Uimonen, Risto: Sauli Niinistö - tasavallan presidentti (WSOY)

sauli niinistö – tasavallan presidentti

Risto Uimonen

sauli niinistö – tasavallan presidentti

werner söderström osakeyhtiö helsinki

© Risto Uimonen ja WSOY 2018 ISBN 978-951-0-43107-8 Painettu EU:ssa

Lapsenlapsilleni Lotalle (4 v.) ja Nupulle (3 v.)

Sisällys 11 | LUKIJALLE 17 | SISÄÄNAJO UUTEEN TYÖHÖN Valtarakenteet murtuvat 19 Symboliikkaa eduskunnan portailla 24 Suomen vähävaltaisin presidentti 27 Presidentin tulkintaoikeus 35 Valtionpää arvojohtajana 43 Sammon ryöstö 49 55 | ULKOPOLITIIKAN JOHTAJA Idänsuhteiden painoarvo 57 Niinistö paljastaa karvansa 65 Juhannus Pietarissa 74 Kovaa substanssia yllin kyllin 81 Presidentti hakee ja löytää linjan 89 Ikävyyksiä itänaapurin kanssa 95 Tappio Luxemburgille 101 Islannin ilmavalvontakiista 108 Isännän ote lujittuu 117 Kylmä todellisuus vastassa 127 Yllätysmatka Sotshiin ja Kiovaan 137 Niinistöstä kypsyy ulkopoliitikko 142

151 | LISÄTURVAA ULKOMAILTA Poliittista Nato-retoriikkaa 153 Tekoja puheiden takana 164 Avunanto ja vastaanotto 175 Onttoja eurooppalaisia sitoumuksia 182 Suomalais-ruotsalaista veljeilyä 189 201 | VENÄJÄ – KOLMAS PILARI Suoraa puhetta Putinille 203 Puun ja kuoren välissä 215 Merkillinen vuoto itärajalla 223 Presidentit Punkaharjulla 228 235 | PRESIDENTTI JA EDUSKUNTA Tiivistä yhteydenpitoa valiokuntien kanssa 237 Taiten junailtu isäntämaasopimus 247 Puoluejohtajat hienovaraisessa ohjauksessa 258 269 | KOLME HALLITUSTA Pääministerit ulkopolitiikan johtajina 271 Korkean tason moitteita 279 Puheenjohtajan etuotto-oikeus 287 Keskustajohtajasta pääministeri 293 Täs siul on sellane tukimies 300 Yhteentörmäys Juha Sipilän kanssa 305

313 | MÄNTYNIEMEN ISÄNTÄ Hyvä herraonni jatkuu 315 Media roolin kirkastajana 323 Kolhunkestävä imago 331 Vanhat kaverit ja uudet 341 Puolison tuoma lisäarvo 354 369 | KUUDEN VUODEN KAMPANJA Hidastettu liikkeellelähtö 371 Jatkuvan kampanjoinnin ylivoimaa 374 Tragedioiden vaikutus suosioon 385 393 | EPILOGI 401 | TEKIJÄN KIITOKSET 405 | henkilöhakemisto

Lukijalle

S

auli Väinämö Niinistö aloitti toisen kautensa tasavallan presidenttinä 1.2.2018 historiallisen vaalivoiton turvin ja arvostettuna poliittisena johtajana – sekä tuoreena isänä päivää myöhemmin. Kun toinen kausi päättyy vuonna 2024, Niinistö on 75-vuotias, yhtä vanha kuin Juho Kusti Paasikivi oli silloin, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran tasavallan presidentiksi vuonna 1946.

Niinistö on omistanut vuonna 2024 yli 50 vuotta elämästään työlle, melkein kaiken sen julkisissa tehtävissä. Presidentistä ei ole tapana puhua kansan palvelijana kuten kansanedustajista, mutta niitäkin piirteitä työhön liittyy ainakin kansan silmissä. Siitä kertoo omalta osaltaan presidentin vuosittain saaman postin valtava määrä. Presidentin puoleen ei käännytä vain lähettämällä terveisiä ja onnitteluja, vaan myös toiveissa saada häneltä apua.

Suomessa elää yhä vahva uskomus, että hallitsija on oikeudenmukainen ja auttaa, jos vain saa tietää epäkohdista. Ajattelutapa juontaa juurensa Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta. Presidentin mahdollisuudet antaa apua ovat kuitenkin rajalliset, vaikka hän on valtaoikeuksiensa vähennyksistä huolimatta yhä Suomen virallinen valtionpää ja henkilö numero yksi valtiollisessa protokollassa.

