Copyright © Moomin Characters™
All rights reserved
Kuvat: Tove Jansson
Teksti: Päivi Kaataja Ulkoasu ja kuvankäsittely: Riikka Turkulainen
Werner Söderström Osakeyhtiö, 2024
ISBN 978-951-0-51008-7
Painettu EU:ssa
Perustuu
Tove Janssonin luomaan maailmaan
Werner Söderström Osakeyhtiö
Helsinki
Oli mörönpimeä yö. Muumipeikko heräsi kesken unien outoon tunteeseen. Hän oli aivan varma, että ulkona liikkui joku.
Muumipeikko kömpi ylös lämpimästä vuoteestaan ja tassutti ikkunan luo. Mutta ulkona loisti vain kuu, ohut kuin juustoviipale, ja piha oli typötyhjä.
– Merkillistä, Muumipeikko mutisi itsekseen. – Olin aivan varma…
Hän tunsi olevansa pikkuisen peloissaan, eikä uni meinannut millään tulla silmään.
Muumipeikko istui aamiaispöydässä huonotuulisena.
– Huomenta, kultaseni, Muumimamma sanoi. – Näitkö pahaa unta?
– En, Muumipeikko tiuskaisi. – En nähnyt unen palaakaan!
– Suu soukemmalle, tai kohta et saa pannukakun palaakaan! ilkkui Pikku Myy.
– Hys, Myy, sanoi Muumimamma ja taputti Muumipeikon unenpörröistä turkkia. – Älä huoli. Ensi yönä uni varmasti maistuu.
Aamupalan jälkeen Muumipeikko suuntasi purolle, missä Nuuskamuikkunen oli tapansa mukaan onkimassa.
– Hei, sanoi Muumipeikko.
– Hei hei, vastasi Nuuskamuikkunen. Sitten he olivat hetken hiljaa. Vasta kun Nuuskamuikkusen koho oli kadonnut pinnan alle kolme kertaa, sai luvan puhua.
– En saanut yöllä unta, Muumipeikko aloitti. – Olen aivan varma, että ulkona oli joku.
– Mielenkiintoista, Nuuskamuikkunen totesi ja nosti kohon vedestä.
– Tarkoitan, että siellä oli joku, jonka ei kuuluisi olla ulkona siihen aikaan, Muumipeikko jatkoi.
– Vai niin, Nuuskamuikkunen vastasi ykskantaan.
– Eikö ulkona saa olla milloin vain?
– Niin, kai sitä saa, myönsi Muumipeikko, eikä hänen tehnyt mieli ajatella enää koko asiaa.
Ilta illan jälkeen Muumipeikon levoton olo vain kasvoi.
– Äiti, hän kuiskasi, kun Muumimamma tuli toivottamaan hyvää yötä. – Mitä jos ulkona on joku?
– Höpsis, Muumimamma sanoi. – Ei kukaan mene ulos enää tähän aikaan. Kaikilla on omat puuhansa.
– Mitkä puuhat? Muumipeikko kummasteli.
– No, tiskien tiskaamista ja sen sellaista, Muumimamma sanoi. – Sukkien parsimista ja yömyssyjä.
On mörönpimeä yö. Muumipeikko herää kesken unien outoon ääneen. Ulkona on varmasti joku! Mutta ikkunasta loistaa vain kuu, ohut kuin juustoviipale, ja piha on typötyhjä…
Öisellä seikkailullaan Nuuskamuikkusen kanssa Muumipeikko saa huomata, ettei yö olekaan niin pelottava, vaan kaunis ja ystävällinen: silloin kaikkein hiljaisimmatkin saavat äänensä kuuluviin.
TOVE JANSSONIN alkuperäisten kuvitusten pohjalta koottu kuvakirja on salaperäinen kertomus yön äänistä, joita Muumipeikko rohkaistuu kuuntelemaan.