TOIM. JAAKKO HEINIMÄKI
TOIM. JAAKKO HEINIMÄKI
Copyright © Jaakko Heinimäki ja WSOY 2015 Nuotinnokset: Juha Töyrylä. Graafinen suunnittelu: Maria Mitrunen. Tämän kirjan nuottien osittainenkin jäljentäminen esim. kopioimalla on tekijänoikeuslain nojalla kielletty. Johnny Kniga Kustannus, imprint of Werner Söderström Corporation, PL 314, (Korkeavuorenkatu 37), 00101 Helsinki. ISBN 978-951-0-40993-0 Painettu EU:ssa.
Sisällys Aluksi 6 JUHLAT Joulu 13 Pääsiäinen 26 Häät 28 Ristiäiset 49 Konfirmaatio 60 Hautajaiset 66 ELO IHMISEN HUOLINEEN JA MURHEINEEN Katumus 85 Kiitos ja ylistys 94 Rauha ja vapaus 99 Ahdistukset ja lohdutus 111 Aamu ja ilta 149 Hakemisto 155
Aluksi Luterilaisuutta on joskus kutsuttu laulavaksi vallankumoukseksi. Kansankielisestä ja runomittaan muokatusta yhteislaulusta, virrestä, tuli yksi luterilaisen uudistusliikkeen tunnusmerkkejä. Laulaminen oli siihen asti ollut vain keskivertoa hurskaampien spesialistien, pappien ja munkkien, puuhaa – ja hekin lauloivat kielellä, jota Jumalan lisäksi vain harva ymmärsi, latinaksi. Yhteinen, ymmärrettävällä kielellä laulettu virsi teki kohteesta toimijan, yleisöstä seurakunnan, sivustakatsojasta osallisen. Bruce Springsteenillä on tullut tavaksi aloittaa stadionkeikoilla kappale Hungry Heart laulamatta itse lainkaan. Sanattomasta sopimuksesta yleisö laulaa ensimmäiset säkeet kuorossa: Got a wife and kids in Baltimore, Jack... Olen itsekin ollut sitä veisaamassa parillakin stadionilla, ja tiedän kokemuksesta mitä se on, kun yleisöstä tulee seurakunta, sivustakatsojasta osallinen. Samuli Edelmannin, Sakari Kukon ja Jukka Perkon tapaisten muusikoiden virsilevyjen menestys osoittaa virren elinvoimaa. Virsikirja ei kuulukaan vain palvelutalon yöpöydän laatikkoon vaan virsi helisyttää sydämen kieliä myös –6–
paljon yllättävämmissä asumuksissa. Silti samaan aikaan yhä useammat pyytävät, että heidän perheensä häissä, hautajaisissa tai ristiäisissä ei laulettaisi virsiä. Joskus toivotaan joitakin muita lauluja. Katri-Helenan Mun sydämeni tänne jää alkaa olla aika suosittu hautajaislaulu. Moni hääpari on sormuslupaukset lausuttuaan saanut kirkossa kuulla ystäväpiirin laulutaitoisimman kaverin esittämän Ainutkertaisen. Iskelmät, varsinkin monet suomalaiset iskelmät, vetoavat usein samanlaisiin tunnetiloihin kuin virret. Unto Monosen Satumaata on ehdotettu virsikirjaan jo kauan, itse muistelen haitaria soittaneen teologin Martti Lindqvistin puhuneen sellaista jo 1980-luvun puolivälissä. Voi olla, että iskelmien virrenkaltaisuus johtuu siitä, että luterilaisuus on kyntänyt syvemmän uran suomalaiseen sielunpeltoon kuin luulemmekaan, mutta voi se johtua siitäkin, että inhimillinen perikokemus nyt vain on semmoinen, että meitä puhuttelevat erityisesti rakkaus, kuolema, eroon joutuminen ystävästä sekä kaukokaipuu jonnekin, missä kaikki olisi hyvin. Vaikka virret ovat alun perin olleet juuri rahvaan musiikkia, ne näyttävät elitistyneen, loitonneen kansan syvien rivien veisuista eliittiuskovaisten alakulttuuriksi. Yksi luterilaisen reformaation perintökalu on hukattu, kun virsistä on tullut spesialistien musiikkia. Ja tästä spesifioitumisesta on sitten seurannut se käsitys, että virsi ei koskettaisi minun elämäntodellisuuttani toisin kuin jokin muu laulu. Mutta ennen kaikkea tämä käsitys johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että virret eivät kosketa elämäntodellisuutta. Ne eivät voikaan –7–
