© 2016 Pekka Hyysalo ja Kustannusosakeyhtiö Tammi kuvat: Petri Kovalainen, Rami Lappalainen, Tero Repo, Samu Franzen, Anja Hyysalo ja Pekka Hyysalon yksityiskokoelma. Kuvalähteet mainitaan kuvien yhteydessä. kannen valokuva: Petri Kovalainen ulkoasu ja taitto: Timo Numminen ISBN 978-951-31-8736-1 Painettu EU:ssa
Esipuhe ... 7
Lomailla voi näinkin ... 140 Euroturisti ... 145 Tahtoisin lentää ... 148
Lauantai 24.4.2010 ... 9
Valkoinen joulu ... 150
Sunnuntai 25.4.2010 ... 17 Maanantai 26.4.2010 ... 27 Tiistai 27.4.2010 ... 34
X Games ... 153
Keskiviikko 28.4.2010 ... 38
FightBack ... 157
Tuulenpuuska ... 43
Tärkeä osa bändiä ... 160 Osaanko opiskella? ... 164 Nelossija sattuu vieläkin ... 165
Sähkökatko ... 53
Kävelyrobotista häihin ... 167
Paikalla mutta ei läsnä ... 59
Tieteellä takaisin ... 171
Uusi alku ... 64
Uusia unelmia ... 174
Juureni ... 68
Steamboat Springs ... 176
Elän syödäkseni ... 75
Äidinkielen E:stä ammatti? ... 178
Maistiaiset vapaudesta ... 79 Kuntoutukseen Synapsiaan ... 82 Pohja ... 89
Viestinviejä ... 181
Muurit murtuvat ... 94
Kesät muuttuvat kirkkaammiksi ... 184
HELLO! ... 99
Hyvä vaihtokauppa ... 185
SkiExpo ... 100
Tavoitteet tähdissä ... 188
Ensiaskeleet ... 102
Sarasvuo ... 190
Kiitokset lentoyhtiölle ... 106
Pakkasen syleilyssä ... 194 Yhteistyötä ... 195 Haluan juosta kunnolla ... 197
Kello tikittää ... 111
FightBack Run ... 199
Takaisin suksille ... 115 Sirpalekranaatti ... 122
Lopuksi ... 204
Vaatimaton alku ... 126 ”Olen stara!” ... 131
Sanasto ... 206
Vuosipäivä ... 133
Hakemisto ... 207
Oikeat juhlat ... 138
Nimeni on Pekka Hyysalo. Olette saattaneet kuulla jotakin tarinastani. Olin aika hyvä freestylehiihtäjä, jolle meinasi käydä huonosti. Pääkoppani on kokenut kovia. Nuo kokemukset ovat syy siihen, miksi olen perustanut brändin nimeltä FightBack. Syy siihen, miksi taistelen tietäni takaisin elämään. Kerron teille tarinan FightBackista. Saadakseni teidät ymmärtämään, mitä se tarkoittaa, meidän on palattava alkuun. Tämä kirja kertoo entisen elämäni – elämäni ammattilaskettelijana – päätöksestä. Pääosa kirjasta kertoo kuitenkin uudesta alustani. Tahdon kertoa teille tarinani, jotta kaikki ymmärtäisivät, että syvemmästäkin suosta voi nousta! Minä melkein upposin, mutta sitten tuli FightBack.
petri kovalainen
len Pekka Hyysalo, freestylehiihtäjä. En osaa
Kampeamme itsemme ylös ja raahaudumme aamiai-
sanoa, kuinka taitava olen, mutta ”melko taita-
selle. Syöminen hoituu kohtuullisen nopeasti, ja jos mi-
va” lienee sopiva ilmaisu. Minulla on ollut hullu
nulta kysytään, ei minun luultavasti olisi edes tarvinnut
kilpailukausi, joka on loppunut viime viikolla.
herätä sen takia. Kytken autopilotin päälle ja teen ta-
Nukun ihanan tyttöystäväni vieressä Kuusa-
vanomaisen urheilijan aamupalani: neljä paistettua mu-
mossa, mutta vielä tänään lähden kuvausmat-
nanvalkuaista paahdetun ruisleivän väliin, tomaatteja ja
kalle Ylläkselle. Matkalle, jonka luulen kestävän
rehuja. Tällaisen aamupalan nautin joka aamu, kun olen
vajaan viikon mutta joka tulee todellisuudessa kestämään koko loppuelämäni.
Suomessa. Viime aikoina siis aika harvoin. Ammatiltani olen freeskier eli vapaalaskija. Hypin
Herätyskello soi. Kysyn Reetalta, onko jo aamu. Mitä
hyppyreistä ja liu’un putkia pitkin sukset jalassa. Olen
kello on? Se on kymmentä vaille seitsemän. Bussi Ro-
palannut vastikään Jon Olsson Invitational -kisamatkalta
vaniemelle lähtee kahdeksalta Kuusamon linja-autoase-
(JOI) Ruotsin Åresta. JOI on big air -kutsukilpailu maail
malta. Reetta herättelee minua: ”Hop hop, nyt on kiire!”
man parhaille laskijoille ja sisäpiirin arvostetuin suksi
Vastaan, ettei vielä ole mikään kiire, mihin hän toteaa,
kisa heti Yhdysvaltojen X Gamesin jälkeen.
että tällä menolla on. Liikettä! ”Okei, okei, mä tuun”, mumisen.
Ennen Åren kinkereitä laskijan ura on vienyt minua ympäri maailmaa. Alkukeväällä ehdin kuitenkin kirjoit-
taa ylioppilaaksi ja huhtikuun alussa voitin kultaa slope
mennä. Reetta ottaa avaimet ja painelee ulos. Ajamme
stylen SM-kisoissa Suomulla. Olen alkanut tehdä läpi-
viidessä minuutissa linja-autoasemalle, jossa Rovanie-
murtoani kansainväliselle tasolle.
men-bussi odottaa tavalliseen tapaan kakkoslaiturilla.