Presidentti-instituutio edustaa jatkuvuutta. Hallitukset tulevat ja menevät, pääministerit vaihtuvat. Niinistö on satavuotiaan Suomen historiassa vasta kahdestoista presidentti. Juha Sipilä on jo 47. henkilö pääministerin tehtävässä.

11

Niinistöstä olisi voinut tulla presidentti jo vuonna 2000. Kokoomuslaiset olisivat halunneet asettaa hänet puolueen puheenjohtajana presidenttiehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi. Kokoomuksen Riitta Uosukainen sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella vain 12,9 prosenttia äänistä. Helsingin Sanomien ennen Niinistön kieltäytymistä tekemän mutta salaiseksi määrätyn gallupin mukaan hän oli selvä ykkönen kyselyssä mukana olleiden henkilöiden keskuudessa, paljasti toimittaja Unto Hämäläinen kolumnissaan Ylen Ykkösaamussa 24.1.2018. Presidentiksi valittiin SDP:n Tarja Halonen.

Niinistön perustelut kieltäytymiselleen ovat vaihdelleet ajan kuluessa. Muistiin tuolta ajalta on jäänyt etenkin se, ettei hän kokenut presidentin tehtävää luontevaksi puolivallattomalle poikamiehelle. Hän halusi säilyttää vapautensa. Ajankohta oli huono myös siksi, että hän oli jäänyt kahden pojan yksinhuoltajaksi vaimonsa kuoltua auto-onnettomuudessa. Niinistö lisäsi Iltalehdessä 5.10.2013 kieltäytymisen syihin sihteerinsä Ilse Mattlinin kysymyksen, haluatko tehdä pojistasi pikkuprinssejä.

Niinistön kommenteista voi päätellä, ettei hän kokenut olevansa henkisesti valmis presidentti-instituution edustajaksi vuonna 1999, jolloin ehdokkaat asetettiin. Kuusi vuotta myöhemmin miehen mieli oli kypsynyt, ja hän suostui Kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin. Kypsymistä edisti se, että hän oli muuttanut töihin Luxemburgiin vuonna 2003. Siellä hän sai olla sivussa julkisuuden valokeilasta, mutta hän huomasi potevansa yksinäisyyttä.

Vuoden 2006 presidentinvaaleista jäi hänelle hyvä mieli ja nälkää, panihan hän ennakkosuosikin, presidentti Tarja Halosen ahtaalle. Halonen voitti Niinistön toisessa vaalissa 51,8‒48,2.

12

Presidenttiehdokkuus oli vaalien hyvän tuloksen jälkeen muille kuin Niinistölle itsestäänselvyys vuoden 2012 lähestyessä. Niinistö pitkitti kuitenkin ilmoitustaan ja puhui ehdokkuudesta arvoituksellisesti. Osaltaan siihen vaikuttivat näkemyserot Kokoomuksen johdon kanssa presidentin valtaoikeuksista. Kokoomus halusi muuttaa presidentin viran edustukselliseksi tehtäväksi.

Presidentille jäi kuitenkin 1.3.2012 voimaan tulleessa perustuslakiuudistuksessa niin paljon ulkopoliittista valtaa, että Niinistö katsoi voivansa asettua ehdolle.

Ratkaisua helpotti myös se, että hän oli avioitunut Jenni Haukion kanssa vuonna 2009. Hänen ei tarvitsisi asettua Mäntyniemen väljiin ja valoisiin tiloihin vain henkilökunta seuranaan.

Niinistö ilmoittautui kolmannen kerran presidenttiehdokkaaksi 29.5.2017. Hän oli nyt niin varma itsestään, että päätti lähteä vaaleihin valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Päätöstä oli odotettu pitkin kevättä, mutta viime vaiheessa Niinistön ulostuloa viivästytti presidentti Mauno Koiviston kuolema. Koivisto siunattiin helatorstaina 25.5.2017. Niinistö kertoi jatkohaluistaan heti seuraavana maanantaina.

Viivyttelyyn sisältyi myös aitoa pohdintaa elämän suurista kysymyksistä. Niinistö mietti ikäänsä ja työn vastuita, jotka olivat osoittautuneet kansainvälisen jännityksen lisääntymisen takia odotettua raskaammiksi. Kiehtovaa olisi myös ollut vapautuminen jatkuvasta silmätikkuna olosta ja virkavelvollisuuksista. Niinistö olisi alkanut kirjoittaa, jos olisi tyytynyt yhteen kauteen.

