Alivoimaisen taktiikasta integroituun

Monitoimintaymp Rist N

TEKSTI: PEKKA TURUNEN

Mitä on sotataito? Miten käsityksemme sodan kuvasta ja sen kehityksestä vaikuttavat sotataitoon? Mihin suomalainen sotataito perustuu ja miten varmistamme upseeristomme sotataidollisen osaamisen kehittymisen tulevaisuuden haastavassa monitoimintaympäristössä? Pureudun artikkelissani näihin kysymyksiin.

Sotataito on laaja ja moniulotteinen käsite, jota voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Käsitteestä ei ole tarkkaa, yhtä ja yhteisesti hyväksyttyä suomalaista määritelmää. Sotateoreetikko Carl von Clausewitz toteaa Sodankäynnistä-kirjassaan, että sotataito on taito käyttää taistelussa hyväkseen käsillä olevia välineitä ja keinoja. Näin ollen kaikkein yksinkertaisimmallaan sotataidon voi käsittää olevan sotavoiman valmistelemista sotaan, suorituskykyjen käytön suunnittelua ja joukkojen johtamista sodassa. Sotataito voidaan sotilasjohtajan kognitiivisten taitojen lisäksi jakaa tasoihin, joita ovat strategia, operaatiotaito ja taktiikka. Klassisten määritelmien mukaan taktiikka on oppi taistelujen voittamisesta ja operaatiotaito taistelujen käyttämistä sodan päämäärän eli strategian hyväksi.

Sotataidon laitos määrittelee sotataidon laajaksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu sotataidon historiasta, sotilasstrategiasta ja turvallisuuspolitiikasta sekä operaatiotaidosta ja taktiikasta. Sotataitoa analysoiva tutkimus antaa tiedon siitä, kuinka sodankäynti, sodan kuva ja kansainvälisen turvallisuuden kysymykset sekä niiden teoriat ovat kehittyneet. Tutkimus tuottaa tietoa myös siitä, minkälainen kansallinen sotataitomme nykyisin on ja kuinka sen arvioidaan kehittyvän. Sotataitoa ja sodan kuvaa analysoiva tutkimus voidaan mieltää jatkumona, missä sotataidon ymmärtäminen ja omaksuminen lähtee historiasta, kulkien nykyisyyden kautta tulevaisuuteen. Olemme omaksuneet ajatuksen, että operaatiotaidon ja taktiikan ollessa ytimessä luovat sotahistoria ja strategia sen alustan ja kehyksen, jossa oppiaineita yhdessä tarkastelemme.

Sodan kuvan ymmärtäminen ja sotataito

Sotataidon laitoksen tutkimuksen painopiste on sodan kuvan muutoksessa ja Venäjä-osaamisessa. Sotataitoa ja sodan kuvaa analysoiva tutkimus voidaan kuvata jatkumona. Sotataitoa analysoiva tutkimus antaa tiedon siitä, kuinka sodankäynti, sodan kuva ja kansainvälisen turvallisuuden kysymykset sekä niiden teoriat ovat kehittyneet. Tutki- mus tuottaa tietoa myös siitä, minkälainen kansallinen sotataitomme nykyisin on ja kuinka sen arvioidaan kehittyvän.

Kirkas näkemys tulevaisuuden operaatioympäristöstä tai taistelutilasta on aina ollut sotataidon kehittämisen edellytys. Käsityksemme sodan kuvasta ja sodankäynnin kehityksestä vaikuttavat sotataidon suuntauksiin. Toimintaympäristön määrittely on lähtökohta sotilasdoktriinin ja siten koko Puolustusvoimien kehittämiselle. Ymmärtämällä sodan kuvan, kykenemme luomaan kokonaisnäkemyksen tulevaisuuden operaatioympäristöstä tai taistelutilasta. Sotataidon laitoksen sodan kuvan muutoksen tutkimuksella selvitämme, kuinka sodankäynti ja kansainvälisen turvalli- suuden kysymykset sekä niiden teoriat kehittyvät. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, minkälainen kansallinen sotataitomme on ja kuinka sen arvioidaan kehittyvän. Suomessa ymmärrettiin itsenäisyytemme ja Puolustuslaitoksemme alkuvaiheessa, että oman maan olosuhteet ja metsäinen maasto sanelevat reunaehdot, joiden varaan suomalaista sotataitoa pitäisi ryhtyä kehittämään. Noista hetkistä alkaen suomalaisen sotataidon kehittämisen päämääränä oli sellaisten keinojen, kokoonpanojen, sotavarusteiden ja taitojen luominen, joiden avulla alivoimainen vastustaja pärjää ylivoimaista vihollista vastaan kaikkina vuodenaikoina myös tiestön ulkopuolella. Juha Hollanti määrittelee väitöskirjassaan (2019) alivoimaisen taktiikan yleiskielen ilmaisuksi, joka kuvaa alivoimaisen osapuolen toimintaa tilanteessa, jossa määrällistä alivoimaa pyritään kompensoimaan jollakin tavalla. Siihen liitetään sotilasjohtajien aktiivisuus, aloitteellisuus, joustavuus, luovuus ja yllätyksel- lisyys. Näillä sotataidollisilla keinoilla voidaan kompensoida teknistä, materiaalista ja määrällistä alivoimaa. Ne sisältyvät myös taktisiin periaatteisiin, joita pidetään arvossa Sotataidon laitoksen antamassa taktiikan ja operaatiotaidon opetuksessa kaikilla kurssitasoilla.

