Naton suomalainen sotataito

Suomalaiselle sotataidolle on ollut viime kuukausina paljon kysyntää. Vaikuttaa siltä, että eri puolilla Eurooppaa on havahduttu siihen, ettei perinteisiin puolustusoperaatioihin ole tehty operatiivista suunnittelua yli kolmeen vuosikymmeneen.

Lähes täyden palvelusuran tehneet upseerit eivät ole suunnitelleet operaatioita kotimaansa puolustamiseen.

Suomessa kotimaan puolustaminen on kaikki nämä vuosikymmenet ollut Puolustusvoimien ensimmäisenä tehtävänä. Suomalaisessa arjen työssä ja upseerikoulutuksessa olemme suunnitelleet operaatioita erisuuruisille joukoille. Prikaatien ja armeijakuntien sotatoimet ovat piirtyneet eri puolille Suomea.

Venäjän sotatoimet Ukrainassa ja Ukrainan puolustussota antavat kaikessa karmeudessaan mahdollisuuden peilata suomalaista sotataidollista ajattelua. Voimme todeta, että pääperiaatteet ovat edelleen oikeita.

Sodan kuvan muuttuminen muun muassa teknologian kehittymisen vuoksi antaa myös aihetta pohtia sotataidollisia painotuksia. Ukrainan sota on perinteisessä mielessä totaalinen. Koko yhteiskuntaan vaikutetaan, ja koko yhteiskunta osallistuu puolustukseen. Vaikuttaminen on siis laaja-alaista, ja siltä suojautuminen sisältää sodankäymisen koko kirjon.

Innovatiivisuus ja erilaiset kokeilut ovat osoittautuneet Ukrainan puolustuksessa menestykseksi. Myös Suomessa sotataidollinen kehittäminen on ollut koko itsenäisyyden ajan innovatiivista.

Yhtenä esimerkkinä sopii mainita tykistön tarkastajana palvelleen ja sittemmin tykistönkenraaliksi ylenneen Vilho

Nenosen 1920-luvulla aloittama tykistön kokeilu- ja kehittämistoiminta, joka loi mahdollisuuden siirtyä teknologian ja menetelmien kehittämisen kautta sotataidolliseen kehittämiseen. Myös sodan aikana kokeilutoiminnalla kehitettiin sotavarusteita, aseita ja sotataitoa. Uudet ideat saatiin heti käyttöön.

Käsityksemme sodan käymisestä Suomen puolustamiseksi on elänyt ajassa. Tavoitteena on ollut luoda alivoimaisen taktiikkaa suurvaltaa vastaan. Suomalainen ratkaisu on keskittynyt löytämään suomalaiseen maastoon sovellet- tua alueellista ja ajallista painopistettä, vahvaan maanpuolustustahtoon nojaavaa sitkosta sekä osaamisesta kumpuavaa luovaa joukkojen ja tulen käyttöä.

Tiistaina 4. huhtikuuta 2023 alkoi uusi aika Suomen puolustuksessa. Tulevien vuosien aikana selviää, millaiseksi Nato muuttuu ja millainen on Suomen rooli siinä.

Selkeänä lähtökohtana on, että Suomi vastaa tulevaisuudessakin Suomen puolustuksesta. Suomen kaltaisen maan puolustusratkaisuna on asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä. Yhtä selkeä lähtökohta on se, että emme enää puolusta maatamme yksin.

Aika näyttää, muuttaako liittolaisten tuki Suomen puolustamisessa suomalaista sotataitoa. Natolla ei ole omaa sotataitoa, vaan jokaisen jäsenmaan ymmärrys sotimisesta omassa toimintaympäristössään on muokannut jäsenmaiden sotataitoa.

Naton yhteinen tekeminen on standardisoitu ohjeina, jotka mahdollistavat yhdessä tekemisen. Osa jäsenmaista käyttää dokumentteja sellaisenaan, ja osa on laatinut kansallisia sovelluksia liittokunnan dokumenteista.

Suomalaisilla on jatkossakin paras ymmärrys siitä, miten sotatoimia täällä tulisi suunnitella ja toteuttaa. Selvää on myös se, että liittolaisuus ja sotateknologian kehittyminen muuttavat suomalaistakin ajattelua sotatoimista. Joudumme haastamaan tekemistämme maa-, meri-, ilma-, kyber-, informaatio- ja avaruustoimintaympäristöissä tapahtuvien toimintojen yhteensovittamisessa. Tämä multidomain-ajattelu saattaa avata aivan uusia mahdollisuuksia ja vaatimuksia eri tasoilla harjoitettavan sotataidollisen tekemisen ymmärtämiseen.

Tärkeä ulottuvuus uudessa ajassa on myös asenteellinen muutos. Emme enää valmistaudu vastaanottamaan apua kumppaneiltamme, vaan valmistaudumme yhdessä vastaamaan Naton vastuualueen turvallisuudesta. Jokainen Puolustusvoimien toimi Suomessa on osa Naton puolustusta, ja jokainen Naton strategisen kommunikaation kampanja on osa Suomen tarinaa.

Mika Kalliomaa

Kuvat: Puolustusvoimat ja pixabay.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen