ALKUSANAT

Tunnettu sanonta väittää länsimaisen markkinatalouden toimivan luotonannon varassa. Arkikokemus osoittaakin, että näin tapahtuu. Velkasuhteita syntyy ja päättyy jatkuvasti, ja lähes jokainen taloudellinen toimija, oli kysymyksessä yritys tai yksityishenkilö, on milloin velkojan, milloin velallisen asemassa. Ehdoton valtaosa velkasuhteista hoituu itsestään, mikä tarkoittaa, että velkasuhteen velallinen tekee maksunsa suurin piirtein ajallaan ja ilman erityisiä velkojan toimia. Aina ei kuitenkaan käy näin hyvin, vaan maksu viivästyy. Pahimmassa tapauksessa velkoja ei saa maksua ollenkaan, ellei hän ryhdy toimiin sen saamiseksi. Erääntyneen maksun laiminlyönti on tavallisesti seurausta siitä, että velallinen ei kykene maksamaan. Juridisessa kielenkäytössä hän on maksukyvytön. Joskus laiminlyönti voi johtua myös muusta syystä, esimerkiksi unohtamisesta tai siitä, että velallinen ei yksinkertaisesti halua maksaa velkaansa.

Näiden tilanteiden varalta laki vahvistaa sen menettelytavan, jolla velkoja saa maksun tai ainakin osan siitä maksuhaluttomalta tai maksukyvyttömältä velalliseltaan. Tätä kutsutaan velkavastuun toteutukseksi, josta aikaisemmin puhuttiin termilla ”täytäntöönpano”. Velkavastuu toteutetaan maksukyvyttömyys- eli insolvenssimenettelyllä. Käytännössä

alkuSanat 17

velkavastuu toteutetaan viime kädessä muuttamalla velallisen varallisuus rahaksi ja tilittämällä kertyneet varat velkojalle. Nykyisin laki tuntee neljä insolvenssimenettelyä, jotka ovat ulosotto, konkurssi, yrityksen saneeraus ja yksityishenkilön velkajärjestely. Muitakin insolvenssimenettelyjä on ollut käytössä. Ne ovat kuitenkin aikojen kuluessa joko sulautuneet nykyisiin insolvenssimenettelyihin tai kokonaan kadonneet, kuten esimerkiksi velkavankeus.

Tämä kirja on tarkoitettu yritysten oppaaksi maksukyvyttömyystilanteisiin. Useimmiten yritykset joutuvat tarkastelemaan maksukyvyttömyyttä velkojan näkökulmasta. Näin insolvenssimenettely esivaiheineen hahmottuu tavaksi, jolla yritys perii saataviaan. Empiirisesti toki useimmiten näin onkin, mutta kokonaisuutena näkökulma yleistää liiaksi. Yritys voi nimittäin olla insolvenssimenettelyssä muussakin roolissa. Ensiksikin se voi olla menettelyn kohteena eli velallisena, kun joku sen velkojista vaatii maksua. Esimerkiksi yritys A asetetaan konkurssiin sen velkojien hakemuksesta. Toiseksi yritys monasti joutuu itse käynnistämään tällaisen menettelyn saadakseen maksun omalta velalliseltaan, esimerkiksi yritys A hakee ulosottoa saadakseen maksun asiakkaaltaan B:ltä. Ja kolmanneksi yritys pääsee joskus ottamaan niin sanottuna mukaan tulevana velkojana osaa sellaiseen insolvenssimenettelyyn, jonka velallinen itse tai joku muu velkoja on käynnistänyt. Tällöin velkoja saa parhaassa tapauksessa maksun hyvin vähällä vaivalla. Tästä esimerkkinä on tilanne, jossa yritys A valvoo saatavansa ja saa sille jako-osuuden yritys B:n konkurssissa, joka on aloitettu yritys C:n hakemuksesta.