Mutta myös vastuu painoi. Noin kaksi kolmasosaa gallupeissa haastatelluista halusi hänen jatkavan valtionpäänä. Ratkaisuun vaikutti epäilemättä sekin, että Niinistö tiesi onnistuneensa työssään.

Hän oli luonut presidentille selkeän ja näkyvän roolin ulkopolitiikan johtajana, vaikka EU-asiat eivät hänelle kuuluneetkaan. Niinistö on muodollisesti Suomen historian vähävaltaisin presidentti.

Käytännössä hän otti ensimmäisellä kaudellaan itselleen aseman 13

suvereenina ulkopolitiikan johtajana. Sen lisäksi hän osoittautui erittäin vahvaksi mielipidevallan käyttäjäksi.

Monet muistavat kommentin, että Niinistö on tyypillinen yhden kauden kansanedustaja. Arvio perustui edustajakollegan havaintoihin. Uusi salolainen juristikansanedustaja joutui vuonna 1987 istumaan takariviin eduskunnan vanhan ”nokkimisjärjestyksen” mukaan. Siellä oli vaikea profiloitua, jos oli Niinistön tavoin asiapoliitikko eikä populistinen humpuukimaakari.

Niinistön nousu salolaisesta kuntapoliitikosta arvostetuksi valtionpääksi on tarina huikeasta henkisestä kasvusta. Hänen kunnianhimonsa kasvoi sitä mukaa, kun hän sai lisää vastuita perustuslakivaliokunnan vetäjänä, kokoomusjohtajana, ministerinä, Euroopan Demokraattisen Unionin puheenjohtajana, eduskunnan puhemiehenä sekä lopulta tasavallan presidenttinä. Niinistö paneutui vakavasti jokaiseen uuteen poliittiseen tehtäväänsä, mutta ei ole omistautunut millekään niistä yhtä syvällisesti ja perinpohjaisesti kuin ulkopolitiikan johtamiseen presidenttinä.

Niinistön pitkältä poliittiselta uralta on vaikea löytää pahoja huteja. Pieniä virheitä on toki osunut hänen tielleen. Joku pitää suurena virheenä hänen panostaan Suomen viemisessä eurojärjestelmään, mutta toiset laskevat sen hänen ansiokseen. Monien mielestä Niinistön suurin poliittinen virhetikki on ollut kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta syksyllä 1999. Kokoomus jäi pulaan, kun puheenjohtajalla ei ollut esittää tilalleen presidenttiehdokasta eikä hän ollut antanut etukäteen edes pientä vihjettä kieltäytymisaikeistaan. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Ilkka Suominen tulkitsi puolueen tuntoja heti tuoreeltaan Brysselissä 21.9.1999: ”Kokoomus on tullut puheenjohtajansa taholta nyt pahasti petetyksi.”

Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Kaksi voittoa presidentinvaaleissa, huippusuosio presidenttinä sekä kaikkien aikojen 14

suurin äänimäärä eduskuntavaaleissa vuonna 2007 ovat olleet balsamia kokoomuslaisten haavoihin. Niinistö katkaisi SDP:n 30-vuotisen valtakauden presidentinlinnassa. Kaiken huippuna hänestä tuli 28.1.2018 ensimmäinen presidenttiehdokas, joka on voittanut suorassa kansanvaalissa jo ensimmäisellä kierroksella.

Presidentin tärkein tehtävä ulkopolitiikan johtajana on turvata Suomen itsenäisyys ja pitää maa erossa sodasta. Siinä ja muussakin ulkopolitiikan johtamisessa Niinistö on onnistunut.

Niinistö on kertonut olleensa nuorena ujo. Hänen kasvutarinaansa kuuluu sekin, että hän on tottunut huomion keskipisteenä oloon. Sen on voinut panna merkille etenkin maakuntamatkoilla.

Niinistöstä on näkynyt jo kauas, että hän on tuntenut mielihyvää tavatessaan puolisonsa kanssa tai ilman tätä toreilla, turuilla ja muissa tilaisuuksissa ympärillään parveilevia ihmisiä ja nähdessään ihailevia katseita. Kukapa ei pitäisi sellaisesta.

Tämä kirja on jatkoa vuonna 2012 ilmestyneelle Puolivallattomalle presidentille, joka kertoi Niinistön pitkästä kiristä Mäntyniemeen. Kun WSOY pyysi minua kirjoittamaan uuden kirjan Niinistöstä presidenttinä, olin epäröivä. Toivoin, että hänet saataisiin projektiin mukaan vaikka vain tarkistamaan, ettei kirjaan jää virheitä. Auktorisoitu kirja ei ollut tavoitteenamme.

