Perinnetietoutta – tiesitkö tätä? Sotataidon kansallinen käsitteistö

Toimivan määritelmän perusominaisuuksia ovat kattavuus ja poissulkevuus. Määritelmässä siis on kaikki määrittelykohdetta kuvaava tarpeellinen tunnusmerkistö, mutta samalla se rajaa pois määrittelykohteeseen kuulumattomat elementit. Mitkä ovat ne tunnuspiirteet, jotka kuuluvat taktiikkaan, mutta eivät kuulu muuhun sodankäyntiin? Ainakaan kaikki Puolustusvoimien viralliset määritelmät eivät tältä osin ole kovinkaan toimivia.

Aluksi on todettava, että operaatiotaito ja taktiikka sisältyvät ja liittyvät kiinteästi sotataidon laajaan käsitekokonaisuuteen. Siksi on syytä aloittaa sotataidon määrittelyllä.

Sotataidolla tarkoitetaan taitoa johtaa sotavoimia sodan päämäärien saavuttamiseksi sekä taitoa valmistautua rauhan aikana mahdolliseen sotaan. Yleensä sotataito jaetaan strategiaan, operaatiotaitoon ja taktiikkaan. Lisäksi sotataito voidaan jakaa meri- tai ilmasotataitoon sekä toisinaan myös maasotataitoon. Suomalaisen sotataidon yleisperusteet eivät poikkea yleismaailmallisen sotataidon keskeisistä periaatteista, vaikka kansallisen sotataidon voidaan todeta sisältävän paljon omintakeisia piirteitä. Suomessa on kuitenkin korostettu paikallisten erityisolojen sekä olosuhteiden mahdollisimman tehokasta huomioon ottamista, etenkin kansallista sotataitoa kehitettäessä. Siksi voidaan sanoa, että suomalaisen sotataidon omaperäisyys poikkeaa yleis- maailmallisesta sotataidosta eniten juuri omaperäisyyden, sovelluksien ja toiminnan tarkoituksenmukaisuusperiaatteissa.

Mainittakoon, että Maanpuolustuskorkeakoulussa sotataito ei varsinaisesti ole tieteenala, tai ei edes kokoava tieteenala, vaikka koulussa on kuitenkin oppiaine nimeltä sotataito. Sotataidon oppiaine muodostuu kolmesta sotatieteen opetusja tutkimussuuntauksesta, joita ovat sotahistoria, strategia sekä operaatiotaito ja taktiikka. Näitä täydentävät sotilaspedagogiikka, johtaminen, sotatekniikka ja sotatalous. Merkillepantavaa on, että sotataitoon keskittyvien tieteenalojen tiedekäsitykset eroavat toisistaan hyvin paljon.

Operaatiotaito ja taktiikka sisältyvät sotataidon peruskäsitteistöön. Molempiin määritelmiin on usein sisällytetty myös sotatoimien ja taisteluiden valmistelu. Vaikka valmistelut ovat pääosin näiden käsitteiden alaan kuulumattomia käytännön toimenpiteitä, niihin liittyy muun muassa johtaminen, joka on operaatiotaidon ja taktiikan keskeinen osakokonaisuus.

Operaatiotaito tarkoittaa yleensä useammasta toisiinsa liittyvästä taistelusta koostuvan sotatoimen suunnitteluun, valmisteluun ja toteuttamiseen liittyvää toimintaa. Operaatiotaitoa voidaan luonnehtia opiksi tai taidoksi suunnitella, valmistella ja johtaa taktisten taistelujen muodostama sarja. Kiteytettynä operaatiotaito määrittelee koska, missä, miten ja miksi laajat joukkokokonaisuudet taistelevat. Operaatiotaidon määritelmä pe- rustuu latinan kielen sanaan opera, joka on monikkomuodossa oleva työtä, toimitusta ja toimeliaisuutta kuvaava sana.

Operaatiotaitoon luetaan kuuluviksi muun muassa taisteluoppien laaja-alainen tuntemus, yleisten sotataidollisten periaatteiden tuntemus, suunnitteluprosessin ja esikuntatyöskentelyn hallinta, puolustushaarojen, aselajien ja toimialojen toiminnan tuntemus ja taito sovittaa näiden kaikkien toiminta yhteen. Operaatiotaitoa on myös kyky johtaa useita alajohtoportaita halutun päämäärän tai loppuasetelman saavuttamiseksi.

Operaatiotaidon monitahoiset määritelmät osoittavat, että käsite operatiivinen on Suomessa kytketty yleensä joukon kokoon, eikä niinkään operaation päämäärään. Suomessa operaatiotaitoa on sovellettu pääsääntöisesti yhtymätasolla, eli nykyisin taisteluosastoissa ja prikaateissa sekä vastaavissa Ilmavoimien ja Merivoimien joukkotyypeissä. Entistä tiiviimmin operaatiotaidon käsitettä sovelletaan maa-, meri- ja ilmavoimien käytön sijasta liittämällä se maa-, merija ilmapuolustukseen sekä Puolustusvoimien yhteisiin suorituskykyihin. Operaatiotaitoa ei siten enää sidota vain joukon kokoon, vaan valittuun päämäärään tähtäävään toimintaan ja suorituskykyjen optimaaliseen käyttöön.