Ensi vuosi tulee olemaan minun vuoteni.
Heitän suksibägin sisään ja olen valmiina matkaan.
Kuvausreissu Flatlight Filmsin kanssa on pitkän ja
Reetta tulee hyvästelemään. ”Ole varovainen ja kat-
kohtalaisen kauden viimeinen. Flatlight Films on paras
sokin, ettei mun kullalle käy mitään. Meidän pitää vara-
kuvausyhtiö, jonka tiedän. Olen innoissani siitä, että
ta se Thaimaan-matka sillä aikaa, kun sä olet Ylläksellä,
pääsen kuvaamaan juuri heidän kanssaan. Olen pakan-
joten sun on syytä pysyä hengissä.”
nut kaikki kamat jo eilen ja ne ovat autossa. On aika
Vastaan, että varataan vaan. Sitä paitsi mikäs pahan
lähteä elämäni parhaalle kuvausviikolle. Kysyn Reetalta,
tappaisi. Minulla ei ole mitään hätää. ”Mikään ei mahda
joko mennään.
mulle mitään”, sanon.
”Kunhan raahaat itsesi autoon, niin mä vien sut.” Reetta on ollut tyttöystäväni parisen vuotta. Hän asuu täällä Kuusamossa, jossa itse opiskelen, ja meistä
”Ei tietenkään”, Reetta vastaa. Sananvaihtoa seuraa hyvin tehokas rakkaudentunnustus, suukottelu- ja halailutuokio. Sitten on aika kiivetä bussiin.
on tullut erottamaton parivaljakko aina kun vain olen paikan päällä. Eli en oikeastaan turhan usein. Matkus-
Bussissa mietin, mitä seuraavaksi. Matkustaminen on
tan noin seitsemän kuukautta vuodesta ja kesät asun
toki minulle tuttua, mutta parin tunnin bussimatka ei ole
Turussa. Aikaa Kuusamossa on siis suunnilleen kuukau-
minulle mikään ”no biggie” ainakaan tässä vaiheessa
den verran, ja silloin asun hyvillä mielin tyttöystäväni
kautta. Yritän viettää matkan mukavasti nukkuen. Kun
perheen luona assarin eli opiskelija-asuntolan sijaan.
se ei onnistu, päätän harrastaa toiseksi tehokkainta
Minusta on tullut perheenjäsen. ”Isämme” Jakke tulee
ajantappokeinoani ja katsoa pari laskuleffaa.
sanomaan moro ennen töihin lähtöään.
Repussani on hyvän ystäväni AJ:n lainaama CD-ko-
”No niin Peksi, onko nyt vuorossa vuoden viimeinen
telo, jossa on suunnilleen kaikki parhaat laskuleffat.
reissu? Onnea matkaan ja kuvatkaahan hyvä leffa! Ve-
Juuri tätä tarvitsen varsinkin nyt, kun olen matkalla
dät vaan hyvin, kyllä sä tiedät.”
kuvausreissulle. Saan vaikutteita ja kenties jopa inspi-
Minä kyllä tiedän mutta Jakke ei. Hänellä tuskin on
roidun. Nämä elokuvat olen nähnyt jo monesti, ehkä
hajuakaan siitä, mitä me kuvaisimme. Varmaan jotain,
liiankin usein. Mutta onko edes mahdollista nähdä tar-
johon liittyy lumi ja sukset.
peeksi usein sellaista, joka saa aina hyvälle tuulelle ja
”Joo joo, kuvataan kyllä. Teen parhaani.” Se lienee ihan riittävä vastaus. Kello on varttia vaille kahdeksan ja meidän pitää
innokkaaksi? Osaan leffan jokaisen pätkän ulkoa kuin omat tyhjät taskuni. Laskuelokuvat tekevät tehtävänsä: haluan mennä
laskemaan. Rakastan tätä lajia. On käsittämätöntä, että
voinut käyttää matkan fiksusti pähkäilemällä vaikka sitä,
voin laskea lähes päivittäin enkä koskaan tylsisty. Tä-
mitä teen, kun saavun tänne. Se ei käynyt edes mie-
män on oltava rakkautta.
lessäni. Elän hetkessä. Joskus hetkessä eläminen on
Päädyn katsomaan parhaat kohdat Oakleyn Session
mahtavaa mutta toisinaan, kuten nyt, se on raskasta.
1242 -leffasta. Lopulta katson koko elokuvan. Tämän-
Tylsyyden sietäminen on nimittäin todella raskasta. Ko-
kin leffan olen nähnyt ainakin viisikymmentä kertaa. Jos
lea kevätaamu. Typerä parkkipaikka. Kaiken lisäksi on
olisi pakko, voisin katsoa sitä vaikka ikuisuuden. Ihan
pilvistä ja hieman kosteaa. Tällaisesta säästä en pidä
vapaaehtoisesti.
ollenkaan. Auringossa olisi lämmintä ja valoisaa, mutta
Bussi on puolen tunnin kuluttua Rovaniemellä, joten
nyt on vain pimeää. Kova, jäinen ja kostea lumi, jota ei
soitan valokuvaajallemme Petri Kovalaiselle eli Petelle.
edes ole tarpeeksi. Toivon mukaan Ylläksellä on hieman
Kuvausporukka tulee hakemaan minut Rovaniemeltä,
erilainen meininki.
josta jatkamme Kittilään. Siellä ystäväni ja freestylehiihtäjä Antti-Jussi Kemppainen eli AJ liittyy seuraamme. ”Moro Pekka, meillä vähän venähti. Ollaan Rollossa kahdeltatoista. Eikös sun bussi tule varttia vaille?”
Kausi on lähestymässä loppuaan ja se on ollut pitkä. Sen huomaa siitä, että syksyllä ja talvella kaikki tällaiset tuntemukset loistavat poissaolollaan. Hopeinen Toyota kurvaa parkkipaikalle. Se on Pete.
