ILMOITUSLIITE
Espoon sos.dem kunnallisjärjestön sivut Mauritz Hellström
Demarit kannattavat itsenäistä Espoota Hallitus on huolissaan kuntien kyvystä selvitä vastuistaan, ja siksi se haluaa uudistaa kuntarakennetta. Pääkaupunkiseutuun tai laajemmin Helsingin seutuun kuuluu laskutavasta riippuen 4 – 16 kuntaa. Kaikkien kuntien hartiat eivät ole riittävän vahvoja. Espoolla ei ole tätä ongelmaa. Demarit kannattavatkin itsenäistä Espoota. Pakkoliitoksia vastustetaan jyrkästi. – On tärkeää, että kunnilta kysytään näkemyksiä ja että ne huomioidaan lopullisia ratkaisuja tehtäessä, Espoon valtuustoryhmän puheenjohtaja Markku Sistonen painottaa. Sistosen kanta kuntaselvityksiin on myönteisempi. – Ne on tehtävä, Sistonen linjaa. Olemme käynnistäneet viime syyskuussa kuntarakennelain edellyttämän selvitystyön Kauniaisen, Kirkkonummen ja Vihdin kanssa. Valtion käynnistämälle erityiselle kuntajakoselvitykselle Sistonen puistaa päätään. Siinä tarkastellaan kuntaliitosvaihtoehtoja Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Keravan, Vantaan, Kirkkonummen, Sipoon, Tuusulan ja ehkä myös Vihdin kanssa. – On surullista, että mikään kunta ei halua tehdä selvitystä Helsingin ja Vantaan kanssa, mutta siihen on syynsä. Helsinki haluaa kaikki kunnat yhteen. Kukaan ei halua kuormakseen Vantaan velkoja, Sistonen muistuttaa. Kunnilla on tässä taloustilanteessa niin paljon töitä, että kannattaisi harkita, kuinka paljon energiaa näihin pääls Piirro lekkäisiin selvityksiin on kohtuulPertti läinen lista kunnilta vaatia. Hämä Toinen yhteistyön tehostamisen keino on metropolihallinto. Demarit kannattavat vaaleilla valittavaa, merkittävää valtaa käyttävää metropolihallintoa, johon yhdistettäisiin mm. nyt hyvin toimivat HSL ja HSY.
Juhlapuhuja, ulkoministeri Erkki Tuomioja tutustui Nuuksion työväenyhdistyksen rahastonhoitajan Markku Nelken opastuksella juhlapaikalle pystytettyyn historiallisten julkaisujen näyttelyyn.
Työväenliike täytti Nuuksiossa 110 vuotta ”Lokakuun lopulla alkoi vallankumouksen pasuunat soimaan, joka tärisytti tätäkin paikkakuntaa. Niin huomas yhdistys, että nytten on noustava ylös!” Näin luki Nuuksion Työväenyhdistyksen vuosikertomuksessa vuodelta 1905. Tärkeän Forssan kokouksen innoittamana vuonna 1903 perustettu, Espoon vanhin jatkuvasti toiminut työväenyhdistys vietti 26. lokakuuta 110-vuotisjuhliaan. Juhlapuhujaksi yhdistys oli saanut ulkoministeri Erkki Tuomiojan. Forssan kokous ja sen merkittävät päätökset vilahtivat myös Tuomiojan puheessa. Vaikka moni tuon kokouksen
asettamista tavoitteista onkin jo toteutettu, vaatii yhteiskunnassa nykyisin kasvava eriarvoisuus nyt samaa huomiota kuin luokkayhteiskunta yli 100 vuotta sitten. – Luokkayhteiskunta on hiipimässä takaisin, sanoi Tuomioja, samoin köyhyysaste on kasvanut. Nuksion työväenyhdistyksen puheenjohtaja Timo Rauhanen kertoi yhdistyksen värikkäästä historiasta, jota valaisivat myös yhdistyksen komeat liput sekä Nuuksio-seuran Honkamajan juhlasaliin koottu vanhojen kirjojen, laulukirjojen, esitteiden ja oman lehden kokoelma. Lisää liitteen takasivulla.
