max. 25 metrin korkeudessa Tulokset:

Seinän pituus L (m)

6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5

a) Kuormitus 0,30 kN/m2 Seinän korkeus H (m) Paksuus Paksuus Paksuus 68 mm 88 mm 100 mm 3,15 4,40 5,00 3,30 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00

0,30 kN/m2 0,50 kN/m2 L

b) Kuormitus 0,50 kN/m2 Seinän korkeus H (m) Paksuus Paksuus Paksuus 68 mm 88 mm 100 mm 2,25 3,20 3,85 2,30 3,35 4,10 2,40 3,55 4,45 2,50 3,90 5,00 2,65 4,40 5,00 2,95 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00 3,40 4,40 5,00

4.7.3 Liikuntasaumat Liikuntasaumoja suositellaan käytettäväksi kevyissä väliseinissä noin kuuden metrin välein. Tällöin lattian ja katon liitosten joustavuus riittää seinän kuivumiskutistuma- ja lämpöliikkeitä ajatellen. Saumojen sijaintia harkittaessa on otettava huomioon myös muiden rakenneosien vaikutus. Esim. holvielementtien viruma tai kuormitukset voivat aiheuttaa lattiatasoon epäjatkuvuuskohdan tuen kohdalla, tällöin on edullista sijoittaa tukeen nähden poikittaisen siporex-väliseinän liikuntasauma tukilinjalle.

4.8 Liittyvät työt 4.8.1 Sähköasennukset

4.8.2 Läpiviennit Yksittäisiä putkien läpivientejä ja vastaavia aukkoja voi väliseiniin tehdä poraamalla. Suurempia ilmastointiputkien läpivientejä ja vastaavia varten on tehtaalta saatavissa kovametalliterällä varustettuja poria. Sähkörasioiden upotusta varten tehdas toimittaa poria, jotka luonnollisesti soveltuvat myös pitempien reikien tekemiseen.

4.9 Pintakäsittelyt 4.9.1 Yleistä Pintakäsittelyjen alustana siporex-väliseinälaatat tai -elementit ovat monessa suhteessa muiden kiviainesmateriaalien kaltaisia. Pintakäsittelytoimenpiteet voidaan tehdä, kun siporexin kosteus vähintään 50 mm:n syvyydellä pinnasta on alentunut noin 15 painoprosenttiin. Kevyiden väliseinien kuivuminen tapahtuu nopeasti ja pintakäsittelytyöt voidaan yleensä aina suorittaa normaalin rakennustyön aikataulun mukaisesti.

Laatoitus ja vedeneristeet Märkätilojen väliseinissä suositellaan käytettäväksi vähintään 88 mm:n paksuisia väliseinälaattoja. Kaakelointi ja keraamiset laatat kiinnitetään esim. normaaleissa WC-tiloissa käsittelemättömälle siporexpinnalle laattalaastilla. Pesuhuoneissa ja vastaavissa kosteissa tiloissa, joihin tehdään vedeneristys, käytetään tutkittuja, siporexin kanssa toimivia vedeneristyskäsittelyjä, joilla on sertifiointi. (VTT n:o 123/01) Hallirakennusten väliseinät Työ- ja varastotiloissa tai vastaavassa käytössä olevissa rakennuksissa viistetyin saumoin varustetut SV-elementtiseinät jätetään usein käsittelemättä tai ne maalataan ohuesti lateksilla. Harkkoseinät jätetään käsittelemättä tai käsitellään haluttuun laatutasoon.

4.10 Kiinnitykset Kiinnitykset ja ripustukset väliseiniin onnistuvat hyvin tarkoitukseen suunnitelluilla paisuntatulpilla ja vastaavilla kiinnikkeillä. Koska kevyiden väliseinien paksuus rajoittaa järeimpien kiinniketulppien käyttöä, voidaan kuormitetuimmat kiinnitykset tehdä myös esim. pulttaamalla läpi seinän. Yksityiskohtaisia tietoja kiinnikkeistä ja niiden kapasiteetista saa eri valmistajien teknisistä tiedotteista. Kts. myös luku 34.

4.11 Pakkaus, toimitukset Pinnan viimeistely Seinäpintoihin tulleet kolhut ja lohkeamat korjataan ennen varsinaista pinnoituskäsittelyä laastilla. Paikkaustyössä on varottava kiinnitysten joustomahdollisuuden pilaavien “siltojen” syntymistä siporex-seinän ja ympäristön välille.

Siporex-väliseinälaatat on pakattu kutistemuoviin puisille 600 x 600 mm:n lavoille. Neljä tällaista kutiste-

Päivitetty 04/2004

Upotettavia asennuksia varten tarvittavat työstöt tehdään valmiiseen pintakäsittelemättömään seinään. Rasiakolot työstetään rasiaporalla. Putkiurat tehdään koneellisesti urajyrsimellä tai käsityönä urakaapimella. Työkaluja voi ostaa tai vuokrata siporex-valmistajalta. Putkiuran tulee olla niin syvä, että putken päälle saadaan n. 10 mm laastia. Uriin asennettavat putkitukset tuetaan uran pohjaan esim. sinkityillä nauloilla. Putkiasennusten jälkeen urat täytetään mahdollisimman vähän kutistuvalla laastilla, esim. kalkkisementtilaastilla. Rasioiden asentamiseen suoraan asentoon ja oikeaan syvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Rasia voidaan esim. kiinnittää vanerilevyyn (levyn läpi), joka sitten on helppo asentaa kiinni seinäpintaan.

Maalattavat ja tapetoitavat pinnat Pintakäsittelyssä voidaan käyttää normaaleja kiviainespohjalle tarkoitettuja tasoitus- ja päällystemateriaaleja. Huolellisesti asennetun harkko- tai laattaseinän esikäsittelyksi maalausta tai tapetointia varten riittää yleensä: – maalattaville pinnoille osittain tasoitus ja ylitasoitus kahdesti – tapettipinnoille riittää useimmiten osittain tasoitus ja ylitasoitus. Tasoitetyön jälkeen avataan joustaviksi suunnitellut liitoslinjat leikkaamalla tasoitteeseen tarvittavat varjosaumat tai urat elastista kittausta varten. Tällaisia ovat esimerkiksi seinän ja katon liitokset sekä väliseinien ja ulkoseinän liitokset. Tasoitetyön yhteydessä painetaan ensimmäisen tuoreen pohjimmaisen tasoitekerroksen pintaan vahvistuskangas estämään tasoitteen kuivumisesta johtuvien hiushalkeamien näkymistä, tai kangas kiinnitetään liimaamalla tasoitteen kuivuttua. Mikäli yhtenäistä vahvistuskangasta ei käytetä, vahvistetaan ovenylityskohdat ja vastaavat rakennekohdat pintavahvistuskankaalla. Sisäseinien ulkokulmat ja oviaukon kulmat vahvistetaan metallisilla kulmalistoilla.

muovilla yhteen sidottua nippua muodostavat kuljetuspakkauksen. Väliseinälaatat ja yleisimmät väliseinäelementtipituudet toimitetaan yleensä suoraan varastosta. Poikkeavan pituiset väliseinäelementit valmistetaan tilauksen mukaan, jolloin toimitusaika on n. 3-4 viikkoa tilauksesta.

4.12 Mallirakennusseloste/laattaseinä

Päivitetty 04/2004

F52 Kevyet väliseinät (Esim. wc/ph-ryhmän seinä) VS01 Siporex-väliseinä, Siporex-väliseinälaatta V500 88 mm. – Asennus liisterilaastia käyttäen valmistajan asennusohjeen mukaan. – Liittymät ympäröiviin rakenteisiin rakennepiirustusten sekä valmistajan ohjeiden ja suositusten mukaan. – Yli kuuden metrin pituisiin yhtenäisiin seiniin tulee liikuntasauma rakennepiirustusten mukaan. – Ulkonurkat tehdään yleensä suorana ns. votsiliitoksena ja ulkonurkkaan tulee alumiinileikkonaula tai kierrenaula c/c 600 varmistamaan liitosta, mikäli tarkempaa liitosdetaljia ei esitetä. – Putkiurat ja rasiakolot työstetään asennettuun seinään ennen paikkaus- ja tasoitetöitä. Putkiurat on tehtävä niin syviksi, että putken päälle saadaan n. 10 mm laastia. – Maalattavissa tai normaalisti tapetoitavissa väliseinissä käytetään ensimmäisen ja toisen tasoitekerroksen väliin levitettävää pintavahvistuskangasta. Mikäli maalattavissa pinnoissa käytetään lasikuitukangasta tai lasikuituhuopaa, voidaan pintavahvistuskangas jättää pois. Sisäseinien ulkokulmat ja aukkojen pielet vahvistetaan metallisilla kulmalistoilla. – Vedeneristykset tehdään käyttäen sertifikaatissa Nro C 123/01 mainittuja tuotteita vedeneristeiden toimittajien ohjeitten mukaan. – Kiinnitykset siporex-seinään tehdään Siporex-kiinnikeoppaan mukaan.

Siporex-väliseinälaatta.

Siporex-väliseinäelementti.

Siporex-väliseinälaatat. Toimitetaan neljän pakkauksen nipuissa, paino ≈ 700 kg. Laatan paksuus mm 68 88 100

Laatan norm. toimituspaino kg 15 19 21

Lukum./pakkaus kpl 11 9 8

Pakk. paino kg n. 165 n. 170 n. 170

Pakk. korkeus mm 850 900 900

Siporex-väliseinäelementit. Toimitetaan niputettuina, sidonta vannenauhalla. Elem. paksuus mm 68 88 100

Elem. normaali toimituspaino kg/m2 n. 45 n. 55 n. 65

Lukum./pakkaus kpl 11 8 7 tai 8

5. ASUINTALOJEN SIPOREX-VAIPPATYYPPEJÄ

Päivitetty 04/2004

5.1 Yleistä Siporexia on käytetty pien-, rivi- ja kerrostalojen ulkovaipan ja rungon materiaalina koko tuotteen olemassaolon ajan. Jo 40- ja 50-luvulla siporex oli yleinen ulkoseinämateriaali omakotitaloissa. Ensimmäiset tyyppitalot suunniteltiin 50-60-lukujen vaihteessa. Nykyinen Jämerä-kivitalojärjestelmä kehitettiin 70-luvun alussa. Tavoitteena oli luoda yhtenäiseen detaljiikkaan pohjautuva rakennusjärjestelmä, joka ei rajoittaisi arkkitehtoonista suunnittelua. Jämerä-kivitalojen jatkuva suosion kasvu on osoittanut järjestelmän toimivuuden. Asuinrakennusten seinätyypit ovat vuosien kuluessa kehittyneet osin lämmöneristysvaatimusten, osin arkkitehtuurin vaatimusten myötä. Rapattu massiiviharkkoseinä on säilyttänyt suosionsa kaikkina siporexin vuosikymmeninä, seinän paksuus on vuosien kuluessa kasvanut, materiaalin kuivatiheys pienentynyt ja saumat ovat vaihtuneet paksuista muuraussaumoista ohuisiin liimasaumoihin. 60- ja 70-luvuilla rakennettiin myös paljon omakoti- ja rivitaloja, joiden seinät ovat pystysuuntaisia kerroksen korkuisia siporex-elementtejä. Normaali aikansa määräykset hyvin täyttänyt ulkoseinän paksuus oli 250 mm. Nykyisin vastaava noin 400 mm:n paksuinen pystyelementtirakenne on edelleen käytössä esimerkiksi Ruotsissa sekä pientaloissa että kerrostaloissa. Erilaiset yhdistelmärakenteet ovat myös olleet tyypillisiä siporexille. Näissä seinissä siporex-rakenteeseen

on lisätty sisä- tai ulkopuolinen lisälämmöneriste ja mahdollinen ulkovuoraus. Nykyisin suosituin yhdistelmärakenne on 250 mm:n vahvuinen siporex-harkkoseinä, jossa on 60 mm:n ulkopuolinen lisälämmöneriste ja ulkokuorena tiili tai puu. 40-luvun lopulla tehtiin Helsinkiin jopa kokonaan siporex-rakenteisia ja sen jälkeen runsaasti eri tyyppisillä siporex-vaipoilla varustettuja kerrostaloja. Ulkopinnan harkot tai elementit ladottiin muottiin ja ne kiinnittyivät valutartunnalla sisäpuoliseen betoniseinään, tai ulkovaipan muodosti pelkkä siporexharkko- tai -elementtiseinä. Kerroksen korkuiset suurelementit, maksimissaan 7,5 x 2,8 m, toimitettiin tarvittaessa valmiiksi ulkopinnoitettuna ja ikkunat tehtaalla paikalleen asennettuna. Pientalojen ylä-, väli- ja alapohjia on rakennettu raudoitetuista siporex-elementeistä jo vähintään 50 vuoden ajan. Omakotitalon yläpohjan perinteinen rakenne on ollut kantava siporex-elementtilaatasto, lisäeristys mineraalivillasta ja puurakenteinen siporex-laataston kannattama kevyt vesikatto. Vesikaton tuulettuvan ilmatilan koko ja muoto oli vapaasti valittavissa arkkitehtuurin vaatimusten mukaan. Ensimmäisissä tyyppitaloissa siporex-elementtien paksuus oli 150 mm ja lisäeristettä laitettiin n. 50 mm. Jo 70-luvun lopulla normaali yläpohjarakenne oli 200-250 mm:n siporex ja noin 100 mm:n lisäeriste, jolloin U-arvo oli luokkaa 0,23-0,26 W/m2K. 60- ja 70-lukujen aikana tasakatot olivat muodissa. Tasakatto oli yksinkertaisimmillaan 300 mm paksu massiivikatto tai yläpinnastaan esim. kovalla mineraalivil-

Harkkorakenteinen pientalo.

lalla lisäeristetty tuulettumaton siporex-katto. Massiivikaton kiistaton etu on sen yksinkertainen rakenne sekä lumen U-arvoa huomattavasti parantava vaikutus ja auringon säteilyenergian hyväksikäyttömahdollisuus. Täten esim. 300 mm:n katon energian kulutus käytännössä on ollut kymmeniä prosentteja pelkän U-arvon mukaan laskettua teoriaa vähäisempi.

5.2 Asuintalojen kattoratkaisut 5.2.1 Yleistä Asuintalotyyppisten siporex-rakennusten kattojen suunnittelun eräs tärkeä tekijä on lämmöneristysvaatimus. Siporex-laataston yläpuolelle sijoitetun lisäeristeen avulla saavutetaan helposti rakentamismääräyskokoelman vaatimusten edellyttämä yläpohjan normaali Uarvo 0,16. Samoin eristepaksuutta lisäämällä päästään pienempiin U-arvoihin joiden avulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa rakennuksen vaipan kokonaislämpöhäviöihin. Lisäeristeen alapuolella oleva siporex-laatasto toimii myös tehokkaana lämmönvaraajana. Tällöin kattotyyppi on useimmiten yläpuoleltaan tuuletettu ja eriste on vesihöyryä läpäisevää tyyppiä, joskin muunlaistakin ratkaisua voidaan käyttää.

5.2.2 Yläpuolelta tuuletettu suora siporex-yläpohja

5.2.3 Kalteva siporex-yläpohja matalalla tuuletusraolla Kaltevan siporex-yläpohjan päälle asennetaan kattotuolit yleensä tasakorkuisten siporex-palojen varaan, jolloin siporex-laataston yläpuolelle saadaan 250-350 mm korkea tila lisäeristystä ja tuuletusta varten. Siporex-korokkeiden säännöllisestä muodosta johtuen niiden ja ympäröivän lisäeristeen liitos on helppo saada tiiviiksi. Matalasta tuuletustilasta johtuen on ilmankierrosta erityisesti huolehdittava. Rakennusajan kosteuden poistumista säädellään levittämällä siporexin ja lisäeristeen väliin vesihöyryä läpäisevä sitkeä rakennuspaperi.

5.2.4 Yläpuolelta lisäeristetty tuulettumaton massiivikatto Massiivikaton lämmöneristyskykyä lisätään asentamalla siporex-elementtien yläpuolelle esimerkiksi jäykkä mineraalivillakerros tai polyuretaanilevyt. Lisäeristeen ja siporex-elementin välissä on oltava höyrynsulku, jotta rakennekosteus ei tiivistyisi lisäeristeisiin. Alapinnassa on ehdottomasti käytettävä hengittävää pinnoitetta.

5.3 Asuinrakennusten seinätyypit Asuinrakennuksissa käytetään kahdentyyppisiä siporex-harkoista tehtyjä ulkoseiniä. Vaihtoehdot ovat 375 mm paksu massiiviharkkoseinä tai yhdistelmäseinä, jonka muodostavat sisäpuolinen kantava harkkoseinä ja sen ulkopuolella oleva lisälämmöneriste ulkopuolisine tuuletusrakoineen. Ulkokuori on yleensä tiiliverhottu tai puurakenteinen.

5.3.1 Massiiviharkkoseinä Siporex-massiiviharkko, jonka kuivatiheys on 400 kg/ m3, on yleisin pien-, rivi- ja kerrostalojen kantava ja eikantava ulkoseinärakenne. Yksiaineisen massiiviseinän kiistattomia etuja ovat mm. rakenteen selkeys ja yksinkertaisuus. Työvirheiden vaara on minimissään. Seinä on helppo ja nopea asentaa myös pientalorakentajan omana työnä. Liimaustyön jälkeen seinä on jo valmis lämpöä eristävä kantava rakenne. Lopullinen valmis seinä syntyy tämän jälkeen sisä- ja ulkopuolien pintakäsittelyllä. Seinän sisäpuoli tasoitetaan ja viimeistellään normaalien kiviseinien tavoin (kts. luku 33). Ulkopuolen normaali pinnoite on verkotettu kolmikerrosrappaus tai kaksikerrosrappaus, esim. kuitulaastirappaus. (Kts. luku 33) Seinä on käytännössä osoittautunut lämpötaloudeltaan edulliseksi; sen massa tasoittaa nopeita lämmönvaihteluita ja varastoi helposti esim. halvemman yölämmön tai kevättalven auringonsäteilyn energiaa, joka tuuletusraollisissa ulkoseinävaihtoehdoissa ei yleensä pääse parantamaan rakennuksen lämpötasetta. Suoritettujen tutkimusten perusteella VTT on myöntänyt sertifikaatin Nro C260/03. Siinä todetaan 375 mm paksun tiheysluokkaa 400 olevan harkkoseinän U-arvon olevan 0,28 W/m2K.

5.3.2 Yhdistelmäseinät Yhdistelmäseinien sisäpuolisen siporex-osuuden normaali paksuusvaihtoehto on 250 mm, myös 150 mm käytetään. Yhdistelmäseinässä siporex-harkkoseinä säilyy lisäeristeen ja ulkokuoren suojaamana kuivissa vakio-olosuhteissa, sen kosteuden ja lämpötilan vaihtelut ovat vähäisiä. Seinä voi massansa ansiosta tehokkaasti varastoida sisäpuolista lämpöenergiaa. 375 mm paksun harkkoseinän verhous ulkopuolelta laudoituksella on viime vuosina suosiota saanut rakenne. Tällöin ei käytetä siporexin lisäksi muita lämmöneristemateriaaleja.

Päivitetty 04/2004

Vaakasuoran kantavan siporex-yläpohjan päälle tuetaan tasaisesti puurakenteinen kattotuoliristikko ja lisälämpöeristeet levitetään suoraan siporex-elementtiholvin päälle. Yläpuolen puurakenteen muoto on vapaasti valittavissa talon arkkitehtuurin mukaan. Yläpuolen tuuletus antaa mahdollisuuden käyttää normaaleissa asuintiloissa joko höyryä läpäiseviä tai tiiviitä alapuolen pinnoitteita.

Tällainen ratkaisu sopii hyvin esimerkiksi loivasti kallistetulle tasakatolle. Koska katossa ei ole yläpuolista tuuletusrakoa, on vedenpoisto järjestettävä sisäpuolisin kattokaivoin tai ulkopuolisessa poistossa on tarvittaessa käytettävä apuna lämpökaapelia. (Kts. luku 21)

6. SUUNNITTELUMODUULIT

6.1 Yleistä Suunnittelussa päästään taloudelliseen lopputulokseen noudattamalla sovittuja moduulimittoja. Siporexia käytettäessä ne eivät kuitenkaan käytännössä rajoita suunnittelun vapautta, koska perusmoduulit ovat riittävän pienet eli vaakatasossa 3M ja pystysuunnassa 2M. Moduulimitoituksen ansioista voidaan valmistaa pelkästään tiettyjä vakiomittaisia elementtejä ja harkkoja, jolloin rationalisoinnin avulla saavutetaan säästöjä niin tehtaalla kuin työmaallakin. Kun rakennusmateriaalina on siporex, on kuitenkin tarvittaessa mahdollista valmistaa juuri halutun mittaisia elementtejä (käyttämällä silloinkin 20 mm:n pituusjakoa).

6.2 Vaakamoduuli

Päivitetty 04/2004

Ulkoseinien, kantavien väliseinien ja kattoelementtien suunnittelun ja mittojen yhteensovittamisen perustana käytetään vaakatasossa moduuliverkkoa, jonka linjojen väli on 3M. Ulkoseinät pientaloissa Siporex-pientaloissa käytetään nykyisin etupäässä kahdenlaisia ulkoseinärakenteita. Kun halutaan rapattu julkisivu, seinä tehdään massiiviharkoista (paksuus 375 mm), jotka sellaisenaan muodostavat riittävästi lämpöä eristävän kantavan rakenteen. Toinen vaihtoehto on

yhdistelmäseinä (kokonaisuuspaksuus yleensä >385 mm), joka muodostuu sisäpuolisista kantavana rakenteena toimivista yleensä 250 mm paksuista siporexharkoista (minimi 150 mm), lisälämmöneristeestä ja ulkoverhouksesta (useimmiten tiiliverhouksesta). Molemmissa tapauksissa siporex-harkot sijoitetaan moduuliverkossa siten, että harkkoseinän sisäreuna tulee moduulilinjojen keskiväliin eli 150 mm:n etäisyydelle moduulilinjoista. Harkkojen pituussuunnassa käytetään puolen kiven limitystä ja harkkojen pystysaumat sijoitetaan aina moduulilinjojen puoliväliin. Kuvassa D1 on esitetty ulkoseinärakenteiden sijoittuminen moduuliverkossa sekä eri harkkopaksuuksilla ulkonurkissa tarvittavat harkkojen sovituslimitykset. Kun harkkojen sahaaminen halutaan minimoida, kannattaa myös ikkuna- ja oviaukkojen pielet sijoittaa moduulilinjojen puoliväliin. Muita seinärakenteita käytettäessä noudatetaan edellä esitettyjä periaatteita seinän sisäreunan ja moduulilinjojen suhteen, kun sisäkerroksen paksuus on vähintään 150 mm. Jos paksuus on alle 150 mm, sijoitetaan seinäkerroksen ulkoreuna moduulilinjalle. Kerrostalojen ulkoseinät Kerrostalojen ulkoseinissä käytetään normaalisti 375 mm:n massiiviharkkoja ei-kantavana tai kantavana rakenteena. Seinien mitoituksessa voidaan soveltaa edellä esitettyä pientalojen järjestelmää.

Kerrostalo siporex-harkoista.

Massiiviseinä a)

b) Ikkunan pieli 3M 150

150 3M

375

600

600 + 75 mm pitkät harkot 75 mm pala sahataan työmaalla

Yhdistelmäseinä/250 mm siporex 3M a)

Ikkunan pieli 3M

250 150

≥ 430

Päivitetty 04/2004

550

550 mm pitkät harkot sahataan työmaalla

Yhdistelmäseinä/150 mm siporex 3M a)

Ikkunan pieli 3M 150

150

≥ 400

150

450 a) Ulkoseinien sijainnit moduuliverkon linjaan nähden

450 mm pitkät harkot sahataan työmaalla b) Vastaavan paksuisen harkkoseinän nurkan limitys

Kuva D1. Massiiviseinän ja yhdistelmäseinien nurkkien limitykset.

Sokkelit Sokkelin ja useimmiten myös kellarin ulkoseinän sijainti määritetään yläpuolella olevan ulkoseinän mukaan siten, että valmiiden pintojen välille tulee 15-35 mm:n porrastus. Tämä on otettava huomioon perustuspiirroksen mittoja määritettäessä. Kaksi esimerkkiä on esitetty kuvassa D2. Katso myös kappaleen 9, siporex-maanpaineseinät, kuvia.

225

150

Kantavat väliseinät Huoneiston sisäiset kantavat väliseinät on pyrittävä sijoittamaan siten, että moduuliviiva on seinän molempien pintojen välissä ja vähintään 100 mm seinäpinnan sisäpuolella. Siksi molemmilta puolin kuormitetun väliseinän minimipaksuus on 200 mm. Jos laatasto tukeutuu väliseinään vain toiselta puolelta, voi moduuliviiva kuormittamattomalla puolen kuitenkin olla alle 100 mm:n etäisyydellä seinäpinnasta. Huoneistojen väliset kaksoisseinät sijoitetaan yleensä moduuliverkkoon siten, että moduuliviiva yhtyy seinän keskilinjaan. Moduuliverkko voidaan ajatella myös huoneistokohtaiseksi, jolloin se katkeaa kaksoisseinän ilmaraon kohdalla. Huoneistojen välisten kaksoisseinien liittyminen ulkoseinään ja moduuliverkkoon on esitetty kuvassa D3. Kun kantava seinälinja ulkoseinän sisänurkan jälkeen jatkuu väliseinänä, kannattaa 200 mm:n väliseinäpaksuutta käytettäessä ulkoseinäosuus usein sijoittaa poikkeavasti moduuliverkkoon. Esimerkkejä huoneiston sisäisten kantavien väliseinien sijoittamisesta moduuliverkkoon on esitetty kuvissa D4 ja D5.

150 50 150

Päivitetty

04/2004

250

375 190

150

235

150

Liikuntasauma 3M

n x 3M

Huoneistojen välissä moduuliverkko katkeaa. 150 50 150

250

150

Liikuntasauma n x 3M 215

125 Yhtenäinen moduuliverkko.

Kuva D2. Sokkelin sijainti moduuliverkkoon nähden.

Kuva D3. Huoneistojen välisten väliseinien liittyminen ulkoseinään ja moduuliverkkoon.

Laataston ja seinien yhteensovittaminen Kun seinät on sijoitettu moduuliverkkoon nähden edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti, sijoittuvat holvien siporex-elementit (pituuden liittymismitta on 3M:n kerrannainen, kuitenkin korkeintaan 60M) automaattisesti siten, että elementtien päät ja pitkittäissivut yhtyvät

moduulilinjoihin. Näin varmistuu myös se, että elementeille muodostuu riittävät tukipinnat. Tarvittaessa käytetään siporex-elementtejä, joiden leveyden liittymismitta on 3M. Esimerkkejä laataston ja seinien yhteensovittamisesta on esitetty kuvissa D4 ja D5.

600+75

225 600+75 n x 6M

600+75

525

6M Päivitetty 04/2004

n x 6M

250

6M 100

150 600+75

375

3M 225

600+75

225

n x 3M

Kuva D4. Laataston ja seinien yhteensovittaminen massiiviseinässä.

n x 3M

225

Kaltevat yläpohjat Kun siporex-laatasto seuraa harja- tai pulpettikaton muotoa ja tulee näin ollen kaltevaan asentoon, pätevät pääsääntöisesti edellä esitetyt periaatteet. Poikkeuksen muodostaa harjan suuntaisten siporex-elementtien leveyssuuntainen jako, mikä ei kaltevassa tasossa yhdy moduuliviivoihin. Tällöin harja yleensä sijoitetaan

yhtymään moduuliviivaan ja lappeen reunimmaisia elementtejä joko viistetään tai ne toimitetaan valmiiksi kavennettuina. Joskus joudutaan hormilävistyksen takia siporex-elementit sijoittamaan myöskin siten, että kavennettuja elementtejä käytetään sekä harjalla että lappeella (Detaljikuvia kappaleessa 11.4).

450

n x 6M

150

04/2004

Päivitetty

n x 6M

200

225 150 6M

150100 > 165

100

3M 225

225

n x 3M

Kuva D5. Laataston ja seinien yhteensovittaminen yhdistelmäseinissä.

6.3 Pystymoduuli pientaloissa Korkeussuunnassa käytetään 2M-perusmoduulia, mikä on sama kuin siporex-harkkojen korkeuden liittymismitta. Kuitenkin siporex-laataston kohdalle muodostuu epäjatkuvuuskohta, sillä sen paksuus on 250 mm. Jos seinien korkeus on tasakorkuisin harkoin 26M tai 28M, tulisi kerroskorkeudeksi 28,5M tai 30,5M.

250

2,5M

Välipohjissa siporex- elementtien yläpuolisen lattian pintarakenne vaihtelee yleensä välillä 50...150 mm, alapohjissa paksuus voi olla vieläkin suurempi. Jos esimerkiksi pyritään aukkojen yläpuolen 4M- tai 6M- palkkikorkeuden ja ovien 21M:n määrittämään vapaaseen korkeuteen, voidaan 50 mm:n pintavalun yhteydessä siporex-laataston päälle liimata ensin 150 mm korkea harkkokerros ja 150 mm paksun pintarakenteen yhtey-

250

2,5M

400

1200 2500 25,5M (26,5M)

25,5M (26,5M)

28M (29M)

900 (sovituskorkeus aukkoseinien mukaan) 50…(150)

2590 (2190)

2,5M

26M 28,5M (24M)

250

2500

Päivitetty 04/2004

250

(tarvittaessa sovituskokeus) 50…(150) 2,5M

26M 28,5M (27M) (29,5M)

(tarvittaessa sovituskokeus) 100…(200) 250

Kuva D6. Siporex-seinien pystysuuntainen moduulimitoitus.

2,5M

dessä tarvitaan 250 mm korkea sovitusharkkokerros. jolloin seinien korkeus on 25,5M tai 26,5M. Kerroskorkeudeksi tulee 28M tai 29M. Tällöin myös yhdistelmäseinärakenteen tiiliverhous pysyy normaalissa 1Mpystymoduulissa ja ikkuna- ja oviaukkojen yläreunat sijaitsevat keskenään samassa tasossa. Ikkuna- ja oviaukkojen sijoituksessa lähdetään siitä, että aukon yläpinta asetetaan yleensä tasoon, joka on

4M:n verran laataston alapinnan alapuolella. Poikkeuksen muodostaa matalampi kellarikerros (huonekorkeus 2400 mm), jossa aukon yläpinta sijoitetaan useimmiten 2M:n verran välipohjalaataston alapinnan alapuolelle. Kuvissa D6 ja D7 on esitetty poikkileikkauksia, jossa yllä esitetyt ohjeet on otettu huomioon.

2,5M

250

2,5M

6M 400

400

12M 2100 25,5M

1200 25,5M (26,5M)

28M

28M (29M)

21M

Päivitetty

04/2004

900

16M

50 250

2,5M

(tarvittaessa sovituskokeus) 50…(150) 250

2,5M

11M 400

6M 2500

28M

2100

27,5M

26M 28,5M (27M) (29,5M)

16M (tarvittaessa sovituskokeus) 100…(200)

250

2,5M

150

Kuva D7. Siporex-seinien pystysuuntainen moduulimitoitus.

7. SIPOREX-HARKKOSEINIEN SUUNNITTELU seen, kunhan rakennuksen kerrokset ylintä kerrosta lukuun ottamatta on jäykistetty pääasiassa jäykistävillä seinillä, jotka siirtävät vaakakuorman jäykistettävältä seinältä suoraan alapuolisille rakenteille.

7.1 Yleistä Tässä luvussa esitetyt suunnitteluohjeet soveltuvat kantavien ja ei-kantavien siporex-harkkoseinien mitoitukseen silloin, kun harkkoseinät mitoitetaan ns. raudoittamattomina. Seinärakenteisiin tarvitaan kyllä kutistumaraudoitus (kts. kappale 11.1), mutta sitä ei oteta mitoituksessa huomioon. Mitoitus perustuu RakMK B5 "Kevytbetonirakenteet" -ohjeeseen sekä yhdistetyn puristus- ja taivutustarkastelun osalta mitoitusmenetelmään, josta on saatu VTT:n lausunto. (VTT:n Tutkimusselostus BET 411332). Ohjeita on täydennetty TTKK:ssa 1998-1999 suoritetun diplomityön yhteydessä tehtyjen kuormituskokeiden perusteella. Suunnitteluohjetta voidaan käyttää myös useampikerroksisten rakennusten harkkoseinien mitoittami-

7.2 Harkkoseinien mitoituslujuudet Siporex- harkkoseinien lujuusominaisuudet on annettu Suomen Rakentamismääräyskokoelman ohjeessa "Kevytbetoniharkkorakenteet, RakMK B5". Ohjeen mukaiset ominaislujuudet on esitetty taulukossa D1. Siporex-harkkoseinien laskentalujuudet saadaan jakamalla ominaislujuudet materiaaliosavarmuuskertoimella. Murtorajatilassa materiaaliosavarmuuskerroin on 2,0 ja käyttörajatilassa se on 1,0. Laskentalujuudet on esitetty taulukossa D2.

Taulukko D1 Siporex-harkkoseinien lujuuden ominaisarvot Kuivatiheys Puristuslujuus

450 500

Leikkauslujuus

Kimmomoduuli 4)

Kohtisuoraan harkon lapetta vastaan 1)

Kohtisuoraan harkon päätä vastaan 2) 3)

fck= 0,7xKn N/mm 2 1,19

fctk N/mm2 0,26

fctk= 0,1xKn N/mm2 0,17

fvk = 0,06xKn N/mm2 0,10

Ec= 750xK n N/mm 2 1275

1,61 2,10

0,26 0,26

0,23 0,30

0,14 0,18

1725 2250

3) Pätee, kun symmetrisesti sijoitettavan raudoituksen poikkipinta-ala on yhteensä vähintään 0,3 ‰. 4) Pitkäaikaiselle kuormalle mitoitettaessa Ec jaetaan 2,0:lla.

Taulukko D2 Siporex-harkkoseinien laskentalujuudet murtorajatilassa Kuivatiheys Puristuslujuus ρ kg/m3 400 450 500

Taivutusvetolujuus Kohtisuoraan harkon päätä vastaan 2) 3)

fctd N/mm 2 0,13 0,13 0,13

fctd N/mm 2 0,085 0,115 0,15

fcd N/mm2 0,595 0,805 1,05

1), 2) ja 3) Kts taulukon D1 alaviitteet

D 10

Leikkauslujuus

Kohtisuoraan harkon lapetta vastaan 1)

fvd N/mm2 0,051 0,069 0,09

Päivitetty 04/2004

ρ kg/m3 400

Taivutusvetolujuus

7.3 Mitoitustavat Harkkoseinä voidaan mitoittaa pysty- ja vaakakuormille kahdella vaihtoehtoisella tavalla (kts. kuva D8). A. Normaalivoimalle ja poikittaiselle kuormalle mitoittaminen suoritetaan erikseen. B. Suoritetaan normaalivoiman ja poikittaisen kuorman yhdistetty mitoitustarkastelu. A. Erillinen tarkastelu Normaalivoimalle ja poikittaiselle kuormalle mitoittaminen on mahdollista suorittaa erikseen silloin, kun poikittainen kuorma koostuu tuuli- ja kaidekuormista.

Tämä on mahdollista siitä syystä, että tuuli- ja kaidekuormien aiheuttamat taipumat ovat niin pienet, ettei niiden vaikutusta tarvitse ottaa huomioon. Lisäksi tuulen paine aiheuttaa taipuman, joka yleensä pienentää normaalivoiman aiheuttamaa taipumaa. a) Normaalivoimalle mitoitettaessa oletetaan seinän toimivan pystysuunnassa sauvarakenteena, joka on tuettu lattiaan ja yläpuoliseen laatastoon. Seinä oletetaan yläpäästään nivelelliseksi ja alapäästään osittain kiinnitetyksi. Nurjahduspituutena Lc käytetään seinän vapaata korkeutta L. b) Poikittaiselle kuormalle mitoitettaessa oletetaan seinän toimivan jollakin seuraavista tavoista:

A. Erillinen tarkastelu a) Pystykuorma

b) Vaakakuorma

Wd Nd

Päivitetty

04/2004

Wd Lc = L A A-A Wd Nd e0 A B. Yhdistetty pysty- ja vaakakuormatarkastelu e Nd

Lc = L

L/2

α1

α2

L (Nd)

Nd e0

(e0)

Kuva D8. Harkkoseinien mitoitustavat.

tan αn ≤ 1/2 Kuva D9. Pystykuorman jakautuminen seinässä.

D 11

– alapäästään kiinnitettynä ulokkeena (alapään kiinnitys varmistettava) – vaakasuunnassa palkkina, joka on tuettu jäykistäviin väliseiniin – ortotrooppisena laattana, joka on tuettu jäykistäviin väliseiniin, lattiaan sekä mahdollisesti yläpuoliseen laatastoon. B. Yhdistetty pysty- ja vaakakuormatarkastelu Yhdistetylle normaalivoimalle ja poikittaiselle kuormalle mitoitettaessa oletetaan harkkoseinän toimivan pystysuunnassa sauvarakenteena, joka on tuettu lattiaan ja yläpuoliseen laatastoon. Seinä oletetaan yläpäästään nivelelliseksi ja alapäästään osittain kiinnitetyksi. Nurjahduspituutena L c käytetään seinän vapaata korkeutta L.

7.4 Yleisiä suunnitteluperiaatteita Harkkorakenteet suunnitellaan noudattamalla kuormituksia koskevien määräysten yleisiä suunnitteluperusteita ja rajatilamenetelmää. Laskelmissa mittoina käytetään nimellismittoja. Poikkileikkauksen heikennykset kuten urat, reiät ja loveukset otetaan laskelmissa huomioon. Rakenteiden jännemitoiksi otaksutaan tukien keskiöiden etäisyydet sekä seinien ja pilareiden korkeudeksi niiden vapaa korkeus. Jännemitaksi ei kuitenkaan tarvitse otaksua suurempaa arvoa kuin tukien vapaa väli kerrottuna 1,05.llä. Pystykuormien otaksutaan jakautuvan seinissä ja pilareissa kuvan D9 mukaisesti. Vaakarakenteiden tuilla sekä seinien ja pilarien alapäissä kuormien otaksutaan jakautuvan tasan koko tukipinnalle.

D 12

Kappaleessa 2.5 on esitetty siporex-materiaalin lujuusominaisuuksia sekä tämän luvun kappaleessa 7.2 siporexista koostuvan harkkoseinän lujuusominaisuudet. Kappaleessa 2.8 esitetään lisäksi muita mitoituksessa huomioon otettavia materiaaliominaisuuksia, kuten muodonmuutokset kosteuden ja lämpötilan vaikutuksesta sekä viruman suuruus. Lyhytaikaisille kuormille, kuten tuuli- ja kaidekuormille mitoitettaessa voidaan käyttää seuraavia kitkakertoimia: a) Karkaistu kevytbetoni/mineraalivilla kitkakerroin µ = 0,15 b) Karkaistu kevytbetoni/bitumihuopakaista kitkakerroin µ = 0,4, kun δ⊥ ≤ 0,2 N/mm2 µ = 0,45 - 0,25 x δ⊥, kun δ⊥ > 0,2 N/mm2, missä δ⊥ = kohtisuora puristusjännitys (laatu N/mm 2).

7.6 Rakenteiden mitoitus murtorajatilassa Puristuskestävyys Siporex-harkkoseinän ja -pilarin puristuskapasiteetti Nu pelkälle normaalivoimalle mitoitettaessa lasketaan kaavasta (Rak. MK B5, 3.6.1): 1 - 2 x ed /h N u = ---------------------------------- x Ac x fcd 1 + 0,001 x (Lc/h)2 missä ed = 0,05 x h+eo eo = normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys (normaalivoiman oletetaan yleensä sijaitsevan tukipinnan puolessa välissä) h = seinän paksuus Lc = nurjahduspituus (vapaa korkeus) Ac = harkkoseinän nettopoikkileikkausala fcd = harkkoseinän puristuslujuuden laskenta-arvo, kts. taulukko D2. Taulukkoon D3 on valmiiksi laskettu eri paksuisten siporex-harkkoseinien puristuskapasiteetteja keskeisellä kuormalla ja yhdellä epäkeskisyyden arvolla, missä kuorman puoleisesta pinnasta lähtien puolella seinän paksuudesta on tasainen kuormitus. Taivutuskestävyys Siporex-harkkoseinän taivutuskapasiteetti Mu lasketaan olettamalla rakenne raudoittamattomaksi, jolloin taivutuskestävyyttä saadaan käyttää hyväksi vain mitoitettaessa sellaisille lyhytaikaisille kuormille kuin tuuli- ja kaidekuormat. Taivutuskapasiteetti lasketaan kaavasta (Rak. MK B5, 3.6.2): M u = f ctdWc missä Wc = poikkileikkauksen kimmoinen taivutusvastus fctd = harkkoseinän taivutusvetolujuuden laskentaarvo, kts taulukko D2.

Päivitetty 04/2004

Mitoitustavan valinta Mitoitustavan valinta riippuu pääasiassa siitä, miten vaakakuormien oletetaan siirtyvän jäykistäville rakenteille harkkoseinää mitoitettaessa, eli rakennuksen jäykistystavasta (Kts. myös lukua 12). Pientaloissa, joissa jäykistäviä seiniä on lähekkäin, tapahtuu rakennuksen jäykistys pääasiassa niiden avulla, jolloin voidaan käyttää mitoitustapaa A. Sen sijaan harkkohalleissa tapahtuu rakennuksen jäykistys usein kattolaataston avulla, jolloin mitoitus on suoritettava tapaa B käyttäen. Jos kuormia joudutaan siirtämään laataston avulla, merkitsee se tiettyjä lisätoimenpiteitä, kun vaakakuormat siirretään laatastolta jäykistäville rakenteille vaarnaterästen ja kitkan avulla. Siksi on järkevää kokeilla jatkossa kappaleessa 7.6 esitettyjä mitoitustarkasteluja seuraavassa järjestyksessä: 1. Normaalivoimalle mitoitus suoritetaan taulukon D3 ja poikittaiselle kuormalle mitoitus kuvan D11 taulukoiden a ja b avulla -> jäykistystarkastelu tehdään kappaleen 18.1 mukaan. 2. Normaalivoimalle mitoitus suoritetaan taulukon D3 ja mitoitus poikittaiselle kuormalle kuvan D11 taulukoiden c ja d avulla. -> myös yläpuolista laatastoa tarvitaan jäykistävänä rakenteena, joten jäykistystarkastelu tehdään kappaleiden 12.2 ja 12.3 mukaisesti. 3. Normaalivoimille ja poikittaiskuormille mitoitus tehdään kuvan D12 avulla -> jäykistystarkastelu tapahtuu kappaleen 12.3 mukaisesti.

7.5 Materiaaliominaisuudet

Taulukko D3 Siporex-harkkoseinien puristuskapasiteetteja Nu (kN/m) seinän yläreunassa Nu

Nu h/2

h/4

ed = 0,05 h

Päivitetty

04/2004

Lc (m)

2,4 2,6 2,8 3,0 3,2 3,4 3,6 3,8 4,0 4,2 4,4 4,6 4,8 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6,2 6,4 6,6 6,8 7,0

ed = 0,30 h

Seinän paksuus h(mm)/siporex-laatu (ed = 0,05 h) Seinän paksuus h(mm)/siporex-laatu (ed = 0,30 h) 150/ 150/ 200/ 250/ 300/ 375/ 375/ 150/ 150/ 200/ 250/ 300/ 375/ 375/ 500 1)500 500 450 450 400 500 500 1)500 500 450 450 400 500 113 115 165 166 204 193 340 50 51 73 74 91 86 151 109 111 161 163 202 192 338 48 49 72 73 90 85 150 105 107 158 161 200 190 335 47 48 70 72 89 85 149 101 103 154 158 198 189 333 45 46 69 70 88 84 148 97 100 150 156 195 187 330 43 44 67 69 87 83 147 94 96 147 153 193 186 327 42 43 65 68 86 82 145 90 92 143 150 190 184 324 40 41 63 67 84 82 144 90 139 147 187 182 321 40 62 65 83 81 143 135 144 185 180 318 60 64 82 80 141 131 141 182 178 315 58 63 81 79 140 127 138 179 177 311 57 61 79 78 138 124 135 176 175 308 55 60 78 78 137 120 132 173 173 304 53 59 77 77 135 116 129 170 171 300 52 58 76 76 133 126 167 168 297 56 74 75 132 124 164 166 293 55 73 74 130 121 161 164 289 54 72 73 128 118 158 162 286 52 70 72 127 115 155 160 282 51 69 71 125 112 152 158 278 50 68 70 123 149 156 274 66 69 122 146 153 270 65 > 68 120 144 151 266 64 67 118 141 149 262 63 66 116

1) Tiiliverhottu 150 mm paksu harkkoseinä, kun käytetään harkkositeitä 4 kpl/m2.

Taulukko D4 375 mm:n seinän puristuskapasiteetteja Nu (kN/m) seinän yläreunassa, kun reunasta lähtevän kuormituksen leveys on 140 mm (= 3M-moduulin mukaisen rakennuksen siporex-holvin tukipinta), epäkeskisyys117,5 mm keskilinjasta. Seinän Harkot Harkot Harkot

korkeus (m) 400 kg/m3 450 kg/m3 500 kg/m3

2,6 58 79 102

2,8 57 78 101

3,0 57 77 101

3,6 55 75 98

4,2 54 73 95

4,8 52 71 92

5,4 50 68 89

6,0 48 65 85

6,4 47 63 83

6,8 45 62 81

7,2 44 60 78

D 13

Kolmelta tai neljältä sivulta tuettujen siporex-harkkoseinien mitoitus tuulikuormalle voidaan suorittaa kuvan D11 mitoituskäyrästöjä käyttäen. Käyrästöissä on esitetty siporex-harkkoseinien enimmäismitat tuulikuormille 0,5 kN/m2 ja 0,75 kN/m2 . Leikkauskestävyys Siporex-harkkoseinän leikkauskapasiteetti Vu vaakasaumojen suunnassa, kun saumaa vastaan kohtisuoraa raudoitusta ei käytetä, lasketaan kaavasta (Rak. MK B5, 3.6.3): Vu = Accfvd + 0,3 Nd ≤ 1,5 A ccfctd missä Acc = poikkileikkauksen pinta-ala josta on vähennetty vedetty osuus Nd = leikkaustasoa vastaan kohtisuorassa suunnassa vaikuttavan normaalivoiman laskenta-arvo fvd = harkkoseinän leikkauslujuuden laskenta-arvo, kts taulukko D2 fctd = harkkoseinän taivutusvetolujuuden laskentaarvo, kts taulukko D2.

Kuormitustapaus 1

Leikkaus voi muodostua mitoittavaksi yleensä vain jäykistävissä seinissä. Yhdistetty puristus- ja taivutuskestävyys Yhdistetylle normaalivoimalle ja poikittaiselle kuormalle mitoittaminen voidaan suorittaa kuvassa D12 esitettyjen kapasiteettikäyrien avulla siinä tapauksessa, että poikittaiset kuormat koostuvat pelkästään sellaisista lyhytaikaisista kuormista kuin tuuli- ja kaidekuormat. Kapasiteettikäyrät on piirretty eri seinän hoikkuuksille (L/h) ja ne ilmoittavat harkkoseinän muunnetun normaalivoima- ja momenttikapasiteetin murtorajatilassa. Ko. tapaukseen soveltuvaa käyrästöä valittaessa on tarkistettava, että harkkoseinää kuormittavan normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys (e) vastaa käyrästön kuormitustapausta, kts. kuva D10. Jos normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys (e) on kuvassa D12 käytettyjen epäkeskisyyksien (e=0 ja e=0,20 x h) välissä, voidaan kapasiteettikäyrän sijainti arvioida tai voidaan käyttää varmalla puolella olevaa e = 0,2 x h kapasiteettikäyrää.

Kuormitustapaus 2

e Wd

Wd Päivitetty 04/2004

Nd e0

e0 Kuva D10. Kuormitustapaukset.

Taulukko D5 Kantavalle siporex-harkkoseinälle, jota kuormittaa 1,6 x 0,5 kN/m2 vaakasuora tuulikuorma, sallittava korkeus, johon asti seinä voidaan mitoittaa pelkästään normaalivoimalle. Harkon tiheys 500 kg/m 3 500 kg/m 3 450 kg/m 3 450 kg/m 3 400 kg/m 3

Harkon paksuus 150 mm ** 200 mm 250 mm 300 mm 375 mm

Harkkoseinän vapaa korkeus * ≤ 2,6 m ≤ 3,0 m ≤ 3,8 m ≤ 4,8 m ≤ 6,0 m

* noin-arvo, tarkemmilla laskelmilla (esim. kuvan D12 käyrästöjä käyttäen), pilasterien tai poikittaisten väliseinien avulla päästään vielä korkeammalle ** tiiliverhous tai sandwich-harkko

D 14

qd = -0,8 kN/m2-1,2 kN/m2

5 L=4H

1 16

L 18 20(m)

a) Alareunasta ja sivuilta vapaasti tuetun seinän enimmäismitat tuulikuormille 1,6 x 0,5 kN/m2 ja 1,6 x 0,75 kN/m2 , kun karkaistun kevytbetoniharkkoseinän paksuus h (mm)/siporex-laatu on 150/500, 200/500, 250/450, 300/450 tai 375/ 400. Lisäksi mukana yhdistelmä-harkkoseinä, kun harkkositeitä on 4 kpl/m2 .

h375

H (m) 7

h250 h200 yhdistelmä h150 H

h150 yhdistelmä h200 h250 h300

Päivitetty

h375 h300

qd = -0,8 kN/m2-1,2 kN/m2 h375

h300

L 0

H (m) 7

qd = -0,8 kN/m2-1,2 kN/m2 h375

h300

h250

h250 4

L 18 20(m)

b) Alareunasta tuetun ja sivuiltaan jatkuvan seinän enimmäismitat tuulikuormille 1,6 x 0,5 kN/m2 ja 1,6 x 0,75 kN/m2, kun karkaistun kevytbetoniharkkoseinän paksuus h (mm)/siporex-laatu on 150/500, 200/500, 250/450, 300/450 tai 375/ 400. Lisäksi mukana yhdistelmä-harkkoseinä, kun harkkositeitä on 4 kpl/m2.

h375

L=4H

h300

qd = -0,8 kN/m2-1,2 kN/m2

h375 h300 h250 h200 yhdistelmä H h150

04/2004

H (m) 7

h150 yhdistelmä h200 h250 h300 h375

H (m) 7

Vaarallisimman vaikutuksen selvittämiseksi riittää, että tutkitaan seuraavat kuormitusyhdistelmät: 1) Suurin Nd (sama tarkastelu kuin pelkälle normaalivoimalle). Poikittaiskuorman taivutusmomentin suuruudella ei käytännössä ole vaikutusta normaalivoimakapasiteetin ylärajaan. 2) Suurin M1d ja sitä vastaava pienin N d (varmalla puolella ollaan, kun suoritetaan pelkkä taivutuskapasiteettitarkastelu)

h150 yhdistelmä h200 h250

h150 yhdistelmä h200 h250 h300 h375

Mitoitus tapahtuu määrittämällä normaalivoiman laskenta-arvo Nd ja poikittaiskuormasta tulevan taivutusmomentin laskenta-arvo M1d olettamalla seinän ala- ja yläpää nivelellisiksi. Lasketaan niitä vastaavat kertoimet k s ja ms , kts. kuva D12. Merkitään ks :ää ja ms :ää vastaava yhteisvaikutuspiste valittuun käyrästöön kuvassa D12 ja tarkistetaan, että piste on valitun kapasiteettikäyrän sisäpuolella.

h200

h200 3

yhdistelmä

h150

1 0

L 0

1 16

L 18 20(m)

c) Ylä- ja alareunasta ja sivuilta vapaasti tuetun seinän enimmäismitat tuulikuormille 1,6 x 0,5 kN/m2 ja 1,6 x 0,75 kN / m2, kun karkaistun kevytbetoniharkkoseinän paksuus h (mm)/ siporex-laatu on 150/500, 200/500, 250/450, 300/450 tai 375/400. Lisäksi mukana yhdistelmä-harkkoseinä, kun harkkositeitä on 4 kpl/m 2.

L 0

L 18 20(m)

d) Ylä- ja alareunasta tuetun ja sivuiltaan jatkuvan seinän enimmäismitat tuulikuormille 1,6 x 0,5 kN/m2 ja 1,6 x 0,75 kN/m2, kun karkaistun kevytbetoniharkkoseinän paksuus h (mm)/siporex-laatu on 150/500, 200/500, 250/450, 300/ 450 tai 375/400. Lisäksi mukana yhdistelmä-harkkoseinä, kun harkkositeitä on 4 kpl/m2.

Kuva D11. (käyrästöt a-d) Siporex-harkkoseinien enimmäismitat tuulikuormalle. Tiiliverhotulle 150 mm paksulle harkkoseinälle, jossa on tiilisiteitä 4 kpl/mm2 , käytetään taulukoissa olevaa sandwich-harkkoseinän käyrää. Seinät voidaan olettaa sivuiltaan jatkuviksi, kun symmetrisesti sijoitettavan vaakaraudoituksen poikkipinta-ala on yhteensä vähintään 0,3 ‰ seinän poikkipinta-alasta.

