Helsingissä oli vuonna 2023 yli noin sata kaupunkiympäristön toimialan ylläpitämää koira-aitausta. Puistoista aidalla rajattuja puistonosia kutsutaan koira-aitauksiksi. Koira-aitaukset ovat kaikkien koirien vapaaseen ulkoilun tarkoitettuja aidattuja alueita. Niiden ensisijainen tehtävä on tarjota koirille mahdollisuus liikkua vapaana laillisesti ja turvallisesti lajitoveriensa seurassa.
Helsingissä sijaitsee myös muutamia koirille tarkoitettuja uimapaikkoja, jotka sijaitsevat aina aidattujen koira-aitausten yhteydessä. Koska koirien uimapaikat voidaan aidata vain mantereen puolelta, ulkoiluttajien tulee erityisesti tiedostaa vastuunsa koiransa hallinnasta.
Lisäksi Helsingissä koirille on rakennettu aitaamattomia koira-WC:tä tiiviisti rakennetuille alueille. Koira-WC:den tavoite on vähentää puistojen ravinnekuormitusta.
Koira-aitauksen perustamisesta tulee kuulla alueen asukkaita
Uusien koira-aitausten sijainti pitää ratkaista yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa. Yleensä aloite koira-aitauksen perustami-
sesta tulee asukkailta. Yleisimmin koira-aitauksesta voi aiheutua ympäristölle ääni- ja hajuhaittaa. Suositus on, ettei koira-aitauksia sijoitettaisi hiljaisilla ja väljillä esikaupunkialueilla sataa metriä lähemmäs asutusta, ellei maasto tarjoa erityistä suojaa. Tiiviisti rakennetuilla alueilla etäisyys asutukseen voi olla lyhyempi.
Turvallinen aitaus koirille
Koira-aitauksissa koiranomistajat voivat päästää koiransa irti ilman pelkoa koiran karkaamisesta. Aitauksen pitää olla turvallinen, siisti ja miellyttävä myös koiralle. Sijoitettaessa koira-aitauksia voimalinjojen ja maakaasujohtojen läheisyyteen on selvitettävä ja otettava huomioon turvamääräykset.A Alueen muoto vaikuttaa koira-aitauksen käytettävyyteen. Kaksiosaisen koira-aitauksen suositeltava koko on vähintään 3 000 m2. Aitauksen kulmat rakennetaan 90-asteisiksi tai loivemmiksi, jotta koirat eivät saisi ahdistettua toisia koiria nurkkauksiin. Alle viiden metrin levyisiä pullonkauloja vältetään. Koirien karkaamisen estämiseksi aitauksen suositeltu vähimmäiskorkeus on 1,60 metriä.
Erityisen haasteellisissa paikoissa, esimerkiksi vilkasliikenteisten väylien läheisyydessä ja rinteiden alla, suurten koirien aitaus tulee rakentaa jopa 200 cm korkeaksi.
Rakennusvaiheessa kannattaa kuitenkin huomioida, että talvella runsaslumisilla alueilla aidan korkeus saattaa lumen takia madaltua merkittävästi. Tällöin puisto ei enää välttämättä ole koirille turvallinen. Aita on rakennettava mahdollisimman maanpintaa myötäillen niin, etteivät koirat pääse karkaamaan aidan alta. Aidan yläreuna ei saa olla sen yrittävälle koiralle vaarallinen.
Erilliset puolet pienille ja suurille koirille
Koira-aitauksiin kannattaa rakentaa erikseen omat aitaukset pienille ja suurille koirille. Molempiin aitauksiin kannattaa rakentaa vain yksi käyntiportti. Koiran omistajia parhaiten palvelevassa porttimallissa on eteinen eli kaksinkertainen portti, jonka välitilassa koiranomistaja voi turvallisesti laskea koiransa irti. Näin voidaan ehkäistä jo puistossa olevien koirien kanssa tulevat konfliktit.
Koirien karkailun estämiseksi käyntiportit ja myös välitilan portit avautuvat aitaukseen päin, jotta koirien karkailu vaikeutuu. Salvat eivät saa olla koirien avattavissa. Porttien alla ja sivuilla ei saa olla koiran mentävää aukkoa.
Rakennusmateriaalit
Koira-aitausta rakennettaessa tulisi huomioida maaston korkeuserot, eikä aitausta saisi sijoittaa liian jyrkkään maastoon. Aitauksen sisäpuolelle ei jätetä vettä kerääviä painanteita.
