KAAPPAUKSESTA SELVIÄMISEEN TARVITAAN TUKEA

Kokemusasiantuntija ja Kaapatut Lapset ry:n hallituksen jäsen Nora kertoo tarinansa. Nora syntyi Suomessa seitsemänkymmentäluvun lopussa suomalaiselle äidille ja kuwaitilaiselle isälle. Vanhemmat erosivat Noran ollessa 2-vuotias, ja hän jäi äidin kanssa Suomeen asumaan. Isä kaappasi Noran 6-vuotiaana Kuwaitiin Yhdysvalloista, missä Nora oli tapaamassa isäänsä.

- Minulla oli ihan tavallinen suomalainen lapsuus, Nora muistelee aikaa Suomessa. - Kuusivuotiaana minulla oli viimeinen joulu täällä, Nora kertoo. Seuraavana kesänä Nora lähti äidin kanssa Yhdysvaltoihin isää tapaamaan. Isä oli ehdottanut, että näin Nora voisi tutustua häneen. - Äiti uskoi isää, ja olisin itsekin tehnyt samoin, jos lapseni isä haluaisi rakentaa suhdetta lapseensa, Nora pohtii. Tältä matkalta Noran isä kaappasi hänet Kuwaitiin, jonne Nora jäi 16 vuodeksi. Isän kanssa Nora koki paljon niin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. - Isä oli sairas. Tiesin, että se ei ollut normaalia, koska minulla oli ollut normaali elämä Suomessa, Nora toteaa. Noin 20-vuotiaana Nora tuli pienen tyttärensä kanssa Suomeen. Noran äiti ei tiennyt paluusta, sillä Noralla ei ollut keinoja ottaa äitiin yhteyttä. Saapuessaan Suomeen Nora sai apua soittamiseen lentokentän infosta, ja äiti tuli heti lentokentälle.

Matka jatkuu

Paluun jälkeen Nora oli Suomessa noin kolme vuotta. -Aloitin suomen kielen kurssit, mutta en oppinut kieltä. Yritin ja yritin, mutta mitään ei mennyt sisään, hän kertoo. TE-toimistosta Nora ohjattiin psykologille. - Psykologi sanoi: ’Olet vihainen. Sinun kielesi, äitisi ja maasi kaapattiin sinulta. On ihan normaalia olla vihainen’. Sen jälkeen aloin oppia suomea, Nora muistaa. Suomessa lääkäri arveli Noran olevan masentunut, mutta Nora ajatteli, että iloisena ihmisenä ei hän voisi olla masentunut.

Suomessa Nora koki olevansa yksin ja kohtasi rasismia. Niinpä noin vuotta

myöhemmin Nora muutti tyttärensä kanssa Kyprokselle, ja sieltä Bahrainiin. - Suomi on vaikea maa. Täällä ei saa sellaisia kuulumisen kokemuksia, että kadulla joku hymyilee ja juttelee kanssasi. Kun ymmärtää tämän kulttuurin, voi todeta, että minulla on monikulttuurinen elämä, ja tämä on osa sitä. Vaikeina aikoina tämän hyväksyminen ei silti ole helppoa, Nora ajattelee nyt. Kyproksella Nora aloitti ensimmäisen psykoterapian. Hän tajusi tarvitsevansa apua, kun oli käyttäytynyt väkivaltaisesti tytärtään kohtaan. Terapiassa Nora ymmärsi, että haki apua, koska rakasti tytärtään. -Pyysin apua, koska en halua ikinä satuttaa lastani, Nora toteaa.

Kyprokselta Nora muutti Bahrainiin, jossa tapasi miehensä Alin. - Alin perhe ja Ali itse ovat auttaneet minua selviytymään, Nora kertoo. - Heiltä sain kokemuksen, että pystyn luottamaan uudestaan ihmisiin.

Suomeen palattuaan Nora huomasi stressin ja vihaisuuden taas nousevan, jolloin hän hakeutui Maria Akatemiaan keskustelemaan. Siellä terapeutti totesi, että Nora ei ollut ihminen, joka käyttää väkivaltaa, vaan hänellä oli traumoja. Silloin Nora muisti, että jo vuosia aiemmin hänelle oli suositeltu traumaterapiaa. Traumaterapia on ollut Noralle tärkeä käännekohta, joka auttoi ymmärtämään itseä ja muita ihmisiä. - Sain terapeutiksi uskomattoman ihanan ihmisen. Hän osasi tuoda kaikki asiat ulos, mistä sain motivaatiota, että voin vielä opiskella, tulla

Kuva Noran perhealbumista

joksikin, Nora kertoo.

-Minulla oli sellainen lapsi-Nora sisällä, joka jäi piiloon, koska pelkäsi. Sitten oli vihainen hahmo, joka voi sanoa kamalia asioita kenelle tahansa. Se on selviytymismekansimi, mikä oli aluksi outoa ymmärtää. Lopussa tiedän, että ne ovat kaikki minua, Nora kertoo traumaterapiassa oivalletuista asioista.

