Nähtävää Hossassa
Retkivinkki
KalliomaalauKset Somer-järven Värikallion ja Julma-Ölkyn kanjonijärven kalliomaalaukset ovat merkkejä muinaisina aikoina Hossassa liikkuneista ihmisistä. Jopa 4 000 vuotta vanhat maalaukset on tehty punamullan ja veren sekoituksella. Niissä on voitu esittää alueen tapahtumia, tai viitoittaa reittiä muille kivikauden aikana alueella samonneille eränkävijöille. Julma-Ölkyn kalliomaalaus on pohjoisin Suomesta löydetty. Siinä on kuvattuna kaksi ihmistä ja hirvieläin. Somer-järven Värikalliolla maalauksia on peräti 61. Kuvien aiheet näyttäisivät liittyvän metsästykseen ja samanismiin. Maalauksissa toistuu sarvipäinen tai eläimeksi pukeutunut ihmishahmo. Myös kolmiopäinen ihmishahmo, jonka kasvoihin on merkitty selvästi silmät ja nenä, antaa mielikuvitukselle liikkumatilaa. Hossan järvien vedenpinnan korkeus on eri aikoina vaihdellut vain vähän, mikä on taannut maalausten säilymisen aina nykypäivään asti. Värikallion maalaukset on tunnettu virallisesti vuodesta 1977, ja ne ovat nykyisin suosittu vierailukohde. Itse asiassa maalaukset löydettiin jo vuonna 1972, mutta ilmeisesti turistiryntäystä pelännyt alueen mökkiläinen suttasi ne tervalla. Luontoäiti ei kuitenkaan luovuttanut, vaan puhdisti kalliot uudelleen. Olemme siis onnekkaita, että sabotaasista selvinneet huikeat teokset ovat tänä päivänäkin Värikalliolla meidän kaikkien ihasteltavina. Hossan kalliomaalauksia voi käydä katsomassa kaikkina vuodenaikoina.
23
Kirkasvetiseltä voi aloittaa oman seikkailunsa kohden Hossan Värikalliota. Reitti on helppokulkuisempi kuin Lihapyörteen pysäköintialueen kautta kuljettaessa. Kuivan kangasmetsän siimeksessä kannattaa ihastella persoonallisia kelopuita ja pahkoja.
Riippusilta ylittää Julma-Ölkyn rotkojärven.
Retkivinkki Packraft-reppulautta on kevyt, vain pari kiloa painava täytettävä vesikulkuneuvo. Sen kannelle mahtuu rinkka melonnan ajaksi. Hossan vesistöillä Packraft tuo uuden ulottuvuuden retkeilystä nauttimiseen.
Julma-ÖlKKy Ölkky tarkoittaa alueen vanhassa murteessa rotkoa. Nimi ei tässä tapauksessa petä: sen verran hienoja rotkoja löytyy Julma-Ölkyn kanjonijärveltä. Muinoin rotkoon ajettiin saaliseläimiä, jotka tapettiin vuodenajasta riippuen joko järven jäälle tai veteen. Kallioseinämien lisäksi järveltä löytyy paljon muutakin. Sateenkaariputous on puro, joka on saanut nimensä sateenkaaren väreissä hohtavasti sumupilvestään. Pirunkirkko taasen on kalliohalkeama, jonne hurjapäisimmät voivat kiivetä kirjaamaan puumerkkinsä vieraskirjaan. Suomen pohjoisinta kalliomaalausta voi katsella vesiltä tai jäältä. Julma-Ölkkyyn on mahdollista tutustua vesirajaa myötäillen veneopastuksella, tai vaikkapa omalla kanootilla. Retkeilijöitä kiinnostaa järven ympäri kulkeva noin kymmenen kilometrin pituinen reitti. Kokonaan järveä ei tarvitse edes kiertää, sillä sen yli voi oikaista riippusiltaa pitkin. Silta kannattaa toki ylittää myös koko reittiä kiertäessä. Yläilmoista kävijä saa hyvän käsityksen jyhkeän rotkon koosta ja kallioiden puhuttelevista jyrkänteistä.
24
PERÄMERI Maa kohoaa jalkojen alla Puuttomien luotojen rauhassa pesivät linnut Saariston perinnemaisemat, niityillä liihottavat perhoset Merisavuun kietoutuu soutuveneen haamu Yö, taivaan tähdet ja tunnusmajakka valoton –M–
P
erämeren kansallispuisto sijaitsee Pohjanlahden pohjukassa, Kemin ja Tornion ulkosaaristossa. Puistoon pääsee kesäaikaan veneellä tai meloen. Talvella rannikkoa lähimpiin saariin voi mennä vaikkapa hiihtäen tai moottorikelkalla jäätilanteen salliessa.