Rakennetussa ympäristössä aitauksen pintavedet ohjataan sadevesikaivoon. Väljemmillä alueilla pintavesiä voidaan imeyttää tai johtaa maastoon. Aitausten pintavesiä ei ohjata leikkipaikoille ja muille toiminnallisille alueille, arkoihin luontokohteisiin tai pohjavesien suojelualueille.
Koira-aitauksen pohjamateriaali on koirien tassuille soveltuvaa, eikä se saa aiheuttaa vaaraa koirille eikä koirien ulkoiluttajille. Mahdollisia pohjamateriaaleja: sovelias luonnonmaasto, sora, nurmi, hyvälaatuinen
lehtipuuhake, soran ja lehtipuuhakkeen sekoitus, soran ja vähemmän karkean kuorikkeen seos. Hyvää palautetta on saatu kokeilusta ”Tassunalusta”-seoksen kokeilusta, jossa on käytetty 60 % luonnonsoraa (3–8 mm) ja 40 % puunkuorta.
Rajallisesti käytettäviä pohjamateriaaleja: kivituhka esimerkiksi sisääntuloalueella ja käytävillä. Kivituhkaa ei kannata käyttää laajalti, koska se tarttuu koiran turkkiin ja kulkeutuu helposti asuntoihin.
Vältettäviä pohjamateriaaleja: terävät kivet, löysä singelikerros, karkea ja tikkuinen hake ja karkea kuorike.
Valaistus
Koira-aitausten valaisutapa vaihtelee. Osa pienistä aitauksista saa riittävästi valoa ympäristön katu- ja puistovalaisimista. Syrjäisiä suuria aitauksia saatetaan valaista tehokkaasti korkeilla valonheittäjillä. Joillain luontoalueilla valojen käyttöä rajoitetaan erityisesti kesäaikana.
Normaalikokoisen (noin 1500–3000 m2) aitauksen yleisvalaistuksen tavoitteena on, että aitaukseen tulija pystyy havaitsemaan, onko alueella ennestään käyttäjiä. Koirien liikkumista täytyy pystyä seuraamaan kohtuullisesti.
Vähimmäisvarustus
– Jäteastia vain koirien jätöksille (iso, noin 1 300 litran syväsäiliö tai kompostori): yksi yhteinen isojen ja pienten koirien aitausten väliin.
– Tavalliset 60 litran roska-astiat: yksi molempiin aitauksiin ja yksi huoltopihalle.
– Molempiin aitauksiin vähintään yksi kiintopenkki.
– Hiekoitushiekka-astia talvikautta varten.
– Molempiin aitauksiin lapioita, harava tai muita puistotyökaluja koirien jätösten keräämistä varten ja teline näille.
– Ilmoitustaulu huoltoalueelle koirapuiston sääntöjä ja koiranomistajien ilmoituksia varten
– Merkkailukohteita uroskoirille.
Aitaukseen ei kannata tuoda mitään turhaa tai mahdollisesti koirille tai niiden ulkoiluttajille vaaraa aiheuttavaa. Vesipisteitä tai yhteisiä juottopaikkoja ei koira-aitauksissa ole, sillä ne voivat levittää tauteja, ja niiden toteutus ja ylläpito on kallista.
Kasvillisuus
Kasvillisuus luo viihtyisyyttä ja antaa suojaa paahteelta, tuulelta ja pölyltä ja tuo virikkeitä ulkoiluun. Kasvillisuus lievittää kaikumista, ja näköyhteyden puuttuminen vähentää naapuruston kokemusta häiriöistä.
Myös koirat kaipaavat näkösuojaa. Ne voivat häiriintyä ohikulkijoista ja haukkua tarpeettomasti. Aitauksen sivuitse kulkevan kevyen liikenteen raitin varteen ja kaksiosasen aitauksen osastojen välille istutettu näkösuoja vähentää räksyttämistä.
Aitausten sisäpuolella hyödynnetään aina luontaista hyväkuntoista kasvillisuutta. Uutta kasvillisuutta istutetaan mieluiten vain ai-
tausten ulkopuolelle. Aitausten sisäpuolelle istutettu kasvillisuus on suojattava niin, että koirat eivät pääse kaivamaan juuristoalueita tai virtsallaan tuhoamaan sitä.
Rakennuskustannukset
Koira-aitauksen keskimääräiset rakennuskustannukset perusvarusteilla ovat noin 20 000 euroa. Vaihtelua kustannuksiin tuovat maastoerot. Esimerkiksi kallioiseen maastoon on kalliimpaa rakentaa kuin tasaiselle nurmelle. Koira-aitauksen maa-aluekustannusta ei ole huomioitu, koska useiden kuntien alueella aitaus tehdään kunnan maa-alueelle ja on näin ollen kunnalle maksuton.