D 15

Normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys e=0 Kuormitustapaus 1

Kuormitustapaus 2

N k= s

bxhxf

0,6 L/h=15

L/h=15

L/h=10

L/h=10 L/h=20

L/h=20

0,4

L/h=25

L/h=25 0,2

M m= s

1d 2

x10

bxh xf

m= s

120

100

1d 2

x10

bxh xf

100

120 Päivitetty 04/2004

Normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys e=0,20 x h N

Kuormitustapaus 1

k= s

Kuormitustapaus 2

bxhxf

0,4

L/h=10

L/h=15

L/h=15 L/h=20

L/h=20

0,2 L/h=25

L/h=25 M m= s

1d 2

x10

bxh xf

120

100

1d 2

bxh xf

x10

100

120

a) Siporex-harkkoseinän (harkkojen kuivatiheys ≤ 500 kg/m 2 ja paksuus ≥ 150 mm) yhdistetyn puristuksen ja taivutuksen kapasiteettikäyrät. Kuva D12. Siporex-harkkoseinien yhdistetyn puristuksen ja taivutuksen kapasiteettikäyrät, a-c.

D 16

Normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys e=0 Kuormitustapaus 1

Kuormitustapaus 2

N k= s

bxhxf

0,6 L/h=15

L/h=15

L/h=10

L/h=10 L/h=20

L/h=20

0,4

L/h=25

L/h=25 0,2

M m= s

1d 2

x10

bxh xf

m= s

100

x10

L/h=25

04/2004

Päivitetty

120

1d 2

bxh xf

20 L/h=10

100

120

L/h=25

Normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys e=0,20 x h N

Kuormitustapaus 1 k= s

Kuormitustapaus 2

bxhxf

0,4

L/h=10

L/h=15

L/h=20

L/h=15

L/h=20 0,2

L/h=25 M m= s

L/h=25 M

1d 2

x10

bxh xf

m= s

120

100

1d 2

bxh xf

x10

L/h=25

20 L/h=10

100

120

L/h=25

b) Siporex-harkkoseinän (harkkojen kuivatiheys ≤ 450 kg/m2 ja paksuus ≥ 250 mm) yhdistetyn puristuksen ja taivutuksen kapasiteettikäyrät.

D 17

Normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys e=0 Kuormitustapaus 1

Kuormitustapaus 2

N k= s

bxhxf

0,6 L/h=15

L/h=15

L/h=10

L/h=10 L/h=20

L/h=20

0,4

L/h=25

L/h=25 0,2

M m= s

1d 2

x10

bxh xf

120

100

1d 2

x10

L/h=10

100

120

L/h=25

Päivitetty 04/2004

L/h=25

Normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys e=0,20 x h N

Kuormitustapaus 1 k= s

Kuormitustapaus 2

bxhxf

0,4

L/h=10

L/h=15

L/h=20

L/h=15

0,2 L/h=25 M m= s

L/h=25 M

1d 2

x10

bxh xf

m= s

120

100

1d 2

bxh xf

x10

60 L/h=25

20 L/h=10

100

120

L/h=25

c) Siporex-harkkoseinän (harkkojen kuivatiheys ≤ 400 kg/m2 ja paksuus ≥ 375 mm) yhdistetyn puristuksen ja taivutuksen kapasiteettikäyrät.

D 18

Kuvissa D10 ja D12 on käytetty seuraavia merkintöjä: Nd = normaalivoiman laskenta-arvo M1d = poikittaiskuorman taivutusmomentin laskentaarvo, seinän ylä- ja alapäässä nivel e = normaalivoiman alkuperäinen epäkeskisyys eo = harkkoseinän alapään osittaisen kiinnityksen huomioonottava epäkeskisyys b = harkkoseinän leveys h = harkkoseinän paksuus L = harkkoseinän vapaa korkeus fcd = harkkoseinän puristuslujuuden laskenta-arvo, kts. taul. D2. Jos yhtenäinen siporex-harkkoseinä, joka on tuettu lattiaan sekä yläpuoliseen laatastoon ja jota kuormittaa 0,5 kN/m2 vaakasuora tuulikuorma, täyttää taulukossa D4 harkkoseinän vapaalle korkeudelle asetetun vaatimuksen, ei kuvan D12 kapasiteettikäyrästöjä tarvitse käyttää. Sen sijaan on tarpeellista suorittaa mitoitus vain pelkälle normaalivoimalle. Paikallinen puristuskapasiteetti Kun puristava voima kuormittaa vain osaa harkkoseinän pinnasta, voidaan rakenteen pinnassa puristuslujuuden laskenta-arvona käyttää korotettua arvoa, jos on olemassa edellytykset puristusrasituksen jakaantumiselle alkuperäistä pintaa suuremmalle pinnalle kuvan D9 mukaisesti (Rak. MK B5). Paikallinen puristuskestävyys Nu lasketaan kaavasta (Rak. MK B5, 3.6.6):

Päivitetty

04/2004

Nu = Acoƒcdx

Ac1/Aco ≤ 1,5 x Acoƒcd

missä Aco = kuormitetun pinnan ala Ac1 = kuormituksen jakaantumispinnan ala fcd = harkkoseinän puristuslujuuden laskenta-arvo, kts taulukko D2. Korotettua arvoa voidaan käyttää kuvassa D13 esitetyissä tapauksissa. Huom! Aukkopalkkien tukipinnoilla ei saa käyttää korotettua puristuslujuuden laskenta-arvoa.

tanα = 1/2 = kuormitetun pinnan ala (Aco) = kuormituksen jakaantumispinnan ala (A cl)

7.7 Rakenteelliset ohjeet Kantavan harkkoseinän rajamitat Edellä esitettyjä suunnitteluperiaatteita käytettäessä: – Seinän paksuuden tulee olla h ≥ 150 mm – Seinän hoikkuuden tulee olla L/h ≤ 25 – Pilarin leveyden b tulee olla vähintään: pilarin paksuus h 150 200 250 ≥ 300 mm pilarin leveys b 600 500 400 300 mm Harkkokoko Ikkunan pielissä tai pistemäisen kuorman alla on käytettävä vähintään puolikasta harkkoa eli harkkoa, jonka pituus on ≥ 300 mm.

7.8 Holveista seinälle tuleva paikallinen puristusjännitys Harkkoseinän kannattamista väli- ja yläpohjista sille tulevat tukipintakuormat aikaansaavat seinälle paikallisen puristusjännityksen, jonka vaikutus on erikseen tutkittava kuormista seinälle tulevan kokonaisrasituksen lisäksi. Suurimpia tukipintakuormia aiheuttavat yleensä massiiviset paikallavalulaatat ja vastaavat raskaat rakenteet, esim. kuorilaattaholvit. Siporex-elementtiholvien oma paino on niin vähäinen, että normaalin 140 mm:n tukipinnan (liittymismitta 150 mm - 10 mm) yhteydessä ei tätä puristusjännitystä tarvitse erikseen tutkia. Betonirakenteisen holvin pienin sallittu tukipintamitta 375 mm:n kantavalla harkkoseinällä on 125 mm seinän pinnasta lähtien. Harkkoseinän reunan paikallinen puristuskestävyys voidaan esittää kaavalla: Nu = Aco x fcd missä fcd = harkkoseinän puristuslujuuden laskenta-arvo (taulukko D2) Aco = kuormitetun pinnan ala. Kuormitus voi olla samanaikaisesti harkkoseinän molemmissa reunoissa. Seinän kokonaiskapasiteetti holvista ja mahdollisista muista rakenteista tulevien kuormitusten suhteen on muistettava aina tutkia; useimmiten määrääväksi muodostuu kuorman epäkeskisyyden rajoittama normaalivoimakapasiteetti. Mikäli muu mitoitus ei muodostu määrääväksi, voidaan 375 mm paksulle tiheydeltään 400 kg/m3 harkkoseinälle käyttää 125 mm:n tukipinnan yhteydessä korkeintaan seuraavia paikallisia mitoituskapasiteetteja (=murtokuorman laskenta-arvoja): – 75 kN/m, kun harkot liimataan rakosaumoin – 90 kN/m, kun harkot liimataan täyssaumoin. Mikäli on oletettavissa, että harkkoseinään tukeutuva rakenneosa pääsee kiertymään tuella ja aiheuttaa seinän reunaan lohkeamisvaaran, on harkon reunaan jätettävä kuormittamaton n. 50 mm:n kaista. Tämä toteutetaan esim. paikalla valetun laatan yhteydessä asentamalla seinän reunaan kokoonpuristuva umpisoluvaahtomuovikaista.

Kuva D13. Tapaukset, jolloin korotettua puristuslujuuden laskenta-arvoa voi käyttää.

D 19

7.9 Kuorman jakautuminen ulkoseinän ja välipohjan liitoskohdassa Normaalivoimista tulevan epäkeskisyyden määrittämiseksi useampi kerroksisissa rakennuksissa on tiedettävä, miten yläpuoliset kuormat siirtyvät alaspäin ulkoseinän ja välipohjan liitoskohdassa. 375 mm:n harkkoseiniä mitoitettaessa voidaan tehtyjen tutkimusten perusteella käyttää seuraavia oletuksia: – Siporex-harkkoseinän ja holvin liitoksessa yläpuolinen kuormitus siirtyy alapuoliseen rakenteeseen normaalisti sekä holvin reunan että viereisen siporexharkon kautta, kun liitoksissa ei käytetä kuorman siirtymistä ohjaavia joustorakenteita.

250

Betoniholveille pätee: – Kun tukipinnan leveys on 125 mm, siirtyy yläpuolisesta kuormasta puolet betoniholvin reunan kautta ja puolet holvin viereisen siporex-harkon välityksellä. Tukipinnan kasvaessa holvin kautta kulkeva osuus lisääntyy, ja vastaavasti tukipinnan pienentyessä osuus vähenee. 75 mm:n laatan reunan (= ~ääneneristyksen vaatima upotus kerrostalojen seinissä) kautta kulkee n. 40 % yläpuolisesta kuormasta. – Siporex-holvielementtien yhteydessä yläpuolisen kuormituksen voidaan katsoa siirtyvän tasaisesti tuella olevan holvielementin pään ja viereisen harkon kautta niiden pinta-alojen suhteessa. Tarvittaessa voidaan kuorman siirtymistä ohjata (ja epäkeskisyyttä vähentää) esim. seinän sisään tulevan holvinreunan yläpintaan sijoitetun riittävästi kokoonpuristuvan bitumikermin tai umpisoluvaahtomuovilevyn avulla.

250

50 %

100 %

125

Päivitetty 04/2004

125

50 %

Joustava materiaali

Kuva D14. Kuorman jakautuminen holviliitoksessa.

D 20

8. AUKKOJEN YLITYKSET SIPOREX-HARKKOSEINISSÄ viivakuorma) suuruuden kN/m:nä. Tämä kuorma, jolla tarkoitetaan palkkiin kohdistuvia kuormituksia sen omaa painoa lukuun ottamatta, on mitoituksessa kokonaisuudessaan oletettu muuttuvaksi ja pitkäaikaiseksi kuormitukseksi. Kevytpalkkien vastaavin periaattein laskettu kuormaluokka on yleensä 5 (= 5 kN/m).

8.1 Yleistä Siporex-harkkoseinissä käytetään yleensä siporex-palkkeja aukkojen ylityksiin (kts. kappale 3.4.), mutta tietyissä tapauksissa joudutaan käyttämään teräspalkkeja. Tämän tekstin kohtien 8.2-8.4 tiedot koskevat normaaleja PB-merkittyjä suoria palkkeja.

Palkkien raudoitus Siporex-palkkien raudoitus koostuu pitkittäisteräksistä, jotka on hitsattu yhteen koteloksi yleensä 45°:een kulmassa olevia leikkausteräksiä käyttäen. Leikkausteräkset ovat kuitenkin kohtisuorassa pääteräksiin nähden 600 mm korkeissa palkeissa sekä 400 mm korkeissa ja 375 mm leveissä kevytpalkeissa. Raudoitus on aina käsitelty sementtipohjaisella korroosionestomassalla. Eri korkuisten siporex-palkkien raudoituksen periaate on esitetty kuvassa D15.

8.2 Siporex-palkkien suunnittelu Kuormaluokka Siporex-palkit mitoitetaan yksiaukkoisena palkkina. Valmistaja on valmiiksi mitoittanut raudoitetut palkit tiettyihin kuormaluokkiin. Pääasiassa käytetään kuormaluokkia 15 ja 25, mutta tarvittaessa käytetään myös kuormaluokkia 12 tai 40. Kuormaluokan lukuarvo ilmoittaa sallittavan tasaisen ominaiskuorman (tasainen

a) 200 mm korkea siporex-palkki Pintamatto ≤ 600

Keskimatto ≤ 600

≤ 600

A-A

Päivitetty 04/2004

A 25 150

≤ 100

150

b) 400 mm korkea siporex-palkki 50

Pintamatto ≤ 600

≤ 600

Keskimatto ≤ 600

≤ 600

B-B

B 50

≤ 100

150

≤ 100

150

B c) 600 mm korkea siporex-palkki Pintamatto 50 200 ≤ 600

Keskimatto ≤ 600

≤ 600

200 50

C-C

C 50

50 50

C Kuva D15. Siporex-palkkien raudoituksen periaate.

D 21

Piste- ym. erikoiskuormat Siporex-palkit on raudoitettu siten, ettei maksimimomentin sijainnilla ole merkitystä. Täten riittää, kun tarkistaa, ettei keskitetystä ym. kuormasta syntyvä maksimimomentti ylitä kuormaluokan ilmoittamasta tasaisesta kuormasta laskennalla saatavia arvoja. Kun kyseessä on 200 mm tai 400 mm korkea palkki ja suuri keskitetty kuorma sijaitsee palkin korkeutta lähempänä palkin keskipistettä tai aina, kun kyseessä on 600 mm korkea palkki, voidaan menetellä seuraavalla tavalla: Tarkistetaan, ettei keskitetystä ym. kuormasta syntyvä leikkausvoima ylitä kuormaluokan ilmoittamasta tasaisesta kuormasta saatavaa leikkauskapasiteetin arvoa, kun se lasketaan palkin tehollisen korkeuden päässä tuelta (tasattu arvo). Siporex-palkin, jonka korkeus on 200 mm tai 400 mm, momentti- ja leikkauskapasiteettipinnat on esitetty kuvassa D16. Jos kuorma sijaitsee ohjetta kauempana palkin keskipisteestä, ota yhteyttä valmistajan suunnittelupalveluun. Kevytpalkeille tulevan kuormituksen edellytetään jakautuvan tasaisesti koko palkin pituudelle. Vääntö Siporex-palkkiin kohdistuvien pystykuormitusten painopisteen tulee ilman erillistä selvitystä sijaita enintään palkin leveyden kolmanneksen päässä palkin keskilinjalta.

Käytetyt merkinnät: M u = momenttikapasiteetti, esim. kuormaluokan ilmoittamasta tasaisesta kuormasta laskettu maksimimomentti Vu = leikkauskapasiteetti, esim. kuormaluokan ilmoittamasta tasaisesta kuormasta laskettu leikkausvoiman tasattu arvo d

Jänneväli

Momenttikapasiteetti Mu

Leikkauskapasiteetti -Vu

-Vumin

Vumin

Vu h

Kuva D16. Siporex-palkkien momentti- ja leikkauskapasiteettipinnat (korkeudet 200 tai 400 mm)

D 22

= 0,26 x b x d x fctd = palkin leveys = palkin tehollinen korkeus = raudoitetun siporex-rakenteen taivutusvetolujuuden laskenta-arvo, kts. taulukko A4. (Tässä palkkien 500 kg/m3-massalle 0,43 N/mm 2).

8.3 Tukipintojen pituus Tukipintojen on oltava tasaisia ja niiden on muodostuttava vähintään puolikkaista harkoista. Siporex-palkkien suositeltava tukipinnan pituus harkkoseinässä on 300 mm. Kun kyseessä on pitkä jänneväli ja raskaat kuormat, joudutaan tietyissä tapauksissa käyttämään vielä suurempaa tukipinnan pituutta, jottei paikallinen puristuskapasiteetti ylittyisi alapuolisessa harkkoseinässä. Huom! Tukipinnan kapasiteettia tutkittaessa ei saa käyttää korotettua puristuslujuuden laskenta-arvoa, kts. kappale 7.6. Pienin sallittu tukipinnan pituus 200 mm tai 400 mm korkeille siporex-palkeille on 200 mm ja 600 mm korkealle siporex-palkille 250 mm. Tukipintojen leveyden on oltava vähintään 85 % palkin leveydestä. Palkit on asennettava keskeisesti tuen leveyteen nähden. Mahdollisista poikkeavista rakenteista on syytä neuvotella palkkien toimittajan kanssa. Tukipinnan harkot Tukipinnan muodostavan harkon on, mikäli mahdollista, oltava täysharkko. Tukipintaharkko ja vähintään sen alapuolinen harkkokerros on liimattava alustaansa umpisaumoin, rakosaumaa ei saa käyttää. Umpisaumaosuuden on oltava vähintään kahden tukipituuden mittainen.

8.4 Poikkileikkauksen heikennykset Kaikki poikkileikkauksen heikennykset pieniä yksittäisiä reikiä (ø ≤ 30 mm) ja vähäisiä uria (max. syv. 20 mm) lukuun ottamatta ovat kiellettyjä. Palkkien katkaiseminen on kielletty eikä palkkien raudoitusta ja sen ympärillä olevaa korroosionestokerrosta saa vahingoittaa.

Päivitetty 04/2004

Taipuma Siporex-palkit on mitoitettu siten, että palkin taipuma on oman painon ja muiden omainaiskuormien aiheuttamilla pitkäaikaisilla kuormituksilla pienempi kuin L/300. Yleensä taipuma on tätäkin arvoa pienempi.

Vumin b d fctd

8.5 Teräspalkkien suunnittelu Aukkojen ylityksiin voidaan käyttää myös teräspalkkeja esimerkiksi silloin, kun matalan siporex-palkin maksimipituus ei riitä. Muodoltaan tarkoitukseen sopivat hyvin erikylkiset L-profiilit, joita käyttäen palkki yleensä voidaan sovittaa sisältymään siporex-holvin rakennekorkeuteen. Palkkien suunnittelu Teräspalkit mitoitetaan RakMK B7 (1996) ohjeita noudattaen. Yleensä mitoittavaksi tekijäksi muodostuvat taivutusjännitykset tai taipuma. Suunnittelussa on lisäksi erityisesti muistettava, että tukipinnan leikkausmurron välttämiseksi on teräspalkki suunniteltava riittävän jäykäksi. Tästä johtuen teräspalkkien suunnittelussa tulee ottaa huomioon ”Siporex-harkkoseinään tukeutuvien teräspalkkien suunnitteluohjeen” ja ”Siporex-harkkoseinään tukeutuvien teräspalkkien valintataulukon” ohjeet. Valintataulukon palkkien taipuma ei ylitä arvoa L/400, ja arvon EI/l02 on oltava ≥ 200 kN, joka varmistaa palkin riittävän jäykkyyden. Tässä: E = palkin kimmokerroin I = palkin jäyhyysmomentti lo = palkin vapaa aukko.

Päivitetty

δ ≤ k x fcd missä δ = kuormitetun tukipinnan maksimi puristusjännitys murtotilassa fcd = siporex-harkkoseinän puristuslujuuden laskentaarvo k = 1, jos tuen pituus laskelmissa on 150-200 mm k = 0,8, jos tuen pituus laskelmissa on suurempi kuin 200 mm ja EI/l02 = 200 kN k = 1, jos tuen pituus laskelmissa on suurempi kuin 200 mm ja EI / l02 ≥ 300 kN. Väliarvot interpoloidaan suoraviivaisesti. 300 mm pitkän tukipinnan käyttäminen on suositeltavaa myös teräspalkkien yhteydessä, mikäli se vain on mahdollista. Pitkä tukipinta antaa lisävarmuutta tuelle syntyvän tukimomentin ansiosta. Palkin suuntaisen tukipinnan pituuden on normaalisti oltava vähintään 200 mm. Vähintään 150 mm pitkää tukipintaa voidaan kuitenkin käyttää silloin, kun teräspalkki tukeutuu kantavaan seinään poikittain seinän suuntaan nähden. Annetut mitat edellyttävät, että seinän kuormitukselle asetettuja kriteerejä ei ylitetä. Tukipainetta voi tarvittaessa jakaa laajemmalle alueelle esim. teräslevyn avulla. Katso myös kappaletta 7.6, Paikallinen puristuskapasiteetti.

04/2004

Tukipinnat Teräspalkkien leveys saattaa esimerkiksi ulkoseinillä olla huomattavasti seinien paksuutta pienempi. Tämän vuoksi on varmistettava, että tukipaine teräsprofiilien

alla ei kohoa liian suureksi. Paikallisen puristuskapasiteetin riittävyyden varmistamiseksi on seuraavan ehdon oltava voimassa:

Ø 10 rengasteräkset ympäri

Täysharkko

ø8 + ø8 kutistumateräkset Täyssaumaliimaus min L=600 Kuva D17. Siporex-palkin suositeltava tuenta harkkoseinässä.

Siporex-aukonylityspalkki.

D 23

9. SIPOREX-MAANPAINESEINÄT

9.1 Maanpaineseinä pystyelementeistä

375

Kellarin siporex-rakenteinen maanpaineseinä tehdään normaalisti 375 mm paksuista kerroksenkorkuisista pystyelementeistä. Elementtien normaali pituus on 3000 mm ja leveys 600 mm. Nämä perusmitat soveltuvat useimpiin rakenneratkaisuihin, joskin erikoistapauksissa voidaan valmistaa myös muita pituuksia. Mitoituksessa käytetään yleensä normaalia 600 mm:n elementtileveyttä, poikkeavat sovitusmitat sijoitetaan rakennuksen nurkkiin, kts. kohta 9.9. Koska elementin jänneväli pystysuunnassa jää pieneksi, se voidaan helposti mitoittaa kestämään normaalin maanpainekuorman antamat rasitukset. Elementit tuetaan alapäästään anturaan tai kellarin lattialaattaan ja yläpäästään kellarin ja 1. kerroksen väliseen holviin. Holvin avulla kuormat siirretään esim. voiman suuntaisille ulko- ja väliseinille. Normaalisti rakennesuunnittelija mitoittaa rakennekokonaisuuden ja tarkastaa, että vakioelementtejä voidaan kapasiteettinsa puolesta käyttää. Elementtien kapasiteetti ja niille oletetut kuormat on esitetty kohdassa 9.2.

9.2 Maanpaineolettamukset ja elementtien mitoitus

Päivitetty 04/2004

Seinän vierustäyttö tehdään karkealla soralla. Tällöin voidaan maanpaineen mitoituksessa käyttää kitkamaalle oletettuja arvoja. Vierustäyttöä ei saa tiivistää koneellisin menetelmin. Vakiomittaiset maanpaine-elementit on mitoitettu käyttäen aktiivisen maanpaineen arvoja kymmenellä prosentilla korotettuna. Maan pintakuormana on käytetty arvoa 4 kN/m2. Kuormitukset voidaan laskea esim. Rakentamismääräyskokoelman julkaisun B5 kuvan 3.1 mukaisesti tai RIL 95 Pohjarakennus -julkaisun ohjeiden mukaan. Elementtien toimivaksi mitaksi on

600

Kuva D18. Profiloitu maanpaine-elementti. 165

73,5

40 21,5

210

66,5

73,5

Kuva D19. Uritusten mittoja.

Taulukko D6

3000 mm korkeasta maanpaine-elementtiseinästä rakenteille tulevat vaakasuorat tukivoimat ja seinän momenttirasitus. Kuormitusolettamus: Kitkamaa, aktiivinen maanpaine + 10 %, maan pintakuorma 4 kN/m2 . Mukana varmuuskertoimet: maa 1,2, pintakuorma 1,6. Täyttökorkeus metriä 3,00 2,80 2,60 2,40 2,20 2,00 1,80 1,60

D 24

Alatuenta kN/m kN/elem 22,3 14,6 20,4 13,3 18,4 12,0 16,5 10,7 14,5 9,5 12,7 8,2 10,8 7,0 9,1 5,9

Ylätuenta Momentti/elem. kN/m kN/elem kNm 12,6 8,2 8,7 10,4 6,7 7,8 8,5 5,5 6,8 6,9 4,4 5,9 5,8 3,5 5,0 4,2 2,7 4,1 3,2 2,0 3,3 2,3 1,5 2,6

oletettu niiden täysi korkeus 3000 mm ja täytön korkeudeksi samoin 3000 mm. Rakennesuunnittelija tarkastaa, että lujuusarvot ovat riittävät hänen suunnittelemaansa kohteeseen. Mahdolliset näitä mitoitusoletuksia suuremmat kuormat on suunnittelijan ehdottomasti ilmoitettava valmistajalle ja varmistettava, että elementit voidaan valmistaa. (Huom! Esimerkiksi kuorma koheesiomaasta olisi noin kolminkertainen.) Vakiomittaiset 3000 mm:n elementit on edellä mainittuja kuormia käyttäen mitoitettu seuraavin olettamuksin: – Murtomomentti 10,0 kNm koko elementin pituudella. – Alapään vaakasuora tukivoima(= leikkausvoima, murtokuorma) 15,0 kN/elementti. – Yläpään vaakasuora tukivoima (= ø 20 mm:n ankkuritapin tukivoima, murtokuorma) 9kN.

9.3 Elementtien alapään tuenta Kolmiokuormaksi oletetusta maanpaineesta johtuen seinän alapäästä perustuksille tuleva mitoittava vaakakuorma on huomattava, täyttökorkeudesta riippuen noin

7…15 kN/elementti. Elementtiseinän alapää tuetaan anturan reunaan, johon on valun yhteydessä tai jälkivaluna tehty korotus, tai yhtenäiseen pohjalaattaan tehtyyn n. 50 mm:n pykälään. Antura mitoitetaan tarvittavalle vaakavoimalle. Anturajärjestelmään voidaan tarvittaessa valaa jänneväliä lyhentäviä tukianturoita. Usein voidaan vaakavoima tukea myös lattialaatan reunaan.

9.4 Elementtien yläpään tuenta Kolmion muotoisesta maanpainekuormasta johtuen seinän yläpään tuentatarve on alapään tuentaa huomattavasti vähäisempi, yleensä täyttökorkeudesta riippuen 2…8 kN/elementti. Yläpään tuenta siporex-holviin hoidetaan normaalisti elementin yläpäähän valetun ø 20 mm:n terästapin ja reunapalkin avulla, kts. oheisia periaatekuvia. Erityisesti on huolehdittava siitä, että terästappi osuu valureikäänsä keskeisesti ja sen kiinnitysvalu on riittävästi tiivistettyä. Reunapalkki toimii myös holvia ympäröivänä rengasraudoituksena.

Lattian raakapinta

Päivitetty

04/2004

Jälkivalu

Kuva D20. Yleispoikkileikkaus maanpaineseinästä.

Kuva D22. Alapään tuenta.

Lattian raakapinta Jälkivalu 2 kpl/T10 ympäri valussa

Poraus ø60 T20 teräs + betonijuotos

Kuva D21. Alapään tuenta.

Kuva D23. Yläpään tuenta.

D 25

9.5 Siporex-laatastoon ja ankkuroiviin seiniin kohdistuvat seinän yläpään vaakavoimat Kun kyseessä on rinneratkaisu ja maanpaine kohdistuu rakennukseen toispuolisesti, holvin ja siihen liittyvien seinien rakenteet on mitoitettava niin, että ne pystyvät siirtämään kuormat rakennuksen perustuksille. Tarvittaessa käytetään seinät holviin yhdistäviä vaarnauksia, kts. kappale 12.3. Jos täyttökorkeus ympäri rakennuksen on likimain tasainen ja rakennuksen muoto on symmetrinen, ei holvilta alapuolisiin rakenteisiin siirry suuria vaakavoimia, vastakkaisten puolien vaakavoimat kumoavat toisensa.

9.6 Seinän aukkojen ja holvin epäjatkuvuuskohtien tuenta

tää voimat aukon viereiselle holvialueelle tai suoraan kuormaa vastaan kohtisuorille porrasaukon sivuseinille.

9.8 Kellariseinän ja ulkoseinän liitos porrasaukossa Kun ylemmän kerroksen siporex-harkkoseinä ja kellarin elementtiseinä ovat saman paksuisia (375 mm), niin sokkelirajan hammastuksen toteuttamiseksi tehty kellariseinän sisäänpäin veto näkyy porraskuilussa hammastuksena sokkeli- ja seinäosien rajalinjassa myös seinän sisäpinnassa. Jos esimerkiksi porrashuoneen ikkunan alareuna sovitetaan tähän linjaan, voidaan hammastus useimmiten tehokkaasti kätkeä. Seinäpinnassa hammastuksen reuna varustetaan kulmavahvikkeella tai peitelistalla.

900

Harkot

900

600

Päivitetty 04/2004

Ikkuna-aukkojen kohdalla seinäelementit tuetaan viereisiin, tarvittaessa vahvemmin raudoitettuihin elementteihin, kts. kuva D25. Suositeltava seinien ikkuna-aukon maksimileveys on kaksi elementtileveyttä eli 1200 mm. Ikkunan alapuolisten elementtien yläpää voidaan tällöin yleensä tukea elementtien päähän tehtyihin uriin valetuilla harjateräksillä, kts. kuva D26. Yli kahden elementin levyisissä aukoissa aukon alapuoliset elementit tuetaan yleensä aukon sisäreunaan asennetulla teräsprofiililla. Tuesta lisäkuormitusta saavien sivuelementtien kapasiteetti on tarkistettava. Maksimissaan 900 mm leveä aukko voidaan yleensä tehdä ilman erillistä ikkunan alareunan tuentaa käyttämällä ikkunan alla 600 mm ja 300 mm leveitä elementtejä. Ikkunan alapuoli voidaan tehdä myös harkoista tai suurharkoista. Ikkuna-aukon yläpuoliset rakenteet voidaan tarvittaessa kannattaa esim. L-teräspalkilla, jolloin aukon viereisten maanpaine-elementtien tuentasysteemi on normaali. Mikäli aukon yhteydessä käytetään siporex-palkkeja, jotka ulottuvat aukon vierielementtien päälle, on vaakavoimien tuenta erikseen selvitettävä.

300

Elementit

Kuva D25. 900 leveä ikkuna-aukko, kaksi vaihtoehtoa.

9.7 Porrasaukon kohta Mikäli kellarin ja ensimmäisen kerroksen yhdistävä porrasaukko on ulkoseinän vieressä, on maanpaine-elementtien yläpään tuenta holvin puuttuessa hoidettava esim. seinän ja kellarielementtien väliseen saumaan sijoitettavalla vaakasuuntaisella L-teräsprofiililla, joka siir-

A-A

B-B L-teräs

Ura 60 x 60 ja 2T10

Toispuolinen täyttö rinneratkaisussa Kuva D24. Holvin kuormitussuunnat.

D 26

Tasainen täyttö

Poraus ø60 L = 200, valutäyttö Kuva D26. 1200 leveän ikkuna-aukon tuenta.

A A-A

B-B

L-teräsprofiili

Porrasaukon takaseinä voidaan joissakin tapauksissa tehdä myös harkoista tai suurharkoista, jos harkkoseinän päät voidaan tukea porrasaukon viereisiin sisäseiniin. Seinän sisäpinta saadaan samaan tasoon porrasaukossa näkyvän ylemmän kerroksen seinäpinnan kanssa leikkaamalla harkko 350 mm leveäksi. Harkkoseinä kiinnitetään viereisiin maanpaine-elementteihin kuvan D27 mukaisesti. Harkko-osuus voidaan joskus mitoittaa kaarena, mikäli sen molemmin puolin on työntävän voiman vastaanottava riittävästi kuormitettu pitkä elementtiseinä. Kun lisävoima harkkoseinästä voidaan ohjata suoraan porrasaukon viereisille sisäseinille, voidaan myös porrasaukon molemmin puolin käyttää normaaleja maanpaine-elementtejä, jotka tällöin vain ottavat kaarena toimivan harkko-osuuden antaman ulkoseinän suuntaisen suoran puristuksen. Ratkaisun käyttökelpoisuus on aina arvioitava rakenteiden mukaan. Myös 350 mm paksuja elementtejä voidaan tarvittaessa käyttää. Tällöin yläosan vaakakuormat siirretään normaaliin tapaan aukon viereiselle elementtiholville L -profiililla.

9.9 Nurkkaelementit Kuva D27. Kellarinseinän tuenta holvin porrasaukon kohdalla.

Päivitetty

04/2004

Nurkkaelementeissä on saumojen valu-urat vain toisessa kyljessä, toinen kylki on sileä. Elementin alapäässä on läpimenevät kutistumisterästen urat, risteävältä seinältä tulevat terästen urat leikataan työmaalla. Sa-

Sahataan tarvittaessa

A Uritus työmaalla

Harkkotäyttö

B-B

A-A

≥150

375

AL-puikko tai -naula 25

Kuva D29. Nurkkasovituksia. 350

Kuva D28. Porraskuilun harkkoseinä.

Kuva D30. Sovituselementti. Korvataan, mikäli mahdollista, nurkkasovitteilla.

D 27

moin yläpäähän tehdään tarvittava rengaspalkkivalun uritus työmaalla. Elementin molemmissa päissä teräksien peitekerros on 50 mm, jolloin työstö rakennuspaikalla onnistuu helposti. Täten yksi elementtityyppi voidaan asentaa kumman “kätiseen” nurkkaan hyvänsä. Nurkkaelementti liitetään risteävään elementtiseinään tekemällä työmaalla sen kylkeen risteävän seinän elementin sivujen uritusta vastaavat valu-urat. Kun nurkan mittajako ei mene tasan, leikataan nurkkalinjan ylittävä osuus elementistä esimerkiksi sahaamalla. Teräkset katkaistaan esim. kulmahiomakoneella. Kun nurkkaan jää “lovi” ja elementin leveys ei siis riitä, käytetään normaalielementtiä ja vaje täytetään harkkomuurauksella, kts. kuvaa D28. Ulkonurkan nurkkaelementtiä ei tueta yläpuoliseen holviin valuvaarnauksella; riittää kun se tukeutuu lähes koko mitaltaan risteävän seinän päähän. Sisänurkan elementti varustetaan tarvittaessa vaarnatapin valureiällä, mikäli elementtiin kohdistuu maanpainetta.

Päivitetty

1.9.2003

9.10 Seinien vedeneristys Seinän ulkopinnan vedeneristykseen soveltuu esimerkiksi paineentasausraollinen eristyslevy (Pato- tai Platon-levy tai vast.). Seinän alapää suojataan myös lattian alapuolisilta osiltaan kauttaaltaan kosteudelta. Vedeneristys kiertää seinän pohjan kautta myös seinän sisäpuolelle lattiapinnan alapuoliseen osaan. Eristys on maanpinnan rajassa nostettava riittävän korkealle, jotta estetään sulamisvesien tunkeutuminen elementtiseinään.

9.11 Seinien lämmöneristysominaisuudet Rakentamismääräyskokoelman C4-julkaisun mukaan maata vasten olevan seinärakenteen U-arvoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon myös maan lämmönvastus C4:n kohdan 5.4 mukaisesti. C4:n taulukko 1 ilmoittaa myös erilaiset λ -arvot maahan ja ilmaan rajoittuville maanpaine-elementin osille. Kun ulkopuolisena vedeneristeenä käytetään ilmaraon muodostavaa levyä, esim. Pato- tai Platon- levy, ja ympäröivän maan lämmönvastus lasketaan vähintään 1 m:n paksuisen soratäytön mukaan, saadaan 375 mm paksun tiheydeltään 500 kg/m3 olevan elementtiseinän U-arvoiksi seuraavat lukemat: Ulkoilmaan rajoittuva seinän osa Seinä metrin syvyyteen maanpinnasta alaspäin Yli metrin syvyydellä maanpinnasta oleva seinä

9.12 Seinien pintakäsittely Seinien molemminpuolisia diffuusiotiiviitä pintakäsittelyjä on vältettävä. Levyrakenteinen vedeneriste ulkopuolella antaa vapaammat mahdollisuudet sisäpuolisen pintakäsittelyn valintaan.

9.13 Peruskuopan täyttö Peruskuopan täyttö voidaan suorittaa vasta, kun kaikki maanpainevoimaa vastaanottavat rakenteet ovat paikoillaan. Täyttötyössä on vältettävä maan voimakasta tiivistämistä seinän läheisyydessä. Raskaita koneita tai ajoneuvoja ei saa päästää liian lähelle maanpaineseinää. Täyttö suoritetaan normaalisti karkealla soralla. Mikäli seinän läheisyyteen on valmiin rakenteen yhteydessä tulossa esim. raskaita ajoneuvokuormia, on asia otettava huomioon seinää mitoitettaessa. Talvikautena on varottava avoimen perustuslinjan kautta tapahtuvaa routivan maan jäätymistä.

9.14 Seinän asentaminen Asennuksen helpottamiseksi käytetään useimmiten ohjurilautoja, jotka kiinnitetään anturan ulkoreunaan. Tasatun anturapinnan päälle levitetään taipuisa vedeneristehuopa. Elementit nostetaan paikoilleen niiden kyljessä olevaan reikään työnnetyn nostotyökalun avulla. Tämän nostokoukun voi vuokrata Ikaalisten tehtaalta. Elementit sidotaan yläpäästään tilapäisesti toisiinsa ja seinä tuetaan paikoilleen esim. normaaleilla elementtien vinotuilla, jotka saa poistaa vasta kun rakenne on saavuttanut riittävän lujuuden ja riittävät jäykistävät rakenteet on asennettu. Oikea korkeusasema säädetään seinän reunalinjoille levitetyillä jäykillä sementtilaastikaistoilla. Tarvittaessa voidaan käyttää puukiiloja tai vastaavia sovitteita, jotka laastin riittävästi kovetuttua poistetaan. Elementtien alapään urien kohdalle sovitetaan pitkittäiset tukiteräkset. Kun elementtien väliset kylkien valuurat täytetään, täyttyy myös alapuoli painevaluna tehokkaasti. Täyttö edellyttää, että reunakaistat ovat riittävästi kovettuneet.

U = 0,35 U = 0,31 U = 0,23

Mahdollinen seinien lisäeristäminen voidaan haluttaessa suorittaa esim. vedeneristeen ulkopuolelle maanpinnan alapuolelle asennetun polystyreenilevyn avulla.

D 27 A

10. ALA-,VÄLI- JA YLÄPOHJIEN SUUNNITTELU

10.1 Rakenteellinen suunnittelu

Uloke Kattoelementit kestävät pienehköjä negatiivisia momentteja. Tasaisesti kuormitettu normaalielementti voidaan ilman erillistä tarkastelua asettaa osittain ulokkeelliseksi siten, että ulokkeen vapaa pituus laskettuna tuen ulkoreunasta on maksimissaan 2x elementin paksuus. Taipumat Kattoelementit on mitoitettu siten, että taipuma on oman painon ja muiden ominaiskuormien aiheuttamilla pitkäaikaisilla kuormituksilla pienempi kuin L/200. Normaalitapauksessa taipuma on yleensä paljon pienempi, kts. kuva D29.

Päivitetty 04/2004

Kuormaluokka Siporex-kattoelementit mitoitetaan yleensä yksiaukkoisena palkkina. Valmistaja on valmiiksi mitoittanut kattoelementit kuormaluokkiin 2.3, 3.2 tai 4.0. Kuormaluokan lukuarvo ilmoittaa elementille sen oman painon lisäksi sallittavan tasaisen ominaiskuorman suuruuden kN/m 2:nä. Tämä hyötykuorma, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan elementtiin kohdistuvia kuormituksia sen omaa painoa lukuun ottamatta, on mitoituksessa kokonaisuudessaan oletettu muuttuvaksi ja pitkäaikaiseksi kuormitukseksi. Lisäksi elementit on mitoitettu siten, että ne voidaan nostaa yhdestä nostokohdasta elementin puolivälistä. Hallirakennusten kattojen elementtipaksuudet voivat olla 250, 300 tai 375 mm, riippuen valittavista lämpöteknisistä ratkaisuista sekä rakennustyypistä (lämmin vai puolilämmin). Paksuudet 300 ja 375 mm mahdollistavat myös täydellä 60M jännevälillä ylimääräisten kuormien kannatuksen esimerkiksi aukkojen “vekslauksissa”. Pientaloissa käytetään yleensä kattoelementtejä, joiden paksuus on 250 mm ja kuormaluokka 3.2…4.0. Vaikka valmiissa pientalossa kuormat ovat useinkin pienempiä, voivat rakennusaikaiset kuormitukset joskus olla lähes tämän suuruisia. Lisäksi raskaamman kuormaluokan käyttämisellä useimmiten vältytään hankalalta vaihtelevien elementtityyppien käytöltä esim. lävistyksien kannatuksessa.

Piste- ym. erikoiskuormat Kattoelementit on raudoitettu siten (kts. kuva D28), ettei maksimimomentin tai leikkausvoiman sijainnilla ole merkitystä. Muiden kuormitustapausten kuin tasaisen kuorman mitoitukseen riittää siis kun tarkistaa, etteivät maksimimomentit ja leikkausvoima ylitä kuormaluokan ilmoittamasta tasaisesta kuormasta laskemalla saatavia maksimiarvoja (poikkeuksena lovettavat elementit).

L 200 KT 450/3.2 250 mm

30 A-A 20

h Peitek. 17,5 mm

Taipuma mm

Peitekerros 17,5 mm h < 200 mm 42,5 mm h ≥ 200 mm

KT 450/3.2 300 mm KT 450/2.3 300 mm KT 450/3.2 375 mm

Ei saa urittaa

60 60 60 60 60 60

Pituus m

Kuva D29. KT-elementtien taipumat. 120

360

120

A ≤ 0,25 l Kuva D28. Tyypillinen kattoelementin raudoitus.

D 28

≤ 1400 mm

≤ 0,25 l

Tukipintojen leveys Kattoelementtien pienin tukipinnan pituus asennettuna on normaalisti 90 mm. Erikoistapauksissa, kun elementti on tasaisesti tuettuna koko leveydeltään ja tukipinta on sileä ja suora (esim. teräspinta), voidaan sallia 65 mm:n pituus. Tukipinnan pituutta suunniteltaessa on otettava huomioon siporex-elementtien ja kantavan rakenteen valmistuksen ja asennuksen mittapoikkeamat sekä muut vaikuttavat seikat, kuten mm. kantavan rakenteen kuormituskestävyys. Katkaisu Elementtejä ei saa katkaista, koska niissä on vetoraudoituksen päihin hitsattu poikittaiset ankkuritangot. Samoin elementtien päiden viistäminen on kielletty tarkoitusta varten valmistettuja erikoiselementtejä lukuunottamatta.

Päivitetty

04/2004

Pitkittäissauman lujuus Kattoelementtien pituussuuntaisten saumojen juotosurat ja pontit tehdään aina tehtaalla. Niiden mitat on esitetty kuvassa D31. Asennuksen yhteydessä juotosura täytetään notkealla sementtilaastilla. Saumojen toiminta varmistetaan elementtikenttään asennetuilla rengasteräksillä. Saumojen mitoituksessa tulee toteuttaa seuraavat vaatimukset: A. Sauman pystysuuntaisen leikkausvoiman tulee täyttää seuraava ehto: – Jos saumassa on pontti kuvan D31 mukaan, ei murtorajatilan laskentakuormista laskettu sauman leikkausvoima saa ylittää arvoa 5,7 kN/m, kun siporexin kuivatiheys on 450 kg/m3, eikä arvoa 7,5 kN/ m, kun siporexin kuivatiheys on 500 kg/m 3.

B. Sauman pituussuuntaisen leikkausvoiman tulee täyttää seuraava ehto: – Jos saumassa on umpeen juotettu 15 x 40 mm juotosura, ei murtorajatilan laskentakuormista laskettu sauman pituussuuntainen leikkausvoima saa ylittää arvoa 10 kN/m (halkeilematon sauma) tai arvoa 3,6 kN/m (halkeillut sauma). Keskitettyjen kuormien jakaminen Keskitetty kuorma voidaan jakaa myös kuormitetun elementin viereisille elementeille, jos elementtien pituuden suhde leveyteen on vähintään 5. Kun keskitetty kuorma jaetaan vain toisella puolen olevan viereisen elementin kanssa, tarkastetaan, että seuraavien olettamusten mukaan laskettu sauman leikkauskuorma ei ylitä edellä kohdassa A annettuja leikkauskapasiteetin arvoja. Tasaisen keskitetyn kuorman p (kN/m2) saumassa aiheuttamaksi leikkausvoimaksi otaksutaan Qp = 0,9 x p x b (kN/m), missä b on elementin leveys. Pistekuorman P (kN) aiheuttamaksi sauman tarkistusleikkausvoimaksi otaksutaan QP = 0,5 x P/b (kN/m). Maksimileikkausvoima saumassa lasketaan epäedullisimmasta kuormitusyhdistelmästä. Kun keskitetty kuorma jaetaan molemmilla puolilla olevien viereisten elementtien kanssa, saadaan leikkauslujuuden määritykseen käyttää edellä esitettyjä sauman tarkistusleikkausvoiman arvoja kahdella jaettuna. Kun saumojen leikkauskapasiteetti ei ylity, voidaan kuormasta tulevien rasitusten olettaa jakautuvan tasan kuormitetun ja sen viereisten elementtien kesken, mikäli elementtien mitat ja kuormitusluokat ovat samoja. Saumojen toiminnan edellytykset Kun pitkittäissaumojen kautta siirretään voimia, on elementtisaumojen pitävyys varmistettava esim. puskusau-

Urospontin suunta

60M 10

60M

Pas

28 40

10 mm ± Pv

h=150 h≥200 h/2

Pp 15°

90 mm

L/2

34 15°

L/2 10

15 mm

M Pp = palkin rakentamispoikkeama Pas = siporex-elementin asennuspoikkeama Pv = valmistuspoikkeama Kuva D30. Tukipinnan leveyteen vaikuttavia tekijöitä.

12 h/2

Suunnittelija merkitseen elementtikavioon saumauran suunnan.

Kuva D31. Juotosuralla ja pontilla varustetun kattoelementin saumarakenne

D 29

moihin tai elementtien pintaan sijoitetuilla rengasteräksillä, joita tarvitaan myös vetoteräksinä, kun laataston levyvaikutusta käytetään hyväksi.

10.3 Urat, reiät ja lovet vakioelementeissä

Tilanteet, jolloin on syytä ottaa yhteyttä valmistajan suunnittelupalveluun: – Kun elementin kuormituksesta tuleva leikkausvoima ylittää sallitusta tasaisesta kuormasta laskemalla saatavan leikkausvoiman arvon, määrittää valmistajan suunnittelupalvelu kattoelementin todellisen leikkauskapasiteetin ja varmistaa, että se on suurempi kuin erikoiskuorman aiheuttama leikkausvoima. – Kun ulokkeen pituus on suurempi kuin 2x elementin paksuus tai kun lyhyemmänkin ulokkeen päähän vaikuttaa pistekuorma, niin käytetään kohteeseen erikseen valmistettavia uloke-elementtejä. Tällaisia elementtejä ei saa käyttää muihin tarkoituksiin päistään tuettuina ilman valmistajan antamia ohjeita. – Kun siporex-laataston levyvaikutusta käytetään rakennusta jäykistettäessä hyväksi. – Kun kattoelementtien tukipinnan leveys on alle 90 mm.

Paksuutta 250 tai 300 mmolevien KT-elementtien yläpintaan voidaan useimmiten tehdä 25 mm syviä uria esim. sähköputkituksia varten. Uritetun elementin kuormaluokka pienenee astetta alemmalle tasolle, esim 3.2 kN/m2:stä kuormaluokkaan 2.3 kN/m2. Muita elementtejä saa urittaa valmistajan suunnittelijan luvalla. Vakioelementtien rei’itys- ja loveusmahdollisuudet rakennuspaikalla on esitetty kuvassa D32. Elementtien kantokyky asettaa määrätyissä tapauksissa lisärajoituksia reikien teolle (kts. kuva D33), koska lovetun elementin leikkauskapasiteetti pienenee loven kohdalla samassa suhteessa kuin poikkileikkauksen leveys muuttuu: 1) Tasaisesti kuormitettujen KT-elementtien leikkauskapasiteetti on tarkistettava, jos toispuoleinen lovi on lähempänä kuin 0,075 x l0:n päässä tuen reunasta, tai jos molemminpuolinen lovi on lähempänä kuin 0,15 x l0 :n päässä tuen reunasta (l 0 = vapaa aukko). 2) Pistekuormalla kuormitetun lovetun KT-elementin leikkauskapasiteetti on aina tarkistettava.

10.2 Läpivientien suunnittelu

Päivitetty 04/2004

Reikien ja lovien teko kattoelementteihin on raudoituksen vuoksi rajoitettua. Eri mahdollisuudet ja rajoitukset on syytä ottaa huomioon suunnittelussa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä virheellinen reikäsuunnittelu aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia rakennusprojektille. Elementtilaataston rei’itykset on syytä sijoittaa elementtien reunakaistoille kappaleissa 10.3 ja 10.4 esitetyillä tavoilla. Pakottavissa tapauksissa voidaan käyttää myös keskeltä rei’itettävää XK-elementtiä. Yksittäisiä halkaisijaltaan korkeintaan 40 mm:n reikiä voi kuitenkin tehdä myös vakioelementin pitkittäisterästen väliin. Tarvittaessa valmistajan suunnittelupalvelu mielellään opastaa reikäsuunnittelussa.

Toispuoleinen lovi Yksittäisiä, ø 40 mm reikiä voidaan tehdä myös raudoituksen väliin.

Molemminpuoleinen lovi Saa loveta Io

0,075 Io

0,15 Io

180

90 90

L Saa loveta

Kuva D32. Vakioelementtien rei’itys ja loveusmahdolisuudet

D 30

Leikkauskapasiteetti pienenee Kuva D33. Leikkauskapasiteetin tarkistustarve vakioelementeissä

10.4 Reiät ja lovet XK-, XS- ja X-elementeissä Tehtaalla valmistetaan suurehkoja läpivientejä varten mm. XK- ja XS-elementtejä. Elementtien rei’itys ja loveusmahdollisuudet rakennuspaikalla on esitetty kuvassa D34. XK- ja XS-elementtien kantokyky asettaa rajoituksia reikien teolle (kts. kuva D35), koska myös niiden leikkauskapasiteetti pienenee loven kohdalla samassa suhteessa kuin poikkileikkauksen leveys muuttuu:

1) Tasaisesti kuormitetun XS-elementin leikkauskapasiteetti on tarkistettava, jos lovi on lähempänä kuin 0,13 x l0 :n päässä tuen reunasta. (l0= vapaa aukko) 2) Pistekuormalla kuormitettujen XK- ja XS-elementtien leikkauskapasiteetti on aina tarkistettava. Tehtaalla työstettyjen lovien ja reikien mitta-, ja sijaintitarkkuudet on esitetty taulukossa D7. Elementtien tiheys Erikoiselementit XK ja XS valmistetaan aina kuivatiheydeltään 500 kg/m3 olevasta massasta.

XK-elementti

XS-elementti Saa loveta

200

≥ 650 Reunimmaiset teräkset ø 5,5 mm saa katkaista. 160 Toispuoleinen lovi saa olla elementin jommalla kummalla reunalla.

Päivitetty

04/2004

Kuva D34. XK- ja XS-elementien rei’itys- ja loveusmahdollisuudet. 0,5x lo 0,13x Io

Saa loveta

160

0,5x elementin pituus

Taulukko D8 Ripustusteräksille sallittavat maksimikuormat

Leikkauskapasiteetti pienenee

Ripustusterästyyppi

Kuva D35. XS-elementin leikkauskapasiteetti.

Taulukko D7 Tehtaalla työstettyjen lovien ja reikien mitta- ja sijaintitarkkuudet Lovien ja reikien koko < 400 mm > 400 mm

Tarkkuus ± 15 mm ± 20 mm

Sijainti pituussuunta leveyssuunta

± 20 mm ± 20 mm

Aukon leveys (mm)

RH 2)

600

RU 2)

600

RL 2)

1200

Elementin kuivatiheys (kg/m3) 400 450 500 400 450 500 400 450 500

Sallittu kuorma 1) kN 2,9 2,9 2,9 7,2 8,4 9,6 10,8 12,0 12,0

) yhden ripustusteräskappaleen ) tilattavissa tehtaalta

D 31

10.5 Suuret kattoaukot Ala-, väli-, ja yläpohjarakenteisiin voidaan tehdä suurehkoja aukkoja (1-2 elementin levyisiä) käyttämällä lyhyitä elementtejä, jotka ripustetaan viereisten elementtien varaan. Aukkojen pielielementtejä mitoitettaessa on otettava huomioon se, että niitä kuormittavat

Tyyppi RH

myös ripustettavat elementit. Ripustusterästyyppejä 250 ja 300 mm paksuihin laatastoihin on esitetty kuvassa D36. Tyyppejä RH ja RU käytetään yhden elementin levyisten aukkojen ripustusteräksinä ja tyyppejä RL ja U kahden elementin levyisten aukkojen ripustusteräksinä. Ripustusteräksille sallittavat maksimikuormat on esitetty taulukossa D8.

Tyyppi RU Sinkitty leikkonaula/naulatulppa 100

8x80 Ruostesuojattu tai sinkitty

100

250

600

250 Päivitetty 04/2004

ø 10 mm

Hitsaus

6x100x100 Ruostesuojattu tai sinkitty Tyyppi U

Tyyppi RL ≥ 1700

Sinkitty leikkonaula/naulatulppa

U-profiili mitoitetaan normaalisti 200

1200

200

ø 10 90x90x9 Ruostesuojattu tai sinkitty 120x8 Ruostesuojattu tai sinkitty Kuva D36. Ripustusterästyyppejä.

