Venäläinen operaatiotaito 2000-luvulla

Vuonna 2022 alkanut laajamittainen hyökkäys

Ukrainaan on eronnut luonteeltaan aiemmista Venäjän 2000-luvulla käymistä, tavoitteiltaan rajoitetuista sodista: Georgian sota vuonna 2008, Ukrainan sota vuodesta 2014 alkaen sekä Syyrian sota vuodesta 2015 alkaen. Venäläinen käsitys sodasta ja sen myötä operaatiotaidon teoria eroavat länsimaisista. Niiden käsitteet tarjoavat hyödyllisen näkökulman käynnissä olevien sotatoimien tarkasteluun.

Sotataidon teoria koostuu keskinäisriippuvaisista strategiasta, operaatiotaidosta ja taktiikasta. Ne käsittelevät sodankäynnin tasoja, joita erottavat toimien mittakaava, laajuus ja kesto. Strategia käsittelee sotaa sekä valtion ja asevoimien sotaan valmistautumista kokonaisuutena. Operaatiotaito on operaatioiden ja sotilaallisten toimien suunnittelua, valmistelua ja toimeenpanoa. Taktiikka keskittyy taisteluun ja perustuu vakioiduille toimintatavoille, joista komentaja valitsee tilanteeseen sopivimman.

Sotataito ymmärretään lisäksi komentajan taidoksi yllättää vihollinen sekä toteuttaa epätavanomainen tai ainutlaatuinen operaatio. Historialla on suuri merkitys venäläisessä sotilasajattelussa.

Venäläinen operaatiotaito voidaan kuvata osin päällekkäisten osatekijöiden muodostamaksi kokonaisuudeksi. Osatekijäitä ovat sotataidolliset periaatteet, epäsymmetriaan pyrkiminen, trendien ennakointi sekä voimien ja keinojen korrelaatiomallien hyödyntäminen. Operaatiotaito ilmenee sotilaallisten toimien muotoina ja keinoina.

Venäläisen operaatiotaidon keskeisiä piirteitä ovat syvä taistelu ja syvät operaatiot, stereotyyppisten ratkaisujen välttäminen sekä keskittyminen sodan alkuvaiheen merkitykseen. Venäläisen operaatiotaidon kehittämiseen vaikuttavat sotilaspolitiikan ja -doktriinin, asevoimien tilan ja varustelun tason, vihollisen asevoimien kykyjen sekä sotakokemusten vaatimukset.

Sotilaallisten toimien muodot ja keinot Muodot ja keinot (käännetty myös muodot ja tavat ) ovat peruslähestymistapa venäläiseen operaatiotaitoon. Tiivistetysti muodot sisältävät tavoitteiden ja tehtävien luonteen ja tason, käytettyjen joukkojen kokoonpanon ja johtamisen yksityiskohdat sekä toimien rakenteen ajassa ja tilassa. Sodankäynnin päämuodot ovat hyökkäys ja puolustus. Sotatoimien muodot luokitellaan muun muassa operaatioksi, taisteluksi ja iskuksi.

Operaatio on kokonaisuus tavoitteiden, tehtävien, ajan ja paikan mukaan yhteensovitettuja taisteluja, taistelutoimia,

JAAKKO TUOMI

iskuja ja joukkojen liikettä. Ajallisesti operaatio voi kestää kahdesta vuorokaudesta yli 20 vuorokauteen. Erikoisoperaatiot ovat erityisesti järjestettyjen ja varustettujen joukkojen toimia, jotka eivät ole tyypillisiä tavanomaisille joukoille.

Taistelulla tarkoitetaan yhtymien, joukko-osastojen ja yksiköiden koordinoituja iskuja sekä tulta ja liikettä vihollisen tuhoamiseksi. Taistelun ajallinen kesto on tyypillisesti tunneista kolmeen vuorokauteen. Isku tarkoittaa vihollisen lamauttamista aseiden vaikutuksella tai joukkojen hyökkäyksellä. Toimet kestävät sekunnin murto-osista vuorokausiin.

Keinot ovat puolestaan joukkojen ja sotamateriaalin käyttötapoja tavoitteiden täyttämiseksi. Niihin sisältyy toimien järjestys, taistelujärjestys sekä henki- löstön ja kaluston käytön menettelytavat ja tekniikat. Sotataidollisilla periaatteilla ja sotamateriaalin ominaisuuksilla on suuri vaikutus keinoihin, jotka sisältävät myös ei-sotilaallisia, epäsuoria ja epäsymmetrisiä menetelmiä.

