mar i
o rtt
a n k n u a
Werner Sรถderstrรถm Osakeyhtiรถ Helsinki
v ie
r e w- m a s t 3
Tekijä kiittää Valtion kirjallisuustoimikuntaa, kirjastoapurahalautakuntaa, WSOY:n kirjallisuussäätiötä ja Otavan kirjasäätiötä saamastaan tuesta. Kiitokset residensseistä Suomen Kulttuurirahastolle ja Koneen Säätiölle.
© Marianna Kurtto ja WSOY isbn 978-951-0-39331-4 Painettu EU:ssa 2012
As if you could kill time without injuring eternity. Henry David Thoreau
5
Lent채v채 marsu
7
En saa ovia auki, vaikka toivon niiden aukeavan juuri minulle. On siis oltava sisällä, lavastettava inhimillisyyden puitteet. On siirreltävä ovia ikkunoissa ja seppeleitä ovissa, keksintöjä joita ihmiset tekevät kuluttaakseen aikaa, ja aika kuluu. Minuutti jonka keksit on poissa. Suru jonka keksit jää. Roikkua siis saranoissa ja silittää tunteita on päivänmittainen puuha, elinikäinen intohimo kuin pilkkiminen jos jäähän rikkoo oven. Siitä voi kävellä ja sulkea ja eräänä kirpeenä päivänä: kala. Pyrstö. Kokonainen Kuha. En saa suomuja kiinni enkä hauki, verkko kiristyy
ja etsin pyöreää silmää, sillä näkee maan kuplivan valon, tasangon jota sorkat
9
sorkat hakkaavat: eläimet joilla on turkeissaan päivien kuohu,
pilvien sekas toro
kun on kesä, kun aurinko on eksynyt kurjen taakse eikö kukaan tiedä
mihin maisemaan kuulumme?
Ei, ei synkistellä: maa on avoinna: sorkat hakkaavat bambien kielellä jota emme opi särkemään. Mutta ensin on noustava, vedestä –
10
<3 <3
<3
Keskelle päivää. Päivä kuivuu. Ja tietyssä kaupungissa tietyn kellotornin alla tietää olevansa siinä: elokuva opetti. Tietää astella, ihastella, tuntea tuuli monistuva neula sydämeen. Kohdata kahvi. Kuppi keskellä päivää alastomassa kädessä. Jos kuulet tämän, juokse
[filminauhaa pitkin toiseen kaupunkiin. millaisena se näyttäytyy se on paha. niin hyvä että rikkaruoho roiskuu ja kalja valuu reisille, ainoa kaunis täällä on kirkko. eikä sekään satu.]
11
Tasangolla vietetään leppoisia päiviä. Ruoho kasvaa vihreytensä mittaan, tiedoton tomu pöllyää. Tähän emme huoli ihmisaivoa pilaamaan ja mitä kaikkea se harmaudellaan haluu salata. Antaa ruohon kostaa, puitten kääntyä vatsastaan
sur
rur rur
uun päin
elokuvassa tasanko rakastaa itseään yhä uudestaan yhä paremmin välinein
12
Toisaalla kelkka kiitää kuin ajatus joka oli rampa. Lunta vain riittää
kuristetuilla
pelloilla, jotka eivät koskaan mene kiinni. Miksi maailmassa on luolia? metsissä sointuja ja joku kerran joka taisi soittaa. Niin syntyi maa, kosmos jota sattuu päähän, lintu josta ei kannata nyt päästää äänt tsrip
ÄhäÄÄ
[näitä sattuu. kukaan ei hallitse alituiseen joogaa, muotoja ruumiissaan joka tupa koi, ei erota säveltä ja kelk
kailee sorassa
perhosia huulillaan]
13
toive alkaa alusta. kiskon ovia auki, silmiä yö on hidas ystävä ja päivä nopea koira, häntä katoaa luolaan, näetkö : elämä ottaa muotonsa ja metsästää. hellyys tekee ohimoilla kipeää. jos tästä lentää jokin marsu, se liittyy toiseen satuun
14
16
P채hkin채 joka saa tuntemaan
17
LOMASATU (KYPROS) Palmussa on pähkinä joka saa tuntemaan etelän. Sano vielä että kuuma tuuli tulee, ja se menee koska tahdot. Juon vierasta juomaa vieraasta lasista etkä näe minua koskaan. Katsot kuin jotain erikoista. Minulla on tavallinen käsi joka kokee.
Panet minut kalliiseen hotelliin! En edes tiedä, kolikko maksaa. Laitat maksun tiskiin ja aamiaisen kenkään. Se on rakkauden merkki. On tultava itsekseen ja satuttava. Katso miten kehii nauru.
Rannalla luen kirjaa mutta palmu huojuu. Sinä luet helle ja on kiire, auto on uskollinen jossa ratti. Rannalla sitä kaipaa. Sääret siirtyvät mereen eivätkä kilju. On hyvä hillitä, ihanaa kun ranta tykkää. Voi kävellä ja ruskettaa päätä.
19
Varjossa ei tartte helottaa. Saa lukea ja tutkia hiekkaa. Siinä on ominaisuuksia. Siinä olet ja tahdot pois, se on leikki ettet mene. Mikä typerä hattu. Onko kirjaa hiekasta ja uskallatko ostaa.
Ostaa aurinkorasvaa, levittää keskellä autoa. En rakasta autoa. Kiipeän palmuun ja huudan niin. En tee sitä mieliksesi. Lainkaan. Kerron tarinaa jotta se ois parempi kuin sinun. Olen sillä lailla kelju. Rakastat minua pyyhe päällä kuin pientä kokista.
Hotellin katolla sairastat minua kissa puputtaa jos annan sille muonaa. En anna rahaa. Miten se pärjää. Tähdet tietää, sinä kehräät mulle kalaa.
20
Paikalliseen elämään tutustuakseni menen ja tutustun. Otan oliivin taskuun. Luulet etten pärjää, mutta olen kivi: pärjään lähden kauppaan enkä ota sua mukaan. Se tekee stooriin kalliin loven.
(Turvatarkastus haistaa romantiikan. Sellainen pitää unohtaa.)
Kun me sitten lähdemme, oomme todellakin poissa. Mikään ei hautaa hiekkaan paremmin kuin sää. Miten olla ihminen tässä tunikassa. Kirjoittaa postikortteja omille hihoilleen.
21
ITÄ-EUROOPPA Unessa sitten puksuttelin albaanian halki junalla. En tiedä maasta mitään. Paitsi vuoret. Kerran luin kirjaa jossa mentiin hulluna junalla, kaikista läpi esim afganistan. Tuntui vaaran maku. Unessa voi maistaa näitä. Se on painajainen kun menee tunneliin eikä näe kättään. Unessa voi kohdata turvallisesti pelkonsa vaikka koiran. Tai albaanian. Kerran näin siitä kuvan. Nykyään monilla on kamera ja johto nettiin. On kiva jakaa ja hölistä. Toisista ei, ne teippaa puhelimen kii. On metodeja muistaa unet. Pitää koskettaa todellista minää, olla heppa jolle ääni kuiskaa. Mut mitä sille kuiskaa. Vitun sama. Unessa kaikki haluu uida alasti. Miettiä näitä rauhassa.
22