D 32

200

6x100x100

10.6 Saumaraudoitus

10.7 Rengasteräkset

Saumaraudoitusta käytetään siirtämään puskusaumaan kohdistuvat vaakasuorat vetovoimat kentästä toiseen. Samoin se toimii katastrofiraudoituksena esim. jatkuvan sortuman estämiseksi. Kuvassa D37 on esitetty saumaraudoituksen periaate. Yhdelle saumateräkselle voidaan sallia taulukossa D9 esitettyjä kuormia. Erikoistapauksissa voidaan teräs sijoittaa myös elementtien yläpintaan jyrsittyyn uraan.

Siporex-laatastossa käytetään aina rengasteräksiä. Niiden käytöstä on kerrottu luvussa 12.

Saumateräs k600 tai k1200

10.8 Sovitusleveydet Ihannetapauksissa koko laatasto voidaan toteuttaa 600 mm:n levyisiä vakioelementtejä käyttäen. Suositeltava soviteleveys on 300 mm, mutta tarvittaessa valmistetaan 300-600 mm levyisiä sovite-elementtejä 10 mm:n

Saumateräs P

Päivitetty

04/2004

A-A

Saumateräs

Tartuntapituus

Kuva D37. Laataston saumateräkset.

Taulukko D9 Saumateräkset Saumateräs T6 tai K6 T8 tai K8

Tartuntapituus (mm) 600 1000

Sallittu vetokuorma (kN) 5,0 8,0

T = A500H, K = B500K

D 33

tasavälein. Alle 300 mm leveitä elementtejä ei valmisteta. Tällaisen sovitemitan tarve voidaan hoitaa kahden sovituselementin avulla. Sovituselementtien määrä kannattaa pyrkiä minimoimaan, koska niistä aiheutuu lisäkustannuksia. Reikien ja loveusten tekoa kapeisiin elementteihin ei suositella. Tämä on otettava huomioon reikien ja sovituselementtien sijoituksessa.

10.9 Pientaloholvien ja vastaavien rakenteiden erityiskysymyksiä Taipumat, käyttömukavuus Ala- ja välipohjissa kannattaa käyttää normaalisti 250 mm paksuja siporex-elementtejä, jotta vältettäisiin laataston epämiellyttävä värähtely. Väliseinäkuormat Laataston päälle tulevia väliseiniä suunniteltaessa on varmistettava, että seinän kuorma voidaan jakaa useammalle elementille. Raskaat väliseinät saattavat tuottaa mitoitusongelmia, mikäli ne sijoitetaan laataston elementtien suuntaisesti.

10.10 Ripustuksia kannattavien elementtien maksimikapasiteetit Varsinkin lyhyillä jänneväleillä voidaan esim. aukkokuormia kannattavat reunaelementit raudoittaa myös järeämmin kuin mitä suurin normaali kantavuusluokka 4.0 kN/m2 edellyttää. Täten saavutettavat maksimikantavuudet on esitetty taulukossa D10. Elementit valmistetaan aina tilauksen mukaan, joten niiden toimitusaika on yleensä pitempi kuin varastotuotteiden. Päivitetty 04/2004

Saumaraudoitus huoneistojen välillä Rivi- ja paritalohuoneistojen välisten siporex-kaksoisseinien kohdalla tavanomaista holveja toisiinsa yhdistävää saumaraudoitusta ei voi käyttää, koska se heikentää huoneistojen välistä ääneneristävyyttä merkittävästi. Tällöin elementtikenttien välisten vaakakuormien siirto voidaan hoitaa esim. siporex-laatastosta irti olevan puurakenteen avulla. (Kts. luku 29)

Väli- ja alapohjien pintarakenteet Huoneissa, joihin tulee lautaparketti, kokomatto, muovimatto tai vastaava, voidaan 10-15 mm:n lattiatasoitekerrosta siporex-laataston päällä pitää lujuusmielessä riittävänä. Jos pintamateriaalina on mosaiikkiparketti, on syytä käyttää 40 mm:n verkotettua betonikerrosta, joka erotetaan sopivalla kosteuskatkolla siporex-elementeistä, jotta parketin liimauspohja kuivuisi tehokkaammin. Mikäli käytetään pohjan hitaammin kuivumisen sallivia lattiamateriaaleja, voidaan valukerros tehdä ilman kosteuskatkoa. Tällöin rakenne toimii yhdessä tehokkaasti ja vähentää lattian taipumia ja värähtelyjä. Lattialämmitystä käytettäessä erotetaan lämmityskaapelit tai -putket sisältävä pintalaatta siporex-laatastosta keskinäisen liikkeen sallivalla sopivalla laakerikerroksella. Huom! Välipohjan rakenteita harkittaessa kannattaa ottaa huomioon myös huoneiston sisäiset ääneneristysnäkökohdat, kts. kohta 29.3.5.

Siporex-välipohjan asennus.

Taulukko D10 Siporex-kattoelementtien suurimmat kuormitusmahdollisuudet erikoisraudoitettuina. Kuormaluokat kN/m2 . Kuivatiheys Paksuus Pituus mm 3300 3600 3900 4200 4500 4800 5100 5400 5700 6000 500 200 Kuormal. 6,0 5,6 5,0 4,6 4,3 4,0 3,2 2,8 2,5 2,3 500 250 Kuormal. 6,0 6,0 6,0 6,0 5,6 5,2 4,8 4,5 4,2 4,0 500 300 Kuormal. 6,0 6,0 6,0 6,0 6,0 6,0 6,0 5,5 5,1 4,8

D 34

11. PIENTALORAKENTEIDEN ERITYISKOHTIA

11.1 Harkkoseinien raudoitus, pakkovoimat ja perustusten painuminen Suomen Rakentamismääräyskokoelman B5-julkaisu edellyttää, että harkkoseiniin asennetaan vähintään 0,3 ‰ seinän pystyleikkauksen pinta-alasta oleva symmetrinen raudoitus, jotta annettuja liimatun harkkoseinän lujuuksia voidaan käyttää mitoitettaessa seinää vaakasuunnassa tuulivoiman aiheuttamia rasituksia vastaan myös laastittomien pystysaumojen yhteydessä. Koska harkkoseinä kestää varsin vähän vetojännityksiä, voisivat lämpö- ja kosteusliikkeet sekä esimer-

Päivitetty 04/2004

Ø 8 ympäri

kiksi perustusten painuminen tai sokkelipalkkien viruma aiheuttaa harkkoseiniin halkeamia. Edellä mainittu raudoitus toimii tehokkaasti myös näitä rasituksia vastaan. Kun kaikkiin seiniin sijoitetaan nämä ns. kutistumateräkset, ja seinä jaetaan riittävän pieniin kenttiin liikuntasaumoilla, voidaan haitalliset halkeamat oikealla suunnittelulla välttää. Kutistumaraudoitus Siporex- harkkoseiniin asennetaan ympäri menevät teräkset, ns. kutistumaraudoitus. Kutistumaraudoituksena käytetään normaalisti 8 mm:n harjaterästankoja. Raudoitusta varten tehdään harkkoihin urat, joihin si-

Ø 8 ympäri

Ø 8 ympäri joka neljäs sauma

2 ø 8 ympäri n. joka neljäs sauma Ø 8, L = aukon leveys + 2 x 900

2 ø 8 ympäri Ø 8 ympäri

Ø 8 ympäri

Kuva D38. Kutistumateräkset poikkileikkauksessa.

D 35

joitettavat terästangot ympäröidään notkealla sementtilaastilla. Teräksen etäisyyden harkon ulkopinnasta tulee olla noin 60 mm. Raudoitus sijoitetaan normaalisti joka neljänteen vaakasaumaan. Tällöin rakentamismääräyskokoelman pinta-alavaatimus täyttyy, kun 250 mm:n ja paksummissa harkoissa käytetään kaksoisraudoitusta ja 200 mm:n ja ohuemmissa seinissä yhtä 8 mm:n terästä. Erityisen tärkeää on, että harkkoseinän ala- ja yläosassa on jatkuva raudoitus, jolla seinä sidotaan yhtenäiseksi kentäksi. Kutistumaterästen sijainti eri harkkoseinätyyppien poikkileikkauksissa on esitetty kuvassa D28. Lisäksi ikkunoiden alapuolelle on aina laitettava teräkset, jotka sijoitetaan aukon alapuoliseen saumaan ja ulottuvat vähintään 900 mm ikkunan pielen ohi, kts. kuva D39.

11.2 Liikuntasaumat

Liikuntasauman tiivistäminen Ulkoseinän liikuntasaumat tiivistetään ulkopinnaltaan esimerkiksi elastisella kitillä tai paisuvalla, esipuristetulla tiivistenauhalla. Saumaväli täytetään mineraalivillalla ja rakenne tiivistetään myös sisäpuolelta siten, että saumaan ei synny esim. pystysuuntaisia ilmavuotoja.

11.3 Ryömintätila Käytettäessä siporex-elementtejä alapohjissa on rakennuksessa oltava tuuletettu noin 0,8-1,0 m korkea ryömintätila. Perusmuurin muuraamisen jälkeen tehdään salaojat ja asennetaan vesi-, viemäri- ja lämpöjohdot ryömintätilaan. Myöhempää huolto- ja korjaustarvetta varten tehdään alapohjaan tai sokkeliin ryömintätilaan johtava noin 0,6 x 0,6 m:n kokoinen luukulla varustettu aukko. Samoin väliseinien alapuolisiin sokkeleihin on järjestettävä kulkemisen mahdollistavat aukot. Ryömintätilasta poistetaan kaikki orgaaninen aines, kuten esim. humus ja muottilaudoitukset ym. rakennusjätteet. Maan pintaan levitetään karkea kapillaarisen nousun katkaiseva sorakerros ja sen pinta peitetään muovilla, jolla rajoitetaan maasta haihtumaan pyrkivän kosteuden pääsyä ryömintätilaan. Maanpinta ta-

Läpimenevä liikuntasauma Elastinen kitti, mineraalivilla

Vaarnateräs ø 8 sementtilaastijuotoksessa joka kolmannessa vaakasaumassa

Tartunnan posto esim. muoviputki tai pikeys

Kuva D40. Liikuntasauma siporex-harkkoseinässä. ~15 mm

Primer Ø 8, L = a + 2 x 900 Kuva D39. Harkkoseinän kutistumateräkset.

D 36

Umpisolumuovinauha Elastinen kitti, shore 15-20

Kuva D41. Elastinen kitti liikuntasaumassa.

Päivitetty 04/2004

Kun siporex-harkkoseinässä käytetään edellä esitetyn periaatteen mukaista kutistumaraudoitusta, tarvitaan seinän katkaisevia liikuntasaumoja, kun suoran ja yhtenäisen seinän pituus ylittää 12 metriä. Liikuntasaumat voidaan tehdä esimerkiksi kuvassa D40 esitetyllä tavalla. Lisäksi mm. seuraavissa tapauksissa on syytä varautua seinärakenteiden keskinäisiin liikepyrkimyksiin ja jännityksiin: – kun lämpimän tilan ulkoseinänä toimiva harkkoseinä liittyy kylmään seinään – kun harkkoseinän paksuus muuttuu – kun seinämateriaali vaihtuu. Tällöin rakenteesta riippuen liitoskohtaan voidaan tehdä liikuntasauma tai oletettu halkeamalinja voidaan peittää listalla tai joustavalla materiaalilla, esim. sisätiloissa akryylikitillä. Liikkeet voidaan myös estää normaalia tiheämmällä kutistumisraudoituksella tai esim. rappaukseen sijoitetulla verkolla.

Saumakitin on oltava mahdollisimman pehmeää ja vähäisellä voimalla muotoaan muuttavaa, jotta siporexin vetolujuus ei ylity (shore 15-20). Samasta syystä tartuntapinta siporexiin on saatava riittävän suureksi, Kts. kuva D41. Pinnoite ei saa ulottua kittauksen päälle, koska sauma tällöin menettää joustavuutensa.

Päivitetty

Tuuletusaukot sijoitetaan eri puolille perusmuuria siten, että ilman virtaus ryömintätilan läpi muodostuu mahdollisimman tasaiseksi. Tuuletusaukkojen tulee sijaita siten, että aukkojen alareuna on vähintään noin 20 cm rakennuksen ulkopuolisen maanpinnan yläpuolella, sillä ajan mittaan maanpinta rakennuksen ympärillä saattaa kohota. Seinän vierustan kasvillisuutta tulisi hoitaa siten, että se ei peitä tuuletusaukkoja. Aukot tehdään yleensä kaikki samalle tasolle. Tuuletusaukot tulee sijoittaa lähelle rakennuksen nurkkia (alle metrin etäisyydelle nurkasta), mutta ei kuitenkaan saman nurkan molemmille puolille. Aukkojen vähimmäiskoon on oltava 150 cm2 ja enimmäisvälin 6 metriä. Umpinaisia ilmapusseja ja sokkeloita, joihin tuuletus ei pääse, ei saa jättää. Tuuletus on tehokkainta silloin, kun ulkoilman lämpötila on alhainen. Tuuletusaukkoja ei siis saa sulkea talveksi! Kun kyseessä on rinneratkaisu tai ryömintätila muuten sijaitsee maanpinnan alapuolella, hoidetaan tuuletusilman kierto parhaiten siten, että sen poisto tapahtuu katolle johdetun poistoputken kautta. Kylmillä osuuksilla poistoputki lämmöneristetään. Erikoistapauksissa voidaan myös käyttää koneellista ilmanpoistoa. Tuuletuksen määrää voidaan tällöin helposti säädellä ja se ei ole riippuvainen esim. tuuliolosuhteista. (Viranomaismääräyksiä ryömintätilasta; kts. Rak. MK C2)

04/2004

sataan ja muotoillaan viettämään lievästi kohti salaojia, ettei muovin päälle jää vesipusseja. Siporex- elementtien tukipinnalle asennetaan bitumihuopakaista kosteuskatkoksi. Elementtien alapintoihin ei tehdä mitään pintakäsittelyjä. Sokkelin seinämien hyvä lämmöneristys nostaa yleensä ryömintätilan lämpötilaa, jolloin tuuletuksen teho kasvaa. Mikäli myös maapohja lämmöneristetään esim. kevytsorakerroksella se edelleen kohottaa lämpötilaa ryömintätilassa. Ryömintätilan tulee olla tuulettuva siporexin ja muiden rakenteiden valmistuskosteuden poistamiseksi. Pientalo tuuletetaan sokkelissa olevien aukkojen kautta, joiden todellisen pinta-alan on Rakentamismääräyskokoelman C2:n mukaan oltava noin 4 ‰ lattia-alasta. Lopullinen aukkojen pinta-ala harkitaan paikan suojaisuuden ja tuuliolosuhteiden ym. mukaan. Tällöin tuuletusaukkojen suojana olevien säleikköjen toimivaa aukkokokoa pienentävä vaikutus on otettava huomioon. (Säleikköjen aiheuttamia pienennyskertoimia r: Puristettu pelti 0,2-0,3, valurauta 0,5-0,6, muovi- tai messinkiverkko 0,9. Todellinen ala = r x nimellisala) Ryömintätilassa väliseinien alapuolella olevissa sokkeleissa ja tilaa jakavissa palkeissa on tuuletusaukkojen koon oltava vähintään kaksinkertainen samalla virtausreitillä oleviin ulkoseinän aukkoihin verrattuna. Tuuletusperiaate on esitetty kuvassa D42.

Kuva D42. Ryömintätilan tuuletusperiaate.

D 37

11.4 Tulisijat ja savuhormit Tulisijoissa ja savuhormeissa tapahtuu voimakkaita lämpöliikkeitä, joten ne on selvästi erotettava muista rakenteista myös siporex-taloissa. Savuhormin on päästävä liikkumaan erityisesti pituussuunnassa eli sen on oltava irti väli- ja yläpohjarakenteista (kts. kuva D43). Liitoksen ilmatiiviys on varmistettava esim. kuvan D44 mukaisesti. Ylimäärä holviin jätetystä hormiaukosta täytetään esim. kevytsoravalulla tai siporex-harkoilla.

11.5 Kattotuolien suunnittelu

Kattotuoli

Pystytolppa

Juoksu

Pystytolppa

Juoksu

Vaakasuoran siporex-yläpohjan päälle tehdään puinen vesikattorakenne kiinnittämällä siporex-kattoelementteihin niiden poikkisuunnassa juoksut, jotka jakavat

Kattotuoli

Päivitetty 04/2004

Pystytolppa

Juoksu

Tiivistekitti

Kuva D43. Savuhormi irrotetaan muista rakenteista esim. ohuella mineraalivillalla.

Kuva D45. Kattotuolit vaakasuoralla siporex-holvilla.

Tuuletuksen on jatkuttava hormin ohitse. Reunoistaan liimattu muovikaista

Kattotuoli

Siporex-korokkeet, esim. 200 x 200 x 200

Elastinen kitti

Kuva D44. Kaltevan katon hormilävistys.

D 38

Kuva D46. Kaltevan/siporex-yläpohjan kattotuolit

pystykuormat tasaisesti elementeille. Kattotuolit asennetaan tolppien avulla joko juoksujen suuntaisesti tai kohtisuoraan juoksuja vastaan, kuten kuvassa D44 on esitetty. Kaltevan siporex-yläpohjan päälle asennetaan kattokoolaus yleensä siporex-korokepalojen varaan kuvan D46 mukaisesti, jolloin mineraalivillaeristeen ja vesikatteen väliin syntyy riittävä tuuletusrako. Kattotuolien alajuoksut tai kattokoolaukset sidotaan siporex-elementteihin räystäiltä ja tarpeen mukaan myös keskialueelta. Siteinä käytetään ruostesuojattua materiaalia, esim. reikänauhaa tai ruostumattomasta teräksestä valmistettuja peltileikkeitä. Kattotuolien side kiinnitetään elementtiasennuksen yhteydessä pitkittäissaumaan tai juotetaan yläpintaan porattuun 150 mm:n ø 30 reikään. Ulosvetomurtokuorma on 1 kN/side.

11.6 Kiinnitykset

Päivitetty

04/2004

Karmien kiinnitys Ovi- ja ikkunakarmien kiinnitykseen käytetään yleensä pitkiä paisuntatulppia tai karkaistua kevytbetonia varten erikseen kehitettyjä harvakierteisiä ruuveja. Yhdistelmäseinässä kiinnitetään mineraalivillakerroksen kohdalle tuleva karmi esim. kulmalevyjen, apukarmin tai erillisten siporex-palojen avulla seinään. Ulkoverhouksen kiinnityssiteet yhdistelmäseinässä Yhdistelmäseinissä yleensä käytettävä tiiliverhous sidotaan sisäpuoliseen siporex-harkkoseinään siihen lyötävillä ruostumattomilla siporex-tiilisiteillä. Siteitä käytetään 4 kpl/m2 . Kiinnitykset yleensä; kts. luku 34.

11.7 Ikkunoiden välipilarit Ikkunoiden välipilarit ja vastaavat hoikat seinän osat voidaan useimmiten mitoittaa harkkorakenteisina kestämään esiintyvät pystykuormat ja tuulivoimat. Joissakin tapauksissa saattavat kuitenkin esimerkiksi rakenteiden kutistumajännitykset tai lämpövaihtelut aikaansaada yllättäviä pilareihin kohdistuvia rasituksia. Suurempaa vääntö- ja leikkauslujuutta ajatellen voidaan pilarit valmistaa myös raudoitettuina elementteinä. Täl-

löin ne voidaan mitoittaa harkkorakenteena tai käyttäen luvussa 19 annettuja elementtiseinän mitoitusohjeita.

11.8 Kalusteiden sijoitus Kaapistojen ja ulkoseinän väliin jätetään muutaman sentin tuuletettu ilmarako, samoin väliseinille lähelle ulkoseinää sijoitettujen kalusteiden ja ulkoseinän väliin jätetään muutaman senttimetrin tuuletettu väli.

11.9 Erilaisten rakenteiden liittymäkohdat Kosteuskatko Kosteuskatkoa tarvitaan silloin, kun on olemassa vaara, että siporexiin voi siirtyä kosteutta muista kapillaarisesti vettä kuljettavista materiaaleista tai kun on pelättävissä, että siporexin rakennusajan kosteus vaurioittaisi muita rakenteita. Kosteuskatkona käytetään yleensä bitumihuopakermiä tai esim. polyeteenimuovia tai kosteussulkusivelyjä. Tyypillinen kosteuskatkon käyttökohta on siporexin ja sokkelin välinen liitos, jossa on käytettävä bitumihuopakermiä. Kuivat laajat puurakenteet, kuten esimerkiksi lautaparkettilattiat, siporex-portaiden pintaan tulevat puiset askeltasot ja tiiviit paneloinnit on syytä eristää siporexista poistuvasta rakennusajan kosteudesta, mikäli siporex ei jo ole kokonaan kuivunut tasapainotilaansa. Siporexin kuivumismahdollisuus on tällöinkin aina muistettava säilyttää, esim. yläpinnastaan suljetun välipohjalaataston on voitava kuivua alapintansa kautta. Hitaasti kuivuvan siporexin (esim. kylmä rakenne tai kosteat olosuhteet) ja puun tai teräksen liittymään suositellaan myös kosteuskatkoa.

11.10 Tiiviys Siporexista tehdyt kattoja seinäpinnat saadaan rakenteen yksinkertaisuuden ansiosta vaivattomasti tiiviiksi. Jotta tiiviys toteutuisi kaikkialla kannattaa suunnittelijan kiinnittää erityistä huomiota mm. seuraavien kohtien rakenteisiin:

Saumajuotos

50 Kuusi kpl reikiä 100 x 34 naulalla. Kuva D47. Kattotuolien kiinnitysleikkeitä.

Poraus ø 20 mm ylhäältä pitkin elementtisaumaa. Laastitäyttö saumavalun yhteydessä.

Saumajuotos

Poraus ø 10 mm alhaalta pitkin elementtisaumaa. Polyuretaanitäyttö alapuolelta.

Kuva D48. Ilmavuodon katkaisu.

D 39

Ala-, väli- ja yläpohjassa käytettävien kattoelementtien välisen pitkittäissauman yläreunan 50 mm korkean saumauran juottaminen tiiviiksi notkealla sementtilaastilla ei kuitenkaan estä saumauran alapuolella elementtien kylkien välissä tapahtuvaa vaakasuoraa ilmavirtausta. Ulkoseinillä tätä tietä saattaisi vuotaa huomattavia määriä ilmaa ja sisäkosteutta ulkopinnan kylmiin rakenteisiin. Esimerkiksi kuvassa D48 esitetyssä tapauksessa on sisältä lisäeristystilaan syntyvä ilmavuoto katkaistava. Tämä tapahtuu poraamalla sauman kohdalle noin ø 20 mm:n reikä ja täyttämällä se saumavalun yhteydessä notkealla sementtilaastilla. Tiivistyksen voi tehdä myös myöhemmin alapuolisen noin ø 10 mm:n porauksen ja polyuretaanivaahtotäytön avulla.

11.11 Radon ja siporex-rakennukset

Kaasutiivis vyöhyke Siporex-rakennuksissa, kuten muissakin pientaloissa, on suositeltavaa rakentaa alapohjan yhteyteen vyöhyke, jossa kaasun nousu katkaistaan ja jonka rakenteiden toimivuutta ja tiiviyttä on helppo valvoa rakennustyön aikana. Ehjänä pysyvä raudoitettu betonilaatta on tiivis, ja tarvittaessa sen alapuolelle voidaan esim. asentaa rakennusmuovi, jonka keskinäiset saumat tiivistetään huolellisesti. Tämä laatan ja tarvittaessa muovin muodostama vyöhyke on myös ulotettava ehjänä yli holvin ja ulkoseinärakenteen liitoksen seinän sisäl-

D 40

11.11.1 Radonin tuuletus Ryömintätilalliset alapohjat Alapohjan ryömintätilan normaalit tuuletusratkaisut poistavat myös radonia varsin tehokkaasti. Katolle ulottuva poistohormi tai koneellinen tuuletus varmistavat tehokkaan ilmanvaihdon paremmin kuin pelkät sokkelin tuuliolosuhteista riippuvaiset aukotukset. Ns. lämpöpohja, jossa rakennuksen sisätilojen poistoilma kierrätetään ryömintätilan kautta, toimii myös hyvin. Mikäli järjestelmä, kuten yleensä, aikaansaa ylipaineen ryömintätilaan, se ehkäisee kaasun nousua maapohjasta. Kaasun nousua hidastaa tehokkaasti myös ryömintätilan pohjaan levitetty muovi tai esim. vaahtopolyeteenilevystä tehty pohjan lämmöneriste. Maanvaraiset alapohjat Maanvaraisten alapohjien tuuletus hoidetaan yleensä riittävä paksuun läpäisevään kerrokseen (esim. sepeliä) asennetuilla kaasua keräävillä salaojaputkilla, jotka on yhdistetty katolle johtavaan poistohormiin. Alapohjaan on myös tehtävä edellä esitetty poikki koko rakenteen ulottuva tiivistys. Kellareissa on huolehdittava myös siitä, että radonin tunkeutuminen seinän kautta sisätilaan ja seinää pitkin yläpuolisiin rakenteisiin estetään.

Päivitetty 04/2004

Alueilla, missä maaperästä erottuu säteilyaltistusta aiheuttavaa radon-kaasua, on rakenteet tiivistettävä estämään kaasun tunkeutuminen sisätiloihin. Samoin rakennuksen perustuksiin on järjestettävä tuuletus kaasun poistamiseksi. Tyypillisiä radonin tuottajia ovat mm. soraharjut ja alueet, missä kallioperä on lähellä maan pintaa. Yleensä kunnan rakennusviranomaiset ilmoittavat, milloin radontiiviyttä vaaditaan. Siporex on niin ilma- ja kaasutiivistä, että radon ei missään yhteydessä merkittävästi tunkeudu suoraan siporex-harkkojen tai -elementtien lävitse. Eri rakenteiden liitoskohdat saattavat päästää kaasua lävitseen, ja esim. onteloita sisältävissä seinissä kaasu saattaa liikkua yllättäviäkin reittejä.

le aina sen ulkopintaan asti. Suositeltavinta on liittää valuun ja muoviin joustava kermi, joka ulkoseinän kohdalla samalla toimii kosteuskatkona. Holvi-seinäliitoksen rakenne on suunniteltava siten, että esim. maanvaraisen lattian painuminen ei vahingoita tiiviyttä. Useimpien siporex-seinärakenteiden sokkelin ja siporex-seinän välinen kosteuskatkokermi on helppo ulottaa sisätilaan siten, että se voidaan liittää lattiarakenteeseen. Kun seinäharkkojen asennus edistyy, kannattaa kermi taivuttaa ylös ja kiinnittää väliaikaisesti ulkoseinän sisäpintaan odottamaan holvin tiivisterakenteita. Myös väliseinien kohdalle on asennettava kermi, joka sitten voidaan liittää holvin rakenteisiin. Kaikki holvin tiivistetason läpiviennit on huolellisesti tiivistettävä esim. pehmeällä elastisella kitillä.

12. RAKENNUKSEN JÄYKISTYS VAAKAKUORMILLE

12.1 Yleistä Vaakakuorman kuormittaessa seinärakennetta on varmistettava, että kuormitetun seinän ja jäykistävien rakenteiden väliset liitokset kestävät niihin kohdistuvat rasitukset ja että jäykistävät rakenteet kykenevät siirtämään vaakakuorman perustuksille. Vaakakuorma on jaettava jäykistäville rakenteille samalla tavalla kuin sen oletettiin jakautuvan jäykistettävää seinää mitoitettaessa, kts. luku 7.

Kun vaakakuorma siirretään jäykistävälle harkkoseinälle, on tarkistettava, että seinä pystyy vastaanottamaan siihen kohdistuvat rasitukset. Seinä mitoitetaan tällöin ulokkeena tai palkkina, jolloin myös yläpuoliselle laatastolle siirtyy kuormia. Mitoituksessa tarkistetaan, etteivät laskennallinen taivutusvetojännitys ja leikkausjännitys ylitä laskentalujuuksia. Jäykistävän seinän yläpäässä ja joskus myös alapäässä siirretään leikkausrasitukset kitkan avulla. Jos kitka ei riitä, ankkuroidaan loput leikkausvoimasta esimerkiksi vaarnatapeilla. Harjateräksen ø 10, joka on juotettu laastilla 30 mm:n reikään, leikkauskapasiteetti seinän suunnassa on murtorajatilassa 9,0 kN, kun teräs ulottuu vähintään 400 mm harkkoseinään. Ndmin

Ndmin

Vd/2 Siirtyy laatastoon

12.3 Harkkorakennuksen jäykistys laataston avulla Kun vaakakuormaa (jäykistettävältä seinältä suoraan ja/ tai jäykistävältä seinältä) siirretään laataston avulla esimerkiksi poikittaisille päätyseinille, on tarkastettava, että laataston ja seinien väliset liitokset kestävät niihin kohdistuvat rasitukset ja että laatasto toimii yhtenäisenä levynä. Kun harkkoseinä toimii poikittaiselle kuormalle mitoitettaessa yläpäästään tuettuna, aiheutuu seinän mahdollisesta kaltevuudesta lisää vaakakuormaa yläpuoliselle laatastolle. Seinän kaltevuudesta johtuvan vaakakuorman suuruutena käytetään arvoa 0,01 x suurin Nd. Harkkohalleissa tulee seinän ja kattorakenteen välisten liitosten raudoituksen kapasiteetin vaakasuunnassa pituusyksikköä kohti olla kuitenkin vähintään 0,2 x Nk, missä Nk = ominaiskuormista laskettu tukireaktio. Ehdon on oltava voimassa vain, kun katon avulla siirretään vaakakuormia jäykistäville rakenteille. e

Ndmax 0,01 x Ndmax

Vd/2

Kuva D49. Jäykistävän seinän toiminta. d

d L

bef

b 150 mm

Jäykistettävä seinä b 150 mm

Päivitetty 04/2004

12.2 Jäykistys seinien avulla

Jos jäykistävä seinä on limitetty jäykistettävän seinän kanssa, voidaan osa jäykistettävästä seinästä ottaa huomioon jäykistävää seinää mitoitettaessa. Laipan teholliseksi leveydeksi b ef valitaan pienempi seuraavista arvioista: bef = b + 6d tai bef = b + 1,2 m. Jos jäykistävänä seinänä on pystyelementtiseinä, tapahtuu mitoitus ohjeen “Siporex-pientalojen stabiliteettitutkimus” mukaisesti.

bef

Jäykistävä seinä Limitys h

Yhdessä toimiva alue Kuva D50. Jäykistävän harkkoseinän poikkileikkausala.

Ndmax Kuva D51. Seinän kaltevuudesta johtuva vaakakuorma.

D 41

Levyvaikutus Siporex-laataston levyvaikutus saadaan aikaan rengasteräksillä, elementtien välisten pitkittäis- ja päittäissaumojen saumavalulla sekä tarvittaessa ankkuroinnilla alapuolisiin rakenteisiin. Vaakakuormasta (esim. tuulikuorma + 0,01 x Ndmax) syntyy siporex-laatastoon taivutusja leikkausjännityksiä. Laatastoa käsitellään esimerkiksi korkeana palkkina (kts. esim. Rakentajan Kalenteri, Seinämäisen palkin mitoitus), johon syntyvät vetovoimat otetaan elementtien yläpintaan tehtyihin uriin asennetuilla rengasteräksillä. Lisäksi on tarkistettava, että vaakasuuntaiset leikkausjännitykset eivät ylitä laataston elementtien välisten saumojen pitkittäissuuntaista leikkauskapasiteettia (kts. kappale 10.1).

Jos yläpohja muodostuu esimerkiksi puisista kattoristikoista, jäykistetään katto vaakakuormia vastaan tuuliristikolla tai käytetään hyväksi vinolaudoitusta tai kattoverhouksen levyvaikutusta. Rengasteräkset Siporex-laatastossa käytetään rengasteräksiä kahdesta syystä. Ensinnäkin niitä käytetään vastaanottamaan vaakakuormasta syntyvät vetovoimat. Toisaalta niillä varmistetaan se, että vierekkäin olevat siporex-elementit pysyvät tiukasti kiinni toisissaan ja näin vältetään hiushalkeamien syntyminen elementtisaumoihin. Kun elementtien pituus on > 5,1 m, voidaan saumojen keskinäistä lujuutta varmistaa lisäämällä kentän kolmannespistelinjoihin kutistumisteräksiksi 8-10 mm harjateräkset yläpohjiin ja sellaisiin välipohjiin, missä suoraan elementtien yläpinnassa ei ole pintavalua. Periaatekuva rengasterästen sijoittamisesta on esitetty kuvassa D52. Rengasteräs asennetaan elementtien yläpintaan tehtyihin uriin ja sen halkaisijan on oltava vähintään 10 mm.

Päivitetty 04/2004

W = W1 + W2 + W3 W1 = Tuulen paine W2 = tuulen imu W3 = pilarin tai seinän kaltevuuden aiheutama lisävaakakuorma Kuva D52. Periaatekuva katon jännityksistä, kun vaakavoima kohdistuu pitkään julkisivuun ja hallin päädyissä on ristikkojäykistys.

= rengasterästen sijoitus 3M

Ø 10 rengasteräs

Ø 8 kutistumisteräs

= 3000 Kuva D53. Rengasterästen sijoittaminen siporex-laatastoon.

D 42

a = 50-300

Päivitetty

Laataston ja kantavan siporex-seinän välisessä liitoksessa käytetään vaarnateräksenä harjaterästä ø 10, joka on juotettu laastilla 30 mm:n reikään (kts. kuva D54). Ko. vaarnauksen leikkauskapasiteetti murtorajatilassa on 2,5,kN seinää vastaan kohtisuorassa suunnassa ja seinän suunnassa 9,0 kN, kun teräs ulottuu vähintään 400 mm siporex-seinään. Vinoissa siporex-kattorakenteissa on vaarnaterästen käyttö tarpeen myös estämään elementtien liukuminen ja ankkuroimaan elementit tuulen imua vastaan. Kattoelementtien liukuminen on heti asennuksen alkuvaiheessa ehdottomasti estettävä vaarnaamalla jo lappeen alimmat elementit ruostumattomin terästangoin päistään kiinni kantavaan seinään.

04/2004

Ankkurointi Vaakakuormat siirretään laataston ja seinien välillä kitkan ja vaarnaterästen avulla. Vaarnateräksiä käytetään yleensä vain silloin, kun kitka ei riitä. Kitkan ja vaarnaterästen leikkauskapasiteetit saa laskea yhteen. Laataston ja ei-kantavan siporex-seinän välisessä liitoksessa käytetään vaarnateräksenä ruostumatonta ø 12 mm terästankoa (kts. kuva D53), joka lyödään paikoilleen. Ko. terästangon leikkauskapasiteetti murtorajatilassa on 1,4 kN seinää vastaan kohtisuorassa suunnassa ja seinän suunnassa 3,0 kN, kun teräs ulottuu vähintään 250 mm siporex-seinään.

Reikä ø 30 Teräs ø 10 + betonijuotos rak. suunnittelijan ohjeiden mukaan

Ruostumaton terästanko ø 12 rak. suunnittelijan ohjeiden mukaan

235

150 Moduulilinja

Kuva D54. Lyötävä vaarnateräs.

235

150 Moduulilinja

Kuva D55. Valettava vaarnateräs.

D 43

13. JÄMERÄ-TALON MALLISUUNNITELMAT

13.1 Vastuu rakennetyyppien valinnasta Tässä käsikirjassa on esitetty tiedot siporexista ja sen käytöstä valmistajan parhaan nykyisen teknisen tietämyksen mukaisesti. Samoin rakenneleikkauksiin on valittu yleisesti käytettyjä, hyväksi koettuja ratkaisuja. Tietojen ja rakennedetaljien osalta ei luonnollisesti ole voitu päästä kattavaan esitykseen, onhan esimerkiksi perustamisolosuhteiden vaikutus aina paikallisen selvityksen vaativa seikka. Käsikirjan tietojen ja rakenteiden tai niistä kehitettyjen ratkaisujen käytön rakennuskohteessa ratkaisee aina viime kädessä kohteen suunnittelija.

Jämerä-pientalot 13.2 Yleistä

13.3 Sijaintipiirrokset Rakennuksen elementtilaatastoista sekä kantavista ja jäykistäväistä seinistä laaditaan sijaintipiirrokset eli asennuskaaviot siten, että niistä selvästi näkyy kaikki tuotteiden valmistukselle ja työmaalle tärkeät seikat: – elementti- ja palkkityypit – mitat – nimelliskuormat – elementtien ja palkkien tukipinnat – vakioelementeistä poikkeavat tyypit – elementtien urospontin suunta. Poikkeavuuksia voivat olla esimerkiksi: – kuormitus – muoto – mitat – reiät ja lovet – tukemistapa jne.

D 44

Harkko- ja elementtikaavioiden ohella tehdään elementtiluettelot. Yksityiskohtapiirroksissa esitetään elementtien ja muiden rakenteiden liitokset sekä elementtien kiinnittämisen ja tuennan selvittävät yksityiskohdat. Rakenneosapiirustuksia siporex-elementeistä ei tarvitse laatia, kun käytetään valmistajan valmiiksi mitoittamia vakioelementtejä. Mahdollisten erikoiselementtien rakenneosapiirrokset laatii tarvittaessa valmistaja suunnittelijan antamien mitta- ja kuormitustietojen perusteella.

13.5 Seinäpiirustukset Kantavista ja jäykistävistä seinistä esitetään pohjapiirustus, johon on merkitty harkkojen laatu ja paksuudet, seinien sijainnin ja aukkojen paikan selvittävät mitat sekä palkkien koot, kantavuudet ja sijainnit. Työnsuoritus helpottuu ja suunnittelun sekä massalaskennan virhemahdollisuudet vähenevät, jos kaikista kantavista ja jäykistävistä seinistä laaditaan yksityiskohtainen harkkokaavio. Tähän voidaan pohjapiirustusta havainnollisemmin merkitä mm. aukkojen mitat ja korkeudet, palkit ja niiden tukipinnat, kutistumateräkset jne. Suositeltava harkkokaavion mittakaava on 1:50. Kun rakennuksesta lisäksi laaditaan 1:20 kokonaisleikkaus, johon merkitään esim. harkkojako, sokkeli- ja räystäskorkeudet jne, varmistuu kokonaisuuden toiminta sekä suunnittelijalle että rakentajalle.

13.6 Asennusjärjestys ja toimitukset Varsinkin laajemmista asennuskohteista, kuten paritaloista tai rivitaloista on syytä hyvissä ajoin laatia asennusjärjestyssuunnitelma, jotta elementit voidaan valmistaa, varastoida ja toimittaa oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa. Toimitussopimuksissa määritellään, kuinka kauan ennen toimitusaikaa on lopullisten siporex-suunnittelutietojen oltava elementtien valmistajalla. Mitä enemmän käytetään varastoelementtejä, sitä nopeammin tilauksen jälkeen voidaan asennus toteuttaa.

Päivitetty 04/2004

Siporex-talon rakentamisessa tarvittavat piirustukset laatii yleensä rakennesuunnittelija arkkitehdin suunnitelmien pohjalta. Koko suunnitteluprosessin nopeuteen, onnistumiseen ja taloudelliseen lopputulokseen vaikuttaa ratkaisevasti se, että käytetään moduulimittoja ja muistetaan elementtien suositus- ja maksimipituudet sekä otetaan huomioon rakennuksen kantavien rakenteiden toiminta jo arkkitehtisuunnittelun yhteydessä.

13.4 Elementtikaaviot ja -luettelot

– Siporex-rakenteiden on päästävä kuivumaan, seinän tai holvin ainakin toisen pinnan on läpäistävä vesihöyryä. – Vesikaton tuuletustilan ilma-aukot. – Katon eristeiden tuulensuojalevyksi jäykkä mineraalivilla, ei tiiviimpiä materiaaleja. – Hormin irroitus seinä- ja kattorakenteista. – Märkien tilojen veden- ja kosteudeneristeet. – Laatoitusten elastiset nurkkasaumat ja seinä-lattialiitokset. – Ääneneristykseen liittyvä detaljiikka.

13.7 Mallikaavio ja -luettelo Oheisena on esimerkki siporex-pientalon pohjan 3Mmitoituksesta sekä harkkoja elementtikaaviopiirustuksista. Kaavion ja siihen liitettyjen tietojen lisäksi työssä tarvitaan yleensä yksityiskohtaleikkauksia rakenteiden liitoksista ym. seikoista. Näissä tapauksissa voidaan useimmiten suoraan käyttää käsikirjan sisältämiä tai niitä hyväksikäyttäen laadittuja piirustuksia.

13.8 Suunnitelmissa muistettavia rakenteen yksityiskohtia

13.9 Talviajan suojaus

Yksityiskohtapiirroksissa tai muissa suunnitelmissa kannattaa varmistaa myös seuraavien tämän käsikirjan eri kohdissa esitettyjen seikkojen riittävän selvä informointi: – Riittävät tuuletusaukot ja käyntiluukku ryömintätilalliseen alapohjaan. – Rakenteiden kosteuskatkot, esim. sokkeli/seinä. – Seinien kutistumateräkset. – Kantavien rakenneosien, esim. L-terästen oikea asento. – Seinien ja holvien välisten liitososien (esim. vaarnausten) laatu, määrä ja sijainti. Myös työnaikaiset tuennat on esitettävä.

Mikäli perustamis- ja runkotyövaihe ajoittuu talveen, ja varsinkin jos on tiedossa esim. työn keskeytyminen talviajaksi, on rakentajalle syytä antaa riittävät ohjeet perustusten maapohjan suojaamisesta routavahinkojen välttämiseksi. Toinen tärkeä seikka on keskeneräisen rakennuksen tuuletus ja liiallisen vesihöyryn nousun estäminen lämmitettäessä sulana pysyvästä maapohjasta. Kts. myös luku 28.

8850 = n x 3M + 150

1275 225 1500

1800

200

3350 3600

300 1800 150

2800

100

2800

250

2200 2400

250

8850 = n x 3M + 150 375 225

3600 3900

375

1875

1200

6450

600 375 225

2600

6000

100 1200 100

375 225

4550 4800

200

100

3650 3900

4550 4800

375

9750 = n x 3M + 150

375 225

600 600 975

1200

1500

1900

600 900

375 225

2100

04/2004

Päivitetty

675

3900 = n x 3M

975 450

375

1500 1950

675

1500

2175 4350

12750 = n x 3M + 150 Kuva D56. Pientalon pohjan mitoitusesimerkki.

D 45

Siporex-kattoelementit KT 450/3.2 250 x 600 x L, ellei toisin mainita. Yläpuolisen kattorakenteen paino g2 = 0,7 kN/m2, lumi qk = 1,8 kN/m2.

Y16 Y13

Y13

Y9 XK Y10

Y14

Y1 U-80

Y13

Y1 Y2

Y12

KT 450/4.0

Y12

L = 2080 Y3

Y12

KT 450/4.0

Y12

Y12 150 400

Y12 Y12

Y4 L = 880 Y2

X2 Y8

X1 Y7

Y12

5980

2380

3880

Elementin pienin sallittu tukipinnan pituus on 90 mm. Reikä tehdään työmaalla.

Yläpohjaelementit Tunnus Y1 Y2 Y3 Y4 Y5 Y6 Y7 Y8 Y9 Y10 Y11 Y12 Y13 Y14 Y15 Y16

Tyyppimerkintä KT 450/3.2 250x600x3880 KT 450/4.0 250x600x3880 KT 450/3.2 250x600x2080 KT 450/3.2 250x600x880 KT 450/3.2 250x300x3880 KT 450/3.2 250x600x2380 KT 500/3.2 250x600x2380 KT 500/3.2 250x600x2380 KT 450/3.2 250x600x3580 KT 450/3.2 250x600x3580 KT 450/3.2 250x300x3580 KT 450/3.2 250x600x5980 KT 450/3.2 250x600x4780 KT 450/4.0 250x600x4780 KT 450/3.2 250x600x4180 KT 450/3.2 250x300x4780

Kuva D57. Esimerkki pientalon elementtikaaviosta.

D 46

Kpl 9 3 1 1 1 6 1 1 5 1 1 9 3 2 1 1

Huom. XS

Lev. 300 X1 X2 XK Lev. 300

Lev. 300

Elementit alustavassa asennusjärjestyksessä. A = alapohjaelementit V = välipohjaelementit Y = yläpohjaelementit

Päivitetty 04/2004

225

225 Y1

9300 = 15 x 600 + 300

KT 450/4.0

Y12

225

Y5 XS

8100 = 13 x 600 + 300

Y15

9300 = 15 x 600 + 300

L = 4200

225

RH 250 Y14

Urospontin suunta

3880

Y11

200 200 200

225

KT 450/4.0

3580

225

4780

200 200

8850 = n x 3M + 150 600 900

1275 225 1500

1800 P4

375

3350 250

1200

975 450

6450

375

1500 1950

375

3650 2600

200

9750 = n x 3M + 150

900 1200

375

P9 2200

600 375

1700

4550 3600

1875

1000

200

8850 = n x 3M + 150

3600 200

1600

9000 ‘)

5750

375

Päivitetty

04/2004

375

1700

1200

200

375

4550

2400

375

600 600 975

1200

P1 900

375

3900 = n x 3M

1500

7800

2100

375

675

1500

2175 4350

12750 = n x 3M + 150 ‘) 375-harkon nurkkasovitteet, 75 mm.

Siporex-palkit Siporex-palkit on asennettava teksti “ALAS” alaspäin. Pienin sallittu tukipinta siporex-palkin pituussuunnassa on 200 mm. Tunnus P1 P2 P3 P4 P5 P6 P7 P8 P9

Tyyppimerkintä PB 500/15 375x200x1500 PB 500/15 375x200x1800 PB 500/15 375x200x2100 PB 500/15 375x200x2400 PB 500/15 375x200x2700 PB 500/15 200x200x1500 PB 500/15 200x200x1800 PB 500/15 200x200x2100 PB 500/25 200x400x2400

Kpl 2 2 2 1 1 1 1 1 1

Huom.

Kuva D58. Kantavat ja jäykistävät harkkoseinät.

D 47

8250 375

3480 2100

3480

1200

900

375

3375

10 810 120

12 x 200

P10

Päivitetty 04/2004

2550

940 250

675

600

12M x 4M

P20

21M x 4M

S/L

P20

P10

21M x 4M

12M x 4M

H 4

12 x 200

2650

250 150 200 200

2 ø 8 k400 2 ø 8 k400

S/L 2 ø 8 k400

Siporex/ kevytsoraharkko

675

2400

1800

900

8200 Sokkeli 1) Siporex H400 375 x 200 x 600 2) Siporex H500 200 x 200 x 600 3) Siporex H500 150 x 150 x 600 4) Kevytsoraharkko UH-150 (2x) 5) Kevytsoraharkko RUH-340 Siporex-seinässä kutistumateräkset ø 8 vähintään joka 4. saumaan. Kuva D59. Esimerkki pientalon seinän harkkokaaviosta.

D 48

2475

14. RAKENTEIDEN MITOITUKSEN ESIMERKKILASKELMAT

Tarkastelun kohteeksi on valittu oheinen rinteeseen sijoitettu, osittain kellarillinen pientalo.

matalan siporex-palkin maksimipituus ei riitä, käytetään teräspalkkeja, kts. kappale 8.5. Aina on muistettava varmistaa, että palkkien tukipinnat ovat riittävät. Palkit merkitään piirustuksiin Siporex-pientalon elementtikaavioesimerkin mukaisesti, kts. kappale 13.7.

14.1 Siporex-materiaalit Kattoelementtien valinta Ylä-, väli-, ja alapohjan siporex-kattoelementeiksi valitaan tyyppi KT 450/3.2, paksuus 250 mm. Aukkojen pielissä ja vastaavissa enemmän kuormitetuissa kohdissa tarvitaan myös tyyppiä KT 500/4.0, paksuus 250 mm. Elementtikaaviot laaditaan siporex-pientalon elementtikaavioesimerkin mukaisesti, kts. kappale 13.7

Siporex-harkot Ulkoseinissä siporex-harkkojen paksuus on 150 mm, kantavissa väliseinissä 200 mm. Molemmissa kuivatiheys ρ = 500 kg/m3. Maanpaine-elementit Alakerran maanvastaisissa seinissä käytetään pystysuuntaisia siporex-maanpaine-elementtejä, paksuus 375 mm ja kuivatiheys 500 kg/m3, muualla perustusrakenteissa kevytsoraharkkoja.

Siporex-palkkien valinta Siporex-harkkoseinissä olevien aukkojen ylityksiin käytetään yleensä siporex-palkkeja, kts. kappaleet 3.4. ja 8.1-8.4. Kun tämä ei ole mahdollista, esimerkiksi kun

8400

5925

4725

Var. 3600

Päivitetty 04/2004

1800

+2,650

K + Rh

150

200 S1

+2,650 Et Mh

5300

1500 600 1500

5400

1200 810 900 1200

+1,250 Oh

200

S4 Mh

4150

4050

150

S10

150

S8 1 1200

5625

3825

Kuva D60 a. Välitaso ja yläkerta

D 49

Rakenteet 1. tiili ilmarako, mineraalivilla siporex, U-arvo 0,23 2. tuulettuva perusmuurilevy harkkomuuri tai maanpaine-elementti sisäverhous 3. perusmuurilevy, harkkomuuri 4. kate, rimoitus, aluskate, kattotuolit/ilmaväli, mineraalivilla

85 130 150

340 375 300

siporex, 250 U-arvo 0,16 5. lattianpäällyste, teräsbetoni, uretaanilevy 80 siporex 250 tuuletettu ilmatila, karkea sora tai sepeli, U-arvo 0,19 200 6. lattianpäällyste, teräsbetoni, rakennusmuovi, uretaanilevy 60/30 karkea sora tai sepeli, 200 U-arvo keskimäärin 0,25 7. tiili, ilmarako, siporex (kylmä vaja) 150

150

+6,900 +5,650

1:25 3700

+5,500

4 +4,050

7 +2,650

250

+2,650

+1,250 2400

2 +0,000

Päivitetty 04/2004

Kuva D61. Leikkaus.

11250 2100

4800

200 200

150 200

4050 4050

Alustila

3600 3600 Kuva D60 b. Alakerta.

D 50

Tekn/Var

150

10500 1800

1200

Alustila

2100 10050

14850

3060

+0,000

3900

4225

Var.

Pkh

150

Khh

2315

2 900 810 900 740

4200 5550

3900

P채ivitetty

04/2004

S10

Kuva D62. Julkisivut.

D 51

14.2 Kuormitukset Vaakakuormat Rakennukseen kohdistuva tuulen nopeuspaine q = 0,5 kN/m 2. Kokonaisvaakakuormaan on lisätty 1/150 -osa rakennuksen omasta painosta. Maanpaine riippuu maan täyttökorkeudesta. Tässä esimerkissä H = 2,4 m. Pystykuormat Vesikatto – Lumikuorma q = 1,8 kN/m2 – omapaino g = 1,25 + 0,55 = 1,8 kN/m2.

ed = 5,5 mm + 0,05 h = 15,5 mm. Kappaleen 7.6 puristuskapasiteetin kaavan mukaan laskien seinän kapasiteetti on 135,8 kN/m. Nu= 135,8 kN/m x 0,81 m = 110 kN > 50,6 kN; OK Tarkistetaan myös seinän pahin mahdollinen epäkeskinen kuormitus: kuuden metrin jänteellä täysi lumikuorma, 4,8 metrin puolella ei lunta, oman painon osavarmuuskerroin 0,9. Nd1 = (1,2 x 1,8 kN/m2 + 1,6 x 1,8 kN/m2) x (6,0 m : 2) x 1,86 m = 28,1 kN Nd2 =

Välipohja – Henkilökuorma q = 1,5 kN/m2 – omapaino g = 1,25 + 0,15 = 1,4 kN/m2.

(0,9 x 1,8 kN/m2) x (4,8 m : 2) x 1,86 m = 7,2 kN

Epäkeskisyys: ((28,1 x 150 + 7,2 x 50) : (28,1 + 7,2)) - 200 : 2 = 30 mm. eo = 30 mm / 200 mm = 0,15 h. ed = 0,15 h + 0,05 h = 0,2 h < 0,3 h.

Alapohja – Henkilökuorma q = 1,5 kN/m2 – omapaino g = 1,25 + 1,0 = 2,25 kN/m2.

14.3 Siporex-harkkoseinien mitoitus

Ilman tarkempaa laskelmaa voidaan taulukon D3 osasta, jossa ed = 0,3 h todeta, että seinän kapasiteetti on riittävä: (28,1 kN + 7,2 kN) = 35,3 kN < 64 kN/m x 0,81 m = 51,8 kN; OK.

14.3.1 Materiaaliominaisuudet b) Paikallinen puristuskapasiteetti (yhtenäinen seinä), kts. kappale 7.6.

Harkkoseinän paksuus h = 150 mm tai 200 mm ρ = 500 kg/m3

Nd = (1,2 x 1,8 kN/m 2 + 1,6 x 1,8 kN/m2) x 3,0 m = 15,1 kN/m Harkkoseinän yläpään paikallinen puristusjännitys:

14.3.2 Väliseinät (mitoitus pystykuormalle) Pohjapiirustuksista nähdään, että suurin pystysuuntainen rasitus kohdistuu seinään S1. Seinä S1 Yläkerta a) Puristuskestävyys (ovien välipilari, mitat 200 mm x 810 mm) – kuormituskaistan pituus = 1,86 m Nd = (1,2 x 1,8 kN/m2 + 1,6 x 1,8 kN/m 2) x (3,0 m + 2,4 m) x 1,86 m = 50,6 kN Nd e = 0

Nu = 145 kN/m x 0,81 m = 117,5 kN > Nd; OK Epäkeskisyys on vähäinen, mutta tarkistetaan: e 0 = ((28,1 x 150 + 22,5 x 50) : (28,1 + 22,5)) - 200 : 2 = 5,5 mm

D 52

fcd = 1,05 N/mm 2 > fc; OK Alakerta Puristuskestävyys (ovien välipilari, mitat 200 mm x 810 mm) – kuormituskaistan pituus = 1,71 m ja yläkerran väliseinän S1 omapaino = 3,5 kN/m Ndy = (1,2 x 1,8 kN/m2 + 1,6 x 1,8 kN/m2) x 5,4 m + 1,2 x 3,5 kN/m = 31,4 kN/m Ndv = (1,2 x 1,4 kN/m2 + 1,6 x 1,5 kN/m2) x 3,45 m = 14,1 kN/m Nd = Ndy+ N dv = 45,5 kN/m Ovien välipilarin kuormitus Nd = 45,5 kN/m x 1,71 m = 77,8 kN

200

3,5 m

Taulukosta D3 saadaan seinän normaalivoimakapasiteetiksi keskeisellä kuormalla:

15100 N fc = ---------------------------------------- = 0,168 N/mm2 1000 mm x 90 mm

Taulukon D3 mukaan: Nu = 165 kN/m x 0,81 m = 133,7 kN > Nd; OK Epäkeskisyyden vaikutus on vähäinen ja yläpuoliseen kuormaan nähden vastakkainen, jätetään tarkistamatta.

Päivitetty 04/2004

Laskentalujuudet (kts. taulukko D2): Seinän puristuslujuus fcd = 1,05 N/mm2 Seinän taivutusvetolujuus fctd = 0,13 N/mm 2 Seinän leikkauslujuus fvd = 0,09 N/mm 2

Paikallinen puristuskapasiteetti (yhtenäinen seinä), kts. kappale 7.6. – Ovien välipilarin kohdalla ei tarvitse tarkastella, sillä teräsprofiili jakaa kuormat koko poikkileikkaukselle. Ndy:stä tuleva kuormitus jakautuu tasan molemmille välipohjaelementtien päille: Ndy :2= (31,4 kN/m) : 2 = 15,7 kN/m Ndv1 = (1,2 x 1,4 kN/m 2 + 1,6 x 1,5 kN/m2) x 2,4 m = 9,8 kN/m Ndv2 = (1,2 x 1,4 kN/m2 + 1,6 x 1,5 kN/m2 ) x 1,05 m = 4,3 kN/m Suurin paikallinen puristuskuormitus syntyy 4,8 metriä pitkien elementtien puolelle: Ndv1 + Ndy : 2 = 9,8 kN/m + 15,7 kN/m = 25,5 kN/m 25500 N fc = --------------------------------------------- = 0,28 N/mm 2 90 mm x 1000 mm fcd = 1,05 N/mm2 > fc; OK

150

3,5 m

Puristuskestävyys Seinän S5 ikkunoiden välipilari (mitat 150 mm x 600 mm) – kuormituskaistan pituus 2,1 m

Nd = (1,2 x 1,8 kN/m 2 + 1,6 x 1,8 kN/m 2) x (6,0 m : 2) x 2,1 m = 31,8 kN Taulukko D3 (Tiiliverhoillun yhdistelmäseinän sarake) Nu = 94 kN/m x 0,6 m = 56,4 kN > Nd; OK Taivutustarkastelu Käytetään paikallisen tuulenpaineen kerrointa 1,0. Tällöin tuulenpaine seinää vastaan: 1,0 x 0,5 kN/m2 = 0,50 kN/m2 . 1,6 x 0,50 kN/m2 = 0,80 kN/m 2. Tarkastelussa voidaan käyttää kuvan D11 tuulivoimakäyrästön C mitoituskäyrää qd = 0,8 kN/m2 Käyrästössä yhdistelmäharkkoseinän käyrä = tiiliverhotun 150 mm siporex-seinän käyrä.

Seinä S7 – Seinän mitat pysyvät kuvan D11 C-taulukon yhdistelmäharkkoseinäkäyrän alapuolella; OK.

~3,2 m

Seinä S3 ja S5 – Seinien mitat pysyvät kuvan D11 C-taulukon yhdistelmäharkkoseinäkäyrän alapuolella; OK.

14.4 Maanpaineseinien mitoitus Pystysuuntaisista siporex-maanpaine-elementeistä tehty maanpaineseinä mitoitetaan siten, että suunnittelija antaa piirustuksissaan vaadittavat seinän pystysuuntaisen momenttikapasiteetin sekä ylä- ja alapään mitoittavien leikkausvoimien arvot, ja elementtitoimittajan suunnittelupalvelu suorittaa yksittäisten elementtien mitoituksen. Elementtien alapää tuetaan anturaan ja yläpää kellarin ja ensimmäisen kerroksen väliseen holviin, joka siirtää kuormat rasituksen suuntaisten seinien avulla perustuksille. Tällaisen seinätyypin kuormituksena on käytetty 10 % korotettua aktiivimaanpaineen arvoa. Tällöin mitoitus voidaan suorittaa Rak. MK B5:ssä annettujen kuormitusohjeiden perusteella, jolloin saadut varsinaisen maanpaineen mitoitusarvot kerrotaan vielä 1,1:llä. Pystysuuntaisten maanpaine-elementtien mitoituksessa kuorma oletetaan kolmiokuormaksi B5:n kohdan 3.2.3, kuva 2.1 a, mukaan. Kitkamaalle pd = 6,5 H + 0,5 q = aktiivipaineen mitoituskuorma maanpaineseinän alareunassa. Kaavaan sisältyy maanpaineen osavarmuuskerroin 1,2 ja pintakuorman osavarmuuskerroin 1,6. H = 2,4 m, q = 2,5 kN/m2 P ad = 1,1 x 6,5 x 2,4 + 0,5 x 2,5 = 1,1 x 15,6 + 1,25 = 17,16 + 1,25 = 18,41 kN/m2 Tästä saadaan alareunasta perustuksille tulevaksi vaakasuoraksi viivakuormaksi: Vad

= 0,5 x 2,4 x 17,16 x 2 : 3 + (2,4 : 2) x 0,5 x 2,5 = 13,7 kN/m + 1,5 kN/m = 15,2 kN/m

Mitoituskuorma maanpaineseinän yläreunassa: Vyd = 2,4 m x 17,16 kN/m2 x 0,5 : 3 + 1,25 kN/m2 x 2,4 m : 2 = 6,86 kN/m + 1,5 kN/m = 8,4 kN/m

14.5 Rakennuksen jäykistys 14.5.1 Yläkerta

5,4 m

Osa tuulenpaineen aiheuttamasta vaakakuormasta on siirrettävä yläpohjan avulla tuulen suuntaisille seinille.

6,0 m

A. Yläpohjalaataston mitoitus vaakakuormalle (kts. kappale 12.3) Tarkastellaan ei-kantavien seinien suuntaista vaakakuormaa. Oletetaan, että puolet seinään tulevasta tuulikuormasta kohdistuu yläpohjalaataston reunaan.

2,6 m

Päivitetty

04/2004

14.3.3 Ulkoseinät (erillinen tarkastelu pysty- ja vaakakuormille)

– Muut seinien osat eivät ole yhtä kriittisiä. – Tuulikuormalle mitoitettaessa ei aukkoja ole huomioitu, sillä karmit yleensä kykenevät kompensoimaan aukon vaikutuksen. Tarvittaessa käytetään aukon pielijäykistettä. – Tuulivoimasta seinän yläreunan kautta tuleva kuorma siirretään yläpohjan avulla tuulen suuntaisille jäykistäville seinille.

D 53

Vd1 = (1,6 x 3,2 m : 2) x 0,7x 0,5 kN/m2 = 0,90 kN/m (tuulen paine) Vd2 = (1,6 x 3,2 m : 2) x 0,5 x 0,5 kN/m2 = 0,64 kN/m (tuulen imu) Ensimmäisen kerroksen omapaino: Ndmax = 1,2 x 1,8 kN/m 2 x 96 m2 + 1,2 x 40 m x 3 m x 2,3 kN/m 2 + 1,2 x 11 m x 3,5 m x 1 kN/m 2 = 585 kN Ndmax:150 = 3,9 kN 3,9 kN : 9,6 m = 0,41 kN/m. Oletetaan tämän omasta painosta tulevan lisävoiman kokonaan kohdistuvan yläpohjan tasoon.

Sama tarkastelu voitaisiin suorittaa myös muissa suunnissa. Se on jätetty tekemättä, koska voimat eivät muodostu tätä kriittisemmiksi. B. Ulkoseinien ja yläpohjalaataston välinen liitos (kts. kappale 12.3) Ei-kantavat seinät S6 ja S7 (pituus 10,8 m). a) Seiniin nähden poikittaissuuntainen vaakakuorma tuulesta: (käytetään paikallisen paineen kerrointa 1,0). wd = 1,6 x 2,6 m : 2 x 0,5 kN/m2 x 1,0 = 1,04 kN/m

Vdo = V d1 + Vd2 + Ndmax : 150 = 1,95 kN/m Käsitellään laatastoa seinämäisenä palkkina, joka on päistään tuettu poikittaisiin ulkoseiniin. Yksinkertaistetaan tässä rakennemallia siten, että laatasto oletetaan suoraksi levyksi. 1,95 kN/m x (9,62 m)2 Md = ---------------------------------------------- = 22,5 kNm 8 Käytetään rengasteräksenä ø 10 A 500 HW -> fyd = 417 N/mm 2 (2-luokka) Esim. Rakentajan Kalenteri; seinämäisen palkin mitoitus: z = 0,6 x 9,6 m = 5,8 m

Rengasteräs

Vd1

Vd2

Vu = 1,4 kN/tanko -> ø 12 tankoja tarvitaan 1,2 m välein (1,4 : 1,04 = 1,35, pyöristetään 3M-moduuliin). b) Seinän suuntainen vaakakuorma Ei-kantavien seinien suuntainen kokonaisvaakakuorma: (kts. kohtaa 14.5.1 A) wd = Vdo x 9,6 m = 1,95 kN/m x 9,6 m = 18,8 kN Se jakautuu puoliksi kummallekin jäykistävälle seinälinjalle, eli esimerkiksi peräkkäisille seinille S6 ja S7 kohdistuu niiden suuntaista vaakakuormaa 18,8 kN : 2 = 9,4 kN. vd = 9,4 kN : 10,8 m = 0,87 kN/m vu = 3,0 kN/tanko -> ø 12 tankoja tarvitaan 3,3 m välein

9,6 m

Lopputulos: Poikittaissuuntaisen vaakakuorman sitominen on määräävä tekijä: ei-kantaville seinälinjoille laitetaan ruostumattomia ø 12 mm terästankoja 1,2 m välein.

1,2 m

9,6 m

Kantavien seinien S2 ja S3 ja yläpohjan välinen liitos (pituus 9,6 m) a) Seiniin nähden poikittaissuuntainen vaakakuorma (tarkastelussa on tässä käytetty paikallisen tuulenpaineen kertoimia, jotka antavat kriittisemmän tuloksen). wd

= 1,6 x (3,2 : 2) x 0,5 kN/m x 1,0 + 0,41 kN/m = 1,69 kN/m Ndmin = (0,9 x 1,8 kN/m2 x 2,4 m) - (1m x 1,8 x 0,5 kN/ m2) - (2,4 m x 1,1 x 0,5 kN/m2) = 1,6 kN/m

Elementtien välisten saumojen leikkaustarkastelu Max leikkausjännitys saumassa V d = 1,95 kN/m x 9,6 m : 2 = 9,4 kN Sauman pitkittäissuuntainen leikkauskapasiteetti (halkeillut sauma, kts. kappale 10.1):

(1,0, 1,8 ja 1,1 ovat rakenneosiin kohdistuvan paikallisen tuulen nosteen kertoimet) Harkkoseinän ja laataston välissä on mineraalivillakaista, -> µ = 0,15 (kts. kappale 7.5)

Ndmax tai Ndmin Wd

~ 3,2 m

V u = 9,6 m x 3,6 kN/m = 34,6 kN > V d; OK Wd

D 54

Päivitetty 04/2004

M u = As x fyd x z = 78,5 mm2 x 417 N/mm 2 x 5800 mm = 189,9 x 106 Nmm = 189,9 kNm > Md; OK

Käytetään vaarnateräksenä ruostumatonta ø 12 mm terästankoa (kts. kappale 12.3 ja kuva D43).

Vaarnateräksillä siirrettävä vaakakuorma: Wd - µ x Ndmin = 1,69 kN/m - 0,15 x 1,6 kN/m = 1,45 kN/m

Ndmin

2,6 m

Käytetään vaarnateräksenä harjaterästä ø 10, joka on juotettu laastilla 30 mm:n reikään (kts. kappale12.3. ja kuva D44). vu = 2,5 kN/vaarna -> ø 10 juotosvaarnoja tarvitaan 1,5 m välein. (2,5 : 1,45 = 1,72 , pyöristetään 3Mmoduuliin) A

b) Seinän suuntainen vaakakuorma Loivankin harjakaton tapauksessa suurin ankkurointia vaativa vaakavoima syntyy yleensä kattorakenteen oman painon ja katolle tulevan lumikuorman kattokallistuksen suuntaisesta komponentista. Tarkastelussa oletetaan kattoelementtien ja seinän välinen kitka nollaksi. Katon oman painon vaikutus ja sen ankkurointi myös kumoavat seinästä räystääseen kohdistuvan tuulen paineen aiheuttaman vaakavoiman. (Seinästä räystääseen tulevaa imua ajatellen on katon reunaelementin kiinnitys erikseen varmistettava)

Päivitetty

04/2004

Ulkoseinä: Ndmax = (1,2 x 1,8 kN/m2 + 1,6 x 1,8 kN/m 2) x (6,0 m : 2) = 15,1 kN/m vd = sin 20° x Ndmax = 0,34 x 15,1 kN/m Vd = 5,1 kN/m Kantava väliseinä: 20° Ndmax = (1,2 x 1,8 kN/m2 2 + 1,6 x 1,8 kN/m ) Ndmax x ((6,0 m + 4,8 m) : 2) = 27,2 kN/m vd = sin 20° x Ndmax = 0,34 x 27,2 kN/m = 9,3 kN/ m Vu = 9,0 kN/vaarna -> ø 10 juotosvaarnoja tarvitaan 1,78 m välein ulkoseinälle ja 0,97 m välein kantavalle väliseinälle. Lopputulos: Ulkoseinien kantaville seinälinjoille laitetaan ø 10 juotosvaarnoja 1,5 m välein, kantaville väliseinille 0,9 m välein.

9,6 m

Leikkaustarkastelu: Seinä on liimattu suoraan välipohjan päälle -> fvd = 0,09 N/mm 2 Vd = 9,4 kN Vu = 0,15 m x 9,6 m x 0,09 x 103 kN/m2 = 130 kN > Vd; OK. Lopputulos: Vaarnaterästystä ei tarvita Lisäksi on tarkistettava, toimivatko jäykistävät väliseinät ja seinä S10 tukina, kuten ulkoseinien taivutustarkastelussa oletettiin. Seinä S10 (pituus 1,2 m) wd = 1,6 x 3,2 m x 0,7 x 0,5 kN/m 2 = 1,8 kN/m Taivutustarkastelu: Seinän taivutusvastus b x h2 0,15 m x 1,352 m2 W = ------------------ = --------------------------------------- = 0,046 m3 6 6 1,8 kN/m x 3,22m2 Md = --------------------------------------- = 2,3 kNm 8 Mu = f ctd x W = 0,13 N/mm 2 x 0,046 x 10 9 mm 3 = 6,0 x 106 Nmm = 6,0 kNm > Md; OK. S10 3,2 m

C. Jäykistävien seinien mitoitus (kts. kappale 12.2)

3,2 m

Tarkastellaan ei-kantavien seinien suuntaista vaakakuormaa. Jaetaan vaakakuorma tasan molemmille jäykistäville ulkoseinille. Vd = vdo x 9,6 m : 2 = 1,95 kN/m x 4,8 m = 9,4 kN Ndmin = 0,9 x (0,15 m x 2,6 m x 9,6 m) x 5 kN/m3 = 16,8 kN

1,6 m 1,6 m Wd

Kuormitusalue

S10

~ 3,2 m

Momentit pisteen B suhteen: Mv = 9,4kN x 2,6 m = 24,5 kNm M N = 16,8 kN x 9,6 m : 2 = 80,6 kNm MN/Mv = 3,3 > 1,0; OK.

1,35 m

D 55

Leikkaustarkastelu: Seinä on liimattu suoraan välipohjaan ja vaarnattu yläpohjaan -> f vd = 0,09 N/mm2

Ndmin

2,4 m

V d = (3,2 m : 2) x 1,8 kN/m = 2,9 kN V u = 0,15 m x 1,35 m x 0,09 x 103 kN/m2 = 18,2 kN > Vd; OK. Lopputulos: Seinän alareunassa ei tarvita vaarnaterästystä, seinän ja yläpohjan väliseen liitokseen laitetaan 1 kpl ø 12 mm ruostumaton terästanko, kts. kuva D43.

Vd 6,0 m

14.5.2 Alakerta Kun käytetään pystysuuntaisia maanpaine-elementtejä, siirtyy maanpaineesta tuleva elementtien yläpään tukivoima kellarikerroksen ja 1. kerroksen välisen holvin avulla kuorman suuntaisille jäykistäville seinille. Siporex-seinä S1 Pystysuuntaisten maanpaine-elementtien yläpäästä tuleva kuormitus siirtyy kellarin ja 1. kerroksen välisen holvin kautta voiman suuntaisille jäykistäville seinille. Tällöin seinän S1 yläosaan vaikuttaa seuraava vaakakuorma: (Kts. kappale14.4) Pd

Siporex-maanpaine-elementeistä holvin kautta seinän S1 yläpäähän kohdistuva mitoittava vaakavoima on 24,8 kN < Vu = 36,5 kN; OK. Ylimääräistä ankkurointia ei tarvita. Kitka on riittävä. Muut alakerran seinät eivät ole yhtä kriittisiä vaikka ulkoseinille tulee myös muitakin vaakakuormia kuin maanpainetta. Alakerran seinien ja välipohjan välinen liitos Tarkastellaan ei-kantavien seinien suuntaista tuulikuormaa, joka kohdistuu koko yläkertaan. (Vd1 ja Vd2 kohdasta 14.5.1)

= (2,4 m + 1,05 m) x 8,36 kN/m = 28,8 kN Vd = 2 x (Vd1 + Vd2 ) x 9,6 m = 2 x (0,90 kN/m + 0,64 kN/m) x 9,6 m = 29,6 kN

Seinään S1 kohdistuva rakenteen omapaino on: Ndmin = seinä + välipohja + yläpohja - tuulen noste (tuuli rakennuksen pituussuunnassa) 2

Ndmin = 0,9 [0,2 m x (2,4 m + 3,2 m) x 6 m] x 5 kN/m + 0,9 [6 m x (2,4 m + 1,05 m)] x 1,4 kN/m2 + 0,9 x [6 m x (2,4 m + 3,0 m)] x 1,8 kN/m2 - 1,6 x [6 m x (2,4 m x 0,9 x 0,5 kN/m2 + 3,0 m x 0,5 x 0,5 kN/m2 )] = 30,2 kN + 26,1 kN + 52,5 kN - 17,6 kN = 91,2 kN Pystyssä pitävä momentti: M N = 91,2 kN x 6 m : 2 = 273,6 kNm M N : MV =273,6 : 69,1 = 4,0 > 1; OK. S1-seinän ja alapohjan liittymä: Siporex-seinän ja alapohjan välissä on bitumihuopakaista. Tällöin kitkakerroin m määräytyy pintapaineen mukaan (kts. kappale 7.5) N d min 91,2 kN σ⊥ = ----------------------------- = ------------------------------0,2 m x 6,0 m 0,2 m x 6,0 m = 0,08 N/mm2 -> µ = 0,4 V u = µ x Nd min = 0,4 x 91,2 kN = 36,5 kN

D 56

Nd min= välipohja + yläpohja - tuulen noste. Seiniä ei ole otettu huomioon, koska muutenkin selvitään. Nd min= 0,9 x 9,6 m x 9,6 m x1,4 kN/m2 + 0,9 x 9,6 m x 9,6 m x 1,8 kN/m2 – 1,6 x 9,6 m x 9,6 m x (0,9+0,5) x 0,5 x 0,5 kN/m2 = 213,8 kN Alakerran seinien ja laataston välissä on mineraalivillakaista µ = 0,15 (kts. kappale 7.5) Vu = µ x N d min = 0,15 x 213,8 kN = 32,1 kN > Vd; OK. Ankkurointia ei tarvita Huom! Laskentamallia on yksinkertaistettu mm. jättämällä jäykistävien seinien ovi- ja ikkuna-aukot huomioon ottamatta.

Päivitetty 04/2004

Seinää S1 kaatava momentti pisteen B suhteen: M v = 28,8 kN x 2,4 m = 69,1 kNm

15. RAKENNEDETALJIT, PIENTALOT JA HARKKORAKENNUKSET

P채ivitetty 04/2004

15.1

D 57

16. HALLIRAKENNUSTEN RUNGON JA VAIPAN PERUSTYYPIT SEKÄ SUUNNITTELUMODUULIT

16.1 Runkovaihtoehdot Pilari-palkkijärjestelmässä kantavan rungon muodostavat yleensä mastoina toimivat pilarit ja niiden varaan asennetut palkit. Rakennuksen päädyissä voidaan lisäksi tarvita tuulipilareita.

Useimmiten runko tehdään teräsbetonista ja jännitetyistä teräsbetonipalkeista, mutta se voi olla myös terästä tai puuta. Kantava seinä-pilari-palkkijärjestelmässä toimivat siporex-pystyseinäelementit erillisen rungon kanssa kantavana rakenteena (kts. kuva E2). Muutoin järjestelmä ei poikkea pilari-palkkijärjestelmästä.

6M (600 mm)

Kuva E2. Kantava seinä+pilari-palkkiyhdistelmä.

Päivitetty 04/2004

Yläpohja siporex-kattoelementeistä.

6M (600 mm) Seinä siporex-vaakaseinäelementeistä.

Vaakaelementtirakenne.

6M (600 mm)

Seinä siporex-pystyseinäelementeistä. Kuva E1. Siporex-elementtien ja rungon yhdistelmiä.

Pystyelementtirakenne.

16.2 Perusmitat

16.3 Vaakamoduulit

Siporex-elementtien pituuden perusmoduuli 3M, maksimipituus 60M sekä leveys 6M määrittävät suunnittelun lähtökohdat. Rungon osalta on suositeltavaa käyttää SBK:n runko-Bes -julkaisun mukaisia mittoja, jotka soveltuvat hyvin siporex-järjestelmään. (Huom! Koska siporex-elementit asennetaan suoraan kiinni pilareiden pintaan, ei siporex-seinän ja rungon keskinäisessä mitoituksessa sovelleta ns. liittymismittajärjestelmää.)

Siporex-teollisuushallia suunniteltaessa käytetään vaakasuunnassa moduuliverkkoa, jossa moduuliviivojen väli määräytyy Siporex-ulkoseinäelementtien moduulipituuksien perusteella, kts. kuvat E3 ja E4. Poikkeuksena on pystyelementtiseinäinen halli, jossa moduuli-

M Laajennussuunta

Laajennussuunta

≤ 60M

Laajennussuunta Palkki

Päivitetty 04/2004

≤ 60M

Laajennussuunta

M ≤ 60M

Palkki

Kuva E3. Rungon sijoitus moduuliverkkoon, pilarit sivuavat moduuliviivaa.

viivojen väli määräytyy toisessa suunnassa kattoelementtien moduulipituuden ja toisessa suunnassa ulkoseinäelementtien moduulileveyden perusteella, kts. kuva E5. Molemmissa tapauksissa käytettävät mitat ovat 3M-kerrannaisia.

Suositeltavimpia elementtien pituuksia ovat 30M, 48M, 54M ja 60M. Katso tarkemmin luvun 3 taulukoista B5 ja B6.

M Laajennussuunta

Laajennussuunta

≤ 60M

Laajennussuunta

≤ 60M

Päivitetty 04/2004

Palkki

≤ 60M

Palkki

Kuva E4. Pilarien keskeinen sijoitus moduuliverkkoon.

Jos reunimmaisten moduuliviivojen välin halutaan olevan esimerkiksi 150M, kannattaa vaakaseinäelementtejä käytettäessä valita eripituiset moduulilinjojen välit, kuten 48M + 54M + 48M = 150M, kts. kuva E6.

Mikäli on varauduttava laajennukseen, otetaan se huomioon asettamalla palkin pääty pilarin keskilinjalle laajennussuunnassa, kts. kuva E7.

Laajennussuunta M 150

≤ 60M

Laajennussuunta

Sovituselementti

Palkki

≤ 60M

Päivitetty 04/2004

Laajennussuunta

150 M n x 6M

n x 6M

Kuva E5. Kantavien pystyelementtien sijoitus moduuliverkkoon.

Laajennussuunta

48M

54M 150M

Kuva E6. Päädyn eripituiset moduulilinjat.

48M

Kuva E7. Palkin tukipintavaraus pilarissa.

16.4 Pystymoduuli Pystymittoina pyritään käyttämään elementtileveyden 6M kerrannaisia. Ikkunoiden pystymoduuli on 2M, joten myös niiden osalta voidaan usein noudattaa 6M -jakoa, kts. kuva E8. Hallin harjakorkeus määrää usein seinän yläreunan korkeuden. Tällöin seinä sovitetaan haluttuun asemaan sokkelielementin korkeutta muuttamalla.

n x 6M

n x 6M 3M

(9M)

(n x 2M) n x 6M n x 6M n x 6M

n x 6M

(n x 2M)

n x 6M

Päivitetty 04/2004

Pystyelementtirakenne.

Kuva E8. Pystymoduuliesimerkki halliseinästä.

Vaaka- ja pystyelementtirakenteet.

17. HALLIRAKENNUSTEN VAIPPATYYPPEJÄ

17.1 Kattotyypin valinta

17.2 Massiivikatto

Valitessasi sopivinta Siporex-kattovaihtoehtoa ovat tärkeimpiä ratkaisuun vaikuttavia tekijöitä seuraavat seikat: – kuormat – lämmöneristystarve – paloluokkavaatimukset – akustiset vaatimukset – sisäilmaston lämpötila – kosteus- ja paine-erot – sisäilmassa rakenteita vaurioittavat kemikaalit – hygieniavaatimuksista tms. johtuva sisäpinnan käsittelytarve sekä – rakenteen lämpökapasiteetti. Kattojen kaksi ratkaisevasti erilaista toimintavaihtoehtoa ovat seuraavat: tuulettumaton massiivikatto, jolloin rakenne kuivuu huonetilaan tai tuulettuva katto, jolloin rakenne kuivuu tuuletusväliin. Kattojen käyttömahdollisuudet selvitetään tarkemmin seuraavissa kappaleissa. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota kosteusolosuhteista riippuvaan kattotyypin valintaan sekä oikeisiin pintakäsittelyihin, koska virheelliset ratkaisut saattavat ajan mittaan aiheuttaa rakennevaurioita.

17.2.1 Normaali massiivikatto

c) Ääntä vaimentava massiivikatto

Kuva E9. Massiivikatot.

b) Lisäeristetty massiivikatto

Päivitetty 04/2004

a) Normaali massiivikatto

Massiivikatossa Siporex-elementti sellaisenaan muodostaa kantavan ja lämpöä eristävän kattorakenteen (kts. kuva E9 a). Vesieristys kiinnitetään suoraan elementtien yläpintaan ja alapinta jätetään käsittelemättä tai käsitellään hengittävällä pinnoitteella (kts. luku 33), jolloin rakenteen kuivuessa tasapainokosteutensa rakennusaikainen kosteus kykenee poistumaan huoneilmaan. Rakenne on kautta aikojen ollut ylivoimaisesti eniten käytetty siporex-kattoratkaisu ja se soveltuu hyvin sisäilmastoltaan normaalien teollisuusja varastohallien rakenteeksi. Massiivikaton ominaisuuksista voidaan mainita, että se on taloudellinen ja toimintavarma, sen kantavuus ja lämmöneristys saavutetaan yhdellä ja samalla rakennusmateriaalilla, sillä on sellaisenaan valmis akustinen alapinta, se toimii moitteettomana vedeneristeen alustana ja sen massiivisuus tasaa lämpötilan vaihteluhuippuja sekä kesällä että talvella. Koska katossa ei ole tuuletusrakoa, se pystyy täysimääräisesti käyttämään hyväksi lumen antaman lisäeristyksen ja lämmityskauden lumettomana aikana auringon lämpösäteilyn vaikutuksen. Nämä tekijät voivat parantaa katon energiataloutta vielä kymmeniä prosentteja verrattuna sen Uarvon perusteella laskettuun lämmönläpäisevyyteen. Rakenteen toimivuus kuitenkin edellyttää, että sisäilman suhteellinen kosteus normaaleissa lämpötiloissa ei jatkuvasti ylitä 60 %.

17.2.2 Lisäeristetty massiivikatto Nykyiset energiatalousvaatimukset edellyttävät useimmiten, että lämpimissä hallirakennuksissa massiivikaton lämmöneristyskykyä parannetaan asentamalla lisäeristys siporex-elementin yläpuolelle (kts. kuva E9 b). Sen ja siporex-elementin välissä on oltava höyrynsulku, jotta rakennekosteus ei tiivistyisi lisäeristeisiin. Alapinta jätetään käsittelemättä tai käytetään hengittävää pinnoitetta.

17.2.3 Ääntä vaimentava massiivikatto Kun vaaditaan erittäin korkealuokkaista äänenvaimennuskykyä, asennetaan Siporex-elementin alapuolelle jäykkä mineraalivillalevy (kts. kuva E9 c). Massiivikaton toimintaperiaatteen mukaisesti rakennekosteuden on päästävä poistumaan huoneilmaan. Näin ollen mineraalivillalevyn tulee olla riittävän hengittävä eli sen tiheyden on oltava alle 75 kg/m3, sen suositeltava maksimipaksuus on 60 mm eikä kiinnitys saa muodostaa höyrynsulkua. Yleensä kyseeseen tulee mekaaninen kiinnitys. Katon toiminta edellyttää täysin kuivia sisätiloja, ilmaan ei saa erittyä ylimääräistä kosteutta esim. valmistusprosessista tai varastoitavista tuotteista. Mineraalivilla toimii myös lisälämmöneristeenä.

tai kun esim. pestävyyden ja riittävän hygieniatason saavuttamiseksi katon alapinta pitää päällystää höyrytiiviiksi. Yleisimmin rakennetaan kantavien siporex-elementtien päälle tuuletuskerros siporex-korokekappaleista ja niiden varaan asennetuista 68 mm paksuista Siporexhuovanaluslankuista. Tällaisen katon tuuletusraossa virtaava ilmamäärä ei sopivaksi mitoitettuna jäähdytä katon yläosaa “kylmäksi”, joten kattolankut ja korokekappaleet voidaan laskea mukaan lämmöneristeeksi. Ilmatilan lämmönvastusta ei laskelmassa oteta huomioon (VTT:n lausunto A 1057/68). Täten lasketut U-arvot on esitetty luvussa 21. Kapearunkoisissa rakennuksissa varmistetaan tuuletustilan ilman kierto tuuletusraoilla räystäsrakenteessa ja harjalla sekä leveärunkoisissa rakennuksissa tuuletushormeilla tai puhaltimilla, joiden mitoituksesta on syytä keskustella Siporex-toimittajan kanssa. Eräs vaihtoehto on tehdä tuuletuskerros puurakenteisena, jolloin tuuletustilan korkeus voidaan helposti suunnitella arkkitehtonisten näkökohtien mukaan. Sekä siporex-rakenteisen että puuyläkaton yhteyteen voidaan asentaa kulloinkin tarvittava lisäeristys esimerkiksi mineraalivillalevyistä.

17.3.2 Alapuolelta tuulettuva katto

17.3 Tuuletetut katot

Päivitetty 04/2004

17.3.1 Yläpuolelta tuulettuva katto Jatkuvasti kosteissa tiloissa voisi massiivikaton pysyvä kosteus asettua niin suureksi, että katto vaurioituisi tai sen lämmöneristysominaisuudet heikkenisivät olennaisesti. Tällöin on käytettävä kattorakennetta, jossa sisäkosteuden tunkeutuminen Siporexiin katkaistaan tiiviillä pinnoitteella ja rakennekosteus poistetaan yläpuolisen tuuletusraon kautta, kts. kuva E10. Samaa ratkaisua käytetään myös silloin, kun huoneilmassa on haitallisessa määrin syövyttäviä kaasuja

Mikäli Siporex-välipohjan (lattiapäällyste yleensä tiivis) tai massiivikaton alapuolella on jatkuvasti kosteita tiloja, esimerkiksi uimahallin sauna- ja peseytymistiloja, saadaan aikaan toimiva rakenne käyttämällä tiivistä alaslaskettua kattoa. Välitilaan ohjataan tuuletusilmaa viereisistä kuivista tiloista tai sinne otetaan ulkoa korvausilmaa. Siporex-elementtien alapinta jätetään käsittelemättä. Ulkoilmaa käytettäessä on aina erikseen varmistettava, että alaslasketussa rakenteessa ei synny jäähtymisestä johtuvaa kondenssia. Tämän välttämiseksi voidaan esimerkiksi kiertoilma esilämmittää tai alaslasku varustaa lämmöneristyksellä.

Siporex-huovanaluselementit Siporex-korokepalat tuuletusraossa

Kuva E10. Tuulettuva siporex-katto.

Kuva E11. Tuulettuva katto. Erillinen tuuletus alapuolelta.

17.4 Seinätyypin valinta Valittaessa rakennuskohteeseen sopivinta siporex-seinärakennetta ovat tärkeimmät valintaan vaikuttavat tekijät lämmöneristystarve, seinää rasittavat sääolosuhteet sekä tavoiteltu ulkonäkö. Sisäpuolisen pinnan valintaan vaikuttavat sisäilmaston olosuhteet ja hygieniavaatimukset. Seinät voidaan jaotella massiiviseiniin ja lisäeristettyihin seiniin. Lisäeristys voidaan sijoittaa seinän sisätai ulkopintaan. Yleensä rakennusajan kosteus kuivatetaan ulospäin esimerkiksi hengittävän pinnoitteen läpi, mutta kosteutta poistuu myös rakennuksen kuiviin sisätiloihin päin, mikäli sisäpuolen pinnoite on höyryä läpäisevä.

säeristys sijoitetaan, riippuu halutusta julkisivusta sekä sisäpinnalle asetetuista vaatimuksista. Sisäpuolelta lisäeristetyt elementit joutuvat alttiiksi jonkin verran voimakkaammille lämmön ja kosteuden vaihteluille kuin massiiviseinä. Ulkopuolista lisälämmöneristystä (kts. kuva E13 b) käytetään esimerkiksi silloin, kun rakennuksen halutaan tiiliverhous tai puupanelointi. Yleensä kyseeseen tulee hengittävä lisälämmöneriste, jolloin eristeen ja ulkoverhouksen väliin on jätettävä tuuletusrako siporexista tulevan kosteuden poistamiseksi. Höyrytiivistä ulkopuolista lisäeristettä voidaan käyttää, mikäli siporex pääsee kuivumaan sisäänpäin. Näin tapahtuu, kun eriste on riittävän paksu, sisäpinnassa käytetään höyryä läpäisevää pinnoitetta ja sisäilmasto on suhteellisen kuiva.

17.4.1 Massiiviseinä a) Sisäpuolinen lämmöneristys – ohutpinnoite – siporex-elementti vaakaan tai pystyyn – pehmeä mineraalivilla + puukoolaus k600 – höyrynsulku – sisäverhouslevy

Päivitetty 04/2004

Massiiviseinässä Siporex-elementti sellaisenaan muodostaa koko seinärakenteen, kts. kuva E12. Ulkopuolisen pintakäsittelyn on oltava tiivis, jotta se suojaisi sään vaikutuksilta, mutta toisaalta riittävän hengittävä päästääkseen sisältä tunkeutuvan vesihöyryn ulos rakenteesta (kts. luku 33). Sisäpuolinen pinnoite voi olla tiivis tai hengittävä. Kosteiden sisätilojen yhteydessä käytetään tiivistä pinnoitetta. Massiiviseinän ominaisuuksista voidaan sanoa, että se on taloudellinen ja toimintavarma, sen kantavuus ja lämmöneristys saavutetaan yhdellä ja samalla rakennemateriaalilla. Seinän massiivisuus varastoi lämpöä ja tasaa lämpötilahuippuja kesällä ja talvella ja se on hyvä alusta erilaisille pinnoitteille ja laatoituksille.

17.4.2 Lisäeristetty seinä Massiiviseinän lämmöneristyskykyä voidaan tarvittaessa parantaa asentamalla lisäeristys joko siporex-elementin sisä- tai ulkopuolelle. Se, kummalle puolelle lib) Ulkopuolinen lämmöneristys – ulkoverhous, esim. tiili – tuuletusrako – pehmeä mineraalivilla – siporex-elementti vaakaan tai pystyyn – maalaus tai muu pintakäsittely

– ohutpinnoite – siporex-elementti vaakaan tai pystyyn Kuva E12. Massiiviseinä.

Kuva E13. Lisäeristetyt seinät.

18. SIPOREX-VAAKAELEMENTTISEINÄN SUUNNITTELU

18.1 Rakenteellinen suunnittelu

18.2 Vaakaelementtien kiinnitys

Kuormaluokka Siporex-vaakaseinäelementit mitoitetaan yleensä vaakasuoralle kuormalle (useimmiten tuulikuormalle) yksiaukkoisena palkkina. Valmistaja on valmiiksi mitoittanut seinäelementit vaakasuoralle kuormalle tiettyihin kuormaluokkiin. Kuormaluokan lukuarvo ilmoittaa sallitun tasaisen hyötykuorman suuruuden kN/m 2:nä. Seinäelementtejä valmistetaan seuraavia kuormaluokkia: – 0.8 kN/m2 seinäelementit, joiden paksuus on 150 mm – 1.2 kN/m2 normaalitapaus – 2.0 kN/m2 erikoistapaukset, esim. kun elementeille siirtyy muista rakenteista huomattavia lisäkuormia. Lisäksi elementit on mitoitettu siten, että ne voidaan nostaa yhdestä nostokohdasta elementin puolivälistä myös lappeellaan.

Rakennesuunnittelija valitsee rakennuskohteeseen sopivan elementtien kiinnitystavan ja laatii tarvittavat yksityiskohtapiirrokset. Kiinnikkeiden on myös annettava mahdollisuus seinien lämpö- ja kosteusliikkeille ja ne on voitava asentaa toleransseista johtuvien sijaintivaihteluiden mukaisesti. Suunnitelmissa on muistettava myös työnaikaiset poikkeavat tuulikuormat sekä elementtien epäkeskisestä pystytuennasta mahdollisesti syntyvät vaakavoimat. Erityisesti on syytä tarkistaa poikkeavia kuormituksia saavien elementtien kiinnitys. Tällaisia ovat esim. ikkunanauhojen ala- ja yläpuoliset sekä ovirakenteista, mahdollisista kojeista tms. ylimääräisiä rasituksia saavat elementit ja ylimmät räystäselementtirivit. Myöskin rakennerungon jatkuva liikkuminen esim. siltanosturin vuoksi asettaa elementtien kiinnitykselle omat vaatimuksensa. Samoin rungossa esiintyvät pak-

Taipumat Siporex-vaakaseinäelementit on mitoitettu siten, että hyötykuorman aiheuttama lyhytaikainen taipuma aina on reilusti pienempi kuin L/200.

Päivitetty 04/2004

Mahdollinen peiteprofiili

- 100x50x4

Siporex-listaelementti L 200

Taipuma mm

20 SV 450/2.0 250 mm SV 450/2.0 300 mm SV 450/1.2 250 mm SV 450/1.2 300 mm

0 2

Kuva E14. SV-elementtien taipumat.

Pituus m Kuva E15. Listakiinnityksiä.

kovoimat (jännebetonin viruma tms.) on otettava huomioon esim. nurkkien kiinnityksessä. Peitelistat Yleisin ja suositeltavin vaakaelementtien kiinnitystapa on pystysaumoja peittävä kiinnityslista, joka on pultattu kiinni pilariin. Kiinnityslista voi olla siporexia, terästä tai esim. alumiinia, kts. kuva E15. Pulttiväli ja -koko riippuvat käytettävän listan jäykkyydestä ja elementteihin vaikuttavista kuormituksista. Normaalisti kiinnikkeet sijoitetaan joka toisen vaakasauman kohdalle. Piilokiinnitys Jos ei haluta näkyviä kiinnityslistoja, voidaan käyttää ns. piilokiinnitystä eli elementit kiinnitetään vaakasaumoistaan ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla naulausleikkeillä (V-kiinnikkeillä), jotka naulataan siporexiin ruostumattomilla teräsnauloilla, kts. kuva E16. Pilarissa olevana kiinnityselimenä toimii esim. betoniin valettu ruostesuojattu tai ruostumaton pyöröteräslenkki. V-kiinnikkeelle sallitaan taulukossa E1 esitettyjä vetokuormia. Jos V-kiinnikkeen kapasiteetti ei riitä, käytetään näissä kriittisissä kohdissa esim. pulttausta.

Täydentävät kiinnitysosat Lähes jokaisessa siporex-hallirakennuksessa käytetään lisärakenteita elementtien kiinnitykseen. Näitä tarvitaan mm. kun siporex-seinät nousevat päädyissä tuulipilarin yläpuolelle, katon yläpuolelle nousevissa seinän osissa, oviaukkojen tuennoissa jne. Rungon suunnitteluvaiheessa on näille teräsrakenteille varattava tartunnat pilareihin ja palkkeihin. (Kts. kappale 26.1, Detaljikuvat)

18.3 Vaakaelementtien kannatus Ikkuna-aukkojen tms. yläpuoliset elementit voidaan tukea alapuoliseen siporex-seinään esim. ikkunapilarien avulla. Toinen vaihtoehto on niiden kannattaminen teräskonsolien avulla suoraan rungosta. Tuetun elementin pään leikkaus- ja lohkeamiskestävyys on tarkistettava, mikäli ikkunapilarin ja yläpuolisen elementin välisen tuen pituus on alle 1/5 yläpuolisen elementin pituudesta tai mikäli käytetään teräskonsolia. Erikoistoimenpiteitä ei tarvita, mikäli tukireaktio ei ylitä taulukossa E2 esitettyjä arvoja. Aukottomassa seinässä elementit makaavat suoraan toistensa päällä sokkelirakenteen kannattamina. Korkeammissa seinissä voidaan rakenteen olettaa holvau-

Naulauskohdan tuentatapa

Ruostumaton V-kiinnike

Kuva E16. Piilokiinnitys.

Naulauskohta tuettu yläpuolisilla elementeillä Naulauskohta ilman yläpuolista tuentaa

Sallittu vetokuorma/ kiinnike (kN) 2,4 1,3

Siporexin kuivatiheys on 500 tai 450 kg/m3. Naulat 125 mm 4 + 4 ruostumattomia

Taulukko E2 Sallitut tukivoimat (kuormat pääosin elementtien omasta painosta) Elementin paksuus 150 200 250 300 375 Listaelementti.

E 10

Sallitut tukivoimat (kN) laatu 450 12 16 20 24 30

laatu 500 13,5 18 22,5 27 33

Mikäli kuorma ylittää sallitun, on käytettävä erikoiselementtejä tai välikonsoleita.

Päivitetty 04/2004

Taulukko E1 V-kiinnikkeelle sallitut vetokuormat

tuvan ja tällöin voidaan seinän aiheuttamaa kuormitusta sokkelin keskiosalla vähentää. Kuormitusta voidaan myös ohjata esim. sokkelin ja siporex-elementtien väliin asennettavilla kovilla mineraalivillakaistoilla tai neopreenisuikaleilla. Ikkunapilarit Siporex-ikkunapilarit voidaan tehdä joko lyhyistä vaakaelementeistä tai ikkunapilarielementeistä, jotka sijoitetaan pilarin kohdalle (kts. kuva E17). Elementtien lämpöja kutistumaliikkeiden takia on suositeltavaa jakaa ikkunapilari kahteen osaan pystysauman kohdalta. Jos tämä ei ole mahdollista, on ikkunapilarin sekä ylä- ja alapuolisten elementtien väliin laitettava laakerikerros. Kun pin-

a) Lyhyet vaakaelementit

tapaine on alle 0,2 MN/m2, voidaan laakerikerroksena käyttää pehmeää mineraalivillakaistaa. Teräskonsolit Teräskonsoleita käytetään kannattamaan yhtenäisen ikkunakaistan yläpuolelle tulevia elementtejä tai yhtenäisen seinän välikonsoleina. Välikonsoleita tarvitaan kun taulukon sallitut tukivoimat ylittyvät, tai kun halutaan mahdollisuus seinän alaosan irrottamiseen esim. koneasennuksia tai laajennusosaa varten. Samoin räjähdysalttiissa tiloissa voidaan sortumavaara vähentää välikonsoleilla. Välikonsolille lovetaan tila alapuoliseen elementtiin siten, että myös alemman seinäosan lämpöliikkeet ovat mahdollisia. Kannatuksen kohdalle tulevaan vaakasaumaan on tehtävä liikkeet salliva joustava tiivistys esimerkiksi elastista kittausta tai paisuvaa tiivistenauhaa käyttäen, kts. kuva E18.

Päivitetty 04/2004

Pystysauma

12M L>6M

L>6M

b) ER1 tai ER2 ikkunapilarielementit

Pystysauma

Elastinen tiivistys 12M L=3M L=6M

L=3M L=6M Liikevara

Kuva E17. Ikkunapilarit.

Kuva E18. Välikonsoli.

E 11

Taulukon E2 sallitut tukivoimat pätevät teräskonsoleita käytettäessä vain siinä tapauksessa, että laakerikerroksena käytetään 5 mm paksua neopreenilaakerikerrosta (kovuus 30-60° IHR). Taulukon E2 arvot on kerrottava 0,7:llä, jos laakerikerroksena käytetään kaksinkertaista kattohuopakaistaa. Teräskonsolit ja niiden tarpeelliset mitat eri paksuisille elementtiseinille on esitetty kuvassa E19.

Elementin paksuus ≤ 20

Jäykistelevy, paksuus 10 mm Laakerikerros

H=200 mm A

Tartuntalevy Tukilevy B

≥ 150

Vaakasaumat Siporex-elementtien vaakasauma tiivistetään ilma- ja vesivuotoja vastaan normaalisti kahdella umpisolutiivistenauhalla, kts. kuva E20. Valmistaja toimittaa lisätarvikkeena tarkoitukseen sopivaa nauhaa. Tiivistenauhat kiinnitetään ennen asennusta elementtien yläreunaan noin 20 mm:n etäisyydelle molemmista seinäpinnoista. Vasta ulkopuolinen ohutpinnoitekäsittely viimeistelee sauman ulkopinnan vesitiiviyden. Saumakohdat on ennen ruiskupinnoitusta käsiteltävä saman pinnoitusaineen hienojakoisella tyypillä erikseen sivellintyönä. Siporex-vaakaseinäelementin ja sokkelielementin väliseen saumaan asennetaan kosteuskatkoksi bitumihuopakermi koko sokkelin leveydelle ja tarvittaessa tasaukseksi 30 mm paksu pehmeä mineraalivillakaista. Ulkopuolelta sauma tiivistetään elastisella kitillä. Pystysaumat Pystysaumoissa tapahtuu jonkin verran elementtien kuivumisesta ja lämpötilan vaihtelusta johtuvia liikkeitä. Jos pystysaumoja peittää kiinnityslista, tiivistetään asennuksen jälkeen elementtien väliset pystysaumat mineraalivillatilkinnällä tai polyuretaanisaumavaahdolla. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota riittävän tiiviyden saavuttamiseen peitelistan kätkiessä sauman näkymättömiin. Siporex-listaelementtien ja seinäpinnan liittymiskohtaan tehdään yleensä elastinen saumaus. Jos on käytetty piilokiinnitystä, tiivistetään pystysauma kuten edellä on esitetty, mutta tämän jälkeen sauman ulkoreunaan laitetaan taustatäyte ja elastinen kittaus. Laastisaumausta ei saa käyttää. Ohutpinnoite ei saa peittää kittisaumaa.

≥ 150

5 5 T – Teräs Fe 37 B – Jäykistys- ja tukilevy hitsattu tartuntalevyyn 5 – Teräkset ruostesuojattava

Elementtien paksuus (mm) 150 200 250 300 375

Kuva E19. Teräskonsoli.

E 12

Pontti

Teräskonsolien mitat AxBxT (mm) 340x150x15 340x170x15 340x220x15 340x270x15 340x320x15

Umpisolutiivistenauha

Kuva E20. Vaakasauma.

Päivitetty 04/2004

A-A

18.4 Vaakaelementtien saumaus

18.5 Ovi- ja ikkuna-aukot

18.6 Väliseinät vaakaelementeissä

Ovi- ja ikkuna-aukkojen aikaansaamiseksi joudutaan usein käyttämään pilariväliä lyhyempiä elementtejä. Yhden tai kahden elementin korkuisten aukkojen pielielementit liimataan esim. harkkoliimalla siporex-toimittajan ohjeiden mukaisesti. Korkeammat aukot vaarnataan viereisiin täyspitkiin elementteihin tai kiinnitetään erilliseen teräsrakenteeseen. Vaarnaukseen tarvittavat reiät tehdään ø 60 poralla työmaalla tai ne tehdään valmiiksi tehtaalla. Suurten ajo- ja lastausovien pielirakenteina käytetään esim. kuvassa esitettyä teräskehystä, joka kiinnitetään alapäästään sokkeliin ja yläpäästään siirtopalkin välityksellä pilareihin.

Tässä luvussa aiemmin esitettyjä lähinnä ulkoseiniin liittyviä tietoja voidaan soveltuvin osin käyttää myös siporex-vaakaelementtiväliseinän rakenteita suunniteltaessa. Jo 150 mm paksu elementti luokitellaan ei-kantavana EI240-paloluokkaan, ja tämä elementtityyppi onkin yleisin väliseinämateriaali. Äänen- tai lämmöneristysseikat saattavat vaatia myös 200 tai 250 mm paksun seinän käyttöä. Tilankäytön parantamiseksi sijoitetaan väliseinän runkorakenteet usein seinän sisälle. Rungon kiinnittyessä yläpuolisiin rakenteisiin on muistettava tarvittava liikevara, joka on otettava huomioon myös seinän yläosan tiivistyksessä.

B-B

Päivitetty 04/2004

A-A

Kuva E21. Suuren seinäaukon tuenta.

Kuva E22. Väliseinän runkorakenteita.

E 13

19. SIPOREX-PYSTYELEMENTTISEINÄN SUUNNITTELU

19.1 Ei-kantavat pystyelementtiseinät

19.1.2 Ei-kantavien pystyelementtien kiinnitys

19.1.1 Rakenteellinen suunnittelu Kuormaluokka Siporex-pystyseinäelementit mitoitetaan yleensä vaakasuoralle kuormalle, useimmiten tuulikuormalle, yksiaukkoisena palkkina. Valmistaja on valmiiksi mitoittanut seinäelementit vaakasuoralle kuormalle tiettyihin kuormaluokkiin. Kuormaluokan lukuarvo ilmoittaa sallitun tasaisen käyttötilan hyötykuorman suuruuden kN/ m 2:nä. Seinäelementtejä valmistetaan seuraavia kuormaluokkia: – 0.8 kN/ m2 seinäelementit, joiden paksuus ≤ 150 mm – 1.2 kN/m2 normaalitapaus – 2.0 kN/m 2 erikoistapaukset, esim. kun elementeille siirtyy muista rakenteista huomattavia lisäkuormia. Lisäksi elementit on mitoitettu siten, että ne voidaan nostaa yhdestä nostokohdasta elementin puolivälistä tai nostokoukun reiästä. Taipumat Siporex-pystyseinäelementteihin kohdistuvan hyötykuorman aiheuttama lyhytaikainen taipuma on aina huomattavasti pienempi kuin L/200.

Ei-kantavien pystyseinäelementtien yläpää kiinnitetään joko pystysaumojen juotosuraan sijoitettavilla teräksillä (kts. kuva E23) tai naulattavilla kiinnikkeillä (kts. kuva E24). Seinien yläpään juotosuraan sijoitetaan läpimenevä vähintään 8 mm:n kutistumateräs, joka ympäröidään sementtilaastilla. Kiinnikkeen on mahdollistettava rakenteiden keskinäiset liikkeet pystysuunnassa. Seinän alaosan tuenta on yleensä kitkan varassa. Elementtien ja sokkelin väliin asennetaan eristehuopakaista. Siporexin ja eristehuovan välisenä kitkakertoimena voidaan käyttää arvoa µ = 0,40, kun puristusjännitys on alle 0,2 N/mm2. Tarvittaessa voi alaosan tuentaa lisätä pystysaumoihin tulevilla vaarnoilla. Elementit voidaan myös alapäästään sitoa toisiinsa juotosuraan sijoitettavan teräksen avulla.

19.1.3 Väliseinät pystyelementeistä Hallirakennusten ei-kantavina väliseininä käytetään useimmiten 150 mm:n paksuisia elementtejä, joiden pituus maksimissaan on kuusi metriä ja paloluokka kantamattomana EI 240. Päivitetty 04/2004

Reikä ø40 Hitsaus

ø8 + betonijuotos

Ruostumaton teräsleike 30 x 0,7 4n + 4n ruostumaton teräs 100 x 34 Lisäkallistus siporex-murskevalu P8 P9

300

ø8 Ruostumaton Kattoelementti ankkuroidaan palkkiin Umpisolumuovitiiviste Saumavalu

Saumaura Kuva E23. Pystyseinäelementtien kiinnitys.

E 14

Kuva E24. Pystyseinäelementtien kiinnitys.