koskettaa, jos ne ovat kovin harvinaisia. Virsistä on tullut eksoottisia lintuja kun iskelmät ovat talitiaisia ja varpusia. Vain harva laulu puhuttelee, jos sen kuulee tai laulaa vain kerran elämässään, olipa se sitten virsi tai iskelmä tai punkbiisi. Laulun puhuttelevuus syntyy toistosta ja siitä, että se on soinut elämän erilaisissa vaiheissa. Virren elitistyminen heijastaa sitä polarisaatiota, joka suomalaisessa kristillisyydessä on hitaasti tapahtunut viimeisten vuosisatojen aikana, mutta jonka taitekohta taitaa olla jo nähty: jako tapakristittyihin ja tosiuskovaisiin ei ole enää niin jyrkkä kuin vielä joitakin aikoja sitten. Enää ei Kauneimpia joululauluja laulamaan mennessään tarvitse pelätä papin haukkuvan siitä, että käy kirkossa vain jouluisin. Kyllä syntinenkin veisata saa. Tämä vaakunalause on peräisin Jaakko Löytyn laulusta, joka kuuluu körttiläisten laulukirjaan, Siionin virsiin. Näyttää tosin siltä, että kansa on valtaamassa virret takaisin itselleen uskovaisten eliitiltä. Olen ollut muutaman kerran juontamassa SuomiAreenan virsi- ja viini-iltaa Porin täpötäydellä raatihuoneella ja nähnyt omin silmin, mitä tapahtuu, kun väki saa lasillisen viiniä ja virsikirjan, ja kun porukassa on taitava esilaulaja. Tilaisuus pitää jossakin vaiheessa lopettaa väkisin, koska elämme ajassa emmekä aikatauluttomassa ikuisuudessa. Kirjailija Matti Mäkelä pohti joskus kolumnissaan virsien ja iskelmien yhtäläisyyttä ja kyseli, pitäisikö tehdä uusi ”virsikirja”, sellainen joka lauluvalikoimaltaan vastaisi suu–8–
remman joukon tunteiden kaipuuseen kuin erilliskulttuuriksi koettu kirkko. ”Pitäisi”, hän vastasi omaan kysymykseensä, ”koska kaikilla on pyhiä tunteita, meillä syntisäkeilläkin.” Tässä olisi nyt yksi ehdotus syntisäkin virsikirjaksi.
Helsingin Arabiassa helmikuussa 2015 Jaakko Heinimäki
–9–
JUHLAT
joulu
Sydämeeni joulun teen LYRICS: VEXI SALMI, MUSIC: KALERVO HALONEN
© Warner/Chappell Music Finland Oy Printed by permission of Notfabriken Music Publishing AB/Faber Music Ltd.
Vanhan kristillisen ajatuksen mukaan Kristus syntyy uudestaan ja uudestaan. Hän ei siis syntynyt ainoastaan kerran Betlehemissä vaan myös jatkuvasti ihmisten sydämissä. Näin opettivat etenkin keskiajan saksalaiset kristilliset mystikot, ja heidän tekstejään luettiin ahkerasti Suomessakin vielä satoja vuosia myöhemmin. Tähän koulukuntaan kuuluvat sellaiset suomalaista sielunmaisemaa värittäneet kristillisen kirjallisuuden klassikot kuin Johannes Taulerin Postilla ja Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta. Niiden ajatukset ovat jättäneet syvän jäljen suomalaiseen kristillisyyteen. Vexi Salmen sanoitus kelpaa kristillisen mystiikan peruskurssiksi. Jo laulun aloitus on kuin suoraan vanhoilta rukouksen opettajilta: sielun matka kohti Jumalaa alkaa hiljaisuudesta, yksinäisyydestä, mielen avautumisesta ja ikuisuuden kaipaamisesta. Kertosäkeessä Vexi Salmi johdattaa joululaulun laulajat ytimeen: jouluyön hiljaisuudessa ihminen valmistaa sydämeensä seimen, johon Jeesus-lapsi voi syntyä. Sydämen joulussa ensimmäinen jouluyö Betlehemissä ja tämän päivän joulu suomalaisessa olohuoneessa tai jumppasalissa yhdistyvät yhdeksi ja samaksi jouluksi. – 13 –
I Sydämeeni joulun teenteen Sydämeeni joulun j Gm/E j j Dm/A jA7 j Dm G m D m A 7 6 Œ j & b 8 œ œ œ œ œ œ œ œ œ ˙. œ. œ 1. On
A7 Dm % Dm j Gm j j j & b œ œj œ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ . œ œj
jou - lu-yö, sen hil - jai-suut-ta Bb
yk-sin kuun - te - len
j j & b œ œ œ œ œ œj œ j œ œ. œ. Gm6
sa-na - ton on
&b
A
sy - dä-me - ni
A/G
kie - li.