”Hei äijä, varttia yli yksitoista”, vastaan.
”Sori, että ollaan myöhässä. Mitä kello on?”
”No voi hitto, sori. Mun piti hakea Topi ja pakata
Olen kyllästynyt odotteluun, joten vedän aivan täyttä
auto. Sun pitää ihan hetki odottaa, me ollaan kahelta-
ääliöroolia. ”Se on 12.22, onneksi olkoon, jätkät! Ette te
toista siä.” Pete on kotoisin Tampereelta ja loppuka-
ole kuin reilun tunnin myöhässä.” Nauran. ”Ihan sama!
neetti ”kaheltatoista siä” on vielä ihan ymmärrettävä il-
Nyt mennään, AJ:n lento laskeutuu varttia yli yksi.”
maus. Muilta osin olen tulkannut Peten edesottamukset
”Me ehditään siihen helposti”, Pete sanoo. Ralli-
ihmiselle ymmärrettävään muotoon eli suomen kieleen.
kuskin elkein hän hyppää autonrattiin ja suuntaa kokan
Topi, johon Pete äsken viittasi, on tamperelainen
kohti Kittilää. Matkaa on noin sata kilometriä, mutta
opiskelija ja Peten kuvausassistentti. En ole aikaisem-
Pete, vanha konkari, taittaa matkan vain viidessäkym-
min kuvannut Peten kanssa, mutta AJ on. Jos AJ:n sa-
menessä minuutissa. Kun saavumme perille, AJ:n kone
noihin on luottaminen, Pete on todella taitava. Reissus-
ei ole vielä edes laskeutunut.
ta tulee hyvä ja arvokas.
Varttia myöhemmin luoksemme kävelee iloinen
Joudun siis tappamaan aikaa Rovaniemen linja-auto
mies. Hän on AJ, luultavasti iloisin kaveri, jonka minä
asemalla, joka lienee maailman tylsin paikka. Bussissa
tai kukaan maailmanhistoriassa on koskaan tavannut.
pystyin sentään istua lohnottamaan, täällä ei ole mi-
Annamme toisillemme läpyt; on mahtavaa nähdä taas
tään tekemistä. Vain kivinen parkkipaikka. Olisin tietysti
tätä kaveria! Tapasimme viimeksi pari kuukautta sitten
Oslon lentokentällä. AJ jatkoi sieltä Yhdysvaltoihin ja
Gainomaxia ja saapastelee paikalle kuin mikäkin viikinki:
minä lensin Barcelonaan, koska Andorrassa oli Total
”Nämä tässä, poikaseni, ovat erittäin hyviä proteiinipir-
Fight -slopestylekilpailu.
telöitä. Ne antavat teille juuri täydellisen määrän ener-
”Moro! Mitä äijä? Eipä olla nähty aikoihin, varmaan
giaa rankkoina kuvauspäivinä. Teinä ottaisin ainakin pari
kahteen kuukauteen. Jätkä oli Andorrassa Okon kanssa?
purkkia per naama.” Onko hän tosissaan? Siltä vaikuttaa.
Voitit? Sun pitää kertoa kaikki”, AJ sanoo.
Pete ei ehdi edes kissaa sanoa, kun jo ohitan hänet
Pieni auto on jo aivan täynnä. AJ:lla on suksibägi ja
samalla ilmoittaen: ”Kiitti faija, mä otan nämä!” Nap-
kaksi matkalaukkua. Suurin osa hänen tavaroistaan on
paan yhden lavan juomia ja kaverit jäävät seisoskele-
kuitenkin – yllätys, yllätys – jäänyt matkalle. Vain hä-
maan hölmistyneen näköisinä. Kävellessäni pois kuulen
nen suksibäginsä ja kolmasosa tavaroista ovat löytäneet
Peten toteavan Topille: ”Mä haistan potentiaalia tuossa
perille. Ei lainkaan paha valtameren ylitys. Minullakin
Hyysalossa. Otetaan nämä.”
on kokemusta kadonneista matkatavaroista enemmän kuin tarpeeksi.
Pete ja Topi jatkavat ostoksiaan, kumpikin omaa lavaansa kantaen. Nyt kun tärkein asia eli viikon ravit-
Oikeastaan tämä on AJ:lle vain hyvä juttu, koska jos
semus on hoidossa, on aika ostaa turhuuksia. Toisin
ja kun hän haisee Ylläksellä kamalalta, se ei ole hä-
sanoen tuotteita, jotka eivät sisällä runsaasti proteiinia.
nen vikansa vaan lentoyhtiön, joka on hukannut hänen vaihtovaatteensa. Nyt AJ:n täytyy vain vetäistä kunnon
Kun saavumme vartin kuluttua Ylläs-hotelli Saagan
rokkityylillä eli lasketella normifarkut jalassa. Sitä paitsi
pihaan, alamme ihmetellä, missä videokuvaaja Miikka
jo pelkän suksipussin, täysikokoisesta AJ:sta puhumat-
Niemi on. Pete saa juuri suunsa auki, kun Miikka käve-
takaan, tunkeminen tähän täyteen sullottuun autoon on
lee paikalle tuntemattoman miehen kanssa.
hyvin hankalaa. Onneksi Pete on soittanut Ylläksen parkkimanagerille
”Kaikesta on huolehdittu, tässä on teidän avaimet. Oletteko valmiita laskemaan tänään?”