Seinän yläpää tuetaan vaihtoehtoisesti yläpohjan tai palkin alapintaan tai palkin kylkeen. Kun seinä on poikittaissuunnassa palkistoon nähden eikä elementtipituus riitä holvin alapintaan asti, voidaan seiniä tukea esim. kannattajien alapinnan tasoon kiinnitettyyn Uprofiiliin, johon myös suunnitellaan tarvittava liikevara. U-profiilin yläpuolinen kannattajien välinen osuus voidaan tehdä siporexista tai levyrakenteisena. Tarvittaessa voi seinän alaosaa korottaa harkkorakenteilla tai vaakaelementeillä.

Kun kuormituspinta on alle puolet rakenteen pinnasta, on lisäksi tarkistettava, että leikkausmurtoa ei synny. Leikkausmurtopinta on vaarallisimmasta kohdasta laattaelementin reunasta kaltevuudessa 1:2 kulkeva taso, kts. kuva E25. Murtopinnan leikkausjännityksen tulee täyttää seuraava ehto: fctd τ ct ≤ -----------------------1,75

19.2 Kantavat pystyelementtiseinät 19.2.1 Rakenteellinen suunnittelu Mitoitus yhdistetylle puristukselle ja taivutukselle Mitoitus pelkälle puristukselle sekä yhdistetylle puristukselle ja taivutukselle tapahtuu “Kantavien siporexseinäelementtien mitoituskäyrästöjen” avulla. Käyrästöjä laadittaessa raudoitusta ei ole mitoituksessa otettu huomioon. VTT on antanut käyrästöstä lausunnon (tutkimusselostus BET 44340).

fctd ≤ ---------------------1,1

missä b = poikkileikkauksen leveys d = poikkileikkauksen tehollinen korkeus (d = 0,5-0,9 x poikkileikkauksen korkeus) fctd = kts. taulukko A4 kappaleessa 2.5.

Taivutusvetolujuuden laskenta-arvo fctd voidaan valita taulukosta A4, kun teräkset kulkevat leikkausmurtopinnan poikki, eli kun elementissä on kaksipuolinen raudoitus (kts. kohta 3.5.5.). Muulloin fctd valitaan taulukosta A5. – Edellä esitettyä leikkausmurtopintatarkastelua suoritettaessa ei suoraan yläpuolella olevan seinän kuormituksia tarvitse ottaa huomioon, koska yläpuolinen kuorma estää laatan taipumista tuella. Jos laatasto muodostuu esim. betonielementeistä, ota paikallista puristuskapasiteettia tarkastaessasi yhteyttä valmistajan suunnittelupalveluun.

Paikallisen puristuskapasiteetin tarkistus Kun puristava voima kuormittaa vain osaa rakenteen pinnasta, eivät puristusjännitykset saa ylittää puristuslujuuden laskenta-arvoa fcd (kts. taulukko A5 kappaleessa 2.5).

Taipumat ja halkeamat Käytännössä taipuma- ja halkeamatarkastelut eivät muodostu kantavan pystyseinäelementin ollessa kyseessä mitoittaviksi.

Mitoitus leikkaukselle Siporex-seinäelementtien leikkauskapasiteetti (Vu) murtorajatilassa saadaan seuraavalla kaavalla: Vu = 0,24 x b x d x fctd

Päivitetty 04/2004

Mikäli laattaelementti kuormittaa seinää pistemäisesti – esimerkiksi laattaelementin päissä olevat “kynnet” tai vastaavat – oletetaan leikkausmurtopinnan olevan puolikartiopinnan, joka on kaltevuudessa 1:2. Tällöin murtopinnan leikkausjännityksen tulee täyttää seuraava ehto:

PVC-muovi Mineraalivillalevy 50 mm Rengasteräkset 2 ø 10 10 mm

1:2

1,5 h Leikkausmurtopinta Kova mineraalivilla 10 mm

δc

Siporex 100 mm (harkko tai elementti)

a h Kuva E25. Leikkausmurto.

ø 8 betonijuotoksessa ympäri Elastinen kitti ø 10 L=600 + betonijuotos rak. suunnittelijan ohjeiden mukaan Reikä ø 30 Kuva E26. Kantavan pystyelementtiseinän ja yläpohjan liitos.

E 15

Rakenteelliset ohjeet Edellä esitettyjä suunnitteluperiaatteita käytettäessä on seuraavien ehtojen oltava voimassa: – elementin paksuus h ≥ 100 mm – elementin hoikkuus Lc /h ≤ 30. Yksittäisen seinäelementin leveyden b on oltava vähintään seuraava: Elementin paksuus h 100 150 200 250 300 mm Elementin leveys b 600 500 400 350 300 mm – Useista elementeistä koostuvissa seinissä, joissa elementit on juotettu kappaleen 19.3 mukaisesti yhdessä toimiviksi, pienin sallittu sovituskappaleen leveys on 200 mm. Mikäli useista elementeistä koostuvissa seinissä käytetään sovituskappaleita, joiden leveys on pienempi kuin yksittäisille elementeille sallittu leveys, on näiden sovituskappaleiden paikka määrättävä erikseen piirustuksissa.

19.2.2 Kantavien pystyelementtien kiinnitys

19.3 Pystyelementtien pystysaumat Normaalista elementteihin tehdään tehtaalla kuvan E27 mukaiset juotosurat. Ulkonurkkiin tulevat elementit kannattaa kuitenkin tilata vain yhdellä uralla varustettuna – paikattu ura saattaa tulla myöhemmin näkyviin. Poikkeaviin liitoskohtiin tarvittavat saumaurat tehdään työmaalla. (kts. luku 24, Uramerkinnät) Asennuksen yhteydessä juotosurat täytetään notkealla sementtilaastilla, esim. S-06. Pystysaumoissa käytetään pystyteräksiä rakennesuunnitelmissa esitetyllä tavalla. Normaali juotosura voidaan täyttää myös polyuretaanivaahdolla siten, että sauman alaosaan porataan reikä painepullon letkulle. Tällainen sauma voidaan myöhemmin sahata auki ja seinä purkaa esim. koneasennuksia varten tai elementit voidaan siirtää uuteen seinään.

19.4 Saumojen liikevarat Saumavalu sitoo pystyelementtiseinän jäykäksi yhtenäiseksi levyksi. Suuret seinäpinnat on syytä lämpö- ja kutistumajännitysten vähentämiseksi jakaa kuivasaumoilla pienempiin osa-alueisiin. Kuivasaumat voivat noudattaa esim. rungon pilarijakoa tai sokkelielementtien saumajakoa. Nurkissa saattavat jännepalkin virumasta johtuvat liikkeet vaatia liitosta, joka sallii pitkän sivun elementin liikkumisen päätyseinään nähden, kts. kuva E28.

Elastinen kitti

~25

~10 ~30 ~10 Muovi; estää juotosbetonin tartunnan Kuva E27. Pystyelementtiseinän saumaura.

E 16

Kuva E28. Pystyelementtiseinän liikevarakohdat.

Päivitetty 04/2004

Kantavien pystyseinäelementtien yläpää liitetään juotetuin vaarnateräksin siporex-yläpohjaan. Elementtien yläpään juotosuraan sijoitetaan läpimenevä vähintään 8 mm:n kutistumateräs, joka ympäröidään sementtilaastilla. Jos elementtien yläpäiden välillä on porrastusta, on porrastukset tasoitettava ja saumaan asennettava jännityksiä tasaava välikerros, esim. 10 mm kovaa mineraalivillaa. Tyypillinen liitos on kuvassa E26. Seinän alaosan tuenta on yleensä kitkan varassa. Tarvittaessa sitä voidaan varmistaa vaarnateräksillä juotosurassa tai naulattavilla kiinnikkeillä. Elementtien ja sokkelin väliin asennetaan kosteuskatkoksi bitumihuopa-

kermi ja jännityksiä tasaava välikerros, esim. 10 mm paksu kaistale kovaa mineraalivillaa. Siporexin ja mineraalivillan välisenä kitkakertoimena voidaan käyttää arvoa µ = 0,15.

19.5 Kantavien siporex-seinäelementtien mitoituskäyrästö (Raudoitusta ei ole otettu mitoituksessa huomioon)

Päivitetty 04/2004

Käyrästöjen laskentaperusteet Kapasiteettikäyrät on piirretty tietokoneohjelman avulla sekä vetoa kestämättömälle että vetoa kestävälle poikkileikkaukselle. Kun elementin kriittinen poikkileikkaus on seinän yläpäässä, on mitoitus aina suoritettu käyttäen vetoa kestämätöntä poikkileikkausta. Lisäepäkeskisyydelle e2 on määritetty tarkka arvo. Laskelmat on suoritettu olettamalla elementit päistään nivelellisiksi. Kuormitustapaukset on esitetty kuvassa E29. Käyrästöjen käyttöohjeet Kapasiteettikäyrät ilmoittavat elementtiseinän normaalivoima- ja momenttikapasiteetin metriä kohden murtorajatilassa, kun seinää kuormittaa normaalivoiman ja poikittaisen kuorman yhdistelmä. Ko. tapaukseen sopivaa käyrästöä valittaessa on tarkistettava, että tarkasteltavan elementin kuivatiheys (r), paksuus (h) ja elementtiä kuormittavan normaalivoiman alkuperäinen eräkeskisyys (e) vastaavat käyrästön arvoja. Lisäksi on tarkistettava, että elementin kuormitustilanne vastaa käyrästön kuormitustapausta. Käyrästöihin on piirretty kapasiteettikäyrät olettamalla poikkileikkaus vetoa kestämättömäksi (yhtenäinen viiva) sekä olettamalla poikkileikkaus vetoa kestäväksi (katkoviiva). Molempia käyriä on piirretty erikorkuisille seinille, koska hoikkuus vaikuttaa kapasiteettiin. Tarkasteltavan elementin korkeuden on oltava pienempi tai yhtä suuri kuin valittujen kapasiteettikäyrien seinän korkeus (L). Mitoitus tapahtuu määrittämällä normaalivoiman laskenta-arvo Nd ja poikittaiskuorman laskenta-arvo M1d (laskenta-arvot on kerrottu kuormitusosavarmuuskertoimilla). Käyrästöstä etsitään Nd :tä ja M 1d :tä vastaava yhteisvaikutuspiste ja tarkistetaan, että piste on valitun kapasiteettikäyrän sisäpuolella. Normaalivoiman ja poikittaissuuuntaisen voiman kuormittaessa elementtiä on vaarallisimman vaikutuksen selvittämiseksi tutkittava kuormitustapaukset: 1) suurin Nd ja sitä vastaava pienin M1d

2) suurin Nd ja sitä vastaava suurin M1d 3) suurin M1d ja sitä vastaava pienin N d 4) suurin M1d ja sitä vastaava suurin N d. On syytä huomata, että kuormitustapaukset 2 ja 4 eivät välttämättä kuvaa samaa yhteisvaikutuspistettä, sillä Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräyksissä B1 “Rakenteiden varmuus ja kuormitukset” on todettu, että jos rakenteeseen kohdistuu yhtä aikaa lumi- ja tuulikuorma, saa toisen niistä kertoa 0,5:llä. Ensin tarkistetaan, että pelkästään pitkäaikaisten kuormien aiheuttamat yhteisvaikutuspisteet ovat vetoa kestämättömän pl:n kapasiteettikäyrän (yhteinäinen viiva) sisäpuolella. Sen jälkeen määritellään kaikkien kuormien aiheuttamat yhteisvaikutuspisteet. Jos ne kaikki tai osa niistä on vetoa kestämättömän pl:n kapasiteettikäyrän (yhtenäinen viiva) ulkopuolella, on lisäksi tarkistettava, että kaikkien kuormien aiheuttamat yhteisvaikutuspisteet ovat vetoa kestävän pl:n kapasiteettikäyrän sisäpuolella.

19.5.1 Käyrästöjen käyttöesimerkkejä Esim. 1 Kantava väliseinä (kts. kuva E30) – Pitkäaikaiset kuormat NdmaxI /b = [1,2 (1,25 + 0,8) + 0,5*) x1, 6x 1,8 ] x 3 =11 ,7 kN/m. *) puolet lumikuormasta on pitkäaikaista (RIL 144, s. 15). Yhteisvaikutuspiste on yhtenäisen viivan sisäpuolella. OK.

– Kaikki kuormat NdmaxII /b = [1,2 x (1,25 + 0 ,8) + 1,6 x 1,8] x 3 = 16 kN/m. Yhteisvaikutuspiste on yhtenäisen viivan sisäpuolella. OK. Esim. 2 Kantava ulkoseinä (pientalo, kts. kuva E31) Tuulenpaine mitoittava, valitaan käyrästö 4. – Pitkäaikaiset kuormat Ndmax /b = [1,2 x (1,25 + 0,5) + 0,5*) x 1,6 x 1,8] x 3 x 2,4 : 0,6 = 42,5 kN/m. M1dl /b = 0.

Kuormitustapaus 1

Kuormitustapaus 2

*) puolet lumikuormasta on pitkäaikaista (RIL 144, s. 15). Yhteisvaikutuspiste on yhtenäisen viivan sisäpuolella. OK.

– Kaikki kuormat Lc

p Nd

N dmaxll /b = Ndmaxlll /b= [1,2 x (1,25 + 0,5) + 1,6 x 1,8] x 3 x 2,4 : 0,6 = 59,8 kN/m. M1dll /b = 0. M1dlll /b = 0,5 + x 1,6 x 0,5 x 3,02 : 8 x 0,6 x 0,6 = 0,45 kNm/m.

Kuva E29. Kuormitustapaukset.

E 17

Tuulikuorma voidaan laskea vain 0,6 m leveältä kaistalta, kun rakennesuunnittelija osoittaa, että ikkunoiden karmit ym. kykenevät siirtämään ikkunoihin kohdistuvan tuulikuorman suoraan ylä- ja alapuolisille rakenteille. M 1dmaxIV /b = M1dmaxV /b = 1,6 x 0,5 x 3,02 : 8 x 0,6 : 0,6 = 0,9 kNm/m.

NdV /b = [1,2 x (1,25 + 0,5) + 0,5+ x 1,6 x 1,8] x 3 x 2,4 : 0,6 = 42,5 kN/m. Yhteisvaikutuspisteet ovat katkoviivan sisäpuolella. OK. + Rakenteeseen kohdistuu yhtä aikaa lumi- ja tuulikuorma (Suomen rakentamismääräyskokoelma B1, s. 2).

N dIV /b = [0,9 x (1,25 + 0,5)] x 3 x 2,4 : 0,6 = 18,9 kN/m. Lumikuorma 1,8 kN/m2

Nd b

Kate 0,8 kN/m2

[kN/m]

Elementin paino 1,25 kN/m2

Käyrästö 1 L = 2,6 m

e=0 δ = 500 kg/m3 L= 2,6 m

M1d b

h = 100 mm

[kNm/m]

0,5 6,0 m Kuva E30. Esimerkki 1. Kantavan väliseinän mitoitusesimerkki. Päivitetty 04/2004

2,4 m

1,8 m

1,8 m b = 0,6 m

Lumikuorma 1,8 kN/m2

e = 25 mm

Tuulenpaine 0,5 kN/m2

Elementin paino 1,25 kN/m2

II 50

[kN/m]

III V

I δ = 500 kg/m3 h = 150 mm

L= 3,0 m

Käyrästö 4 L = 3,0 m IV 0,5

6,0 m Kuva E31. Esimerkki 2. Pientaloseinän mitoitusesimerkki.

E 18

Nd b

Kate 0,8 kN/m2

1,0 M1d b

[kNm/m]

19.5.2 Mitoituskäyrät 16 kpl

Käyrästö nro 1, elementtiseinä Kuormitustapaus 1 e Nd

Nd/b (kN/m)

150

Kuormitustapaus 2 e Nd

100

50 L = 2,6 m L = 3,0 m Md/b (kN/m)

0,5 Päivitetty 04/2004

δ = 500 kg/m3 h = 100 mm e=0

1,0

1,5

2,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 2, elementtiseinä Kuormitustapaus 1 e Nd

Nd/b (kN/m)

150

L = 2,6 m

Kuormitustapaus 2 e Nd

L = 3,0 m 100

L = 3,5 m

Md/b (kN/m)

0,5 δ = 500 h = 150 mm e=0

kg/m3

1,0

1,5

2,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

E 19

Käyrästö nro 3, elementtiseinä Kuormitustapaus 1 e Nd

Nd/b (kN/m)

150

Nd 100

L = 2,6 m L = 3,0 m 50

L = 3,5 m Md/b (kN/m)

0,5 δ = 500 h = 150 mm e = 25 mm

kg/m3

1,0

1,5

2,0 Päivitetty 04/2004

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 4, elementtiseinä Kuormitustapaus 2 e Nd

Nd/b (kN/m)

150

Nd 100

L = 2,6 m L = 3,0 m 50 L = 3,5 m

Md/b (kN/m)

0,5 δ = 500 kg/m3 h = 150 mm e = 25 mm

E 20

1,0 = vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

1,5

2,0

Käyrästö nro 5, elementtiseinä Kuormitustapaus 1 e Nd

Nd/b (kN/m)

300

Kuormitustapaus 2 e Nd

200 L = 2,6 m L = 3,5 m L = 4,5 m 100

M1d/b (kNm/m)

1,0 Päivitetty 04/2004

δ = 500 kg/m3 h = 200 mm e=0

2,0

3,0

4,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 6, elementtiseinä Kuormitustapaus 1 e Nd

Nd/b (kN/m)

300

Nd 200

100 L = 2,6 m L = 3,5 m L = 4,5 m M1d/b (kNm/m)

1,0 δ = 500 h = 200 mm e = 50 mm

kg/m3

2,0

3,0

4,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

E 21

Käyrästö nro 7, elementtiseinä Kuormitustapaus 2 e Nd

Nd/b (kN/m)

300

Nd 200

100 L = 2,6 m L = 3,5 m L = 4,5 m M1d/b (kNm/m)

1,0

2,0

δ = 500 h = 200 mm e = 50 mm

kg/m3

3,0

4,0 Päivitetty 04/2004

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 8, elementtiseinä Kuormitustapaus 1 e Nd

Nd/b (kN/m)

300

Kuormitustapaus 2 e Nd

L = 2,6 m Nd

L = 4,0 m

200

L = 6,0 m

100

M1d/b (kNm/m)

1,0 δ = 500 kg/m3 h = 250 mm e=0

E 22

2,0

3,0

4,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

5,0

6,0

7,0

8,0

Käyrästö nro 9, elementtiseinä Kuormitustapaus 1 e Nd

Nd/b (kN/m)

300

Nd 200

L = 2,6 m L = 4,0 m 100

L = 6,0 m M1d/b (kNm/m)

1,0 Päivitetty 04/2004

δ = 500 kg/m3 h = 250 mm e = 62,5 mm

2,0

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 10, elementtiseinä Nd/b (kN/m)

Kuormitustapaus 2 e Nd

300

Nd 200

L = 2,6 m 100 L = 4,0 m

L = 6,0 m M1d/b (kNm/m)

1,0 δ = 500 h = 250 mm e = 62,5 mm

kg/m3

2,0

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

E 23

Käyrästö nro 11, elementtiseinä L = 2,6 m

Nd/b (kN/m)

Kuormitustapaus 1 e Nd

300

Kuormitustapaus 2 e Nd

L = 4,0 m

L = 6,0 m

200

100

M1d/b (kNm/m)

1,0

2,0

3,0

δ = 500 kg/m3 h = 300 mm e=0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

9,0

10,0 Päivitetty 04/2004

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 12, elementtiseinä Nd/b (kN/m)

Kuormitustapaus 1 e Nd

300

Nd 200

L = 2,6 m L = 4,0 m 100 L = 6,0 m

M1d/b (kNm/m)

1,0 δ = 500 h = 300 mm e = 75 mm

2,0

kg/m3

E 24

3,0

4,0

5,0

6,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

7,0

8,0

9,0

10,0

Käyrästö nro 13, elementtiseinä Kuormitustapaus 2 e Nd

Nd/b (kN/m)

300

Nd 200

L = 2,6 m L = 4,0 m 100 L = 6,0 m

M1d/b (kNm/m)

1,0

2,0

Päivitetty 04/2004

δ = 500 kg/m3 h = 300 mm e = 75 mm

3,0

4,0

5,0

6,0

7,0

8,0

9,0

10,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 14, elementtiseinä Nd/b (kN/m)

Kuormitustapaus 1 e Nd

Kuormitustapaus 2 e Nd

700 L = 6,0 m 600

500

400

300

200

100 M1d/b (kNm/m)

10,0 δ = 500 h = 600 mm e=0

kg/m3

20,0

30,0

40,0

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

E 25

Käyrästö nro 15, elementtiseinä Nd/b (kN/m)

Kuormitustapaus 1 e Nd

700

600

500

400

300

200 L = 6,0 m 100 M1d/b (kNm/m)

10,0 δ = 500 h = 600 mm (pilasteri)

kg/m3

20,0

30,0

40,0 Päivitetty 04/2004

= vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

Käyrästö nro 16, elementtiseinä Kuormitustapaus 2 e Nd

Nd/b (kN/m)

700

600

500

400

300

200 L = 6,0 m 100 M1d/b (kNm/m)

10,0 δ = 500 kg/m3 h = 600 mm (pilasteri) e = 225 mm

E 26

20,0 = vetoa kestämätön pl. = vetoa kestävä pl.

30,0

40,0

20. ALA-,VÄLI- JA YLÄPOHJIEN SUUNNITTELU

Päivitetty 04/2004

20.1 Rakenteellinen suunnittelu Kuormaluokka Siporex-kattoelementit mitoitetaan yleensä yksiaukkoisena palkkina. Valmistaja on valmiiksi mitoittanut kattoelementit tiettyihin kuormaluokkiin. Kuormaluokan lukuarvo ilmoittaa elementille sen oman painon lisäksi sallittavan tasaisen ominaiskuorman suuruuden kN/ m2 :nä. Tämä hyötykuorma, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan elementtiin kohdistuvia kuormituksia sen omaa painoa lukuun ottamatta, on mitoituksessa kokonaisuudessaan oletettu muuttuvaksi ja pitkäaikaiseksi kuormitukseksi. Lisäksi elementit on mitoitettu siten, että ne voidaan nostaa yhdestä nostokohdasta elementin puolivälistä. Hallirakennusten kattojen ementtipaksuudet voivat olla 250, 300 tai 375 mm, riippuen valittavista lämpöteknisistä ratkaisuista sekä rakennustyypistä (lämmin vai puolilämmin). Paksuudet 300 ja 375 mm mahdollistavat myös täydellä 60M jännevälillä ylimääräisten kuormien kannatuksen esimerkiksi aukkojen “vekslauksissa”. Konttoritilojen väli- ja alapohjissa sekä vastaavissa rakenteissa käytetään yleensä kattoelementtejä, joiden paksuus on 250 mm ja kuormaluokka 3.2. Lisäksi laatastoissa joudutaan melko usein käyttämään myös kuormaluokkaa 4.0 olevia elementtejä. Tämä tulee kyseeseen esimerkiksi leveiden aukkojen pielissä, paksuhkoa pintavalua käytettäessä tai elementtien suuntaisen väliseinän alla.

Piste- ym. erikoiskuormat Kattoelementit on raudoitettu siten (kts. kuva E32), ettei maksimimomentin tai leikkausvoiman sijainnilla ole merkitystä. Muiden kuormitustapausten kuin tasaisen kuorman mitoitukseen riittää siis kun tarkistaa, etteivät maksimimomentit ja leikkausvoima ylitä kuormaluokan ilmoittamasta tasaisesta kuormasta laskemalla saatavia maksimiarvoja (poikkeuksena lovettavat elementit). Negatiiviset momentit Kattoelementit kestävät pienehköjä negatiivisia momentteja. Tasaisesti kuormitettu normaalielementti voidaan ilman erillistä tarkastelua asettaa osittain ulokkeelliseksi siten, että ulokkeen vapaa pituus laskettuna tuen ulkoreunasta on 2x elementin paksuus. Taipumat Kattoelementit on mitoitettu siten, että taipuma on oman painon ja muiden ominaiskuormien aiheuttamilla pitkäaikaisilla kuormituksilla pienempi kuin L/200. Normaalitapauksessa taipuma on yleensä paljon pienempi, kts. kuva E33. Tukipintojen mitat Kattoelementtien pienin tukipinnan pituus asennettuna on normaalisti 90 mm. Erikoistapauksissa, kun elementti on tasaisesti tuettuna koko leveydeltään ja tukipinta on sileä ja suora (esim. teräspinta), voidaan sallia 65 mm:n pituus. Tukipinnan mittaa suunniteltaessa on otettava huomioon siporex-elementtien ja kantavan ra-

A ≤ 0,25 l

≤ 1400 mm

≤ 0,25 l

Peitekerros 17,5 mm h < 200 mm 42,5 mm h ≥ 200 mm

A-A

h Peitek. 17,5 mm Ei saa urittaa 60 60 60 60 60 60 Kuva E32. Tyypillinen kattoelementin raudoitus.

120

360

120

E 27

kenteen valmistuksen ja asennuksen mittapoikkeamat sekä muut vaikuttavat seikat, kuten mm. kantavan rakenteen kuormituskestävyys. Katkaisu Elementtejä ei saa katkaista, koska niissä on vetoraudoituksen päihin hitsattu poikittaiset ankkuritangot. Samoin elementtien päiden viistäminen on kielletty tarkoitusta varten valmistettuja erikoiselementtejä lukuun ottamatta. Pitkittäissauman lujuus Kattoelementtien pituussuuntaisten saumojen juotosurat ja pontit tehdään aina tehtaalla. Niiden mitat on esitetty kuvassa E34. Asennuksen yhteydessä juotosura täytetään notkealla sementtilaastilla. Saumojen toiminta varmistetaan elementtikenttään asennetuilla rengasteräksillä.

Saumojen toiminnan edellytykset Kun pitkittäissaumojen kautta siirretään voimia, on elementtien yhdessäpysyvyys varmistettava esim. puskusaumoihin tai elementtien pintaan sijoitetuilla rengasteräksillä, joita tarvitaan myös vetoteräksinä, kun laataston levyvaikutusta käytetään hyväksi. Tilanteet, jolloin on syytä ottaa yhteyttä valmistajan suunnittelupalveluun: – Kun elementin kuormituksesta tuleva leikkausvoima ylittää sallitusta tasaisesta kuormasta laskemalla saatavan leikkausvoiman arvon, määrittää valmistajan suunnittelupalvelu kattoelementin todellisen leikkauskapasiteetin ja varmistaa, että se on suurempi kuin erikoiskuorman aiheuttama leikkausvoima. – Kun ulokkeen pituus on suurempi kuin 2x elementin paksuus tai kun lyhyemmänkin ulokkeen päähän vaikuttaa pistekuorma, niin käytetään kohteeseen erikseen valmistettavia uloke-elementtejä. Tällaisia elementtejä ei saa käyttää muihin tarkoituksiin päistään tuettuina ilman valmistajan antamia ohjeita.

Urospontin suunta

10 10

28 40

h=150 h≥200 h/2

15 15°

L 200 KT 450/3.2 250 mm

34 15°

Taipuma mm

20 KT 450/3.2 300 mm KT 450/2.3 300 mm KT 450/3.2 375 mm

12 h/2

0 3

Kuva E33. KT-elementtien taipumat.

E 28

Pituus m

Suunnittelija merkitseen elementtikavioon saumauran suunnan.

Kuva E34. Juotosuralla ja pontilla varustetun kattoelementin saumarakenne

Päivitetty 04/2004

Saumojen mitoituksessa tulee toteuttaa seuraavat vaatimukset: A. Sauman pystysuuntaisen leikkausvoiman tulee täyttää seuraava ehto: – Jos saumassa on pontti kuvan 15 mukaan, ei murtorajatilan laskentakuormista laskettu sauman leikkausvoima saa ylittää arvoa 5,7 kN/m, kun siporexin kuivatiheys on 450 kg/m3, eikä arvoa 7,5 kN/m, kun siporexin kuivatiheys on 500 kg/m3 . B. Sauman pituussuuntaisen leikkausvoiman tulee täyttää seuraava ehto: – Jos saumassa on umpeen juotettu 15x40 mm juotosura, ei murtorajatilan laskentakuormista laskettu sauman pituussuuntainen leikkausvoima saa ylittää arvoa 10 kN/m (halkeilematon sauma) tai arvoa 3,6 kN/m (halkeillut sauma).

Keskitettyjen kuormien jakaminen Keskitetyt kuormat voidaan jakaa useammalle kuormitetun elementin viereiselle elementille, jos elementtien pituuden suhde leveyteen on vähintään 5. Kun keskitetty kuorma jaetaan vain toisella puolen olevan viereisen elementin kanssa, otaksutaan tasaisen keskitetyn kuorman p (kN/m2) saumassa aiheuttamaksi leikkausvoimaksi 0,9 x p x b (kN/m), missä b on elementin leveys. Pistekuorman P (kN) aiheuttamaksi sauman leikkausvoimaksi otaksutaan 0,5 x P/b (kN/m). Maksimileikkausvoima saumassa lasketaan epäedullisimmasta kuormitusyhdistelmästä. Kun keskitetty kuorma jaetaan molemmilla puolilla olevien viereisten elementtien kanssa, saadaan edellä esitetyt sauman maksimileikkausvoiman arvot jakaa kahdella.

– Kun siporex-laataston levyvaikutusta käytetään rakennusta jäykistettäessä hyväksi. – Kun kattoelementtien tukipinnan pituus on alle 90 mm.

20.2 Läpivientien suunnittelu Reikien ja lovien teko kattoelementteihin on raudoituksen vuoksi rajoitettua. Eri mahdollisuudet ja rajoitukset on syytä ottaa huomioon suunnittelussa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä virheellinen reikäsuunnittelu aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia rakennusprojektille. Elementtilaataston rei’itykset on syytä sijoittaa elementtien reunakaistoille kappaleissa 20.3 ja 20.4 esitetyillä tavoilla. Pakottavissa tapauksissa voidaan käyttää myös keskeltä rei’itettävää XK-elementtiä. Yksittäisiä halkaisijaltaan korkeintaan 40 mm:n reikiä voi kuitenkin tehdä myös vakioelementin pitkittäisterästen väliin. Tarvittaessa valmistajan suunnittelupalvelu mielellään opastaa reikäsuunnittelussa.

Päivitetty 04/2004

20.3 Urat, reiät ja lovet vakioelementeissä Paksuutta 250, 300 tai 375 olevien KT-elementtien yläpintaan voidaan useimmiten tehdä 25 mm syviä uria esim. sähköputkituksia varten. Uritetun elementin kuormaluokka pienenee astetta alemmalle tasolle, esim. 3.2 kN/m2:stä kuormaluokkaan 2.3 kN/m2. Muita elementtejä saa urittaa valmistajan suunnittelijan luvalla. Vakioelementtien rei’itys- ja loveusmahdollisuudet rakennuspaikalla on esitetty kuvassa E35. Elementtien kantokyky asettaa määrätyissä tapauksissa lisärajoituksia reikien teolle, kts. kuva E36, koska

Taulukko E3 Tehtaalla työstettyjen lovien ja reikien mitta- ja sijaintitarkkuudet Lovien ja reikien koko < 400 mm > 400 mm Sijainti pituussuunta leveyssuunta

lovetun elementin leikkauskapasiteetti pienenee loven kohdalla samassa suhteessa kuin poikkileikkauksen leveys muuttuu: 1) Tasaisesti kuormitettujen KT-elementtien leikkauskapasiteetti on tarkistettava, jos toispuoleinen lovi on lähempänä kuin 0,075 x l0:n päässä tuen reunasta, tai jos molemminpuolinen lovi on lähempänä kuin 0,15 x l0:n päässä tuen reunasta (l0 = vapaa aukko). 2) Pistekuormalla kuormitetun lovetun KT-elementin leikkauskapasiteetti on aina tarkistettava.

20.4 Reiät ja lovet XK-, XS-, ja X-elementeissä Tehtaalla valmistetaan suurehkoja läpivientejä varten mm. XK- ja XS-elementtejä. Elementtien rei’itys ja loveusmahdollisuudet rakennuspaikalla on esitetty kuvassa E37. XK- ja XS-elementtien kantokyky asettaa rajoituksia reikien teolle, kts. kuva E38, koska myös niiden leikkauskapasiteetti pienenee loven kohdalla samassa suhteessa kuin poikkileikkauksen leveys muuttuu: 1) Tasaisesti kuormitetun XS-elementin leikkauskapasiteetti on tarkistettava, jos lovi on lähempänä kuin 0,13 x l0 :n päässä tuen reunasta. (l0= vapaa aukko) 2) Pistekuormalla kuormitettujen XK- ja XS-elementtien leikkauskapasiteetti on aina tarkistettava. Tehtaalla työstettyjen lovien ja reikien mitta- ja sijaintitarkkuudet on esitetty taulukossa E3. Elementtien tiheys Erikoiselementit XK ja XS valmistetaan aina kuivatiheydeltään 500 kg/m3 olevasta massasta.

Yksittäisiä, ø 40 mm reikiä voidaan tehdä myös raudoituksen väliin.

Tarkkuus ± 15 mm ± 20 mm

180

± 20 mm ± 20 mm

90 Saa loveta

Kuva E35. Vakioelementtien rei’itys ja loveusmahdolisuudet

E 29

Toispuoleinen lovi

Molemminpuoleinen lovi Saa loveta Io

0,075 Io

0,15 Io

90 L Leikkauskapasiteetti pienenee Kuva E36. Leikkauskapasiteetin tarkistustarve vakioelementeissä

XK-elementti

XS-elementti Saa loveta

200

Päivitetty 04/2004

≥ 650 Reunimmaiset teräkset ø 5,5 mm saa katkaista. 160 Toispuoleinen lovi saa olla elementin jommalla kummalla reunalla. Kuva E37. XK- ja XS-elementien rei’itys- ja loveusmahdollisuudet.

0,5x lo 0,13x Io

Saa loveta

160

0,5x elementin pituus Leikkauskapasiteetti pienenee Kuva E38. XS-elementin leikkauskapasiteetti.

E 30

20.5 Suuret kattoaukot

20.6 Saumaraudoitus

Ala-, väli-, ja yläpohjarakenteisiin voidaan tehdä suurehkoja aukkoja (1-2 elementin levyisiä) käyttämällä lyhyitä elementtejä, jotka ripustetaan viereisten elementtien varaan. Aukkojen pielielementtejä mitoitettaessa on otettava huomioon se, että niitä kuormittavat myös ripustettavat elementit. Ripustusterästyyppejä 250 ja 300 mm paksuihin laatastoihin on esitetty kuvassa E39. Tyyppejä RH ja RU käytetään yhden elementin levyisten aukkojen ripustusteräksinä ja tyyppejä RL ja U kahden elementin levyisten aukkojen ripustusteräksinä. Ripustusteräksille sallittavat maksimikuormat on esitetty taulukossa E4.

Saumaraudoitusta käytetään siirtämään puskusaumaan kohdistuvat vaakasuorat vetovoimat kentästä toiseen. Samoin se toimii katastrofiraudoituksena esim. jatkuvan sortuman estämiseksi. Kuvassa E40 on esitetty saumaraudoituksen periaate. Yhdelle saumateräkselle voidaan sallia taulukossa E5 esitettyjä kuormia. Erikoistapauksissa voidaan teräs sijoittaa myös elementtien yläpintaan jyrsittyyn uraan.

Tyyppi RH

Tyyppi RU Sinkitty leikkonaula/naulatulppa 100

8x80 Ruostesuojattu tai sinkitty

100

Päivitetty 04/2004

100

250

600

250

ø 10 mm

Hitsaus

6x100x100 Ruostesuojattu tai sinkitty Tyyppi U

Tyyppi RL ≥ 1700

Sinkitty leikkonaula/naulatulppa

U-profiili mitoitetaan normaalisti 200

1200

200

ø 10 90x90x9 Ruostesuojattu tai sinkitty

200

6x100x100

120x8 Ruostesuojattu tai sinkitty

Kuva E39. Ripustusterästyyppejä.

E 31

20.7 Rengasteräkset Siporex-laatastossa käytetään aina rengasteräksiä. Niiden käytöstä on kerrottu luvussa 12.

20.8 Sovitusleveydet Ihannetapauksissa koko laatasto voidaan toteuttaa 600 mm:n levyisiä vakioelementtejä käyttäen. Suositeltava soviteleveys on 300 mm, mutta tarvittaessa valmiste-

taan 300-600 mm levyisiä sovite-elementtejä 10 mm:n tasavälein. Alle 300 mm leveitä elementtejä ei valmisteta. Tällaisen sovitemitan tarve voidaan hoitaa kahden sovituselementin avulla. Sovituselementtien määrä kannattaa pyrkiä minimoimaan, koska niistä aiheutuu lisäkustannuksia. Reikien ja loveusten tekoa kapeisiin elementteihin ei suositella. Tämä on otettava huomioon reikien ja sovituselementtien sijoituksessa.

Saumateräs P

Saumateräs k600 tai k1200

A-A

Tartuntapituus

Kuva E40. Laataston saumateräkset.

Taulukko E4 Ripustusteräksille sallittavat maksimikuormat Ripustusterästyyppi 2

RH )

1 2

Aukon leveys (mm) 600

RU 2)

600

RL 2)

1200

Elementin kuivatiheys (kg/m3) 400 450 500 400 450 500 400 450 500

) yhden ripustusteräskappaleen ) tilattavissa tehtaalta

E 32

Sallittu kuorma 1) kN 2,9 2,9 2,9 7,2 8,4 9,6 10,8 12,0 12,0

Taulukko E5 Saumateräkset

Saumateräs T6 tai K6 T8 tai K8

Tartuntapituus (mm) 600 1000

T = A500H, K = B500K

Sallittu vetokuorma (kN) 5,0 8,0

Päivitetty 04/2004

Saumateräs

20.10 Hallirakennusten kattoholvit Tukipintojen mittaa harkittaessa on syytä ottaa huomioon myös esim. pitkien jännepalkkien sivuttaiskäyryyden vaikutus sekä palkkien viisteet.

Varsinkin lyhyillä jänneväleillä voidaan esim. aukkokuormia kannattavat reunaelementit raudoittaa myös järeämmin kuin mitä suurin normaali kantavuusluokka 4.0 kN/m2 edellyttää. Täten saavutettavat maksimikantavuudet on esitetty taulukossa E6. Elementit valmistetaan aina tilauksen mukaan, joten niiden toimitusaika on yleensä pitempi kuin varastotuotteiden.

Päivitetty 04/2004

Mittapoikkeamat Siporex-elementtien mittatarkkuudesta huolimatta on laajoissa elementtikentissä huolehdittava leveyssuuntaisesta mittajaosta. Leveyssuuntaisten mittapoikkeamien tasaamista varten voidaan suunnitelmissa osoittaa kohta, johon mahdolliset poikkeamat keskitetään. Sellaisina linjoina voidaan käyttää esim. katon harjakohtia, liikuntasaumalinjoja jne. Vaihtoehtoisesti runkoon etukäteen mitatun ja merkityn elementtijaon noudattaminen antaa yleensä riittävän tarkan asennustuloksen.

20.11 Ripustuksia kannattavien elementtien maksimikapasiteetit

Teräsrunkoinen vaakaelementtihalli.

Taulukko E6 Siporex-kattoelementtien kuormitusmahdollisuus maksimiraudoituksella. Kuormaluokat kN/m2 laskettu samalla mitoitusperiaatteella kuin normaalit elementit.

Kuivatiheys Paksuus Pituus mm 3300 3600 3900 4200 4500 4800 5100 5400 5700 6000 500 200 Kuormal. 6,0 5,6 5,0 4,6 4,3 4,0 3,2 2,8 2,5 2,3 500 250 Kuormal. 6,0 6,0 6,0 6,0 5,6 5,2 4,8 4,5 4,2 4,0 500 300 Kuormal. 6,0 6,0 6,0 6,0 6,0 6,0 6,0 5,5 5,1 4,8

E 33

21. HALLIRAKENNUSTEN ERITYISKOHTIA

21.1 Vedenpoisto Kun siporex-yläpohjarakenteena on ns. massiivikatto tai lisäeristetty massiivikatto, jossa siporex-laataston ja vesieristyksen välissä ei ole erillistä tuuletusrakoa, on aina käytettävä sisäpuolista vedenpoistoa tai lämpövastuksin sulana pidettyä räystäskourustoa. Kaikki tuuletusraottomat katot toimivat periaatteessa siten, että pakkassäälläkin riittävän paksu lumikerros saattaa aiheuttaa 0-pisteen siirtymisen lumen puolelle, jolloin lumi alkaa sulaa katon pinnassa (lumi toimii siis tehokkaana lisäeristeenä). Mikäli rakennuksessa olisi tavallinen ulkopuolinen vedenpoisto, jäätyisi vesi uudelleen räystäillä ja saattaisi vaurioittaa rakenteita. Myös kuvassa E10 esitetty tuuletettu siporex-katto toimii samoin – tuuletusilma jäähdyttää rakennetta vain vähän. Jos katto viettää lämpimästä kylmälle alueelle (esim. katon ulkoreunan alla on kylmät lastauslaiturit), saattaa ylempää valuva vesi jäätyä uudelleen ja muodostaa paksujakin kattoa rasittavia kerroksia.

21.2 Räystäsrakenteet

Listakiinnitys Teräsleike rst 1 x 25 x L Rst naulat 4n + 4n 100 x 34 Lisäkallistus kattokaivoihin, siporex-murskevalu P9

Lisäkallistukset Kun rakennuksessa on sisäpuolinen vedenpoisto, tarvitaan katon jiireissä myös niiden pituussuunnassa kallistukset ohjaamaan vesi kattokaivoihin, jotka yleensä sijaitsevat joka toisen palkkilinjan kohdalla. Kallistuskerros valetaan esimerkiksi sementin ja siporex-murskeen seoksesta (suhde 1:5). Vaihtoehtoisesti voidaan siporex-murskeen tilalla käyttää kevytsoraa.

21.3 Liikevarat Hallin runkorakenteissa tapahtuu esim. lumikuormasta tai virumasta johtuen joskus kymmenienkin millimetrien suuruisia liikkeitä. Liitokset ja kiinnitykset on suunniteltava ja toteutettava siten, että ne sallivat nämä muodonmuutokset. Huomiota vaativia seikkoja ovat mm: – pitkän päätypalkin liikkeet päätyseinän suhteen – katon ja väliseinärakenteiden liittymät varsinkin katon keskiosilla – alhaalta tuetut katon lävistävät hormit ja muut rakenteet A

A Vedenohjaussoiro Kattokaivo A-A 2x ruostesuojattu L-teräs

Mineraalivilla + peitelistat Sisäpuolinen vedenpoisto Oikaisu tarvittaessa esim. puulistalla

Kuva E41. Räystään vastakallistus.

E 34

Kuva E42. Vastakallistukseton räystäs.

Päivitetty 04/2004

Normaalisti teollisuusrakennuksen räystäällä käytetään vastakallistuksia, jotka tehdään palkissa olevien päätykorokkeiden ja viiste-elementtien avulla, kts. kuva E41. Korokkeesta on syytä tehdä niin korkea, että se tukee myös seinän ylimpien elementtien kiinnitystä. Jos nimenomaan halutaan vastakallistukseton räystäsrakenne, voidaan siihen suunnitella myös sisäpuolinen vedenpoisto kuvan E42 mukaisesti. Mahdolliset ulkopuoliset kourut on varustettava lämmitysvastuksilla.

Massiivikaton huoltotarve Koska kattojen 1:16 kaltevuudet ja reunojen vastakallistukset voivat muodostaa kattopinnoille syviäkin altaita, joissa kaivojen tukkeutuessa seisova vesi saattaisi ylikuormittaa rakenteita, on myös siporex-kattoja huollettava ja tarkkailtava. Erityisesti kattokaivot on pidettävä puhtaina veden patoutumisen ehkäisemiseksi.

– pitkän jännepalkin lyhenemästä ja sen pään kiertymästä syntyvät pakkoliikkeet, jotka pyrkivät taivuttamaan seinää – lumikuorman aiheuttamat palkin pään liikkeet. Ratkaisuja on esitetty detaljikokoelmassa sarjoissa 5.1 ja 5.2.

21.4 Vedeneristeet massiivikatolla Katon valusaumat on tasoitettava kattopinnan mukaan siten, että ne osaltaan muodostavat vesikatteelle hyväksyttävän alustan. Saumarakenteiden suunnittelussa on huolehdittava siitä, etteivät lämpöliikkeet ja muodonmuutokset aiheuta katteelle liian suuria rasituksia. Alimpana kerminä käytetään aina paineentasaushuopaa tai -mattoa, joka kiinnitetään alustaansa piste- ja saumaliimaten. Palkkien kohdalla olevat siporex-elementtien päittäissaumalinjat muodostavat kattopinnassa epäjatkuvuuskohtia, joiden kohdalla huopaa ei saa kiinnittää alustaansa. Parhaiten irtipysyminen varmistetaan n. 500 mm leveällä sauman päälle levitettävällä irroituskaistalla, esim. silikonipaperilla, kts. kuva E43. Kermikatteiden rakenne ja lukumäärä valitaan katon kaltevuuden ( >1:60) mukaan Kattourakoitsijain liiton ohjeita noudattaen. Normaali katon kaltevuus on jännebetonisten harjapalkkien mukainen 1:16.

Päivitetty 04/2004

21.5 Lisäeristetty massiivikatto Siporex-katon päällä voidaan lisäeristyksenä käyttää esimerkiksi jäykkää mineraalivillaa tai polyuretaani- tai EPS-levyjä. Siporexin ja lisäeristeen väliin asennetaan höyrynsulku, joka yleensä on rakennusmuovia. Myös huopakermiä voidaan käyttää. Lisäeriste ja useimmiten myös alin vedeneristekermi kiinnitetään mekaanisesti siporexiin läpi höyrynsulun.

500

Siporex-kattoja seinäpinnat saadaan rakenteen yksinkertaisuuden ansiosta vaivattomasti tiiviiksi. Jotta tiiviys toteutuisi kaikkialla kannattaa suunnittelijan kiinnittää erityistä huomiota mm. seuraavien kohtien rakenteisiin: – Seinän ja katon rajapinnassa rakennuksen päädyssä tapahtuu palkeista johtuvia liikkeitä. Samoin seinän ja katon Siporex-elementtien väli rakennuksen pitkillä sivuilla “elää”. Tiivistyskohtaan voidaan usein keskittää myös mitta- ja asennustoleranssista tulevat vaihtelut. Tästä esimerkkinä on kuvan E42 seinä- ja kattoelementtien liitos. Ratkaisuja näihin liikevara- ja tiivistysongelmiin on esitetty mm. detaljeissa 5.1.1-5.2.5. – Siporex-kattoelementtien välinen vaakasauma tiivistetään kappaleen 11.10 ohjetta noudattaen. – Ilmavuodoista ja kondenssista aiheutuvien kosteusvaurioiden välttämiseksi on syytä kiinnittää huomiota myös kattokaivojen läpiviennin, huippuimurin juurien, kattoikkunoiden kauluksien yms. yksityiskohtien tiivistämiseen.

21.7 Lämmittämättömät ja jäähdytetyt tilat Kun siporex-elementtejä käytetään kylmien varastohallien sekä esim. lämpimiin tiloihin liittyvien kylmien lastauskatosten ja vastaavien kohtien rakenneosina, poistuu niiden valmistuskosteus lämpötilaeron puuttuessa hitaasti ja ne joutuvat alttiiksi normaalia suuremmille säärasituksille. Suunnittelussa on muistettava mm. seuraavaa: – rakenteiden lämpöliikkeet – sadeveden poistokourut ja kattokaivot vaativat talviaikana usein lämmityksen – kattokallistusten suunta (kts. kappale 21.1) – tarvitaanko elementteihin ehkä ruostumatonta raudoitusta. Koneellisesti jäähdytettyjen tilojen yhteydessä on elementtien kosteustekninen toiminta aina erikseen selvitettävä. Ota yhteyttä valmistajan suunnittelupalveluun.

21.8 Pintakondensaatio Irrotuskaista esim. silikonipaperi

Kuva E43. Katteen irrotuskaista tuella.

21.6 Hallirakenteiden tiiviys

Normaaleissa lämpimissä hallirakennuksissa ei esiinny vesihöyryn tiivistymisvaaraa siporex-elementtien sisäpinnalla. Kylmissä varastotiloissa saattaa varastoon tuodusta materiaalista nouseva höyry tai esim. lastausovien kautta purkautuvan ilman sisältämä kosteus tiivistyä kattoja seinäpintoihin. Tilapäisen kosteuden tiivistymien ei yleensä ole haitallista, koska siporex-elementtien huokoinen pinta imee kosteuden, jolloin vaara, että katosta tippuva tiivistynyt vesi turmelisi varastoa, on vähäinen. Mikäli tiivistymisjaksoja on runsaasti, voidaan harkita ruostumattoman raudoituksen käyttöä elementeissä. Jäähdytetyissä tiloissa saattaa avattavien ovien kautta tilan yläosaan virtaavasta lämpimästä ilmasta tiivistyä kosteutta rakenteiden pinnoille.

E 35

22. HALLIRAKENNUSTEN JÄYKISTYS VAAKAKUORMILLE

22.1 Yleistä Siporex-hallirakennuksen jäykistys eli vaakakuormien siirto perustuksille tapahtuu yleensä seuraavilla tavoilla: – käytetään mastopilareita – jäykistys tapahtuu siporex-laataston ja esimerkiksi jäykistysristikon avulla, jolloin pilareiden voidaan olettaa toimivan päistään nivelellisinä tai osittain jäykkinä. Jäykistystarkastelussa on otettava vaakasuuntaisena kuormituksena huomioon tuulikuorma (tuulen paine + imu) sekä muut rakenteeseen kohdistuvat vaakakuormat. Lisäksi kantavan pystyrakenteen mahdollisesta kaltevuudesta aiheutuu yläpuoliseen laatastoon laskennollinen ns. lisävaakakuorma, joka on otettava huomioon siirtyvän rakenteen kokonaisvakavuutta tutkittaessa. Lisävaakakuorma on betonipilareita käytettäessä Nd/ 150 ja siporexista valmistettujen kantavien pystyseinäelementtien ollessa kyseessä Nd/200 (Nd = normaalivoiman laskenta-arvo).

22.2 Mastopilarijäykistys

Terästartunta mahdollistaa halutun vetosuunnan

22.3 Ristikkojäykistys Erillisiä jäykistysrakenteita kuten jäykistysristikoita tai jäykistäviä seiniä käytettäesssä pilareiden oletetaan toimivan päistään nivelellisinä. Vaakakuormat siirtyvät päädyssä ja pitkillä julkisivuilla seinäelementeiltä suoraan tai pilarikehien välityksellä siporex-laatastolle, jonka levyvaikutusta hyväksikäyttäen ne edelleen siirretään erillisille jäykistysrakenteille. Tässä tapauksessa saavutetaan se etu, että pilareihin kohdistuvat taivutusrasitukset jäävät pieniksi. Toisaalta siporex-laatastoa kuormittavat suuremmat vaakavoimat kuin mastopilareita käytettäessä. Siporex-hallin ristikkojäykistyksen periaate on esitetty kuvassa E44. Samaa jäykistysmenetelmää voidaan käyttää sekä hallin pitkittäissuuntaisessa jäykistämisessä että myös päätyjen jäykistämiseen. Tarkemmat ohjeet saa valmistajan suunnittelupalvelulta. Koska katosta jäykistysristikolle tulevat vaakavoimat ovat usein huomattavan suuria, on niiden siirtyminen aina erikseen varmistettava.

22.4 Jäykistys siporex-laataston avulla Levyvaikutus Siporex-laataston levyvaikutus saadaan yleensä aikaan rengasteräksillä, elementtien välisten pitkittäis- ja päittäissaumojen saumavalulla sekä ankkuroinnilla alapuolisiin kantaviin rakenteisiin. W

Puristustanko Vetotanko

Rengas vetotankojen kiinnittämistä varten

Kuva E44. Ristikkojäykistyksen periaate.

E 36

W = W1 + W2 + W3 W1 = tuulen paine W2 = tuulen imu W3 = pilarin tai seinän kaltevuuden aiheutama lisävaakakuorma Kuva E45. Periaatekuva katon jännityksistä, kun vaakavoima kohdistuu pitkään julkisivuun ja hallin päädyssä on ristikkojäykistys.

Päivitetty 04/2004

Vaakakuormat siirretään pääasiassa suoraan mastona toimiville pilareille ja niiden avulla edelleen perustuksille. Myös tällöin siporex-laatastoa tarvitaan varsin usein siirtämään vaakakuormia. Ensinnäkin siporex-laataston levyvaikutusta tarvitaan, kun vaakaseinäelementtihallin päädyssä olevat ns. tuulipilarit tuetaan yläpäästään päätypalkkiin. Tällöin päätyseinän tuulikuormat siirretään seinästä tuulipilareiden

välityksellä päätypalkkiin, joka vuorostaan siirtää voimat siporex-laatastoon. Tämän levyvaikutuksen avulla voimat jaetaan edelleen rakennuksen pitkällä sivulla ja sisällä oleville mastopilareille. Lisäksi tuulikuormat joudutaan siirtämään siporexlaataston avulla mastopilareille, kun pystyseinäelementit tukeutuvat rakennuksen päädyssä päätypalkkiin ja pitkällä julkisivulla suoraan siporex-laatastoon.