Muutama varoituksen sana on paikallaan. Tämä kirja on yleisesitys lakisääteisistä insolvenssimenettelyistä. Ajatuksena on, että kirjan perusteella lukija tietää oikeudellisen asemansa ja pystyy sovittamaan toimintansa oikeusjärjestyksen mukaiseksi. Kirjaa ei ole tarkoitettu käytännön käsikirjaksi eikä perintäoppaaksi. Yksityiskohtaista tietoa tarvitseva joutuu näin hakemaan sitä muualta. Esimerkiksi saatavien perinnästä, joka käytännössä muodostaa aina esivaiheen insolvenssimenettelylle, on olemassa useitakin teoksia. Insolvenssimenettelyjä tarkastellaan yksityiskohtaisesti myös varsinaisessa juridisessa kirjallisuudessa. Luettelo suositeltavasta kirjallisuudesta on kirjan liitteenä.

18

alkuSanat

Myös ”kansainväliset” kysymykset jätetään muutaman huomautuksen varaan, vaikka etenkin isohkot yritykset törmäävät yhä useammin tilanteisiin, joissa velkoja ja velallinen ovat eri maista, velallisella on omaisuutta tai toimintaa myös ulkomailla ja niin edelleen. Tällaiset tilanteet ovat nekin säänneltyjä, enimmäkseen EU-perusteisin ja vaikeaselkoisuudestaan kuuluisin säädöksin.

Tämän kirjan lukeminen ei vaadi lainopillisia perustietoja. Muutamien peruskäsitteiden ymmärtäminen kuitenkin helpottaa esityksen seuraamista. Luotonantajan (esim. pankin) ja luotonsaajan (esim. asuntolainan ottajan) välistä oikeudellista suhdetta kutsutaan velkasuhteeksi. Velkasuhteen maksuvelvollista osapuolta kutsutaan velalliseksi, ja se, joka on oikeutettu saamaan maksun velalliselta, on velkoja. Velallisen näkökulmasta velkasuhteessa on kysymys velasta; hänen on tehtävä sovittuna tai laissa määrättynä päivänä eli eräpäivänä velkojalle kyseinen suoritus. Velkojan kannalta velkasuhteessa on kysymys saatavasta. Kannattaa huomata, että velka ja saatava ovat näin toistensa peilikuvia. Se, kumpi sana valitaan kuvaamaan velkasuhdetta, riippuu siitä, käytetäänkö asiayhteydessä velallisen vai velkojan näkökulmaa. Varsinkaan yleiskielessä kielenkäyttö ei ole näin loogista, vaan termejä käytetään summittaisesti.

Velallinen joutuu usein antamaan omaisuuttaan (esim. asuntoluoton ottaja ostamansa asunnon osakekirjan) velkojalle vakuudeksi. Vakuuden saanutta velkojaa on tapana kutsua lakitekstissä vakuusvelkojaksi tai (kun pantti on yleisin vakuus) panttivelkojaksi. Vakuus on käytännössä luotonsaannin ehto, koska se parantaa merkittävästi velkojan mahdollisuuksia saada aikanaan maksu. Ellei velallinen maksa eräpäivänä, velkoja saa vaatia maksua vakuuden arvosta. Velkojan maksunsaanti ei näin riipu muista velkojista tai siitä, mitä omaisuutta velallisella sattuu olemaan, kun velkaa ryhdytään perimään. Velkojan saama vakuus vaikuttaa samalla merkittävästi siihen asemaan, jonka velkoja saa lakisääteisessä insolvenssimenettelyssä.

Vakuuden hyväksikäyttäminen, tapahtuu se insolvenssimenettelyssä tai sen ulkopuolella, on sekin lailla tarkkaan ohjattua, koska siinä loukataan herkästi vakuuden antaneen velallisen tai sivullisen etuja. Koska vakuudet käytännössä nivoutuvat kiinteästi velkaongelmiin ja maksu-

alkuSanat 19

kyvyttömyyteen, tämä kirja antaa siitäkin yleiskuvan, tosin keskittyen pantin rahaksi muuttamiseen insolvenssimenettelyn ulkopuolella. Sen sijaan toinen vakuuksien päätyyppi, henkilövakuus (esimerkkinä takaus), jää pois tästä kirjasta.

Helsingissä elokuussa 2021

Risto Koulu Heidi Lindfors

20

alkuSanat