Olsulle, joka on parhaillaan Rovaniemellä ja lupaa tulla
Vastaamme yhdessä kuorossa: ”Eikö me tultu tänne
hakemaan AJ:n suksipussin. Olsu saapuu paikalle pa-
ottamaan luontokuvia ja sienestämään? Siis totta kai
rissa minuutissa pakettiautollaan, johon tavaroita on
me ollaan valmiita, neropatti!”
hieman helpompi pakata. Ei edes tarvitse tunkea. Kun
Miikka on heti valmis ja antaa ohjeet: ”Kamat kan-
tavarat on siirretty pakettiautoon, ryhmä rämä huomaa,
toon ja huoneisiin. Pidetään pikku miitti, syödään ja
ettei kantamuksia edes ole kovin paljon, ne oli vain pakattu huonosti. Nyt olemme valmiit lähtemään. Seuraava pysäkki on Jounin kauppa Ylläksellä. Ostosretki sujuu leppoisasti. Pete spottaa pinon proteiinijuoma
Kansainvälisestikin arvostettu ammattilaisvalokuvaaja Tero Repo ikuisti, kuinka nuorempi ensikertalainen nimeltä Pekka Hyysalo hyppäsi rojukasan yli Ylläksellä.
tero repo
lähdetään illan spotille. Niin ja AJ:n kamat katosivat, vai? No, sä vedät sitten rokkityylillä.” Tämä on aivan mahtavaa! Olen kerran aiemminkin
Lapissa kylvetään tähän aikaan illasta viimeisissä päivänvalon rippeissä. Kohta on kesä ja yöt lyhenevät. Pian öitä ei enää ole.
ollut Ylläksellä kuvaamassa, nimittäin lasketteluleffaa
Kuvauspaikkamme on jää- tai lumilinna tai oikeas-
nimeltä Roots. Tällä porukalla on kuitenkin ihan erilai-
taan valtava iglu, jossa on monia huoneita, ovia, ik-
nen asenne.
kunoita ja jopa jääveistoksia. Pete on niin innoissaan
Viimeksi teimme sitä sun tätä, jos jollain sattui ole-
miljööstä, että hänen voisi luulla olevan huumeissa.
maan vähän motivaatiota. Nyt motivaatiota on kosolti
Työ, joka tekee tekijänsä noin iloiseksi, on jotain, mitä
ja me haluamme tehdä maailman parhaimman laskulef-
minäkin haluan. Odottakaahan! Laskeminen tekee minut
fan. Olen aivan innoissani, AJ:sta puhumattakaan. Hän
vieläkin iloisemmaksi ja nykyään se on ammattini.
on varmaan maailman innokkain jätkä ja hänen moti-
Yli-innokas Pete leikkii salamavalojen ja värikalvo-
vaationsa on jotain sanoinkuvaamatonta. Ei ole mikään
jen kanssa. Niiden avulla voi värjätä salamat ja saada
ihme, että kaveri laskee Salomonin maailmantiimissä.
paikan loistamaan. Kylvemme tällä menolla AJ:n kanssa
Ihailen hänen asennettaan.
värien ja valojen loisteessa.
Päivä jatkuu niin kuin kuvaajamme Miikka on suunni-
Menemme AJ:n, Miikan ja toisen kuvaajan Iiken
tellut. Meillä on kokous viikon urakasta ja sitten ulkona
kanssa sisälle katsomaan, mitä iglussa on. Miikka näyt-
onkin jo pimeää. Miikalla on mielessään spotti eli ku-
tää meille ”huomisen mission” eli huoneen iglun etu-
vauspaikka, joka vaatii pimeän ympäristön.
puolen vasemmassa laidassa. Tänä iltana keskitymme
Kellon lyödessä kahdeksan pomppaamme AJ:n kans-
kuitenkin iglun oviaukon kuvaamiseen. Pete alkaa olla
sa ylös, vedämme kamat niskaan ja suuntaamme pakat-
valmis kalvojensa kanssa. Meidän täytyy rakentaa koko
tuun autoon. AJ:lla ei ole vieläkään laskuvaatteita, joten
setti, mutta onneksi meillä ei ole kiire. On jo huhtikuun
hän joutuu tyytymään farkkuihin ja lainakalsareihin. Jos
puoliväli eikä pimeä tule ennen kymmentä.
spotti on uniikki, rokkityyli sopii paikkaan paremmin kuin
Pete on saanut valonsa kuntoon ja me paistattelem-
hyvin. Ja jos spotti vaatii tällaista vaatetusta, aion mi-
me päivän viimeisissä auringonsäteissä. ”Vielä about
näkin olla rokkari. Vedän jalkaan rikkinäiset Olsulta lai-
45 minsaa”, ilmoittaa Miikka, toinen porukkamme kiin-
naamani farkut. Meistä kumpikaan ei yleensä harrasta
tiölappilaisista. Kaikki on valmista mutta vielä ei ole
rokkityyliä. Tänään kuitenkin harrastamme. Molemmat.
tarpeeksi pimeää, jotta voisimme kuvata laskemista.
Ajamme spotille, joka on aika lähellä ja näyttää todella
Toisaalta on liian hämärää, jotta voisimme kuvata mi-
siistiltä. Olemme AJ:n kanssa aivan fiiliksissämme tästä spotista. Voiton vie kuitenkin Pete, joka on kuin seitsemännessä taivaassa kameransa kanssa.
tään muuta. Niinpä menemme ulos juttelemaan ja istumaan. Meidän porukkamme on yksinkertaisesti mahtava. Juu-
ri siksi tällaisina tylsinä hetkinä on mahdotonta tylsis-
Olsu on ajanut tänne kelkalla keskukselta. Kelkka an-
tyä. Fiilis on aivan katossa eikä kukaan käytä mitään
taa AJ:lle vauhdit ja hän tekee ensin pari suoraa ilmaa,
päihteitä. Mitään keinotekoista ei tarvita. Olemme
sitten on vuorossa paippitemppu flatspin 360°. Katson
täällä ja elämme unelmaamme. Juttelemme vähän sii-
hiljaa sivusta ja ajattelen: ”Okei, tää on sun spottisi.”
tä, mitä puuhaamme ensi kesänä. AJ aikoo mennä Nu
Minä en ole erityinen half pipe -laskija. Hallitakseen
seen (Nurmeksen vesihyppyreille) ja sitten hän lähtee
temput oven kaarella pitäisi olla hyvä. Pääni lyö tyhjää
kanssani Uuteen-Seelantiin. Aiomme treenata yhdessä
temppujen suhteen. Enhän minä osaisi tehdä mitään.
ennen kuin osallistun elokuussa nuorten MM-kisoi-
Valokuvaaja-Pete astuu avukseni: ”Hei, sulla on siis-
hin. Minä puolestani kerron, että lähden tyttöystäväni
tit gearit, me saadaan susta money shot. Osaatko sä
kanssa pariksi viikoksi Thaimaahan surffaamaan ennen
tehdä lay-backin? Noi vaatteet, tää spotti ja valotus…
Uuteen-Seelantiin lähtöä.
vedä lay-back!”
Pete innostuu: ”Ai jätkällä on joku muija? Ja surffaamaan! Oletko kokeillut aiemmin ja onko se siistiä?”
Money shotit kiinnostavat minua aina, joten vastaan: ”Kai mä voin yrittää.” Lämmittelen vähän vetäen suoria.
”On mulla tuossa aikansa tyttöystävä ollut. Oltiin jo
Tunnen oloni aika epämukavaksi näin nopeassa kaaressa.
viime kesänä lomalla Thaimaassa ja opin silloin surffaa-
Kolmas runi ja yritän tehdä lay-backin. Se tuntuu vielä
maan. Se on aika pirun siistiä hommaa!”
hölmömmältä kuin suorat. Pete kuitenkin vain huutaa
Miikka astuu kuvaan: ”No niin, pojat. Aurinko alkaa olla matalalla ja te varmaan haluatte myös pari testirunia.” ”Ookoo pojat, sitten mennään”, vastaan.
huumaantuneena, kirkuu ihan kuin hänelle olisi osunut syntymäpäivä, häät ja joulu samaan pakettiin. Tuliko kuvasta muka noin hyvä?
Agregaatti lyödään päälle, valot syttyvät ja koko iglu
Pete vastaa: ”Tule itse katsomaan, tää on siisti.” Menen
alkaa loistaa. Spotti on mahtavan näköinen. Nyt on aika
tarkistamaan, mikä saa aikuisen miehen hihkumaan pik-
pelata kivi-paperi-sakset-peliä ja selvittää, kuka laskee
kulapsen lailla. Kameran näytöllä on jotain, joka saa mi-
ensimmäisenä. Kivi-paperi-sakset! Häviän.
nutkin melkein hihkumaan. En ole koskaan nähnyt kenes-
”No niin, meikä menee ekana!” AJ sanoo. ”Mutta mähän hävisin ja voittaja saa päättää”, mumisen. ”Niin saa ja mä päätän mennä ekana!” ”Täh? Voiko niinkin muka tehdä? Eikö häviäjä mene aina ensin?” yritän vastustella. ”Kyllä, jos spotti on pelottava, mutta tätä mä en pelkää. Mä menen ensin”, AJ päättää.
täkään yhtä hienoa kuvaa. Saati sitten minusta itsestäni. ”Eihän mulla ole tuossa edes oikea asento, mutta kuva on kyllä siisti”, sanon. ”Ei olekaan, sun oikea käsi on vähän tuommoinen. Mutta anna AJ:n vetää nyt ja vedä sitten uusiksi. Kyllä tästä hyvä kuva saadaan!” Jatkan lay-back-sessiotani ja AJ keskittyy tekemään ”oikeita” temppuja. Hän haluaa saada videolle
petri kovalainen
myös korkkivitosen. Hänellä on edessä pitkä ilta. Minun
saamme vihaiset seitsemän tunnin yöunet, kunnes mei-
temppuni taas on melkeinpä naurettavan helppo.
dän on oltava taas liikkeellä.
Noin puolen tunnin kuluttua Pete ilmoittaa, ettei minun enää tarvitse jatkaa. ”Hei Peksi, mä sain just varmaan siisteimmän kuvan ikinä. Tule tsekkaaamaan.” Menen katsomaan, onko luvassa oikeasti jotain hienoa, vaikka Pete on kyllä tuonut asian esiin yhtä innokkaasti kuin jos juhannukseksi olisi luvattu hyvää säätä.
Herätyskello soi. AJ käskee hiljentämään sen ja minä
Katson Peten otosta ja täytyy myöntää, että juhannus-
käsken AJ:ta heräämään. Hänen kanssaan on aina täl-
sää on kuin morsian! Heitämme yläfemmat. Ja nyt minä
laista. Herjaamista, kiusaamista ja ärsyttämistä. Tö-
lyön hanskat naulaan ennen kuin telon itseni kuvausten
kimme toistemme vähemmän arkoja paikkoja. Niinhän
ensimmäisenä päivänä.
kaverit tekevät, ainakin meillä päin. Me molemmat vain
AJ naulaa kaiken täydellisesti. Katselen sivusta hänen
nauramme. Ainakin se, joka on kiusantekijä.
touhuaan ja panen merkille, että kaveri on liekeissä.
Kumpikaan meistä ei käytä arkikielessä juurikaan ki-
Hyviä shotteja on tullut varmaan jo kymmeniä, mutta
rosanoja. Totta kai silloin kun tosissaan ottaa päähän,
onko hyvä AJ:lle tarpeeksi? Ei vaan kaiken on oltava
livahtaa pikku purnaus. Tai jos aivan kaikki menee rei-
täydellistä. Vähän reilun parin tunnin sessaamisen jäl-
sille, niin sama ilmaistaan vähän painokkaammin.
keen mies on lopulta tyytyväinen ja voimme vihdoin
Nyt on kuitenkin aika raahautua aamupalalle. Ku-
lähteä nukkumaan. Vuorokausi on jo vaihtunut, kun
vausryhmä odottaa meitä jo. Saapastelemme paikalle
vihdoin pääsemme liikkeelle. Molemmat miehet ovat
kuin mitkäkin valtiaat ainakin muiden kommenteista
valmiita nukahtamaan seisaalleen.