Martti Hellström kaupunginvaltuutettu
Syntyykö näistä kunnista Suur-Espoo?
Parannusta lasten mielenterveyspalveluihin Lastenpsykiatrian uuden avohoitoyksikön toiminta pääsee marraskuussa kunnolla käyntiin. Yksikkö sijaitsee Olarissa Länsiväylän varrella ja se palvelee alle 13-vuotiaita lapsia, heidän perheitään ja lähiverkostoaan. Espoolaiset tulevat siten saamaan aikaisempaa paremmin ja oikea-aikaisesti apua lasten mielenterveysongelmissa ja perhekriiseissään. Johanna Värmälä kaupunginvaltuutettu sosiaali- ja terveyslautakunnan pj.
ILMOITUSLIITE
Espoo koulukorjausten
Riittääkö veroäyrin korotus?
Korjauslistalla kolmekymmen
Nuorallatanssia vai vastuullisuutta? Espoon talous on tiukalla, kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on antanut vuoden 2014 talousarvioehdotuksensa sekä vuosien 2014-2018 taloussuunnitelmaehdotuksensa. Talousarvio pohjautuu palvelutason ylläpitämiseen ja riittävien investointien rahoittamiseen. Tärkeätä onkin toiminnan turvaaminen kaikilla toimialoilla. Vastuullisuutta osoittaa ehdotettu puolen veroäyrin korotus kunnallisveroon. Vielä tämänkin jälkeen Espoon veroäyri on alhaisempi kuin muiden suurten pääkaupunkiseudun kuntien – Vantaan ja Helsingin. Kysymys tietenkin on, riittääkö korotus lakisääteisten toimintojen kustannuspaineen alla vai seuraako siitä vaativaa nuorallatanssia. Sitä seuraa väistämättä, jos kokoomus onnistuu korotusehdotuksen tyrmäämään. Terveyttä osoittaa myös henkilöstöstä kiinni pitäminen – kaupunki kasvaa 4000 asukkaalla vuodessa ja kaupunki-infran rakentaminen sekä palveluiden tuottaminen kas-
vavalle väestölle merkitsee nykyiselläkin henkilöstömäärällä tuottavuuden merkittävää lisäystä. Tähän tähtäävät toimet ovat mukana nyt saadussa talousarvioesityksessä. Kaupungin talous kasvaa haluttiin tai ei. Espoo on elänyt osin pitkään velaksi – kiinteistöjen hoito ja kunnosta huolehtiminen on ollut haasteellista ja korjausvelkaa on muodostunut useita satoja miljoonia euroja. Esitimme viime vuonna lisäpanostusta saneerauksiin, muut eivät näin halunneet ja siksi jäimme talousarviosovusta pois. Nyt ongelmien eskaloiduttua kaikki poliittiset ryhmät tuntuvat olevan mukana talkoissa. Kunnostusja saneerausohjelma onkin esityksessä kasvanut, mutta ei ole vielä riittävä. Nykyisen saneerausohjelman lisäksi on uusia selvityskohteita, joista saattaa tulla kiireellisiä. Myös kasvava väistötilan tarve ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat nousussa. Näihin tulee talousarvioneuvotteluissa löytää riittävä rahoitus.