Luovan ajattelun kehittäminen opetuksessa Noudatamme sotataidon opetuksessa ja tutkimuksessa Maanpuolustuskorkeakoulun strategian linjauksia. Otamme myös huomioon Pääesikunnan antaman ohjauksen sekä muuttuvan toimintaympäristön ja uusien suorituskykyjen vaatimukset. Toimimme kiinteässä vuorovaikutuksessa puolustushaaraesikuntien kanssa, millä varmistamme, että työelämän asettamat vaatimukset otetaan huomioon myös sotataidon opetuksessa. Perustamme opetuksen tutkittuun tietoon sekä jatkuvaan toimintaympäristön ymmärtämiseen. Julkaisemme paljon sotataitoa käsitteleviä artikke- leita, kirjoja ja oppaita, joilla tuetaan oppimista. Huomattava osa eri kurssien ja opintojaksojen opintopisteistä voidaan laskea tulevan sotataidon oppiaineista – eräillä kursseilla (Esiupseerikurssi, muu täydennyskoulutus) lähes kokonaan.

Sotataidon opetuksen painopiste on operatiivisen ajattelun ja luovuuden kehittämisessä, vaikka suunnitteluprosessien, tuotteiden ja toimintaa ohjaavien asioiden hallinta on kiinteä osa operaatiotaidon osaamista. Johtajien osaamisella ja valmiudella on oleellinen merkitys operaatiotaidon menestyksekkään suunnittelun kannalta. Toimeenpanon osalta opetuksessa painotetaan niin sanotun tehtäväjohtamisen periaatetta, mikä edellyttää aloitteellisuutta ja soveltamista ylemmän johtoportaan tarkoituksen saavuttamiseksi. Sotahistorian opetuksen tavoitteena on tukea operaatiotaidon ja taktiikan, strategian, johtamisen ja sotatekniikan opetusta. Keskiössä ovat sotilaallisen voimankäytön ja sodankäynnin muutokset his- toriassa. Jokaisessa opintojaksossamme ja kaikilla kurssitasoilla tuomme sotahistorialliset esimerkit ja opit tukemaan kulloinkin käsiteltävää sisältöä.

Pyrimme opiskelijan analyyttisen ja kriittisen sotataidollisen pohdinnan aktivointiin painottamalla operaation toimeenpanoon ja operatiiviseen johtamiseen sisältyviä kokonaisuuksia. Tämä tehdään kokeilemalla ja ottamalla käyttöön rohkeasti uusia opetusmenetelmiä. Suomalainen sotataito on aina opetuksessa läsnä. Se lähtee yleisistä taktisista periaatteista, vihollisen ja omien voimavarojen, joukkojen ja niiden käyttöperiaatteiden, maaston sekä olosuhteiden tuntemuksesta. Tämän lisäksi otamme huomioon uusimmat sotakokemukset. Ajatukset ja suunnitelmat testataan sotapelaamalla, joka on keskeinen osa sotataidon opetusta ja harjoittelua kaikilla kursseilla. Se on tärkeä työväline upseerien työkalupakissa, kun he siirtyvät joukko-osastoihin ja esikuntiin operatiivisen suunnittelun pariin. Lisäksi tuem- me tietokoneavusteista sotapelaamista ja järjestämme konstruktiiviseen simulointiin perustuvia taktiikan ja operaatiotaidon harjoituksia.

Sotataidon laitoksen opettajien osallistuminen puolustushaarojen operatiiviseen suunnitteluun ja -harjoituksiin mahdollistaa opetuksen ajankohtaisuuden, mikä palvelee suoraan Puolustusvoimien strategista ja operatiivista suunnittelua. Erityisesti yleisesikuntaupseerien opetuksella tuotamme sotataidon kärkiosaamista puolustushaarojen ja Pääesikunnan tehtäviin.