Rakennuskustannuksia voi merkittävästi vähentää kutsumalla paikalliset koiraharrastajat mukaan rakennustalkoisiin. Useita pääkaupunkiseudun koirapuistoja on rakennettu pelkästään vapaaehtoisvoimin. Näin koiranomistajat saadaan sitoutumaan puistonsa ylläpitoon.
Ylläpitokustannukset
Helsingin kaupungin koira-aitauksissa ylläpitokustannukset ovat 2 000–2 500 euroa vuosittain.
Koira-aitauksen ylläpitoon kuuluu:
– aitauksen ja porttien säännöllinen kunnon tarkkailu
– kulutuspintojen ylläpito, esimerkiksi hiekan lisääminen tai vaihtaminen
– jätesäiliön täyttymisen tarkkailu ja tyhjennyksen tilaaminen
– sekajäteastioiden tyhjennys
– irtoroskien kerääminen
– pitkän kasvuston ja aitojen vierien siimaus kesäaikaan
– ilmoitustaulun ylläpito
– kalusteiden ja välineiden huolto
– hiekoitushiekka-astian täyttäminen syksyisin
– talviaikana lumitöitä tehdään siten, että portit aukeavat; aitauksen sisällä koirien ulkoiluttajat tekevät lumitöitä
– yhteistyö ja asiakaspalvelu aitauksessa kävijöiden kanssa, esimerkiksi kaupunkiympäristön toimiala toimittaa kevättalkoisiin välineitä
Työnjako ylläpidossa
Käytännössä koira-aitausten ylläpito on Helsingissä jakautunut kaupungin ja käyttäjien kesken. Tällainen työnjako on hyvä. Malli sopii niin suureen kaupunkiin kuin maaseutukuntaankin. Helsingin mallin mukaisesti kunnan ja käyttäjien välinen työnjako voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:
Kunta
Kunnassa aitauksen ylläpito tulisi keskittää yhdelle organisaatiolle, kuten tekniselle toimelle. Aitauksen ylläpito edellyttää vähintään aitojen ja porttien kunnossapitoa, roska-astioiden tyhjentämistä, varusteiden uusimista, ilmoitustaulun ylläpitoa, maapohjan kunnon tarkkailua sekä pohjakatteesta huolehtimista.
Käyttäjät
Käyttäjien vastuulle jäävät yleinen siisteys, ilmoitusvelvollisuus ongelmakohdista ja puutteista kunnalle sekä ilmoitustaulun ylläpito omalta osaltaan. Useimmissa puistoissa käyttäjät ilmoittavat roska-astian kyljessä olevaan numeroon, kun astia on täyttynyt.
Koira-aitauksia suunniteltaessa tulee pitää mielessä, että aitaukset ovat koirien ja niiden omistajien kokoontumispaikkoja. Koirat sosiaalistuvat aitauksessa tavatessaan toisia koiria. Kaupungissa koirilla ei ole muita mahdollisuuksia juosta lajitovereidensa kanssa vapaana. Ympäröivän yhteisön tulisi sitoutua koira-aitaukseen siinä määrin, että aitauksia pidetään silmällä ilkivallantekijöiden osalta, aivan kuten leikkipuistojakin.
Malliesimerkki koira-aitauksen säännöistä
– Pidä koirasi vapaana, sillä tämä on ainoa paikka, jossa koirallasi on oikeus temmeltää vapaana.
– Älä tuo koirapuistoon rokottamatonta koiraa, kiimaista narttua tai sairasta koiraa (ripuli, kennelyskä tms. tarttuvat taudit vaativat kahden viikon varoajan).
– Älä heittele keppejä, kiviä tai lumipalloja, äläkä tuo puistoon omia leluja — näin aiheutat vain tappeluita koirien välille!
– Sinä vastaat vaatteistasi, koirapuistossa voivat tervehdykset ja leikit liata myös sinun vaatteesi.
– Jokainen vastaa omasta koirastaan ja sen tekemisistä; koiran aiheuttamat aineelliset vahingot ja puremiset ovat aina omistajan vastuulla!
– Muistathan, että aina ensin tervehtivät omistajat ja vasta sitten koirat. Selvitä siis etukäteen, että koirasi soveltuu puistossa.
Lähde: Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala ja kaupungin koirapalvelulinjaukset