Tasapainoilua vaaditaan myös sosiaali- ja terveyspuolelle, jonne on tulossa lisävelvoitteita. Vanhuspalvelulaki ja yleisen taloudellisen tilanteen aiheuttama kasvava lakisääteinen toimeentulotuki on hoidettava. Opetuspuolelle ehdotettu tuntikehyksen pienentäminen neljällä prosentilla merkitsee kasvavia luokkakokoja jne. Nyt on kysymys arvoista. Poliittisten irtopisteiden kerääjät, jotka vaativat veroprosentin pitämistä entisellään ja ehdottavat YT-neuvotteluiden aloittamista, listatkaa ja kertokaa ne työntekijätahot, joista vähennys tehtäisiin ja listatkaa ne toiminnot, joita kaupunki ei tarvitse. Sosialidemokraatit tuntevat vastuun ja ovat kehittämässä Espoota tasapainoiseksi terveellisen ympäristön ja toiminnan kaupungiksi tänään ja huomenna. Jukka Vilske Espoon sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Espoon keskus ei voi hyvin Espoon väkiluku kasvaa ja väestö ikääntyy. Tarvitaan päiväkoteja, kouluja ja vanhusten palveluja. Koska menot kasvavat nopeammin kuin tulot, talous ei ole tasapainossa.Alueellisiin hyvinvointieroihin ei ole puututtu hyvinä aikoina, saati sitten nyt kun taloustilanne on heikko. Espoolaisten hyvinvoinnin tila 2013 -selvityksen mukaan Espoon viiden kaupunkikeskuksen välillä on eroja. Hyvinvoinnin ääripäitä ovat Tapiola ja Espoon keskus. Tapiolalaiset ovat hyvätuloisia ja jaksavat pitkään työelämässä. He kärsivät harvemmin sairauksista ja päihdeongelmista. Rahat riittävät terveydenhoitoon ja harrastuksiin.Elämän laatu on hyvä ja asukkaat osallistuvat aktiivisesti, palveluihin ollaan tyytyväisiä. Espoon keskuksen asukkaillasitä vastoin on taloudellisia ongelmia. Arkielä-
mää vaikeuttavat lomautukset, sairaudet ja päihteet, jopa ruuan puute. Joudutaan tinkimään harrastuksista, lääkkeistä ja muusta terveydenhoidosta. Alue ei tunnu turvalliselta eikä asioihin pystytä vaikuttamaan. Eriarvoisuutta voisi vähentää, jos kaikilta suuralueilta valittaisiin tietty kiintiö valtuutettuja. Tällä hetkellä Espoon 75 valtuutetusta vain 16 on kotoisin Vanhan- ja Pohjois-Espoon alueilta. Lisäksi kuntavaalien äänestysaktiivisuus on korkein Tapiolan alueella ja alhaisin Espoon keskuksessa. Espoon keskuksen kaupunkikuva on tyly. Se ei houkuttele rakentajia eikä omistusasujia. Lisäksi komea kaupungintalo halutaan purkaa ja kaunis kirkon alue jää syrjään. Kaupallisia palvelujakin ollaan siirtämässä Lommilaan. Muita kaupunkikeskuksia, Leppävaaraa ja metronvartta rakennetaansamaan aikaan vauh-
Sisäilmaongelmat aiheuttavat Suomessa 450 miljoonan euron vuotuiset kustannukset terveyshaittoina. Espoossa kymmenet koulut ovat remontissa tai odottavat sitä. Sadat lapset käyvät koulua muualla kuin omissa kouluissaan. Pahimmillaan tilanne on kärjistynyt koululakoiksi. Aurora, Tapiola, Päivänkehrä, Viherlaakso, Leppävaara, Veräjäpelto, Perkkaa, Karhusuo, Tuomarila, Kirsti, Meri-Matti, Smedsby, Haukilahti, Laajalahti, Maininki… Lähivuosina korjattavien koulujen lista on yhtä pitkä. Suhtautuminen homeongelmaan on viime vuosin muuttunut. Espoossakin on viime vuosina alettu ottaa enemmän huomioon oireenmukainen määrittely: jos ihmiset oireilevat, on uskottava että ongelmia on, riippumatta mittarilukemista. Opetustoimi ja Tilakeskus, hallinnon eri johtoelimet ja lautakunnat ovat teh-
neet hiki hatussa töitä löytääkseen ratkaisuja, ja onnistuneet siellä, epäonnistuneet täällä. Korjausrakentamisessa käytetty tietomäärä on lisääntynyt. Silti kiinteistöjen hoitaminen ja korjaaminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeata, kuten nähtiin Viherlaakson koulussa, joka korjausten jälkeen joutui saman tien uudelleen väistöön, ja Kirstin koulussa, jota vielä kolmisen vuotta sitten tarjottiin Tapiolan yläkoulun väistötiloiksi. Puhumattakaan Tapiolan Opintien koulusta.