päätellen. Menemme kumpikin lastaamaan puuroa ja
Huomiseksi on luvattu session huonointa säätä, mutta Miikalla on suunnitelma myös kehnoa laskukeliä
kananmunia lautaselle. Haluamme kuulla, pitääkö jokisuunnitelma yhä kutinsa. Miikka tuumailee hetken.
varten. Menemme hyppimään joen yli. Tänään emme
”AJ:n kamat eivät ole vielä tulleet. Kuvasimme joen
hyppää muualle kuin sänkyyn. Kello on jo yli yksi, joten
ylityksen viime viikolla lautapoikien kanssa ja spotti on jo rakennettu. Mennään siis kuvaamaan vain sinne.” Kysyn, eikö jokea ole jo kuvattu enemmän kuin tar-
Lumilinna saatiin hohtamaan maagisen näköisenä kalvojen avulla, jotka värjäsivät salamavalot. Tyydyin olemaan kuvattavana, kun en osannut vaikeita temppuja. Tämä kuva on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.
peeksi. ”Ei tästä kyseisestä spotista, ja se on kuitenkin joki. Joki kuin joki näyttää aika samalta. Se on siitä kiinni, miten sen kuvaa.”
rami lappalainen
En jaksa väitellä ja oikeastaan olen vain fiiliksissä siitä, että pääsen näkemään, millaista legendaarisen Miikka Niemen työskentely joella on. Vedämme kamat niskaan ja noin tunnin päästä saavumme kuvauspaikalle. Parkkeeraamme auton yhden mökin pihaan kerrankin luvan kanssa. Miikka tulee kuvaamaan ensin lähdöt vauhdinotosta ja lähettää sitten Peten kameran kanssa seisoskelemaan kahluusaappaissa jokeen. Saappaat on tehty eilen ihan itse kumisaappaista, sadehousuista ja teipistä. Ne kuulemma vuotavat hieman, mutta Pete seisoskelee hyytävässä vedessä kohtuullisen kylmästi. Rispekt! Vaikka onhan hänellä toki ”kahluusaappaat”. Pete ei sano vuotamisesta sanaakaan mutta ilmapiiri muuttuu, kun Miikka vuorostaan kiskaisee märät saappaat jalkaansa. No, sitä saa mitä tilaa. Vuotavat kahluusaappaat ovat mielestäni pieni uhraus, jos Peten kuvat osoittautuvat arvokkaiksi. Meillä on AJ:n kanssa joelta hupaisia muistoja laskuleffa Rootsin kuvauksista. Eräs sankari nimeltä Rippe loikkasi kyseisen puron yli munasillaan. Hyppy päätyi leffaan sensuroituna, mikä oli ymmärrettävää. Valitettavasti hyppy on piirtynyt pysyvästi ja sensuroimattomana jokaisen läsnäolijan verkkokalvoille. Se ei ollut järin kaunista katsottavaa mutta hauskaa meillä oli, itse asiassa ratkiriemukasta.
Elämäni paras puuterilumilinja ja paras lasku Itävallan Warthissa. Niiden aiheuttama tunne oli jotain uskomatonta.
Toisin kuin tuosta rennosta ja hauskasta viikosta,
osamme European Freeski Openissa Laaxissa.
tästä viikosta Ylläksellä on tulossa kenties koko urani
Epäonnekseni voitin kivi-paperi-sakset-pelin ja sain
paras laskuviikko. Parhaat muistoni tätä ennen ovat joko
korkata koskemattoman pätkän. Ensimmäinen käännös:
Keski-Euroopasta, jossa olemme päässeet laskemaan
olen taivaassa, tämä on ihanaa! Toinen käännös: olen
puuteria, tai Breckenridgestä USA:sta, jossa on ehkäpä
rakastunut, en tahdo koskaan pois täältä. Kolmas kään-
maailman paras treeniympäristö. Elämä Breckenridges-
nös: Mitä tapahtuu? Koko vuori liikkuu! MITÄÄÄÄH?!
sä on täydellistä. Juuri sitä, mitä haluan elämäni tällä
Sekunnin kuluttua se iski minuun ja minä olin lumivyö-
hetkellä olevan: laskemista, rentoa kavereiden kanssa
ryssä. Se oli pelottavin tunne ikinä. Olin vuorenrintees-
oleilua ja treeniä. Päivääkään en ole Amerikan Yhdys-
sä ja koko rinne tuli alas kanssani enkä päässyt miten-
valloissa tuhlannut krapulassa olemiseen ja olen siitä
kään pakenemaan tilanteesta.
hyvin tyytyväinen.
Elämäni pelottavin lasku oli noin sata metriä pitkä ja
Keski-Euroopan muistot taas ovat hieman erilaisia.
kesti parisenkymmentä sekuntia, jotka tuntuivat vähin-
Nekin ovat peräisin mäestä eivätkä läheltäkään baare-
täänkin ikuisuudelta. Kun viimein pysähdyin, makasin
ja. Mäet siellä ovat hieman suurempia kuin täällä. Ne
hautautuneena lumeen vain pää kinoksen pinnalla. Ys-
tunnetaan nimellä Alpit. Silti mäkien pituus, jyrkkyys ja
tävät riensivät avukseni. ”Pysy paikallasi! Älä liiku, odo-
pinnanmuodot eivät tee niistä parempia kuin koto-Suo-
ta sekunti, tulemme auttamaan!”
men rinteistä. Jutun juju on puuterilumi. Puuterilumi eli
Mieleeni juolahti: ”Hei neropatit, päälläni on yksi
pehmeä vastasatanut lumi on syy siihen, miksi monet
vuorenseinämällinen. Luuletteko, että edes pystyi-
laskijat menevät Keski-Eurooppaan. Syvässä puuterilu-
sin liikkumaan?” Pysyin kuitenkin hyvin hiljaa. En ole
messa laskeminen on varmasti yksi parhaista jutuista,
eläessäni tuntenut oloani yhtä ahdistuneeksi. Olin täy-
joita olen koskaan kokenut.
sin kavereideni armoilla. He olisivat voineet vain kusta
Nykyään puuterilasku tosin vähän pelottaa minua.
naamalleni ja lähteä rinneravintolaan naureskelemaan.