Pienin mitta 25 5070

Sinkitty sideteräs Sinkitty sidealuslevy Sinkitty sidealuslevy a)

T = w x B = palkki

T/8

= vaaka- tai pystyelementtiseinä (ei kantava)

Reikä 30 x 6 70 x 50 x 2 Leikkaukset Keskipalkki A

Sinkitty sideteräs

Siporex-laatasto T/8

T/8

Juotoslaasti Kiinnike ø 8

Päivitetty 04/2004

A Sinkitty sideteräs B Tuulikuormasta syntyvät leikkausvoimat (T) jaetaan tasan korkeintaan neljälle peräkkäiselle, lähinnä kuormitettua päätyä olevan palkin päälle. b)

Juotoslaasti Kiinnike ø 8

T = w x B = palkki

T/2 T/4

T/4

= kantava pystyelementtiseinä

A-A

Siporex-laatasto

100-120

Kiinnike ø 8

T = w x B T/4 T/4 Siporex-laatasto T/4

T/4 T/4

= palkki B

= vaaka- tai pystyelementtiseinä (ei kantava)

Kuva E46. Vaakasuorien tuulikuormien siirto laataston avulla.

Naulaus 5” naula 1) 2+2 3+3 4+4

Sideteräksen koko (mm) 25 x 1 25 x 1 25 x 1

Sallittu leikkaus- tai ulosvetovoima (kN) 2) 1,0 1,8 2,4

1) Ruostumaton teräsnaula (mieluummin leikkonaula). 2) tuulikuormalle mitoitettaessa. Kuva E47. Siporex laataston ja palkin välinen liitos.

E 37

Vaakakuormasta syntyy siporex-laatastoon taivutusja leikkausjännityksiä (kts. kuva E45). Laatastoa käsitellään esimerkiksi korkeana palkkina (kts. esim. Rakentajan Kalenteri, Seinämäisen palkin mitoitus), johon syntyvät vetovoimat otetaan elementtien välisiin saumoihin, reunavaluun tai elementtien yläpintaan tehtyihin uriin asennetuilla rengasteräksillä (minimikoko ø 10 mm). Lisäksi on tarkistettava, että vaakasuuntaiset leikkausjännitykset eivät ylitä laataston elementtien välisten saumojen pitkittäissuuntaista leikkauskapasiteettia. Ankkurointi Rakennuksen päädyssä, kts. kuva E46, siirretään vaakakuormat päätypalkilta siporex-laatastolle esimerkiksi kuvassa E47 esitetyillä kiinnikkeillä. Siporex-laataston avulla kuormat siirretään samoja kiinnikkeitä käyttäen korkeintaan neljälle peräkkäiselle lähinnä kuormitettua päätyä olevalle palkille. Jotta palkkeja ei jouduttaisi mitoittamaan huomattaville vaakasuorille rasituksille, luetaan toimiviksi vain ne kiinnikkeet, joilla 3-5 laataston reunimmaista elementtiä ja palkki on sidottu yhteen. Kun laatasto mitoitetaan tuulen imulle, eivät edellä esitetyt kiinnikkeet aina riitä siirtämään syntynyttä vetovoimaa puskusauman yli. Tällöin koko vetovoima otetaan pitkittäissaumojen saumateräksille (kts. kappale 10.6) ja rengasteräksille.

Mastopilarit, pystyelementtiseinät

Ellei suoriteta palkin kaatumis- ja liukumistarkastelua, voidaan yhden palkinpään (betonipalkki, alalaipan leveys > 350 mm) kautta pilarille siirrettävänä suurimpana sallittuna leikkausvoimana käyttää arvoa 8 kN. Palkin pään vaakakuormat on muistettava ottaa huomioon mitoitettaessa pilaria sekä pilarin ja palkin välistä neopreenilaakeria. Kiinnikkeiden ohella voidaan osa vaakakuormasta siirtää myös kitkan avulla. Koska tuulen noste on otettava huomioon, jää vaikutus yläpohjissa varsinkin ulkoseinälinjoilla pieneksi. Minimiankkurointi Siporex-laatasto ja palkki kiinnitetään vähintään 2,4 m välein esim. kuvan E45 kiinnikkeillä. Siporex-laataston ja seinän välisen liitoksen raudoituksen kapasiteetin vaakasuunnassa pituusyksikköä kohti on oltava vähintään 0,2 x Rk , jossa Rk = ominaiskuormista laskettu tukireaktio.

22.5 Siporex-laataston ankkurointi tuulen nosteelle Yleensä Siporex-laataston omapaino on suurempi kuin tuulen noste, joten ankkurointia ei tarvita. Jos laatasto jostain syystä on ankkuroitava tuulen nosteelle, käytetään esimerkiksi kuvassa E47 esitettyjä kiinnikkeitä.

Jäykistysristikot Päivitetty 04/2004

Siporex-laatasto

= kiinnike = rengasteräs Lisäksi saumateräksiä jatkuvan sortumisen estämiseksi. Rengasteräksiä ei tarvita, jos laataston avulla ei siirretä vaakakuormia. Kuva E48. Siporex-laataston jäykistysesimerkit.

E 38

Siporex-laatasto

= kiinnike = rengasteräs = ristikkojäykistys pilareiden välissä Lisäksi saumateräksiä jatkuvan sortumisen estämiseksi.

23. HALLIRAKENNUSTEN ELEMENTTISUUNNITELMAT

23.1 Yleistä

23.2 Elementtikaaviot ja -luettelot

Elementtirakenteiden piirustukset laatii yleensä rakennesuunnittelija. Sijaintipiirrokset eli elementtikaaviot on laadittava siten, että niistä selvästi näkyy kaikki elementtien valmistukselle ja asentamiselle tärkeät seikat: – elementtityypit – mitat – nimelliskuormat – vakioelementeistä poikkeavat tyypit. Poikkeavaa voi olla esimerkiksi: – muoto – mitat – reiät ja lovet – kuormitus – tukemistapa jne. – urospontin suunta.

Suositeltavaa on, että elementtikaavioiden ohella tehdään elementtiluettelot. Yksityiskohtapiirroksissa esitetään elementtien ja muiden rakenteiden liitokset sekä elementtien kiinnittämisen ja ja tuennan selvittävät yksityiskohdat. Rakenneosapiirustuksia siporex-elementeistä ei tarvitse laatia, kun käytetään valmistajan mitoittamia vakioelementtejä. Mahdollisten erikoiselementtien rakenneosapiirustukset laatii tarvittaessa valmistaja suunnittelijan antamien mitta- ja kuormitustietojen perusteella. Valmistajalle on lopullisten suunnittelutietojen antamisen yhteydessä ilmoitettava asennusjärjestys, jotta elementit voidaan valmistaa ja varastoida sen edellyttämällä tavalla.

5980

6000

8x600

Jiiri

300 190 10

10 10

5980

190 300 10

5980

P9 P8

ø 180

RL 300 KT 500/4,0 ø 150

L=2180

L=2580

KT 500/4,0 2200 1200

XS XS Harkot 300x200x600

2600 2700

600 1000

700

KT 450/3,2 L=2680 KT 450/3,2

XS XS

2595

L=2580 RU 300

90 90

8x600 2x600

6000 300

4 490

6000

Harkot 300x200x600 KT 450/3,2 F = 1 kN XK ø 180

Jiiri

3 6000

160 160

300

2 6000

2x600

Päivitetty 04/2004

1 490

P8 P9

Kattoelementit tyyppiä KT 450/2,3, ellei toisin mainita. Saumaura harjalle päin.

P8 P9

ø 180

P8 P9 C

Reikä tehdään työmaalla. Tukipinta 175 mm, pienin sallittu 90 mm asennettaessa. Tarvittaessa harjalle täyttövalu kevytsorabetonista.

Kuva E49. Esimerkki siporex-hallin kattoelementtikaaviosta.

E 39

Toimitussopimuksessa määritellään, kuinka paljon ennen toimitusaikaa lopullisten siporex-suunnittelutietojen on oltava valmistajalla. Normaalisti minimiaika on 6-8 viikkoa. Mitä enemmän käytetään varastoelementtejä sitä nopeammin tilauksen jälkeen voidaan asennus toteuttaa.

23.3 Mallikaavio ja -luettelo Ohessa on esimerkit (kts. kuvat E49 ja E50) siporexhallin kattoja seinäelementtikaavioista elementtiluetteloineen.

1200 2x600

+5,700

290+290 2xER 2

290+290 2xER 2 290 ER 2

ER 1

5x600

290 ER 2

+0,300 105901010 48010 10

4380 5980

10 101480 10 10

3020 5980

Kpl 2 3 6 6 35 4 1 2 2 1 1 40

Huom.

Mitat 300x290x1200 300x590x1800 300x300x5400 300x600x5980 300x600x4380 300x600x1480 300x480x5400

Kpl 6 1 4 14 3 8 2

Huom. ER2 ER1

P9 P8 XS XK

EU/5

Tyyppi Elementin paksuus RL 300 RU 300

Kpl 2 2

Päivitetty 04/2004

Mitat 300x600x5980 300x600x5980 300x600x5980 300x600x5980 300x600x5980 300x600x5980 300x600x5980 300x600x2180 300x300x2580 300x600x2680 300x600x2580 300x200x600

Kuva E50. Esimerkki siporex-hallin seinäelementtikaaviosta.

E 40

10 10480

Ripustusteräkset Fe 37 B

Seinäelementit Tilav. paino/kuormaluokka SV 500/1.2 SV 500/1.2 LT 1 SV 450/1.2 SV 450/1.2 SV 450/1.2 SV 450/1.2

5980

Yläpohjaelementit Tilav. paino/kuormaluokka KT 500/4.0 KT 450/3.2 KT 450/3.2 KT 450/3.2 KT 450/2.3 KT 450/2.3 KT 450/2.3 KT 450/2.3 KT 450/2.3 KT 450/2.3 KT 450/2.3 H II 450/

1480 10 10 10

24. ELEMENTTIEN TYÖSTÖKOODIT TEHTAALLA

24.1 Kattoelementtien työstökoodit Viistetyt kattoelementit, käytetään katon alataitteissa 40

Yläpinta

100

Yläpinta

Huom! P8- ja P9- elementit on ehdottomasti asennettava kavennettu lape ylöspäin

Päivitetty 04/2004

24.2 Vaaka- ja pystyseinäelementtien työstökoodit EU/ = ei uria 1U/ = ura(t) pitkään sivuun 2U/ = ura(t) molempiin pitkiin sivuihin 1UP/ = ura elementin toiseen päähän 2UP/ = ura elementin molempiin päihin /0 = ei viisteitä /5 = viisteet pitkiin sivuihin /6 = viisteet kaikille sivuille Vaakaseinäelementteihin työstetään yleensä vain viisteet, erikoistapauksissa saatetaan tarvita päätyuria. Esimerkki pystyseinäelementin koodeista: 1U + 2UP/0 = yksi pitkän sivun ura, molemmat päätyurat, ei viisteitä

EU/ = ei uria

2UP/ = ura elementin molempiin päihin

1U/ = ura(t) pitkään sivuun

/0 = ei viisteitä

2U/ = ura(t) molempiin pitkiin sivuihin

/5 = viisteet pitkiin sivuihin

1UP/ = ura elementin toiseen päähän

/6 = viisteet kaikille sivuille

E 41

25. RAKENNEDETALJIT, SIPOREX-ELEMENTTIHALLIT

25.1

P채ivitetty 04/2004

E 42

26. KERROSTALOJEN SIPOREX-ULKOSEINÄT

26.1 Kerrostalojen seinämateriaalit Kerrostalojen siporex-ulkoseiniä on kymmenien vuosien aikana tehty sekä harkoista että raudoitetuista elementeistä. Aikaisemmin käytettiin myös suuria kerroksen korkuisia ja maksimissaan 7,5 metrin pituisia ruutuelementtejä sekä nauhaelementtejä. Hyvä lämpötalous, ehdoton palonkestävyys ja monoliittiset selväpiirteiset rakenteet ovat myös tässä tapauksessa siporexin käytön etuja. Nykyisin tyypillisiä seinämateriaaleja ovat 375 mm leveät kuivatiheydeltään 400 kg/m3 olevat harkot sekä saman paksuiset ja saman tiheysluokan kerroksenkorkuiset pystyelementit. Viime vuosina harkot ovat olleet suosituin materiaali. Tämän vuoksi myös seuraavassa tekstissä keskitytään pääosin harkkoseinän rakenteiden esittämiseen.

26.2 Tyypilliset seinärakenteet

26.3 Itsensä kantavat siporex-ulkoseinät Useimmiten siporex-ulkoseinä ei kanna varsinaisia rakennusrungosta tulevia pystykuormia. Seinä kantaa itsensä ja ottaa vastaan seinäpintaan kohdistuvat vaakakuormat. Tällöin holvikuormat kannatetaan betoniväliseinillä tai -pilareilla. Ulkoseinälinjaan tulevat pystykuormat voidaan myös kannattaa neliöprofiiliputkilla, jotka upotetaan siporex-seinään sen sisäpinnan alle. Tällöin seinä kätkee kantavat pilarit täysin sisälleen ja antaa niille samalla palosuojauksen.

Päivitetty 04/2004

Harkkoseinät tehdään ohuin laastisaumoin 375 x 200 x 600 mm:n harkoista. Ikkuna-aukkojen yläpuolella käytetään 200 tai 400 mm korkeita raudoitettuja siporexpalkkeja. Ääneneristyssyistä holvit ja huoneistojen väliset seinät upotetaan siporex-seinän sisään vähintään 70 mm. Seinät sidotaan runkorakenteeseen yleensä

holveihin valetuilla tartunnoilla, jotka ovat ruostumatonta terästä. Pystyelementtiseinät tehdään 375 mm paksuista, 600 mm leveistä kerroksenkorkuisista siporex-elementeistä, jotka asennetaan tiiviisti vierekkäin ja kiinnitetään ala- ja yläpäistään holviin esim. ruostumattomasta pellistä tehdyillä kiinnikkeillä. Elementtien kyljet sidotaan toisiinsa täyttämällä saumassa vastakkain olevien uritusten muodostamat kaksi valulinjaa notkealla sementtilaastilla. Riittävän ääneneristyksen saavuttamiseksi myös elementtien ja rungon liitoksissa runko ulottuu siporex-seinän sisään.

Siporex-kerrostalo

26.4 Siporex-seinä kantavana rakenteena Siporex-seinän kapasiteetti riittää hyvin myös kannattamaan useammalta kerrokselta tulevat pystykuormat, kun rakenteet on suunniteltu tätä silmällä pitäen. Todellinen kantavuus riippuu esimerkiksi ikkunoiden ja muiden aukkojen määrästä sekä kuormituksen epäkeskisyydestä. 3-4-kerroksiset rakennukset on helposti voitu toteuttaa tällä menettelyllä, kun kantavuuden asettamat vaatimukset on otettu myös arkkitehtuurisuunnittelussa huomioon. Harkkoseinän mitoitusta on tarkemmin selvitetty kappaleessa 7.

26.5 Harkkojen lujuus ja kuivatiheydet Parhaiten lämpöä eristävien 400 -laadun harkkojen tai elementtien sijasta voidaan suuremman kantavuuden saavuttamiseksi paikallisesti käyttää myös tiheydeltään 450 tai 500 kg/m3 olevia tuotteita. Harkkoseinän kapasiteetti voidaan laskea kappaleen 7 mukaan. Myöskin vain itsensä kantavaan seinään voidaan tarvita lujempia harkkoja esimerkiksi alimpien kerrosten ikkunanvälipilareihin. Vaipan riittävä kokonaislämmöneristävyys on tällöin varmistettava johtumislämpöhäviölaskelmalla. Tästä on esimerkkilaskelmia kappaleessa 32.

Rungon liikuntasaumojen kohdalle on tehtävä liikuntasaumat myös siporex-seiniin. Betonirungon kutistumaliikkeet ovat joskus huomattavan suuria, joten myös siporex-seinien vapaaseen liikemahdollisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Seinien omien jännitysten vähentämiseksi on ne lisäksi varustettava noin 10-12 metrin välein olevilla liikuntasaumoilla. Saumat voidaan usein kätkeä esimerkiksi syöksytorvien taakse.

Rappausverkko + palonsuojamassa Profiilin ympäri mineraalivilla 10x20 mm. Liikevara ~3 mm teräksen ja palonsuojamassan välillä.

Kuva F1. Putkiprofiilin sijoitus siporex-harkkoseinässä

26.7 Ikkunapalkit Useimmiten aukkopalkkien 15 tai 25 kN/m oleva käyttötilan kantavuus riittää erinomaisesti ei-kantavassa seinässä. Kun ikkuna-aukot ovat säännöllisesti päällekkäin, rasittaa kutakin palkkia ikkunoiden välisen seinänosuuden paino. Seinän suuntaisesti raudoitetun holvin reunan voidaan olettaa jonkin verran kuormittavan palkkia. Kapasiteetti riittää yleensä tällaiseenkin varmistukseen, kun seinä varsinaisesti ei toimi kantavana rakenteena. Varsinaisessa kantavassa seinässä on siporex-palkkien kapasiteetti tarkistettava, koska massiivisista holveista suurilla jänneväleillä tuleva kuormitus on huomattava. Seinän sisään tuleva kantava teräspilaristo on suunniteltava siten, että aukonylityspalkkeja ei tarvitse loveta. Pilarin kyljen minimietäisyys aukon reunasta on täten yleensä 300 mm eli palkin tukipinnan pituus.

26.8 Seinän vaaka- ja pystymoduulit sekä harkkojako Seinän vaakasuuntaisessa mitoituksessa on edullista noudattaa harkkorakenteen kokonaismitoissa ja aukoissa 3M -moduulia tämän käsikirjan kappaleessa 6 esitettyyn tapaan. Tällöin on muistettava, että mittajako tehdään pinnoittamattoman seinän mittojen mukaan.

Siporex-harkko 375x200x600

Siporex-harkko 200x280x600

125 50

Kuva F2. Maskiharkko paikallavaletun välipohjan kohdalla.

Päivitetty 04/2004

26.6 Liikuntasaumat ja kutistumateräkset

Rakentamismääräyskokoelman B5 -julkaisun ohjeen mukaisesti harkkoseinien vaakasaumoissa käytetään ns. kutistumateräksiä, yleensä 2 kpl T8 vähintään joka neljännessä saumassa. Vaativissa olosuhteissa voidaan myös käyttää ruostumattomia teräksiä.

Päivitetty 04/2004

Moduulimitoilla vähennetään huomattavasti harkkojen työstämistarvetta ja materiaalihukkaa. Kerroskorkeus 3000 mm antaa useimmiten mahdollisuuden soveltaa harkkojen 200 mm:n korkeuden mukaista pystymoduulia ulkoseiniin. Paksu seinän sisään työntyvä holvi ja arkkitehtuurin sanelema aukkomitoitus vaativat useasti poikkeavan suuruisten soviteharkkojen käyttöä välipohjien läheisyydessä, vaikka moduulijako muuten voitaisiinkin säilyttää. Tällöinkin siis sovitekorkeuksien summa osuu 200 mm:n moduuliin. Holvin reunaan tarvitaan useimmiten poikkeavan korkuinen ja levyinen harkko. Samoin välittömästi holvin alle tuleva harkko ja holvin yläpinnasta lähtevä harkko saattavat olla korkeudeltaan poikkeavia. Korkeudet voivat olla alle 200 mm, mutta myös tätä korkeampia sovitteita voidaan valmistaa. Mittoja harkittaessa on syytä muistaa, että yli 200 mm korkean 375 mm leveän harkon paino voi jo vaikeuttaa tarkkaa asentamista.

räyksissa. Eristävyyslaskelmassa otetaan huomioon ulkovaipan ja sen eri rakenteiden ja aukkojen kokonaisvaikutus. Sen suorittaa useimmiten alaan perehtynyt asiantuntija. Ulkoseinää pitkin tapahtuvan sivutiesiirtymän estämiseksi on periaatteessa kaksi menettelytapaa: Seinät sidotaan laastilla tai valulla vähintään 70 mm seinän sisään upotettuihin holveihin ja huoneistojen välisiin seiniin siten, että jäykkä sidos estää värähtelyn etenemisen huoneistosta toiseen (VT T:n lausunto nro RTE10283/96). Toinen, vähemmän käytetty mahdollisuus on katkaista seinän osat irti toisistaan huoneistojen rajalinjoilla ja tehdä liitoksesta niin joustava, että värähtelyt eivät etene sen lävitse. Näkyviin jäävistä saumoista johtuen tämä ei ole erityisen suosittu ratkaisu. Lisätietoja ääneneristyksestä saat kappaleesta 29.

26.9 Siporex-ulkoseinän ääneneristävyys

Harkkoseinien ulkopinta peitetään yleensä kaksikerrosrappauksella tai verkolla varustetulla kolmikerrosrappauksella. Molemmat rappaustyypit peittävät seinän harkkokuvion ja epätasaisuudet tehokkaasti. Uloin pintakerros voi olla esimerkiksi puuhierretty tai ruiskutettu karkea pinta. Pystyelementtiseinän saumajako voidaan peittää verkotetulla kolmikerrosrappauksella. Elementtien saumat voidaan myös jättää viistettyinä näkyviin ja seinä voidaan käsitellä ns. ohutpinnoitteella muiden elementtiseinien tapaan. Sekä harkko- että elementtiseinien sisäpinnat käsitellään normaaleilla kiviainespohjalle tarkoitetuilla tasoitus- ja päällystemateriaaleilla. Maalipinnalle jäävät tai paperitapetoitavat pinnat vahvistetaan pintavahvistuskankaalla. Lisätietoja pintakäsittelyistä saat kappaleesta 33.

Siporex-ulkoseinän ääneneristävyyden yhteydessä on muistettava kaksi eri toimintomuotoa. Ensimmäiseksi seinän on riittävästi eristettävä ulkopuolelta tulevaa ääntä, esimerkiksi liikennemelua, ja toiseksi seinää pitkin ei sivutiesiirtymänä saa johtua ääntä huoneistosta toiseen pysty- tai vaakasuunnassa. Mahdollisesti tarvittavat eristävyysvaatimukset liikennemelua vastaan esitetään yleensä asemakaavamää-

26.10 Seinien pintakäsittelyt

26.11 Ulkoseinistä laadittavat piirustukset Siporex-harkko 375x200x600

Laastitäyttö/ betonivalu

≥70

Piirustusten periaatteena pitäisi olla se, että seinän asentaja pystyy toimimaan yhden ainoan seinästä tehdyn kaavion avulla, josta löytyy mahdollisimman paljon tietoa sekä lisäksi viittaukset kaikkiin muihin detalji- ym. piirustuksiin, joiden sisältämä informaatio on asennuksessa otettava huomioon. Kaaviossa 1:50 voidaan esittää mm: – harkkojen laatu eli kuivatiheys – harkkojen paksuudet yleensä ja poikkeavissa kohdissa – seinien ja aukkojen vaakamitat harkkotyön “raakamittoina”, ei rappauksia mukana – poikkeavien upotusten ja ohennusten ym. tarkat sijaintimitat – pystysuuntainen harkkojako kokomerkintöineen ja sovitusharkkomittoineen – aukkopalkkien koot ja tyyppimerkinnät – kutistumaterästen laatu ja C/C - jako – erilaisten kiinnitys- ja liitos- ym. kohtien detaljimerkinnät.

Kuva F3. Kantavan väliseinän upotus siporex-runkoon

27. RAKENNEDETALJIT, KERROSTALOT

27.1

P채ivitetty 04/2004

28. RAKENTEIDEN KOSTEUS- JA LÄMPÖTEKNIIKKAA

28.1 Rakennusaikainen kosteus Siporex-massaan jää valmistuksessa kosteutta noin 30 painoprosenttia, joka esim. 400 kg/m3 tiheysluokassa tilavuusprosentteina on n. 12 %. Työmaaoloissa kosteus saattaa edelleen jopa lisääntyä, joten rakennusaikaisen kosteuden poistuminen on tärkeä ja usein rakenteita eniten rasittava vaihe. Lisäkosteuden minimoimiseksi varastoitavat rakennusmateriaalit ja rakenteet kannatta työaikana suojata silloin, kun tämä kohtuullisin toimenpitein on järjestettävissä. Normaaleissa käyttöolosuhteissa kosteus tasoittuu ensimmäisten lämmityskausien aikana ns. tasapainokosteuteen, joka olosuhteista riippuen on yleensä 3-6 p-%. Tasapainokosteudessa rakenteen tilan määräävät siihen eri puolilta kohdistuvat kosteus- ja lämpövaikutukset.

Päivitetty 04/2004

28.2 Kosteuden liikkuminen siporexissa Kosteus voi liikkua siporexissa joko vesihöyrynä tai kapillaarisesti. Liike on pääosin kapillaarista, kun kosteus ylittää 35-40 painoprosenttia. Tällä alueella kuivuminen on nopeaa veden kulkeutuessa suoraan rakenteen pintaan ja haihtuessa siitä. Kosteuden vähentyessä kapillaarinen liike vähitellen lakkaa ja vesi liikkuu materiaalissa pelkästään höyrymuodossa, kun kosteus on vähentynyt 15-20 painoprosenttiin. Kapillaarinen veden imeytyminen kuivaan materiaaliin tapahtuu likimain samalla nopeudella kuin kalkkihiekkakiveen, imeytymisnopeus on keskimäärin 4-7 kg/m2h 0,5. Suurin osa siporexin kuivumisesta tapahtuu diffuusion avulla. Diffuusio tapahtuu aina vesihöyryn korkeamman osapaineen alueelta alhaisemman osapaineen suuntaan. Yleensä tämä on rakenteissa sama kuin lämpövirran suunta, mutta diffuusiota voi tapahtua myös kylmästä lämpimään esimerkiksi talvella, kun seinästä höyrystyy vettä kuivaan sisäilmaan päin. Siporexin vesihöyryn läpäisevyys on sen tiheydestä riippuen luokkaa 15-40 x 10-12kg/msPa.

28.3 Valmistuskosteus ja siporex-pinnat Rakennusaikaisen kosteuden poistuminen ja myöhempi kosteuden poistumismahdollisuus on aina otettava huomioon siporex-rakenteita suunniteltaessa. Kosteus kulkeutuu parhaiten lämpimästä tilasta kohti kylmempää. Tästä syystä siporex-ulkopintojen paras ratkaisu on käyttää ulkopuolella riittävän hengittäviä pinnoitteita tai tuuletusrakoa. Myös sisätilojen rakenteissa on tarvittava kuivumismahdollisuus aina muistettava. Esimerkiksi yläpuolelta tiivis välipohja on alapinnastaan käsiteltävä riittävän harvalla pinnoitteella. Mikäli kuivuminen hoidetaan tuuletusraon kautta, on riittävästä ilman virtauksesta huolehdittava esim. siten, että syntyy lämpökierto eri korkeuksilla olevien ilman

sisäänotto- ja poistoaukkojen avulla. Tämä on erityisen tärkeää katoissa, joissa tuuletusraon korkeus on alle 200 mm, sillä ensimmäisen lämmityskauden aikana poistuvan kosteuden määrä voi olla niin suuri, että se tuuletuksen toimiessa heikosti saattaisi tiivistyä tuuletusrakoon ja valua alapuolisiin rakenteisiin. Samasta syystä ei tuuletetussa siporex-yläpohjassa saa mineraalivillaeristeen päällä käyttää muita kuin riittävän huokoisia tuulensuojalevyjä, esimerkiksi ohutta jäykkää mineraalivillalevyä.

28.4 Valmistuskosteus ja pinnoittaminen Suurilla kosteuspitoisuuksilla ilmenevä kapillaarinen kuivuminen sekä myös kosteuden poistuminen höyrymuodossa tapahtuvat tehokkaimmin käsittelemättömän siporex-pinnan kautta. Edellisestä johtuen siporex-rakenteiden on syytä antaa kuivua niin pitkään kuin mahdollista ennen niiden pinnoittamista. Ulkoseinän pinnoitus suositellaan tehtäväksi aikaisintaan silloin, kun siporex on kuivunut pintaosistaan (min. 50 mm) alle 15 p-%:n, jolloin kapillaarista virtausta ei enää katsota tapahtuvan. Huokoisen pinnoitteen (esim. rappauksen) lävitse jatkuva kapillaarinen kuivumisvirtaus saattaisi tuoda mukanaan pinnoitteesta ja alustasta liuottamiaan suoloja, jotka kiteytyisivät rappauksen pintaan vaaleaksi “parraksi”. (Voidaan poistaa pesemällä.) Huomattavan kosteassa seinässä saattaisi kapillaarinen virtaus myös heikentää tiiviiden pinnoitetyyppien tarttuvuutta alustaansa.

28.5 Rakenteiden kuivatus ja ilmanvaihto Rakennusaikaisen kosteuden poistaminen muodostaa yleensä suurimman rasituksen tuuletuksen toiminnalle. Näin varsinkin silloin, kun rakennusajankin tuuletukseen käytetään pelkästään rakennuksen lopullista ilmanvaihtojärjestelmää. Yksi kuutiometri tuuletusilmaa sitoo itseensä vettä muutamia grammoja, yleensä sitä enemmän mitä lämpimämpää ilma on, joten tehokkaan kuivumisen aikaansaamiseksi ilman ja lämmön tarve on huomattavan suuri. Mikäli ilma ei vaihdu, vesihöyry kyllästää sen nopeasti ja tämän jälkeen höyry vain pyrkii diffuusioitumaan ulkoseiniin ja tiivistymään ikkunapintoihin. Mikäli kosteutta sisäilmasta poistetaan koneellisesti ilmankuivaimilla, on edellisestä poiketen kuivattavat tilat pidettävä tiiviisti suljettuina. Jos rakennuskohteen lämmittämiseen käytetään maakaasua tai nestekaasua, olisi palokaasut johdettava ulkoilmaan tai tuuletusta entisestään tehostettava, koska palamistulokset sisältävät vesihöyryä noin puolet poltettavan kaasun painosta.

28.6 Ilmavuodot 28.6.1 Harkkorakenteet Yksinkertaisen rakenteen ansiosta ei huolellisesti tehdyissä harkkoseinissä yleensä pääse syntymän mainittavia ilmavuotoja. Huolellisuutta vaativia kohtia ovat liittymiset sokkeliin ja holveihin, samoin karmien tiivistykset. Kun paksussa harkkoseinässä käytetään rakosaumaliimausta, on yhteydet saumarakoon pyrittävä katkaisemaan ikkuna- ja oviaukkojen kohdalla. Harkkorakennus on niin tiivis, että ilmanvaihdon tuloilman saanti on järjestettävä erillisten venttiilien kautta.

28.6.2 Elementtiseinät Elementtiseinissä ilmavuotoriski keskittyy lähinnä vaakaelementtiseinien puskusaumaan sekä seinän ja katon liitoksen alueelle. Jos pystyelementtiseinät nousevat ohi kattolinjan, saattaa elementtien välisen saumavalun sisäpuolelle jäävä kuivasaumaosuus muodostaa vuotolinjan, jos sitä ei erikseen tiivistetä. Tiiviyteen on aina kiinnitettävä huomiota, mutta nimenomaan korkeat rakennukset, kostea sisäilma ja esim. ylipaineiset tilat vaativat erityistä huolellisuutta. Sisältä ulospäin tapahtuvasta ilmavuodosta voi tiivistyä runsaastikin vettä ulkopinnan kylmiin rakenteisiin.

28.6.3 Siporex-katot

28.7 Pintakondensaatio Normaaleissa lämpimissä ja kuivissa rakennuksissa ei käytettyjen rakennepaksuuksien ansiosta esiinny vesihöyryn tiivistymisvaaraa siporex-rakenteiden sisäpinnalla. Poikkeavan suuri sisäkosteus ja esim. kiinni ulkoseinässä olevat lämpöä eristävät kalusteet, hallirakennuksen päätypalkin ja seinän väliseen viileämpään rakoon kiertyvä ilma ym. seikat voivat aiheuttaa kondenssiriskiä siporexin kuten muidenkin vastaavien seinämateriaalien yhteydessä. Kylmissä varastotiloissa saattaa varastoon tuodusta materiaalista purkautuva höyry tai esim. lastausovien kautta purkautuvan ilman sisältämä kosteus tiivistyä kattoja seinäpintoihin. Tilapäisen kosteuden tiivistyminen ei yleensä ole haitallista, koska siporex-elementtien huokoinen pinta imee kosteuden. Tällöin vaara, että katosta tippuva vesi turmelisi varastoa, on vähäinen. Mikäli tiivistymissyklejä on runsaasti, voidaan harkita ruostumattomien terästen käyttöä elementeissä.

VTT on selvitystensä perusteella myöntänyt suosituimmalle siporex-ulkoseinälle, 375 mm paksulle tiheysluokkaa 400 olevalle harkkoseinälle, sertifikaatin Nro C260/ 03. Sertifikaatti esittää harkkojen ja niistä muuratun seinän tärkeimmät tekniset ominaisuudet. Seinän Uarvo on 0,28 W/m2K. Tampereen Teknillisen Yliopiston vuodesta 1997 jatkuneessa massiiviseinäisten koetalojen lämpötutkimuksessa on viiden lämmityskauden perusteella samoin todettu 375 mm paksun harkkoseinan toimivan U-arvon olevan keskimäärin 0,28 W/m2 K. Rakentamismääräyskokoelman C4 -osan taulukon 1 mukaisilla arvoilla laskien saadaan vastavan seinän U-arvoksi 0,31 W/m 2K. C4:n ilmoittamat arvot ovat kaikille vastaaville materiaaleille tarkoitettuja yleisarvoja, jotka eivät perustu materiaalin erilliseen tutkimiseen ja tuotevalvontaan. Rakentamismääräyskokoelman osan D5 ohjeiden mukaan koetalon seinille laskettu lämmitystehon tarve on koetulosten perusteella osoittautunut reilusti ylimitoitetuksi; ohjeiden mukainen tehontarve oli noin kaksinkertainen mitattuun kulutukseen verrattuna. Kuten muutkin lämmöneristeet, siporex toimii sitä tehokkaammin, mitä kuivempaa materiaali on. Tämän vuoksi rakennusajan kosteuden poistamiseen ja esim. seinien oikein toimivaan pinnoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota.

28.9 Siporex-massiivikaton lämpötekniikkaa Lämpökapasiteetti Siporex-massiivikaton jo pitkään tunnettu ja hyödynnetty ominaisuus on ollut sen kyky varastoida itseensä lämpöä. Täten se esim. hellepäivinä kevyistä kattotyypeistä poiketen kykenee tehokkaasti estämään auringon lämpösäteilyä nostamasta liiaksi alapuolisten työskentelytilojen lämpötilaa työpäivän aikana, ja luovuttaa siihen varastoituneen lämmön yöaikana hitaasti ympäristöönsä. Myös lämmityskauden aikana paljas katto säätilasta riippuen voi varastoida yläpintaansa auringon lämpösäteilyä. Tällöin yläpinnan “lämpötyyny” vähentää tehokkaasti sisältä ulos suuntautuvaa lämpövirtaa. Vuosina 2001-2002 suoritetuissa 300 mm paksun massiivikaton mittauksissa todettiin siporexissa 20 mm huopakatteen alapuolella lämpötilan nousevan useasti 5-10, jopa 15 astetta mittauskohdan laskennollista arvoa korkeammaksi, jolloin lämpövirta katon läpi väheni 25-50 % ja parhaissa tapauksissa loppui kokonaan. Massiivisuuden ansiosta tämä vaikutus jatkuu myös auringonlaskun jälkeen, toisin kuin katoissa, joissa yläpuolisella eristeellä ei ole liiemmälti lämpökapasiteettia.

Päivitetty 04/2004

Siporex-kattojen rakenteessa on yksityiskohta, jonka tiivistystarpeeseen on syytä kiinnittää huomiota: Ala-, väli- ja yläpohjassa käytettävien kattoelementtien pitkittäissauma, jonka saumaura elementtien yläreunassa on juotettu umpeen, ei estä saumauran alapuolista ilmavirtausta elementtien välisessä raossa. Tämä on erikseen tiivistettävä aina, kun syntyy ilmavuotomahdollisuus sisältä ulkopuolisiin kylmempiin tiloihin.

28.8 Siporex-massiiviseinien toimiva U-arvo

Olosuhteissa, joissa lumipeitteen paksuudesta johtuen pakkasellakin tapahtuu sulamista katteen pinnassa, eivät yllä olevat laskelmat sellaisenaan pidä paikkaansa. Tällöin kuitenkin voidaan esim. todeta toimivan U-arvon olevan alkuperäinen 0,35 W/m2K, mutta säästöä saavutetaan vaikkapa kymmenen asteen pakkasella sillä, että sisä- ja ulkolämpötilojen ero ∆ t onkin vain sisälämmön (esim. +20 °C) ja sulavan lumen 0asteen erotus 20 °C, eikä sisälämpötilan ja -10 °C asteen lämpötilaero 30 °C. Näissä olosuhteissa siis lumettoman katon kautta kulkeva lämpövirta olisi 50 % suurempi. Lumen sulaminen katso myös kappale 21.1.

Päivitetty 04/2004

Lumi tuulettamattomilla katoilla Tuuletettujen kattojen toiminnasta poiketen massiiviselle siporex-katolle tai tuulettumattomalla lisäeristeellä varustetulle katolle kertyvä lumi toimii tehokkaana lisäeristeenä ja parantaa katon käytännön U-arvoa usein huomattavasti juuri kylmimpänä talvikautena. Kun katolla on lunta, voidaan sen toimivaksi U-arvoksi arvioida esim. seuraavat lukemat: Massiivikatto 300 mm, huopakate: U-arvo 0,35 W/m2K – lunta 200 mm, yhdistelmän U-arvo 0,20-0,24 W/m2K – lunta 400 mm, yhdistelmän U-arvo 0,14-0,18 W/m2K. Siporex- katto 250 mm + lisäeristys, U-arvo 0,16 W/m2K – lunta 200 mm, yhdistelmän U-arvo 0,12-0,13 W/m2K – lunta 400 mm, yhdistelmän U-arvo 0,095-0,11 W/m2K. Käsikirjoissa annetaan löysän lumen λ-arvoksi 0,090,14 sen tiiviydestä riippuen. Edellä on esitetty molempien äärirajojen mukaan lasketut U-arvolukemat.

Massiivikatto siporex-vaakaelementtihalissa.

29. ÄÄNENERISTYS JA -ABSORPTIO

29.1 Yleistä Siporex-rakenteilla saavutettava tiiviys, materiaalin keveys ja homogeenisuus sekä huokoisen pinnan absorptiokyky ovat ominaisuuksia, jotka pitkälti määrittelevät siporexin ääniteknisen käyttäytymisen. Ääneneristävyyttä joudutaan selvittämään pääasiassa asuinhuoneistojen keskinäistä eristävyyttä tutkittaessa, mutta myös esim. eristävyys ulkopuolista liikenne- tai lentomelua vastaan tai meluavan teollisuuden eristäminen ympäristöstään saattavat vaatia siporexrakenteen eristävyyteen perehtymistä. Absorptio-ominaisuuksia selvitellään useimmiten teollisuustilojen ja vastaavantyyppisten kohteiden yhteydessä. Vaikka yksittäisten pientalojen sisäiselle eristävyydelle ei asetetakaan erityisiä vaatimuksia, on niiden asumisviihtyvyyttä helppo parantaa, kun suunnittelussa otetaan huomioon myös ääneneristysnäkökohdat.

Absorptiokertoimet

0,20

0,15 Siporex

Päivitetty 04/2004

Määritelmiä Ilmaääneneristysluku Rw ilmoittaa rakenteelle laboratorio-olosuhteissa mitatun ilmaääneneristävyyden. Ilmaääneneristysluku R’w taas kertoo rakennuksessa mitatun eristävyyden arvon. Vastaavasti askeläänitasoa merkitään Ln,w (dB), kun kyseessä on tilojen välisen rakenteen laboratoriomittaus ja L’n,w (dB), kun kyseessä on mittaus rakennuksessa.

meluntorjunta rakennuksessa; Määräykset ja ohjeet 1998. LVIS-laitteiden ja muiden niihin rinnastettavien laitteiden aiheuttaman melun sallitut maksimiarvot on esitetty samassa julkaisussa. Myös esim. kaavamääräykset saattavat sisältää vaatimuksia rakennuksen ulkovaipan eristävyydestä liikenne- tai lentomeluun nähden.

0,10

Siporex-pinnan absorptiokyky Käsittelemättömän siporex-pinnan äänenabsorptiokerroin on luokkaa 0,1-0,2 jaksolukualueella 100-4000 Hz. Esimerkiksi betonipintaan verrattuna siporex-pinta vaimentaa melua noin kymmenkertaisesti. (kts. kuva G1)

0,05 Betoni

29.2 Ääneneristävyysvaatimukset

0 125

Rakennusten eri käyttömuotoihin liittyvät eristysvaatimukset on esitetty Rak. MK C1:ssä; Ääneneristys ja

250

500

1000

Kuva G1. Siporexin (kuivatiheys 500 kg/m3 ) ja betonin äänenabsorbtiokertoimia.

Taulukko G1 Yksinkertaisten siporex-seinien ilmaääneneristyslukuja Rw ja R’w. Seinän paks. mm 68 88 100 150 200 250 300 375

Kuivatiheys kg/m3 500 500 500 500 500 450 450 400

2000 4000 Jaksoluku Hz

Pinnoite vähintään tasoite + tasoite ” ” ” ” ” tasoite + ohutpinnoite ”

Rw 34 dB 35 dB 36 dB 40 dB 44 dB 45 dB 46 dB 47 dB

R’w 25-30 dB 30 dB 30 dB 35 dB 40-44 dB 40 dB 40 dB

29.3 Ilmaäänet 29.3.1 Yleistä ilmaääneneristävyydestä Siporex-seinämätyypeillä valmiissa rakenteissa saavutettavaan ääneneristävyyteen vaikuttaa useita tekijöitä: – materiaalin ääneneristysominaisuudet; siporexin tiheys ja kimmomoduuli – rakenneosan konstruktio; paksuus, kerroksellisuus jne. – sivutiesiirtymät ohi varsinaisen seinämärakenteen – rakennustyön laatu; esim. tiivistyksien onnistuminen. Kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena muodostuu rakennusten eri tilojen välinen todellinen ilmaääneneristävyys.

Päivitetty 04/2004

29.3.2 Massiiviseinät Massiiviseinien eristävyys ilmaääniä vastaan riippuu lähinnä seinän painosta, eli sen paksuudesta ja massan tiheydestä. Yksinkertaisille siporex-massiiviseinille on eri tutkimusten perusteella saatu taulukon G1 mukaisia laboratoriossa mitattuja ilmaääneneristyslukuja Rw. Taulukon R’w-arvot ovat eristävyyksiä, jotka riittävällä luotettavuudella voidaan katsoa saavutettavan valmiissa rakenteessa seinien toisistaan rajoittamien tilojen välillä, kun rakenteet esim. sivutiesiirtymää ja vuotokohtia ajatellen ovat kunnossa. Eristävyys voi olla myös parempi kuin ilmoitetut R’w-arvot riippuen kohdassa 29.3.1 esitetyistä seikoista ja esim. pinnoitteiden laadusta.

Taulukossa G2 on esitetty joukko yleisiä kaksoisseinätyyppejä ja niillä saavutettavia ilmaääneneristysluvun laboratorio-olosuhteissa mitattuja Rw-arvoja sekä R’warvot, joiden mukainen eristävyys esim. VTT:n lausuntojen ja mittaustulosten mukaan seinärakenteita käyttäen on rakennuksen tilojen välillä riittävän luotettavasti saavutettavissa. Sivuavien rakenteiden ja niihin liittymisen on oltava esitettyjen ehtojen mukaiset. Taulukossa olevat R’w2)-arvot ovet esimerkkejä Suomessa ja ulkomailla rakennuksista mitatuista todellisista R’warvoista. Kaksoisseinän osia ei saa kiinnittää toisiinsa muuraussiteillä tai vastaavilla rakenteilla, koska eristävyys tällöin heikkenee jyrkästi. Mikäli seinän puoliskot esim. rivitaloissa on lujuussyistä liitettävä toisiinsa, on liitoksesta tehtävä värähtelyjä heikosti johtava ja liitoskohtia on oltava mahdollisimman vähän. Liitokset sijoitetaan seinälevyn laidoille, esimerkiksi ylä- ja väliholvien tasoon. Kuvassa G3 on esimerkki kaksoisseinän liitoksesta, joka toteutetaan yläpuolisen puurakenteen avulla. Il-

29.3.3 Kaksoisseinät ja pintaverhotut seinät Kaksoisrakenteisten siporex-seinien tai massiiviseinään liitettävien levyverhousten avulla voidaan toteuttaa korkeimmatkin ääneneristysvaatimukset täyttävät seinärakenteet. Kuva G3. Huoneistojen liitos yli kaksoisseinän.

Taulukko G2 Kaksinkertaisten seinien ilmaääneneristyslukuja

Rakennepaksuudet mm. (katso kuva G2). Materiaalin tiheys 500 kg/m3, ellei toisin mainita. d1 d2 68 54 100 100 125 100 150 50 150 70 150 100 175 25 175 40

d3 50 50 50 30 70 75 25 40

d4 88 100 125 150 150 150 175 240

d5 210 300 350 350 370 400 375 455

Rw 61 dB

59 dB 62 dB

R’w 1) 55 dB 55 dB 55 dB 55 dB 55 dB 60 dB

R’w 2) 55 dB 57 dB

57 dB

63 dB (600 kg/m3) 73 dB (600 kg/m 3)

1) R’w-arvo riippuu mm sivuavista rakenteista ja niihin liittymisestä. Kaksoisseinän välilinja voi olla katkaistu tai sivuavien rakenteiden vaikutus on tarkastettava esim. Ympäristöopas 99: (Ääneneeristys rakennuksessa) ohjeiden tai VTT:n lausunnon ehtojen mukaisesti. 2) Rakennuskohteista mitattuja R’w-arvoja.

Kuva G2. Taulukon G2 kaksoisseinän merkinnät.

maääneneristyslukuun R’ w vaikuttavat huomattavasti myös seinää ympäröivät muut rakenteet, kts. Sivutiesiirtymä kohdassa 29.3.6. Yksinkertaisella levyverhouksella voidaan massiiviseinien eristävyyttä parantaa esim. hallirakennusten yhteyteen sijoitettavien konttoritilojen seinissä. Kuvassa G4 on kaksi esimerkkiä levyeristyksestä. Kaksoisseinän sokkelit Ympäristöministeriön v. 2003 julkaiseman Ympäristöopas 99:n “Ääneneristys rakennuksissa” kohdan 2.4 mukaan kaksinkertaisen kiviaineisen erottavan seinän perustuksena käytetään halkaistua perustaa. Vaatimukset täyttävän eristävyyden antaa kuitenkin myös kuvan G5 mukainen seinän alapään joustava liitos sokkeliin (VTT LVI 5862) tai joustava liitos ja n. 400 mm syvä sokkelinhalkaisu.

29.3.4 Rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyys Kun tutkitaan rakennuksen eristävyyttä esimerkiksi lento- tai liikennemelua vastaan, lasketaan rakennuksen tai sen osien, esim. meluisan kadun puolella sijaitsevien huoneiden kokonaisääneneristävyys. Se saadaan eri rakenneosien pinta-alat ja eristävyydet sekä erilaisten vuotokohtien vaikutukset huomioon ottavasta laskelmasta. Vastaavasti voidaan selvittää rakennuksen sisäisen melun vaikutusta ympäristöön esim. teollisuu-

Siporex-massiiviseinä

45 x 45 johteet c/c 600 Kosteuskatko tarvittaessa

Mineraalivilla 30 mm

Jäykkä mineraalivilla 10 mm Bitumihuopakaista

Kipsilevy 13 mm Päivitetty 04/2004

Kuva G5. Siporex rakenteiden joustava liitos sokkeliin.

Eristävyyden lisäys ∆ R’w = 5-10 dB Siporex-massiiviseinä

Puurunko irti siporex-seinästä

Väli 75-100 mm

Mineraalivilla 30 mm

Kipsilevy 13 mm

Eristävyyden lisäys ∆ R’w = 15-20 dB Kuva G4. Levyrakenteen vaikutus massiiviseinän ilmaääneneristävyyteen.

Taulukko G3 Siporex-ulkovaipan eristävyyksiä – Eristävyys tieliikennemelua vastaan Rw (Ctr) – Eristävyys lento- ja muuta liikennemelua vastaan Rw (C) Rw (Ctr) Rw (C) 40 dB 44 dB

Harkkoulkoseinä 375 mm Yhdistelmäseinä, jossa 150 mm siporex ja 130 mm mineraalivilla, ilmarako, 85 mm tiili, siteitä 4 kpl/m 2 52 dB Yhdistelmäseinä, jossa 250 mm siporex ja n. 80 mm mineraalivilla, ilmarako, 85 mm tiili, siteitä 4 kpl/m 2 52 dB Yläpohja, jossa 250 mm siporex, 150 mm mineraalivilla, ilmarako ja kattotiili tai vastaava kate 54 dB

56 dB

58 dB

Hallirakennusten 250 mm massiivikaton Rw-arvo on n. 48 dB. Huopakate siis parantaa arvoa n. 3 dB muuten vastaavaan massiiviseinään verrattuna.

dessa. Useimmiten nämä tehtävät suorittaa äänitekniikkaan perehtynyt asiantuntija. Melun taajuusjakauman perusteella voidaan erottaa taulukon G3 ääneneristysarvot.

29.3.5 Välipohjat Kuten tunnettua, yksittäisten pientalojen tai esimerkiksi rivitalohuoneistojen välipohjille ei aseteta erityisiä numeerisia ääneneristysvaatimuksia. Nämä tulevat kysymykseen esim. pienkerrostaloissa, joissa päällekkäiset tilat kuuluvat eri huoneistoihin. Usein halutaan kuitenkin esim. huoneiston sisäiset välipohjat rakentaa johonkin tiettyyn ääneneristävyysluokkaan, vaikka varsinaisia määräyksiä asiasta ei olisikaan. Tavanomaisten siporex-välipohjatyyppien ilmaääneneristyslukuja Rw on esitetty kuvassa G6. Rakennuksissa saavutettavat eristävyydet R’w riippuvat huomattavasti siitä, kuinka hyvin sivuavien rakenteiden kautta kulkeva ääni saadaan katkaistuksi. a) Rw ≈ 44 dB

Päivitetty 04/2004

Pintamateriaali ≥ 20 mm tasausbetoni ≥ 250 mm siporex

29.3.6 Sivutiesiirtymä Vaikka eri tiloja välittömästi erottavan seinän tai välipohjan ääneneristävyys sinänsä olisi riittävä, saattaisi muita rakenteita pitkin esimerkiksi siporex-kaksoisseinän ohi siirtyvä äänen värähtely vaikuttaa ratkaisevasti tilojen väliseen eristävyyteen. Tämä sivutiesiirtymänä tunnettu värähtely saattaa tapahtua puhtaasti pitkin sivuavia rakenteita tai siirtyä väliseinästä ympäröiviin rakenteisiin ja päinvastoin. (kts. kuva G7). Nurkkakohtien sitominen Kun siporex-ulkoseinä liittyy esim. kerrostalon raskaaseen betonirunkoon, eliminoidaan siporexin kautta etenemään pyrkivä sivutiesiirtymä rakenteiden katkaisun sijasta useimmiten sitomalla siporex-ulkoseinä jäykästi kiinni värähtelyn ehkäisevään raskaaseen betonirakenteeseen. Näin voidaan menetellä sekä sivusuuntaista siirtymää ajatellen huoneistojen väliseinien kohdalla että pystysuuntaa ajatellen holvien kohdalla. VTT:n lausunnon (RTE 10283/96) mukaan betoniseinät ja -holvit on upotettava vähintään 70 mm siporex-seinän sisään. Liitoksen tiiviys ja jäykkyys on varmistettava valutai laastikiinnityksellä. (kts. kuva G8)

b) Rw ≥ 53 dB, Ln,w ≤ 58 dB Pintamateriaali ≥ 40 mm tasausbetoni ≥ 30 mm mineraalivilla ≥ 250 mm siporex

c) Rw ≥ 55 dB, Ln,w ≤ 53 dB

Pintamateriaali ≥ 80 mm betonilaatta ≥ 30 mm mineraalivilla, dyn. jäykk. max. 10 MN/m3 ≥ 250 mm siporex, δ ≥ 600 kg/m3

d) Rw ≥ 60 dB, Ln,w ≤ 53 dB

Pintamateriaali ≥ 40 mm betoni ≥ 40 mm mineraalivilla ≥ 250 mm siporex (= 450 kg/m3) ≥ 50 ilmarako ≥ 70 mm mineraalivilla ja runko Kaksinkertainen rakennuslevy

Kuva G6. Siporex-välipohjien ääneneristävyyksiä.

Kuva G7. Sivutiesiirtymäväyliä.

Luotettava valu tai liimaus

Liimasaumat Sovitusharkko, toimii holvin valutopparina

Min. 70 mm

Liitos betoniväliseinään

Liitos betonivälipohjaan

Kuva G8. Siporex-ulkoseinän jäykkä liitos betonirunkoon. Äänitekniset vaatimukset.

Katkaistut rakenteet Sivutiesiirtymänä tapahtuva äänen kulku estetään siporex-runkoisessa talossa normaalisti erottamalla rakenteet toisistaan tai tekemällä niiden väliset liitokset riittävän joustaviksi. Kuvassa G9 on esitetty tyypillisiä siporex-rivitalojen rakenteita, joissa äänen kulku on estetty rakenteissa olevilla katkaisuilla ja joustavilla liitoksilla. Myös pystysuuntaista eristävyyttä tarvittaessa on muistettava välipohjan ja seinien liitosten joustavat rakenteet, esim. mineraalivilla tai pehmeä neopreeni.