Georgian sodan muodot ja keinot olivat pääosin tavanomaisia. Ukrainan sodan aloittaneessa Krimin operaatiossa korostuivat epäsymmetriset keinot. ItäUkrainan vuosien 2014–2015 operaatiot olivat aluksi epäsymmetrisiä ja peitettyjä. Epäonnistuttuaan ne muuttuivat avoimeksi sotilaallisen voiman käytöksi, jossa korostui lennokkien ja epäsuoran tulen käyttö. Syyrian sodassa korostuivat ilmaoperaatiot ja -iskut sekä rajoitetusti täsmäaseiskut, myös mereltä.

Venäläisen operaatiotaidon osatekijät ja piirteet Sodan luonnetta koskevat sotataidolliset periaatteet ovat venäläisen sotataidon keskeinen ilmentymä. Niiden määrät ja tulkinnat vaihtelevat lähteestä riippuen ja sisältö kehittyy ajan myötä. Niillä on ajattomia piirteitä, kuten yllätys, johtaminen, yhteistoimin- ta, liike, aktiivisuus, keskittäminen ja suoja. Kunkin periaatteen täyttämiseksi on useita vaihtoehtoisia keinoja, jotka riippuvat tekijöistä kuten aika, joukkojen tila ja uhka.

Syvillä operaatioilla tarkoitetaan vihollisen tuhoamista sen koko puolustuksen syvyydessä ja sen juuret ovat 1920–1930-lukujen ajattelussa. Syviin operaatioihin liittyi taistelujärjestys, joka muodostui hyökkäysportaasta, menestystä laajentavasta portaasta, ilmavoimista ja ilmarynnäkköjoukoista.

Ajattelua päivitettiin täsmäaseiden aikakaudelle 1980-luvulla, kun venäläiset sotateoreetikot ennakoivat uutta sodankäyntitapaa. Nykyaikaisten sotien nähdään alkavan nopealla ja tuhoisalla alkuvaiheella, jonka merkitys nähdään entistä ratkaisevampana. Informaatiotilassa sen kesto voi olla vain millisekunteja ja fyysisessä tilassa tunteja. Sodan ensimmäisillä operaatioilla on näin ollen erityinen, muita tärkeämpi merkitys.

Voimien ja keinojen korrelaatiomalleja käytetään suunnittelun tukena. Laskelmat perustuvat taistelupotentiaaliin, eli aseille ja muodostelmille annettuihin määrällisiin ja laadullisiin arvoihin. Niillä pyritään päättelemään matemaattisesti onnistumisen todennäköisyyttä, edullisimpia toiminta-alueita, resurssien kulumista sekä operaatioiden etenemisnopeutta. Sotiin muodostettiin niiden tarpeita vastaavat voimaryhmät, joiden koossa huomioitiin tehtävän laajuus ja vastustajan taistelupotentiaali.

Pyrkimykset epäsymmetriaan, epäsuoruuteen ja oveluuteen ovat kuuluneet venäläiseen sotataitoon tsaarinvallan ajoista lähtien. Epäsymmetrisyydellä ei tarkoiteta pelkästään osapuolten kokoeroa. Epäsymmetristen operaatioiden periaatteisiin kuuluu valmistelujen ja toimeenpanon peittäminen salaamalla ja harhauttamalla, vihollisen heikkouksien paljastaminen ja toimien keskittäminen niitä vastaan, vihollisen pakottaminen oman tahdon noudattamiseen sekä vähäisten resurssien kuluttaminen suhteessa vihollisen toimiin. Epäjärjestykseen saattamisella pyritään estämään vihollisen kyky johtaa ja koordinoida taisteluaan.

Esimerkkejä epäsymmetrisistä keinoista ovat olleet sotaharjoitusten käyttäminen sotavalmisteluiden peittämiseen, peitetyt operaatiot Krimillä ja Itä-Ukrainassa, humanitaarisen avun käyttäminen harhautuksena Itä-Ukrainan operaatioissa sekä siviilikohteiden pommittaminen Ukrainassa ja Syyriassa.

Yllätyksen sekä salaamisen ja harhauttamisen merkitys on korostunut sotien ensimmäisissä operaatioissa. Georgian sodan valmistelut peitettiin sotaharjoituksella. Krimin operaatiossa saavutettiin yllätys operaation aloitusajan ja epätavanomaisen toteuttamistavan suhteen. Itä-Ukrainan operaatioissa joukkoja käytettiin aluksi peitetysti. Yllättäen toteutetuilla tuli-iskuilla tuotettiin ajoittain suuria tappioita ukrainalaisjoukoille.