Dm/F
ja
A7/E
Œ ‰ Œ j œ
Vain
A7 Dm Gm j j œ j œ œj œ œj œj œ œ œj œ œ œ œ. œ œ
Dm
täh - det öis - tä Bb
a - va-ruut - ta
pu-kee lois - ta - en
j & b œ œ œ œj œ œj j # œ œ . œ . œ Asus
A7
Dm Gm6
Œ ‰ Œ œj
Dm
i-kui - suut - ta kai - paa a - voin mie - li.
j &b œ œ Gm/E
A7
œ
j Dm j œ œ œ œ
sy - dä - mee - ni
jou - lun teen, ja
mie - leen hil - jai -
Gm/E Dm/A A7 Dm j j j j j & b œ. œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ˙.
taas Jee - sus-lap - si
– 14 –
Näin
j Gm7 C7 œ œ œJ œ œJ
F
seen
ja
syn - tyy uu - del - leen.
Dm
&b Œ
‰ Œ
j Gm/E j œ œ œ
A7
œ
j Dm j œ œ œ œ
j œ
Gm/E Dm/A A7 fi j j j j j b œ œ œ œ œ . œ œ œ & œ œ œ œ œ œ œ J J Gm7
Näin
C7
sy - dä - mee - ni
F
mie-leen hil - jai - seen Dm
& b ˙.
leen.
&b
Dm G m
˙.
jou - lun teen, ja
taas Jee-sus-lap-si
syn-tyy uu-del-
Dm/A A7 j Gm/E j j j j Œ ‰ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
Dm
œ.
A7
Œ
% fi Dm j & b ˙. œ
2. On
2 x D. S. al Coda
leen.
rit.
œ. œ
2. On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa – kun yhtä puhdas itse olla voisin. Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, maa – 2. On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut kunsävel yhtä sisälläni puhdas itse olla voisin. kuin harras soisi. Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, Näin sydämeeni joulun kuin harras sävelteen… sisälläni soisi. Näin sydämeeni joulun teen… 3. On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, 3. Onosa jouluyö, syvä rauha leijuu sisimpään, kuin oisin suurtasen kaikkeutta. kuin oisin osa suurta loistaa kaikkeutta. Vain kynttilät ja kultanauhat hämärään, Vain kynttilät ja kultanauhat vaan mieleni on täynnä kirkkautta. loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta. Näin sydämeeni joulun teen… Näin sydämeeni joulun teen…
– 15 –
‰
joulu
On jouluyö, nyt laulaa saa SÄVEL JA SANAT ISMO ALANKO
Hassisen Koneen joululaulu vuodelta 1981 peilaa rauhan sanomaa ihmisen sotaisuuteen: Kuusen kauniit kynttiläiset hiljaa lepattaa / Jeesus-lapsen kasvot luo kuulasta valoaan / ja tykit sylkee kuolemaa, jää tuoksu napalmin / kun joululapsen nimeen kaikuu käsky majurin. Ismo Alangon tekemässä laulussa kaikuu profeetallinen julistus valheen voittavasta totuudesta ja muovisen pyhyyden peittoavasta rakkaudesta. Laulu on omistettu ”Maijalle ja Annelille”. Heillä tekijä varmaankin tarkoitti Maija Dahlgrenia ja Anneli Tempakkaa, Alangon tekstejä tuolloin paheksuneita radiotoimittajia.
– 16 –
II On On jouluyö, nytnytlaulaa jouluyö, laulaasaa saa &
###
c
G#
œ˚ œ œ œ œ œ œ œ
A
œ œ œ œ œ œ œ œ
#
E Hm Esus A C m/G # # # Fœm Œ Ó . œ œ œ œ œ œ ˙ & ˙ œ . œ œ œ œ œ
#
1. Hän
meil-le an - toi
A D Dmaj7 # # # Ej & œ œ œj œ œ œ œ œ œ œ
e - lä - män,
# # # Dj Dmaj7 j & œ œ œœ œ &
###
&
###
&
###
si - tä
Poi-kan-sa as - tui E
Œ
˙
soi. D
œ
A/C #
A
maa - il-maan ja
3
F #m/E #
j œ œ œj œ œ
pa-ra - tii
-
A
Œ
œ œ œ œ œ ˙
rum-mut ku-mi - si - vat. A
œ
œ
toi
A/C #
j œ œ
sin
C #m/G #
œ
Kun D
j œj œ œ
I - säm - me,
– 17 –
Po - jan
C #m/G #
A
Ó
˙
ei
voi.