Katkaisu

29.4 Askeläänet ja muut runkoäänet 29.4.1 Askelääni RakMK C1:ssä esitetyt eri tilojen väliset eristävyysvaatimukset koskevat siporex-rakennuksissa yleensä pienkerrostaloja ja rivitaloja. Vaikka virallisia vaatimuksia yksittäisten pientalojen tai esim. konttorirakennusten askelääneneristävyydestä ei olekaan, suunnitellaan myös näiden rakenteet usein minimitasoa parempaa asumis- ja työskentelyviihtyvyyttä ajatellen. Taulukossa G4 on esitetty yksinkertaisten siporexvälipohjien likimääräisiä eristävyyksiä,kun käytetään erilaisia lattian pintamateriaaleja. Kuvassa G6 on yhdistelmärakenteiden askelääneneristysarvoja. Koska askeläänien eristävyyteen vaikuttaa tiloja erottavan välipohjarakenteen lisäksi myös muiden rakenneosien kautta tuleva värähtely, on esim. välipohjan ja sitä kannattavan seinän liitoksen oltava joustava, kts. kuva G9. Tarvittaessa antaa valmistajan siporex-suunnittelupalvelu lisätietoja sopivista liitos- ym. rakenteista. Detaljikuvat; kts. 11.5.1

29.4.2 Muut runkoäänet

Taulukko G4 Siporex-massiivivälipohjan askelääneneristävyyksiä Välipohja KT 450/3,2 -elementeistä, paksuus 250 mm, tasoite yläpinnassa 10 mm. Askelääneneristävyys riippuu huomattavasti valitusta pintamateriaalista, siksi oheiset luvut ovat vain suuntaa antavia. Lattianpäällyste Kova Pehmeä muovimatto Tekstiilimatto Kuva G9. Siporex-talojen ääneneristyskatko huoneistojen välisessä seinässä.

Askeläänentasoluku Ln,w 78 dB 73 dB 68 dB

Muiden siporex-välipohjarakenteiden askelääneneristävyyksiä on esitetty kuvassa G6.

Päivitetty 04/2004

Varsinaisten askeläänien lisäksi syntyy huoneistossa asumisesta ja sen kojeista ääniä ja värähtelyjä, jotka saattavat vaikuttaa asumismukavuuteen naapurissa ja myös huoneiston sisällä. Siporex on esim. betoniin verrattuna huomattavasti kevyempää, mutta vastaavalla tavalla monoliittista rakennusmateriaalia, joten se, kuten betonikin, saattaa välittää kolahduksia ym. mekaanisia ääniä eteenpäin. Rakentamismääräyskokoelman C1- osassa esitetyt laitteistojen ja kojeiden aiheuttaman melun ylärajat on syytä ottaa huomioon myös seinämiin välittyvistä värähtelyistä mahdollisesti syntyvien ilmaäänien osalta. Melua saattavat aiheuttaa esim. – vesijohtojen virtausäänet – viemäreiden mutkakohdat – jäykästi rakenteisiin kiinnitetyt kevyet portaat – kiintokalusteiden ovet, pesupöydät jne.

– koneet ja kojeet, esim. astianpesukoneet, pyykkikoneet, kuivausrummut, huippuimurit, rakenteisiin liian jäykästi kiinnitetyt ilmanvaihdon lämmönvaihtimet, kiertovesipumput jne.

29.4.3 Runkoäänet ja suunnittelu

Päivitetty 04/2004

Kun äänilähteet otetaan huomioon, voidaan oikealla suunnittelulla helposti ja usein ilman lisäkustannuksia parantaa tilojen ääniteknistä tasoa huomattavasti. Melun minimointiin voidaan tilanteesta riippuen pyrkiä esim. seuraavilla suunnittelu- ja rakennejärjestelyillä: – melu- ja värähtelylähteen sopiva sijoitus – huoneistojen keskinäiset ja huoneiston sisäiset toimintojärjestelyt – melua vaimentavat, joustavat kiinnitykset putkille, koneille, portaille jne. Erityistapauksissa voidaan jopa

turvautua värähtelyä vaimentavien lisämassojen ja värähtelynvaimentimien käyttöön. – melulähteiden keskittäminen ja eristäminen – oikein mitoitetut rakenteet ja rakenneliitokset (esim. putken riittävä läpimitta, asiantuntijan valitsemat kiinnitystavat). Myös varsinaiseen huoneiston sisäiseen ääneneristävyyteen on viime aikoina panostettu enenevässä määrin. Välipohjan “kelluva” pintalaatta, makuuhuoneiden lisäeristys ym. seikat ovat rakennusaikana helposti toteutettavia ja kohtuuhintaisia ratkaisuja.

Pientalon runko siporex-harkoista ja -elementiestä.

30. PALO

30.1 Palonkestävyys

30.1.1 Palotekniset vaatimukset Suomen rakentamismääräyskokoelman E1-julkaisu “Rakennusten paloturvallisuus” esittää erityyppisten rakennusten rakennusosien kantavuudelle (R), tiiviydelle (E) ja eristävyydelle (I) asetettavat palotekniset vaatimukset.

30.2 Seinien paloluokitus Harkkoseinät Suomen Rakentamismääräyskokoelman julkaisun B5, “Kevytbetoniharkkorakenteet”, paloteknistä mitoitusta käsittelevässä osassa 6 on annettu siporex-harkkoseinien toiminnan ja paloluokan vaatimat seinien vähimmäisnimellispaksuudet. Näiden tietojen perusteella laadittu taulukko G5 esittää eri seinäpaksuuksilla saavutettavat E1-julkaisun mukaiset luokitusarvot. Paloseinänä käytettävän siporex-harkkoseinän maksimihoikkuus Rakentamismääräyskokoelman B5 -julkaisun kohdan 6.2.2 mukaan paloluokitellun siporex-harkkoseinän korkeuden suhde paksuuteen (Lc/h) saa olla korkeintaan 26. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että ky-

G 10

Elementtiseinät Siporex-elementtiseinien paloluokat eri seinänpaksuuksilla on määritetty siporex-elementtejä koskevassa tyyppihyväksynnässä. Paloseinänä käytettävän siporex-elementtiseinän maksimihoikkuus Tyyppihyväksynnässä ei ilmoiteta elementtiseinälle maksimihoikkuusvaatimuksia. Valmisteilla olevan prEN12602:n liite C: kohta 4.2.3.1 “Non load bearing walls” ilmoittaa osastoivien ei-kantavien siporex-elementtiseinien maksimihoikkuudeksi (= vähintään kahden puolen seinää olevien tukilinjojen maksimiväliksi) L/h 40. Nykyiset seinäelementtien mitat täyttävät myös tämän vaatimuksen, esim, 150 x 600 x 5980 elementillä L/h on juuri maksimissaan 40. Palomuurit Valmistumassa olevien eurooppalaisten standardien mukaan myös M-luokan palotekniset vaatimukset täyttävä palomuuri voidaan valmistaa siporex-harkoista tai elementeistä. PrEN 12602:n liitteen C kohdan 4.2.4 “Fire walls” mukaan elementeillä saavutetaan eri paksuuksien (175-300 mm) ja terästen suojakerroksien yhdistelmillä normaalit REI-M ja EI-M luokitusten arvot 30180 min. Harkkoseinän paksuusvaatimuksia on esitetty standardissa prEN 1996-1-2 “Design of masonry structures, Part 1-2: General rules/Structural fire design, Annex B”. Palomuuriseinän testaus tyyppihyväksyntää varten on tällä hetkellä Suomessakin määrätty suoritettavaksi polttokokeen yhteydessä tehtävällä iskukokeella SFSEN 1363-2:1999 Fire resistance tests Part 2: Alternative and additional prosedures (1/2000) mukaisesti. Se vastaa jo vuosikymmeniä Saksassa käytettyä testimenetelmää (DIN 4103, luku 3). Eurooppalaisten standardien ollessa valmistumassa ei nykyisessä tilanteessa siporex-rakenteille ole lähdetty hakemaan M-luokitusta koskevaa tyyppihyväksyntää, joka osin perustuisi ehkä lähitulevaisuudessa muuttuviin määräyksiin. H + H Siporex Oy:llä on kuitenkin täydet valmiudet tuottaa saksalaisten DIN 4102:n kohdassa 4.8.9 esitettyjen suunnitelmien mukaisia, saksalaiset vaatimukset täyttävään tapaan raudoitettuja ja tämän hetken euronormiehdotukseen nähden jopa ylimitoitettuja palomuurielementtejä. Näiden käyttömahdollisuus on syytä sopia rakennuskohdetta valvovien viranomaisten kanssa. Haluttaessa valmistaja antaa mielellään lisätietoja palomuurielementeistä.

Päivitetty 04/2004

Siporex on täysin palamaton materiaali. Rakennustarvikkeiden paloteknisessä luokituksessa se kuuluu parhaaseen mahdolliseen eli A1-luokkaan. Siporexista tehtyjen rakenteiden palonkestävyydet on esitetty Suomen Rakentamismääryskokoelman julkaisussa B5 sekä Ympäristöministeriön tyyppihyväksyntäpäätöksessä 101/ 6121/98 24.8.1998. Siporex kestää hetkellistä korkeankin lämpötilan vaikutusta hyvin. Huokoisuus suojelee materiaalia betoneille tyypillisiltä höyrystyvän veden aiheuttamilta vaurioilta. Pitkäaikainen kuumentaminen saa materiaalissa hitaasti aikaan fysikaalisia ja kemiallisia muutoksia. Tasapainokosteudesta edelleen kuivuminen aiheuttaa massan kutistumista. Voimakkaampi kutistuminen tapahtuu 200-300 °C vaiheilla useita tunteja kestävän palon yhteydessä. Tämän jälkeen kutistuma säilyy vakiona, kunnes se noin 700 °C vaiheilla jälleen kasvaa. Koska palolämpö tunkeutuu materiaaliin erittäin hitaasti, syntyy voimakkaassakin lyhytaikaisessa palossa yleensä vain siporexin pintaan kutistumasta johtuva halkeamaverkko. Pitkäaikainen palo saattaa johtaa läpi rakenteen oleviin halkeamiin, jos kutistumisliikkeet on estetty. Fysikaalisesti ja kemiallisesti sidotun veden haihtuessa myös tilavuuspaino pienenee. Puristuslujuus säilyy lämpötilan noustessa vakiona + 700 °C asti. Tämän jälkeen se laskee likimain suoraviivaisesti siten, että se + 800 °C kohdalla on 50 % alkuperäisestä ja + 900 °C kohdalla nolla. Sintrautumislämpötila on n. 1000 astetta ja materiaali sulaa 1100-1200 asteessa.

seessä on ns. redusoitu korkeus, joka on riippuvainen mm. seinän pituuden suhteesta sen paksuuteen ja seinää tukevien jäykistävien rakenteiden keskinäisestä etäisyydestä sekä seinän pituuden ja korkeuden suhteesta. Tämä selvitetään saman julkaisun kohdassa 3.6.1. Esimerkiksi 4500 mm korkean, 4500 mm pitkän ja 150 mm paksun seinän redusoitu korkeus on 2,7 metriä.

Taulukko G5 Siporex-harkkoseinien eri paksuuksilla saavutettavat käyttötavan vaatimat paloluokitukset

Rakenneosan käyttö Osastoiva kantamaton seinä (luokitusvaatimus EI) Osastoiva kantava seinä (luokitusvaatimus REI) Osaston sisäinen kantava seinä (luokitusvaatimus R)

68 EI 60 – – – –

Siporex-harkkoseinän paksuus 88 100 150 200 250 EI EI EI EI EI 90 120 240 240 240 – – REI REI REI – – 120 240 240 – – R R R – – 120 240 240

300 EI 240 REI 240 R 240

375 EI 240 REI 240 R 240

R = kantavuus, E = tiiviys, I = eristävyys

Taulukko G6 Siporex-palomuurielementtien paksuudet ja raudoitteiden suojaetäisyydet prEN 12603:2003(E) kohdan C 4.2.4 Fire walls taulukon C 4 mukaan. Siporexin kuivatiheys 450…600 kg/m3.

Päivitetty 04/2004

Luokitus Minimipaksuus mm/minimisuojaetäisyys mm Luokitus Minimipaksuus mm/minimisuojaetäisyys mm

REI-M 30 200/30 EI-M 30 200/30

REI-M 60 200/30 EI-M 60 200/30

REI-M 90 200/40 EI-M 90 200/30

REI-M 120 REI-M 180 250/40 300/60 EI-M 120 EI-M 180 250/30 250/30

Taulukko G7 Siporex-elementtiseinien eri paksuuksilla saavutettavat käyttötavan vaatimat paloluokitukset

Rakenneosan käyttö Osastoiva kantamaton seinä (luokitusvaatimus EI) Osastoiva kantava seinä (luokitusvaatimus REI) Osaston sisäinen kantava seinä (luokitusvaatimus R)

68 EI 60 – – – –

Siporex-elementtiseinän paksuus 88 100 150 200 250 EI EI EI EI EI 90 120 240 240 240 – REI REI REI REI – 90 120 240 240 – R R R R – 90 120 240 240

300 EI 240 REI 240 R 240

R = kantavuus, E = tiiviys, I = eristävyys

Taulukko G8 Laattaelementit ja niihin verrattavat rakennusosat, paksuuden ja raudoitteiden suojakerrosten vähimmäisvaatimukset Paloluokka Elementin suurin jänneväli 3,0 4,0 5,0 6,0

m m m m

REI 30 REI 60 REI 90 REI 120 Elementin vähimmäispaksuus = h mm Teräksiä suojaavan siporex- kerroksen vähimmäispaksuus = c mm h c h c h c h c 100 17,5 100 17,5 150 30,0 175 42,5 150 17,5 150 17,5 150 30,0 175 42,5 150 17,5 175 17,5 175 30,0 200 42,5 175 17,5 200 17,5 200 30,0 200 42,5

Huom! Kaikkia pituus/paksuusyhdistelmiä ei valmisteta. Elementtien maksimipituudet paloluokittain on esitetty seuraavassa taulukossa G8.

G 11

30.3 Ala- väli- ja yläpohjat Ympäristöministeriön tyyppihyväksyntäpäätöksen mukaan täyttävät siporex-kattoelementeistä tehdyt kantavat rakennusosat niiden paksuudesta, kuormituksesta ja terästen suojakerroksesta riippuen paloluokille REI 30 - REI 120 asetetut vaatimukset. Kun rakennuksen laatastot muodostuvat siporex-elementeistä, joiden paksuus on vähintään 200 mm, on laataston paloluokitus aina vähintään REI 60, kun sen ominaiskuorma on korkeintaan 4 kN/m2 , ja kuormiin sisältyy vähintään 1,5 kN/m2 suuruisena osana yksi tai useampia palomitoituksessa vähennettynä huomioon otettavista kuormatyypeistä, joita ovat oleskelukuorma, kokoontumiskuorma, tungoskuorma, lumikuorma tai tuulikuorma. Teräksiä suojaavan siporex-kerroksen paksuutta lisäämällä päästään paloluokkiin REI 90 ja REI 120.

Taulukko G9 Kattoelementtien suurimmat sallitut nimellispituudet eri paloluokissa Kattoelementit, paloluokka REI 60. Teräksiä suojaavan siporex-kerroksen paksuus = 17,5 mm. Paksuus (mm)

500 500 500 450 450

150 200 250 250 300

30.4 Erillinen palomitoitus Erikoistapauksissa, mikäli ei voida käyttää yllä olevien taulukkojen mukaisia elementtityyppejä, voidaan siporex-valmistajan suunnitteluorganisaation toimesta mitoittaa elementin palonkestävyys myös murtorajatilaan perustuen seuraavasti: – teräksen myötöjännityksen aleneminen palotilanteessa ja terästen lämmönnousu saadaan VTT:n terästen lämpötilariippuvutta selvittävästä raportista sekä kattoelementtien polttokokeen tutkimusselostuksesta – mikäli normaalia käyttötilannetta vastaava rakenteen kapasiteetti ei ole riittävä rakenteen palonkestoaikaa määritettäessä, korotetaan palonkestoaikaa lisäämällä teräsmäärää ja/tai teräksiä suojaavan kevytbetonikerroksen paksuutta.

Kuormaluokka (kN/m2) 2.3 3.2 4.0 4000 3900 3600 6000 5100 4800 6000 6000 6000 6000 6000 5100 6000 6000 6000

Kattoelementit, paloluokka REI 90. Teräksiä suojaavan siporex-kerroksen paksuus = 42,5 mm. Kuivatiheys (kg/m3)

Paksuus (mm)

500 500 500 450 450

150 200 250 250 300

Kuormaluokka (kN/m2) 2.3 3.2 4.0 3600 3000 2700 5100 4500 4200 6000 6000 5400 6000 5400 4500 6000 6000 5400

Kattoelementit, paloluokka REI 120. Teräksiä suojaavan siporex-kerroksen paksuus = 42,5 mm. Kuivatiheys (kg/m3 ) 500 500 500 450 450

Paksuus (mm) 150 200 250 250 300

Kuormaluokka (kN/m2) 2.3 3.2 4.0 – – – 5100 4500 4200 6000 6000 5400 6000 5400 4500 6000 6000 5400

Taulukko on voimassa, kun elementtien tukipinnan pituus on ≥ 90 mm ja niiden kuormitus täyttää kappaleessa 29.3 esitetyt kuormitusehdot.

G 12

Päivitetty 04/2004

Kuivatiheys (kg/m3 )

Eri paloluokissa vaadittavat siporex-kattoelementtien vähimmäispaksuudet ja teräksiä suojaavan kevytbetonikerroksen paksuudet saadaan taulukosta G8. Taulukon käytön edellytyksenä ovat myöskin yllä esitetyt kuormitusolettamukset. Huom! Taulukossa esitetyt mitat ovat vain paloteknisiä raja-arvoja, kaikkia pituus/paksuusyhdistelmiä ei valmisteta.

31. SIPOREX-RAKENTEET JA U-ARVOVAATIMUKSET

Tässä kappaleessa esitetään eri rakenneosissa normaalisti käytettyjä siporex-ratkaisuja. Samoin mainitaan Uarvojen ns. perusratkaisut. Suunniteltavan rakennuksen kokonaislämmönkulutuksen on vastattava näiden perusratkaisujen mukaan laskettua vertailurakennuksen lämmönkulutusta, kun rakennuksen hyväksyttävyys tarkastetaan Suomen Rakentamismääräyskokoelman julkaisujen C3:n ja D2:n vaatimusten mukaisesti. Laskelmista tarkemmin seuraavassa kappaleessa 32.

31.1 Asuinrakennus tai vastaava tila Katto. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,16 W/m2K

Päivitetty 04/2004

Kattorakenne 1. Kuva G 10 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – al-pintainen PU-levy 100 mm tai kova mineraalivilla 150 mm – höyrynsulku – siporex-kattoelementti – vesihöyryä läpäisevä pinnoite. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3, kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3 , kun L > 51M. U-arvo (siporex laatua 500) Siporex 250 + min.villa 150 (λn =0,037), U-arvo = 0,16 W/m 2K Siporex 250 + PU-levy 100 (λn =0,024), U-arvo = 0,16 W/m 2K Kattorakenne 2. Kuva G 11 – Vesikattorakenne – vesikaton runkorakenne – mineraalivilla – siporex-elementti – pintakäsittely.

Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3, kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3, kun L > 51M. U-arvo (siporex laatua 500) Mineraalivilla 150 mm (λn = 0,041), Mineraalivilla 200 mm (λn = 0,041), Mineraalivilla 250 mm (λn = 0,041), Mineraalivilla 300 mm (λn = 0,041),

U U U U

= 0,17 = 0,14 = 0,12 = 0,10

W/m2K W/m2K W/m2K W/m2K

Kattorakenne 3. Kuva G 12 – Kattotiilet – ruoteet, esim. 50 x 50 – aluskatteen naulausrima, esim. 50 x 22 tai 100 x 22 – aluskate – koolaus 50 x 100 K900-K1200 ja tuuletusrako – mineraalivilla, siporex-korokkeet läpi villan – bitumivuorauspaperi (vesihöyryä läpäisevä) – siporex-elementti – pintakäsittely. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3, kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3, kun L > 51M. U-arvo (siporex laatu 500) Mineraalivilla 150 mm (λn = 0,041), Mineraalivilla 200 mm (λn = 0,041), Mineraalivilla 250 mm (λn = 0,041), Mineraalivilla 300 mm (λn = 0,041),

U U U U

= 0,17 = 0,14 = 0,12 = 0,10

W/m2K W/m2K W/m2K W/m2K

Kattorakenne 4. Kuva G 13 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – siporex-huovanaluselementit 68 mm – tuuletusrako 75 mm – mineraalivilla 75 mm – (tuuletusraon ja mineraalivillan osalla siporex-korokepalat 150 mm)

Kuva G 10.

Kuva G 12.

Kuva G 11.

Kuva G 13.

G 13

– siporex-elementti – pintakäsittely, tiivis. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3, kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3 , kun L > 51M. U-arvo U = 0,22-0,24 W/m2K riippuen katon tuuletustavasta.

Ryömintätilallinen alapohja. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,20 W/m2K Alapohjarakenne 1. Kuva G 14 – Lattianpäällyste – betoni, verkotettu – muovi – PU-levy 80 mm, paperipintainen – siporex-elementti – tuuletettu ryömintätila. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3, kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3 , kun L > 51M.

Alapohjarakenne 2. Kuva G 15 – Lattianpäällyste – pontattu lastulevy – muovi – eriste – sipoerex-elementti – tuuletettu ryömintätila.

U-arvo (siporex laatu 500) Polyuretaani 80 mm (λn = 0,030), U = 0,19 Lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,16 (Ympäristöopas 106) Polystyreeni 100 mm (λn = 0,037), U = 0,20 Lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,16 (Ympäristöopas 106)

Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3 , kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3, kun L > 51M. U-arvo (siporex laatu 450) Mineraalivilla 100 mm, (λn = 0,041) Lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa (Ympäristöopas 106) Mineraalivilla 150 mm, (λn = 0,041) Lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa (Ympäristöopas 106)

U = 0,20 W/m2K U = 0,16 W/m2K U = 0,16 W/m2K U = 0,13 W/m2K

Ulkoseinä. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,25 W/m2K Ulkoseinärakenne 1. Kuva G 17 – Kolmikerrosrappaus tai kuitulaastirappaus – siporex-harkko, ohutsaumalaasti – tasoite – sisäpinnan käsittely; maalaus tai tapetti.

Kuva G 15.

G 14

W/m2K W/m2K

Alapohjarakenne 3. Kuva G 16 – Lattianpäällyste – betoni, verkko – siporex-elementti – mineraalivilla, mekaaninen kiinnitys (huom. Ei PU, polystyreeni tms. tiivis eriste) – tuuletettu ryömintätila.

Kuva G 14.

Kuva G 16.

W/m2K W/m2K

Kuva G 17.

Päivitetty 04/2004

U-arvo (siporex laatu 500) Polyuretaani 80 mm (λn = 0,030), U = 0,20 W/m2K Lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,8 x 0,20 = 0,16 W/m2K (Ympäristöopas 106)

Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3 , kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3, kun L > 51M.

Siporex-tuote Harkot, paksuus 375 mm, laatu 400 kg/m3 Suurharkot, paksuus 375 mm, laatu 400 kg/m3 U-arvo Siporex-harkot U = 0,28 W/m2K Siporex-suurharkot U = 0,28 W/m2K Ulkoseinärakenne 2. Kuva G 18 – Tiili– tai puuverhous – ilmarako – lisäeriste – siporex-harkko, ohutsaumalaasti – tasoite – sisäpinnan käsittely, maalaus tai tapetti. 1) Siporex-tuote Harkkoseinä 250 mm, laatu 450 kg/m 3 U-arvo Mineraalivilla (λn = 0,041) 80 mm, U = 0,25 W/m2K Mineraalivilla (λn = 0,037) 100 mm, U = 0,20 W/m2K

2) Siporex-tuote Harkkoseinä 150 mm, laatu 500 kg/m3 U-arvo Mineraalivilla (λn = 0,037+0,041) 80 + 30 mm, U = 0,25 W/m2K Mineraalivilla (λn = 0,037+0,041) 100 + 30 mm, U = 0,22 W/m2K Ulkoseinärakenne 3. Kuva G 19 – Tiili- tai puuverhous – ilmarako – lisäeriste – siporex-pysty- tai vaakaelementit – tasoite – sisäpinnan käsittely, maalaus tai tapetti. Siporex-tuote Elementtiseinä 150 mm, laatu 500 kg/m3 U-arvo Mineraalivilla (λn = 0,037 + 0,041) 80 + 30 mm, U = 0,25 W/m2K Mineraalivilla (λn = 0,037 + 0,041 ) 100 + 30 mm, U = 0,22 W/m2K

Päivitetty 04/2004

Ulkoseinärakenne 4. Kuva G 20 – Ohutpinnoite – siporex-elementti pystyyn tai vaakaan – mineraalivilla ja koolaus – rakennuslevy – vaihtoehtoisesti PU-sisävuorauslevy. Siporex-tuote a) Elementtiseinä 300 mm, laatu 450 kg/m3 , mineraalivilla 50 mm b) Elementtiseinä 250 mm, laatu 450 kg/m3, PU-sisävuorauslevy 63 mm U-arvo a) U = 0,26 W/m2K b) U = 0,24 W/m2K Kuva G 18.

Kuva G 19.

Kuva G 20.

G 15

31.2 Puolilämmin tila tai rakennus Katto. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,30 W/m2K Katso myös seuraavan kappaleen 32 esimerkkilaskelma 32.6. Kattorakenne 1. Kuva G 21 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – siporex-kattoelementti – höyryä läpäisevä pinnoite. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 300 mm tai 375 mm, laatu yleensä 450 kg/m3. U-arvo Kattoelementti 300 mm + bitumikermi, U = 0,35 W/m2K Kattoelementti 375 mm + bitumikermi, U = 0,29 W/m2K Kattorakenne 2. Kuva G 22 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – siporex-huovanaluselementit 68 mm – tuuletusrako 100 mm, jossa siporex-korokepalat – siporex-elementti – pintakäsittely, tiivis. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 300 mm, laatu yleensä 450 kg/m3.

Välipohjarakenne 1. Kuva G 23 – Lattianpäällyste – tasausbetoni – siporex-elementti – höyryä läpäisevä pinnoite. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu 450 kg/m3, paitsi kuormaluokka 4,0 laadusta 500 kg/m3 , kun L > 51M. U-arvo (siporex laatu 450) U = 0,43 W/m2K

Ulkoseinä. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,40 W/m2K Ulkoseinärakenne 1. Kuva G 24 – Ohutpinnoite – siporex-harkko, ohutsaumalaasti – tasoite. Siporex-tuote a) Harkot 375 mm, laatu 400 kg/m3 b) Harkot 300 mm, laatu 450 kg/m3 c) Harkot 250 mm, laatu 450 kg/m3 U-arvot a) U = 0,28 W/m2K b) U = 0,42 W/m2K c) U = 0,50 W/m2K

Kuva G 21.

Kuva G 22.

Kuva G 23.

G 16

Kuva G 24.

Päivitetty 04/2004

U-arvo U = 0,30-0,36 W/m 2K riippuen katon tuuletuksen voimakkuudesta. Huom! Kunnollinen tuuletus järjestettävä.

Välipohja, vaatimus U ≤ 0,45 W/m2K, jos puolilämmin tila rajoittuu lämpimään tilaan.

31.3 Lämmin teollisuusrakennus Katto. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,16 W/m2K Kattorakenne 1. Kuva G 25 – Vedeneriste, kattokaltevuuden mukaan – siporex-elementtI – höyryä läpäisevä pinnoite tai ei pintakäsittelyä. Siporex-tuote a) Kattoelementti, paksuus 300 mm, laatu 450 kg/m3 . b) Kattoelementti, paksuus 375 mm, laatu 450 kg/m3 . U-arvo a) U = 0,35 W/m2K b) U = 0,29 W/m2K Kattorakenne 2. Kuva G 26 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – al-pintainen PU-levy tai kova mineraalivilla – höyrynsulku – siporex-kattoelementti – vesihöyryä läpäisevä pinnoite.

Päivitetty 04/2004

Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/ m3, kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3, kun L > 51M. Kattoelementti, paksuus 300 mm, laatu yleensä 450 kg/ m3. U-arvo (siporex laatu 450) Siporex 250 + min.villa 50 (λn = 0,037), U-arvo = 0,27 W/m2K Siporex 250 + min.villa 100 (λn = 0,037), U-arvo = 0,20 W/m2K Siporex 250 + min.villa 150 (λn = 0,037), U-arvo = 0,16 W/m 2K Siporex 250 + PU-levy 100 (λn = 0,024), U-arvo = 0,15 W/m 2K

Siporex 300 + min.villa 125 (λn = 0,037), U-arvo = 0,16 W/m2K Siporex 300 + PU-levy 90 (λn = 0,027), U-arvo = 0,16 W/m2K Kattorakenne 3. Kuva G 27 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – siporex-huovanaluselementit 68 mm – tuuletusrako 200 mm – tuuletusraossa 120 mm mineraalivilla – siporex-elementti – pintakäsittely, tiivis. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/ m3, kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3 , kun L > 51M. U-arvo U = 0,18-0,20 W/m 2K riippuen katon tuuletuksen voimakkuudesta. Huom! Kunnollinen tuuletus järjestettävä.

Seinä. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasauslaskelmissa U = 0,25 W/m2K Seinärakenne 1. Kuva G 28 – Ohutpinnoite – siporex-elementti pystyyn tai vaakaan – sisäpuolen mahdollinen pintakäsittely Siporex-tuote a) Seinäelementti, paksuus 300 mm, laatu 450 kg/m3. b) Seinäelementti, paksuus 375 mm, laatu 450 kg/m3. c) Seinäelementti, paksuus 300 mm, laatu 400 kg/m3. d) Seinäelementti, paksuus 375 mm, laatu 400 kg/m3. U-arvo a) U = 0,39 W/m2K b) U = 0,32 W/m2K c) U = 0,33 W/m2K d) U = 0,27 W/m2K

Kuva G 25.

Kuva G 26.

Kuva G 27.

Kuva G 28.

G 17

Seinärakenne 2. Kuva G 29 – Ohutpinnoite – siporex-harkko, ohutsaumalaasti – tasoite + sisäpinta. Siporex-tuote Harkot, paksuus 375 mm, laatu 400 kg/m3 U-arvo a) U = 0,28 W/m2K

31.4 Puolilämmin teollisuusrakennus Katto. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasasuslaskelmissa U = 0,30 W/m2K

Kattorakenne 2. Kuva G 31 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – siporex-kattolankut 70 mm – tuuletusrako 100 mm – siporex-elementti – pintakäsittely, tiivis. Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu yleensä 450 kg/m3 , kuormaluokka 4.0 laatua 500 kg/m3, kun L > 51M. U-arvo U = 0,42-0,36 W/m2K riippuen katon tuuletuksen voimakkuudesta. Huom! Kunnollinen tuuletus järjestettävä.

Välipohja. Eristävyysvaatimus U ≤ 0,45 W/ m2K, jos puolilämmin tila rajoittuu lämpimään tilaan.

Siporex-tuote a) Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu 450 kg/m 3, paitsi kuormaluokka 4,0 laadusta 500 kg/m3, kun L > 51M. b) Kattoelementti, paksuus 300 mm, laatu 450 kg/m3 c) Kattoelementti, paksuus 375 mm, laatu 450 kg/m3

Välipohjarakenne 1. Kuva G 32 – Lattianpäällyste – tasausbetoni – siporex-elementti – höyryä läpäisevä pinnoite.

U-arvo a) U = 0,41 W/m2K b) U = 0,35 W/m2K c) U = 0,29 W/m2K

Siporex-tuote Kattoelementti, paksuus 250 mm, laatu 450 kg/m3, paitsi kuormaluokka 4,0 laadusta 500 kg/m3 , kun L > 51M U-arvo U = 0,43…0,45 W/m2K (laatu 450 kg/m2)

Kuva G 30.

Kuva G 31.

Kuva G 29.

G 18

Kuva G 32.

Päivitetty 04/2004

Kattorakenne 1. Kuva G 30 – Vedeneriste kattokaltevuuden mukaan – siporex-elementti.

Ulkoseinä. Perusratkaisu lämpöhäviöiden tasasuslaskelmissa U = 0,40 W/m2K Ulkoseinärakenne 1. Kuva G 33 – Ohutpinnoite – siporex-elementit vaaka- tai pystysuuntaan. Siporex-tuote a) Elementit 300 mm, laatu 450 kg/m3. b) Elementit 250 mm, laatu 450 kg/m3. U-arvot a) U = 0,39 W/m2K b) U = 0,47 W/m2K Ulkoseinärakenne 2. Kuva G 34 – Ohutpinnoite – siporex-harkko, ohutsaumalaasti – tasoite. Siporex-tuote a) Harkot 375 mm, laatu 400 kg/m3, tai b) Harkot 300 mm, laatu 450 kg/m3

Väliseinä, vaatimus U ≤ 0,45 W/m2K, jos puolilämmin tila rajoittuu lämpimään tilaan Väliseinärakenne 1. Kuva G 35 – Ohutpinnoite – siporex-elementit vaaka- tai pystysuuntaan. Siporex-tuote a) Elementit 300 mm, laatu 450 kg/m3 . b) Elementit 250 mm, laatu 450 kg/m3 . U-arvot a) U = 0,38 W/m2K b) U = 0,45 W/m2K Väliseinärakenne 2. Kuva G 36 – Ohutpinnoite – siporex-harkko, ohutsaumalaasti – tasoite. Siporex-tuote Harkot 300 mm, laatu 450 kg/m3 U-arvo U = 0,40 W/m2K

Kuva G 33.

Kuva G 35.

Kuva G 34.

Kuva G 36.

Päivitetty 04/2004

U-arvot a) U = 0,28 W/m2K b) U = 0,42 W/m2K

G 19

32. KOKONAISENERGIATALOUDEN PERIAATE LÄMMÖNERISTYSLASKELMISSA

32.1 Rakennuksen johtumislämpöhäviöt

32.2 Esimerkki pientalon johtumislämpöhäviölaskelmasta Otetaan tarkasteltavaksi sivujen D45-D47 mallipiirustuksissa esitetty yksikerroksinen omakotitalo, jonka ulkoseinät ovat 375 mm paksuja massiiviharkkoja. Talon kerrosala on 118,5 m2. Pinta-alalaskelmat suoritetaan Ympäristöopas 106:n mukaisesti sisämittoja käyttäen. Tällöin ylä- ja alapohjan pinta-alat laskelmissa ovat 101,7 m2 ja ulkoseinän 97,0 m2 ikkunat ja ovet vähennettynä. Vertailulaskelmassa korjataan alapohjan johtumishäviötä ryömintätilaan kertomalla sekä toteutettavan että vertailutalon U- arvot luvulla 0,8, kun tuuletusaukkoja on max. 0,8 % lattia-alasta. (Ympäristöopas 106 ja D5) Taloon valitaan rakenneosat, joiden U-arvot ovat seuraavat: (suluissa Rak. MK C3:n vaatimusten mukaiset U-arvot, joita käytetään vertailulaskelmassa.) – alapohja 101,7 m 2/250 mm siporex + 80 mm polyuretaani + 70 mm pintalaatta U=0,19 W/m2 K x 0,8 = 0,152 (0,20 W/m 2K x 0,8 = 0,16) – ulkoseinä 97 m2 /375 mm harkkoseinä U=0,28 W/m2K (0,25 W/m 2K) – ikkunat MSE selektiivilasein U=1,20 Wm2K (1,40 W/m2 K) – ovet umpiosat/PU-eristys U=0,50 W/m2K (1,40 W/m 2K) – ovet ikkunaosat U=1,4 W/m2 K (1,4 W/m2 K) – kattorakenne 250 mm siporex + mineraalivilla ( λ = 0,041) 160 mm U=0,16 W/m 2K (0,16 W/m 2K) – Rakennuksen ilmanvaihto on varustettu lämmön talteenotolla, jonka nimellishyötysuhde on vähintään 50 %. Laskentaperiaate Tarkastellaan johtumislämpöhäviötä yhden asteen lämpötilaeroa kohti ø =Σ A x U A = rakenneosan pinta-ala U = rakenneosan U-arvo

Massiivirakenteinen siporex-pientalo.

G 20

Päivitetty 04/2004

Käyttöolosuhteiden mukaisesti rakennusten tilat voivat olla lämpimiä, puolilämpimiä tai lämmittämättömiä. Uudet 01.10.2003 voimaan astuneet määräykset eivät tee erikseen jakoa esim. asuinrakennusten ja teollisuuden rakennusten välille, vain oletettu sisäilman käyttölämpötila ratkaisee eristävyysvaatimuksen. Rakentamismääräyskokoelman osassa C3 on esitetty lämpimien ja puolilämpimien rakennusten ulkovaipan osille lämpötalouslaskelmissa käytettävät lämmönläpäisevyyksien eli U-arvojen oletusarvot. Samoin esitetään mm. rajoituksia ikkunoiden maksimipinta-aloille. Tässä käsikirjassa ei perehdytä kaikkiin C3 ja C4 mukaisiin yksityiskohtiin. Tarkemmat laskentaohjeet antaa esim. Ympäristöministeriön “Ympäristöopas 106”. Rakennuksen energiataloudellinen hyväksyminen saavutetaan periaatteessa kolmella mahdollisella tavalla. 1) Jokainen rakenneosa sellaisenaan täyttää C3:ssa rakennustyypin rakenneosille asetetut U-arvovaatimukset. Lisäksi edellytetään, että rakennus on varustettu minimiteholtaan vähintään D2:n vaatimusten mukaisella lämmön talteenottolaitteistolla, jonka ohjeiden mukaisesti laskettu vuosihyötysuhde on vähintään 30%. 2) Rakenneosien U-arvot voivat poiketa C3:ssa esitetyistä vaatimusrajoista, kunhan rakennuksen vaipan eri osien johtumislämpöhäviöiden summa ei ylitä mitoiltaan vastaavan ja U-arvoiltaan juuri C3:n vaatimusten mukaisen ns. vertailurakennuksen johtumislämpöhäviöitä. Myös edellisen kohdan mukainen lämmön talteenoton vaatimus on voimassa. Yksittäisen rakenneosan U-arvo saa olla maksimissaan 0,6, ja lämpimän tilan ikkunoilla 1,8 sekä puolilämpimän 2,8 kunhan vaipan johtumislämpöhäviö kokonaisuudessaan pysyy vertailurakennuksen mukaisissa rajoissa. 3) Vaipan johtumislämpöhäviö voi myös korkeintaan kymmenellä prosentilla ylittää vertailurakennuksesta edellisen kohdan mukaisesti lasketun arvon. Tällöin ylitys on C3:n ohjeita noudattaen säästettävä takaisin minimivaatimusta parempaa lämmön tal-

teenottoa käyttäen. Edellisen kohdan mukaiset vaipan osan ja ikkunoiden suurimmat sallitut U-arvot pätevät edelleen. Seuraavissa kappaleissa on esimerkkejä asuinrakennusten ja hallien energialaskelmista kohtien 2 ja 3 mukaisesti. Käytännössä laskelmat ja eri rakenneosien vaikutuksen vertailu on helppoa suorittaa laskentataulukolla, josta kaikki laskutoimitukset ovat suoraan nähtävissä.

Vaipan johtumislämpöhäviö rakenneosien U-arvoilla Lasketaan taulukkoon G10 rakennukseen valituilla rakenteilla saatava vaipan johtumislämpöhäviö sekä rinnalle vaatimuksen mukaisilla rakenteilla saatavat johtumislämpöhäviöt. Vaatimustason mukainen johtumislämpöhäviöiden summa ΣØvaad. = 81,3 W/K Vertailu ΣØrak = 77,6 W/K < SØvaad. = 81,3 W/K Valittujen rakenneosien mukaisesti laskettu vaipan johtumislämpöhäviöiden määrä on pienempi kuin sallittu johtumislämpöhäviöiden yläraja. (Rak. MK C3, kohta 3.3.1.) Samoin rakennuksen seinien, ylä- ja alapohjan kaikkien osien U-arvot ovat pienemmät kuin 0,6 W/m2K (Rak. MK C3, kohta 3.3.2.) Ilmanvaihdon lämmöntalteenotto täyttää Rakentamismääräyskokoelman osassa D2 esitetyn nimellishyötysuhteen minimivaatimuksen 50 %.

Kun lämmön talteenoton nimellishyötysuhde on parempi kuin vaadittu minimi 50 %, voidaan Rakentamismääräyskokoelman ohjeiden mukaisesti minimin ylittävällä hyötysuhteella säästettävästä vuotuisesta tuuletusilman lämmitysenergiasta 60% käyttää hyväksyttävyyslaskelmissa pienentämään rakennuksen vaipan laskettua johtumislämpöhäviötä. Tämä sallitaan silloin, kun lämpövirran rakennuksen vaipan lävitse lasketaan olevan korkeintaan 10 % suurempi kuin “vertailutalolle” laskettu johtumislämpöhäviö. Laskennassa verrataan vaipan johtumislämpöhäviön ja minimivaatimusta paremmalla lämmön talteenottolaitteistolla varustetun ilmanvaihdon lämpöhäviön summaa “normaalivaipan” ja “normaali-ilmastoinnin” lämpöhäviöiden summaan. Normaali-ilmastoinnista osaltaan oletetaan voitavan vuosihyötysuhteena säästää 60 % nimellishyötysuhteesta, jonka pienin sallittu arvo on 50 %. Täten loput eli 100 % - 0,6 x 50 % = 70 % vuotuisesta tuuletusilman lämmityksestä lasketaan mukaan lämpöhäviölaskelmiin. Seuraavassa esimerkissä on taulukkossa G11 käsitelty edellisen esimerkin pinta-alojen mukaista hieman rakenteiltaan erilaista rakennusta, jossa rakenteiden johtumislämpöhäviöitä korjataan lämmön talteenotolla.

Päivitetty 04/2004

Johtopäätös Tutkittu rakennus täyttää Suomen Rakentamismääräyskokoelman julkaisussa C3, “Rakennuksen lämmöneristys. Määräykset 2003", lämmöneristävyydelle asetetut vaatimukset.

32.3 Lämmön talteenotto mukana pientalon johtumislämpöhäviölaskelmassa

Taulukko G10

Alapohja, ryömintätilalla 101,7 m2 Harkkoseinät (aukot vähennettyinä) 97,0 m2 Ikkunat 11,8 m2 Ulko-ovet, umpiosuus 3,8 m2 Ulko-ovet, lasiosuus 1,9 m2 Yläpohja 101,7 m2 Vaipan johtumislämpöhäviöiden summa

Toteutettava rakennus U-arvo UxA 2 0,152 W/m K 15,46 W/K 0,28 W/m2 K 27,16 W/K 1,20 W/m2 K 14,16 W/K 2 0,50 W/m K 1,90 W/K 2 1,40 W/m K 2,66 W/K 2 0,16 W/m K 16,27 W/K 77,61 W/K

Vertailurakennus U-arvo UxA 2 0,16 W/m K 16,27 W/K 2 0,25 W/m K 24,25 W/K 1,40 W/m2K 16,52 W/K 1,40 W/m2K 5,32 W/K 2 1,40 W/m K 2,66 W/K 2 0,16 W/m K 16,27 W/K 81,29 W/K

Toteutettava rakennus U-arvo AxU 0,20 W/m2 K 16,27W/K 1) 0,28 W/m2 K 27,16 W/K 2 1,20 W/m K 14,16 W/K 2 0,70 W/m K 2,66 W/K 1,40 W/m2 K 2,66 W/K 2 0,22 W/m K 22,37 W/K 85,28 W/K

Vertailurakennus U-arvo AxU 0,20 W/m2K 16,27 W/K 1) 0,25 W/m2K 24,25 W/K 1,40 W/m2K 16,52 W/K 1,40 W/m2K 5,32 W/K 1,40 W/m2K 2,66 W/K 2 0,16 W/m K 16,27 W/K 81,29 W/K

Taulukko G11 Rakenneosa ja pinta-ala Alapohja 101,7 m2 Harkkoseinät 97,0 m2 Ikkunat 11,8 m2 Ulko-ovet, umpiosuus 3,8 m2 Ulko-ovet, lasiosuus 1,9 m2 Yläpohja 101,7 m2 Johtumislämpöhäviöiden summa 1)

Laskelmassa on U-arvo kerrottu luvulla 0,8.

G 21

Ylitys: 85,28- 81,29 = 3,99 W/K => 4,0 W/K

Tarkistus

100 x (85,28 - 81,29)/81,29 = 4,9 % ylitys, pysyy 10 % rajoissa. Millainen lämmön talteenotto tarvitaan? Oletetaan rakennuksen lämpimäksi tilavuudeksi 270 m 3. Kun suositeltava minimi-ilmanvaihto on 1/2 tilavuutta tunnissa, saadaan vaihdoksi sekunnissa 0,5 x 270 / 3600 = 0,0375 m3/s. Kun ilmanvaihdon määrä tunnetaan, saadaan lämpöhäviö kaavasta Gi = 1,2 x 1000 x qv x (1- η)

Ilmanvaihto 31,5 W/K 26,1 W/K

Yhteensä 112,8 W/K 111,4 W/K

Johtopäätös Toteutettavan rakennuksen vaipan ja ilmanvaihdon kokonaislämpöhäviö 111,4 W/K on pienempi kuin Rakentamismääräyskokoelman C3- ja D2- julkaisujen mukaisen referenssirakennuksen 112,8 W/K. Toteutettava rakennus täyttää C3 ja D2 mukaiset energiavaatimukset.

32.4Esimerkki hallirakennuksen johtumislämpöhäviölaskelmasta Lämpimän teollisuuden tai kaupan hallirakennuksen suhteen ovat voimassa samat vaipan lämmöneristävyyden vaatimukset kuin muidenkin lämpimien rakennusten suhteen. Verrattuna aikaisempiin vaatimuksiin on laskennollisten U-arvojen kiristyminen ollut suurin juuri näillä rakennuksilla. Esimerkiksi yläpohjan vaatimus on kiristynyt 56 % ja seinien 44 %. Käsitellään laskentaesimerkkinä noin 1000 m2:n lämmintä hallirakennusta. Sen vaipan rakenteet ovat seuraavassa luetellun mukaiset. Vaipan pinta-alat on laskettu Rakentamismääräyskokoelmaan liittyvän Ympäristöopas 106:n “Energiamääräykset 2003”-ohjeita noudattaen sisämittojen mukaisesti. – Yläpohja 1000 m2 250 mm siporex, δ = 450 plus mineraalivilla 150 mm, U= 0,16 – Seinät 800 m2 375 mm siporex-elementit, δ = 450, U=0,32 – Ikkunat 60 m2 2-lasinen umpio, selektiivilasi, U=1,4 – Ovet 32 m2 käyntiovet 2 kpl ja 2 kpl 3,5 x 4 m liukuovia, kaikissa U=0,7 – Alapohja 1000 m2 maanvarainen, lisäeristys EPS 50 mm, keskim. U=0,25 Verrataan toteutettavan rakennuksen vaipan kokonaislämpöhäviötä vertailutalon vaipan kokonaislämpöhäviöön taulukossa G12.

Taulukko G12 Rakenneosa ja pinta-ala Yläpohja 1000 m2 Elementtiseinät 800 m2 Ikkunat 60 m2 Ulko-ovet, umpiosuus 32 m2 Alapohja 1000 m2 Johtumislämpöhäviöiden summa

G 22

Toteutettava rakennus U-arvo AxU 2 0,16 W/m K 160 W/K 2 0,32 W/m K 256,0 W/K 2 1,40 W/m K 84,0 W/K 0,70 W/m2K 22,4 W/K 2 0,25 W/m K 250,0 W/K 772,4 W/K

Vertailurakennus U-arvo AxU 2 0,16 W/m K 160 W/K 0,25 W/m2K 200 W/K 1,40 W/m2K 84 W/K 1,40 W/m2K 44,8 W/K 2 0,25 W/m K 250 W/K 738,8 W/K

Päivitetty 04/2004

missä: Gi = lämpöhäviö lämpötilaeron yksikköä kohti 1,2 = ilman tiheys kg/m3 1000 = ilman ominaislämpökapasiteetti J/kgK q = ilmavirta m3 /s η = poistoilman lämmön talteenoton vuosihyötysuhde laskettuna C3:n mukaan 60%:na nimellishyötysuhteesta. (Jos tarkempia laskelmia ei tehdä.) Lämmön talteenottolaitteiston toimiessa vaaditulla 30 % minimivuosihyötysuhteella tuuletusilman lämmitykseen kuluu yhden asteen lämpötilaeroa kohti: Gi = 1,2 x 1000 x 0,0375 x (1-0,3) = 31,5 W/K Arvoa 31,5 W/K pitäisi pienentää vaipassa syntyvän ylityksen 4,0 W/K verran, jotta kokonaislämpöhäviö pysyisi vaadittuna. Ratkaistaan vuosihyötysuhde η kaavasta. η = 1 - Gi/1,2 x 1000 x 0,0375 Vaadittava Gi = 31,5 - 4,0 = 27,5 η = 1 - 27,5/(1,2 x 1000 x 0,0375) η = 1 - 0,611 = 0,389 Tarvittava nimellishyötysuhde = 0,389 / 0,6 = 0,648 => 65 %. Valitaan lämmön talteenottolaitteiston nimellishyötysuhteeksi 70 %. Vuosihyötysuhteena saadaan ilman tarkempia laskelmia käyttää 0,6 x 70 % = 42 %. Tällöin tuuletusilman lämmitykseen asteen lämpötilaeroa kohti kuluu: 100 % - 42 % = 58 % => G = 1,2 x 1000 x 0,0375 x 0,58 = 26,1 W/K

Vaippa Vertailutalo 81,3 W/K Toteutettava 85,3 W/K

Ylitys: 772,4 - 738,8 = 33,6 W/K

Tarkistus

100 X (33,6/772,4) = 4,4 % ylitys on alle 10 %, joten se voidaan kompensoida minimivaatimusta paremmalla lämmön talteenottolaitteistolla. Katsotaan mikä laitteiston vuosihyötysuhde riittää. Rakennuksen lämmin tilavuus on noin 6150 m3 ja lattian ala noin 1000 m2. Rakennus on teollisuushalli, minimi-ilmanvaihto D2:n mukaan 1,5 dm3/m 2s. Täten saadaan vaihdoksi sekunnissa 1000m2 x 1,5 dm3 /m2s = 1,500 m3 /s hallin käyttöaikana. Käyttöajan ulkopuolella ilmavirraksi oletetaan 0,15 dm3/m2s. Yksivuorotyön mukaan laskien saadaan keskimääräiseksi jatkuvaksi ilmanvaihdoksi 0,15 + (1,5-0,15) x (8/24) x (5/7) = 0,471 m3 /s. Kun ilmanvaihdon määrä tunnetaan, saadaan lämpöhäviö kaavasta

Päivitetty 04/2004

Gi = 1,2 x 1000 x qv x ( 1- η) missä: Gi = lämpöhäviö lämpötilaeron yksikköä kohti 1,2 = ilman tiheys kg/m3 1001 = ilman ominaislämpökapasiteetti J/kgK q = ilmavirta m3/s η = poistoilman lämmön talteenoton vuosihyötysuhde laskettuna C3:n mukaan 60 %:na nimellishyötysuhteesta. Pienimmällä sallitulla 30 % vuosihyötysuhteella ilman lämmitykseen kuluu: Gi = 1,2 x 1000 x 0,471 x (1-0,3) = 395,6 W/K Arvoa 395,6 W/K pitäisi tässä tapauksessa pienentää vaipassa syntyvän ylityksen 33,6 W/K verran, jotta kokonaislämpöhäviö pysyisi vaadittuna. Ratkaistaan vuosihyötysuhde η kaavasta. η = 1 - Gi/1,2 x 1000 x 0,471 Vaadittava Gi = 395,6 - 33,6 = 362,0 η = 1 - 362,0/1,2 x 1000 x 0,471 η = 1 - 0,640 = 0,360 Tarvittava vuosihyötysuhde on siis 36 %. Tarvittava nimellishyötysuhde laskettuna C3:n kohdan 3.4.2 yksinkertaisen ohjeen mukaisesti η nim = 0,360/0,60 =0,60 => 60 %. Valitaan lämmön talteenoton nimellishyötysuhteeksi 65 %. Vuosihyötysuhteena saadaan käyttää 0,6 x 65 % = 39 %. Tällöin tuuletusilman lämmitykseen kuluu 100 % - 39 % = 61 % => G = 1,2 x 1000 x 0,471 x 0,61 = 344,8 W/K.

Vaippa Ilmanvaihto Yhteensä Toteutettava 772,4 W/K 344,8 W/K 1117 W/K Vert. rakennus 738,8 W/K 395,6 W/K 1134 W/K Johtopäätös Toteutettavan rakennuksen vaipan ja ilmanvaihdon kokonaislämpöhäviö 1117 W/K on pienempi kuin Rakentamismääräyskokoelman C3- ja D2- julkaisujen mukaisesti lasketun vertailurakennuksen vastaava kokonaislämpöhäviö 1134 W/K. Toteutettava rakennus täyttää C3 ja D2 mukaiset energiavaatimukset.

32.5Esimerkki puolilämpimän hallirakennuksen johtumislämpöhäviölaskelmasta Käsitellään laskentaesimerkkinä edellisen lämpimän hallin kaltaista noin 1000 m2:n hallirakennusta. Sen vaipan rakenteet ovat seuraavassa luetellun mukaiset. Vaipan pinta-alat on laskettu Rakentamismääräyskokoelmaan liittyvän Ympäristöoppaan “Energiamääräykset 2003”- ohjeita noudattaen sisämittojen mukaisesti. – Yläpohja 1000 m2 300 mm siporex, δ = 450 , U = 0,35 – Seinät 800 m2 300 mm siporex-elementit, δ = 450, U = 0,39 – Ikkunat 60 m2 2-lasinen umpio, normaalilasi, U = 2,1 – Ovet 32 m2 käyntiovet 2 kpl ja 2 kpl 3,5 x 4 m liukuovia, kaikissa U = 0,7 – Alapohja 1000 m2 maanvar., soramaa, metrin reunakaistalla eristys EPS 50 mm, keskim. U = 0,30 Verrataan toteutettavan rakennuksen vaipan rakenteiden mukaisesti laskettua kokonaislämpöhäviötä vaadittujen U-arvojen mukaan toteutetun vertailurakennuksen kokonaislämpöhäviöön taulukossa G13.