Venäläinen käsitys informaatiosodankäynnistä on länsimaista laajempi. Informaatiosodankäynti jaetaan kahteen osaan, informaatiotekniseen ja informaatiopsykologiseen. Informaatiotekninen sodankäynti sisältää elektronisen ja kybervaikuttamisen sekä kohteiden fyysisen tuhoamisen. Operatiivisella ja taktisella tasolla keskitytään joukkojen hallintaan ja elektroniseen sodankäyntiin. Informaatiopsykologinen sodankäynti on vastustajan väestöön ja asevoimien henkilöstöön vaikuttamista.

Informaatiosodankäynti on ollut osa operaatioita ja taistelutoimia kaikissa kolmessa sodassa. Vihollisen kyky johtaa ja koordinoida taisteluaan pyritään estämään. Georgiassa pommitettiin varuskuntia ja kuituverkon solmukohtia. Elektronisen sodankäynnin järjestelmien käyttö lisääntyi ja monipuolistui Georgian sodan jälkeen. Johtamisyhteyksiä häirittiin Ukrainassa elektronisella häirinnällä ja sotilaiden matkapuhelimiin lähetettiin häiritseviä tekstiviestejä. Krimin operaatiossa ukrainalaisia estettiin johtamasta tehokkaasti joukkojaan valtaamalla johtamispaikkoja sekä katkomalla tietoliikenneyhteyksiä. Siviilikohteiden toistuvaa pommittamista voidaan pitää informaatiosodankäynnin keinona, jonka tavoitteena on murentaa vihollisen taistelutahto.

Asevoimien kehittäminen

2000-luvulla

Asevoimien tehtäväksi määrittyi 2000-luvun alussa hyökkäysten torjunnan ja rauhan ylläpitämisen lisäksi maan rajojen ulkopuolella olevien kansalaisten suojeleminen. Asevoimien oli määrä keskittyä paikallisiin konflikteihin Venäjän rajoilla, mutta myös laajamittaiseen sotaan varauduttiin. Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden kasvava teknologinen ylivoima on edellyttänyt epäsymmetristä vastausta niin asevoimien kuin operaatiotaidonkin kehittämisessä.

Georgian sota paljasti puutteita asevoimien suorituskyvyssä. Asevoimien ti- la ja varustelu kehittyivät vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen aloitetun reformin seurauksena. Suurikokoisesta, mutta laadultaan heikosta armeijasta pyrittiin siirtymään kooltaan pienempiin ja paremmin varusteltuihin korkean valmiuden asevoimiin. Tämä paransi kykyä toimeenpanna yllättäen nopeita operaatioita, mutta alensi kykyä käydä laajamittaista sotaa.

Ilmavoimat ja ilmapuolustus olivat varusteluohjelmien painopisteenä. Georgian ja Syyrian sotien välinen kehitys näkyi ilma-aseen lisääntyneenä tehona ja kasvaneena nopeutena. Syyrian sodassa ilmeni edelleen puutteita ilma-aseen kyvyssä nopeaan ja tarkkaan tulenkäyttöön sekä kyvyssä vaikuttaa liikkuviin kohteisiin. Ilma-asetta pidetään alivoimaisena Naton kalustoa vastaan, joten ilmapuolustus nojaa voimakkaasti ohjusilmatorjuntajärjestelmiin.

Maavoimien kalusto ei kehittynyt samassa suhteessa. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut tykistöjärjestelmissä. Tulenkäyttökykyä on parantanut lennokkien sekä viesti- ja tykistöjärjestelmien integroiminen osaksi tiedustelutulijärjestelmää. Täsmäaseiden määrä on edelleen vähäinen, mutta sitä paikataan kyvyllä käyttää massamaista aluevaikutteista tulta.

Maahanlaskujoukkoja kehitettiin toimimaan nopeasti keskitettävänä ylijohdon reservinä. Niitä on käytetty vahventamaan eri operaatiosuuntia syvyyteen tehtävien maahanlaskuoperaatioiden sijaan. Venäjän asevoimilla on hyvä kyky toimia rajojensa läheisyydessä, koska strateginen kuljetuskyky perustuu rautateihin.

Aiempien sotien kokemukset vaikuttavat merkittävällä tavalla operaatiotaidon kehittämiseen. Jää nähtäväksi, miten venäläinen operaatiotaito jatkaa kehittymistään viimeisimpien sotakokemusten perusteella. On todennäköistä, että aiemmin nähtyjä muotoja ja keinoja ei tulla tulevaisuudessakaan toistamaan sellaisenaan.

Yleisesikuntamajuri Jaakko Tuomi palvelee Karjalan prikaatin esikunnassa. Artikkeli perustuu kirjoittajan yleisesikuntaupseerikurssin vuonna 2021 valmistuneeseen julkiseen diplomityöhön ”Venäläisen operaatiotaidon kehittyminen 2000­luvulla”.