Niinistö jätti tarkistamisen huolenkin tekijälle. Hän kaiketi varautuu kirjoittamaan itse elämästään ja työstään. Jos niin käy, hän sijoittuu koulukuntaan, joka noudattaa Winston Churchillin tunnettua periaatetta: ”En pelkää historian tuomiota, koska aion kirjoittaa sen itse.” Niin ovat toimineet monet muutkin valtiomiehet Suomessa ja muualla. Tosin kirjoitti kuka hyvänsä Niinistön ensimmäisestä presidenttikaudesta, hänen ei tarvitse pelätä historian tuomiota. Kausi oli tuloksiltaan positiivinen, kuten kirjassa esitettävät faktat ja vuoden 2018 vaalitulos osoittavat.

15

Hyväksyin aikani harkittuani WSOY:n pyynnön. Tietokirjailijan työ on kirjoittaa kirjoja, ja sananvapauden mallimaassa niitä saa julkaista vapaasti. Sekin vaikutti, että olin seurannut tarkkaan Niinistön toimintaa presidenttinä ja kerännyt häntä koskevaa aineistoa systemaattisesti. Olisi ollut ikävä heittää hukkaan vuosien uurastus.

Espoon Haukilahdessa 29.5.2018 Risto Uimonen

16

Sisäänajo uuteen työhön Perustuslakivaliokunta on useassa yhteydessä korostanut, että muodostettaessa Suomen kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin valtioneuvoston tulee toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa Suomen ulkopolitiikan yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaamiseksi.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta (HE 60/2008)

Valtarakenteet murtuvat

K

eskiviikko 1.3.2012. Eduskuntatalon eteen keskellä talvipäivää oli pysähtynyt aikamoinen määrä lämpimästi pukeutuneita ihmisiä. He halusivat todistaa omin silmin historiallista tapahtumaa, vallanvaihtoa presidentin virassa. Suora televisiointi ei heille riittänyt.

Sisällä eduskuntatalon lämmössä tasavallan presidentti Tarja Halonen ja varatuomari Sauli Väinämö Niinistö astuivat suureen saliin tasan kello 12. Tummiin pukeutuneet kansanedustajat sekä täyteen ahdetuilla lehtereillä tapahtumaa seuranneet kutsuvieraat ja median edustajat nousivat seisomaan. Tuolla seisoivat Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari puolisoineen. Tuolla näkyi entisiä eduskunnan puhemiehiä ja pääministereitä, tuolla diplomaatteja ja tuolla korkeita virkamiehiä. Lehteriltä pistivät silmään myös harmaatukkainen mies ja nuori nainen hänen vierellään. Mies oli Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi, nainen Jenni Haukio, kohta juhlallisen vakuutuksen antavan uuden presidentin vaimo.

Vain yksi arvohenkilö näytti puuttuvan arvovieraiden joukosta: entinen pääministeri, puhemies ja kansanedustaja Paavo Lipponen.

Hän oli ollut Sdp:n presidenttiehdokas vaaleissa, mutta menestynyt kehnosti. Lipponen lähti pitkään vastaan pantuaan mukaan vaaleihin, mutta etukäteen oletettua titaanien taistelua hänen ja Niinistön välillä ei nähty. Lipponen sai vain 6,7 prosenttia äänistä ja putosi toiselta kierrokselta. Poissaolo eduskunnasta paljasti, kuinka ras19

kaasti hän otti tuloksen. Lipponen totesi 26.11.2017 yllättäen Turussa eräässä seminaarissa, että hänen ehdokkuutensa oli ollut ”hölmö päätös”.

Elettiin valtiollisen elämän yhtä tähtihetkeä. Edellisestä vallanvaihdosta presidentin tehtävässä oli kulunut 12 vuotta. Tarja Halonen toimi presidenttinä perustuslain salliman maksimiajan, kaksi kautta.

Halonen kuten hänen kaksi edeltäjäänsä, Koivisto ja Ahtisaari, olivat taustaltaan sosiaalidemokraatteja. SDP:n ehdokkaina valittujen presidenttien 30-vuotinen valtakausi päättyi, kun Niinistö oli lausunut eduskunnan edessä presidentin juhlallisen vakuutuksen: ”Minä Sauli Väinämö Niinistö, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.”