Taulukko G13 Rakenneosa ja pinta-ala Yläpohja 1000 m2 Elementtiseinät 800 m2 Ikkunat 60 m2 Ulko-ovet, umpiosuus 32 m2 Alapohja 1000 m2 Johtumislämpöhäviöiden summa

Toteutettava rakennus U-arvo AxU 0,35 350,0 0,39 312,0 2,10 126,0 0,70 22,4 0,30 300,0 1110,4 W/K

Vertailurakennus U-arvo 0,30 W/m2K 0,40 W/m2K 1,80 W/m2K 1,40 W/m2K 0,36 W/m2K

AxU 300 W/K 320 W/K 108 W/K 44,8 W/K 360 W/K 1133 W/K

G 23

Johtopäätös Toteutettavan rakennuksen vaipan kokonaislämpöhäviö 1111 W/K on pienempi kuin Rakentamismääräyskokoelman C3 -julkaisun mukaisesti lasketun referenssirakennuksen vastaava kokonaislämpöhäviö 1133 W/ K. Olettaen, että rakennukseen valittava lämmön talteenottojärjestelmä täyttää C3 ja D2:n asettaman minimivaatimuksen (vuosihyötysuhde 30%), toteutettava rakennus täyttää C3 ja D2 mukaiset energiatalousvaatimukset.

32.6 Kokonaistaloudellisuus ja energialaskelmat

G 24

Päivitetty 04/2004

Kohtien 32.2-32.6 laskuesimerkkien perusteella voimme todeta, että lämpötaloudeltaan hyväksyttävä ratkaisu voidaan toteutettavissa rakennuksissa saavuttaa hyvinkin monella eri tavalla. Lämmön talteenottoa hyödyntävä laajennettu tasauslaskenta antaa myös huomattavan lisänsä vaipan vaihtoehtomahdollisuuksien valintaan. Kun lämmön talteenottoa hyväksi käyttäen voidaan sallia kymmenen prosentin ylitys rakennuksen vaipan kokonaislämpöhäviöille, tämä antaa varsin hyvät mahdollisuudet valita esimerkiksi arkkitehtonisista syistä haluttu seinärakenne tai todella paloturvallinen rakenneratkaisu, vaikka yksittäisen rakenneosan U-arvo ylittäisikin rakenneosakohtaisen vaatimusrajan selvästi. Parannetun eristävyyden keskittäminen tiettyihin rakenneosiin saattaa myös tuottaa rakennuskustannuksiltaan edullisemman lopputuloksen. Vanhojen hallirakennusten laajennukset voidaan esimerkiksi useimmissa tapauksissa tehdä arkkitehtuuriltaan vanhan mukaisiksi keskittämällä aikaisempiin ratkaisuihin nähden kasvanut lisäeristys kattoon, lattioihin ja tarvittaessa ikkunoihin. Vaipan seinä- ja katto-osien rakentaminen eri materiaaleista onnistuu kuten aikaisempinakin vuosina. Siporex- kiviseinät sekä kevyt runko- ja kattorakenne ovat edelleen helposti toteutettavissa oleva ratkaisu, samoin siporex-seinät esimerkiksi pitkien jännevälien kattoratkaisujen yhteydessä.

33. RAKENTEIDEN PINTAKÄSITTELY

33.1 Yleistä Erilaisten pinnoitus- ja rappauskäsittelyjen pohjana siporex on muita kiviaineksia vastaava materiaali. Käsittelyjä valittaessa on aina otettava huomioon myös rakenteen kuivumistarpeen ja myöhemmän kosteusteknisen toimimisen pinnoille asettamat vaatimukset. Jos siporex-rakenne pinnoitetaan välittömästi asentamisen jälkeen, varmistetaan sen kosteustila tarvittaessa ottamalla näyte pinnoitettavasta alueesta. Lisäksi on muistettava seuraavat seikat: – Haluttu ulkoseinän pintastruktuuri. Eri siporex-materiaalien ja pintakäsittelyjen yhdistelmät jättävät seinäpinnan muodot eri tavoin näkyviin. (kts. 33.3.1.) – Suojaustarve. Ulkopuolisen suojaustarpeen lisäksi sisäpuolinen käyttö saattaa asettaa erityisvaatimuksia, esim. pinta on suojattava vahingollisia kemikaaleja vastaan. Samoin tilojen käyttö saattaa edellyttää seinä- ja kattopinnoilta pestävyyttä. – Vahvistustarve. Esimerkiksi rappauksen on lujitettava mekaaniselle rasitukselle altista ulkokuorta.

Päivitetty 04/2004

33.2 Siporex-pinnan viimeistely Harkko- ja elementtipintoihin tulleet lohkeamat korjataan ennen pinnoituskäsittelyä parhaiten siporex-paikkausmassalla. Pieniin kolhuihin riittää yksi täyttökerta, syvemmät kolot kasvatetaan täyteen useana kerroksena. Suuremmat sisäpuoliset oikaisut ja täytöt voidaan tehdä esim. tiilitasoitteella tai kipsillä. Seinää voidaan oikaisutäytön lisäksi myös hioa, jolloin usein saadaan minimoiduksi täyttömateriaalin menekki. Paikkaus ei saa

Ohutpinnoite

sitoa kuivasaumoin ladottuja siporex-vaakaelementtejä toisiinsa eikä siporex-rakenteita muihin rakenneosiin, esim. sokkeliin.

33.3 Massiiviseinien ulkopinnat Siporexissa käytetyn ulkopuolen pinnoitteen on riittävän hyvin estettävä sadevettä tunkeutumasta rakenteeseen ja sallittava rakennusaikaisen kosteuden ja imeytyneen sadeveden sekä sisäpuolelta tulevan kosteuden tehokas poistuminen ulkoilmaan. Muita tarvittavia ominaisuuksia ovat mm. säänkestävyys, värien pitävyys, hyvä tartunta, UV-säteilyn- ja otsoninkestävyys, mekaaninen pysyvyys jne. Pinnoituksen ajankohtaa harkittaessa on syytä ottaa huomioon esimerkiksi vuodenajan vaikutus sekä seinän ja pinnoitteen tyyppi. Kun siporexin keskinmääräinen kosteus pinnasta 50 mm syvyyteen on alle 15 paino-%, ei siinä enää tapahdu kapillaarista veden liikkumista, joka saattaisi esim. heikentää joidenkin pinnoitteiden tartuntaa. Rakennusajan kosteuden poistumisen nopeuttamiseksi on hyvä antaa rakenteen kuivua mahdollisimman pitkään ennen pinnoitusta, mikäli esim. työmaan aikataulu ja vuodenaika antavat siihen mahdollisuuden.

33.3.1 Harkkoseinät Harkkoseinien tavallisin ulkopuolinen pinnoitus on kaksikerroksinen kuitulaastirappaus tai verkolla varustettu kolmikerrosrappaus. Nämä molemmat rappaustyypit peittävät seinän harkkokuvion ja epätasaisuudet näkyvistä. Myös huokoistetut, usein kuituvahvistetut rappa-

Ohutrappaus

(EH) 0,5-1 mm

2-kerrosrappaus

(KK,K) 1-3 mm

Verkotettu 3-kerrosrappaus 1-4 mm

2-5 mm

4-8 mm (kuitulaasti)

~15 mm (+verkko) 1-2 mm (tartuntakerros)

Esitetyt kerrospaksuudet ovat ohjeellisia. Lopulliset paksuudet rappausmateriaalin toimittajan suositusten mukaisesti. Kuva H1. Ulkopinnoitetyyppejä.

usmateriaalit ovat viime aikoina yleistyneet. Rappauksen uloin kerros voi olla tasaiseksi hierretty tai se voi olla haluttuun karkeusasteeseen ruiskutettu karhea pinta. Ulkopinnan värivaihtoehtoja on eri valmistajilla runsaasti. Harkkoseinässä voidaan käyttää myös ohuita pinnoitetyyppejä sellaisenaan, jolloin harkkojen saumat ja seinän epätasaisuudet voidaan havaita pinnoitteen läpi. Mikäli harkkojen saumat halutaan korostetusti näkyviin, viistetään harkkojen kulmat työpaikalla ennen ohutsaumamuurausta. Viistetyt harkkosaumat vaativat seinän ulkopinnalta erityistä tarkkuutta ja suoruutta, jotta saumaviisteet saadaan tasasuuruisiksi.

33.3.2 Elementtiseinät

33.4.1 Harkkoseinien sisäpinnat asuinrakennuksissa Maalattavat ja tapetoitavat pinnat Pintakäsittelyssä voidaan käyttää normaaleja kiviainespohjalle tarkoitettuja tasoitus- ja päällystemateriaaleja. Huolellisesti asennetun harkko- tai laattaseinän esikäsittelyksi maalausta tai tapetointia varten riittää yleensä: – maalattaville pinnoille osittain tasoitus ja ylitasoitus kahdesti – tapettipinnoille riittää useimmiten osittain tasoitus ja ylitasoitus. Tasoitetyön jälkeen avataan joustaviksi suunnitellut liitoslinjat leikkaamalla tasoitteeseen tarvittavat varjosaumat tai urat elastista kittausta varten. Tällaisia ovat esimerkiksi seinän ja katon liitokset sekä väliseinien ja ulkoseinän liitokset. Ulkoseinien sisäpinnan tasoite katkaistaan varjosaumalla myös pitkin nurkkalinjaa rakennuksen nurkissa. – Maalattavissa tai normaalisti tapetoitavissa väliseinissä käytetään ensimmäisen ja toisen tasoitekerroksen väliin levitettävää pintavahvistuskangasta. Mikäli maalattavissa pinnoissa käytetään lasikuitukangasta tai lasikuituhuopaa, voidaan pintavahvistuskangas jättää pois. Sisäseinien ulkokulmat ja oviaukon kulmat vahvistetaan metallisilla kulmalistoilla. Laatoitus Kaakelointi ja keraamiset laatat kiinnitetään esim. normaaleissa WC- tiloissa käsittelemättömälle Siporex-pinnalle laattalaastilla. Pesuhuoneissa ja vastaavissa kosteissa tiloissa, joihin vaaditaan vedeneristys, käytetään tutkittuja, siporexin kanssa toimivia vedeneristyssivelyjä, joilla on sertifiointi (VTT n:o 123/01). Laatoitettujen seinien nurkkaliitokset sekä seinän ja lattian liitokset saumataan elastisella kitillä. Panelointi ja levypinnat Panelointi tai pinnoituslevyt naulataan johteisiin, jotka on esim. paisuntatulppien avulla kiinnitetty siporexiin. Rakennusajan kosteutta sisältäviä siporex-seiniä paneloitaessa on muistettava, että varsinkin kuivattuun puutavaraan voi syntyä muodonmuutoksia. Tarvittaessa voidaan paneelin taakse asentaa kosteussuoja, jolloin välitilan riittävästä tuulettumisesta on huolehdittava.

Päivitetty 04/2004

Siporex-elementtiseinien ulkopuoliseen pinnoittamiseen suositellaan ns. ohutpinnoitteita tai ohutrappauksia, jotka muodostavat muutaman millimetrin paksuisen, suojaavan ja riittävästi sulkevan pinnan. Riittävän karkearakeinen pinnoite peittää tehokkaasti myös mahdolliset paikkausjäljet. Ohutpinnoitteita valmistavat ja tuovat maahan useat alan yrittäjät. Useimmista pinnoitetyypeistä on saatavana eri karkeusasteita ja laaja värivalikoima. Siporexelementtien pinnoitukseen sopivimpia ovat yleensä pinnoitesarjan karkeat ja keskikarkeat tuotteet. Pinnoitteen ominaisuuksien parantamiseksi liittyy työhön usein pohjustuskäsittely saman pinnoitteen hienojakoisella tyypillä tai erillisellä pohjusteliuoksella. Pinnoitteiden vedenimu- ja höyrynläpäisyominaisuuksille ei Suomessa ole määritelty tarkkoja teknisiä rajoja. Tuotteita voidaan tarvittaessa vertailla esim. saksalaisissa normeissa määritellyillä kokeilla. Näiden normien mukaan saa siporex-alustalle tehdyn pinnoitteen vesihöyryn läpäisevyyttä kuvaava läpäisevyydeltään samanlaisen ilmakerroksen paksuusarvo Sd olla korkeintaan 2 metriä ja vedenimukyvystä laskettu vedenimukerroin W ei saa ylittää arvoa 0,5 kg/m 2h0,5 . Lisäksi saatujen kertoimien tulolle on asetettu raja-arvo: W x Sd 0,2 kg/mh 0,5. Useimmilla hyviä kokemuksia antaneilla pinnoitteilla W-arvot ovat alueella 0,05-0,20 ja Sd-arvot 0,15-0,60. Ohutpinnoitteen toimittajalta on syytä varmistaa, että pinnoitteen kosteustekniset ominaisuudet sopivat nimenomaan käyttöön siporexin yhteydessä. Toimittajan antamia ohjeita määrien ja käsittelykertojen suhteen kannattaa noudattaa, koska niistä poikkeaminen saattaa vaikuttaa olennaisesti pinnoitteen ominaisuuksiin. Keskikarkea ja karkea pinnoitus tehdään yleensä ruiskutyönä. Elementtien välisten pitkittäissaumojen vesitiiviyden varmistamiseksi tiivistetään saumojen pohjat ennen ruiskupinnoitusta sivellintyönä saman pinnoitusaineen hienojakoista tyyppiä käyttäen. Huom! Pinnoitetta ei saa ruiskuttaa yli vaakaelementtien puskusauman elastisen kittauksen tai vastaavien joustaviksi tarkoitettujen saumojen.

33.4 Massiiviseinien sisäpuoliset pintakäsittelyt

33.4.2 Elementtiseinät Elementtiulkoseinien sisäpuolinen pinnoitus Hallirakennuksissa kevytbetoniulkoseinien sisäpuolinen pinnoitustarve riippuu lähinnä käyttöoloista. Kuivissa varasto- yms. tiloissa jätetään pinnat useimmiten käsittelemättä, jolloin saadaan rauhallinen akustoiva pinta. Ulkonäkösyistä voidaan käyttää erilaisia kiviainespinnoille soveltuvia maalauksia yksinkertaisimmista latekseista lähtien. Sisäilman kosteus, kemialliset rasitukset, pestävyys- ja hygieniavaatimukset yms. seikat määräävät vaativampien pintakäsittelyjen tarpeen.

Päivitetty 04/2004

Kuivat tilat Normaaleissa kuivissa varasto- ja teollisuustiloissa jätetään ulkoseinän sisäpinta usein pinnoittamatta. Tällöin karkaistun kevytbetonin rakennusaikainen kosteus voi tehokkaasti kuivua myös sisätiloihin päin. Seinän kuivumisen jälkeen sen läpi kulkeutuvan vesihöyryn aiheuttama ulkopinnan rasitus on huomattavasti kuivumisvaihetta vähäisempi. Mahdollisesti käytettävät sisäpinnan maalit voivat olla esim. puolihimmeitä latekseja, elleivät esim. mekaaniset rasitukset vaadi muunlaisia pintoja. Korkeampaa standardia edellyttävissä tiloissa pinnoitukset tehdään haluttuun tasoon. Kosteat tilat ja muut erikoisolosuhteet. Tiloissa, joissa jatkuvasti on korkea suhteellinen kosteus, ulkoseinien sisäpinnat on saatava riittävän höyrytiiviiksi, jotta seinään ei tunkeudu liian suuria kosteusmääriä. Mekaaninen kestävyys ja mahdolliset kemialliset pinnoitteeseen ja seinämateriaaliin kohdistuvat rasitukset on myös otettava huomioon. Useimmilla maaleilla antaa esimerkiksi kaksi käsittelykertaa sellaisenaan riittävän tiiviin tuloksen. Pinta voidaan myös tasoittaa, jolloin maalin menekki saadaan vähenemään. Kun on kyse pelkästä sisätilojen korkeasta kosteudesta, riittää, että seinään tunkeutuva vesihöyrymäärä pysyy kohtuullisena ulkopinnoitteen läpäisykykyyn nähden, kun otetaan huomioon myös seinään kohdistuva saderasitus.

33.5 Katot ja välipohjat 33.5.1 Tiivis yläpinta; esim. massiivikatot Tiiviillä yläpuolisella pintakerroksella varustettujen kattojen tai välipohjien siporex-elementtien rakennekosteus pääsee kuivumaan vain elementtien alapinnan kautta. Tästä johtuen alapinnan käsittelyn on oltava helposti vesihöyryä läpäisevä.

– Tehdas- ja hallirakennusten katon alapinta jätetään usein ilman pintakäsittelyä. Tällöin pienet värierot ja paikkausjäljet saattavat jäädä näkyviin. Yleisin hengittäväksi tarkoitetun alapinnan maalauskäsittely hallirakennuksissa on himmeä tai puolihimmeä latexruiskutus. Puolikiiltävät ja kiiltävät lateksit tai esim. öljymaalit ovat yleensä liian tiiviitä. – Asuinrakennuksissa ja esim. konttoritiloissa yleisin katon pinnoite on tasoiteruiskutus, johon voidaan sekoittaa n. 20 % lateksia halutun värisävyn saavuttamiseksi. Myös yläpinnastaan höyryä läpäisemättömällä lisäeristyksellä varustetut katot (kts. kappale 6.2) käsitellään alapinnastaan höyryä läpäisevällä tavalla. Kosteiden tilojen kohdalle tehdään tiivis alaslasku, joka tuuletetaan kuivalla ilmalla. Myös kuivissa tiloissa on ehdottomasti huolehdittava siitä, että esim. paneloinnin tai levytyksen taakse jäänyt siporex-elementti pääsee kuivumaan.

33.5.2 Tuulettuvat katot Teollisuuden rakennukset Yläpuolelta tuuletettu katto valitaan varsinkin hallirakennuksiin yleensä siksi, että sisäilma vaatii sellaisen käyttämistä. Katon alapintaan tehdään tällöin tiivis kerros käyttäen esimerkiksi yksikomponenttisia alkydi-, epoksiesteri-, syklokautsu- tai kloorikautsumaaleja tai kaksikomponenttisia polyuretaani- tai epoksimaaleja. Sopivalla maalauskäsittelyllä voidaan siporex-pinta käsitellä kestämään käytännöllisesti katsoen millaisia sisäilman olosuhteita tahansa . Yhtenäisen maalipinnan aikaansaamiseksi voidaan elementtien välisiä saumoja tiivistää esim. elastisella kitillä, umpisoluisella tiivistysnauhalla tai viisteen pohjan laastikäsittelyllä. Mikäli sisällä on tuuletustilaan nähden ylipaine, on tiiviyteen kiinnitettävä erityistä huomiota. Pientalot ja vastaavat rakennukset Pientalojen normaalit yläpuoleltaan tuulettuvat ja mineraalivillalla tai muilla huokoisilla materiaaleilla lisäeristetyt siporex-katot kuivuvat lisäeristeen lävitse ylöspäin. Tällaisen katon alapinta voidaan tarpeen mukaan pinnoittaa myös tiiviillä materiaaleilla, kun sisätiloissa on kosteutta tai pintojen on esim. oltava helposti pestäviä. Yhtenäisen tiiviin maalipinnan aikaansaamiseksi täytetään saumaviisteiden pohjat tarvittaessa esimerkiksi tasoitteella tai akryylikitillä. Yleisin pinnoite normaaleissa kuivissa asuintiloissa on jo edellä tiiviin yläpintaratkaisun yhteydessä mainittu ruiskutasoite.

34. KIINNIKKEET JA KIINNITYKSET SIPOREXIIN

34.1 Yleistä kiinnikkeistä

34.2 Kiinnikkeiden korroosionkestävyys Kiinnikkeiden tulee olla riittävän korroosionkestäviä. Siporex itsessään ei ole aggressiivista, mutta kosteus ja ilman happi voivat varsin vapaasti liikkua huokoisessa materiaalissa ja aiheuttaa korroosiota. Tässä mielessä rasitetuimpia ovat ulkoseinien ulkopintoihin ja kylmiin rakenteisiin tehtävät kiinnitykset, joissa varsinkin suoraan siporexiin kiinnitettävien naulojen ja ruuvien tulee olla korroosion kestäviä, esimerkiksi vahvasti kuumasinkittyjä tai syöpymätöntä materiaalia. Normaaleissa kuivissa sisätiloissa voidaan yleensä turvallisesti käyttää tavallisia sisäkäyttöön tarkoitettuja kiinnikkeitä, kuitenkin suoraan siporexiin kiinnittyviin nauloihin ja ruuveihin suositellaan vähintään sähkösinkityksen tasoista käsittelyä.

34.3 Siporexin tiheysluokan vaikutus kiinnityksen lujuuteen Siporex-materiaalia valmistetaan käyttökohteesta riippuen useita kuivatiheystyyppejä; 400 kg/m3, 450 kg/ m 3, 500 kg/m3 ja 600 kg/m 3. Siporexin tiheys vaikuttaa voimakkaasti varsinkin kiinnikkeiden vetolujuuteen. Valmistajat ja maahantuojat ilmoittavat kiinnikkeilleen sallittujen kuormitusten yhteydessä myös niihin liittyvän kevytbetonin tiheysluokan, usein myös kuormitukset eri tiheysluokittain.

34.4 Erilaiset kuormitustyypit Yleensä kiinnityksiä rasittavat selväpiirteiset, helposti määritettävät kuormitukset kuten kiinnitettävän esineen paino, mutta yllättäviäkin rasituksia saattavat aiheuttaa esim. pitkien putkistojen lämpöliikkeet, kiinnitysalustan taipumat kuormitusten vaihteluista johtuen (lumikuorma katoilla) ja muut vastaavat seikat. Mikäli esimerkiksi putkilinja olisi ripustettu katon pääkannattajiin ja siporex-massiivikaton jännevälin keskelle, pyrkisi kiinnitys siporexiin palkissa olevaan kiinnityskohtaan verrattuna liikkumaan lumikuormasta alaspäin ja auringonsäteilyn lämmittäessä kattoa myös normaaliasennostaan ylöspäin. Linjan kiinnitys siporex-elementtien neljännespisteisiin antaa tukien keskinäisen liikkumisen suhteen paljon turvallisemman ratkaisun. Ratkaisu eimerkiksi ripustettavan putkiston omiin lämpöliikkeisiin ovat mm. riittävän pitkät putkien ripustimet.

34.5 Dynaamiset kuormitukset Dynaamiset kuormitukset on yleensä otettava huomioon lisäämällä kiinnityksen varmuutta useammilla/ suuremmilla kiinniketyypeillä. Samoin on harkittava, minkä tyyppisiä kiinnikkeitä voidaan käyttää. Esim. jatkuvaa värinää aiheuttavat raskaat koneripustukset kattoon saattavat vaatia läpipulttauksen ja kattoelementin yläpuoliset riittävän suuret aluslevyt.

34.6 Usean kiinnikkeen ryhmä Käytettäessä kiinnikkeitä usean kappaleen ryhmänä on pyrittävä jakamaan kuormitus tasaisesti eri kiinnikkeille esim. sopivan välilevyn avulla. Kiinnikkeiden keskinäisen etäisyyden on myös oltava riittävä, jotta niille ilmoitettuja kuormituksia voidaan käyttää. Useimmat kiinnikkeiden toimittajat ilmoittavat minimietäisyyden teknisissä tiedotteissaan.

34.7 Eräiden kiinnitysten kapasiteetteja Tässä tietoja kiinnikkeistä, joiden kapasiteettitietoja ei esiinny toimittajien teknisessä aineistossa: Alumiinileikkonaula Nauloja on saatavissa Ikaalisten siporex-tehtaalta. Naulan hyvä vetotartunta perustuu sen kiilamaiseen muotoon. Kiinnitettäessä esim. koolauksia on varottava tä-

Päivitetty 04/2004

Normaaleja kevytbetonille tarkoitettuja kiinnikkeitä käyttäen siporexiin kiinnittäminen on nopeaa ja helppoa. Vetokuormitettavan naulan on oltava siporexille suunniteltu. Ruuveista toimivat parhaiten karkeakierteiset, koko mitaltaan kierteitetyt tyypit. Kiinnikkeiden pito voi perustua myös kiinnikkeen laajenemiseen, kiinnikkeestä ulos tunkeutuviin tartukkeisiin tai liimaus- tai valutartuntaan. Kiinnikkeitä käytettäessä kannattaa valita tarvittavaa minimikokoa hieman suurempi tyyppi, jolloin lujuus voi kasvaa moninkertaiseksi ja täten myös työvirhevaara vähenee, eikä kiinnittämisen kokonaiskustannus yleensä paljoakaan kasva. Joidenkin muovi- tai kumiosia sisältävien kiinnikkeiden vanhenemis- ja kutistumisominaisuudet saattavat vaikuttaa kiinnitysten pitkäaikaislujuuteen. Esimerkiksi normaalia korkeammat lämpötilat (valaisimien kiinnitys!) saattavat nopeuttaa vanhenemisilmiötä. Tarvittaessa on tiedot ominaisuuksista syytä varmistaa kiinnikkeiden toimittajilta. Paloturvallisuus on myös muistettava kiinnikkeitä valittaessa. Esim. raskaat läpimenevät kiinnikkeet saattavat palotilanteessa johtaa lämpöä. Samoin esim. muovitulppien käyttö kattoon kiinnitettäessä ei anna varminta mahdollista tulosta, jos ripustusten pysyvyys palotilanteessa on tärkeää.

Valitse kiinnikkeille sallittavat lujuusarvot oikean kuivatiheyden mukaisista taulukoista! Siporexin kuivatiheyden muuttuessa välillä 400-500 kg/m3 kiinnityksen vetolujuus voi jo muuttua 2-3 -kertaiseksi. Pidon muutokset vaihtelevat kiinniketyypeittäin, joten oikeat arvot on varmistettava kiinnikkeen toimittajilta.

rinällä irroittamasta jo kiinni lyötyjä nauloja. Ristikkäin lyödyt naulaparit antavat melko hyvän varmistuksen pitkäaikaiskiinnityksiin. Häiriintymättömille naulauksille voidaan arvioida taulukon H1 mukaisia sallittuja kapasiteetteja.

Ulko-ovien puukarmit Nailontulpat + säädettävät karmiruuvit, kumiset paisuntatulpat. Tiivistys mineraalivillalla, kiinnityssyvyys vähintään 80 mm.

Terästapin, esim. kierretangon valukiinnitys Kiinnityksen lujuus riippuu teräksen ja valureiän mitoista sekä siporexin tiheysluokasta. Valussa käytetään esim. 100/450 sementtilaastia. Valumassa ei saa kutistua liiaksi. Valureikä on puhdistettava huolellisesti. Taulukon H2 kapasiteetit ovat sallittuja arvoja, varmuus vähintään 2,5.

Parveke-, varasto- ym. ovien karmit Karmitulpat. Kiinnityssyvyys vähintään 80 mm, tiivistys polyuretaanivaahdolla tai villalla.

34.8 Esimerkkejä eri kiinnitystapauksista ja niihin soveltuvista kiinnikkeistä Seinäkoolaukset Pitkä paisuntatulppa, esim. karmitulppa, Hema-naula, Turbo-Fast-naula, Alumiinileikkonaula. Kiinnitykset 600-900 mm:n välein, kiinnityssyvyys vähintään 80 mm.

Päivitetty 04/2004

Kattokoolaukset Pitkä paisuntatulppa, esim. karmitulppa, Hema-naula. Kiinnitykset 600-900 mm:n välein, kiinnityssyvyys vähintään 80 mm. Lautaverhouksen koolaus mineraalivillan päälle Naulausvälike + pitkä paisuntatulppa, esim. karmitulppa. Kiinnitykset 600-900 mm:n välein, kiinnityssyvyys vähintään 80 mm.

Palo-ovien karmit, teräskarmit Hema-naula, karmitulppa, injektiohartsi tai valu + kierretanko, valukiinnitys. Tiivistys laastilla tai palamattomalla mineraalivillalla. Ikkunankarmit Karmitulpat. Tiivistys polyuretaanivaahdolla tai mineraalivillalla, kiinnityssyvyys vähintään 80 mm. Keittiökalusteet Pitkät paisuntatulpat, esim. karmitulpat, karkeakierteiset kevytbetonitulpat. Kiinnityssyvyys vähintään 80 mm. 68 mm:n seinään kierretanko + injektiohartsi tai läpipulttaus. Pesualtaat Kierretanko + injektiohartsi, pitkät paisuntatulpat. Kiinnityssyvyys vähintään 80 mm. 68 mm:n seinään injektiohartsi + kierretanko tai läpipulttaus. Patterit Kevytbetonitulpat.

Taulukko H1 Leikkonaulojen kapasiteetteja Naula, pituus mm Lyöntisyv. mm Kiinnitetyn paksuus mm

100 100 125 150

75 100 100 125

25 0 25 25

Sallittu kuormitus N eri tiheysluokissa 400 kg/m3 450 kg/m 3 500 kg/m3 veto/leikkaus veto/leikkaus veto/leikkaus -/150 50/180 100/240 -/220 50/250 100/300 40/220 60/270 110/320 70/290 110/330 150/400

Taulukko H2 Valutappien kapasiteetteja Reikä, halk. mm

30 50 50

Syvyys mm

150 170 270

Teräs mm

10 10 12

Sallittu kuormitus kN eri tiheysluokissa 400 kg/m3 veto/leikkaus 0,7/1,0 1,5/1,5 3,5/1,7

450 kg/m 3 500 kg/m 3 veto/leikkaus veto/leikkaus 0,7/1,0 0,7/1,0 1,5/1,5 1,5/1,5 4,5/1,7 5,5/1,7

Minimi reunaja c/c- etäisyys kuormatyypeitt. veto/leikkaus 75/150 150/200 150/200

Listat Naulatulpat, listatulpat, ohuet sinkityt naulat ristiin. Verhotangot, peilit, hyllyt Paisuntatulpat. Taulut ym. kevyet kiinnitykset Nailontulpat, naulatulpat, listatulpat, karkeakierteiset ruuvit, sinkityt naulat, taulukoukut. Palotikkaat Injektiohartsi + kierretanko, poraus + valu + kierretanko. Rännien syöksytorvet Karkeakierteinen kevytbetonitulppa + laippatappi. Raskaat kiinnitykset kattoon: kattokruunut, keinut, baarikeittiön kaapistot ym. Injektiohartsi + kierretanko, kiinnityssyvyys vähintään 110 mm, läpipulttaus. Kiinnikkeiden kuormitusarvot löytyvät kiinniketoimittajien esitteistä.

34.9 Kiinnikkeiden toimittajia – Hilti (Suomi) Oy, Helsinki – Sormat Oy, Helsinki – Vipmek Oy, Helsinki Päivitetty 04/2004

Päivitetty 04/2004

35.TYÖMAAVAIHEESSA MUISTETTAVIA SEIKKOJA

35.1 Materiaalin toimitukset, kuljetus ja varastointi

35.3 Työmaanaikainen lämmitys ja kuivaus

Materiaalien tilaus työmaalle on pyrittävä aina suorittamaan alun perin laaditun toimitusjärjestyksen mukaisesti. Elementit on tehtaalla varastoitu sitä noudattaen, ja poikkeava järjestys voi aiheuttaa lisäkäsittelyn myötä kustannuksia ja materiaalin ylimääräistä kolhiintumista. – Kuljetuksessa materiaali ei saa liikkua siten, että se vahingoittuu. Lasti on myös suojattava sateelta ja likaantumiselta matkan aikana. – Hyvällä työmaasuunnittelulla saatetaan elementtien välivarastointi usein välttää kokonaan; asennus tapahtuu parhaimmillaan suoraan kuormasta kohteeseen. Mikäli välivarastointia tarvitaan, on elementtien alustan oltava suora ja tukeva. Elementtinippujen väliin on asetettava riittävän leveät välipuut samaan linjaan alemman kannatuksen kanssa. – Nostot ja liikuttelu on suoritettava asianmukaisin turvallisin välinein, jotka eivät myöskään vahingoita elementtejä. – Myös harkot kannattaa mahdollisuuksien mukaan purkaa kuormasta suoraan rakennettavan seinän viereen, jolloin välivarastointia ei tarvita. Tällöin on varmistettava, että esim. holveja ei tällä varastoinnilla ylikuormiteta. – Ehjänä säilyvä, paikkauksia tarvitsematon materiaali saa varovaisemman käsittelyn myös seuraavien työjaksojen aikana. – Suojaus lisäkostumista vastaan on aina kannattavaa.

Alkukuivatuksen aikana rakenteet luovuttavat sisältämäänsä kosteutta suhteellisen nopeasti, joten riittävä tuuletus rakenteiden kuivumisen ehdoton edellytys. Lämmityksen tehosta ja ulkoilmasta riippuen sisäilma voi sitoa itseensä 3-10 g vettä kuutiometriä kohti. Mikäli ilma ei vaihdu, vesihöyry kyllästää sen nopeasti, ja tämän jälkeen vesihöyry vain pyrkii diffuusioitumaan ulkoseiniin ja kondensoitumaan ikkunapintoihin. Rakenteiden kuivuminen riippuu siis ratkaisevasti tuuletuksen määrästä. Toinen kuivaamismahdollisuus on kosteuden poistaminen sisäilmasta koneellisesti, jolloin tuuletusta taas on vältettävä.

35.2 Siporex-rakenneosien asentaminen – Tarkoituksenmukaisten asennusvälineiden käyttö säilyttää materiaalin ehjänä, turhia paikkauksia rakenteissa kannattaa välttää. – Harkitsematon välivarastointi saattaa johtaa rakenteiden ylikuormittamiseen, josta ääritapauksissa seuraa vaurioita.

35.4 Suojaustoimet työn keskeytyessä Varsinkin pientalojen rakennusrytmi saattaa joskus olla sellainen, että työt keskeytetään talviajaksi, tai rakentamiseen tulee muita pitkiä taukoja. Tällöin valmiiksi saatu vesikatto suojaisi runkoa huomattavasti paremmin kuin tilapäisrakennelmat, joihin usein ilmestyy yllättäviä vuotokohtia. Rakennuksen pelkkä kevytbetonirunko tai kellariosa saatetaan jättää täysin kylmänä odottamaan työn jatkumista. Tällöin on luonnollisesti huolehdittava siitä, että routiminen ei pääse vaurioittamaan perustuksia kylmien sisärakenteiden ja ehkä vielä avoimien sokkelin ympärysten kautta, sekä suojattava rakenteet sateelta, mikäli katto ei ole kunnossa. Joskus unohtuva tärkeä seikka on riittävä tuuletus. Tämä on entistäkin tärkeämpi, jos lattiarakenteet eivät vielä sulje maapohjaa. Rakenteiden suojaamana tai tilapäislämmityksen avulla se säilyy sulana ehkä koko talven, ja tuuletuksen puuttuessa siitä nouseva vesihöyry tiivistyy suoraan viileisiin kevytbetonirakenteisiin tai vasta katon suojapressuihin ja tippuu niistä kattolaattoihin. Tällaisessa tapauksessa maapohja olisi ehdottomasti peitettävä esimerkiksi kevytpeitteellä. Sama koskee ryömintätilallista alapohjaa, eristävä muovi on levitettävä maanpintaan jo ennen alapohjaelementtien asennusta eikä rakennuksen viimeistelyvaiheessa.

36. LÄHDEKIRJALLISUUS

Rak. MK B5 Kevytbetoniharkkorakenteet

VTT Nro RTE1285/03 29.04.2003 M1-luokituksen vaatima aistinvarainen arviointi

Rak. MK C1 Ääneneristysmääräykset

Turun Aluetyöterveyslaitos Raportti/5210-2001-5402b Siporex-seinien ääneneristävyystutkimus koerakennuskohteessa

Rak. MK C3 Lämmöneristysmääräykset Rak. MK C4 Lämmöneristysohjeet Rak MK D5 Rakennuksen lämmityksen tehon- ja energiatarpeen laskentaohjeet RIL 172-1987 Kevytbetoniharkkorakenteet Siporex-kevytbetonielementtien tyyppihyväksyntäpäätös VTT:n tuotesertifikaatti Nro C260/03 375 mm paksun harkkoseinän ominaisuuksia

Päivitetty 04/2004

VTT Bet 411332 Lausunto harkkoseinien mitoitusmenetelmästä VTT LVI 5862 Lausunto sokkelirakenteen ääneneristävyydestä VTT Bet 44340 Lausunto pystyelementtiseinien mitoituskäyrästöistä VTT RTE 10283/96 Lausunto siporex-ulkoseinän vaikutuksesta kerrostalon huoneistojen väliseen ilmaääneneristävyyteen VTT RTE 4597/01 Lausunto ilmaääneneristävyydestä kerrostalossa kaksinkertaista siporex-väliseinärakennetta käytettäessä VTT RTE 33460/01 Siporex-harkkojen ympäristöprofiili 2000 Rakennustietosäätiö Ympäristöseloste nro 1 TTKK/Talonrakennustekniikka Lausunto 1136, siporex-harkkoseinän normaalinen lämmönjohtavuus VTT Sertifikaatti nro C123/01 Väliseinälaattojen toimivuus vedeneristeiden kanssa

Arkk.tsto Alpo Halme: – useita lausuntoja siporex-rakenteiden ääneneristävyydestä Insinööritoimisto Heikki Helimäki Oy Raportti 2435 28.11.2002 Siporex-välipohjan rakenne ja liitokset (ääneneristävyysselvitys) Lausunto 2699-1 15.3.2004 Siporex-harkkoseinän ääneneristävyys. J. Kinnunen: Leca-harkkoseinän mitoitus tuulikuormille R. Mustonen: Suomalaisten rakennusmateriaalien luonnollinen radioaktiivisuus VTT tutkimusselostus Nro KET 2022/00 24.05.00 Siporexin radioaktiivisuuden määritys BY 202: Betonirakenteiden suunnittelun oppikirja, osa 2 BY 6B Erikoislaastin käyttöseloste Siporex harkkoliima V Siporex-kevytbetonielementtien suunnitteluohje Siporex-teollisuushallien rakenteet Siporex-harkkojen ja -palkkien asennus- ja käsittelyohjeet Siporex-ohutsaumalaastin käyttöohje Siporex-portaiden suunnittelu- ja asennusohje Siporex-harkkoseinään tukeutuvien teräspalkkien suunnitteluohje Siporex-harkkoseinään tukeutuvien teräspalkkien valintataulukko Siporex-kiinnikeopas

Sisäilmanyhdistys julkaisu 5 Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-alapohja Eristys- ja pintavaihtoehtoja Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.1

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus, matalaperustus Siporex-alapohja ja -harkkoseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.2.1

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus, matalaperustus Siporex-alapohja ja -harkkoseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.2.2

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus, matalaperustus Siporex-alapohja ja yhdistelmäseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.2.3

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus, matalaperustus Siporex-harkkoseinä ja maanvarainen lattia Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.2.4

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus, matalaperustus Siporex-alapohja ja -harkkoseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.2.5

Rakennuskohde

Sisältö

Harkkohallin sokkelileikkaus Matalaperustus, maanvarainen lattia Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.2.6

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus, matalaperustus Siporex-harkkoseinä ja maanvarainen lattia Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.2.7

Rakennuskohde

Sisältö

Alapohjan ja kantavan väliseinän liittyminen

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.4.1

Rakennuskohde

Sisältö

Alapohja Kostean tilan seinäliitoksia Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.4.2

Rakennuskohde

Sisältö

Alapohja Saunan seinän seinäliitos Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.4.3

Rakennuskohde

Sisältö

Alapohja Saunan seinän seinäliitos Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.4.4

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-kaksoisseinän liittyminen alapohjaan Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.5.1

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen kaksoisrakenteinen väliseinä Alapohjaliitos Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.5.2

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välinen kevyt siporex-väliseinä Alapohjaliitos Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

11.5.3

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-välipohjarakenteita

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.1

Rakennuskohde

Sisältö

Välipohja – ulkoseinäliitos Siporex 375-harkkoseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.2.1

Rakennuskohde

Sisältö

Välipohja – ulkoseinäliitos Siporex-yhdistelmäseinä, mineraalivillaeriste Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.2.2

Rakennuskohde

Sisältö

Välipohja – ulkoseinäliitos Siporex-yhdistelmäseinä, mineraalivillaeriste Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.2.3

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin katto Siporex-yhdistelmäseinä Leikkaus ulko-oven kohdalta Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.2.4

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin katto Siporex 375-harkkoseinä Leikkaus ulko-oven kohdalta Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.2.5

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin katto Siporex-yhdistelmäseinä Leikkaus ulko-oven kohdalta Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.2.6

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin katto Siporex 375-harkkoseinä Leikkaus ulko-oven kohdalta Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.2.7

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin perusmuuri Liitos siporex-massiiviharkkoseinään ja -laatastoon Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.3.1

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin perusmuuri Liitos siporex-massiiviharkkoseinään ja -laatastoon Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.3.2

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin perusmuuri Liitos siporex-yhdistelmäseinään ja -laatastoon Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.3.3

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin seinä, rinneratkaisu Tiiliverhottu siporex-yhdistelmäseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.3.4

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin perusmuuri Liitos siporex-yhdistelmäseinään ja -laatastoon Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.3.6

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin seinä, rinneratkaisu Tiiliverhottu siporex-yhdistelmäseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.3.7

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin perusmuuri Liitos siporex-massiiviharkkoseinään ja -laatastoon Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.3.8

Rakennuskohde

Sisältö

Kantavan siporex-väliseinän liittyminen välipohjaan

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

12.4.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-yläpohja Tuuletettu vaakasuora laatasto Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-yläpohja Tuuletettu kalteva kattorakenne Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.1.2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-yläpohja Laataston yläpuolinen lisälämmöneristys Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.1.3

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäs, ulkopuolinen vedenpoisto Suora siporex-yläpohja Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.2

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäs, ulkopuolinen vedenpoisto Suora siporex-yläpohja Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.3

Rakennuskohde

Sisältö

Harkkohallin räystäs, ulkopuolinen vedenpoisto Puinen kattorakenne Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.6

Rakennuskohde

Sisältö

Päätyräystäs Lisäeristetty siporex-massiivikatto ja -harkkoseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.7

Rakennuskohde

Sisältö

Harkkohallin päätyräystäs Puinen kattorakenne Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.8

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus Kalteva siporex-yläpohja/massiiviharkkoseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.11

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus Kalteva siporex-yläpohja/yhdistelmäseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.12

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus Kalteva siporex-yläpohja/yhdistelmäseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.2.13

Rakennuskohde

Sisältö

Kantava väliseinä Liittyminen yläpohjaan Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.4.1

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-kaksoisseinän liittyminen siporex-yläpohjaan Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.5.2

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen betoniseinän liittyminen siporex-yläpohjaan Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.5.3

Rakennuskohde

Sisältö

Kalteva siporex-yläpohja Harjan tuuletusjärjestely Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.6.1

Rakennuskohde

Sisältö

Sisäänvedetty parveke Siporex-seinän ja holvin rakenne Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

13.7.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-harkkoseinä, kantava massiiviharkko

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

14.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Kantava siporex-yhdistelmäseinä Tiiliverhous, mineraalivillaeristys Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

14.1.3

Rakennuskohde

Sisältö

Kantava siporex-yhdistelmäseinä Tiiliverhous, mineraalivillaeristys Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

14.1.5

Rakennuskohde

Sisältö

Kantava siporex-harkkoseinä Puuverhous, mineraalivillaeristys Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

14.1.6

Rakennuskohde

Sisältö

Kulmaikkunan tuenta teräspilarilla

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

14.2

Rakennuskohde

Sisältö

Yhdistelmäulkoseinään liittyvä huoneistojen väliseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

15.3.3

Rakennuskohde

Sisältö

Ei-kantava väliseinä/ulkoseinäliitos

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

15.3.4

Rakennuskohde

Sisältö

Ei-kantava seinä Ulkoseinäliitos Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

15.3.5

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-väliseinälaatta Kevyt seinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-väliseinälaatta Kevyt seinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.1.2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-väliseinäelementti Kevyt seinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.1.3

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-väliseinän liitoksia

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

17.2.1/2

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-väliseinän liitoksia

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

17.2.3/4

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-väliseinän liitoksia

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

17.2.5/6

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-väliseinän liitos välipohjaan

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

17.2.8

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-seinän liitoksia Puuyläpohja Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

17.2.9 A

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-seinän liitoksia Puuyläpohja Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

17.2.9 B

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-väliseinän liitoksia

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.3

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyen siporex-väliseinän liitoksia

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.3.3

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-laattaseinän liitoksia

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:5

Tekijä

17.3.6

Rakennuskohde

Sisältö

Puu- ja tiiliseinän liitos siporexiin

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:5

Tekijä

17.3.7

Rakennuskohde

Sisältö

Väliseinät, ovikarmin liittyminen runkoon Siporex-väliseinälaatat Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:5

Tekijä

17.3.8 A

Rakennuskohde

Sisältö

Väliseinät, ovikarmin liittyminen runkoon Siporex-väliseinälaatat Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:5

Tekijä

17.3.8 B

Rakennuskohde

Sisältö

Liikuntasauma harkkoseinässä

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:5

Tekijä

17.3.9

Rakennuskohde

Sisältö

Kevyt siporex-väliseinä Liittymät ala- ja välipohjaan Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.4.1

Rakennuskohde

Sisältö

Saunan seinän/kostean tilan liittymät siporex-laatastoihin Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.4.2

Rakennuskohde

Sisältö

Kostean tilan seinän liittymät siporex-laatastoihin

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.4.3

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-väliseinälaatat, raskaat ovirakenteet Esimerkki laattojen sovittelusta Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:20

Tekijä

17.5.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-väliseinälaatat Esimerkki laattojen sovittelusta Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:20

Tekijä

17.5.2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-pientalo Talouskellarin rakenteita Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.7

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-kaide

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

17.8

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-laattaseinän (> 500 kg/m3) liitoksia Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

18.2.1/2 A

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-laattaseinän (> 500 kg/m3) liitoksia Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:2,5

Tekijä

18.2.1 B

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-laattaseinän (> 500 kg/m3 ) liitoksia Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

18.2.3 A

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-laattaseinän (> 500 kg/m3) liitoksia Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

18.2.3 B/C

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-laattaseinän liittyminen puurakenteiseen yläpohjaan Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:5

Tekijä

18.2.3 D

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-laattaseinän (> 500 kg/m3) liitoksia Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

18.2.3 E

Rakennuskohde

Sisältö

Huoneistojen välisen siporex-laattaseinän (> 500 kg/m3 ) liitoksia Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

18.4.1

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus Vaakaelementtiseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

1.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus Pystyelementtiseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

1.1.2

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus Kantava pystyelementti Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

1.1.3

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus Vaakaelementtiseinä, siporex-listaelementti Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

1.1.4

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus Vaakaelementtiseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

1.1.5

Rakennuskohde

Sisältö

Sokkelileikkaus Pystyelementtiseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

1.1.6

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-välipohjarakenteita

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

2.0

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-yläpohjia Massiivikattotyyppejä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

3.0

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-yläpohjia Massiivikatto, tuuletettu katto Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

3.0

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-massiivikatto Harjadetalji Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

3.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-massiivikatto Kattoikkunadetalji Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

3.2.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-massiivikatto Päittäissaumadetalji Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

3.3.1

Rakennuskohde

Sisältö

Puurunko Siporex-massiivikatto Päittäissaumadetalji Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

3.3.2

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-massiivikatto Päittäissaumadetalji Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

3.3.3

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Vaakasauman rakenne Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.0.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-pystyelementtiseinä Pystysauman rakenne Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.0.2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Listakiinnitys teräsprofiililla Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Kiinnitys siporex-listaelementillä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Piilokiinnitys Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.3

Rakennuskohde

Sisältö

Puurunko Siporex-vaakaelementtiseinä Listakiinnitys teräsprofiililla Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.4

Rakennuskohde

Sisältö

Puurunko Siporex-vaakaelementtiseinä Piilokiinnitys Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.5

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Listakiinnitys teräsprofiililla Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.6

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Listakiinnitys teräsprofiililla Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.7

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Piilokiinnitys Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.8 A

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Piilokiinnitys Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.8 B

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.9

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.10

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Väliseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.11

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Väliseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.12

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Väliseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.13

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Väliseinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.14

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.15

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Listakiinnitys teräsprofiililla Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.16

Rakennuskohde

Sisältö

Puurunko Siporex-vaakaelementtiseinä Piilokiinnitys Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.1.17

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Nurkan sovituselementin kiinnitysvaihtoehdot Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.2.1/2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Nurkan kulmaelementin kiinnitysvaihtoehdot Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.2.3/4

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko Siporex-vaakaelementtiseinä Nurkan kulmaelementin kiinnitysvaihtoehdot Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.2.5

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Laajennusmahdollisuus nurkassa Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.3.1/2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä nurkassa

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.3.3

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Oviaukon pielirakenteet Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.4.1/2

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Pienen oviaukon pielirakenteet Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.4.3/4

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Pienen oviaukon pielirakenne Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.4.5

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-vaakaelementtiseinä Ikkunoiden välipilarit Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

4.5.1

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pitkä sivu Vaakaelementit, listakiinnitys Ei laajennusvaraa Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pitkä sivu Vaakaelementit, listakiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.2

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pitkä sivu Vaakaelementit, piilokiinnitys Ei laajennusvaraa Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.3

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pitkä sivu Vaakaelementit, piilokiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.4

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pitkä sivu Pystyelementit Ei laajennusvaraa Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.5

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pitkä sivu Katossa ei vastakallistuksia Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.6

Rakennuskohde

Sisältö

Puurunko, räystäsleikkaus, pitkä sivu Vaakaelementit, listakiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.7

Rakennuskohde

Sisältö

Teräsrunko, räystäsleikkaus, pitkä sivu Vaakaelementit, listakiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.8

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pitkä sivu Vaakaelementit, listakiinnitys Ei laajennusvaraa Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.1.9

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pääty Vaakaelementit, listakiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.1

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pääty Vaakaelementit, piilokiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.2

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pääty Pystyelementit Laajennusvara Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.3

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pääty Katossa ei vastakallistuksia Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.4

Rakennuskohde

Sisältö

Puurunko, räystäsleikkaus, pääty Vaakaelementit, listakiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.5

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pääty Vaakaelementit, listakiinnitys Laajennusvara Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.6

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pääty Pystyelementit Laajennusvara Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.7

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus, pääty Katossa ei vastakallistuksia Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.2.8

Rakennuskohde

Sisältö

Katon alataite Liittymä keskipilariin Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.3.1

Rakennuskohde

Sisältö

Katon laajennus Laajennus pitkällä sivulla Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.3.2

Rakennuskohde

Sisältö

Katon alataite Liittymä keskipilariin Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.3.3

Rakennuskohde

Sisältö

Suunnittelija

Työ

Räystäsleikkaus Kantava pystyelementtiseinä

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.4.1

Rakennuskohde

Sisältö

Räystäsleikkaus Ei-kantava pystyelementtiseinä Konttoritila tai vastaava Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.4.2

Rakennuskohde

Sisältö

Kantava siporex-pystyelementti Harkkohallin räystäs, ulkopuolinen vedenpoisto Puinen kattorakenne Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.4.3

Rakennuskohde

Sisältö

Kattoliitos hallin seinään Konttoritila tai vastaava Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:20

Tekijä

5.5.1

Rakennuskohde

Sisältö

Siporex-välipohja Palkkiliitos ulkoseinällä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

5.6

Rakennuskohde

Sisältö

Väliseinäliitos kattoon Pystyseinäelementit Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

6.1

Rakennuskohde

Sisältö

Alapohja/ulkoseinäliitos

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.1.1

Rakennuskohde

Sisältö

Kellarin katto/ulkoseinäliitos

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.1.2

Rakennuskohde

Sisältö

Ei-kantava siporex-seinä Välipohja/ulkoseinäliitos Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.2.1

Rakennuskohde

Sisältö

Ei-kantava siporex-seinä Välipohja/ulkoseinäliitos Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.2.2

Rakennuskohde

Sisältö

Ei-kantava siporex-seinä Välipohja/ulkoseinäliitos Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.2.3

Rakennuskohde

Sisältö

Välipohja/ulkoseinäliitos Kantava siporex-seinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.2.4

Rakennuskohde

Sisältö

Välipohja/ulkoseinäliitos Kantava siporex-seinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.2.5

Rakennuskohde

Sisältö

Yläpohja/ulkoseinäliitos Harjakatto Ei-kantava siporex-seinä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.3.1

Rakennuskohde

Sisältö

Yläpohja/ulkoseinäliitos Tasakatto Ei-kantava siporex-seinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.3.2

Rakennuskohde

Sisältö

Päätyseinä, ei-kantava siporex-seinä Välipohja/ulkoseinäliitos Teräsrunko päädyssä Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.4.1

Rakennuskohde

Sisältö

Välipohja/ulkoseinäliitos Betonipalkki päädyssä Ei-kantava siporex-seinä Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.4.2

Rakennuskohde

Sisältö

Väliseinä/ulkoseinäliitos

Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.5.1

Rakennuskohde

Sisältö

Väliseinä/ulkoseinäliitos Liikuntasauma Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.5.2

Rakennuskohde

Sisältö

Betoniseinän harkkoeristys Kiinnitys muuraussitein Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.6

Rakennuskohde

Sisältö

Kantava teräspilari ulkoseinässä

Suunnittelija

Työ

Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.7

Rakennuskohde

Sisältö

Kantava siporex-harkkoseinä/ei-kantava massiiviharkko Suunnittelija

Työ Päiväys

Mittakaava 1:10

Tekijä

20.8