Valvontaa lisättävä Viime vuonna Espoon SDP:n valtuustoryhmä esitti kaupungin budjettiin lisämäärärahaa koulujen nopeampaan kunnostamiseen, turhaan. Onkin hyvä, että tänä vuonna poliittiset ryhmät ovat yksimielisiä korjausaikataulujen nopeuttamisesta ja tilakeskus tulee noudattamaan nopeutettua aikataulua.
Jos Espoon hallinnon toimintakyky ei riitä, sen on perustettava poikkihallinnollinen elin, joka valvoo, että remontit tehdään oikein, että rakennusten kuntoa seurataan, ja että vuosikorjaukset ja remontit tehdään ajoissa. Sekä poliittisen että virkamieshallinnon asenteiden on muututtava: vaikka jokainen remontti maksaa, ei pidä yrittää vetkutella vuosikausia muka kustannusten säästämiseksi. Innovatiivisuus on Espoon suurin valtti. Espoossa on homeongelma ja tahoja jotka voivat keksiä siihen koko Suomen etuja ajavia ratkaisuja: parempaa mittaamista, korjausrakentamista, uuden sukupolven siirrettäviä väistötiloja. Luova Espoo voi olla edelläkävijä myös sisäilman parantamisessa. Sakari Heiskanen Tapiolan sosialidemokraattien puheenjohtaja
Viherlaakson koululaiset
dilla entistä paremmiksi. Espoon kuntapäättäjät vastaavat siitä, että eriytymisen merkit huomataan ja syihin puututaan. Espoon keskuksen vetovoimaisuutta täytyy lisätä. Hajanaisten hankkeiden sijaan tarvitaan vihdoinkin kokonaissuunnitelma ja sen vaatimat määrärahat. Ensi vuoden talousarvioesityksessä tähän ei ole varauduttu. Vaikka Espoon talous on tiukoilla, asukkaita on kohdeltava tasa-arvoisesti. Espoon keskuksen kehittäminen on koko kaupungin etu. Hannele Kerola kaupunginhallituksen jäsen varavaltuutettu Nuuksio-Nupuri
Lokakuun ensimmäisenä päivänä Viherlaakson koulun ja lukion käytävillä on pinoittain muuttolaatikoita. Vuorossa on lukion viimeisten luokkien lähtö epäterveellisiksi todetuista tiloista. Vahtimestari Timo Karlsson odottaa pulpettien pesijöitä. Koulu sai elokuussa Espoon seudun ympäristöterveysviranomaisilta tiedon, että koulutilat
saattavat aiheuttaa terveyshaittoja homeen ja huonon sisäilmatilanteen vuoksi. Lukion rehtorin Jussi Rekilän ääni on karhea ja särisevä, se on tulosta vuosien altistumisesta homeitiöille. Ja hänellä on ennennäkemätön kiire. – Lukujärjestys tässä pitää saada syntymään. Toisen jakson ajaksi lukiolaiset jakaantuvat seitsemään
eri opetuspisteeseen, vain abiturientit ja toisluokkalaiset ovat yhdessä Kilossa Kutojantiellä, sanoo Rekilä. Heitä on yhteensä 247 oppilasta. Loput 114 Viherlaakson lukiolaista on ripoteltu eri puolille kaupunkia. Ja koulun omat opettajat surffaavat koululta toiselle oppilaitaan opettamassa. Marraskuun lopulla on edessä uusi
Mankin seisake on säilytettävä Puhutaan, että joukkoliikenteen tulevaisuus kulkee raiteilla. Suur-Kauklahden alue kuuluu Espoon nopeimmin kasvaviin keskittymiin. Alueellinen kehitys edellyttää myös joukkoliikenteen kehitystä. Tästä huolimatta tärkeitä rakenteita puretaan säästöjen toivossa. Mankin seisake jää seisomaan autiona ja samalla uusiin raiteisiin pumpataan satoja miljoonia euroja. Ympäristöystävällinen ja kustannustehokas ratkaisu olisi kehittää olemassa olevia rakenteita, eikä korvata niitä vaihtoehtoratkaisuilla. Mankin seisake vaatii arvoisensa aseman joukkoliikenteessä. Etenkin kun sen ympärille rakennetaan koko ajan uutta asutusta. Sano ei Mankin seisakkeen lakkauttamiselle! Roope Nyqvist, Kauklahden Nuoret Kotkat
M. Perkko
Espoon Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö • www.espoondemarit.fi • Päätoimittaja: Timo Rauhanen
ILMOITUSLIITE
edelläkävijäksi?
