Operaatio Kekkonen

Operaatio Kekkonen –Lännen agentit Tamminiemen sisäpiirissä

Mikko Virta

Otava 2022

Sivuja 574

ISBN 978-951-1-42805-3

Sattuma monesti ratkaisee ja tuuriakin joskus tarvitaan. Mikko Virta etsi syksyllä 2019 Lontoossa aineistoa Suomen ilmavoimien kylmän sodan aikaisia hävittäjähankintoja käsittelevään väitöskirjaansa. Hävittäjäpaperien kahlaamisen yhteydessä hän törmäsi presidentti Kekkosesta laadittuun henkilökuvaan, jonka salaaminen oli vasta lopetettu. Näin alkoi vähitellen hahmottua kuva brittien yhteydenpidosta presidentti Kekkoseen, jonka tarkoituksena oli käännyttää Kekkonen länteen, koska erityisesti 1960-luvulle tultaessa idän vetovoima ja myös painostus presidentti Kekkosta kohtaan huolestutti lännessä.

1950-luvun on kuvattu olleen Suomen historian vainoharhaisin ajanjakso, jolloin mieliä hallitsivat epäluulo, vakoilu ja kaiken tulkinta pahimmin päin. Vuosikymmentä leimasi heti sotien jälkeen alkanut sisäpoliittinen valtataistelu, joka ei osoittanut laantumisen merkkejä. Avainhenkilöt Kekkosen lännettämisessä olivat britit Rex Bosley ja James Magill, joihin Kekkonen tutustui heti sodan jälkeen. Bosleylla oli alun perin tiedusteluvirka brittien lähetystössä, Magill –joka tunnettiin savotta-ajoiltaan nimellä

Janne Mäkelä – puolestaan edusti brittejä valvontakomissiossa.

Molemmat olivat tulleet Suomeen ensimmäistä kertaa jo 1930-luvun alussa ja oppineet suomen kielen. Vaikka pestit matkan varrella vaihtuivat, ja miehet asuivat Suomessa vuosikausia pätkätöissä, niin vierailut jatkuivat aina 1970-luvun lopulle saakka. Molemmat saivat ensivaikutelmansa Kekkosesta humuisensumuisessa Evon hirvijahdissa syksyllä 1945, jolloin Magill luonnehti Kekkosta energiseksi hepuksi, mutta opportunistiksi, jonka moraali ei ollut sen parempi kuin sen tarvitsikaan olla. Pikkuhiljaa vuosien kuluessa Bosley ja Magill suomettuivat itsekin siinä määrin, että alkoivat ymmärtää Kekkosen tasapainopolitiikkaa.

Noin vuonna 1960 laukaistuun informaatio-operaatio Threadiin oli valittu kymmenen idän ja lännen blokkien välissä tasapainoilevaa poliittista johtajaa, joista Kekkonen oli ainoa eurooppalainen. Osana operaatiota alkuvuodesta 1961 britit lähettivät John Haycraftin Tamminiemeen opettamaan Kekkoselle englantia. Pontimena oli Kekkosen saama historiallinen vierailukutsu IsoonBritanniaan – presidentti halusi oppia paremmin siihen asti korkeintaan auttavasti osaamaansa kieltä. Kekkosta oli etukäteen kuvailtu Haycraftille mieheksi, joka juopotteli usein, oli kova naistenmies ja mahdollisesti myös kaappikommunisti. Haycraftin useamman kuukauden päivittäinen englannin hevoskuuri tehosi hyvin; Kekkonen kykeni lopulta jopa kohtuullisesti pitämään spontaaneja puheita englanniksi. Vanhana tiedustelumiehenä Kekkonen kyllä tajusi, että opettaja Haycraft raportoisi havainnoistaan.

Aiempaa tutkimustietoa on kohtuullisesti sotilaiden ylläpitämistä läntisistä tiedustelukontakteista jo aivan 1950-luvun alkupuolelta. Pääesikuntaan perus- tettiin vuonna 1959 sotilastiedustelua hoitamaan tarkastusosasto eversti Lauri Sutelan johdolla. Sotilaiden länsikontaktit olivat vain muutamien harvojen tiedossa. Edes Kekkoselle näistä ei kerrottu, vaikka presidentti toki ymmärsi näiden usein kahdenvälisten mutuaalikanavien olemassaolon. Isossa kuvassa briteiltä saatiin konkreettista tiedustelutietoa, amerikkalaisilta enemmänkin henkistä tukea. Presidentin hiljaisesta hyväksynnästä kertoo sekin, kun Länsi-Saksan tiedustelupalvelu (Bundesnachrichtendienst) vielä 1980-luvun taitteessa tiedusteli Suojelupoliisin kautta lupaa aloittaa yhteydenpito Pääesikunnan kanssa. Kekkonen ei ottanut asiaan mitään kantaa – eikä hän myöskään hommien perään koskaan kysellyt. Urho Kekkosen länsisuhteiden kehitys voidaan jakaa neljään vaiheeseen. Vuosina 1943–49 Kekkonen oli kiinnostava nouseva poliitikko, muttei vielä vallan korkeimmalla huipulla. Toinen vaihe ajoittuu vuosiin 1950–58, jolloin lännen silmissä huolestuttavasti kommunistien kanssa flirttaileva Kekkonen nousi pääministeriksi ja tasavallan presidentiksi. Kolmatta vaihetta 1958–1962 leimasivat kriisit ja epäluulot, jolloin yöpakkaset ja noottikriisi osin romuttivat lännen luottamuksen. Tällä vaikealla kaudella aloitettiin informaatio-operaatio Thread ja näyttävä vierailuvaihto, jonka huipentumana olivat Kekkosen vierailut IsoonBritanniaan ja Washingtoniin vuonna 1961. Viimein vuodesta 1962 Kekkosen kauden loppuun luottamus rakennettiin uudelleen ja lännen pahimmat uhkaskenaariot jäivät toteutumatta.

Valtiotieteiden tohtori Mikko Virran sattumalta löytämästä tuohesta tulikin lopulta takki väitöskirjan aiheen vaihtuessa hävittäjähankinnoista Kekkosen länsisuhteisiin.