Noran selviytymisen kannalta tärkeitä ovat olleet myös läheiset, rakastavat ihmiset eri elämän vaiheissa. Nuorena Kuwaitissa tukena oli isän äiti, joka muistutti Noraa siitä, miten vahva tämä oli. Aina on toivoa. -Minulla se kesti 16 Palaava lapsi vuotta, mutta päätarvitsee tukea sin takaisin.

- On niin tärkeää, että niille, jotka pääsevät palaamaan takaisin, olisi tarjolla neuvoa, mitkä ovat parhaat askeleet ja mistä saa tukea, että pääsee eteenpäin. Itselläni kesti 20 vuotta. Jos apua saa nopeammin, silloin 20 vuotta voi olla vaikka neljä, Nora pohtii.

- Totta kai minulla oli kaikista vaikein tarina. Eivät kaikki, jotka kaappaavat lapsensa, käytä väkivaltaa. Moni vain rakastaa lastaan, Nora muistuttaa, ja jatkaa: -Minun isäni oli sairas. Jos on ollut tällaisia kamalia asioita, pitää saada apua niin nopeasti kuin mahdollista. - Vanhemmille tulisi kertoa, että lapsen paluu voi olla vaikea. Vanhempi ehkä luulee, että kaikki menee ihan kuin ei mitään, ihan itsestään, Nora kuvailee. - Jos täällä tulee vaikeita aikoja, apua on saatavana. Takaisin tulevilla lapsilla voi olla traumaattisia kokemuksia, Nora pohtii. Myös aikuisena palaavien olisi tärkeää tietää, että apua on tarjolla. Noran piti löytää kaikki aputahot itse: - Minun piti lähteä etsimään itseäni. Jos en olisi lähtenyt pois täältä, en olisi löytänyt miestäni ja nykyistä perhettäni. En olisi löytänyt niin hyvää psykoterapeuttia kuin Kyprokselta löysin. Tämä oli minun elämäni matka, joka piti käydä, Nora toteaa. Nora vaikuttaa kokemusasiantuntijana ja hallituksessa

- Muistan, miten tapasin Kaapatut Lapset ry:n ensimmäistä kertaa Maailma kylässä -festivaaleilla. Menin pöydän luo, jossa oli meidän vapaaehtoisia. Kerroin tarinani nopeasti ja kysyin, miten voin auttaa?, Nora muistelee.

- Yksi heistä alkoi itkeä ja sanoi: ”Nora, sä annoit nyt toivoa. Sanotko, että on toivoa”. Sanoin, että aina on toivoa, Nora toteaa. Nora muistuttaa, että internetin, sähköpostin ja Facebookin aikana lapset ja vanhemmat voivat löytää toisensa

helpommin. - Minulla se kesti 16 vuotta, mutta pääsin takaisin, Nora toteaa. Kaapatut lapset ry:n pisteelle osuminen oli Noralle tärkeä hetki. - Huomasin, kuinka minun tarinani vaikutti yhden ihmisen sydämeen ja hän sai vähän toivoa, Nora muistaa. Nora kävi Ensi- ja Turvakotien liiton kokemusasiantuntijakoulutuksen syksyllä 2019. Ennen kokemusasiantuntijakoulutusta Noraa oli jo kutsuttu puhumaan kokemuksistaan monta kertaa esimerkiksi koulussa. - Silloin koin, että tämän voin ja osaan tehdä, Nora kertoo. Kokemusasiantuntijakoulutus oli hyvä kokemus. Koulutuksessa suunniteltiin eri pituisia puheenvuoroja ja opeteltiin tiivistämistä. Koulutus opetti myös kohderyhmän huomioimisen tärkeyden. Osallistujilla oli keskenään hyvin erilaisia kokemuksia.

- Ajattelin: ’vau, elämä on täynnä ihmisiä, joilla on ollut niin erilaisia kokemuksia, mutta ne ovat olleet ihan yhtä vaikeita kuin omani’, Nora kertoo. Nora on vuonna 2020 myös Kaapatut Lapset ry:n hallituksen jäsen. - Hallitukseen liittyminen oli vähän jännittävää. Tuntui, että minä olen tärkeä muille ihmisille. Tiedän, että olen tärkeä perheelleni, mutta en ollut ajatellut, että olisin tärkeä toisille, Nora kertoo. Hallitustyö on ollut myös opettelua: - En vielä tiedä, mitä pitää tehdä, mutta on hyvä olla siellä. Opin, kun tehdään suunnitelmia, ja haluan tehdä lisää ja lisää. Haluan, että tämä järjestö kasvaa ja tulee kuuluisaksi. ●

Ensimmäisen osan Noran tarinasta voit lukea Yhden vanhemman perheiden liiton Muuttuva perhelehdestä 2/2020.