Pinnan alla oppii yllättäviä asioita

Sukeltamista harrastava Mari Myllylä yllättyi Meksikon Tulumissa, kun makean ja suolaisen veden yhtymäkohdassa, kahden erilaisen vesikerroksen sekoittuessa toisiinsa, näkyvyys oli alta metrin. Vesikerrosten kummallakin puolella näki jopa 50 metriä.

Reetta Reinman

Tulumissa Mari sukelsi cenoteten luolaston caverni-aluella eli vedellä täyttyneissä, luolamaisissa kuopissa, joihin kuitenkin auringonvalo pääsee, eli ne eivät ole pimeitä luolia. Cenoteita on Tulumnissa useita satoja. Niissä on osaksi merivettä ja osaksi ma- keaa vettä.

– Varsinaiseen luolasukellukseen minulla ei ole pätevyyttä. Osa seurueestamme sukelsi tammikuisella Meksikon matkallemme myös luolissa jopa kolmekin tuntia kerrallaan. Luolastoista on tehty sukeltajille karttoja, ja luoliin on vedetty opasnarut.

Marilla on lupa 40 metrin syvyisiin sukelluksiin. Hän kertoo, että monituntiset sukellukset ovat mahdollisia uudenlaisen JJCCR -sukelluslaitteen avulla, joka kierrättää ja puhdistaa sukeltajan omaa hengitysilmaa uudelleenhengitettäväksi.

– Tämäkin laite kulkee sukeltajan selässä, kuten pullot, joissa on tietty määrä ilmaa.

Mari kävi joulukuussa 2022 Forssassa Iso-Melkutin järvellä ja Kuortaneella Kaatialan louhok- sella koulutuksen kyseisen hengitysilmaa puhdistavan laitteen käytöstä.

– Forssan koulutuksen aikana pakkanen paukkui ulkona parissa kymmenessä asteessa ja järvivesi oli sen mukaista. Meksikossa oli yli 30 astetta lämmintä ja vesi yli 25-asteista.

Mari on tyytyväinen kuukauden Meksikon sukellusmatkaansa, ja kiittää työnantajaansa Kärkkäistä, että hänen harrastukselleen tärkeä matka saatiin työn puolesta hyvin järjestymään. Ylivieskassa asuva Mari työskentelee Kärkkäisellä taloushallinnossa.

MEKSIKOSSA cenoteissa sukeltaessaan Mari kohtasi erilaisia trooppisia kaloja, fossiileja ja kilpikonnia sekä stalaktiitteja eli katosta alaspäin muodostuneita tippukiviä ja stalagmiitteja, pohjasta ylöspäin muodostuvia tippukiviä. Meksiko on kalkkikivialuetta ja vanhaa merenpohjaa. Kiviaines on huokoista ja vaaleaa.

– Osaa cenoteita, joissa voi myös uida, suojellaan hyvin. Osassa cenoteja ei saa esimerkiksi pitää räpylöitä vedessä kasvavien kasvien vuoksi, eikä käyttää aurinkorasvoja.

Mari on sukeltanut paljon Norjassa sekä Virossa ja Egyptissä.

– Norjassa vedet ovat niin kirkkaat, että värit ja pohjan muodot näkyvät hyvin. Egyptissä on paljon värikkäitä kaloja ja hienoja koralliriuttoja, vaikkakin myös kohteita, joissa korallit ovat kuolemassa ja muovijätettä löytyy meren pohjasta. Välillä osa Egyptin sukelluskohteista suljetaan ja ne saavat elpyä. Virosta löytyy hienoja hylkyjä, Mari kertoo.

Suomessa hän käy sukeltamassa Ylivieskan Kettukallion ohella esimerkiksi Kuortaneella olevassa louhoksessa sekä Pieksämäen Montolassa. Veden alla hänellä on muovikotelolla suojattu, pokkarikokoinen järjestelmäkamera.

MARI aloitti sukellusharrastuksen vuonna 2014 perheen tätä nykyä parikymppisten tyttärien vanavedessä. Hänen aviomiehensä kävi sukelluskurssit 90-luvulla. Mari toimii vuonna 1978 perustetun, lähemmäs satajäsenisen, laitesukellukseen keskittyvän Sukellusseura Ahdin sihteerinä ja rahastonhoitajana.

– Sukeltaminen on turvallinen laji, kunhan tekniikka on kunnossa ja noudattaa tarkasti ohjeita. •