Historia opettaa
lähes tä koulua
Kuvat: Mauritz Hellström
Viherlaakson lukion rehtori Jussi Rekilä pakkasi yhdessä koulusihteeri Heidi Vesalan kanssa lukion kansliaa muuttolaatikoihin lokakuun alussa. Yläkuvassa siviilipalvelusmies Elias Andersson samassa puuhassa.
ympäri Espoota muuttorumba, kun seuraavan opintojakson alkaessa kaikki viheriläiset muuttavat Kutojantielle ”omaan ” lukioonsa. – Minä sain opetuspaikan WeeGee-talosta, kertoo kuvataideopettaja Päivi Tarkkonen ja myöntää, että se ei ole ollenkaan hullumpi opetuspaikka kuvataiteelle. – Tämä kaikki on seura-
usta siitä, että meidän vuosikausia jatkuneisiin valituksiin ei ole puututtu. Minullakaan ei ole enää hajuaistia ja olen melkein kahden viikon välein kipeänä, Päivi Tarkkonen kertoo. Viherlaakson koulussa ja lukiossa on yhteensä noin 700 oppilasta ja ennen lukion muuttoa hajautettiin myös yläkoulun oppilaat Espoon eri kouluihin. EH
Kuvataideopettaja Päivi Tarkkonen oli vihainen siitä, että koulun pitkään jatkuneita valituksia ei kuunneltu ajoissa.
Kaavoitettujen tonttien puute hidastaa vuokra-asuntotuotantoa Espoon Asunnot oy aloittaa tänä vuonna 198 asunnon rakentamisen. Ensi vuonna aloituskelpoisia kohteita on viisi, joissa on yhteensä 382 asuntoa. Näyttää siis siltä, että Espoon asettama 300 asunnon vuositavoite on keskimäärin toteutumassa. Hallituksen päättämätvuokra-asuntotuotannon tuet eli 10 000 euron käynnistysavustus sekä yhden prosentin omavastuu-
korko tuovat selvää helpotusta myös Espoon Asunnoille. Pääkaupunkiseudun 500 asunnonkiintiö on kuitenkin vaarassa jäädä toteutumatta muiden rakennuttajien suosiessa vapaarahoitteista rakentamista. Espoon Asunnoillaolisi valmius rakentaa koko kiintiö, mikäli Espoo osoittaa tähän tarvittavat tontit. Kaavoitusta on siis tehostettava edelleen ja kaavojen on mahdollistet-
tava kohtuuhintainen ja tehokas rakentaminen. Espoon Asuntojen kohteista pääosan vuokria korotetaan ensi vuonna 3,26 prosenttia, jolloin uudeksi keskimääräiseksi kokonaisvuokraksi muodostuu 11,30 euroa neliöltä.Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (Ara) jaHSY neuvottelevat vuosittain ara-tuotannossa hyväksytyt tonttihinnat. Kaupunki vuokraa tontit Es-
poon Asunnoille ara-hinnasta lasketusta 4 prosentin vuosivuokrasta. Vuokra sidotaan indeksiin. Espoossa valmisteilla oleva asunto-ohjema tavoittelee ara-tuotannon sijoittumista tasaisesti eri alueille. Tämä on kannatettava tavoite ja sen tulee koskea myös Espoon Asuntojen tuotantoa. Timo Rauhanen Espoon Asunnot oy hallituksen jäsen
