Brandon Mull
Myyttihovi K
Ä
M ÄR
EKONN
UN SALAIS
UU
Suomentanut Maria Lyytinen
Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki
DE
T
Englanninkielinen alkuteos FABLEHAVEN: SECRETS OF THE DRAGON SANCTUARY © 2009 Creative Concepts, LC All rights reserved. By arrangement with Shadow Mountain Publishing through Writers House, New York and Ia Atterholm Agency, Sweden. Suomenkielinen laitos © Maria Lyytinen ja WSOY 2012 ISBN 978-951-0-38605-7 Painettu EU:ssa
AAA Chris Schoebingerille, Myyttihovin alkuper채iselle tilanhoitajalle
Sisällys 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28
Muistikirja....................................................... 9 Pistoriini........................................................ 22 Huijari............................................................ 34 Vankina......................................................... 53 Suruaika......................................................... 73 Kaikennäkevä silmä....................................... 88 Sabotaasi...................................................... 117 Reppu........................................................... 135 Kammokäytävä............................................ 154 Hotelli.......................................................... 176 Portin murtaja............................................. 194 Grunhold..................................................... 214 Varjolumooja............................................... 237 Sydän ja sielu............................................... 255 Torvet.......................................................... 277 Liikekannalle............................................... 297 Käärmekontu............................................... 326 Kolhokuilun linnake................................... 351 Lohikäärmeenkesyttäjä................................ 376 Aarnikotkat................................................. 397 Jättiläispulma............................................... 423 Raxtus.......................................................... 439 Pyhättö........................................................ 462 Temppeli...................................................... 484 Surmat......................................................... 504 Väijytys........................................................ 531 Navarog....................................................... 551 Uudet ritarit................................................. 578 Kiitokset...................................................... 591
e
im ns
mäinen lu ku
Muistikirja
K
e ndra Sorenson raapaisi reippaasti tulitikun päätä suo-
rakulmaisen tikkuaskin reunassa olevaa karheaa liuskaa vasten. Hän pani kätensä kupiksi suojaamaan syttynyttä liekkiä ja piteli palavaa tikkua kynttilänpätkän mustunutta sydäntä vasten. Kun liekki levisi lankaan, hän ravisti tikun sammuksiin, ja ilmoille kiemurteli ohuita savukiehkuroita. Kendra istui huoneessaan kirjoituspöytänsä ääressä ja tarkasteli tikun jäännettä. Häntä hämmästytti, miten äkkiä tuli oli tuhonnut puuta, jättänyt kolmanneksen tikusta hauraaksi ja hiiltyneeksi ja muuttanut sen materiaalin vaikeaksi tunnistaa. Hän mietti Myyttihovin ruttoa, joka oli pikavauhtia tehnyt monista lumotun luonnonpuiston valoisista olennoista pimeyden olentoja. Hän oli sukulaistensa ja ystäviensä kanssa onnistunut nujertamaan ruton, ennen kuin se ehti tuhota luonnonpuiston, mutta heidän ponnistelunsa olivat vaatineet vedenneito-Lenan hengen. [ 9 ]
kää rmekonnun salaisuudet
Kendra havahtui mietteistään ja pani käytetyn tulitikun sivuun, työnsi kolme avainta lukittuun muistikirjaan, aukaisi kirjan ja ryhtyi nopeasti selailemaan sen sivuja. Tämä oli hänen viimeinen hituskynttilänsä – hänellä ei olisi varaa tuhlata yhtään tätä ainutlaatuista valonlähdettä, joka toi sivuilla olevat sanat näkyviin. Hän oli ottanut Salaisuuksien kirjan mukaansa Myyttihovista. Se oli aikanaan kuulunut Patton Burgessille, Myyttihovin entiselle tilanhoitajalle, jonka Kendra oli yllättäen tavannut, kun tämä oli edellisen kesän lopulla matkustanut ajassa eteenpäin. Teksti oli kirjoitettu salaisella keijukaiskielellä ja kätketty vielä hitusvahakirjoituksella näkymättömäksi. Kirjaimet tulivat hohtaen näkyviin vain hituskynttilän valossa ja Kendra pystyi tulkitsemaan niitä vain siksi, että oli keijumainen. Taito lukea ja puhua keijukaiskieliä oli vain yksi kyky, jonka Kendra oli saanut sen jälkeen, kun sadat jättiläiskeijut olivat tungeksineet suukottamaan häntä. Hän näki pimeässä. Tietynlaiset taiat mielen hallitsemiseksi eivät vaikuttaneet häneen, ja siksi hän pystyikin näkemään harhakuvien läpi, jotka kätkivät suurimman osan taikaolennoista kuolevaisten silmiltä. Lisäksi keijukaisten oli toteltava kaikkia hänen antamiaan käskyjä. Kendra vilkuili olkansa yli ja kuulosteli hetken. Talossa oli hiljaista. Isä ja äiti olivat aloittaneet arki-iltaisin lenkkeilyn kuntokeskuksen ohjauksessa ja toivoivat tekevänsä siitä pysyvän harrastuksen, ennen kuin vuosi vaihtuisi. Kendra epäili, että päätös kestäisi korkeintaan pari viikkoa, mutta nyt se ainakin tarjosi hänelle mahdollisuuden tutkia muistikirjaa il[ 10 ]
muisti kirj a
man heidän valvovia katseitaan. Hänen vanhempansa olivat sokeita hänen ja hänen veljensä löytämälle taikamaailmalle. Niinpä kun isä ja äiti olivat huomanneet hänen lukevan kynttilänvalossa kirjaa, joka oli täynnä eriskummallisia merkkejä, he olivat luulleet hänen liittyneen johonkin omituiseen kulttiin. Hän ei voisi mitenkään selittää heille, että kirjassa oli Myyttihovin entisen tilanhoitajan salaisuuksia. Kendra ei halunnut vanhempiensa takavarikoivan kirjaa häneltä, joten hän uskotteli palauttaneensa sen kirjastoon ja oli alkanut lukea sitä vain, kun saattoi olla varma, että sai olla pidemmän aikaa omassa rauhassaan. Koska hänen vanhempiensa läsnäolo vähensi lukuhetkiä, ja koska hänellä oli vain rajallinen määrä kynttilöitä, Kendra ei ollut vielä ehtinyt lukea koko kirjaa kannesta kanteen, vaikka olikin selannut sen läpi. Kirjoittajan tyyli oli tuttu – hän oli lukenut useita merkintöjä Pattonin vähemmän salaisista muistikirjoista Myyttihovissa. Selaillessaan Salaisuuksien kirjaa Kendra oli löytänyt kohdan, jossa Patton kuvaili yksityiskohtaisesti sitä, miten Ephirasta oli tullut aavemainen kiusanhenki, eikä Patton ollut jättänyt synkimpiäkään seikkoja kertomatta, ei edes sisimpiä pelkojaan suhteessaan Lenaan. Kendra oli myös lukenut käytävästä, joka johti vanhan kartanon alapuolella olevaan luolaan, useista aarre- ja asekätköistä eri puolilla Myyttihovia sekä lammesta pienen vesiputouksen juurella, missä rohkea onnenonkija voisi tavata haltijan. Hän löysi tietoja salaisesta kammiosta, joka oli Myyttihovin vankityrmässä Kammokäytävän päässä, ja sen, mitä tunnussanoja ja toimenpiteitä tarvittiin sinne pääsemiseksi. Hän luki ulko[ 11 ]