Tämän kansallispuiston erikoisuus on maankohoamisen synnyttämä ja ylläpitämä saaristoluonto pioneerilajeineen. Viime jääkauden aikana maankuorta painanut valtava jäämassa oli parhaimmillaan pitkälti kolmatta kilometriä paksu. Jäätikön reuna vetäytyi pois Perämeren alueelta hieman yli 10 000 vuotta sitten. Jään sulaessa paine hellitti, ja maa alkoi kohota takaisin kohden tasapainotilaa. Maankohoaminen jatkuu vieläkin arviolta 8–10 millimetriä vuodessa. Puiston vesialue on pitkälti karikkoista matalikkoa. Maa-aluetta puistoon kuuluu vain 2,5 km2, joka koostuu noin 30 saaresta ja luodosta. Vanhimmatkin niistä ovat kohonneet merestä vasta noin tuhat vuotta sitten.
Perämeri • Perustettu: 1991 • Pinta-ala: 157 km2 • Tunnus: lapintiira ja ruijanesikko • Sijaintikunnat: Kemi ja Tornio • Palvelut: retkisatama, tulentekopaikkoja, vuokratupia ja autiotupa, sauna • Reitit: maanpäällinen ja vedenalainen luontopolku
34
Vanhoja luonnonmetsiä Syötteellä pesiviä lintulajeja ovat muun muassa idänuunilintu, lapintiainen, maakotka ja kuukkeli. Nisäkäslajeista puiston alueella viihtyvät suurpedot karhu, susi, ilves ja ahma, unohtamatta vesistöjen liepeillä viihtyvää saukkoa.
Retkivinkki Upeita näköaloja kansallispuistoon tarjoilee myös Iso-Syötteen huipulle rakennettu Huippupolku. Kilometrin mittaisella reitillä on kaksi näköalapaikkaa, joilta voi saada esimakua Syötteen kansallispuiston laajuudesta ja sen luonnosta. Lähtöpaikan osoite on Isosyötteentie 246, Pudasjärvi.
Syötteen kansallispuiston luontoa määrittävät vanhat luonnonmetsät vaaroineen. Myös purot ja niiden varsien pienilmastoltaan kosteat elinympäristöt tarjoavat kodin monelle lajille. Upeita, pitkälti luonnontilaisia soita on myös vaarojen rinteillä ja jopa lakialueilla. Puiston iäkkäät luonnontilaiset metsät koostuvat useista puulajeista ja monen ikäisistä puuyksilöistä, vaikka metsän sukkessio onkin monin paikoin vaiheessa, jossa kuusi on jo selkeästi valtapuuna. Pitkälle kehittyneestä metsäluonnosta kielivät myös alueella viihtyvä liito-orava sekä vanhojen metsien lajit pursukääpä ja sitruunakääpä. Luonnonmetsissä on paljon lahopuuta, joka tarjoaa sekä ravintoa että tärkeän elinympäristön monelle lajille. Lahopuusta syntyvä humus toimii eräänlaisena ravinnevarastona ja parantaa maaperän veden- ja ravinteidenpidätyskykyä. Näin metsä saa voimia kasvuun ja uudistumiseen. Lahopuulla elää monia sellaisia lajeja, jotka laittavat tarvittaessa haitalliset kaarnakuoriaiset kuriin.
52
Luonnontilainen metsä, jonka omat prosessit saavat toteutua vapaasti ja joka saa uudistua luontaisesti, on lukemattomien lajien koti ja ehtymätön ruoka-aitta. Siellä metsän elävien ei tarvitse kyntää ja kylvää, kunhan ilmaantuvat paikalle sadonkorjuuaikaan valmiiseen pöytään. Mikäli ei ole kovin yksipuolinen ruokavalio, metsässä on etenkin kasvukauden aikana sadonkorjuuaika joka päivä. Meillä ihmisillä lienee vielä paljon oppimista ruuantuotannosta. Tuleeko kenellekään mieleen sana permakulttuuri?
Retkeillen Syötteellä
Retkivinkki Pikku-Syötteen tunturikoulussa perheen lapset voivat päiväsaikaan opiskella ja tehdä läksyjä ammattiopettajan kanssa Syötteen vierailun lomassa. Koulussa on myös monipuoliset liikuntamahdollisuudet: erikoislajeista mainittakoon jousiammunta ja seinäkiipeily.