Minkälaisessa yhteiskunnassa Sinä haluaisit asua? Tällainen kysymys esitettiin kahdeksasluokkalaisen poikani historian tunnilla. Käsittelyssä oli Eurooppa ja Yhdysvallat New Yorkin pörssiromahdusta ennen ja sen jälkeen. Ennen Wall Streetin mustaa torstaita elettiin iloista 20-lukua. Talouden nousu näytti loputtomalta. Ihmiset ja yritykset kasvattivat velkaansa kuin vailla huomispäivää. Ja sitten se huominen tuli maailmanlaajuisine seurauksineen. Laaja lamatsunami pyyhki yli länsimaisen maailman. Omaisuutensa ja työnsä menettäneet ihmiset menettivät myös toivon hyvästä huomisesta. Yhdysvalloissa presidentiksi valittiin F.D. Roosevelt, joka oli kunnon sosiaalidemokraatti. Hän lupasi elvyttää ja rakentaa. New Deal lunasti odotuksensa ja nosti Yhdysvallat lamasta. Euroopassa ei käynyt yhtä hyvin. Työttömyys ja epätoivo sai ihmiset hakemaan turvaa poliittisista ääriliikkeistä. Fasismi, kansallissosialismi ja kommunismi jyräsivät alleen demokratian, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden. Eurooppalaisten diktaattorien poliittinen retoriikka vetosi kansaan samalla tavalla kuin tämänkin ajan populistien. Ja kun tiedotusvälineetkin olivat vallan omia, totalitaarisen yhteiskunnan kuva saatiin näyttämään kerrassaan loistokkaalta. Ainakin hetkeksi. Miksi halusin kirjoittaa tästä taakse jääneestä ajasta? Siksi, että historiaa on hyvä muistaa, jotta se mikä ajan hautaan on jäänyt, siellä myös pysyisi. Ääriliikkeet ovat kautta Euroopan nostaneet taas rumaa päätään. Elämme aikaa, jolloin uutiset irtisanomisista ja hyvinvointivaltion peruspalveluiden alasajosta ovat jokapäiväisiä. Ajan epävarmuus ja pettymys valtaa pitäviä poliitikkoja kohtaan on luonut jälleen otollisen maaperän populismille ja muukalaisvihamielisyydelle. Asenteiden koveneminen käy selvästi ilmi erilaisista kyselyistä. Helppoja ratkaisuja vallalla oleviin globaaleihin talousongelmiin ei kuitenkaan ole, vaikka populistit niitä tarjoavat. Ei ero Euroopan Unionista tai irtaantuminen yhteisestä valuutasta ole mikään ratkaisu, jolla Suomi saadaan nousuun. Ei sodan kauhuja pakenevien pakolaislasten ja perheiden auttamatta jättäminen ole mikään lamalääke. Mutta yhteiskunnan tukipilareista huolen pitäminen, se on. Historia opettaa, kun vain viitsii sen oppia kuunnella. Yhdysvallat nousi aikoinaan laman kurimuksesta koska Roosevelt päätti jakaa kansalle kortit, joilla suotiin mahdollisuuksien tasa-arvo. Sitä samaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, uurastuksen palkitsemista ja tulevaisuuden rakentamista me demarit toimillamme viemme eteenpäin päivittäisessä politiikan teossamme. Vaikeista ajoista huolimatta Suomi on saanut vanhuspalvelulain, nuorisotakuun, ja elvytyskin tuottaa tuloksia näkyvin merkein, kun vaikkapa uusia asuntoja rakennetaan pääkaupunkiseudulla vinhaan tahtiin. Aivan äskettäin tehtiin hallituksessa demareiden vaatimuksesta päätös, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan paremman yhdistämisen. Lastensuojelunkin uudistaminen on vihdoin lähtenyt eteenpäin. Vaikeina aikoina helppojen ratkaisujen tarjoajia löytyy riittämiin. Mutta vaikeisiin ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja. Ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.