kää rmekonnun salaisuudet
maanmatkoista Intiaan, Siperiaan ja Madagaskarille. Hän sai tietää monista maailman syrjäisissä kolkissa sijaitsevista luonnonpuistoista. Hän silmäili teorioita mahdollisista uhkista ja roistoista, muiden muassa monista oletetuista Iltatähden killan juonista. Tänä iltana, kun hituskynttilästä oli enää jäljellä pätkä, hän käänsi muistikirjan sivuja lempimerkintänsä kohdalle ja luki Pattonin tutulla käsialalla: Tuskin montakaan tuntia on kulunut siitä, kun palasin ainutlaatuiselta seikkailulta, enkä voi vastustaa halua kertoa ajatuksistani. Olen vain harvoin pohtinut, kenelle tarkoitan nämä salaiset tiedot, joita olen tähän kirjannut. Silloin kun olen asiaa miettinyt, olen kai päätynyt siihen, että kirjoittelen näitä merkintöjä itseäni varten. Nyt kuitenkin tiedän, että näille sanoille on lukija, ja hänen nimensä on Kendra Sorenson. Kendra, minusta tämä oivallus tuntuu sekä jännittävältä että pahaenteiseltä. Sinulla on edessäsi hankalat ajat. Joistakin tiedoistani voisi olla sinulle apua. Valitettavasti iso osa noista samoista tiedoista saattaisi kuitenkin johtaa sinut sanoinkuvaamattomaan vaaraan. Käyn tästä asiasta jatkuvasti ankaraa sisäistä kamppailua voidakseni hahmottaa, mitkä tiedot antaisivat sinulle etulyöntiaseman vihollisiisi nähden ja mitkä taas vaarantaisivat asemaasi entisestään. Monet tiedoistani voisivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Vihollisesi Iltatähden killassa eivät kaihda mitään keinoja saadakseen käsiinsä ne viisi taikakalua, jotka yhdessä avaisivat suuren demonivankilan Zzyzxin. Silloin kun lähdin luotanne, kilta oli meidän tietääksemme saanut hankittua taikakaluista vain yhden, [ 12 ]
muisti kirj a
kun taas kyvykkään isoisäsi hallussa oli toinen. Minulla on tietoa kahdesta puuttuvasta taikakalusta ja voisin kenties pienin ponnistuksin hankkia lisätietoja. Silti epäröin, kannattaako minun kertoa niitä. Jos sinä tai muut yrittäisitte jahdata tai vartioida taikakaluja, saattaisitte tahattomasti johdattaa vihollisemme niiden luo. Tai voisitte itse vahingoittua yrittäessänne noutaa niitä. Toisaalta taas, jos Sfinksi tavoittelee taikakaluja kovinkin ahnaasti, uskon, että hän myös lopulta onnistuu ne saamaan. Tietyissä olosuhteissa olisi meille eduksi, jos tietoni olisivat sinulla, niin että voisit pitää taikakalut loitolla hänestä. Olenkin sen tähden katsonut parhaaksi luottaa harkintaasi, Kendra. En laita tarkempia yksityiskohtia tähän muistikirjaan, sillä tuskin kukaan voisi vastustaa kiusausta tarkistaa näin helposti saatavilla olevia tietoja, oli sitten kuinka tinkimätön hyvänsä. Sen sijaan piilotan tarkemmat tiedot kahden taikakalun kätköpaikoista Kammokäytävän takaiseen salaiseen kammioon. Kaiva nuo tiedot esiin vain siinä tapauksessa, että katsot sen ehdottoman aiheelliseksi. Muutoin älä edes mainitse niiden olemassaolosta. Harkitse tarkkaan, ole kärsivällinen ja rohkea. Toivon, että tiedot uinuvat käyttämättöminä koko elämäsi ajan. Jos niin ei käy, löydät koordinaatit salatun kammion sijainnista tämän muistikirjan toisesta kohdasta. Mene kammioon ja etsi viestini peilin avulla katosta. Kendra, kunpa voisin olla apunasi siellä. Läheisesi ovat vahvoja ja kyvykkäitä. Luota oikeisiin tahoihin ja tee viisaita päätöksiä. Ja pidä veljesi kurissa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on noin mallikelpoinen lähisukulainen. Kendra naputti sormillaan pöytää ja puhalsi kynttilän sammuksiin. Vahapaakkua oli jäljellä vielä sen verran, että hän [ 13 ]