Kerran nimittäin kävi pieni haveri, josta onneksi selvisin
Olimme kuitenkin aika kaukana rinteistä eikä kukaan
vain säikähdyksellä. En edes halua ajatella, mitä olisi
olisi kuullut avunpyyntöjäni. Olin ansassa.
voinut tapahtua. Kaikki tapahtui Flumserberg-nimisessä keskuksessa Sveitsissä vuonna 2007.
Onneksi kaverit eivät jättäneet minua. Olen varma, ettei tuo vaihtoehto edes käynyt heidän mielessään. He
Olin laskemassa ensimmäistä kertaa elämässäni
kaivoivat minut ylös, kysyivät, olenko kunnossa, ja käs-
puuteria hyvien saksalaisten ystävieni kanssa. He oli-
kivät minun mennä rinneravintolaan rauhoittumaan ja
vat kaikeksi onneksi hieman kokeneempia BC-laski-
ottamaan loppupäivän rauhallisesti.
joita (backcountry) kuin minä itse. He laskivat samalle
Olin aivan kunnossa mutta en lähtenyt heidän seu-
suksibrändille kuin minä, ja me olimme juuri hoitaneet
rastaan. Tiesin, että jos nyt lähtisin, voisin alkaa pelätä
anja hyysalo
Isän sukset olivat pikku-Pekalle niin pitkät, ettei edes sauvoja tarvittu. Äiti pääsi hiihtämään Rukajärvellä ja minä olisin halunnut mukaan, mutta piti jäädä mökille isän kanssa. Toisena päivänä päätin, ettei mukaanpääsy ollut ainakaan suksista kiinni: kaadoin mökin seinustalta isäni sukset alas ja hyppäsin niiden päälle.
puuterin laskemista. Se oli ollut minun unelmani ja se on lähes jokaisen laskijan unelma. En halunnut pilata sitä. Olen nuori kaveri. Nuori mutta melko kokenut. Olen matkustanut paljon ympäri maailmaa. Tästä kaikesta saan kiittää rakasta harrastustani laskettelua, josta on tullut myös ammattini. Hiihtourani alkoi hyvin nuorena. Olimme Kuusamossa talvilomalla. Minä ryntäsin pihalle ja loikkasin isän pitkien murtomaasuksien selkään. Seisoin innoissani niiden päällä. Noin kaksimetriset sukset, lähes yhtä pitkät sauvat ja yli-innokas yksivuotias. Olisin itsekin halunnut olla todistamassa tätä komediaa. Sen sijaan elin sitä. Seuraavana päivänä vanhempani marssivat urheilukauppaan ja ostivat minulle hieman sopivamman kokoi-
Ensimmäisen tunnin kaatumisiani ei varmaankaan voi
set välineet. Se oli hiihtourani alku.
laskea yhden tai edes kahden käden sormilla. Tunnin
Laskettelu-urani alkoi kuusi vuotta myöhemmin
jälkeen lähdimme mäkeen ja kaaduin siellä varmaan
Åressa, jossa laskettelin lainasuksilla. Sittemmin minulle
jopa tuplasti enemmän. Ainut positiivinen asia yhdek-
ostettiin omat sukset ja laskettelulomasta tuli jokavuo-
sänvuotiaan maailmassa lienee ollut se, että oma isäni
tinen juttu. Parin vuoden kuluttua kyllästyin pelkkään
kaatui myös. Hän kaatui useammin kuin minä. Isän voit-
lasketteluun. Tulla nyt rinnettä alas suoraan, etuperin.
taminen jossain tuntui todella hienolta.
Tylsää!
Tästä alkoi lautailuharrastus, jota kesti niin kauan,
Olin skeitannut ja tykännyt siitäkin, joten lumilautai-
kunnes kyllästyin siihen. Luitte oikein: kyllästyin. Joten-
lu olisi luonnollisesti minun lajini. Sain ruinattua isän,
kin siinä vain kävi niin. Olin kolmannella luokalla, kun
joka on hyvä laskettelija, kanssani lumilautailutunnille.
ajoimme taas Ruotsin Vemdaleniin ja minulle tuli outo
Tämän miekan sain palkinnoksi Total Fight -kisoissa Andorrassa kuukausi ennen onnettomuuttani. Miekka on kulkenut pitkän tien, mutta oma tieni on ehkä vieläkin pidempi.
kettelusuksia. Twin tip -sukset olivat kuitenkin tulleet Suomeen edellisenä talvena. Kerroin äidille tarvitseva-
petri kovalainen
ni vain yhden parin. Hän osti minulle Fischer Air Style -sukset. Olin siitä erittäin kiitollinen. Vuodet vierivät, sukset kävivät liian lyhyiksi, ja ostimme ensimmäiset Völklini. Laskin parkkia päivittäin ja kehityin melko hyväksi. Aloin kilpailla. Yhtäkkiä olin vuosien harjoittelun jälkeen todella hyvä. Päätin freeskihiihdon olo. Olo, että varpaiden pitää olla laskusuuntaan päin.
olevan minun juttuni viimeistään silloin, kun menin kel-
Ei sivuttain. Kymmenvuotiaan elämässä se oli mullistava
tanokkana Rukalle SM-kisoihin ja voitin M16-sarjan niin
tunne.
big airissa kuin half pipessäkin. Vuosi oli 2006.
Olin päättäväinen. Reissu tuli ja meni, ja aloin hokea
Olin harrastanut seurustelua jo räkänokkana, mikä
tahtovani myös omat sukset. Vanhempani tuskin tiesi-
tietysti vaikeutti asioita huomattavasti. Tahdoin vain
vät, että olin hyppinyt Vemdalenissa suksilla paremmin
lasketella, mutta laskettelu ei ollut Turussa kovin help-
kuin koskaan laudalla. Lopulta ruinaamiseni palkittiin ja
poa saati laadukasta. Lopetin seurustelun, aloin kilpailla
saapastelimme äidin kanssa suksikauppaan. Ostimme
ulkomailla ja muutin toiselle puolelle Suomea alppilu-
sieltä minulle uudet omat laskettelusukset.
kioon voidakseni laskea.