Maria GuzeninaRichardson kansanedustaja kaupunginvaltuutettu.
ILMOITUSLIITE
Puhetta työväenliikkeen tilasta ennen ja nyt Perinteisen torvisoiton sijaan juhlaveiraat Nuuksion Honkamajalla virittyivät juhlatunnelmaan veljesten Jukka ja Lauri Ylisen viulun ja sellon reippaiden sävelten myötä. Nuuksion työväenyhdistyksen puheenjohtaja Timo Rauhasen kelpasi kertoa 110-vuotisjuhlassa yhdistyksen historiasta, niin monta mielenkiintoista vaihetta siihen on mahtunut. Oma työväentalo valmistui yhdistykselle syksyllä 1917. Siihen tontti saatiin ilmeisesti Histan kartanolta lahjaksi. Nuuksiolaisten nousu kunnalliseen pää-
töksentekoon alkoi jo ennen sotia, kun ruotsinkielentaitoinen Arttur Lindström nousi kunnanvaltuutetuksi ja lautakuntien jäseneksi. Lapuanliikkeen aika, maailmanlaajuinen lama, sotavuodet ja Turuntien rakentaminen jättivät jälkensä yhdistyksen historiaan. Puoluehajaannuksen kiihkeinä vuosina 50-luvulla johtokuntiakin oli kaksi. Työväentalo rapistui ja myytiin, mutta onneksi Nuuksion nuorisoseuran jo 30-luvulla rakennuttama Hokamaja oli olemassa. Tänään komea hirsirakennus kuuluu Nuuksio-seuralle,
jonka puheenjohtaja Hannele Kerola pitikin tilaisuuden tervetuliaispuheen. – Tänään Nuuksion Työväenyhdistys on itsenäinen ja vireä vanhus, sanoi Timo Rauhanen puheessaan. Hän iloitsi myös siitä, että jäsenmäärä on nyt kasvussa ja että yhdistyksellä on luottamustehtäviä kaupungin hallintoelimissä. - Minkälaista vallankumousta tarvitaan tänä lokakuun päivänä, jotta me demarit noustaan ylös? Kuten vuoden 1905 vuosikertomuksessa todettiin. Juhlapuhuja, ulkoministeri Erkki Tuomiojakin
Ikääntyneille arvostusta ja apua elämänlaadun parantamiseksi Suomi sijoittuu eläkeläisten asemaa koskeneessa vanhusten hyvinvointi- indeksillä tehdyssä vertailututkimuksessa sijalle 15. Suomen sijoitusta heikentää erityisesti eläkkeiden pienuus ja julkisten terveyspalvelujen vaikea saatavuus. Myös Espoossa eläke on monilla niin pieni, että toimeentulovaikeudet ovat jokapäiväisiä asumiskustannuksiltaan ja yleiseltä hintatasoltaan kalliissa Espoos-
sa. Myös terveyspalvelujen saanti on vaikeaa ja hidasta eikä vanhuksille suunnattuja terveystarkastuksia hoitotarpeen varhaiseksi havaitsemiseksi toteuteta yleisesti lainkaan. Terveyspalvelujen saanti pitäisikin olla kaikille tuloista riippumatonta yhdenvertaista palvelua. Terveysasemalla ja lääkärillä käynnistä ei pitäisi periä maksua myöskään Espoossa.