kää rmekonnun salaisuudet
saisi sytytettyä sen uudestaan, mutta liekki ei palaisi enää kauaa. Vaari oli varmaankin jo saanut lisää hituskynttilöitä Myyttihoviin, mutta niiden hommaaminen tänne olisi hankalaa. Hän nojautui tuolin selkänojaan ja puri alahuulta. Hän oli tuskin ehtinyt pohdiskella asiaa riittävästi koulunkäynnin ja iltapäiväkerhossa tekemänsä vapaaehtoistyön ohella. Kendra ei ollut vielä kertonut Pattonin viestistä kenellekään. Patton oli luottanut hänen harkintakykyynsä, eikä hän aikonut noin vain pettää tämän luottamusta. Patton oli oikeassa siinä, että kun tieto taikakalujen sijainnista leviäisi, ihmiset haluaisivat lähteä jahtaamaan niitä. Hän oli oikeassa myös sen suhteen, että Sfinksi odottaisi tilaisuutta päästä hyödyntämään kaikkia sellaisia yrityksiä. Elleivät tiedot kätketyistä taikakaluista kävisi aivan välttämättömiksi, hän ei kajoaisi niihin. Kendra oli koko syksyn ajan pitänyt yhteyttä isovanhem piinsa. Puhelimessa he eivät puhuneet salaisuuksista avoimesti, mutta he olivat keksineet keinot välittää toisilleen tarpeellisia tietoja paljastamatta kuitenkaan liikaa. Kaikki Iltatähden killan toiminta oli näyttänyt lakanneen heti sen jälkeen, kun Sfinksi oli paljastunut killan johtajaksi. Mutta he kaikki tiesivät, että Sfinksi oli jossakin tarkkailemassa heitä ja punomassa juonia, odottamassa otollista hetkeä käydä iskuun. Kaksi Aamunkoiton ritaria piti Kendraa ja Sethiä jatkuvasti silmällä ja toimitti heille tarpeen tullen salaisia tietoja. Toistaiseksi ei ollut sattunut mitään huolestuttavaa. Vaikka heitä suojelemaan määrätyt henkilöt vaihtuivatkin säännöllisesti, vähintään toinen heidän vartijoistaan oli aina Warrenin, Ta[ 14 ]
muisti kirj a
nun tai Coulterin kaltainen luottoystävä. Viimeiset neljä päivää Warren oli pitänyt heitä silmällä Elise-nimisen, luotettavaksi uskotun naisen kanssa. Kendra huokaisi. Kaikkien parin vuoden aikana sattuneiden huijausten jälkeen hän mietti, pystyisikö enää koskaan täysin luottamaan keneenkään. Kenties siinä oli myös yksi syy, miksi hän piti Pattonin antamat tiedot itsellään. Hänen selkänsä takaa kuului vaimeaa rapinaa. Hän käännähti ja huomasi, että hänen ovensa alta oli sujautettu taiteltu paperilappunen. Hän asteli ovelle, poimi valkean paperin lattialta, aukaisi sen ja tutkaili koneella kirjoitettua listaa. Mitä pitemmälle hän luki, sitä kapeammiksi viiruiksi hänen silmänsä siristyivät. Hän marssi ulos huoneestaan käytävälle ja pysähtyi Sethin avoinna olevalle ovelle. »Luuletko tosissasi, että saat joululahjaksi riippuliitimen?» Kendra kysyi pikkuveljeltään. Seth nosti katseensa kirjoituspöytänsä äärestä, missä hän oli piirrellyt liskoja matematiikan läksypapereihin. »No en ainakaan, jos en pyydä.» Kendra kohotti listaa. »Ketkä muut ovat saaneet tämän?» »Äiti ja isä tietenkin. Lisäksi lähetin sen kaikille sukulaisillemme sähköpostilla, jopa etäisemmille sukulaisille, joiden yhteystiedot sain ongittua netistä. Pelasin varman päälle ja postitin sen myös joulupukille.» Kendra asteli huoneen poikki veljensä vierelle ja heilutteli paperia tämän edessä. »Et sinä koskaan ennen ole mitään näin älytöntä toivonut. Mittatilausgolfmailat? Poreallas? Kilpamoottoripyörä?» [ 15 ]