Niinistö ja Halonen vaihtoivat paikkaa eduskunnan edessä puhemiehen korokkeella vallanvaihdon merkiksi. Niinistö siirtyi puhemies Eero Heinäluoman ja presidentti Halosen väliin. Kokoomukselle tämä hetki oli pitkäaikaisten unelmien täyttymys, olihan puolueen edellisen presidentin, Juho Kusti Paasikiven, valtakauden päättymisestä kulunut jo 56 vuotta. Niinistö oli kolmas kokoomuslainen presidentti Suomessa. Ensimmäinen oli ollut Pehr Evind Svinhufvud vuosina 1931–1937.

Vaikka presidentin valtaa oli vähennetty, virkaanastujaisseremonian juhlavuus, presidenttien kunniamerkit sekä nauhat ja käädyt, suora televisiointi sekä median tapahtumalle omistama valtava huomio takasivat presidentille yhä korkean statuksen kansan silmissä. Valtiollisessa elämässä presidentti on yhä valtionpää ja puolustusvoimien ylipäällikkö. Hän sijoittuu virallisessa protokollassa kaikkien muiden edelle – pääministeri mukaan lukien.

Vanhat perinteet heijastuivat virkaanastujaisseremoniaan niin, että kansanedustajat kuuntelivat seisten, kun Niinistö luki juhlalli20

sen vakuutuksensa. Puhemies Heinäluoma esitti uudelle presidentille eduskunnan kunnioittavan tervehdyksen ja kunnioituksen vakuutuksen, vaikka eduskunta oli ylimmän valtiollisen vallan haltija1, jolle presidentti antoi perustuslain 56. pykälässä säädetyn juhlallisen vakuutuksen. Toki presidentin asemaan vaikutti kohottavasti sekin, että kansa oli valinnut hänet niin kuin se oli valinnut eduskunnankin.

Niinistön kasvoilla oli ollut vakava ilme siitä lähtien, kun hän saapui presidentti Halosen kanssa leijonakilvin varustetussa mustassa Mercedes Benzissä eduskunnan ja heidän näkemistään odottaneiden ihmisten eteen. Vasta kun puhemies Heinäluoma viittasi juhlallisen vakuutuksen jälkeen ruotsiksi Niinistön vaaleissa saamaan luottamukseen, hymynkare häivähti hänen kasvoillaan.

Niinistö näytti hetken onnelliselta mieheltä. Sen jälkeen hän veti nopeasti ilmeensä perusvakaville lukemille.

Koko omus nousi ensimmäisen kerran historiansa aikana eduskunnan suurimmaksi puolueeksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, ja Jyrki Katainen ryhtyi johtamaan pääministerinä kuuden puolueen hallitusta. Kokoomus oli voittanut Kataisen johdolla myös kunnallisvaalit vuonna 2008. Presidentinvaalien voiton jälkeen Kokoomus oli valtansa huipulla vaalitulosten perusteella. Edellinen kokoomuslainen pääministeri oli ollut Harri Holkeri, joka aloitti tehtävässä vuonna 1987. Hän ei kuitenkaan noussut tähän asemaan vaalivoiton turvin, vaan presidentti Mauno Koiviston valitsemana vuonna 1987. SDP oli sen vuoden eduskuntavaaleissa suurin puolue.

Niinistö oli valittu presidentiksi toisen kierroksen parhaalla ääniosuudella suoran kansanvaalin aikana. Hän sai 62,6 prosenttia äänistä, Pekka Haavisto 37,4 prosenttia. Niinistön valinta presi1 ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Ote Suomen perustuslain toisesta pykälästä.

21

dentiksi mursi vanhat valtarakenteet Suomen politiikassa. Sdp oli menettänyt jo aiemmin pitkäaikaisen asemansa lähes takuuvarmana pääministeripuolueena. Nyt SDP joutui luopumaan myös symbolisesti tärkeästä presidentin virasta. Ulkoministerinä toimi toki yhä sosiaalidemokraatti, Erkki Tuomioja.

Niinistö ja Katainen eivät olleet ylimpiä ystäviä keskenään, mutta he tulivat toimeen ja pystyivät työskentelemään yhdessä. Katainen luonnehti Yleisradion A-studiossa suhdettaan Niinistöön päivä ennen virkaanastujaisia. Asiaa kysyi häneltä toimittaja Katri Makkonen, jonka Niinistö palkkasi myöhemmin linnaan tiedottajakseen.

Näin Katainen vastasi: ”Edelleenkin ihan hyvät välit. Työkavereita ollaan, ei kokkailla yhdessä eikä metsästetä, mutta muuten tullaan hyvin juttuun.”

