PUOLUSTUSSUUNNITTELU ITSENÄISYYDEN ALUSSA TEKSTI: TUUKKA TIMONEN Kenraalimajuri Oscar Enckellin yleisesikunnan päällikkyyden aikana valmistuivat puolustussuunnitelmat, jotka olivat ensimmäistä kertaa ajan kanssa laadittu, yhden henkilön valvoman prosessin lopputuote. Artikkeli perustuu kirjoittajan valmisteilla olevaan opinnäytetyöhön Oulun yliopistossa.
S
uomen puolustussuunnitelmiksi käsitetään sellaiset operatiiviset eli varsinaisen toiminnan suunnitelmat, joiden perusteella asevoimat pystyy välittömästi järjestämään kansallisen puolustuksen. Puolustussuunnitelmien laadinnassa ylin vastuu oli maan itsenäistymisen jälkeen yleisesikunnalla, joka vastasi puolustuksen järjestelyja liikekannallepanoasioista.
Suunnittelu käynnistyy Vuoden 1918 keväällä vapaussodan operaatiot olivat vasta ehtineet päättyä, kun kysymys puolustusjärjestelyistä muodostui Suomen olemassaolon kannalta kriittiseksi. Valtionhoitaja Gustaf Mannerheim antoi ensimmäiset käskynsä Karjalankannaksen linnoittamisesta, sillä Neuvosto-Venäjän suunnasta tuleva hyökkäys koettiin potentiaalisimpana uhkana. Vapaaehtoisena sotaan osallistunut ruotsalainen everstiluutnantti Axel Rappe otti tehtäväkseen alustavan suunnitelman linnoittamis- ja tykistöjärjestelyistä itärajalla. Kesäkuussa 1918 valmistunutta Rappen suunnitelmaa pidetäänkin ensimmäisenä itsenäisen Suomen puolustussuunnitelmana. Kenraalimajuri Oscar Enckell määrättiin yleisesikunnan päälliköksi syk-
syllä 1919 tilanteessa, jossa Neuvosto-Venäjän ja Suomen välillä vallitsi tosiasiallinen sotatila vuoden 1918 vapaussodan ja sitä seuranneiden heimosotien jäljiltä. Aloitettuaan yleisesikunnan päällikkönä Enckell ryhtyi välittömästi kartoittamaan mahdollisuuksia liikekannallepanon nopeuttamiseksi sekä etsimään vaihtoehtoisia tapoja joukkojen keskittämiseksi puolustusasemiin itärajalle. Hän jatkoi puolustussuunnittelua Rappen aiemman suunnitelman pohjalta ja totesi siinä paljon edellytyksiä tulevalle suunnittelutyölle, lukuisista puutteista huolimatta. Vaikka Suomen puolustussuunnitelmia koskevaa tietoutta on ansiokkaasti koottu sotahistorioitsija Reino Arimon johdolla vuosien 1919–1924 ajalta, ovat vähemmälle huomiolle jääneet ne toimintatavat ja periaatteet, joilla Suomen puolustus suunniteltiin tuona ajanjaksona. Artikkelissani nostankin esiin keskeisimmät suunnittelutyön taustalla vaikuttaneet tekijät.
Yleisesikunnan maastontiedustelu Enckell aloitti työskentelyn yleisesikunnassa palvelleiden upseerien kanssa vanhojen suunnitelmien, rakentumassa olleen organisaation sekä käy43
TUUKKA TIMONEN
tettävissä olleiden puutteellisten puolustusresurssien arvioinnilla. Hän sai laadittua 24. syyskuuta 1919 päivätyn joukkojen sijoituksiin sekä majoituspaikkoihin liittyviä muutoksia sisältävän esityksen, joka lähetettiin sotaväen päällikkö Karl Wilkamalle. Vahvistaakseen esityksen painoarvoa Enckell matkusti yleisesikunnan upseereista muodostetun delegaationsa kera jo viisi päivää myöhemmin Karjalankannakselle, jossa he suorittivat perusteellisen maastontiedustelun. Karjalankannas oli ollut everstiluutnantti Rappen suunnitelmista lähtien ratkaisevin puolustettava alue torjuttaessa mahdollinen Neuvosto-Venäjän hyök-
Kylkirauta 1/2021