kää rmekonnun salaisuudet
Seth sieppasi listan Kendralta. »Sinä poimit sieltä vain kalliit jutut. Jos sinulla ei ole varaa hommata minulle hieromatuolia, voit hankkia minulle leijan, tietokonepelin tai elokuvan. Toivomuslistaltani löytyy ideoita jokaisen kukkarolle.» Kendra pani kädet puuskaan. »Sinulla on pahat mielessä.» Seth tuijotti häntä silmät pyöreinä ja lievästi loukkaantuneen näköisenä, mitä ilmettä hän yleensä käytti salaillessaan jotakin. »On eri asia rajata joululahjojen määrää kuin lahjatoivomusten määrää. Mikäs joulunpilaaja sinä oikein olet?» »Yleensä sinä lähestyt joulua strategiselta kannalta ja pyydät vain paria sellaista asiaa, joita tosissasi haluat – ja useimmiten se toimii. Et sinä koskaan ennen ole yrittänyt saada mitään polkupyörää tai videopelilaitetta kalliimpaa. Toivomuslistasi ovat olleet järkeviä. Mistä moinen muutos?» »Nyt sinä ylianalysoit, proffa», Seth puuskahti ja ojensi listansa takaisin. »Minä vain ajattelin, ettei olisi pahitteeksi nostaa toivomusten tasoa tänä vuonna.» »Miksi lähetit listasi sukulaisille, jotka eivät edes tunne sinua?» »Mistä sitä tietää, vaikka joku heistä sattuisi olemaan yksinäinen miljardööri. Minulla on sellainen kutina, että tämä saattaa olla onnenvuoteni.» Kendra katsoi veljeään. Seth oli jo pelkästään kesän jälkeen ehtinyt muuttua vähemmän lapsen näköiseksi. Hän venyi pituutta, oli honteloita käsiä ja jalkoja koko poika, ja kasvot näyttivät kapoisemmilta ja leuka jämäkämmältä. He eivät olleet syksyn aikana pahemmin viettäneet laatuaikaa yhdessä. Sethillä oli omat ystävänsä ja Kendran aika meni lu[ 16 ]
muisti kirj a
kioon totutellessa. Nyt loma häämötti jo alle viikon päässä. »Älä tee mitään tyhmyyksiä», Kendra varoitti. »Kiitos nerokkaasta neuvosta», Seth sanoi. »Saanko ikuistaa nuo sanat päiväkirjaani?» »Pidätkö sinä päiväkirjaa?» »Täytyy varmaan aloittaa, jos meinaat pudotella tuollaisia viisauksia suustasi.» »Minulla on täydellinen ehdotus ensimmäiseksi merkinnäksi», Kendra sanoi mulkaisten. »Rakas päiväkirja, tänään ostin itselleni kalliita joululahjoja Myyttihovista varastamallani kullalla. Yritin uskotella muille, että sain lahjat kaukaisilta miljardöörisukulaisilta, mutta kukaan ei uskonut sitä, ja nyt Aamunkoiton ritarit ovat napanneet minut ja teljenneet saastaiseen vankityrmään.» Seth aukoi suutaan ääneti aikoen tarjota useita eri selityksiä, jotka sitten hylkäsi. Selvitettyään kurkkuaan hän sai lopulta sanottua: »Et sinä voi sitä todistaa.» »Miten sinä onnistuit salakuljettamaan kullan?» Kendra huudahti. »Minä luulin, että vaari takavarikoi aarteet, jotka sinä ja satyyrit veivät nipseiltä.» »Minä en kyllä suostu tällaiseen höpinään», Seth sanoi tiukasti. »Minulla ei ole hajuakaan, mistä sinä puhut.» »Sinulla on täytynyt olla useita eri kätköjä, eikä vaari löytänyt niitä kaikkia. Mutta miten sinä saat vaihdettua kullan ja jalokivet rahaksi? Panttilainaamossako?» »Höpö höpö», Seth puuskahti. »Minusta kuulostaa pikemminkin siltä, että sinulla tässä jotain rikollista taitaa olla mielessä.» [ 17 ]
kää rmekonnun salaisuudet