Miesten suhteet olivat olleet ajoittain hyvin jännitteiset Kataisen puheenjohtajakaudella, eikä Kataista nähty Niinistön ja Jenni Haukion häissä. Pelkoa täydellisestä takalukosta uuden presidentin ja pääministerin välillä ei ollut silti odotettavissa. Kummankin intresseissä oli Kokoomuksen valta-asemien säilyttäminen. Perustuslaki edellytti lisäksi, että presidentti ja pääministeri puhaltavat yhteiseen hiilleen ja toimivat kansakunnan parhaaksi.

Moni oli kysynyt huolestuneena, mitä siitä seuraa, kun Kokoomus johtaa hallitusta ja presidentti tulee Kokoomuksesta sekä on puolueen entinen puheenjohtaja. Pannaanko nyt köyhiä kyykkyyn?

Niinistö, joka oli kampanjoinut vuoden 2006 presidentinvaaleissa työväen presidenttinä, teki selväksi omat mieltymyksensä puheessaan eduskunnalle. Omaperäinen sanankäyttö viittasi siihen, ettei puhe ollut syntynyt normaalina virkatyönä, vaan siinä näkyi vahvana hänen oma kynänjälkensä.

Niinistö vakuutti mieliä rauhoittavasti, että presidentti on sekä talouden että eheyden toimija ja että hän halusi rakentaa ehyttä Suomea, jossa jokainen ihminen on tärkeä ja jossa jokaisella on 22

arvokas paikkansa. ”Eheys voidaan taata vain, jos oikeudentunto vallitsee”, Niinistö sanoi. ”Toisinaan on kuultu epäilyjä, ettei tämä pohjoisen malli ole kestävä, koska sen julkisen sektorin osuus on liian korkea. Täällä on kuitenkin kestetty huonot ajat paremmin kuin läntisissä maissa keskimäärin niin talouden kuin eheydenkin suhteen. Yhteisen hyvän luominen maksaa, mutta mitä ilmeisemmin siitä kannattaa maksaa”, uusi presidentti linjasi.

Niinistö lupasi kiinnittää huomiota syrjäytymiseen erityisesti nuorten näkökulmasta ja aikoipakolaiskriisi, asettaa ongelman tuntijoita pohrimin valtaus, Suomen timaan, miten yhdistää parhaiten nuorten oma vastuuntunto, hallituksen kriisit, Yhdysvaltain presidentinvanhempien vastuu ja ulkopuolinen apu. Hän oli sanonut puhevaalit…

Presidentti Niinistön ensimmäimiesaikanaan pitävänsä lasten jaSauli nuorten syrjäytymistä Suomen selle kaudelle on mahtunut dramaattisia tapahtumia ja suurimpana ongelmana. käänteitä niin maailmanpolitiikassa kuin kotimaassa. ”Mutta ennen kaikkea ongelman ratkaiseminen edellyttää, että kukaan meistä ei katsoon ohisuoriutunut ja ajattele, ettänäistä asia onjajonkun muun vasMiten Niinistö muista tuulla. Jokainen meistä onEntä näkijä, jokainen on tekijä. hänen Jokaista ajattelähellä kautensa haasteista? mitkä periaatteet voi olla joku, joka on putoamassa ulkopuolelle. Näistä nuorista luaan ja toimintaansa ovat ohjanneet? meidän on pidettävä kiinni. Vastuu on jokaisen, sinun ja minun.”

Kokenut toimittaja ja tietokirjailija Risto Uimonen Suhteestaan perustuslakiin uusi presidentti totesi, että piirtää kuvan taitavasta strategista ja ulkopolitiikan virkaanastujaispäivänä voimaan tulleen perustuslain keskeisin viesti johtajasta, joka puhuu arvoituksellisesti, mutta hän toimii on sujuva yhteistyö. ”Sen mukaisesti tulen toimimaan”, lupasi.

Niinistö tähdensi jatkuvuuden ulkopolitiikassa vakaumäärätietoisesti.

Tuoreestamerkitystä perheenisästä, joka varjelee den takia ja totesi Suomen suhteen Venäjään säilyvän ulkopolitiikan tiukasti yksityisyyttään ja käyttää vähäeleisen taidokkaasti keskiössä. mediaa hyväkseen. Velvollisuudentuntoisesta miehestä,

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lähikuvassa

K

joka pitää tiukasti kiinni vallankahvasta.

*9789510431078* www.wsoy.fi

99.1

ISBN 978-951-0-43107-8

23