Syöte on lapsiperheille hyvin soveltuva kohde. Suomen eteläisin tunturi Iso-Syöte ja viereinen Pikku-Syöte majoitus- ja ravintolapalveluineen mahdollistavat myös mukavuuksiin tottuneiden vierailut ja päiväretket alueella. Näistä paikoista voi vuokrata välineitä retkille: suksia, maastopyöriä tai lumikenkiä. Talviaikaan laskettelu on aktiviteeteista tärkein molempien Syötteiden rinteillä. Päiväretket kansallispuistoon ovat vuodenajasta riippumatta suosittua ohjelmaa. Mahdollisuutta vierailla porotiloilla kannattaa kysellä majoituspaikasta tai luontokeskuksesta. Syötteen kylällä palvelee kauppa, joka myy myös polttoainetta.
Retkivinkki Vajaan tunnin ajomatkan päässä Syötteeltä on lapsiperheille erinomaisesti sopiva päiväretkikohde, Soiperoisen polku. Hienoja lampia ja toinen toistaan mukavampia taukopaikkoja esittelevällä ihastuttavalla rengasreitillä on pituutta viisi kilometriä, ja sen lähtöpaikka sijaitsee Soiperoisen pysäköintialueella.
53
RIISITUNTURI Tapion pöydällä tykyistään hahmoja muovailee Hiljaisuus, erämaan henkäys.. pysähtyä ja olla Kiireen hälvetessä löytyy tunne ajatusten takaa Pohjimmaiset totuudet hiovat mielen pohjukoita kauniiksi, puhdistaen aatosten polut luonnolliseen pisaramuotoon –M–
E
telä-Lapissa, Posion kunnassa sijaitsee vuonna 1982 viimein perustettu Riisitunturin kansallispuisto. Pentti Linkolan veli Martti Linkola ja Urpo Häyrinen olivat ehdottaneet puiston perustamista jo vuonna 1967. Kävijälleen Riisitunturi tarjoaa vaarakuusikoita, erämaista luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Puiston erikoisuutena on maamme kostein paikallisilmasto alaspäin viettävine rinnesoineen. Kosteutta saapuu alueelle sekä Vienanmeren että Pohjanlahden suunnalta. Märkyyden seurauksena jopa tunturien laet ovat paikoin soistuneita. Puistoa on ajateltu laajennettavaksi käsittämään myös Karitunturin soidensuojelualueen sekä lähistön muut suojellut ja suojeltavaksi varatut alueet. Talvella tykkylumen peittämät kuuset hallitsevat näkymiä Riisitunturilla. Tykkylumi saa alkusysäyksensä, kun ilmaan sitoutunut kosteus
Riisitunturi • Perustettu: 1982 • Pinta-ala: 77 km2 • Tunnus: hiiripöllö ja tykkykuusikko • Sijaintikunta: Posio • Palvelut: laavuja, kaksi autiotupaa ja päivätupa • Reitit: useita merkittyjä rengasreittejä ja erämaalatu, yhteensä 42 km retkeilyreittejä • Tarkempi kartta: Kuusamo 1:100 000, 2017
60
joutuu kohoamaan rinnettä ylös. Sumua muodostuu, kun ilma ei pysty enää sitomaan kaikkea tuota vettä. Mikäli ilmassa ei ole hiukkasia, joiden ympärille jäätyä tai tiivistyä, kosteus tarraa eteen tulevien puiden oksiin ja tunkeutuu kaikkialle latvustoon. Lopulta se kietoo puut kauttaaltaan vaippaansa, jolloin syntyy kuvankaunis lumipuinen talvimaisema, tykkylumimetsä. Tykkylumikerrostumista ehkä mielenkiintoisimmat kasaantuvat tapionpöytien päälle. Ne ovat tasalatvaisia matalia kuusia, jotka kasvavat leveyttä korkeuden sijaan. Runsaslumisina talvina yhden tällaisen puun tykkylumikuorma voi painaa jopa kolme–neljätuhatta kiloa. Puistosta löytyy maagisen kauniita näkymiä. Yksityiskohdat ja tykkylumiset hahmot tunturin rinteellä ovat inspiroineet monia päiväretkeläisiä jäämään yöksi ja ikuistamaan näkymiä revontulien loimussa. Valokuvaajia houkuttava kansallispuisto on kasvattanut suosiotaan tasaisesti, ja sen parkkipaikat ovat ajoittaen olleet jopa ruuhkaiset.
61
Riisitunturin reitit kulkevat autiotuvan kautta.