»Nyt sinä olet taas varuillasi, mutta hetki sitten minä vielä näin, mitä sinulla oli oikeasti mielessä. Newelillä tai Dorenilla ei ollut mitään oikeutta antaa sitä kultaa sinulle. Miten sinä saatoit marssia ovesta taskut täynnä varastettuja kalleuksia kaiken sen jälkeen, mitä viime kesänä tapahtui? Kuinka sinä kehtasit?» Seth huokaisi lannistuneena. »Eivät mummi ja vaari olisi niitä käyttäneet.» »Aivan, Seth, koska he ovat Myyttihovin tilanhoitajia. He yrittävät suojella sinne kätkettyjä esineitä ja olentoja. Mikset saman tien varasta vaikka museosta!» »Ai niin kuin sinä, kun veit Kadotetulta pöytävuorelta sadesauvan? Tai Warren, joka piti sieltä löytämänsä miekan itsellään?» Kendra punastui. »Kirjava pöytävuori ei virallisesti kuulu Kadotetun pöytävuoren luonnonpuistoon. Sitä paitsi minä en kaupittele sadesauvaa ostaakseni vesiskootterin! Eikä Warren yritä vaihtaa miekkaansa moottorikelkkaan! Esineet ovat meillä osittain juuri siksi, että me yritämme suojella niitä emmekä myydä niitä murto-osalla niiden arvosta!» »Rauhoitu, kaikki kulta on vielä minulla.» »Ehkä sinun kannattaisi antaa se minulle säilöön.» »Älä luulekaan», Seth tuhahti. Hän silmäili siskoaan närkästyneesti. »Mutta palautan aarteen vaarille, kun seuraavan kerran menemme käymään siellä.» Kendra rauhoittui. »No, se kelpaa minulle.» »Ei kai tässä muukaan auta, kun kerran joudun elämään maailman pahimman kantelupukin kanssa. Entä jos maksan [ 18 ]
muisti kirj a
sinulle? Pitäisitkö silloin suusi kiinni? Voisin ostaa sinulle mahtavia joululahjoja.» »En ole kiinnostunut riippuliitimistä.» »Saisit vapaasti valita», Seth tarjosi. »Mekkoja, koruja, ponin – mitä tyhmää tyttöjen krääsää nyt ikinä haluatkin!» »Hartain toiveeni tänä jouluna on, että pikkuveljeni oppisi sen verran rehelliseksi, ettei minun tarvitsisi enää vahtia häntä.» »Ainahan voisin käyttää osan kullasta siihen, että palkkaisin pari roistoa sieppaamaan sinut ja pitämään sinua vankina joululoman yli», Seth pohti. »Sen kun yrität», Kendra sanoi, rypisti joululahjalistan ja viskasi sen kirjoituspöydän vieressä olevaa roskakoria kohti. Epämääräisen muotoinen paperitollo osui roskakorin reunaan ja putosi hiljaa lattialle. Seth kumartui tuolillaan, sieppasi rypistetyn paperilapun ja pudotti sen roska-astiaan. »Hyvä yritys.» »Niin oli listasikin.» Kendra harppoi eteishalliin ja palasi omaan huoneeseensa. Ilmassa haisi yhä kynttilän savu, joten hän avasi ikkunan ja päästi kylmän ilman virtaamaan sisään. Hän huiskutti käsillään hälventääkseen hajun, sulki ikkunan ja rojahti sängylleen. Jopa kotona, kaukana Myyttihovista, salaisten vartijoiden jatkuvan valvonnan alla Seth onnistui keksimään ylimääräisiä huolenaiheita! Kunpa hän olisi voinut kertoa Pattonin viestistä veljelleen. Seth oli nykyään ainoa ihminen, jolle hän saattoi jutella tällaisista pulmista. Mutta hän ei uskaltaisi päästää veljeään käsiksi Salaisuuksien kirjassa oleviin [ 19 ]
kää rmekonnun salaisuudet