D
œ œ œ œ
F #m
Myös Dmaj7
ym-mär - tää
#
Dmaj7
j œ œ œ œ œ œj
tuo- mi-on pa-suu-nat F #m/E
A
œ œ œ œ
an - toi, mut - ta D
Dmaj7
œ œ œ œ œ
Poi - ka tie - tä viitDmaj7
j œ œ
œ œ
vain huo - ma - si -
&
###
&
###
&
###
&
###
E
A
œ œ œ œ œ
˙
A7/G
Œ œ
vat, hän-tä pal - voi - vat,
#
#
G
ja
kun - ni - a
jC m/G œ. œ œ œ
A
jou - lu - yö A
˙
˚ F #m j œ. œ ˙
tien
Ó
Jou - lu - yö
D
E
j œ œ œ œ œj ˙
# # # # G ˚ jF m & œ. œ ˙
& &
###
j j œ œ œ œ . œj j œ. œ ˙
ja
kun - ni - a
#
#
jC m/G œ. œ œ œ
A
Jou - lu - yö Dmaj7
A
ja
Ó
fi
Her-ran ja Äi - ti - Maan. F #m
j œ. œ œ œ
kun - ni - a
1. A
2. A
˙.
F #m
A
j j œ œ œ œ . œj ˙
Dmaj7
Jou - lu - yö
Dmaj7
Her-ran ja Äi - ti -
Ó
D
kun - ni - a
jan.
u-noh - ti- vat. On
Dmaj7
Maan.
D
j j œ œ œ œ œ
j œ. œ œ œ
D
C #m/E
D
ol - koon Va-pah - ta - jan.
###
F #m
ja
Π..
A
œ . œj ˙
˙.
jan.
E
œ œ œj œ œj
ol - koon Va-pah - ta -
Œ
D. C. al Coda
– 18 –
D
fi
&
###
A
˙.
jan.
Œ
2. Jouluyönä hiutaleet lumivalkoiset hiljaa leijuu, tähdet loistaa, Herraa kiittelet. Valhe valuu korvistas, ja pyhyys muovinen sulaa liekkiin helvetin, ja rukous rasvainen on valkoinen, se vie sydämen. On jouluyö ja kunnia… 3. Kuusen kauniit kynttiläiset hiljaa lepattaa. Jeesus-lapsen kasvot luo kuulasta valoaan. Ja tykit sylkee kuolemaa, jää tuoksu napalmin, kun joulun lapsen nimeen kaikuu käsky majurin. On jouluyö, ja nyt laulaa saa. On jouluyö ja kunnia…
– 19 –
joulu
Maa on niin kaunis TRAD., SANAT BERNHARD INGEMANN, SUOM. HILJA HAAHTI
Tämän kansanlaulun sävelmää on pidetty keskiaikaisena pyhiinvaeltajien lauluna. Siinä käsityksessä oli myös myös tanskalainen pappi Ferdinand Fenger, joka pyysi kirjailija Bernhard Severin Ingemannia kirjoittamaan kansanlauluun uudet sanat. Ingemannin kynästä on lähtöisin meidän tuntemamme laulu, joka kuvaa sukupolvesta toiseen jatkuvaa pyhiinvaellusta ”maailman kautta” kohti taivasta. Sävelmä tunnetaan ensimmäisen kerran vuonna 1842 ilmestyneestä sleesialaisten kansanlaulujen kokoelmasta. Sitä varhaisempia esiintymiä laulusta ei tunneta, joten käsitys keskiaikaisesta pyhiinvaelluslaulusta ei perustu historialliseen tietoon. Pyhiinvaellus on elämän vertauskuva. Elämän käsittäminen matkaksi näyttää olevan tyypillistä ihmiskunnan tarinaperinteelle yli kulttuurirajojen aina luolamiesten iltanuotioilta Hollywoodin käsikirjoituspajoihin asti. Maa on niin kaunis kuuluu virsikirjassa jouluvirsien joukkoon, vaikka se ei erityisen sesonkisidonnainen olekaan, mutta sen kolmas säkeistö vie laulajat Betlehemin kedolle, jossa ”enkelit ensin paimenille lauloi”. Tuo enkelilaulu kaikuu kirkkaana edelleen, ”sielusta sieluhun”, yksi toisensa perään ”unholaan” vaipuvasta sukupolvesta toiseen.
