HYVÄT HARRASTUKSET Muistojen silmukoissa

Vintage on päivän sana myös virkkaamisessa. Minna Steniukselle vintage edustaa kauneutta ja naisellisuutta. Hän kertoo olevansa vasta matkalla aiheessa ja käsityöharrastuksessaan: Opettelen.

Teksti: Minna Stenius

Kuvat: Ari Stenius ja Minna Stenius

Opin virkkaamaan alle kouluikäisenä. Ketjua tietenkin, mutta myös pitsejä. Vaihdoin malleja tuttavamummon kanssa. Oma mummoni ei joutanut kanssani virkkaamaan, vaikka pyysinkin istumaan tuvan portaille. Hänellä oli puuhaa lehmien ja kanojen kanssa. Myöhemmin hän teki sängynpeittoja kymmenkunta. Äitini on aina tehnyt käsitöitä. Niitä hän on tehnyt vaatettaakseen minut ja siskoni. Joka joulu ja kevät uusi ommeltu mekko ja ihania virkattuja liivejä, neulottuja pipoja ja lapasia, joihin oli lisätty palmikoita ja pitsejä. Kotonani on tehty paljon käsillä. Työnteon tärkeys ja merkitys on vääristänyt suhdettani käsitöihin. En ole malttanut, se on ollut vähän kuin luksusta. Nyttemmin, kun lapset ovat jo isoja, virkkuukoukku palasi käteeni. Pidän haasteista, valitsen vaativia ohjeita. Olen vuosien varrella virkannut isotöisiäkin vaatteita, jotka koostuvat monista osista. Virkatessa olen omimmillani, mutta koska mielenkiintoni on juuri vaatteissa, olen siirtynyt neulomiseen. Valtaosa ohjeiden yläosista on neulottu tai ommeltu. On ollut mielenkiintoista opetella itselle vieraampi työtapa niin, että käsiala on tasaista ja siistiä. Ohjeiden pitää olla riittävän monimutkaisia, ettei tule tylsää hetkeä.

KOTONA neulon sohvassa tai keittiön pöydän rottinkituolissa. En pidä neulomisesta nojatuolissa. Neulon kyytiläisenä autossa pidemmillä matkoilla. Pyöröpuikot ovat turvallinen väline autossa. Neulon kampaajalla värin vaikuttaessa. Jos näitä ei ole, työ etenee hitaasti. Tästä seuraa sellainen ongelma, että yksityiskohdat saattavat unohtua. Mitä puikkoja käytin tässä kohdassa? Montako lisäystä olenkaan tehnyt? Jos on parikin työtä menossa yhtä aikaa, muuttuminen on huomioitu, mutta tosiharrastajat tekevät neuleensa autenttisilla langoilla, jotka ovat melkoisen ohuita. Myös värisävyt ovat aikansa mukaisia. Näiden lisäksi olen hankkinut joitain ohjeita Etsy:stä. Instagramin ja Facebookin kautta voi liittyä yhteisöihin ja seurata alan vihkiytyneitä harrastajia. lampaita, osattiin kehrätä ja värjätä. Puutetta oli maaseudullakin. Suuresta maailmasta tuli muotivirtauksia myös Suomeen. Naiset halusivat laittautua, ja vaatteet tehtiin itse. Koska langoista oli puutetta, työt saatettiin tehdä purkulangoista. silloin varsinkin syntyy epäilyksiä. Kannattaa tehdä muistiinpanoja, vaikka tuntuu, että tämän minä muistan. Hihat teen kaksi kerrallaan, jotta kavennukset ja muut tulevat molempiin samalla tavalla.

Ihailen neuleita, jotka ovat täynnä kurveja mukailevia yksityiskohtia.

Ne ovat kuin taideteoksia. Mistä tämä mieltymys sai alkunsa, en tiedä. Rockabilly-tyyli oli aluksi mieleeni, mutta 1920-1940-luvut ovat päässeet pintaan. Ehkäpä valokuvat, joissa isäni äiti oli nuori, ovat jääneet mieleeni. Myös Suomi-filmien naiset ovat tehneet vaikutuksen.

RAUMALLA Wanhan Rauman kirjakaupassa näin Madeline Westonin & Rita Taylorin vuonna 2012 kirjoittaman kirjan Vintageneuleet, upeita neulemalleja 1930-1950 -luvuilta. Neulemallien lisäksi mallit on meikattu kauniisti. Heidän hiuksissaan on ajanmukaisia kampauksia koruja unohtamatta. Kirjan parissa kului aikaa viiden neuleen verran. Mielenkiintoni kasvoi niin, että aloin etsiä ohjeita netin ja sosiaalisen median kautta. Olen tilannut Englannista kaksi Susan Crawfordin klassikkoteosta: A Stitch in Time vol 1 ja 2. Näissä on vintageohjeita vuosilta 1930-1959. Ohjeet on kirjoitettu tämän päivän malliin usealle eri mitoitukselle. Ohjeisiin on lisätty ruutupiirroksia ja selityksiä. Myös lyhenteet ovat muuttuneet vuosien saatossa. Niin ikään lankojen

1940-luvulla sota-aikana raaka-aineista oli pulaa etenkin kaupungeissa. Maalla ihmisillä oli omia

Tuon ajan neuleet olivat pintaneuleita, joiden pinta koostuu kuvioista, jotka muodostuvat kavennuksia, lisäyksiä ja langankiertoja ryhmittelemällä. Kirjoneuleet eivät olleet yleisiä. Tyköistuviin vaatteisiin meni lankaa huomattavasti vähemmän kuin väljiin.

NEULOESSANI näitä puseroita elvytän ja säilytän historiaa. Saan itselleni oman näköisiä vaatekappaleita.

Tekemällä itse laadukkaita raaka-aineita käyttäen säästän luontoa nyt ja tulevaisuudessa. Kenties joku saa näistä minun jälkeenikin vielä kulutusta ja aikaa kestäviä neuleita. Neulominen ohuilla langoilla on hidasta puuhaa. Hitaus on mindfullnessia. Täytyy kuitenkin muistaa jaloitella ja venytellä välillä. Oikeanlaisilla, laadukkailla langoilla ja työvälineillä työ lämmittää mieltä ja sydäntä. Saattaa tietenkin tulla harmitustakin, varsinkin jos joutuu isommin purkutöihin. Nykyiset ohjeeni ovat englanninkielisiä. Netistä löytyy hyvin suomennettuja lyhenteitä ja ohjevideoitakin. Kaiken perusta on hyvä mallitilkku ja laskelmat silmukkamäärästä. Ei saa tulla tuppi, eikä säkki, vaan sopiva!

Lankoja ja suuren määrän muita käsityötarvikkeita löydät Kärkkäiseltä. •

Muistetaan ystävää

• Ystävänpäivää eli Valentinen päivää vietetään 14. helmikuuta. Tänä vuonna se on tiistai.

vietto ylitti Atlantin ja valloitti Amerikan 1800-luvun lopulla.

– Tähän 1940-luvun tyyliseen, sinertävään neuleeseen löysin sopivat napit vintage-liikkeestä vanhasta Raumasta.

• Ensimmäiset painetut Valentinen päivän kortit tulivat myyntiin Englannissa 1800-luvun alussa.

• Englannista Valentinen päivän

• St. Valentine’s Day on Yhdysvalloissa yksi tärkeimpiä juhlapäiviä, jonka tunnus on punainen sydän.

• Suomalaiseen kalenteriin Ystävänpäivä tuli vuonna 1987.

Viikon nostot

TEEMA 4

Liikutaan luonnossa joka päivä, kannustaa Kaisu Niiranen