Newschool-laji ja twin tip -sukset eivät olleet vielä
Halusin laskea päivittäin. Laskin päivittäin ja kehityin.
rantautuneet Suomeen, joten hypin aluksi aivan taval-
Sitten kehityin vieläkin paremmaksi. Jo Turussa asues-
lisilla suksilla. Halusin ratalaskuryhmään, ja harrastinkin
sani olin saanut ensimmäiset sponsorini. Kuusamossa
ratalaskua muutaman vuoden. Tai pikemminkin myös
elämäni olisi valmis muuttumaan lähes täydelliseksi.
ratalaskua – ei nimittäin kulunut päivääkään, etten olisi
Ja nyt kun olen saanut koulun loppuun, elämäni on
livahtanut hyppimään ennen treenejä, treenien jälkeen
täydellistä. Tulevat 10–15 vuotta ovat kuin unelmaa:
ja treenien aikana.
pelkkää laskettelua. Laskettelu on unelmani, intohimoni
Näin jatkui, kunnes vanhempani erosivat eikä äidilläni ollut enää varaa ostaa minulle kolmea paria las-
ja päämääräni. Freestylehiihto ei ole vielä olympialaisissa, ja Yh-
dysvaltain X Games on lajin arvostetuin kilpailu. Se on
osoittaa varsinkin yhtä ”ranskista”, joka antoi ranskaa
kutsukilpailu, johon kutsutaan vain parhaat. AJ on ollut
puhuvien ystäviensä vallata toistuvasti palkintopallin.
kisoissa jo pariin otteeseen, koska hän on voittanut US
King of Style 2009 ja Austrian Freeski Open 2010 –
Openin paipin, mutta minä en ole kutsua vielä vastaan-
tarpeeksi sanottu. Ei tuo tuomari kuitenkaan jokaista
ottanut. Vielä, koska tulen saamaan sen – varmasti.
kisaani pilannut. Sijoituin ystäväni Andreas Håtveitin
Aion voittaa X Gamesin slopestylen.
”takapihakisoissa” Backyard Battlessa kolmanneksi ja
Kaikki on jo suunniteltu valmiiksi.
voitin niin SM-kisat kuin Andorrassa järjestetyn Total
X Games kuuluu AFP-rankingin (Association of
Fightinkin. Sitä paitsi suuren osan kisoista sössin itse.
Freeskiing Professionals) kultatasolle. Saadakseen kut-
Osaatte varmaankin samaistua tilanteeseeni. Olen
sun sinne on menestyttävä hyvin myös muissa AFP-ki-
hyvä mutta en loistava. En paras. Vanha sanonta kuu-
soissa. Olen ollut AFP:n kultatason kisoissa jo neljä ker-
luu, ettei voittaminen ole tärkeintä. Minun mielestäni se
taa Winter Dew Tourilla. Ensimmäistä kertaa kävin siellä
kuitenkin on juuri sitä. Miksi muuten edes kilpailla? En
edellisvuonna ja karsiuduin heti. Muutama kuukausi sit-
lannistu ennen kuin olen paras ja saavuttanut kaiken.
ten kokeilin uudestaan ja läpäisin karsinnat. Läpi pääs-
Kun niin on tapahtunut – ja niinhän tulee tapahtumaan
tyäni pääsin laskemaan Breckenridgen kisoissa, joiden
– en sittenkään aio antaa periksi. Periksi antaminen ei
taso oli kohtuullisen kova. Normaalisti olen toki kova
ole minun juttuni.
itsekin. Kuitenkin nämä Dew Tourin kisat, kuten kaikki
Vaikka tämä laji on joillekin pelkkää kilpailua, minulle
kiertueen kisat, joihin olin päässyt, menivät aivan pos-
ja AJ:lle se ei ole vain sitä. Kuvaussessarit ovat tärkeä
kelleen.
osa freeskilaskettelua. Mielestäni ne ovat syy siihen,
On minulla ollut fyysiset vaivanikin, ja joku typerä
miksi laji ylipäätään on free, vapaa. Tehdään temppu-
pikku loukkaantuminen saapuu aina häiritsemään minua
ja, kuvataan niitä, ja tehdään tuloksesta elokuva. Mitä
juuri H-hetkellä. Tai ruokamyrkytys. Coloradossa auto-
parempia temppuja nauhalle saa, sitä enemmän sinua
kolari matkalla lentokentältä Breckenridgeen.
arvostetaan. Sponsorit rakastuvat sinuun, mikä tarkoit-
Huomaa, että takana on kiivas kisakausi, kun mie-
taa menestyksekästä ammattiuraa.
lessäni pyörivät vain kisat, vaikka olemme kuvaamas-
Ammattiura taas tarkoittaa rahaa. Raha ei ole kum-
sa. Kausi täynnä kisoja ja aivan liian täynnä nelossijoja.
mallekaan meistä pääasia. Tyhmähän sitä olisi, jos pa-
Olin alkanut kerätä nelossijojen kasaa jo viime kaudella,
nostaisi koulunkäynnin sijaan lasketteluun rikkauksia
mutta tämä kausi on ollut aivan oma lukunsa. Pääsin
tavoitellessaan. Minä haluan kuitenkin myös nauttia
sentään kipuamaan myös palkintopallille kilpailuissa,
elämästä. Tuntuu melkeinpä epäinhimillisen siistiltä,
joiden tuomaristo ei ollut ranskalainen.
että minulla on mahdollisuus rikastua tekemällä lem-
En tahdo syyttää ketään, mutta syyttävä sormeni
piasiaani.