– 20 –
III Maa on niin Maa onkaunis niin kaunis &
##
&
##
&
##
&
##
C
D
A7
D
Hm
œ œ œ œ œ œ ˙
œ œ œ œ ˙
˙
1. Maa on niin kau - nis,
kir-kas Luo-jan tai - vas,
œ œ œ œ
D
i - ha - na on
sie - lu - jen
D
D
˙
G
H7
œ œ
˙
œ œ ˙
Maa - il- man kaut - ta Hm
G
D/A
vas - ta
koh - ti
mat
œ œ œ œ
A7/E
œ œ
Em
˙
G A7 D
˙
D
œ œ
Dsus
œ œ
˙
kul - jem-me
lau - lain, tai -
A7
D
ka
vie.
˙
3. Enkelit ensin paimenille lauloi,
D
œ œ œ œ
2. Kiitävi aika, vuodet. vierähtävät vuodet. 2. Kiitävi aika, vierähtävät vaipuvat unholaan. MiespolvetMiespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna sielujen laulun Kirkasna aina sielujenaina laulun taivainen taivainen sointu säilyysointu vaan. säilyy vaan. 3. Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi. sielusta sieluhun kaiku soi. Kunnia Herran, maassa nyt rauha, Kunnia Herran, maassameille nyt rauha, kun Jeesus armon toi! kun Jeesus meille armon toi!
– 21 –
Œ
˙.
toi - vi - o - tie.
A7
-
A
˙.
Œ
joulu
Heinillä härkien kaukalon TRAD., SUOM. MARTTI KORPILAHTI
Ranskalainen 1600-luvun kansanlaulu Entre le bœuf et l’âne gris (Härän ja harmaan aasin välissä). Suomenkielisen tekstin on kirjoittanut myös Sylvian joululaulun suomentanut Matti Korpilahti. Teksti julkaistiin Korpilahden vuonna 1926 toimittamassa laulukirjassa Varpunen. Korpilahden suomennos noudattelee muuten tarkasti alkuperäistä ranskankielistä tekstiä, mutta hän on lisännyt siihen yhden säkeistön: sen jossa ollaan pitkäperjantaina Golgatalla ja jouluna äitinsä helmassa nukkunut viaton lapsi on nyt ”ristillä rinnalla ryövärin”. Teologisesti ja dramaturgisesti tämä lisäys on tyylikäs, se tuo joulun kiiltokuvamaisuuteen traagisen särön, josta pääsee kajastamaan pääsiäisen aurinko. Se suurin rakkaus, jota enkelparven tie vie katsomaan, paljastuu suurimpana juuri Golgatalla. Tampereen Aaltotiellä sijaitsee Juice Leskisen pitkäaikaisin Tampereen koti. Talon omistaa Juicen nimeämä Asunto Oy Enkelparven tie.
– 22 –
IV Heinillä härkien kaukalon Heinillä härkien &
##
Hm
c
œ œ œ
œ
œ œ
F #7
j œ ˙
Em
œ.
- nil - lä här - ki - en kau - ka saa. - lon Kyllä1. Heisyntinenkin veisata
44# #laulua saatesanoineen elämän eri tilanteisiin. D
˙
& & &
Hm
## ##
nuk
-
D
Em/G
œ œ œ œ ˙
˙
kuu
D/C #
lap - si Hm
œ œ œ œ œ
F #7
Hm
œ œ œ œ ˙
En - kel - par - ven tie Em
vi - a - ton.
Em/G
œ œ œ œ ˙
rak - ka - ut - ta
D
A7
koh - ta luok - se
œ œ
suu - rin - ta
F #7
œ.
vie
Hm
j œ ˙
kat - so - maan.
Ristillä rinnalla ryövärin 2. Helmassa äitinsä armahanäitinsä4.armahan 2. Helmassa nukkuu uhri puhtahin: nukkuu poika Jumalan: nukkuu poika Jumalan: Enkelparven tie… Enkelparven tie… Enkelparven tie…
3. Keskellä liljain ja ruusujen
3. Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu Herra ihmisten: nukkuu Herra ihmisten: Enkelparven tie… Enkelparven tie…
4. Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin: Enkelparven tie… ISBN 978-951-0-40993-0 kl 78.31
Siksi laulan.
– 23 –