Espoolaisten 65 - 110 vuoden ikäisten henkilöiden määrä kasvaa vuosittain yli 2000:lla henkilöllä. Vuonna 2015 tässä ikäryhmässä on jo noin 36 000 Espoon asukasta. Espoolaisten ikääntyneiden määrän nopea kasvu on haaste päättäjille. Vanhusten kotona asumista tulee ja kannattaa Espoon tukea kaikin keinoin. Veikko Simpanen kaupunginvaltuutettu
Espoon Demareiden valtuustoryhmä espoolaisten käytettävissä
Abdirahman Ali
Luhtanen Leena
Guzenina-Richardson Maria
Hellström Martti
Lumme Jasminiitta
Simpanen Veikko
mietti samaa asiaa. Hän arveli äänestäjäkadon johtuvan siitä, että vasemmistopuolueiden koetaan luopuneen työväenpuolueen roolistaan ja siirtyneen herrojen joukkoon. – SDP:n ongelma ei enää pitkään aikaan ole ollut hyvien tavoitteiden ja niistä kertovien ohjelmien puute, vaan uskottavuutemme tilanteessa, jossa kaikki puolueet nykyisin puhuvat ja
llström
Mauritz He
Nuuksion työväenyhdistyksen vanhassa lipussa aurinko nousee valaisemaan työväen elämää.
tarjoavat samoja asioita: hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista ja vahvista-
mista, vastuullista talouspolitiikkaa, turvallisuutta ja työllisyyttä.
Tunnelisuunnitelmat jäihin Keilaniemeen on kaavailtu hyvässä uskossa tornitaloja ja tunneleita. Niinpä valtuusto on päättänyt toukokuussa luopua tavoittelemasta Kehä I:lle, maantielle, sille kuuluvaa valtion osallistumista ko. hankkeeseen siinä uskossa, että "Kehä I:n parantamisesta aiheutuvat kustannukset voidaan kattaa tontinmyyntituloilla kokonaisuudessaan tinkimättä asemakaavassa ja muissa suunnitelmissa esitetyistä laatutavoitteista". Kysyttäessä asiaa valtuuston kokouksessa kesäkuussa kaupungin maankäytön johdon taholla näytettiin vielä uskottavan asiaan. Mutta jo lokakuun alussa sama johto ilmoitti Helsingin Sanomissa, että Keilanie-
men tunneli(kansi)-hankkeen kustannusarviot ovat jo 200 miljoonaa euroa ja kun asunnonrakentajia on vaikea saada sitoutumaan hankkeeseen. Haluttiin, että kaupunki ottaisi rahoitusriskin vastoin aikaisempia päätöksiä. Kuinka vapaasti voidaan poiketa valtuuston päätöksistä Espoossa? Voiko virkamiesjohto tehdä uhkarohkeita ja tyhmiä aloitteita omaan lukuunsa ylintä päätöselintä kuuntelematta? Nyt on oikea aika panna Keilaniemen tunneli(kansi)-suunnittelu jäihin odottamaan aikaa, jolloin liikennetilanne Kehä I:llä vaatii parannuksia. Turhaan suunnitteluun kuluu veronmaksajien varoja aikana, jolloin
kaupungin talous on kiristymässä joka ikinen päivä. Julkisuuteen ovat tulleet myös Matinkylän tunneli(kansi)-suunnitelmat. Siellä on vielä suurempi riskin vaara, koskapa Matinkylässä pitäisi rakentaa uutta kaupunkia maantien päälle betonikannelle. Kun Matinkylässä tarvitaan lähinnä metroon sujuva liityntäliikenne. Olisikin tehtävä kaikki voitava Ison Omenan itäramppien aikaansaamiseksi. Espoossa tarvittaisiin järkevää johtoa kaupunkisuunnittelussa, eikä vain kiinteistönjalostamisen päiväunia? Martti Tieaho HSL:n hallituksen jäsen, varavaltuutettu, Espoolahti
Jungner Maria
ei saa Sistonen Markku
Valtuustoryhmän oma sähköinen tiedotuslehti: http://espoonvaldemari.blogspot.fi Yhteystiedot: http://www.espoondemarit.fi Tallqvist Tarja
Värmälä Johanna
Varavaltuutetut kutsujärjestyksessä 1.Kivekäs Liisa 2.Klar Harriet 3.Kerola Hannele 4.Aarnio Antti 5.Tieaho Martti 6.Rahkonen Jarkko 7.Mauriala Jaakko 8.Abdi Abdifitah 9.Rastimo Kaisa 10.Haapsaari Helena
Espoon Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö • www.espoondemarit.fi • Päätoimittaja: Timo Rauhanen