Nato-jäsenyyden vaikutus sotataitoon ja opetukseen

Suomalainen sotataito on perinteisesti kummunnut kansallisista lähtökohdista, kuten selvästi osoitettavasta vastustajasta sekä maaston ja olosuhteiden yhdistämisestä käytettävissä oleviin mahdollisuuksiin. Neuvostoliittoa ja sittemmin Venäjää on pidetty aina lukumääräisesti ylivoimaisena vastustajanamme. Käsitys Venäjästä, sen suorituskyvystä sekä sen käyttämästä taktiikasta ja toimintaperiaatteista säilyvät jatkossakin upseerikoulutuksemme keskiössä. Arvostamme edelleen yleisiä taktisia periaatteita sotilasjohtajien kasvatuksessa, mutta liittokunnan suorituskyvyt ja -vaatimukset tuovat väistämättä uusia näkökulmia toimintaamme. Ne vaikuttavat sotataidolliseen ajatteluumme, toimintaamme ja opetukseen Maanpuolustuskorkeakoulun eri kursseilla.

Kaikilla tasoilla annettava koulutus on sovitettava Nato-vaatimuksiin. Operointialue laajenee Suomen rajojen ulkopuolelle, vaikka painopisteenä säilyy Suomen sotilaallinen puolustus suomalaisessa toimintaympäristössä ja olosuhteissa. Alivoimaisen taktiikkaan kuuluvia periaatteita hyödynnetään myös jatkossa sotilasjohtajien sotataidollisen ajattelun ja operoinnin kehittämisessä, mutta tämän rinnalle nousevat liittokunnan suorituskyvyt ja yhteisoperointi integroidussa monitoimintaympäristössä.

Eversti Petteri Kajanmaa toteaa Sodan usvaa -julkaisussa (2022), että tulevaisuuden sodissa yhdistyvät menneiden sotien piirteet uusien ilmiöiden kanssa. Uusien piirteiden ilmaantuminen sodankäyntiin ei siis tarkoita, että samalla kaikki vanha katoaa. Yhdysvaltojen ja Naton konsepteissa (esim. Allied Joint Publication, AJP­01) esitetään pääsääntöisesti viisi sodankäynnin toimintaympäristöä (domain), joita ovat maa, meri, ilma, avaruus ja kyber. Näiden lisäksi tunnistetaan sodankäynnin toimintaympäristöt läpileikkaavat ulottuvuudet, kuten informaatioympäristö, sähkömagneettinen spektri ja kognitiivinen/inhimillinen ulottuvuus.

Nato-asiakirjoissa siis nähdään, että tulevaisuuden sotataito perustuu sodankäynnin toimintaympäristöjen rajat ylittävän joustavan yhteisoperoinnin hallintaan. Tulevaisuuden sodissa operaatiot ulotetaan verkkoihin ja verkostoihin, avaruuteen sekä järjestelmiin. Integroidussa monitoimiympäristössä toimijat operoivat samanaikaisesti aina taistelutekniseltä tasolta koko sodankäynnin tasojen läpi korkeimmalle strategiselle tasolle asti. Kajanmaan mukaan kilpailun, konfliktin tai sodan intensiteetti vaihtelee vastustajan toimien myötä suhteessa aikaan. Nykyaikaisen sodan kuva ja sen muutokset teknisyyden, uusien sodankäynnin toimintaympäristöjen sekä yhteiskuntien kehittymisen myötä ajavat sotilaalliset toimijat yhä kiivaampaan taistelurytmiin – suunnitelmasta toteutukseen varattu aika lyhenee. Tämä asettaa haasteen myös sotataidon opettamiselle ja oppilaiden omaksumiskyvylle.

Nato-jäseneksi liittymisemme myötä on opetuksemme lähitulevaisuuden haasteena uusimman kansallisen ja kansainvälisen strategisen ja operatiivisen tiedon sisällyttäminen sotataidon opetukseen. Opetuksen ja tutkimuksen verkottuminen, englanninkielisen opetuksen tarjoaminen ja kansainvälisyyden opettaminen vaativat opettajilta entistä enemmän. Englannin lisääntyminen työkielenämme lisää riskiä suomalaiseen sotataitoon liittyvän ammattisanaston katoamisesta, kun käytämme entistä enemmän suoraan englantilaisia termejä ilman suomalaista määrittelyä.

Puolustusvoimat ovat nykyhistoriansa suurimman mullistuksen edessä. Tässä ajassa suomalaisen sotataidon identiteetistä ja sen vaalimisesta on pidettävä erityisen tarkasti huolta. Nyt on se hetki, jolloin se on kyettävä tarkasti määrittelemään ja luomaan suuntaviivat sen säilyttämiseksi. Ellei tätä tehdä, niin Nato-jäsenyyden myötä on vaara, että menetämme sen, mitä emme edes tienneet omistavamme. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella on tärkeä rooli tässä työssä.

Eversti Pekka Turunen palvelee Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen johtajana.