tietoihin. Seth keksisi taatusti keinot käyttää niitä vääriin tarkoituksiin. Kendran salamyhkäisyys muistikirjan suhteen oli aiheuttanut heidän välilleen pientä kitkaa. Kun he juttelivat aiheesta, Seth arvasi hänen epämääräisistä vastauksistaan, ettei hän kertonut tälle kaikkea. Koska Seth ei kuitenkaan itse pystynyt tulkitsemaan arvoituksellista tekstiä, veli ei voinut mitään hänen haluttomuudelleen jakaa tietojaan. Kendra kierähti mahalleen, sujautti kätensä patjan alle ja vetäisi sieltä viisi kirjettä, jotka oli niputettu kuminauhalla. Hänen ei tarvinnut lukea Gavinin kirjeitä – hän osasi ne jo ulkoa. Mutta hänestä oli mukava pidellä niitä kädessä. Gavin oli luvannut pyrkiä hänen vartijakseen, mutta vielä poikaa ei ollut näkynyt. Lohikäärmeenkesyttäjä kun oli, Gavinilla oli harvinaislaatuisia taitoja, joita oli viime aikoina tarvittu joissakin kaukaisissa maailmankolkissa. Oli hän sentään lähettänyt kirjeitä toisten vartijoiden mukana. Viesteissään hän kertoi yksityiskohtia kohtaamisistaan lohikäärmeiden kanssa: siitä, miten oli leikellyt pitkän ja sorjan lohikäärmeen niljakkaasta nahasta syöpäkasvaimia, tutkinut harvinaista lohikäärmettä, joka eleli veden alla ja hämäsi saaliitaan sakeilla mustepilvillä, ja pelastanut taikakasviasiantuntijoiden joukon pieneltä mutta raivokkaalta lohikäärmeeltä, joka punoi seittejä kuin hämähäkki. Vaikka lohikäärmeet olivat toki kiinnostavia, Kendran oli pakko myöntää, että eniten hän piti kirjeissä niistä kohdista, joissa mainittiin Gavinin kaipaavan häntä tai odottavan heidän jälleennäkemistään. Kun hän vastasi kirjeisiin, hän toi [ 20 ]
muisti kirj a
selvästi ilmi, että odotti itsekin heidän uutta tapaamistaan haluamatta kuitenkaan kuulostaa yli-innokkaalta asian suhteen. Kendra sulki silmänsä ja ajatteli poikaa. Alkoiko Gavin muuttua paremman näköiseksi hänen muistikuvissaan? Hänestä oli mukava pidellä kirjeitä hetki kädessään. Sitten hän sujautti ne takaisin patjansa alle. Hän oli tehnyt parhaansa, ettei Seth saisi vihiä heidän kirjeenvaihdostaan. Veljestä oli jo valmiiksi huippuhauskaa kiusoitella häntä ihastumisesta Gaviniin. Mitä jos Seth saisi vielä todisteita siitä, että osui aika lähelle totuutta! Alakerrasta kantautui autotallin automaattioven ryminä, kun se avautui. Hänen vanhempansa olivat palanneet kotiin. Kendra ponnahti ylös sängyltä, sieppasi muistikirjan ja kynttilänpätkän kirjoituspöydältä ja pani ne komeronsa ylähyllylle ja siirsi niiden eteen viikattuja villapuseroita. Hän aukaisi reppunsa ja nosti kirjoituspöydälle vihkon ja pari oppikirjaa, vaikka olikin jo tehnyt läksynsä. Kendra veti syvään henkeä. Hänen ei tarvitsisi selvitä enää kuin kahdesta koulupäivästä ja sitten hän pääsisi joululomalle rentoutumaan ja miettimään rauhassa asioita, jotka olivat vaivanneet häntä. Hän poistui huoneestaan ja käveli portaikkoon yrittäen virittää kasvoilleen huolettoman ilmeen, jolla tervehtisi vanhempiaan.
[ 21 ]
toin
en luku
Pistoriini
R
a tiseva, lian täplittämä lumi peitti maan Wilsonin lu-
kion edessä, kun Kendra asteli portaita alas kohti jalkakäytävän reunaa. Kadun laidoilla oli kovia ja rosoisia kinoksia ja jalkakäytävää reunustivat epätasaiset lumiläjät. Vaikka kävelyväylä näyttikin puhtaalta, hän asteli varovaisesti, sillä pelkäsi jääkaistaleita. Samea vaaleanharmaiden pilvien massa teki kylmästä päivästä sävyltään entistäkin harmaamman. Kendra heilutteli joutilaana reppuaan ja vilkuili paikkoihin, joissa hänen vartijansa yleensä odottelivat. Hän huomasi, että Elise nojaili tien toiselle puolelle pysäköityyn autoon ja täytti lyijykynällä sanaristikkoa. Nainen ei katsonut häneen, mutta Kendra tiesi, että tämä tarkkaili häntä vaivihkaa. Elise näytti kolmekymppiseltä – laiha, keskimittainen ja otsatukka viivasuora. Kendra mietti, mahtoiko nainen olla Warrenin mielestä sievä. [ 22 ]